Ellan päiväkirja

[Jossu]

Tulin tallille kävellen ja näin matkalla että  Sanna oli laittanut vielä laitumelle pariksi päiväksi Novan ja Nassun. Katselin niitä hetken ja Nassu tuli tervehtimään. Rapsutin tammaa otsasta ja lähdin kävelemään tallia kohti. Kun tulen tallipihaan Ella juoksee vapaana vastaan. Otan taskustani porkkanan ja houkuttelen Ellan sillä luokseni. Nappaan päitsistä ja lähden taluttamaan Ellaa karsinaan. Matkalla tapaan Sannan.

- Moi tämä neiti oli päättänyt karata tarhasta ja sain sen kiinni onneksi, sanoin huolestuneena.
- Apua ei kai siitä tule vain niin kuin Lontti, Sanna puhui myös huolestuneena.
- Toivottavasti ei, huikkasin ja vein Ellan tämän karsinaan.

Hain narun ja sidoin Ellan kiinni karsinaan. Otin harjat ja aloitin harjaamaan Ellaa rivakasti. Ella yritti purra, mutta komensin todella jämäkästi.  Nappasin kaviokoukun ja nostin toisen etukavioista. Pian tunsin hampaat pepussani.
- AIIIIIIIIII! Kiljaisin ja jatkoin kavioiden putsausta. Sitten irroitin narun ja lähdin taluttamaan Ellaa ulos. Siellä tapasin Sannan.
- Moi lähdetkö mun ja Ellan kanssa kävelylle? Kysyin Sannalta.
- Joo olin juuri lähdössä hakemaan Nassua ja Novaa laitumelta niin käydänpieni lenkki otetaan tulomatkalla mukaan Nassu ja Nova, Sanna puhui.
- Ok lähdetään, sanoin.

Lähdimme kävelemään Ella halusi kokoajan syödä joka paikasta. Sitten sanoin Sannalle että otan vähän ravia. Maiskautin Ellalle joka lähti ravaamaan kuuliaisesti. Kun saavuimme Nassun ja Novan laitumelle pysäytin Ellan ja menin syrjemmälle. Sanna avasi portin ja naksautti Novalle ja Nassulle riimunnarut päitsiin. Kun tulimme tallille vein Ellan pesariin ja kiinnittin ketjut päitsiin. Otin vesiletkun ja aloitin pesemään Ellan jalkoja. Ella nosteli jalkojaan jatkuvasti. Sitten otin pyyhkeen´ja aloitin kuivaamaan jalkoja. Ella katsoi minua söpösti ja pussasin sitä turpaan. 

Ella oli minulle tehty ja olin siitä täysin varma kun vein Ellaa karsinaan. Annoin päiväheinät Ellalle ja menin tallitupaan. Kaadoin kahvia mukiin ja aloitin juomaan. Kun olin juonut. Menin hakemaan kottikärryt ja talikon. Aioin siivota Aksun ja Hessun karsinan koska niitä ei oltu siivottu. Siivosin eka Aksun karsinan ja sitten Hessun. Sen jälkeen levitin uudet kuivikkeet.  Sen jälkeen hinkkasin varmaan kymmeniä suitsia koska putsasin kaikkijen tallin hevosten suitset. Kävin vielä sanomassa Ellalle heipat ja sitten lähdin. Olin sinä iltana varmaan maailman onnellisin tyttö.





JOSSU JA ELLA IKUISESTI YSTÄVIÄ.


Sannan kommentti

Voih, eikä! Minusta tuntuu, että kaikki meidän tallin shettikset ovat melkoisia karkaajia! Karkaajantaidot Ella on tainnut periä suvultaan, joka on isän emän isästä alkaen karkaillut aivan urakalla! Olipa mukavaa, että satuimme lähtemään samaan aikaan pienelle lenkille – hevosten hakeminen tarhasta yksin on välillä jopa hankalaa. Ellakin taisi tykätä kun sai lenkkiseuraksi muutaman hevoskaverin. :) Minusta on mukavaa, että jaksat talutella Ellaa lyhyemmilläkin lenkeillä – se kun on vasta niin pieni varsa, ettei sillä vielä oikein voi tehdäkään muuta. Ellaa on hyvä totutella uusiin asioihin tallin lähiympäristössä!

Lisäsin tarinaan muutaman kappalejaon oranssinruskeilla Z-merkeillä. Kappalejakojen tarkoitus on jakaa tarina osiin selkeyden ja luettavuuden parantamiseksi. Tarinaan tulee kappalejako aina siinä kohdassa, missä asia tai tapahtuma vaihtuu toiseen. Kappalejakona toimii yksi ylimääräinen rivi tekstin välissä! Lopputarinassa olit osannut ja huomannut laittaa jaot itse, mutta alkutarinasta puuttui muutamia. Tarinasta puuttui myös pilkkuja; niillä ilmaistaan puheen tauko. Esimerkiksi näin: "Moi, tuletko kanssani uimaan?".

Mielestäni sinun kannattaisi keskittyä hiukan enemmän tarinoiden kirjoittamiseen. Kannattaa aina kirjoittaessa muistaa, että ei ole kiire! Jos kiire yllättää, niin tarinan voi tallentaa ja jättää kesken siihen asti, kunnes sitä taas ehtii jatkamaan. Kiireesti kirjoitetuissa tarinoissa on usein kirjoitusvirheitä ja hutilyöntejä – kun ajattelee nopeasti, ei ehdi paneutua suuremmin myöskään tarinan sisältöön. Yritä pitää tarinassa aina sama aikamuoto (nykyhetki, menneisyys yms), esim. "tulin tallille ja tein tallitöitä (menneisyys aikamuotona = imperfekti), "ratsastan Ellalla ja katson kelloa" (nykyhetki aikamuotona = preesens).

10,20v€

[Jossu]

Heräsin noin kello kahdeltatoista.
-Nyt ylös sieltä sängystä kello on jo kaksitoista, äitini huusi vihaisesti alakerrasta.
- Joo joo olet ihan tyhmä kun pakotat heräämään, huudahdin takaisin ja lähdin etsimään pinkkiä riimua. Missä hitsissä se nyt on? Huokailin. Lopulta jouduin vain pukemaan vaatteet päälle ja menemään alakertaan.
- Hei anteeksi vaan mutta miksi sä olet varastanut ton pinkin riimun ja miksi se on sulla nyt kädessä? Huusin tulipunaisena siskolleni.
- Sä oot ihan tyhmä kun sähuudat mulle, pikkusiskoni pillittää.
- En ole, sanon kun kiskaisen riimun siskon kädestä ja menen jääkaapille. Otan maitokaakaon ja leivän. Soitan poikaystävälleni ja saan tältä kyydin. Juoksen ulos kun auto tulee pihaan.

- Moro ihana nähdä sua, poikaystäväni sanoo.
- Sä sitten olet mun kanssa tallilla kokopäivän hoitamassa hevosia, käskin.
- Joo tietty, Valtteri poikaystäväni sanoi ja starttasi auton. Kun tulimme tallille Valtteri lukitsi auton ovet. Menimme hoitajienhuoneeseen ja tyhjensin kamat sinne.

- Mennään ny eka moikkaa Ellaa, sanoin ja nappasin pinkin riimun.
- Joo joo mennään vaan, Valtteri sanoo tylsistyneenä. Kun tulemme tarhalle avaan portin ja lähden tarpomaan mutalikkoon hakemaan Ellaa. Laitan riimun Ellan päähän ja lähden portille päin. Talutan Ellan hoitopuomille ja sidon siihen.

- Hae ne harjat nyt, komennan Valtteria. Pian poika tulee harjojen kera. Nappaan pölyharjan ja aloitan poistamaan likaa Ellasta. Sitten haen vähän vielä vähän joitakin kukkia ja annan ne hetkeksi Valtterin käsiin. Nappaan kumilenksut ja aloitan letittämään harjaa verkkoletille. Sitten pyydän kukkia vähän ja asettelen ne Ellan harjaan. Sitten laitan vielä ´häntään kalanruotoletin ja laitan siihenkin kukkia. Vielä putsaan kaviot. Sitten irrotan ponin ja menen syöttämään sitä ´nurmikolle. Ella syö täydella ruokahalulla.

- Moi kyllä Ellalle ruoka maistuu ja kukas tämä poika tässä on? Meiju kyselee kun pysähtyy kohdallemme Mairen riimun kanssa.
- Tämä on Valtteri poikaystäväni, sanon ja lähden taluttamaan Ellaa takaisin tarhaan. Otan riimun pois japäästän Ella tarhaan.

Sitten lähden kohti tallivinttiä. Vintillä otan kaakaon ja leivän. Poikaystäväni ottaa vettä ja porkkanaa. Kun olen syönyt eväät  aloitamme ´Valtterin  kanssa siivoamaan päätallin karsinat. Kun kaikki karsinat on siivottu. Meitä käsketäänn mennä tekemään esterata Sannan tuntia varten. Teemme ekasta esteestä ristikon ja seuraavasta pystyn. Viellä laitoimme pari samankaltaista estettä ja sitten menimme antamaan Ellalle porkkanaa. Annoin Ellan syödä kämmeneltäni. Sitten lähdimme autolle avasimme ovet ja lähdimme kotia kohti.


//Oho nyt tuli kyllä syöteltyä tota Ellaa mutta voiko Ellaa esim vaikka irtojuoksuttaa//

Sannan kommentti

No onpa kivaa että sait poikaystäväsikin mukaan tallille! Noita miehiä meillä harvoin viuhahtelee, mulla on toivomuslistalla että joskus sellaisia näkyisi enemmänkin. :) Ellaa kannattaakin vielä vähän syötellä, kun pian alkaa kylmä ja ankea talvi ilman ainuttakaan tuoretta ruohonkortta. Pitää kuitenkin muistaa, ettei hevosta syötä kerralla liian paljoa – pienissä määrissä, vähän kerrallaan! Toivottavasti Valtteri pääsee tallille mukaan myöhemminkin. :)

Tästäkin tarinasta puuttui tärkeä osa: kappalejaot. Kappalejakojen (1 ylimääräinen rivinvaihto, lisäsin ne tarinaan) tarkoitus on selkiyttää tarinaa ja tehdä siitä siistimpi ja mukavampi lukea. Tarina ei ole tarina ilman kappalejakoja! Kappalejako tulee aina sellaiseen kohtaan, missä tapahtuma vaihtuu.

hoitajienhuoneeseen
-> hoitajien huoneeseen

9,80v€

[Jossu]

Jatkoa edelliseen

Kun tulen tallipihaan Ellan kanssa, talutan sen omaan karsinaansa ja otan riimun pois. Suljen karsinanoven ja lähden syömään eväät. Juuri kun saan eväsrasian avatuksi, hoitajien huoneeseen tulee Vilja, Loci, Iida, Claudia ja Susan.
- Moi! Huikkaan.
- Hei lähdettäiskö syömisen jälkeen maastoon tyttöporukalla? Iida kysyy.
- Käy mulle, sanon.
- Yes, Susan nauraa väännelessään Englantia suustaan.
- Kyllä, Loci sanoo reippaasti.
- Miksi ei kävisi, Claudia ja Susan ihmettelevät.
- Mitkäs ratsut minä menen ainakin Sallilla vaihteeksi, Iida sanoo.
- Cheri, Vilja huikkaa.
- Buuster, sanon.
- Esa, Loci tirskuu.
- Nova¨varattu, Claudia huudahtaa.
- Kisu, Susan sanoo. Pian kaikki ovatkin syöneet ja lähdemme hakemaan heppoja ulkoa. Menen ottamaan Buusterin riimun oritallista. Sen jälkeen lähden kävelemään sen tarhalle. Avaan portin ja huudahdan Buusterin portille. Laitan riimun Buusterin päähän ja lähden taluttamaan tätä päätalliin. Onneksi saan laittaa Buusterin käytävälle harjattavaksi. Haemme joukolla harjat ja varusteet.

Kun tulen takaisin Buusterin luokse luimii ja yrittää potkia sen takana olevaa Esaa. Otan pölyharjan ja aloitan harjaamaan oria. Buuster yrittää lytätä minua seinään. Kun poni on puhdas otan piikkisuan ja selvitän jouhet. Onneksi niissä ei ole paljon takkuja ja pääsen putsaamaan kaviot. Kun alan nostamaan oikeaa etujalkaa Buuster alkaa pyörimään kuin mikäkin Buuster. Saan kuitenkin tappelun jälkeen kaviot putsattua. Nopeasti otan satulan jo maasta ja e on jo hujauksessa oikealla paikallaa. Otan vyön mahan alta ja kiristän sen. Buuster potkii ja luimii. Otan suitset koukusta ja vedän päitset kaulalle. Nostan ohjatkin kaulalle ja aloitan kuolaimien laiton. Buuster nostelee päätä ja luimii. Saan kuitenkin suitset päähän. Hihojen kanssa ei pahempia ongelmia tulekkaan. Kun kaikki ovat varustaneet ratsunsa, lähdemme laittamaan itsemme kuntoon. Pistän kypärän päähän ja otan raipan. Sitten menemme takaisin talliin. Lähdemme taluttamaan ratsumme ulos tallipihalle.

Tallipihassa kiristän vyön ja nousen selkään. Silloin Sanna tulee paikalle jeesimään meitä.
- Jossu muista olla varovainen Buusterilla ei ole ratsastettu kolmeen päivään, Sanna varoittaa.
- Joo, sanon ja aloitan laittamaan jalustinhihnoja. Kun kaikki on valmista päätämme järjestyksen. Se on 1. Esa 2. Nova 3. Kisu 4. Salli 5. Cheri 6. Buuster. Jouduimme viimeisiksi. Lähdemme kävelemään jonossa talllin pihasta. Buuster on hirveän säikyllä päällä se kulkee kokoajan pää korkealla. Yritän rauhoittaa ponia. Kun olemme kävelleet jo aika pitkään nostamme ravin. Aluksi Buuster kiihdyttelee ja menee ylireippaasti. Pian poni onneksi rentoutuu. Otetaanko laukkaa, Loci kysyy. Kaikki haluavat, joten nostamme laukan. Buuster säntää matkaan ja vetää pukkilaukkaa. Singittellen selässä ja yritän pidättää Buusteria. Siirrymme pian raviin ja Buuster ravaa energisenä. Kun siirrymme tielle auto tulee meitä vastaa, joten pysäytämme hevoset. Kun on aika lähteä taas liikkelle. ja kä´sken Buusteria kävelemään. Tämä lähtee pukkinappulalla. Pian ori kuitenkin lopettaa pukkisähläykset. Kun tulemme tallin pihaan ¨Laskeudumme alas ratsailta ja lähdemme taluttamaan ratsuja talliin.

Tallissa riisun Buusterin varusteet ja harjaan ponin vielä nopeasti. Kun kaikki ovat valmiita menemme kysymään Sannalta, että onko tällä meille tekemistä.  No tietenkin on menemme jakamaan iltaruokia. Vien Ellalle heinäkasan ja istahdan tamman karsinaan. Pian kuitenkin joudun lähtemään tallilta kokonaan.

//Tuli nyt pitkän tovin jälkeen tehtyä se jatko-osa//


Sannan kommentti

Anteeksi, en tosiaan huomannut tarinan loppuun kirjoittamaasi huomautusta jatko-osasta. Arvioin tämän osan edellisen jatko-osana, ja annan virtuaalieuroja hiukan lisää edellisen osan pituuden muuttuessa.

Mukavaa että keksitte lähteä tyttöporukalla maastoon. Aina ei tosiaan voi päästä ensimmäiseksi, mutta onneksi lopussa on ihan yhtä mukavaa hyvässä seurassa. Viimeisenä ratsukkona saattaa välillä olla tosin hankala kuulla ensimmäisten ratsukkojen jutustelua. Tarina oli ennen kaikkea SIISTI, tosi hienoa! Mielestäni olet kehittynyt kirjoittamisessa hurjan paljon verrattuna ensimmäisiin hoitotarinoihin. Pidä tästä kiinni, tämä oli erittäin hyvin kirjoitettu tarina!

Huomasithan kuitenkin, että Busterin lempinimi (ja oikean nimen viimeinen osa) kirjoitetaan vain yhdellä u:lla.

6v€, eli molemmista osista yhteensä 16,20v€

[Tessa]

Lumi narskui kotoisasti villalla vuorattujen kenkieni alla kun astelin Metsälammen ratsutallin pihalle. Yöllä oli satanut paljon lunta, mutta tallipiha oli jo keritty auraamaan, joten siitä ei ollut lainkaan vaivalloista kulkea. Posket kylmästä punoittaen tupsahdin keskelle hyörivää tallielämää. Hoitajat kiikuttivat hoitopakkeja hoitohevosiensa karsinoihin ja käytävälle lennähteli pölyä suista. Eräs vaaleatukkainen tyttö huomasi minut. Leveä hymy naamallaan hän tuli tervehtimään minua ja esitteli itsensä Viljaksi.
”Joo, mä hoidan siis Cheriä”, hän kertoi. Esittelin itseni ja kerroin hoitavani shetlanninponi Ellaa.
”Haluaisitko lähteä seurakseni taluttelemaan poneja maastoon, on niin hieno ilmakin?” kysyin.
”Ilman muuta, se olisi mukavaa!”
Sovimme lähtevämme talutusreissulle pikaisen harjauksen jälkeen. Menin hakemaan Ellan käytävälle ja totesin, että puunaamiseen ei menisi aikaa kuin viitisen minuuttia, sillä karvassa oli vain hiukan pölyä. Otin pölyharjan käteeni ja aloin harjaamaan sillä. Ella odotti rauhallisesti, kun harjasin sen loppuun.
Ponit höristivät korviaan heti kuin pääsivät ulos, ympäristössä oli paljon kaikkea mielenkiintoista. Onneksi minulla oli Vilja oppaanani, sillä en tiennyt vielä juurikaan Metsälammen maastoja.
”Täällä on tosi kivat maastot, eikä kulje autojakaan. Kaiken kukkuraksi kesällä pääsee uittamaankin!” Vilja hihkui.
”Vau!” henkäisin. Päätimme lähteä ensiksi käväisemään lammen rannalla. Ponit kävelivät reippaasti vierellämme ja haistelivat raikasta ulkoilmaa. Saavuimme kapealle metsätielle jota reunustivat pienet kuuset. Niiden oksat olivat painuneet kohti maata raskaan lumen painosta. Tie kiemurteli metsän siimeksiin ja johdatti meidät lammen rannalle. Lampi oli jäätynyt, mutta jään pinnalla ei ollut kuin pieni kerros lunta. Pysähdyimme rannalle ja istuuduimme kahdelle kivelle.
”Joku kerta voisimme kiertää ponien kanssa harjulenkin, siellä on mukavia laukkasuoriakin”, Vilja iski silmää.
”Jep, se olisi varmastikin mukavaa”, vastasin hymyillen ja katselin hu*neena kun Ella kuopi lumista maata.

Istuskelimme lammen rannalla vielä hetken aikaa, mutta lopulta varpaiden alkaessa jäätymään päätimme lähteä takaisin kohti tallia. Paluumatkalla polun poikki hyppi jänis, joita ponit hieman säpsähtivät, mutta pysyivät kuitenkin aloillaan meidän rauhoitellessa niitä. Tallilla veimme ponit takaisin karsinoihinsa, jossa niitä odottivatkin jo vasta jaetut päiväheinät. Jätin tyytyväisen Ella-ponin rouskuttelemaan heiniä ja suunnistin kohti toimistoa.
”Tosi mukava että kävitte taluttelemassa poneja ulkona, niille se oli varmasti mukavaa vaihtelua”, Sanna hymyili ja ojensi minulle höyryävän glögimukin. Kiittelin ja maistoin glögiä, ensimmäisen kerran tänä talvena. En erityisemmin pitänyt siitä, mutta koska maastoreissulla oli tullut kylmä, niin se lämmitti mukavasti.
”Ehkä joku kerta voisimme käydä pienen lenkin, vaikka ilman satulaa?” ehdotin.
”Ehdottomasti!”
Veimme glögien jälkeen Ellan ja Cherin tarhailemaan, onnekkaasti ne tarhasivatkin samassa tarhassa.
”Voisinkohan siivota Ellan karsinan, mietin vain kun en ole varma näistä käytännöistä täällä?” kysyin.
”Toki, ajattelin itsekin”, Vilja nauroi. Lähdimme hakemaan kottikärryt ja tiheäpiikkiset talikot paikoiltaan. Ellan karsina oli suhteellisen siisti, otin sieltä märimmät kohdat ja lantakasat. Työnsin kottikärryt lantalaan, kippasin lannat sinne ja vein kärryt sitten takaisin paikoilleen. Lopuksi kiikutin karsinaan täytteeksi vähän purua. Suunnittelimme Viljan kanssa lähtevämme ensi kerralla maneesiin treenailemaan. Saisin ensimmäistä kertaa nousta Ellan selkään ja kokeilla ponin koulutaitoja. Tyytyväisin mielin lähdin kävelemään kohti kotia. Ensi kerrasta tulisi takuulla todella hauska!

Sannan kommentti

Ensinnäkin pahoittelen sitä, että kommentointi on viivästynyt. Näin joulukiireiden alla saatan vastailla hoitotarinoihin hiukan hitaammin – etenkin kun niitä odottaa tuolla vastaamattomina sellaiset 10 kappaletta. :'D Koitan kuitenkin irroittaa mahdollisimman paljon aikaani tarinoihin vastaamiseen. Tässä tarinassa ei ollut virheitä, mutta kappalejaot olisit voinut merkitä selkeämmin (1 tyhjällä rivillä kappaleiden väliin).

Tosi kiva että sait Viljasta maastoseuraa! Metsiksen maastot ovat tosiaan ihailtavia, ja sinne kannattaakin lähteä tutustumaan. Maastoissa voi rentoutua hoitsunsa kanssa kaksin, tai jonkun ystävän kanssa rupatellen. Tallityöntekijöitäkin voi kysellä mukaan maastoilemaan; siis myös minua – mikään ei piristä enempää kuin virkistävä maastolenkki arjen aherruksen keskellä (paitsi kuuma kupillinen kahvia)... Näyttää siltä, että tulet Ellan kanssa hyvin toimeen. Ella ei ole kovin kokenut ratsuna ikänsä puolesta, mutta ajan myötä siitä saa enemmän irti. Geeniensä perusteella siitä kuoriutuu varmasti hurja kouluhirmu!

12,80v€

[Tessa]

Hypistelin käsissäni pakettia joka oli kääritty piparikuvioiseen lahjapaperiin. Se oli lahja Sannalle. Oli aatonaatto, ja heti aamulla herätessäni olin pompannut innoissaan ylös ja alkanut valmistelemaan tallille lähtöä. Päätin piipahtaa siellä, sillä minulla oli tapanani käydä viemässä joulutervehdys talliin. Löysin Sannan lakaisemasta tallin käytävää. Muutamia hoitajia näkyi hevosten karsinoissa, mutta muuten oli melko hiljaista. Astelin reippaasti Sannan luo.

”Moi, tässä sinulle,” hymyilin ja ojensin lahjapaketin Sannalle.
”Moi Tessa! Kiitos tosi paljon, ei sun nyt olisi tarvinnut mutta kiitos,” Sanna hymyili iloisesti. Hän jätti luudan nojaamaan tallinseinää vasten ja vei pakettinsa kaappiin.
”Tuolla se pysyy tallessa. Mutta hei, mietin että haluaisitko sinä tänään kokeilla ratsastaa Ellalla? Onhan aatonaatto ja jotain kivaa haluaisin hoitajillekin antaa.” Yllätyin Sannan ehdotuksesta, mutta nyökkäsin iloisesti. Olisihan se mukavaa, luminen jouluratsastus, kenties maastossa. Mikä ettei?

Harjasin ja varustin Ellan huolellisesti, ilmeisesti pari muutakin hoitajaa lähtivät maastoon mukaan, sillä näin heidän kantavan varusteita hoitohevostensa karsinoihin. Ella höpläsi huulellaan takkini helmaa, rapsutin sitä hieman korvien takaa ja ojensin porkkanan. Kyllä se ansaitsi herkkuja näin joulun alla.

Tunnelma oli lämmin ja iloinen kun lähdimme kävelemään lumiseen metsään. Edellisenä yönä oli satanut harmillisesti vettä, joten lunta oli enää vain pieni kerros ja paikoitellen metsässä pilkotti tummia maakaistaleita. Nyt ilma oli kuitenkin pakastumaan päin, ja jos tänään jotain sadetta oli taivaalta tulossa, niin lumena se tulisi. Kyllähän sitä kuitenkin ehtisi satamaan jouluaatoksi. Rupattelin muiden hoitajien ja Sannan kanssa mitä annoimme lahjaksi kavereillemme. Kuulin muutamia kivoja ideoita ja ajattelin vielä tänään väsätä lahjan vanhemmille, eihän vielä olisi liian myöhäistä.

”Otetaanko hieman laukkaa, ei näytä olevaan liukastakaan?” Sanna huusi edestäpäin, mutta ei jäänyt kuuntelemaan vastausta vaan kannusti ratsunsa Merlin juoksuun. Olin letkan viimeisenä ja hieman jäljessä joten puristin kantapääni Ellan kylkiin ja se lähti pieneen ja pomppuisaan laukkaan. Nauroin ääneen ja nautin vauhdista, vaikkei se mitään päätähuimaavaa ollutkaan. Ella nautti suunnattomasti, se pidensi askeleitaan ja alkoi saavuttaa isompia hevosia. Lopulta hiljensin ponin raville. Ravasimme pienen mäen ylös ja annoimme hevosten siirtyä käyntiin. Löysäsin ohjia ja annoin ponin venyttää kaulaa.

Loppumaasto meni hyvissä tunnelmissa, vaikkakin Claudian ratsu Terranova hieman säikkyi metsästä kuuluvaa rapinaa, mutta päättäväinen tyttö sai ratsunsa rauhoitettua ja pääsimme ehjin nahoin tallille. Tallissa riisuin Ellan varusteet ja harjasin ponin vielä kauttaaltaan. Lopuksi laitoin sille loimen ylle ja vein ponin tarhaan syömään päiväheiniä. Sinne se jäi tarhaamaan kavereidensa kanssa ja minä saatoin tyytyväisin mielin lähteä takaisin lämpimään talliin. Siivoilin vielä hieman Ellan karsinaa ja puhdistin satulan. Lopulta minulle tuli kyyti ja oli aika lähteä. Hyvästelin vielä Sannan, tallissa olevat hoitajat ja tietenkin Ellan ja lähdin maleksimaan autoon, jossa isä jo minua odotti.


P.S Toivottavasti ei haittaa että aattelin kirjottaa tosta maastosta, että onko se sallittua että sai päättää noin ?

Sannan kommentti

Pahoittelut viivästyneestä kommentista, joulukiireet ovat painaneet ilkeästi niskaan samalla kun foorumille on noussut tarinoita kun sieniä sateella. Noh, on tästä aina ennenkin selvitty.

Olipa mukava joulunalusmaasto! Ella on tosiaan vielä hiukan kokematon, eikä osaa kummempia ikänsä puolesta. Kyllä sillä siitä huolimatta voi vähän ratsastaa, ainakin valvonnan alaisena. Ja jos totta puhutaan, niin ei se täällä virtuaalimaailmassa niin tarkkaa ole - toisin kuin oikeassa elämässä. Kiitos paljon lahjasta, olenkin saanut niitä melkoisen kasan hoitajilta.

Tekstisi on siistiä ja selkeää, kuvailet hienosti, eikä virheitä löytynyt juuri ollenkaan. Kiinnitin kuitenkin huomioni lainattuihin repliikkeihin:

”Moi, tässä sinulle,” hymyilin...
-> pilkku tulee repliikin viimeisten lainausmerkkien ulkopuolelle:
-> ”Moi, tässä sinulle”, hymyilin...
-> jos repliikki loppuisi kokonaan, piste/huutom./kysymysm. merkittäisiin lainauksen sisäpuolelle:
-> "Moi, tässä sinulle!"

15,40v€

[Tessa]

Pakkanen kiristi poskia ja nenää kun astelin leveää tallitietä pitkin Metsälammen ratsutallia. Ilma oli kirpeä pakkasesta, mutta aurinkoinen. Lunta sateli hiljalleen taivaalta alas suurina haituvina. Viimeiset askeleetd kohti tallinovea nopeutuivat kaksinkertaisiksi, sillä halusin päästä nopeasti lämpimään. Hevoset kavahtivat tallissa kun avasin oven ja suljin sen nopeasti, sillä talliin tuli kylmä pakkastuuli.
”Moikka Tessa!” kuulin ympäriltäni lämminhenkisiä tervehdyksiä. Vetäisin ystävällistä tallihenkeä nenääni ja moikkasin tyttöjä takaisin. Astelin sitten toimistoon, josta en kumma kyllä löytänyt Sannaa.
”Sanna on lämmittämässä taloaan ja tulee varmaan piakkoin takasin”, sanoi sohvalla istuva punatukkainen Claudia. ”Kiitti tiedosta! Taidan mennä jo harjailee Ellaa”, vastasin iloisesti ja ripustin eväskassini täyteen ahdettuun naulakkoon.
Z
Ella näytti hapanta naamaa kun tulin hakemaan sitä karsinasta. Ajattelin kuitenkin olla laittamatta sitä käytävälle, sillä siitä kulki alinomaa hevosia, joten meidän pitäisi olla koko ajan väistämässä. Oli lauantai ja melko väentäyteinen tallipäivä. Hevostytöt lähtivät näköjään tallille kovissakin pakkasissa, hymähdin mielessäni. Sidoin Ellan paksulla riimunnarulla kiinni karsinaan ja lähdin hakemaan satulahuoneesta harjapakkia. Tullessani takaisin Ella oli jotenkin riuhtonut itsensä irti riimunnarusta ja oli nyt karsinassa vapaana takapuoli minua kohti.
Z
”Voi sua, sun on nyt oltava paikoillaan kun harjaan sut”, naurahdin pienelle sisukkaalle tammalle ja vein sen uudestaan kiinni. Tällä kertaa se malttoi seisoa paikoillaan ja nautti saamastaan harjauksesta. Pyöritin kumisualla lihaksia ja harjasin muutenkin melko voimakkain ottein, sillä ponilla oli todella paksu talvikarva. Ella nosti hieman hangoitellen kavionsa ja nosti kuitenkin. Kavionpuhdistus-session jälkeen ojentautuessani selkää jomotti hieman, sillä pieni poni oli niin matala että selkäänhän siinä otti. Selvitin lopuksi vielä takkuisen hännän ja lyhyeksi kynityn harjan. Innostuneisuuden puuskassani letitin vielä söpön letin Ellan etutukkaan. Nyt ei ainakaan tukka olisi edessä.
Z
Talutin Ellan riimunnarulla maneesiin ja suljin huolellisesti oven perässäni. Maneesi oli kylmä ja autio, napsautin oven vierestä valot päälle ja ne syttyivät hitaasti.
”Nyt pääset juoksemaan irti poniseni, sussa on varmaan melkosesti virtaa!” sanoin ja talutin Ellan keskelle maneesia. Olin ottanut myös pitkän juoksutusraipan mukaan, jolla voisin tarpeen mukaan määrätä vauhtia. Uskoin kuitenkin, että Ella juoksisi kovaa aivan vapaasta tahdostaan. Niinhän siinä kävi, kun päästin ponin vapaaksi niin hetken ihmeteltyään, se lähti hurjaa pukkilaukkaa ympäri maneesia. Nauroin vallattomalle ponille jonka harja hulmusi vauhdissa. Se heitti takajalkojaan ainakin puoleen metriin ilmassa ja venytti raajojaan laukatessaan ympäri maneesia. Jonkin ajan päästä se väsyi ja tyytyi ravailemaan sievästi. Kun se oli mielestään juossut tarpeeksi, se asteli uteliaana luokseni ja pysähtyi eteeni. Ojensin käteni kohti sen turpaa, astuin askeleen lähemmäs ja otin sen päitsistä kiinni. Se ei yhtään pyristellyt vastaan. Olin ottanut suitset mukaan maneesiin, sillä ajatuksena oli ratsastaa jonkin aikaa irtojuoksutuksen jälkeen, kun enimmät virrat olivat kuluneet.
Z
Ella otti säyseästi kädessäni lämmitetyt kuolaimet suuhun. Se pyöri hieman noustessani sen selkään. Annoin sille aivan vapaat ohjat alkuun ja mennessäni käyntiin muistin vielä tunkea kypärän päähäni. En ollut laittanut ponille satulaa joten tunsin sen pienet askeleet selvästi. Sillä oli selvästi vielä virtaa, koska se käveli melko varautuneesti ja valmiina lähtemään raviin jos pohkeeni yhtään puristaisivat sen kylkiä. Keräsin ohjia kymmenen minuuttia käveltyäni ja aloin taivuttelemaan sitä käynnissä. Tein yksinkertaisia ympyröitä ja voltteja, sillä turha ponilta oli vaatia liikaa, kuten esimerkiksi pohkeenväistöä. Sitä voisi kokeilla myöhemmin, sillä en edes tiennyt oliko ponille opetettu sitä vielä. Z
Jonkin aikaa taivuteltuani nostin ravin. Puristin pohkeet melkein huomaamattomin avuin sen kylkiin ja se reagoi apuihini välittömästi. Ellan pää nousi terhakkaasti pystyyn ja se lähti vinhaa ravia eteenpäin suoralla uralla. Tamman letti pomppi pään toiselta puolelta toiselle ja aiheutti minussa nauruntyrskähdyksiä. Ravissa oli itse asiassa melkoisen helppoa istua, tosin ei niinkään kiitoravissa. Annoin sen kuitenkin mennä sitä tempoa mitä se itse halusi, mutta suurilla ympyröillä sitä piti kuitenkin hieman pidätellä. Ratsastin maneesissa puolisen tuntia ja päätin sitten lopettaa onnistuneisiin ravivoltteihin, sillä ei ollut muutenkaan hyvä hiostaa ponia paukkupakkasella. Vaikka taisi olla kuitenkin myös niin, että olin itse aivan jäässä.
Z
Työnsin karsinan oven välistä sylillisen päiväheiniä Ellan karsinaan. Se askelsi pari kiireistä askeletta kohti suurta heinäkasaa ja päästyään sen luo katsahti minuun tyytyväisesti heinänkorsia suussaan. Päivän hyvä työ tehty, naurahdin mielessäni. Mikä ahmatti!

Sannan kommentti

Kuulostaapa leppoisalta ja mukavalta lauantailta! Tallilaiset ovat olleet huiman aktiivisina tallilla, kovat pakkasetkaan eivät ole pitäneet tallin käytäviä tyhjinä. Toisaalta monella on lauantaisin hyvää aikaa tulla puuhastelemaan tallille, ja mikäs sen mukavampaa oikeastaan olisikaan. Ella on huikean taitava ikäisekseen shetlanninponiksi, se on sen verran fiksu ja nopeasti oppiva, että uskon sen taitavan hyvin pohkeenväistötkin. Onhan tamma sentään upeasta koulusuvusta!

Tarinastasi puuttui jotakin oleellista: kappalejaot. Niiden avulla tarina saadaan jaettua osiin, jotta sitä olisi helpompi ja mukavampi lukea. Merkitsin kappalejaot tarinaasi violeteilla Z-kirjaimilla: niiden kohdalle tulisi siis tyhjät rivit. Kappalejakojen lisäksi huomasin, että olit kirjoittanut lainausmerkeissä (") olevat repliikit omille riveilleen: ne kannattaa laittaa yhteen "pötköön" aivan kuten muukin teksti, eli niitä ei kannata laittaa omille riveilleen. Eri asia on ajatusviivalla (–) aloitettujen repliikkien kanssa: ne aloittavat lähes poikkeuksetta uudelta riviltä.

Esimerkki lainausmerkkien käytöstä repliikeissä:

Katselin tallissa häärääviä tallilaisia sunnuntaiaamuna. Tessa näytti harjailevan Ellaa käytävällä, ja Claudia rapsutteli Novaa karsinassa. "Tessa, voisitko pestä Ellan juomaämpärin?" huusin muistaessani, että se oli taas heinien ja roskien peitossa. "Voin pestä", Tessa huikkasi minulle takaisin hymy kasvoillaan. "Kiitos!" kiitin ja näytin peukkua.

Esimerkki ajatusviivojen käytöstä repliikeissä:

Katselin tallissa häärääviä tallilaisia sunnuntaiaamuna. Tessa näytti harjailevan Ellaa käytävällä, ja Claudia rapsutteli Novaa karsinassa.
– Tessa, voisitko pestä Ellan juomaämpärin? huusin muistaessani, että se oli taas heinien ja roskien peitossa.
– Voin pestä, Tessa huikkasi minulle takaisin hymy kasvoillaan.
– Kiitos! kiitin ja näytin peukkua.

14,50v€

[Tessa]

Taivas alkoi hämärtyä kun astelin tallipihaan. Nenääni leijaili muutamia lumenhaituvia ja pyyhkäisin ne pois. Tänään olin tuumannut tehdä kunnon koulutreenit Ellan kanssa. Poni oli tunnettu hyvistä kouluratsastustaidoistaan, enkä minä ollut vielä edes testannut niitä. Kun tulin talliin, jäsenet sulattava lämpö tulvahti naamaani. Suljin pikapikaa tallinoven ja kopistelin kenkiä sementtiseen lattiaan. Kun menin toimistoon, minun oli mutkiteltava pöydän luo ihmispaljouden keskeltä. Toimisto oli tosiaan täynnä hoitajia ja oletin pöydällä löytyvän syyn siihen. Arvasin oikein, sillä pöydällä oli kukkakuvioinen tarjotin täynnä kermaisia laskiaispullia. ”Otahan sinäkin siitä Tessa! Sanna on ollut hyvällä päällä leipoessaan näitä”, naureskeli punaposkinen Susan vieressäni ja haukkasi pullaa. Hymyilin tytölle ja kävin hakemassa yhden käsiini. Pujottelin sen jälkeen takaisin talliin ja huokaisin helpotuksesta kun tilaa oli taas liikkua. En ollut muutenkaan mikään sosiaalisuuden multihuipentuma, enemmin minua houkutti ajatus viettää rauhallinen hetki pörröisen hoitoponini seurassa.
Z
Kävelin Ellan luokse syöden samalla laskiaispullaa. Pulla ei ollut järin suuri, joten olin syönyt sen parilla suupalalla – ottaen huomioon valtavan ruokahaluni.
”Ootkos nähny vauvaa? Niin, Tutasta on kasvanut oikein hieno tamma!” lepertelin ponille joka haisteli uteliaana pullantuoksuisia käsiäni. Siirsin sen tuuhean harjan toiselle puolelle ja ajattelin letittää sen. Olin kotoa ottanut mukaan letityspompuloita taskuun ja kaivoin ne nyt esille. Ella ei oikein tahtonut pysyä paikoillaan minun letittäessä sen harjaa. Se pyöri ja kuopi hermostuneena karsinan lattiaa. Kääntyili ja venkoili. Minua oikeastaan vain huvitti, mutta lopulta minua alkoi ottaa hermoon. Kävin hakemassa riimunnarun, laitoin sen karsinaan kiinni ja letitin paksun harjan loppuun.
Z
Kun olin harjannut ponin, satuloinut ja suitsinut kävin vielä hakemassa raipan. Sitä saattaisi tarvita, jos poni sattuisi olemaan laiskalla päällä. Maneesissa olisi kuulemma pari ratsukkoa, mutta koska he olivat aloittaneet jo tunti sitten, oletin heidän lähtevän pian sieltä pois. Sitten saisimme omassa rauhassa harjoitella koulukiemuroita, mikäli taitoni niiden vaatimiseen riittäisi. Maneesissa tosiaan työskenteli pari hienoa ratsukkoa kun avasin vihellellen raskaan oven. Pyöräytin ponin taakseni ja suljin samalla tavalla äännellen sen. Etteivät vain hevoset säikähtäisi. Vein Ellan keskelle maneesia, jossa kiristin mahavyön tarpeeksi kireälle, etten keikahtaisi heti alkuraveissa alas. Mittasin myös jalustimet, jotka olivat minulle aivan liian lyhyet edelliseltä ratsastajalta.
Z
Ella tuntui oikein letkeältä ja reippaalta kun pyysin siltä ensimmäistä kertaa ravia. Se lähti päätään heilauttaen reippaaseen poniraviinsa. Koetin saada raviin muotoa ja rentoutta tekemällä voltteja, taivuttelemalla sitä paljon ja kokeilinpa käynnissä alkuun pohkeenväistöäkin. Ella teki kaiken mallikkaasti, kuin koulumestari konsanaan. Sitten pyysin siltä yhdessä kulmassa laukkaa, kyllä se sen nostikin, mutta pukin kera. Minua oikeastaan vain huvitti, sillä ei pukki ollut yhtään sellainen josta olisin lentänyt. Napautin kuitenkin pohkeella saadakseni huomion takaisin itseeni ja pyysin reippaampaa tempoa. Käänsin sen suurelle pääty-ympyrälle ja taivutin kaulaa, jotta näin sen sivuprofiilin. Ellan suusta valui vaaleaa vaahtoa sen keskittyessä hommaan. Tunsin ponin liikkeiden hidastuvan joten napautin välittömästi pohkeitani sen kylkiin. Se hyppäsi innokkaan hypyn eteenpäin ja jatkoi reippaasti suoraa uraa pitkin.

Ellan kaula höyrysi viileässä maneesissa kun ravasimme pitkin ohjin loppuraveja. Taputin hienoa ponia kaulalle. Ratsastin loppuun asti kunnolla, koetin istua hyvin alhaalla Ellan hieman pomputtavassa ravissa. Lopulta melko pitkän tovin ravailtuani hoksasin painaa kantapäät oikein alas, joten pystyin istumaan alhaalla vielä paremmin. Päätin kuitenkin lopettaa tuon hyvin onnistuneen suorituksen jälkeen ja kävelin vielä hetkisen. Lähdettyäni maneesista sammutin sieltä valot, sillä kello oli niin paljon, että minun jälkeeni sinne tuskin tulisi enää ketään ratsastajia.
Z
Ella puuskahti raskaasti saadessaan varusteet yltänsä. Kävin pesemässä Ellan kuolaimet lämpimällä vedellä, kuivasin ne pieneen pyyhkeeseen ja niputin siististi naulakkoon. Näin ne pysyisivät nätisti koossa ja ensi kerralla ne olisi mukava taas hakea. Todisteena Ellan todellisesta työnteosta ripustin sen märän satulahuovan kuivaushuoneen telineeseen. Satulan ja satulatelineen väliin hain uuden, raikkaan punaisen huovan. Sitten olisi ponin vuoro saada hyvänpitoa. Eniten se tietysti nautti viemistäni herkuista, oikein haukkasi kokonaisen pienen omenan suuhunsa ja rouskutti tyytyväisenä omenamehun valuessa suupieliä pitkin. Nauroin ponille.
ketään ratsastajia
Katsahdin kelloa, se näytti jo uhkaavasti kotiintuloaikaani. Rapsutin ponia vielä hetken säästä, josta se nautti kovasti. ”Mun on nyt lähdettävä, mutta nähdään sit ensi kerralla!” hihkaisin. Ensi kerralla voisin keskittyä ehkä enemmän tallitöihin, sillä olihan niitäkin tehtävä- vaikka enemmän tekisi mieli ratsastaa hienolla hoitoponillani Ellalla, joka suoritti pyyntöni niin hienosti.

Sannan kommentti

Ella on tosiaan poni, jonka koulutaitoja ei missään nimessä kannatta jättää toisarvoiselle sijalle! Ellan kanssa pääsee vaikka minkälaisiin suorituksiin, kunhan vain oma kärsivällisyys ja yritteläisyys riittävät. Tähän aikaan vuodesta en voinut vastustaa laskiaispullien leipomista! Pakko minun on myöntää, että Metsälammen tallilaiset ovat ne ansainneet! Ja arvaapa mitä: Arttukin otti omansa...

ketään ratsastajia
-> "ketä" on yksikkö sanasta "ken", kun taas "keitä" on monikko. "Ratsastajia" on monikko, minkä vuoksi et voi sanoa "ketään ratsastajia". Tässä asiayhteydessä tarkoitit varmaankin, ettei maneesiin enää olisi tulossa muita ratsastajia. Tämän voi ilmaista oikein jollakin seuraavista tavoista:
-> keitään ratsastajia
-> muita ratsastajia
-> toisia ratsastajia

15,60v€

[Nina]

Jatkuu

Ella kävelee riimunnarun päässä kiltisti käytävälle. Laitan tamman kiinni ja lähden hakemaan harjapakkia.

Kun tulen takaisin pieni tyttö seisoo Ellan luona.

- Moi! Oletko Ellan ratsastaja? Kysyn hymyillen.

- Joo, tyttö sanoo ujosti.

- Minä olen Nina ja autan sinua, entä sinä, kuka olet? Kyselen reippaasti.

- Olen Piia, Piia sanoo ja alan neuvomaan Piiaa hevosen harjaamisessa. Piia harjaa vasemman puolen ja minä oikean. Autan Piiaa putsaamaan kaviot ja näen kuinka Vilja taluttaa Aksua käytävälle kiireisen näköisenä. Kun olemme putsanneet kaviot, juttelen Viljalle.

- Moi! Oletko sinäkin tulossa taluttamaan? Kysyn.

- Joo, Vilja sanoo ja alkaa neuvomaan aloittelijaa. Haemme Piian kanssa varusteet ja autan Piiaa varustamaan Ellaa. Piia saa melkein itse suitset päähän ja kehunkin tyttöä. Pian Sanna tulee käytävän päähän.

- Hevoset ja ponit maneesiin viiden minuutin kuluttua, Sanna kailottaa ja lähtee ulos. Talutan Ellaa toiselta puolelta ja Piia pitää ohjaksista kiinni toisella puolella.

Maneesissa kiristän vyön ja punttaan Piian Ellan selkään. Säädän jalustimet ja siinä meneekin hetki ennen kuin saan lyhennettyä jalustimia tarpeeksi. Kun lähden taluttamaan Ellaa uralle, näemme kaikki kuinka Buster laukkaa sisään vapaana ja Destiny juoksee perässä. Vilja nappaa viime hetkellä Busteria ohjista ja antaa sitten ruunan ohjat Destinylle. Teemme alussa pysäytyksiä ja harjoittelemme keventämistä käynnissä. Piia on oikein hyvä aloittelijaksi ja ravissakin tytön tasapaino on ainutlaatuinen. Tunnin aikana Nova onnistuu pudottamaankin Nea nimisen tytön ja Nealla nyrjähtää nilkka, joten Sanna soittaa ambulanssin. Muut jatkavat Stefanin ohjeistuksella. Lopussa autan Piian Ellan selästä ja annan ohjat Iidalle joka on seuraava ratsastaja.

Tallissa katsahdan kelloa ja se on viisi yli kuusi, lähden Cindyn luokse. Tammalla on riimu päässä, joten astun karsinaan ja sidon Cindyn kaltereihin kiinni. Kun lähestyn tammaa kumisuan kanssa, se luimistaa korvansa. Kun en välitä Cindyn luimistelusta, se vihdoin seisoo nätisti. Sukimisen jälkeen olen karvoja täynnä. Otan pääharjan ja harjaan Cindyn pään. Kaviotkin tamma nostaa nätisti, mutta yrittää potkia. Selvitän jouhet huolellisesti ja alan letittää niitä. Otsatukkaan teen normiletin, harjaan sivuletin ja häntään kalanruotoletin. Kun menen varustehuoneeseen näen Stefanin.

- Hei karvakasa! Sanna käski sinun mennä ilman satulaa, Stefan nauraa.

- En mene ja muuten itse olet karvakasa, sanon.

- No sinun on pakko, Stefan sanoo ja nappaa satulan telineestä ja alkaa pesemään sitä. Otan suitset telineestä ja menen Cindyn luokse. Eikö nuo pikku pojat olekin rasittavia, vai mitä Cindy, sanon tammalle, suitsiessani sitä. Lähden maneesille päin. Stefan seisoo matkan varrella. Taas tuo ärsyttävä kakara, ajattelen.

- Hei! Tehtäisiinkö sellainen sopimus, että jos tiput niin joudut siivoamaan kaikki karsinat ja uida lantalassa, jos taas et tipu niin minä teen nuo hommat, Stefan hihittää.

- Älä jaksa, sanon.

- No so*, Stefan sanoo ja lähtee tallille päin.

Talutan Cindyn keskelle maneesia ja nousen selkään. Cindy lähtee reippaasti eteen päin. Alkuverryttelyt sujuvat oikein hyvin ja en onneksi vielä tipahda. Väistötkin onnistuvat toiseen suuntaan, mutta laukoissa lennän keskelle kuralammikkoa.

- Eikä, sanon ja nousen takaisin selkään. Loppuverryttelytkin sujuvat hyvin. Lopputunnista Stefan tulee maneesin laidalle.

- Moi Sanna! Tippuiko Nina? Stefan kysyy uteliaasti.

- Kerran lentää lässäytti kuralammikkoon, Sanna sanoo.

- Ok, Stefan naurahtaa, kun kävelen heidän ohitseen tallille päin.

Tallissa Stefan tulee Cindyn karsinan eteen.

- No mikä päivä tulen tekee sinun keksimät jutut? Kysyn Stefanilta.

- Hölmö, sinä teet ne yöllä, minun valvonnassa, Stefan sanoo.

- Et ole tosissasi, sanon.

- Olen, Stefan sanoo ja vetää minut Cindyn karsinasta. Lähden ulkovaatteet päällä kohti lantalaa.

- Kuule Nina me puhuttiin uimisesta, joten käy vaihtaa uikkarit vessassa, Stefan nauraa.

- Okei,sanon.

- Hyi, että tämä on kamalaa, minä lähden, sanon.

- No lähde siivoamaan karsinoita, Stefan nauraa ja lähtee mukaani. Kun siivoan Aksun karsinaa, Stefan sulkee äkkiä oven ja lähtee. Nukahdan karsinaan ja aamulla kuulen tutun äänen.

- Herätys, mitä sinä täällä teet? Sanna kysyy.

- Stefan lukitsi minut tänne illalla, sanon vihaisena.

- Hyi hitto, sen kanssa taas, tule nyt sieltä syömään aamupalaa keittiöön, Sanna sanoo ja lähdemme syömään keittiölle. Kun menen Sannan kanssa tallille, näemme Stefanin.

- Selitäpä asiasi, Sanna sanoo.

- Mikä? Stefan kysyy ja yrittää karata.

- Et livistä paikalta, vaan nyt selitystä, Sanna huutaa.

- No kun minä vähän kiusasin Ninaa, Stefan sanoo.

- Joo, mutta lähde lantalaan ja sen kautta karsinoita siivoamaan, Sanna sanoo. Itse lähden äkkiä kouluun

Sannan kommentti

Ihme sentään kun olikin kummallinen päivä. Tarinasta puuttui kuitenkin melko paljon realistisuutta: nilkan nyrjähdyksestä ei sentään, onneksi, tarvitse soittaa ambulanssikyytiä, eivätkä ponit yleensä karatessaan juokse keskelle maneesin menoa. Vaikka Stefan osaakin olla välillä tehdä jäyniä, ei kukaan sentään noin julmasti kenellekään tekisi. Ei ainakaan täällä Metsälammella! Seuraavassa tarinassa kannattaa pyrkiä kirjoittamaan hiukan totuudenmukaisemmin.

eteen päin = eteenpäin
-> -päin-adverbi kuuluu aina yhdyssanaan.
-> eteenpäin, taaksepäin, ylöspäin, alaspäin...

16,30v€

[jade]

30.3.2014 Sunnuntai Tutustumista

Herään aamulla siihen, että putoan sängystä.
"Auts!" kiljahdan niin kovaa, että pikkusiskoni herää viereisessä huoneessa ja tassuttelee huoneeni ovelle.
"Mitä nyt?" pikkusiskoni Lilja kysyy pirteästi ja juoksee luokseni kun huomaa että makaan maassa.
Tuijotan kattoon. En millään jaksaisi nousta ylös, muttei minua nukuta. Lilja pomppii päälläni, joten nousen ylös ja menen vaatekaapilleni.
"Mitä pukisin," mietin ääneen.
"Heppapaian!" Lilja ehdottaa.
"Ei minulla ole heppapaitaa, vain sinulla", vastaan Liljalle ja etsin katseellani vaatekaapista hyviä vaatteita. 
Katseeni osuu ruudullisiin ratsastushousuihini.
"Haluan päästä tallille, mutta ei ole mitään tallia missä minulla on hoitsu", voihkaisen.
"Onhan sulla Ella eikö sitä saa hoitaa?" Lilja kysyy ihmeissään.
Mietin hetken. Ella..
"Aivan!" huudahdan riemuissani ja puen ratsastushousut jalkaani.
"Sinne menen."

Syön alakerrassa pikaisesti voileivän ja juon kaakaota. Sitten hyvästelen äidin ja Liljan ja kiiruhdan ulos.

Ulkona otan pyöräni varastosta ja hyppään satulaan. Mukanani minulla on laukku, jossa on eväät, Ellalle hevosnami ja limsapullo. 

Pyörällä pääsee nopeasti parin kilsan matkan. Tallipihassa hyppään pois kyydistä ja talutan pyöräni tallinseinustalle. Heitän laukun tarakalta olalleni ja menen talliin.

Tallissa on rauhallista, ja erästä ponia harjaa joku minua vanhempi tyttö. Yritän tietää kuka poni sen, sillä se näyttää tutulta. 
"Myy!" kiljahdan ilosta ja menen taputtamaan ponia.
Sitten tajuan, että tyttö ei varmaan tykkää että häiritsen häntä.
"Anteeksi", mumisen hieman nolosti.
"Ei se mitään. Tunnetko Myyn?" tyttö hymyilee.
"Siitä piti tulla eka hoitsuni mutta joku muu sai sen. Sain sitten Ellan", vastaan.
"Eli olet Jade., minä olen Destiny", tyttö säteilee.
"Ooh, eli Myyn hoitaja. Hoistun varastaja!" sanon leikilläni.
Destiny kikattaa. Sitten minäkin rupean kikattamaan.

"Nooh, haluisitko lähteä taluttelemaan Ellaa minun ja Myyn kanssa maneesiin?" Destiny kysyy kun emme enää kikata.
"Sopiihan se", vastaan iloisesti.
"Hyvä. Nähdään maneesissa puolen tunnin kuluttua", Destiny sanoo.

Kävelen Ellan karsinalle ja katselen sitä ensiksi kalteredein toiselta puolelta.
"Ei vaaraa", sanon kun olen tarkkailut Ellan puuhia vähän aikaa. 
Avaan karsinanoven ja pujahdan sisään. Ella nuuhkii pinkin hupparini taskuja. Aurinko paistaa karsinan ikkunasta Ellan tummalle karvapeitteelle, ja saa sen kimmeltävään. Ponin vahvat leuat jauhavat heiniä. Ella on varmasti sopiva poni juuri minulle.


Harjailin Ellaa, jonka jälkeen huomasin että pitäsi mennä jo maneesiin. Pistin Ellalle riimun ja talutin maneesiin.

Destiny odottelikin jo maneesissa Myyn kanssa. Maneesin pehmeä pohja ei onneksi pöllyä, sillä se saa minut aivastelemaan hurjasti. 

Jatkuu !!!

Kommentti jatko-osassa! -Sanna

[jade]

Jatkoa :3

"Tulithan sinä", Destiny naurahtaa.
Destiny on laittanut maneesiin tötsiä toiselle puolelle, ja puomeja toiselle puolelle.
Kävelytän ensiksi Ellaa ympyrällä. Ellan pienet jalat menevät reippaasti eteenpäin, ja välillä se hankaa päätään käsivarteeni.
Kun olemme kävelleet tarpeeksi, alan juosta. Ella seuraa esimerkkiäni, ja alkaaa ravata. Ravaamme varmaan 2 kierrosta, kunnes jalkani ovat väsyneet.
"Puuh, mennään jo puomeja ja pujottelua", huokaisen.
"Okei", Destiny vastaa ja tulee Myyn kanssa viereeni.
Destiny ja Myy menevät edelläni. Eka kierros menee helposti käynnissä. Seuraavalla kierroksella juoksemme.

Olemme Destinyn kanssa ihan uupuneita kun talutamme ponit sisään. Kiinnitän Ellan käytävälle ja rupean harjaamaan sitä.
Destiny harjailee Myytä kauempana.
Kun olen harjannut Ellan, putsaan kaviot. Talutan Ellan sen jälkeen karsinaan ja hyvästelen sen.
"Pitää lähteä. Heihei!" huudan Destinylle ja lähden.

Sannan kommentti

Kiva että ensitutustumisesi Ellaan sujui hyvin, eikä sen suurempia ongelmia sattunut vastaan. Metsälammella vapaat hoitohevoset varataan alta aikayksikön, joten hoitajahakuun kirjoitellessaan saa olla nopea: aikainen lintu madon nappaa – tai paremminkin hoitohevosen. Onneksi löysit kuitenkin Myyn tilalle Ellan, ja ongelma saatiin sillä tavalla ratkaistua. Minusta oli hyvä, että tutustuit Ellaan ensimmäisellä kerralla huolellisella hoitamisella ja talutellen, ennen kuin suin päin olisit hypännyt ratsastamaan. Kestävä ystävyyssuhde pitää aina rakentaa vankalle pohjalle!

Tarinasi oli melko pitkä ja kieliopillisesti virheetön. Erityisen hienosti osasit käyttää lainausmerkkejä repliikkien kirjoituksessa! Tämä osa-alue on ollut monelle kirjoittajalle hankalaa, ainakin sen perusteella mitä olen kojauskommentteja kirjoitellut näiden viiden vuoden aikana.
    Hallitset hyvin kappaleiden jakamisen, mutta kappaleesi jäivät tässä tarinassa usein liian lyhyiksi: lyhyet kappaleet tekevät tarinasta rikkonaisen. Voit joko yrittää pidentää kappaleiden sisältämää tekstiä, tai vaihtoehtoisesti miettiä, onko kappalejako tarpeellinen. Foorumilla on se huono puoli, että täällä on hankala käyttää sisennyksiä ("pikkukappaleita"). En löytänyt tarinastasi korjattavaa, hienoa! Laitan tähän alle ohjeet sisennyksen käyttöön:

Aivan ensimmäiseksi sinun pitäisi klikata kirjoitustilan vasemmasta alareunasta "preview" palkkia, joka löytyy "BBCode" nimisen palkin vierestä. Preview-puolella näet tekstin ilman sen sisältämiä koodeja (toisin kuin BBCode-puolella). Kun käytät preview-puolta kirjoitukseen, voit tehdä sisennyksen painamalla näppäimistön vasemmassa reunassa olevaa "tab" nimistä näppäintä (kaksi eri suuntaan menevää nuolta päällekkäin) uudella rivillä, rivinvaihdon jälkeen. Tällöin reunan ja teksin väliin tulee suurempi sisennys, ja voit jatkaa kirjoittamista.
    Sisennystä käytetään, kun halutaan ilmaista pientä muutosta asiayhteydessä. Kun koko asia vaihtuu toiseen, voidaan tehdä iso kappalejako, eli yksi ylimääräinen rivinvaihto.

Oho, tulipa pitkä kommentti! 

17,80v€

[jade]

Jatkoa Yritän saaha loppuun asti!

"No, mitäs tekis tänään", Iida miettii ääneen kun naurukohtaus on ohi.
"Lähetään Ellalla kärryajelulle", ehdotan.
Mietin että ei se kuitenkaan käy.
"Joo!" Iida hihkaiseekin.
"Oikeesti??" kysyn ihmeissäni.
"Jepsa! Mennään heti hakeen Ella", Iida hymyilee.

Haemme Iidan kanssa yhdessä Ellan. Ella tulee kiltisti portille ja puen sille riimun. Iida haluaa taluttaa Ellan sisälle ja suostun. Iida ottaa ponin riimunnarun käteen ja minä avaan tarhan aidat. He menevät toiselle puolelle ja jatkavat matkaa talliin. Minä jään laittamaan aitoja kiinni.. mutta se ei sujunut ihan niinkuin piti. kun saan ne kiinni, olen jäänyt väärälle puolelle. Ei siinä mitään ongelmaa ollut mutta kun olin alittamassa aitoja, kaadun kuran peittämääm maahan.
"Yäk!" kiljaisen niin että pari hevosta säikähtävät kauempana.
"Sorke", sanon hepoille.
Nousen ylös ja kävelen talliin ärtyneenä.

"Mitä sulle tapahtu?" Iida kysyy heti.
"Äsh. Taidan lähteä kotiin kun vaatteet on ihan kurassa", sanon hiljaisesti.
"Ei se mitään", Iida sanoo hymyillen.
Sanon heipat muille ja lähden ktoiin.

Sannan kommentti

Harmi, että tallipäiväsi päättyi mutaan kaatumisella; toivottavasti ensi kerralla saat lähteä paremmin mielin! Metsälammella aprillattiinkin oikein olan takaa, ja jokainen sai olla varuillaan uskooko kertomuksiin vaiko ei. Onneksi aprillaus Ellasta oli vain aprillia, eikä tammalle oikeasti ollut sattunut mitään!

Tarinasi oli lyhkäinen, mutta nopeasti etenevä. Seuraavalla kerralla suosittelisin lisäämään enemmän tekstiä kappaleisiin: nyt vuoropuhelut valloittivat koko tarinan. Hallitset hyvin repliikkien kirjoituksen, mutta pitkissä keskusteluissa repliikit kannattaa lainausmerkkien sijaan aloittaa ajatusviivoja (–) apuna käyttäen. Lainattuja repliikkejä ei normaalisti aloiteta omilta riveiltä; ajatusviivalla alkavat repliikit sen sijaan alkavat aina uudelta riviltä. Lainausmerkit sopivat hyvin yksittäisiin repliikkeihin!

Seuraavassa tarinassa koita saada repliikkien ympärille enemmän kuvailua ja muuta tarinankerrontaa: tällä tavalla saat tekstistä mielenkiintoisempaa, jolloin lukijan on helpompi eläytyä siihen.

12,40v€

[Destiny]

Uimista mustan ponin kanssa

Saavuin tallille iltapäivästä ja koitin keksiä tekemistä itselleni. Etsin Sannan käsiini ja kysyin tältä tehtävää.
- Mitä jos putsaisit päätallin kaksi viimeistä karsinaa ja lähtisit uittamaan Ellaa?
Nyökkäsin ja lähdin etsimään talikkoa sekä kottikärryjä.

Karsinoissa kesti noin vartti ja sen jälkeen lähdin hakemaan Ellaa laitumelta. Tamma laidunsi onneksi lähellä porttia, joten sain sen helposti kiinni.

Tallissa sidoin sen käytävälle ja hain harjat. Ponitamma oli hieman näreissään jouduttuaan talliin, kun muut kaverit saivat lekotella laitumella. Harjasin Ellan huolellisesti ja otin kaviot. Lopuksi vein harjat takaisin paikoilleen.
- Desi, mitä sä täällä teet? Eikö sun pitänyt olla lomalla, Katherine kysyi.
- No piti, mutta mä kyllästyin ja päätin tulla takaisin, vastasin samalla kun irroitin ketjua Ellan riimusta.

Kävelimme Ellan kanssa rauhassa pitkin harjunlenkkiä. Olisin toki voinut ratsastaa Ellalla painoni puolesta, mutta 160 senttiä pitkänä en tahtonut rasittaa ponia. Otimme pienen ravipätkän. Poni oli innoissaan ja kipitti niitä suloisia tikkuaskeliaan, roikkuessani riimunnarussa. Pian saavuimme rantaan ja potkaisin ballerinat pois jaloistani. Ella empi ensin menisikö veteen vaiko eikö, mutta päätti lopulta astella veteen. Onneksi olin valinnut shortsit, sillä Ella veti minut perässään hieman syvemmälle. Ei olisi ratsastushousut säilyneet kuivina.

Hetken uituamme, kahlasimme rantaan ja istuuduin ruohikolle. Annoin narun olla pitkänä kun Ella söi lyhyttä nurmea. Otin hetken aurinkoa, kunnes pistin ballerinat takaisin jalkaan ja maiskautin Ellalle. Lähdimme kävelemään hitaasti kohti tallia. Annoin Ellan vapaasti napata pieniä välipaloja aina silloin tällöin. Lämmin kesäpäivä ja poniystävä vieressä, voiko ihanempaa olla?

Tallilla talutin Ellan käytävälle ja sidoin sen kiinni. Poni oli jo kuivunut suurimmaksi osaksi, mutta päätin vielä vedellä hikiviilalla vesiä pois. Tämän jälkeen laitoin Ellalle kärpäsloimen ja vein sen takaisin laitumelle. Tämän jälkeen lähdin kohti kotia. Olipas jälleen kerran onnistunut päivä!

Sannan kommentti

Voi höhlä, luin kyllä tämän tarinasi muutama päivä sitten ja kirjoitin kommentinkin, mutta se ei sitten ilmeisesti tullut perille asti. Pahoittelut siis viivästymisestä ja hyvä että tulit huomauttamaan, en olisi muuten huomannut koko kommentin puuttumista!

Lämpimänä kesäpäivänä uittoreissu viilensi mukavasti kumpaakin. Kokosi puolesta voisit kyllä ratsastaa Ellalla, mutta tosiaan vain lyhyitä matkoja, ettei ponille vain sattuisi mitään pidemmällä aikavälillä. Pitkän ratsastajan on tosin erittäin hankala istua niin pienen ponin selässä. Kiva huomata että teillä oli kivaa ja reissu sujui odotusten mukaisesti! On harmi että Ella on hoitajahaussa vapaana, mutta onneksi sen kanssa jaksaa puuhailla muutkin tallilaiset.

Tarinasi oli sopivan pituinen ja siisti, en löytänyt korjattavia virheitä. Kappaleet tosin jäivät hieman lyhyiksi, niitä voisit pidentää seuraavaa tarinaa ajatellen käyttämällä esimerkiksi adjektiiveja.

12v€ + 5v€ anteeksipyyntönä kommentin myöhästymisestä, yht. 17v€

[Kira]

Vieläkö on... vesihevosia?


Tänään lähdin kohti Metsälampea jo kahdentoista maissa. Eilisen jälkeen olin jo innoissani tulevasta tallipäivästä. Ehkäpä tutustuisin jo muuhun porukkaan! Hurautin pyörälläni tallipihaan ja kyllä muuten oli taas kuuma. Vaikka päälläni oli vain t-paita ja collegeshortsit, meinasin sulaa. Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta ja valaisi ihanasti tallipihaa. Hiekka narskui mukavasti kenkieni alla kun kävelin kohti tallia. Samalla naputtelin tekstaria äidille ilmoittaakseni, että olen tallilla ainakin kolmisen tuntia. Puhelimen tuijottaminen ja käveleminen ei ole ehkä fiksuin yhdistelmä...
- Kauhistus! Anteeksi hirveästi! huudahdin törmätessäni vaaleatukkaiseen tyttöön.
- Ei mitään, tyttö sanoi hymyillen ja puristi kättäni.
- Olen Cella ja hoidan trakiori Samia. Sinä taidat olla Kira? Sanna onkin puhunut sinusta, tyttö kertoi iloisesti ja heitti riimun ja narun olalleen.
- Jeps, olen Kira. Hauska tutustua! sanoin ja hymyilin Cellalle.
- Olemme juuri lähdössä Viljan kanssa kahluuttamaan hevosia lammelle, haluaisitko lähteä mukaan? Näkisit samalla vähän maastoja ja pääsisit pakoon tätä kuumuutta! Cella naurahti ja loi minuun kysyvän katseen.
- Lähden oikein mielelläni! Oletteko nyt lähdössä hakemaan heppoja? kysäisin.
- Juu. Vilja vaan nyt kuhnailee jotain tuolla varustehuoneessa, Cella huokaisi ja nyökkäsi varustehuoneen suuntaan.
- Käyn nopsasti hakemassa narun, huikkasin Cellalle ja kipitin kohti Novan karsinaa.

Ennen pitkää saimme hepukat kiinni laitumelta ja pääsimme harjauspuuhiin. Cella otti Samin sijaan shetlanninponitamma Ellan ja Vilja hoitsunsa, ihanan Ronnie-vuoniksen. Koska Ella ja Ronnie asuvat sivutallissa, olimme päätallissa Novan kanssa kaksin. Sovimme tyttöjen kanssa, että näemme puolen tunnin kuluttua sivutallin luona, josta lähdemme yhtä matkaa lammelle.

Nova odotteli karsinassaan sen aikaa, kun hain sen harjalaatikon varustehuoneesta. Nappasin matkaani myös yhteiseen käyttöön tarkoitetun juoksutusliinan.
- No niin tyttö, sanoin Novalle taluttaessani sitä käytävälle. Tamman kaviot kopisivat tallin lattiaa vasten tasaisessa tahdissa. Kiinnitin tamman molemmin puolin kiinni ja taputin sitä hellästi kaulalle. Novis vaikutti hieman väsyneeltä ja epäilin sen johtuvan tästä paahtavasta kuumuudesta. Laitumella ei varmaan tule myöskään levättyä yhtä paljon kuin tallissa.
- Jospa piristyisit, kunhan päästään veteen, höpöttelin tammalle ja avasin harjalaatikon. Sisältä paljastui kova ja pehmeä harja, piikkisuka ja kaviokoukku. Aikalailla peruskalusto. Ajattelin kuitenkin ostavani EQP:sta omat harjat sun muut tykötarpeet.

Aloitin harjausoperaation harjaamalla tamman isot lihakset kovalla harjalla. Nova seisoi rauhassa paikallaan roikottaen alahuultaan ja leputtaen vasenta takastaan. Tamman karvasta irtoavan pöly leijaili suurina "pilvinä" ilmassa. Kovan harjan jälkeen otin käyttöön pehmeän harjan ja kävin sillä Noviksen kauttaaltaan läpi. Ötökät olivat syöneet Novaa pyörrekohdista, mutta päätin puhdistaa ja hoitaa puremat vasta lopuksi. Nakkasin pehmeän harjan laatikkoon ja otin punaisen kaviokoukun laatikon pohjalta. Asetuin seisomaan tamman vasemman etujalan vierelle ja liu'utin kättäni jalkaa pitkin.
- Nosta, pyysin ja nojasin kevyesti Novaa kohti. Tamma nosti jalkansa ilman mukinoita. Pyyhkäisin olemattomat kavioroskat pois ja tarkistin kengän pitävyyden. Saman tein kaikille koiville. Jaloissa ei ollut kummempia turvotuksia ja kaikki kengät olivat visusti paikallaan. Kehuin Novaa hyvästä käytöksestä ja irrotin riimunnarut riimusta. Otin liinan koukusta ja kiinnitin sen riimun alimmaiseen renkaaseen. Töytäsin kengänkärjelläni harjalootan aivan kiinni seinään, jottei se olisi tiellä. Silitin Noviksen kaulaa. Tamma oli vieläkin ihan puoliunessa. Naksutin hieman, jonka johdosta Nova lähti käppäilemään kanssani kohti ovea ja sitä kautta sivutallin luokse.

Odottelimme Novan kanssa hetkisen ja pian sivutallista alkoi kuulua iloista kavioiden kopsetta. Vilja ja Ronnie astuivat ulos Cella ja Ella kannoillaan. Vilja oli varustautunut kypärällä ja kannatteli puista penkkiä toisessa kädessään. Hän aikoi ilmeisesti ratsastaa.
- Valmiina lähtöön? kysyin hymy huulillani ja tytöt nyökkäsivät.
Ella hirnui kimeästi ja Ronnie hörisi lempeästi takaisin. Nova tyytyi vain katselemaan pikkuista ponia korvat hörössä.
- Olepas nyt paikallasi, hömppä! Vilja sanoi Ronnielle joka tepusteli paikallaan minkä kerkesi. Lopulta Vilja sai kammettua itsensä ruunan kyytiin.
- Käykö, että' Vilja menee edellä Ronnien kanssa ja minä Ellan kanssa viimeisenä? Sinä ja Nova voitte kulkea keskellä, Cella ehdotti.
- Kuulostaa hyvältä, sanoin ja Vilja nyökytteli. Hän keräsi hieman ohjia ja ohjasi Ronnien kohti lammelle vievää reittiä.

Nova innoistui selvästi yhteisestä maastoreissusta, sillä se kulki korvat tötteröllä ja yritti välillä raville. Onneksi myös Ronniella oli vauhti päällä ja välimatka pysyi sopivana. Pieni Ellakin kesti yllättävän hyvin matkassa mukana. Pari kertaa poni yritti keksiä koiruuksia Cellan päänmenoksi, ja ryntäsi esimerkiksi suuna päänä pienen ojan ylitse lähimmälle ruohotupsulle. Tulimme siihen tulokseen, että ponit ovat poneja ja siitä ei mihinkään pääse. Naurua siis riitti vaikka muille jakaa!

Lammen häämöttäessä Ronnie oli jo ihan täpinöissään. Se selvästi tiesi, mihin ollaan menossa. Onneksi Vilja sai ruunan pysymään nahoissaan ja rantaan päästiin turvallisin mielin.
- Sitten vaan polskimaan! huudahti Cella takanamme. Vilja kehotti Ronnien veteen ja ruuna lähti tyytyväisenä lampeen. Seurasimme innokkaan Novan kanssa perässä. Tallissa olleesta, hieman väsyneestä tammasta ei ollut enää tietoakaan! Kävelimme hieman syvemmälle ja Novis roiskutti innoissaan vettä vuoroin oikealla ja vuoroin vasemmalla jalalla. Ronnie ja Vilja uivat jo täyttä häkää syvemmällä. Kahluutimme Cellan kanssa polleja melko matalaa kohtaa pitkin. Välillä Novan oli ihan pakko pysähtyä taas roiskuttamaan ja innostutti siihen puuhaan myös Ellan.

Lammella vierähti nopeasti reilut puoli tuntia ja päätimme lähteä takaisin tallille. Pyrimme pitämään vauhdin ripeänä, jottai kukaan hevosista saisi päähänsä alkaa piehtaroimaan.
- Olipas se virkistävää! Vilja sanoi ja kääntyi katsomaan meihin.
- No jep! Hevosetkin tykkäs, sanoin ja taputin Novan kosteaa kaulaa.
- Meneekö kaikki takaisin laitsalle? kysäisin. Tallin käytännöt olivat vielä vähän hakusessa.
- Joo, menee, Cella sanoi pienen tuumaustuokion jälkeen.

Matka tallille taittui puheliaissa tunnelmissa ja hevosetkin olivat jo rauhallisempia kuin menomatkalla.
- Kiitos tosi paljon seurasta! Oli huippureissu, sanoin Viljalle ja Cellalle päästessämme Metsiksen pihaan.
- Eipä mitään! On kiva tutustua uuteen porukkaan, Vilja sanoi kivutessaan alas Ronnien selästä.
- Jepulis, Cella sanoi hymyillen ja rapsutti Ellaa.
- Me viedään hepat tästä suoraan laitumelle, tuotko Novan samalla? Cella ja Vilja kysäisivät.
- Käyn laittamassa noihin ötökänpuremiin jotain tököttiä, ja tuon Novan vasta sitten. Tiedättekö, mistä löytyisi rasvaa tai muuta vastaavaa? kysyin ja osoitin puremia.
- Varustehuoneen lääkekaapista löytyy ainakin Helosiania... Ainakin minun mielestäni, Cella naurahti ja kääntyi Viljan puoleen.
- Joo, kyllä siellä pitäisi olla, Vilja tuumi.
- Jos ei löydy, niin käy tonkimassa sivutallin lääkekaapista. Siellä on ainakin, hän jatkoi.
- Ok, kiitos! sanoin ja lähdin taluttamaan Novista talliin. Vein tamman karsinaan ja kiiruhdin varustehuoneeseen etsimään lääkekaappia. Pian tallin puolelta alkoi kuulua kolinaa, ja olin satavarma, että Nova se siellä iloisena piehtaroi. Lääkekaappi löytyi kuin löytyikin ja sain käsiini lähes täyden Helosan-putkilon.

Palatessani karsinalle Novis oli purujen peitossa ja katseli minua tyytyväisenä. Hymyilin ja astuin sisään boksiin. Levitin ohuen kerroksen voidetta puremakohtiin.
- No niin, nyt on jo parempi, sanoin ja suljin putkilon.
- Vien tämän ja liinan vielä takaisin, ja sitten pääset laitsalle, mutisin Novalle ja kipaisin varustehuoneeseen. Asetin rasvan lääkekaappiin ja kieputin liinan siististi naulakkoon.

Viedessäni Novaa pellolla törmäsin Sannaan, joka oli juuri laskemassa vettä tammojen laitumelle.
- Moikka! Miten menee? hän kysyi iloisesti.
- Tosi hyvin! Käytiin juuri Cellan ja Viljan kanssa lammella kahluuttamassa hevosia, sanoin.
- Ai vitsi miten kiva! Menitkö ratsain?
- Ihan maasta käsin vaan. Ajattelin ainakin vielä ensi kerran tutustua Novikseen narun päässä.
- Hieno juttu, Sanna sanoi hymyillen.
- Siitä se yhteistyö lähtee käyntiin! hän jatkoi ja avasi meille portin. Talutin Novan sisään, käänsin portille ja riisuin riimun. Tamma ravasi pari askelta ja katseli ympärilleen, jonka jälkeen se aloitti tyytyväisenä ruohon mutustelun. Katselimme hevosia hetkisen Sannan kanssa ja juttelimme niitä näitä.
- No, nyt minun pitää varmaan alkaa tekemään lähtöä, sanoin ja katsoin samalla kelloa kännykästäni.
- Nähdään taas!

Sannan kommentti

Onpa hienoa että maastolenkki sujui hyvin. Lämpiminä kesäpäivinä ei olekaan parempaa tekemistä kuin käydä maastoilemassa hyvässä seurassa! Oli ehkä hyvä idea, että lähdit maastoon talutellen, onhan kyseessä vielä kuitenkin melko uusi tuttavuus. Seuraavalla kerralla voit kokeilla vaikkapa ratsastaa Novalla, jos itsestäsi tuntuu siltä että olisit valmis kokeilemaan. Kannattaa mennä kentällä tai maneesissa ja ottaa vaikkapa joku tallilainen mukaan varmuuden vuoksi.

Tarinasi oli hurjan pitkä ja kieliopillisesti virheetön. En löytänyt myöskään juuri ollenkaan kirjoitusvirheitä. Teksti oli selkeää ja kappalejaot olivat sopivilla kohdilla. Vuoropuhelua oli melko reilusti, mutta se ei haitannut ollenkaan. Seuraavassa tarinassa kannattaa pohtia enemmän sen sisältöä: mikä on turhaa informaatiota? Liika analysointi ja asioiden kertominen turhan tarkasti (esim. missä järjestyksessä kokoat aamupalaleipäsi) syö usein lukijan mielenkiintoa tarinaa kohtaan. Keskity siis olennaiseen, ja kerro siitä värikkäästi.

Pst! Suosittelen rekisteröitymään foorumille, pysyäksesi paremmin ajan tasalla uusista tapahtumista ja muista meiningeistä. Tällöin voit myös lähettää ja vastaanottaa viestejä postilaatikon kautta.

20,80v€

[Theadora]

Astelen lyhyissä pinkeissä shortseissani ja söpössä Nalle Puh t-paidassani kentän ohi, jossa pyörii yksi ratsukko. Ajatuksissani kuljen kohti sivutallia, enkä huomaa, kun sivutallin ovesta kurkistaa mustan shetlanninponin pää. Poni lähtee köpöttelemään minua kohti.
- Poni irti! kuulen jonkun, ilmeisesti nuoren tytön, huudon.
Menen hiukan Ellaksi tunnistamaani ponia vastaan. Vaikka se yrittää väistää, saan napattua otsatukasta kiinni. Toisella kädellä sitten nappaan riimusta kiinni, josta en heti saanut.
- Mitäs sinä kuvittelet tekeväsi? kysyn ponilta.
Tamma katsoo minua viattoman näköisenä, ihan kuin tämä ei olisi tehnyt mitään. Päätäni pudistellen lähden taluttamaan Ellaa talliin. Tallista säntääkin pian luokseni nuori tyttö ja Loci.
- Heippa Nerita, sä tulit just sopivasti. Me tarvitaan taluttajia alkeistunnille. Sähän voisit auttaa Ellan kanssa, tämä ehdottaa sanoo.
- Loci, kun sait sysättyä oman tehtäväsi Neritalle niin saat tulla päästämään minut vapaaksi, Sannan ääni kajahtaa tallista.

Muka huokaisten Loci lähtee takaisin talliin ja jättää minut oikeastaan pikku tytön kanssa tallipihalle. Kyselen tytöltä tämän nimeä, joka osoittautuu Minnaksi. Viemme yhdessä Ellan talliin ja minä kiinnitän ponitamman kunnolla käytävälle. Annan Minnan harjata ponia itse, koska muistan miten tärkeää se oli minulle pienenä. Autan kuitenkin kavioiden puhdistamisessa niin, että pidän jalan ylhäällä. Vaikka Ella ei olekaan ihan mikään alkeisratsu, tänään se on ilmeisesti jouduttu tunnille laittamaan. Eihän täällä toisaalta paljoa näitä pieniä poneja olekaan, ajattelen samalla kun Minna innoissaan hoitaa Ellaa.

Kun satula on saatu Ellan selkään, tulee Sanna luoksemme.
- Nerita, minulla olisi sinulle yksi juttu, Sanna sanoo.
Astelemme hiukan poispäin Ellasta ja Minnasta.
- Minna on ratsastanut aikaisemmin ja olikin todella hyvä, ainakin vanhan opettajansa mukaan. Mutta hänelle tapahtui pahempi onnettomuus ponien kanssa. Sen jälkeen hän päätti aloittaa alusta, sen takia uskallan hänet päästää Ellan selkään. Eli sinun tarvitsee vain mennä noiden kahden vieressä ja katsoa että kaikki menee hyvin, Sanna selittää.
- Jaa, nyt minä ymmärrän miksi Ella on alkeistunnilla ja Loci niin innokkaasti sysäsi homman minulle, hymyilen.
Menen sitten auttamaan suitsien kanssa ja lähden Minnan kanssa kentälle.

- Luojan kiitos minulla on shortsit, joku taluttajista huokaa.
Olemme päässeet jo juoksemaan hevosten vieressä monta kierrosta, aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja kenttä pölisee. Hiki valuu yhdellä sun toisella, eikä se ole mikään ihme. Sanna sentään huomaavaisesti antaa meidän taluttajienkin levätä välillä. Kaikki hevosetkin ovat sitä mieltä, että nyt on liian kuuma tehdä töitä.
- Noniin, haluaako joku kokeilla laukkaamista? Sanna sanoo hiukan virnuillen.
Taluttajien joukosta kuuluu huokauksia, mutta melkein kaikkien kädet nousevat. Myös Minnan. Nyt minäkin huokaisen ja Sannan käskystä lähtee koko konkkaronkka laukkaamaan kenttää ympäri.

Tunnin jälkeen ja kun ponit sekä hevoset on hoidettu, keräännymme toimistoon jossa saamme juotavaa.
- Ei ole reilua, että Neritalla oli Ellu. Sillä on niin lyhyet askeleet, Loci toteaa vieressäni sohvalla.
- Hei, tuo ei taas ole reilua, sanon samantien naurahtaen.
- Noniin tytöt, eipä kinastella, Stefan sanoo ja istahtaa meidän väliimme.
Juomme juomamme ja porukka alkaa hajaantumaan. Itse olen liian väsynyt menemään moikkaamaan Ronia laitumelle, joten lähden suorinta tietä kotiin.

/Ekstra

Sannan kommentti

Onneksi Ellan matka päättyi tykkänään ovella, kun satuitkin tulemaan vastaan. Se varmaan hämmentyi ja jäi pohtimaan mitä tekisi seuraavaksi. Ellaa käytetään usein alkeistunneilla, sillä se on yksi tallimme pienimmistä poneista – kaiken lisäksi se osaa olla kiltisti myös hieman kokemattomampienkin tunneilla.

Tarinasi oli siisti ja sopivan pituinen. Kappaleet olisivat mielestäni saaneet olla hieman pidempiä, ja tarina jäi minun makuuni kaipaamaan osuvaa otsikkoa! Mielestäni otsikko kruunaa tarinan, otsikoton tarina on hieman tyhjän oloinen. Onhan se sentään lukijan ensimmäinen kontakti tekstin sisältöön.

"Toisella kädellä sitten nappaan riimusta kiinni, josta en heti saanut."
-> Tämä virke on epäselvä. Voit selventää sitä esimerkiksi näin:
-> "Toisella kädellä sitten nappaan riimusta kiinni, missä en tosin heti onnistunut."

Ps! Ethän unohda Ronia!

15,20v€

[Janika]

4.8.2014 - Tutustumista

Lähdin tänään ensimmäistä kertaa Metsälampeen hoitamaan hoitsuani Ellaa. Minua jännitti, mutta punaisen tallirakennuksen näkyessä horisontissa en enää muistanut jännittää. Katsoin tallin ympärillä olevia tarhoja. Mustaa, pientä shetlanniponia ei kuitenkaan näkynyt missään. Harpoin talliin kysymään tallin omistajalta, tietäisikö hän, missä Ella oli.
"Hmm... Varmaan vintiö on taas karannut", Sanna huokaisi ja hymähti pienesti.
"Karkaako se useinkin?" kysyin.
"Harva se päivä", Sanna naurahti.

Lähdimme yhdessä etsimään kadonnutta Ellaa. Löysimme sen kuitenkin nopeasti, nimittäin Metsälammen rehuvarastosta. Se katsoi meitä ilkikurinen ilme naamallaan ja sen korvat olivat iloisesti hörössä.
"Jos Ellaa ei näy eikä kuulu, kannattaa tulla aina katsomaan rehuvarastosta", Sanna sanoi ja otti tammaa otsaharjasta kiinni. Hän talutti Ellan karsinaansa ja minä seurasin hu*neena perässä. Mahtava alku hoitajataipaleelle!
"Voit harjailla Ellaa ja muutenkin tutustua siihen. Minun pitää lähteä paperihommien kimppuun, mutta jos tarvitset apua, nykäise vaan rohkeasti jotain ohilkulkijaa hihasta tai tarvittaessa tule kysymään minulta", Sanna selitti. Annoin vastaukseksi ymmärtäväisen nyökkäyksen. Katsoin, kun Sanna katosi toimistoonsa ja minä jäin seisomaan karsinan oven eteen. Katsoin Ellaa karsinan kaltereiden raosta.
"No, pitäisi varmaan hakea harjat", totesin ponille ja menin hakemaan satulahuoneesta Ellan harjat.

Laitoin Ellan käytävälle ja otin käteen pölyharjan Ellan harjapakista. Aloin sukia sillä Ellan mustaa karvapeitettä pitkin ja rauhallisin vedoin. Ella seisoi nätisti paikallaan ja nautti ilmiselvästi harjauksesta. Se nuokkui paikallaan ja lepuutti takajalkaansa.
"Taidat tykätä harjauksesta?" kysyin tammalta. Eihän se tietenkään vastannut, koska sehän oli poni!
Harjasin Ellaa noin 20 minuuttia, kunnes sen karvapeite kiilsi eikä missään näkynyt yhtään ainutta likaista kohtaa. Heitin harjan pakkiin ja otin kaviokoukun esiin. Kavioiden nosto oli kuin lasten leikkiä, koska Ella nosti kavionsa pienestä pyynnöstä.
"Hyvä Ella!" kehuin ponia ja taputin sitä kaulalle kiitoksena.

Vein harjat paikalleen ja menin vielä hetkeksi istumaan Ellan seuraksi karsinaan. Syöttelin sille muutaman porkkanan palan, jotka se ahmaisi alta aikayksikön menemään. Pian kännykkääni tuli viesti: Tule kotiin, ruoka on valmis! T. äiti. Huokaisin ja nousin seisomaan, ja taputin vielä Ellaa.
"Mun pitää nyt mennä, mutta tuun pian uudestaan!" huikkasin ponille ja juoksin skootterille, jolla lähdin ajamaan kotiin päin.

Loppu

Sannan kommentti

Ella on tosiaan melkoinen karkuri! Aina se on lähdössä lipettiin, ja valitettavan usein myös onnistuu suunnitelmissaan. Se osaa myös avata solmuja sekä hakoja ja kehittyy taidoissaan jatkuvasti. Karkaamisen jalon taidon se on perinyt isänsä puoleiselta suvulta. Metsälammella asustaneet Ellan vanhemmat olivat myös melkoisia kahlekuninkaita! Uskon että tulet pärjäämään hyvin Ellan kanssa, se on oikein mukava poni ratsastettaessa. Seuraavalla kerralla voisit vaikka talutella sitä, jos siltä tuntuu.

Tarinasi oli lyhyehkö, mutta se ei haitannut. Kirjoitat siististi ja tekstisi on kieliopillisesti virheetöntä. Erityisen yllättynyt olin siitä kuinka käytit välimerkkejä etenkin repliikeissä: ne ovat monelle hankalia. Lisäämällä tekstiin kuvailua saat pidennettyä lyhyeksi jääneitä kappaleita. Kuvailu tekee tarinasta elävämmän, ja sitä kautta auttaa lukijaa samaistumaan siihen.

16,50v€