|
|
Post by Sinte on May 23, 2015 14:35:33 GMT 2
Kesämerkin suoritus  suoritusmahdollisuus joka vuosi kesäkuun alusta elokuun loppuun
Täällä voit suorittaa merkkivalikoimaamme kuuluvan kesämerkin! Merkki suoritetaan kirjallisella tehtävällä, ja kukin tekee sen omalla tyylillään. Suoritus hyväksytään, jos se on tehty suoritusohjeita noudattaen. Lue huolellisesti alla olevat suoritusohjeet, ja lähetä suorituksesi tähän alle niiden mukaisesti. Tervetuloa kirjoittamaan! 
Suoritusohjeet1. Lue alla oleva kertomus maastoretkestä. - Kertomuksen sisälle on jätetty tyhjiä viivoja: sinun tehtävänäsi on täyttää ne. - Joidenkin viivojen yhteyteen on merkitty suluissa apukysymyksiä, jotka auttavat sinua. 2. Täytä kaikki tyhjät kohdat. - Pyri tekemään tekstistä mahdollisimman sujuvaa, käytä tarpeen mukaan apukysymyksiä. - Voit poistaa apukysymykset ennen valmiin kertomuksen lähettämistä. 3. Lähetä valmis kertomus tähän alle! Sinte kommentoi tekstiä muutamalla sanalla. HUOM! Voit itse määrittää, kuinka pitkiä lauseita kirjoitat tyhjiin kohtiin. Voit kirjoittaa myös useamman lauseen, ja käyttää kuvailevia sanoja valintasi mukaan. Se joka viimeksi nauraa...Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti - - - astetta hellettä. Apua, miten - - - (jokin adjektiivi) sää! Onneksi tallissa oli - - -. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, - - - (ratsun nimi). Olin varustanut - - - (ratsusi nimi) valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan.
Tallipihassa nousin selkään - - - (joku toinen tallilainen) avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös - - - ja - - -, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt - - - (kuvaile, miten varustit ratsusi uittoa varten). Itselleni olin pukenut - - - (kuvaile omaa asuasi), sillä - - -.
Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli yllätys: - - - (kerro, mikä rannassa odotti). Ratsuni - - - (kerro, miten oma ratsusi reagoi siihen), mutta muiden ratsut - - - (miten muut mukava olevat regoivat). Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. - - - (kirjoita tähän vähintään 2 tapahtumaan sopivaa lausetta).
Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. - - - (Kerro, miten ratsusi reagoi veteen). - - - (yhden mukana olleen ratsun nimi) juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä - - - (ratsastajan) päälle. - - - kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa - - - (ratsusi nimi) selässä ja pitelin vatsaani... kunnes - - - pukitti ja lensin veteen kertaheitolla.
– Siitäs sait! - - - totesi ja nauroi entistä enemmän.
– Se joka viimeksi nauraa, - - -! (kirjoita lauseelle loppuosa)
|
|
|
|
Post by Rosa on Jun 2, 2015 18:04:56 GMT 2
Kesämerkin suoritus
Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti 30 astetta hellettä. Apua, miten kuuma sää! Onneksi tallissa oli viileämpää. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, Bellaa. Olin varustanut Bellan valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan. Tallipihassa nousin selkään Minkin avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös Destiny ja Tepa, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt uhkarohkeasti jättää satulan pois kokonaan. Itselleni olin pukenut vajaamittaiset trikoot ja t-paidan, sillä tavallisissa ratsastushousuissa olisin varmasti saanut lämpöhalvauksen. Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli yllätys: Monta pientä sorsanpoikasta ja yksi emo. Ratsuni reagoi siihen hyppäämällä pusikkoon, ja jotenkin ihmeen kaupalla onnistuin pysymään selässä, mutta muiden ratsut katselivat rauhassa sorsien lähtöä. Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. Minä rapsuttelin Bellaa hymyillen, samalla kun Minkki meinasi tukehtua nauruunsa. Destiny yritti puhua jotain naurunsa lomasta, mutta kumpikaan meistä ei ymmärtänyt, mitä tyttö yritti sanoa. Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. Bella oli ensin ihmeissään, mutta alkoi sitten kuopia kaviollaan rantaveden pohjahiekkaa. Myy juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä Tepan päälle. Tyttö kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa Bellan selässä ja pitelin vatsaani... kunnes tamma pukitti ja lensin veteen kertaheitolla. – Siitäs sait! Tepa totesi ja nauroi entistä enemmän. – Se joka viimeksi nauraa, se parhaiten nauraa! Minkki ilkeili hänkin nauraen. Hyväksytty suoritus!  t. Sinte
|
|
|
|
Post by Minkki on Jun 3, 2015 11:45:36 GMT 2
Kesämerkin suoritus Se joka viimeksi nauraa... Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti 25 astetta hellettä. Apua, miten hiostava sää! Onneksi tallissa olisi ihanan viileää. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, Metsävaaran Majuria. Olin varustanut Majurin valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan.
Tallipihassa nousin selkään Destinyn avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös Vilja ja Stefan, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt ottaa mukaan vain suitset, enkä satulaa. Itselleni olin pukenut uikkarit topin ja minishortsien alle, sillä halusin uittamaan Majuria!
Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli yllätys: sorsaparvi oli rantautunut vesirajaan rääkyen. Ratsuni pyöritteli korviaan hermostuneena ja tuijotti sorsaparvea silmää räpäyttämättä, mutta muiden ratsut seisoivat rauhallisina paikallaan. Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. Hevosten tullessa lähemmäs sorsat säikähtivät ja kipittivät pois. Vihdoin uimaan!Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. Majuri oli siitä enemmän kuin innoissaan ja alkoi tyytyväisenä polskuttaa vettä takakavioillaan. Dodo juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä Vljan päälle. Vilja kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa Majurin selässä ja pitelin vatsaani... kunnes Majuri tietysti pukitti ja lensin veteen kertaheitolla.
– Siitäs sait! Vilja totesi ja nauroi entistä enemmän.
– Se joka viimeksi nauraa, se parhaiten nauraa! Stefan ja Destiny huudahtivat.Hyväksytty suoritus!  t. Sinte
|
|
Viivi
Uutukainen
Posts: 8 
Hoitohevonen: Mara
|
Post by Viivi on Jun 3, 2015 16:39:44 GMT 2
Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti miltein 30 astetta hellettä. Apua, miten kuuma kesä sää! Onneksi tallissa oli viileää ja kodikasta. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, Akhaltekinhevosori Maraa. Olin varustanut Maran valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan. Tallipihassa nousin selkään Sinten avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös Minkki ja Rosan, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt lähteä ilman satulaa, vain suitset päässä. Itselleni olin pukenut T-paidan ja minishortsit, sillä - sää oli tuskallisen kuuma. Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli yllätys: valtavasti rikottuja lasipulloja. Ratsuni ei huomannut sirpaleita, sain sen kuitenkin pysäyettyä ajoissa, mutta muiden ratsut steppailivat hieman hermostuneina paikallaan. Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. Hyppäsimme jokainen alas hevosten selistä. Siivosimme pullojen sirpaleet pois rannasta ja päivittelimme kuinka joku voi tehdä tälläistä siivoamatta jälkiään. Kyseessä oli vieläpä hevosten uittoranta! Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. Mara ei ensin uskaltautunut kastautumaan veteen, mutta pienen rohkaisun kautta ori saatiin kahlaamaan. Hali juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä Sinten päälle. Sinte kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa Maran selässä ja pitelin vatsaani... kunnes Mara pukitti ja lensin veteen kertaheitolla. – Siitäs sait! Sinte totesi ja nauroi entistä enemmän. – Se joka viimeksi nauraa, se parhaiten nauraa! Sinte saa sanottua naurun keskeltä. Lopulta me kaikki nauramme ihan kippurassa. Hyväksytty suoritus!  t. Sinte |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 4, 2015 23:15:51 GMT 2
Se viimmeksi nauraa
Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti 28 astetta hellettä. Apua, miten paahtavan kuuma sää! Onneksi tallissa oli viileää ja varjoisaa. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, Bellaa. Olin varustanut Bellan valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan.
Tallipihassa nousin selkään Siljan avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös Joanna ja Tepa, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt ottaa satulan pois vasta rannassa, sillä en uskonut pysyväni selässä ilman satulaa jos ja kun Bella päättää ilmaista maastoilun riemua lennättämällä takapäätään. Itselleni olin pukenut hupparin ja kollarit, sillä olin vakuuttunut lentäväni selästä, ja halusin suojata ihoani verisiltä jäljiltä. Vaatetustahan voin vähentää rannalla.
Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli yllätys: Muutama peura oli tullut rantaan ja joivat parhaillaan vettä. Ratsuni löysi sisäisen peuransa ja lähti iloisesti tasajalkaa pomppien peuroja kohti, mutta muiden ratsut olivat helteestä niin väsyneet, ettivät jaksaneet lähteä leikkiin mukaan. Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. Peurat säntäsivät matkaansa ja minkäkin sain peuraksi muuttuneen ponini taas muistamaan oman lajinsa. Tulin alas selästä ja riisuin itseltäni kollarit, joiden alle olin laittanut shortsit. Otin myös hupparin päältäni. Tepa oli sillä välin kerennyt ottamaan Bellan satulan. Takaisin selkään pääseminen ei tietenkään sujunut minulta kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta ei siitä sen enenpää.
Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. Bella uskoi, että myös minun täytyy kastua heti nyt ja kuopi vettä vuorotellen molemmilla etukavioillaan päälleni. Ruu juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä Joannan päälle. Joanna kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa Bellan selässä ja pitelin vatsaani... kunnes Bella pukitti ja lensin veteen kertaheitolla.
– Siitäs sait! Joanna totesi ja nauroi entistä enemmän.
– Se joka viimeksi nauraa, ei tajunnut vitsiä! Sutkautin takaisin.
Hyväksytty suoritus! T. Sinte |
|
|
|
Post by Antsu on Jun 6, 2015 12:35:12 GMT 2
Se joka viimeksi nauraa... Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti huimat 25 astetta hellettä. Apua, miten paahtava sää! Onneksi tallissa oli hyvä ilmastointi, joten siellä ei tarvinnut kärsiä kuumasta. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, Foggya. Olin varustanut tamman valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan. Tallipihassa nousin selkään pirteän Destinyn avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös Zucka, Minkki ja Silja, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt laittaa Foggylle pelkät suitset päähän, ja jättää muut varusteet pois. Itselleni olin pukenut shortsit ja bikinien yläosan sekä kypärän päähän, sillä ne olivat kaikista mukavimmat uittovaatteet. Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli yllätys: Kaksi peuraa. Ratsuni säpsähti hieman mutta siihen se reaktio jäikin tamman osalta, mutta muiden ratsut yrittivät pakoon. Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. Peurat olivat säikähtäneet meitä myös, ja jättivät juomapaikkansa nopeasti. Hevosemme uskaltautui rantahiekalle varovaisin askelin, onneksemme ratsut tajusivat nopeasti, että hätää ei ole. Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. Foggy epäröi hieman, mutta suostui kuitenkin menemään veteen. Velli juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä Minkin päälle. Minkki kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa Foggyn selässä ja pitelin vatsaani... kunnes Foggy innostui ja pukitti ja lensin veteen kertaheitolla. – Siitäs sait! Minkki totesi ja nauroi entistä enemmän. – Se joka viimeksi nauraa, parhaiten nauraa! Hyväksytty suoritus!  t. Sinte |
|
|
|
Post by Tepa on Jun 6, 2015 13:29:20 GMT 2
Se joka viimeksi nauraa...Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti jopa 27 astetta hellettä. Apua, miten kuuma ja hiostava sää! Onneksi tallissa oli viileämpää kunnon ilmastoinnin ansiosta. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, Myytä. Olin varustanut Myyn valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan. Tallipihassa nousin selkään Aidan avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös Silja ja Minkki, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt lähteä ilman satulaa, sillä satula olisi uittohommissa turha. Itselleni olin pukenut bikinien yläosan ja shortsit, sillä en halunnut ylimääräisten vaatteiden häiritsevän uidessa. Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli yllätys: kaksi käärmettä otti aurinkoa kivikolla. Meidät huomatessaan ne lähtivät sihisten kaislikkoon. Ratsuni tapansa mukaan ylireagoi ja muka pelästyi näitä kahta pientä otusta, mutta muiden ratsut ottivat tilanteen rauhallisemmin. Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. Silja kyllä sanoi pelkäävänsä kuollakseen käärmeitä ja oli tyytyväinen, että jalattomat otukset olivat lähteneet pois. Me taas Aidan kanssa uhkasimme hakevamme käärmeet takaisin ihan vain pelotellaksemme Siljaa. Vitsihän se tietysti oli, emme me nyt niin ilkeitä ole. Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. Myy oli tapansa mukaan oikea vesihirmu ja meni mukisematta veteen. Helmi juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä Siljan päälle. Silja kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa Myyn selässä ja pitelin vatsaani... kunnes Myy pukitti ja lensin veteen kertaheitolla. – Siitäs sait! Minkki totesi ja nauroi entistä enemmän. – Se joka viimeksi nauraa, se parhaiten nauraa! Silja kikatti ja muistutti, että tapahtuman oli pakko olla kosto äsköisestä uhkailustani käärmeistä.
Hyväksytty suoritus! t. Sinte |
|
|
|
Post by Julia on Jun 9, 2015 19:20:59 GMT 2
Kesämerkin suoritus
Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti kolmisenkymmentä astetta hellettä. Apua, miten tukala sää! Onneksi tallissa oli viileämpää. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, Enkeliä. Olin varustanut Enkelin valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan. Tallipihassa nousin selkään Sinten avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös Silja ja Minkki, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt mennä ilman satulaa, koska ajattelin pulahtaa vedessä Enkelin kanssa. Itselleni olin pukenut bikinit, ison t-paidan sekä shortsit, sillä todennäköisesti itsekin kastuisin. Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli yllätys: aivan järjettömän suuri hirvisonni. Ratsuni alkoi peruuttamaan peloissaan, mutta muiden ratsut vain katselivat korvat hörössä. Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. Hirvi oli ilmeisesti kaivannut itsekin viilennystä, mutta olimme tulleet häiritsemään sitä. Se kuitenkin oli omatoimisesti poistunut paikalta, säikähtäen meitä. Enkelikään ei onneksi isommin säikähtänyt tätä valtavaa otusta. Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. Enkeli innoissaan kahlasi vedessä, eikä epäröinyt ollenkaan. Minkin ratsu Majuri juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä Minkin päälle. Hän kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa Enkelin selässä ja pitelin vatsaani... kunnes Enkeli pukitti ja lensin veteen kertaheitolla. – Siitäs sait! Minkki totesi ja nauroi entistä enemmän. – Se joka viimeksi nauraa, nauraa taatusti parhaiten! Hyväksytty suoritus! t. Sinte
|
|
|
|
Post by Silja on Jun 9, 2015 20:43:36 GMT 2
Se joka viimeksi nauraa...
Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti reilua pariakymmentä astetta hellettä. Apua, miten hikinen sää! Onneksi tallissa oli hieman viileämpää. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, Helmiä. Olin varustanut Helmin valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan. Tallipihassa nousin selkään Minkin avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös Antsu ja Tepa, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt lähteä vain pelkkien suitsien voimin, jotta tarpeen tullen voisi kastautua oikein kunnolla. Itselleni olin pukenut shortsit sekä tummansinisen uimapukuni helmillä koristellun yläosan, sillä olin aikeissa heittää talviturkin, vaikka Helmi ei uskaltaisikaan. Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli yllätys: kaksi jänistä kääntyivät kauhistuneina katsomaan mestäpolulta saapuvia ratsukoita. Ratsuni vain höristi iloisen näköisenä korviaan, mutta muiden ratsut tiirailiat hiukan hämmentyinä ja epäluuloisina kahta vemmelsäärtä. Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. Sekä pupujen, että ponien ilmeet olivat olleet vähintäänkin yhtä koomisia. Jänikset eivät kuitenkaan jäänet tekemään sen suurempaa tuttavuutta, vaan laukkasivat piakkoin metsään. Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. Helmi ei olisi ensin halunnut mennä veteen, mutta kunhan rantaviivasta päästiin yli niin mitään ongelmaa ei ollut. Myy juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä selässä istuvan Tepan päälle. Tepa kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa Helmin selässä ja pitelin vatsaani... kunnes Helmi pukitti ja lensin veteen kertaheitolla. – Siitäs sait! Tepa totesi ja nauroi entistä enemmän. – Se joka viimeksi nauraa, nauraa parhaiten! Hyväksytty suoritus! t. Sinte
|
|
|
|
Post by Destiny on Jun 10, 2015 22:50:49 GMT 2
Se joka parhaiten nauraa... Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti 27 astetta hellettä. Apua, miten tuskainen sää! Onneksi tallissa oli hieman viileämpää. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, Ruuta. Olin varustanut Ruun valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan. Tallipihassa nousin selkään Micaelan avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös Cella ja Minkki, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt jättää suojat pois tällä kertaa. Itselleni olin pukenut shortsit ja valkoisen topin, sillä en todellakaan aikonut pitää ratsastushousuja tällä säällä. Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli yllätys: pienikokoinen hirviemo vasansa kanssa juomassa. Ratsuni tuijotti vieraita järkyttyneenä, mutta muiden ratsut steppasivat paikoillaan. Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. Hirvet olivat paenneet metsän suojiin. Päätimme Cellan kanssa yhteistuumin nimittää Minkki viralliseksi hengenvartijaksemme, kun tämä oli alkanut huitoa käsillään hätistääkseen hirvet pois. Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. Ruu asteli tyynesti lampeen. Majuri juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä Cellan päälle. Cella kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa Ruun selässä ja pitelin vatsaani... kunnes Ruu pukitti ja lensin veteen kertaheitolla. – Siitäs sait! Minkki totesi ja nauroi entistä enemmän. – Se joka viimeksi nauraa, parhaiten nauraa! Hyväksytty suoritus! t. Sinte
|
|
|
|
Post by Joanna on Jun 11, 2015 12:48:55 GMT 2
Se joka viimeksi nauraa... Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti 26 astetta hellettä. Apua, miten hiostava sää! Onneksi tallissa oli kunnollinen ilmastointi, joka pelasti kaikki todella kuumat päivät. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, Selaa. Olin varustanut Selan valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan. Tallipihassa nousin selkään Tepan avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös Vilja ja Aida, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt laittaa Selalle vain suitset päähän, sillä uittamisessa satula olisi vain tiellä. Itselleni olin pukenut vaalean t-paidan, shortsit ja lenkkarit jotka kuitenkin ottaisin pois uittamisen ajaksi, sillä en halunnut kenkieni kastuvan. Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli yllätys: Kokonainen sorsaparvi, johon kuului myös suloisia ja todella pieniä sorsanpoikasia. Ratsuni tuijotti sorsia ensin järkyttyneesti, mutta muiden ratsut eivät välittäneet linnuista ollenkaan niiden taapertaessa sivummalle, joten lopulta Selakin suostui taas liikkumaan eteenpäin. Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. Sela oli näyttänyt varmasti huvittavalta tuijotellessaan pikkuisia linnunrääpäleitä muiden vain astellessa rennosti eteenpäin. Lopulta ratsastimme aivan veden tuntumaan ja vaihdoimme keskenämme innostuksen ja jännityksen sekaisia katseita. Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. Ensin Sela eteni hyvin varovaisesti, mutta alkaessaan loiskutella vettä jalallaan se tajusi että vedessä oli itse asiassa ihan kivaa. Myy juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä Viljan päälle. Tepa kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa Selan selässä ja pitelin vatsaani... kunnes Sela pukitti ja lensin veteen kertaheitolla. – Siitäs sait! Tepa totesi ja nauroi entistä enemmän. – Se joka viimeksi nauraa, se pisimpään nauraa! Hyväksytty suoritus!  t. Sinte |
|
|
|
Post by Ama on Jun 11, 2015 23:58:46 GMT 2
Se joka viimeksi nauraa... Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti 30 astetta hellettä. Apua, miten läkähdyttävän kuuma sää! Onneksi tallissa oli mukavan vilpoista. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, Halia. Olin varustanut Halin aikaisemmin valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan. Tallipihassa nousin selkään Siljan avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös Destiny ja Minkki, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt olla laittamatta satulaa Halin selkään, jotta voisimme uida oikein kunnolla. Itselleni olin pukenut T-paidan, ja minishortsit, sillä ulkoilma oli tosiaan melko hiostava. Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli yllätys: kauris oli saapunut täydentämään vesivarastojaan. Ratsuni pomppasi pikaisesti sivuun säikähdyksestä, mutta muiden ratsut hädin tuskin huomasivat eläintä. Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. Halin erikoinen pomppu verrattuna muiden tyyneyteen oli kieltämättä huvittavaa. Kauris säntäsi hurjaa vauhtia metsän suojaan kuullessaan naurunremakkamme. Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. Hali jäi varoen hieman lähemmäs rantaa. Ruu juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä Destinyn päälle. Tyttö kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa Halin selässä ja pitelin vatsaani... kunnes tamma pukitti ja lensin veteen kertaheitolla. – Siitäs sait! Destiny totesi ja nauroi entistä enemmän. – Se joka viimeksi nauraa, se parhaiten nauraa! Hyväksytty suoritus! t. Sinte |
|
Tiltu
Tutustuja
Posts: 2
Hoitohevonen: Arma
|
Post by Tiltu on Jun 30, 2015 13:33:04 GMT 2
Kesämerkin suoritus
Se joka viimeksi nauraa... Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti 29 astetta hellettä. Apua, miten helteinen sää! Onneksi tallissa oli kylmää juotavaa. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, Armaa. Olin varustanut Arman valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan.
Tallipihassa nousin selkään Destinyn avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös Julia ja Aida, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt laittaa orille vain suitset. Itselleni olin pukenut shortsit ja t-paidan, sillä vaatteeni kastuisivat.
Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli yllätys: Rantaan oli jätetty kori, joka sisälsi viileitä hedelmiä ja kylmää limpparia. Ratsuni ihmetteli koria, mutta muiden ratsut keskittyivät veteen menemiseen. Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. Sinte tai joku muu tallilainen, oli näköjään halunnut yllättää. Onneksi yllätys oli ihana kuumalle kesäpäivälle.
Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. Arma olisi halunnut melkein ravata viilentävään lampeen.. Enkeli juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä Julian päälle. Julia kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa Arman selässä ja pitelin vatsaani... kunnes Arma pukitti ja lensin veteen kertaheitolla.
– Siitäs sait! Aida totesi ja nauroi entistä enemmän.
– Se joka viimeksi nauraa, eniten nauraa! Kohta nauroivat kaikki, enkä naurultani meinannut päästä takaisin selkään.
Hyväksytty suoritus! t. Sinte
|
|
|
|
Post by Sini on Jun 14, 2016 17:11:49 GMT 2
Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti lähes 30 astetta hellettä. Apua, miten kuuma sää! Onneksi tallissa oli viileämpää. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, Bellaa. Olin varustanut Bellan valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan. Tallipihassa nousin selkään Arian avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös Silja ja Vilja, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt lähteä ilman satulaa. Itselleni olin pukenut shortsit ja topin, sillä niiden kastuminen ei haittaisi. Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli yllätys: ankkaperhe. Ratsuni tuijotti sitä herkeämättä, mutta muiden ratsut ottivat asian melko rennosti. Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. Ankkaperhe oli tuijottanut Bellaa ja muita hevosia niin julmasti, ettemme voineet kuin nauraa! Onneksi hevoset suostuivat lopulta kulkemaan hiljalleen eteenpäin lipuvan ankkalauman ohi. Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. Bella epäröi aluksi, mutta päätyi lopulta seuraamaan Leeviä, jonka jälkeen vesi muuttuikin kivaksi. Helmi juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä - Siljan päälle. Silja kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa Bellan selässä ja pitelin vatsaani... kunnes Bella pukitti ja lensin veteen kertaheitolla. – Siitäs sait! Silja totesi ja nauroi entistä enemmän. – Se joka viimeksi nauraa, parhaiten nauraa! Vilja ja Silja totesivat yhteen ääneen. Hyväksytty kesämerkin suoritus t. Sinte |
|
Riina
Uutukainen
Posts: 8
|
Post by Riina on Jun 15, 2016 21:15:36 GMT 2
Tallipihassa tunsin kuinka otsaani pitkin valui hikipisara. Pyyhkäisin sen pois ja vilkaisin toimiston ikkunalla roikkuvaa lämpömittaria, joka näytti liki 30 astetta hellettä. Apua, miten hiostava sää! Onneksi tallissa oli edes hiukan viileämpi. Poistuin toimistosta ja suuntasin kohti käytävällä odottelevaa ratsuani, Remiä. Olin varustanut Remin valmiiksi, ja ajattelin lähteä uittamaan. Tallipihassa nousin selkään Viljan avustamana. Mukaamme lupautui lähtemään myös Jenna ja Sini, sillä kaikki halusivat pikaisesti viilentymään lammelle. Kun kaikki pääsivät selkään, lähdimme kohti rantaa. Olin päättänyt jättää satulan varustehuoneeseen ja turvautua vain suitsiin. Itselleni olin pukenut mustat shortsit sekä sinisen t-paidan, sillä tulisin varmasti itsekkin kastumaan. Lopulta pääsimme rantaan, jossa meitä vastassa oli yllätys: rannassa seisoi pieni peuran vasa, joka säntäisi nopeasti lähimpään metsikköön. Ratsuni ei tuntunut välittävän pienokaisesta, mutta muiden ratsut katselivat hämmästyneinä ympärilleen. Kun hämmennyksestä selvittiin, nauroimme katketaksemme. Pieni vasa muistuttu peuraa ajovaloissa meidän nähtynään, jolle emme pystyneet olla nauramatta. Hevoset tuntuivat kummastelevan meidän jatkuvaa kikatuttelua, mutta eivät pistäneet asiasta pahakseen. Kahlasimme veteen yksi kerrallaan. Remi tarpoi päättäväisesti rantaveteen kuin olisi tietänyt mitä tuleman piti. Foggy juoksi veteen kuin valas, ja loiskautti samalla ison ryöpyn vettä Sinin päälle. Tämä kiljui kuin syötävä ja kirosi ratsunsa maan alle. Nauroin ihan kippurassa Remin selässä ja pitelin vatsaani... kunnes Remi pukitti ja lensin veteen kertaheitolla. – Siitäs sait! Sini totesi ja nauroi entistä enemmän. – Se joka viimeksi nauraa, nauraa parhaiten! tokaisi Jenna, jonka ratsu loiskutteli lammessa kuin uimaan opetteleva ankan poikanen. Hyväksytty kesämerkin suoritus  t. Sinte |
|
Ei kyllä tuu ikinä olemaan yhtä ihanaa yhteisöä kuin tämä paikka, ikävä tulee kyllä näitäkin aikoja.
tsemppiä kaikille kaikkeen mitä teette 
Mulla meni ihan ranttaliksi kurssien valinta, joten mulla luultavasti venyy lukio 4 vuoteen. Yksikään aine ei kiinnosta niin paljon että sitä haluaisi mitenkään kirjottaa ja koulumoti on muutenkin olematon kaiken muun keskellä :/