|
|
Post by Leena on Nov 17, 2015 21:01:35 GMT 2
Puhtaanvalkea lumi oli laskeutunut tallipihan ylle, kun näin mustan orin tarhassa. Se heilautti häntäänsä osuen samalla pieneen puuntaimeen, joka pudotti kasan lunta maahan hennoilta oksiltaan. Ori säpsähti, ja lähti pukkilaukkaa tarhan toiseen päähän. Naurahdin tarhan portilla ja nappasin riimun käteeni aidantolpasta. Avasin portin ja hivuttauduni varovasti tarhaan sisälle. Vihelsin, ja ori pysähtyi ja käänsi päätään minun suuntaani. Lähestyin oria varovasti, riimu selkäni takana. Nappasin orin kiinni ja talutin sen portille, jonka olin sulkenut perässäni astellessani lumiseen tarhaan. Tarhassa ei ollut muita hevosia, joten jätin portin auki.
Tallissa tuoksui heinä ja juuri tehdyt iltaruoat, kun tulin sinne. Sidoin tarhasta hakeneeni Veeti-oriin käytävälle ja laskin karsinan oven viereen mukaan nappaamani harjapakin. Avasin pakin ja otin sieltä pehmeän harjan, jolla aion harjata Veetiä. Näin aivan selvästi, että se nautti siitä.
Kun lopulta sain Veetin hoidettua, lähdin hakemaan suitsia. Ajattelin ratsastaa ilman satulaa, sillä näin talvella hevosen selkä tuntuu aina niin mukavan lämpöiseltä! Pujotin suitset Veetin päähän ja lähdin lompsimaan maneesille päin. Vetäisin ohjat Veetin kaulalle ja asetin jalkani jalustimeen korokkeen päältä. Ponnstin selkään orin steppaillessa allani. Kerätessäni ohjia ratsuni pinkaisi kovaa vauhtia kohti maastopolkua saaden minut paniikkiin. Yritin sinnitellä selässä ja kiskoa ratsuani pysähdyksiin, mutta ratsuni vain kaahotti ja pukitteli enemmän. Hetken päästä en tiennyt lainkaan missä menimme. Näin vain ohi vilahtelevia maastoesteitä, joten nerokkaat aivoni päättelivät sijainniksemme Pirunmetsän maastoesteradan. Hevoseni jatkoi kaahottamistaan, joten en tajunnut ollenkaan milloin syöksyimme mitäkin estettä päin, vai hyppäsimmekö jostain peräti ylitse, riuhtaisin ohjista sahaavin liikkein tavoitteenani pysäyttää Veeti vihdoin. Hermoni olivat mennä, kun Veeti ei vain kuunnellut minua.
|
|
|
|
Post by Kamilla C. on Nov 18, 2015 20:16:16 GMT 2
uhtaanvalkea lumi oli laskeutunut tallipihan ylle, kun näin mustan orin tarhassa. Se heilautti häntäänsä osuen samalla pieneen puuntaimeen, joka pudotti kasan lunta maahan hennoilta oksiltaan. Ori säpsähti, ja lähti pukkilaukkaa tarhan toiseen päähän. Naurahdin tarhan portilla ja nappasin riimun käteeni aidantolpasta. Avasin portin ja hivuttauduni varovasti tarhaan sisälle. Vihelsin, ja ori pysähtyi ja käänsi päätään minun suuntaani. Lähestyin oria varovasti, riimu selkäni takana. Nappasin orin kiinni ja talutin sen portille, jonka olin sulkenut perässäni astellessani lumiseen tarhaan. Tarhassa ei ollut muita hevosia, joten jätin portin auki.
Tallissa tuoksui heinä ja juuri tehdyt iltaruoat, kun tulin sinne. Sidoin tarhasta hakeneeni Veeti-oriin käytävälle ja laskin karsinan oven viereen mukaan nappaamani harjapakin. Avasin pakin ja otin sieltä pehmeän harjan, jolla aion harjata Veetiä. Näin aivan selvästi, että se nautti siitä.
Kun lopulta sain Veetin hoidettua, lähdin hakemaan suitsia. Ajattelin ratsastaa ilman satulaa, sillä näin talvella hevosen selkä tuntuu aina niin mukavan lämpöiseltä! Pujotin suitset Veetin päähän ja lähdin lompsimaan maneesille päin. Vetäisin ohjat Veetin kaulalle ja asetin jalkani jalustimeen korokkeen päältä. Ponnstin selkään orin steppaillessa allani. Kerätessäni ohjia ratsuni pinkaisi kovaa vauhtia kohti maastopolkua saaden minut paniikkiin. Yritin sinnitellä selässä ja kiskoa ratsuani pysähdyksiin, mutta ratsuni vain kaahotti ja pukitteli enemmän. Hetken päästä en tiennyt lainkaan missä menimme. Näin vain ohi vilahtelevia maastoesteitä, joten nerokkaat aivoni päättelivät sijainniksemme Pirunmetsän maastoesteradan. Hevoseni jatkoi kaahottamistaan, joten en tajunnut ollenkaan milloin syöksyimme mitäkin estettä päin, vai hyppäsimmekö jostain peräti ylitse, riuhtaisin ohjista sahaavin liikkein tavoitteenani pysäyttää Veeti vihdoin. Hermoni olivat mennä, kun Veeti ei vain kuunnellut minua. Hevonen teki kuitenkin yhden esteen edessä äkkipysähdyksen - luultavasti siksi, että lumihiutaleita oli alkanut sataa taivaalta pieninä hippuina. Liu'uin pehmeään ja ohueeseen hankeen,
|
|
|
|
Post by Mia on Nov 19, 2015 16:44:31 GMT 2
uhtaanvalkea lumi oli laskeutunut tallipihan ylle, kun näin mustan orin tarhassa. Se heilautti häntäänsä osuen samalla pieneen puuntaimeen, joka pudotti kasan lunta maahan hennoilta oksiltaan. Ori säpsähti, ja lähti pukkilaukkaa tarhan toiseen päähän. Naurahdin tarhan portilla ja nappasin riimun käteeni aidantolpasta. Avasin portin ja hivuttauduni varovasti tarhaan sisälle. Vihelsin, ja ori pysähtyi ja käänsi päätään minun suuntaani. Lähestyin oria varovasti, riimu selkäni takana. Nappasin orin kiinni ja talutin sen portille, jonka olin sulkenut perässäni astellessani lumiseen tarhaan. Tarhassa ei ollut muita hevosia, joten jätin portin auki.
Tallissa tuoksui heinä ja juuri tehdyt iltaruoat, kun tulin sinne. Sidoin tarhasta hakeneeni Veeti-oriin käytävälle ja laskin karsinan oven viereen mukaan nappaamani harjapakin. Avasin pakin ja otin sieltä pehmeän harjan, jolla aion harjata Veetiä. Näin aivan selvästi, että se nautti siitä.
Kun lopulta sain Veetin hoidettua, lähdin hakemaan suitsia. Ajattelin ratsastaa ilman satulaa, sillä näin talvella hevosen selkä tuntuu aina niin mukavan lämpöiseltä! Pujotin suitset Veetin päähän ja lähdin lompsimaan maneesille päin. Vetäisin ohjat Veetin kaulalle ja asetin jalkani jalustimeen korokkeen päältä. Ponnstin selkään orin steppaillessa allani. Kerätessäni ohjia ratsuni pinkaisi kovaa vauhtia kohti maastopolkua saaden minut paniikkiin. Yritin sinnitellä selässä ja kiskoa ratsuani pysähdyksiin, mutta ratsuni vain kaahotti ja pukitteli enemmän. Hetken päästä en tiennyt lainkaan missä menimme. Näin vain ohi vilahtelevia maastoesteitä, joten nerokkaat aivoni päättelivät sijainniksemme Pirunmetsän maastoesteradan. Hevoseni jatkoi kaahottamistaan, joten en tajunnut ollenkaan milloin syöksyimme mitäkin estettä päin, vai hyppäsimmekö jostain peräti ylitse, riuhtaisin ohjista sahaavin liikkein tavoitteenani pysäyttää Veeti vihdoin. Hermoni olivat mennä, kun Veeti ei vain kuunnellut minua. Hevonen teki kuitenkin yhden esteen edessä äkkipysähdyksen - luultavasti siksi, että lumihiutaleita oli alkanut sataa taivaalta pieninä hippuina. Liu'uin pehmeään ja ohueeseen hankeen, lärvi edellä.
|
|
|
|
Post by Kamilla C. on Nov 19, 2015 19:04:40 GMT 2
Puhtaanvalkea lumi oli laskeutunut tallipihan ylle, kun näin mustan orin tarhassa. Se heilautti häntäänsä osuen samalla pieneen puuntaimeen, joka pudotti kasan lunta maahan hennoilta oksiltaan. Ori säpsähti, ja lähti pukkilaukkaa tarhan toiseen päähän. Naurahdin tarhan portilla ja nappasin riimun käteeni aidantolpasta. Avasin portin ja hivuttauduni varovasti tarhaan sisälle. Vihelsin, ja ori pysähtyi ja käänsi päätään minun suuntaani. Lähestyin oria varovasti, riimu selkäni takana. Nappasin orin kiinni ja talutin sen portille, jonka olin sulkenut perässäni astellessani lumiseen tarhaan. Tarhassa ei ollut muita hevosia, joten jätin portin auki.
Tallissa tuoksui heinä ja juuri tehdyt iltaruoat, kun tulin sinne. Sidoin tarhasta hakeneeni Veeti-oriin käytävälle ja laskin karsinan oven viereen mukaan nappaamani harjapakin. Avasin pakin ja otin sieltä pehmeän harjan, jolla aion harjata Veetiä. Näin aivan selvästi, että se nautti siitä.
Kun lopulta sain Veetin hoidettua, lähdin hakemaan suitsia. Ajattelin ratsastaa ilman satulaa, sillä näin talvella hevosen selkä tuntuu aina niin mukavan lämpöiseltä! Pujotin suitset Veetin päähän ja lähdin lompsimaan maneesille päin. Vetäisin ohjat Veetin kaulalle ja asetin jalkani jalustimeen korokkeen päältä. Ponnstin selkään orin steppaillessa allani. Kerätessäni ohjia ratsuni pinkaisi kovaa vauhtia kohti maastopolkua saaden minut paniikkiin. Yritin sinnitellä selässä ja kiskoa ratsuani pysähdyksiin, mutta ratsuni vain kaahotti ja pukitteli enemmän. Hetken päästä en tiennyt lainkaan missä menimme. Näin vain ohi vilahtelevia maastoesteitä, joten nerokkaat aivoni päättelivät sijainniksemme Pirunmetsän maastoesteradan. Hevoseni jatkoi kaahottamistaan, joten en tajunnut ollenkaan milloin syöksyimme mitäkin estettä päin, vai hyppäsimmekö jostain peräti ylitse, riuhtaisin ohjista sahaavin liikkein tavoitteenani pysäyttää Veeti vihdoin. Hermoni olivat mennä, kun Veeti ei vain kuunnellut minua. Hevonen teki kuitenkin yhden esteen edessä äkkipysähdyksen - luultavasti siksi, että lumihiutaleita oli alkanut sataa taivaalta pieninä hippuina. Liu'uin pehmeään ja ohueeseen hankeen, lärvi edellä. Ei sattunut, mutta Veeti viiletti kohti tammoja, mitähän
|
|
|
|
Post by Mia on Nov 20, 2015 16:04:12 GMT 2
Puhtaanvalkea lumi oli laskeutunut tallipihan ylle, kun näin mustan orin tarhassa. Se heilautti häntäänsä osuen samalla pieneen puuntaimeen, joka pudotti kasan lunta maahan hennoilta oksiltaan. Ori säpsähti, ja lähti pukkilaukkaa tarhan toiseen päähän. Naurahdin tarhan portilla ja nappasin riimun käteeni aidantolpasta. Avasin portin ja hivuttauduni varovasti tarhaan sisälle. Vihelsin, ja ori pysähtyi ja käänsi päätään minun suuntaani. Lähestyin oria varovasti, riimu selkäni takana. Nappasin orin kiinni ja talutin sen portille, jonka olin sulkenut perässäni astellessani lumiseen tarhaan. Tarhassa ei ollut muita hevosia, joten jätin portin auki.
Tallissa tuoksui heinä ja juuri tehdyt iltaruoat, kun tulin sinne. Sidoin tarhasta hakeneeni Veeti-oriin käytävälle ja laskin karsinan oven viereen mukaan nappaamani harjapakin. Avasin pakin ja otin sieltä pehmeän harjan, jolla aion harjata Veetiä. Näin aivan selvästi, että se nautti siitä.
Kun lopulta sain Veetin hoidettua, lähdin hakemaan suitsia. Ajattelin ratsastaa ilman satulaa, sillä näin talvella hevosen selkä tuntuu aina niin mukavan lämpöiseltä! Pujotin suitset Veetin päähän ja lähdin lompsimaan maneesille päin. Vetäisin ohjat Veetin kaulalle ja asetin jalkani jalustimeen korokkeen päältä. Ponnstin selkään orin steppaillessa allani. Kerätessäni ohjia ratsuni pinkaisi kovaa vauhtia kohti maastopolkua saaden minut paniikkiin. Yritin sinnitellä selässä ja kiskoa ratsuani pysähdyksiin, mutta ratsuni vain kaahotti ja pukitteli enemmän. Hetken päästä en tiennyt lainkaan missä menimme. Näin vain ohi vilahtelevia maastoesteitä, joten nerokkaat aivoni päättelivät sijainniksemme Pirunmetsän maastoesteradan. Hevoseni jatkoi kaahottamistaan, joten en tajunnut ollenkaan milloin syöksyimme mitäkin estettä päin, vai hyppäsimmekö jostain peräti ylitse, riuhtaisin ohjista sahaavin liikkein tavoitteenani pysäyttää Veeti vihdoin. Hermoni olivat mennä, kun Veeti ei vain kuunnellut minua. Hevonen teki kuitenkin yhden esteen edessä äkkipysähdyksen - luultavasti siksi, että lumihiutaleita oli alkanut sataa taivaalta pieninä hippuina. Liu'uin pehmeään ja ohueeseen hankeen, lärvi edellä. Ei sattunut, mutta Veeti viiletti kohti tammoja, mitähän seuraavaksi!? Pelkäsin pahinta.
|
|
|
|
Post by Kamilla C. on Nov 20, 2015 20:45:11 GMT 2
Puhtaanvalkea lumi oli laskeutunut tallipihan ylle, kun näin mustan orin tarhassa. Se heilautti häntäänsä osuen samalla pieneen puuntaimeen, joka pudotti kasan lunta maahan hennoilta oksiltaan. Ori säpsähti, ja lähti pukkilaukkaa tarhan toiseen päähän. Naurahdin tarhan portilla ja nappasin riimun käteeni aidantolpasta. Avasin portin ja hivuttauduni varovasti tarhaan sisälle. Vihelsin, ja ori pysähtyi ja käänsi päätään minun suuntaani. Lähestyin oria varovasti, riimu selkäni takana. Nappasin orin kiinni ja talutin sen portille, jonka olin sulkenut perässäni astellessani lumiseen tarhaan. Tarhassa ei ollut muita hevosia, joten jätin portin auki.
Tallissa tuoksui heinä ja juuri tehdyt iltaruoat, kun tulin sinne. Sidoin tarhasta hakeneeni Veeti-oriin käytävälle ja laskin karsinan oven viereen mukaan nappaamani harjapakin. Avasin pakin ja otin sieltä pehmeän harjan, jolla aion harjata Veetiä. Näin aivan selvästi, että se nautti siitä.
Kun lopulta sain Veetin hoidettua, lähdin hakemaan suitsia. Ajattelin ratsastaa ilman satulaa, sillä näin talvella hevosen selkä tuntuu aina niin mukavan lämpöiseltä! Pujotin suitset Veetin päähän ja lähdin lompsimaan maneesille päin. Vetäisin ohjat Veetin kaulalle ja asetin jalkani jalustimeen korokkeen päältä. Ponnstin selkään orin steppaillessa allani. Kerätessäni ohjia ratsuni pinkaisi kovaa vauhtia kohti maastopolkua saaden minut paniikkiin. Yritin sinnitellä selässä ja kiskoa ratsuani pysähdyksiin, mutta ratsuni vain kaahotti ja pukitteli enemmän. Hetken päästä en tiennyt lainkaan missä menimme. Näin vain ohi vilahtelevia maastoesteitä, joten nerokkaat aivoni päättelivät sijainniksemme Pirunmetsän maastoesteradan. Hevoseni jatkoi kaahottamistaan, joten en tajunnut ollenkaan milloin syöksyimme mitäkin estettä päin, vai hyppäsimmekö jostain peräti ylitse, riuhtaisin ohjista sahaavin liikkein tavoitteenani pysäyttää Veeti vihdoin. Hermoni olivat mennä, kun Veeti ei vain kuunnellut minua. Hevonen teki kuitenkin yhden esteen edessä äkkipysähdyksen - luultavasti siksi, että lumihiutaleita oli alkanut sataa taivaalta pieninä hippuina. Liu'uin pehmeään ja ohueeseen hankeen, lärvi edellä. Ei sattunut, mutta Veeti viiletti kohti tammoja, mitähän seuraavaksi!? Pelkäsin pahinta. Vihelsin Veetiä vaivalloisesti, kyllä minuun sittenkin
|
|
|
|
Post by Mia on Nov 27, 2015 20:20:00 GMT 2
Puhtaanvalkea lumi oli laskeutunut tallipihan ylle, kun näin mustan orin tarhassa. Se heilautti häntäänsä osuen samalla pieneen puuntaimeen, joka pudotti kasan lunta maahan hennoilta oksiltaan. Ori säpsähti, ja lähti pukkilaukkaa tarhan toiseen päähän. Naurahdin tarhan portilla ja nappasin riimun käteeni aidantolpasta. Avasin portin ja hivuttauduni varovasti tarhaan sisälle. Vihelsin, ja ori pysähtyi ja käänsi päätään minun suuntaani. Lähestyin oria varovasti, riimu selkäni takana. Nappasin orin kiinni ja talutin sen portille, jonka olin sulkenut perässäni astellessani lumiseen tarhaan. Tarhassa ei ollut muita hevosia, joten jätin portin auki.
Tallissa tuoksui heinä ja juuri tehdyt iltaruoat, kun tulin sinne. Sidoin tarhasta hakeneeni Veeti-oriin käytävälle ja laskin karsinan oven viereen mukaan nappaamani harjapakin. Avasin pakin ja otin sieltä pehmeän harjan, jolla aion harjata Veetiä. Näin aivan selvästi, että se nautti siitä.
Kun lopulta sain Veetin hoidettua, lähdin hakemaan suitsia. Ajattelin ratsastaa ilman satulaa, sillä näin talvella hevosen selkä tuntuu aina niin mukavan lämpöiseltä! Pujotin suitset Veetin päähän ja lähdin lompsimaan maneesille päin. Vetäisin ohjat Veetin kaulalle ja asetin jalkani jalustimeen korokkeen päältä. Ponnstin selkään orin steppaillessa allani. Kerätessäni ohjia ratsuni pinkaisi kovaa vauhtia kohti maastopolkua saaden minut paniikkiin. Yritin sinnitellä selässä ja kiskoa ratsuani pysähdyksiin, mutta ratsuni vain kaahotti ja pukitteli enemmän. Hetken päästä en tiennyt lainkaan missä menimme. Näin vain ohi vilahtelevia maastoesteitä, joten nerokkaat aivoni päättelivät sijainniksemme Pirunmetsän maastoesteradan. Hevoseni jatkoi kaahottamistaan, joten en tajunnut ollenkaan milloin syöksyimme mitäkin estettä päin, vai hyppäsimmekö jostain peräti ylitse, riuhtaisin ohjista sahaavin liikkein tavoitteenani pysäyttää Veeti vihdoin. Hermoni olivat mennä, kun Veeti ei vain kuunnellut minua. Hevonen teki kuitenkin yhden esteen edessä äkkipysähdyksen - luultavasti siksi, että lumihiutaleita oli alkanut sataa taivaalta pieninä hippuina. Liu'uin pehmeään ja ohueeseen hankeen, lärvi edellä. Ei sattunut, mutta Veeti viiletti kohti tammoja, mitähän seuraavaksi!? Pelkäsin pahinta. Vihelsin Veetiä vaivalloisesti, kyllä minuun sittenkin taisi jotain pieniä toivenrippeitä jäädä. - Veeti ilmaantui kuin ilmaantuikin pusikon suojista.
|
|
|
|
Post by Kamilla C. on Nov 28, 2015 11:31:01 GMT 2
Puhtaanvalkea lumi oli laskeutunut tallipihan ylle, kun näin mustan orin tarhassa. Se heilautti häntäänsä osuen samalla pieneen puuntaimeen, joka pudotti kasan lunta maahan hennoilta oksiltaan. Ori säpsähti, ja lähti pukkilaukkaa tarhan toiseen päähän. Naurahdin tarhan portilla ja nappasin riimun käteeni aidantolpasta. Avasin portin ja hivuttauduni varovasti tarhaan sisälle. Vihelsin, ja ori pysähtyi ja käänsi päätään minun suuntaani. Lähestyin oria varovasti, riimu selkäni takana. Nappasin orin kiinni ja talutin sen portille, jonka olin sulkenut perässäni astellessani lumiseen tarhaan. Tarhassa ei ollut muita hevosia, joten jätin portin auki.
Tallissa tuoksui heinä ja juuri tehdyt iltaruoat, kun tulin sinne. Sidoin tarhasta hakeneeni Veeti-oriin käytävälle ja laskin karsinan oven viereen mukaan nappaamani harjapakin. Avasin pakin ja otin sieltä pehmeän harjan, jolla aion harjata Veetiä. Näin aivan selvästi, että se nautti siitä.
Kun lopulta sain Veetin hoidettua, lähdin hakemaan suitsia. Ajattelin ratsastaa ilman satulaa, sillä näin talvella hevosen selkä tuntuu aina niin mukavan lämpöiseltä! Pujotin suitset Veetin päähän ja lähdin lompsimaan maneesille päin. Vetäisin ohjat Veetin kaulalle ja asetin jalkani jalustimeen korokkeen päältä. Ponnstin selkään orin steppaillessa allani. Kerätessäni ohjia ratsuni pinkaisi kovaa vauhtia kohti maastopolkua saaden minut paniikkiin. Yritin sinnitellä selässä ja kiskoa ratsuani pysähdyksiin, mutta ratsuni vain kaahotti ja pukitteli enemmän. Hetken päästä en tiennyt lainkaan missä menimme. Näin vain ohi vilahtelevia maastoesteitä, joten nerokkaat aivoni päättelivät sijainniksemme Pirunmetsän maastoesteradan. Hevoseni jatkoi kaahottamistaan, joten en tajunnut ollenkaan milloin syöksyimme mitäkin estettä päin, vai hyppäsimmekö jostain peräti ylitse, riuhtaisin ohjista sahaavin liikkein tavoitteenani pysäyttää Veeti vihdoin. Hermoni olivat mennä, kun Veeti ei vain kuunnellut minua. Hevonen teki kuitenkin yhden esteen edessä äkkipysähdyksen - luultavasti siksi, että lumihiutaleita oli alkanut sataa taivaalta pieninä hippuina. Liu'uin pehmeään ja ohueeseen hankeen, lärvi edellä. Ei sattunut, mutta Veeti viiletti kohti tammoja, mitähän seuraavaksi!? Pelkäsin pahinta. Vihelsin Veetiä vaivalloisesti, kyllä minuun sittenkin taisi jotain pieniä toivenrippeitä jäädä. - Veeti ilmaantui kuin ilmaantuikin pusikon suojista. Huokaisin helpotuksesta, mutta juuri, kun olin saamassa otteen Veetin ohjista, pusikossa räsähti ja Veeti
|
|
|
|
Post by Cindy on Mar 5, 2016 19:16:05 GMT 2
Puhtaanvalkea lumi oli laskeutunut tallipihan ylle, kun näin mustan orin tarhassa. Se heilautti häntäänsä osuen samalla pieneen puuntaimeen, joka pudotti kasan lunta maahan hennoilta oksiltaan. Ori säpsähti, ja lähti pukkilaukkaa tarhan toiseen päähän. Naurahdin tarhan portilla ja nappasin riimun käteeni aidantolpasta. Avasin portin ja hivuttauduni varovasti tarhaan sisälle. Vihelsin, ja ori pysähtyi ja käänsi päätään minun suuntaani. Lähestyin oria varovasti, riimu selkäni takana. Nappasin orin kiinni ja talutin sen portille, jonka olin sulkenut perässäni astellessani lumiseen tarhaan. Tarhassa ei ollut muita hevosia, joten jätin portin auki.
Tallissa tuoksui heinä ja juuri tehdyt iltaruoat, kun tulin sinne. Sidoin tarhasta hakeneeni Veeti-oriin käytävälle ja laskin karsinan oven viereen mukaan nappaamani harjapakin. Avasin pakin ja otin sieltä pehmeän harjan, jolla aion harjata Veetiä. Näin aivan selvästi, että se nautti siitä.
Kun lopulta sain Veetin hoidettua, lähdin hakemaan suitsia. Ajattelin ratsastaa ilman satulaa, sillä näin talvella hevosen selkä tuntuu aina niin mukavan lämpöiseltä! Pujotin suitset Veetin päähän ja lähdin lompsimaan maneesille päin. Vetäisin ohjat Veetin kaulalle ja asetin jalkani jalustimeen korokkeen päältä. Ponnstin selkään orin steppaillessa allani. Kerätessäni ohjia ratsuni pinkaisi kovaa vauhtia kohti maastopolkua saaden minut paniikkiin. Yritin sinnitellä selässä ja kiskoa ratsuani pysähdyksiin, mutta ratsuni vain kaahotti ja pukitteli enemmän. Hetken päästä en tiennyt lainkaan missä menimme. Näin vain ohi vilahtelevia maastoesteitä, joten nerokkaat aivoni päättelivät sijainniksemme Pirunmetsän maastoesteradan. Hevoseni jatkoi kaahottamistaan, joten en tajunnut ollenkaan milloin syöksyimme mitäkin estettä päin, vai hyppäsimmekö jostain peräti ylitse, riuhtaisin ohjista sahaavin liikkein tavoitteenani pysäyttää Veeti vihdoin. Hermoni olivat mennä, kun Veeti ei vain kuunnellut minua. Hevonen teki kuitenkin yhden esteen edessä äkkipysähdyksen - luultavasti siksi, että lumihiutaleita oli alkanut sataa taivaalta pieninä hippuina. Liu'uin pehmeään ja ohueeseen hankeen, lärvi edellä. Ei sattunut, mutta Veeti viiletti kohti tammoja, mitähän seuraavaksi!? Pelkäsin pahinta. Vihelsin Veetiä vaivalloisesti, kyllä minuun sittenkin taisi jotain pieniä toivenrippeitä jäädä. - Veeti ilmaantui kuin ilmaantuikin pusikon suojista. Huokaisin helpotuksesta, mutta juuri, kun olin saamassa otteen Veetin ohjista, pusikossa räsähti.
Veeti pelästyi räsähdystä, teki u-käännöksen takajalkojensa ympäri ja ryntäsi villiä kiitolaukkaa polkua eteenpäin.
|
|
|
|
Post by Heidi on Apr 21, 2016 17:54:17 GMT 2
Puhtaanvalkea lumi oli laskeutunut tallipihan ylle, kun näin mustan orin tarhassa. Se heilautti häntäänsä osuen samalla pieneen puuntaimeen, joka pudotti kasan lunta maahan hennoilta oksiltaan. Ori säpsähti, ja lähti pukkilaukkaa tarhan toiseen päähän. Naurahdin tarhan portilla ja nappasin riimun käteeni aidantolpasta. Avasin portin ja hivuttauduni varovasti tarhaan sisälle. Vihelsin, ja ori pysähtyi ja käänsi päätään minun suuntaani. Lähestyin oria varovasti, riimu selkäni takana. Nappasin orin kiinni ja talutin sen portille, jonka olin sulkenut perässäni astellessani lumiseen tarhaan. Tarhassa ei ollut muita hevosia, joten jätin portin auki.
Tallissa tuoksui heinä ja juuri tehdyt iltaruoat, kun tulin sinne. Sidoin tarhasta hakeneeni Veeti-oriin käytävälle ja laskin karsinan oven viereen mukaan nappaamani harjapakin. Avasin pakin ja otin sieltä pehmeän harjan, jolla aion harjata Veetiä. Näin aivan selvästi, että se nautti siitä.
Kun lopulta sain Veetin hoidettua, lähdin hakemaan suitsia. Ajattelin ratsastaa ilman satulaa, sillä näin talvella hevosen selkä tuntuu aina niin mukavan lämpöiseltä! Pujotin suitset Veetin päähän ja lähdin lompsimaan maneesille päin. Vetäisin ohjat Veetin kaulalle ja asetin jalkani jalustimeen korokkeen päältä. Ponnstin selkään orin steppaillessa allani. Kerätessäni ohjia ratsuni pinkaisi kovaa vauhtia kohti maastopolkua saaden minut paniikkiin. Yritin sinnitellä selässä ja kiskoa ratsuani pysähdyksiin, mutta ratsuni vain kaahotti ja pukitteli enemmän. Hetken päästä en tiennyt lainkaan missä menimme. Näin vain ohi vilahtelevia maastoesteitä, joten nerokkaat aivoni päättelivät sijainniksemme Pirunmetsän maastoesteradan. Hevoseni jatkoi kaahottamistaan, joten en tajunnut ollenkaan milloin syöksyimme mitäkin estettä päin, vai hyppäsimmekö jostain peräti ylitse, riuhtaisin ohjista sahaavin liikkein tavoitteenani pysäyttää Veeti vihdoin. Hermoni olivat mennä, kun Veeti ei vain kuunnellut minua. Hevonen teki kuitenkin yhden esteen edessä äkkipysähdyksen - luultavasti siksi, että lumihiutaleita oli alkanut sataa taivaalta pieninä hippuina. Liu'uin pehmeään ja ohueeseen hankeen, lärvi edellä. Ei sattunut, mutta Veeti viiletti kohti tammoja, mitähän seuraavaksi!? Pelkäsin pahinta. Vihelsin Veetiä vaivalloisesti, kyllä minuun sittenkin taisi jotain pieniä toivenrippeitä jäädä. - Veeti ilmaantui kuin ilmaantuikin pusikon suojista. Huokaisin helpotuksesta, mutta juuri, kun olin saamassa otteen Veetin ohjista, pusikossa räsähti.
Veeti pelästyi räsähdystä, teki u-käännöksen takajalkojensa ympäri ja ryntäsi villiä kiitolaukkaa polkua eteenpäin. Tunsin, kuinka jalustimeni irtosivat jaloistani ja heilahdin Veetin kaulalle.
|
|
Terveisiä kaikille Metsiksen tyypeille, jos satutte tänne tienne löytämään 
mukava törmätä vielä vanhoihin tallilaisiin! Mäkin käyn välillä täällä fiilistelemässä, harmi ettei photobucketiin ladatut kuvat enää näy, siinä on aika kova urakka lähteä korjaamaan niitä 
tsemppiä kaikille kaikkeen mitä teette 
Mulla meni ihan ranttaliksi kurssien valinta, joten mulla luultavasti venyy lukio 4 vuoteen. Yksikään aine ei kiinnosta niin paljon että sitä haluaisi mitenkään kirjottaa ja koulumoti on muutenkin olematon kaiken muun keskellä :/