IdaOlimme Petran kanssa heränneet aamulla kukonlaulun aikaan ja lähteneet tallille. Olimme hoitaneet aamutallin, tuonut hevosia sateesta sisälle ja lopulta aloimme valmistautua omaan päiväämme. Tämä ei nimittäin ollut mikään tavallinen päivä.
”Jännittää”, Petra sanoi kantaessaan Vilman satulaa kuljetusautoon.
”Minua myös. Vaikka kyseessä onkin tuttu paikka ja tutut ihmiset”, vastasin hänelle. Tänä päivänä me lähtisimme jälleen kohti Metsälammen tallia, jossa järjestettiin ruskavaellus.
Lastasimme melko erikoisen hevoskaksikon, Trissan ja Vilman, autoon ja lähdimme ajamaan kohti tutuksi tullutta tallia. Matkalla meidät yllätti hurja rankkasade, joka onneksi loppui ennen perille pääsyä. Ilma jopa tuntui vähän kirkastuvan sitä mukaan mitä lähestyimme kohdettamme.
Kun lopulta pääsimme perille, oli kello vasta kaksi. Vaellus alkaisi vasta neljältä, joten meillä oli hyvin aikaa kaikessa rauhassa purkaa hevoset autosta, sitoa ne hoitopaaluun ja harjata niitä. Trissa oli selvästi jännittynyt uudesta paikasta, sillä se steppaili hermostuneena paikoillaan ja yritti irtautua riimustaan.
”Olikohan tämä nyt järkevä valinta”, mietin katsoessani hermostunutta tammaa.
”Trissalle tekee ihan hyvää tottua uusiin paikkoihin. Ja voihan sen kanssa käydä vaikka hieman lämmittelemässä kentällä ennen kuin lähdemme liikkeelle”, ehdotti Petra. Se oli kieltämättä hyvä idea.
Harjatessani Trissaa kadehdin hieman Petraa, hän oli valinnut juuri passelin hevosen. Vaikka Vilma oli ulos lastatessa ollut hieman jääräpää, seisoi se nyt nätisti paikoillaan ja katseli korvat hörössä ympärilleen. Se selkeästi oli kiinnostunut ympärillä tapahtuvasta, mutta pysyi silti kiltisti harjattavana.
Kun olimme lopulta saaneet hevoset kuntoon, oli tallialueelle ilmestynyt jo paljon väkeä. Taivas oli jälleen mennyt harmaaksi, mutta pilvet katosivat yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin. Pian myös tallin omistaja saapui paikalle ja toivotti tuttuun tapaansa kaikki tervetulleiksi - taisi hän muistaa jopa meidätkin aikaisemmilta maastoreissuilta. Asetuimme melko pian lähtöjärjestykseen, ja esitin toiveen, että Vilma voisi kulkea meidän edessämme; ehkä Trissakin rauhoittuisi. Onneksi tämä kävi, ja pääsimme pian lähtemään letkassa eteenpäin.
Aloitimme matkan kulkemalla tutun näköisiä teitä, mutta pian jatkoimme matkaa vieraille poluille. Trissa oli todella levoton, ja edessä kulkeva Vilma taas näytti liikkuvan hyvin rauhallisesti (joskin maisemia tarkasti tutkaillen) eteenpäin. Vasta suuren tien jälkeen, kun käännyimme Punapelloille, Trissa rauhoittui. Se alkoi hiljalleen luottaa tilanteeseen ja uusiin hevosiin, joten matka alkoi sujua hyvin.
Kuljimme pitkin suurempia ja pienempiä metsäpolkuja ja välillä päädyimme takaisin tielle. Ruska oli tosiaan saapunut tänne, ja kaikki puut loistivat puna-keltaisina. Maisemat olivat todella hienot, ja niitä oli mukava katsella hevosen selästä käsin. Olin hetken jo katunut Trissan ottamista mukaan, mutta se oli alkujännityksen jälkeen osoittautunut erittäin mukavaksi maastokumppaniksi.
Loppumatkasta pysähdyimme eväspaikalle. Pääsimme jälleen juttelemaan tuttujen ihmisten kanssa ja tutustumaan uusiin. Kaikki maastossa mukana olevat vaikuttivat erittäin mukavilta ihmisiltä, ja vaihdoimme myös muutama puhelinnumerokin. Kun eväät oli syöty, lähdimme jatkamaan matkaamme kohti tallia.
Loppureitti kulki metsäteitä pitkin, ja loppuvaiheessa maisemat alkoivat näyttää tutuilta. Kello oli noin puoli seitsemään kun saavuimme takaisin Metsälammen pihaan. Hoidimme hevoset kuntoon ja lastasimme ne jo etukäteen autoon, jottei ilta venyisi kovin myöhään. Jäimme vielä hetkeksi maastoporukalla juttelemaan ja tutustumaan, kunnes omistaja kertoi rantasaunan olevan valmis. Osa lähti vielä illan päätteeksi saunomaan, me taas Petran kanssa päätimme lähteä aloittamaan matkamme kohti kotia. Kiitimme tallin omistajaa sekä ratsastajia mukavasta leiristä, ja taisimme luvata tulevamme myös tallin seuraaviin tapahtumiin mukaan.
Onpa ihanaa saada kuittauksia ruskavaelluksesta! Näitä on mukava lukea viltin alla lämmin teekuppi kädessä Todella kiva kuulla että tykkäsitte vaelluksesta, olette oikein tervetulleita seuraaviinkin tapahtumiin. Palkinnoksi kuittauksesta saat oranssin fleeceloimen heijastinkoristeilla, sekä tummanvihreän ratsastusliivin Metsiksen logolla. Aurinkoista syksyä teille ja kiitos osallistumisesta Terkuin Sinte