19.3.13 Tutustumisvalmennus (tarina)

[Meiju]

TUTUSTUMISVALMENNUS 19.03.2013

Pakkohan sitä nyt on pitää teille mokomille tutustumistunti, ettehän te muuten tiedä mihin olette ryhtyneet!

Jotta kaikkien kanssa nähdään missä kuljetaan, on harjoitukset tarkoituksella helppoja. Aiheena on siis ympyrät ja teiden ratsastus, ja siinä samassa pääsen myöskin nalkuttamaan teidän istunnastanne! Aluksi mukana tulee olemaan kartiot ja puomit, jotta saadaan reiteistä mahdollisimman hyviä ja suoria, mutta loppu aika kuuluisi jo mennä ilman apuvälineitä. Askellajeina pidämme käynnin ja ravin. Katsellaan sitten seuraavassa valmennuksessa kehtaako sitä laukkaa kokeilla!

Osallistut valmennukseen kirjoittamalla vapaamuotoisen tarinan jostain näistä:
1. Miten valmennus yleisesti miten valmistuit siihen ja miten hoidat ratsusi valmennuksen jälkeen.
2. Mitä vaikeuksia tuli timantinmuotoisen ympyrän ja voltin ratsastamisessa (liioitellut asetukset, melkein väistätykset kartioiden kohdalla)?
3. Menikö koko päivä, valmennus mukaan lukien, aivan penkin alle? Kerro siitä minulle!

Ja pakollisena: mitä haluaisitte seuraavaan valmennukseen? Kun olette nämä tehnyt, kirjoitan teille kommentin teidän suorituksestanne ja kannustavia sanoja, tai muuten vain jotain vastaavaa.

Ryhmiä on kaksi, joista molempiin mahtuu kolme henkilöä. Yksi henkilö voi tulla vain toiseen ryhmään.

RYHMÄ 1 - köpöttelyryhmä
1. Jensba - Heidi
2. Eikka - Roni
3

RYHMÄ 2 - nipotusryhmä
1.
2.
3.

Viimeinen ilmoittautumisajankohta on 19.3. klo 21:00.
Kysymyksiä? Pistäppä henkilökohtaista viestiä minulle päin!

[Sinte]

Lisään vielä hämmentyneille tallilaisille, että Meiju K. Tekee nykyään töitä Metsälammen valmentajana, ja hänen valmennuksiin tulette törmäämään jatkossakin ;-) reippasti vaan tutustumaan ja osallistumaan! (-:

[jensba]

Mä haluan ykkösryhmään köpöttelemään Heidin kanssa eli siis
Ryhmä 1
Jensba - Heidi

[Meiju]

Mar 12, 2013 10:48:11 GMT 2 Sinte said:

Lisään vielä hämmentyneille tallilaisille, että Meiju K. Tekee nykyään töitä Metsälammen valmentajana, ja hänen valmennuksiin tulette törmäämään jatkossakin ;-) reippasti vaan tutustumaan ja osallistumaan! (-:

Ihan niin kuin mussa olis jotain pelottava.. Ja voi kyllä, minusta ei helpolla eroon pääse!

/ Hehheh ;D näitä meidän tallilaisia pitää vaan vähän rohkaista ottamaan kontaktia kun tulee uusia kasvoja tallille, kun monta vuotta meni sillei että ne katteli vaan mun naamaa (johon muuten tottuu vähän liiankin helposti)! -Sinte

Mar 14, 2013 2:52:37 GMT 2 jensba said:

Mä haluan ykkösryhmään köpöttelemään Heidin kanssa :) eli siis
Ryhmä 1
Jensba - Heidi

Mukana olette, tarinanpätkä yksityisviestinä - tai tähän alle - viim. 19.3. :)

[Eikka]

Voitais tulla Ronin kanssa myöskin tuohon köpöttelyryhmään;D

Ryhmä 1
Eikka - Roni

[Eikka]

Oli minun ja Ronin ensimmäisen yhteisen valmennuksen vuoro! Lähdin tallille ajoissa, jotta ehtisin valmistautua ilman kiirettä. Eihän yksi valmennus –vielä köpöttelyryhmässä- sinänsä iso juttu ollut, mutta minulle se puskaratsastajana oli.

Tallilla hain Ronin ensimmäiseksi sisälle ja aloitin harjaamalla ison pojan oikein kunnolla. Roni oli jo alkanut tiputtaa turrukkaista talvikarvaansa hyvää vauhtia ja kävinkin sen karvapeitteen ensin kunnolla läpi kumisualla pyöritellen. Roni näytti nautiskelevan harjailusta ja huomiosta ja ökötti nautiskellen paikoillaan, alahuuli lerpattaen. Kun olin harjannut Ronin kumisualla, kävin sen karvat läpi vielä pölyharjalla huolellisesti. Sitten aloin setviä ruunan jouhia. Siinä poitsulle hyräillessäni ja kammatessani sen tukkaa Sinte oli ilmaantunut talliin. ”Jaaha, sinä täällä jo reippaana?” Säpsähdin Sinten ääntä ja purskahdin sitten nauruun hieman häpeissäni.
”A-p-u-v-a! En yhtään kuullut tuloasi!” Sanoin naurahtaen ja jatkoin taas Ronin puunausta. Jutustelimme siinä hetken Sinten kanssa, ennen kuin hän lähti hoitamaan omia hommiaan. Minä setvin vielä Ronin hännän ja harjan kuosiin ja sitten puhdistin kaviot sekä harjasinpa oikein kaviot kavioharjallakin, mitä en yleensä koskaan tee. Sitten harjasin Ronin pään pehmeällä pääharjalla ja unohduinpa siinä hetkeksi poikaa pusuttelemaan..!

Tallille alkoi kertyä elämää, kun aloin varustaa Ronia. Pitäisi varmaan ostaa jotain sävysävyyn –kamppeita, mietin tulevia valmennuksia ja ehkä kisojakin ajatellen. Minusta on mukavaa olla edustava ja Ronilla oli vain hieman nuhjaantunut satulahuopa.. Ja pintelitkin olisi kivat kouluvalmennuksiin.. Lista alkoi kehkeytyä hyvää vauhtia mielessäni.
Sain Ronin varustettua sutjakasti ja juuri ajoissa ja hain vain omat kamppeeni päälle kaapistani ja olimme valmiit ensimmäiseen valmennukseen!

Lähdimme maneesille Jensban kanssa yhtä aikaa. Juttelimme innoissamme mitä tuleman pitää, kun talutimme ratsujamme peräkanaa maneesiin. Siellä Meiju olikin meitä vastassa. ”Huomenta tytöt! Ollaanko sitä valmiina aloittamaan työt? Tänään aloitamme niin perusasioista kuin melkein vain voi! Nouskaahan ratsujenne selkään niin päästään aloittamaan.”
Noudatin käskyä ja kipusin rauhallisen Ronin selkään ja aloin kävellä vapain ohjin uraa pitkin. Alkukävelyitten aikana kerroimme Meijulle hieman itsestämme ja hevosistamme. ”Oon siis Eikka, ratsastanu 8 vuotta ja noin helppo B –tasoinen puskailija. Allani on Roni 8-vuotias Shire ruuna, joka on helppo A –tasoinen, rauhallinen kaveri”

Esittelyjen jälkeen aloitimme työt! Aluksi teimme pääty-ympyrät kartioiden avulla ja hyvät kulmat myöskin kartioiden avulla. Lisäksi pitkille sivuille tuli voltit E ja B kirjaimiin. Kaikki tiet ratsastettiin aluksi käynnissä.
Roni oli heti todella pehmeän tuntuinen kädelle ja kulki oikein miellyttävästi oikeinpäin ja oli vastaanottavainen avuille. Välillä se tosin jäi hieman laahustamaan, joten pohkeilla piti pitää tahti yllä. ”Eikka, nyrkit pystyyn ja energisempi käynti!” Meiju joutui muistuttamaan minua turhan monesti.

Kun käynti tehtävää oli hinkattu kumpaankin suuntaan, aloimme tehdä ravissa keskiympyröitä ja päätyvoltteja. Keskiympyrällä piti olla reipas ravi ja volteilla kootumpi. Ympyröillä kevyttä ravia ja volteilla harjoitusravia.
Ronin kanssa reipas ravi oli oikein helppo saavuttaa, mutta volteilla ravaamisen tahti meinasi kadota ja itsehän pompin siellä ison ratsuni selässä kuin pahainen aloittelija.. ”Vaikka lyhennät ja kokoat ravia, älä anna sen laahustaa. Polvet rennoiksi, kyllä se rytmi alkaa kohta löytyä!” Meiju kannusti, kun ähräsin siellä selässä. Ravailujen jälkeen oli välikäynnit, jotka olivat oikein tervetulleet.
”Vai että köpöttelyryhmä!” Nauroin hymyillen Meijulle, kun hän keräili kartioita pois. Vain kulmiin jäi kartiot, jotta emme luistaisi niitten ratsastuksesta. ”Ei täällä kuitenkaan ilmaiseksi päästetä, mutta helpommat harjoitukset” Meiju kuittasi takaisin. ”No, eikun oikeesti tosi hyvä, että päästään Roninkin kanssa ihan oikeasti töihin!”

Kävelyitten jälkeen jatkoimme käyntivolteilla ja ravi ympyröillä. Ravin tuli aina olla harjoitusravia ja käynnin energistä. Oikein hyvä harjoitus meille siis! Vaikka kaikki ei mennyt minun ja Ronin osalta –okei, minun osalta- ihan putkeen, niin sain Meijulta tosi hyvää ja rakentavaa palautetta, joilla on hyvä jatkaa reenailuja Ronin kanssa.
Lopuksi ravasimme loppuverryttelyn itsenäisesti Meijun huudellessa sieltä täältä ohjeita ja vinkkejä. Oikein kiva valmennus kaikkiaan!

Tallissa purin Ronin varusteista ja vein sen kamat paikoilleen. Sitten harjasin sen hyvin ja puhdistin kaviot. Ronikin oli joutunut ihan kunnolla töihin ja oli kaiken talvivillansa ansiosta hieman hikinen, joten se pääsi kuivattelemaan fleeceloimen alle karsinaansa.
Tarjosin sille haaleaa vettä sankosta, ettei sen tarvinnut juoda ihan jääkylmää vettä automaatista heti liikunnan jälkeen. Juottamisen jälkeen annoin vielä Ronille päiväheinät karsinaan purtavaksi ja monia suukkoja ja rapsutuksia!

//Dodii! Saimpa tän tarinan värkättyä(: Ensi valmennukseen toivoisin hevosen suoristamista kaikissa askellajeissa, mikä on oikeasti aika haastavaa esim. keskihalkaisijalla!//



Kiitos osallistumisesta!

Teillä meni oikein hyvin Ronin kanssa, mitä nyt tosiaan joutui eteenpäinpyrkimyksestä muistuttelemaan, mutta ymmärrettävää on että noin isolla hevosella kestää hetken lämmetä ja alkaa toimimaan kunnolla. Toivoisin vielä hieman enemmän tarkkuutta teiden ratsastimisiin ja volttien ja ympyröiden pyöreyteen, sekä hevosen asettumiseen. Ison hevosen liikkeissä on hankala istua, mutta sinä sait hyvin kiinni ja loppu tunnista muistitkin pysyä tarpeeksi rentona, ilman että rojahdit taaksepäin niin kuin olisi ilman satulaa ratsastanut! Ja ei nyt mikään valmennus olisi kovinkaan tehokas jos se ihan pelkkää köpöttelyä olisi.. mietippä sitten mitä nipotus ryhmässä tapahtuu!

Jaa että sitä heti ruvetaan haastavuutta nostamaan! Pitääpä pistää korvan taakse, tiedänkin jo muutaman mukavan harjoituksen valmennukseen jossa olisi tuo teemana..

[jensba]

”Eikä, apua, tää on mun eka valmennus ikinä! Mitä ihmettä mun oikeen pitää tehdä?” pyörin ympäri satulahuonetta ja yritän haalia Heidin varusteita kasaan parhaani mukaan.
”Hei älä panikoi, sähän oot menossa vaan siihen Helppo Ö ryhmään”, Ray nauraa ja huitaisee piponi silmilleni samalla, kun lykkää vielä Heidin pintelit sylissäni kasvavan tavarakasan päälle. Joudun käyttämään kaikki tatoni siihen, että saan keploteltua toisen käteni vapaaksi ja näkökykyni taas takaisin.
”No ole siinä hiljaa, se on kuitenkin valmennus!” kivahdan ja marssin ulos satulahuoneesta.
”…mut mihin mä näitä pinteleitä tarvitsen? Ja voiksä tulla auttamaan niiden kanssa?” peruutan takaisin ovelle hämmentyneenä.

Ray tulee kanssani Heidin karsinalle ja auttaa minua laittamaan ponia kuntoon samalla, kun yrittää tsempata minua tulevaan valmennukseen. Tiedän, ettei minun pitäisi jännittää näin paljon, mutta en ole ikinä aikaisemmin ollut valmennuksessa. Ray kyllä väittää, että ei se sen kummempaa ole kuin normaali ratsastustunti, mutta siitä huolimatta pudottelen harjoja ja kaviokoukkua karsinan pohjalle ja onnistun tekemään ensimmäisellä yrittämällä mahdollisesti maailmankaikkeuden huonoimman viritelmän pintelistä Heidin toiseen etuseen. Onneksi Ray on mukana katsomassa, että selviämme Heidin kanssa edes kohtuullisesti varustettuina maneesiin.

”Oon siis Eikka, ratsastanu 8 vuotta ja noin helppo B –tasoinen puskailija. Allani on Roni 8-vuotias Shire ruuna, joka on helppo A –tasoinen, rauhallinen kaveri” kanssani valmennuksessa oleva Eikka esittelee itsensä Meijulle ja vajoan heti pienoiseen alemmuuskompleksiin.
”Mä oon Jensba, ratsastanu ihan vaan pari vuotta, mutta kyllä tää poni yleensä hanskassa pysyy”, mumisen Heidin selästä hieman ujosti, katse tiiviisti Heidin korvissa.
”Leuka pystyyn ja katse eteenpäin!” Meiju huikkaa hymyillen kannustavasti.

Heidistä huomaa, että oma hermoiluni vaikuttaa siihen selvästi. Tamma kulkee melko jännittyneesti ja lähes jokaisessa kulmassa jumitumme neuvottelemaan siitä, kummalta puolelta kartiota pitäisi kulkea.
”Pidä ne ohjat tuntumalla! Ratsasta eteenpäin enemmän pohkeilla! Pidä istunta suorassa! RENTOUDU!” Meiju ohjeistaa ja pikkuhiljaa tehtävät alkavatkin onnistua paremmin. Vaikka timantinmuotoiset ympyrät ja voltit aiheuttavat nekin aluksi melkoisen paljon päänvaivaa - milloin unohtuu ponin asetus tai kulma venähtää kummalliseksi lenkuraksi, milloin ponin takapää karkaa väistämään pois alta – mutta kyllä mukaan mahtuu muutama ihan kelvollinen suoritus ja ravissa tehtyjen harjoitusten lopussa olemme kuulemma aivan kuin eri ratsukko verrattuna tunnin kehnoon alkuun.

”No eihän se ihan kamalaa ollut?” Meiju kysyy tullessaan loppukäyntien aikana kävelemään hetkeksi minun ja Heidin vierelle.
”Ei tietenkään, hitsi kun ei vaan ikinä muista kaikkea mitä pitäs muistaa”, valitan. Meiju nauraa ja lohduttaa, että kyllä nämäkin asiat oppii helposti, kun vaan harjoittelee ja muistaa keskittyä niihin. Hän antaa vielä muutaman vinkin, mitä meidän kannattaa Heidin kanssa erityisesti harjoitella, ja siirtyy sitten juttelemaan Eikan kanssa.

”No miten meni?” Ray huutelee ensimmäisenä, kun pääsen takaisin talliin.
”Mä oon edelleen hengissä! Tosin mun vatsalihakset ei ehkä oo.. Mut oli ihan tosi hauskaa ja Meiju oli tosi kiva ja Heidikin kulki ihan mukavasti sitten, kun mä en enää jäätyilly siel selässä”, hehkutan samalla, kun käärin pinteleitä pois Heidin jaloista.
”Miks me muuten näitä tarvittiin? Eihän Heidillä oo yleensä suojia”, kysäisen ja heitän Raylle valmiiksi käärityn.
”Opitpa säkin niitä laittamaan, ja kyllähän te nyt vähän ammattimaisemmilta näytitte” Ray virnistää ja nappaa loputkin pintelit mukaansa.
Harjaan Heidin vielä oikein huolellisesti ja sujautan sen ruokakuppiin evääkseni ottaman omenan, jota en ehtinyt päivän aikana syödä. Sitten vien tamman varusteet paikalleen ja suuntaan kohti kotia.

//jesh ehdimpäs kirjoittaa tän, vaikka vähän pikatarina nyt tulikin kiitos valmennuksesta!

Kiitos, kiitos! Mulla itselläni näköjään vähän aikataulu petti ja kerkesin vasta nyt tähän vastaamaan.

Sinun suurin ongelma on juurikin tuo rentoutuminen! Ei tämä homma ole mikään haudanvakava juttu, vaikka saattaakin kulkea valmennuksen nimellä. Kuitenkin teillä rupesi homma toimimaan heti kun sinäkin muistit hengittää ja katsoa eteesi. Eikun vaan valmennuksiin enemmän pyörimäänja testaamaan omia taitoja, sanoisin, että kyllä susta vaikka minkälainen ratsastaja leivotaan jahka itseluottamusta karttuu!