|
Post by riituska on Mar 11, 2013 21:23:27 GMT 2
Kävelin tallille, koska asuimme lähellä Metsälammentallia. Minua pelotti vähän mennä talille, sillä en ollut ennen käynyt siellä. Rohkeasti menin hakemaan Aksua tarhasta. Aksu oli ensimmäinen hoitoponini, se oli valloittanut sydämmeni etsiessäni iselleni hoitoponia. Katselin ponin päitsiä kävellessäni tarhoja kohti. Ne olivat todella pienet verrattuna ratsastuskoulun jossa kävin hevosten päitsiin. Kävelin tarhaan ja ori tuli minua vastaan. Silittelin Aksun päätä ja pujotin Päitset sen päähän. Aksu lähti kiltisti seuraamaan minun kun lähdin kävelemään ulos tarhasta. Tallissa laitoin sen kiinni käytävälle ja lähdin hakemaan oripojan harjapakkia. Aksu hirnahteli välillä ja vastaili kamuilleen, mutta muuten oli todella kiltisti. Poika nosti nätisti kaviotkin. Tutustuin Aksuun rauhallisesti ja ori tuntui todella mukavalta. Hain Aksun satulan ja aloin varustamaan sitä. Siinäkään ei ollut mitään ongelmaa. Talutin Aksun pihalle ja mittailin jalustimet sopiviksi. En ollut koskaan ennen ratsastanut shettiksellä, joten nyt minua jännitti vähän. Nousin selkään ja laitoin pohkeet kiinni varovasti Aksun selkään. Poni lähti heti liikkeelle, mutta vähän laiskasti. Verryteltyäni siinä jonkin aikaa aloin ravailla. Aksun ravi tuntui todella tasaiselta ja kävennys sujui ongelmitta. Aksu oli vieläkin vähän laiska mutta sain sen herätettyä. Laukassa Aksu innoistui eikä enään nukkunut. Aika menin mielestäni liian nopeaa en olisi vielä halunnut lopettaa, mutta tuli silti alas selästä. Aksun vein takaisin sisään, otin varusteet pois ja harjailin vielä vähän aikaa. En olisi halunnut vielä viedä Aksua takaisin tarhaan mutta äitinikin jo soitteli kotoa, että missä viivyin. Tallustin hitaasti tarhoja kohti Aksun kanssa.Jätin orin tarhaan ja hyvästelin sen haleilla ja pusuilla. Poika jäi katsomaan Tarhaan nii söpösti, että en malttanut vielä olla ottamatta siitä kuvaa. Nyt Aksu oli kännykkäni taustakuvana. Sinten kommentti
Olipa rento tutustumistarina Aksuun! Minusta on kiva nähdä, että jaksoit tutustua oriin hyvin, ennen kuin hyppäsit sen selkään. Tarina oli melko lyhyt, mutta se ei haitannut: harjoittelemalla tarinat alkavat hiljalleen kasvaa pituutta, eikä siitä kannata ottaa ollenkaan paineita (-: Kirjoitat siististi, eikä tarinasta löytynyt pahoja virheitä.
Metsälammentallia = Metsälammen tallia
Seuraava tavoitteesi voisi olla se, että teet tarinaasi muutaman kappalejaon. Kappalejako tehdään kohtaan, jossa tarinan tapahtumat vaihtuvat. Suosittelen ajattelemaan tarinan elokuvana: aina kohtauksen vaihtuessa tulisi kappalejako, eli yksi ylimääräinen rivinvaihto.
8,20v€
|
|
|
Post by riituska on Mar 13, 2013 17:12:10 GMT 2
Minua ei enään jännittänyt hirveänä mennä tallille ja se oli mielestäni hyvä. Tälläkertaa olin ottanut oikein eväät mukaan, koska aikoin olla tallilla pitempäänkin. Kävelin talille ripeästi, että ehtisin olla pitempää Aksun kanssa. Pian tallin katto tuli näkyviin puitten takaa. Olin innoissani, kun näin taas Aksun.Pian olin tallin pihalla.
Lähdin hakemaan oria tarhasta. Aksu oli näköjään tänään villillä päällä, koska se riehui tarhassa muitten kanssa. Aksu oli toisella puolella tarhaa, mutta tuli portille kun huutelin sitä. "Voi Aksu, minulla ei valitettavasti ole sinulle mitään herkkuja" Sanoin orille lempeäsiti. Laitoin Aksulle päitset päähän ja lähdin kävelemään tallille.
Talissa laitoin Aksun taas kiinni käytävälle. Se seisoi siinä kiltisti kun harjailin ja hoivailin sitä. Huomasin että poika rakasti sitä kun antoi sille pusun turvan keskelle. Joten vähän väliä Aksu sai pusun turpaan. Harjasin sen hyvin hyvin huolellisesti. Selvitin Aksun harjaaki vähän, mutta ei siitä tietenkään tullut kovin sileää. Hain orin varusteet ja aloin varustamaan sitä. Nyt minulla oli vähän ongelmia satulavyön kanssa, koska en millään meinannut ssada sitä kiinni." Sinä taidat olla lihonut" Sanoin orille naurahtaen. Aksu vain höristi korviaan söpösti.
Pian pääsimme matkaan. Tällä kertaa mietin että pitäisikö nyt lähtä maastoon kun viime kerralla olin kentällä. Aksu taisi olla sitä mieltä, että lähdettäisiin maastoon. Päätin kuitenkin olla kentällä, koska en oikein tuntenut aluetta niin en uskaltanut. Kentällä verryttelin vähän päälle vartin ja aloin öihin. Tällä kertaa päätin tehdä kiemuroita ja voltteja. Ne sujuikin hyvin, mutta loppua kohden Aksua voltit eivät enään kiinnostaneet ja se ei tehnyt niitä enään kunnolla.
Lopuksi päätin vielä laukata kentän kerran ympäri, että Aksu saisi purettua virtaansa. Laukkaaminen ei sujunut oikein hyvin, koska Aksulla oli vähän liikaa virtaa joten se lähti yllättäen kiitolaukkaa kun annoin laukkapohkeet. Tipuin selästä, mutta ei sattunut yhtään. Lopetin rauhallisesti.
Vein Aksun talliin ja otin varusteet pois. Harjailin sitä vielä hetken. Ennen ensikertaa kysyn Sinteltä, että saako Aksulle antaa jotain herkkuja, vaikka omenoita. Vein Aksun takaisin tarhaan. Olin niin onnelinen, kun sain parhaan hoitoponin.
Sinten kommentti
Oikein kiva tarinanpätkä! Tarina vaikuttaa paljon pidemmältä kuin edellinen tarinasi, oikein hyvä juttu! Kyllä se tästä lähtee etenemään. (-: Harmi että tipuit Aksulta; onneksi sinulla oli kuitenkin tuuria matkassa, eikä sattunut. Hienoa, että uskalsit jatkaa ratsastusta tippumisen jälkeen.
"Minua ei enään jännittänyt hirveänä mennä tallille..." -> '-änä' pääte kertoo millaisena, '-ästi' kertoo miten. -> "Minua ei enää jännittänyt hirveästi mennä tallille..."
tälläkertaa = tällä kertaa
Puhekielen sanoista kirjakielen sanoihin:
pitempään = pidempään puitten = puiden muitten = muiden
" Sinä taidat olla lihonut" Sanoin orille naurahtaen. -> kun lainattu virke loppuu pisteeseen, piste korvataan pilkulla viimeisten lainausmerkkien ulkopuolelle: -> "Sinä taidat olla lihonut", sanoin orille naurahtaen.
"Päätin kuitenkin olla kentällä, koska en oikein tuntenut aluetta niin en uskaltanut." -> virkkeen voisi jakaa kahteen eri virkkeeseen: -> "Päätin kuitenkin olla kentällä. Koska en oikein tuntenut aluetta, niin en uskaltanut."
10v€
|
|
|
Post by Sinte on Apr 13, 2013 17:57:09 GMT 2
jossu kirjoitti 13.4.:
Tulin tallille kävellen. Kun astuin tallin ovesta sisään ja kävelin toimistoon. Siellä seisoi nainen. -Hei kuka olet hän kysyi. -Olen jossu Aksun uusi hoitaja. Kuka olet - .-Olen Sinte tallinomistaja. -Missä Aksun tarha on? - Se on tuolla nurkalla. Niinpä lähdin kävelemään tarhaa kohti riimun kanssa. Kun tulin tarhalle. Huusin Aksua niin se tuli. Puin riimun Aksulle ja sanoin olen nyt sinun uusi hoitajasi. Sitten lähdin kävelemään kohti tallia. Tallissa sidoin Aksun käytävälle ja hain harjat. Aloitin harjaamalla kovalla harjalla. Mutaa pojasta löytyi yllinkyllin. Sitten otin kumisuan. Aksu nautti siitä. Sen jälkeen pehmeällä harjalla. Siitäkin nautti. Seuraavaksi piikkisuka. Olipa Aksulla tuuhea harja ja häntä. Sitten letitin otsatukan,harjan ja hännän.otsatukkaan laitoin normaali letin. Harjaan laitoin verkkoletin ja häntään laitoin kalanruotoletin. Vielä puhdistin kaviot. Jalka nousi ilmaseksi. WOW olipa Aksu kiltti. Harjauksen jälkeen vei harjakorin pois ja otin varusteet. Aloitin nostamalla satulan Aksun selkään ja kiristämällä vyön. Oripoika e näykkinyt. Vielä suitset päähän. Sitä pelkäsin eniten Aksun kanssa mutta avasi suun valmiiksi wow. Olin tosi yllättynyt . Sitten talutin Aksun kentälle ja nousin selkään. Aloitin menemällä pitkillä ohjilla käyntiä. Aksu köpötteli tosi nätisti. Sitten otin ohjat ja tein päätyympyröitä käynnissä sekä ravissa. Meni ihan ok koska taivutus ei oikein sujunut. Sitten ravailin vain normaalisti kevyttä ravia uralla. Sen jälkeen kävelin hetken pitkillä ohjilla. Mutta vähän ajan päästä otin ohjat ja tein väistöä. Vähän sujui vähän ei . Sitten otin laukkaa ja men ihanasti. Vielä vähän ravia ja loppukäynnit. Sitten alas ratsailta ja Aksu talliin. Tallissa varusteet pois. Kun olin venyt varusteet kehuin Aksu niin älyttömästi että halin ja pussailin sitä. Sitten vein Aksun pesariin ja aloin pestä sitä. Ei pelännyt vettä ihme. Myös otin letit irti ja päästin Aksun tarhaan. Sen jälkeen pesin Aksun varusteet ja harjakorin. Karvaa löytyi 2 kiloa. Sitten kävin kysymässä Sinteltä. Mitä voin tehdä? Sinte vastasi että haluatko siivota Aksun karsinan? Niinpä siivosin Aksun karsinan. Sen jälkeen olin hikipallo. Joten kävin sanomassa Sintelle että lähden. Sinte sanoi ok ja heippa. Kävin vielä maiskauttamassa Aksulle pusun. Sitten lähdin kävelemään kotiin.
Sinten kommentti
Kiva että löysit Aksun kanssa yhteisen sävelen jo näin alkuun! Aksu on tosiaan ihan mukava poni, kunhan vain tutustuu ja osaa näyttää orille kuka on pomo; kuka määrää.
Seuraavassa tarinassa voisit kiinnittää huomiota kappalejakoihin. Kappalejako (1 ylimääräinen rivinvaihto) selkiyttää tarinaa, ja tekee siitä mukavamman lukea. Kappalejako kannattaa tehdä aina kun tarinassa vaihtuu tapahtuma. Kannattaa ajatella tarina elokuvana: aina kohtauksen vaihtuessa tulisi kappalejako!
"Kun astuin tallin ovesta sisään ja kävelin toimistoon. Siellä seisoi nainen." -> Kun-konjunktio voi aloittaa vain lauseita joissa on pilkku, eli virkkeitä: -> "Kun astuin tallin ovesta sisään ja kävelin toimistoon, siellä seisoi nainen." -> Jos et halua käyttää pilkkua, "kun" pitää ottaa pois: -> "Astuin tallin ovesta sisään ja kävelin toimistoon. Siellä seisoi nainen."
7v€ -Hei kuka olet hän kysyi.
|
|
|
Post by jensba on Apr 16, 2013 0:19:16 GMT 2
Onnellisuuspäivä
En tiedä onko siitä oikeasti niin pitkä aika, kun viimeksi olen käynyt Metsälammella, mutta ainakin se on tuntunut ikuisuudelta. Nyt kuitenkin vihdoin pääsen taas tallille ja ensimmäistä kertaa pyörällä, sillä lumet ovat viimein sulaneet ainakin sen verran, että sain isäni huoltamaan pyöräni kuntoon, vaikkei siinä kirkkaan sinisessä, molemmilta veljiltäni perityssä, vanhassa ja vähän liian pienessä hirvityksessä ole ollut kauheasti pelastettavaa enää moneen vuoteen. Edelleen se kuitenkin kuljettaa minua uskollisesti paikasta toiseen ja tallimatkakin taittuu nyt puolet nopeammin kuin kävellen.
”Heidi kultamussupossu! Mitä mun maailman kauneimmalle lempiponille kuuluu?” hihkaisen tarhan suuntaan samalla, kun parkkeeraan pyöräni tallin pihaan. Ray ja Anton, jotka juuri kävelevät ohitseni purskahtavat saman tien nauramaan ja heidän tervehdyksensä katoavat hilpeän hekotuksen sekaan. En välitä poikien hu*neisuudesta, vaan menen aidan luo, jonne Heidi on tullut minua katosmaan. ”Hei höpönassu, sun karvat on tippunut”, virnistän tammalle ja rapsutan sitä otsasta. Heidi hörähtää pienesti ja saa hymyn leviämään kasvoilleni. Jatkan Heidin rapsuttelua vielä tovin höpötellen tammalle siihen malliin, että Metsälammen tallipojat varmasti tikahtuisivat täysin, jos kuulisivat, joten onneksi he eivät enää ole paikalla. ”Moikka, onks sulla kiire? Aksun ratsastaja just soitti, että se ehtii tosi viimetipassa tallille, niin ori pitäs nappaa tarhasta sisään ja laittaa kuntoon viiden tunnille” Sinte ilmestyy vierelleni. ”Joo, mä voin hoitaa”, lupaan ja nauran Heidille joka tökkää Sinteä vaativasti turvallaan, kun nainen ei ole ollenkaan huomioinut tammaa. ”Kiitos taas tosi paljon”, Sinte hymyilee ja katoaa sitten jonnekin maneesin suuntaan yhtä kiireisenä kuin aina. ”Sori kultsi, sä joudutkin vielä odottamaan” totean Heidille ja rapsutan sitä vielä nopeasti korvan takaa ennen kuin suuntaan kohti tarhaa, jossa Aksu majailee.
”Hei komea oripoika!” huikkaan, kun menen tarhan portista sisään. Aksu ravaa luokseni innokkaasti ja alkaa heti kerjätä hellyydenosoituksia yrittäen tökkiä ja kiehnätä minua turvallaan, kun koitan taiteilla riimua orin päähän. Aksu seuraa kiltisti perässäni, kun talutan orin talliin ja kiinnitän sen käytävälle, kun Sinte on ohjeistanut, sillä ori tykkää seurailla tallin menoa. Orin harjat ovat jo valmiiksi käytävällä, joten voin heti ryhtyä hommiin. Vaikkei Heidikään ole kooltansa suuren suuri, tuntuu Aksu hassun pieneltä, kun harjailen ja olen valmis yllättävän nopeasti. Käytän ylimääräisen ajan Aksun harjan ja hännän puunaamiseen, sillä olen tottunut siihen, että Heidin kanssa saa tamman paksuista jouhipehkoista olla aina availemassa takkuja, kun vain ehtii. Aksu seisoskelee kiltisti paikallaan seuraillen puuhiani mielenkiinnolla. Satuloiminen ja suitsiminenkin sujuu vaivatta ja hieman ennen viittä Aksun ratsastaja tuleekin noutamaan ponia maneesiin.
Aksun kuntoonlaittamisen jälkeen pääsen takaisin Heidin kimppuun. Heidi on jo valmiiksi sisällä, joten haen vain tamman harjat ja suitset ja ryhdyn taas hommiin. Harjailen Heidin oikein huolellisesti varsinkin kumisualla, sillä kirottua talvikarvaa tammasta lähtee edelleen, vaikkei aivan yhtä paljon kuin aikaisemmin. ”Hei Anton, kai mä uskallan lähteä Heidin kanssa ilman satulaa kävelemään maastoon?” kysyn pojalta, kun hän kävelee Heidin karsinan ohi. ”Tottakai, etkö sä oo jo päättäny sen, kun sulla ei tässä oo satulaa?” Anton naurahtaa hu*neesti, ”kyllä sä ihan oikeasti pärjäät, mä voin tulla punttaamaan sut selkään, jos oot nyt lähdössä.” Laitan nopeasti Heidille suitset ja etsin ratsastuskypäräni ja hanskani. Sen jälkeen talutan Heidin tallipihalle Antonin perässä ja pojan avustuksella löydän itseni nopeasti ponin selästä. Haen hetken aikaa hyvää asentoa tamman selästä ja kehotan sen sitten varovasti liikkeelle. ”Jos mua ei näy reilun puolen tunnin päästä takaisin, niin mä oon varmaan jossain ojassa”, irvistän Antonille, joka nauraen katoaa takaisin talliin.
Lähden Heidin kanssa suuntaamaan kohti Rantatietä, joka alkaa olla jo tuttu reitti. Hetken aikaa tunnen oloni hieman epävarmaksi ilman satulaa, mutta rentoudun pian, kun huomaan, ettei Heidillä tunnu olevan aikomustakaan singahtaa tai loikata mihinkään. Lähinnä saan itse muistuttaa tammaa siitä, että kuljemme kuitenkin kävelyvauhtia, emmekä ryömimisvauhtia. Nautin jälleen kerran keväisestä ilmasta ja Heidin seurasta ja mietin, että olen tällä hetkellä varmasti maailman onnellisin ihminen. Rauhallisesta vauhdista huolimatta ei Rantatien kiertämiseen mene kovin kauaa, ja pian olemme Heidin kanssa takaisin tallilla. Tämä kuitenkin riittää liikunnaksi tälle päivälle, sillä Heidi on kuulemma rokotettu eilen. ”No näytät olevan ihan hengissä”, Anton huutelee, kun ratsastan takaisin tallin pihaan.
Tallissa harjaan Heidin (ja omat ratsastushousuni) nopeasti ja menen sitten ulos puhdistamaan Heidin harjoja, jotka ovat keränneet nekin mukavan karvapeitteen. Haen tallista myös satulahuovan, josta harjaan irtokarvat pois. Kun hevosten iltaruokinnan aika koittaa, menen auttamaan siinä, ja kun Heidi saa omat iltaheinänsä eteensä, voin sanoa, että tamma näyttää maailman onnellisimmalta ponilta.
Sinten kommentti
Kiitos että jaksoit laittaa Aksun kuntoon, se on aina niin helppo lykätä hommia teille tallilaisille kun ei omien hommien lomasta ehdi niitä punnertamaan... Kiva että uskaltauduit Heidin kanssa ilman satulaa maastoon! Pikkuhiljaa totut tammaan vielä paremmin, ja voitte tehdä pidempiäkin lenkkejä satulatta Metsiksen maastoissa. Heidi on kyllä luottoponi, kunhan siihen vain tutustuu ja itse luottaa omiin taitoihinsa! Tosiaan hepat rokotettiin eilen hevosinfluenssaa ja jäykkäkouristusta vastaan, kaikki ovat kevyellä liikunnalla lauantaihin saakka.
Tarinan lopussa ollut "tamma näyttää maailman onnellisimmalta ponilta" oli mielestäni aivan ihana! Tästä tarinasta kyllä löytyi sitä otsikonmukaista onnellisuutta. Oikein ihana tarina kokonaisuudessaan, pisti hymyilyttämään!
"...kiinnitän sen käytävälle, kun Sinte on ohjeistanut, sillä ori..." -> "kun" pitäisi korvata kuten-vertailukonjunktiolla: -> "...kiinnitän sen käytävälle, kuten Sinte on ohjeistanut, sillä ori..."
En löytänyt tarinasta sen suurempaa korjattavaa. Joitakin virkkeitä voisit lyhentää ja pätkiä osiin, etteivät ne olisi niin hurjan pitkiä; esimerkiksi alussa oleva pitkänpitkä virke olisi voitu katkoa useampiin osiin pisteillä. (:
28,20v€
|
|
|
Post by Iida on May 30, 2013 14:35:30 GMT 2
Ilmassa leijui raikas, keväinen tuoksu. Sammakot pomppivat tiellä, tuuli humisi puiden latvoissa ja kärpäsetkin surisivat iloisina lähestyvästä kesästä. Jalkani raahautuivat pitkin tietä, väistellen sammakoita. Jalkojen tahti nopeentui aina mitä lähemmäs pääsin määränpäätäni, eli Ratsutalli Metsälampea. Hymyilin iloisena. Tänään saisin tietää mikä ihana poni olisi hoitsukseni osunut. Muut tallilaiset olivat jo olleet pitkään Metsälammella, mutta kuinkas muutenkaan, olin taas myöhässä. Niinkuin aina kaikkialta. Nauroin.
Hetken - joka tuntui ikuisuudelta – kuluttua olin viimein saapunut tallin pihaan. Jotkut innokkaat hevoset ja ponit höristelivät korviaan tarhoissa makupalojen toivossa. En kuitenkaan ollut muistanut ottaa niitä mukaan. Mielialani synkkeni hetkeksi, mutta vain hetkeksi, ehkä noin kymmenesosasekunniksi, kunnes taas piristyin ajatuksella, että olin tallilla. Ja saisin tänään hoitsuni! Kävelin ripeästi tallin ilmoitustaululle ja katseeni vilisti pitkin nimiä. Sitten se tuli: Iida – Aksu. Pompin innosta! Onneksi ketään ei ollut tallissa. Kai… Vilkaisin ympärilleni hu*neena ja sitten loikin kohti hoitohevoseni karsinaa. Harmikseni Aksu ei tietenkään sattunut olemaan karsinassa, joten saisin vielä hetken odottaa ihanan hoitsuni näkemistä. Kun oli vielä mentävä varmaankin esittäytymään muille ja niin edelleen. Pohdin hetken, missä järjestyksessä kaiken tekisin. Sitten kyllästyin, otin Aksun riimun ja riimunnarun ja lähdin etsiskelemään oriin aitausta. Innoissani tietenkin. Mitempäs muutenkaan. Kuka tässä tilanteessa surullinen olisi...?
Huokaisin syvään ihastuksesta, kun näin mustan shetlanninponin laukkaavan, karva puhtaan kiiltävänä tarhassa. Sitten Aksu tietysti loikkasi tarhan varmasti ainoaan rapalätäkköön ja meni piehtaroimaan siihen. Toljotin hetken järkyttyneenä, kunnes suupieleni kohosivat korviin asti ja sain kamalan kikatuskohtauksen. Orikin alkoi katselemaan mitä oikein teen, siellä aidan toisella puolen. Selvittyäni nauramisesta, avasin tarhan portin, astuin sisään ja kutsuin Aksua. Aluksi leperrellen. Kun se ei tepsinyt, sitten vähän tomerammin. Sekään ei tepsinyt. Aivoni raksuttivat. Raksutus kuului varmaan naapuritallille asti, tuumin. Sitten sain idean! Otin maasta ruohotupsun ja yritin sillä houkutella Aksua luokseni. Ori alkoikin kävellä luokseni, mutta kun se tajusi kädessäni olevan ruohon olevan samaa mitä oli koko tarha täynnä, se palasi taas takaisin kuralammikkoon. Olin varmaan yrittänyt houkutella Aksua jo puolet tunnista. Käännyin ympäri ja olin lähdössä jo pois tutustumaan muihin hoitajiin, kun tunsin hengityksen niskassani. Kiljaisin säikähdyksestä ja käännyin ympäri.
Takana oli suuri, nelijalkainen ja musta otus. Otus totteli nimeä Aksu. Nopeasti sujautin orin päähän sen upean riimun ja laitoin riimunnarun kiinni. Käännyin taas ympäri ja lähdin kävelemään kohti tallia, tällä kertaa Aksu mukana. Naureskelin miettiessäni mitä kaikkea Aksun kanssa tuleekaan tapahtumaan jos jo alku alkoi näin koomisesti.
Saavuin takaisin tallin pihapiiriin. Siellä oli yhtä autiota kuin oli ollut lähtiessänikin. Ihmiset olivat ilmeisesti riehumassa heinäkasoilla, hakemassa hevosiaan tai ratsastamassa, supisin Aksulle, joka katsoi minua kuin olisi oikeasti kiinnostunutkin jutteluistani. Todellisuudessa se varmaankin haistoi leivänkannikan herkullisen tuoksun, joka leijaili taskustani. Olin hakenut sen satulahuoneen leipäpussista. Hymähdin ja ojensin kannikkaa orille. Se otti sen nopeasti kädestäni ja rouskutti tyytyväisenä samalla, kun harjasin sen kuraisia kylkiä kumisualla. Rapa oli onneksi jo kuivunut sen verran, että se rapisi pois helposti. Nautin siitä hetkestä, enkä olisi sen halunnut loppua ikinä. Rauhan rikkoi kuitenkin jonkun huuto laitumien suunnasta. En erottanut mitään sanoja, vaikka kuinka yritin. Kylmät väreet kipittelivät selkääni pitkin. Tämä autioisuus tuntuikin aika pelottavalta näin tarkemmin ajatellen… Onneksi en ollut kauaa yksin, sillä joku tyttö käveli omituisen näköisenä tallin takaa. Aluksi hän näytti kovin säikähtäneeltä kun sanoin moi, mutta sitten tyttö hymyili kevyesti ja käveli luokseni: - Moikka! Ootko uusi täällä? - Olen, oon Aksun hoitaja! Mun nimi on Iida, esittäydyin. Tyttö esittäytyi hymyillen Tiikeriksi ja katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Jäin toljottamaan hetkeksi Tiikerin perään, kunnes muistin taas hoitsuni ja jatkoin harjaamista. - Tänään en varmaan vielä ratsasta, tutustutaan ensin paremmin, sanoin Aksulle, joka seisoi ylväänä turpa kiinni maassa ruohotupsun yllä. Jos sitä nyt ylvääksi pystyi sanomaan. Istahdin hoitopuomille rapsuttelemaan oria ja odottamaan muita hoitajia – sekä toki Sinteä. Jossain kaukaisuudessa näkyi tummia pilviä, mutten antanut niiden synkentää mielialaani. Ajatukseni laukkasivat kuin taivaan valkeat pumpuliponit.
Sinten kommentti
Kiva, että tutustuminen Aksuun sujui hyvin tarhakommelluksista huolimatta! Mukava nähdä, että tutustuit jo Tiikeriin; tästä se hoitajan – ja Metsälammen tallilaisen – ura lähtee hyvin käyntiin. Aksun kanssa tutustumisessa ei kannata tosiaan pitää mitään kiirettä, että ystävyyssuhde rakentuu vankalle pohjalle. Mielestäni oli hyvä valinta, ettet ratsastanut vielä ensimmäisellä tutustumiskerralla.
Upea, kesäinen tarina! Käytät hienosti adjektiiveja sekä vertauskuvia, ja höystät tekstiä huumorilla juuri sopivasti. Tarina oli mielenkiintoinen lukea ihan alusta loppuun saakka, ja päätöspisteen kruunasi ajatusten vertaaminen "valkeisiin pumpuliponeihin". (: Oikein hieno aloitus! Tekstistäsi en löytänyt ollenkaan kirjoitusvirheitä, eikä kielivirheitäkään ollut mitenkään erityisen paljoa. Muutamissa lauseissa oli mielestäni ylimääräisiä pilkkuja, mutta ne eivät ole ollenkaan vakava juttu. Suosittelen harkitsemaan seuraavissa tarinoissa tarkemmin, mihin kohtaan tuuppaa pilkun. Jos pilkkuja tulee liikaa, ne tekevät tarinasta helposti sotkuisen.
"Nautin siitä hetkestä, enkä olisi sen halunnut loppua ikinä." -> "Nautin siitä hetkestä, enkä olisi halunnut sen loppuvan ikinä."
28,70v€
|
|
|
Post by Iida on May 31, 2013 18:11:03 GMT 2
Juoksin bussipysäkkiä kohti. Kun saavuin sinne, bussi lähti juuri. Todella inhottavaa! Kyllä aikatauluista voi pari minuuttia poiketa. Huokaisin. Minulle jäi kaksi vaihtoehtoa - joko kävellä tallille tai odottaa seuraavaa bussia puolisen tuntia. Ehdin miettiä vastausta vain hetken, kun huomasin tutun auton. Sinte! Hän oli varmasti ajamassa tallille. Aloin epätoivoisesti heiluttaa käsiäni, että Sinte huomaisi minut. Hän ei tajunnut ja vilkutti minulle takaisin. Tajusin, ettei pelkkä heiluttaminen auta, joten rupesin juoksemaan painava kassi olallani Sinten auton perään. Viimein hän huomasi minut ja pysäytti autonsa tien reunaan. - Iida? Oliko sulla asiaa? Sinte kummasteli. - Niin... voinko tulla sun kyydissä tallille? puuskutin. - Todellakin! Hyppää vain kyytiin! Sinte vastasi. Sinten auto kaarsi tallin pihaan. Kiitin Sinteä kyydistä. - Ole hyvä! Voisit irtojuoksuttaa tai hypyttää Aksua jos haluat, Sinte sanoi. Nyökkäsin. Vein kassini hoitajien huoneeseen. Sitten lähdin kävelemään talliin. Ovi narahti, kun avasin sen ja sieraimiini tulvahti hevosten ihana tuoksu! Mietin aina, miksei juuri maailman ihanimmasta tuoksusta voisi tehdä hajuvettä. Aksun karsina oli lähellä ovea. Orin karsinan ovessa luki kauniilla käsialalla Sixx Dollars Fiasco MET. Avasin karsinan oven ja Aksu tuli oitis luokseni ja tarkasteli taskujani herkkujen toivossa. Olin muistanut ottaa omenan mukaan ja annoin se Aksulle. Ori rouskutti sitä tyytyväisenä samalla kun puhelin sille: - Mitäs tuumit Aksu, jos veisin sut tarhaan ja putsaisin sun karsinan. Sitten voisin irtohypyttää sua? Ori hörähti. Kaikki hevosiin liittyvä toi hymyn huulilleni. Otin Aksun karsinan ovessa olevasta koukusta sen riimun ja riimunnarun. Ujutin riimun sen päähän ja napsautin riimunnarun paikoilleen. Vein orin tarhaan ja sen jälkeen aloin siivoamaan sen karsinaa - joka on sattumoisin askare, jota vihaan eniten. Pyyhin hikeä otsaltani. Sain viimein Aksun karsinan putsattua ja kipattua kottikärryjen sisällön lantalaan. Lähdin hakemaan hoitsuani tarhasta. Aksu ravasi heti portille minut nähdessään. Onneksi se antoi ottaa itsensä helposti kiinni. Talutin orin maneesiin. Siellä ei onneksi ollut muita ja esteet olivat valmiiksi pystytetty. Ne olivat Aksulle liian korkeita, joten laskin niitä hieman. Sillä välin Aksu katseli esteitä kiinnostuneena. Kun päästin Aksun irti se pysähtyi paikoilleen ja katseli jälleen esteitä. Sitten se kääntyi ja hyppäsi esteet järjestyksessä. - Hyvä Aksu! kiljaisin. Ori oli parempi kuin luulin! Olimme olleet maneesissa jo melkein tunnin. Säikähdin melkein kuoliaaksi, kun kuulin jonkun taputtavan takanani. - Sinte! Et usko kuinka paljon mä säikähdin! hihitin. - Anteeksi, luulin että huomasit minut. Aksu hyppäsi todella hyvin! Sinte kehui. - Kiitos, punastuin. Menin ottamaan Aksun kiinni. Se oli jo aivan puhki. Olin taluttanut sen juuri maneesista ulos, kun Sinte huikkasi perääni: - Annatko Aksulle heinät? - Annan, ole vaan huoleti! naurahdin. Aksu hörähti päästessään karsinaan. Menin hakemaan sille heinää. Kun sain heinät sen karsinaan, ori kävi heti niiden kimppuun. Kuului vaan "rousk rousk" kun ori söi. Hymyilin. Otin käsiini Aksun vesiastian joka oli melkein tyhjä ja menin täyttämään sen. Vesiastia oli painavempi kuin luulinkaan! Se tömähti suorastaan maahan, kun sain sen raahattua Aksun karsinaan. - Aksu, sä elät oikeita kissanpäiviä, kun sun ei tarvii tehä melkeinpä mitään! virnistin. Ori katsoi minuun ja hörähti. Hymyilin jälleen kerran. Silloin tulin vilkaiseeksi kelloa. Hyvä luoja! Bussi lähtisi kohta, enkä mielelläni pyytäisi Sinteltä jälleen kyytiä... - Moikka Aksu, nähdään! huikkasin vielä Aksulle. Ehdin tällä kertaa juuri ja juuri pysäkille. Menin istumaan ja puhalsin bussin lasiin, että se tuli huuruiseksi. Kirjoitin siihen Aksu - mitäs muutakaan? Sinten kommentti
Olipa mukava, sopivan pituinen ja oikeastaan ihan kokonaan virheetön tarina. Kirjoitat mielenkiintoisesti ja siististi. Vuoropuhelua oli juuri sopivasti kertovan tekstin lisäksi; yksittäiset repliikit kannattaa laittaa lainausmerkkien sisään, kun taas pidemmät dialogit ajatusviivojen kanssa. Aksun irtohypytys sujui mielestäni hyvin, näytätte tulevan hyvin toimeen jo nyt! Pikkuhiljaa voit kokeilla nostaa irtohypytysesteitä Aksun tason yläpuolelle; orilta löytyy varmasti ponnua yli 30 senttisiin esteisiin – kunhan joku sitä joskus hypyttäisi!
18,50v€ + irtojuoksutusmerkki
|
|
|
Post by Iida on Jun 3, 2013 16:52:27 GMT 2
Maisemat vilistivät ohitse. Bussi pysähtyi Metsälammen lähellä olevalla pysäkille. Tällä kertaa olin lähtenyt ajoissa matkaan, että ehisin bussiin. Ja niin ehdinkin. Hyppäsin pois kyydistä ja lähdin kävelemään laukku olallani. Hiekka rahisi kenkieni alla. Viimeinkin kuulin hirnahduksen, oikeastaan en vielä nähnyt tallia. Juoksin loppumatkan. Kentän laidalle oli kerääntynyt tallityttöjä katsomaan, miten Sanni ratsasti. Sannin hoitohevonen oli tamma nimeltään Catnip, tutummin Kisu. Menin itsekin kentän laidalle. En kauaa jaksanut katsella, vaan menin talliin. Menin ensin kaapilleni ja avasin sen. Mitä ihmettä! Kaappiini oli ilmestynyt parin päivän aikana omena, ratsastushanskat ja ratsastussukat! Varmasti Sinte oli laittanut ne kaappiini palkkioksi jostain... asiasta. Olin hämmentynyt, iloisella tavalla tietenkin. Miten Sinte oli arvannut, että tarvitsin näitä asioita eniten maailmassa - tällä hetkellä...? Herkut olin taas unohtanut kotiin ja ratsastushanskani olivat jääneet pieniksi. Eipäs unohdeta ratsastussukkia, niihin oli tullut tuhansittain reikiä. Pitää heti kiittää Sinteä! Otin laukustani vielä kypärän ja sulloin sen sitten kaappiini. Kypärän lisäksi otin käteeni omenan, ratsastushanskat ja ratsastussukat. Sitten lähdin kädet täynnä tavaraa Aksun karsinalle. Ori hirnahti minut nähdessään. Jätin kypärän, hanskat ja sukat karsinan ulkopuolelle, mutta otin omenan käteeni ja livahdin Aksun karsinaan hymyillen. Aksu huomasi heti omenan kädessäni ja nappasi sen siitä nopeasti - sekä tietysti rouskuttikin sen nopeasti. Ajattelin tänään lähteä ratsastamaan Aksulla. Hain seuraavaksi orin harjapakin, satulan ja suitset. Harjasin orin nopeasti, mutta lupasin sille, että seuraavalla kerralla se saisi paremman harjauksen kuin nyt. Varustin Aksun. Vatsassani oli tuhansittain perhosia, kun talutin orin ulos. Päässäni oli kypärä, kädessäni upouudet ratsastushanskat ja jaloissa upouudet ratsatussukat. Ei voisi paremmin mennä! Naurahdin ja huitaisin kädelläni hyttyset pois tieltäni. Olin ajatellut tehdä pienen lenkin maastoon yksinkertaisinta reittiä, koska en halunnut eksyä. Sanni oli juuri lopettelemassa ja kuulin pian hänen äänen takaatani: - Iida, lähetkö mun kanssa pienelle lenkille maastoon? Olin ensiksi hieman hämmentynyt, mutta sitten tajusin nyökätä. Sanni naurahti kevyesti. Nousin jännityneesti Aksun selkään ja lähdimme Sannin kanssa kohti vihertävää metsää. Olimme ratsastaneet käyntiä ja rupatelleet jo pitkään. Aistin, että Aksu halusi jo mennä hieman lujempaa. Ehdotin Sannille, että ravaisimme hetken. Sanni mietti hetken ja sanoi, että voi sitten ravata perässämme hieman hiljempaa, koska hän oli sentään ratsastanut koulua Kisulla ennen maastoa. Virnistin ja annoin pohkeita Aksulle. Ori hirnahti ja lähti heti reippaaseen raviin. Hiekka hevosten kavioiden alla pöllysi, mutta onneksi ei tullut silmiimme. Sanni ja Kisu saavuttivat jo meitä. Tämä oli niin ihanaa! - Laukataanko?! huusin Sannille. - Todellakin! Sanni huusi takaisin. Annoimme hevosille pohkeita ja ne lähtivät laukkaamaan. Kisu ohitti Aksun hetken päästä, koska ratsuni puhalsi ja hidasti raviin, sitten käyntiin. Sannikin tajusi pian pysäyttää Kisun ja jäi odottamaan meitä. - Lähdetään jo tallille päin, ehdotin. Sanni nyökkäsi ja mumisi jotain itsekseen. Sitten lähdimme käyntiä takaisin Metsälammelle. Annoin katseeni viiltää metsänreunaa. Siellä oli tietenkin vain puita, puita ja vielä kerran puita. Muistelin, miten olin noin viikko sitten saapunut Metsälammelle. Se tuntui jotenkin... oudolta. Olin niin vaipunut ajatuksiini, että havahdin vasta, kun Sanni sanoi minulle: - Iida, kuuletsä mitään? Me ollaan ihan justiinsa tallilla. Nyökkäsin hajamielisesti ja katsoin Sannin osoittamaan suuntaan. Siellähän Metsälammen ratsutalli häämötti. Kun pääsimme tallin pihalle, hyppäsimme pois selästä ja veimme hevoset talliin. Riisuin Aksulta varusteet ja harjasin sen perusteellisesti. Näki, että ori nautti harjaamisesta. En huomannut, kun Sinte tuli karsinaan. - Mites menee? Voisit viedä Aksun tarhaan ja siivota sen karsinan...? Sinte virnisti. Vastasin Sintelle myöntävästi. Laitoin Aksun päähän sen riimun ja talutin omaan tarhaansa. Sitten menin siivoamaan sen karsinaa. Huokaisin helpotuksesta, kun sain viimein karsinan siivottua ja kippaamalla kottikärryt lantalaan. Lähdin hakemaan Aksua tarhasta. En nähnyt Aksua missään. Luulin, että se olisi mennyt tarhassa olevan kuusen taakse, mutta ori ei ollut sielläkään. Aloin huolestua. Menin itku kurkussa pois tarhasta ja olin lähtemässä juuri kertomaan Sintelle, että Aksua ei näkynyt missään, kun huomasin tarhan nurkassa "reiän". Se oli niin iso, että siitä mahtuisi... shetlanninponi! Nyt en enää ollut niin huolissani. Kuulin tutun hirnahduksen metsästä. Lähdin heti juoksemaan siihen suuntaan. Siellähän musta karvakasa söi ruohoa. Naurahdin ja menin ottamaan Aksun kiinni. Onneksi se antoi ottaa helposti kiinni. Talutin sen omaan karsinaansa. Annoin suukon orille ja sanoin sille hyvät yöt. Sitten lähdin Metsälammen portille päin. Mutta sitten törmäsin Sinteen, joka sanoi: - Moikka, jos aiot lähteä kot... Keskeytin Sinten ja kerroin hänelle Aksun karkureissusta. Sinte naurahti, mutta totesi myös, että onneksi Aksulle ei käynyt kuinkaan. Olin samaa mieltä. Olisin varmasti kuollut, jos niin olisi tapahtunut. Aksusta oli tullut lyhyessä ajassa minulle rakas poni. Sinten kommentti
Tosi kiva juttu, että sait Sannista maastoseuraa! Yhdessä maastoillessa voi tutustua niin uusiin ihmisiin, hevosiin kuin maastoihinkin – monipuolista, eikö? Vai meinasi Aksu karata tarhasta, pitänee katsoa sitä tarhan rakoa sillä välin kun hevoset ovat laitumilla. Mistä lienee sellainen tullutkaan. Mukavan kesäinen tarina, jossa oman osansa sai myös kesän kärpäset; niitä saa aina olla hätyyttämässä pois, mahdottoman sitkeitä kavereita. Maastolenkki Sannin ja Kisun kanssa oli varmasti ihanan rento!
Kirjoitat hyvin, mutta lopetat virkkeitä kovin aikaisin pisteillä. Teksti on tökkivää, jos virkkeet jatkuvasti loppuvat yhteen lauseeseen: suosittelen jatkamaan virkkeitä vähintään kahden lauseen verran. Neuvon sinua kohta käyttämään ajatusviivaa rikastamaan tekstiä.
takaatani = takaani
"Tällä kertaa olin lähtenyt ajoissa matkaan, että ehisin bussiin. Ja niin ehdinkin." -> Ja-konjunktio ei voi aloittaa uutta virkettä, minkä vuoksi "ja niin ehdinkin" sivulause pitäisi yhdistää jollakin tavalla edeltävään virkkeeseen. Yhdistyksessä kannattaa käyttää ajatusviivaa, jolla voidaan ilmaista erillistä lisäystä virkkeeseen: -> "Tällä kertaa olin lähtenyt ajoissa matkaan, että ehtisin bussiin – ja niin ehdinkin." -> Ajatusviiva (–) on hieman normaalia yhdysmerkkiä (-) pidempi, ja se saadaan koneella koodilla alt+0150
19,50v€
|
|
|
Post by Sinte on Jun 7, 2013 9:50:16 GMT 2
Iida lähetti vieraskirjassa 7.6.:Sinten kommentti
Ihana piirros Aksusta! Olet piirtänyt ponin melko hankalasta kulmasta etuviistosta, mutta mielestäni kuva on siitä huolimatta oikein onnistunut. Olet onnistunut erityisen hyvin silmässä ja sieraimessa, ja Aksussa on selvästi ponimaisen pullukka shettismuoto. Harja näyttää ihanan pehmeältä ja tuuhean pörröiseltä. Häntä on ehkä hieman liikaa ponin oikealla puolella – tai ehkäpä Aksu juuri huitaisi ötökän lavaltaan?
18v€ & taiteilijamerkki
|
|
|
Post by Iida on Jun 7, 2013 11:17:05 GMT 2
OMENAVARAS Kuvasta ei tullu mikään täydellinen :´D Sinten kommentti
Hah – vihdoin saatiin kiinni se ryökäle, joka syö syksyisin omenat meidän pihapuusta! Aksu, Aksu, Aksu... Tämä on mielestäni myöskin onnistunut piirros: omenat näyttävät ihanan punaisilta ja kypsiltä, ja Aksun pää on piirretty onnistuneesti kurottamaan niitä ylemmiltä oksilta. Taustalle olisi mielestäni sopinut vallan hyvin vaikkapa vihreä maisema – tai Metsälampi! Aksun kuvassa näkyvä sierain olisi saanut olla hieman isompi.
17v€ & 10v€, yht. 27v€
|
|
|
Post by Iida on Jun 7, 2013 15:05:57 GMT 2
Aurinko porotti taivaalla ja heti aamusta alkaen ulkona oli ollut todella kuuma. Laahustin tallille pitkin, väsynein askelin. Kun vihdoin saavuin tallille, otsani oli hiestä märkä. Kävelin Sinten kämpän ovelle ja avasin sen. Menin istumaan sohvalle. Huoneessa olivat myös Sanni, Iita, Tiikeri sekä Pihla. Hekin tuskastekivat samaa asiaa - sitä, että ulkona oli todella kuuma. Mietiskelin, mitä voisimme tehdä asialle. Viimein päähäni tuli ajatus lähteä uimaan. Miksen sitä heti ollut tajunnut? Ehdotin asiaa muille huoneessa oleville ja kaikki nyökyttelivät innostuneena. Ryntäsimme ulos ja etsimme käsiimme Sinten. Kysyimme, oliko hänellä varastossa vanhoja uimapatjoja. - Oletteko lähdössä uimaan? Muistaakseni vintillä taitaa olla uimapatja. Mutta... Onko teillä uimapukuja mukana? Sinte vastasi. Vilkuilimme toisiimme ja mumisimme jotain vastaukseksi. Sinte naurahti ja sanoi: - Tarvitsette varmaan uimapuvutkin, jos kerran uimaan olette lähdössä. Katsokaa vintiltä, siellä on vanhoja uimapukujani, sellaisessa sinisessä laatikossa. Nyökkäsimme innostuneena ja olimme lähdössä vintin suuntaan, kun kuulimme Sinten vielä huutavan peräämme: - Ottakaa OTSALAMPUT vintille mukaan, että näettekin jotain!
Löysimme OTSALAMPUT ja kapusimme tikkaita pitkin ylös. Vintti oli todella tomuinen. Näin siellä sinisen laatikon ja otin sen käsiini. Viitoin muut luokseni ja avasimme laatikon. Se sisälsi tosiaankin uimapukuja. Valitsimme mieleisimmät ja laitoimme laatikon takaisin paikoilleen. Uimapuvut laitoimme laatikkopinon päälle odottamaan ja lähdimme etsimään uimapatjaa. Muut etsivät uimapatjaa, mutta minä menin uteliaana kurkistelemaan muihin laatikoihin. Yhdessä oli POSTIMERKKEJÄ, toisessa taas vanhoja lehtiä... Eikä tietysti mitään kiinnostavaa! En ehtinyt kauaa laatikoita tutkiskella, kun tytöt huusivat minulle että olivat löytäneet uimapatjan. Ehdin vain nousta ja laittaa laatikot takaisin paikoilleen, kun näin tyttöjen tulevat uimapatjan kanssa minua kohti. Minä kannoin uimapuvut ja tytöt toivat uimapatjan alas vintiltä. Laitoimme uimapuvut päällemme ja lähdimme ulos etunenässä Pihla kantaen uimapatjaa.
Sinte tuli tietenkin taas meitä vastaan. Hän sanoi, että voisimme ottaa hoitohepat mukaan. Tajusimme senkin asian vasta nyt. Päätimme mennä uittamaan hoitsujamme ja jättää uimapatjan tallille - sillä ei kukaan kuitenkaan tekisi mitään kun hevoset olisivat matkassa. Menimme talliin hakemaan hevoset mukaan lammelle. Laitoin Aksulle pelkän riimun päähän, lampi ei ollut kuitenkaan kaukana. Talutin Aksun ulos ja näin että muut olivat jo tulleet pihalle. Hyppäsimme heti selkään ja lähdimme löntystämään lampea kohti. Jouduimme koko ajan huiskimaan itikoita pois kimpustamme. Heti kun pääsimme lammelle, menimme veteen. Oikeastaan Aksu veti minut sinne. Ori roiski vettä ympäriinsä. Talutin sitä syvemmälle ja menin itse perässä. Pian Aksu alkoi uimaan. Se näytti hauskalta ja minua alkoi naurattaa. Muutkin hevoset uskaltautuivat pikku hiljaa veteen ja pian koko konkkaronkka oli vedessä. Kiljuntamme kuului varmaan todella pitkälle, kun kaikki roiskivat vettä ympäriinsä. Pian alkoi kuitenkin pimenemään joten päätimme lähteä takaisin tallille.
Tallilla veimme hevoset talliin ja kuivasin Aksun. Veimme niille iltaheinät ennen kuin lähdimme viemään uimapuvut takaisin vintille. Kiitimme Sinteä niitten lainasta. - Eipäs mitään, vastapalvelukseksi voisitte viedä tarhoissa olevat hevoset talliin, Sinte virnuili. Suostuimme, koska ei muutakaan tekemistä ollut. Itse jouduin viemään Ipen, Jätkän ja Kisun talliin. Lopuksi kävin vielä katsomassa ilmoitustaululta tulevan leirihoidokkini. Etsin nimeäni pitkään, kunnes löysin sen. Saisin leirille hoitohevosekseni Mic Solahnran, tutummin Sallin. Olin ponin karsinan vierestä monesti kulkenut, joten tamma ei ollut minulle tuntematon. Vilkaisin kelloa ja totesin, että minun oli parasta lähteä. Lähdin kävelemään bussipysäkille ja näin vielä Sinten heiluttavan ikkunasta. Bongasin myös, että Sinte söi BANAANIA. Siinä taisi olla hänen virtalähteensä, hän kun jaksoi olla aina niin pirteä!
Sinten kommentti
Hienosti ja kekseliäästi toteutettu ekstratehtävä! Tosi kiva, että pääsitte uimaan näillä läkähdyttävillä helteillä – Aksustakin taisi kuoriutua melkoinen merihevonen. Tosiaan, hevosia saa lähteä uittamaan ihan vain kun kiinnostusta ja aikaa riittää: ne taitavat vain olla kiitollisia saamastaan viilennyksestä. Kieliopillisesti virheetön tarina, hieno juttu! Muutamia kohtia korjasin tarinaan, mutta ne olivat niin huomaamattoman pieniä, etten jaksa korjata niitä enää tässä alla.
16v€ + turvakypärä
|
|
|
Post by Iida on Jun 9, 2013 16:25:20 GMT 2
KESÄMYRSKY Nuo keltaiset viivat ovat salamoita ja hieman tummemmat siniset ovat vesipisaroita :´D Sinten kommentti
Kuvassa on selkeästi synkeä, myrskyinen tunnelma. Mielestäni tummat pilvet taustalla olisivat tuoneet kuvaan kontrastia ja enemmän tunnelmaa! Aksu näyttää myrskystä huolimatta iloiselta – sitä ei ilmeisesti haitannut ollenkaan viilentävä sade kesähelteiden keskellä. Hyvin toteutettu ekstratehtävä.
25v€
|
|
|
Post by Iida on Jun 11, 2013 18:49:23 GMT 2
Metsälammen portti narahti, kun avasin sen. Kävelin portista sisään. Olin ajatellut lähteä tänään maastoon Aksun kanssa - ihan vain me kaksi. Aksu kirmasi tarhassa ja hörähteli tammoille. Päätin siivota orin karsinan ensin ja vasta sitten lähteä maastoon. Tuumasta toimeen, hain kottikärryt ja talikon. Nostelin lantakikkareita kottikärryihin ja tajusin onnekseni, ettei siivottavaa ollut paljon. Pian karsina oli siivottu ja menin kippaamaan kottikärryt lantalaan. Jälleen kerran vihaamani työ oli tehty. Juuri kun olin lähtemässä takaisin ulos, kuulin takaani naukaisun. Käännyin hitaasti ympäri ja huomasin mustavalkoisen kissanpennun. Kumarruin pennu puoleen ja huomasin sen jalassa haavan josta tihkui verta. Hätäännyin ja mietin kuumeisesti mitä minun pitäisi tehdä. Lopulta kaappasin pennun syliini ja lähdin kohti Sinten toimistoa kehräävä kissanpentu sylissäni. Sinte oli onneksi toimistossa ja kysyin häneltä mitä kannattaa tehdä. Hän sanoi, että haava pitää puhdistaa. Sinte lisäsi myös, että jalkaan voisi laittaa esimerkiksi siteen. Nyökkäsin ja lähdin hakemaan vessasta kaikkea, mitä tarvitaan pienen kissanpennun hoitoon. Putsasin haavan ja laitoin siihen siteen. Otin pennun taas syliini ja istuuduin Sinten viereen sohvalle. Kysäisin, voiko kissanpentu jäädä tallille. Sintestä idea oli loistava ja niin mustavalkoisesta mirristä tuli Metsälammen tallikissa. Sain päättää sille nimen. - Pörrö, tokaisin. Olin keksinyt nimen heti, kun olin tuon kissanpennun nähnyt. Sintelle se kävi mainiosti ja hän sanoi vielä: - Tämä kisumirri voi asua täällä sisällä ainakin toistaiseksi! En tiennyt mitä sanoa. Tämä oli niin mahtavaa! Silitin vielä Pörröä ja lähdin ulos. Juuri kun luulin pääseväni maastoon Aksun kanssa, Sinte huikkasi perääni: - Iida, voisit mennä auttamaan Destinyä! Hän on rakentamassa kentälle esterataa, kun pyysin. Huokaisin ja nyökkäsin hieman pettyneenä. Lähdin kuitenkin kävelemään kentän suuntaan, jossa Destiny parhaillaan kokosi esterataa - niin kuin Sinte oli sanonut. Destiny oli ensin hieman hämmentynyt, kun tulin auttamaan häntä. Vasta kun selitin, että Sinte oli pyytänyt minut auttamaan, Destiny huokaisi. Hän oli varmasti helpottunut, kun ei yksin tarvinnut raataa esteitten kanssa. Nyt ei ollut onneksi niin kuuma, joten esteitten kokoaminen oli huomattavasti helpompaa. Viimein saimme esteet kasattua ja Destiny kysyi minulta: - Haluutko lähtee mun kanssa nyt maastoon? Nyökkäsin, mutta tajusin kyllä, että minun ja Aksun yhteinen maastoretki meni päin puuta. Talutin varustetun Aksun kentän laidalle. Destiny ei ollut vielä tullut, mutta pain hän tallusti paikalle hoitohevosensa Fridan kanssa. Nousimme selkään ja suuntasimme maastopolulle. Olimme jo ravanneetkin, kun huomasimme, että oli alkanut satamaan. Tummat pilvet täyttivät taivaan. Destiny sanoi, että voisimme vielä jatkaa matkaa hetken. Hänen mielestään tämä olisi vain pieni sadekuuro joka menisi pian ohitse. Minua se hieman epäilytti, mutta en pannut vastaan. Pian kuulimme kuitenkin jyrinää ja alkoi sataa aivan kaatamalla. Hevosetkin hermostuivat ja steppasivat hermostuneesti paikallaan. Olimme juuri kääntymässä takaisin, kun salama iski läheiseen puuhun. Emme ehtineet tehdä mitään, kun puu kaatui maahan. Frida säikähti todella paljon ja lähti pukkilaukkaa toiseen suuntaan. Kuulin pian kirkaisun ja arvasin että Destiny oli tippunut selästä. Aksu ei onneksi ollut säikähtänyt niin pahasti kuin Frida ja lähdin etsimään Destinyä. Satoi edelleen, mutta pian näin tutun hahmon makaavan voivotellen ojassa. - Destiny! Ootsä kunnossa? kauhistelin. Hän sanoi olevansa muuten kunnossa, mutta jalkaan koski. Hyppäsin pois selästä ja luotin siihen, että Aksu pysyisi paikallaan. Menin ojaan ja sain kuin sainkin hänet ylös. Autoin hänet Aksun selkään. Itse aloin taluttamaan Aksua. Huutelimme Fridaa - tuloksetta. Pian pääsimme tallille ja silloin sade oli jo hellittänyt. Destiny oli kuitenkin huolissaan Fridasta, mutta kuitenkin turhaan. Tamma oli tallin pihalla varustettuna ja Sinte roikkui hurjistuneen tamman ohjaksissa. Viimein Sinte sai Fridan hallintaan ja menimme hänen luokseen. Kerroimme hänelle koko tarinan ja Sinte huokaisi helpotuksesta, kun mitään ei tapahtunut. Sinte jäi auttamaan Destinyä ja minä vein Aksun talliin. Annoin sille vielä heinät ja lähdin kotiin - onnellisena, ettei mitään tapahtunut. Sinten kommentti
Olipa tässä kerrassaan tapahtumatäyteinen tallipäivä! Minusta oli mukavaa, että sait nimeämäsi Pörrön kiinni siksi aikaa kun saimme haavan hoidettua: meillä kävi todellinen tuuri. Pörrö saa asustaa toistaiseksi talossani, odotetaan rauhassa että se kasvaa hieman isommaksi ja rohkeammaksi – sen jälkeen voimme päästää sen itse tutustumaan tallin ympäristöön. Onneksi teille ei sattunut mitään, vaikka maastoretkellänne alkoikin ukkostaa; olin tallilla huolissani siitä, kuinka hevoset suhtautuvat säähän. Maastoilusta kaatosateella saa sademerkin, kun taas Destinyn auttamisesta ansaitset ensiapumerkin. Kissan hoidosta voisin antaa sinulle tassumerkin. Autoit myös Destinyä kantamaan esteitä, jonka vuoksi saat myös sydänmerkin. Oletko varma, ettei tekeminen lopu kesken?
"...oli alkanut satamaan..." -> "...oli alkanut sataa..."
13,80v€
|
|
|
Post by Iida on Jun 12, 2013 7:07:30 GMT 2
HOITOTARINA RUNOMUODOSSA
Saavuin tallille aikaisin, ensin mä lattian lakaisin. (9)
Sitten hoitsuni Aksun näin, sitä voin hoitaa naurusuin.
Nousen mustan orin selkään, mä silloin vain vähän pelkään.
Takaisin tallille tulen, muistin, ratsastin myös eilen.
Pian mä tallustelen pois, pitempään en mä olla vois.
Sinten kommentti
Suoriuduit tästäkin – melko vaikeasta – ekstratehtävästä oikein kiitettävästi! Runon toisessa säkeessä oli yhdeksän tavua, muuten olit saanut kirjoitettua koko runon kalevalamittaan. Kalevalamitta on saanut nimensä Kalevala-kirjan runoista, jotka on kirjoitettu kahdeksantavuisiksi: ne voidaan laulaa tietyllä tahdilla, voit vaikka kokeilla tähän omaan runoosi! Seuraavalla kerralla voit tuoda lisää haastetta kirjoittamalla runoon loppusoinnut!
25v€ & satulahuopa
|
|
|
Post by Iida on Jun 13, 2013 11:47:20 GMT 2
ENSIMMÄINEN LEIRIPÄIVÄ 10.6
Kello oli jo pian viisi ja minulla oli todellakin kiire Metsälammen Ratsutallille. Tänään alkaisi leiri - jota olin odottanut innoissani. Hyppäsin ulos bussista ja lähdin juoksemaan painava kassi olallani. Saavuin paikalle juuri, kun Sinte oli jakamassa leirihoitsuja. Pahoittelin myöhästymistäni, heitin laukkuni muitten joukkoon ja istuuduin Emmin ja Viljan viereen. - Niin, jaetaanpas nyt nämä hoitsut! Sinte aloitti ja alkoi sitten jakamaan hoitsuja. Jossu sai hoitaa tällä leirillä Aksua ja minä taas... Sallia. Jos oikein muistan, tamma oli Frangon hoidokki ja oikealta nimeltään Mic Solahnra. Ei minulla valittamisen aihetta ollut, itse asiassa olin salaa toivonut Sallia leirihoitsukseni. Sinte sai viimein hevoset jaettua ja selosti vielä tämän päivän ohjelman: - Seuraavaksi saatte päättää kenen kanssa nukutte. Teitä on seitsemäntoista ja yhteen huoneeseen mahtuu neljä henkilöä. Tietysti yhteen huoneeseen tulee viisi tyttöä nukkumaan, ettei yhden tarvitse nukkua yötään yksin. Sen jälkeen, kun paikat on valittu ja tavarat viety huoneisiin niin tulkaa syömään! Nyökkäsimme ja otimme kassit mukaan. Sen jälkeen ryntäsimme varaamaan huoneita. Minä pääsin Jossun, Iitan, Alexandran sekä Emmin kanssa samaan huoneeseen. Seuraavaksi lähdimme syömään.
Olimme ensimmäiset pöydän ääressä. Istuuduimme vierekkäin ja pian olivat kaikki leiriläiset pöydän ääressä. Ruuaksi oli spaghettia ja jauhelihakastiketta - nam! Otimme ruokaa ja mitäs muutakaan olisimme tehneet kuin syöneet. Ruoka oli todella hyvää! Sitten kun kaikki olivat syöneet oli jälkiruoan aika. Saimme suklaamoussea. Mietin samalla, kun söin suklaamoussea, että kyllä Sinten jauhelihakastike ja suklaamousse päihittävät kotona päivälliseksi olleen pyttipannun ja raparperikiisselin! Kaikki olivat pian syöneet ja sitten Sinte kertoi, että seuraavaksi olisimme yhteisleikkejä ja -pelejä. Menimme lattialle rinkiin istumaan ja Sinte kysyi, olisiko kellään ideoita mitä pelattaisiin. Nostin käteni ylös ja Sinte antoi minulle puheenvuoron: - Totuutta tai tehtävää! Kaikki nyökkäilivät ja Sintekin suostui. Hän meni hakemaan tyhjän limsapullon ja tuli sitten takaisin rinkiin. Tiikeri sai pyörittää ensimmäisenä. "Onni" suosi tällä kertaa Suvia ja hän valitsi tehtävän. - Mene lantalaan tekemään kärrynpyörä! Milla keksi. Suvi nyrpisti nenäänsä, mutta lähti kuitenkin lantalaa kohti. Lähdimme kaikki hänen peräänsä. Suvi sai kärrynpyörän tehtyä ja juoksi pesemään kädet. Sitten jatkoimme ja nyt Suvi sai pyörittää. Nyt pullo pysähtyi minun kohdalleni. Halusin totuuden, koska jos tytöt olisivat keksineet minulle samanlaisen tehtävän kuin Suville niin... Pian Cecilia keksi minulle kerrottavaksi totuuden: - Onko Aksu sun mielestä paksukainen? Tytöt tirkuivat ja Sintekin virnisti. Myönsin, että Aksu on ehkä hieman pulleahko. Nyt oli minun vuoroni pyörittää pulloa...
Olimme totuutta tai tehtävää melkein tunnin, kunnes sitten kyllästyimme siihen. Mieleen painuvin hetki oli varmasti se, kun Sinte sai tehtäväkseen hyppiä tallin pihalla ja hoilata siellä jotakin siansaksaa. Sinte kyllä sanoi, ettei enää ikinä valitsisi tehtävää, sillä ohikulkija oli myös nähnyt Sinten tanssituokion. Kello alkoi jo olla aika paljon ja Sinte käski meidät hakemaan leirihoitsut tarhasta ja antamaan niille heinät. Lähdin automaattisesti kohti Aksun tarhaa, mutta pian tajusin, että lähdin aivan väärään suuntaan. Vaihdoin suuntaa ja menin hakemaan Sallin tarhasta. Ensin se ei antanut kiinni, mutta antautui kuitenkin hetken päästä. Lähdin taluttamaan sitä karsinaan. Otin Sallilta riimut pois ja annoin sille heinät. Tamma alkoi rouskuttaa tyytyväisenä heinää. Katselin sitä hetken, mutta suljin sitten karsinan oven ja lähdin kohti huonettani. Vaihdoin jo pyjaman ja menin peiton alle lukemaan kirjaa. Pian kuitenkin nukahdin ja näin unta, että laukkasin pilvien päällä Aksulla - vaikka tietysti Salli olikin leirihoitsuni.
Sinten kommentti
Ihana tarina, jossa oli leirifiilistä! Ei haittaa, vaikka tulitkin hieman myöhässä – uskon että ehdit tutustumaan hyvin muihin leiriläisiin, vaikka et ehtinytkään yhteiseen tutustumisrinkiin. Kiva, että keksitte muiden leiriläisten kanssa yhteistä tekemistä jo heti alussa: yleensä alkumetrit uuden leiriporukan kanssa saattavat olla hieman hiljaisia, kun kokeillaan kepillä jäätä. Huomenna olisikin luvassa heti aamusta kouluratsastustunti!
17,40v€
|
|
|
Post by Iida on Jun 13, 2013 16:41:05 GMT 2
TOINEN LEIRIPÄIVÄ 11.6
Heräsin kamalaan meluun toisena leiripäivänä. Yritin vaimentaa melua tukkimalla korvani, mutta se auttoi vain vähän. Nyt ei auttanut muu kuin ryömiä pois ihanan pehmeästä sängystä ja mennä katsomaan mikä pitää noin kamalaa melua. Minä sain tietysti mennä katsomaan, koska Jossu, Iita, Alexandra tai Emmi ei jaksanut. Meidän huoneessammehan oli viisi tyttöä. Nousin ylös ja kurkkasin ovesta ulos. Olisi pitänyt arvata! Sinte hakkasi lusikalla rautakattilaa ja Pörrö pyöri hänen jaloissaan. Kävelin väsyneenä Sinten luo ja pyysin häntä lopettamaan musisoinnin. Sinte vain naurahti ja kertoi kellon olevan jo kahdeksan. - Etkö sanonut että herätys on yheksältä? mumisin. Sinte toisti herätyksen olevan kahdeksalta ja jatkoi kattilan paukutusta. Korvani eivät enää kestäneet sitä mekkalaa ja sanoin Sintelle: - Voitko lopettaa, kaikki ovat jo varmasti herännyt!
Menin takaisin huoneeseen ja suljin oven. Kerroin muille, että laittaisivat vaatteet päälle ja tulisivat aamupalalle. Olin Emmin ja Jossun kanssa kakkosryhmässä, Tiikeri ja Alexandra ykkösryhmässä. Meillä alkaisi tunti yhdeltätoista, sillä aikaa tekisimme tallitöitä. Vedin vaatteet ylleni ja lähdin aamupalalle. Aamupalaksi oli leipää ja jugurttia. Söin nopeasti, koska halusin mennä moikkaamaan Aksuakin. Kiitin aamupalasta ja lähdin talliin. Livahdin Aksun karsinaan ja rapsuttelin sitä. Kuulin muitten tulevan ja tulin karsinasta pois. Olisi noloa jäädä kiinni rapsuttelemassa hoitsuaan, kun pitäisi tallitöitä tehdä. Muut kakkosryhmäläisetkin tulivat tekemään tallitöitä. Ykkösryhmäläisetkin tulivat laittamaan hevosia kuntoon. Vein Sallin tarhaan, että pystyisin siivoamaan sen karsinan. Tamma nautti päästessään ulos. Suljin tarhan portin ja menin hakemaan kottikärryjä. Siivoamisessa meni jonkin aikaa ja kun olin valmis menin kippaamaan kottikärryt lantalaan. Sitten vein ne omalle paikalleen. Päätin seuraavaksi lakaista käytävää. Hain harjan ja aloin lakaisemaan käytävää. Kello tuli pian niin paljon, että hevosia piti alkaa laittamaan valmiiksi. Niinpä hain Sallin tarhasta ja talutin karsinaan. Seuraavaksi hain sen harjapakin, suitset ja satulan. Harjasin ja varustin Sallin ja niin olimme valmiit leirin ensimmäiselle tunnille.
Ykkösryhmä tuli talliin juuri kun me olimme lähdössä kentälle. Talutimme hevoset kentälle ja Sinte käski meidän nousta selkään. Ensin ratsastimme käyntiä ja teimme pysähdyksiä sekä voltteja. Pian saimme ravata. Tuntui, että mikään ei käynyt Sintelle! Hän käski meidän koko ajan parantaa istuntaa tai vastaavaa. Aurinko porotti ja oli todella kuuma. Saimme lopputunnista laukata vähän. Sitten kun saimme tulla alas selästä, jalkani olivat aivan hyytelöä. Sallikin puuskutti ja sillä oli selvästi jano. Talutin sen suorinta tietä karsinaan, jossa Salli upotti turpansa vesiämpäriin heti, kun olin saanut siltä suitset ja satulan pois. Harjasin tamman vielä nopeasti. Sinte tuli huikkaamaan meille, että seuraavaksi olisi luonas - ruuaksi olisi tällä kertaa spaghettia ja jauhelikastiketta. Mikä parasta, jälkiruuaksi oli suklaamoussea!
Kaikki olivat viimein syöneet. Meillä olisi seuraavaksi teoriatunti. Sinte antoi meille lappuset missä oli kysymyksiä. Ne olivat kaikki kohtuullisen hankalia, mutta eivät kuitenkaan sellaisia, mitä kukaan ei tiennyt. Otin lyijykynän käteeni ja raapustin paperiini vastaukset. Olin ensimmäisenä valmis, joten tarkistin vielä vastaukset. Viimein olin varma niistä ja annoin lappusen Sintelle. Muut ratkoivat vielä kysymyksiä, mutta pian kaikki olivat kuitenkin vastanneet niihin. Sinte tarkisti lappuset nopeasti ja kertoi sitten, ketkä saivat hoitomerkit. Odotin omaa nimeäni ja viimein Sinte sanoi nimeni: - Iida, sait A-ratsastusmerkin ja B-ratsastusmerkin! Olisin pomppinut onnesta, mutten kehdannut. Viimein Sinte oli saanut kerrottua vastaukset ja sanoi meille: - Seuraavaksi lähdetään uittamaan hevosia! Vaihtakaa sopivat vaatteet niin lähdetään!
Tulimme lammelta ja menimme vaihtamaan pyjamat. Sitten Sinte kutsui meidät iltapalalle. Nautin iltapalasta ja otin kolme leipää - minulla oli todella kova nälkä. Sitten kun olin syönyt, menin sänkyyn. Luin taas kirjaa. Siinäkin oli musta shetlanninponi - se toi minulle mieleen Aksun.
Sinten kommentti
Huh, kuullostipa rankalta ja toiminnantäyteiseltä leiripäivältä! Sinulla ja Sallilla koulutunti meni mielestäni hyvin, vaikka istunnasta jouduin monen kohdalla nipottamaankin. Onnittelut tosiaan noista merkkisuorituksista, pitäähän niissä jotakin haastetta olla – vai mitä!
"- Voitko lopettaa, kaikki ovat jo varmasti herännyt!" -> Koska "olla" verbi on monikossa, myös "herätä" verbin tulisi olla: -> "– Voitko lopettaa, kaikki ovat jo varmasti heränneet!"
"Meillä alkaisi tunti yhdeltätoista, sillä aikaa tekisimme tallitöitä." -> "Meillä alkaisi tunti yhdeltätoista, sitä ennen tekisimme tallitöitä."
Wautsi, vai piirsit uittokuvan leiristä? Sellaisen haluaisin kovasti nähdä! Korjaathan tarinaan liittämäsi kuvan osoitteen, sillä juuri nyt se ei toimi, eikä kuva sen vuoksi näy – ainakaan minulle tänne.
11,50v€
|
|