Selan päiväkirja

[Joanna]

Kylmänä pakkasiltana

- Nelly tää oli jo varmaan kuudes kerta kun tää sun romus sammu risteykseen, eikä olla vielä edes puolessa välissä matkaa tallille! Kommentoin tytön räikeän keltaista syntymäpäivälahjaksi saatua Volvoa ilkikurisesti virnistäen.
- Neiti on sitten hyvä ja lähtee vaikka kävelemään, jos mun mahtikyydit ei kerran kelpaa, Nelly vastasi samalla mitalla takaisin ja kuin taikasauvan iskusta auto lähti taas hyristen käyntiin. Ihan kuin autollakin olisi ollut jotain todisteltavana. Selvisimme loppumatkasta kuin maagisesti kokonaan ilman auton vitkutteluita ja olimmekin jo tuossa tuokiossa Metsiksen pihassa. Lämpimästä autosta joulukuiseen kirpeään säätilaan astuminen ei tuntunut maailman houkuttavimmalta idealta, mutta pakkohan se oli tehdä kun päämääränä kuitenkin oli se talli. Teimme Nellyn kanssa varmaan yhteisen pikakävelyn maailmanennätyksen kipittäessämme rinta rinnan autolta suoraan tallin ovesta sisään.

Tallissa huomasi heti, että suurimmalla osalla hevosista oli vapaapäivä, sillä hoitajia pyöri melkein joka nurkassa puunailemassa joko rakasta hoitohevostaan tai sen varusteita. Normaaleja tuntiratsastajia taas ei näkynyt ollenkaan. Innokkaiden tallityttöjen keskellä vähän aikaa sitten Metsikseen takaisin palannut Kasper hääräsi jotakin omaansa todella kiireisin näköisenä. Sillä taisi olla nyt kaikkea tosi tärkeää hommaa kun se nyt oli tallimestarikin ja kaikkea. Muistin miehen olleen tallityöntekijänä hoitajaurani alkutaipaleella, vaikka en ollut hänen kanssaan sen kummempia jutellutkaan. Kuin yhteisestä sopimuksesta emme jääneet Nellyn kanssa lorvimaan ja juttelemaan muiden luo niin kuin ainakin minulla yleensä oli nykyään tapana tehdä, vaan uhmasimme taas kohtaloamme ja lähdimme noutamaan hoitohevosiamme tarhoista sisälle.

Ulkona oli niin kylmä, että hengitykseni huurusi oikein toden teolla. Saapuessani Selan tarhalle huomasin, että sen tarhakaverit oli jo noudettu sisälle ja Selakin näytti siltä, että tulisi todella mieluusti sisälle tallin lämpöön vaikka sillä olikin päällään viininpunainen loimi.
- Hei tyttö, ootkos jo pitkään odottanut pääseväs sisälle? Lepertelin tammalle samalla kun kiinnitin riimunnarua sen riimuun kiinni. Sela oli hyvin energisellä päällä eikä olisi malttanut pysyä hetkeäkään paikoillaan ja minun tulisi olla tarkkana ettei se vain rynnistäisi suoraa päätä talliin sillä samalla sekunnilla kun avaisin tarhan portin.
- No sori olisin tullut aiemmin, mutta Nellyn auto päätti vähän jekkuilla, niin kuin aina, lisäsin hymyillen hieman kovemmalla äänellä, että viereisen tarhan portin kimpussa häärivä Nelly kuulisi sanani myös.
- Joo katotaan vaan Joanna jos toi sun asenne ei ala kohta muuttumaan niin et saa multa enää autokyytejä vaikka alkaisit palvomaan mua ja mun keltaista unelmaa, Nelly vastasi takaisin, mutta olin jo ehtinyt Selan kanssa sen verran kauemmas etten ehtinyt enää vastata.

Karsinaansa päästyään Sela rauhoittui melkein heti ja alkoi tyytyväisenä pureskella karsinan nurkkiin sinne tänne jääneitä heinänkorsia. Riisuin tammalta loimen pois ja aloitin perusteellisen harjausoperaation, vaikka Sela olikin suurimmilta osin täysin puhdas. Pyörittelin violettia kumisukaa rauhallisin ottein Selan punaruskeaa karvaa vasten ja annoin tallissa kuuluvien iloisten keskustelujen jäädä hieman taka-alalle keskittyen vain harjaamiseen. Siistin samalla tamman ylimääräiset korva- ja vuohiskarvat sekä napsaisin ihan vähän ylimääräistä pois hännästäkin. Huomasin myös, että Selan harja kaipasi nyppimistä, mutta päätin jättää sen johonkin toiseen päivään kun olisi enemmän aikaa. Havahduin harjaustuokioni keskeltä Minkin kovaääniseen rymistelyyn alas tallivintiltä ja en ehtinyt edes kääntää päätäni kun tyttö ehdottikin jo että voitaisiin mennä kerrankin kaikkien paikallaolevien hoitajien kanssa samaan aikaan maneesiin ratsastamaan. Kutsu oli tullut juuri sopivaan aikaan joten hihkaisin liittyväni mukaan.

Useimmat olivat jättäneet satulan varustehuoneeseen, mutta itse olin päättänyt laittaa Selalle satulan, sillä se oli ollut tarhassa niin virkeänä. Kaiken kaikkiaan maneesiin oli päätynyt yhteensä viisi ratsukkoa eli Minkki, Silja, Mia, Nelly sekä minä hoitohevostemme kera. Sela ei epäilyistäni huolimattakaan vaikuttanut liian energiseltä ainakaan alkukäyntien perusteella, mikä oli tietenkin hyvä juttu. Alkukäyntien aikana me kaikki vain haahuilimme ympäri maneesia tekemättä mitään sen kummempaa ja vain juttelimme. Suosituimpina puheenaiheina esiintyi selkeästi Nellyn kaksoisveli Konsta ja milloin tämä saapuisi ensimmäisen kerran hoitamaan Gildaa, Metsikseen vähän aikaa sitten muuttanut uusi erittäin kaunis yksityishevonen Käpy sekä Kiran ratsastajaan totuttamisen aloittaminen. Lopulta lopetimme vähän liiankin pitkiksi venyneet keskustelumme ja rupesimme keräilemään ratsujemme ohjia paremmalle tuntumalle.


Kasperin kommentti

Haha joo tosiaan, hauska nährä taas suakin pitkästä aikaa tallilla, mä tosiaan olin vähän tauolla näistä hommista ja nyt palailen remmiin hiljakseen uudella innolla. (ja vielä isommalla panoksella jahka joulukiireet ja muut hellittää  ) Kiireestä voi kuitenkin aina nipistää ja oon päättänytkin etten anna Metsiksellä lisääntyneen työmäärän vähentää muitten tallilaisten jututtamista tai jättää yhtäkään hulvatonta maastoreissua väliin !! (ellei Sintellä ole tähän sanomista.. ) 
        Huippua kun keli oli niin talvinen, meiksi on ainakin ihan pähkinöinä heti jos vähänkin heittää pakkasen puolelle! Talvi on hauska - vaikka toisten autot (köhköh) ei niistä tykkäiskään..
        Kiitos Selan hoitamisesta ja liikutuksesta! Mukavaa että tallitiimi on hyvää pataa keskenään! 21,5v€

terveesin Khasper

[Joanna]

Hetki

Taputin Selaa kaulalle ennen kuin nousin jakkaran avustuksella sen lämpimään selkään. Olin päättänyt ratsastaa tamman tänään kevyesti ilman satulaa ja koska illan viimeinen tunti oli juuri meneillään maneesissa, olin päätynyt ratsastamaan valaistulle kentälle. Se sopi itselleni paremmin kuin hyvin, sillä kentällä meillä olisi varmasti tarpeeksi tilaa ja rauhaa. Sääkin oli juuri sopiva ulkona ratsastamiseen, sillä pakkasta oli vain vaivaiset pari astetta. Painoin pohkeeni pehmeästi Selan kylkiin ja parantelin samalla asentoani tamman pehmeässä selässä. Sela käveli rennosti ja kerrankin sillä ei tuntunut olevan kiire minnekään. Tarpeeksi käveltyämme kokosin ohjat kunnolla mustien talviratsastushanskojen peittämiin käsiini.

Aloitin taivuttelemalla Selaa käynnissä kunnolla molempiin suuntiin erilaisten tehtävien avulla. Tein paljon erikokoisia voltteja ja pari kolmikaarista kiemurauraa. Tamma pehmeni kehostaankin todella nopeasti, toisaalta siihen saattoi vaikuttaa myös se, että tällä kertaa Selan vauhtia ei tarvinnut olla koko ajan hillitsemässä. Pyysin Selan raviin ja hetken vain ravailin kenttää ympäri sinne tänne ja vain nautin rauhallisesta ratsastushetkestä. Tamman selkään olisi voinut melkein nukahtaa, sillä sen askeleet olivat erittäin pehmeät niin kuin aina. Lopulta aloin ratsastamaan hieman siirtymisiä sekä pohkeenväistöjä. Siirtymisissä Sela oli tänään ihan super hyvä, mutta pohkeenvästöissä varsinkin vasemmalle oli kyllä tekemistä.

Kun olin tyytyväinen ja Selakin vaikutti siltä laukkasin vielä molempiin suuntiin suurella ympyrällä. Laukannostossa tamman energiatasot nousivat huimasti ja se lähtikin laukkaan vähän turhankin railakkaasti. Tasaisten askeleiden ansiosta pysyin kuitenkin helposti kyydissä ilman satulaakin ja sain suhteellisen nopeasti rauhoitettua laukan rytmin tasaiseksi. Nautin täysillä laukan tuomasta vauhdista ja siitä, että sain vain rentoutua ja antaa mennä. Sela tuntui olevan samoilla linjoilla, sillä se pärskähteli aina silloin tällöin pitkään ja hartaasti.

Myös toiseen suuntaan laukatessa Sela innostui alussa, mutta tasoittui aika nopeasti. Laukatessani hymy jotenkin vain hiipi salakavalasti kasvoilleni, enkä edes tajunnut hymyileväni kunnes siirsin tamman takaisin raviin. Ravailin rennosti ja hengitin samalla syvään kirpeää ulkoilmaa. Vaikka ulkona oli jo melkein ihan pimeää, ei silti ollut liian pimeä sillä korkeat lumikinokset valaisivat yllättävän paljon. Puhumattakaan kentän kirkkaista valoista. Lopulta siirsin Selan käyntiin ja annoin sille ihan pitkät ohjat. Tamma venytteli kaulaansa oikein antaumuksella.

Havahduin siihen kun maneesin ovi avattiin ja sieltä alkoi valua ihmisiä ja hevosia epäjärjestäytyneessä jonossa ulos tallia kohti. Päätin kävellä Selan kanssa vielä hetken etten joutuisi tallissa pahimpaan ryysikseen. Nojauduin eteenpäin ja kiedoin käteni tamman kaulan ympärille kuiskutellen sille samalla hymyillen.

Sinten kommentti

Hevosissa on kyllä jotakin sellaista voimaa, joka saa hymyn nousemaan huulille. Paha päivä muuttuu tallikäynnin jälkeen paremmaksi, ja tallilla voi unohtaa päivän huolet ja murheet. Heppaterapiaa! Yhteistyönne Selan kanssa tuntuu kehittyvän päivä päivältä, se on ihanaa huomata!

Tämä tarina oli oikein mukavaa luettavaa. Pysähdyit hetkeen, kuten otsikkokin kertoi. Tuttuja fiiliksiä nousi pintaan tarinaa lukiessa Kokonaisuudessaan virheetöntä tekstiä sekä hyvä, ehjä lopetus!

18,70v€

[Rosa]

Odotettu jälleennäkeminen

”Ai suakin näkee täällä pitkästä aikaa”, Kasper huikkasi mulle ja kulautti juomapullonsa sisällön aukinaiseen kitaansa. ”Joo, on ollu hiukan muuta tekemistä lähiaikoina”, naurahdin, ”mut nyt oon bäk in bisnes ja valmiina kohtaamaan Selan pelottavan peikkotukan ja inhottavat irtokarvat uudestaan!” jatkoin ylpeänä ja katosin salamannopeasti tallivintiltä kohti tamman karsinaa. Tamma oli korvat hörössä mua vastassa, josta olin varsin iloinen - olinhan mä ollut tuon yybersuloisen otuksen hoitajana vasta enintään kuukauden.
Tervehdin tammaa iloisesti, ja sekin vaikutti silminnähden riemastuneelta viimeistään siinä vaiheessa, kun kaivoin sille miniporkkanan tallitakin taskusta.

Saatuani monivuotisen harjausoperaation päätökseen, hain satulahuoneesta suitsien ja satulan lisäksi juoksutusliinan – mulla oli vahva epäilys, että tamma oli minilomani aikana kerännyt enemmän tai vähemmän ylimääräistä energiaa. Kun saavuin tamman karsinalle, heitin tuolle varusteet niskaan ja läksin kentälle. Kenttä oli sopivan sulanut ja kostea jotta hiekka ei pölisisi, mutta ei siltikään olisi raskas kävellä. Kiinnitin Selan suitsiin juoksutusliinan ja patistin sen juoksemaan ympyrälle.

Kun tamma oli purkanut pahimmat pöllöilyenergiansa liinan päässä riehumiseen, uskalsin pysäyttää sen ja kivuta selkään. Lähdin alkukäyntien jälkeen tekemään ihan perusjuttuja, kuten väistöjä ja ravilisäyksiä. Sela toimi yllättävän hyvin, vaikken oikeastaan jaksanut pyytää siltä mitään. Aikani hengailtua siirsin Selan käyntiin ja ohjasin pois kentältä. Suuntasimme kohti maastopolkua, joka oli jo melkein sulanut. Ravailimme hetken, mutta pian siihen kyllästyttyäni kävelin loppukäynnit tallille. Vein tamman talliin ja riisuin se varusteista. Tamma alkoi syödä onnellisena mun sille tuomia iltäheiniään, ja koska mulla oli jo melkoinen kiire, ajattelin parhaimmaksi nakittaa iltatallin jollekin muulle. Lähetin Sintelle koodia asiasta ja askelsin puolijuoksua veljeni joutokäynnillä olevalle punaiselle Toyotalle.

S&R, HM 1 

// Tämmönen lyhyt ja kiireinen, ehkä huomaa missä vaiheessa mulle tuli oikeesti kiire lopettaa

Sinten kommentti

Kiva että kävit moikkaamassa Selaa! Se onkin kaipaillut sua, samoin varmaan muutkin Metsisläiset! Kiva päästä pitkästä aikaa lukemaan tarinoitasi Juoksutus ja kevyt ratsastus oli oikein hyvä idea Selan liikutukseen. Tamma varmasti nautti leppoisista loppukäynneistä maastossa. Ihanaa kun kevät alkaa voittaa ja aurinko lämmittää!

Tarinasi oli lyhkäinen, mutta minun silmääni virheetön. Kuten sanoinkin, oli mukava päästä pitkästä aikaa lukemaan kirjoittamaasi tarinaa

15,80v€

[Rosa]

Askartelin tuossa nopsaan Selalle myös uuden kannen päivikseen 




Oi! Piristystä Selan päiväkirjaan 7,90v€ t. Sinte

[Rosa]

Pikainen pyrähdys pitkästä aikaa

”Hei Rosa, viittiks tulla jeesaa tän letkun kaa”, Nelly huikkasi mulle kun kurvasin vaaleansinisellä Jopollani talipihaan. ”Juu tietty, oota mä käyn laittaas tän pyörän tonne”, vastasin ja talutin pyöräni telineeseen. Autoin Nellyä selvittämään letkusotkun ja painuin talliin moikkaamaan uskollista hoidokkiani. Viime ratsastuksesta oli taas vierähtänyt tovi jos toinenkin - en ihmettelisi, vaikka Sela olis jo kokonaan unohtanut mun olemassaolon. Mutta ei, siellä se oli höristen mua vastassa, herkkuja odottelemassa. Tervehdin tammaa ja ojensin sille porkkananpalan taskustani. Nappasin sen riimusta kiinni ja napsautin riimunnarun lukon siihen kiinni. Maiskautin kerran ja vetäisin hieman narusta, jolloin Sela lähti löntystellen mun perään lähtiessäni kohti tallin pihaa.

Kun palasin Harjulenkiltä takaisin Metsiksen pihaan edelleen tuota isoa koiraa perässäni raahaten, huuhtelin ja harjasin tamman tallin pihassa ja heitin kuivatusloimen sen selkään. Jätin tamman ylhäiseen yksinäisyytensä tarhaan, kaverit olivat mitä ilmeisimmin tunnilla tai hoitajiensa hoivissa tällä hetkellä.

Parinkymmenen minuutin päästä ongin tamman tarhasta ja riisuin sen loimestaan. Olihan se tietysti ehtinyt piehtaroimaan jo monta kertaa ja sen myötä jälleen kuoriutunut hiekkaan ja mutaan, mutta annoin sen sille anteeksi, ja huokaisten päästin sen takaisin tarhaansa, johon oli ilmestynyt pari kaveriakin noiden muutamien kymmenien minuuttien aikana.

Vähän illemmalla hain tamman takaisin talliin ja syötin sille ja samalla tallin muillekin nälkäisille otuksille niiden iltamössöt. Tämän jälkeen viivyttelin tallille vielä tovin, historian kertaaminen kun ei millään huvittanut mukavan tallipäivän jälkeenkään.

S&R, HM 2

Sinten kommentti

Anteeksi viivästyneestä kommentista!

Eihän Sela sua unohda! Nyt onkin ihana sää käydä maastoilemassa! Hevosiakin virkistää kun pääsee vähän hengähtämään kenttätyöskentelyn lomassa. Monella hevosella onkin ollut hirvittävästi energiaa, nyt kun tunteja on alettu maneesin sijasta pitämään ulkokentällä

Ihana pikkutarina, josta tuli kesäinen fiilis! En löytänyt tekstistä kirjoitus- tai kielioppivirheitä joita olisi pitänyt korjata. Jatka samaan malliin!

16,30v€