|
Post by Iida on Nov 22, 2013 18:05:29 GMT 2
Tarinalla jatkoa: Kävelin Samun kanssa tallille hiljaisuuden vallitessa. Viimein saavuimme tallille. Claudia tuli minua vastaan ja kysyi, haluaisinko tulla hyppimään hänen kanssaan esteitä. Nyökkäsin ja menimme päätalliin. - Kuka toi poika oli? Claudia kysyi kulmat koholla. - Joku Samu, jonka pyörän kumin rikoin matkalla... sanoin nolona ja katsoin poispäin. Claudia hihitti, mutta hiljentyi kun katsoin häntä murhaavasti. Claudia lähti hakemaan Novan harjoja. Sovimme kuitenkin näkevämme kentällä, kunhan olisimme varustaneet ratsumme. Itse kävelin ulos ja menin toiseen talliin jossa Aksu majaili. Avasin narisevan tallin oven ja kävelin sisään. Minäkin menin hakemaan Aksun harjat ja varusteet. Kävelin Aksun karsinan luokse. Harjapakin laskin maahan ja satulan sekä suitset laitoin roikkumaan karsinan ovessa olevaan "koukkuun". Otin laukustani vielä mukaan ottamani porkkanat ja avasin karsinan oven. Aksu hörähti ja katsoi minua uteliaasti. Annoin Aksulle porkkanat ja se söi ne tyytyväisenä - kukapa ei söisi! Rapsutin oria korvan takaa. Se tönäisi minua turvallaan. Huokaisin ja aloin harjaamaan Aksua. Ori ei onneksi ollut kovin likainen. Kun olin harjannut herran, kuiskasin sen korvaan: - Kunpa saisin sut omaks... Mutta Sanna tuskin haluu luopuu susta! Aksu tuskin ymmärsi mitä sanoin, muttei se haitannut. Hain sen satulan ja suitset. Ori ei pullistellut ja sain kuolaimetkin sen suuhun helposti. Toivottavasti se kuitenkin jaksaisi hypätä esteitä... Laitoin kypärän päähäni ja otin raipan käteeni. Sitten talutin orin kentälle. Claudia ei ollut vielä tullut, mutta päätin jo ratsastaa käyntiä hetken. Kiristin vielä satulan vyön ja nousin selkään. Aksu tosiaankin oli laiskalla päällä ja sain löydä sitä monesti raipalla, jottei ori pysähtyisi. En huomannut Claudian tuloa, koska keskityin Aksuun. Säpsähdin kun kuulin hänen sanovan: - Eikös se taaskaan liiku? - Miltä näyttää? Tuleekohan tästä mitään... huokaisin pettyneenä. Claudia lohdutti minua ja sitten hänkin nousi selkään. Ratsastimme hetken käyntiä ja sitten aloitimme ravin. Nova kulki kyllä todella hyvin, mutta Aksu... Pitäisi kysyä Sannalta lupaa, jos saisin vaikka ratsastaa ensi kerralla Sallilla. Se sentään oli toinen suosikkini. Claudia päätti jo hypätä esteitä. Minä siinä vain katselin kun Nova hyppäsi taidokkaasti kaikkien esteiden yli. Esteet olivatkin vain 30cm korkeita, eli Novalle todella helppoja. Päätin kuitenkin yrittää niitten hyppäämistä. Aksu hyppäsi ensimmäisen esteen ihan hyvin, mutta kolmea viimeistä se ei suostunut hyppäämään. - Mä taidankin ratsastaa vaan koulua, huokaisin. Ratsastettuamme tarpeeksi, veimme hevoset talliin. Kun olin juuri sulkenut Aksun karsinan oven, Sanna tuli sanomaan minulle: - Voisit siivota Aksun karsinan jos haluat? Nyökkäsin ja otin Aksun riimut sekä riimunnarun käteeni. Sitten avasin taas karsinan oven ja kävin laittamassa Aksulle riimun. Sitten talutin sen ulos. Ulkona tihutti vähän vettä, muttei se haitannut. Kun Aksu oli päässyt irti, se laukkasi heti tarhan toiseen päähän. Kunpa se olisi noin reipas silloin kun sillä ratsastettiin, mutta turha toivo. Kävelin takaisin sisään ja hain kottikärryt. Siivottuani Aksun karsinan, menin toimistoon, jossa suurin osa tallilaisista istui. Aksun hakisin sitten sisään kun lähtisin kotiin. Pöydällä oli Sannan tekemää omenapiirakkaa. Sitä oli jäljellä enää yksi pala, joten laitoin sen äkkiä pöydällä olevalla lautaselle. otin käteeni vielä lusikan ja istuin sohvalle Destinyn viereen. Juttelimme siinä aika kauankin, eikä kukaan huomannut ajankulkua. Sitten Vilja nousi nopeasti seisomaan ja huudahti: - Eikä! Mun bussi lähtee ihan just! Mun pitää äkkii lähtee, voiko joku tuoda Cherin sisälle? - Mä voin tuoda, mee vaan äkkii et ehit bussiin, sanoin Viljalle. Hän kiitti minua ja lähti. Itse asiassa minunkin bussini lähtisi pian. Päätin mennä hakemaan Aksun ja Cherin nyt sisälle. Ensin hain Aksun. Sitä en heti saanut kiinni, mokoma poni! Kun olin vienyt orin omaan karsinaansa, menin etsimään tarhaa jossa Cheri oli. Pian huomasin valkoisen ponin seisoskelevan yhdessä tarhassa. Se oli Cheri. Menin hakemaan tamman. Se antoi ottaa itsensä kiinni ja niin talutinkin sen sisään. Nyt minulla olisi kymmenen minuuttia aikaa ennen kuin bussi lähtisi. Kävin vielä sanomassa Aksulle heipat ja juoksin nopeasti bussipysäkille. Sannan kommentti
Mukavaa jos sait Claudiasta hyppyseuraa! Aksu osaa toisinaan olla jääräpää, mutta hyvät ajat sen kanssa tosiaan palkitsevat. Vaikuttaa vähän siltä, ettei tämä tallipäivä piristänyt sinua kovin paljoa: tosi harmillista. Toivottavasti Metsiksen hyväntuulisuus nappaa sut pian mukaansa. Odotahan vaan joulunaikaa, silloin jos joskus Metsikseltä ei ainakaan iloa ja onnellisuutta puutu!
Mukavan pituinen ja melko virheetön tarina! Yhdestä pienestä seikasta vain nipottaisin tällä kertaa:
30cm -> 30 cm (yksiköt erilleen numeroista)
18,70v€
|
|
|
Post by Emppu on Nov 23, 2013 12:39:43 GMT 2
Olin kävelemässä tallille. Kello oli vasta 8.00. Pian saavuinkin tallille ja näin ihanan suomenhevosorin. Kysyin Sannalta että saisinko hoitaa sitä. -Tietenkin saat. Sen nimi on M.L Ärräpää Jätkä. Sitä voi kutsua Jätkäksi. Sanna vastasi. Olin innoissani ja halasin Sannaa. -Kiitos! Todella ihanaa. Saanko hakea sen laitumelta ja hoitaa sitä? Kysyin. -Joo saat. Jos tahdot voit ratsastaa sillä kentällä Iidan kanssa,kun Iida on menossa ratsastamaan Aksulla. Sanna vastasi iloisesti. -Joo voisin vaikka mennäkkin. Vastasin ja lähdn etsimään Iidaa. Pian löysinkin Iidan Aksun karsinan luonta. Z-Moi. Oot varmaan Iida? Olen uusi täälä ja hoidan Jätkää. Haluaisitko auttaa minua hakemaan sen tarhasta? Kysyin ujosti. -Joo olen Iida ja tietty voin auttaa. Tuu mennää hakeen Jätkän riimun naru. Iida vastasi ja lähdime Jätkän karsinan luo ottamaan Jätkän riimun narun. Haimme yhdessä Jätkän ja Iida auttoi minua hoitamaan sen. -Sanna sanoi että voin tulla sunkaa kentälle. Sopiiko se sulle? Kysyin. -Joo tietty se sopii. Löydät varmaan Jätkän vaeusteet satulahuoneesta? Satulahuone on tossa kun tullaan ovesta sisään ja käännytään oikealle. Iida kertoi. Kiitin Iidaa ja hain varusteet. ZPian sainkin varustettua Jätkän ja vein sen kentälle. Odotin Iidaa ja hän tulikin pian. Nousimme hevosten selkään sen jälkeen kun olimme pystyttäneet pienen ristikon. Iida hyppäsi Aksulla ensin. Minua jännitti hypätä Jätkällä. Toki olin hypännyt esteitä aikaisemmin mutta aina jännitti hypätä uudella hevosella. Annoin Jätkälle merkin että se voisi lähteä esteelle. Jätkä hyppäsi hienosti joten ajattelimme korottaa estettä. Emme laittaneet enää risikkoa vaan laitoimme pystyesteen. Iida hyppäsi taas ensin, mutta Aksu pukitti ilopukin johon Iida ei osannut varautua jolloin Iida putosi ja hänen housunsa ratkesivat. Iida voihkaisi ja sanoi: -Käyn vaihtamassa housut,et pidätkö Aksuu ja Jätkää kiinni? -Joo pidän. Vastasin naureskellen Iidalle. Laskeuduin Jätkän satulasta ja otin Jätkän ohjista kiinni ja Iida tunki Aksun ohjat käteeni. ZIida tulikin pian liian isoissa housuissa. -Lainasin Sannan ratsastushousuja kun hänellä on nyt verkkarit jalassa. Hän vain nauroi kun kerroin mitä tapahtui. Iida sanoi. -En ihmettele yhtään. Vastasin nauraen Iidan ilmeelle. -Nojoo olihan se aika hassua kun housut silleen ratkee. Iida naurahti. -Onneks kukaa poika ei nähny mun pikkareita. Iida lisäsi nauraen. Minäkin rupesin nauramaan. Nauoroimme varmaan viisi minuuttia siinä. Sitten Iida sanoi: -Haluisitko et mennää maastoo? -Joo mennää vaa,mut pitääks kysyy Sannalta? Vastasin. -No mä kysyin jo ja Sanna sano et se ois ihan kiva jos me mentäis. Iida sanoi iloisesti. Nousimme hevosten selkään ja lähdimme maastoon. ZMaastossa Jätkä meni tosi kiltisti vaikka se välillä yritti kilpailla Aksu kanssa. Palasimme maastosta tunnin päästä ja veimme hevoset karsinaan ja hoidimme ne. Huomasin että kello oli jo 12 joten minun pitäisi lähteä. Vein Jätkän tarhaan. -Moikka. Nähää huomenna Jätkä. Sanoin hevoselle ja lähdin kotiin. Sannan kommentti
Mukavaa että löysit perille tänne Metsikseen, ja uskaltauduit kysymään Jätkää hoitsuksi! Jätkä onkin luonteeltaan oikein hellyyttävä tapaus (ssh, pitää vaalia sen uljasta miehekkyyttä...). Se on ollut yksi Metsälammen suosituimmista hevosista, ja eniten huomiota saanut hevonen hoitajahaussa. Teillä näytti sujuvan orin kanssa hyvin, ja uskon että teillä on edessä vielä pitkä ystävyyssuhde! En suosittele etenemään liian nopeasti, sillä kestävä ystävyyssuhde pitää luoda aina tukevalle ja vankalle pohjalle. Voi ei, toivottavasti Iida saa ratkenneet housunsa korjattua.
Tarinasi oli muuten oikein mukavaa luettavaa, mutta siitä jäi puuttumaan kappalejaot. Kappalejaot (yksi ylimääräinen rivinvaihto) ovat merkittävä osa siistiä ja selkeää tarinaa. Niiden tarkoitus on jakaa tarina osiin, jotta lukijan olisi helpompi, vaivattomampi ja ennen kaikkea mukavampi lukea sitä. Kappalejako tulee yleensä kohtaan, jossa tarinan tapahtumat vaihtuvat. Merkitsin kappalejaot tarinaan sinisillä Z-kirjaimilla!
-Tietenkin saat. -> ajatusviivan ja repliikin väliin tulee aina välilyönti: -> – Tietenkin saat.
mennäkkin = mennäkin -> mennä + kin, älä lisää ylimääräisiä kirjaimia
luonta = luota (mummon luota, ystävän luota...)
riimun naru = riimunnaru kun kaksi sanaa muodostavat yhteisen käsitteen, syntyy yhdyssana
15,30v€
|
|
|
Post by Iida on Nov 26, 2013 19:10:39 GMT 2
- Jihuu, lunta! huudahdin ikkunan äärestä. Ulkona oli yön aikana satanut lunta, ei kuitenkaan paljon. Oikeastaan niin paljon, että lumiukonkin pystyisi rakentamaan. Vaihdoin tallivaatteet ylleni ja juoksin alakertaan. Tein nopeasti kinkkuvoileivän ja kaadoin lasiin tuoremehua. Syötyäni nopeasti otin tallitavaroita sisältävän repun mukaani ja puin vaatteet ylleni. Sitten astuin ulos pakkaseen. Oli todella kylmä, mutta onneksi olin pukeutunut hyvin. Lähdin kohti bussipysäkkiä lumen narskuessa askelteni alla. Saavuttuani tallille, näin joittenkin hevosten käyskentelevän tarhassa. Kävin ensin kurkkaamassa, olisiko kukaan toimistossa. Siellä ei ollut ketään, ei edes Sannaa. Kaikki olivat varmaankin tallissa, joten menin sinne. Olinkin aivan oikeassa, tallissa olivat suurinosa tallilaisista. - Hei, Iida tuli! joku huikkasi. Tervehdin kaikkia ja jouduinkin sanomaan "hei" moneen kertaan. Aksu ei majaillut tässä tallissa, mutta minulla olisikin Sannalle asiaa. Sallimaista asiaa, siis. Bongasin hänet satulahuoneesta putsaamasta jonkun hevosen satulaa. Kysyin Sannalta: - Onko maneesi vapaa, kun aattelin mennä sinne ridaa? - Kyllä se on, mene vaan, Sanna vastasi samalla kun putsasi satulaa. - Saanko ratsastaa Sallilla, ihan vaihtelun vuoks? kysyin vielä. Sanna myöntyi ja menin etsimään Sallin karsinaa. Se löytyi Hessun Kisun vierestä - toisessa "naapurikarsinassa" ei majaillut ketään. Livahdin tamman karsinaan ja se tönäisi minua turvallaan. Tervehdin Sallia ja mein hakemaan sen harjat sekä varusteet. Varustettuani tamman, laitoin kypärän päähäni ja talutin sen maneesiin. Kiristin vielä Sallin satulavyön ja nousin ripeästi sen selkään. Salli liikkui todella reippaasti. Sen selässä tuntui jotenkin oudolta, olin vain tottunut ratsastamaan Aksulla. Alkulämmittelyn jälkeen nostin ravin. Salli ravasi todella reippaasti. Tein välillä pysähdyksiä ja voltteja. Salli näytti nauttivan, aivan kuten minä. Lopuksi laukkasin hetken. Salli laukkasi todella hyvin, sen laukka oli niin pehmeää ja kaikkea muuta! Ratsastin hetken vielä pitkillä ohjilla ja sitten pysäytin Sallin keskelle kaartoon. Laskeuduin alas selästä ja talutin tamman takaisin talliin. Hoidettuani Sallin päätin mennä vielä moikkaamaan Aksua. Se olikin tarhassa, joten päätin siivota sen karsinan. Hain kottikärryt ja aloin heittelemään lantakikkareita kottikärryihin. Se sujuikin jo kuin tanssi. Siivottuani karsinan kävin kippaamassa kärryt lantalaan ja kävin hakemassa Aksun sisään. Harjasin sitä hetken ja päätin sitten lähteä toimistoon. Siellähän kaikki istuivat. Stefan ehdotti, että menisimme tekemään lumiukon. Kaikki innostuivat ajatuksesta ja ryntäsivät ulos - jopa minä. Myös Sanna käveli naureskellen perässämme. Aloimme pyörittelemään palloja ja niistä tehtiinkin lumiukon vartalo. Sitten minä kävin katkaisemassa läheisestä puusta kaksi oksaa, lumiukolle käsiksi. Vilja keräsi pieniä kiviä lumiukon silmiksi ja suuksi. Kun kivet oli asetettu paikoilleen, Sanna haki sisältä porkkanan ja vanhan oranssin kaulahuivin. Pian lumiukko oli valmis. Se näytti tosin aika tyhmältä, muttei se haitannut. Me kaikki nauroimme vatsat kippurassa lumiukon ulkonäölle. Metsälammella on kyllä todella hyvä yhteishenki! Sakun kommentti
Niin, talvi tulee hiljalleen myös Metsiksellekin. Lunta onkin jo odoteltu! Vaatetuksen tärkeys myös suurenee kun pakkaset tulevat. Ei kannata vilustuttaa itseään. Sallilla ratsastaminen oli varmasti mukavaa vaihtelua, mutta hienoa että kävit hoitelemassa Aksuakin. Ja oikeassa olet, Metsiksen porukalla on rautainen yhteishenki! Tarinasi oli erittäin mukavaa luettavaa, virheitä ei minun silmiini osunut.
16,70v€
|
|
|
Post by Iida on Nov 27, 2013 17:05:30 GMT 2
Olin juuri saapunut Metsälammen pihaan. Toimistosta kuului iloisia ääniä, joten päätin mennä ensimmäiseksi sinne. Toimistossa oli muitakin tallilaisia Sannan ympärille. Ängin Empun ja Riikan väliin ja katsoin eteeni. Sanna oli piirin keskellä kädessään ruskea laatikko. Muut yrittivät arvata mitä se sisälsi. Kukaan ei arvannut oikein ja niin Sanna avasi ruskean laatikon. Kaikki katsoivat uteliaina avattua laatikkoa. Mitä ihmettä siellä oikein oli? Päällimmäisenä laatikossa oli vaaleanpunainen paita, jossa oli mustan hevosen kuva. Eikö muuta? Sanna nosti paidan pois laatikosta ja siirsi sen pöydälle. Sen alta paljastui erivärisiä lankakeriä. Mitä ihmettä me niillä tekisimme? Sannaa alkoi naurattaa, kun hän näki hölmistyneet ilmeemme. Sitten hän sanoi: - Niin, pelkkiä lankoja. Ajattelin tuoda nämä tänne toimistoon, jos haluaisitte joskus täällä ollessanne neuloa jotakin. Nämä kaikki langat on tehty lampaanvillasta. Tuijotimme vuoroin Sannaa, vuoroin laatikkoa. Sanna lisäsi vielä: - Ei kaikkien ole pakko mitään neuloa, mutta ottakaa tästä jokainen yksi lankakerä ja puikot pöydältä. Jos nyt innostuisitte neulomaan. Lankakeriä ja puikkoja voitte säilyttää vaikka tuossa kaapissa. Sanna osoitti sormellaan kaappia. Sitten kaikki ottivat käteensä lankakerän ja puikot. Itse valitsin harmaan lankakerän. Veimme ne kaappiin ja olimme juuri lähtemässä ulos. - Tänään ovat talutustunnit, Cheri, Salli, Nassu, Aksu ja Foggy osallistuvat tunneilla, Sanna huikkasi vielä. Minä joutuisin ainakin talutushommiin... Koivunoksat heiluivat tuulessa. Ne olivat jo tiputtaneet lehtensä, kohta tulisikin talvi. Avasin oritallin oven ja menin Aksun karsinan luo. Sen ovella seisoikin jo vaaleahiuksinen tyttö, joka katseli Aksua kaltereitten välistä. Kävelin tytön viereen ja sanoin hymyillen: - Moi, sä ratsastat varmaan Aksulla? Tyttö säpsähti ja kääntyi katsomaan minua. Hän nyökkäsi hieman hymyillen. Jatkoin vielä: - Mikä sun nimi on? Mä oon Iida. Mennään nyt hakemaan Aksun harjat ja varusteet. - Mä oon Salla. Mennään vaan, hän vastasi hymyillen. Niin lähdimme hakemaan harjoja ja varusteita. Annoin Sallan kantaa Aksun harjat. Minä taas hoidin raskaamman osuuden, eli varusteiden kantamisen. Sitten alkoi Aksun kuntoon laittaminen. Salla harjasi Aksun reippain ottein, eikä pelännyt melkein yhtään. Se oli hyvä asia. Autoin häntä putsaamaan orin kaviot. Seuraavaksi aloimme varustamaan Aksua. Neuvoin Sallaa ja hän osasikin kaiken hyvin. Jouduin kuitenkin auttamaan häntä vähän. Viimein Aksu oli laitettu kuntoon ja talutimme sen maneesiin. Muut hevoset olivatkin jo maneesissa. Pysäytimme Aksun kaartoon keskelle. Kiristimme satulavyön ja Salla nousi selkään. Jalustinhihnoja piti lyhentää hiukan, ja sitten olimme valmiit. Sanna antoi luvan lähteä liikkeelle käynnissä, pitkin ohjin. Salla oli uskoakseni käynyt useammalla tunnilla, joten pidin riimunnarua toisessa kädessäni ja kuljin vain Aksun vieressä. Salla ratsasti hyvin. Kun Sanna käski meidän ravata, kiinnitin riimunnarun nopeasti omalle paikalleen. Käskin Sallan antavan Aksulle hieman pohkeita. Ori lähti ravaamaan reippaasti. Olisipa se mennyt yhtä reippaasti, kun ratsastin sillä viimeksi! Loppu tunnista teimme pysähdyksiä ja voltteja. Sekä kaikkea muuta. Tunti olikin nopeasti ohi. Veimme Aksun Sallan kanssa talliin. Otimme siltä varusteet pois ja harjasimme orin pikapikaa. Sitten veimme sen tarhaan. - Moikka, mun pitää nyt mennä! Salla huikkasi minulle ja juoksi äitiänsä vastaan, joka odotti häntä kauempana. Vilkutin hänen peräänsä ja menin toimistoon. Siellä ei istunut ketään, joten saisin neuloa rauhassa. Otin oman lankakeräni ja puikot pois kaapista. Istahdin sohvalla ja aloin neulomaan. Ajattelin tehdä siitä hikinauhaa muistuttavan "korun". Aloin neulomaan. Olin ehtinyt neuloa sellaiset kahdeksan senttimetriä, kun huomasin kellon olevan jo paljon. Laitoin naulomukseni kaappiin ja menin hakemaan Aksua tarhasta. Vietyäni sen sisälle, lähdin hölkäten bussipysäkille. Sannan kommentti
Oikeastaan en tuonut lankoja pelkästään sitä varten, että te tallilaiset saisitte neuloa: itse asiassa olin aloittamassa niiden kanssa joululahjojen väkertämistä. Lankaa kuitenkin riittää ihan jokaiselle joka neulomaan haluaa ryhtyä, ja ylijäämäaikahan kuluu hurjan nopeasti neuloessa. Oli ystävällistä auttaa Sallaa Aksun kanssa, alkeistuntilaiset tarvitsevat paljon apua ja neuvontaa uuden harrastuksensa parissa – eihän kukaan ole seppä syntyessään.
Loppu tunnista = lopputunnista / tunnin lopusta
"...ja juoksi äitiänsä vastaan, joka odotti häntä kauempana." -> joka-persoonapronomini viittaa aina sitä edeltävään sanaan (yo. lauseessa se viittaa siis sanaan "vastaan"). Lause kuulostaa hassulta, sillä sen on hiukan ristiriitainen: joka-pronominin pitäisi viitata sanaan "äiti", sillä lauseessa äiti odotti häntä kauempana. Muuttamalla sanajärjestystä ongelma saadaan korjatuksi! -> "...ja juoksi vastaan äitiänsä, joka odotti häntä kauempana."
16v€ + extra
|
|
|
Post by Iida on Dec 6, 2013 12:06:26 GMT 2
- Iidaa! kuulin jonkun huutelevan oritallin ovelta. Tulin pois Aksun karsinasta ja kävelin äänen suuntaan. Emppu seisoi tallin ovella hymyillen. Sitten hän sanoi: - Oon ettiny sua joka paikasta! Lähetkö mun kanssa maneesiin ridaan? Vastasin myöntävästi ja menin hakemaan Aksun varusteita kuten Emppukin. Olin harjannut Aksun jo äsken, joten minun piti vain varustaa ori. Kun olin valmis, talutin Aksun maneesiin. En vielä noussut selkään, koska Emppu ei ollut vielä tullut. Pian kuitenkin maneesin ovi kävi ja Emppu tuli sisään taluttaen Jätkää. Kiristin satulavyön ja nousin selkään. Emppu teki samoin. Ratsastimme hetken käynnissä, mutta pian aloimme ravaamaan. Teimme voltteja ja muita. Puolen tunnin päästä alkaisi Sannan pitämä estetunti, joten päätimme laukata. Aksu oli reippaalla päällä, ihanaa! Vaikka kello ei ollutkaan vielä tasan kaksi, päätimme mennä pienille loppukäynneille maastoon. Lunta satoi, muttei se haitannut. Hevoset olivat innoissaan - ja niin mekin. Juuri kun aioimme kääntyä, kuulimme jonkun huutelevan: - Hou, hou! Onkos täällä kilttejä viinapulloja... eikun lapsia? Aloimme nauramaan. Joku juoppo varmaankin käveli tuolla! Näimme hetken päästä jotain punaista, juuri sieltä suunnalta mistä olimme kuulleet juopon huudelleen. Päätimme mennä katsomaan vähän lähempää. Ratsastimme mahdollisimman hiljaa ja pian näkyviin tulikin punaisiin pukeutunut mies. Jäimme tuijottamaan, kun mies eteni hitaasti. Hetken päästä häneltä putosi jotain. Kun katsoimme tarkemmin, huomasimme sen olevan tyyny. Silloin mies kääntyi ja nosti tyynyn. Hän oli pukeutunut joulupukiksi! Olisin lyönyt vaikka vetoa, että myös Empun päässä pyörivät samat ajatukset - miksi juoppo oli pukeutunut joulupukiksi? Ratsastettuamme takaisin tallille, hoidimme hevoset ja veimme ne tarhaan. Sitten kävelimme toimistoon. Muita tallilaisia istui sohvalla tylsistyneen näköisenä. Sanna istui myöskin sohvalla ja jutteli muitten kanssa. - Arvatkaa mitä!? Emppu sanoi heti. Muut kääntyivät kiinnostuneina meihin päin. Minä jatkoin: - Me nähtiin tuolla maastossa joku juoppu, joka oli pukeutunut joulupukiksi! Kaikki räjähtivät nauramaan, eikä siitä tullut millään loppua. Myös Emppu ja minä nauroimme katketaksemme. Pian Sanna kuitenkin alkoi rauhoittelemaan meitä. Sanna sanoi vielä: - Minäkin näin varmaankin saman henkilön, kun olin käymässä kaupassa. - Eikä! vastasin hämmentyneenä. Hetken päästä meille selvisi, että joulupukiksi pukeutunut juoppo oli todennäköisesti palkattu joulupukiksi. Mahtoivat kyllä ihmiset ihmetellä, kun taloon tuli kännissä oleva joulupukki! //Sain idean siitä Zackin joulumuistosta, kirjoitin sen nyt vain tarinan muotoon Sannan kommentti
Hämmentävää, että Metsälammen metsiköissä juoksentelee umpikännissä oleva joulupukki! Onneksi se ei sentään tallille asti ehtinyt, ajattele mitä siitäkin olisi seurannut Kyllä mä tän extratehtäväksi hyväksyn, vaikka ei tosin ollut ihan täsmälleen sitä mitä hain. Lähes virheetön tarinanpätkä (korjasin tarinaan), hieno juttu!
11,30v€
|
|
|
Post by Iida on Dec 18, 2013 17:12:44 GMT 2
Viheltelin samalla, kun talutin hoitohevostani Aksua tarhaan. Olin äsken siivonnut Aksun karsinan, se oli ollut hikistä hommaa. Aksu katseli uteliaana ympärilleen, olihan satanut lunta. Päästin orin tarhaan ihmettelemään lisää tätä valkoista kylmää lunta. Menin sisälle talliin ja kuulin vintiltä ääniä. Päätin mennä katsomaan. Kiipesin tikapuitten avulla ylös. Vintillä näin Stefanin, Destinyn, Claudian sekä Locin. Istuuduin heidän viereensä ja kysyin: - Mitä te teette? - Me ollaan täällä piilossa Sannalta, ettei se laita meitä siivoomaan karsinoita, Claudia hihitti. - Se on kyllä aika tyhmää, myönsin. - Ja tosi rank..., Loci ehti aloittaa, mutta ei jatkanut lausettaan loppuun. Käännyimme kaikki katsomaan Stefania, joka tuijotti kauhistuneena jalkojaan. - H-hiiri... hän änkytti. Niinhän se oli, Stefanin jalkojen luona pyöri pieni harmaa hiiri! Se näytti todella suloiselta, mutta Stefan oli aivan kauhusta jäykkänä. Destiny pyöräytti silmiään ja nosti hiiren käteensä. - Tuskin tästä mitään lavantautia saa, Destiny mutisi. Stefan huokaisi helpotuksesta. Destiny katsoi minua, Claudiaa ja Locia hieman salaperäisesti, mutta tajusimme mitä hän aikoi. Destiny käveli Stefanin eteen ja tunki hiirin tämän nenän eteen. Ehdimme juuri sopivasti peittää korvamme, ennen kuin Stefan ehti kiljahtamaan tyttömäisesti: - IIIKK!! Vie se pois, vie se pois! Me tytöt nauroimme vatsat kippurussa, mutta nauru ei kestänyt pitkään - Sanna nimittäin tuli tallinvintille. - Mitä täällä meuhkataan? hän kysyi ja tuijotti meitä hämmentyneenä. Stefan käveli Sannan ohitse ja meni tikapuita pitkin alas. Minä vastasin Sannalle: - Tuota siis... Stefan vain pelästyi... tuota... - Öhöm, heinäpaalia, luuli sitä varmaan kummitukseksi, Loci takelteli. Emme todellakaan halunneet, että Sanna saisi vimman laittaa tallin jokaiseen nurkkaan hiirenloukun, johon suloiset hiiret menisivät pahaa aavistamattomina. Sanna oli varmasti kummastellut selitystämme, mutta hän ei onneksi ollut kysynyt asiaa Stefanilta. Menin hakemaan Aksua tarhasta, oli jo alkanut tulla pimeä. Aksu ei kuitenkaan olisi halunnut vielä mennä sisälle talliin. Harjasin orin vielä niin hyvin kun pystyin, ei minulla muutakaan tekemistä ollut. Putsattuani vielä kaviotkin, siirryin tarkastelemaan lopputulosta. Aksun karva kiilsi ja ori näytti oikein kauniilta, anteeksi komealta! Kello näytti jo kuutta, joten päätin antaa Aksulle heinät ennen kuin lähtisin itsekin kotiin syömään. Ori alkoi innoissaan mutustella saamiaan heiniä, eikä varmaan huomannut tai edes kuullut kun astuin tallinovesta ulos kirpeään pakkassäähän. Sannan kommentti
Pitäähän sitä miestenkin jotain pelätä, eiks vaan (tasapuolisuuden nimissä). Minä olen ollut sitä mieltä aina, että kyllä tallilla pitää hiiriä olla – eiväthän naapurin kissat saisi muuten toteuttaa metsästysvaistojaan. Ja muutenkin, kyllä tallivintille aina kuuluu hiiri jos toinenkin.
Mukavan lyhkäinen tarinanpätkä, jossa ei ollut mielestäni ollenkaan virheitä. Tikapuut voi taivuttaa joko tikapuitten tai tikapuiden, itse ehkä käyttäisin mieluummin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Kumpikin on kyllä ihan yhtä oikein. Tarinan alussa oli paljon lyhyitä virkkeitä (tai yksittäisiä lauseita) joista olisit voinut tehdä hiukan pidempiä. Tarinasta tulee mielenkiintoisempi kun vaihtelee pidempien virkkeiden ja lyhkäisten lauseiden välillä tasaisesti.
15,60v€
|
|
|
Post by Iida on Dec 22, 2013 10:37:20 GMT 2
Hutasin tossa äsken tälläsen, ei onnistunu oikein hyvin :'D Kun olin saanu ton valmiiks ja tallennettuu koneelle, lisäsin kuvana PicMonkeyn avulla vähän tollaista lumisadetta. Sannan kommentti
Ei tämä nyt mun mielestä mikään kovin hutaistu ole! Onko kuva otettu Metsiksen kutostarhasta? Sulla on kuvan perspektiivi hyvin hallussa, hahmojen koot ja horisontin eri tasot tuovat kuvaan kolmiulotteisuutta. Ihmettelinkin millä sait lumen näyttämään noin kirkkaalta ja kimmeltävältä Aksun jalat ovat vähän eri lajia, toiset ovat hiukan laihempia kuin toiset. Asiaa olisi voinut korjata varjostuksen avulla. Sitten kiinnitin huomioni käteesi (jos siis oikein tulkitsin, että seisot tuossa etualalla), joka näyttää luonnottoman lyhyeltä. Kun esimerkiksi tästä kuvasta katsoo, käsi ylettyy ihan reilusti reiden puoliväliin. Kuvia piirtäessä tuntuu välillä hassulta, että kättä pitäisi oikeasti venyttää niin pitkäksi – mutta kun kokonaisuutta katsoo sitten jälkeenpäin, se olisikin ollut ihan ok. Kuka kuvassa seisoo aidalla?
18,60v€
|
|
|
Post by Iida on Jan 3, 2014 15:45:36 GMT 2
Laitoin kaksi voileipää eväsrasiaani ja täytin juomapullon vedellä. Päätin ottaa mukaan vielä banaanin. Oli aikainen aamu - kello oli vasta seitsemän. Olin illalla lukenut sanomalehdestä, miten Salli oli... kuollut. Minun olisi heti päästävä tallille. Söisin evääni siellä, nyt ei ollut aikaa. Kirjoitin nopeasti lapun vanhemmilleni, jossa kerroin olevani tallilla. Sitten laitoin ulkovaatteet päälleni ja avasin oven. Kun olin päässyt ulos, suljin oven mahdollisimman hiljaa, ettei kukaan heräisi. Vanhemmat vain kieltäisivät tallille lähdön näin aikaisin. Ehdin juuri ja juuri bussiin. Se lähti liikkeelle ja matka tuntui kestävän ikuisuuden, koska bussi pysähteli koko ajan. Kyytin nousi lisää ihmisiä, jotkut taas lähtivät pois bussista. Viimeinkin pääsin perillä. Kun olin päässyt kyydistä pois, ryhdyin heti juoksemaan. Koska minulla on aina niin huono tuuri, niin tietenkin kompastuin. Nousin ylös siitä huolimatta, että toista jalkaani särki hieman. Jatkoin matkaa, mutta hölkäten. Viimein saavuin tallilla. Näin, kuinka Loci talutti Esaa talliin. Huomasin Aksun olevan tarhassa. En kuitenkaan hakenut Aksua sisään, vaan kävelin sisälle päätalliin. Hevoset hörähtelivät ja katsoivat tulijaa - eli minua ihmeissään. Kun olin melkein Sallin karsinan kohdalla, huomasin Destinyn kurkkaavaan Kisun karsinasta. - Mitä sä täällä teet? Ei Aksu oo täällä, vaan oritallissa. Luulis sun jo tietävän, höpsö! Destiny naurahti. Käännyin katsomaan Sallin karsinaan ja Destiny tajusi ilman puhettakin mitä minulla oli mielessä. - Aa... Joo se Sallin onnettomuus oli kyllä ihan kauheeta! En kyl kestäis jos Kisulle tapahtuis jotain sellasta, Destiny sanoi ja suukotti Kisun turpaa. Jätin Destinyn harjailemaan Kisua ja kävelin Sallin karsinan luo. Karsinan ovessa oli vielä Sallin kyltti. Avasin karsinan oven ja livahdin sinne reppu selässäni. Purut oli viety pois, karsina oli aivan tyhjä. En pystynyt jäämään sinne enää hetkeksikään, vaan juoksin ulos tallista. Tiesin kyllä, ettei tallissa saanut juosta mutta... Juoksin tarhalle, jossa Aksu oli. Avasin portin ja suljin sen perässäni. Kävelin Aksun luo kyyneleet silmissä. Halasin mustaa ponia ja hautasin kasvoni sen paksuun harjaan. Kuiskasin hiljaa: - Aksu, ethän sä kuole ikinä, joohan? //Tämmönen lyhyt tarina, mutta toivottavasti kelpaa Sannan kommentti
Sallin kuolema kyllä koskettaa meitä kaikkia. Onneksi tallilaiset olivat lohduttamassa minua, kun kuulin asiasta ensimmäistä kertaa – kamalaa, miten tällaista voi ikinä tapahtua. Minäkin salaa toivon, että Aksu olisi kuolematon
14,80v€
|
|
|
Post by Emppu on Feb 4, 2014 11:58:43 GMT 2
ESTEITÄ
Heräsin aikaisin viikonloppuna. Puin nopeasti ratsastushousuni ja t-paidan jonka päälle laitoin hupparin. Ulkona ei ollut enää niin kylmä, mutta ajattelin kuitenkin laittaa hyvin päälle. Äiti oli luvannut viedä minut tallille iltapäivällä. En jaksaisi millään odottaa iltapäivää joten puin takkini ja hanskat. Etsin pipoani, mutta löysin vain huivin joka oli kesäinen. En muistanut mihin laitoin eilen piponi kun olin tullut koulusta. Etsin sitä kaikkialta, mutta en löytänyt sitä mistään. Kävelin takaisin eteiseen ja löin varpaani kynnykseen. Se tästä vielä puuttuikin. Olin huutamassa, mutta tajusin että äiti nukkui vielä joten laitoin suuni kiinni ja yritin pidättää huutoa.
Vihdoinkin olin tallilla. Jouduin kävelemään tallille koska myöhästyin bussista. Matkalla olin kävellyt puiston ohi ja puistossa oli paljon keinuja ja muita leikkijuttuja. Talvinen keli oli ihanan raikas. Ilma oli täynnä ihanaa hevosten tuoksua. Kävelin jätkän karsinalle, kun kuulin avunhuutoa. Juoksin katsomaan mikä oli hätänä ja kenellä. Aksu juoksi minua päin ja kaaduin selälleni. - Ota se kiinni! kuulin Iidan tiuskaisun. Tartuin Aksun riimuihin jolloin ori pysähtyi kuin seinään. Talutin Aksun Iidalle joka kiinnitti sen käytävälle. - Kiitti. Olin laittamassa Aksulle riimuja, kun se vetäisi päänsä pois ja kaaduin suoraan lantakasaan jonka se oli siihen juuri tehnyt, Iida selitti ja nauroi. Minuakin nauratti. Muistin kuinka viimeksi kun olin ollut Iidan kanssa häneltä oli revennyt housut. - Aksu on kyllä aikamoinen karkulainen, Iida sanoi hymy huulillaan. Vastasin hymyyn. - Haluisitko lähteä mun kanssa kentälle jos hypättäis vähän? Viime kerrasta onkin aikaa, ehdotin. - Joo, mut nyt en aijo käyttää niitä vanhoja ratsastushousuja jotka äiti korjas ku ne saattaa hajota uudelleen, Iida vastasi kikattaen.
Olimme sopineet Iidan kanssa että hän laittaisi Aksun valmiiksi ja menisi pystyttämään esteitä. Iida oli harjannut Aksun joten hän olisi valmis ennen minua. Jätkän harjapakki oli karsinan ovella johon joku oli sen jättänyt. Otin Jätkän riimut ja menin karsinaan. Sain riimut sen päähän helposti ja kiinnitin riimunnarun nopeasti riimuihin ja seinään. Hain Jätkän harjapakista pehmeän harjan jolla harjasin sen pään ja vartalon. Viimeistelin harjauksen kumisualla ja hain varusteet. Jätkä luimisti satulaa laittaessa, mutta muuten selviydyin varusteista ilman luimistuksia.
Iida hyppäsi Aksulla kasaamansa esteradan ja pudotti yhden esteen. Iida korjasi esteen nopeasti ja aloitin Jätkällä hyppäämisen. Ensimmäinen este oli ristikko jonka yli Jätkä hyppäsi helposti. Seuraava este oli matala okseri jonka yli Aksukin oli päässyt. Jätkä kielsi ja lensin kaulalle, koska en osannut varautua kieltäytymiseen. Kannustin Jätkän uudelleen esteelle ja tällä kertaa se hyppäsi. Loput esteet Jätkä hyppäsi nätisti kunnes oli viimeisen esteen vuoro. Se oli trippeli. Jos Aksu oli päässyt sen niin kyllä Jätkäkin pääsisi. Jätkä jatkoi kiltisti laukkaa. Minusta tuntui että sillä vauhdilla emme pääsisi yli. Kannustin Jätkää reippaampaan laukkaan. Jätkä kuitenkin jatkoi samaa hidasta laukkaa. Este oli aivan edessämme ja vauhti oli hidasta. Varauduin kieltäytymiseen koska kyllähän sen nyt sokeakin näki että vauhti oli liian hidas. Yllätyksekseni Jätkä hyppäsi ja pääsi yli.
Ulkona oli vielä pimeää kun lopetimme. Kentän valojen valokeila ei ylettänyt aivan perimmäiseen nurkkaan. Hevoset säikkyivät sitä nurkkaa joten kiersimme sen kaukaa. Nurkassa ei ollut minusta mitään outoa paitsi että varjot näkyivät eri tavalla joten hevoset säikkyivät luultavasti sitä. Pian lopetimme ja laskeuduimme satulasta. Iida sammutti valot kentältä ja lähdimme viemään hevosia sisälle. Riisuin Jätkän varusteet ja harjasin sen vielä perusteellisesti. Tulisin sitten iltapäivällä vielä moikkaamaan Jätkää. Sannan kommentti
Voi ei, päivä tuntui lähtevän sulla melko huonosti käyntiin. Onneksi koko päivä ei kuitenkaan mennyt piloille sattumien vuoksi, ja ratsastuskin meni hyvin. Onnistuit käyttämään kaikki extratehtävän sanat tarinassa, ja olit soveltanut niitä hyvin tarinaasi. Teksti oli selkeää ja kieliopillisesti virheetöntä, kirjoitat hienosti!
15,80v€ + extra
|
|
|
Post by Ayla on Feb 16, 2014 19:00:54 GMT 2
Kärryajelu
Sää oli ihanan lauhkea vain pieni tuuli viilensi hetkittäin ilmaa. Maisemat eivät ehkä olleet kauneimmillaan tällä hetkellä. Kurainen ja ankean näköinen tallin edusta ei varmastikkaan houkuttelesi kaikkia tänne tällä hetkellä. Onneksi olin varustautunut punaisilla Hai-saappailla, joten ei tarvitsisi pelätä kenkien likaantumista. Avasin rivakasti päätallin oven ja pujahdin sisälle. Talli oli siisti niin kuin aina. Ainoana erona oli, että talli oli rauhallinen ja saisin harjailla Cindyä rauhassa. Aluksi pitäisi vain hakea se. "Cindyy", kutsuin tammaa, joka tuli erittäin mielellään kuraisesta tarhasta ja tallustimme sulassa sovussa talliin sisälle. Kävin huuhtaisemassa ensiksi Cindyn jalat kurasta, ja sidoin sen sitten käytävälle. Hääräsin vielä loimen kanssa, minkä kävinkin viemessä kuivumaan. Tämän aikaa vievän prosessin jälkeen pääsin hinkkaamaan Cindyn kaulassa ja jaloissa olevaa kuraa pois. Cindy ei pitänyt harjauksestani ja sitä ilmiselvästi tympi jokin asia. Kokeilin harjata kevyemmin ja kokeilin mikä mielyttäisi ponitammaa eniten. Pian löysimme mukavan tavan olla yhdessä. Talutin Cindyn karsinaansa, sillä talliin alkoi virrata lisää hevosia sisään. "Viittisitkö auttaa mua hakemaan noita hevosia sisään", Kasper kysyi. "Totta kai", vastasin ja nappasin Kasperin ojentaman narun itselleni. Kävellessäni tarhoille päin katsoin puhelimeeni tullutta viestiä, jonka jälkeen laitoin sen takaisin taskuuni. "Otatko sä, vaikka Aksun?" Kasper kysyi avatessaan portteja ja vastasin myöntävästi. Pujahdin portin alitse tarhaan ja otin Aksun kiinni narn päähän. Menin ensiksi portista Luden kanssa, jonka jälkeen Kasper tuli Silavan kanssa. Jasu tuli ottamaan vielä Luden tarhasta. Laskin Aksun karsinnaansa ja siinä samassa Iida saapui iloisesti hymyillen luokseni. "Lähetkö mun mukaa kärryajelulle?" Iida kysyi laittaessaan harjapakin maahan ja aloittaen samantien Aksun harjaamisen. Ori selvästi nautti saamastaan huomiosta ja oli ronkumassa sitä minultakin. "Kai sitä on pakko, kun näin söpönä Aksu on", vastasin naurahtaen ja rapstin Aksua otsasta. Iida laittoi Aksulle kärryjä perään ja minä autoin parhaani mukaan. Harvoin sitä on kärryjä laittelemassa ponien perään, joten aina sen oppimansa on unohtanut sillä aika välillä. Aksu odotteli jo pääsevänsä matkaan ja pian olimmekin molemmat istumassa kärryjen kyydissä. "Sun on pakko kokeilla myös ajaa", Iida sanoi hymyillen. Minä vain pudistelin päätäni nauraen. "Ehkä jätetään välistä" "Sun on pakko se on muutenkin helppoa. Ei Aksu tee mitään", Iida kehotti ja antoin ohjakset minulle. Jatkoimme matkaa minä puikoissa, mutta mielummin olisin jatkanut vain istuskelemista. Kehotin Iidan pyynnöstä Aksun raviin ja poni päätti vähän viskellä päätään päästessään menemään vähän kovemmin. Ori puhkui innostusta ja Iidakin näytti olevan yhtä innoissaan kuin hoitsunsa. "Mä voin, vaikka nytten ottaa ohjakset", Iida sanoi ja päästin hänet mielelläni ajamaan hoitsullaan. Homma näyttikin sujuvan vähän paremmin Iidalta, joten nautin kyydissä olemisesta. //En oikee tienny minne tää olisi kannattanut laittaa :DSannan kommentti
Ei ole oikeastaan väliä kummassa päiväkirjssa tarina on. Se saa nyt olla täällä, asia on ihan ok. :)
Kuulostaapa mukavalta lähteä Iidan kanssa ajelemaan Metsiksen maastoihin! Täällä niitä kärrypolkuja menee yksi jos toinenkin, kunhan niitä joku vaan käyttäisi. Aksu onkin Metsiksen superkärryponi, sen jos jonkun kanssa kannattaa lähteä ajelulle! Minusta on hyvä, että jaksat viettää Cindyn kanssa aikaa pelkästään harjailemalla ja oleskelemalla muuten vain – se kehittää luottamusta niin hevosen kuin ihmisenkin näkövinkkelistä katsottuna. Cindy on todella uusi poni Metsälammella, ja mielestäni on hienoa että se on jo saanut itselleen pysyvän hoitajan joka sen kanssa jaksaa puuhailla päivästä toiseen.
Kirjoitat hyvin, ja tarinoihisi pääsee helposti mukaan. Erityisesti minua säväytti tarinan ensimmäiset virkkeet, jossa kuvailit säätä. Ne tempaavat mukaansa, omalla tavallaan antavat lähtökohdan mielikuvitukselle. Tarina kannattaakin aloittaa keskeltä tapahtumia, sillä silloin se naulaa lukijan matkaansa mukaan. Tekstisi on kieliopillisesti melko virheetöntä ja ennen kaikkea sujuvaa.
"...talliin alkoi virrata lisää hevosia sisään." -> "Sisään" sana on turha, sillä se ilmenee jo "talliin" sanan taivutuksessa: -> "...talliin alkoi virrata lisää hevosia."
karsinnaansa = karsina, karsinaansa samantien = saman tien / heti
"Ehkä jätetään välistä" -> Kun repliikkiä ei jatketa johtolauseella, se voidaan lopettaa pisteellä: -> "Ehkä jätetään välistä."
18,00v€
|
|
|
Post by Iida on Feb 20, 2014 16:19:30 GMT 2
Pakkanen - hyvä vai huono asia?
Jatkoa...
Livahdin Aksun karsinaan. Ori mutusteli siellä heiniään eikä edes vilkaissut minua. Aksun harjat olivat karsinan oven edessä. Harjasin Aksun perusteellisesti ja aloin sitten letittämään harjaa. Kun olin sen letittänyt, letitin vielä orin harjan. Aksusta tuli aika hieno, vaikka itse sanonkin. Hetken päästä Sanna ilmestyi oritalliin, hän oli varmaankin katsomassa millaista jälkeä olimme saaneet aikaan. Sanna kehui minua kuten kaikkia muitakin ja sanoi: - Tulkaa vartin päästä toimistoon niin julistan voittajan! Nyökkäsin. Minulla ei ollut muuta tekemistä, joten päätin lakaista tallin lattiaa. Siinä puuhassa aika menikin nopeasti. Laitoin harjan omalle paikalleen ja menin sitten toimistoon. Muut olivatkin jo siellä. - Kaikkien hoitsut olivat todella hienosti puunattu, mutta voittaja on... Claudia! Toisena tulivat Iida ja kolmantena Tessa. Onneksi olkoon!
Sannan kommentti
Jos jakaisin hyvistä suorituksista palkintoja jatkuvasti, en ehtisi muuta tekemäänkään! Metsiksen hevoset ovat aina niin mahdottoman huolellisesti puunattuja, että kehtaisin tuoda näyttelytuomaritkin yllätysvisiitille. Mihin mä joutuisinkaan ilman teidän hoitajien apua!
Tarina oli siisti ja lähestulkoon (tämän osan viidennessä virkkeessä letitit Aksun harjan toistamiseen) virheetön, tällä kertaa hiukan lyhyempi kuin normaalisti. Tämän osan alussa teksti "töksötti" eteenpäin, sillä kirjoitit paljon yksinkertaisia lauseita. Lyhyiden lauseiden väliin kannattaa kirjoittaa pidempiä virkkeitä, sillä ne auttavat tekstiä kulkemaan sujuvammin eteenpäin.
13,20v€
|
|
|
Post by Emppu on Mar 19, 2014 15:21:50 GMT 2
JATKOA
Pian olimme kentällä ja hoitaja nousi selkääni. Kävelin kenttää ympäri hänen määräyksestään. Nostin ravin ja hän ohjasi minut ympyrälle. Miksikä sitä nyt ihmiset kutsuikaan? Ai niin! Se oli voltti. Teimme paljon voltteja ravissa ja pian hän nosti laukan. Emme hyppäisi, koska kentällä ei ollut esteitä. Joku ruskeatukkainen tyttö huusi: - Emppu! Voinko tulla Aksun kanssa mukaan? - Joo tuu vaan! ratsastajani huusi takaisin ja pyysi minut raviin. Ahaa, hoitajani nimi oli siis Emppu. Ja tuo toinen tyttö tulee tänne Aksun kanssa. Ei kestänyt kauaakaan kun Aksu jo tulikin kentälle ja sanoi minulle ja hörähti lempeästi päälle: - Ja sitten pukkilaukkaa sydämmen kyllyydestä! - Hahhah! Sen tahdon nähdä kun tuollainen vanha pikkuponi tekee edes yhden pukin, vastasin hilpeästi. aksu katsoi minua leikkisästi ja juuri, kun hänen ratsastajansa oli nousemassa selkään Aksu pukitti ja ratsastaja lensi maahan. Noustessaan Ratsastaja valitteli ja piteli takamustaan jolloin Aksu juoksi hänen luokseen ja pukkasi hänet uudestaan kumoon. Silloin ratsastajan naama alkoi punottaa vihasta ja hän rupesi huutamaan Aksulle. Tahdoin nähdä Empun ilmeen, kun teksin hänelle saman. Juuri, kun hän kääntyi katsomaan miten hänen ystävälleen kävi minä pukitin hänet alas ja, kun hän nousi pukkasin hänet takaisin maahan. Emppu kuitenkin vain nauroi jolloin lähdin karkuun.
Kun hoitajani oli päässyt takaisin selkääni jatkoimme laukassa kenttää ympäri ja teimme kaikkea minusta tylsää, mutta Aksusta kivaa. Emme enää pelleilleet, koska Aksun ratsastaja näytti vihaiselta vieläkin. Olimme olleet jonkin aikaa kentällä, kun Aksu alkoi väsyä ja pysähtyi. Aksu puuskutti joten hoitajamme vei meidät talliin. Tallissa he riisuivat meidän varusteet ja juttelivat keskenään. Emppu harjasi minut huolellisesti ja antoi hieman porkkanaa. Sitten hän lähti.
LOPPU
(tämäkin pätkä oli Jätkän näkökulmasta)
Sannan kommentti
Olipa hauskasti kuvattu tarina Jätkän näkökulmasta! Jätkä ja Aksu ovat tunteneet jo pitkään toisensa, ja kaveruksilla riittää varmasti paljon yhteistä touhuamista; hauskanpitoa, ainakin hevosten kielellä. Onneksi ratsastajiin ei kuitenkaan sattunut, ja lopputunti sujui rauhallisemmissa merkeissä. Joskus hevostenkin pitää pystyä keskittymään tilanteeseen. Noh, eihän Aksu nyt mikään vanha ole!
"Ei kestänyt kauaakaan kun Aksu jo tulikin kentälle ja sanoi minulle ja hörähti lempeästi päälle: - Ja sitten pukkilaukkaa sydämmen kyllyydestä!" -> Hassu rakenne. Kokonaisuutta voitaisiin selkiyttää näin: -> "Ei kestänyt kauaakaan kun Aksu jo tuli kentälle ja sanoi minulle: 'ja sitten pukkilaukkaa sydämen kyllyydestä!' Ruuna hörähti lempeästi sanojensa päälle."
17,40v€
|
|
|
Post by Iida on Mar 22, 2014 15:11:42 GMT 2
- Hitto! huudahdin. Nousin nopeasti sängystä hiukset pörrössä. Arvatkaahan kuka oli nukkunut pommiin. Aivan, minä. Olin sopinut muiden kanssa, että lähtisimme kymmeneltä maastoon. Ja kello oli kahtakymmentä vaille kymmenen. Puin nopeasti päälleni ja pakkasin reppuni. Sitten harjasin hiukset ja laitoin ne poninhännälle. Sitten heitin reipun selkääni ja hypin alakertaan. Tein itselleni nopeasti voileivän ja soin sen. Sitten puin ulkovaatteet päälle ja kävin hakemassa mustan joponi. Hyppäsin sen selkään ja lähdin polkemaan tallille päin. Kun pääsin viimein tallille, kello oli juuri kymmenen. Claudia ja Destiny odottivat minua jo. - Sori, mä tiiän että oon myöhässä! Oottakaa hetki, mä tuun kohta Aksun kanssa! sanoin ja lähdin hölkäten oritallia kohti. Avasin tallin oven ja livahdin sisään. Hain Aksun harjat ja varusteet. Harjasin Aksun ensin ja varustin sen sitten. Laitoin kypärän päähäni ja laitoin Aksun riimut reppuuni, jos niitä vaikka tarvittaisiin. Sitten talutin Aksun ulos. - Tulithan sä! Claudia naurahti. Nyökkäsin ja kiristin Aksun satulavyön. Sitten nousin selkään ja lähdimme matkaan. Lähdimme saunan suuntaan käynnissä. Siitä lähdimme kuitenkin joelle päin, Pirunpolkua pitkin. Kun edessä näkyi olevan hyvä ravipätkä, päätimme ravata. Aksu kun oli paljon pienempi kuin Jade ja Rinja, se jäi helposti jälkeen. Claudia ja Destiny jäivät hoitsuineen odottamaan meitä vähän matkan päähän. Kun tavoitimme heidät, jatkoimme käynnissä eteenpäin. Seuraavaksi käännyimme Jokipolulle. - Eikö me olla kohta sillalla? Claudia tiedusteli. Vilkaisin Destinyä ja sanoin sitten: - Joo ollaan. Tosta vaan käännytään ja sit siitä on vielä lyhyt matka sillalle. Claudia nyökkäsi. Jatkoimme käynnissä matkaa, koska emme viitsineet ravata - laukkaamisesta puhumattakaan, koska polulla oli kiviä ja kaikkea muuta vaarallista. Sitten käännyimme sillalle menevälle tielle päin. Eikä aikaakaan kun olimme joella. Laskeuduimme pois selästä. Kaivoin repustani Aksun riimut ja riimunnarun. Sitten mielessäni kävi ajatus. Laitoin riimut ja riimunnarun takaisin reppuun. Menin kivelle istumaan ja pidin vain Aksun suitsista hennosti kiinni. Tuskin ori siitä mihinkään lähtisi. Havahduin hereille ajatuksistani kun Claudia kysyi: - Kuinka vanha Aksu jo on? - Ööh, sehän on jo kohta kuustoista, vastasin. - Aa, okei. Rapsutin Aksua korvan takaa. Ori hörähti hieman. Ehdimme jutella hetken, kunnes puhelimeni soi. Soittaja oli Sanna. - Moi! vastasin puhelimeen. Nyökkäilin hitaasti Sannan puheen tahtiin. - Okei, me tullaan heti, sanoin ennen kun lopetin puhelun. - Mitä nyt? Destiny kysyi. - Sanna on leiponut pullia ja mehuakin on tarjolla. Mennään nyt, ennen kun ne loppuvat! naurahdin. Sannan kommentti
Sua ei olekaan näkynyt pitkään aikaan tallilla: ehdin jo ihmetellä, minne olet kadonnut! Oli hyvä idea lähteä maastoilemaan, ilmat ovat kääntymässä kesän suuntaan. Metsälammen alue on paljastunut jo kokonaan muutama viikko sitten sataneen lumikerroksen alta.
Tarinasi oli mukavan ytimekäs, ja eteni omalla painollaan. Huomasin kuitenkin, että käytit paljon – ehkä vähän liiankin kanssa sitten-adverbiä. Seuraavassa tarinassa kannattaa kiinnittää huomiota sen käyttöön, ja vähentää sitä kaikkien mahdollisuuksien mukaan. Ensimmäisessä kappaleessa oli melko paljon "turhaa informaatiota", suosittelen tiivistämään tekstiä myös sisällöllisesti. Tarinan keski- ja loppuosat olivat sopivan tiiviitä myös sisällön kannalta. Kirjoitat siististi ja virheettömästi, olet kehittynyt paljon hoitajaurasi aikana. Tarina jäi kaipaamaan otsikkoa.
15,80v€
|
|
|
Post by Iida on Mar 30, 2014 10:02:23 GMT 2
Puomiharjoituksia ja tötsien pujottelua
- Moikka! huikkasin kaikille kun tulin toimistoon. Jätin kenkäni eteeni ja kävelin punaiset villasukat jalassani peremmälle ja lysähdin sitten sohvalle. Toimistossa olivat vain minä, Claudia, Destiny, Loci, Kasper ja Jade. Mitä Claudian ja Destinyn puheista sai selvää - he olivat olleet maastolenkillä. Menin istumaan parempaan asentoon ja kysäisin: - Haluisko joku tulla mun ja Aksun kanssa maneesiin? Puomiharjoituksia ja tötsien pujotteluu? Muutama näytti miettivän asiaa, mutta Claudia ja Destiny sanoivat, että jäisivät suosiolla toimistoon, pitkän maastolenkin jälkeen he olivat kuulemma aivan puhki. - Me voidaan tulla kyllä katsomoon, Destiny ilmoitti. - No, mä voisin tulla Ellan kanssa, Jade vastasi hetken mietittyään. Käännyin katsomaan Kasperia ja kysyin anovasti: - Voitko sä tulla kantamaan puomit? Ennen kun Kasper ehti vastata, Jade naurahti: - Niinpä, me ollaan kato naisia - miestin pitää tehdä kaikki raskaat työt! - Ihan niin! Loci virnisti. Kasper nyökkäsi sitten ja lähti edeltä maneesiin. Juttelimme vielä hetken näin tyttöjen kesken, kunnes Kasper tuli sanomaan: - Noni, laitoin ne puomit paikoilleen. Te saatte kyllä tuoda tötsät, mä meen nimittäin nyt maastoon Jätkällä! Nousimme Jaden kanssa ylös ja menimme pukemaan. Kun olimme pukeneet, sanoin vielä: - Niin, Desi ja... hei Claudia, mikä sun lempinimi on? Claudia naurahti pehmeästi ja sanoi virnistellen: - Kakku. Ja älä kysy multa mitään vaan Stefanilta. Yritin pidätellä nauruani. - Okei, Desi ja Kakku, tulkaa sitten! huikkasin ennen kuin suljimme oven ja lähdimme tallia kohti.
Menimme hakemaan Aksun ja Ellan. Aksu oli tallissa. Livahdin orin karsinaan ja rapsutin sitä korvan takaa. Sitten laitoin Aksulle riimun ja napsautin riimunnarun kiinni riimuun. Sitten talutin orin ulos tallista. Jade ja Ella odottelivat meitä jo pihalla. Kun Jade näki meidät, hän lähti jo taluttamaan Ellaa kohti maneesia. Jade avasi maneesin oven joka narahti hieman. Talutimme hevoset sisään ja näimme, että Kasper oli laittanut puomit paikoilleen. Mutta tötsät puuttuivat. - Jade, pidä Aksua hetki! sanoin ja ojensin Aksun riimunnarun Jadelle. Kävin hakemassa tötsät maneesin reunalta. Laitoin ne maneesin keskelle, jotta niiden välistä pystyisi poni kulkemaan. Kun olin valmis, kävin hakemassa Aksun. Sitten selitin Jadelle miten olin ajatellut, että kulkisimme tämän radan. Menimme ensin ravissa kaikkien puomien yli ja pujottelisimme sitten tötsät. - Me voidaan kyllä tehä jotain muutakin, sanoin ennen kuin aloitimme. Jade suoritti radan ensin. Ella kulki hieman laiskasti - ainakin radan alussa, mutta loppuvaiheessa Jade sai siihen vauhtia ja niin Ella suoritti radan hyvin. Sitten oli minun ja Aksun vuoro. Suoritimme puomit leikiten, mutta tötsien pujottelu ei sujunut kovinkaan hyvin. Aksu kaatoi suurimman osan tötsistä ja Jade laittoi ne takaisin pystyyn kun olimme suorittaneet radan. Suoritettuamme radan vielä pariin kertaan, päätimme suorittaa sen hieman toisin. Kun olisimme suorittaneet puomit, tekisimme voltin käynnissä ja menisimme vasta sitten tötsille, myöskin käynnissä. Jade aloitti jälleen ja suoritti radan leikiten. Siinä välissä myös Destiny ja Claudia tulivat katsomoon. Vaihdoimme heidän kanssaan pari sanaa ja sitten minä ja Aksu lähdimme suorittamaan rataa. Puomit sujuivat jälleen hyvin, niinkuin viime kerrallakin. Sitten Aksu hidasti käyntiin ja teimme voltin käynnissä. Siitä jatkoimme sitten tötsille. Nyt kun meillä ei ollut niin kova vauhti, Aksu kaatoi vain pari tötsää. Tämänkin radan suoritimme vielä pari kertaa ja aloimme sitten lopettelemaan. - Me viedään ponit tarhaan ja tullaan sit takas laittamaan nää omille paikoilleen. Desi ja Kakku, haluutteko auttaa? Jade kysyi. Destiny ja Claudia nyökkäsivät ja menivät jo viemään puomeja omille paikoilleen. Minä ja Jade veimme Aksun ja Ellan tarhaan. Kun Aksu pääsi tarhaan, se laukkasi heti tarhan ympäri. Sitten se rauhoittui ja katseli metsään. Sitten lähdin takaisin maneesiin laittamaan puomit ja tötsät omille paikoilleen. Kasper ei ollut vielä tullut maastosta, hän varmaan viipyi siellä siksi, ettei joutuisi meidän kanssamme "siivoamaan".
|
|