|
Post by Rea on Jun 16, 2016 12:55:59 GMT 2
Se joka viimeksi nauraa... Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti miltei 30 astetta hellettä. Apua, miten lämmin sää! Onneksi tallissa oli ilmastointi, ja sen myötä edes vähän viileämpää. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, Remiä. Olin varustanut Remin valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan. Tallipihassa nousin selkään Siljan avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös Vilja Leevin kanssa ja Sini Martalla, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt jättää satulan pois, sillä näin kuumalla kelillä voitaisiin uskaltautua ihan umaankin saakka, vaikka vesi aika kylmää vielä olikin. Itselleni olin pukenut minishortstit ja tummansinisen T-paidan, sillä saisin varmaan itsekin kastua. Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli yllätys: vedessä olikin jo ratsukko polskimassa. Ratsuni ei välittänyt heistä tuon taivaallista, mutta muiden ratsut säpsähtivät hieman sivuun. Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. Myös vedessä lätrännyt ratsukko, joka paljastui pian Sinteksi ja Kiraksi! Kira oli Sinten mukaan ensi kertaa uimassa! Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. Remi jäi aluksi tuijottamaan vesirajaa, mutta pienen rohkaisun jälkeen se tepsutti jo tarmokkaasti järvessä. Leevi juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä selässä istuneenVilja-paran päälle. Vilja kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa Remin selässä ja pitelin vatsaani... kunnes Remi pukitti ja lensin veteen kertaheitolla. – Siitäs sait! Sini totesi ja nauroi entistä enemmän. – Se joka viimeksi nauraa, se parhaiten nauraa! Vilja hekotti. Hyväksytty kesämerkin suoritus t. Sinte
|
|
Pinkki
Uutukainen

Shoot for the moon, even if you miss you'll land among the stars
Posts: 9
|
Post by Pinkki on Jun 21, 2016 18:20:09 GMT 2
Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti varmasti ainakin 27 astetta hellettä. Apua, miten hiostava sää! Onneksi tallissa oli yllättävän viileää. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, Halia. Olin varustanut Halin valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan. Tallipihassa nousin selkään Alinan avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös Saara ja Heidi, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt unohtaa satulan ja lähteä pelkät suitset turvanani maastoon, vaikka Halin selkä hehkuikin lämpimänä. Itselleni olin pukenut rennon shortsipuvun, sillä ratsastushousut olisivat vain liimautuneet inhottavasti ihoon. Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli yllätys: ala-asteikäiset pojat juoksentelivat vesipyssyt kädessä pitkin rantaviivaa, ja ryhtyivätkin sitten kastelemaan meitä. Ratsuni tuijotteli poikia mietteliäänä, mutta muiden ratsut eivät tuntuneet lotkauttavan korvaansakaan. Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. Pojat olivat aluksi kovin innoissaan saamastansa huomiosta, mutta lopulta kyllästyivät ja katosivat metsikköön etsimään varjoa. Halikin päätti lopulta, että viileä lammen vesi oli mielenkiintoisempaa. Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. Hali ryntäsi edeltä korvat hörössä ja alkoi sitten polskutteleman vettä etujalallaan. Bella juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä Heidin päälle. Heidi kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa Halin selässä ja pitelin vatsaani... kunnes Hali pukitti ja lensin veteen kertaheitolla. – Siitäs sait! Heidi totesi ja nauroi entistä enemmän. – Se joka viimeksi nauraa, parhaiten nauraa! Hyväksytty kesämerkin suoritus t. Sinte
|
|
|
Post by aria on Jun 22, 2016 15:14:30 GMT 2
SE JOKA VIIMEKSI NAURAA... Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti 28 astetta hellettä. Apua, miten tukahduttavan kuuma sää! Onneksi tallissa oli ihanan viileää. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, Ruuta. Olin varustanut Ruun valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan. Tallipihassa nousin selkään Siljan avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös Minkki ja Lydia, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt jättää Ruulta satulan pois, sillä se olisi ollut vain edessä uidessa. Itselleni olin pukenut shortsit ja tavallisen t-paidan, sillä ne saisivat kyllä kastua tässä helteessä. Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli yllätys: rannan tuntumassa lipui kaksi suurta jousenta. Ratsuni olisi halunnut tehdä jopa lähempää tuttavuutta outojen lintujen kanssa, mutta muiden ratsut lähinnä kavahtivat joutsenia. Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. Joutsenet ääntelivät hermostuneesti ja lehahtivat tiehensä vesi pärskyen. Muidenkin ratsut uskalsivat tulla lähemmäksi. Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. Ruu jäi aluksi loiskuttelemaan kavioillaan rantavettä. Helmi juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä Siljan päälle. Hän kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa Ruun selässä ja pitelin vatsaani... kunnes Ruu pukitti ja lensin veteen kertaheitolla. – Siitäs sait! Silja totesi ja nauroi entistä enemmän. – Se joka viimeksi nauraa, näemmä parhaiten nauraa! Minkki totesi hänkin nauraen. Hyväksytty kesämerkin suoritus t. Sinte
|
|
|
Post by Johanna on Jul 24, 2016 20:00:55 GMT 2
Se joka viimeksi nauraa...Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti kahtakymmentäviittä astetta hellettä. Apua, miten kuuma sää! Onneksi tallissa oli viileää. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, Helmiä. Olin varustanut Helmin valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan.
Tallipihassa nousin selkään Pinkin avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös Silja ja Sinte, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt laittaa Helmille vain päitset ja riimun niinkuin Sinte ja Siljakin. Itselleni olin pukenut mustat Adidaksen bikinit, sillä olimme menossa uimaan ja bikinithän saavat kastua.
Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli vastassa Minkki ja Majuri. Ratsuni ei välittänyt niistä ehkä hieman vain katsahti sitä, mutta muiden ratsut alkoivat hirnumaan Majurille sillä halusivat tervehtiä sitä. Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. Minkki tippui samalla hetkellä veteen ja Majuri kävi piehtaroimaan. Me emme ole varmaan ikinä nauraneet niin paljon. Majuri juoksi rantaan Minkki perässään, mutta onneksi Silja sai Sintin selästä napattua Majurin kiinni.
Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. Helmi epäröi veteen menoa kovasti, mutta meni kuitenkin lopulta Sintin perässä. Sinten ratsu Remi juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä Siljan päälle. Silja kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa Helmin selässä ja pitelin vatsaani... kunnes Helmi pukitti ja lensin veteen kertaheitolla.
– Siitäs sait! Silja totesi ja nauroi entistä enemmän. – Se joka viimeksi nauraa, niin ensimmäisenä kastuu!
Suoritettu kesämerkki! terkuin Sinte
|
|