Tallipäiväkirja (kaikille)

[milla]

Toimiikohan? No kuitenkin tein nyt tälläsen pienen suosion osoituksen, mutta eka kuvani gimpillä.

Sakun kommentti

Toimiihan se Mukavan oloinen suosionosoitus, gimpillä kuvien teko voi aluksi olla hankalaa, mutta hieman harjoitusta niin siinä kehittyy nopeasti. Olet käyttänyt hienosti gimpin työkaluja, ja kokeillut rohkeasti uutta, jatka ihmeessä puuhailua! Värit sopivat hauskasti toisiinsa, mutta olisit voinut käyttää enemmän aikaasi kuvan tekoon. Metsälampi kiittää kunnianosoituksesta.

4,20v€

[Jossu]

Herään sängyssäni on lauantaiaamu. Katson ulos ikkunasta ja meinaan jatkaa unia kun kello on vasta puolikuusi, mutta sitten muistan lupasin auttaa Sannaa koko päivän tallihommissa. Ensilumi on satanut ja menen vaatekaapilleni. Otan sieltä hupparin ja ratsastushousut, laitan myös hiuksiin letin. Kävelen rappuset alas ja haen jääkapista eväät. Laitan ne kassiin ja nappaan vielä ratsastusvarustekassin mukaan. Lähden kävelemään linjaautopysäkille. Kun tulen pysäkille, linjaauto tulee juuri samaan aikaan ja hyppään kyytiin. Pian matka  on loppunut ja hyppään kyydistä pois. Kävelen loppumatkan ja pian Metsälammen ratsutalli tulee esiin puiden takaa. Tallilla kävelen suoraan hoitajien huoneeseen ja sieltä Sannan toimistoon. Toimistossa Sanna istuu tietokoneella.
- Moi ihanaa kun tulit auttamaan, Sanna sanoo huomatessaan minut.
- Tottakai olen aina valmis auttamaan, hymyilen.
- Kiva vietäisiinkö ensiksi hepat ja ponit ulos? Sanna kyseli.
- Joo, sanoin kun lähdimme hakemaan ensiksi Myyn ja Aksun riimut. Minä otin Aksun ja Sanna Myyn. Avasin Aksun karsinanoven ja puin sille riimun. Sitten lähdimme taluttamaan ponit tarhoihinsa. Tarhalla avasin portin ja päästin Aksun tarhaamaan. Kun kaikki muut paitsi Esa ja Heidi olivat ulkona, lähdimme viemään vielä ne. Minä otin Heidin. Avasin Heidin karsinanoven ja puin sille riimun. Talutin tamman tarhalle ja päästin sen tarhakavereidensa kanssa juoksemaan. Sitten haimme heinäkärryn ja aloimme jakaa heiniä tarhoihin tai siis minä menin siivoamaan karsinoita. Hain karsinansiivousvälineet ja aloitin Esan karsinasta. Olin ihan hikinen kun kaikki karsinat oli siivottu ja kun olin viemässä kottareita lantalaan näin Sannan.
- Hei tuleppas kohta toimistoon juomaan kahvia, Sanna hymyili hieman salaperäisenä.
- Joom kun olen vienyt kottarit, sanoin.

Kun tulin toimistoon pöydällä olí kaksi kahvikuppia.
- Kuules Jossu kiinostaisko maastoreissu päiväkahvien jälkeen? Sanna kysyi.
- Tottakai kenellä menen,? Kysyin.
- Saat itse päättää kun siivosit kaikki karsinat minä menen Esalla, Sanna sanoi.
- Käviskös vaikka Aksu? ´Kysyin.
- Joo käy lähdetään hakemaan ne kaksi tarhasta, Sanna sanoi ja lähdin hakemaan Aksun riimua. Kävelin ponin tarhalle ja avasin portin. Puin riimun Aksulle ja lähdin taluttamaan sitä samaan talliin minne Sanna oli Esan kanssa  mennyt.  Talutin Aksun käytävälle Esaa vástapäätä ja hain harjat.

JÁTKUU. Haittaako jos kirjoitin talipäiväkirjaan.

Ei haittaa, kyllä tänne saa kirjoitella! Tästä 10v€ ja tarinamerkintä -Sanna

[Jossu]

Jatkoa edelliseen!

Harjaan Aksua rivakasti, koska se on todella likainen. Pian ori alkaa näyttää puhtaalta ja voin alkaa putsata kavioita. Niissäkin on hirveät likaköntit ja ne ovat täynnä mutalumi sekoista. Lähdemme hakemaan Sannan kanssa Esan ja Aksun varusteita. Kun tulen Aksun luokse, pistän suitset roikkumaan naulaan ja nostan satulan Aksun mustaan selkään. Liutan sen oikealle paikalleen ja otan vyön mahan alta. Kiristän vyön ja otan suitset koukusta. Vedän päitset Aksun kaulalle ja nostan ohjaksetkin sinne. Napsautan kuolaimet suuhun ja vedän niskahihnan korvien taakse. Laitan hihnat kiinni ja kysyn Sannalta että onko tämä valmis. Hän on, talutamme ratsut tallipihalle.

Tallipihalla nousemme selkään ja kiristämme vyöt, kun laitan jalustinhihnat sopiviksi Aksu seisoo kiltisti. Kun olemme valmiita lähdemme kävellen liikkelle. Aksu on todella laiskalla päällä ja Esa on hirveän matkan päässä. Pian alamme ravaamaan ja Aksu virkistyy. Se ravaa vihdoin kiltisti ja reippain askelin. Pian nostamme laukan ja Aksu laukkaa nykivästi, mutta kiltisti. Pian saavumme maastoesteradalle. Aloitamme sillein että Sanna näyttää Esan kanssa ja he hyppäävät esteet todella nopeasti. Minulla ja Aksullakin menee hyvin, Aksu on todella reipas ja ei temppuile. Sen jälkeen lähdemme kävelemään takaisin Metsikseen. Kun tulemme tallipihaan näemme Viljan ja Cherin lähdössä maastoon.
- Moi Vilja, ´sanon iloisesti.
- Moi Sanna ja Jossu, Vilja sanoo, lähtiessään maastoon. Sanna lähtee Esan kanssa eripaikkaan kuin minä ja Aksu. Nousen ratsailta ja nostan jalustimet ylös. Talutan Aksun talliin ja se meinaa näykkäistä.

Tallissa talutan Aksun karsinaan ja otan varusteet pois. Suljen karsinanoven ja lähden viemään varusteet pois. Sen jälkeen menen syömään eväät hoitajienhuoneeseen. Siellä on myös Nymeria.
- Moi oletko se Jätkän uusi hoitaja? Kysyn.
- Joo ja sä taidat hoitaa sitä shettisvarsaa eli Ellaa, Nymeria tiedustelee.
- Tietty eihän ilman Ellaa vois elää, ´nauran.
- Elähän unohda Jätkää, Nymeriakin nauraa.
- Harmi vaan kun ei voi ratsastaa, kun olin syönyt otin kamat ja annoin heipat Nymerialle. Sitten lähdin. 

5v€ ja tarinamerkintä (jatko-osa) –Sanna

[Roope K.]

24.10.2013

- Roope, viitsitkö käydä lanaamassa maneesin ennen tunteja? Sanna huhuili tallin ovelta, kun siivoilin karsinoita. 
- Selvä homma, meneekö Nassu muuten tänään tunnilla? huikkasin omistajalle vastaukseni viskaten samalla yhden talikollisen likaisia puruja kottikärryihin.
- Menee, Sanna vastasi.
- Ai... huokaisin hieman pettyneenä. En tiedä mikä siinä tammassa oikein oli, mutta jotenkin siitä oli tullut minun lempihevoseni eikä "ihastumistani" helpottanut yhtään kun olimme Nassun kanssa voittaneet koulukisat täällä Metsälammessa. 
- Stefan voi jatkaa niiden karsinoiden puunaamista, mee sä se maneesi lanaamaan, Sanna sanoi ja nakkas mulle traktorin avaimet ennen kuin lähti omille teilleen.
Hah! Sopi mulle paremmin kuin hyvin.

Pieni traktori seistä nökötti jo valmiiksi maneesin edessä lana perässään, joten ei muuta kun ovet auki ja rälläämään.
Pian homma olikin tehty ja olin tyytyväinen kätteni jälkeen. Toivottavasti muutkin oli.
Kahvikupposen kautta pinkaisin takaisin tallille, jossa Stefan olikin jo saanut karsinat siivotuiksi. 
Lakaisimme riepästi käytävät, järjestelimme varustehuoneen uuteen uskoon ja siivousinspiraation iskiessä putsasimme likakaivon sekä pesimme hevosten ruokakupit.
- Mitä ihmettä? Sanna naurahti nähdessään puhtaan tallin. - Ootteko TE täällä siivonneet?
- Ollaan ollaan, Stefan pörhisteli rintaansa. 
- Voi kun suloista, meillä on täällä pikkusisäkköjä, Meiju kikatti Sannan selän takana.
Sanna pudisteli päätään ja kun valitimme tekemisen puutetta, komensi hän meidät lähtemään maastoon joillakin hevosilla. 

Stefan nappasi itselleen Esan, Meiju tuli mukaan Crandillaan ja minä hyppäsin Rionan selkään.
Maastoretki sujui reippaasti ja iloisissa merkeissä.
Riona oli tosi kiva ratsu! Esa meinasi hieman rynniä joukon kärkeen moneen otteeseen, mutta Stefan sai sen pidettyä kurissa ja Crandi tallusteli ihan kaikessa rauhassa mukana. 
Reissua ei pilannut edes paikallinen sadekuuro joka kasteli koko konkkaronkan litimäräksi.

12v€ ja tarinamerkintä! –Sanna

[Stefan]

Nothing beats an astronaut

Muutama ilta oli tässä kulunut aika nopeasti vieden tyttöjä kotiin kiitos Sannan uuden villityksen, ekologisten kimppakyytien. Kukas herra Taksi laitettiinkaan hommaa hoitamaan kun ajokortti kerran oli? Aa joo, minähän se olinkin...

Istuin siinä tylsistyneenä heinäkasassa. Okei, olin jakanut aamuheinät ja pelannut kymmenestä poikki kivi-paperi-sakset Roopen kanssa siitä kumpi saisi hoitaa tarharumban ja helpotuksekseni olin voittanut. Kähhää, halloweennauru! Siinä odotellessani sain nerokkaan idean. Murhapelin.

Kuulutin kiven päältä tallipihassa jokaista kävelytaitoista saapumaan luokseni. Paikalle mahtui monta henkilöä, Loci ja Roope olivat tuttuja, Sanna ja Sakuko se oli... no he kuitenkin olivat mukana, samoin Siega, Vilja, Julia, Meiju ja Ayla. Muutama ihan hengailijakin paikalle tuli, mieleenpainuvin oli varmaan omanikäiseni nainen Essi (ja hyvännäköinen), hän ei kuulemma ollut hoitaja mutta kävi tunneilla.

Asetin rajoiksi kovaan ääneen kaiken mikä sijaitsi maalaisjärjen mukaan kilometrin päässä itse tallista. Pakenemiseen ja murhaamiseen sai käyttää hevosia jotka seisoivat tarhassa tai tallissa, kunhan oli ratsastanut sillä ennenkin. Jaoin jokaiselle vesipyssyt murhaamista varten ja annoin paikan josta aloittaa. Mutta kuka murhaisi ketä?

Ayla -> Essi
Essi -> Loci
Loci -> Saku
Saku -> Vilja
Vilja -> Stefan
Stefan -> Meiju
Meiju -> Sanna
Sanna -> Julia
Julia -> Roope
Roope -> Siega
Siega -> Ayla

Ja jahti alkaisi puolen tunnin kuluttua. Kävin lataamassa vesisinkoni ja varustin Jätkän juoksemista varten. Kävelyyn orin sitten minulle osuneeseen lymypaikkaan, Sannan talon taakse. Hetken odottelun jälkeen kuulin askelia ja nousin heti Jätkän selkään, peruutin pois talon kulmalta ja seurasin tarkasti ääntä takaapäin. Se oli vain Siega, mutta jos hän murhaisikin minua (huom! Kukaan pelaajista ei tiedä kuka yrittää murhata juuri heitä)... Jätkä otti jalat alle ja hiivimme ravia pois paikalta. Metsässä törmäsin suoraan kultasuoneen - Meiju K ohjastamassa Crandia pienen puron yli. Hyökkäsin apinan raivolla naista kohti ja ammuin sen enempää epäröimättä. Meiju kiljui ja olitippuvinaan Crandin selästä, tamma seisahtui ja jäi tökkimään kuollutta omistajaansa turvallaan.

- Jahtasin... Sannaa. Mene jo, hopi hop, Meiju valitti ääneen, viimeisillä voimillaan. Nousin takaisin Jätkän selkään ja maiskutin liikkeelle. Sanna pyörisi varmaan jossain salaisessa paikassa tai oli 'vahingossa' ylittänyt rajan. Naiset on kyllä niin alkeellisia, sillä se kettu ilmestyi minun takaa mutta ei tajunnut että murhaisin sitä. Sanna oli helppo saalis muttei yhtä hyvä näyttelijä. Se jäi roikkumaan Merlin kaulalle ja vaikeroi tulevan uhrini nimen, "Siega". Arvasin aikaisemmin näkemäni perusteella että Siega pyörisi aivan Metsiksen liepeillä, ja kannustin Jätkää eteenpäin. Ori liikkui allani hyvin eikä tarvinnut apuja sen tarkemmin. Siega oli helppo saalis, mutta näin useita vilahduksia valkoisesta tammasta kun Siega kertoi minulle murhattavastani - Cheri pyöri kulmilla, luultavasti Viljan kanssa. Tosin Rionakin oli kimo, ja jotta homma olisi minulle yhä vaikeampaa, oli Sanna ostanut myös kimo-orin Busterin.

Ryntäsin pian pihalta tappamaan Aylaa. Koko ajan tuntui siltä kuin jokin seuraisi minua, mutta se unohtui tyystin kun eksyin unohdetulle risupolulle jonka varrelle oli kaadettu koivunrunkoja. Jätkä selvisi helposti eteenpäin, mutta alkoi olla jo hikinen. Pitäisi tehdä kohta hevosvaihto jossain jos näkisin Aylaa. Voisimme vaihtaa hepomme kunhan olisin hoitanut hänet pois tieltä. Vihdoin hyppäsin ulos risukosta ja mätkähdin maahan naamalleni. Hyvä homma, ja vielä parempi kun Jätkä kaasutti kauemmas innostuneena vapaudesta. Juoksin, köh, kompuroin orin luokse ja vedin tallan pohjaan, kaasutin vauhtiin kuin kyy kaislikosta. Hevonen joka oli vilkkunut varjoissa takanani oli kadonnut, näin vain Esan kaukaisen hahmon idässä päin. Lähdin vastakkaiseen suuntaan, mutta en löytänyt Aylaa. Sen sijaan löysin sen Essin, maasta Hassun vierestä.

Hän oli tippunut kun Hassu oli liukastunut kaarnanpalasiin maassa.
- Älä nyt, sulla on voittoputki menossa. Pelaisit viel!
- En mä tiiä ku Hassu...
- Se on ihan kunnossa eikä tyttö edes tarkoittanut pahaa.
- No siinä tapauksessa... kuolit!

Essi vetäisi aseensa esiin ja ampui minut hyytävän kylmällä vedellä, karjaisin niin että metsä raikui ja nytkähdin taaksepäin Jätkää sekä Hassua vasten. Muodostin huulilleni nimen "Ayla" ja jäin verta vuotavana odottamaan lääkintämiehiä. Essi katosi Hassun kanssa jonnekkin etelään päin, se petturi! Valepukki! Nousin Jätkän selkään ja ravasin masentuneena ja märkänä tallille. Kaatosade alkoi puolimatkassa ja pakotti minut laukkaamaan. Kohtasin kuitenkin upean näyn matkalla.

Ayla sekä Foggy ja Essi sekä Nassu kävelivät toisiaan vastaan aseet ojossa, mutta Ayla olikin järkevä ja pysähtyi. Kun Essi oli muutaman metrin päässä, hän kaahasi laukkaan ja jähmettynyt Essi ei ehtinyt tehdä mitään. Vaaleat kiharat peittivät Essin kasvoja hänen ollessaan kuolleena intiaanina Nassun selässä. Ayla talutti suokkitammaa ja minä talutin Foggya Jäpikän selästä. Saavuimme tallipihalle, jossa Ayla palkittiin voittajana ja hän sai Fazerin suklaapatukan. Essi sai puolikkaan patukan hyvänä kakkosena ja minä kolmasosan patukasta. Häviäjät siivosivat meidän voittajien jäljet ja hoitivat myös hevoset pois, mutta kellohan löi jo iltaa ja alkoi pimetä.

Jaoin heinät sillä Sanna pyysi, kuten olin jakanut aamullakin. Jätkä ahmi heti vatsansa täyteen, tänään oli kaloreita palanut kyllä. Toivottavasti tuo ei olisi viimeinen kerta Metsis-murhille!

2HM

22v€ ja tarinamerkintä! Ps. ihan mahtava tarina, pointsit! –Sanna

[Stefan]

Masentava muistutus siitä kuinka elämässä ei voi saada kaikkea. Ainakaan koko ajan mutta joskus sentään.

Oikeasti. Tämä ei ole reilua. Vuokra on erääntynyt minun asunnosta ja hups vaan niin oli talo viety alta. Jouduin muuttamaan siis kaverilleni kämppikseksi, kun äitikin on kotonaan Saksassa. Sillä on kyllä mökki tyhjänä mutta talvenko mä siellä puskassa elementti ilman lämmitystä ja sisävessaa. Ynkh.

Oikeastaan Jokke on ollut ihan fine kämppis, mutta minua huolestuttaa sen koira. Koska Hiisu vihaa koiria kunhan vaan olisi kotona. Brandy on kyllä aivan ihana koira muttei Hiisulla ole niin loistavaa suvaitsevuuden taitoa kuin sillä. Ja beeteewee olis mukava tietää myös missä itse kissa on.

Mutta mikäs paremmin piristäisi kuin lenkki Jätkän kanssa tallilla päin? No kahvi ehkä ja oma koti mutta niitä ei nyt ole saatavilla (lue: kämppis vihaa kahvia - tuttu tunne?). Pakkauduin valkoiseen Audiin ja huristelin heti Metsikseen. En minä paljoa säätä ole seurannut mutta umpipilven aikaa elettiin, aurinko alkoi piakkoin laskea, kello oli ehkä jotain neljä.

Astuessani talliin sain vain hymyiltyä ennen kuin alkeisryhmä talutti ratsunsa ulos.
- Noniin ja sitten Stefan, hophop, kuului jo Roopen ääni hevosjonon perältä ja rymistelin tallitupaan, kiskaisin pari perunaa korvasta mukaan jonka jälkeen raahasin ne pihalle.
- Yksi Loci. Kaksi Veeraa. Kolme Meijua. Neljä Viljaa. Viisi Roopea ja kuusi Stefania, tarpeeksi on! joku laski ja suunnistin pyytämättä suoraan suokkitamma Hassunassun luokse.

Moikkasin vaahtosammutinta, tai no ei se nyt mikään vaahtosammutin ollut, tamman vierellä, ja tarkkailin tuota. Ihan nätti blondi, varmaan 13-vuotias eli aivan liian nuori minulle mutta hyvännäköinen silti. Tyttö ei ollut lainkaan ujo.
- Moikka, mun nimi on Jonna. Nassu ei oo ihan mun lemppari mut kai mä pärjään. Enivei voitko sä auttaa mua?
- No sitä varten mä tässä oon, vink vink. Stefan Verlenhof, talliorja, esittäydyin ja säädin samalla hihnoja. Tyttöä avustustaen laitoimme yhdessä jalustimet ja kiristimme satulavyön.

- Sä olet ratsastanut sitten...
- Kolmisen kertaa, mut osaan jo tosi hyvin. Sanna on kehunut mun istuntaa ja nopeita, selkeitä apuja. Mut en kyllä vielä oo mitenkään erityinen, Jonna selitti. Järkevässä perspektiivissä se puhuikin, koska istui selässä ihan mahtavasti, kuin olisi syntynyt siellä. Apuja en tarkkaillut niin pilkuntarkasti. Tallipihaa kiersi letka hevosia ja poneja narskuvine satuloineen ja hiljaisine ratsastajineen. Äidit seurasivat sivusta huutaen että 'hyvä Oona' ja 'eikös olenkin ihana poni'. Jonnalle äiti oli ehkä kaikista pahin huutaja, mutta minusta Jonnan osoittama nainen ei ollutmitenkään nolo.

Kun ratsukot katosivat maneesiin, menin talliin ja nappasin Jätkän harjat mukaan. Koputin orin oveen ja avasin sen - mutta Jätkä ei ollut paikalla. Tunsin jonkin pehmeän osuvan jalkaani ja hyppäsin taaksepäin kauhusta. Hiisu löytyi! Mutta kulman takaa ilmestyi sokeita pieniä ihmeitä. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Kaksi kermanväristä, yksi valkoinen ja kaksi tummanruskeaa. Väriskaala oli ainakin kunnollinen. Otin pienoiset syliini - Hiisua ei haitannut - ja tein niille pesän tyhjään harjakoriin. Olkia, pumpulia ja pieni viltti. Pennut olivat ehkä päivän vanhoja ja elinvoimaisena näköisiä, aivan ihania. Moni tyttö saapui luokseni tuijottamaan kisuja, oivoi-voivottelemaan niiden pehmeitä muotoja ja silkkistä turkkia.

Päätin järjestää niille vielä ristiäiset joku päivä, kuulin tosin hyviä nimiehdotuksia jo nyt. Pahis ja Kala-Aivo esimerkiksi, mutta ei ehkä kuitenkaan... joka tapauksessa ajoi kotiin iloisena ja pennut viereisellä penkillä Hiisun hoitaessa niitä. Täytyy vielä soittaa Sannalle tietääkö se ketään kollia joka pyörisi Metsiksen lähellä ja voisi olla mahdollinen isä pennuille. Mutta uskon että pennut oli entisen naapurimme kissan Japen jälkikasvua. Mistäs sitä tietää?

3HM

17,80v€ ja tarinamerkintä, sekä extrat! –Sanna

[Jossu]

Nousen ylös sängystä ja otan vaatekaapista ratsastushousut ja hupparin. Laitan ne päälle ja lähden alakertaan hakemaan eväät. Kun katson kelloa se on vasta kymmenen yli viisi aamulla. Otan jääkaapista maitoa ja leivän. Syön ne äkkiä ja nappaan vielä mukaani omenan ja vesipullon. Lähden kävelemään linja-autopysäkille. Kävellessä  menee 5 minuuttia ja linja-autokin on ajallaan. Hyppään kyytiin ja maksan kuskille. Menen eteen istumaan. Kun linja-auto pysähtyy hyppään kyydistä ja lähden kävelemään kohti Metsistä.

Tallipihassa tapaan Sannan, joka on viemässä kottikärryjä lantalaan.
- Hei Jossu! Sanna huutaa iloisesti.
- Moi tarviitko apua? Kysyn.
- Viittitkö hakea Kuiskauksen ja Sallin tarhasta? Sanna kysyy.
- Joo vien vaan kamat hoitajienhuoneeseen, huikkaan ja lähden viemään kamani. Käyn hakemassa ensiksi Sallin riimun ja lähden hakemaan tammaa. Portilla huutelen Sallia, joka ei tule. Joten joudun mennä hakemaan Sallia tarhan perältä. Puen Sallille riimun ja lähden taluttamaan tätä talliin. Portilla joudun häätämään Novan ja Nassun paikalta ennenkuin saan portin avattua. Talutan Sallin omaan karsinaansa ja lähden hakemaan Kuiskauksen riimua. Otan riimun koukusta ja lähden ulos hakemaan Kuiskauksen talliin. Kun olen Kuiskauksen kanssa tulossa talliin Sanna tulee sanomaan, että laita Kuiskaus käytävälle kiinni. Kun Roope tuölee kohta harjaamaan sen. Talutan Kuiskauksen käytävlle ja kiinnitän suomenpollen molemmilta puolilta. Menen putsaamaan harjoja.

Pakkien luona otan hyllystä ensimmäiseksi Tigrun harjat. Aloitan putsaamaan niitä. Kerkeän puolessa tunnissa putsata myös Ellan ja Hessun harjat. Pian kuitenkin menen kysymään Sannalta jotain tekemistä. Saan tehtäväkseni irtojuoksuttaa Jätkän. Haen Jätkän harjat ja juoksutustarvikkeet orin karsinalle. Lähden hakemaan Jätkää tarhasta.

Tarhoilla Jätkä seisoo jo portilla odottamassa. Avaan portin ja laitan Jätkälle riimun päälle. Talutan Jätkän karsinaansa ja sidon sen sinne kiinni. Harjaan Jätkän nopeasti ja kaviotkin nousevat suomenputilta nätisti. Irroitan Jätkän ja lähden taluttamaan tätä kentälle.

Kentällä päästän Jätkän irti ja se kävelee kiltisti ympäri kenttää, vaikka on irti.  Annan Jätkän kävellä noin 10 minuuttia rennosti. Sitten pyydän Jätkää nostamaan ravin. Jätkä ravaa kuuliaisesti ja kiltisti. Kyllä ori on komea, totean hiljaa itselleni. Pian pyydän Jätkää vaihtamaan suunnan ja annan Jätkän ravata toiseenkin suuntaan. Olen antanut Jätkän ravata noin 10 minuuttia. Pyydän orin käyntiin ja annan tämän levätä 15 minuuttia. Sitten pyydän taas Jätkän raviin ja annan sen nostaa laukan. Kun Jätkä on laukanut pyydän ravin ja pyydän myös Jätkää vaihtamaan suunnan. Kun Jätkä ravailee loppuraveja. Huomaan, että Stefan tulee kentälle katsomaan.
- Moi Stefan haluutko tehdä loput? Kysyn
- Tietty, Stefan sanoo kun häippäsen paikalta ja menen syömään omenaa ja juomaan vettä.

Hoitajienhuoneessa avaan eväsrasian ja otan sieltä omenan. Aloitan syömään sitä. Kun olen syönyt melkein koko omenan Milla tulee hoitajienhuoneeseen´. Juttelémme hetken hevosista, mutta sitten muistan, että minun pitää olla kahdelta syntymäpäiväjuhlissa, JOTEN lähden kohti kotia.

// pika kirjoitus etten saa erotusta. Mutta mietin tässä että olisiko sinulla mahdollista ottaa minusta tallityöntekiä voisin käydä kerran viikossa tai useamminkin.

15,40v€ sekä tarinamerkintä! Valitettavasti en ota sinua tallityöntekijäksi, Metsiksellä on jo tarpeeksi apuvoimia. :/ –Sanna

[Jossu]

Astun tallinovesta sisään ja näen Artun, joka tulee minua vastaan. Rapsutan poikaa hetken ja sitten lähden viemään kamat hoitajienhuoneeseen. Kun kamat ovat siististi kaapissa lähden etsimään Sannaa. Sanna on harjaamassa Susanin kanssa Kisua.
- Olisko sulla mulle mitään tekemistä? Kysyn.
- Viittitkö liikuttaa Sallin? Sanna kysyy.
- Yes, sanon ja lähden hakemaan tamman riimua. Nappaan riimun karsinan edestä ja lähden hakemaan Sallia tarhasta. Kun saavun tarhoille saan kokeasuuren pettymyksen Salli on todella likainen.  Avaan portin ja käyn hakemassa Sallin.

Talutan tamman päätallin käytävälle ja kiinnitän sen molemmilta puolilta. Käyn hakemassa tarvittavat jutut ja laitan ne käytävälle. Harjaan Sallin, joka on yltäpäätä likainen. Otan kaviokoukun ja nostan Sallin vasemman etujalan. Salli ei oikein tykkää puuhasta ja luimii. Saan kuitenkin kaviot putsattua, jotén otan satulan ja nostan sen Sallin selkään. Tamma luimii ja yrittää näyttää hampaitaan kun kiristän satulavyötä. Otan suitset koukusta ja vedän päitset kaulalle. Laitan suitset nopeasti  Sallin päähän. Käyn hakemassa raipan ja laittamassa kypärän sekä turvaliivin päälle. Nostan ohjat kaulalta ja lähden taluttamaan Sallia maneesiin.

Maneesissa kiristän vielä vyön ja hyppään selkään. Laitan jalustinhihnat sopiviksi ja painan pohkeet kevyesti tamman kylkiin. Salli lähtee kävelemään kiltisti ja rauhallisesti. Hetken päästä otan ohjat ja aloitan ottamaan pysähdyksiä. Ekat pysähdykset ovat hieman hankalia, mutta lopulta Salli pysähtyy nätisti. Nostan kevyen ravin ja Salli lähtee ravaamaan epäluuloisesti. Yrtän rauhoitella Sallia, joka säpsyilee. Vaihdan suuntaa täyskarrolla ja Salli ravaa toiseen suuntaan tosi hyvin eíkä säpsyile enää niin paljon. Siirrän Sa´llin käyntiin ja aloitan tekemään pohkeenväistöä. Toiseen suuntaan Salli väistättää melkein täydellisesti ja toisessa suunnassa tamma alkaa taas säpsyillä ja väistöt eivät oikein suju. Sitten aloitan ottamaan laukkaa. Nostan harjoitusravin ja pyydän Sallia nostamaan laukan. Salli nosti tähän suuntaan laukan vasta hirveän kiitoravin kautta. Toiseen suuntaan laukka ei meinaa myöskään nousta, mutta nousee lopulta. Pyydän Sallin raviin ja menen hetken kevyttä ravia. Sitten kävelen vielää noin 10 minuuttia pitkin ohjin ja kaarran Sallin keskelle. Laskeudun satulasta ja nostan jalustimet ylös. Otan ohjat kaulalta ja lähden taluttamaan Sallia talliin.

Tallissa talutan Sallin sen omaan karsinaan ja otan varústeet pois. Vien satulan telineeseen ja käyn pesemässä kuolaimet. Sitten vien suitsetkin oikealle paikalleen. Menen syömään eväät. Mukaan otin paloiteltuja porkkanoita ja vesipullon. Hoitajienhuoneessa tapaan Teean, joka on myös syömässä.
- Hei Teea hoidatko Myytä? Kysyn.
- Joo ketä sinä hoidat? Teea kysyy.
- En hoida tällä hetkellä ketään käyn vain hoitelemassa täällä hevosia, sanon.
- Ok, Teea hymyilee ja lähtee paikalta. Syön eväät nopeasti ja lähden tallin puolelle.

Tallissa näen Meijun harjaamassa Crannia.
- Hei ratsastamaan lähdössä? Kysyn.
- Ei kun juoksuttelen vaan tossa kentällä, Meijuu sanoo ja lähtee hakemaan jotain. ¨Minä taas käyn hakemassa kamat ja lähden kävelemään pois päin.

13,60v€ ja tarinamerkintä! –Sanna

[Jossu]

Kello on puoli 6 kun tulen tallipihaan. Hevoset rouskuttelevat aamuheiniään tarhoissa Stefan kuskaa kottikärryjä lantalaan. Käyn viemässä kamat hoitajienhuoneeseen. Seuraavaksi menen etsimään Sannaa. Sanna hörppii kahvia toimistossa. Istahdan sohvalle Sannan seuraksi ja kaadan itsellenikin kahvia.

- Kun olet juonut kahvin niin voitko ratsastaa Busterin? Sanna kysyy.

- No kyllä minä varmaan, sanon ja juon loput kahvit kupista, jossa on Aldan kuva. Siinä myös lukee Alda fiasco Met.

- Kaunis nimi, sanon hiljaa.

- Niin Alda on yksi Metsälammen kasvateista, Sanna sanoo. Kun kuppi on tyhjä lähden ori ja yksityistalliin. Tallista nappasin Busterin riimun ja lähdin orin aitauksesta.

Kun tulen Busterin aitaukselle avaan portin ja käyn hakemassa Busterin. Lähden taluttamaan Busteria talliin.

Tallissa laitan Busterin käytävälle ja haen tarvittavat jutut. Harjaan Busterin nopeasti ja putsaan myös kaviot. Harjaus sujuu ongelmitta, mutta kavioiden putsaus ei. Suitsitan Busterin nopeasti ja irrotan sen, koska menen ilman satulaa. Lähden taluttamaan sitä kentälle.

Kentällä nousen Busterin selkään ja puristan pohkeet Busterin kylkiin. Buster kävelee energisesti ja melkein ravaa. Hetken päästä pyydän oria nostamaan ravin. Buster lähtee kiltisti raviin ja ravaa todella kiltisti. Hetken päästä siirrän Busterin käyntiin ja Buster säikähtää jotain. Reagointi siihen on pukkilaukka toiseen päähän kenttään. Tipahdan sieltä. Pian kuitenkin olen taas selässä. Päätin etten tänään ota laukkaa. Aloitan ottamaan pohkeen väistöä. Buster väistää todella hyvin ja omasta mielestäni virheitä ei löydy. Otan vielä kevyttä ravia ja loppukäynnit. Sen jälkeen kaarran orin keskelle ja laskeudun alas Busterin puhtaan valkoisesta selästä.

Tallissa talutan Busterin karsinaan ja otan siltä suitset pois. Käyn pesemässä kuolaimet ja vien suiset oikealle paikalleen. Menen vielä Busterin karsinaan istumaan.

- Kunpa sinut hoitsuksi saisin, silloin iloisempi olisin kuin koskaan.

Loppu.

tällä kertaa oli vähän erillaisempi kuin ennen toivottvasti ei haittaa

8,40v€ + tarinamerkintä -Saku

[Roope K.]

Tallissa kävi kuhina, kun alkeistuntilaiset hääräsivät hevosiensa kanssa valmistautuessaan tunnille.
Itse norkoilin käytävällä, jotta voisin olla tarvittaessa neuvomassa sekä auttamassa tulevia kouluratojen tähtiä tai estekenttien sankareita.
- Roope! Viititkö pitää alkuverkat näille? Mun pitää soittaa yks tärkee puhelu, Sanna pyysi heiluttaen naamani edessä puhelintaan niin, että pelkäsin jo nenäkultani puolesta. En halunnut saada vanhasta Nokialaisesta päin näköä, kiitos.
- Minä?
- No sinä! Käykää käppäilemässä vaikka pitkin pihapiiriä. Nappaa hoitajia mukaasi taluttamaan, Sanna puuskahti hieman turhautuneena.
- Ok Boss! sanoin tomerana ja painelin samantein vintille hakemaan "uhreja" töihin.


Tallivintillä Stefan, Loci, Jossu, Emilie ja Claudia pelasivat korttia.
- Takamukset ylös niin kuin olis jo ja taluttamaan tuntilaisia, komensin isoon ääneen saaden korttipelurit säikähtään yllättävää paikalle saapumistani.
- Onks pakko? Jossu vinkaisi.
- On. Hophophop! Tassua toisen eteen!
- Roopestaki tullu joku orjapiiskuri, Loci nurisi vääntäytyessään seisomaan.
- Muah hah haa!

Tuntilaiset istuivat ratsujensa selässä pihamaalla sievässä jonossa.
Olin saanut napattua taluttajiksi myös Destinyn sekä Vivikan, joista jälkimmäinen oli kyllä yrittänyt luistaa paikalta, mutta olin saanut lahjottua tytön talutuspuuhiin. Sinne meni se Sannalta saatu suklaalevy "parempiin suihin". 
- Sitten lähdettiin! huikkasin iloisesti ja lähdin käppäilemään eteenpäin. Arttu toimi kanssani letka vetäjänä.
Pujottelimme puiden välistä, ravasimme oritallin ympäri ja muutenkin samoilimme pitkin pihapiiriä.
Sanna huhuili tallin nurkilta että varsinainen ratsastustunti alkaisi ja hätistelin ratsastajat maneesiin.

Arttu meinasi lähteä letkan mukaan, mutta komensin koiran pois sieltä.
- Kato mitä mulla on täällä! hihkaisin koiralle ja heiluttelin Petriä käsissäni. Koira sekosi täysin kun näki rakkaan sikansa...
Nakkelin Petriä koiralle hetken ennen kuin tömistelin tallivintille katsomaan kun muut löivät korttia pöytään.
- Meikä tulee mukaan seuraavaan peliin, ilmoitin.
- Varaudu häviöön, Stefan mölisi ja näytin kansainvälistä käsimerkkiä jätkälle.
Varautukoon itse... Nyt on voittajafiilis.
Ja se voittajafiilis loppui siihen kun hävisin kolme kertaa putkeen...


14,60v€ + tarinamerkintä -Saku

[Roope K.]

Kulkuset, kulkuset kilvan helkkäileee... Eiiih, toinen radiokanava kiitos... Joulu on taas joulu on.. EI OLE VIELÄ... Sydämeeni joulu... Voi huoh... Selailin radiokanavia ajaessani kohti Metsälampea. Joka tuutista pukkasi joululauluja niin että alkoi jo korvista valumaan ulos kyseiset rallatukset. Ei minulla mitään joulua vastaan ollut, mutta liika oli aina liikaa... Äitihän se aina aloitti tuon jouluhössötyksen jo lokakuussa ja siinä vaiheessa tämä jätkä oli jo aivan hermoraunion partaalla.
Juuri kun olin löytänyt kanavan, jossa ei joululaulut kilvan helkkäilleet, saavuin Metsälammen pihaan. Parkkeerasin autoni ja hyppäsin ulos kaarastani. 
Lunta sateli hiljalleen ja minä löntystelin tallipihan poikki tallin ovelle. Lakaisin nopeasti oven edustan harjalla, jottei ihan kaikki lumet tunkeutuisi ovesta sisään talliin. 
Sanna istui toimistossa papereitaan selaillen ja huikkasin naiselle tervehdyksen.
- Moi Roope! nainen hymyili papereittensa takaa.
- Onko mitään hommia mitkä pitäis hoitaa ennen tuntien alkua? kysyin ja vilkaisin seinäkelloa. 
- Merlin vois käydä liikuttamassa, miltä kuulostais? 
- Paremmalta kuin hyvältä, tuumasin ja lähdinkin samantein hakemaan tammaa tarhastaan. 

Tamma seisoi jo portilla, kun tallustelin paikalle. Iloisesti hörähdellen tamma antoi minun kiinnittää itsensä riimunnaruun ja hörinä jatkui vielä senkin jälkeen, kun talutin neidin ulos tarhastaan. 
Nopeasti laitoin tamman ratsastuskuntoon ja ulos kentälle. En ollutkaan aikaisemmin Merlillä ratsastanut, joten kerta se oli ensimmäinenkin. Olin kyllä kuullut kehuja, että Merli olisi todella mukava ratsastettava. 
Eikä ne kehujat olleet laisinkaan väärässä! Tamma kulki kuin unelma ja totteli pienintäkin apua minkä sille annoin. Tuntui että se olisi minun ajatukset lukenut.

- Hyvä tyttö! kehuin tammaa, kun laskeuduin sen selästä. Jos olisin rikas lottovoittaja, varmaan olisin astellut samantein Sannan toimistoon ja ilmoittanut ostavani Merlin. Eriasia olisiko nainen sitä minulle myynyt.
Mutta enpä minä ollut mikään rikas lottovoittaja. Lottovoittaja kyllä, mutta se minun 11euron voitto ei tainnut ihan hevoseen riittää... 
- Mites meni? Sanna kysyi, kun tulin Merlin kanssa sisälle.
- Tosi hyvin! En tiennytkään että tää on oikeesti noinkin kiva ratsastettava, vastasin pirteästi. 
- Kiva kuulla... Hoidahhan se ja sitten voitkin auttaa mua hevosten sisälle hakemisessa...
- Ok Boss.

Jätin Merlin karsinaansa ja lähdin Sannan sekä jonkun uuden hoitajan kanssa "metsästämään" hevosia sisälle. 
Kaviokkaat taisivat tiedä että nyt jouduttaisiin töihin jos annamme itsemme kiinni, joten muutamaa joutui vähä aikaa metsästämään tarhassa.
Erityisesti Jätkä oli sitä mieltä ettei sisälle lähtisi. 
- Sannaa-aaa-aaa, tuo sinun hevoses ei anna kiinni, huutelin naiselle epätoivoisena. 
Sanna asteli tarhan portille, vihelsi ja johan ori kipitti koiran tavoin portille emäntäänsä vastaan. Jaahas... 

Tuntilaiset valloittivat taas tallin, joten minä menin Sakun kanssa kahvittelemaan talolle.
- Onko joulusuunnitelmia? Saku kysyi.
- Vanhempien luo syömään meen. Ei sen kummempia, vastasin höyrävän kahvikupposen takaa. 
Rupattelimme niitä näitä Sakun kanssa, kunnes oli jo aika lähteä hakemaan viimeisetkin kopukat sisälle iltaruokia varten.
Tuntilaiset olivat kadonneet koteihinsa ja muutama hoitaja sekä yksityisen omistaja norkoili tallilla, joten hevosten sisälle tuonnissa ei kauan nokka tohissut. 
Esalla oli pieni haava vasemmassa takasessaan, mutta se oli nopeasti hoidettu pesulla sekä haavasuihkeella. 

Iltaruokien jaossa olin yksinäni oritallissa Sannan hoitaessa päätallin hevosten ruokinnan.
Busteria sain hetken metsästää tallissa, sillä poni pääsi livahtamaan avonaisesta karsinanovesta ulos. Oma vika, mitäpä olin huolimaton. 
- Hyvää yötä arvon herrat, huikkasin vielä ovelta ennen kuin lukitsin sen visusti ettei rosvot ja muut hiipparit pääsisi yön hämyssä livahtamaan sisälle.
Sanna lupasi minun lähteä jo kotiin ja tein työtä käskettyä.
Peräpeilistä katselin tallin valoja ja mietin taas, että jos vain olisin rikas niin itsekkin hevosen tai kaksi ostaisin... 

17,50v€ ja tarinamerkintä! -Sanna

[Stefan]

Siitä tuli Stefan Jr.

Naurahdin tytölle, jonka punaisissa poskissa komeilivat ihanat hymykuopat ja jonka hiukset putosivat olkapäille. Tyttö katsoi minua syvälle silmiin, niin syvälle että tuntui kuin hän lukisi minua kuin avointa kirjaa. Tyttö piteli sylissään pienen pientä kissanpentua, joka nakersi hänen rannettaan, mutta tytön katse ei värähtänytkään siitä hymystä.
- Miä tulin heti ku miä pysstyin. Ei nyt tehrä tästä numeroo, tyttö ehdotti ja naurahdin taas.
- Joo, ei. Mä lupaan käyttäytyä, nauroin ja kiedoin käsivarteni tytön ympäri halaten tuota varovaisesti. Oli vain yksi ongelma... tyttö oli mun supersuomalainen serkku. Hän oli tullut hakemaan yhtä mun kissan pennuista. Kun perheelle meni yksi pentu ja sukulaiset ja yksi ystäväkin halusivat tietty omansa, jäi jäljelle yksi pentu.

Stefan Jr. ristittiin ensimmäinen joulukuuta. Sen kutsumanimi on kuitenkin Poronkäristys tai Poro, koska Stefan Jr. on liian pitkä ja liian hieno nimi (ja vain minä ansaitsen niin miehisen nimen) kissalle. Poro on tietty jätkä. Oikea äijä. Se oli hyökännyt heti ekalla virallisella tallivisiitillä Locin kengän kimppuun (kenkä pelastui) ja pissannut Jätkän olkiin niin että mun piti vähän siivota karsinaa lisätyönä. Ja sitten se pirulainen oli juossut koko tallin väkeä karkuun ja lopulta jäänyt jumiin turkistaan johonkin painavan oksaan ja hidastui niin että sain kiinni. Tänään Poro ei ollut tallilla, vain Gabrielle, jonka nimen serkkutyttö oli heti vaihtanut Siruksi. Mun mielestä Siru on hieman kummallinen nimi, ei pahalla Sirut ympäri maan.

Tänään mä olin suunnitellut että serkun kanssa me järkytettäisiin koko talli. Me oltiin suunniteltu täydellinen rikos. Okei, no mä olin. Ihan mahtava, hulppea, vatsaa kutkuttava tietokilpailu. Perin rikollista toimintaa, tietokilpailu, köh... Mutta ensin minä ja Mona (serkku) hypittiin vintille ja yllätys yllätys, työasioissa. Saatiin kasata paaleja. Tein melkein koko työn mutta Mona vähän auttoi. Loppujen lopuksi mun kädet oli paalinaruun kipeästi hiertyneet.
- Mehiläeskiittivahalla siun käsi parannee, Mona ennusti nauraen.

Mulla oli monistettuna kymmenen paperia, joten tallilta sain poimittua vain pari tyyppiä. Locin, Iidan, Claudian, Aylan, Viljan, Sannan, Meijun, Emilien, Vivikan ja Minkin. Mona esittäytyi kaikille kolmella nimellä, Moona Minja Korpinen. Hän oli isän puolelta, eli soomalaista sukua ja siksi tuo sukunimi.
- Hei mikä tää vika on? Sanna kysyi nauraen ja kun hiivin hänen paperialan katsomaan, viimeisessä kysymyksessä luki: "kuka näistä uimareista on Stefan (eskarista, uintiretkeltä napattu kuva)? a) se jolla on punaiset uimahousut, b) sinihousuinen, c) se joka on nakuna", ja minä raivostuin sisälläni. Vieressä oli kuva jossa komeili kolme poikaa ja nielaisin nolona. Hyvä homma Mona, mä en tienny et olet noin kiero.

- Miä ajattelin vähän piristää teirän tiatovisaa, Mona nauroi. Katseeni oli totinen.
- Okei, eli mikä olikaan tuon ekan kysymyksen vastaus, ööh... "Mikä on Stefanin sukunimi"? kysäisin ja Loci viittasi kuin koulussa.
- Verlenhof. Se luki sun ajokortissa kun esittelit sitä mulle, tyttö kertoi.
- Joo, öö... oikein, totesin ja vilkuilin nauravaa tyttöporukkaa. Monakin räkätti kuin varis.

- Stefanin serkun nimi on Mona.
- Stefanin kissan nimi on Poronkäristys.
- Stefanin suosikkihevonen on Jätkä.
- Stefan on nero, komea ja huumorintajuinen. (tuo oli kysymyksen vaihtoehtona, köh, kukaan ei keksinyt sitä itse)
- Monan kissan nimi oli Gabrielle, mutta sitten siitä tuli Siru.
- Stefanin äiti on saksalainen.
- Stefan on hottis. (jälleen kerran vaihtoehto)

Vastauksia tuli kuin liukuhihnalta ja nyökkäilin vaan nauraen kahdelle tietylle lauseelle. Minun kysymykseni olivat niin nerokkaita että kaikki tiesivät vastaukset, äh! Viimeiseen kysymykseen vain Loci oli vastannut oikein, mutta sekin huumorilla. Ja saatatte silloin arvata mikä oli oikea vaihtoehto, en sano sitä tässä ääneen sillä... se... yäh. Ilmoitin kaikille iloisesti että en edes ollut kuvassa, vaikka se oli vale, ja jokainen pyöritteli vihaisen näköisesti hiussuortuvaa sormensa ympärille. Myrtsinä koko porukka. Mona näytti vain kyllästyneeltä, kun ei ollut saanut paljastettua minun noloa salaisuuttani, mutta oli hiljaa. Näytin tytöille nättiä naamaa ja katsoin paikalta siivoamaan jätkätallia.

Työ oli raskasta, mutta palkitsevaa: hitaasti aloin saada mun talorahastoa takaisin kasaan. Oli itse asiassa kaverillakinnihan mukava asua. Mutta mun mielessä pyöri pari mielenkiintoista asiaa. Mulla oli hirveä hinku päästä naimisiin. Se kuulosti jotenkin houkuttavalta. Okei, en ole edes tavannut oikeaa henkilöä vielä, sinne on pitkä matka ja tiedän että tuollainen outo juttu menee mulla ohi päivässä. Mä nautin ihan älyttömästi sinkkuna olemisesta ja naisten naurattamisesta.

Kotiin pääsin onneksi yksin, Mona otti taksin. En uskaltanut kuunnella radiota autossa, ettei minulla menisi hermot kera joululaulujen. Kodiksi kutsuttavan talon edessä parkkeerasin ja nousin autosta vain, jotta kämppis voisi huutaa jotakin ovelta ja pienikokoinen kissa pystyisi raapimaan sääreni verille.

Sen pituinen se.

18,50v€ + tarinamerkintä! -Sanna

[Stefan]

Onnen voi löytää loskaisesta pihasta

Minua jännitti. Kämmeneni hikosivat, kun kiristin Jätkän satulavyötä viimeisen kerran. Vetäisin orin ohjista käytävälle ja maiskutin ryhdikkääseen käyntiin. Hymyilin orille ja rapsutin jännittyneenä toisen kaulaa. Tallipihalla laskin Jätkän jalustimet ja ponnistin selkään. Sitten jokin vaalea olento tupsahti vaatekerroksiin muurautuneena tallirakennuksesta. Syy tähän kaikkeen. Hänen nimeänsä ei tulla koskaan mainitsemaan. No ihan sama, en minä osaisi salaisuuttakaan pitää. Destiny.

Tyttö hymyili minulle huivin takaa, tunsin sen kasvoillani ja hymyilin takaisin. Tuo laski Nassun jalustimet ja ponnisti itsekin selkään. Puristin ohjia otteessani ja ohjasin Jätkän tytön ratsun vierelle.
- Ajallaan, kuten pyysitte, naurahdin ja vilkaisin Jätkää, jolla oli selvästi meneillään Bad Hair Day. Sehän tarvitsisi sellaisen korvahupun!
- Joo. Mutta ei ole herralla tapana myöhästelläkkään. Taksikuskit ovat aina täsmällisiä, Destiny valisti enkä ensin tajunnut vitsiä, mutta sitten ymmärsin että joku oli kuullut siitä kuinka kuskailen Locia Metsis-koti-reitillä. Loin vain tytölle hymyn ja ohjasin Jätkää eteenpäin, Nassu keinahti liikkeelle täysin samaan aikaan.

Olin alkanut viettää paljon aikaa tytön kanssa. Kai minä sitten pidin blondeista. Metsiksen naisseura oli ensiluokkaista reippaista punapäistä vaaleisiin kaunottariin. Destiny oli minusta kaunis, niin kuin moni muukin Metsiksessä käyvä tyttö. Mutta tunsin Destinyn myös sisäpuolelta, ja pelasimme hyvin yhteen. Oikeastaan minun ei olisi pitänyt olla hermostunut, mutta minä vain en voinut mitään jännitykselle joka tarttui jäseniini ja koetteli malttiani. Halusin vain koko homman pois alta.

Ohjasin Jätkän alas loskaiselle polulle ja vilkaisin taakseni kuin varmistaakseni, että Destiny kulki yhä perässäni. Jätkä liukasteli hieman, mutta hokit hoitivat tärkeimmän työn. Ohjasin toisen viimein pellolle, ja Destiny seurasi Nassun kanssa reippaassa ravissa. Tytön saavuttua rinnalleni, tarvittiin vain yksi katse ja molemmat kiristivät tahtia laukkaan. Jätkä olisi ehtinyt nopeampaa, mutta pidin orin samalla vaihteella kuin Destiny tammansa. Kaksi suomenhevosta laukkasivat rinta rinnan, molemmat ohjia nykien. Lopulta ajauduimme kapealle polulle, mutta kun yritin hidastaa, Jätkä jatkoi päätöntä laukkaansa eteenpäin. Destiny katosi taaksemme, ja Jätkä alkoi pikku hiljaa rauhoittua. Lopulta, kun sain sen pysähtymään, en enää tiennyt missä olin. Laskeuduin satulasta ja vetäisin satulalaukusta riimunnarun, josta kiinnitin Jätkän puuhun. Rakensin pienen majan, jonka pohjalle istuuduin.

Yritin kaivaa kännykkää, löysin sen mutta en kenttää. Samalla hetkellä kuulin hevosen askelia ja Desinyn huolesta punehtineet kasvot pilkistivät oksistosta.
- Stefan! Mä olin niin huolissani! tyttö sanoi puolihuutoa ja talutti Nassun vierellään luokseni. Katsoin tytön silmiin, jotka välittivät. Ilman kenttää oli aina Destiny, ja pari muuta varakorttia. Tartuin tyttöä varovasti kädestä ja porasin katseeni tuohon.
- Kuule, tuota... sä olet tosi kiva tyttö, ja..., mumisin varovaisesti ja pälyilin hermostuneesti ympärilleni. - Joten mun mielestä ois kiva jos... sinä... jos me vietettäisiin enemmän aikaa yhdessä. Ja sitten, öö... mä... sä... niin, koska sä olet niin mukava tyttö, niin ajattelin kysyä jos... siis tota.

Destinyn katseesta huomasi, että tuo ymmärsi mitä tarkoitin. Hymyilin vaivaantuneesti, mutta Destinyn katse oli kirkas ja iloinen.
- No siis, tietty. Ei kai siitä haittaakaan ole, tyttö kierteli ujosti ja tajusin että toisella oli samat paineet kuin minullakin.
- Minun pieni pelastava enkelini, kuiskasin hymyillen sydämellisintä hymyäni ja kiersin käsivarteni yllättäen toisen ympäri. - Sä pelastit mun hengen, kuvittele jos olisin jääny tänne loppuelämäkseni!

Destiny oli kaunis. Näin sen. Silmät, hiukset, kasvot. Hän oli oikeasti kaunis. Iskin tytölle vaivaantuneesti silmää ja astuin pois toisen syleilystä johon itseni olin tunkenut. Nousin Jätkän selkään ja keräsin ohjat, sujauttaen riimunnarun satulalaukkuun.
- Parasta palata tallille tai meitä lähdetään hakemaan, ehdotin ja Destiny nyökkäsi hieman pettyneen oloisena.
- Kai se täytyy sitten tehdä.

[ Tämmöinen pikamerkintä, mutta kaikki tajusi varmaan idean? ]

21,30v€ + tarinamerkintä ja sydänmerkki -Sanna

[milla]

Laahustelin pitkin lumista hiekkatietä pääränmäänä Metsis. Ajattelin kaikkia niitä ihania hevosia joita oli hoitanut Della, Nova ja Jätkä, mutta jo silloin kun olin Jätkän hoitajana tiesin että minusta tulee viellä Artun hoitaja. Arttu on tallikoira. Olin jo kotona mennyt Metsiksen sivuille ja tehnyt kuvan jonka laitan kaappiini. Kuulokkeistani kuuluu Cheekin Sokka irti. Voisiko hoitaja urani Artun rapsuttelijana enää paremmin alkaa?

Otin kuulokkeet pois korvistani, kun kävelin viimeiset muutaman kymmentä metriä tallin pihaan. Kun kävelin kohti tallia iloisesti haukkuva ja häntää heiluttava moni värinen koira juoksi luokseni. Kyykistyin sen eteen ja aloin rapsuttaa koiraa, joka oli uusi hoidokkii.

-Ei! Komensin Arttua joka oli alkanut nuolla namaani. Koiva lopetti heti ja jatkoin sen rapsuttelua.
-Mennäänkö katsomaan mitä kaapistani löytyy? Kysyin koiralta joka haukahti iloisesti. Nousin ja aloin kävelemään kohti kaappeja, Arttu seuranani. Avasin kaappini oven, se nitisi. Päätin että pyydän Sinteä laittamaan siihen öljyä. Liila riimunnaruni oli palautettu kaappiini kun olin lopettnut Jätkän hoitamisen. Sen vieressä oli paperi lappunen, jossa luki:
Hei Milla! Riimunnarusi putosi vahingossa märkään hiekkaan, ja on nyt ihan hiekkanen. Voit lainata jonkun hevosen harjaa sen harjaamiseen, märkänä se ei puhdistunut.
-Sinte Otin riimunnaruni käteeni ja katsoin sitä. Ei se kovin likainen ollut. Katsoin Artun kaulaan onko sillä kaulapanta, mutta en nähnyt tuuhean turkin läpi onko koirasella kaulapantaa. Kokeilin kädelläni ja olihan Artulla panta. Päätin mennä lenkille. Otin riimunnarun kaapistani ja suljin sen. Se piti taas korvatlukkoon laittavan vingahduksen.

Pihalla törmäsin Sinteen. Sanoin tälle kaappini ovesta ja hän lupasi öljytä sen. Lähdin kävelemään kohti metsää. Kello oli vasta puoli kolme, mutta ilma alkoi jo hämärtyä. Onneksi minulla oli taskulamppu.

Käveltyäni puolisen tuntia Arttu jännittyi yhtäkkiä ja nosti niskakarvansa pystyyn. Otin koiran kiinni ja kaivoin taskulampun taskustani, samalla kuulin sen. Suden ulvonnan. Lähellä oli susi. Samalla näin sen, silmät tuijottivat minua kallion päältä. Käännyin ja aloin juosta. Juoksin tallille päin. Samalla eteeni juoksi muriseva susi. Yritin kääntyä, mutta lauma oli piirittänyt meidät. Se läheni askelaskeleelta. Samalla näin sen, hevosen. Joku tallin hoitajista oli ilmeisesti tullut maastoon. Ratsukko kääntyi ja ihminen hevosen selässä nosti laukan. Ratsukko katosi näkyvistä, mutta luotin siihen että he hakisivat apua.

- Sinte, Sinte!!! Tyttö huusi tallin pihalla tassahtelevan hevosen selästä. Sinte tuli paikalle juoksujalkaa.
- Claudia! Mikä nyt on?
- Susia! Maastossa on susia ja ne ovat piirittäneet tytön ja koiran. Claudia sanoi lyhyesti.
- Sanoitko että ne ovat piirittäneet tytön ja koiran!? Sinte huusi tytölle kysymyksen.
- Kyllä! Claudia huusi takaisin vastaukseksi.
Sinte juoksi jo kohti tallia. Tosin sitten tapahtui se mitä ei olisi pitänyt tapahtua. Sinte kaatui liukkaalla pihalla.
- Ai, jalkani! Sinte huusi maasta. Claudia hyppäsi alas Novan selästä ja lykkäsi ohjat Sintelle.
- Minä haen Stefanin! Claudia sanoi Sintelle.
- Hae myös Meiju! Sinte huusi Claudian perään.

Sudet alkoivat lähestyä minua ja Arttua. Ne miettivät vain saalista. Mutta sitten kuulin sen, hevosen laukan rummutuksen. Kuulin haulikon pamauksen ja sudet kaikkosivat kuin salaman iskusta. En tiennyt ketä tulija oli, tiesin vain etten saisi osoittaa hevosta ettei se pelästyisi. Hevonen pysähtyi eteeni ja tunnistin sen. Terranova, yksi hoitohevosistani. Sen elässä istui Stefan.
- Oletko kunnossa? Hän kysyi. Nyökkäsin.
- Lähdetään kävelemään kohti tallia, Stefan sanoi minulle.

Menimme sisälle talliin. Claudia otti hoidokkinsa vastaan. Kiitin Stefania ja kysyin missä Sinte on.
- Sinte on lääkärissä. Hän kaatui taas ja pohkeeseensa haavan mikä pitää tikata, Claudia vastasi.
- Näitkö siä minut? Kysyin ja katsoin Claudiaan.
- Kyllä. Olethan kunnossa? Claudia kysyi
- Olen, vastasin. Samalla kuulin auton moottorin käyvän ulkona, ja tallin ovista tuli sisään itse Sinte ja Meiju.
- Nyt tarjoan teille kaikille kaakaot ja sinä Milla saat kertoa koko jutun. Mutta en sin Stefan sinä menet ja öljyät Millan kaapin oven, Sinte sanoi omalla Sinte mäisellä tavallaan. Lähdimme tallivintille ja kun Stefan ja Claudiakin olivat tulleet kerroin koko jutun.



Sannan kommentti

Huh sentään, olipa kerrassaan hurjat tapahtumat! Metsälammen ympäristössä ei juurikaan liiku susia, minkä vuoksi olen yllättynyt siitä, että satuit joutumaan Artun kanssa kokonaisen lauman piirittämäksi. Onneksi teille ei kuitenkaan sattunut mitään – toisin kuin minulle – ja sait nopeasti rohkeat tallilaiset apuusi. Toivottavasti tällaista ei tapahdu enää toiste! Minun pohkeelleni ei myöskään sattunut sen kummempaa, onnistuin vain kaatumaan sillä tavalla, että se viilsi ikävästi maassa olleen metalliputken reunaan. Pitääkin pyytää joku tallityöntekijöistä katkaisemaan se sillä tavalla, ettei kukaan enää satuta siihen itseään. Jouduin käymään lääkärissä laitattamassa siihen pari tikkiä, mutta uskon sen parantuvan nopeasti.

"Ajattelin kaikkia niitä ihania hevosia joita oli hoitanut Della, Nova ja Jätkä, mutta jo silloin..."
-> kaksoispistettä käytetään virkkeessä ennen luetteloa:
-> "Ajattelin kaikkia niitä ihania hevosia joita olin hoitanut: Della, Nova ja Jätkä. Jo Silloin..."
-> suosittelen lopettamaan virkkeen luettelon jälkeen.

hoitaja urani = hoitajaurani
moni värinen = monivärinen (värien nimet aina yhteen)

"-Ei! Komensin Arttua..."
-> ajatusviivan ja repliikin väliin aina välilyönti. Repliikin jälkeen jatketaan pienellä alkukirjaimella:
-> "– Ei! komensin Arttua..."

paperi lappunen = paperilappunen
askelaskeleelta = askel askeleelta
Sinte mäisellä = Sintemäisellä (myös esim. vauvamaisella, koiramaisella...)

ketä tulija oli
-> kuka tulija oli / ketkä tulijat olivat

15,60v€

[Emma]

Paluu tallielämään

Äitini auto kaartaa tallin pihalle. Astun ulos autosta ja paiskaan oven kiinni. Lähden liukastelemaan kohti Sannan taloa. Kuulen matkalla takantani juoksuaskelia ja kun käännyn katsomaan tulijaa, suuni leviää hymyyn. 
"Moi Emppu!" Destiny huutaa.
"Moi. Tästä lähtien Emma, jotta ei mene Empun kanssa nimet sekaisin." vastasin ja jatkamme matkaa Sannan talolle. 
Olen jo koputtamassa oveen kun Destiny avaa oven ja kävelee sisään. 
"Kyllä mä vielä tallin tavoille opin." sanon Destinylle ja alamme molemmat nauramaan.
"Mites sä tänne eksyit?" Sanna kysyy minulta naurahtaen.
"No ajattelin tulla katsomaan, miten täällä menee ja sitten ihastuin yhteen poniin, joka oli tarhailemassa. Buster taisi olla. Muistan, kuinka viime kerralla sain Busterin tunnille ja se ei mennyt ihan putkeen, mutta nyt se oli niin suloinen siellä tarhassa. Päätin antaa sille uuden mahiksen. Joten please Sanna!!" loin kasvoilleni koiranpentu-ilmeen. 
"Noh. Katsotaan sitä sitten. Sitä ennen juodaan kahvit ja sitte mennään tekee iltatalli." Sanna sanoi. Destinyn hymy hyytyi, kun kuuli sanan ilta talli. Minä sen sijaan olin ihan liekeissä sisältä. Pääsen pitkästä aikaa ponien kanssa tekemisiin. 

Tallustimme Sannan perässä keittiöön ja Sanna tilaa meille kahvit kahvikoneesta ja minä ja Destiny istumme pöydän ääreen odottamaan höyryäviä juomia. Hörpimme kahvia ja juttelemme siinä sivussa niitä näitä ja Arttu tulee kerjäämään rapsutuksia. Siinä sivussa rapsutan Arttua ja kerron Thaimaan matkastani ja siitä kuinka sain ratsastaa paikallisella hevosella. Siellä talli tavat olivat ihan erilaiset kuin täällä Suomessa. Huomaamme pian kellon olevan kahdeksan, joten lähdimme kävelemään talleille päin. Ulkona oli alkanut sataa, mutta en antanut sen pilata iltaani. Olin ensimmäistä kertaa masennuskauteni jälkeen aidosti iloinen. 
"Jos te menette päätalliin, niin minä voin hoitaa oritallin yksin. Eikä toki mitään taka-ajatuksia" sanoin Sannalle vinkaten silmää.
"Iida taitaa olla oritallissa, niin voit ottaa Iidan avuksi." Sanna vastasi ja tiemme erosivat.

Ensi töikseni astelen Busterin karsinalle ja otan sieltä riimunarun. Matkalla ulos huikkaan Iidalle, että tulee minun kanssa hakemaan oreja talliin. Heti ensimmäisestä pyynnöstä Iida ottaa yhden karsinan ovesta riimunarun ja lähtee kanssani pihalle. Minä menen pyydystämään Busterin ja Iida ottaa Jätkän kiinni. Viemme pojat karsinaan ja haemme muutkin hevoset ja ponit talliin. Tämän jälkeen annamme hepoille heinät ja lakaisemme tallin käytävät. "Potkimme" ylimääräiset ulos ja tarkistamme, että tallissa kaikki on ok. Tämän jälkeen sammutamme valot ja suljemme ovet. Menemme vielä hetkeksi päätalliin, jossa Sanna ja Destiny saavat juuri viimeisille hev osille heinät. Istun hetkeksi tallin oven viereen ja pelaan logo quitsia, kunnes äiti tulee hakemaan minut.

// Juu tälläne tylsän illan kirjoitus. 

~ Emma

14,50v€ + tarinamerkintä! –Sanna