Post by Sinte on Dec 7, 2016 11:22:48 GMT 2
Luukku 7
"Totuusko tarua ihmeellisempää", Loci 2016
"Totuusko tarua ihmeellisempää", Loci 2016
Totuusko tarua ihmeellisempää?
"Katseeni kiertää ympäri hämärää huonetta. Vain parvekkeella olevat led-valot valaisevat huonettani. Lopulta katseeni pysähtyy korulippaani päällä olevaan koruun. Nousen sängyltäni ja kävelen kirjahyllyn luo. Otan kauniin korun käteeni ja avaan. En näe kuvaa kunnolla, joten käännyn ja katson. Kuvassa olen Esan kanssa. Pujotan ketjun pääni ylitse ja suukotan medaljonkia kevyesti. Kävelen alas aamupalalle.
Aamukahvin ääressä äiti kysyy minusta ja Stefanista, onko meidän välillämme jotain. Kerron totuuden: Stefan kuskaa minua, koska asuu lähellä ja on ystävällinen. Lisäksi olen mukavaa juttuseuraa. Kuitenkaan en mainitse ihastumistani tuohon miehenalkuun. Aamupalan päätteeksi teen eväsleivät ja kävelen takaisin huoneeseeni vaihtamaan vaatteet.
Puettuani ratsastushousut ja mustan hupparin kävelen alas. Viimeisen askelman kohdalla kuulen koputuksen ulko-ovelta. Kävelen ovelle ja avaa sen hieman ihmetellen, ei meille pitäisi olla tulossa ketään ja Stefanin pitäisi saapua vasta 15 minuutin päästä. Mutta, siinä hän seisoo, enkä osaa tulkita hänen katsettaan..." Loci 3.1.2014 Lue koko tarina!
Hävinneet hevosenkengät
Joulukuun aikana olen huomannut paljon kummallisia asioita. Eräänä päivänä suklaalevyni oli kadonnut toimiston pöydältä, vaikka olin naamioinut sen tuntilistojen väliin. Sitten toisena päivänä talon pöydältä oli hävinnyt kokonainen kuhollinen pipareita! Tosin kun seurasin niiden jättämiä murujälkiä, päädyin hoitajien kaapeille. No ei siinä vielä mitään! Yhtenä tiistaina eväsleipäni oli hävinnyt maneesin katsomosta! Tai jos tarkennetaan, niin ruisleipä oli jäänyt niille sijoilleen, mutta kinkku ja juusto olivat kadonneet sieltä välistä. Kummallista, alan kohta epäillä että tässä paikassa on jotakin yliluonnollista. Jotakin pientä ja huomaamatonta... ehkä tallitonttu! Ja se jokin todella on perso ruoalle...
Eipä outoudet siihen päättyneet, kun selvisi että "sitä jotakin" kiinnostaa myös muukin kuin ruoka! Olin varastoinut toimistoon ison korillisen hevosenkenkiä joulukalenteria varten, mutta korista oli tänäaamuna kadonnut kolme hevosenkenkää.
Osallistuminen:
Saat pitää kaikki hevosenkengät, jotka löydät tallin virallisilta sivuilta (ei foorumilta)! Niitä on siis yhteensä 3. Klikkaamalla hevosenkenkää sinulle aukeaa koodi. Ota jokainen löytämäsi koodi talteen! Viimeistään tänään klo 00 lähetä löytämäsi koodit minulle foorumin postilaatikossa, sähköpostissa (tohvelon[at]gmail.com) tai vieraskirjassa yksityisviestillä.
Tienaat joulukalenterin hevosenkenkäparkkiin niin monta hevosenkenkää, kuin löydät tallin sivuilta.
"Katseeni kiertää ympäri hämärää huonetta. Vain parvekkeella olevat led-valot valaisevat huonettani. Lopulta katseeni pysähtyy korulippaani päällä olevaan koruun. Nousen sängyltäni ja kävelen kirjahyllyn luo. Otan kauniin korun käteeni ja avaan. En näe kuvaa kunnolla, joten käännyn ja katson. Kuvassa olen Esan kanssa. Pujotan ketjun pääni ylitse ja suukotan medaljonkia kevyesti. Kävelen alas aamupalalle.
Aamukahvin ääressä äiti kysyy minusta ja Stefanista, onko meidän välillämme jotain. Kerron totuuden: Stefan kuskaa minua, koska asuu lähellä ja on ystävällinen. Lisäksi olen mukavaa juttuseuraa. Kuitenkaan en mainitse ihastumistani tuohon miehenalkuun. Aamupalan päätteeksi teen eväsleivät ja kävelen takaisin huoneeseeni vaihtamaan vaatteet.
Puettuani ratsastushousut ja mustan hupparin kävelen alas. Viimeisen askelman kohdalla kuulen koputuksen ulko-ovelta. Kävelen ovelle ja avaa sen hieman ihmetellen, ei meille pitäisi olla tulossa ketään ja Stefanin pitäisi saapua vasta 15 minuutin päästä. Mutta, siinä hän seisoo, enkä osaa tulkita hänen katsettaan..." Loci 3.1.2014 Lue koko tarina!
Hävinneet hevosenkengätJoulukuun aikana olen huomannut paljon kummallisia asioita. Eräänä päivänä suklaalevyni oli kadonnut toimiston pöydältä, vaikka olin naamioinut sen tuntilistojen väliin. Sitten toisena päivänä talon pöydältä oli hävinnyt kokonainen kuhollinen pipareita! Tosin kun seurasin niiden jättämiä murujälkiä, päädyin hoitajien kaapeille. No ei siinä vielä mitään! Yhtenä tiistaina eväsleipäni oli hävinnyt maneesin katsomosta! Tai jos tarkennetaan, niin ruisleipä oli jäänyt niille sijoilleen, mutta kinkku ja juusto olivat kadonneet sieltä välistä. Kummallista, alan kohta epäillä että tässä paikassa on jotakin yliluonnollista. Jotakin pientä ja huomaamatonta... ehkä tallitonttu! Ja se jokin todella on perso ruoalle...
Eipä outoudet siihen päättyneet, kun selvisi että "sitä jotakin" kiinnostaa myös muukin kuin ruoka! Olin varastoinut toimistoon ison korillisen hevosenkenkiä joulukalenteria varten, mutta korista oli tänäaamuna kadonnut kolme hevosenkenkää.
Osallistuminen:
Saat pitää kaikki hevosenkengät, jotka löydät tallin virallisilta sivuilta (ei foorumilta)! Niitä on siis yhteensä 3. Klikkaamalla hevosenkenkää sinulle aukeaa koodi. Ota jokainen löytämäsi koodi talteen! Viimeistään tänään klo 00 lähetä löytämäsi koodit minulle foorumin postilaatikossa, sähköpostissa (tohvelon[at]gmail.com) tai vieraskirjassa yksityisviestillä.
Tienaat joulukalenterin hevosenkenkäparkkiin niin monta hevosenkenkää, kuin löydät tallin sivuilta.
Ei kyllä tuu ikinä olemaan yhtä ihanaa yhteisöä kuin tämä paikka, ikävä tulee kyllä näitäkin aikoja.
mukava törmätä vielä vanhoihin tallilaisiin! Mäkin käyn välillä täällä fiilistelemässä, harmi ettei photobucketiin ladatut kuvat enää näy, siinä on aika kova urakka lähteä korjaamaan niitä 
tsemppiä kaikille kaikkeen mitä teette 
Mulla meni ihan ranttaliksi kurssien valinta, joten mulla luultavasti venyy lukio 4 vuoteen. Yksikään aine ei kiinnosta niin paljon että sitä haluaisi mitenkään kirjottaa ja koulumoti on muutenkin olematon kaiken muun keskellä :/