|
Post by Sinte on Jul 29, 2013 8:37:23 GMT 2
Mustikkamaasto 15.8.Lähemme tallipihasta ilman satulaa kohti lammella sijaitsevaa saunarakennusta, ja jatkamme matkaa sen ohitse Harjunlenkille. Kierrämme Harjunlenkkiä myötäpäivään kunnes käännymme tieltä vasemmalle, Rajapolulle. Rajapolun ja Jokipolun risteyksessä käännymme kohti Harjupolkua. Nousemme pois hevosten selästä ja keräilemme aikamme mustikoita, joita Metsälammen harjulla on aivan hirmuisen paljon! Mustikoita voi kerätä joko mukaansa tai syödä samoin tein. Kun mustikoita on metsästetty riittävästi, jatkamme matkaa Harjupolun kautta takaisin Harjunlenkille. Kierrämme harjun myötäpäivään takaisin tallille. Tallilla hevoset laitetaan pois, jonka jälkeen Sinte tarjoilee kuumaa kaakaota talossa. Lämpimästi tervetuloa mustikastamaan! Maastokartta avuksiOsallistu tässä alla omalla nimelläsi ja ratsusi lempinimellä. Mukana olevat* Sinte ja Heppa * Emilie ja Roni * Destiny ja Ronnie * Eve ja Myy * Ansku ja Riku * Henna ja Riona * Iida ja Aksu * Milla ja Nova * Vilja ja Cheri
|
|
|
Post by Emilie on Jul 29, 2013 9:02:54 GMT 2
Emilie ja Roni
|
|
|
Post by Destiny on Jul 29, 2013 9:30:35 GMT 2
Destiny - Ronnie
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 29, 2013 22:59:59 GMT 2
Eve - Myy
|
|
|
Post by Ansku. on Jul 30, 2013 8:17:06 GMT 2
Ansku ja Riku
|
|
henna
Uutukainen
Posts: 7
|
Post by henna on Jul 30, 2013 15:28:09 GMT 2
Henna ja Riona
|
|
|
Post by Iida on Aug 4, 2013 18:55:43 GMT 2
Iida & Aksu
|
|
|
Post by Tiikeri on Aug 11, 2013 2:18:12 GMT 2
Tiikeri - Jätkä
|
|
|
Post by milla on Aug 11, 2013 17:46:43 GMT 2
Milla-Nova
|
|
|
Post by Vilja on Aug 16, 2013 10:12:45 GMT 2
Vilja - Cheri
|
|
|
Post by Sinte on Aug 18, 2013 14:49:29 GMT 2
Emilie kirjoitti hoitopäiväkirjassa 15.8.:
Mustikkamaasto
Tänään koitti vihdoin odotettu päivä: lähtisimme Ronin kanssa mustikkamaastoilemaan muun Metsiksen porukan kanssa. Vatsanpohjaa kutitti mukavalla tavalla, sillä tämä oli ensimmäinen tapahtuma johon Ronin kanssa osallistuin.
Kun kaikki olivat saaneet hevosensa suitsittua ja siirtyneet pihalle, Sinte alkoi jakaa meille jakkaroita joilta pääsisimme hevosten selkään. Meidän kohdallamme hän pysähtyi ja naurahti: - Sinä taidatkin tarvita vähän isomman jakkaran! - Luultavasti. Tuonne ylös ei ihan niin helposti päästäkään! vastasin hymyillen. Sinte lähti hakemaan jostakin isompaa jakkaraa, ja kaikkien kavuttua vihdoin selkään pääsimme lähtemään. Koska Roni oli porukan isoin hevonen, menimme jonossa heti toiseksi Sinten perään. Pikkuponit Aksu ja Myy sijoitettiin letkan viimeiseksi.
Jonosta kuului iloinen puheensorina kävellessämme tallipihalta pois päin. Kääntyessämme Rantatieltä Harjunlenkille kysyin Sinteltä: - Mennäänhän me vain käyntiä? - Joo, tehdään tällä kertaa vain käyntilenkki niin ei ainakaan satu kenellekään mitään, Sinte vastasi. - Hyvä, koska en menisi ihan varmaksi sanomaan että pysyisin täällä selässä jos ravaisimme, naurahdin. - Ronilla tosiaan tuppaa olemaan vähän hankalat liikkeet istua ilman satulaa. Käveltyämme lammen toiseen päähän käännyimme Rajapolulle, jota jatkoimme vain lyhyen matkaa eteenpäin, kunnes käännyimme Harjupolulle. Roni löntysteli rennosti eteenpäin, se taisi nauttia päästessään tuttuihin maastoihin vanhojen heppakavereidensa kanssa.
Pian Sinte nosti toisen kätensä ylös ja huusi: - Pysähdytään! Kaikki pysäyttivät hevosensa, ja Sinten johdolla laskeuduimme alas. Jalkani osuessa maahan tajusin, että mitenköhän aioin saada itseni takaisin selkään täällä metsän keskellä. Sinte keskeytti pohdintani alkaessaan kertoa mitä seuraavaksi tehtäisiin. - Nyt on aika kerätä mustikat! Voitte syödä ne heti, tai sitten pistää johonkin talteen. Älkää kuitenkaan laittako niitä taskuunne ellette ole varmoja niiden pysyvän ehjänä siellä, mustikka värjää vaatteet todella helposti! Ratsukot levittäytyivät polun molemmin puolin etsimään marjoja. Itse koitin kerätä niitä polun vierestä, sillä jos olisin lähtenyt Ronin kanssa pidemmälle metsään, se olisi varmasti tallonut puolet mustikoista.
Saatuamme marjoista tarpeeksemme Sinte ilmoitti: - Tuossa vähän matkan päässä on se viikko sitten myrskyn kaatama puu joka on nyt siirretty polun viereen. Puunrungon päältä pääsette kiipeämään takaisin selkään. Lähdimme taluttamaan hevosia eteenpäin, ja pian näimmekin puun polun vasemmalla puolella. Yksitellen jokainen meistä pääsi jotenkuten punnertamaan selkään. Oman vuoroni tultua koitin etsiä puunrungon korkeimman kohdan. Oksat tuskin kestäisivät, joten taiteilin itseni puun juurien päälle ja pääsin kuin pääsinkin Ronin selkään. Ruuna katsoi menoani ihmeissään nauraessani muiden hoitajien kanssa touhulleni. Kaikkeen sitä näiden jättiläisten kanssa joutuukin!
Päästyämme vihdoin jatkamaan matkaa käännyimme pian oikealle, ja sitten vasemmalle takaisin Harjunlenkille. Hevoset huomasivat välittömästi olevamme matkalla takaisin tallille, ja lähtivät kävelemään reippaammin. Pian jonon perältä alkoi kuulua hysteeristä huutonaurua. Kaikkien katsoessa taakse huomasimme poneillakin olevan kiire kotiin; ne olivat lähteneet ravaamaan päästäkseen nopeammin eteenpäin. Muutkin purskahtivat nauruun, ja loppumatka menikin hilpeästi ponien koittaessa vähän väliä lähteä kiihdyttämään.
Tallipihassa laskeuduimme alas selästä ja talutimme hevoset karsinoihinsa. Otin Ronilta suitset pois ja taputin sitä kaulalle. Putsasin kuolaimet ja jätin suitset karsinan oveen. Kun kaikki olivat valmiita, lähdimme porukalla Sinten taloa kohti. Sisällä meitä odottivat kupilliset kuumaa kaakaota, ja Sinte oli näköjään laittanut tarjolle myös jotain pientä naposteltavaa. Pari tuntia meillä sitten menikin jutellessa ja kaakaota hörppiessä, ennen kuin porukka alkoi pikku hiljaa lähteä kotia kohti.
|
|
|
Post by Sinte on Aug 25, 2013 19:01:59 GMT 2
Henna kirjoitti hoitopäiväkirjassa 25.8:Kirjoitan tarinan mustikkamaastosta, joka pidettiin 15.8. Saavuin tallille hyvissä ajoin, jotta ehtisin mukaan mustikkamaastoon. Olin ottanut mukaani keskikokoisen ämpärin kannen kanssa, jotta saan poimittua itselleni mustikoita pakkaseen. Kun astuin talliin siellä oli täysi tohina jo päällä, kun muut hoitajat varustivat hevosiaan/poniaan maastoon. Kävelin Rionan karsinalle otin riimunnarun ja kävelin reippain askelin tarhalle hakemaan tammaa sisälle. Tarhalle päästyäni vihelsin ja huusin Rionaa ja tamma nosti päänsä ylös heinäkasasta. Avasin portin ja lähdin kävelemään Rionan luokse. Napsautin riimunnarun riimuun kiinni ja lähdin kävelemään portille päin. Aukaisin portin ja jätin sen auki, koska tarhassa ei ollut muita hevosia, kuin vain Riona. Jätin Rionan karsinaansa ja lähdin hakemaan harjalaatikkoa satulahuoneesta. Satulahuoneessa törmäsin Sinteen. "Hei Henna! Mukavaa, että pääsit mustikkamaastoon kanssamme, tästä päivästä taitaakin tulla oikein hauska ja mukava", Sinte sanoi hymyillen. "Hei ja niin taitaa tulla", vastasin takaisin. Lähdin harjalaatikon kanssa Rionan karsinalle. Kun olin saanut harjattua tamman kävin hakemassa varusteet, kun näin että muutama ratsastaja oli jo mennyt pihalle odottelemaan Sinteä. Laitoin reippaasti, mutta huolellisesti varusteet Rionalle ja hain vielä itselleni kypärän sekä sangon. Kun kaikki olivat valmiita, myös Sinte. Lähdimme Sinte etunenässä kulkemaan polkua kohti, joka johti ensin saunarakennukselle päin. Siitä käännyimme Harjunlenkille. Maastossa oli ihanaa, kun aurinko paistoi eikä sääskiä ollut nimeksikään. Hevosetkin olivat intoa täynnä, ainakin Riona. Hetken päästä saavuimmekin jo Metsäharjulle. Jalkauduin ja jätin Rionan kiinni sinne minne muutkin jättivät ratsunsa. Takaisin tallille päästyämme oli alkanut jo hieman hämärtää ja aurinkokin oli laskemassa. Vein Rionan karsinaan, otin varusteet pois ja vein ne satulahuoneeseen. Harjasin tamman ja puhdistin siltä kaviot sekä tarkistin muutenkin, että kaikki oli ok. Annoin lopuksi Rionalle pusun turvalle ja omenan palkkioksi mukavasta ratsastusretkestä. Suljin karsinan oven ja lähdin muiden perässä talolle. Talolla saimme höyryävän kuumaa kaakaota sekä oikein mehevät korvapuustit. Siinä sitten poristiin koko porukan kesken kaikenmaailman asioista ja nauroin jopa niin paljon, että mahaani sattui. Kyllä nämä ihmiset ovatkin sitten hauskaa seuraa, vaikka alussa vähän epäilin.. Kello alkoi näyttää jo kahdeksaa, joten minun oli taas jälleen riennettävä ruokkimaan koirani, joka odotti yksinään emäntäänsä kotiin. Kerran kaikkiaan oli todella mukava ja antoisa päivä!
|
|