|
Post by Enni on Mar 28, 2014 19:53:14 GMT 2
Jatkuu//
Kävelin takaisin Novan karsinalle. Avasin oven tooodella hitaasti, ja hukuin samalla jännitykseen. Nova tuli oven suuhun pärskähdellen, ja hamuili selkäni takana olevaa porkkanan palaa. Astuin edemmäs karsinaan, ja vedin oven perässäni kiinni. Annoin porkkanan palan tammalle.
Tallin oven suusta kuului kavioiden kipinää. Minulle tuntematon tyttö astui talliin taluuttaen perässään kaunista tammaa. Hän vei tamman läheiseen karsinaan ja riisui tältä varusteet. Sitten hän asteli minua kohti. -Moi!, tyttö huikkasi minulle -Ai moi..., sanoin häkeltyneenä -Eiks ookki hieno toi Pipsa?, tyttö kysyi viitaten siihen, miten olin heitä tuijottanut. -Joo... Sori, sanoin kiemurrellen -Mä oon muuten Loci -Mä oon Enni, oon uus... Alotin just Novan hoitajana. -Ai niin! Sanna sanoki eilen jotain uudesta hoitajasta, no mut tervetuloa!, Loci hihkaisi.
Harjailin Novaa rauhassa. Sekin näytti tykkäävän pitkistä harjaus hetkistä. Hain tammalle satulan, ja suitset. Varurstin tamman rivakasti, ja taluutin sen ulos kaartoon. Laskin jalustimet, ja nousin tamman selkään. Säädin vielä jalustimet ennen kuin lähdin kävelemään pitkin ohjin kohti kenttää.
Kentällä ei ollut muita ratsukoita. Aurinko oli jo ehtinyt mennä pilveen. Kenttä oli vähän märkä. Annoin Novan kävellää pitkään pitkillä ohjilla, ja tunnustelin samalle sen askelia. Ne tuntuivat keveiltä, ja tasaisilta. keräsin ohjat tuntumalle, ja aloin koota käyntiä. Tunsin kuinka Novan huippuunsa viritetyt aistit tunsivat pienet apuni, ja tottelivat niitä. Kokeilin vielä lisättyä käyntiä, ennen kuin siirryin raviin. Ravasin muutaman voltin, kokorataleikkaa, voltti, pääty- ympyrä. Ratsastus oli kuin unelmaa. Nova toimi kuin kello. Valmistelin oikeaa laukkaa. En ollut varma onnistuisinko siinä... No, syteen tai saveen! Mutta en saanutkaan kivasti pyörivää ja mutkatonta laukkaa, vaan sarjan hienoja pukkeja! Lensin kaaressa Novan kaulan yli. Samassa Sanna juoksi kentän laidalta ottamaan Novan kiinni ja ja sitten minun luokseni. -Näyttipäs se hurjalta! Eihän sattunut?, Sanna säikähti -Eei..., mumisin nolona ja kompuroin pystyyn. En ollut edes huomannut, että Sanna on katsomossa. -No hyvä! Ehdin ko pelästyä. Olen muuten Sanna, tallin omistaja, hän esittäytyi.
Menin Novalla vielä loppukäynnit. Kun taluutimme tammaa takaisin talliin, Sanna kertoi, että olin antanut pohkeita aivan liian kovaa. -Ratsastat muuten nätisti, Sanna lisäsi vielä ennen kuin kääntyi toimistolle päin.
Hoidin Novan hitaasti, ja tutustuin siihen vielä. Hain vielä kassini kaapista, ja lähdin polkemaan kotiin. Olipa melkoinen päivä!
Sannan kommentti
Mukavaa huomata että ensimmäinen tutustumisesi Novan kanssa sujui hyvin – tippumista lukuun ottamatta. Nova on osaava, mutta vaativa hevonen ratsastaa: sen kanssa yltää vaikka millaisiin suorituksiin, kunhan vain osaa pyytää siltä oikealla tavalla. Onneksi sua ei sattunut kun tipahdit! Oli hyvä, että katsomossa sattui olemaan joku katsomassa, kun ratsastit.
Tarinasi oli pitkä, mutta siinä oli muutamia kielioppivirheitä. Löysin muun muassa muutaman yhdyssanavirheen: oven suuhun ja porkkanan pala ovat molemmat oikeasti yhdyssanoja. Kun kaksi eri sanaa muodostavat yhteisen käsitteen (esim. tee + pussi = teepussi), syntyy aina yhdyssana.
oven suuhun = ovensuuhun porkkanan palaa = porkkananpalaa
-Moi!, tyttö huikkasi minulle -> Jos repliikki loppuu huuto- tai kysymysmerkkiin tai kolmen pisteeseen, sen jälkeen ei tule enää pilkkua. Jos repliikki päättyy pisteeseen (mutta jatkuu johtolauseella: esim. – Moi, sanoin), piste korvataan pilkulla. Johtolause (alleviivasin osa) alkaa pienellä alkukirjaimella. -> – Moi! tyttö huikkasi minulle. -> Ajatusviivan ja repliikin väliin tulee aina välilyönti.
18,20v€
|
|
|
Post by Enni on Mar 29, 2014 12:48:56 GMT 2
Tutustuminen
Astelin talliin päättäväisin askelein. Halusin tutustua muihin tallin hoitajiin paremmin. Kävelin satulahuoneeseen, ja läimäytin oven auki. Destiny, Vilja ja Claudia istuivat penkillä, ja söivät eväitään. -Moi! Destiny huikkasi minulle ja kohotti katseensa. -Moi! huikkasin takaisin. Laitoin kassini kaappini, ja oti sieltä eväsleipäni, sekä termospullon, jossa oli lämmintä mehua. -Voiks mä istuu tähän? kysyin viitaten penkkiin, jolla muut istuivat. -Joo, Vilja sanoi iloisesti, ja teki tilaa minulle. Istuuduin hänen viereensä ja aloin mutustamaan eväitäni. Istuimme hetken hiljaa, kunnes Destiny rikkoi sen: -Ketä sä muuten hoidat Enni? hän kysyi mietteliäästi. -Novaa, maailman ihaninta tammaa, sanoin haikeasti ja kaikki alkoivat hihittää. -Mäkin hoidin Novaa ennen, Claudia selosti -Mut sit mä vaihoin Ludeen. -Mä hoidan Ronnieta, sitä vuonista, Vilja kertoi kankeasti. -Mun hoitsu on Myy, se on shettis. Puhuimme paljon hitsuistamme. Kerroimme mitä kaikkea hauskaa olemme kokeneen niiden kanssa. Claudia kertoi hauskoja juttuja Novasta. Kaikki olivat tosi mukavia. -Mennääks ratsastaan? Destiny kysäisi tuokion kuluttua. -Joo mennään vaan, kaikki myöntelivät.
Harjailin Novaa rauhassa. Sekin nautti siitä. varustin sen ja taluutin ulos. Nousimme yhtä aikaa hevostemme selkään, ja lähdimme maastoon. Maastoilimme aluksi pitkin ohjin, kunnes rohkenin "ehdottaa" laukkaamista suurella pellolla: -Kuka vika on pellon toisella puolella on mätä lanta kasa! huusin. -Hei! Varaslähtö, muut kiljuivat minulle nauraen. Olimme Novan kanssa ensimmäisiä, ja Viljasta ja Ronniesta tuli mätiä lantakasoja. Me kaikki nauroimme: myös Vilja! Palailimme pikkuhiljaa tallille päin. Hoidimme hevoset ulkona, ja veimme ne tarhaan. Lähdimme yhtä matkaa kotiin päin.
//Extra -tehtävä Aika lyhyt kyllä... Sannan kommentti
Kiva, että tutustuit toisiin tallilaisiin! Parasta tallilla on hevosten lisäksi hyvät ystävät, joiden kanssa voi viettää aikaa yhteisen harrastuksen parissa. Maastonne oli varmasti iloinen ja hauska, olihan mukana sentään kolme iloista ja pirteää tallilaista! Tähän aikaan vuodesta hevoset kannattaakin hoitaa ulkona, sillä niistä irtoaa niin paljon karvaa.
Tämä tarina oli iloinen ja aurinkoinen: siitä suorastaan säteili hyvien ystävien ja kevätauringon lämpö ja valo. Onnistuit hyvin jättämään tarinasta epäolennaiset asiat, ja teksti oli omalla tavallaan ytimekästä. Muistathan, että ajatusviivan (–) ja repliikin väliin tulee aina välilyönti! Esimerkiksi:
– Hei! Varaslähtö, muut kiljuivat minulle nauraen.
lanta kasa = lantakasa taluutin = talutin (taluttaa, talutti, taluttaen...)
14,60v€
|
|
|
Post by Enni on Mar 30, 2014 11:00:53 GMT 2
30.3. Leikkiminen on aikuisen -eiku lapsen työtä Kävelin tallin käytävällä kohti satulahuonetta. Ulkona paistoi aurinko. Nova oli ulkona tarhassa. - Moi kaikki! huhuilin satulahuoneessa muille hoitajille. - Moi! Iida huikkasi minulle. Destiny, ja Loci istuvat myös huoneessa. Kaikki näyttivät erittäin tylsistyneiltä. - No? Mikä teil kaikil on? kyselin samalla kun laitoin kassiani kaappiini, ja kaivoin sieltä muutaman porkkananpalan taskuuni. - Ei huvita mennä maastoon, ja mä ainaki vedin eilen hirveet estetreenit Pipsalla, et ei kiitos toista kertaa peräkkäin, Loci totesi. - Hmm... mietiskelin muita vaihtoehtoja. - Pitäkää leikkitunti! Sanna pöllähti huoneeseen. Kaikki katsoivat toisiinsa, ja kiljuivat sitten yhteen ääneen: - Joo! Talutin Novan ulos, ja aloin harjata sitä. Iida teki samoin Aksun kanssa. Harjailimme hevoset tällä kertaa melko rivakasti, mutta silti huolellisesti. Varustimme ne ja talutimme kentälle kaartoon. Kiristin vielä satulavyön, ennen kuin hyppäsin tamman selkään. Sanna tuli katsomoon katsomaan, miten selviydymme keskenämme. Päätimme, että jokainen saa vuorollaan päättää yhden leikin. Iida sai aloittaa. Hän valitsi peili -leikin. Nova oli innoissaan leikkimisestä, eikä suostunut pysymään paikallaan. Sitä syystä jouduin koko ajan palaamaan alkuun. Seuraavaksi oli minun vuoroni päättää leikistä. Valitsin, että leikkisimme hippaa. Me jäimme ensiksi Novan kanssa. Kaikilla oli tosi hauskaa. Destinyn vuorolla leikimme talli palaa -leikkiä, ja Locin vuorolla olimme väriä. Talutimme hevoset talliin hekotellen kaikkien mokille. Jokainen oli "liukunut" hevosensa selästä ainakin kaksi kertaa tunnin aikana, sillä olimme ilman satuloita. Sanna tuli luoksemme: - Teillä näytti olevan hauskaa? - Joo, oli! sanoin hänelle. Tallissa pesin Novan sienellä, sillä se oli vähän hikinen. Samalla kun se mussutti porkkananpalaa, putsasin sen ruoka- ja juomakupit. Harjailin sen vielä huolellisesti, ennen kuin vein sen tarhaan. Taas oli todella kiva päivä takana! Sannan kommentti
Vaikka itse idean keksineenä kommentoinkin, taisi olla hauska idea pitää leikkitunti – hevostenkin mielestä rento hömppäily oli varmasti ihanaa vaihtelua hikitreeneille. Kaikilla näytti olevan hauskaa, mikä onkin pääasia. Seuraavalla kerralla voisitte mennä vaikka piilosta tallialueella (miksei myös hevosten kanssa)!
Nyt näyttää jo paljon paremmalta repliikkien ja ajatusviivojen suhteen! Hienoa parannusta, jatka samaa rataa!
peili -leikin -> peili-leikin
talli palaa -leikkiä -> tämä on oikein kirjoitettu! -> sillä leikin nimessä on useampi osa (tässä 2: talli, palaa), viivaa ennen tulee välilyönti.
14,50v€
|
|
|
Post by Enni on Apr 3, 2014 16:16:57 GMT 2
3.4. Huh hikeä!Kävelin kohti tallia. Ilma oli lämmin, ja aurinko porotti taivaalla. Ei tuullut lainkaan. Astuin sisään talliin, ja kävelin rivakasti satulahuoneeseen. Talli näytti autiolta, sillä kaikki hevoset olivat tarhoissa. Destiny istui Iidan ja Sakun kanssa satulahuoneessa. He joivat mehua, ja juttelivat hevosista. - Moi Enni! Me ajateltiin mennä maastoon viilentymään. Tuutko mukaan? Destiny huikkasi olkansa yli. - Mä ajattelin pitää Novan kaa koulutreenit. Ehk joskus toiste? ilmoitin. - Okei, Iida huikkasi kun olin jo matkalla hakemaan Novan riimunarua. Kävelin rauhallisesti kohti tammaa, ja näytin sille porkkananpalaa. Pidin riimunarun selkäni takana. - Novaa... Tuupa nyt tänne, sanoin turhautuen. Ensin Nova olisi halunnut vielä leikkiä tavalliseen tapaansa, mutta kaksi kertaa juostuaan minua karkuun, sekin kyllästyi ja antoi ottaa kiinni. Taluutin Novan tallin eteen ja sidoin sen kiinni. Annoin sille toisen porkkananpalan, ja aloin sukia sen tomuista karvaa. Harjailin tammaa rauhallisesti, mutta varmoin ottein. Nova näytti melkein nukkuvan. Se nautti auringosta. Heitin satulan tamman selkään ja laitoin suitset sen päähän. Sitten loikkasin hevosen selkään, ja lähdin köpöttelemään kohti kenttää. Kenttä oli tyhjä. Lähdin menemään alkukäyntejä oikeaan kierrokseen. Nova löntysti etanavauhtia. Muutaman kierroksen jälkeen otin ohjat tuntumalle, ja painoin pohkeilla Novan kulkemaan reipasta käyntiä. Tamma heitti päänsä ylös ja lähti vastahakoisesti kävelemään reippaammin. Tein muutaman voltin, ja vaihdoin suuntaa. Sitten siirryin raviin. Novan ravi oli tasaista ja pehmeää. Tein muutamia voltteja, ja kokeilin pohkeenväistöä ravissa. Nova toimi herkästi ja tuntui kunnioittavan ratsastajaansa. Siirryin takaisin käyntiin ja tein taas pohkeenväistöjä. Seuraavaksi kokeilin puolipiruettia. Nova heitteli taas päätään kimmoissaan. Sitä ei huvittanut olla töissä näin hyvällä ilmalla. Siirryin vielä pääty-ympyrälle ravamaan hetkeksi, ennen kuin aloin valmistella vasenta laukkaa. Muistin viimekertaisen virheeni, ja annoin laukkapohkeet varovaisemmin. Nova nosti kauniisti pyörivän keskitempoisen laukan, joka tosin oli väärä. Hiljensin tamman takaisin raviin. Istuin jälleen harjoitusraviin, ja annoin laukkapohkeet. Tällä kertaa laukka oli oikea. Laukkasimme muutaman kierroksen, enne kuin siirryimme ravin kautta käyntiin. Annoin Novan kävellä pitkään. Sitten nousin alas satulasta, ja nostin jalustimet ylös. Pesin Novan ulkona, sillä se oli hikinen. Harjasin sen huolellisesti. Laitoin tammalle ohuen loimen (ja sen alle kuivatusloimen) sillä ilma oli iltapäivän myötä viilistymässä. Lähdin kävelyttään Novaa maastoon. Linnut visersivät maastossa kauniisti. Palasimme Sakun, Iidan ja Destinyn kanssa samaa matkaa takaisin tallille, ja juttelimme tästä päivästä. Vein Novan vielä tarhaan. Äiti olikin jo parkkipaikalla odottamassa minua autossa. Olipas ollut taas mukava päivä hevosten parissa! Sannan kommentti
Nova onkin taitava kouluratsu vailla vertaansa: sen kanssa on mukava työskennellä, kun kokee onnistumisia. Nova kulki nätisti ja ratsastit sitä siististi, oikein nätin näköistä menoa kummankin osalta. Oli hyvä, että korjasit väärän laukan oikeaan ennen kuin lopettelit ratsastusta. Lopputaluttelut maastossa rentouttivat varmaan molempia, niin sinua kuin Novaakin!
Tarinasi oli lähes virheetön ja siisti. Repliikit näyttävät nyt paljon paremmilta, kun niiden ja ajatusviivojen väliin on laitettu välilyönnit. Olet kehittynyt myös yhdyssanavirheissä, niitä en löytänyt tästä tarinasta ollenkaan. Hienoa kehitystä, jatka samaa rataa! Sulkujen käyttöä kannattaa pohtia tarkemmin, sillä ne näyttävät hiukan hassuilta kaunokirjallisissa teksteissä.
Taluutin = talutin (taluttaa, talutti, taluttaen...) viilistymässä = viilentymässä kävelyttään = kävelyttämään (kirjakielistä tekstiä)
16,70v€
|
|
|
Post by Enni on Apr 6, 2014 15:03:26 GMT 2
6.4. MaastoiluaOli kaunis sunnuntai-ilta. Istuimme Stefanin, Linnean ja Locin kanssa tallivintillä, ja juttelimme. Ulkona taivas oli pimentynässä, ja ilma viilistymässä. En ollut vielä "ehtinyt" ratsastamaan. - Meen varmaan maastoon, nousin ylös heinäpaalilta. - Tuleeks joku mukaan? kyselin seuraa. - Mä oon jo ratsastanu, Loci ilmoitti. - Niin mäki, Stefan säesti. - Mä voin tulla! Linnea hihkaisi ja pomppasi ylös heinäpaalin seasta. - Okei, kiva! huikkasin hänelle portaikosta. Harjailin Novaa rivakasti, sillä halusimme ratsastaa valoisassa. Heitin varusteet Novan selkään, ja talutin sen ulos huikkaamalla samalla Linnealle, että odotan ulkona kaarrossa. Linnea tuli pian perässä. Nousimme ratsaille, ja lähdimme köpöttelemään metsään. - Mihin mennään, Linnea kyseli pian. - Mä ajattelin, et voitais mennä eka rantatietä ja sitte harjulenkille. Käykö? ehdotin. - Sopii, Linnea myönteli. Menimme leppoisaa vauhtia. Välillä ravailimme hitaasti, mutta suurimmaksi osaksi vain köpöttelimme. Taivas oli jo todella tumma, ja metsä vielä tummempi. Linnut eivät enää visertäneet. Selkäpiitäni karmi, kun takana rasahti joku. Pysähdyimme paikoillemme, ja tiirailimme metsää. Emme nähneet mitään, mutta uskon, että se oli vain joku eläin. Jatkoimme hiljakseltaan matkaa. Ravailimme pikkumatkan. Luulin kuulevani jälleen jotain takaani, mutta kun käännyin katsomaan, siellä ei taaskaan ollut mitään. Kerroin Linnealle luuloistani, että joku verenhimoinen eläin vaani meitä. Meistä molemmista tuli ihan hysteerisiä! Meidän oli pakko nopeuttaa vauhtiamme, sillä olimme aivan kauhuissamme. Lupulta kun saimme vakuutetuksi itsellemme, että ei siellä metsässä mitään ollut, kuului taas se sama räsähdys. Linnea kiljaisi hysteerisesti. Sitten kuului kuin suden ulvontaa. Olimme aivan kauhuissamme. Outoa kyllä, Nova ja Kisu olivat aivan rauhallisia. Yht äkkiä alkoi kuulua kauheaa räkätystä. Naurua. Se oli jotenkin tutun kuuloista. Pelko vaihtui uteliaisuudeksi. Katsoimme Linnean kanssa toisiimme. Sitten hyppäsimme ratsailta, ja lähdimme taluttamaan hevosia pusikkoon, josta nauru kuului. Ja kun pääsimme polun reunaan, siellä ei ollutkaan mitään verenhimoista eläintä, vaan Loci ja Stefan! He olivat ilmeisesti jekkuilleet kustannuksellamme. Lähdimme nelisin kulkemaan harjulenkkiä eteenpäin. Loci ja Stefan kertoivat miten kauhistuneelta olimme näyttäneet. Nauroimme kaikki tapahtuneelle. Huomasimmekin pian, että olimme jo saunan kohdalla. Pian punaiset tallirakennukset jo näkyivätkin. Vein Novan sisälle, otin siltä varusteet pois ja harjailin sen. Sitten lähdin parkkipaikalle, jossa äiti jo odottelikin tutussa punaisessa Fordissaan. Olipas ollut tapahtumarikas maastoretki! // Ekstra Sannan kommentti
Hah, Loci ja Stefan jaksavatkin sitten jekkuilla! Onneksi perässänne ei juossut ulvovia susia vaan hyväntahtoisesti pilailevat tallilaiset. Vaikutti siltä, että teillä oli kuitenkin mukavaa maastossa: se on pääasia. Tällaisilla kevätilmoilla maastoon kannattaa lähteä jo aikaiseen, ettei jää upeasta auringonpaisteesta paitsi!
Tarinasi oli siisti ja virheetön, ja sen jännitys säilyi loppuun asti. Vaikka tarina olikin hiukan lyhkäisenpuoleinen se ei haitannut ollenkaan, vaan tarina oli tiivis ja ytimekäs kokonaisuus.
17,00v€ + extra
|
|
|
Post by Enni on Apr 12, 2014 12:48:49 GMT 2
12.4. Pientä treeniä!Pyöräilin hiessä kohti tallia. Oli lauantai keskipäivä, ja kevätaurinko porotti todella kuumasti taivaalla. Tänään minulla oli aikeissa hypätä pieniä esteitä Novan kanssa. Voisin kysyä muilta, haluavatko he liittyä seuraamme. olisi hauskaa koota pieni rata kentälle, ja pitää leikkimieliset kisat. Parkeerasi mustan Joponi pyörätelineeseen, ja lähdin kävelemään kohti päätallia. Pian olinkin jo kiipeämässä tallivintille vieviä portaita. Linnea ja Iida istuivat heinäpaalien päällä, ja puhdistivat suojia. - Moi! huikkasin heille. - Terve Enni! Linnea ja Iida huudahtivat kuin yhdestä suusta. Kävelin kaapileni, ja laitoin laukkuni sinne. Sitten istahdin Linnean viereiselle heinäpaalille, ja kysyin ratsastusseuraa: - Mä ajattelin hypätä tänään pikku-esteitä, tuutteko mukaan? Voitais pitää vaik pieni kisa, vinkkasin heille. - Mä voin tulla! Linnea huudahti innostuneena. - En ookkaan vähään aikaan hypänny Kisulla, hän vouhotti. Lähdimme Linnean kanssa harjaamaan hevosiamme, kun taas Iida jäi vielä puhdistamaan suojia. Hevoset olivat tarhassa. Kisu ja Nova tarhasivat samassa tarhassa Ellun kanssa, joten saimme ne kätevästi "samalla portin avauksella". Sain Novan kiinni muutamalla yrityksellä. Tosin jouduin luovuttamaan sille yhteensä neljä porkkananpalaa, vaikka eihän niitä tällä kertaa yhtä paljon mennyt kuin viimeksi: silloin tamma oli oikein jekku päällä! Saimme kuin saimmekin hevoset lopulta karsinoihinsa. Ulkona oli todella kuuma, joten päätimme hoitaa hoitsumme vilpoisessa tallissa. Novalla näytti riittävän energiaa vaikka millä mitalla muille jakaa! Alkuun se pomppi ympäri karsinaa, joten hoitaminen oli melko mahdotonta. Lopulta minun oli vain pakko hakea riimu sille päähän, ja sitoa se kiinni. Sain tamman melkein harjattus, kun se keksi alkaa inhota riimua kuin pikku-varsa. Se alkoi hirnua, ja riuhtoa päätään ylös, alas. Teimme sovinnon: minä päästäisin sen irti, ja se olisi hiljaa paikoillaan niin kauan, että saisin sen harjattua loppuun. Se onneksi toimi. Koko loppu ajan Nova seisoin kiltisti paikoillaan. Linnea oli jo mennyt edeltä kentälle lämmittelemään, ja kokoamaan esteitä. Saavuimme kylläkin Novan kanssa pian perässä auttamaan häntä. Kokosimme muutaman okserin, ja kaksi pientä pystyestettä. Aluksi lämmittelimme hevoset kaikissa askellajeissa. Nova ja Kisu kävivät molemmat melko kuumina, ja saimme olla koko ajan tarkkoina. Sain Novan mielestäni melko hyvin koottua ensimmäiselle esteelle, jonka yli liisimme suurella ilmavaralla. Linnea ja Kisu suoriutuivat näyttävästi siitä. He olivat varmati hypänneet enemmän, kuin me. Hyppäsimme vuorotellen esteitä. Pudotimme Novan kanssa toiselta pystyltä yhden puomin, joka luultavasti johtui liian kovasta lähestymisestä. Minun oli vaikeaa pidättää Novaa riittävästi, sillä sen menohalut olivat kovat. Kun olimme hypänneet monta kertaa kaikki esteet yksitellen, oli vuorossa pieni kisa. Iida oli tullut tuomaroimaan meitä. Molemmat saivat harjoitella radan kaksi kertaa enne varsinaista suoritusta. Omat harjoitukseni menivät hyvin: saimme kaikki esteet suoritettua puhtaasti. Sitten oli kisasuoritusten vuoro. Aloittajaksi arpoutui Linnea. Hän lähti itsevarmasti liikkeelle, ja sai puhtaan radan. Minun vuoroni koitti. Harmiksemme yksi puomi putosi, joka tarkoitti sitä, että Linnea oli voittaja. Ratsastin radan loppuun huolellisesti, ja onnittelin Linneaa. Minua ei harmittanut ollenkaan, sillä virheistäkin oppii! Olime saaneet Novan kanssa harjoitusta, ja se oli tärkeintä. Menimme maastoon verryttelemään lopuksi. Teimme pienen lenkin, jonka aikana enimmäkseen kävelimme pitkin ohjin ja ravailimme hiljakseen. Loppumatkan taluttelimme hevosia. Nyt kun olimme saaneet Novan ja Kisun energiaa kulutettua, ne olivat rauhallisempia. Sidoimme ne kiinni ulos, ja harjailimme ne siinä. Aurinko oli jo matalammalla, ja ilma viilistymäsä iltapäivän myötä. Viilensin vielä Novan jalat vesisuihkulla. Kuivasin ne huolellisesti, ennen kuin vein tamman karsinaansa syömään iltapäivä heiniään. Ajattelin päivän tapahtumia samalla kun sujautin violetin kypäräni päähäni, ja lähdin pyöräilemään kohti kotia. Sannan kommentti
Aivan ensimmäiseksi pahoittelen viivästyneestä kommentoinnista, mulla on ollut henkilökohtaisia kiireitä opiskelun saralla, minkä vuoksi aikaa Metsälammelle on jäänyt poikkeuksellisen vähän. Nyt saat kuitenkin kommentin tarinaasi.
Mukavaa että päätitte hypätä esteitä yhteituumin! Esteitä kannattaakin mennä ratsastamaan jonkun toisen ratsukon tai tallilaisen kanssa, jotta ei tarvitsisi aina tulla alas selästä esimerkiksi esteiden nostamisen ajaksi. Tämähän käy melkein harjoittelusta mahdollisia kilpailuosallistumisia varten! Hevoset ja ratsastajat varmasti nauttivat loppuverryttelyistä maastossa.
Tarinasi oli pitkähkö ja siisti, kappaleet olivat sopivan pituisia, ja vuoropuhelua oli minun makuuni sopivasti. Ympäristön ja tapahtumien kuvailu auttaa lukijaa pääsemään nopeammin "kiinni" tarinaan. Teksissä oli kuitenkin melko paljon kirjoitusvirheitä sekä muutamia kielioppivirheitä.
Oli lauantai keskipäivä -> Oli lauantain keskipäivä -> Oli lauantai, keskipäivä, ja...
"Tänään minulla oli aikeissa hypätä pieniä esteitä Novan kanssa." -> "Tänään aikeissani oli hypätä..." -> "Tänään minulla oli ajatuksena hypätä..."
Parkeerata = parkkeerata jekku päällä = "jekkupäällä", "jekkuilupäällä" => jekkutuulella
18,60v€
|
|
|
Post by Enni on Apr 12, 2014 17:58:12 GMT 2
Mitä muutakaan voisin toivoakaan!
Astun karsinaan, Novaa puunaamaan. Alan sitä harjamaan, ja samalla paijaamaan. Tarvisten aikaa, en ihmistä saitaa. Otan esiin kumisuan,tarvitsen kuvan, siitä kuinka maailma kaipaa, lisää hevosten taikaa! Pehmeällä harjalla harjaan, muistiinpanoja vihkoon kirjaan. Sitten pölyharjalla, sillä joka oli Halosen Tarjalla, pyyhin suit, sait, puhdasta tulee vain! Kaviot putsaan koukulla, varon säteeseen osumasta. Hyppään selkään nopeasti, enkä lainkaan kopeasti. Lähdemme kävelemään maastoon, Metsälammen ihanaan puistoon. Köpöttelemme hiljaa, varomme karhuäiti Miljaa. Laukkapelto tulee vastaan, Nova näkee rastaan, siitä hurjistuu ja laukkaan viilettää, auringonlaskuun puiden takaa punallaan hiiltävään. Kierrämme vielä pari koivua, mitä muuta enää voisin toivoa, kuin Metsälammen, Novan, laukkapellon soman, sekä paljon talliporukkaa, joilta apua aina kaikkeen saan! Siis mitä muuta enää voisin toivoakaan! // Sori että oon nyt vähän hyperaktiivinen Sannan kommentti
Olipa hauska, letkeä ja reippaasti etenevä runo! Tästä sai hyvin kuvan siitä, millainen päivä sulla ja Novalla oli. Loppusoinnut tekevät runosta perinteisen ja rennosti etenevän.
12,50v€
|
|
|
Post by Enni on Apr 18, 2014 20:38:19 GMT 2
18.4. Puunausta ja penninvenytystäIstuin tallivintillä yksinäni, ja selailin Instagramia. Havahduin, kun äitini lähetti viestin, jossa hän kysyi ehtisinkö klo 18.00 menevällä bussilla kotiin. Vastasin myöntävästi. Katsahdin samalla kelloa. Se näytti 17.04. Ja minä en ollut tehnyt MITÄÄN Novan kanssa! Enhän minä enää ehtisi ratsastaa... No, lähdin kuitenkin vikkelästi hakemaan tammaa tarhasta. Talutin Novaa reippaasti kohti tallia. En ehkä ehtisi ratsastamaan, mutta aioin käyttää aikani tamman puunaamiseen korvista, hännän päähän. Vein silmäteräni pesupaikalle, ja säädin suihkun sopivan lämpöiseksi. Sitten aloin suihkuttamaan Novan likaista karvapeitettä. Tamma oli taas leikkinyt kuran kanssa tarhassa. Jalat olivat erityisen mutaiset. - Saat nää nyt erikoistarjouksella 40€, Stefan ilmestyi virnuilemaan pesuboxin eteen. Kohotin katseeni häneen. Kävelin Novan toiselle puolelle, ja suljin vesihanan. Stefan heilutteli käsissään puhtaanvalkoisia ratsastushousuja. Siirsin katseeni housuista Stefanin virnuilevaan naamaan. - Jäi mun siskolta pieneks, vaan sulle. 40€, hän jatkoi heilutellen kulmakarvojaan. Kukaan ei arvaakkaan, kuinka olen aina halunnut puhtaanvalkoiset kisahousut. Ja tässä ne nyt sitten olisivat! Ja vain neljäkymppiä. Mutta en silti aikonut antaa Stefanille rahoja noin helposti: - Mä maksan noista 20€, totesin hiljaisuuden jälkeen. - 35, ja ne on sun, Stefan tuli vastaan. - Mulla on vähän kiire, joten maksan sulle suoraan 25€, sanoin ja kaivoin setelit taskustani näytille. - Tossahan näyttäis olevan kolmekymppiä, kitoos! Stefan otti rahat kädestäni, ja heitti housut syliini. Sitten hän lähti naureskellen pois. - Okei... mietiskelin itsekseni. Kauppa oli kuitenkin ollut kannattava, sillä uutena valkoiset kisahousut maksavat maltaita! Suihkuttelin Novan puhtaaksi, ja otin enimmät vedet pois hikiviilalla. Sitten kuivasin jalat pyyhkeellä, ja puin tammalle fleeceloimen alle kuivatusloimen. Kello näytti 17.20. Ehtisin kävelyttää Novaa vähän, niin että se ehtisi kuivua ennen harjausta. Menimme maastoon kävelemään. Välillä hoputin tammaa juoksemaan hiljaa, että saataisiin sen jalkoihin hieman liikettä. Palailimme pikkuhiljaa tallille päin. Vein Novan omaan karsinaansa, ja riisuin loimet sen yltä. Sitten aloitin harjaamaan tammaa rivakasti. Lopuksi putsasin vielä kaviot, ennen kuin kiirehdin bussille. Ehdin siihen juuri ja juuri. Olipas muuten ollut tuottoisa päivä: olin saanut hyväkuntoiset kisahousut vain 30 eurolla! Kiitos Stefanin, hih! Sannan kommentti
Olitpa tänään tehokas: onnistuit liikuttamaan ja harjaamaan Novan sekä ostamaan uudet kisahousut niin lyhyessä ajassa. Kisahousut sait kieltämättä halvalla, Stefanilla taisi olla selkeästi puutetta taskurahasta! Muistutan kuitenkin vähän taka-alalta, etten voi lisätä kisahousuja kaappiisi, sillä muuten tavaroiden ostaminen/haaliminen kävisi huomaamattomasti liian helpoksi ja yleistyisi.
Tarinasi oli lyhyehkö, mutta se ei haitannut ollenkaan, sillä lyhyitä ja ytimekkäitä tarinoita on aina mukava lukea. Et jaaritellut turhia, vaan teksti oli "täynnä asiaa". Korjailen muutamia käytännön kielioppivirheitä, jotka ovat toivottavasti apuna seuraavia tarinoita kirjoittaessasi.
"...aioin käyttää aikani tamman puunaamiseen korvista, hännän päähän." -> Tähän ei tarvita ollenkaan pilkkua. Esim. "päästä jalkoihin", "kotoa kouluun"... -> hännän päähän = hännänpäähän -> "...aioin käyttää aikani tamman puunaamiseen korvista hännänpäähän."
"Vein silmäteräni pesupaikalle, ja säädin suihkun sopivan lämpöiseksi." -> Kun virkkeen lauseissa on yhteinen tekijä (esim. minätekijä), pilkkua ei käytetä. -> "(minä) Vein silmäteräni pesupaikalle ja (minä) säädin suihkun sopivan lämpöiseksi."
"Vein Novan omaan karsinaansa, ja riisuin loimet sen yltä." -> Sama kielioppivirhe kuin yo. korjauksessa.
pesuboxi = pesuboksi (miel. suomalaisittain)
14,00v€
|
|
Kira
Tutustuja
Posts: 2
|
Post by Kira on Jul 25, 2014 12:40:01 GMT 2
Tutustuminen- Novaa! huusin laitumen reunalta. Avasin alaportin ja vilahdin aidan ali laitumen puolelle. Tammalauma syöpötteli rauhassa keskellä peltoa vaikka lämpötila hipoi 25 astetta. Lähestyin Novaa puristaen riimua kädessäni. Tamma katsahti minuun, muttei jaksanut sen kummemmin tulijasta välittää. Kävelin rauhassa Novan luokse, silitin sen kaulaa ja sujautin riimun tamman päähän. Nova lähti mielellään mukaani. Pari muuta hevosta lähti kävelemään peräämme, mutta jättäytyivät lopulta syömään vähän matkan päähän portista. Avasin portin ja suljin sen ripeästi heti, kun pääsimme Noviksen kanssa laitumen ulkopuolelle. Päästyämme talliin tyrkkäsin tamman karsinaan ja lähdin hakemaan vintiltä uusia harjauskamppeita. Avasin kaappini oven ja nappasin hieman risaisen kangaskassini hyllyltä. Tarkoituksena on ostaa ihan kunnollinen pakki, mutta kassi saa toimittaa pakin virkaa vielä hetken. - Moikka! kuulin iloisen tervehdyksen. Häkellyin hieman ja katsoin varmaan tosi hölmöllä ilmeellä portaita kohti. Rappusten päässä seisoi nuori nainen. - Ai moi, sain hämmästykseltäni sanotuksi. - Taidat olla uusi täällä, nainen sanoi ja hymyili. Hän käveli luokseni ja ojensi kätensä. - Joo, aloitin tällä viikolla. Olen Kira, sanoin ja kättelin naista. - Hauska tavata! Nimeni on Meela. Omistan Myy-ponin, Meela kertoi hymyillen. - Ehtisitkö tulla vähän näyttämään maneesia? Osaisin sitten tarpeen tullen etsiä katkaisijat sun muut, kysyin ja heitin harjakassin olalleni. - Totta kai! Käyn ensin metsästämässä Myyn laitumelta ja harjaan sen nopsasti, Meela selitti ja kaivoi kaapistaan harjaboksin ja muita tykötarpeita. - Minäkin pidän pienen hoitotuokion Novan kanssa, eli ei tarvitse pitää kiirettä, sanoin. - Selvä pyy. Myy asustelee ulkokarsinassa sivutallin puolella, joten voin vaikka kipaista tänne ilmoittamaan, kun olen valmis, Meela ehdotti. - Tehdään niin, huikkasin hymyillen ja lähdin laskeutumaan vintiltä. Laskin harjakassin Novan karsinan edustalle ja kaivoin sieltä alkajaisiksi uutuuttaan hohtavan kovan harjan. Astuin tammuskan karsinaan ja ojensin sille käteni. Nova nuuhkaisi sitä hieman ja hamuili herkkujen toivossa hetkisen. Koska herkkuja ei tippunut tamman söpöilystä huolimatta, se käänsi päänsä ja ummisti hieman silmiään. Tallin mukava viileys ja rauhallisuus varmasti miellytti sitä. Aloin harjaamaan Novaa pitkin, tasaisin vedoin. Kun olin saanut harjattua tamman rungon kovalla harjalla, nappasin kassista pehmeämmän harjan ja piikkisuan. Suin Noviksen huolellisesti aloittaen kaulasta ja edeten aina takajalkoihin asti. Samalla tarkistin ötökänpuremat, jotka olivat jo parempaan päin. Puhdistaessani tamman kavioita, kuulin askelia tallin ovelta päin. Tulija paljastui Meelaksi. - Oletko valmis? hän kysyi. - Joo olen, sanoin ja nakkasin kaviokoukun kassiin. - Haittaako, jos otan Novan mukaan maneesiin? kysyin. - Ei tietenkään, ota vaan. Voisit vaikka irtojuoksuttaa sen. Kävin äsken kurkkaamassa maneesiin, eikä siellä näkynyt ketään, Meela ehdotti. - No sehän sopii! Mistähän löytäisin suojat? kysäisin. - Voin käydä vaikka hakemassa ne, Meela huikkasi ja lähti hölkkäämään varustehuonetta. Otin Novan kiinni ja talutin sen käytävälle. - Eivätköhän nämä sovi, Meela sanoi saapuessaan luoksemme roikottaen kädessään mustia jännesuojia. - Toivottavasti, naurahdin Meelan antaessa minulla oikean etu- ja takasuojan. Heitin narun Novan kaulalle ja luotin siihen, ettei se lähtisi livohkaan. Tamma oli kuitenkin ihan umpikiltti hoitaa, joten ehkäpä sen suurempaa huolta ei tarvinnut kantaa. Nova tuppasi kuitenkin nostelemaan varsinkin etujalkojaan suojien laiton yhteydessä, mutta kevyt polven painaminen ja nopea toiminta auttoi siihen vaivaan. - No niin, eiköhän mennä, Meela sanoi ja lähit kävelemään edellämme kohti pihaa. Maneesin suuri liukuovi rämisi, kun Meela avasi sen. Talutin Novan maneesiin ja sisällä oli melkoisen lämmin. Onneksi maneesin pohja ei kuitenkaan pöllynnyt kuivasta ja kuumasta ilmasta huolimatta. - Tästä saa valot päälle, Meela osoitti valonkatkaisijaa ja napautti valot kerran päälle ja pois. - Ja muista ilmoittaa tulostasi vaikka viheltämällä, jos täällä on muita hevosia. Liukuoven yhtäkkinen räminä saattaa säikäyttää ne. Nimimerkillä kokemusta on, Meela sanoi nauraen ja sulki oven. Päätimme kävelyttää Novaa pari kierrosta ennen irti laskemista. Jutustelimme Meelan kanssa muun muassa meidän molempien hevoshistoriasta, jonka jälkeen keskustelu siirtyi Metsiksen historiaan. - Alunperinhän talli toimi shetlanninponisiittolana, Meela selitti. - Todellako? En tiennytkään, sanoin yllättyneenä. Meela innostui kertomaan enemmänkin tallin historiasta ja minä olin pelkkänä korvana. Pitkien alkukävelyiden jälkeen pysäytin Novan ja päästin tamman irti. Väistyimme Meelan kanssa vähän kauemmas ja heilautin riimunnarua ilmassa. Siitkäkös tamma innostui! Se pukitti vingahtaen ja säntäsi sen jälkeen laukkaan. Novis pukitteli silkasta liikunnan riemusta ja päästeli menemään oikein kunnolla. Kun tamma oli saanut pahimmat virtansa purettua, se siirtyi lennokkaaseen raviin häntä tötteröllä ja turpa korkealla. Me Meelan kanssa nauroimme mahat kippurassa tamman hupsuille tempauksille. Yritin hieman rauhoitella pomppivaa kaviokasta, mutta Nova ei ottanut kuuleviin korviinsa ja sinkoili vaan tyytyväisenä menemään. - Eiköhän nyt jo riitä, sanoin naurahtaen tammalle, joka vihdoin ja viimein suostui pysähtymään keskelle maneesia. Nova puuskutti ja oli selvästi jo aika naatti. Lähestyin tammaa rauhallisesti ja otin sen kiinni. - Hieno tyttö, kehuin ja taputin Novan hikistä kaulaa. Lähdin taluttamaan tammaa kohti ovea, jota Meela oli parhaillaan avaamassa. Hän kertoi lähtevänsä juoksuttamaan Myyn, joten kiitin häntä avusta ja seurasta. Päätin lähteä hikisen ja hengästyneen Novan kanssa loppukäynneille maastoon. Koska en vielä tuntenut muita reittejä, lähdimme kulkemaan lammelle vievää tietä pitkin. Nova kulki rauhassa vierelläni koko matkan lammen rantaan ja takaisin, mitä nyt kerran vähän säpsähti puskasta yhtäkkiä lehahtavaa lintua. Tallille päästyämme talutin Novan suoraan pesukarsinaan ja kiinnitin sen molemmilta puolilta kiinni. Rapsutin tamman otsaa, jonka jälkeen nappasin hiekkaiset suojat pois Novan jaloista ja heitin ne pesupaikan edustalle odottelemaan puhdistusta. Otin letkun käteeni ja avasin hanan. Säädin lämpötilan haalealle ja aloin huuhtelemaan tammaa aloittaen kaulasta. Nova meinasi aluksi lähteä vettä karkuun, mutta rauhoittui pian aloilleen. Huuhtelin tamman rungon huolellisesti molemmin puolin, jonka jälkeen säädin veden lämpötilan kylmälle ja huuhdoin Novan jalat. Päätin ostaa kylmäyspatjat heti kun saan rahat kasaan. Vedellä kylmääminen on nimittäin hidasta ja vettä kuluu enemmän kuin laki sallii. Kävin viemässä Noviksen laitumelle heti suihkun jälkeen ja tamma jäikin tyytyväisenä syömään auringonpaisteeseen. Koska Nova oli ehtinyt sotkea boksinsa ennen maneesireissua, päätin ryhtyä siivoushommiin ennen lähtöä. Hölkkäsin laitumilta päätallille ja muistelin Sannan kertoneen, että siivoustarvikkeet löytyvät tallin perältä. Löysinkin useamman kottikärryn ja talikon melko pian, ja nappasin summanmutikassa työvälineet matkaani. Karsina oli melko siisti, vain pari kasaa takanurkassa. Nakkasin ne oikopäätä kottikärryihin ja möyhin vielä purut varmuuden vuoksi läpi. Lopuksi kasasin pienen purukeon keskelle karsinaa ja lähdin työntämään kottareita kohti lantalaa. Lantala oli melko täysi, mutta koska lastini oli kevyt, sain kaiken kipattua lantalaan ilman sen suurempia ongelmia. Vein kamat paikoilleen, jonka jälkeen kävin vielä nopsasti lakaisemassa karsinanedustan puhtaaksi. Kello oli jo vaikka mitä, ja olin lupautunut auttamaan äitiä kirpparitavaroiden kanssa, joten aloin tekemään lähtöä. Noustessani pyöräni satulaan huiskutin vielä kentällä Myytä juoksuttavalle Meelalle. Kotimatkalla suunnittelin jo seuraavan tallipäivän sisältöä. Ehkäpä uskaltaisin jo kavuta Novan satulaan! // Ihan pakko sanoa vielä tähän loppuun, että ihan huippua, kun tarinoista saa myös kieliopillisen (ja muutenkin tosi monipuolisen) palautteen! Sannan kommentti
Olipa hyvä idea tutustua Meelan kanssa Metsiksen maneesiin! Se on vanha ja hieman rämä, mutta pitelee ilmoja. Onhan se ihan luksusta huonommilla keleillä, ettei tarvitsisi punnertaa kentällä. Saa nähdä josko meillä olisi jossakin vaiheessa varaa uudistaa sitä ehommaksi! Ehkä tulevaisuudessa. Kiva että Novakin sai purkaa energioitaan, se tekee tammalle välillä hyvää – sillä on niin kovin energinen luonne! Seuraavalla kerralla voisit tosiaan kokeilla miltä tamma tuntuu ratsastettaessa. Kannattaa kuitenkin napata joku tallilainen mukaan varmistamaan että kaikki sujuu varmasti hyvin.
Kiva kuulla että tykkäät tarinoiden kommentoinnista! Ensikertalaisen mielestä ne voivat tuntua pilkkua viilaavilta ja nipottavilta, mutta se ei ole todellakaan niiden tarkoitus. Mielestäni on mukavaa että hoitaja voi halutessaan kehittyä kirjoittajana. Eräs vanha hoitaja tulikin hiljattain moikkaamaan Metsistä ja kertoi, että äidinkielennumero oli noussut hurjasti todistukseen. Kiitos palautteesta!
Tarinasi oli siisti ja ainakin omasta mielestäni sopivan mittainen. En löytänyt paljoa korjattavaa, ja erityisen yllättynyt olin tarinan onnistuneista repliikeistä, jotka ovat tuottaneet usealle kirjoittajalle hankaluuksia! Hallitset ne kieliopillisesti hyvin.
"...lämpötila hipoi 25 (kaksikymmentäviisi) astetta." -> Virkkeessä olevaa lukua pitää taivuttaa oikeaan muotoon tekstin mukana: -> "...lämpötila hipoi 25:ttä astetta." -> "...lämpötila hipoi kahtakymmentäviittä astetta."
valonkatkaisija = valo|katkaisija -> Tähän yhdyssanaan ei tule n-kirjainta, vaikka niin voisikin olettaa.
18,90v€
|
|
|
Post by Ama on Dec 9, 2014 19:08:58 GMT 2
Kevyttä höntsäilyä Tallissa taas, vedin keuhkot täyteen hevosen tuoksulla höystettyä raikasta ilmaa. Viimeksi olinkin hoidellut Ellua, sillä Sinte oli mennyt hukkaamaan hoitajalistat. Hymähdin itsekseni. Tallissa ei ollut juuri ketään astuessani sisään. Ei ihme, sillä kello oli vasta kymmenen. Kaikilla oli kiire töihin tai kouluun, sellaistahan se aina maanantaisin oli, uusi viikko alkoi. Minä sain tänään kuitenkin nauttia vapaa päivästäni - pitkästä aikaa. Aioin kuluttaa koko maanantain talleiluun hoitaisin Novan ensin huolella ja sitten siirtyisin kentälle, ehkä vähän juoksuttamaan - tai kenties hyppäisin selkäänkin. Minulla oli koko päivä aikaa. Istahdin hoitajien oleskelutilaan ja huokaisin otin mukavan asennon enkä aikonut liikkua siitä minnekkään vähään aikaan, kerrankin saisi hevostella rauhassa (vaikka sitä onkin nyt tässä muutaman kerran toisteltu, niin hieno asia se minulle oli :3). Samassa Sinte astui huoneeseen keskeyttäen rentoutumistuokioni. Korjasin asentoni ryhdikkääksi ja tervehdin häntä. "Ai sä oletkin täällä, yleensä mä joudun aina yksin hoitamaan aamutallin, kun kaikilla on töitä haluaisitkos tulla auttamaan?" Sinte kysäisi. "Tottakai tuun, mulla on tosiaan nyt vapaa päivä" , hymyilin. "Sepä kiva" Sinte sanoi ja hymyili takaisin. Lähdimme yhdessä viemään hevosia tarhoihin ja tarpeen mukaan loimittamaan niitä, sillä aamuheinät Sanna oli jo jakanut aikaisemmin aamulla. "No minä lähden nyt itsekin haukkaamaan jotakin suuhuni. Kiitos avusta", Sinte sanoi ja katosi kulman taakse. Olimme jättäneet Novan karsinaan odottamaan, koska aioin joka tapauksessa hoidella sen kunnolla. Astuin takaisin haudan hiljaiseen talliin - sitä ei kestänyt kuitenkaan kauaa hetken kuluttua Novan mielenosoitus viivästyneestä ulospääsystä rikkoi hiljaisuuden tyystin. Menin karsinaan harjapakin kanssa rauhoittelemaan tammaa. Pujotin riimun sen päähän ja talutin pesariin. Ajattelin suihkuttaa tammasta aluksi yön aikana kerääntyneet pölyt pois. Kun Nova oli kasteltu kokonaan kävin sen vielä huolellisesti läpi hikiviilan kanssa. Lopuksi vielä perusteellinen kuivaus pyyhkeen kanssa, ja sitten kavioiden kimppuun. Nova oli koko hoitosession ajan rento ja tuntui nauttivan siitä. Olin päättänyt ratsastaa Novalla. Varusteita hakiessani päähäni pälkähti ajatus: "Entä jos hyppäisin selkään ilman satulaa" Innostuin sehän oli hyvä idea - jätin siis satulan niille sijoilleen ja nappasi mukaani vain suitset. Nova odotti pesarissa töllöttäen minua odottavan näköisenä ihan kuin se olisi ajatellut: "Mitä se nyt on taas keksinyt, ei hyvää päivää. Muistais nyt edes lämmittää ton suukapulan jos aikoo sen mun suuhuni tunkea" Ja muistinhan minä! Suitset sujahtivat tamman päähän kuin rasvatut. Vielä fleeceloimi selkään alkuverkan ajaksi, kas noin! Sitten suuntasimme maneesiin. Nova oli kovin mietteliään näköinen, se ei selvästikään tiennyt mitä oli tulossa. Ohjasin tamman keskihalkaisijalle ja hyppäsin jakkaralta selkään, heti kun takalistoni kosketti Novan selkää tamma lähti liikkeelle kuin tykin suusta. Onneksi minulla oli ohjat tuntumalla kun nousin selkään ja sain refleksinomaisesti äkkiä nykäistyä tamman pysähdyksiin. Nova ei pitänyt nykäisystä ollenkaan vaan heitti hiukan takajalkaansa ilmaan ja luimisti korviaan. Taputin sitä kaulalle. Ja annoin pienen pohkeenpuristuksen liikkeeellelähdön merkiksi. Hiukan vastahakoisesti Nova lähti käyntiin herkkä ja kuuliainen hevonen kun oli. Annoin hetkeksi pidemmät ohjat ennen kuin lähtisin mitään tehtäviä suorittamaan. Siinä kävellessämme suunnittelin tulevaa ratsastusta. Vaikka nyt vähän kevyemmin mentäisiinkin niin mielestäni tehtävät pitää suunnitella hyvin etukäteen ja miettiä toimivatko ne oikeasti käytännössä. Minulle onkin muodostunut tapa mietiskellä näitä asioita aina pitkin ohjin kävellessä. Keräsin ohjat käsiini ja aloin tekemään paljon taivutuksia ja ympyröitä käynnissä myös muutama pysähdys oli koetettava ottaa että tamma oli varmasti kuulolla. Suoritettuani alkuverkan kumpaankin suuntaan annoin tamman taas kävellä hiukan ja riisuin tässä välissä loimen sen yltä. Sitten aloin tekemään jo valmiiksi suunnittelemaani tehtävää. Lähdin tekemään molempiin päätyihin pääty-ympyrät käynnissä. Pitkät sivut ratsastettaisiin ravissa ja kummankin pitkänsivun keskelle tulisi pysähdys suoraan ravista. Kun se sujuisi hyvin niin voisin alkaa ehkä laukkaamaan jommankumman pitkänsivun. Nova oli aluksi hiukan vastahakoinen siirtymään ympyröille kun alkoi jossain vaiheessa vähän ennakoimaan ja odottamaan ravipätkiä. Sain sen kuitenkin napakalla kääntämisellä ympyrälle ihan suht hyvin. Tein harjoitusta pari kertaa molempiin suuntiin ja sitten aloin tekemään laukkaa. Onneksi Novan ravi oli niin tasaista ja helppoa istuttavaa muuten takapuoleni olisi ollut jo ihan hätää kärsimässä. Laukat sujuivat odotettua paremmin Nova ei ennakoinut ollenkaan nostoja ja alkoi ehkä jopa pyöristymään laukassa hiukan. Olin tyytyväinen tammaan. Otin vielä pari kierrosta kevyttä ravia ennen kuin jäin käyntiin ja odotin hetken, että tamma hyväksyisi ohjastuntuman sitten annoin pitkät ohjat. Ehdin kävellä vaivaiset puolikierrosta kun päätin lähteä maastoon loppukäynneiksi. Tein ihan lyhyen pikkulenkin puolipitkin ohjin. Lumihiutaleet alkoivat pikkuhiljaa leijailla maahan. Nova innostui siitä hiukan ja alkoi pomppimaan sinne sun tänne odottamattani. Horjahdin tamman selässä hiukan ja pidättelin sitä istunnallani. Tamma rauhoittui heti. "Olipas mukava tallipäivä tänäänkin, ratsastuskin meni tosi hyvin ja rennosti" , ajattelin ääneen harjaillessani Novaa sen karsinassa tarhailukuntoon. Tamma oli ihme kyllä jopa hionnut hiukan kevyen treenimme aikana, joten putsasin hikiset kohdat märällä sienellä. Ulkona pakasti hiukan, joten laitoin Novalle ulkoloimen päälle ja talutin sen tarhaan. -Ama Sinten kommentti
On surullista, että Nova menehtyi eilen. Olen pahoillani. Tamman tila huononi äkkiä iltapäivällä, ja luulimme että sille on iskenyt ähky – eläinlääkärin saapuessa todettiin, että sillä on kuljetuskuume joka on todennäköisesti iskenyt pari päivää sitten tehdystä, pitkästä kisamatkasta. Vaikka Novan hoito aloitettiin heti eläinlääkärin saavuttua, jatkuvasti pahenevaa tilannetta ei saatu enää korjattua.
Oikein mukavaa lukea iloisia tarinoita yhteisistä hetkistä Novan kanssa! Ne jäävät muistoksi Novasta, siirrän tämän päiväkirjan tarinat "kirjoituksia edellisten hevosten päiväkirjoista" -viestiketjuun jossa ne ovat jatkossa luettavissa. Onneksi päätit kuitenkin nousta Novan selkään – sait varmasti unohtumattoman kokemuksen ilman satulaa ratsastamisesta!
Tarinasi oli pitkä. Kuvailet paljon, mikä elävöittää tekstiä ja tekee siitä mukavaa luettavaa. Tekstissä oli muutamia hassuja lauserakenteita, joista puuttuu pilkkuja tai muita välimerkkejä. Koetan selventää asiaa tässä alla!
vapaa päivästäni, vapaa päivä -> vapaapäivästäni, vapaapäivä (yhdyssana)
"Tottakai tuun, mulla on tosiaan nyt vapaa päivä" , hymyilin. -> Ennen pilkkua ei tule koskaan välilyöntiä: -> "Tottakai tuun, mulla on tosiaan nyt vapaapäivä", hymyilin.
"Keräsin ohjat käsiini ja aloin tekemään paljon taivutuksia ja ympyröitä käynnissä myös muutama pysähdys oli koetettava ottaa että tamma oli varmasti kuulolla." -> Tämä virke on aivan liian pitkä: se pitäisi jollakin konstilla jakaa useampaan osaan. -> "Keräsin ohjat käsiini ja aloin tekemään paljon taivutuksia ja ympyröitä käynnissä. (Piste jakaa kokonaisuuden kahteen virkkeeseen) Myös muutama pysähdys oli koetettava ottaa, että (pilkku ennen konjunktiota) tamma olisi varmasti kuulolla."
17,70v€
|
|