|
Post by Nelly on Feb 24, 2015 10:16:11 GMT 2
Nelly liittyy seuraan ja jää yöksi
|
|
|
Post by Alexandra on Feb 24, 2015 10:56:21 GMT 2
Mä voisin tulla Vellillä kanssa maastoon!
|
|
|
Post by Kristina on Feb 24, 2015 16:41:07 GMT 2
Minäkin voisin mukaan tulla ja ehkäpä samalla tutustuisin uutena kasvona paremmin talliporukkaakkin!Yöksikkin voin jäädä!
|
|
|
Post by milla on Feb 25, 2015 16:02:02 GMT 2
Milla tulee mukaan! Jään yöksi
|
|
|
Post by Ayla on Feb 25, 2015 16:04:46 GMT 2
Mukaan tulen ja jään yöksi! Lisäksi tulen Dapperin kanssa maastoon :)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 25, 2015 17:43:42 GMT 2
Talven viimmeinen päivä - Sen sijaan, että lukisin tenttiin lähdin tallille, sanoin Maralle. - Ei sillä, että siinä olisi jotain uutta, koin vain tarpeelliseksi huomauttaa sen näin alkuun. Siis että minulla olisi tärkeämpääkin tekemistä, kuin istua täällä heiteltävänä. Oli helmikuun viimmeinen lauantai ja samalla viimmeinen päivä. Ja helmikuun viimmeinen päivähän on myös yhtäkuin talven viimmeinen päivä. Rakastan talvea, siis silloin kun on TALVI, mutta vaihtelu virkistää. Vaikka mottoni onkin enemmän "Pessimisti ei pety" olen silti täysin, sata prosenttisen vakuuttunut siitä, että 1. maaliskuuta on aurinkoinen keli ja linnut laulaa ja purot solisee. Mara ei ehkä ollut paras mahdollinen valinta illan maastoon, sillä olimme jo aijemmin päivällä ratsastaneet kolmenkymmenen kilometrin matkan matkaratsastuskilpailuissa. Tosin suunnitelmana oli, että maasto suoritettaisiin pääasiassa käynnissä ja kävelylenkki maastossa on varmasti Maralle vain hyväksi. Ennen maastoa olin myös varma, että Mara olisi niin väsynyt ettei jaksaisi sätkyillä jokaisen hänen mielestään poikeavuuden kohdalla. Olin väärässä, kevyesti nousee peppu, kun jossain napsahtaa. Ota ja tiedä siis millä tuulella Mara koskakin on. Destiny johdatti meidät Rajapolulta Jokipolulle ja Jokipolulta Pirunpolulla. Pirunpolulla Maralla vasta jännää olikin. Metsässä oli jotain suunnattoman jännittävää mitä Maran piti kytätä oikein kaula pitkällä saaden perässämme tulevan Vellin mukaan kyttäämiseen. - Pojat pojat, aurinko se siellä niitä värejä ja varjoja tekee, Alex sanoi ja yritti saada Vellin huomiota muualle. Sponttaani tuulenpuuska sai kasan viimme syksyn lehtiä pöllähtämään ilmaan kauempana, mutta kakarakaksikollehan se riittää villitsemiseksi. Yksissä tuumin Mara ja Velli säntäsivät pierupukki laukkaan änkien edellä menneiden Leevin ja Enkelin ohi. Luojan kiitos Vilja ja Destiny olivat hereillä, eivätkä kummatkaan hevosista päässeet pelleilylaukkoihin mukaan muutamaa askelta enenpää. Me sen sijaan laukkasimme ihan saunalle saakka, jossa Amelie, Cella ja Kristina kantoivat lisää puita lämmitetylle saunalle. Maran ja Vellin mielestä puitakantavat tyttöset olivat ensinnäkin aivan väärässä paikassa ja toisekseen aivan järjettömän pelottavia, että molemmat iskivät nelijarrut pohjaan ja kääntyivät ympäri. Alex ja minä olimme kyllä heränneet tähän päivään jo siinä vaiheessa ja saimme molemmat herrasmiehet pyörähtämään uudelleen ympäri ja jopa pysähtymään. - Jaaaha, ratsastitte sitten tänne, Kristina sanoi. - Joo, ei ollut kyllä tarkoitus. Käytiin tossa poikien kanssa keskustelua siitä, että laukataanko vai eikö ja minne mennään. Päädyimme lopulta kompromissiin, että pojat päättää mitä tekevät ja me sopeudutaan siihen, Alex sanoi selvästi hu*neena kakaroidemme käytöksestä. Loppumaastoporukkakin saapui saunalle, ja (vahingon)ilokseni huomasin, että myös uutukaisen Selan mielestä puitakantavat tytöt olivat hämmentävä näky. Sela tosin reagoi tähän järkyttävään tapahtumaan hieman asiallisemmin ja tyytyi vain hyppäämään pienesti sivuun. - Ähemm, Destiny rykäisi. - Jos Urpo ja Turpo on hoitanut pelleilynsä, niin jatketaanko tallille? hän kysyi pidätellen nauruaan. Ohjasin Maran Leevin perään. Loppumatkan Mara hörisi itsekseen. Jos uskoisin, että Maran on mahdollista olla hyvällä tuulella olisin vakuuttunut siitä, että se nauroi omalle nerokuudelleen. Kiitos osallistumisesta ja tarinasta! Annoin tästä tarinamerkinnän jo hoitopäiväkirjassa. Palkinnoksi tapahtuman kuittauksesta saat ratsastussukat sekä kevyet ratsastushanskat. -Sinte
|
|
|
Post by Minkki on Feb 27, 2015 10:24:28 GMT 2
Miksipä ei Näin mattimyöhäisenä minäkin osallistun ja yöksi jäisin! Ja myös mahdollisesti maastoon ennen saunaa Minkki - Mörkövaaran Majuri Jeii tästä tulee kivaa!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 27, 2015 10:26:53 GMT 2
Voiko tänne osallistua tällaiset uudenuutukaisetkin? Minä tulisin mielelläni mukaan, ja yöksi voisin jäädä myös c: Ja maastoon jonkun pollen kera, jos siis tänne pääsee
|
|
|
Post by Vilja on Mar 4, 2015 15:22:57 GMT 2
Saunaillan maasto (löytyy myös Leevin päiväkirjasta)
Helmikuun viimeisenä päivänä Sinte oli kutsunut tallilaiset iltasaunaan, joka tunnetusti oli suosittu tapahtuma Metsälammen tallilla. Jotta hevosetkin pääsisivät mukaan illan ryhmäytymiseen, oli Destiny keksinyt järjestää yhteisen maaston ennen saunan lämpöä. Minä ja Leevi päätimme – enemmän tai vähemmän – yhteistuumin osallistua rauhalliselle maastolenkille, ja alkuillasta maastoon osallistujat alkoivat varustaa ratsujaan retkeä varten. Meitä oli lähdössä matkaan kahdeksan ratsukkoa, joten luonnollisesti lähtömme myöhästyi hieman. Tällä kertaa se en ollut minä, joka viivytteli tallin puolella, vaan olin jo ehtinyt nousta selkään ja asettautua Destinyn ja Enkelin taakse possujunaa varten. Kaikkien päästessä valmiusasemiin Destiny ohjasi meidät Harjunlenkille laiskasti löntystelevän vetohevosensa kanssa.
Ensimmäisen ravipätkän jälkeen meno piristyi huomattavasti, ja varsinkin takanamme spurttailevat Aida ja Mara toivat potkua myös muidenkin ratsukoiden elämään. Päätimme edetä Jokipolulta Pirunpolulle hyvin rauhallisesti käynnissä, jotta kuumuva ori ei alkaisi käydä sen pahemmin kierroksilla. Luonto ei tainnut saada asiasta ilmoitusta, sillä tuulenpuuskan mukana heittelehtivät ruskalehdet olivat viimeinen pisara ponnistusalustaa etsivälle Maralle. Se oli onnistunut houkuttelemaan Vellinkin mukaan pakoleikkiin, ja yhdessä kaksikko puski takaamme kevyin askelin jonon ohi. Leevi järkyttyi yllättävästä laukkakisasta ja steppasi itsensä Enkelin takapuoleen, joka puolestaan peruutti puoleksi ojaan päätään viskoen.
”Jaahas”, Destiny totesi saatuaan Enkelin takaisin kaidalle tielle ja letkan etenemään. Mara ja Velli ratsastajineen olivat jatkaneet reippaassa vauhdissa matkaa ulos Pirunmetsästä, eikä niistä näkynyt enää vilaustakaan. Kaukainen lehtien rapina ja tympääntyneet ”prrrr”-käskyt kertoivat, että ratsukot suuntasivat takaisin tallille. Uskalsimme ottaa pätkän kevyttä ravia, kun sukelsimme ulos metsän syvyyksistä, ja palasimme takaisin Harjunlenkille.
Aida ja Alex olivat nähtävästi saaneet rodeohevosensa pysähtymään, sillä kohtasimme heidät saunan lähettyvillä rauhallisemmissa merkeissä. ”Tulittehan te sieltä, me ollaan ooteltu täällä jo kauan!” Aida tuhahti kärsimättömästi ja kiilasi itsensä takaisin jonoon Destinyn hoputtaessa tyttöjä naureskellen. Sinten alla puita kantavia tallilaisia katseleva Sela koki myös olonsa turvattomaksi, mutta pukkilaukan sijaan se tyytyi nopeaan sivuloikkaan, jonka seurauksena Sinte joutui hieman naurahtamaan.
Viimeiset metrit sujuivat ongelmitta. Laskeuduimme tallipihassa takaisin maan tasalle ja kiitimme toisiamme hyvästä maastosta ja siitä, ettei kukaan ollut kuollut. Hevoset pääsivät rauhoittumaan iltapalalle talliin, ja me kaksijalkaiset kiirehdimme ulos hämärtyvään iltaan lämpimistä löylyistä haaveillen.
Kiitos kuittauksesta! Annoin tästä tarinamerkinnän Leevin päiväkirjassa, palkinnoksi tarinasta saat ratsastusliivin sekä ratsastussukat. -Sinte
|
|