Ida ja Raisa // Petra ja Amaria
Hevosilla oli hiljalleen alkamassa laidunkausi, joten viimeisistä päivistä tuli ottaa kaikki ilo irti. Niinpä olin ehdottanut Petralle, että tekisimme jotain mukavaa kesäloman kunniaksi, ja kuin sattumalta ilmoitus kesänavajaismaastosta sattui silmiini. Pakkasimme lähtöpäivänä mukaamme Raisan sekä Amarian ja lähdimme hyvissä ajoin ajamaan kohti Metsälampea.
Kun saavuimme paikalle, oli kello hieman yli neljä. Vaikka olimme ajoissa, oli ihmisiä jo piha täynnä. Osa oli lastaamassa hevosia ulos ja osa laittoi jo varusteita hevosten päälle. Astuimme ulos autosta ja kävelimme tallin eteen. Tallin ovessa oli lappu, jossa oli vaellukselle osallistujat.
”Meitähän on melkein kolmekymmentä!” sanoi Petra katsottuaan hetken lappua. Naurahdin hänen reaktiolleen ja totesin, että ainakin seuraa löytyisi, mikäli alkaisin kyllästyttää häntä. Lähdimme yhdessä hakemaan Raisaa ja Amariaa autosta ja sidoimme heidät riimuista kiinni hieman sivummalla olevaan hoitopaaluun.
Kun kello alkoi lähestyä kuutta, oli porukkaa paikalla jo paljon. Osa lämmitteli hevosten kanssa kentällä, toiset harjasivat vielä ratsujaan, ja me Petran kanssa seisoimme paikoillamme katselemassa ihmisiä. Vaihdoimme muutamia sanoja uusien tuttavuuksien kanssa, kunnes paikalle saapui nainen, joka esittäytyi tallin omistajaksi ja maastoreissun kärkiratsukoksi. Hän kertoi meille hieman maastoreitistä ja toivotti kaikille mukavaa iltaa. Hyppäsimme ratsujemme selkään ja lähdimme seuraamaan letkaa.
Maastoreissu tuntui alkaneen kaikin puolin hyvin. Raisa ja Amaria olivat yllättävän rauhallisia, vaikka uusia hevosia olikin ympärillä. Ihmiset vaikuttivat kaikki iloisilta, ja he juttelivat keskenään sen minkä pystyivät kulkiessamme peräkkäin isoa tietä pitkin. Matkalla otimme muutaman ravipätkän, nautimme aurinkoisesta säästä ja lopulta saavuimme pienelle polulle metsään. Katsoin takanani kulkevaa Amariaa, joka näytti hieman hermostuneelta, vaikka yleensä se olikin hyvin maastovarma. Uudet paikat saivat sen kuitenkin jännittymään niin kovasti, että se näkyi ulospäinkin. Raisa taas kulki löysin ohjin eteenpäin ja yritti välillä kulkea hieman liiankin lähellä edellä kulkevaa hevosta. Kun pääsimme metsäpolun toiseen päähän, paljastui edessämme upea aukea alue.
Kuljimme vielä hetken aikaa joen viertä pitkin, kunnes edestäpäin tuli viesti, että saapuisimme aivan pian nuotiopaikalle. Mahani alkoi jo hieman pitää ääntä, sillä olin syönyt viimeksi monta tuntia sitten ennen lähtöämme. Saavuimme pian Rajasillalle, hyppäsimme alas hevosten selästä ja sidoimme ne turvallisesti kiinni hieman sivummalle.
Nuotiopaikalla meno oli aivan mahtavaa. Istuimme suuressa ringissä, paistoimme makkaraa ja vaahtokarkkeja ja tutustuimme toisiimme. Osa ihmisistä oli tullut vaellusta varten hieman kauempaa, osa taas oli tallin vakioporukkaa. Jokainen halukas kertoi vuorollaan hieman itsestään, ja kaikilla tuntui olevan mukavaa.
Kun lopulta olimme saaneet eväät syötyä, lähdimme jatkamaan matkaamme. Olo tuntui viisi kertaa raskaammalta kahden makkaran ja voileivän jälkeen, mutta Raisaa se ei tuntunut haittaavan. Sekin oli saanut uutta energiaa, ja yritti kovasti nostaa ravia, kun muut hevoset kulkivat nätisti käynnissä. Vaihdoimme Petran ja Amarian kanssa paikkoja, jotta tuttu hevonen edessä rauhoittaisi hieman tammaa.
Loppumatka sujui todella nopeasti, ja saavuimme lopulta takaisin tutun tallin pihaan. Levittäydyimme ympäri tallialuetta hoitamaan hevosia ja saimme lainata erästä laidunta Raisaa ja Amariaa varten sen aikaa, kun kävimme lämmitetyssä rantasaunassa. Osa ratsastajista lähti jo kotiin, sillä heillä oli pitkä ajomatka edessään, osa taas lähti saunomaan, ja rohkeimmat kävivät jopa heittämässä talviturkkinsa pois (minä mukaan lukien, Petra oli tuttuun tapaansa niin vilukissa, että hän nautti vain lämpimästä saunasta).
Kun pääsimme saunasta ulos, tuntui olo ihan mahtavalta. Koko ilta oli ollut kaikin puolin mukava, ja ilmapiiri oli ollut ihan huikea! Kysyimmekin tallin omistajalta, olisiko lähiaikoina luvassa lisää toimintaa, ja hän vihjaili jotain juhannuksen aikaan olevasta tapahtumasta. Katsoimme Petran kanssa toisiamme, ja se taisi olla sillä hetkellä päätetty, että tulisimme mieluusti uudelleen osallistumaan Metsälammen toimintaan.
Lastasimme Raisan ja Amarian takaisin autoon ja hyvästelimme ihmiset, jotka olivat vielä hoitamassa ilta-askareita. Kello oli lähemmäksi yhtätoista, kun lopulta pääsimme lähtemään takaisin kohti Kuuralehtoa. Nukahdin autoon jo ennen kuin saavuimme lähimpään kaupunkiin, mutta Petra ajoi kunnialla pitkän matkan kotiin saakka.
(Kiitos kivasta tapahtumasta! Juhannuksena uudestaan
)
Kesänavajaismaastoon osallistui ihan hirvittävän paljon ratsukoita, oon tosi iloinen että vaellus keräsi niin paljon innokkaita lähtijöitä Mukava kuulla että viihdyitte, olette ehdottamasti tervetulleita uudelleenkin - juhannusta odotellessa Kiitos kuittauksesta, palkinnoksi saatte viedä Metsälammen logolla kirjaillun yleissatulahuovan, turkoosin korvahupun ja sinisillä timanteilla koristellun otsapannan. t. Sinte