Selan päiväkirja

[Sinte]

t. Sol Selamina

Kuvan on tehnyt: Rosa

suomalainen puoliverinen, 150 cm

om. Sinte, Metsälampi

[Deleted]

~Selaan tutustumista~

Melkein kiljahdin riemusta, kun luin Sinten vastauksen hoitajapyyntööni. Se oli myöntävä!
- Äiti, lähden tallille! ilmoitin ja menin jo eteiseen hakemaan takkiani ja kenkiäni.
- Ole sitten varovainen, siellä on liukasta! äiti sanoi ylihuolehtivaiseen tapaansa.
- Joo... mutisin vain ja olin jo suuna päänä juossut autotallin taakse hakemaan pyörääni. Otin kauniin sinisen Onni-pyöräni ja lähdin hymyssä suin ajamaan Metsistä päin. En malttanut odottaa kaikkia niitä ihania hetkiä, joita tulisin kokemaan Selan kanssa. Tamma oli valloittanut sydämeni heti ensisilmäyksellä ja minun oli ollut pakko postittaa hoitajahaku, en voinut muutakaan. Toivoin, että Sela pitäisi minusta ja minä siitä, ja että Sela olisi yhtä ihana mitä luonteenkuvauksessa oli lupailtu. En minä uskonut, että Sinte valehtelisi, mutta en halunnut luulla liikoja, etten pettyisi.

Metsälampeen oli vain parin kilometrin ajomatka. Pystyisin käymään tallilla useasti, se oli tietysti hyvä juttu. Pyöräni veti hieman sutia loskaisella tiellä, mutta tasapainottelin pyöräni kanssa sinnikkäästi. Parkkeerasin pyörän punaisen tallirakennuksen seinää vasten nojaamaan. Hengähdin hieman, olin ajanut niin lujaa, että olin ihan puhki. Katselin hieman ympärilleni, ja näin monia tarhoja, joissa oli monia ihania karvaturpia.
- Etsitkö jotain? kuulin ystävällisen naisen sanovan takanani.
Pyörähdin ympäri ja näin ruskeatukkaisen, hymyilevän naisen.
- Tulin tänne hoitamaan Sela-nimistä tammaa, kerroin. - Olen Zucka, laitoin hoitajahakemuksen eilen, jatkoin.
- Ai, sepäs mukavaa! Sela on tällä hetkellä ulkona, voit hakea riimun sisältä ja saat puuhailla sen kanssa vapaasti. Ehdottaisin vaikka pientä taluttelua maneesissa, nykäise joku tallilaisista mukaan niin saat vähän tutustuttua Metsikseen ja sen poppooseen. Ja olen muuten Sinte, tallin omistaja. Ja anteeksi höpötys, jos innostun puhumaan niin sitten asiaa tulee kertaheitolla! Sinte sanoi naurahtaen hieman.
- Selvä, kiitos neuvoista! sanoin ja kävelin Sinten ohi talliin katsomaan paikkoja. Talli oli siisti ja karsinoiden ovissa oli jokaisen hevosen oma riimu. Etsin Selan karsinan ja nappasin sen riimun mukaani. Hyräillen hyppelin tarhoille, jossa näin jo suloisen rautiaan puoliveritamman. 
- Sela! huusin tarhan portilta. Tamma nosti päätään uteliaana.
- Olen hoitajasi, Zucka, kerroin ja lähestyin tammaa reippaasti, kuitenkin rauhallisin ottein. Annoin tamman hieman nuuhkia minua, ja silitin sitä kevyesti otsasta. Sitten puin sille riimun päähän.
- Olet juuri niin ihana kuin Sinte kertoi! hihkaisin Selalle. Menin Selan kanssa talliin ja päästin tamman karsinaansa.

Ensiksi ajattelin harjata Selan, joten etsin satulahuoneen käsiini ja nappasin sieltä Selan nimellä varustetun harjapakin. Otin sieltä pölyharjan ja aloin sukia Selaa. Höpöttelin Selalle kaikkea turhanpäiväistä.
- Kenethän mä voisin pyytää seurakseni maneesiin? sanoin ääneen, ja juuri sopivasti joku oli Selan karsinan edessä.
- Oletko sä joku uusi hoitaja? ystävällinen ääni kysyi.
- Olen, hoidan Selaa. Ja mun nimi on Zucka, kerroin.
- Kiva kun Metsikseen virtaa aina vaan uutta porukkaa! Mun nimi on Vilja, oon ollut täällä jo kauan hoitajana, vaaleatukkainen tyttö kertoi.
Harjasin Selan loppuun ja puhdistin kaviot. Tamma oli ihanan rauhallinen ja se oli nopeasti hoidettu.
- Lähdettäisiinkö nyt maneesiin? kysyin.
- Lähdetään vaan! Vilja sanoi ja johdatti minut suurelle valkoiselle rakennukselle.
- Täälläpäs on kauniit puitteet, sanoin. Vilja nyökkäsi myöntäväksi vastaukseksi.
Taluttelin Selaa ympäri maneesia, ja samalla Vilja kertoi minulle kaikkea Metsälammesta, muunmuassa toiminnasta ja henkilökunnasta. Vilja kertoi myös hurjasta tulipalosta, joka oli vienyt neljän hevosen hengen.
- Kamalaa! huudahdin melkein niin että sain Selankin säpsähtämään.
- Niinpä. Mutta enää ei käy niin, Vilja sanoi nähdessään kauhistuneen ilmeeni. Jatkoin vielä hetken taluttelua ja sitten vein Selan jo talliin.
- Mun pitää mennä, oli kiva nähdä! Vilja sanoi.
- Samoin, nähdään taas! huikkasin tytön perään.
Jäin vielä vähäksi aikaa tallille, oikeastaan vain paijaamaan Selaa. Sitten pitikin jo lähteä, koska äiti soitti ruuan olevan valmista.
- Heippa Sela, nähdään taas!

Zucka & Sela, 1HM ♥

//Extratehtävä
//Ja päiväkirjan kansi :3

Sinten kommentti

Kiva että ensimmäinen tallipäiväsi sujui hyvin, ja sait Viljan mukaasi taluttelemaan Selaa. Sela on tosiaan myös Metsälammelle aika uusi tuttavuus: siitä on vain muutama päivä, kun ostotarjoukseeni vastattiin ja sovittiin tamman kaupoista. Mukavaa että se sai näinkin pian hoitajan, eikä joutunut odottelemaan hoitajahaussa kauaa.

Oli hyvä idea tutustua Selaan ihan vain hoitamalla ja taluttelemalla! Uuteen hevoseen tutustuessa ei kannata pitää mitään kiirettä, sillä hyvä ystävyyssuhde pitää rakentaa aina tukevalle pohjalle. Seuraavalla kerralla voit toki kokeilla myös nousta selkään, jos tuntuu siltä!

Tarinasi oli mukavaa luettavaa, kuvailit paljon tallipäivän tapahtumia. Löysin muutaman virheen; mulla on ollut tapana korjata ne tässä alla. Kirjoitusvirheistä en niinkään piittaa, elleivät ne häiritse tarinan lukemista selvästi.

"Pyöräni veti hieman sutia loskaisella tiellä, mutta tasapainottelin pyöräni kanssa sinnikkäästi."
-> Vältä sanojen liikaa toistoa. Esimerkiksi tässä jälkimmäisen pyörä-sanan olisi voinut korvata persoonapronominilla "sen":
-> "Pyöräni veti hieman sutia loskaisella tiellä, mutta tasapainottelin sen kanssa sinnikkäästi."

muunmuassa
-> muun muassa

PS. Kiva että teit Selan päiväkirjalle kannen valitettavasti en enää jaa piirrosmerkintöjä päiväkirjojen kansista, ellei se ole kokonaan itse piirretty.

17,20v€

Attachments:

[Deleted]

~ Kaunis Sela ~




Olin tänään tallilla vain vähän aikaa, harjailin Selaa ja selvitin sen harjan ja hännän. Perusteellisen puunaamisen jälkeen Sela oikein kiilsi puhtauttaan eikä harjassa tai hännässä ollut enää takun takkua. Nappasin Selasta kuvan, ja ihastelin tammaa vielä pitkään. Ainakaan työ ei mennyt hukkaan!


Zucka & Sela, 2HM ♥


//Klikkaamalla kuva suurenee

Sinten kommentti

Onnistuitpa nappaamaan Selasta hyvän kuvan! Tamma on siinä oikein nättinä. Monesti on mukavaa vain touhuta tallilla ja siistiä oma hoitohevonen tavallista huolellisemmin. Monesti kauneudesta ei vain ehdi nappaamaan kuvaa, ennen kun heppa on jo hyvillä mielin piehtaroimassa...

Olet saanut piirroksessa hyvin eloa Selan silmiin. Varjostuksia lisäämällä kuvaan olisi tullut vieläkin enemmän kolmiulotteisuutta: esimerkiksi harjaan olisi voinut lisätä ruskean eri sävyjä, vaaleampaa ja tummempaa. Hetken kuvaa katseltuani huomasin myös (nopealla vilkaisulla en olisi edes huomannut) että siltä puuttui sieraimet! Kuva pääsee Metsiksen piirrosgalleriaan

13,40v€

[Joanna]

08.04.2015 – Takaisin tallille

(ekstratehtävä)

Astuin bussista ulos ja lähdin kävelemään reippain askelin tallia kohti. Taivas oli täynnä pilviä, mutta ilma oli silti yllättävän lämmin. Siitä oli aikaa kun olin viimeksi käynyt Metsiksessä tai ylipäätään ollut tekemisissä hevosten kanssa. Jalkani oli murtunut aika ikävästi joulun alla kun olin ollut kavereideni kanssa laskettelemassa pohjoisessa. Luonnollisestikaan en ollut voinut harrastaa melkein minkäänlaista liikuntaa, joten tallillakaan en ollut voinut käydä säännöllisesti. Olin käynyt tallilla vierailemassa ja moikkaamassa hevosia sekä tuttuja kerran onnettomuuteni jälkeen. Olihan se piristänyt mieltäni hetkeksi, mutta jos totta puhutaan tulin vierailusta myös hieman surulliseksi, koska kaipuu hevosten kanssa toimimiseen ja ratsastukseen kasvoi suuresti. Nyt olin kuitenkin saanut terveen paperit lääkäriltä, joten melkeinpä heti ensimmäisenä sen jälkeen olin soittanut Sintelle ja kysellyt vapaista hoitohevosista. Velli oli sairaslomani aikana saanut jo uuden innokkaan hoitajan, joten hetken muista hevosista Sinten kanssa keskusteltuani olin päätynyt ottamaan hoitohevosekseni aika uutukaisen tamman Metsiksessä nimeltään Sela. Se oli vaikuttanut juuri sopivalta minulle ja odotinkin jo innoissani pääseväni tutustumaan Selaan paremmin. Olin tullut tallille sen verran aikaisin, että tallipiha oli epätavallisesti kokonaan tyhjillään. Avasin päätallin oven ja menin hymyillen sisään.

Ensisilmäyksellä talli näytti aivan samanlaiselta kuin ennenkin. Kaikki karsinat olivat tyhjillään, sillä kaikki hevoset olivat pihalla. Hetken aikaa vain seisoin paikoillani ja katselin ympärilleni. Seuraavaksi huomasin Destinyn ja Locin putsaamassa tarmokkaasti karsinoita. Menin heidän luokseen ja tervehdin kumpaakin iloisesti.
"Moikka Joanna! Sä oot ilmeisesti päässy jo kepeistä eroon? Ja heti ensimmäiseks tulit tallille, vai?" Destiny kysyi virnistellen.
"Tota joo, suurinpiirtein niin. Mä alotin muuten hoitamaan Selaa, mä en oo vielä nähny sitä kertaakaan, mutta oon kuullu että se on oikein herttainen", vastasin ja siirtelin samalla painoa jalalta toiselle.
"Sela onkin tosi hienon näkönen tamma! Me ollaan ihan just menossa hakemaan noita kopukoita sisälle, nii sä voit sit ottaa uuden hoidokkis", Loci vastasi ja niin me kaikki kolme otimme riimunnarut käsiimme ja lähdimme ulos tarhoja kohti.

Harjatessani Selaa sen pää roikkui alhaalla silmät puoliksi kiinni. Taluttaessani tammaa talliin se oli ollut yllättävän energinen, mutta totteli kuitenkin minua eikä lähtenyt sinkoilemaan mihinkään suuntaa. Oli ihanaa sekä rentouttavaa touhuta pitkästä aikaa hevosten kanssa kunnolla. Sela vaikutti oikein mukavalta tapaukselta ja harjaaminen sujui rattoisasti. Hetken aikaa tammaa harjattuani talli alkoi hiljalleen täyttyä tuntilaisista ja hoitajista. Sintekin kävi moikkaamassa minua pikaisesti ennen kuin alkoi ohjeistaa tuntilaisiaan. Sela nosti kavionsakin kiltisti ja sain putsattua ne vaivattomasti. Kun olin saanut Selan harjattua huomasin Amelien saapuvan tallivintiltä talliin.
"Hei Amelie, onko sulla just nyt mitään tekemistä?" Huikkasin naiselle Selan karsinasta.
"No eipä oikeastaan, miten niin?" Amelie vastasi samalla kun laittoi hiuksiaan kiinni.
"Mietin tässä Selaa harjatessani, että mitä mun kannattaisi ekana hoitopäivänä tehdä ja ajattelin että irtojuoksuttaminen voisi olla tosi mielenkiintoista. Olisitko sä halunnu tulla mun kanssa?" Kysyin rapsutellen samalla Selan kaulaa.
"Joo, kyllä mä voin tulla! Mennään maneesiin, kun tuolla kentällä on tunti just meneillään. Mä voin ottaa juoksutusraipan ja vähän kauraa ämpäriin niin saadaan Sela sit takaisin talliinkin joskus", nainen vastasi naureskellen ja lähti kävelemään rehulaa kohti.

Alta aikayksikön olinkin jo laittanut Selalle suitset päähän ilman ohjia ja taluttanut tamman maneesiin liinan kanssa. Selan irtojuoksuttaminen oli todella hauskaa puuhaa. Tamma innostui laukkailemaan ympäri maneesia ihan täysillä, eikä sitä tarvinnut houkutella liikkeelle juoksutusraipan kanssa kertaakaan. Selan nauttiessa vauhdin hurmasta Amelie kertoi minulle uusimmat juorut ja mitä kaikkea uutta tallilla oli tapahtunut kun olin ollut poissa. Samalla nainen kertoi minulle enemmän myös uudesta hoitohevosestani ja tulin koko ajan varmemmaksi siitä, että tulisimme Selan kanssa toimeen todella hyvin. Kun Sela oli purkanut enimmät energiansa se hidasti raviin ja ravaili vielä hyvän tovin maneesia ympäri. Tässä vaiheessa saimme Amelien kanssa vähän kannustaa tammaa pysymään liikkeellä. Se ei selvästikään nähnyt mitä ideaa oli olla vapaana maneesissa sen jälkeen kun ei enää jaksanut laukkailla tai riehua. Hetken kuluttua houkuttelimme tamman luoksemme Amelien tuomilla kauroilla ja laitoin liinan takaisin kiinni Selan suitsiin. Amelie lähti jatkamaan tallitöitään kun minä taluttelin Selaa käynnissä vielä pari kierrosta maneesin ympäri. Tamma oli saanut purettua energiansa, joten se seurasi minua rauhallisesti ja rennosti. Lopulta talutin Selan talliin ja harjasin sen pikaisesti uudestaan ja rapsuttelin tamma vielä hetkisen. Putsasin myös suitset huolellisesti ja kiinnitin ohjat takaisin kuolaimiin. Kun olin valmis hain tavarani tallivintiltä ja lähdin kävelemään bussipysäkille päin.

Sinten kommentti

Metsiksellä tapahtuu niin paljon, että moni asia on varmasti ehtinyt muuttumaan lomasi aikana. Onneksi sait jalkasi kuntoon ja pääsit takaisin hevostelun pariin Sela on meille kaikille vielä melko uusi tuttavuus, tamma pääsi osaksi Metsälammen hevoskaartia ihan kuukausi tai pari sitten. Oli hyvä idea aloittaa irtohypytyksellä! Samalla sait hieman kuulla tamman luonteesta ja nähdä ihan konkreettisesti miten se käyttäytyy esteillä.

Kun kirjoitat pitkiä vuoropuheluja, suosittelisin ajatusviivojen (–) käyttöä lainausmerkkien sijaan. Tällöin keskustelu näyttää tekstissä siistimmältä ja sitä on mukavampi/helpompi lukea. Lainausmerkeissä olevat repliikit voi kirjoittaa samalle riville, ne eivät tarvitse rivinvaihtoja toisin kuin ajatusviivalla aloitetut repliikit.

"Hei Amelie, onko sulla just nyt mitään tekemistä?" Huikkasin naiselle Selan karsinasta.
-> Lainauksen jälkeen tuleva johtolause (alleviivattu osa) aloitetaan pienellä alkukirjaimella, ellei sitä aloita jokin erisnimi.
-> "Hei Amelie, onko sulla just nyt mitään tekemistä?" huikkasin naiselle Selan karsinasta.

17,50v€

[Joanna]

Koulutreenailua Selan kanssa

Talutin Selan kentän keskelle ja kiristin sen satulavyön ja nousin satulaan. Säädin jalustimet itselleni sopiviksi ja kun olin valmis annoin tammalle kevyesti pohkeita ja se lähti innokkaasti uralle kävelemään. Olin oppinut tuntemaan tamman entistä paremmin ja opin siitä koko ajan lisää. Niiden parin kerran aikana kun olin Selalla ratsastanut olivat olleet hyvin opettavaisia. Pystyin keskittymään myös hyvin omaan istuntaani, sillä tamman askeleet ovat hyvin pehmeitä sekä joustavia. Nyt olin ilokseni päässyt taas Selan selkään, sillä lähiaikoina tamma oli suorittanut ahkerasti tuntiratsun velvollisuuksiaan. Tänään sillä oli kuitenkin rennompi päivä, joten päätin harjoitella sen kanssa hieman koulukiemuroita. Alkukäyntien aikana kertasin mielessäni mitä kaikkea olin suunnitellut tänään harjoittelevani Selan kanssa. Tamma käveli hyvin reippaasti ja kuunteli koko ajan ympäriltä kuuluvia ääniä. Taputin sitä rauhoittelevasti kaulalle ja otin ohjat käsiini.

Käynnissä aloitin ratsastamalla useita voltteja pitkille sivuille. Yritin pitää tahdin rauhallisena, sillä en halunnut että Sela tulisi liian kiireiseksi. Volteilla taivuttelin tammaa kunnolla ja hiljalleen se alkoikin rentoutua enemmän. Aloin tekemään myös muutamia pysäytyksiä ja peruutuksia varmistaakseni, että Sela oli varmasti hyvin kuulolla. Olin huomannut, että tamman kanssa piti olla itse koko ajan valppaana ja tilanteen tasalla. Vaikka tamma olikin hyvin kiltti ja tottelevainen se saattoi välillä säikkyä yllättäviä ääniä. Vaihdoin vielä suuntaa ja tein voltteja, pysähdyksiä sekä peruutuksia myös toiseen suuntaan. Sela oli oikein mukavan tuntuinen ratsastaa ja kun olin tyytyväinen omaankin ratsastukseeni annoin tammalle pohkeita. Se siirtyi pehmeästi raviin, mutta ravin tahti alkoi kiihtyä. Otin pari puolipidätettä, minkä jälkeen Sela keskittyi taas minun apuihini. Ravissa tein temponvaihteluja, jotka onnistuivat ihan hyvin, vaikka välillä tammaa olikin hieman hankalaa saada takaisin rauhalliseen raviin. Laukkaa otin isolla keskiympyrällä. Selan laukka oli ihanan tasaista ja matkaavoittavaa. Nautin laukan tuomasta vauhdista ja kun olin laukannut vielä pari kierrosta ympyrällä yritin tehdä siistin siirtymisen käyntiin. Se ei kuitenkaan onnistunut ihan toiveideni mukaisesti vaan ensin Sela siirtyi nopeaan raviin ja kun yritin korjata tilanteen se siirtyi töksähtäen käyntiin.
- Jaaha, sitä taidetaan olla aika herkällä päällä tänään, vai mitä? sanoin Selalle ja nostin uuden laukan ja yritin käyntiin siirtymistä uudelleen. Tällä kertaa valmistelin siirtymisen paremmin ja olin apujeni kanssa tarkempi, joten ratsuni ymmärsi tällä kertaa mitä oikein halusin tehdä. Taputin hoitohevostani kaulalle ja annoin sille pitkät ohjat.

Lepokäyntien jälkeen kokosin ohjat taas käsiini ja otin laukkaa myös toiseen suuntaa. Tähän suuntaan Sela oli yllätyksekseni hieman hidas, joten annoin tammalle hennosti pohkeita, jotta laukan rytmi pysyisi hyvänä. Laukkojen jälkeen Sela oli taas energinen oma itsensä. Tein vielä muutamat pohkeenväistöt ravissa kumpaankin suuntaan pituushalkaisijalta oikealle sekä vasemmalle. Sela väisti oikein hienosti ja minä keskityin samalla pysymään keskellä satulaa ja ratsastamaan mahdollisimman pieniä apuja käyttäen. Tein parit väistöt vielä käynnissä ja lopuksi annoin tammalle pitkät ohjat sekä taputin sitä todella paljon hyvin menneen ratsastuskerran kunniaksi. Päivä alkoi hitaasti kääntyä iltaan, mutta ulkona oli vielä ihanan valoisaa. Se oli selvä merkki siitä, että kesä oli aivain nurkan takana. Hyvillä mielin pysäytin Selan kentän keskelle ja nousin alas sen selästä. Olin innoissani hyvin menneestä ratsastuksesta ja siitä, että tällä kertaa tamma ei ollut edes säikkynyt mitään ja muutenkin pysynyt hyvässä ja rauhallisessa tahdissa suurimman osan ajasta.

Tallissa otin Selalta varusteet pois ja harjasin sen huolellisesti läpi. Tamma oli ratsastuksen jäljiltä vielä hieman virittyneessä mielentilassa, joten se seisoi pää pystyssä ja korvat kääntyillen kaikkien mahdollisten äänien suuntaan. Sela ei olisi malttanut millään pysyä paikoillaan, vaikka yleensä se oli harjaustuokioiden aikana hyvin levollinen. Liikunnan jälkeen kellossa oli kuitenkin ihan erilainen ääni, sillä tamma steppaili ja huitoi myös päätänsä kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Pari alkeisratsastajaa tuijotti tammaa silmät pyöreinä tallikäytävältä, mutta pysyin kuitenkin itse rauhallisena ja yritin rauhoitella Selaa parhaani mukaan. Hiljalleen tallin metelin hiipuessa tamma rauhoittui ja lopputuloksena oli puhdas hevonen ja tyytyväinen hoitaja.

Kun olin saanut Selan hoidettua huolella yöpuulle, otin tamman varusteet ja vein ne varustehuoneeseen. Siellä oli Ama putsaamassa Dodon varusteita ja Silja pitämässä tälle seuraa. Liityin muiden seuraan ja rupesin pesemään Selan suitsia. Ne olivatkin todella likaiset, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää ehtiä pesemään niitä perusteellisesti useammin. Katsoessani ikkunasta ulos huomasin, että ulkona alkoi pimentyä. Odotin jo innolla kesän lämpöä ja ihanan valoisia kesäiltoja!

Sinten kommentti

Kiva että jaksat treenata Selan kanssa! Se on ihan uusi hevonen Metsälammella, joten on tosi hyvä kokeilla miten se toimii eri lajeissa. Pikkuhiljaa etenemällä opit tuntemaan tammaa yhä paremmin ja paremmin. Vaikka alku tuntuisikin hankalalta, kannattaa vain sitkeästi jatkaa harjoittelua. Illat pimenevät vielä, mutta pikkuhiljaa mennään kohti kesää!

Virheetön tarina treenipäivästä. Kerroit hyvin fiiliksistäsi ja siitä, miten Sela suhtautui tallin hälinään. Hyvää kuvailua ja oikein mukavaa, siistiä luettavaa. Hyvä!

18,70v€

[Joanna]

10.05.2015 - Ensimmäiset yhteiset estekisat 

Harjasin Selaa sen karsinassa kevätauringon pilkahdellessa leikkisästi tallin ikkunoista. Tänään starttaisin Selan kanssa ensimmäisissä yhteisissä estekisoissamme, itseasiassa nämä estekisat olisivat ihan ensimmäiset kisamme ikinä yhdessä. Aluksi olin epäröinyt ilmoittautua mukaan kisaamaan, mutta olin päättänyt kuitenkin kokeilla sillä eihän siitä mitään haittaakaan olisi. Sitäpaitsi kisat järjestettiin Metsiksessä, joten meidän ei edes tarvitsisi lähteä kotikenttää pidemmälle. Olin myös lähiaikoina treenannut Selan kanssa esteitä ja treenimme ovat menneet aika hyvin. Ainakin Sela tykkää hyppäämisestä ihan täysillä ja on siinä vieläpä hyvä! Esteet oli kannettu kentälle jo aamuvarhaisella ja ensimmäinen luokka oli loppumaisillaan. Laitoin tammalle varusteet päälle huolellisen harjauksen jälkeen ja laitoin vielä oman kypärän päähäni. Sitten lähdin taluttamaan Selaa kentälle, sillä toisen luokan verryttely oli juuri alkamassa.

Nousin jännittyneenä Selan selkään samalla kun tamma katseli hieman jännittyneenä ympärilleen. Olihan se ymmärrettävää, sillä yhtäkkiä tutulla kentällä oli niin paljon ihmisiä ja vilinää. Verkassa sain Selan ihan hyvin kuulolle ja se toimi ihan mukavasti. Myös verkkahypyt sujuivat ihan okei, vaikka itse olinkin hieman huolimaton ja jäljessä joissakin hypyissä. Olin iloinen, että ratsastaisin luokan alussa, sillä silloin Sela olisi varmasti paremmin kuulolla. Luokan alkaessa ohjasin Selan kentän toiseen päätyyn rajatulle alueelle, jossa rataansa odottelevat ratsukot olisivat. Katselin siinä sivusilmällä muiden ratsukoiden suorituksia ja yritin samalla kerrata rataa, että muistaisin sen varmasti oman suoritukseni tullessa.

Pitkältä tuntuneen ajan jälkeen oma nimeni vihdoin kuulutettiin. Ratsastin hieman hermostuneena kentän keskelle ja tervehdin tuomaria nostamalla vasemman käteni ilmaan. Lähtömerkin saatuani nostin laukan. Sela oli vieläkin hieman hermostunut, mutta kun ohjasin sen ensimmäiselle esteelle tamma varmaankin unohti yleisön ja muun yleisen hälinän kokonaan. Alkurata sujui yllättävän hyvin ilman ongelmia ja pystyin siinä sivussa hieman nauttimaankin kisafiiliksestä ja hyppäämisestä. Kolmanneksi viimeisellä esteellä kuitenkin alkoi tapahtua. Linjani esteelle oli todella surkea ja lähestyminen oli hyvin kiemurteleva. Tämän seurauksena Sela tiputti puomin alas ja saimme siis ensimmäiset neljä virhepistettä. Se ei olisi ollut ongelma eikä mikään, mutta juuri samaan aikaan laskeutuessamme esteeltä katsomossa jonkun pieni vauva alkoi itkeä korviahuumaavan kovaa. Sela pelästyi yllättävää ääntä ja säntäsi vauhdilla eteenpäin. Sain tamman suhteellisen nopeasti takaisin kontrolliin, mutta olimme ehtineet mennä jo seuraavan esteen ohi. Ohjasin takaisin oikealle reitille ja ratsastin radan loppuun. Myös viimeiseltä esteeltä tuli pudotus, mutta olimme sentään selvinneet Selan kanssa radan loppuun. Se meni mielestäni ihan hyvin jos ei oteta huomioon Selan pelästymistä. Huojentuneena taputin tammaa kaulalle ja lähdin maneesiin ravailemaan ja tekemään loppuverryttelyt.

Kävellessäni pitkin ohjin loppuverryttelyn lopussa aloin kiinnittää enemmän huomiota muihin ratsukoihin. Kaikki ratsukot maneesissa olivat tulleet muilta talleilta. Samassa luokassa kanssani oli ratsastanut Metsikseltä vain Aida, Sinte ja Minkki. Hetken kuluttua Minkki saapuikin maneesiin Majurilla ratsastaen.
- Hei, miten sulla meni rata? kysyin Minkiltä samalla kun ohjasin Selan lähemmäs Majuria.
- No ei se ihan putkeen tällä kertaa mennyt, mutta tossa ekassa luokassa mun rata meni kyllä tosi hyvin! Minkki vastasi.
- Joo ei mullakaan mitenkää loistavasti sujunu kun Sela säikähti aika kunnolla kesken rataa, sanoin naurahtaen ja sen jälkeen ohjasin tamman maneesin keskelle ja laskeuduin maahan. Lopuksi talutin Selan talliin ja riisuin siltä varusteet pois. Tamma ei menisi muita ratoja näissä kisoissa, joten harjasin sen vielä huolellisesti ennen kuin jätin sen syömään päiväheiniään rauhassa.

Sen jälkeen menin vielä seuraamaan käynnissä olevaa luokkaa kentän reunalle. Siellä olivat myös Antsu ja Tepa. Liityin heidän seuraansa ja kisoja katsoessa sekä rupatellessa aika meni kuin vilahtaen ohi. Hienoja suorituksia oli monia ja ratoja oli mukavaa katsoa myös sen vuoksi, että ulkona oli niin kaunis ja keväinen sää. Lopulta oli viimeisen luokan palkintojen jako. Kaikki sijoittuneet olivat tietenkin hyvin iloisia sekä tyytyväisiä ratsuihinsa. Lopulta kisat olivat päättyneet ja ryhdyimme yhteisvoimin kantamaan puomeja ja tolppia oikeille paikoilleen. Sain myös tietää, että olin toisessa luokassa sijalla 22. Se oli luokan loppupäässä, mutta kuulemma kisa oli ollut hyvin tiukka, joten olin ihan tyytyväinen suoritukseemme Selan kanssa. Olivathan nämä olleet ensimmäiset kisamme koskaan. Olin myös selvinnyt kisajännityksestä taas kerran, joten aloin jo innolla odottamaan kuun lopussa olevia koulukisoja. Kisat olisivat myöskin Metsiksessä ja olin ilmoittautunut Selalla mukaan. Tässä olisi vielä jonkin verran aikaa hioa koululiikkeet mahdollisimman hyviksi ja sulaviksi.

Sinten kommentti

Mun mielestä oli tosi kiva, että ilmoittauduit Selan kanssa estekisoihin! Kisakentillä käyminen kehittää yhteistyötä, ja siellä näkee nopeasti missä asioissa on vielä kehitettävää. Aluksi kisat saattavat mennä ihan mönkään pelkän jännityksen takia, mutta harjoituksen myötä kisasuoritukset alkavat sujua yhä paremmin ja paremmin. Sijoituitte 22. sijalle 80 sentin luokassa. Pääasia on se kokemus, mikä kisoista tarttui mukaan! Onnea koulukilpailuita varten

Virheetön tarina jota oli mukava lukea. Omat fiiliksesi kisailmoittautumisesta ja radan ratsastuksesta tulivat hyvin esille. Jos haluat, voit lähettää tämän vielä estekisojen viestiketjuun muidenkin osallistujien nähtäväksi. Oli kiva lukea estekisojen kuittauksia!

18,50v€

[Joanna]

Kesäfiilis
(ekstratehtävä)

Kävelin bussipysäkiltä tallille päin auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta erittäin kirkkaasti. Se teki silmien auki pitämisestä sekä eteenpäin näkemisestä hieman hankalaa. Olisi pitänyt muistaa ottaa aurinkolasit mukaan, ajattelin siristellessäni samalla silmiäni. Hengähdin helpotuksesta päästessäni tallin viileyteen ja yritin samalla totutella hieman hämärämpään ympäristöön. Hetken aikaa paikoillaan seistyäni huomasin Nellyn taluttavan Dodoa ulos ilmeisesti harjauspuomille ruunan pölyisyydestä päätellen.
- Hei kannattaa sitten vaurautua, sillä ulkona on tosi kirkasta! huikkasin Nellylle samalla kun menin toimistoon. Katsoin tuntilistan pikaisesti läpi ja huomasin, että Sela menisi tänään yhden koulu- ja estetunnin. Tänään se ei siis tarvitsisi muuta liikuntaa. Vein tavarani tallivintille ja kaivoin kaappini perältä tummansinisen lippikseni, joka onneksi oli vielä tallella sekä laitoin sen päähäni. Sitten menin tamman karsinalle harjojen kanssa ja laitoin sille riimun päähän. Päätin itsekin mennä ulos harjaamaan, sillä nyt auringonpaiste ei enää sokaisisi minua, koska olin varustautunut lippiksellä. Niinpä talutin tamman rauhallisesti ulos ja sidoin sen tallisolmulla tarpeeksi pitkän välimatkan päähän Dodosta.

Hetken aikaa tammaa harjattuani minulla alkoi olla todella kuuma ja suuni oli yhtä kuiva kuin erämaa. Nelly ja Dodo olivat lähteneet harjauspuomilta takaisin talliin jo aikoja sitten, mutta minä päätin pysyä Selan kanssa ulkona, sillä tamma selkeästi nautti ulkona harjaamisesta. Olin juuri harjaamassa Selan jalkoja kun tallille alkoi hiljalleen saapua tuntilaisia tasaisena virtana. Päätin, että nyt olisi oikea aika siirtyä hissukseen tallin puolelle ennen kuin tallin pihalla olisi täysi tohina meneillään. Harjasin Selan vielä huolellisesti loppuun sen omassa karsinassa ja juuri kun olin tulossa ulos tamman karsinasta sen ovelle saapui ensimmäisen tunnin ratsastaja.
- Moikka, sä meet varmaankin Selalla? Mä harjasin sen jo, mutta haluutko sä laittaa sen itse kuntoon vai laitanko mä? kysyin ratsastajalta hymyillen.
- Joo, no mä voisin kyllä laittaa sen itse kuntoon, mutta kiitos kuitenkin, ratsastaja vastasi kohteliaasti ja niinpä minä lähdin ylös tallivintille.

Kun olin ottanut jonkun aikaa rennosti halusin jotain tekemistä, joten päätin mennä putsaamaan Selan juoma- ja ruokakuppeja. Otin ämpäriin vettä ja sienen ja suunnistin tamman karsinalle. En ollutkaan hetkeen tehnyt perusteellista puhdistusta hoitohevoseni kupeille, vaikka puhdistinkin ne melkein joka kerta kun olin hoitamassa. Kupit ja suolakivi olivat kuitenkin aika puhtaassa ja hyvässä kunnossa, joten niiden puhdistamisessa ei mennytkään niin paljon aikaa kuin olin kuvitellut. Kun olin valmis menin viemään ämpärin ja veden pois ja vilkaisin samalla kelloa. Selan ensimmäinen tunti oli juuri loppumassa ja estetunti alkamassa. Ulkona oli oikein mukava sää, joten päätin lähteä kentän laidalle seuraamaan tuntia. Samalla saattaisin saada jopa vähän rusketusta, vaikka yleensä aurinko kovin hyvin iholleni tartukaan.

Matkalla tallista kentälle kenkiini meni niin paljon pieniä kiviä, että viimeiset metrit vaapuin epämääräisesti ennen kuin pääsin istumaan ja tyhjentämään kenkäni inhottavista kivistä. Tuntia katsellessa aika kului hyvin nopeasti varsinkin sen jälkeen kun myös Tepa ja Silja tulivat katsomaan tuntia. Estetunti oli hyvin vauhdikas ja Sela oli ihan täydessä elementissään. Jotkut tiet esteiltä toisille olivat aika haastavia, mutta Sela selviytyi niistä helposti. Hypyissä tamma jätti suuren ilmavaran esteiden ja oman mahansa väliin, vaikka esteet eivät kovin pieniä enää olleetkaan. Ratsastaja selviytyi taidokkaasti ja tuli Selan kanssa toimeen todella hyvin.
- Hei nyt ihan oikeesti kattokaa noita Selan hyppyjä, pilviinkö se yrittää hypätä? Mä ainakin näyttäisin ihan perunasäkiltä noin isoissa hypyissä, sanoin toisille naurahtaen.

Tunnin loppumisen jälkeen menin talliin ja hoidin Selan huolellisesti loppuun ratsastajan kanssa. Ratsastaja lupasi huolehtia tamman varusteista, joten minä lähdin taluttamaan Selaa takaisin laitumelle. Mukanamme tulivat myös Alexandra Marttaa taluttaen ja Ama Halia taluttaen. Mitä lähemmäs laidunta pääsimme sitä innokkaammaksi Sela tuli. Se alkoi steppailla ja höristä, mutta pysyi kuitenkin nätisti vierelläni. Laitumella olivat jo valmiiksi Bella, Foggy ja Zara, mutta ne olivat ihan laitumen toisessa päädyssä, joten pääsimme helposti laitumen portista sisään. Ensin käänsimme hevoset porttia kohden ja sitten päästimme ne samaan aikaan irti. Sela lähti heti laukkaamaan laitumen toiseen päähän ja villitsi samalla myös Martan ja Halin. Sela ei kuitenkaan pysähtynyt heti päästyään muiden luokse vaan se jatkoi riehumistaan ja leikkimistään vielä hetken ennen kuin alkoi syödä vihreää ruohoa muiden kanssa. Kesäloma oli vihdoinkin alkanut ja heppakesä tallilla voisi alkaa! Odotin jo innolla kiireettömiä kesäiltoja Selan kanssa ja muutenkin sitä kun ei tarvinnut stressata koulussa vaan saattoi viettää aikaa tallilla ilman huolen häivääkään.


Sakun kommentti

Hyvin onnistuit liittämään hankalat sanat osaksi tarinaasi! On tärkeää huolehtia myös hevosten ympäristön hygieniasta, siksi kuppien puhdistuksesta kannattaa tehdä itselleen rutiinia. Sela oli jälleen erittäin hyvä esteillä, se on taitava ja hyppääminen näyttää erittäin helpolta. 
    Sela on ollut innoissaan siitä kun on päässyt syömään vihreää ruohoa ja käyskentelemään laitumella. Pian te kaksi saattekin ratsastella vaikka yöt ympäriinsä, kun kesälomasikin alkoi!

17,80v€ + ekstrapalkinnot!

[Joanna]

Maneesin viileydessä
(ekstratehtävä)

Nousin tamman selkään iloisella mielellä. Ulkona oli täysi kesä ja tällä hetkellä kaikki oli melkeimpä täydellisesti. Tänään olin päättänyt mennä Selalla koulua, sillä lähipäivinä oli itsenäisesti ratsastaessa tullut vain humputeltua vähän sinne tänne kentällä, mutta useimmiten kyllä maastossa. Olin kuitenkin pari päivää sitten hypännyt tammalla pieniä esteitä keskittyen enemmän tekniikkaan ja teihin. Uskon, että se teki meille kummallekin hyvää, vaikka Sela ei heti tajunnutkaan että pieniä esteitä ei tarvitse hypätä niin isosti ja suurella ilmavaralla. Viikon takaiset koulukisat eivät olleet menneet osaltamme kovinkaan hyvin, vaikka kisoja edeltävissä treeneissä tamma olikin tuntunut oikein hyvältä ja yhteistyömme oli toiminut todella hyvin. Kisojen verkassa Sela oli kuitenkin ollut aivan toista maata, sillä se ei oikein tahtonut kuunnella minkäänlaisia apuja ja oli aika jännittynyt kaikesta ympärillä olevasta häsellyksestä. Radat olivat siis menneet hieman penkin alle, vaikka onnistumisiakin oli onneksi tullut! Nämä olivat kuitenkin ensimmäiset koulukisamme ja uskon, että seuraavissa kisoissa kaikki sujuu jo paljon paremmin.

Uralle päästyäni annoin tammalle pitkät ohjat ja kuuntelin samalla lintujen kimeää laulua, joka kantautui maneesiin pihalta. Linnut olivat jo pitkään laulelleet pitkin päivää ja iltaa ja aamua, ne eivät näyttäneet olevan koskaan hiljaa. Olin tullut ratsastamaan maneesiin, sillä ulkona oli juuri ratsastustunti meneillään. Toisaalta maneesissa ratsastamisessa oli myös hyviä puolia, sillä ei tullut niin kuuma ja minusta tuntui että Sela pystyisi myös keskittymään hieman paremmin maneesissa kuin kentällä.

Juuri kun olin kokoamassa ohjia käsiini, maneesin ovi avautui ja sieltä saapuivat Julia ja Enkeli sekä Destiny ja Ruu.
- Moikka Joanna! Aateltiin tulla tänne Julian kaa ratsastamaan vähän puomeja, sua ei varmaan haittaa? Destiny huikkasi maneesin ovelta ja talutti samalla Ruun maneesin keskelle.
- Joo ei haittaa yhtään, hyvinhän me tänne mahutaan, vastasin tytöille hymyillen ja seurasin hetken kun Julia kantoi maneesin keskelle parit puomit Destinyn pitäessä hevosista kiinni. Sitten kokosin ohjat kunnolla käsiini ja aloitin ratsastamaan. Alkutunnista tein ihan perusjuttuja ja yritin saada vaikutettua Selaan enemmän käynnissä ja ravissa. Tänään tamma oli taas energinen itsensä ja sain käyttää aika paljon aikaa saadakseni sen kuuntelemaan apujani huolella. Julia ja Destiny olivat myös nousseet ratsujensa selkään ja aloitelleet puomien ratsastamisen ravissa.

Laukkaa otin molempiin suuntiin parilla pääty-ympyrällä. Keskityin saamaan laukan rytmin mahdollisimman tasaiseksi. Sen jälkeen yritin istua mahdollisimman suorassa ja tietenkin rennosti, mutta samalla jäntevästi. Kun olin tyytyväinen ravailin hetken kunnes aloin harjoitella lävistäjällä laukanvaihtoja. Sela varmasti osasi asian todella hyvin, mutta itselläni oli parilla ensimmäisellä yrityksellä hieman hankaluuksia. Loppujen lopuksi laukanvaihdot alkoivat sujua todella hyvin ja huomaamattomilla avuilla vaikka Sela meinasikin kuumua pitkään laukkaamisesta. Olin hyvin tyytyväinen tammaan ja taputtelinkin sitä kaulalle molemmin käsin oikein urakalla. Annoin Selalle pitkät ohjat ja siirryin kävelemään sen kanssa maneesin toiseen päähän Destinyn ja Julian jatkaessa puomiharjoituksiaan.



Sinten kommentti

Ihanaa että jaksat treenata Selan kanssa kouluratsastuksen puolella! Tammalla riittää kyllä taitoja, kunhan joku jaksaisi joskus tuoda niitä esille etteivät ne pääse kokonaan unohtumaan. Kesähelteillä maneesi on ihan loistava treenipaikka, viileämmässä hevosetkin jaksavat puurtaa paremmin. Metsiksellä järjestetään heinäkuun alussa kouluratsastusjaoksen alaiset koulukilpailut, jotka ovat vähän virallisemmat. Oletko jo osallistunut niihin Selan kanssa? Jos et, niin kannattaa ainakin harkita! Uskon että pärjäisitte hyvin esim. helppo b -tasoisessa luokassa.

Virheetön tarina, jossa oli siistit ja selkeät kappalejaot. Tarinan yhteyteen liitetty kuva oli pirteä väripilkku Selan päiväkirjaan. Piirustuksessa kaviot olisi voinut piirtää vähän suuremmiksi. Ihana piirustus!

20,80v€

[Minkki]

Sela pysähtyi laitsalle ihmettelemään!




Sinten kommentti

Sela nautti ihanasta auringonpaisteesta vihreällä laitumella Voi voi, kohta onkin jo syksy ja viileät kelit... toivottavasti me saadaan vielä nauttia helteistä niinkuin uutisissa luvattiin.

Sillä kuva on otettu tällaisesta kulmasta, etuviistosta, varjostuksia saa käyttää todella reilusti jotta saataisiin kuvaan kolmiulotteisuutta. Käytä tummia varjoja paljon roheammin, esimerkiksi varjoon jäävät takajalat voisi värittää kokonaan tummanruskealla tai jopa mustalla. Kokeile rohkeasti, yllätyt!

12,40v€

[Minkki]

Tyttöjen iltaratsastus sai yllättävän käänteen, kun Brunon päässä kilahti... (edessä: Bruno, maassa: Rosan, takana: Joanna & Sela)




Kommentoitu Brunon päiväkirjassa /Sinte

[Joanna]

Melkein kokonaan rauhallinen maastoreissu

Rapsuttelin Selan kaulaa rauhallisesti aivan harjan juuresta. Tamma nautti rapsutuksista selvästi, sillä se nuokkui pää matalalla ja silmät puoliummessa lepuuttaen toista takajalkaansa. Olin kiertämässä maastakäsin Selan kanssa Harjunlenkkiä. Päiväni oli ollut aika pitkä ja uuvuttava kesätöiden jäljiltä, mutta onneksi olin päättänyt kuitenkin raahautua tallille. Kesäilta oli hyvin lämmin ja ihanan rauhallinen. Ärsyttäviä hyttysiä tai muitakaan ötököitä ei näkynyt eikä kuulunut mailla halmeilla. Selan rauhallinen sekä tasainen hengitys sai minutkin rauhoittumaan ja rentoutumaan sellaiseen tilaan, jota en edes tiennyt pystyväni saavuttamaan. Olin pysäyttänyt Selan hetkeksi Metsälammen rannalle sillä halusin nauttia vielä hetken tamman kanssa kahdestaan luonnon rauhasta. Lopulta havahduin jonkin linnun kovaääniseen sirkutteluun.

Lähdin jatkamaan pientä kävelylenkkiämme ja Sela seurasi nätisti perässä. Usein tamma oli paljon energisempi ja ihan eri mielentilassa varsinkin kun sitä talutettiin, eikä ratsastettu paikasta toiseen. Tänään se oli kuitenkin kuin ihmeen kaupalla löytänyt mielensä sopukoista jonkinlaisen oman rauhallisuuden lähteensä. Sillä Sela oli ollut tänään koko ajan hyvin rauhallinen vaikka yleensä se saattoi kiemurrella ja venkoilla ties minkä asian vaikutuksesta.

Harjunlenkin kiertämisessä kävellen Selan kanssa oli monia hyviä puolia. Vaikka aluksi olinkin meinannut lähteä rentoon ja rauhalliseen maastoon ratsain ilman satulaa, kuten yleensä. Tänään kuitenkin olin jostain syystä päättänyt lähteä vain taluttelemaan tammaa. Ensiksikin saisin roppakaupalla kaikkien halajamaa liikuntaa ja samalla raitis ilma saisi mieleni virkeäksi. Hiljalleen tunsin myös ajatusteni selkeytyvän, vaikka aamulla ja päivällä ne olivat taas olleet ihan kuin pyörremyrsky. Ja tottakai myös Selan kanssa viettämä aika oli tärkeässä roolissa minulle.

Kun olimme lähestymässä tallia Sela heräsi kuin unesta. Se nosti päänsä korkealle pystyyn ja hörähti kuuluvasti. Myös tamman suuret korvat kääntyivät hörölle ja se alkoi kiihdyttää askeliaan.
- Joo, kohta pääset taas laitumelle sun kavereittes kanssa, mutta ensin mä vielä harjaan sut huolella! aloin jutella tammalle ja samalla hidastin sen vauhtia. Pääsimme tallin ovelle asti ainakin melkein rauhallisesti, vaikka Sela olisikin ilmeisesti yhtäkkiä halunnutkin vähintään ravata karsinaansa asti. Päästin tamman sen omaan karsinaan ja otin samalla siltä suitset ja liinan pois päältä. Sela jäi kääntyilemään karsinaansa samalla kun vein varusteet satulahuoneeseen ja otin harjat mukaani.

Palatessani takaisin Selan karsinalle huomasin Tepan ja Minkin seisoskelevan tamman karsinan edessä.
- Joanna missä vaiheessa sä oikeen ehit livahtaa maastoon tai jonnekkin? Oltais kaivattu sua meidän pikku pujotteluskaboihin tuomariksi, mutta olit varmaan ehtiny just lähteä, Tepa totesi ja ottaen samalla luudan käteensä ja alkaen lakaisemaan.
- Niin oltais kaivattu sua kun näyttää siltä, että yhtäkkiä kun me kaivataan pientä tuomarointia niin heti koko tallin väki painuu kuin maan alle tai lähtee kotiin! Minkki totesi perään kohautellen olkapäitään ja hymyillen leveästi samaan aikaan.
- Aijaa, oisin kyllä halunnu olla näkemässä teiän kahden pujottelukisan! Mitäköhän siitäkin ois tullu... vastasin ja katsoin Tepaa ja Minkkiä virnuillen. - Mutta ehkä sit ens kerralla. Onneks mulla oli ihan super kiva maastoreissu Selan kanssa! jatkoin puhumista tytöille hymyillen ja siirryin samalla Selan karsinaan sekä aloitin harjaamaan tammaa perusteellisesti muiden kanssa samalla jutellen.

Sinten kommentti

Pieni taluttelulenkki on hyvää vaihtelua ratsastukselle! Hevosen taluttaminen kehittää myös luottamusta ja maastakäsittelytaitoja. Syksy saapuu hiljalleen ja Metsiksen maisemat alkavat vaihtaa väriä, en malta odottaa maastolenkkejä punaisensävyisten puiden lomassa!

Ihanan rento ja hyväntuulinen tarina talutuslenkistä. Kuvailit onnistuneesti rentoa fiilistä, ja tätä lukiessa pääsi kyllä itsekin rentoutumaan. Kielioppivirheitä en löytänyt, kaikin puolin siisti tarina

15,90v€

[Loci]

Tänään me Selan ja Joannan kanssa harjoittelimme vähän vikellystä. Tässä kuvaa Selan totuttamisesta vikellysvyöhön.

/ ekstra

Sinten kommentti

Oho, Selalla ei ollakaan kovin paljoa vikelletty täällä Metsälammella! Miten tamma toimi vikellyksessä, oliko se sille ihan tuttu juttu? Selahan on entiseltä koulutukseltaan ollut sirkushevonen, sen kanssa on varmasti harjoiteltu ja toteutettu kaikenmaailman temppuja.

Ihana lyijäripiirros Selasta! Olet varjostanut kuvaa onnistuneesti, mutta siitä olisi voinut tehdä vieläkin elävämmän lisäämällä enemmän voimakkaita varjoja. Paikoittain varjostukset voivat olla myös mustia (enemmän samanlaisia varjoja kuin taaimmaisessa takasessa on!).

Ekstratehtävän palkinnoksi oli ratsastustakki sekä joku valitsemaasi lajiin liittyvä tavara. Ratsastustakin lisäsin jo kaappiisi, mutta minkä tavaran toivoisit sen lisäksi (vikellykseen liittyen)?

13,80v€

[Joanna]

Syysmeininkiä 
(ekstratehtävä)

Syksyn hiljalleen saapuessa ja tuodessa maisemaan omanlaistaan väriloistoa Metsiksessä tapahtui taas oikein urakalla kaikenlaista. Gilda oli saanut todella suloisen tammavarsan, joka on hyvinkin utelias tapaus. Myös erilaisia kisoja ja tapahtumia järjesteltiin. Vaikka kaikenlaista uutta tapahtuikin syksyn myötä koko ajan, se tavallinen ja tuttu arki jatkui jälleen. Astuin talliin sisälle ja päädyin melkein heti keskelle uusia ja innokkaita alkeiskurssilaisia, jotka parveilivat tallissa melkein päättömästi sinne ja tänne. Pujottelin pienten alkeiskurssilaisten lomasta tuntilistalle ja huomasin ettei Sela mennyt tänään ollenkaan tunteja, sillä tänään kaikki tunnit olivat vain vähän aikaa ratsastaneiden tunteja. Jatkoin matkaani satulahuoneeseen ja siellä näin Nellyn ja Minkin vertailemassa ilmeisesti juuri ostettuja satulahuopia.
- Hei Joanna, me aateltiin Nellyn kaa lähtee maastoon ku halutaan päästä heti testaamaan näitä uusia satulahuopia! Oisitko lähteny kans messiin? Minkki kysyi innokkaasti ennen kuin ehdin edes ovea sulkea.
- Joo tottakai mä lähen mukaan! Jos vaikka lähetään noin puolen tunnin päästä niin mä ehdin eka harjata Selan kunnolla ja silleen? Ehdotin ja sain molemmilta myöntävän vastauksen.

Tyttöjen suunnitelma sopi itselleni ja varmasti Selallekin paremmin kuin hyvin. En ollut vähään aikaan käynyt maastossa muiden kanssa, joten se olisi myös hyvää vaihtelua kentällä ja maneesissa treenailuun. Vaikka tallissa oli suhteellisen paljon hälinää niin Sela vaikutti tänään hyvin rauhalliselta ja rennolta. Se oli tietenkin erittäin hyvä asia, sillä vaikka vauhdikkaista maastoreissuista pidinkin niin liika on kuitenkin aina liikaa. Harjasin tamman huolellisesti sen nuokkuessa ja lepuutellessaan vasenta takajalkaansa. Puhdistin myös kaviot huolellisesti ja sen jälkeen aloin laittamaan Selalle varusteita. Alkeiskurssilaiset lähtivät ratsujensa hoitajien avustamina kentälle päin ja sen jälkeen tallissa ei kuulunut muita ääniä kuin hevosten hörähdyksiä ja tuulen vieno ääni ikkunoita vasten.

Olimme kaikki kolme aika samaan aikaan valmiita, joten siirryimme tallin pihalle nousemaan ratsujemme selkään. Ulos päästyään Sela heräsi hieman horroksestaan, mutta vaikutti kuitenkin onneksi hyvin rauhalliselta.
- No niin mihinkäs päin tällä kertaa lähdetään? Nelly kysyi Dapperin selästä.
- Mä oon seikkaillut nyt lähiaikoina kaikenmaailman metsäpolkuja läpi, niin voitaisko vaan vetää vanha ja kunnon tuttu Harjunlenkki? Minkki ehdotti ja niin me lähdimme Minkki ja Majuri ensimmäisenä matkaan. Vähän aikaa käveltyämme ja juteltuamme lähdimme ravaamaan suhteellisen reippaassa tahdissa. Sela tuntui oikein mukavalta ratsastaa ja se selvästi nautti päästessään maastoon. Hetken aikaa Harjunlenkkiä ravattuamme huomasin kaukana edessämme puna-keltaisia aitoja ja kun katsoin tarkemmin huomasin sen olevan pieni työmaa. Hiljensimme käyntiin ja kun pääsimme aitojen lähelle Minkki kysyi yhdeltä työmiehiltä, että mitä tässä oikein oli meneillään.
- Moni lenkkeilijä on valittanut tämän Harjunlenkin olevan niin huonossa kunnossa ja kuoppainen, että tämän päivän aikana me korjaamme pahimmat kohdat, työmies vastasi meille ystävällisesti.
- Tässä kuitenkin menee vielä jonkun aikaa, eikä tästä oikein taida päästä hevosten kanssa kiertämään, joten valitettavasti teidän täytyy valitä tällä kertaa jokin toinen reitti, työmies jatkoi ja pahoitteli asiaa.

Emme voineet jatkaa suoraan, joten käänsimme hevoset ympäri ja lähdimme samaa reittiä takaisinpäin.
- No ei voi mitään, että me ei päästy jatkamaan, mutta tosta ihan kohta alkaa Pirunpolku niin mehän voitais mennä sitä pitkin ja kiertää sitten vaikka ison tien vierestä takaisin tallille, vai minne te haluaisitte jatkaa? Kysyin muilta.
- Joo sopii, Minkki ja Nelly vastasivat yhteen ääneen ja niin me ratsastimme Pirunpolkua pitkin Pirunmetsään. Auringonvalo ei päässyt kunnolla puiden hieman kellertävien lehtien läpi, joten metsässä oli hieman hämärämpää ja kylmempää kuin muualla. Emme antaneet sen kuitenkaan häiritä, joten jatkoimme ravaamista eteenpäin. Suorilla ja vähän paremmilla pätkillä otimme myös laukkaa ja hevoset olivatkin hyvin virkeällä päällä. Verrattuna joihinkin muihin päiviin Sela oli hyvinkin rauhallinen. Vähän pienemmillä ja juurakkoisemmilla poluilla menimme ihan käyntiä tai rauhallista ravia.

Lopulta Metsiksen pihapiiri alkoi jo häämöttää kaukana ja totesinkin muille yllättyneenä, että en tajunnutkaan kuinka lähellä olimme jo olleet. Maastoreissu oli ollut hyvin mukava ja vauhdikas ja sääkin oli onneksi pysynyt ihan hyvänä, ettei ollut alkanut sataa.
++++++
- Taas mentiin metsäpoluilla, vaikka yritettiinkin kiertää Harjunlenkki, sanoin naurahtan Minkille.
- Joo pitää varmaan vaan suosiolla ratsastaa noissa metsissä, kun toi tiellä ratsastaminen käy liian vaikeeks, Minkki heitti takaisin ja talutimme ratsumme talliin. Maastolenkin jälkeen olin entistä vakuuttuneempi siitä, että voisin käydä useamminkin maastossa alun sähläyksestä huolimatta. Kun olin puhdistanut Selan kaviot jäin vielä rapsuttelemaan sitä. Tamma vaikutti hyvin tyytyväiseltä ja hetken aikaa sen kanssa vietettyäni taputin sitä kaulalle ja suljin karsinan oven perässäni.

Sinten kommentti

Syksy on vähän sellaista muutosten aikaa täällä Metsiksellä. Ihanaa että Harjunlenkkiä saadaan vähän korjattua! Katselinkin pari viikkoa sitten, että keskellä tietä oli hirmuisen syvä monttu, hyvä se on tasoittaa ennen kuin joku – ihminen tai hevonen – teloo jalkansa. Pääsittepä Harjunlenkin vaihteluna katselemaan muitakin maisemia

Ensimmäisessä kappaleessa kuvailit todella hyvin tallin vilinää ja syksyn uusia tuulia. Rento maastolenkki ei mennytkään ihan niinkuin olitte suunnitelleet; tietyö suunnitellulla reitillä toi mukavaa vaihtelua/piristystä tarinan aiheeseen. Virheetöntä tekstiä ja hyvää kuvailua

18,30v€

[Joanna]

27.09.2015 - Kadonneiden kimallelettareiden arvoitus

(ekstratehtävä)

Olin ilmoittautunut Metsiksessä järjestettäviin estekisoihin Selan kanssa kahteen eri luokkaan. Aluksi olin ajatellut kilpailevani vain yhdessä luokassa, mutta oltiinhan me Selan kanssa treenattukin aikalailla. Se saattoi olla myös ihan hyvä idea hypätä ensin vähän pienempi luokka ja sen päälle vielä toinen, ajattelin samalla kun yritin harjata Selaa mahdollisimman kiiltäväksi. Onnekseni olin saapunut tallille tarpeeksi ajoissa, sillä tamma oli ollut mahaan asti mudassa ilmeisesti juoksenneltuaan Halin ja Foggyn kanssa tarhassa. Tallissa oli onneksi aika rento tunnelma, vaikka monet olivatkin valmistautumassa kisoihin. Parempi niin, sillä itseeni jännitys voisi tarttua aika helposti ja minusta se varmasti tarttuisi myös Selaan. Kun olin vihdoin ja viimein saanut Selan edustuskuntoon menin satulahuoneeseen hakemaan tamman varusteet ja yritin samalla parhaani mukaan muistella rataa, jonka olin tänä aamuna kävellyt läpi.

Kun astuin satulahuoneeseen huomasin siellä olevan meneillään totaalinen kaaos. Aluksi jäin vain tuijottamaan satulahuoneen ovelle, sillä muutos tallin seesteisestä tunnelmasta satulahuoneen sekasortoon oli sanoinkuvailematon. Satulahuone oli kuin hävityksen jäljiltä ison hurrikaanin jälkeen, sillä lattialla, penkeillä ja kaikissa mahdollisissa paikoissa oli tavaroita sikinsokin ja kaiken sen sotkun keskellä seisoivat Minkki sekä Rosa kiistellen keskenään kuin vaaleissa konsanaan.
- Mitäs täällä oikein on meneillään? Kysyin varovaisesti, mutta ilmeisesti kumpikaan ei kuullut minua eikä varsinkaan kiinnittänyt minuun minkäänlaista huomiota.
- Et voi olla tosissas, missä välissä sä muka ehdit hävittää ne ja miten kun mä lainasin ne sulle vasta eilen?! Minkki sanoi Rosalle kiivaasti.
- Mä lupaan sulle mä laitoin ne kimaltavat lettarit tohon pöydälle tänä aamuna sen jälkeen kun mä olin saanut Ruun valmiiksi! Rosa vastasi Minkille yhtä kärkkäästi. Yhtäkkiä Rosa käänsi katseensa minuun ja alkoi selittää Minkin kanssa minulle kilpaa kadonneista lettareista. Kuuntelin hieman hölmistyneenä ja varmistin, että he olivat tutkineet satulahuoneen huolellisesti läpi, mutta huoneen kunnosta päätellen joka nurkka oli jo etsitty sekä käännetty ympäri.
- Joanna sun pitää oikeesti auttaa meitä löytämään ne lettarit, sillä viimeksikin kun mä käytin niitä kisoissa niin kaikki meni tosi hyvin! Minkki perusteli minulle muistuttaen jopa pelottavan paljon hotellin vastaanottovirkailijaa. Lupasin auttaa tyttöjä ja päätimme jakaa kaikille eri etsintäalueet, jotta kaikki varmasti kerkiäisivät radalleen sekä verkkaamaankin tarpeeksi pitkään.

Rosa lähti tarkastamaan tallivintin ja Minkki lähti etsimään lettareita sivutalliin, joten minun vastuualueekseni jäi päätalli. Suurinosa hoitajista, jotka olin äsken nähnyt tallissa olivat kaikonneet jonnekin välikohtauksen aikana, joten en voinut oikein kysellä keneltäkään olivatko he nähneet kadonneita lettareita. Yritin siis koluta tallin läpi mahdollisimman tehokkaasti, mutta missään ei näkynyt edes tavallisia letityskuminauhoja. Hetken kuluttua luovutin ja menin rehuhuoneen ovelle, vaikka tiesin etteivät lettarit millään voineet olla siellä. Etsiskelin kaapeista ja laatikoista, mutta en löytänyt mitään. Juuri kun olin lähdössä takaisin muiden luokse huomasin tyytyväisen Rolliksen makaavan huoneen nurkassa.
- Hei Rollis, mitä poju? Sanoin koiralle samalla kun menin sen luokse silittämään sitä. Jostakin syystä minulle tuli aina Rolliksesta mieleen parmesaanijuusto, sillä se on juuri sopivan kellertävä ja sen hengitys haiskahti melkein aina juustolta. Ja siinä mietiskellessäni erilaisia juustoja huomasin sen. Rolliksella oli edessään pieni pureskeltu pussi, joka oli nyt jo ihan koiran kuolassa. Raotin kuitenkin pussia hieman ja huomasin, että siinä olivat ne Minkin kadonneet kimaltavat lettarit.
- Voi, sinä senkin pikku varas, sanoin Rollikselle samalla kun nappasin pussin käsiini ja lähdin vauhdilla takaisin tallin puolelle.

Ovesta viilettäessäni meinasin melkein törmätä Minkkiä ja Rosaa päin jotka kohauttelivat toisilleen olkiaan. Sen seurauksena tällä kertaa he saivat tuijottaa minua hölmistyneinä.
- Mä löysin ne! Hihkaisin riemastuneena tytöille. - Rollis oli ilmeisesti nyysinyt ne siitä pöydältä ja jotenki päässyt rehuhuoneen hiljaisuuteen järsimään löytämäänsä aarretta, jatkoin ja ojensin pussin Minkille.
- Hyi, no onneks nää loppujen lopuks kuitenki löyty ja saattaa olla vielä käyttökelpoisiakin! Minkki vastasi ilahtuneena ja lähti ripeästi Majurin karsinalle.
- Ja ainiin, sori Rosa että mä syytin aluks sua näitten hävittämisestä, vaikka se olikin kokonaan Rolliksen syy, Minkki käännähti vielä ympäri. Tytöt jäivät hetkeksi vielä sopimaan asiaansa ja minä liukenin paikalta sopivan tilaisuuden tullen laittamaan Selalle varusteita.

Loppujenlopuksi kisat menivät ihan hyvin, sillä en ehtinyt jännittää melkein ollenkaan ja Selakin tuntui toimivan oikein mukavasti. Vaikka emme sijoittuneet kummassakaan luokassa, niin kasikympin luokassa pääsimme Selan kanssa aika lähelle sijoittuneita. Toisessa luokassa ei käynyt yhtä hyvin, mutta se johtui oman keskittymiseni herpaantumisesta, sillä kun olin odottamassa lähtömerkkiä kuulin erään pikkupojan leikkivän maneesin katsomossa omia leikkejään. Hänen hihkuessaan "Apua! Laiva uppoaa!", mieleeni palautui elävästi aamun häslinki ja epätoivo lettareiden löytymisestä. Ja sen jälkeen mieleeni tunkeutui myös kuva satulahuoneesta ja kaikesta siitä sotkusta, jonka olimme totaalisesti unohtaneet muiden tyttöjen kanssa siivota tilanteen ratkettua. Ja tottakai sain lähtömerkin juuri tämän ajatuksen syöpyessä tajuntaani enkä enää oikein onnistunut saada ajatuksiani ajan tasalle jonka seurauksena tein pari tyhmää virhettä radan ratsastuksessani. Sen sijaan Sela oli suoriutunut oikein hienosti ratsastajan virheistä huolimatta, emmekä jääneet sentään luokan viimeisiksi. Sen takia annoinkin tammalle jälkeenpäin pari ylimääräistä porkkananpalaa ja ison halauksen päälle muuten vain.

Loppuverryttelyn aikana en nähnyt Rosaa tai Minkkiä missään, joten kun olin valmis kiidätin Selan takaisin talliin ja riisuin siltä varusteet ihan ennätysnopeudella. Tallissakaan en nähnyt vilaustakaan tytöistä, joten päätin aloittaa satulahuoneen siivoamisen yksikseni. Satulahuone ei ollut kuitenkaan tyhjä kun pääsin perille vaan tällä kertaa sen keskellä seisoi hieman turhautuneen näköinen Sinte vankkumattomana kuin päärynäpuu ja Rosa sekä Minkki pyytelivät anteeksi sen kuin kerkesivät. Selitimme tilanteen vielä Sintelle uudestaan kun minä olin saapunut paikalle ja pikkuhiljaa hänen olemuksensa rentoutui ja hän veti vielä syvään henkeä.
- No tällä kertaa taidan päästää teidät ilman ylimääräisiä työtehtäviä kunhan siivoatte satulahuoneen täsmälleen sen näköiseksi kuin se oli aiemminkin! Ja sitten ens kerralla jos tapahtuu jotain tälläistä niin muistatte siivota heti, vai mitä tytöt? Sinte sanoi katsoen meitä kaikkia samalla kun me nyökyttelimme kiltisti. Sinte lähti takaisin maneesiin, sillä kisat olivat vielä kesken ja me jäimme kolmestaan siivoamaan satulahuonetta. Ja siinä jos missä meni ikuisuus! Satulahuoneessa oli sellaisiakin tavaroita joiden olemassaoloa emme edes tienneet tai että miten ne olivat päätyneet Metsiksen satulahuoneesen.

- Hei Minkki, seuraavissa kisoissa mäkin voisin lainata noita sun kallisarvoisia lettareitas, koska sullahan meni kisat tosi hyvin. Olit kakkonen eli käytännössä melkeen voitit! Mä en tällä kertaa edes sijoittunut, vaikka ei se kyllä kaikken tärkeintä olekaan, totesin Minkille nauraen.
- Tottakai, kunhan muistat palauttaa ne mulle suoraan mun omiin kätösiini, Minkki heitti ja vinkkasi Rosalle ja minulle samalla silmää.
- Joo noin mäkin aattelin viime kisoissa ja noita lettareita kannatti kyllä lainata, sillä mä pääsin kans Ruun kanssa sijoille! Ainoo vaan, että näyttää vähän siltä, että mitä useempi ihminen noita lettareita käyttää niin sitä enemmän draamaa syntyy, Rosa vastasi vitsaillen.
- No siinä tapauksessa meiän varmaan täytyy Rosa ettii jotkut omat onnenkalut kisoja varten tai sitten ollaan uhkarohkeita ja katotaan mitä ens kisoissa tapahtuu, vastasin hymyillen ja tein samalla siivoukseen loppusilauksen laittamalla viimeisen lattialla olevan tavaran paikoilleen.

Sinten kommentti

Voi vitsi, mäkin tarvitsen tommoset onnenlettarit! Mistäköhän niitä saisi Satulahuone oli kyllä kuin hävityksen jäljiltä – mutta mun pitää kyllä erikseen kiittää, kun saitte sen siivottua niin puhtaaksi episodin jälkeen! Hämähäkinseititkin lähtivät, ihanaa!

Olipa se pitkä teksti! Ihana tarina, jolla oli selvä aloitus ja lopetus! "Kimallelettarit" otsikkoa piti hetki tavailla, mutta se selkenikin tarinan myötä. Kudoit tarinan mielenkiintoisen aiheen ympärille, ja suoriduit ekstratehtävästäsi erinomaisesti. Virheetön tarina, jota oli mielenkiintoista lukea!

20,30v€

[Joanna]

Surkeiden sattumusten sarja

Maanantait ei todellakaan olleet mun päiviä. Koko päivä oli mennyt totaalisesti penkin alle, vaikka kello ei ollut vielä edes viittä. Ja juuri kun olin vihdoin ja viimein ollut valmis lähtemään tallille, sain kuulla etten saisi kyytiä, sillä auto oli viety tänään aamulla huoltoon. Heitin kuitenkin takin niskaan ja tallireppuni selkään ja lähdin tarpomaan kerrostalomme pyörävarastolle päin. Siitäkin aikeesta kuoriutui pettymys, sillä pyörästäni oli mitä luultavammin puhjennut kumi. Siinä vaiheessa meinasin luovuttaa kokonaan ja jäädä vain kotiin nukkumaan. Lopulta päädyin kuitenkin ajattelemaan, että tästäkin päivästä oli pakko löytyä jotakin myönteistä ja ajattelin, että yleensä mieliala koheni tallilla ihan huomaamattakin, joten päätin lähteä kävelemään, eihän sinne kuitenkaan kilometritolkulla matkaa ollut.

Pari kilometriä käveltyäni päätökseni kuitenkin osoittautui päivän surkeimmaksi. Vähän aikaa lähtöni jälkeen alkanut tihkusade oli muuttunut yllättäen rankaksi kaatosateeksi. Toisaalta päivän kulkua miettien olisihan minun pitänyt aavistaa jotakin tämäntapaista. Takissani ei ollut edes huppua ja jaloissani olivat ohuet tennarit, joten hetken kuluttua olin jo aivain läpimärkä. Jos nyt tästäkin sattumasta piti jotakin positiivista ulos pusertaa, niin se oli ehdottomasti se, että olin jo kohtuullisen lähellä Metsistä, joten takaisin pyörtäminen osoittautuisi turhaksi.

Juuri kun luulin olevani jo voiton puolella, olihan edessäni enää viimeinen mutka jonka jälkeen olisin tallilla, universumi päätti vetäistä minut jälleen kerran äärimmäisen ärsytyksen syövereihin. Nimittäin siihen kyseiseen mutkaan oli muodostunut rankasta sateesta johtuen jäätävän kokoinen vesilammikko ja tietenkin juuri sen kohdalla ollessani takaatani alkoi kuulua mopon moottorin tasainen pärinä. Ja ennen kuin ehdin edes kissaa sanoa, mopolla ajava poika kaasutti suoraan jättimäisen vesilammikon yli ja roiskuttaen päälleni varmasti ämpäreittäin vettä. Jos minussa oli vielä jokin kohta joka oli vielä kuiva, niin tämän jälkeen ei varmastikaan enää ollut. Siinä vaiheessa olin jo melkein luovuttamisen partaalla, vaikka yleensä otin melkein kaikki asiat rauhallisesti. Minä nimittäin arvelin tuntevani tuon mopolla ohi ajaneen pojan. Tai no en oikeastaan tuntenut, mutta tiesin ja olin pojan kanssa pari kertaa jutellutkin. Vihdoin ja viimein tallin pihaan selvittyäni huomasin arvaukseni osoittautuneen oikeaksi, sillä näin sen samaisen mopon parkissa sekä Patrikin, jonkin aikaa sitten Metsiksessä hoitamaan aloittaneen pojan astuvan tallin ovesta sisään samanlainen takki päällään kuin mopoilijalla.

Onnekseni ja ehkä myös jonkun muun onneksi talliin päästyäni vastaani pamahti Rosa jutellen suureen ääneen eilisistä temppukisoista Minjan kanssa.
- Mitä ihmettä sulle oikeen on tapahtunu Joanna? Rosa keskeytti lauseensa ja jäi tuijottamaan minua silmät suurina.
- Joo tota se on aika pitkä juttu, mutta sanotaanko nyt näin, että tänään ei oikeen taida olla mun päivä, kerroin tytöille täysin läpimärkänä samalla hieman irvistäen. Näky näytti varmasti aika huvittavalta, sillä molemmat yrittivät peitellä nauruntyrskähdyksiään.
- Hei mulla on tuol kaapissa vähän vaihtovaatteita, niin jos vaikka alotettais siitä? Minja ehdotti pienesti hymyillen ja lähdin ilomielin tyttöjen kanssa tallivintille päin ja toivoin samalla hartaasti, että tästä se päivä vihdoin kääntyisi positiivisessa mielessä nousuun.

Kuivat vaatteet vaihdettuani ja tovin Rosan ja Minjan kanssa juteltuani, mielialani oli kuin olikin palautunut melkein normaalille levelille. Selakin tulisi hetken kuluttua takaisin sisälle tunneiltaan ja viimeistään sen seurassa pääsisin nollaamaan päivän tapahtumat. Puhuimme Rosan ja Minjan kanssa suurimmaksi osaksi siitä, miten mukavaa oli, että nykyään kaikilla Metsiksen hevosilla ja poneilla oli omat hoitajat. Ja siitä, miten piti keskittyä, että muistaisi kaikkien uusien hoitajien nimet, sillä lähiaikoina tallille oli tullut erityisen paljon uusia hoitajia. Rosan vielä kerrottua parit vitsit ja kunnolla niille naurettuamme minun oli aika mennä hoitamaan Selaa.

Kun saavuin tamman karsinalle sen ratsastaja oli juuri riisumassa siltä varusteita. Sovimme, että ratsastaja huolehtisi Selan varusteista ja minä voisin hoitaa tamman loppuun. Se oli ollut tänään koulu- ja estetunneilla, jotka olivat ilmeisesti olleet aika rankkoja, ainakin tamman olemuksesta päätellen. Tamma melkein nukkui koko hoitotoimenpiteiden ajan. Toisaalta oli hyvä, että se oli ollut tunneilla, sillä en ollut varma olisiko minulla ollut tänään tarpeeksi energiaa ratsastamiseen. Harjatessani Selan jalkoja, tamma laski päätään koko ajan vain alemmaksi silmät puoliummessa. Lopulta se käänsi päänsä syliini ja puhalsi lämmintä ilmaa käsiini. Rapsutin tammaa leukapielistä ja hetken vain olimme paikoillamme nauttien tallin hiljaisuudesta. Tämän pienen hetken ansiosta tallille tuleminen oli kaiken vaivan väärti.

Hetken kuluttua nousin karsinan pohjalta vaihtaakseni kovaharjan kaviokoukkuun ja samalla huomasin tuijottavani suoraan Patrikin sinisiin silmiin. Olin ehtinyt unohtaa aiemman välikohtauksen jo kokonaan, mutta se ei oikeastaan haitannut minua enää ollenkaan.
- Hei Joanna, se taisit olla sä jonka ohi mä ajoin tossa aiemmin. Näin sut ku tulit talliin sisään ja näytit suoraan sanottuna aika surkeelta, Patrik sanoi suoraan hieman tylyllä äänensävyllä. En ollut varma mitä poika oikein haki takaa, vai tuliko hän vain ilkkumaan, joten pysyttelin hiljaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen luulin jo ettei hän meinannut enää jatkaa, joten olin jo kääntymäisilläni takaisin Selaan päin.
- Aattelin vaa sanoo et ei ollu tarkotus, mulla oli vaan vähän * päivä. Patrik totesi suoraan ja lähti pois Selan karsinalta yhtä äkkiä kuin oli siihen ilmestynytkin. Loppujen lopuksi en siis ehtinyt edes kertoa, että ei se mitään, kaikilla oli joskus huonoja päiviä.

Sinten kommentti

Voi eikä...! Sulla on kyllä mennyt tänään kaikki päin prinkkalaa! Toisaalta hei, pitää muistaa että pohjalta voi vaan nousta ylöspäin Toivottavasti seuraava päivä näyttäytyy hieman aurinkoisempana! Huumorin voima kantaa pitkälle ja tallilla olo piristää aina! Huonokin päivä muuttuu yleensä ihan siedettäväksi – ellei jopa hyväksi – kun käy ottamassa vähän hevosterapiaa.

Tämä tarina oli mukavaa luettavaa, vaikka kuvailemasi epäonnen maanantai olikin aika synkeä. Kuvailit hauskasti ja elävästi epäonnistunutta päivää! Tarinan lopussa olin kuitenkin huomaavinani muutamia auringonsäteitä, jotka toivottavasti valaisivat maanantaitasi Virheetöntä tekstiä, loistavaa!

20,20v€