|
Post by Kemiina on Aug 9, 2016 20:18:18 GMT 2
Yritän keretä kuitata minun ja Kuupan osallistumisen ennen vaellusta! Ellen ehdi, niin se tulee sitten vähän myöhemmin.
|
|
|
Post by Meiju K. on Aug 15, 2016 15:39:26 GMT 2
Meiju K. - Minthe Royale PB (http://tuima.net/ms/minttu.php) Kahtellaan, jos saisin jopa kirjotettua jonku fiksun oloisen kuittauksen.
|
|
|
Post by Siguri on Aug 15, 2016 17:39:22 GMT 2
Emppu - Hunni tiritomba.org/kuuralehto/tammat/hunilla.htmPetra - Brita tiritomba.org/kuuralehto/tammat/brita.htmJa kuittaus saman tien mukaan, niin ei jää viime tinkaan! ------------------------- ”Sun on pakko lähteä mukaan!” sanoi Petra, ja niin sitä mentiin. Petralla ja Idalla oli ollut tapana käydä muutaman kerran vuodessa Metsälammen tallilla osallistumassa erilaisiin tapahtumiin, mutta juuri tänä viikonloppuna Ida oli lähtenyt perheensä kanssa kesän viimeiseen reissuun. Niinpä Petra halusi minut ehdottomasti kaverikseen, eikä minulla oikeastaan ollut mitään sitä vastaan, uudet maisemat toisivat varmaan kivaa vaihtelua arkeen. Niinpä päädyimme lähes arpomalla ottamaan mukaamme Hunnin ja Britan, jotka eivät kisamatkoja lukuun ottamatta olleet kiertäneet paljoa vierailla talleilla. Sai nähdä, mitä tästäkin tuli. Petra ajoi meidät hevostrailerin kera Metsälammen pihaan, jossa olimme jo reilusti ennen viittä. Meillä oli kuulemma tunti ylimääräistä aikaa, joten lähdimme kiertämään tallialuetta ja juttelemaan ihmisten kanssa. Petra tervehti muutamia tyttöjä ja jäi juttelemaan näille - he olivat ilmeisesti tutustuneet edellisillä kerroilla. Minä taas en tuntenut juuri ketään, joten kiersin karsinasta toiseen kurkistellen, millaisia hevosia täällä oli. Varsinkin eräs vuonohevonen, Kira nimeltään, kiinnitti huomioni työntämällä turpansa karsinan kaltereiden läpi. Kosketin varovasti tämän silkkistä turpaa ja säpsähdin, kun taakseni ilmestynyt nainen tuli juttelemaan minulle. Hän oli ilmeisesti yksiä Metsälammen tallityttöjä, ja hän osasi kertoa Kirasta enemmän. Jäimme hetkeksi aikaa juttelemaan niitä näitä, kunnes minun ja Petran oli aika lähteä purkamaan omia hevosiamme ulos trailerista. Brita ja Hunni astelivat kumpikin rauhallisesti ulos autosta, ja ne jäivät katselemaan ympärillä kulkevia hevosia sekä ihmisiä hyvin tarkasti. Talutimme tammat eräälle hoitopuomille, johon sidoimme hevoset vierekkäin ja lähdimme kaivamaan autosta hoitosankoja sekä muita varusteita. Tammat olikin nopeasti hoidettu, sillä ehdimme jo kertaalleen puunata ne ennen matkaa. Kellokin oli vasta puoli kuusi, joten lähdimme vielä hetkeksi tutustumaan uusiin ihmisiin ennen maaston alkua. Kun kello lähestyi kuutta, lähdimme vaihtamaan Hunnin ja Britan riimut suitsiin. Päätimme kumpikin lähteä liikkeelle ilman satulaa, sillä tammat olivat ainakin kotipuolella melko maastovarmoja. Olimme kyllä varautuneet siihen, että löytäisimme itsemme ojan pohjalta, mutta emme jaksaneet sen enempää stressata asiasta. Kuudelta piha täyttyi ratsukoista ja tallin omistaja, Sinte, laittoi meidät järjestykseen. Me olimme Petran kanssa melko loppupäässä jonoa, minä ja Hunni edellä, Petra ja Brita perässämme. Pian lähdimme kävelemään eteenpäin pitkin ohjin. Metsälammen peltomaisemat olivat aivan toista Kuuralehdon metsiin. Täällä oli peltoja, niittyjä sekä kiemurteleva joki, jonka ylitimme kahteen kertaan. Iltavalaistus sai luonnon näyttämään vieläkin upeammalta, jos mahdollista, enkä ihmetellyt enää hetkeäkään, mikä Idan ja Petran veti tänne aina uudelleen. Pysähdyimme jopa evästauolle, ja ilmapiiri ihmisten välilläkin alkoi olla hiljalleen paljon rennompi. Jopa minun alkujännitys oli kadonnut ja ehdin tutustua muutamaankin mukavan oloiseen tyttöön - toinen oli Metsälammen vakiokävijä ja toinen tuli paikalle oman hevosensa kanssa. Loppumatka meni kaikin puolin hyvin, ja varsinkin laukkapätkät olivat todella mukavia! Hunni kulki koko reissun ajan todella rentona allani, eikä sen edellä kulkeva vieras hevonenkaan saanut sitä hermostuneeksi. Petralla oli taas alkuun hieman ongelmia pitää Brita rauhallisena, mutta kun siirryimme ensimmäisen kerran isolta tieltä metsään, alkoi sekin kulkea hyvin Petran alla. Kello oli vähän yli kahdeksan, kun pääsimme takaisin Metsälammen pihaan. Hunni ja Brita näyttivät molemmat äärimmäisen rentoutuneilta ja siltä, ettei niillä ollut mikään kiire mihinkään. Me Petran kanssa taas olimme melko väsyneitä, olihan meillä pitkä päivä takanamme ja edessä vielä ajomatka kotiin. Tallipihalla lastasimme hevoset saman tien autoon ja lähdimme vielä viettämään iltaa muun talliporukan kanssa. Osa lähti käymään rantasaunassa, mutta me päätimme lähteä jo ennen kymmentä ajamaan takaisin kohti Kuuralehtoa. Kävimme vielä kiittämässä Sinteä mukavasta maastoretkestä, ja minäkin lupauduin tulemaan uudelleen paikan päälle, kun vaan aika antaisi periksi. Sanoimme heipat myös muille maastoilijoille ja lopulta lähdimme väsyneinä ajamaan takaisin kohti kotia. ”Kannattiko lähteä?” kysyi Petra minulta vielä kotimatkalla. ”Ehdottomasti”, vastasin hymyillen. ------------------------- Kiitos Metsiksen porukalle taas kivasta vaelluksesta! Metsälampea ympäröivät aivan uskomattomat maisemat, ja olen aina yhtä iloinen siitä että päätin aikoinaan ostaa ja kunnostaa sen tallinrähjän. Upea kuulla että viihdyitte vaelluksella! Oli ilo huomata miten paljon osallistujia vaellukselle tälläkin kerralla saatiin Ihanan tunnelmallinen tarina, kiitos siitä! Palkinnoksi saatte 40v€, oranssin pintelipaketin sekä sateenpitävän ratsastusloimen. T. Sinte
|
|
|
Post by Meiju K. on Aug 15, 2016 18:02:37 GMT 2
Meiju K. - Minthe Royale PB (http://tuima.net/ms/minttu.php) Kahtellaan, jos saisin jopa kirjotettua jonku fiksun oloisen kuittauksen. Se on kun osaa nuo ohjeet lukea.. Eli siis: Meiju K. - Minttu (http://tuima.net/ms/minttu.php)
|
|
|
Post by cihara on Aug 17, 2016 22:14:50 GMT 2
Aiai meinasi tämä unohtua kokonaan, mutta vielä ehtii! En tiedä saanko kirjoitettua tarinaa huomiseen mennessä, mutta jos en niin sitten ei mahda mitään - joka tapauksessa hyvä aihepohja päiväkirjamerkinnälle:)
Danielle - Oliver (http://ciharan.webs.com/oliver.htm)
|
|
|
Post by Nicky on Aug 17, 2016 23:08:10 GMT 2
Kuittaus: Ilma oli mukavan lämmin ja tarkenin ulkona pelkällä t-paidalla. Varuksi kiedoin hupparin lantioni ympärille, jos sattuisi kylmä tuuli yllättämään. Homer seisoi täysissä varusteissa hoitopuomiin köytettynä, sillä odottelimme vielä viimeisiä ratsukoita. Onneksi ori jaksoi odottaa kärsivällisesti. Ehkä uusi paikkakin ja uudet tuttavuudet veivät sen mielenkiinnon, eikä sille jäänyt aikaa riehumiseen. Pian päästiin liikkeelle ja saimme Homerin kanssa paikan melkein kärjestä eikä meidän tarvinnut madella hitaiden ratsukoiden perässä. Kuljimme Sinten perässä, joka johdatti suurta jonoa eteenpäin. Sinte naureskeli meille siitä, että arvasimme varmaa mistä Mansikkametsä oli saanut nimensä. Joku sanoi jotain Pokemon Go'sta, mutta se meni minulta ohi, kun keskityin pidättelemään Homeria, ettei se alkaisi ohittelemaan jonossa. Maisemat olivat omalla tavallaan päätähuimaavia ja ratsastaessamme niityllä sieluni lepäsi. Minut valtasi rauhallinen tunne. En saanut kuitenkaan kauaa rentoutua, kun siirryimme leveämmälle polulle ja Sinte huusi jonon nokasta: "Ravia!" Ravasimme verkkaisesti, joka sai Homerin hieman hermostumaan, sillä se olisi mieluummin ottanut laukkakilpailut muiden hevosten kanssa. Hidastettuamme käyntiin ja ylitettyämme tien saavuimme joelle, joka oli kuitenkin sen verran kapea, että sen yli pystyi hyppäämään. Vaikka Homer olikin karjahevonen, se omisti myös jonkinlaiset hyppytaidot, vaikka sitä ei ihan esteratsastuskilpailuihin kehtaisi viedä. Selvisimme joen yli kuivina, mutta saavuttuamme sillalla Homer ei ollutkaan enää yhtä yhteistyökykyinen ja laittoi jarrut pohjaan. En saanut mitenkään oria sillan yli, vaikka laskeuduin satulasta maan kamaralle. Onneksi Siljaksi kutsuttu nainen pelasti minut omenallaan ja sai houkuteltua Homerin sillan toiselle puolelle. Sytytimme nuotion, jonka ääreen keräännyimme syömään eväitä. Juttua olisi riittänyt, vaikka kuinka paljon, mutta hevosten käydessä levottomiksi meidän piti nousta takaisin satuloihin ja jatkaa matkaa. Paluumatka kului nopeasti ja jonkun ryhmäläisen ratsukin hieman hermostui laukkasuoralla, mutta Sinte ei antanut vielä lupaa laukata. Meidän saapuessamme niitylle Sinte ehdotti laukkakilpailua eikä kauaakaan, kun suurin osa ratsukoista kirmasi niityllä eteenpäin. Tunsin, kuinka Homerin askeleet pitenivät askel askeleelta. Tuuli vain humisi korvissa ja itse koko tilanne oli huumaava. Se oli kuitenkin liian nopeasti ohi, kun olimmekin jo Metsälammen pihassa ja laskeuduimme ratsujemme selistä alas. Rajasillan ylitys olkin Homerille kova paikka! Onneksi selvisitte ehjin nahoin joen yli nuotiopaikalle Mukavaa että vaellus sujui muilta osin hyvin ja nautit maisemista. Kiitos kivasta kuittaustarinasta Palkinnoksi saatte 40v€, etujalkojen jännesuojat sekä sateenpitävän ratsastusloimen. t. Sinte
|
|