Jätkän päiväkirja

[Sinte]

Hilppa kirjoitti 1.3.:

Potkaisin epämääräistä arvatenkin autoista muodostunutta mustaa lumen ja tomun paakkua. Tie oli kauttaaltaan loskainen. Loikin puhtaan valkoisille lumilaatoille ja yritin olla kastelematta mokkakenkiäni. Tuskastuin aivan kun toinen kenkäni upposi kura – ja lumivelliin. Olipa ollut järkeä kiirehtiä aikaisempaan bussiin, olisi se ollut parempi kuin uusien kenkien pilaaminen. Ilma oli todella kirkas ja olin jopa aamulla harkinnut ottavani aurinkolasit pakaasiin, mutta unohdin sen melkein samoin tein. Tänään ajattelin puhdistaa muutamia varusteita, sekä hoitaa ja ratsastaa. Viikko oli taas hurahtanut melkoisella vauhdilla. Mutta viimeiset kokeet ennen hiihtolomaa olivat nyt kuitenkin hanskassa ja saatoin hyvillä mielin loikkia tallille ilman kokeeseen lukemisen painetta.

Jätkä hörähti minulle saapuessani. Silittelin sitä ja pistin samalla kiinni löysästi. ”Tänään otetaan kaikki rennosti, mutta ei mitään hullua”, totesin. Jätkällä oli alkanut keväinen karvanvaihto ja sitä lähtikin ihan tuskallisen paljon. Pyörittelin alkuun mahanalusen, selän, kyljet, lautaset, ryntäät kaulan ja kaiken mahdollisen ruumiinosan kumisualla. Hihitin itsekseni, sillä ori näytti vähän hassulta pörröisen karvakerroksen alta, ainoastaan sen pää pilkisti pilven alta ja silmät pälyilivät minua turhautuneena. Se päristeli karvatukon joutuessa miltei sieraimeen. Otin kovan harjan, jossa oli pitkä harjaosa. Huiskin orhin puhtaaksi, ja niin karsina sai karvaisen kerroksen. Jätkä näytti säälittävän kynityltä ja siellä täällä karvassa näkyi edelleen pyöreitä ja painuneita harjan jälkiä. Mutta viis ulkonäöstä, kun kerta puhdas tuli, mietin mielessäni ja tökkäsin harjat pussukkaan. Olin jopa innostunut neulomaan Jätkälle käsitöissä harjapussin, se oli kätevä kuljettaa.

Kävin läpi Jätkän ratsastushuopia, muutama – varsinkin vaalea – huopa oli likainen. Työnsin likaiset huovat pesukoneeseen ja säädin pesuasetukset kohdilleen. Seuraavaksi siirryin satulaan ja suitsiin. Satula oli melkoisen likainen siipien alta. Etsiskelen sopivat pesuvälineet satulahuoneesta, istahdin tuoliin ja aloin jynssäämään ruskeaa satulaa. Satulan siipien alta tosiaan lähti melkoinen ruskea likakerros. Irrotin jalustimet ja kuurasin nekin. Seuraavaksi vuorossa oli suitset, niistä ei lähtenyt niinkään likaa, olinhan puhdistanut ne melko vasta. Kuivasin lopuksi pyyhkeellä varusteet, sillä tänään minun oli niitä kuitenkin vielä käytettävä. Sain pari muuta hoitajaa tai kenties yksityisenomistajaa – minä kun en ollut perehtynyt ulkonäköihin – seurakseni samalla kun järjestelin tavarat paikalleen. ”Ootko sä Hilppa? Oot sen Jätkän hoitaja, etkös olekin?” punatukkainen, pitkä ja hoikka tyttö kysyi virnistäen. ”Joo, just se”, vastasin ystävällisesti. ”Kiva tutustua!”

Naksautin ratsastuskypärän lukon kiinni ja solmin vielä talviratsastuskenkieni nauhat huolellisemmin, etteivät ne irtoaisi yllätyksellisesti kesken ratsastuksen. Jätkä pureksi kuolaimiaan, se olisi tahtonut jo varmaan lähteä menemään. ”Hyvä poika, aina valmiina tekemään töitä”, mumisin ja lähdin taluttamaan Jätkää käytävän kautta kentälle. Onneksi kenttä oli sen verran kovassa käytössä, että se ei ollut ehtinyt loskaantua, vaan sen sijaan se oli kovettunut tusinoiden kavionpainanteiden ansiosta. Kentällä yksi juuri harjoitti avotaivutuksia. Liu’utin ruskeat lankut sivuun, siirsin orin kentän puolelle ja suljin portin jälkeeni. Pysäytin hevosen suurin piirtein keskelle kenttää ja nousin jalustimien kautta selkään. Auringonvalo sai silmäni siristelemään, kurottelin jalustimet paikoilleen. Siirsin Jätkän käyntiin ja se lähti talsimaan kaviouralle. Huomasin toisen ratsastajan katselevan minua hieman hermostuneena, hän oli nimittäin tulossa kaviouraa pitkin hienoa avotaivutusta ravissa. Väistin automaattisesti sisäuralle ja tämä hymyili minulle kiitollisena. Annoin ohjien lipua pitkiksi ja Jätkä venytti kaulaansa vielä kun taisi. Sen silmät pysyivät puoliummessa, lämmin kevätaurinko sai kai kaikki uneliaiksi. Siirsin jalustimet satulan eteen ja pyysin pientä ravia. Jätkä kulki laiskasti. Herättelin oria maiskauttaen kielellä ja se reagoi melko nopeasti ja lisäsi tempoa. ”Näin hyvä”, kuiskasin. Keskityin pitämään kädet vakaasti paikoillaan. Omien jalkojeni lihasten kunnon edistämiseksi aloin harjoittamaan itselläni ilman jalustimia kevennykseen. Se oli melko vaikeaa – ottaen huomioon, kun en ollut sitä ennen koskaan edes kokeillut, ennen kuin minulle oli siitä vihjaistu. Kuitenkin totuin siihen nopeasti ja kevennetty ravi ilman jalustimia meni kuin vettä vaan – tietysti hieman liioitellusti. Otin laukkaa ympyrällä ja keskihalkaisijalla.
Lähdimme maastoon loppukäynneille. Tie oli melko pahassa kunnossa, joten yritin pysytellä Jätkän kanssa reunassa, jossa maa oli vähän parempi. Muutaman kerran kavio lipsui sohjoon. Käänsin orin kohti tallia. Se valpastui huomatessaan kulkusuunnan olevan kohti kotia ja tihensi kävelyaskeleitaan miltei raviksi. Istuin rauhallisesti ja se ilmeisesti riitti ”käskyksi” orille, jolloin tämä jatkoi kulkuaan laiskasti. Laskeuduin tallin edessä alas ja nostin ohjat korvien yli. Kaviot kumahtelivat tallinlattian mustalla kumimatolla.

”Miten meni ratsastus?” Sinte käveli luokseni lakaisten samalla tallia. ”Hienosti! Jätkä sen kun paranee, mitä enemmän sitä ratsastaa”, naurahdin ja otin harjakamman selvittääkseni takkuun menneen harjaksen. Harjas sai kiiltoa sitä myöten, mitä enemmän jaksoin setviä kampaa takkujen lävitse. Lopulta en jaksanut enää temppuilla jouhien kanssa ja tungin kamman pois. Istahdin puhtaille puruille ja Jätkä laski päänsä alas. Se henkäisi päähäni saaden parin hiushaituvan vaihtavan paikkaa toiselle puolelle jakausta. Silitin orin poskea. Rapsutin sen päätä ja sain sylin täyteen ruskeita karvoja. Mitähän äiti meinaisi tykätä kotona?


Sinten kommentti:

Oikein mukavan pituinen ja siisti tarina. Muutamia kielivirheitä löysin, mutta ne ovat helposti korjattavissa. Kiva nähdä, että sinulla ja Jätkällä sujuu jatkuvasti paremmin. Jätkä on kyllä ihan mahtava hevonen, ja tutustumisen arvoinen!

"Potkaisin epämääräistä arvatenkin autoista muodostunutta mustaa lumen ja tomun paakkua."
-> Lauseeseen on lisätty erillinen lisä, joka pitää erottaa pilkuilla:
-> "Potkaisin epämääräistä, arvatenkin autoista muodostunutta, mustaa lumen ja tomun paakkua."

kura – ja lumivelliin.
-> poistettu osa korvataan viivalla
-> kura- ja lumivelliin

"...kyljet, lautaset, ryntäät kaulan ja kaiken mahdollisen ruumiinosan kumisualla."
-> "...kyljet, lautaset, ryntäät, kaulan ja kaikki (muut) mahdolliset ruumiinosat kumisualla."

20v€

[siega]

1. hoitomerkintä, 12.6.2013

Aina asiat eivät mene niin kuin olisi tarkoitus, sen olin oppinut jo polvenkorkuisena natiaisena. Alkeistunnilla unelmani oli tulla ryhmän parhaaksi ratsastajaksi, mutta tosiasiassa ratsuni pysähteli kentän kulmaan eikä suostunut liikkumaan yhtään mihinkään. Kisoihin on menty voittamaan, mutta varsin hyvin alkanut suoritus on päättynyt selästä suistumiseen. Hevostenparissa touhuaminen on opettanut nöyryyttä. Vaikka asiat joskus menevätkin eri tavalla kuin olisi kuvitellut, se ei aina ole huono asia. Tällaisen ’’kohtalonoikun’’ ansiosta löysin itselleni uuden hoitohevosen, suomenhevosori Jätkän.

En todellakaan ollut etsimässä itselleni uutta hoitohevosta. En muista edes, milloin viimeksi olisin toiminut hoitajan roolissa. Jostain merkillisestä syystä päätin kuitenkin tutustua minulle ennestään tuntemattomaan Metsälammen ratsastuskouluun, josta olin kuitenkin kuullut pelkästään hyvää. Hevosia silmäillessäni katseeni kiinnittyi todella kauniiseen suomenhevoseen nimeltään M.L. Ärräpää Jätkä. Tutustuessani siihen tarkemmin tunsin löytäneeni minua miellyttävän hevosen. Varsinaiseen päätökseen päädyin huomatessani, että Jätkähän on varsinainen kouluaddikti aivan kuten minäkin. Kaiken hyvän päälle ori on todella osaava, joten olen varma, että sekin pystyy opettamaan minulle paljon uutta niin ratsastuksen kuin hevosenkäsittelytaitojen saralla. Lisäksi olen varma, että tutustuessamme paremmin me kumpikin saamme toisistamme rehdin ja luotettavan ystävän.

Sinten kommentti

Olipa tässä – positiivisella tavalla – erilainen ja omalaatuinen aloitustarina aiempiin lukemiini verrattuna! Et kirjoittanut suoranaista tarinaa, vaan kerroit omista tunteistasi ja ajatuksistasi tulevasta hoitajan urasta ennen kuin tutustuit Jätkään. Kirjoituksessa oli hyviä toteamuksia, joista uskon monen pitävän paikkansa. Toivottavasti sulle ja Jätkälle aukeaa paljon uusia portteja, ja ystävyyssuhteenne lähtee hyvin käyntiin varmalle pohjalle!

Hevostenparissa
-> hevosten parissa

"...Jätkähän on varsinainen kouluaddikti aivan kuten minäkin."
-> Väliin sopisi ajatusviiva korostamaan toteamusta:
-> "...Jätkähän on varsinainen kouluaddikti – aivan kuten minäkin."

8,20v€

[siega]

2. hoitomerkintä

''Cause I knew you were trouble when you walked iiiiiiiin, so shame on mee...'', autossani raikui, kun hoilasin täyttä kurkkua radion mukana. Kesäinen maantie oli parhaillaan johdattamassa minua kohti Metsälammen ratsastuskoulua, uutta vakiotalliani. Onnekkaan sattuman kautta olin myös löytänyt tallin ilmoituksen vapaista hoitohevosista, ja matkani veikin uuden lellikkini Jätkän luo. Ruosteessa olevat ratsastustaitoni tarvitsevat myös runsaasti kohennusta, joten olin ilmoittautunut mukaan vakiotunneille. Haavekuplan poksahdettua huomasin radiossa soineen kappaleen vaihtuneen. Käänsin volat kaakkoon ja intensiivinen konserttini jatkui.

Pian maantie vaihtui pienemmäksi pihatieksi, joka johti Metsiksen pihapiiriin. Näin hienot tallirakennukset ja laitumet, joilla hevoset rouskuttivat ruohoa tyytyväisinä. Tämä päivä oli hieman tuulinen, joten kärpäsistäkään hevoset eivät juuri kärsineet. Hevoset olivat liian kaukana, jotta niistä olisi pystynyt erottamaan, kuka oli kukin. Ruskeat läntit liikkuivat laiskasti paremman ruohon perässä. Jokin niistä oli Jätkä, kaunis hoitohevoseni.

Olin juuri alkamassa ihmetellä, minne minun pitäisi mennä, kun toisen tallirakennuksen ovi avautui. Ulos astui vaaleahiuksinen nainen, jonka toisessa kädessä oli kertakäyttömuki. Minut huomatessaan hänen hieman väsyneille kasvoilleen syttyi hymy, ja hän lähti reippaasti kävelemään kohti minua. Vastasin hymyyn ja kävelin häntä vastaan.
''Moi, mie oon Siega'', esittäydyin ja ojensin kättäni. Nainen vaihtoi kertakäyttömukinsa vasempaan käteensä ja kätteli minua takaisin.
''Sinte, Metsiksen pääjehu'', hän naurahti. Hänen silmänsä olivat lämpimät ja ystävälliset. Olin juuri kysymäisilläni, mihin minun pitäisi mennä, kun Sinte jatkoi puhumista.
''Olet varmaankin Jätkän uusi hoitaja, etkö olekin?''
''Joo, niin olen''. Mieleni teki lisätä vielä jotain, mutta annoin asian olla.
''Mukavaa, että Jätkä sai oman hoitajan. Sillä ei olekaan ollut vähään aikaan ketään ''omaa ihmistä''. Ja sinuahan tuo koulupuoli kiinnosti enemmän, niinhän? Hienoa, nimittäin tässä on sulle sellainen tykkiratsu että oksat pois. Ja niin on hyvätapainen herrasmies!'', Sinte selosti. Naisen tavasta puhua huomasi selvästi, miten ylpeä hän oli hevosestaan.
''Mutta nyt turhat pulinat pois, palat varmaan halusta tutustua jo hoitohevoseesi. Voit vaikka harjailla sitä tai käydä pienellä kävelylenkillä. Katos perhanaa, kahvi loppui. Jos tulee jotain ongelmia tai kysyttävää, niin minut löydät tuolta toimistosta. Vielä kerran, tervetuloa tänne Metsikseen!'' Sinte huikkasi, heilautti kättään ja katosi takaisin sisälle samasta ovesta, mistä oli tullutkin. Lähdin kävelemään kohti laidunta suurten odotusten vallassa.

---

Oi että, miten osaakaan olla hyvää ruohoa! Siis oikeasti, milloin viimeksi olenkaan syönyt näin maukasta ateriaa. On tämä kesä vaan niin upeaa aikaa. Ja ei pelkästään tämä ruoka, vaan myös seura. Ollaan koossa oikein äijäporukalla. Energiaahan täällä tietenkin kertyy, kun nuo ratsuhommat tuppaa jäämään vähemmälle. Välillä innostutaan painiskelemaan ja juoksentelemaan, mutta varsinkin kuumalla ilmalla syöminen ja yhdessä hengailu on kaikista mukavinta. Olen kuitenkin työnarkomaani, ja koulutreeneihin voisin lähteä miltei milloin tahansa. Hessu välillä vähän naljailevae ''sipsutteluaddiktiostani'', mutta hiljenee aina muistuttaessani, kenellä onkaan enemmän ruusukkeita karsinan ovessa.

Olin juuri voittanut pienimuotoisen painiottelun Aatua vastaan, kun herkät korvani kuulivat jotain. Nostin oitis pääni, ja niin tekivät laiduntoverinikin. Taitaa minulla sittenkin olla kaikista paras kuulo, vaikka Hessu minulle vastaan väittikin. Laitumen portilla seisoi tyttö, mutta välimatkaa oli kuitenkin sen verran, että en erottanut, kuka hän oli. Ehkä Sinte oli päättänyt tulla tervehtimään meitä - taskut täynnä herkkuja, tietenkin! Porukan uteliain, Aatu, päätti lähteä tervehtimään tulijaa. Pian koko konkkaronkka ravasi kohti porttia. Lähempänä huomasin, ettei portilla seisova ihminen ollutkaan minulle tuttu. Hidastin käyntiin ja pysähdyin. Hessu tuijotti vierasta hieman epäluuloisen näköisenä. Sitten se alkoi syödä ruohoa. Mokomakin pullero, kyllä tuntemattomiakin ihmisiä täytyy käydä tervehtimässä! Me kolme muuta jatkoimme käynnissä kohti tyttöä, joka pujahti varovasti aidan sisäpuolelle.

---

Olin juuri siirtynyt laitumelle kun huomasin, että kolme hevosta lähestyi minua: punarautias puoliverinen, liinakko suomenhevonen Jätkä sekä tumma shetlanninponi. Vaikka kaikki kolme näyttivät kilteiltä, minun täytyisi silti olla varovainen, koska en tuntenut hevosia entuudestaan. Pysyin paikallani ja annoin hevosten päättää, tulisivatko ne luokseni. Pian hevoset seisoivat muutaman metrin päässä minusta. Shetlanninponi hätyytti isompia kauemmas ja tuli tervehtimään minua ensin. Rapsutin sen tummaa päätä hetken aikaa, kunnes se koki saaneensa tarpeeksi huomiota ja väistyi kahden muun hevosen tieltä. Jätkä ja puoliverinen Aatu näyttivät kumpikin odottavan herkkuja.
''Sori poitsut, mutta en älynnyt ottaa mitään mukaan'', pahoittelin ja silittelin hevosia vielä hetken aikaa. Sitten kaivoin esiin riimunnarun, otin Jätkän kiinni ja ohjasin muut hevoset kauemmas portista. Kun reitti oli selvä, talutin Jätkän ulos laitumelta ja suljin portin.

---

Jaahas, pääsenköhän oikomaan koipihani koulutunnille? Vai olisikohan nyt maastolenkin vuoro? Ei, tallipiha näyttää tyhjältä eikä tallista kuulu valitusta satulavyön kireydestä tai hiekkaisista suojista. Nyt taitaa olla jokin muu juttu kyseessä. Kohtahan se nähdään, mitä tuleman pitää. Hei tyttö, odotas nyt hetki ja löysää sitä riimunnarua! Tuolla tien toisella puolella on varsin hurmaavaa tammaseuraa. Tuo vaalea neitonen, Cheri, on ehdottomasti tamma minun makuuni. Nyt Jätkä ryhdistäydy, kaula kaarelle ja askeleisiin kepeyttä. Ei niitä tyttöjä laahustamalla hurmata. Noin, noniin! Nyt on päivän hörinät vaihdettu, aika jatkaa tallille päin.

---

Olin saanut Jätkän tallille ilman sen suurempia ongelmia. Välillä ori pysähtyi pörhistelemään aidassa oleville tammoille, mutta se ei kuitenkaan järjestänyt mitään suuremman luokan kohtausta. Sidoin Jätkän käytävälle kiinni, koska talli vaikutti varsin autiolta. Hain orin harjat ja aloin harjaamaan sitä. Lyhyt ja kiiltävä kesäkarva ei ollut kerännyt sen suurempia likoja, ainoastaan hieman pölyä. Pitkä harja oli hieman takussa, ja sen selvittelemiseen kului hieman enemmän aikaa. Häntään oli takertunut muutama takiaispallo. Kavioit tutkin tarkasti, sillä laitumelta niihin voisi tarttua kiviä, jotka painaisivat ikävästi kaviota vasten. Tunnustelin myös Jätkän jalat ja katsoin, ettei sillä ollut haavoja tai muita vammoja. Kaikki tuntui olevan hyvin, joten siirryin rapsuttelemaan ja lellimään oria. Se tuntui olevan varsin mielissään porkkananpaloista, joita annoin sille. Kaulan rapsuttelusta se näytti myöskin pitävän.
''Oletpas mukava hevonen, nii-in, kyllä olet. Toivottavasti siekin pidät minusta, sillä tästä lähtien joudut viettämään aikaa kanssani. Olen Siega, sinun uusi hoitaja. Ja lupaan, että tuon siulle aina jotain hyvää mukanani!''
Hemmoteltuani Jätkää kylliksi päätin viedä sen takaisin laitumelle kavereidensa luokse. Irrotin orin ja lähdimme kävelemään kohti laidunta.

---

Hämmentävää, perin hämmentävää. En joutunutkaan töihin. Pieni lenkki olisi ollut paikallaan, mutta nautin tästäkin hetkestä - ja varsinkin herkuista - todella paljon. Usein kaikki ovat niin kiireisiä, etteivät ehdi rapsutella minua, joten sekin tuntui mukavalta. Niin, Siegahan hänen nimensä oli. Hän vaikutti hyvältä tyypiltä, vaikka aluksi epäröinkin, kun vieras ihminen tuli hakemaan minua laitumelta. Hän sanoi olevansa uusi hoitajani, joten vietämme tulevaisuudessa paljon aikaa yhdessä. Ehkä tulevaisuudessa opin tuntemaan hänet ja pitämään hänestä - aika näyttää. Nyt pääsen kuitenkin takaisin laitumelle äijien pariin.

Kuva Jätkästä, itseni olen tietenkin rajannut tyylikkäästi ulos kuvasta Tähän piirrokseen olen melko tyytyväinen, ottaen kuitenkin huomioon sen, etten ole piirtänyt koneella pitkään aikaan. Jalat vähän epäonnistuivat, mutta toivottavasti kelpaa! (:

Sinten kommentti

Mahtavaa, että löysit perille - ja ennen kaikkea sait Jätkän matkaasi ongelmitta. Jätkä saattaa tosiaan pörähdellä tammojen lähettyvillä, mutta hörähtelyyn ja pörhistelyyn se sitten jääkin; ei mitään vaarallisempaa. Uskon, että tulet pärjäämään orin kanssa hyvin jatkossa! Oli hyvä idea tutustua jätkään rauhallisesti tallissa ja laitumella. Olit toteuttanut ekstratehtävän hauskasti kirjoittamalla puolet orin näkökulmasta, ja puolet omastasi! Tarinalta löytyi pituutta aivan hurjasti! Kuva oli mukava lisä tarinaan: hyvin piirretty ja kauniisti varjostettu - aivan Jätkä ilmestys. Kuva on piirretty hauskasti aidon maisemakuvan päälle, hieno idea!

37,20v€ + extra

[siega]

3. hoitomerkintä

Kesäinen päivä alkoi vaihtua iltaan,
satulahuoneen nurkassa näpersin istuviltaan.
Tarkasti Jätkän suitsia puhdistin,
muistin myös satulan, tietenkin.
Pintelit vielä päätin rullata,
ei perusasioista parane pinnata.
Yhtäkkiä edessäni tytön näin,
hän hymyillen katsahti minuun päin.
Viljaksi hän itsensä esitteli,
iloisena kerroin myös nimeni.

Yhdessä idean hassun saimme,
Jätkän tietenkin laitumelta haimme.
Yhdessä orin kauniiksi harjasimme,
kameralla siitä kuvia nappailimme.
Sitten kävelimme kohti maneesia,
Jätkä katseli meitä kummastuneena.
Maneesin oven perässäni suljin,
maneesin keskelle Viljan kanssa kuljin.
Jätkältä riimunnarun irrotin,
ja sitä juoksemaan kehotin.

Jätkä hetken ihmeissään katseli,
sitten laukkaan riemuissaan ponkaisi.
Maneesia riemuissaan ympäri juoksi,
eikä pelkästään käskyjemme vuoksi.
Jätkältä löytyi energiaa,
kai sitä vähän pukitellakin saa?
Hetken laukattuaan Jätkä kauniisti ravasi
kameran edessä hienosti poseerasi.
Lopuksi Jätkä luoksemme ravasi,

kiinni sen otin ja loppukäynnit se käveli.

---

Tästä kivasta päivästä kirjoitin runon! Aluksi puhdistin Jätkän suitset ja satulan sekä järjestelin satulahuonetta yleisesti, mm. rullasin pinteleitä ja laittelin tavaroita oikealle paikalleen. Törmäsin Viljaan, ja yhdessä hoidimme Jätkän ja menimme maneesiin irtojuoksuttamaan sitä. Orista löytyi aluksi vauhtia vähän liiankin kanssa, mutta loppua kohti se rauhoittui ja malttoi ravatakin hieman. Jätkä on kyllä upea näky!

Sinten kommentti

Taitavasti runomutoon kirjoitettu hoitotarina, josta löytyi kaikki tärkeä ja olennainen. Säkeiden perässä olevat loppusoinnut olivat onnistuneet myös oikein hyvin – mielestäni se on runonkirjoituksessa kaikkein hankalinta. Kiva että sait Viljasta kaverin irtojuoksutukseen, ja tietysti ihan muutenkin! (: Oikein hyvä, virheetön hoitomerkintä. Hyvää juhannusta Siega!

17,20v€

[siega]

// Teinpä tylsyyksissäni Jätkälle karsinan oveen tällaisen kyltin. (:

Sinten kommentti

Ihana ja ennen kaikkea siisti kyltti, laittelen sen tuohon hoitopäiväkirjan kanteen!
Tosi kiva että jaksat piirrellä myös tällaisia, ne piristävät mukavasti tätä "harmaata" päiväkirjaa.

10,70v€

[siega]

4. hoitomerkintä

Jos tätä päivää täytyisi kuvailla vain yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti onnistuminen. Tänään hain Jätkän ulkoa, hoidin ja varustin sen ja marssin kentälle perässäni tallustavan Jätkän kanssa. Tarkoituksenamme oli treenata tuleviin koulukisoihin, jotka lähenivät uhkaavasti. Kentällä laitoinkin Jätkän ihan urakalla töihin. Ori oli erittäin reippaalla tuulella ja vastasi apuihini todella hyvin. Ensimmäisissä laukoissa ori painoi menemään oikein urakalla ja yllätyin selässä, vaikka olinkin huomannut Jätkän olevan reippaalla tuulella. Laukkasimme puolenkymmentä kierrosta, jonka jälkeen ori malttoi työskennellä kunnolla eikä enää höseltänyt. Loppuajasta voisin jopa sanoa että ''tuuppasimme menemään'' oikein urakalla. Täytyy vain toivoa, että tulevissa koulukisoissa onnistuisimme yhtä hyvin! Ratsastuksen jälkeen Jätkä oli melko hikinen, joten päädyin pesemään sen jalat, kyljet ja selän. Hikiviilalla ja pyyhkellä taiteilun jälkeen ori oli valmis ulos vietäväksi - onneksi aurinko hoitaisi loput kuivattamisesta!

Sinten kommentti

Lyhyen ytimekäs hoitotarina! Tässä oli hoitotarina kaikessa yksinkertaisuudessaan, tiiviissä paketissa. Tarinan aloitus oli mielestäni varsin onnistunut, se kertoi yleisfiiliksestä yksinkertaisesti ja onnistuneesti. Hoitokerran loppuun ehdottomasti sopi iloisuutta ja ytimekkyyttä ilmaiseva huutomerkki! Kiva kuulla, että teilmä sujuu Jätkän kanssa hyvin, ihaninta hevosen kanssa on satunnaiset päivät jolloin tuntuu siltä, että aurinko paistaa juuri meille.

8v€

[milla]

-Milla! Kuulin äitni huutavan alakerrasta.
-No?! Minä huusin takaisin.
-Tee jotain hyödyllistä äläkä vain istu sohvalla! Onko läksyt tehty?! On on!
-No hyvä! Mene sitten vaikka tallille! Äitini huusi.
-En jaksa! Huusin takaisin.
-Selvä! Imuroi sitten koko kämppä! Äitini käskytti.
-Menen mieluummin tallille! Vastasin samalla kun suljin TV:n ja nousin ylös sohvalta. Ajatuskin imuroimisesta oli kamala. Vaihdon äkkiä vaatteet ja otin tallilaukkuni huoneeni lattialta. Kävelin keittiöön ja aloin laittaa kassiin kaiken mitä pitikin.
-Omena, cola, sämpylä ja vaihtovaattet, luettelin hinjaa. Sitten kävelin eteiseen ja laitin kengät jalkaani, takin päälleni, syys pipon päähän ja sormikkaat käsiini. Avasin ulkooven ja kylmä viima tuli minua vastaan. Otin talli tuubihuivini ja kietaisin sen kaunaali. Laitin oven kiinni ja lähdin kävelemään kohti bussipysäkkiä.

Bussipysäkillä avasin laukkuni ja minua odotti ikävä yllätys:
Olin unostanut kukkaron kotiini! Samassa näin maassa viisi eurosen. Nostin sen ja poika joka oli samalla pysäkillä sanoi:
-Se on minun vitoseni. Voisinko saada sen takaisin? Annoin vitosen huokaisten ja poika kysyi:
-Eikö sinulla ole rahaa, kun olet noin allapäin?
-Unosdin kukkaron kotiin ja siellä on kaikki rahani, vastasin. Samalla poiska avasi taskunsa ja sanoi:
-Tässä. Tällä pääset yhden matkan, ja ojensi euron ja 20 senttisen minua kohti. En pystynyt kieltäytymään vaan kiiton ja otin rahat pojan kädestä. Samalla bussi tuli. Maksoin bussimatkan ja istuin lämpimälle tuolille.

Katselin ympärilleni ja huomasin Ellin. Nousin ylös tuolista ja kävelin hänen luokseen.
-Hei! Sanoin reippaasti, mutta ystävällisesti.
-Hei. Tunnemmeko me? Elli vastasi.
-Emme viellä. Hoidan Jätkää Metsiksellä ja olen Milla, esittäydyin.
-Okei. Minä olen Elli ja hoidan Tigrua, Elii vastasi.
-Hei tuo on oikea pysäkki, sanoin ja painoin stop nappia. Nousimme Ellin kanssa bussista ja "hyvästelimme" toisemme.

Menin tallivintille ja laitin tavarani kaappiini. Sitten kävelin talliin ja etsin Jätkän karsinan. Sitten kun olin löytänyt sen hain talikon ja kottarit. Siivosin orin likaisen karsinan.

Kun karsina oli siivottu ja tavarat omilla paikoillaan hain Jätkän.
-Jätkäää!! Huusin oria portilla ja pian näkyviin tuli mailman mutaisin ja likaisin Suomenhevonen. Nausrahdin kun se tuli luokseni ja nuuhkaisi minua. Tarjosin sille kättäni ja ori rupesi nuuhkimaan sitä. Kun se oli kyllästynyt nuuskimiseen laitin sille riimun päähän ja avasin portin. Talutin Jätkän talliin laitin sen karsinaansa. Menin hakemaan Jätkän harjat ja varusteet. Menin takaisin orin karsinalle ja avasin harjapakin. Harjasin Jätkän ruumiin kokonaan kumisuolla, jätin vain pään ja koivet harjaamalla. Otin Jätkän jalat dandy harjalla ja pään harjasin pään jollain random harjalla. Sitten hain letityskuminauhat kaapistani ja otin sieltä myös valjasrarvan, satulasaippuan, pienet pesusienet, hevosnamipussin ja liilan riimunnarun. Kävelin takaisin talliin ja vein ylimääräiset tavarat Jätkän tyhjään harjapakkiin. Otin mukaan vain kuminauhat ja riimunnarun.

Otin harjoijen seasta piikkisuan ja harjakamman. Selvitin Jätkän harjan ja hännän käsin, sillä kumisualla en viittinyt ja harjakampaa käytän vain letitykseen. Kun harja oli selvä aloitin letityksen. Aloitin letittämällä häntään häntäruotoa myötäilevän letin. Onnistuin heti ekalla kerralla ja Jätkä torkkui ja nautti hellyydenosoituksista. Sitten tein harjaan yhden letin mikä meni Jätkän kaulaa pitkin. Minun mielestäni Jätkästä tuli todella kaunis, ja aloin varustaa sitä. Ensin satula selkään ja sitten suitset päähän. Jätkä seisoi hievahtamatta paikallaan kun varustin sen. Sitten laitin kypärän päähän ja putsasin kaviot.

TalutinJätkän ulos hieman tuuliseen syys ilmaan. Kiristin satulavyön ja mittasin jalustimet sopivan mittasiksi. Sitten vain satulaan ja eikun menoks. Olin päättänyt kiertää harjulenkin mikavasti käynnissä. Kosketin pohkeillani orin kylkiä ja Jätkä siirtyi keinuttavaan käytiin. Ohjasin sen kohti Metsälampe, jonka kautta harjulenkki kulki. Jätkä käveli kiltisti ja noin puolen tunnin päästä olimme puolessa välissä. Yht`äkkiä alkoi tihkuttaa, ja tihkuyus yltyi pian kaatosateeksi. Keräsin ohjat ja siirsin Jätkän keinuttavaan raviin ja ravasimme vähän matkaa. Jätkä ravasi kevyesti kaula kaarella. Kun olimme rantasaunan kohdalla siirsin Jätkän käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Pian olimmekin taas tallipihalla.

Laskeuduin alas satulasta, nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä reijällä. Sitten talutin Jätkän sisälle omaan karsinaansa. Riisuin orilta varusteet ja se meni piehataroimaan. Otin pölyharjan ja harjasin orin läpi. Sitten kaivoin taskustani puhelimen ja otin Jätkän kaulasta kuvan. Letti oli vähän kärsinyt, mutta otsatukka ei ollut edes kastunut kunnolla! Sitten avasin letit ja loimitin Jätkän, että se kuivuisi. Sitten vein tavarani satulahuoneeseen.

Aloin purkaa suitsia osiin. Sitten otin liilan sienen ja satulasaippuan. Sienen kostutus ja sitten vähän satulasappua eikä muuta kuin hinkkaamaan. Lupuksi otin nenäliinan taskustani ja kuivasin suitsien osat siihen. Sitten rasvasin ne valjasrasvalla. Käytin siihen sinistä sientä. Sitten kokosin suitset ja siivosin jälkeni. Kävelin tallivintille ja näin siellä muutamia tallityttöjä. Söin leivän, omenan ja join colan. Sitten menin talliin otin Jätkältä loimen pois, annoin sille kaksi namia ja vaindoin riimunnarun uuteen ja hienoon. Sitten menin ulos ja tapasin Sannan. Jäin juttelamaan hänen kanssaan ja lopuksi Sanna kaatui. Hänen käkensä heiluivat sinne tänne ja jalat olivat kohti taivasta. Kysyin sattuiko häneen ja autoin ylös. Sitten lähdin kotiin 1,20 euroa taskussani.

Ja tossa on nyt toi Jätkän kaulakuva ja vähennä säästöstäni 1,20ve:tä.



Sannan kommentti

Olipa siinä vaihteeksi pitkä hoitotarina! Sinulla kävi aivan uskomaton tuuri, kun pääsit bussiin siitä huolimatta, että rahapussisi oli unohtunut kotiin. Tässä huomaa, että maailmassa on kuitenkin vielä jäljellä niitä ihania ihmisiä jotka auttavat hädässä! Mukavaa että pääsit tutustumaan myös Tigrun hoitajaan, Elliin. Syksyinen maastolenkki harjulla Jätkän kanssa taisi olla ihanan rento ja mukava, minun mielestäni harju on syksyisin kauneimmillaan. Korkean mäen vaahterat muuttavat värinsä upeiksi, ja tähän aikaan vuodesta harju onkin värikäs pilkku lammen vierustalla. Jopas minä olen ollut melkoisen huteralla päällä, se taitaa johtua uusista saappaistani! 

Olit lisännyt tarinan perään nätin kuvan Jätkästä! Olet saanut harjaan väriä käyttämällä samaa sävyä hiukan enemmän paikoittain. Olet myös kokeillut varjostaa Jätkän pään reunoja, mielestäni ihan onnistuneesti! Kuva on yksinkertainen, ja erottuu hyvin kirkkaansiniseltä pohjalta. Pää olisi saanut olla erityisesti otsan kohdalta hieman leveämpi: tästä yksinkertaisesta kuvasta (http://goo.gl/4BlhsA) voit katsoa mallia hevosen pään muodon piirtämisessä, vaikka mallikuvan hevonen ei vastaakaan aivan Jätkän raskasrakenteisen pään muotoja.

Tarina oli tosiaan pitkä, mutta löysin siitä melkoisen paljon pieniä virheitä. Tarinat kannattaa kirjoittaa rauhassa johonkin tekstinkäsittelyohjelmaan, esimerkiksi Microsoftin Officeen. Yleensä tekstinkäsittelyohjelmat huomaavat pienet näppäilyvirheet, ja osaavat korjata ne. En suosittelisi muutenkaan kirjoittamaan tekstiä suoraan tänne foorumille; esimerkiksi netin kadotessa pitkäkin tarina saattaa hukkua taivaan tuuliin. Ajatusviivan ja repliikin väliin tulee aina välilyönti!

-Milla! Kuulin äitni huutavan alakerrasta.
-> Kun ajatusviivalla aloitettua repliikkiä jatketaan, huutomerkit ja kysymysmerkit korvataan yleensä pilkulla:
– Milla, kuulin äitini huutavan alakerrasta.

syys pipon = syyspipon
syys ilmaan = syysilmaan
viisi eurosen = viisieurosen
reijällä = reiällä (reikä)

ulkooven
-> yhdyssanan kahden saman vokaalin (a, e, i, o, u, y, ä, ö) väliin tulee yhdysmerkki, puheessa tauko:
-> ulko-oven

stop nappia
-> yhdyssanaan, jossa on ulkomaankielinen osa, tulee yhdysmerkki:
-> stop-nappia


17,80v€[/color][/font]

[Alexandra]

"Riia! Missä sä oot? Hei tuu ny tänne! Ihan oikeesti!" pikkusiskoni huuteli minua metsässä. Huokaisin ja hyppäsin alas puusta hänen eteensä tungettuani puhelimeni taskuun.
"No mitä nyt taas?" kysyin vihaisemmin kuin olin tarkoittanut. Siskoni mutristi alahuultaan ja nyrpisti nenäänsä, kuten hänellä oli tapana, kun hän hermostui minulle.
"Äiti sano et sun pitäs mennä koska ei oo kohteliast myöhästyy."
"Joo joo mä lähen", sanoin ja lähdin kävelemään kohti takapihaamme. Suomen syksy oli ihan erilainen mihin olin tottunut Saksassa asuessamme. Kaappasin repun, jossa kypäräni ja muut kamat olivat ja nappasin toiseen käteeni lonkkarin, joka oli lahja serkultani. Tiellä potkaisin hiukan lisää vauhtia ja lähdin kohti tallia nimeltä Metsälampi.

Repäisin kuulokkeet korvistani nähdessäni nuoren naisen, jonka otaksuin olevan tallin omistaja. Heilautin hänelle kättäni ja moikkasin häntä:
"Moi! Mä oon Nymeriä. Ooks sä Sinte?" Minua tosiaankin häiritsi se saksalainen korostus puheessani, mutta en voinut sille mitään.
"Jotkut sanoo mua Sinteksi, mut mun oikee nimi on kyllä Sanna Eloranta", Sinte - ei, vaan Sanna - vastasi hymyillen. Hymyilin vaisusti.
"Sä sanoit puhelimessa että täällä olis vapaita hoitohevosii."
"Joo onhan niitä, molemmat suokkeja. Toinen on ori, mut Jätkä on oikee herrasmies. Nassu onkin sitten tamma ja aikas halinalle." Pyysin välittömästi Jätkäksi kutsuttua oria hoitsukseni ja Sanna suostui siihen heti. Hän johdatti minut Jätkän laitumen luo ja esitteli orin pikaisesti.

Tallikierroksen jälkeen Sanna vei minut toimistoonsa ja antoi minulle avaimet kaappiini. Käteni oli jo ovenkahvalla, kun Sanna sanoi nimeni. Käännähdin ja katsoin häntä.
"Mistä tiesit, että minua kutsutaan Sinteksi?"
"Serkkuni kertoi. Hän on hoitanut täällä aikaisemmin." Sanna nyökkäsi ja laski katseensa takaisin papereihinsa katsottuaan minua ensiksi pitkään, tutkien kasvojani mietteliään näköisesti. Asia jäi hieman vaivaamaan minua, mutta päätin etten anna sen häiritä. Suuntasin askeleeni tallin toisessa päässä sijaitsevaa huonetta, jossa kaappini oli.

Työnsin oven auki. Ovi narahti hiukan, mutta niinkin pieni ääni riitti hiljentämään kokonaisen huoneen täynnä eri-ikäisiä tyttöjä. Tunsin lehahtavani punaiseksi. Astelin määrätietoisesti kaapilleni tuntien katseiden porautuvan selkääni, arvioiden, sijoittaen minua. Tungin tavarani vain nopeasti kaappiin ja pamautin sen kiinni. Kääntyessäni ovelle huomasin hiukan itseäni vanhemman pojan nurkassa katselemassa minua. Pojalla oli tumma tukka ja siniset silmät. Poika hymyili minulle ja minä hymyilin takaisin. Käänsin katseeni nopeasti pois ja pakenin ulos ovesta. Oven sulkeutuessa puheensorina alkoi taas.

Avasin Jätkän harjapakin ja otin sieltä kumisuan. Ori hörähti pehmeästi, kun aloin harjaamaan sitä. Naurahdin suurelle hevoselle ja jatkoin harjaamista.
"Hei." Hätkähdin kuullessani äänen takaani ja pudotin harjan maahan. Poimin sen punastuen ja käännyin kohti puhujaa. Huomasin saman pojan seisovan nojaten rennosti loimitelineeseen. Sopersin jotain vastaukseksi.
"Miksi pakenit äsken? Emme me sinua syö", poika sanoi ja hymyili taas. Kirosin mielessäni.
"E-en tiedä. Täällä on vähän hämmentävää. Olen muuttanut tänne pari viikkoa sitten", vastasin hämilläni tilanteesta.
"Saksastako? Se on kaunis maa. Olen käynyt siellä pari kertaa", poka sanoi vaihtaen äkisti äidinkielelleni. Hän puhui yllättävän sujuvasti saksaa. Perfekt. Nyt en voisi enää kiroilla saksaksi.
"Mikä sun nimes on?" Pysyin härkäpäisesti suomessa, vaikka se olikin niin vaikeaa.
"Roope Kataja. Sun?"
"Nymeria. Sano vaan Riia."
"Onks Sanna jo esitelly paikkoja vai haluutko että mä esittelen ne?" Päätös valeesta syntyi nopeasti. Poika taisi huomata sen, muttei näyttänyt mitään merkkiä siitä. Sulkiessani Jätkän karsinaa ajattelin pitäväni pojasta.

Juttelin Roopen kanssa kokoajan hänen esitellessään tallia. Hän esitteli sen paljon perusteellisemmin kuin Sanna. Yhtäkkiä hän pyysi minua joku kerta maaston, jotta voisi esitellä myös maastot. "Joo ehkä joskus myöhemmin. Mä en taho tippuu koska en tunne hevosta niin hyvin. Oder meinst du zu mir hinter Pferd zu nehmen." Poika naurahti ja vilkaisi kelloaan.
"Mun täytyy mennä ottaan hevosii sisään. Nähään taas!" Nyökkäsin vastaukseksi ja kävelin takaisin Jätkiksen karsinalle. Harjatessani oria mietin päivän tapahtumia Sannan kävellessä sisään. Hän kyseli minulta miten olin viihtynyt ja kaikkea tällasta minun vastaillessani niihin parhaani mukaan. Sanna oli pitkään hiljaa katsellen minua ja kysyi sitten:
"Ooksä käyny täällä ikinä? Näytät jotenkin tutulle." Siitä meninkin vasta hämilleni. Miksi kaikki tuijottivat ja kyselivät olinko käynyt siellä tai tuolla ikinä.
"En ikinä."
"Sä näytät tosi tutulle. Kuka sun serkkus on?"
"Alex. Alexandra Reckless."

J A T K U U
Ps. Huomaa mun taitojen olevan ruosteessa.

Sannan kommentti

Voi ei, toivottavasti opin pian tulkitsemaan sua ja Roopea – ymmärrän saksasta vai muutaman hassun sanan, ja nekin taitavat olla persoonapronomineja. Näytät tosiaan aivan Alexandralta, teissä on paljon samoja piirteitä. Voi olla että tulen sekoittamaan teidät keskenään; älä siis ihmettele, jos kutsunkin sua Alexandraksi. Toivottavasti tulette Jätkän kanssa hyvin toimeen, eikä tule suurempaa problematiikaa.

En nyt niinkään voisi sanoa, että kirjoitustaitosi olisivat jotenkin ruosteessa. Mielestäni teksti näytti selkeältä ja oli kieliopillisesti hyvin kirjoitettua, mutta repliikit voisin ottaa korjattavaksi – tai oikeastaan vain pintahiottavaksi! Aivan ensimmäiseksi suosittelisin käyttämään ajatusviivoja (–) pitkissä vuoropuheluissa, lainausmerkkejä voi käyttää yksittäisissä repliikeissä tai esimerkiksi lainauksissa. Ajatusviivalla aloitetut repliikit tulevat aina omille riveilleen, lainausmerkeissä olevat repliikit voivat olla "tekstin sisällä", eikä niille tarvitse välttämättä varata omia rivejä.

"Mikä sun nimes on?" Pysyin härkäpäisesti suomessa..."
-> lainauksen jälkeen jatketaan aina pilkulla ja pienellä alkukirjaimella (ellei lainaus lopu pisteeseen):
-> "Mikä sun nimes on?", pysyin härkäpäisesti suomessa..."

kokoajan = koko ajan

15,40v€

[Alexandra]

aijaa.com/YP1ap5
Tein Jätkälle tuollaisen tylsyyksissäni, sano jollei näy

Sannan kommentti

Voi kuinka nätti! Sen voisi vaihtaa tuon edellisen kyltin tilalle nyt kun hoitajakin on vaihtunut. Huomasithan muuten, että Jätkän nimeen ei tule n-kirjanta? Eli siis M.L. Ärräpää Jätkä olisi oikein.

8,60v€

[Loci]

16.10.2013 - Löytöretki

Äitini heitti minut tallille ja sanoi tulevansa hakemaan minua kahdeksen maissa. Kävin hakemassa kaapiltani ratsastustamineeni ja etsin vielä mukaan heijastinliivin itselleni ja heijastimia Esalle. Olin Sannan kanssa sopinut, että lähtisimme käymään Esan ja Jätkän kanssa maastossa. Jätettyäni tavarat ruunan karsinalle hain vielä satulan, suitset ja harjat.

Ratsuni oli valmiiksi sisällä Jätkän kaverina, niinpä suin sen nopeasti, jotta kerkeäisimme lähteä ennen pimeän tuloa. Satuloin ja suitsin ruunan ja laitoin sille heijastinsuojat. Kiinnitin vielä heijastinrintaremmin ja häntään heijastimen. Itselleni vedin heijastinliivin takin päälle. Jätkä oli seisonut jo valmiina karsinassa ja Sanna tulikin varustautuneena paikalle.

Pihalla nousimme ratsaille ja lähdimme menemään Harjulenkkiä pitkin, saunan ohitse. Kävelimme Pirunpolun risteykselle asti, mistä lähdimmekin ravaamaan. Esa kulki kiltisti, vaikka olikin hiukan innokkaana menossa. Ravia hiljentämättä käännyimme Jokipolulle, jota pitkin suuntasimme isolle tielle asti, missä otimme käynnin. Kävelimme Ruususen risteyksen ohitse, ja käännyimme Mansikkapolulle. reippaassa ravissa ravasimme mansikkapolun ohitse aina laukkapellon alkuun saakka. Sanna ehdotti pientä kisaa laukkapellolla, johon tietenkin suostuin.

Sanna otti Jätkän kanssa varaslähdön, mutta kehotin Esaa laukkaamaan kovempaa, joten saavutimme toisen ratsukon. Jätkä tajusi jutun juonen, kun Esa oli päässy ehkä noin pään mitan orista ohitse. Esa ja Jätkä kisasivat tasaisesti, enkä osaa sanoa kumpi loppujen lopuksi oli pellon toisessa päässä ensimmäisenä.

Kun hevoset oli saatu turvallisesti takaisin raviin palasimme takaisin pellon laitaa pitkin Isolla tiellä otimme käynnin ja kävelimme kentän ohitse takaisin tallipihaan. Ennen satulasta laskeutumista vielä taputin ruunaa kiitokseksi.

Talutimme hevoset talliin ja aloimme purkamaan niitä. Esa oli vähän hikinen, joten kävin hikiset kohdat sienen kanssa lävitse ja loimitin ruunan. Tyhjensin porkkanapussin viimeiset porkkanat Esan ruokakuppiin ja lähdin huoltamaan varusteita. Satulahuovan laitoin pyykkiin ja pyyhin satulavyöstä roiskeet. Saatuani Esan tavarat paikoilleen palautin heijastimet päätalliin ja vein samalla saappaani ja kypäräni kaappiini. Sanna saapui käymään satulahuoneessa ja kysyi, tulisinko käymään kahvilla, Saku oli kuulemma keittänyt, koska tiesi maastolenkistämme.

Istahdin kahvipöydän ääreen ja mietin, että ei, en ollut aiemmin käynyt mansikkapolulla tai laukkapellolla. Laukkapellolla olisikin kiva päästellä välillä, tuumin haukatessani lämmintä lihapasteijaa. Keskustelimme vähän harjoituskoulukisoista ja kyselin Sannalta vielä paria vinkkiä Esan suhteen. Sannalta ei oikein mitään muuta irronnut kuin "tee niinkuin parhaaksesi näet" joten tiesin, että joutuisin verkkaamaan Esan hyvin ennen suoritusta.

Kello näytti seitsemää ja lähdimme Sannan kanssa hakemaan viimemeisiä hevosia sisälle ja jaoimme niille heinät. Kun kello alkoi lähennellä kahdeksaa, Sanna sanoi, että voisin lähteä kohtiin, hän hoitaisi loput. Odotin hetken pihalla, kunnes äitini saapui.

ps. ei me Esan kanssa kahdestaan oltu etsimässä paikkoja, mutta kaipa tämä nyt menee ekstrasta? =)

Sannan kommentti

Olipa ihanaa saada pitkästä aikaa maastoseuraa! Ratsastuskoulunpitäjän arki on yleensä sen verran kiireistä, ettei siinä ehdi turhia maastoilla. Onneksi välillä löytyy aikaa sellaiseenkin. Turhaan sinä kyselit neuvoja harjoituskisoihin, teillä meni niissä erittäin hyvin. Helppo A -luokasta mukaan tuli jopa toinen sija, ja Helppo B -luokassa taisitte olla viidensiä. Sun pitäisi kisata Esalla useamminkin!

15,40v€

[Nymeria (ek)]

(Kursivoitu = Jätkän näkökulmasta, normaali = mun näkökulmasta)

J A T K U U
Uusi hoitajani palasi luokseni. Hän jäi häärimään harjapakkini luo, mutta haistoin hänen taskussaan olevat herkut. Hörähdin ja aloin räplätä huulillani kaltereita. Ihminen vain nauroi. Lopetin harmistuneena puuhani. Miksi ihmiset eivät ikinä tajua mitään? Hoitajani avasi oven ja luikahti sisään, ilman herkkuja. Tuhahdin ja palasin heinieni pariin. Ihminen kääri pintelit jalkoihini ja laittoi vielä oikein bootsitkin. Hän poistui hetkeksi ja palasi mukanaan erilaisia remeleitä, joita haistelin uteliaana. Vaivanpalkaksi sain päähäni suitset ja selkääni juoksutusvyön ja sivarit. Hoitaja otti kypärän ja piiitkän juoksutusraipan ja alkoi taluttaa minua kohti maneesia.

Ori heilui liinan päässä kuin mikäkin hullu. Kiitin onneani, että olin laittanut päähäni kypärän, ennenkuin lähdin juoksuttamaan sitä. Emme olleet vielä edes maneesilla, joten mietin, millaista olisi juoksuttaa tällaista ruutitynnyriä. Kuin vastaukseksi Jätkä pompahti puoli metriä ilman ja Alkoi pyöriä ympärilläni häntä kynttilänä. Huokaisin ja komensin Jätkää, joka lopetti pyörimisen, mutta eteni vain piaffea. Vihelsin lyhyesti ja avasin maneesin oven. Asetin orin kaartoon kentän keskelle ja iskin sivuohjat kiinni kuolaimiin.

Mitähän ne ihmiset taas ovat keksineet, kun pistivät minut pöyrimään pienelle ympyrälle. Enkä voinut edes esitellä suurenmoisia pukkejani, sillä minut oli kahlittu kulkemaan muodossa ja rentoutumaan. Pöh, typerät ihmiset.

J A T K U U pitä pistä kone päiittymään

Sakun kommentti

Luulen, että tämän tarinan alun pitäisi olla kursivoituna? Sillä se on Jätkän näkökulmasta kirjoitettu, mutta ei se haittaa. Tämä tarinanpätkä oli mukavaa vaihtelua pelkkiin hoitajien kuvaamiin tapahtumiin. On hienoa kuulla myös mitä hevoset ajattelevat. Muutamia virheitä lukuunottamatta hieno tarina, jatkoa odotellessa!

ennenkuin -> ennen kuin
Alkoi -> alkoi
ilman -> ilmaan
pöyrimään -> pyörimään (huolellisuutta, muista oikolukea tarinasi, niin virheet vähenevät!)

[Emppu]

emilia121.suntuubi.com/datafiles/gallery/7/Sh-o2-1m.jpg

Uusi kyltti Jätkälle ^^

Sannan kommentti

Kiitos paljon! Tästä saat kuvamerkinnän sekä 7v€.

[Emppu]

Maastoilua

- Moi Emppu! punahiuksinen tyttö huusi.
- Moi, vastasin ja ihmettelin mistä hän tunsi minut.
- Mun nimi on Claudia, tyttö sanoi iloisesti ja hän lisäsi:
- Sanna sanoi että voisin autaa sua tutustumaan maastoihin joten haluaisitko lähteä mukaani?
- Joo tietty, vastasin iloisena siitä että Claudia halusi auttaa minua.
- Laita Jätkä kuntoon ni mä laitan Terranovan, Claudia sanoi ja lähti talliin.

Pian olimmekin valmiita. Nousin Jätkän selkään ennen Claudiaa, koska Jätkän jalustimet olivat sopivat minulle. Jouduin odottelemaan Claudiaa että hän saisi jalustimet pidennettyä ja satulavyön kiristettyä. Claudia käski minun seurata häntä. Tottelin kiltisti koska halusin oppia tuntemaan maaston.
- Tämä on polku jota käytetään yleensä talutustunneilla, Claudia sanoi ja osoitti edessään olevaa polkua jota pitkin ratsastimme. Pian polku harautui ja Claudia sanoi:
- Jos menemme vasemmalle siellä talutuspolku jatkuu, ja sitä polkua pitkin pääsee takaisin tallille kunhan seuraa vain tarkasti leveintä polkua, joten meidän ei tarvitse sitä kiertää koska siinä menisi aikaa.
- Okei eli menemme oikealle, sanoin vaikka tiesin että se oli turha kommentti.
- Juuri niin, Claudia sanoi.

Tunnin kuluttua olimme käyneet Claudian mielestä tärkeimmät polut läpi ja hän sanoi:
- Nyt menemme takaisin. Tiedät nyt nämä tärkeimmät polut ja muille poluille ei kannata mennä ettet eksy.
- Okei, vastasin iloisesti.

Sannan kommentti

Olipa mukava juttu, että Claudia lupautui näyttämään sulle maastoja! Metsälampi on kehuttu upeista maastoistaan, eikä niitä kannata jättää väliin missään nimessä. Maastoihin voi tutustua tietysti lisää myös maastotunneilla, joita meillä järjestetäänkin melko usein. Tiesithän muuten, että voit käydä katsomassa Metsälammen karttaa tallialue-sivun kuvakoosteesta? Kartassa lukee teitten, metsien ja polkujen nimet – sieltä voi hakea itselleen vaikka mukavan maastoreitin.

Tarina oli lyhyt ja ytimekäs, ja se "rullasi eteenpäin" vuoropuhelun voimin. Vuoropuhelua oli kuitenkin hiukan liikaa, omasta mielestäni. Olisit voinut kirjoittaa vuoropuheluiden väliin enemmän kertovaa tekstiä.

10,50v€

[Emppu]

TALLIVINTILLÄ

Juoksin kiireisesti bussipysäkille. Kello oli jo puoli kaksi ja bussi lähtisi varttia vaille kaksi. Lunta satoi enkä nähnyt kunnolla eteeni.
- Hupsista! Anteeksi, sanoin kun törmäsin naapuriini. Naapuri ei vastannut, hän mulkoii vain. Vihdoin olin perillä ja bussi tuli juuri. Huokaisin helpotuksesta.

Pian bussi oli perillä ja hyppäsin kyydistä. Matka oli kestänyt 15 minuuttia ja sinä aikana lunta oli ehtinyt sataa ainakin 3 senttiä. Kävelin tallille pikaisesti ja melkein juoksin Jätkän karsinalle. Oli ihana nähdä rakasta hoitohevostani. Annoin Jätkälle pienen palan porkkanaa ja se rouskutti sen tyytyväisenä.
- Haluatko ruokkia Jätkän? Sanna kysyi.
- Joo voinhan mä, mutta mistä löydän heinät? kysyin.
- Ne on tallivintillä, Sanna vastasi. Nyökkäsin Sannalle ja lähdin tallivintile. Suljin oven ja ovi loksahti lukkoon. Voi ei, nyt olin jumissa! Miksi panin oven kiinni? Jalkojeni yli käveli joku.
- Hyi! Rottia! kiljaisin ja hyppäsin heinäpaalin päälle. Pääsisinkö täältä koskaan pois?


JATKUU

Sannan kommentit

Voi ei, tallivintin vipeltäjät ovat selvästi löytäneet seuraavan uhrinsa! Viimeksi ne olivat uhkailleet Stefania, en vain nyt kuollaksenikaan muista kenenkä tallilaisen tarinan mukaan. Jatko-osaa odotellessa!

[Stefan]

Tästä seuraa selkäkipuja

Koputin karsinan oveen ja tapasin suomenhevosruunan lempeät silmät. Työnsin karsinan oven sivuun ja taputin Jätkää ryntäille. Kovat paikat herralla, vasta se oli menettänyt elämänsä orina, sen poikamiehuus oli viety. Karsina ei enää ollut poikamieskoppi vaan ihan tavallinen karsina. Jätkää ei tämä tainnut haitata vaan ruuna painoi turpansa olkapäälleni ja rapsutin herran otsaa takaisin.
- Sanna pyysi mua kengittämään sut, kokeillaan jos olisit ihan kiltisti. Sanna oli vissiin viime kengityksen jälkeen tilannut kahdet kenkänelikot, ja se on hyvä. En mä mikään seppä ole, nauroin ruunalle ja talutin sen pesukarsinaan.

Kiinnitin suokkiruunan molemmilta puolilta ja kävin hakemassa kaiken tarvittavan. Sitten vaan töihin, kumarruin Jätkän etujalan luo ja aloitin irrottamalla kengän. Vuolin ylimääräiset pois, hioin kauniiksi ja sitten ryhdyin naulaamaan kenkää. Jossain vaiheessa tunsin Jätkän etsivän tasapainoa, ja laskin ensimmäisen valmiin jalan alas. Pienikokoinen tytöntyllerö hankasi tallin lattiaa saappaankärjellään ja katsoi minua koiranpentuilmeellä.
- Hepaa, onko tää Jätkä? tyttö kysyi.
- Joo, Jätkähän se siinä. Etkös sä olekin sieltä alkeistunnilta, Venla vai? vastasin.
- Ei, mun nimi on Taika. Mitä sä teet?
- Kengitän Jätkää, siltä oli irronnut takajalasta kenkä tänään aikaisemmin ja päätin että nyt on korkea aika saada uudet kengät jalkaan Jätkällekin, hymyilin Taikalle.

- Saanko mä silittää Jätkää? tyttö kysyi.
- No saat, mutta älä pakota sitä liikkumaan äläkä syötä. Jätkän pitää olla nyt aloillaan, myönnyin ja kumarruin takajalan pariin. Kolmannen jalan jälkeen selkäni valitti liitoksissaan ja olisi tehnyt vain mieli löhötä sohvalla. Taika silitteli yhä sinnikkäästi suomenhevosta, kun kumarruin viimeisen jalan kimppuun.
- Eikö toi oo raskasta? Taika kysyi.
- Tämä näyttää helpolta, mutta on oikea painajainen, vinkkasin kun viilasin kaviota.
- Saanko mä kokeilla tota? Taika kysyi, ja hetken pohdittuani annoin luvan.
- Kaksin käsin vaan otat kiinni ja tuosta vähän vetelee. Mä pidän Jätkän jalkaa ylhäällä, lupasin ja katselin tarkasti kun Taika hioi.

- Yh, mun selkä! tyttö valitti. - Kiitos kumminki, mut mun äiti tulee ni pitää mennä, Taika jatkoi ja katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Naulasin kengät ja hokit kiinni hymyillen, sitten nousin selkääni pidellen ja taputin Jätkän kaulaa.
- Nyt on hyvä. Karsinassa saat lepuuttaa sun jalkoja, mä lähden päikkäreille, naurahdin vielä suomenhevoselle ja talutin sen karsinaansa.

Sannan kommentti

Kiva että Jätkä sai uudet kengät kinttuihinsa – johan se ehtikin myllertää edelliset irti. Mielestäni oli korkea aika päättää Jätkän poikamiesajat, onhan sille kerääntynyt varsojakin vaikka kuinka hirmuisesti. Tästä lähtien se saa toimia himottuna tuntiratsuna myös alkeistuntien puolella. Alkeistuntilaiset tietävät melkein kaiken Metsälammen arjesta. Ne pölähtävät yhtäkkiä paikalle ja ovat saman tien mukana äskönissä. Minua se ei haittaa; mukavaa että he oppivat uutta ja ovat kiinnostuneita!

Tarinasi oli kieliopillisesti virheetöntä ja muiltakin osilta sujuvaa ja taitavasti kirjoitettua. Tarina oli sopivan mittainen, kuvailua oli sopivasti. Aloitit kirjoittamisen keskeltä tapahtumia, mikä naulaa lukijan matkaan mukaan. Vuoropuhelua oli ehkä hitusen liikaa muuhun tekstiin verrattuna, mutta kukin taaplaa tietysti tyylillään. Hienoa tekstiä, jatka samaan malliin! Korjasin jopa yhden kirjoitusvirheen.

16,90v€