|
|
Post by Sinte on Jul 5, 2016 20:56:18 GMT 2
  kuva: Sinte 2016Metsälammen Ratsutalli järjestää lauantaina 23. heinäkuuta kahden tunnin mittaisen maastoestemaaston, jonka aikana päästään rentoutumaan Metsälammen upeisiin maisemiin sekä tutustumaan Pirunmetsän maastoesterataan! Mitä kaikkea hämärä kuusimetsä piilottaakaan siimekseensä? Kun koko osallistujapoppoo on valmiina, lähdemme Metsälammen ulkokentältä liikkeelle noin kello 14. Hevosilla on oltava maastoesteille soveltuvat varusteet ja ratsastajilla turvaliivit, kypärät sekä esteraipat. Metsälammelta löytyy muutamia turvaliivejä, joita voi lainata. Reittisuunnitelmat ja maastoestetunnin kulkuVaraamme alkuverryttelyihin aikaa puoli tuntia. Alkuverryttelyiden aikana kävelemme ja ravaamme Pirunmetsän pikkupoluilla, joita ei ole merkitty Viitanimen karttaan ollenkaan. Alkuverryttelyiden aikana ehdimme hyvin tutustua kaikessa rauhassa Pirunmetsän maastoesterata-alueeseen. Otamme myös yhden laukkapätkän pitkällä Jokipolulla. Puolen tunnin alkuverryttelyiden jälkeen aloitamme hyppäämisen helpoimmista esteistä yksi ratsukko kerrallaan. Pikkuhiljaa etenemme haastavampiin esteisiin. Mikäli kaikki sujuu hyvin, lopputunnista maastoesteiden hyppääminen voi olla vapaampaa. Maastoesteradalle on varattu aikaa tunti. Maastoesteiden hyppäämisen jälkeen teemme puolen tunnin loppuverryttelyt lähimaastoissa. Loppuverryttelyiden aikana Sinte käy läpi tunnin onnistumista osallistujien kanssa, ja kommentoi jokaisen ratsukon suoritusta henkilökohtaisesti.
Osallistumisohjeet- Osallistu tässä alla omalla nimelläsi sekä ratsun koko nimellä
- Jos heppa ei asu Metsälammella, linkitäthän sen kotisivut!
- Kuittaa tapahtuma osallistumisen yhteydessä täydentämällä alla olevat lauseet siten, että ne sopivat maastoestemaaston kulkuun sinun ja ratsusi näkökulmasta
Voit tutustua mystiseen Pirunmetsään sekä maastoesterataan tarkemmin tästä linkistä.
 Osallistujat (11/10 täynnä) Sinte & Tähtipihan Eudaimonia* Sini & Helnia * Silja & Sol Selamina* Wiewi & Saiturin Sarjamurhaaja* Rita & Une Premiére* Meiju K. & Rosconnel Nessa* Riina & Requiem* Nintsu & Old-fashioned MPB* Viiru & Pirelli* Kemiina & Kaunon Superkuu* Alexandra & Dapper REB* Aria & Mustmäen Ruu |
|
|
|
Post by Sini on Jul 5, 2016 21:28:32 GMT 2
Sini ja Helmi mukaan :-)
1. Kun lähdimme liikkeelle Metsälammen pihasta, musta tuntui, että Helmi voisi rynnätä täysiä eteenpäin pienimmästäkin risahduksesta. Tamma tuntui energiseltä ja reippaalta, mutta ei silti säikyltä.
2. Maastoesterata vaikutti ensisilmäyksellä melko helpolta. Esteet olivat suhteellisen pieniä ja Helmille tuttuja, joten mua ei juurikaan jännittänyt.
3. Kun ratsuni huomasi radalla olevan taloesteen, se ei reagoinut siihen mitenkään. Helmi oli hypännyt sen yli monia kertoja, joten este ei tammaa häirinnyt.
4. Kun alkuverryttelyt oli suoritettu ja aloitimme hyppäämään, olin lähdössä iloisin mielin matkaan. Pieniä huolia toi Helmin energisyys - se viskeli päätään ja oli valmis lähtemään radalle. Päätin silti istua selässä niin rentona kuin mahdollista, jotta Helmikin rentoutuisi.
5. Ensimmäiset hypyt olivat aika kaameaa katseltavaa. Helmi lähti hyppyihin melkein yli-innokkaasti, sillä ponnistuspaikat olivat kilometrin päässä esteestä, enkä aluksi osannut mukautua ratsuni pitkiin ja korkeisiin hyppyihin.
6. Kaikista parhaiten meiltä onnistui pienen vesihaudan hyppiminen. Helmi ei kytännyt vettä lainkaan ja pomppi haudan yli intopiukeana, korvat tötteröllä. Paikatkin onnistuivat parhaiten vesihaudalla.
7. Ratsuni oli koko maastoestetunnin ajan reipas. Helmin alkutunnin energia ei kadonnut mihinkään, vaikka tamma rentoutuikin loppua kohden. Koko tunti porskuteltiin reippaasti eteenpäin!
8. Kerran Sinte karjaisi meille, että hidastakaa nyt... Helmi oli alkutunnista aivan liian energinen. Loppua kohti virta hälveni hiukan, mutta aika montakin kertaa Sinte huusi melle jotain siitä vauhdista.
9. Kun kävelimme tallille päin maaston päätteeksi, huomasin Pirunmetsässä jotakin todella outoa: vanhan ladon ikkunassa näkyi jotain valkoista. Myös Silja ja Sela säikähtivät jotain talonrämän kohdalla - ehkä vanhat tarut aaveista ovatkin todella tosia..?
10. Kotimatkalla en millään saanut mielestäni pois ajatusta vanhasta ladosta. Mua vaivasi miete, että siellä todella eläisi jotain henkiä. Taikauskoisena ihmisenä mun ei ollut vaikea uskoa yliluonnollisiin asioihin, mutta päätin pitää suuni kiinni asiasta, ettei muut luulisi mua täydeksi pölkkypääksi.
Tuntikommentti Sinteltä:
Maastoesteradalla yhteistyönne sujui hyvin, vaikka Helmi olikin todella energinen. Alkutunnista hypyt olivat hieman liian innokkaita, kuten itsekin mainitsit. Myös lähestymiset olisi voineet olla hieman suorempia hyppyjen onnistumisen takaamiseksi. Helmi hyppäsi varmasti ihan jokaisen esteen, ja erityisen paljon se näytti pitävän pienestä vesihaudasta! Muista itse ottaa reiluja pidätteitä, mutta myös myödätä välittömästi pidätteen jälkeen. Ohjissa roikkuminen ei ole ikinä hyvä vaihtoehto, eikä ainakaan edesauta hevosen rauhoittumista. Kun alkutunnin energiat oltiin päästetty, hypyt sujuivat huomattavasti paremmin – vaikka virtaa riitti silti! Muista esteillä nousta reilusti kevyeen istuntaan ja myödätä ohjista, jotta hyppy olisi hevoselle mukavampi. Seuraavaan menosuuntaan kannattaa katsella jo esteen päällä ja valmistella kääntymistä ajoissa, jottei suunta tule hevoselle ihan yllätyksenä. Tämä on tärkeää etenkin maastoesteillä kun esteet ovat kiinteitä.
|
|
|
|
Post by Silja on Jul 5, 2016 22:31:17 GMT 2
Silja - Sela
1. Kun lähdimme liikkeelle Metsälammen pihasta, musta tuntui, että vatsani oli täynnä pääni kokoisia perhosia. Mietin jo, olisiko minun pitänyt kuitenkin valita ratsuksi Ruu tai jokin muu rauhallisempi otus. Sela kun oli minulle vielä melko uusi ratsu, ja maahankin oli niin pitkä matka...
2. Maastoesterata vaikutti ensisilmäyksellä melko helpolta. Näin korkealta esteet näyttivät pienemmiltä, eikä Selan ehkä tarvitsisi kuin astua niiden yli.
3. Kun ratsuni huomasi radalla olevan taloesteen, se katsoi sitä järkyttyneenä. Tamma ei olisi halunnut mennä sitä lähellekään, ja jouduin lähestymään sitä rauhallisesti pariinkin otteeseen, ennen kuin Sela uskoi, ettei siinä todella ollut mitään pelättävää.
4. Kun alkuverryttelyt oli suoritettu ja aloitimme hyppäämään, olin jo nuupahtamaisillani väsymyksestä. Selassa oli aika paljon tekemistä, sillä se tuntui säpsyvän ja jännittävän lähes kaikkea eteen osuvaa, vaikka ei varsinaisesti ollut villi.
5. Ensimmäiset hypyt olivat kuitenkin yllättävän hyviä, ja Sela imi esteille tasaisesti, vaikka muutaman kerran se hieman katsoikin kummia maastoesteitä oudoksuen!
6. Kaikista parhaiten meiltä onnistui yksinkertaisemmat esteet, joita Selakaan ei pitänyt niin pelottavina. Tammassa oli pientä epävarmuutta etenkin ojalla ja taloesteellä, ja talolle se ensimmäisellä lähestymiskerralla pysähtyikin muutaman metrin päähän äänekkäästi puhisten.
7. Ratsuni oli koko maastoestetunnin ajan hieman varuillaan, ja minusta tuntui, etten saanut sitä oikein rentoutumaan. Loppuraveissa se malttoi joten kuten venytellä kaulaansa ja selkäänsä, mutta koko tunnin se muuten tuntui melko jännittyneeltä.
8. Kerran Sinte karjaisi meille, että "nyt ne pohkeet kiinni!" Tai hyvä on -parikin kertaa, kun Sela löysi jotain uutta hirvittävää pusikosta, ja minä tyydyin kiltisti istumaan kyydissä.
9. Kun kävelimme tallille päin maaston päätteeksi, huomasin Pirunmetsässä jotakin todella outoa: Pirunmetsän vanhan ladon kohdalla, näin (tai ainakin kuvittelin näkeväni) jonkin verran raollaan olevan oven vetäytyvän kiinni. Kukaan muu ei tuntunut huomaavan sitä, paitsi minä ja Sela. Tammani pomppasi poikittain tielle ja katsoi ladolle päin lihakset väristen, valmiina lähtemään pakoon. Myös oma sydämeni tuntui pysähtyvän sekunneiksi, tuijottaessani ladon hädin tuskin läpikuultavia ikkunoita.
- Voi Sela! Se näkee nyt haamuja joka paikassa, Sinte pyöritteli silmiään.
- E- ei Sela taida olla ainoa, minä mutisin. Matka jatkui kuitenkin suhteellisen nopeasti, vaikka Sela olisi mieluusti poistunut paikalta hieman reippaamminkin.
10. Kotimatkalla en millään saanut mielestäni pois ajatusta tilanteestamme ladolla. Toisaalta, ehkä Sela oli vain tartuttanut jokaisessa puskassa kummittelevat möröt minunkin mielikuvitukseeni?
Tuntikommentti Sinteltä:
Sela oli kyllä melkoisen säpäkällä tuulella, mutta sait tamman hienosti pidettyä rauhallisena. Taloeste aiheutti hirvitystä muissakin hevosissa, enkä yhtään ihmettele vaikka se olisi ollut maastoesteradan haastavin este. Onnistuitte kuitenkin hienosti hypyissä, ja varsinkin tukkiesteet (pieni ja isompi) sujuivat teiltä loistavasti! Muista olla itse läsnä tilanteessa ja pitää pohkeet hevosen ympärillä. Muuten hevonen alkaa ihmettelemään, minne se ratsastaja oikein hävisi sieltä! Lähestymiset esteille olisivat voineet olla teidänkin osalta tarkempia. Kannattaa maastoesteillä varata mahdollisimman laajat linjat ja ottaa hevonen kunnolla haltuun. Epäonnistumisen vara on paljon pienempi kuin sileällä esteradalla, jossa puomit irtoavat telineistä. Yhteistyönne sujui yllättävän hyvin siihen nähden, että Sela on sulle melko uusi tuttavuus!
|
|
|
|
Post by Wiewi on Jul 6, 2016 1:47:50 GMT 2
Hellou, me täällä taas! Nämä teidän tapahtumat nyt vaan ovat aina ihan parhaita ja koska olen hieman tyhmä kenties niin nappaan aina vakioratsuni mukaan! Ehkä mä vielä joskus opin ja otan jonkun parempi käytöksisen hevosen mukaan... :'D Wiewi, Saiturin Sarjamurhaaja (http://vekara.weebly.com/saiturinsarjamurhaaja.html)
1. Kun lähdimme liikkeelle Metsälammen pihasta, musta tuntui, että tästä ei tulla ikinä selviämään hengissä.
2. Maastoesterata vaikutti ensisilmäyksellä aivan liian vaikealta, koska tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun Samu hyppää maastoesteitä. Tai edes näkee maastoesteitä. Enkä kyllä itsekkään ole hirveän montaa kertaa niitä hypännyt.
3. Kun ratsuni huomasi radalla olevan taloesteen, se kirjaimellisesti loikki häntä koipien välissä aivan päinvastaseen suuntaan. Voi minun rataesteillä kaahaileva ja esteille ryöstävä ratsuni!
4. Kun alkuverryttelyt oli suoritettu ja aloitimme hyppäämään, olin kieltämättä aika jännittynyt, että kuinka tässä mahtaa käydä. Pelkkä esteen näkeminenkin sai orin aivan hulluksi ja pääsin taas kerran ottamaan maakontaktia kauniin ilmalennon kera. Täytyy ensi kerralla etsiä laji jossa ilmalennoista voisi saada edes tyylipisteitä...
5. Ensimmäiset hypyt olivat aika mielenkiintoisia! Ja kauanhan niitä hyppyjä odotettiinkin, viisi kieltäytymistä siitä piruvieköön helpoimmasta esteestä! Kuudennella kerralla Samu hyppäsi vahingossa yli ja jälkeenpäin taisi itsekkin säikähtää, että hyppäsikö hän todella tuosta hirveän pelottavasta kaarnaisesta tukista yli.
6. Kaikista parhaiten meiltä onnistui se laukkapätkä alkuverryttelyissä! Se meni oikein kivasti ja Samu oli ensimmäisten joukossa maaliviivalla, joskin siitä maaliviivalta eteenpäin mentiin myös aika lujaa vaikka käyntiinhän siinä viisiin olisi pitänyt hidastaa...
7. Ratsuni oli koko maastoestetunnin ajan peloissaan kuin pieni koiranpentu. Valmiina laskemaan alleen jos pusikosta hyppää kenties pelottava mörkö tai tukkiestelle kasvaa suu ja se nappaa pienisuuren suomiputen suuhunsa.
8. Kerran Sinte karjaisi meille, että eikö se raukkaparka ole ikinä maastossa käynyt. No onhan se, mutta ei vain nähnyt muita esteitä kuin rataesteitä. Ja olihan se Pirunmetsä aika pelottava paikka ihan vain nimensä puolesta!
9. Kun kävelimme tallille päin maaston päätteeksi, huomasin Pirunmetsässä jotakin todella outoa: siellähän piru vieköön kasvoi todella harvinaisia luxentrum bsillucys evanus grusius sadontrus - kukkia jotka kuolivat melkein sukupuuttoon muutama vuosi sitten! Täytyi tämäkin hetki ikuistaa sosiaaliseen mediaani, kyllä nyt ovat kasvibongarit kateellisia!
10. Kotimatkalla en millään saanut mielestäni pois ajatusta siitä, että miltä kavereideni kasvot mahtoivatkaan näyttää kun esittelen heille harvinaisen löytöni ja ettäpä vielä Suomesta löytyi sellaisia! Mietin myös sitä, että ehkä kaikille on parempi olla kertomatta siitä, että kuvan oton jälkeen Samu tyytyväisenä popsi kenties Suomen ainoat kyseisen lajin edustajat parempiin suihin...
Tuntikommentti Sinteltä:
Teidän osalta maastoestetunti sujui aika vauhdikkaasti! Samu oli aivan tutinoissaan koko tunnin ajan, ja pelkäsi aivan silmittömästi tukkiesteitä jotka näyttivät muiden silmiin radan helpoimmilta. Kerran teitkin komean ilmalennon ja pääsit tutustumaan maastoesterataan lähietäisyydeltä. Onneksi ei kuitenkaan sattunut ja pääsitte jatkaan urheaa yritystä. Lopulta, pitkän taistelun jälkeen, selvisitte tukin yli: voit olla todella ylpeä suorituksestanne! Eihän me viitsitty Samua enempää ahdistella, vaan yksi onnistunut hyppy hirmuiselle tukille riitti. Vauhtia ei ainakaan puuttunut ja pelottavista esteistä huolimatta sait Samun pidettyä hienosti käsissäsi. Upeaa laukan kokoamista! Samun kanssa voisi olla järkevintä tutustua maastoesteisiin ensin talutellen, vasta sitten ratsain. Muista ratsastaa riittävän laajat tiet esteille, jottei ne tule raukkaparalle yllätyksinä.
|
|
|
|
Post by Rita on Jul 6, 2016 9:17:07 GMT 2
Huolitaankos meitä porukkaan? Rita - Une Premiére uunoponi.weebly.com1. Kun lähdimme liikkeelle Metsälammen pihasta, musta tuntui, että Uuno ampaisee kuuhun siltä seisomalta. 2. Maastoesterata vaikutti ensisilmäyksellä kuienkin juuri sopivan haastavalta meille. Pohjakin oli pehmoinen, tippumisia ajatellen! 3. Kun ratsuni huomasi radalla olevan taloesteen, se jäi hetkeksi tuijottamaan sitä, mutta ei onneksi hötkyillyt sen pahemmin. 4. Kun alkuverryttelyt oli suoritettu ja aloitimme hyppäämään, olin paljon luottavaisempi, kuin maastoon lähtiessä. Uuno oli malttanut verrytellessäkin keskittyä enimmäkseen olennaiseen, mikä yllätti minut totaalisen posittiivisesti! 5. Ensimmäiset hypyt olivat ärsyttäviä köyryhyppyjä neljältä jalalta Uunon jäädessä toljottamaan esteitä vielä hypyssäkin. Ponnistuspaikat tulivat lähes poikkeuksetta liian lähelle. 6. Kaikista parhaiten meiltä onnistui yllättäen haudan ylittäminen. Kuvittelin, että Uuno hyppäisi haudalla kaksi metriä ilmaan säikähtäessään sitä vasta viime tipassa, mutta poni köpsyttikin tottuneesti ylitse. 7. Ratsuni oli koko maastoestetunnin ajan energinen ja innoissaan, mutta malttoi ihme kylllä hypätäkkin, maastoesteily teki meidän yhteistyöllemme hyvää! 8. Kerran Sinte karjaisi meille, että yritä nyt saada jotain rotia siihen poniin, se ei voi pelätä noita tynnyreita enään, kun se on ne jo monta kertaa hypännyt. Se tekee vaan kiusaa! Ja ihan tottahan tuo oli. Uuno vain leikki mun kustannuksellani. 9. Kun kävelimme tallille päin maaston päätteeksi, huomasin Pirunmetsässä jotakin todella outoa: Ladonkulmalla seisoskeli kaksi peuraa tyynen rauhallisesti. Tai noh, ei se minusta niin outoa ollut, mutta Uuno hämmästyi meidän molempien edestä. Olin antanut sille jo vähän ohjaa, jotta se saisi venyttää kaulaansa ja askeltaan loppukäynnit mielessä. Ei olisi kannattanut. Uuno säpsähti vähän sivuun ja samassa pyllyni ei enää ollutkaan tukevasti satulassa, vaan pientareella. Uuno ei onneksi lähtenyt karkuun, vaikka se ihmettelikin tipahtamistani vähintään yhtä paljon kuin jo karkuun juosseita peuroja. 10. Kotimatkalla en millään saanut mielestäni pois ajatusta, hyvin menneestä tunnista, Uunokin sai pitkästä aikaa tehdä kunnolla. Ja kyllähän me kumpikin oltiin tavanomaista hikisempiä. Lopun välikohtaus ei onneksi jäänyt päällimmäisenä mieleen! Tuntikommentti Sinteltä:
Aluksi Uunia ihmetytti ihan tavattomasti koko maastoesterata, ja mä jo mielessäni pelkäsin pahinta. Onneksi yhteistyönne oli rautaista tekoa, ja pääsitte yli haastavimmistakin esteistä! Kaikista haastavin este taisi olla kapea tukki, jolle lähestymiset tuottivat suurta tuskaa Uunon jäädessä ihmettelemään esteen oikealla puolella näkyvää punaista vesisaavia. Kävitte tutustumassa vesisaaviin erikseen ja sen jälkeen myös tukkiesteelle lähestymiset olivat paljon tarkempia ja huolellisempia. Toinen hankaluuksia aiheuttava este oli tynnyrieste, jota Uuno selvästi mulkoili ensimmäisillä hyppykerroilla. Pääsitte kuitenkin esteestä yli, ja lopputunnista Uuno vain härnäsi sinua säikkymällä sitä tahallaan. Yhteistyönne ja hypyt paranivat huomattavasti tunnin loppua kohden! Muista pitää katse ylhäällä ja ennakoida suunnanvaihdosta jo esteen päällä. |
|
|
|
Post by Meiju K. on Jul 6, 2016 9:33:12 GMT 2
Meiju K. - Rosconnell Nessa1. Kun lähdimme liikkeelle Metsälammen pihasta, musta tuntui, että allani on ylipaineistettu painesäiliö, joka on aivan valmiina räjähtämään pienestäkin provokaatiosta. 2. Maastoesterata vaikutti ensisilmäyksellä varsin kivalta, sekä jokseenkin haastavalta. 3. Kun ratsuni huomasi radalla olevan taloesteen, se tuntui heräämän, alkaen steppaamaan allani kuin halutakseen mennä yli: nyt heti ja kovaa ja korkealta. 4. Kun alkuverryttelyt oli suoritettu ja aloitimme hyppäämään, olin jännittynyt, sillä Nessan jarrut tuntuivat olevan taas hieman hukassa. 5. Ensimmäiset hypyt olivat hieman holtittomia, liian nopeita, mutta hitaasti Nessa alkoi rauhoittua kun keskityin vain ohjaamaan ja pidättämään pienillä puolipidätteillä. 6. Kaikista parhaiten meiltä onnistui tarkkuusesteet – yllätys, yllätys. 7. Ratsuni oli koko maastoestetunnin ajan energinen ja omaksi itsekseen yllättävän yhteistyöhaluinen, varsinkin mitä pidemälle mentiin. 8. Kerran Sinte karjaisi meille, että ”JARRUT!!” 9. Kun kävelimme tallille päin maaston päätteeksi, huomasin Pirunmetsässä jotakin todella outoa: Ihan kuin olisi nähnyt hahmon tulevan metsätä, sitten äkkiä karkaavan takaisin, kuin pelästyen näkymistä. 10. Kotimatkalla en millään saanut mielestäni pois ajatusta, sillä tuo hahmo kummitteli mielessäni ja Nessakin liikuskeli autossa hieman rauhattomana, ihan niin kuin jokin vielä seuraisi. -- Päästäänks myö, vaikka kauhian lyhyet nämä vastaukset muihin verrattuna.  |
|
Riina
Uutukainen
Posts: 8 
|
Post by Riina on Jul 6, 2016 9:48:32 GMT 2
Riina - Remi
1. Kun lähdimme liikkeelle Metsälammen pihasta, musta tuntui, että Remi oli innoissaan päästessään maastoilemaan porukassa. Olihan edellisestä kerrasta jo vierähtänyt tovi, joten tämä reissu tulisi enemmän kuin tarpeeseen.
2. Maastoesterata vaikutti ensisilmäyksellä haasteelliselta, sillä enemmän koulupuolelle painoittuneena ratsastajana taisi muutama perhonen pyöriä vatsan pohjalla. Remi kuitenkin tuntui ottavan asian rauhallisesti, eikä sen kummemmin kytännyt esteitäkään.
3. Kun ratsuni huomasi radalla olevan taloesteen, se alkoi virkoamaan, jolloin jouduin tekemään useampia pidätteitä saadakseni ruunan pysymään aisoissa. Remi kuitenkin on perusvarma ratsu, joka ei hevillä lähde sooloilemaan.
4. Kun alkuverryttelyt oli suoritettu ja aloitimme hyppäämään, olin normaalia jännittyneempi, mikä siirtyi nopeasti myös ruunaan. Myös Remi alkoi epäröimään, mutta kerätessäni itseni kokoon myös hevonen alkoi toimimaan oikein.
5. Ensimmäiset hypyt olivat vauhdikkaita, mitä en aluksi olisi muhkealta ruunalta edes odottanut. Perusteellisen ratsastuksen kautta ruuna rauhoittui ja keskittyi olennaiseen.
6. Kaikista parhaiten meiltä onnistui yksinkertaisemmat esteet, vaikka eivät erikoisemmatkaan tuottaneet sen kummemmin ongelmia. Onneksi alla oli hevonen, joka ei kyttää saatika ihmettele vaan tekee.
7. Ratsuni oli koko maastoestetunnin ajan kuuliainen, mutta samalla normaalia energisempi. Reissun edetessä Remi alkoi hidastamaan tahtia ja myötäilemään antamiani apuja, mikä teki tästä onnistuneen kokemuksen meille molemmille.
8. Kerran Sinte karjaisi meille, että vauhtia tai jäätte matkasta, sillä ruuna oli päättänyt hidastaa tahtia roimasti ja olimme jäädä jälkeen muista. Pieni rohkaiseva pyyntö eteen ja taas mentiin.
9. Kun kävelimme tallille päin maaston päätteeksi, huomasin Pirunmetsässä jotakin todella outoa: En ollut koskaan nähnyt läheltä kahta niin pientä peuran vasaa, jotka nököttivät keskellä ei mitään. Hetken ehdin miettiä olisiko niiden emä hyljännyt ne, mutta vain lyhyen matkan päässä se seisoi maistelemassa varpuja. Minulle se oli outoa, sillä kaupunkilaisena kaikki tällaiset ovat uusia asioita.
10. Kotimatkalla en millään saanut mielestäni pois ajatusta, hyvin kuluneesta reissusta saatika niistä kahdesta yli söpöstä peuran vasasta, jotka tarkkailivat liikkeitämme metsän siimeksestä.
|
|
|
|
Post by Nintsu on Jul 6, 2016 10:56:30 GMT 2
Nintsu & Old-fashioned MPB (http://keppis.net/moana/ponit/or/fasu.html)
1. Kun lähdimme liikkeelle Metsälammen pihasta, musta tuntui, että Fasu oli hieman kangistunut pitkästä kuljetuksesta. Emme meinanneet pysyä muiden perässä, vaikka yleensä ponilla olikin matkaavoittava käyntiaskel. Toivoin, että poni vertyisi nopeasti.
2. Maastoesterata vaikutti ensisilmäyksellä mielenkiintoiselta: oli sekä pitkiä laukkapätkiä metsänsiimeksessä että huolellisuutta vaativia estetehtäviä metsäaukealla.
3. Kun ratsuni huomasi radalla olevan taloesteen, se nosti korvat tötterölle ja mutusteli innostuneesti kuolainta eikä alkumatkan kankeudesta ollut enää tietoakaan - taisi vanhan kenttäponin muistot herätä!
4. Kun alkuverryttelyt oli suoritettu ja aloitimme hyppäämään, olin todella innoissani! Ei sitä joka päivä pääse hyppäämään todella kokeneella kenttäponilla meille molemmille tuntematonta maastoesterataa.
5. Ensimmäiset hypyt olivat melkoista räpellystä - edellisestä maastohyppykerrasta kun oli ehtinyt vierähtää jokunen tovi...
6. Kaikista parhaiten meiltä onnistui tarkkuutta vaativat lähestymiset kapeille esteille.
7. Ratsuni oli koko maastoestetunnin ajan tarkasti avuilla ja täysillä mukana. Poni näytti täysin siemauksin tekemisestä.
8. Kerran Sinte karjaisi meille, että "ratsasta nyt eteen sitä ponia!" kun jäin matkustelemaan ja Fasu jäi sen takia pohkeen taakse, jolloin lähestymiset esteille onnituneet.
9. Kun kävelimme tallille päin maaston päätteeksi, huomasin Pirunmetsässä jotakin todella outoa: kuusien takana hämärässä metsässä näkyi valonkajoa. Oliko siellä salainen piilomökki?
10. Kotimatkalla en millään saanut mielestäni pois ajatusta, että Fasu todella rakastaa maastoesteitä. Ehkä eläkeläisherraa pitää alkaa säännöllisemmin käyttää hyppäämässä?
|
|
|
|
Post by aria on Jul 6, 2016 12:25:41 GMT 2
Aria - Ruu
1. Kun lähdimme liikkeelle Metsälammen pihasta, musta tuntui, että halkean innostuksesta. Myös Ruu tuntui olevan innoissaan päästessään maastoon, mutta onneksi se oli kuitenkin ihan hyvin hallittavissa.
2. Maastoesterata vaikutti ensisilmäyksellä aika perusradalta, ja oletin selviäväni siitä ihan kohtalaisesti. Myönnetään, että silti ensimmäinen kertani Pirunmetsän maastoesteradalla jännitti vähän - onneksi Ruu tunsi kuitenkin radan.
3. Kun ratsuni huomasi radalla olevan taloesteen, sillä oli hirveä hinku päästä esteen luokse. Syykin selvisi - esteen liepeillä kasvoi herkullisia kukkia, jotka katosivatkin pian parempiin turpiin.
4. Kun alkuverryttelyt oli suoritettu ja aloitimme hyppäämään, olin jännittynyt ja innoissani. Jännitykseni taisi tarttua hieman Ruuhunkin.
5. Ensimmäiset hypyt olivat pienoista kaahotusta, mutta sain pian tilanteen haltuuni. Ruustakin tuli paljon rauhallisempi, kun en itse enää jännittänyt.
6. Kaikista parhaiten meiltä onnistui ojanylitys ja tukit. Näiden esteiden kohdalla hyppyyn oli selkeä ja helppo lähteä.
7. Ratsuni oli koko maastoestetunnin ajan melko rauhallinen ja hyvin kuulolla (lukuunottamatta vauhdikasta alkua).
8. Kerran Sinte karjaisi meille, että "pidätä sitä ponia!"
9. Kun kävelimme tallille päin maaston päätteeksi, huomasin Pirunmetsässä jotakin todella outoa: vanhan ladon ikkunassa häivähti hahmo, joka vetäytyi pois hetken kuluttua. Sydän kapusi kieltämättä kurkkuun, mutta kai se oli vain jokin varjo... tosin, aivan kuin olisin huomannut muutaman muunkin tallilaisen vilkuilevan pelästyneinä ladon suuntaan.
10. Kotimatkalla en millään saanut mielestäni pois ajatusta, että olin nähnyt ladossa jotakin. Päätin kuitenkin, että en usko aaveisiin tai muuhunkaan sellaiseen ja keskityin ajattelemaan ihan hyvin mennyttä tuntia.
|
|
|
|
Post by Viiru on Jul 6, 2016 12:31:28 GMT 2
Minä lähden matkaan Pirellin kanssa Eli Viiru ja Pirelli1. Kun lähdimme liikkeelle Metsälammen pihasta, musta tuntui, että... Pirelli aikoo ottaa koko kaksituntisen asiallisesti. Toki vähän terävänä se oli, mutta pistetään uuden paikan piikkiin. 2. Maastoesterata vaikutti ensisilmäyksellä... oikein hienolta ja oikeastaan kauniilta. Paikka sijaitsi metsän siimeksessä ja esteisiin oltiin selvästi panostettu, ne eivät olleet mitään pilipali-lautakasoja.. Tunsin oloni kotoisalle, vaikkakin olin itse hieman jännittynyt. 3. Kun ratsuni huomasi radalla olevan taloesteen, se... katsoi kyseistä punaista rakennelmaa yllättäen hieman epäluuloisesti, aivan kuin ihmetellen "tämän värinen mikä lie ei selvästi tähän maisemaan kuulu", muttei sitten kuitenkaan ryhtynyt sen kummemmin taloestettä noteeraamaan. Hieno nuori tamma! 4. Kun alkuverryttelyt oli suoritettu ja aloitimme hyppäämään, olin... lähtöjärjestyksessä kolmas, ja se tuntui mnusta ihan hyvältä, mutta tammani alkoi olla jo hieman kärsimätön. 5. Ensimmäiset hypyt olivat... varmoja nakkeja. Pirelli loikki esteiden yli kuin mikäkin kauris konsanaan. Kotipuolen estetreenistä on ollut selvästi hyötyä ja kyydissä oli oikeastaan vain mukava "matkustaa".. 6. Kaikista parhaiten meiltä onnistui... omaksi ja muiden yllätykseksi tuo aikaisemmin mainittu kirkuvan punainen taloeste! Voiko hevoseni todella olla niin viisas, että jättää omat epäilynsä sikseen ja antaa vain mennä?! Kyllä nuori Pirelli osaa edelleen yllättää, tiedä sitä mitä kaikkea mahtavaa tammasta vielä tulevaisuudessa tulee.. 7. Ratsuni oli koko maastoestetunnin ajan... rauhallinen ja valpas, mutta ennenkaikkea tekemisenintoinen. Tamma näytti nauttivan yhdessä puuhailusta ja rauhallisessa metsässä työskentelystä. Pirelli ei onneksi kovinkaan innostunut kaahailemaan, vaan vauhti oli (toisinaan) hieman verkkainenkin jopa. Mutta ratsastelu uudessa paikassa ja ensimmäistä kertaa maastoesteitä, tuntui oikein turvalliselta eikä itseäni jännittänyt enää. 8. Kerran Sinte karjaisi meille, että... "LISÄÄ VAUHTIA ETTÄ PIRELLI PÄÄSEE YLI!" ..no pääsihän se, mutta ehkä ihan hyvä sitä kannustusta oli saadakin, sillä olisi muuten voinut juuri kyseinen hyppy jäädä tahmeaksi. 9. Kun kävelimme tallille päin maaston päätteeksi, huomasin Pirunmetsässä jotakin todella outoa: ... vanhan ladon kohdilla edellä menneet hevoset näyttivät hieman säpsyvän, mutta kun me pääsimme sen kohdalle, huomasin ladon ylemmässä ikkunassa valon ja se liikkui! Hieman säpsähdin, mutta en sen enempää säikähtäyt asiaa. Päättelin siellä olevan naapurin lapsia leikkimässä kummituksia.. tai kuka tietää ehkä se kuitenkin oli jokin henkimaailmaan liittyvä näky. Niin tai näin, tammani oli asiasta sitä mieltä, että talon kohdalla lyödään kakkonen silmään ja sehän lähti oitis muiden hevosten tavoin korvat luimussa kirimään tallia kohti varsin nopealla ravilla. Sain napattua tammalta vauhtia pienemmälle, mutta matka tallille sujui jostain syystä rivakammin. 10. Kotimatkalla en millään saanut mielestäni pois ajatusta, ... että Pirelli on näinkin lahjakas hyppääjä, mutta kyllä mieleeni silti palasi myös ladon vintillä näkynyt heleä valo. Haluaisin kyllä selvityksen näkemälleni ja hevosten käyttäytymiselle. |
|
|
|
Post by Viiru on Jul 6, 2016 12:32:11 GMT 2
OHO! Miten se noin linkitty voi hävetys! |
|
|
|
Post by Kemiina on Jul 6, 2016 13:45:29 GMT 2
Kemiina - Kaunon Superkuu (http://tuima.net/kuuramaa/superkuu.html
1. Kun lähdimme liikkeelle Metsälammen pihasta, musta tuntui, että tämä reissu olisi minun ja Kuupan yhteisen taipaleen aloitus! Olihan ori ollut vasta omistuksessani muutaman hassun viikon ja ratsastuskerrat rajoittuneet lähinnä lyhkäisiin maastoiluihin sekä kenttätyöskentelyihin. Kuka nyt näin paahtavan kuumassa auringonpaisteessa jaksaisi mitään vaativampaa harjoittaa?
2. Maastoesterata vaikutti ensisilmäyksellä melkoisen jännittävältä, ainakin minusta. Kuupankaan laji ei ollut missään nimessä esteratsastus vaan enemmän koulupuolen kiemurat. Kaikkeahan sitä uudella ratsulla on kumminkin testattava, ja vaikka itse en mikään esteratojen kuningatar olekaan, niin onhan tämä nyt mainiota vaihtelua!
"Niin varmasti...", soperteli Kemiinan olkapäillä pieni menninkäinen, joka oli Kuuramaan hevostallilta ilmeisesti hypännyt mukaan. "Sinäkin olet niin arkajalka! Miten edes tohdit mennä Pirunmetsään?!", hän jatkoi.
3. Kun ratsuni huomasi radalla olevan taloesteen, se painoi korvansa kiinni niskaan, puri keltaisilla hampailla kiinni kuolaimeen ja ponnahti korkealle! Hypätessään hevonen oli harvinaisen kaunis ilmestys: harjas oli kuin vuoripuron kuohu, silmät tulta syöksevät ja sieraimet puhisivat innosta.
"Jiihaa!!", kiljui menninkäinen, joka piti kaksin käsin Kuupan valkoisesta harjaksesta kiinni.
"Voi Kuuppa! Ei meidän vielä pitänyt hypätä", toruin pientä hevostani pelonsekaisin tuntein. Olin järkyttynyt ja samalla todella nolona.
4. Kun alkuverryttelyt oli suoritettu ja aloitimme hyppäämään, olin aivan liian jännittynyt. Taloesteen ylitys sai edelleen vilunväreet kiirimään pitkin selkärankaani ja poskeni heloittivat paloauton punaisina. Meidän verryttely ei nyt niin hyvin mennyt kuin olin suunnitellut. "Hei Kemiina, ei hätää!", Silja rohkaisi. "Tulet vaikka mun perässä", hän jatkoi ystävällisesti hymyillen. "Oih, kiitos...", sain sanottua värisevällä äänelläni.
"Senkin pönttöpää, haha!", menninkäinen ivalsi.
5. Ensimmäiset hypyt olivat onnistuneita! Yllätyin itsekin, että tämä lopulta sujui näinkin hyvin. Eniten ehkä haasteita meille toi heinäpaalit, sillä tunnetusti Kuuppa on melko perso ruualle, joten joka kerta se hidasti heinäpaalien kohdalle ja jatkoi matkaansa suu auki sekä pää kohti noita nimenomaisia esteitä. Kuten oletettua, tarkkuusesteet toivat omat haasteensa meidän suoritukseen, mutta Sinten opastuksella sain Kuupan keskittymään enemmän itseeni kuin mihinkään muuhun. Mainiota, ellen sanoisi!
6. Kaikista parhaiten meiltä onnistui ehdottomasti taloeste. Niin kuin jo alkuverkoissa se tuli tutuksi, niin nyt Kuuppa ei sentään purrut kuolaimeen kiinni ja paahtanut nelistämään miten itse tahtoi. Pidin itsekin kovasti taloesteestä ja sen tuomasta haasteesta. Kuten sanoin, niin en ole kovin vahva esteratsastaja, mutta nyt taisi lajia kohtaan syttyä pieni palo.
7. Ratsuni oli koko maastoestetunnin ajan melko jännittynyt ja raskas ohjalle. Tuntui, että jouduin koko tunnin ajan kantamaan käsilläni 500kg painoista suomenhevosta, joka korskui ja sen suupielistä valui valkoinen vaahto. Kilparatojen konkari tosin ei ollut kovin jännittynyt toisin kuin ratsastajansa. Onhan Kuuppa kiertänyt kuitenkin useammissa kilpailuissa kasvattajansa kanssa, joten rutiinia ainakin luulisi löytyvän. Olin onnellinen, että en mätkähtänyt kostealle nurmelle tai suoraan esteen päälle. Se vasta olisikin kammon lajia kohtaan tuonut.
8. Kerran Sinte karjaisi meille, että: "Tämä on vasta alkuverkkaa!", kun Kuuppa päätti näyttää omantahtoisuutensa. Onneksi tilanne jälkeen päin nauratti niin minua kuin muitakin ratsastajia.
"Heh heh hee... Minuapas on naurattanut kokoajan! Kun vain tajuaisit katsoa omia jalkojasi, Kemiina", menninkäinen avasi jälleen suunsa.
9. Kun kävelimme tallille päin maaston päätteeksi, huomasin Pirunmetsässä jotakin todella outoa: "Herranjestas! Missä minun toinen ratsastussaappaani on?!", rääkäisin kovaan ääneen.
"Hahhah, eikä!", Viiru alkoi nauramaan hysteerisesti.
"En kestä Kemiina, mitä vielä?", Meiju naureskeli.
Ilmeisesti ratsastussaapas oli lennähtänyt jossain vaiheessa jalastani, mutta en vain ollut yksinkertaisesti huomannut koko asiaa! Kerrassaan noloa, niin noloa. No, menetys ei ollut suuri, kun ne olivat kirpparilta ostetut Aiglen saappaat, kumisaappaiksikin kutsutut. Mikäli saapas löytyy, niin istuttakaa siihen vaikka kukkia, heh!
10. Kotimatkalla en millään saanut mielestäni pois ajatusta, että meidän on Kuupan kanssa ehdottomasti osallistuttava toistekin Metsälammen tapahtumiin! Niin oli hyvin järjestetty ja löytyihän sieltä myös uusia ystäviä. :-)
|
|
|
|
Post by Sinte on Jul 6, 2016 13:46:35 GMT 2
TÄYNNÄ! 1 paikka edelleen vapaana vain Metsiksen tallilaisille! |
|
|
|
Post by Alexandra on Jul 6, 2016 16:24:54 GMT 2
Alex - Dapper REB
1. Kun lähdimme liikkeelle Metsälammen pihasta, musta tuntui, että Dapper jaksaisi jopa keskittyä koko ajan. Ympärillä pyörivät paarmat ja ötökät olivat huolettaneet minua etukäteen, mutta ötökkämyrkky toimi onneksi mainiosti ja saimme olla rauhassa koko kaksituntisen.
2. Maastoesterata vaikutti ensisilmäyksellä mukavalta. Esteet eivät olleet kovin korkeita, vaan juuri sopivia hauskanpitoon.
3. Kun ratsuni huomasi radalla olevan taloesteen, se tuijotti sitä alkuun järkyttyneenä noin kolme sekuntia, ja alkoi syömään lähestä kuusta muiden pöristessä.
4. Kun alkuverryttelyt oli suoritettu ja aloitimme hyppäämään, olin innoissani - soitä oli aikaa, kun viimeksi olin hypännyt maastareita!
5. Ensimmäiset hypyt olivat... Holtittomia. Hetken minua jo kadutti kuolain valinta, mutta pian pystyin rentoutumaan ja huolehtimaan ohjauksestakin.
6. Kaikista parhaiten meiltä onnistui hautaeste ja lyhyt tukki, kun jouduimme molemmat hieman hidastamaan ja keskittymään paremmin.
7. Ratsuni oli koko maastoestetunnin ajan innoissaan menossa esteille! Kontrolli oli hieman hukassa alkuun, mutta pääasia oli että kummallakin oli hauskaa.
8. Kerran Sinte karjaisi meille, että jos en kohta ottaisi oria paremmin hallintaan, heräisin seuraavan kerran sairaalassa. Karjahdus herätti minut, ja lopputunti sujuikin rauhallisemmin.
9. Kun kävelimme tallille päin maaston päätteeksi, huomasin Pirunmetsässä jotakin todella outoa: jonkun kenkä oli irronnut, kunnosta päätellen jo aikoja sitten. Sinte epäili sen jääneen edelliskesänä Majurilta, joten korjasimme sen mukaan ja veimme tallille.
10. Kotimatkalla en millään saanut mielestäni pois ajatusta, miten haluaisin tulla Dapperin kanssa hyppäämään vielä uudestaan tänä kesänä Pirunmetsään!
|
|
|
|
Post by aria on Jul 6, 2016 22:21:05 GMT 2
Nimeäni ei ilmaantunut osallistujalistaan, vaikka olen osallistunut ja kuitannut ennen viimeisimpiä osallistujia liekö jäänyt huomaamatta. Anteeksi Aria! Mä en tosiaan huomannut osallistumistasi tuolta välistä  ilman muuta pääset mukaan vielä ekstrapaikalle, kun olet kirjoittanut kuittauksenkin! Pahoittelut t. Sinte |
|
ilman muuta pääset mukaan vielä ekstrapaikalle, kun olet kirjoittanut kuittauksenkin! Pahoittelut 
Ei kyllä tuu ikinä olemaan yhtä ihanaa yhteisöä kuin tämä paikka, ikävä tulee kyllä näitäkin aikoja.
mukava törmätä vielä vanhoihin tallilaisiin! Mäkin käyn välillä täällä fiilistelemässä, harmi ettei photobucketiin ladatut kuvat enää näy, siinä on aika kova urakka lähteä korjaamaan niitä 
tsemppiä kaikille kaikkeen mitä teette 
