Post by Kasper on Dec 25, 2015 22:26:23 GMT 2
Talvivaellus 28.12.15
Joulu kiireineen alkaa olla hiljalleen ohitse, ja on aika kääntää katse tulevaan, alkavaan vuoteen. Pari päivää ennen uudenvuoden pirskeitä Metsälammen ratsutallin kentälle on kokoontunut pitkä rivi innokkaita ja toisilleen hilpeinä rupattelevia ratsukkoja. Ennen odotettua lähdön hetkeä kierrämme Sinten kanssa läpi ratsukkoja tarkistellen satulavöiden kireyksiä sekä auttaen ratsujensa selkään kavunneita säätämään jalustimet oikean pituisiksi. Saavun juuri Nellyn kohdalle, virnistän tytölle hieman tämän yrittäessä pitää energistä Dapperia hallinnassaan samalla kun minä pyydän häntä ottamaan jalan irti jalustimesta säätääkseni hihnan lyhyemmäksi.
“Laita vielä yks reikä lyhemmäks. Mä en tajua mikä koripalloilija tätä satulaa on oikeen viimeks käyttänyt”, Nelly irvistää, ja teen työtä käskettyä.
“Onks ok? Samanmittaiset?”
“Joo.”
Kun kaikki kokevat olevansa valmiita, ja Sinte on puntannut viimeisetkin satulattomat kyytiin käyn minä noutamassa ratsuni sitä pidelleeltä Kamillalta.
“Kiitti”, huikkaan tälle samalla kun tyttö pomppaa pienen Kassun selkään vaivattomasti ja naurahtaen. Siirryn itse hieman kauemmas kavutakseni ratsaille. Raudikko tanssahtelee hieman kun kokoan ohjat ja ponnistan itseni paljaaseen selkään. Tamma on ihan lähdössä. Istun hieman syvemmälle pidätelläkseni menoa ja nostan Sintelle peukkua.
“Valmista, eiköhän me voida lähtee!”
Sinte johtaa letkaa, ja mä pidän perää Halin kanssa. Odotellessani että kaikki pääsee pois kentältä ohjaan korskuvan tammani hieman kauemmas lähtöä tekevistä ratsukoista ja annan sen ravailla hetken ympyrällä. Sitten tulee meidän vuoromme, ohjaan tamman muiden perässä pois kentältä ja lähdemme iloisena letkana ratsain kohti Liekkijärven upeita talvimaisemia.
Hali tanssahtelee eteenpäin, ja mulla on jonkin verran työtä jotta saan tempon pysymään kohtuudessa ja vältettyä törmäämisen edellä kulkevan Ruun peräpäähän. Tunnen itseni ihan mielettömän iloiseksi, into tarttuu hevosesta muhun itseeni niin helposti. Ja kun Sinte lopulta huikkaa että nyt mennään lujempaa ei hevosilla oo siihen mitään nokan koputtamista - eikä kyllä meillä kyytiläisilläkään!
Ootan että Ruu on muutaman askeleen edellä, eikä mun tarvitse kuin antaa Halille vähän enemmän ohjaa kun se jo ampaisee letkan perään. Tamma viskaa kevyesti siroja takajalkojaan ilmaan, uudestaan ja uudestaan. Lumi pölähtelee hevosten kavioista kevyinä pyörteinä ja pakkasilma nipistelee vähän mun kasvoja. Hali pärskyy ja korskuu suupielet ohuessa vaahdossa. Mua naurattaa. Tällaista riemua ja vapautta ei voi tuntee missään muualla, ei millään muulla tavalla kuin hevosen selässä. Ei mitenkään muuten kuin tuntemalla kuinka vahva eläin kuljettaa eteenpäin nauttien siitä, että se saa liikkua, juosta, purkaa elämäniloaan maailmalle pienen ja kauniin hevosenleikin muodossa.
// talvipäivän meininkiä kaiken sen vesisateen lomassa
// talvipäivän meininkiä kaiken sen vesisateen lomassa
Ihana kuittaustarina talvivaelluksesta! Onneksi uudenvuoden jälkeen alkoivat pakkasetkin kiristyä ja ne karmeat vesisateet muuttuivat lumihipuiksi Vaellus sujui tosi hyvin ja hevosilla riitti virtaa! Kiitos osallistumisesta ja kuittaustarinasta! Palkinnoski saat 25v€, topparatsastushousut ja ratsastussukat. T. Sinte