Kassun päiväkirja

[Sinte]

Castor v.d. Zanneshof

she-o, 100 cm
om. Sinte

[Minkki]

Tervetuloa Metsälampeen!

Tallipihaan kaartui auto

perässään kivenharmaa traileri
tallipihassa vilske käy
talli täysin autio

Hengitystä pidättäen odottavat
kärsimättöminä autoa tuijottavat
kymmenen silmäparia naulittuna
aivan kuin noiduttuna

Lopulta ulos astuu kuljettaja
paperijuttuja selvittää
pian meillekin selviää
mikä kopissa lymyää

Minkälainen poni olisikaan
rauhallinen ja pettämätön
vaiko villi ja arvaamaton?
Salaisuus tuo meille paljastuu
kun Sinte sisälle traileriin astuu

Ulos taluttaa ponin valkean
sydän hakkaa, "kohta halkean!"
Pikkuponi häntäänsä huiskauttaa
harjaansa heilauttaa
ja raikuvan hirnauksen toitottaa

Tervetuloa Metsälammen ratsutallille, Kassu!

Sinten kommentti

Anteeksi, kun kommentointi on kestänyt. Tämä merkintä oli hukkunut uudemman taakse

Ihana kuva Metsiksen uudesta asukkaasta! Toivotaan että Kassu sopeutuu pian uuteen ympäristöön, tallilaisiin ja hevoskavereihin. Talli onkin kaivannut tällaista pikkuponia

Suloinen runo Kassun saapumisesta! Runo kertoi lyhyesti ja ytimekkäästi piirroksesta, jonka eteen olit selvästi nähnyt vaivaa. Varjostuksesi ovat upeita, ja piirrät selkeitä piirroksia joista löytyy kuitenkin yksityiskohtia. Olet onnistunut erinomaisesti trailerin piirtämisessä! Todella siisti ja nätti piirros Kassun saapumisesta Metsälammelle. Tällaisia päiväkirjoja on ihana lukea myöhemmin!

17,50v€

[Rosa]

Sainpa vihdoin räpsäistyä ja siirrettyä koneelle kuvan tästä lievästi kesken jääneestä ikivanhasta teoksesta

Jokatapauksessa, tässä ikuistettuna Kassun fiiliksiä työnteosta. Ori oli ilmeisen katkera, kun kamut jäi mussuttelemaan heiniä ja toinen raukka joutui lähtemään pikaiselle (Kassun mielestä IHAN liian pitkälle) tutustumislenkille lähimetsiin. Itse lenkki kuitenkin sujui suuremitta ongelmitta, tietysti lukuunottamatta pientä pikkuponin egoon kuuluvaa kiukkuilua  (Ounou, häntäkin jäi tässä kaikessa kiireessä )

Tausta jäi harmillisesti hiukan puolitiehen inspiraation kadotessa kuin tuhka tuuleen


Loppuun vielä, tervetuloa Metsikseen Kassu!

Sinten kommentti

Kassu onkin nyt toivotettu moneen kertaan tervetulleeksi Tällaisia päiväkirjamerkintöjä on ihanaa lukea jälkeenpäin! Toivottavasti pikkuponi sopeutuu pian vilkkaaseen ratsastuskoulun elämään! Vauhtia Kassulta tuntuu ainakin löytyvän, saas nähdä miten se käyttäytyy ratsastustunneilla Tällaista pikkuponia Metsis onkin kaivannut!

Ihana piirros Kassusta! Vauhdikas pukkikuva kertoo kaiken oleellisen orin luonteesta. Olet onnistunut hyvin pyöreän shetlanninponin rakenteen piirtämisessä! Kuvan värisävyt ovat hieman haalistuneet skannauksessa (?). Taustan puuttuminen ei haittaa – mutta missä on ponin häntä!

15,20v€

[Mikaela]

Tutustumista Metsälampeen (ja Kassuun)

Näppäilin navigaattoriin Metsälammen ratsutallin osoitteen ja käynnistin autoni. Olin arvellut matkan olevan paaaljon, paljon pidempi. Mutta positiivisena yllätyksenä talli sijaitsikin vain parin kilometrin päässä kotoani. Olin pukeutunut tummansinisiin ratsastushousuihin, mustaan huppariin jonka päälle olin ujuttanut pinkin toppaliivin. Jaloissa minulla oli tietenkin tummanruskeat jodhpurini.

Nousin jokseenkin kömpelösti ulos autosta ja katsahdin eteenpäin. Tallilla oli täysi tohina päällä. Näin Sinten istumassa kentän päädyssä ikään kuin tuomaroimassa… Samassa muistin, että tallin järjestämien leikkimielisten temppukilpailuiden ajankohta oli 8.11, torstaina. Eli tänään! ”Nooh, mitäpä pienistä”, ajattelin. Pysähdyin katselemaan kilpailujen kulkua kentän laidalle, ”katsomoon”, missä seisoi muutama muukin. Monet uteliaan ystävälliset silmäparit olivat leimaantuneet minuun, ja tunsin oloni hiukan kiusalliseksi.

Nojauduin kentän aitaa vasten ja koetin keskittyä kilpailuiden seuraamiseen. Samassa rento ja ystävällinen ääni takanani sanoia: ”Moi! Mun nimeni on Leena, ja toimin Metsiksen ratsastuksenopettajana. En oo nähnyt sua täällä aiemmin, oletko uusi? Kaipaatko apua jossain?” Käännähdin ja näin hymyilevät kasvot, naisen pää oli kysyvästi kallellaan. ”Moi!… Tuota noin, nimeni on Mikaela. Sovimme Sinten kanssa, että saisin alkaisin käymään Metsiksessä. Hoitoponini on se lumivalkea Shetukka, Kassu. Olen täällä nyt ensimmäistä kertaa. Apu vois tosiaan olla tarpeen, en tiedä yhtään mitä mun pitäisi tehdä!” naurahdin hieman vaivautuneesti. Leena viittoi minua seuraamaan, ja minähän seurasin. Matkalla hän pyysi minua kertomaan taustoistani jne. Ja kertoi itsekin vähän työnkuvastaan Metsälammella, ja siittä miten hän oli tänne päätynyt. Aloin pitää Leenasta heti ensikohtaamisellamme.

Pienen pieni harmahtava turpa kurkotteli karsinan oven ylitse, kuului kimeä hirnahdus, ja sitten näin sen. Kimo Shetlanninponiori hamuili ulkomaailmaan, kuopi ja hirnui kärsimättömästi. Se oli niin matala, ettei se nähnyt karsinan oven ylitse, vain se moneen kertaan mainittu harmahtava turpa ulottui koskettamaan kättäni. ”Siinä on nyt Kassu ”, Leena sanoi. Mutisin jotain epämääräistä, mitä en kuullut kyllä itsekään. ”Heh heh, onks e noin ihana?” Leena leikitteli. Nauroin ja katsahdin naista kohti: ”On se! Ihanaa päästä taas tallille, ihanaa päästä taas tekemisiin näiden ponien kanssa!” Leena nauroi ja hymyili. Samassa talliin alkoi tulvia ihmisiä hevosia tai poneja vierellään talutellen. Temppukisat oli ilmeisesti saatettu päätökseen. Peruutimme seinää vasten väistääksemme ratsukoita kapeahkolla käytävällä. Jonon viimeisenä tepasteli Sinte, hän sulki sivutallin ovet perässään. Nainen huomasi minut, huikkasi tervehdyksen, ja käveli luokseni. Leena jätti meidät kahden kesken ja lähti tarjoamaan apuaan kisasuorituksesta palanneille pienille ja vanhemmille ratsastajille.

”Kiva, että pääsit tulemaan!” Sinte hihkaisi, ja raaputti kevyesti Kassun kärsimätöntä päätä karsinan ovelta. ”Nooh, ilo oli ihan mun puolellani! Kassu on ihana!” hihkuin. ”Hah, niinhän se kyllä on, tosin saatat muuttaa vielä mielesi, tässä meidän Kassussamme on aikas lailla semmoista hulivilin vikaa!” Sinte varoitteli hu*neena. ”Njääh, eikös kaikissa Shettiksissä ole?” virnistin. Sinte hymyili takaisin, ja käänsi päänsä kohti pientä ponia. ”Kassu taitaa kaipailla jo iltapalaansa…” nainen vilkaisi kelloaan ja jatkoi: ”Noh, kyllähän nyt on jo iltaheinien aika, Kassu”, Sinte sanoi. Lähdin auttelemaan tallityttöjä iltatallin kanssa. Jaoimme heinät ja väkirehut, tarkastimme vedet ja muuta yleispätevää, mitä nyt iltatallin hoitamiseen kuuluukaan. Kisojen jäljiltä oli myös kaikenmoista muuta touhuttavaa. Tekemistä ei siis puuttunut, ja minusta tuntui että minustakin oli jotain hyötyä. Pääsin hyvin mukaan tallin käytäntöihin.

Ennen kotiinlähtöä juttelin vielä hetken Sinten kanssa mm. Siitä aloittaisinko tunnit Metsälammella. Sinte perehdytti minut vielä syvemmin kaikkeen olennaiseen. Kävin vielä pikaisesti moiskauttamassa ison suukon Kassun nenälle.

Koko homma vaikuttaa todella lupaavalta!

Sinten kommentti

Voi miten mukava kuulla, että ensitutustumisesi Metsikseen sujui hyvin! Pääsit tutustumaan myös Metsiksen ratsastuksenopeen, Leenaan Siitä se hoitajanura alkaa! Kannattaa tutustua Kassuun ihan rauhassa ja kiireettä: näin välillenne rakentuu kestävä ja vahva ystävyyssuhde, jossa luottamus on molemminpuolista. Kassukin on melko uusi täällä Metsälammella – orin ostosta ei ole ollenkaan pitkä aika! Ensi kerralla voisit tutustua Kassuun tarkemmin harjailemalla ja vaikka taluttelemalla oria Metsiksen lähimaastoissa tai maneesissa. Tutustu myös rohkeasti muihin tallilaisiin, jotta saat maastoseuraa

Oikein kiva aloitustarina! En löytänyt ollenkaan korjattavia virheitä. Kuvailit tekstissä elävästi ensimmäisen tallipäivän fiiliksiä ja uuden hoitohevosen tuomaa innostusta! Jatka samaan malliin, erinomainen aloitus!

17,20v€

[Mikaela]

Poniagilityä

Heh, hyvin sujui! Kassu oli selvästi kokeillut joskus aiemminkin. Teimme pujottelua, pompimme pienten esteiden yli jne. Lisäksi hankin käsiini vanhan metallisen vesisaavin ja asetin sen ylösalaisin maneesin hiekkaan, jotta poni voisi nostaa etukavionsa sen päälle. Tässä lievästi epäonnistunut kuva edellä mainitusta tehtävästä :

Suoritin siis maastakäsittelymerkkiä.

Sinten kommentti

Oi! Lähditkin kokeilamaan poniagilityä Kassun kanssa Kuulostaa oikein ihanalta. Olet onnistunut tekemään orille upean letin harjaan. Toivottavasti agilitykokeilu sujui hyvin, eikä mitään yllätävää sattunut. Olisi ollut oikein mielenkiintoista olla seuraamassa kokeiluanne!

Kaappisi galleria saakin nyt täytettä kun sinne päästään lisäämään ensimmäinen piirroksesi!

12,30v€

Attachments:

[Kamilla C.]

Päiväkirjan kansi Kassulle

//
Hei tosi kiva! Lisään tän Kassun päiviksen kanteen! 8v€ :-) T. Kasper

[Kamilla C.]

E Q P : H E N
2.12.2015, 1hm

"Moi Kassu!" tervehdin uutta ponituttavuuttani.
Rapsutin kimoa ponia sen korvan takaa.
"Hmm...", aloitin. "Sun riimu on vähän, krhm, kulunut", kerroin Kassulle. Ponin riimusta roikkui paljon lankoja.
Taputin Kassua vielä kaulalle, kunnes sain idean, ja laukkailin Sinten asioille.

"Niin, katselin Kassun riimua. Se näytti vähän kuluneelta, ja multakin puuttuu varusteita, joten voisinko päästä sun kyydissä käymään EQP:ssä?"
"Joo, mulla on vähän kiireitä, mutta pyydäpä Locilta kyytiä, saatte lainata mun autoa, tässä avaimet", Sinte sanoi ja heitti autonsa avaimet käteeni. "Loci on muuten kai siivoamassa karsinoita", Sinte huikkasi vielä perääni.
Astuin ulos Sinten toimistosta & menin Locin, aka Perunan luokse.
"Moi Loci!" tervehdin häntä. Loci käännähti ympäri ja hymyili.
"Niin?" hän kysyi katsellen kourani sisältä pilkottavaa avinta.
"Aattelin mennä ostoksille EQP:hen, saisko kyytiä?" kysäisin.
"Joo, toki!" Loci hymyili ja kuskasi kottikärryt pois Helmin karsinasta.

Avasin Sinten auton oven. Olin saanut naiselta myös ostoslistan, jota katselin istahtaessani etupenkille. "Sateenpitävä toppaloimi, senior mixiä ja luonnonharja päälle Dodolle, loimen koko 145 cm, riimu, valkoiset pintelit, kaviokoukku ja kumisuka Kassulle, riimun koko SHET, full kokoa edustava valkoinen satulahuopa Selalle, Kassulle myös mineraaleja ja pony mixiä, tavaroiden hinnan arvoinen lahjakortti listan takana. - Sinte". Huh! Siinä on muistamista... Loci käynnisti Sinten auton ja ajeli pois parkkipaikalta, kohti Equestrian Prota.

Katselin loimiosastolla erilaisia loimia. Loci oli kadonnut ratsastushousuosastolle tai pukukoppiin.
"Tää sopis Dodolle", katselin lapun mukaan vedenpitävää toppaloimea. Loimi oli sininen, maharemmit mustat ja eturemmit valkoset. Loimessa oli reisien ja lavan kohdalla mustaa.
"Otetaan tää", mietin puoliääneen ja nappasin loimen telineestä. Koko osui heti ensimmäisenä 145 senttiin.
"KAMILLAAA!" Loci huusi pukukopin lähettyviltä hävettävän kovaa. Eihän kaupassa saa noin huudella... Kävelin nolona loimi kädessäni Locin luo. Mua nolotti Locin puolesta, suomennettuna siis. Siitä mun mieleen putkahti tuleva enkun sanakoe. "Ööö... Ööö oli suomennettuna ööö...", mietin hiljaa mielessäni. Samalla mieleen putkahti, etten pärjäisi kokeessa. Mut ei se mitään, mieluummin vietän aikaa Kassun karsinassa kuin kotona kokeeseen lukien. Sitten käännyin katsomaan Locia, joka oli sonnustautunut ruudullisiin ratsastushousuihin. Loci käännähteli peilin edessä ja tarkasteli itseään.
"Mitä tykkäät?" hän kysyi.
"Sopii sulle", arvostelin mukatuomarina.

Pian (mun mittakaavassa kahden tunnin päästä) istuin taas Locin kyydissä, mutta Sinten autossa.
"Mä vihaan shoppailua", sanoin pirtsakalle Locille.
"Mä tykkään siitä!" Loci vastasi käynnistäen auton.
Istuin etupenkillä hirvittävä varusteläjä sylissäni.

"Noh, kaikesta täytyy löytää jotain positiivistä... Tästä shoppailupäivästä löytyi positiivistä se, että Sinten puolesta mitä vaan!" sanoin Locille hänen peruuttaessaan EQP:n parkkikselta.

Harjailin Kassua sen uudella kumisualla. Valkoinen poni oli aivan kurainen, uudelle kumisualle olikin tarvetta! Entinen kumisuka oli aivan kurassa ja pölyssä! Uudella kaviokoukulla oli myös hyvä putsata kaviot. Jäin tallille halimaan Kassua vielä pitkään, pikkuponi osoittautui ai-van mah-ta-vak-si!

Päivän jälkeen täytyi kyllä todeta, että en ole shoppailuihminen! 


Kasperin kommentti

No huhhuh, tehän pääsitte ostoksille! Varusteita on hyvä päivittää välillä ja nyt oli vissiin sit sen homman aika! Sintellä oli teihin aika paljon luottoa kun uskalsi päästää tallilaiset omalla autollaan ostelemaan hepoilleen kamppeita. Mut hyvin te suoriuduitte pitkänpitkästä kauppareissusta.
    Mä en itsekään ole mikään erityinen shoppailuihminen, suoritan aina kaikki ruokaostoksetkin mahdollisimman vähillä minuuteilla. Mikään ei oo tuskallisempaa kun pikkutarkan ostostentekijän kanssa vietetty aika kun itse haluais vaan mahdollisimman pian pois!
    Tsemppiä enkun sanakokeeseen!

...kunnes sain idean, ja laukkailin Sinten asioille. --> ei pilkkua ennen ja-sanaa kun tekijä säilyy samana
positiivistä --> positiivista
Haha, makutuomarista oli lipsahtanut mukatuomari, vissiin ihan näppäilyvirhe vaan mutta sai hymyn nouseen huulille kun merkitys muuttu niin radikaalisti   17v€

Terkuin Kasper 

[raza]

Extratehtävä

Olin pukeutunut pilkkihaalariin ja karvahattuun toiveena se, että säästyisin hyisevältä viimalta. Pakkasta oli toistakymmentä astetta, mutta mielialaani se ei vaikuttanut ainakaan negatiivisesti. Olin päättänyt valjastaa valkoisen ponipalleron kärryjen eteen, ja lähteä maastoon ihastelemaan sinertyvää iltaa. Moikkasin tallipihalla touhuavan Sinten, ja juttelimme hetkenaikaa kuulumisia siitä, miten tallityöntekijäurani on lähtenyt käyntiin. Kerroin olevani todella onnellinen työpaikasta, ja siitä kuinka mukavasti minut on otettu vastaan. Loisto juttu!

Kassu rouskutteli päiväheinien viimeisiä korsia tarhassa, ja katseli korvat hörössä saapumistani. Poni oli selkeästi löytänyt jäisen tarhan ainoan mutalammikon, ja pyörinyt siinä oikein olan takaa. Kuurasin Kassun pihalla nauttien samalla päivän viimeisistä valonsäteistä. Poni alkoi viimein muistuttaa jotenkuten kimoa, joten päätin tyytyä lopputulokseen ja lähteä tositoimiin.

Kassu tuntui mukavan reippaalta, ja aluksi virtaa meinasi olla hieman liikaakin. Muutamat puskat pelottivat ponia, mutta ohi kuitenkin päästiin muutamien raviaskeleiden ja pörinöiden saattelemana. Kassu rentoutui onneksi nopeasti. Ravailimme pitkiä pätkiä, teimme paljon siirtymisiä ja temponvaihteluita. Kärryretkemme kruunasi pellon reunaan laskeutuva aurinko, ja sen jälkeinen sininen ja hiljainen hetki. Ponin valkoinen karvakin kimalteli sinisyyttään tietyistä kulmista katsottuna. Melkein tunnin köpsöttelyn jälkeen palasimme takaisin tallipihalle. Kassu sai jäädä jo talliin odottelemaan iltaheiniään. Vuorasin ponin loimilla, sen verran se kuitenkin hikosi reissustamme. Rapsuttelin sitä vielä tovin, ja siirryin tallipuuhien pariin.

Sinten kommentti

Metsälammen pakkasmaisemat ovat niin upeat! Että voinkin olla onnellinen siitä, että minulla on talli näin ihanteellisella paikalla luonnon helmassa. Oli hyvä idea lähteä Kassun kanssa kärryttelemään: enää ori ei pääse kärryjen eteen ihan joka päivä, toisin kuin edellisessä kodissaan.

Kiva pikkutarina! Muutamuia yhdyssanavirheitä löysin, mutta päällisin puolin teksti oli siistiä ja virheetöntä. Sisältöä kuvailevaa otsikkoa jäin kaipaamaan. Kuvailet hyvin ympäristöä ja tapahtumia!

hetkenaikaa = hetken aikaa
loisto juttu = loistojuttu ¨
(huom! jos sanaan on lisätty tehosteosa, syntyy yhdyssana: esim. pikimusta, lumivalkoinen, tulikuuma jne.)

14,50v€

[Cindy]

Tutustumista ja kärryttelyä

Saavuin innoissani tallille, sillä olisi hoitsujenvaihdon aika ja saisin tutustua minulle vieraaseen poniin Metsiksellä! Olin nähnyt nimeni perässä ilmoitustaululla viikonloppuna Kassun nimen täksi viikoksi hoidettavakseni ja olin siitä asti miettinyt, mitä kivaa voisin touhuta tämän pienen, karvaisen söpöläisen kanssa. Ajaminen, juoksutus, pitkät kävelylenkit, irtohypytys, valokuvaus, pitkät harjailut, agility yms.. Mielessäni oli niin monta vaihtoehtoa, mitä voisimme viikon aikana touhuta, etten tiennyt mistä aloittaa.

Kassu nuokkui tarhassa, kun menin hakemaan sitä riimunnaru kädessäni.
- Moikka poika, tervehdin sitä ja rapsuttelin lempeästi otsalta, paksun otsatukan alta. Napsautin riimunnarun kiinni ja pyysin ponia seuraamaan itseäni. Ori huokaisi, mutta lähti köpöttelemään perääni pienillä jaloillaan. Olin tainnut häiritä pahasti sen kauneusunia auringon hennossa lämmössä. Sain ponin onneksi helposti tarhasta, sillä sen tarhakaverit nuokkuivat, eivätkä kiinnittäneet tulooni juurikaan huomiota.

Talutin Kassun karsinaansa ja napsautin riimunnarun lukosta. Ponin pieni turpa haisteli taskujani ja etsi mahdollisia herkkuja.
- Ei minulla ole sinulle nyt mitään annettavaa. Katsotaan lenkin jälkeen, naurahdin ponille ja siirsin hellästi sen pään sivuun päästäkseni pois karsinasta. Kävin hakemassa harjapakin ja palasin karsinalle. Aloitin ponin harjailun. Onneksi se oli melko puhdas, mutta paksu harja ja häntä olivat kyllä sen edestäkin sitten takussa ja niiden selvittämiseen meni ikuisuus. Se ei oria haitannut, sillä se melkein nukkui käsittelyssäni.

Kävin hakemassa ajovarusteet ja olin itse todella innoissani. En ollut saanut ajaa pitkään aikaan, ja meille tulisi varmasti mahtava lenkki. Täytyisi vain mennä isolle tielle päin, sillä muualla on niin paljon lunta, että kärryjen vetäminen voisi olla pikkuiselle liian raskasta. Pitkän tauon jälkeen ajovermeiden puettaminen ponin päälle vaati aika paljon miettimistä ja tuntui, että remmejä vain riitti ja riitti eikä kaikille voisi millään löytyä paikkaa. Kun olin tyytyväinen lopputulokseen, puin heijastinliivin päälleni, laitoin kypärän päähäni ja tungin hanskat taskuun. Nappasin piiskan käteeni, viltin käsivarrelleni ja naksautin ponille merkiksi, että mennään.

Pihalla pysäytin ponin ja se seisoikin nätisti paikoillaan sen aikaa, että sain kärryt perään kiinni. Loci sattui kävelemään tarhoja kohti, kun olin saanut ponin melkein valmiiksi.
- Hei! Viitsisitkö tulla käymään pikaisesti täällä, huikkasin naiselle. Hän kääntyi ja tuli luokseni.
- Niin?
- Voisitko tarkistaa, että nämä kärryt on oikein kiinni? En ole ihan varma, enkä halua, että ne putoavat matkalla, naurahdin naiselle.
- Joo, totta kai! Hän vastasi ja ryhtyi tarkistamaan ponin varusteita.
- Hyvältä näyttää, kiristän vain vähän mahavyötä vielä. Kassu on aika kova pullistelemaan. Hän hymyili ja rapsutteli ponia hetken kaulalta.
- Ja mukavaa ajolenkkiä, Loci vielä toivotti.
- Kiitos!

Vetäisin hanskat käsiini ja kiipesin ponin kärryille. Kiedoin itseni tallista mukaani ottamaan vilttiin, sillä pakkasta oli aika paljon ja istuessa tulisi helposti kylmä. Selvittelin ohjat ja saadessani ne jotenkin päin käteeni, annoin ponille merkin lähteä liikkeelle. Se lähti korvat hörössä, varmoin askelin vetämään kärryjä eteenpäin. Lumi narisi Kassun kavioissa ja kärryjen renkaissa. Kohta olimmekin isolla tiellä, jossa oli parempi pohja vetää kärryjä ja vähemmän lunta. Käänsin ponin Viitaniemeä kohti ja ohjasin tien sivuun. Kohta pyysin ponia ravaamaan ja se lähti reippaaseen raviin. Naurahdin itsekseni, ponin askellus tuntui kärryssä hieman hassulta. Kohta menoon kuitenkin tottui ja keskityin nauttimaan reissusta ja maisemista täysillä.

Ravailimme pitkään, ennen kuin siirsin ponin takaisin käyntiin.
- Eiköhän meidän olisi aika kääntyä jo takaisin, tuumasin ponille. Ihan kuin se olisi tajunnut sanani, sillä se yritti heti kääntyä ympäri.
- Ei nyt ihan tässä sentään, otetaan vähän tilavampi kohta. Naurahdin ponille ja suoristin sen takaisin tien sivuun. Kohta edessämme oli risteys, jossa saatoimme tehdä helposti laajan käännöksen. Toki Kassu olisi kääntynyt pienemmässäkin tilassa, mutta halusin pelata varman päälle näin tietämättä vielä ponin tapoja. Annoin orin hetken kävellä, ennen kuin siirsin sen takaisin raviin. Ravailimme melkein Metsälammelle kääntyvälle tielle asti, jossa hidastin ponin vauhdin käyntiin. Kehuin sitä paljon ja poni pärskähteli tyytyväisenä ja venytti hieman kaulaansa.

Kohta olimmekin jo tallin pihassa. Pysäytin ponin ja kävin rapsuttelemassa sitä kaulalta. Sitten purin kärryt pois ja laitoin ne paikoilleen. Ori seisoi nätisti aloillaan ja odotti, kun suoritin toimenpiteet. Suuntasimme karsinaan, jossa purin loput ajovermeet ponilta. Purkaminen oli muuten huomattavasti helpompaa ja nopeampaa, kuin pukeminen! Palautin tavarat paikoilleen ja palasin harjaamaan ponin huolellisesti. Sen turpa hamuili taas taskujani, ja muistin lupaukseni herkuista lenkin jälkeen. Samalla, kun hain ponille loimen, kävin hakemassa myös muutaman palan porkkanaa. Kassu rouskutteli niitä erittäin tyytyväisenä samalla, kun loimitin sen.

Kun poni oli valmis, laitoin riimun päähän ja napsautin narun kiinni. Avasin karsinan oven ja pyysin Kassun mukaani. Se saisi mennä vielä hetkeksi kavereiden kanssa tarhaan, ennen kuin olisi aika tulla takaisin talliin. Päästin orin tarhan portilta irti ja se ravasi päätään heilutellen ja höristen kavereidensa luo. Sillä taisi olla niille paljon kerrottavaa lenkistä. Palasin talliin laittamaan loput kamat vielä paikoilleen. Olin erittäin tyytyväinen, oli todella kiva päästä ajamaan pitkästä aikaa!


Ja vielä kuva lenkiltä (unohdin piirtää suitset ponin päähän, joten muokkasin ne sit jälkikäteen paintilla, kun en alkuperäistä kuvaa saanut enää käsiini)

Sinten kommentti

Sä lähditkin intoa puhkuen mukaan hoitsujenvaihtoviikkoon - loistava juttu! Viikko tuntuu niin kamalan lyhyeltä ajalta, kun on niin paljon ideoita toteutettavaksi! Kassu onkin oiva kärryponi, se tykkää hirmuisen paljon pitkistä kärryttelylenkeistä maastossa.

Tosi kiva tarina hoitsujenvaihtoviikon alusta Hauskasta näkövinkkelistä otettu kuva elävöitti tekstiä entisestään! Maastojen talvinen tunnelma huokuu kärryjen kyydistä otetussa kuvassa.

20,30v€

[Cindy]

Juoksentelua

Pihalla oli pimeää, sillä ilta oli jo pitkällä. Hevoset oli otettu jo sisälle ja ne rouskuttelivat heiniään karsinoissa. Tunnit olivat tältä päivältä jo loppuneet, ja tallin käytävillä oli ihanan rauhallista. Muutamassa karsinassa harjailtiin hevosia, mutta muuten ei ollut ketään missään. Suuntasin Kassun karsinalle, josta utelias pieni turpa jo työntyikin pihalle. Rapsutin ponin turpaa hetken ennen kuin avasin oven. Kassu meinasi rynnätä ovenvälistä, mutta sain sen napattua kiinni viime hetkellä. Työnsin orin takaisin karsinaansa ja vetäisin oven perässämme huolellisesti kiinni.

Poni vilkuili minua viattomilla silmillään pieni pilke silmäkulmassaan samalla, kuin harjailin sitä. Kun orin karva kiilsi puhtauttaan, päätin letittää harjaan ranskanletin. Jos se vaikka pysyisi vähän pidempään selvänä, sillä harjan selvittelyyn oli mennyt taas aika pitkä tovi. Kun olin valmis, nappasin riimunnarun karsinanovesta roikkumasta ja napsautin sen ponin riimuun. Laitoin vielä kypärän päähäni ja hanskat käteen.

Talutin Kassun maneesiin ja suljin maneesin oven huolellisesti perässämme. Kävelimme muutaman kierroksen maneesin reunaa ympäri ja sitten päästin ponin vapaaksi. Maiskutin sille merkiksi liikkua eteenpäin, mutta poni otti vain muutaman askeleen ennen kuin himmasi taas käynnille. Pyysin ponia muutaman kerran ja kun homma ei ruvennut toimimaan, hain pitkän juoksutusraipan maneesin ovenvierestä. Heilautin raippaa kerran ilmassa, ja johan poniin tuli vauhtia.

Kassu ravaili reipasta ravia ympäri maneesia. Se teki epämääräisiä kiemuroita ja mutkia ja oli näkevinään nurkissa kaikenlaisia pieniä vihreitä olioita. Naurahdin orille. Annoin sille luvan siirtyä laukkaan, ja Kassu pinkaisi matkaan muutamien pukkien saattelemana. Se teki muutamia melko nopeita käännöksiä, joten onneksi ketään ei ollut kyydissä. Siinä olisikin ollut pysymistä..

Annoin orin juoksennella aikansa, ja kun se rupesi näyttämään väsymisen merkkejä, pyysin ponia siirtymään käyntiin. Kassu pysähtyi lähimmälle peilille ja jäi puhaltelemaan ilmaa siihen silmät pyöreinä.
- Höpsö. Se olet sinä itse, ja olet varmasti nähnyt ne peilit miljoona kertaa ennemminkin, juttelin ponille napaten sen samalla kiinni riimunnaruun. Kävelimme vielä maneesia ympäri, kunnes ponin hengitys tasaantui, eikä se enää puuskuttanut. Sitten olimme valmiita palaamaan talliin. Sammutin maneesista valot lähtiessämme ja suljin oven huolellisesti.

Talutin ponin karsinaansa. Se hamusi taskujani etsien herkkuja palkaksi tästä raskaasta lenkistä, mutta minulla ei ollut taskuissani mitään. Harjasin Kassun huolellisesti ja palautin kaikki tavarat paikoilleen, jonka jälkeen kävin rehuvarastolta hakemassa puolikkaan kuivatun leivänpalan ponille. Ori rouskutteli sen tyytyväisenä. Taputtelin sitä vielä hellästi kaulalle ennen poistumistani karsinasta.

Sinten kommentti

Kassu varmaan aatteli, että kuka kumma siellä peilissä oikein seisoo... "harvinaisen komea ilmestys!" Irtojuoksutus on hyvä tapa purkaa energiaa, mutta myös samalla kehittää ihmisen ja hevosen välistä luottamusta ja vuorovaikutusta.

Virheetön ja siisti tarinanpätkä Kuvailit hyvin tavallista tallipäivää ja Kassun irtojuoksutusta maneesissa. En löytänyt tästä tekstistä korjattavaa!

14,20v€

[Cindy]

Luminen metsäpäivä

Kävelin kauniissa, lumisessa maisemassa. Lumi notkui puiden oksilta, ja koko maailma hohti valkoisenaan. Pieni polku kiemurteli edessäni. Ainoa kuuluva ääni oli lumien narskunta kenkieni alla. Ja pärskähdys? Vilkaisin taakseni.
- Ainiin. Olin taas vähän ajatuksissani, mutisin itsekseni pysähtyen samalla rapsuttelemaan valkoisen, riimunnarun päässä laahustavan ponin karvaista, lämmintä otsaa pitkän otsatukan alta. Poni oli tyytyväinen pienestä pysähdyksestä ja pian se rupesikin hamuamaan huulillaan polulle ulottuvaa kuusenoksaa. Annoin Kassun napata palan kuusesta suuhunsa, ennen kuin pyysin sitä jatkamaan matkaa.

Keli oli mitä mahtavin. Pakkasta oli vain noin 10 astetta ja aurinko paistoi taivaalla lämmittäen hieman selkääni ja kimmeltäen mukavasti hangella. Aurinkolasit olisivat toki olleet hyvät päähän. Olimme kävelleet Kassun kanssa jo melkein tunnin lenkin, ja minun rupesi tulemaan jo hieman hiki liiallisen pukeutumisen takia. En kuitenkaan viitsinyt pysähtyä kuorimaan yhtä paitaa välistä pois, sillä kylmää en ainakaan halunnut. Eikä meillä olisi tallille enää hirveän pitkä matka.

Kohta lampi siinsi jo edessämme. Olimme seikkailleet pieniä polkuja pitkin lähimetsissä ja paikoitellen lunta oli melko reippaastikin, mikä hidasti kävelyä. Oli mukava päästä hyvälle, vähän isommalle polulle kävelemään. Rannassa pysähdyimme hetkeksi ihailemaan kuvankaunista maisemaa lammella. Kohta matkan täytyi kuitenkin jatkua taas tallia kohti, sillä paikallaan seisoskelussa tuli nopeasti viileä.

Tallissa harjasin Kassun huolellisesti ja hoidin sitä pitkään. Ori nautti saamastaan huomiosta ja se melkein nukkui osan aikaa riiputtaen päätään. Poni ei ollut yhtään hionnut lenkistä, joten se voisi huoletta mennä takaisin tarhaan. Päätin pitkän hoitotuokion lempeisiin rapsutuksiin, ja sitten Kassu pääsi tarhakavereidensa seuraan loppupäiväksi.

Sinten kommentti

Ihana tarina talvisesta maastolenkistä! Pitkällä ja rauhallisella kävelyllä vaipuukin herkästi omiin ajatuksiinsa. Kassukin taisi nauttia, kun mentiin rauhallisesti ja välillä sai haukata evästä tuoreesta kuusenoksasta.

Tykkäsin erityisen paljon tämän tarinan aloituskappaleesta Kuvailit todella kauniisti ympäröiviä maisemia ja aurinkoista talvipäivää! Tarkkaa ympäristön kuvailua. Se elävöittää tarinaa hurjan paljon!

16,20v€

[Cindy]

Hoitsujenvaihtoviikon viimeinen päivä

Kirpeä pakkanen nipisteli poskiani, kun istuin valkoisen, tällä hetkellä hyvin kuuraisen, ponin kärryillä muutamaan paksuun loimeen kääriytyneenä. Kassun selän päällä oli vaaleansininen villainen loimi pitämässä orin lämpimänä. Kärryt nitisivät hiljakseen lumessa. Lunta oli satanut viikon aikana valtavasti, ja valkoinen paksu hanki peitti alleen kaiken muun. Kulkemamme hiekkatie oli onneksemme aurattu hiljattain, eikä pienen ponin ollut vaikea vetää kärryjä perässään.

Nautin kyydistä täysin siemauksin. Oli liian vetää mitään kovia hikitreenejä, joten tyydyimme rauhalliseen kävelyyn. Meidän molempien hengitys huurusi. Jossain metsässä rasahteli pakkasesta johtuen. Kassu säpsähti hieman äkkinäisiä ääniä, mutta rohkeaan tapaansa olisi kohta mennyt ennemmin kärryt perässään metsään tutkimaan, kuin juossut pakoon. Kiersimme Harjunlenkkiä, joten lampi näkyi puiden välistä kauniisti paikoitellen.

Poni askelsi tyytyväisesti reippain askelin. Välillä se pärskähteli ja ravisteli hieman päätään. Teki ponillekin hyvää välillä mennä vähän rauhallisempi lenkki. Lenkki loppui kuitenkin liian pian, sillä kohta olimme jo saunan kohdalla ja tallin rakennukset siinsivät edessämme. Toisaalta, oli ihan mukava päästä talliin lämmittelemään. Pysäytin Kassun tallin pihaan ja rupesin purkamaan kärryjä perästä. Poni seisoi nätisti paikoillaan toimenpiteen ajan.

Vein kärryt pikaisesti paikoilleen ja sitten talutin ponin karsinaansa. Karsinassa purin ponilta loput varusteet, jotka pesin ja niputin huolellisesti paikoilleen. Sen jälkeen palasin orin karsinalle harjapakin kanssa. Hoidin ponia pitkään ja huolellisesti ja vietin muuten vain aikaa sen seurassa. Rapsuttelin Kassua ja juttelin sille pitkään. Tämä mahtava viikko Kassun kanssa oli takana, mutta lupasin ponille tulla rapsuttelemaan ja tuomaan porkkanoita aina välillä.

Sinten kommentti

Kiva kuulla että sait viettää Kassun kanssa mahtavan viikon Hoitsujenvaihtoviikoista onkin tykätty kovasti, kun pääsee ihan luvan kanssa kokeilemaan toisia heppoja sen oman tutun hoitohevosen lisäksi! Olettekin ehtineet kokeilla vaikka mitä taluttelumaastoista kärryajeluun!

Tunnelmallinen tarina! Voin vain kuvitella itseni kärryjen kyytiin lämpimiin loimiin kääriytyneenä! Kuvailit upeasti kärrylenkkiä, lukijana tarinan tunnelmaan pääsi helposti mukaan virheetöntä tekstiä! Yhdestä lauseesta oli tainnut tipahtaa sana pois: "Oli liian (?) vetää mitään kovia hikitreenejä, joten tyydyimme rauhalliseen kävelyyn."

13,50v€