|
Post by Miltsu on Sept 22, 2015 17:14:20 GMT 2
Miltsu - Tohveli <http://breawan.webs.com/hevoset/Tohveli.html> Katri - Pihistelijä <http://breawan.webs.com/hevoset/Pihistelij%C3%A4.html> Säde - Puh <http://breawan.webs.com/ponit/Puh.html> Jäädään yöksi!
|
|
|
Post by Fiona on Sept 23, 2015 18:12:40 GMT 2
|
|
|
Post by Melina on Sept 24, 2015 16:38:54 GMT 2
|
|
|
Post by LaaLaa on Sept 24, 2015 19:22:36 GMT 2
Yövytään Metsälammella LaaLaa - Bella ( laalaan.weebly.com )
|
|
|
Post by Minkki on Sept 25, 2015 16:50:41 GMT 2
|
|
|
Post by Melina on Sept 26, 2015 9:30:47 GMT 2
Kuittaus:”Heijastinmaastossa ratsukot muodostavat pimeässä loistavan ja säihkyvän kulkueen, joka kiertää Viitaniemen kylän ja Metsiksen lähiseutujen läpi. Tarkoituksena on käyttää paljon heijastimia ja otsalamppuja, jotka valaisevat kulkueen pimeässä. Tällä kertaa heijastimia ei voi olla liikaa! Kaikki heijastimet, heijastinliivit ja valot siis rohkeasti esille! Luin bongaamaani ilmoitusta ääneen tyttärelleni Emilialle. Teksti olisi vielä jatkunut, mutta reipasta 8-vuotiasta ei juuri majoitusjärjestelyt ja saunomiset kiinnostaneet, kun tiedossa olisi jotain näin mahtavaa. Niinpä soitin Heijastinmaaston vetäjälle, Sintelle, ja ilmoitin meidät mukaan. Syyskuu ei tuntunut loppuvan koskaan. Lokakuun kymmenettä päivää odotettiin meillä kuin kuuta nousevaa, ja kun päivä vihdoin koitti, ei Emilia ollut pysyä housuissaan. Valitsimme mukaamme lauhkeat ja tutuiksi tulleet ratsut, ja kun Helmi ja Hemuli oltiin lastattu, otimme kurssin kohti Metsälampea. Saavuimme tallin pihaan klo 18. Noin puolet porukasta oli jo saapunut ja tallin pihalla viiletti jos jonkinmoista kaksi- ja nelijalkaista heijastimiin sonnustautuneina. Kävin kyselemässä hieman käytännön järjestelyistä, ja kun sävelet oli selvillä, otimme omat hevosemme ulos ja aloimme valmistella niitä kulkueeseen. Olimme käyneet kaikki omat heijastinvarastomme läpi jo etukäteen moneen kertaan, ja käyneet jopa ostamassa Emilialle ja Helmille lisää heijastimia. Niinpä kiskoimme vermeet niskaan, ja voin vannoa, että Helmi ja Emilia muodostivat takuulla kulkueen loistavimman - tai ainakin pimeässä hehkuvimman - ratsukon. Kun kello näytti seitsemää, lähdimme liikkeelle. Olin tutustunut reittikarttaan jo etukäteen jotta tietäisin suunnilleen missä mennään. Monilukuinen, loistelias joukkomme herätti kyläläisissä odotettua huomiota, ja monet jäivät ihastelemaan kulkuetta teiden viereen. Maastotkin olivat upeat. Ympärillä kuului iloista puheensorinaa, ja kuulin miten Emilia höpötti ja kyseli kaikenlaista muilta ratsastajilta selkäni takana. Minä tyydyin vain hymyilemään typerryttävän leveää hymyä yksikseni. Ihana ilta. Etenimme kartan osoittamaa lenkkiä kaikessa rauhassa, mutta silti olimme takaisin Metsiksen pihassa ennen kuin huomasinkaan. Tästä ilosta olisi nauttinut mielellään pidempäänkin. Hoidimme hevoset kuntoon ja veimme myös Helmin ja Hemulin hetkeksi niille osoitettuihin karsinoihin lepäämään. Vaikka kello läheni jo puolta kymmentä, ei Emilia osoittanut vielä suuren väsymyksen merkkejä. Niinpä jäimme saunomaan ja rupattelemaan hyväntuulisen porukan kanssa upealle rantasaunalle. Lähdimme lopulta kohti kotia vasta puolen yön aikoihin, ja nyt Emiliakin nukahti auton etupenkille heti kun kurvasimme pois parkkipaikalta. Haukottelin itsekin leveästi, mutta onneksi kotimatka ei olisi pitkä! Kiitos koko porukalle mahtavasta illasta! Ilta oli kyllä (kirjaimellisesti) loistava! On niin ihanaa lukea osallistujien kuittaustarinoita ja katsella tapahtumaan lähetettyjä piirroksia. Todella mukava kuulla että viihdyitte, saitte kyllä kymmenen pistettä heijastinten määrästä! Kiitos kuittaustarinasta; palkinnoksi saatte Metsiksen logolla varustetun toppaliivin sekä heijastavan ratsastusloimen. Tulkaa ihmeessä toistekin osallistumaan Metsiksen tapahtumiin! Terkuin Sinte
|
|
|
Post by Joanna on Oct 1, 2015 18:53:41 GMT 2
Heijastinmaasto Maastoon lähdön aika läheni huimaavaa vauhtia ja ulkona alkoi olla koko ajan pimeämpää. Kaivelimme Minjan ja Julian kanssa satulahuoneen kaappeja ja omia hoitokaappejamme etsien erilaisia heijastimia. - Hei, mä löysin kaks settiä heijastinpinteleitä ja yhen otsalampun! Kuka haluu? Julia hihkaisi satulahuoneen lokeron syövereistä. - Mä voin ottaa ainakin ne toiset heijastinpintelit, vastasin ja sain syliini ison kasan käärimättömiä pinteleitä. Huokaisten aloin käärimään pinteleitä rivakasti omiin nippuihinsa. Kun lopulta olin valmis lähdin viemään pinteleitä ja muita Selan varusteita sen karsinalle.
Metsiksen tallipiha oli täynnä toimintaa ja erilaisia heijastimia sekä valoja. Sela seisoi vieressäni rauhallisesti kun kiristin satulavyötä vielä kerran ennen kuin kiipesin sen kyytiin. Maastoon oli lähdössä todella paljon porukkaa ja suurin osa oli tullut tallille muualta. Oli jännittävää kun yleensä niin tutun ja samanlaisen arjen keskelle oli kuin yhtäkkiä tupsahtanut todella paljon uusia hevosia ja ihmisiä. Jonkun ulkopuolisen mielestä tallipiha olisi varmasti näyttänyt totaaliselta kaaokselta, mutta oikeastaan kaikki olivat oikein hyvin kartalla, tai ainakin näyttivät siltä. Olimme Selan kanssa kuin kävelevä lyhtypylväs, sillä olimme molemmat yltäpäältä heijastimissa ja minulla oli myös erittäin kirkas otsalamppu kiinnitettynä kypärääni. No näkyvyys periaatteessa olikin heijastinmaaston ideana ja eipä se Selaa näyttänyt oikein haittaavankaan.
Tunnelma oli mukavan kihelmöivä kun me viimein järjestäydyimme pitkään jonoon ja lähdimme Sinte Dodon kanssa etummaisena liikkeelle. Itse olin ujuttautunut Selan kanssa letkan jälkijoukkoihin ja katsellessani edessä näkyvää valomerta olin melkein häkeltynyt. En ollut edes ajatellut miten näyttävältä pitkä hevosletka heijastavine tamineineen voisi näyttää pimeässä syysillassa.
Kokonaisuudessaan maastoreissu oli hyvin onnistunut. Se oli mukavan vaihteleva, sillä siihen mahtui rauhallisia käyntipätkiä ja pari erittäin vauhdikasta laukkapätkääkin. Kaikki hevoset käyttäytyivät fiksusti pimeydestä huolimatta. Tunnelma oli koko maaston aikana erittäin hyvä ja kylän läpi kulkiessamme saimme paljon huomiota osaksemme. Tallille saapuessamme hoidimme hevoset hyvin loppuun ja kaikkien riisuttuaan heijastimensa, niitä oli sikinsokin siellä täällä. Kun tallissa oli valmista lähdimme hyvällä fiiliksellä saunaa kohti.Pitkä hevosjono näytti upealta pimeässä! Heijastinten käytössä ei oltu säästelty, ja kyläläiset saivat ihasteltavaa. Ihana kuulla, että reissusta jäi hyvät fiilikset Musta on tosi ihanaa päästä lukemaan ja katselemaan näin paljon kuittauksia heijastinmaastosta! Kiitos kuittaustarinasta; palkinnoksi saat karvasatulan sekä lämpimät ratsastushanskat – lisäksi tallilaisena ansaitset tästä yhden tarinamerkinnän. Terkuin Sinte
|
|
|
Post by Laura on Oct 1, 2015 22:47:51 GMT 2
Yolanda - Hemmo Ja yövytään tottakai :-) Hepan linkki ei toiminut, jos haluat korjata t. Sinte
|
|
|
Post by Leena on Oct 2, 2015 14:55:11 GMT 2
Tulisin mukaan millä tahansa hepalla, ja yöksi voisin jäädä
|
|
|
Post by Rosa on Oct 6, 2015 15:28:28 GMT 2
Ottaisin mielelläni ratsukseni Andyn jos vielä sopii vaihtaa?
|
|
|
Post by Vilja on Oct 7, 2015 17:42:45 GMT 2
Vilja - Leevi, jos mukaan vielä ehtii ja jäisin yöksi!
|
|
|
Post by Sachi on Oct 11, 2015 21:55:01 GMT 2
[Tullaan jälleen näin päivän myöhässä, pahoittelen!] Jenna ja Emma: Jälleen kerran auton nokka suuntasi kohti Metsälampea. Olimme heränneet aikaisin aamulla, lastanneet Airutin sekä Hulmun autoon ja lähteneet ajamaan ennen puolta päivää. Matka oli sujunut kaikin puolin onnistuneesti, ja paikan päällä olimme jo neljän jälkeen. Tallilla oli vain muutama ihminen, joten lastasimme hevoset autosta ulos, sidoimme ne pihassa olevaan hoitopaaluun ja aloimme purkaa autosta tarvittavia tavaroita hevosten lähelle. Tämä oli minulle toinen kerta Metsälammen tallilla, mutta Emma oli paikalla vasta ensimmäistä kertaa. Kävimme hieman kävelemässä ympäri aluetta, ja esittelin hänelle rakennukset jotka muistin. Muutama tallityttö tervehti meitä iloisesti, ja tervehdimme heitä takaisin. Tallin omistajaa ei kuitenkaan vielä näkynyt, tosin eipä tapahtumakaan alkaisi vielä pitkään aikaan. Harjasimme Emman kanssa tammat puhtaaksi ja teimme näille erilaisia lettejä harjaan sekä häntään. Airut ja Hulmu olivat valikoituneet ratsuiksemme ihan sattumalta, sillä suuri osa hevosista oli tämän viikonlopun joko kisamatkoilla tai vuokralla. Airut ei ollut erityisen maastovarma hevonen, mutta ajattelin tämän enemmänkin semmoisena kehitysratsastamisena, jotta tamma tottuisi kulkemaan jonossa myös vieraiden hevosten seurassa. Hulmu taas oli niin rento maastokaveri, että oli hyvä, että mukana oli edes yksi tuttu ja varma hevonen rauhoittamassa Airutia. Tunnit kuluivat todella nopeasti ja paikalle ilmestyi jatkuvalla syötöllä hevosia. Jossain vaiheessa katsoin meitä olevan jopa yli kaksikymmentä, mikä oli ihan hurja määrä hevosia. Täytyi todella toivoa, että meidän hevosemme käyttäytyisivät nätisti - ties vaikka antaisivat porttikiellon, jos Airut lähtisi säätämään omiaan. Pian piha oli täynnä toinen toistaan hienompia hevosia, joita kaikkia yhdisti kasa heijastimia sekä lamppuja. Ilta oli jo pimenemässä joten lamput valaisivat mukavasti tallipihaa. Myös meillä oli omat heijastimemme; sekä minulla että Emmalla oli heijastinliivien lisäksi heijastinnauhoja sekä käsissä että jaloissa. Hevosilla taas löytyi heijastimia suojista sekä ommeltuna satulahuopiin. Olimme varautuneet vielä otsalamppujen kanssa, jotta varmasti näkyisimme pimeässä. Kun kello löi seitsemän, lähdimme matkaan. Kuljimme jonon loppupäässä, ja Airut tuntui hieman levottomalta jo heti ensi metreillä. Onneksi edessämme kulkivat Emma ja Hulmu, jotka hieman rauhoittivat tammaa. Hiljalleen myös Airut tuntui ymmärtävän jutun juonen ja rentoutui lopulta huomattavasti. Kuljimme loistavana jonona pitkin metsiä sekä autoteitä. Muutama ohikulkija jäi katsomaan pitkää ja hohtavaa hevosjonoa. Emmakin kääntyi jossakin välissä minua kohti ja totesi, että näkyisimme varmasti lentokoneeseen asti hohtavana letkana. Niin, en ihmettelisi, jokainen ratsukko oli todella panostanut näkyvyyteen. Kello lähestyi yhdeksää kun pääsimme takaisin tallille. Riisuimme hevosilta varusteet pois ja lastasimme ne jo valmiiksi autoon. Päätimme jäädä vielä illan kunniaksi saunomaan maastoporukalla ja syömään hieman iltapalaa, sillä kotimatka olisi melko pitkä. Kaikin puolin uusiin ihmisiin oli mukava tutustua ja Emmakin oli sitä mieltä, että lähtisi mieluusti uudestaan Metsälampeen, kunhan mukava tapahtuma löytyisi. Saunan jälkeen istahdimme hetkeksi vielä juttelemaan porukan kanssa, kunnes kello alkoi näyttää niin paljon, että meidän oli aika lähteä takaisin kohti Kuuralehtoa. Kiitimme talliporukkaa sekä omistajaa mukavasta illasta ja lähdimme pakkaamaan vielä viimeisiäkin tavaroita autoon. Ilta oli ollut kaikin puolin todella mukava, mutta kyllä kieltämättä oma sänky kuulosti todella houkuttelevalta. // Kiitos hurjan kivasta tapahtumasta jälleen!
|
|