Enkelin päiväkirja

[Sinte]

t. Välähdyksen Kiiltokuvaenkeli

suomenhevonen, 157 cm
om. Sinte (Metsälampi)

[Julia]

Minun ja Enkelin ensitapaaminen

"Joo joo, minä soittelen kunhan olen valmis lähtemään", jankutin isälleni kun hän kävi tuomassa minut tallille. Oli perjantai, jonka olin saanut koulusta vapaaksi, joten päätin osan päivästä viettää tutustumalla uuteen hoitohevoseeni. Kuulin, että se ei ole ihan perus suomenhevonen, vaan astetta luonteikkaampi tapaus. Pidin kuitenkin sellaisista hevosista, jotka eivät olleet aivan pystyynkuolleita. Katsahdin tarhoja joissa oli kaikennäköisiä ja -kokoisia hevosia ja poneja. Oli jännittävää tulla uudelle tallille ensimmäistä kertaa.

Menin Enkelin karsinalle, ja päättelin että tamma oli tarhassaan. Otin riimun ja riimunnarun mukaani, ja lähdin etsimään missä tyttönen oleskelee. Otin varulta vähän porkkanaakin mukaan, eipähän tarvitse pyydystämällä pyydystää Enkeliä tarhasta. Matkalla tarhoille päin vilkaisin tuntilistaa, jossa ei onneksi ollut Enkelin nimeä. Saisinpahan itse rauhassa tutustua hevoseen. 

Löysin pienen etsimisen kanssa Enkelin tarhan, ja seisoskelin portilla pelkästään katsellen. Omaa silmää hevosen ulkonäkö miellytti, oli suhteellisen sporttinen mutta jykevyyttäkin löytyi. Aukaisin portin ja lähdin kävelemään tammaa kohti, samalla mustan tuulitakkini taskusta porkkanaa kaivaen. Tamma höristi korviaan kun katsahti minuun, kohdisti katseensa porkkanaan ja lähti tulemaan minua kohti. Itse hidastin ja odotin että Enkeli kävelee luokseni. "Heei tyttö", lässytin tammalle kun laitoin riimua sen päähän. Napsautin riimunnarun kiinni, ja annoin porkkanan. Lähdin kulkemaan kohti tallia pienehkö vaaleanrautias tamma minua seuraten.

Olin jo taluttamassa Enkeliä karsinaan hoidettavaksi, kun ilmeisesti Sinte saapuu paikalle ja kertoo, että Enkeliä ei kovin mielellään karsinassa hoideta, viisainta hoitaa käytävällä molemmin puolin kiinni. "Ai, kiitos paljon neuvosta", kiitin naista hymyillen, kun käänsin Enkelin karsinassaan ympäri ja toin käytävälle. Kiinnittelin Enkelin kummaltakin puolen kiinni, ja irrotin riimunnarun. Kierritin sen rullalle, ja laitoin roikkumaan Enkelin karsinan lähelle. Otin harjasankosta pölyharjan, millä nopeasti harjasin enimmät pölyt ja irtokarvat pois. Seuraavaksi siirryin hieman pehmeämpään harjaan, ja reippaasti harjailin läpi. Enkeli ei vielä kerennyt osoittaa mieltään harjaamisesta, katseli vain sivusilmällä toimintaani. Otin kaviokoukun, minkä kanssa kävin kaviot läpi, kokeillen onhan kengät kunnolla kiinni. Samalla tarkistin vähän jalkoja, ettei ollut mitään outoa kuumotusta. Mitään epäilyttävää ei jaloista ilmeisesti löytynyt, joten päätin vähän aikaa rapsutella Enkeliä ja mietiskellä mitä voisimme tehdä. 

Etsin samaisen naisen kuka oli kertonut ettei mielellään karsinassa hoitamista, ja kysyin häneltä: "Olisikohan OK, jos kävisimme Enkelin kanssa vähän käveleskelemässä, tottakai taluttaisin sitä?" Nainen mietti hetken, ja sanoi: "Tietenkin onnistuu! Kannattaa laittaa suitset päähän, onhan kuitenkin vieras hevonen kyseessä sekä vieraat maastot. Sinä siis olet Julia? Minä olen Sinte, tämän tallin omistaja, kuten varmaan huomasitkin." "Joo, niin ajattelinkin laittaa suitset Enkelille, ja Juliahan minä olen", vastasin ja hymyilin ystävällisesti. Kiittelin vielä avusta, ja lähtin kohti satulahuonetta. Varusteet olivat siististi seinällä, ja muutenkin oli siistin näköinen satulahuone. Etsin Enkelin varusteet, ja otin sen suitset. "Onpa hyvän tuntoista nahkaa", mietiskelin ja lähdin kävelemään tallikäytävää kohti. Tullessani Enkelin luo, rapsuttelin sitä vielä hetken kaulasta, josta tamma selkeästikin nautti. Aukaisin turpahihnan riimusta, ja uskoin että riittää jos niskahihna vain on paikollaan. Laitoin jo valmiiksi turpahihnan kiinni sille kohdalle, millä se jo aiemmin oli. Laitoin ohjat kaulalle, ja pujotin suitset Enkelille. Kuolaimen tamma otti suuhunsa ihan nätisti, ei ollut isompaa vääntöä asiasta. Kiristelin hihnat, ja irrotin kummaltakin puolen riimusta ketjut ja päästin ne tippumaan paikalleen. Laitoin riimun harjasankkoon, otin ohjat käteeni kunnolla kaulalta ja lähdin kävelemään pihalle. 

Lähdimme kävelemään metsään päin pientä metsäautotietä pitkin harjua kohti. Olin kuullut, että siellä olisi hyvät maastot. Vähän epäilin olisivatko tiet kuinka märkiä, mutta yllätyin positiivisesti, nimittäin pahempaakin oli nähty. Enkeli kulki nätisti talutettaessa, eikä ruohokaan ollut niin paljoa kasvanut että tamma olisi ollut menoillaan sinne. Muutaman kerran Enkeli höristeli korviaan muttei isommin sätkynyt, kun metsästä kuului rasahduksia. Olivat varmaan jäniksiä tai metsäkanalintuja. Vähän aikaa käveltyämme, ajattelin kääntyä takaisin. Käännyimme, ja kävelimme vähän aikaa eteenpäin, kunnes nähtiin kauempana tuulipukuinen lenkkeilijä. Enkeli taatusti kuunteli että mikä siellä oikein kahisee, kun lenkkeilijä läheni jatkuvasti. Kohdallamme ollessa lenkkeilijä mulkoili meitä, ei ilmeisesti hirveästi hevosista välittänyt. Tamma korvat hörössä ja hieman jännittyneen oloisena katseli kahisevaa ihmistä, mutta ohi mennessään rentoutui. Pääsimme jatkamaan matkaamme tallille rauhassa, ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä. 

Laitoin riimun kaulalle, ja otin suitset pois. Laitoin riimun kokonaan päähän, ja lähdin pesemään kuolaimet ja pyyhkimään hieman suitsia. Kostealla liinalla pyyhkäisin suitset "sisäpuolelta", pesasin kuolaimet ja laitoin ne riippumaan telineeseensä. Palasin Enkelin luo, harjasin sen ripeästi läpi, ja talutin tamman takaisin tarhaansa. Enkeli innokkaasti meni tarhakavereidensa luo, ja hörisi niille jotain. Katselin aitaan nojaillen tamman menoa tyytyväisenä, ennen kuin lähdin takaisin sisälle. Joku oli jo kerennyt siivota Enkelin karsinan puolestani, joten olin kutakuinkin vapaa lähtemään. Soitin isälleni, että hän tulisi hakemaan. Kun isän auto kaartoi pihaan, hyppäsin kyytiin, ja mietin kuinka mukavaa oli touhuta mukavan hevosen kanssa.

Sinten kommentti

Kiva että ensitutustumisesi Enkelin kanssa sujui hyvin, eikä sen suurempia ongelmia tullut vastaan. Oli mielestäni oikein hyvä idea lähteä taluttelemaan tammaa maastoon: samalla sulle tulivat tutuksi Enkeli ja Metsiksen lähimaastot. Enkeli on aika meneväistä sorttia, ja sen kanssa kannattaakin jatkossa puuhailla kaikennäköistä. Sen kanssa voi joskus kokeilla vaikka agilityä, ties vaikka se taipuisi sellaiseneenkin lajiin!

Mulla on tapana korjata tarinoiden kielioppivirheet tässä alla, joten älä pelästy vaikka kommentit olisivatkin toinaan vähän pidempiä. Joskus on virhettä on hankala selittää, joten jos et ymmärrä jotakin kommenteistani, kysy rohkeasti niin yritän selittää yksinkertaisemmin

Aloitustarinasi oli mukavaa ja lähes virheetöntä luettavaa! Pienenpieniä pilkkuvirheitä bongasin, joista yhden korjaan tässä alla. Yllätyin kuinka hyvin sulta sujuivat lainatut repliikit ja johtolauseet - niissä on ollut monella hankaluuksia. Lisää kuvailua, niin tarinat paranevat entisestään!

"Kiinnittelin Enkelin kummaltakin puolen kiinni, ja irrotin riimunnarun."
-> Tähän virkkeeseen ei tule pilkkua, sillä kummassakin lauseessa on sama tekijä (minä kiinnitin - minä irrotin). Jos tekijä olisi ollut eri (esim. "Minä kiinnitin hevosen kiinni, ja Emmi harjasi sen") pilkku olisi tullut ennen ja-sanaa.
-> "Kiinnittelin Enkelin kummaltakin puolen kiinni ja irrotin riimunnarun."

18,80v€

[Julia]

Yleistä puuhailua tallilla

---

Kävelin tuntilistojen luokse katsoakseni olisiko hoitohevoseni Enkeli menossa tunneille. Huomasin että tamma on menossa kolmen vartin päästä alkavalle koulutunnille, joten ajattelin että ehkä ratsastaja arvostaisi että laittaisin sen valmiiksi. Kävin vilkaisemassa olisiko Enkeli karsinassaan, mutta sitä ei näkynyt, joten lähdin kävelemään sen tarhaa kohti, napaten matkalla mukaan riimunnarun. 

"Enkeliii", kutsuin tarhan portilta porkkanan palanen kädessäni. "Onneksi suomenhevoset ovat niin syöppöjä, että ne voi lähes aina lahjoa ruoalla", ajattelin. Enkeli höristi korviaan, ja katseli minua päin. Lähdin kävelemään kohti, ja Enkeli hitaasti lähti lyllertämään kohti porkkanaa. Nimenomaan porkkanaa, ei minua. Tuhahdin, ja kun tamma oli käteni ulottuvilla, annoin porkkanan sille ja nappasin riimusta kiinni, jonka renkaaseen napsautin riimunnarun kiinni. "Tulitpas, senkin pieni syöppö", nauroin tammalle ja rapsuttelin sitä harjan seasta. Enkeli pärskähti, taatusti ajatellen että taas se huijattiin tekemään töitä. Lähdin kävelemään kohti tallia tamma perässäni seuraten. Muistin viime kerralta jättää sen käytävälle hoidettavaksi, joten pyöräytin sen ympäri käytävällä, ja laitoin tamman sivuilta kiinni. Menin hakemaan harjasankkoa. Tullessani takaisin Enkeli kuopi lattiaa. Toruin sitä, ja tamma vastahakoisesti lopetti kuopimisen. Otin kumisuan, jolla nopeasti pyörivin liikkein harjasin Enkelin läpi. Seuraavaksi otin pölärin, jolla ripeästi harjailin tammaa. Enkeli jo luimi ja loksutteli hampaitaan, jonka jätin omaan arvoonsa. Pikkuruisella pääharjalla harjasin sen pään, Enkeli ei todellakaan taida nauttia harjauksesta. Harjasin vielä pikaisesti mahan aluksen ja jalat läpi pehmeämmällä harjalla, josta sitten siirryin kavioihin. Liu'utin kättä jalkaa pitkin, ja Enkeli nosti jalkaansa. Nappasin kiinni vuohisen kohdilta, ja puhdistin kaviot samalla tarkistaen onhan kengät kunnolla kiinni. Sama toistui muidenkin jalkojen kanssa, ja kaikki tunnosti olevan OK. Taputtelin hevosta, joka heilutteli päätään tylsistyneenä. 

"Ai, sinä laitatkin jo Enkelin valmiiksi minulle", kuulin jonkun tytön sanovan. Vähän säpsähdin, olin ollut omissa ajatuksissani jo hetken. "Aa joo, niin minä ajattelin tekeväni. Tosin en ole kerennyt kuin harjata sen läpi, voit toki varustaa jos haluat?" kysyin, ja katsoin tyttöä hymyillen. Halusin antaa mukavan kuvan itsestäni, tiesin nimittäin mitä on jos hevosten hoitajat on ilkeitä. "Varusta sinä vaan, minä voin sitten tunnilta tullessani riisua ja harjailla sen", tyttö vastasi. Nyökkäsin, ja kävin viemässä harjasankon takaisin sinne mistä sen otinkin. Takaisin tullessani olallani oli suitset ja käsivarrellani satula. Laitoin suitset roikkumaan viereiseen koukkuun, ja aloin laittaa satulaa selkään. "Oletko ennen ratsastanut Enkelillä?" kysyin tytöltä, joka katseli touhujani. Se ehkä hieman toi lisää paineita varustamiseen, enhän halunnut alkaa tunaroimaan. "Ei ole eka kerta", tyttö vastasi. Nyökkäsin, ja kysyin lisää: "Voitko kertoo millainen tämä on ratsastaa? Olen nimittäin vasta aloittanut Enkelin hoitamisen, ja selkään en ole vielä mennyt." "Ihan mukavahan tämä on, aika herkkä tosin. Opettavainen tamma", tyttö sanoi ja samalla silitteli Enkelin kaulaa. Kiristin satulavyön ensimmäisille rei'ille, ja siirryin suitsiin. Laitoin ohjat kaulalle, ja aukaisin riimusta turpahihnan, ja napsautin leukahihnan auki roikkumaan. Suitsin Enkelin, kuolaimetkin se otti ihan nätisti suuhunsa. Kiristelin hihnat sopivan pituisiksi, samalla jutellen niitä näitä tytön kanssa. Vilkaisin kelloa, ja sen mukaan tunti alkaisi viiden minuutin päästä. "Tässähän tämä nyt olisi, tarvitko apua esimerkiksi satulavyön tai jalustimien kanssa tuolla kentällä päin?" kysäisin. Tyttö kertoi, ettei tarvitse apua, nyökkäsin ja toivotin onnea tunnille. "Mitähän minä nyt tekisin", mietin. Vilkaisin Enkelin karsinaa, joka näytti vähän sotkuiselta. Päätin olla hyödyksi, ja siivota sen.

Tulin kottikärryjen kanssa karsinan eteen, otin talikon ja aloin lappamaan kikkareita kärryihin. Samalla viheltelin hiljaa itsekseni ajatuksissani kun siivosin karsinaa, kun säpsähdin sitä kun joku tarrasi jalkaani kiinni. Vilkaisin jalkaani, ja siihen oli sitten päättänyt oranssihtava kissa teroittaa kynsiään. Se katseli minua sinisillä silmillään pistävästi, ja kumarruin silittämään sitä. Kissa kehräsi vähän aikaa kun silittelin sitä, jonka jälkeen se jatkoi matkaansa. 

Kun olin tyytyväinen karsinan kuntoon, kävin viemässä lannat lantalaan, ja toin mukanani lisää kuivikkeita Enkelin karsinaan. Levittelin ne sinne tasaisesti, ja vein kottikärryt paikalleen. Menin kentän reunalle katselemaan tunnin kulkua. Siellä tuntilaiset tekivät istuntaharjoitteluja, enkä ollut kyllä yhtään kateellinen. Aina istuntatuntien jälkeen eteneminen toimii nelivedolla, kun käveleminen on liian kivuliasta. Enkelin eteneminen oli hienon näköistä, se kulki tyylikkäästi muodossa. Hymyilin itsekseni, ja olin ylpeä hoitohevosestani. 

"Oli tosi hyvännäköistä tuo teidän menonne, kun vähän aikaa sitä lopputunnista seurailin", kerroin Enkelin ratsastajalle, kun hän riisui sitä. "Kiitos, kyllähän se vaati töitä että Enkeli kulki kuolaimella. Tällä oli kunnon laiskimus maximus -päivä", hän naurahti ja taputti Enkeliä kaulalle. Naurahdin itsekin, ja sanoin: "Voit antaa minulle ne varusteet, käyn pesemässä kuolaimet ja vähän harjailen enimpiä karvoja pois huovasta ja vyöstä." Hän antoi ne minulle, kiitin, ja suuntasin kohti satulahuonetta. Kun olin pessyt kuolaimet ja laittanut suitset roikkumaan paikalleen, irrotin satulahuovan satulasta, etsin itselleni harjan ja aloin harjaamaan karvoja pois. Koska huopa oli alapuoleltaan niin jäätävän karvainen ja hikinen, ajattelin että voisi olla hyvä idea että vaihtaa uuden satulahuovan tähän. Hain uuden, ja laitoin sen paikalleen. Irrotin satulavyön kokonaan irti, ja harjailin siitäkin enimmät karvat pois. Laitoin satulavyön kiinni, ja nostin sen satulan päälle. Vein harjan takaisin, ja menin talliin pohtimaan mistähän jatkaisin. Ajattelin lopuksi vielä harjata pääkäytävän puhtaaksi, joten otin lattiaharjan käteen ja aloin töihin. Kun isäni soitti, että oli kohta tallilla, laitoin harjan takaisin ja olin tyytyväinen, että kerkesin ennen soittoa harjata käytävän puhtaaksi. Menin pihalle odottelemaan isääni, ja katselin Enkeliä tarhassa. Hymy nousi huulilleni.

Sinten kommentti

Enkeli on tosiaan tamma, jonka kanssa moni oppii paljon uutta. Aktiivisen tamman hoitajalta vaaditaan paljon rauhallisuutta, kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä. Suosittelen osallistumaan Enkelin kanssa paljon ratsastustunneille Seuraavalla kerralla voit kokeilla vaikka nousta selkään, jos tuntuu siltä; pyydä vaikka joku tallilainen mukaan katsomaan, että kaikki sujuu hyvin! Hyvä että muistat myös huolehtia tamman varusteista, niiden putsaus jää monelta tuntiratsastajalta vähän puolitiehen...

Virheetöntä tekstiä! Tästä tarinasta mulle ei jäänyt mitään korjattavaa. Kuvailet hyvin fiiliksiäsi uuden hoitohevosen kanssa, ja pohdinta elävöittää tekstiä mukavasti. Ihanaa kun Enkelinkin päiväkirja saa vihdoin täytettä

Poistin tarinasta ylimääräisiä rivinvaihtoja kappaleiden väleistä.

18,60v€

[Julia]

Ensimmäinen kerta Enkelin selässä

---

Kun kävelin tallille bussipysäkiltä auringonpaisteessa, päässäni pyöri se, että pääsisin ensimmäistä kertaa käymään Enkelin selässä. Se ehkä vähän jännitti minua tamman haastavuuden takia, mutta olin varma että selviäisin siitä hengissä. Tuskin Enkeli minua söisi... Eihän? 

"Onneksi jätettiin hevosille riimut päähän, helpottaa pyydystämistä huomattavasti", ajattelin kun kävelin pikkuisen änkyrän laidunta kohti. Enkelin erotti helposti, kun samalla laitumella oli pari pientä shettistammaa, vuonohevonen ja pari ulkopuolista. Enkeli ei kuitenkaan ainoana edustanut suomenhevosia, olihan siellä Ellu. Huutelin Enkeliä laitumen reunalta. Vaaleanrautias hoitohevoseni höristi korviaan ja katseli äänen suuntaan. Suuremmin se ei huomiota kiinnittänyt, jatkoi syömistään. Lähdin kävelemään sitä kohti, ja kun olin Enkelin lähellä, nappasin sitä riimusta kiinni ja napsautin narun kiinni. Varmuuden vuoksi pyöräytin narun turvan ympäri.

Kiinnitin Enkelin käytävälle molemmin puolin kiinni, ja lähdin hakemaan harjoja. Matkalla satulahuoneeseen mietin, kuinka hiljaista tallilla on kun kaikki hevoset ovat viettämässä kesää laitumella. Onneksi Enkeli ei pahemmin protestoinut laitumelta lähtöä. Rivakasti tammaa harjatessani mietin, kenet saisin kanssani kentälle. "Enkeli, pärjäisitkö siinä jos kävisin katsomassa sivutallin että löytyisiköhän sieltä seuraa?" kysyin tammalta rapsutellen sitä kaulasta. Tamma pörisi vastaukseksi, ja lähdin kävelemään sivutallille päin. Ulkokarsinoiden kohdalla huomasin Bellan karsinassaan. "Bellan hoitajan on pakko siis olla täällä jossain", ajattelin. Pian sainkin silmiini vaaleahiuksisen, ehkä vuoden pari minua nuoremman tytön. Lähdin kävelemään häntä kohti, ja moikkasin. Tyttö moikkasi takaisin minua, ja kysyin: "Oletko sinä se Bellan hoitaja?" "Juu, kyllähän minä olen. Rosaniksi kutsutaan, kuka sinä olet?" hän vastasi. Esittelin itseni Juliaksi, Enkelin hoitajaksi. Pyysin häntä kaverikseni kentälle kun aioin kokeilla ensimmäistä kertaa Enkeliä, ja onnekseni Rosan suostui: "Kyllä se vain passaa." "Oi kiva, kiitos jo etukäteen! Käyn varustamassa vielä Enkelin ja tulemme sitten odottamaan tallipihalle", sanoin ja lähdin kävelemään takaisin päätallille päin. 

Kun olin saanut Enkelille satulan ja suitset, kävin toimistossa itse vaihtamassa ratsastushousut jalkaan, ja jodhpurien päälle chapsit. Laitoin kypärän päähän ja otin hanskat käteen, ja lähdin takaisin Enkelin luo. Aukaisin riimun niskahihnan, laitoin sen harjasankkoon, otin ohjat kaulalta ja lähdin taluttamaan Enkeliä ulos. Rosan olikin jo tulossa kohti päätallia melkein ovella. Lähdimme porukalla kävelemään kohti kenttää. Kentälle saakka päästyämme Enkeli oli kerennyt jo mennä tutustumaan ruohotuppaisiin, mutta olin saanut sen onneksi pois sieltä. Kentän keskellä ollessamme tarkistin satulavyön ja kiipesin selkään. Vielä selässä ollessani tarkistin sen, ja säädin jalustimet oikean pituisiksi. Annoin Enkelille pohkeita, josta se lähti hitaasti lyllertäen kohti uraa. Päätin herätellä Enkelin, koska tamma meinasi kompastua kun laahasi jalkojaan niin paljon. Tehtiin muutamia voltteja, ja vaihdoimme suuntaa.

Verryttelyiden jälkeen päätin ottaa tuntuman ja nostaa ravin. Enkeli kolisutteli hampaitaan ja vähän nakkeli päätä, josta ymmärsin vähän antaa pehmeämpiä apuja. Kolisuttelu ja viskominen vähenivät huomattavasti, ja lähdin käymään eri teitä läpi: voltteja, pääty-ympyröitä, kiemurauria... Enkeli kulki omasta mielestäni kivasti avuilla, ja olin positiivisesti yllättynyt. Odotin kauheaa tahtojen taistelua mistä seuraisi - taas vaihteeksi - kentän hiekkaan tutustumista. Pysäytin takaisin käyntiin ja annoin vähän aikaa kävellä pitkin ohjin, ennen kuin kokeilisin laukkaa. Annoin laukka-avut käynnistä, ja Enkeli nosti laukan hienosti. Sopivan pehmeästi, eikä lähtenyt hötkyämään. Annoin mennä keskilaukkaa, enkä alkanut sen isommin kokoamaan enkä lisäämään. Minulle riitti tällä hetkellä vain se, että saisin vähän käsitystä minkälainen Enkeli on silloin, kun sen selässä on. Olin enemmän kuin tyytyväinen. Pysäytin raviin, vaihdoimme suuntaa koko radan leikkauksella, ja nostin uudestaan laukan. 

Loppukäyntien jälkeen kaarteeseen mennessämme taputtelin Enkeliä ja kehuin sitä paljon. Se oli kulkenut tosi kivasti mielestäni. Tulin alas selästä, löysäsin satulavyötä ja lähdin taluttamaan kohti tallia. "Menitte tosi kivasti!" Rosan kehui. Kiitin, ja sanoin että Enkelin ansiosta näytimme niin kivalta. Matkalla puhuimme vähän kaikesta, ja moikat heitimme tallin pihalla, kun minä lähdin Enkelin kanssa päätalliin ja Rosan jatkoi Bellan luo. Laitoin riimun kaulalle, ja aloin riisumaan Enkeliä. Otin suitset pois, pesin kuolaimet, ja kävin viemässä suitset takaisin koukkuunsa roikkumaan. Menin takaisin Enkelin luo, ja otin satulankin pois ja kävin viemässä sen toimistoon, jossa tulikin Sinte vastaan. "Kävit ilmeisesti kokeilemassa Enkeliä?" hän kysyi. "Joo niin kävin tossa kentällä. Rosan oli kans mukana", kerroin hymyillen. "Onpa mukava! Miten meni?" Sinte uteli. Kerroin menneen ihan hyvin, käytiin ratsastusteitä läpi. Sinte nyökkäsi, ja kerroin meneväni jatkamaan hommiani ettei Enkeli ihan kokonaan tylsisty. Huomasin tamman hionneen satulan kohdilta, jolloin ajattelin että voisi tehdä ihan hyvää se, että vähän pesisi enimmät hiet pois. Tuumasta toimeen, kävin hakemassa sankon johon laitoin vettä, ja otin mukaani sienen. Kostutin sientä, ja hankasin hikisimpiä kohtia hevosessa. Ylimääräiset vedet pyyhkäisin pois hikiviilalla. Harjasin vielä nopeasti pölärillä Enkelin läpi, että se pääsisi takaisin laitumelle. "Tosi hieno tyttö", kehuin ja annoin porkkanan. 

Päästin Enkelin takaisin laitumelle, ja se ravaili muitten kavereittensa luo. Lähdin kävelemään isolle tielle päin bussipysäkkiä kohti. 

Sinten kommentti

Kiva kuulla että teillä meni hyvin, vaikka Enkeli onkin aikamoinen menijä! Sillä riittää energiaa vaikka mihinkä, ja ratsastajalta vaaditaan aika iso annos kärsivällisyyttä sen kanssa toimimiseen. Ei kannata pettyä, jos ensimmäiset ratsastuskerrat eivät sujuisikaan niin hyvin - kerta kerralla kehitytte parempaan suuntaan!

Virheetön kirjoitus ensimmäisestä ratsastuskerrasta. Vältä liian pitkiä virkkeitä! Jos tuntuu, että virke vain jatkuu ja jatkuu - tai muuttuu pilkkujen seurauksena epäselväksi - kannattaa ihan suosiolla pätkäistä se pisteellä tai parilla.

"Menin takaisin Enkelin luo, ja otin satulankin pois ja kävin viemässä sen toimistoon, jossa tulikin Sinte vastaan."
-> Esim. tätä olisi voinut yksinkertaistaa näin:
-> "Menin takaisin Enkelin luo ja otin satulankin pois. Kävin viemässä sen toimistoon, jossa Sinte tulikin vastaan."

"Menin takaisin Enkelin luo, ja otin satulankin pois..."
-> Jos molemmissa virkkeissä on sama tekijä (minä menin, minä otin"), pilkkua ei tarvita ennen ja-sanaa.
-> "Menin takaisin enkelin luo ja otin satulankin pois..."

17,30v€

[Julia]

Perusratsastusta sekä ekstratehtävää!

---

Tallustelin tallille väsyneenä aamulla, en vain ollut saanut viime yönä nukutuksi. Kello ei tosin ollut kuin aamulla yksitoista, mikä unirytmi? Onko se ruokaa? Outoa, nukuin paremmin silloin kun oli kamalat stressit koulun suhteen. Haukottelin, ja ajattelin että ehkä pieni hölkkäpätkä saisi vähän hereille. Ennen tallipihaa hidastin etten säikäyttäisi muita aamuvirkkuja jotka olisivat jo tallilla touhuamassa. Itse olin vain wannabe-aamuvirkku. Tyytyväinen sellainen. 

Matkallani laitumelle hakemaan hoitohevostani Enkeliä kuulin kamalaa uikutusta. Tunnistin sen paloauton hälytysääneksi. Toivoin mielessäni ettei mitään isompaa olisi tapahtunut kenellekään. Ajatuksiani hautoen saavuin laitumen portille, minkä avasin sen verran että pääsisin sisälle. Huutelin Enkeliä että se tulisi luokseni, mutta ilmeisesti koko laidunporukka lähti Enkelin mukaan. Ne tallustelivat kuin jääkarhuperhe minua kohti. Kun muut pysähtyivät syömään, Enkeli jatkoi lyllertämistään luokseni. "Voi tyttökulta, ilmeisesti on vihreä sinulle maistunut kun hieman olet pyöristynyt", höpötin tammalle hymyillen samalla laittaen riimunnarua kiinni. Jokainen tietää mitä käy kun laittaa suomenhevosen kesäksi laitumelle hyvän heinän pariin. Ennemmin hieman pyöreämpi kuin luuranko. 

Laitoin Enkelin tallissa käytävälle seisoskelemaan, kiinnittäen kummaltakin puolelta ettei tamma lähtisi vaeltelemaan. Kävin hakemassa harjat, ja harjailin sen nopeasti läpi ettei Enkeli kerkeäisi hermostua. Harjaamisen jälkeen puhdistin kaviot sekä tarkistin onhan kengät kunnolla kiinni. Mennessäni satulahuoneeseen huomasin portaat ylöspäin. En joko ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota niihin, tai sitten ne olivat yhtäkkiä ilmestyneet siihen. Veikkaisin kuitenkin ensimmäistä vaihtoehtoa. Utelias kun olin, halusin ehdottomasti käydä tarkistamassa mitä sieltä löytyisi. Aukaisin kattoluukun, ja napsautin valot päälle vintillä. Suuni loksahti valehtelematta maahan asti. En olisi ikinä uskonut, että tallivintiltä löytyisi tismalleen samanlainen keinuhevonen kuin minulla oli lapsuudessani! Olen aina tykännyt vanhoista tavaroista, joten olin aivan häkellyksissäni löydöstä! Maksaisin tästä vaikka kultarahoja, jotka olisin itse etsinyt merirosvojen jäljiltä. Päätin kuitenkin keinuhevosen jättää rauhaan, minulla oli oikea sellainen odottamassa alhaalla. Kipusin alas portaat, ja otin Enkelin ruskean koulusatulan ja suitset mukaani. 

Varustin Enkelin, laitoin kypärän päähäni sekä hanskat käteen ja lähdin taluttamaan tytteliä kentälle päin. Sinte tuli vastaani käytävällä. "Oletko menossa kentälle? Siellä on selkäänmenoramppi mennyt ihan tuusan nuuskaksi, joten selkään meno voi olla ongelmallista", Sinte huomautti. "Harmi! Mutta kehtaisitko tulla kaveriksi tonne pitää tätä satulaa keskellä selkää että pääsisin kyytiin? Satulat kun meinaavat valahtaa kyljelle kun sinne koittaa nousta", pyysin. Onnekseni Sinte suostui, ja lähti mukaani kentälle. Matkalla rupattelimme niitä näitä, kun hoksasin kysyä keinuhevosesta. "Ahaa, sinä löysitkin sen! Se on ollut minulla lapsuudessani, ja en vain ole raaskinut luopua siitä. Se on ollut tallilla säilytyksessä, täällä se pysyy tallessa", Sinte kertoi. Nyökkäsin ja kerroin, että minullakin oli ollut samanlainen lapsuudessa.

"Apua, olen melkein yhtä notkea kuin puulauta", valitin kun koitin saada jalkaani venymään jalustimeen. En ole ikinä ollut notkeimmasta päästä. Loppujen lopuksi kun selkään olin päässyt, tarkistin vielä satulavyön kireyden. Jalustinhihnat olivatkin sopivat minulle, joten annoin vähän pohkeita Enkelille. Se lähti vähän hitaanlaiseen käyntiin, ja huomautin siitä pohkeillani. Enkeli vähän vastentahtoisesti terävöitti tahtiaan. Teimme voltteja sekä kiemurauria hieman verrytelläksemme, ennen kuin nostaisin ravin. Nostin jalustimet kaulalle, ja otin hieman tuntumaa suuhun. Annoin vähän pohkeita, joista Enkeli nosti ravin. Ilmeisesti apuni olivat tarpeeksi pehmeät, koska pään viskomista ei enää tapahtunut. Ravi vähän pomputti, josta hoksasin nojata taaksepäin. Liikkeisiin oli paljon helpompi myötäillä kun nojaa taaksepäin. Ajattelin väistättämällä vaihtaa suuntaa, ja väistätin pitkältä sivulta toiselle pitkälle sivulle. Huomasi kyllä, että tamma oli enemmän koulutuuppari, kun kuunteli apuja tosi kivasti vaikka menohaluja olikin. Puolipidätteillä sain pidettyä Enkelin ruodussa. "Heei äläpäs oikaise kulmia", puhelin Enkelille. Seuraavat kulmat ratsastin huolellisemmin. Hidastin käyntiin, ja annoin Enkelin vähän aikaa rentoutua. Laskin jalustimet takaisin, ja laitoin jalat niihin. Vähän ajan päästä nostin laukan ja tunsin kuinka Enkeli alkoi jo kuumumaan. Yritin koota laukkaa, mutta ilmeisesti Enkeli ei ollut samaa mieltä ja vähän viskoi takamustaan ilmaan. Säikähdin tottakai sitä kun en osannut odottaa pukittelua, mutta onneksi pysyin selässä. Tein laukassa temmonvaihteluita, sekä pääty-ympyröitä ja vähän laukanvaihtojakin kokeiltiin. Hidastin raviin, ja aloin keventämään. Ravaillessamme mietin, että menisinkö kunnon pitkät loppukäynnit maastossa. Idea oli erittäin hyvä, joten hidastin käyntiin ja kävelimme kentältä pois maastoja kohti. 

Tullessamme takaisin maastosta tallille, nousin alas selästä ja löysäsin satulavyötä. Samalla nostin jalustimet ylös ja lähdin taluttamaan Enkeliä talliin. Käänsin Enkelin käytävällä ympäri ja laitoin riimun sen kaulalle. Otin varusteet pois, ja vein ne satulahuoneeseen. Kävin pesemässä kuolaimet kunnolla, etteivät ne tuottaisi mitään haavoja suupieliin. Pyyhin suitset sisäpinnalta nopeasti kostealla paperilla. Samalla ajattelin, ettei rasvaus tekisi ainakaan pahaa varusteille. Siinä ehkä ensi kerralle hommaa? Vilkaisin tuntilistaa, ja näin että Enkelillä olisi tänään muutaman tunnin päästä tunti. Onneksi ei vedetty Enkelin kanssa mitään hirmu rankkaa treeniä, että tamma jaksaisi mennä tunnilla. Ajattelin jättää Enkelin karsinaansa, eipähän ratsastajalla olisi hirveää urakkaa käydä ensin etsimässä millä laitumella se on ja sitten vielä pyydystää se sieltä. Palasin Enkelin luo harjasankon kanssa harjatakseni sen läpi. Otin myös mustasta tilaihme-repustani pari omenaa antaakseni ne Enkelille. Tämä tyytyväisenä mutusteli omenoita ennen kuin aloitin harjauksen. "Pääset vähän aikaa viettämään aikaasi karsinassa, sinulla kohta alkaa tunti", höpöttelin hevoselle. Laitoin Enkelin karsinaansa, annoin vähän heiniä sinne ja pakkasin tavarani lähteäkseni kotiin. Kävin vielä viimeiset rapsutukset antamassa Enkelille. 

Sinten kommentti

Tallivintin kätköistä voi löytää ihan mitä tahansa! Siellä on varmasti paljon sellaistakin tavaraa, joiden olemassaoloa en enää edes muista. Pitäisi joskus tehdä siellä kunnon inventaario, ties mitä arvokkaita muinaismuistoja sieltä voisi löytää! Ja niin, vihdoin Metsis voisi rikastua...

Ihana tarina! Hauska kuvailutapa sai hymyn nousemaan usein huulille, ja tarinaa oli oikein mukava lukea. Olit onnistunut lisäämään ekstratehtävän vaatimat sanat hyvin tekstin sekaan, ja ne elävöittivät tarinaa entisestään. En löytänyt korjattavia virheitä, tosi hieno juttu!

18,90v€

[Julia]

Olipa kerran synkkä ja myrskyinen ...

---

"Hei pikkuinen", puhelin Enkelille kun olin saanut sen kiinni laitumelta. Ilma oli aivan kammottava. Ulkona oli ehkä seitsemän astetta plussan puolella, vettä tuli vaakasuorassa tuulen kanssa. Onneksi hevosille oli laitettu kolmiseinänen katos, olihan se parempi kuin ei mitään. Lähdimme Enkelin kanssa reippaasti kävelemään kohti tallia ettemme kastuisi kovin paljoa. "Olipas hyvä kun laitoin kumpparit jalkaani", ajattelin kun upposin lähes nilkkoja myöten mutaan. Enkeli koikkelehti vierelläni mahdollisimman nopeasti ettei kerkeäisi upota sinne. 

Kiinnitin Enkelin käytävälle kiinni, aivan kuten ennenkin. "Oletpa omituinen hevonen, eikö ne yleensä pidä harjauksesta?" kysyin Enkeliltä kun rivakasti harjasin sitä läpi pölyharjalla. Enkeli osoitti jo turhautumisen merkkejään: lattian kuopiminen ja pään viskominen. "No, sitten meitä on kaksi omituista", hihittelin samalla rapsutellen vaaleanrautiasta suomenhevostammaa. Kävin kaviot läpi, ja onnekseni jaloissa ei ollut mitään: olin päättänyt osallistua Metsiksessä järjestettäviin koulukisoihin kesäkuun lopussa. Luokkana meillä oli helppo C. Enkelille sen luulisi olevan helppoa kauraa, mutta minulle varmaan ihan sopiva. Hyräillen lähdin hakemaan satulaa ja suitsia. Otin Enkelin ruskean koulusatulan ja ruskeat suitset, ja kävin viemässä ne Enkelin lähistölle suitsikoukkuun ja satulatelineeseen. Aivan kuin tyhjästä päähäni muistui se, että olin ostanut Enkelin koulusatulavyölle valkoisen teddystä valmistetun pehmusteen. Hain sen kaapistani, ja laitoin sen satulavyöhön kiinni. "Noin, nyt on pikkuisella tylleröllä pehmoinen satulavyö, ei pitäisi hiertää ainakaan" kerroin tammalle, mikä näytti kuuntelevan minua. Nostin satulan selkään, asettelin sen oikealle paikalle ja kiersin toiselle puolelle suoristamaan satulahuopaa. Samalla laskin satulavyön alas, ja kiristin sen ensimmäisille rei'ille. Seuraavaksi siirryin suitsiin. Aukaisin riimusta turpahihnan ja napsautettavan turpahihnan. Laitoin ohjat kaulalle, jonka jälkeen aloin pujottamaan kuolaimia suuhun. Enkeli ei aivan helposti suutaan aukaissut, joten laitoin sormeni tamman hammaslomaan, josta se sitten enemmän tai vähemmän vastahakoisesti suunsa aukaisi. Samalla nostin poskihihnoista suitsia ylemmäs. Otin toisella kädellä kiinni niskahihnasta, jonka vedin Enkelin korvien taakse. Se veti korvansa luimuun, hirveästi ei tainnut arvostaa korvien häpelöintiä. "Noo äläs luimi minulle, nämä ovat vain niitä juttuja mitkä on välttämättömyyksiä, aivan kuten harjauskin", puhelin samalla. Enkeli henkäisi syvään, aivan kuin sanoen: "Joo joo, minä suostun sitten tämän kerran." Kiristin leukahihnan ja turpahihnan sopivan kireiksi, ennen kuin kävin reiällä kiristämässä satulavyötä. Tarkistin jalustimien pituudet, jotka vaikuttivat minulle sopivilta. Saisin tehtyä hienosäätöä selässäkin jos olisi tarve. Hain kypäräni ja vaihdoin kumpparini jodhpureihin ja chapseihin, ja menin takaisin ratsuni luo. Irrotin Enkelin, ja lähdimme kohti maneesia. Olisi aivan liian kamala ilma mennä kentällä.

Astelimme maneesiin sisällä, ja siellä olikin Rosan suuren puoliveriori Brunon kanssa treenaamassa. "Hei, eihän haittaa jos tulemme Enkelin kanssa tänne?" kysäisin. Rosan vastasi kieltävästi, eli emme olisi haitoksi. Ennen selkään nousemista tarkistin satulavyön kireyden, joka vaikutti sopivalta. Nousin rampilta selkään, ihan vain itseäni, satulaa ja Enkelin selkää säästääkseni. Ratsastin vielä kaartoon laittamaan jalustimet oikean pituisiksi. Ne olivat ehkä reiän tai pari turhan lyhyet minulle. Oli ihanaa tietää, etten ollut ainoa kääpiö! Annoin Enkelille pohkeita, jolloin se lähti aika laiskaan käyntiin uraa kohti edeten. Annoin vähän enemmän pohkeita, ettei tyllerö kompastuisi jalkoihinsa. Bruno ja Rosan nostivat laukan, joten päätimme siirtyä pois tieltä uralta keskemmälle. Ei olisi mukavaa jäädä tuollaisen jätin jalkoihin. 

Onneksi olin kotona hieman netistä vilkaissut mitä Helppo C -rataan kuuluisi, joten aloimme käydä niitä läpi. Yksi niistä asioista oli harjoitusravi. Nostin ravin, ja keskityin istumaan mahdollisimman hyvin satulassa. Muistin jopa nojata taaksepäin, enkä enää könöttänyt eteenpäin! Teimme voltteja muutaman kappaleen, ja vaihdoin täyskaarrolla suuntaa. Huomasin kun Bruno ja Rosan lähtivät pois maneesista. Rosan vilkutti minulle, ja nyökkäsin vastaukseksi. Siirryimme uralle, ja hidastin käyntiin. Lisäsin hieman askelta vähän antamalla pohkeita. Mielestäni Enkeli lisäsi ihan mukavasti. Tästä pysäytin Enkelin, joka pysähtyi kyllä, vaikka menohaluja olikin aika paljon. Kokeilin peruuttamista. Tein muutaman pidätteen, josta tamma ymmärsi lähteä peruuttamaan. "Tosi hieno tyttö", kehuin tammaa kaulaa silitellen. Nostin taas ravin, josta aloin sitten kevennyksessä lisäämään hieman ravia. Tunsin, kuinka Enkelin askeleet venyivät pidemmiksi ja pidemmiksi. Aivan yhtäkkiä, kuului aivan tajuton rymähdys ja Enkeli säikähti. Tamma lähti aivan täysin käsistä ja lähti vetämään kamalaa pukkilaukkaa. Pysyin mukana ehkä viiden pukin verran. Kuudes pukki oli jo sitä luokkaa, että etujalat lähti vähän takajalkojen jälkeen mukaan pukkiin, mistä lensin - yllätys, yllätys - tutustumaan maneesin hietikkoon. Ei, en löytänyt sieltä tälläkään kertaa ihan mitään. Suhteellisen kivuttomasti laskeuduin hietikolle kyljelleni. Enkeli edelleen laukkaa ympäri maneesia aina välillä muutaman pukin nakaten. "Enkelii! Tänne!" käskin. Tamma pysähtyi ja katseli minua aivan varmasti miettien jotain, ehkäpä näin: "Sinne meni muori, hah! Ihmislapsi näyttää kyllä siltä, etten tule saamaan herkkuja. Ehkä on viisainta että menen sinne, en voi missata minun porkkanoita!". Enkeli hitaasti käveli luokseni, ja lähdin taluttamaan sitä rampille kiivetäkseni takaisin selkään. Ei mennyt pitkään, kun Sinte tulee maneesiin: "Säikähtikö Enkeli tuota ryminää?" "No sen verran että päädyin taas vaihteeksi maneesin hietikkoon", kerroin. "Auts, eihän sattunut? Mutta hyvä että olet takaisin selässä ettei jää pelkoa. Tosiaan, puu kaatui lähistöllä kovan tuulen takia, sen takia tuo kamala ääni", Sinte kertoi. Hetken päästä hän jatkoi: "Mutta annan jäädä teidän treenaamaan, hyvissä ajoin olet aloittanut!". Sanoimme heipat, ja jatkoin treeniä. Kävelimme vähän aikaa, lisäilin ja lyhensin Enkelin askeleita. Sen jälkeen tein puolipidätteen, ja annoin laukka-avut Enkelille, joka nosti kivan pyörivän laukan. Käännyimme keskiympyrälle, jonka suoritimme. Jatkoin suoraa uraa pitkin, jossa keskityin pitämään vauhdin sopivana. Ei liian etanamainen, muttei mikään leopardimainenkaan. Tein voltteja, pääty-ympyröitä ja kiemurauria. Hidastin raviin, vaihdoin suuntaa ja nostin uudestaan laukan. Sama toistui toiseenkin suuntaan. Hidastin raviin, ja kevensin tahdissa. Annoin Enkelille vähän pitempää ohjaa, ja tamma alkoi venyttämään kaulaansa. Pärskien Enkeli meni tahdikasta ravia, rentouttaen itseään. Hidastin käyntiin, ja annoin mennä ihan pitkällä ohjalla. Kehuin Enkeliä paljon taputtelemalla ja silittelemällä. "Hirmu näppärä olet", sanoin hymyillen. 

Talliin tullessamme siellä oli hälinää. Tunti oli alkamassa, ja onnekseni kukaan ei kaivannut Enkeliä. Saisin hoitaa ja rasvata sen varusteet rauhassa ilman hirveää häslinkiä. Kun paikkamme käytävältä vapautui, vein Enkelin siihen ja kiinnitin sen. Aloin riisumaan varusteet. Otin satulan pois selästä, ja huomasin että satulahuovan ja -vyön muotoisesti meni hikiläikkä. "Voi pieni kun hikosit, pitää pyyhkiä ne pois", sanoin ennen kuin kävin viemässä satulan satulahuoneeseen. Otin suitset pois, ja käväisin pesaisemassa kuolaimet huolellisesti, etteivät ne hankaisi suupieliä auki. Palasin takaisin Enkelin luo. Tarkistin jalat, ettei Enkeli vain olisi rytäkässä niitä vahingoittanut. Kaikki näytti olevan ihan kunnossa, joten hain sankon ja jonkinnäköisen rätin. Laskin sankkoon haaleaa vettä ja menin Enkelin luo. "Tämä vaatii sinulta kyllä kärsivällisyyttä, tiedän ettet pidä tästä", kerroin. Enkeli taas tuhahti, ja jatkoi nuokkumistaan. Kostutin rättiä vedessä ja aloin hankaamaan hikiläikkiä. Aikani kun olin niitä puhdistanut, olin tyytyväinen ja kävin viemässä sankon pois ja rätin kuivumaan. 

"No niin, menehän nyt sinne kavereidesi tykö!" sanoin Enkelille kun vein sitä laitumelle. Tamma halusi ihan välttämättä jäädä jutulleni portin ääreen. Vettä ei onneksi satanut enää, tuulikin oli jo hellittänyt. Onneksi. Yksinään tuollainen rytäkkä ei olisi niin paha, mutta jos siellä olisi ollut muutama muu lisäkseni niin se olisi ollut vielä vaarallisempaa. Halasin vielä Enkeliä ennen kuin lähdin takaisin talliin. 

Talliin palatessani menin satulahuoneeseen, hain sankon ja rätin, millä puhdistaisin ensin suitset ennenkuin laittaisin rasvaa päälle. Päätin jättää suitset purkamatta, joten vain päällisin puolin rasvasin ne. Siirryin satulaan, ja huomasin kuinka vastinhihnat oikein imaisivat rasvan itseensä. Aikani varusteita hinkattuani päätin vilkaista satulahuopaa. Se oli aika koppurainen jo hiestä ja karvasta, joten vein sen pesukasaan. Tai, vuorihan se jo oli. Otin kaapista uuden huovan, jonka laitoin satulaan kiinni. Vein varusteet paikoilleen ja palasin pesuvuoren ääreen. "Ehkä Sinte ei minulle suutu, jos laitan nämä pyörimään", pohdiskelin. Päätin ottaa riskin, ja laitoin pesuaineen pesukoneeseen ja laitoin sopivan määrän saman sävyisiä huopia koneeseen. Laitoin pesulämpötilaksi neljäkymmentä astetta, ja laitoin hellävaraisen ohjelman päälle. Etsin käsiini paperin ja kynän ja kirjoitin lapun pesukoneen päälle: "Hei! Ajattelin ettei haittaisi, jos pistäisin pesukoneen pyörimään, likaisten huopien vuori oli jo kasvanut isoksi! Kuten huomaa, pesulämpötila on 40 celsiusta ja hellävarainen ohjelma. Pesuainettakin laitoin hillitysti. Toivottavasti asia ei haittaa! -Julia". Jätin lapun pesukoneen päälle, ja vähän siistin yleisesti tiloja, ennen kotiin lähtöä.

Sinten kommentti

Kesäkuussa ei ole juurikaan aurinko paistanut! Tuntuu, että kesäkuukin voidaan kohta lukea kevätkuukaudeksi - viime juhannuksenakin satoi lunta ja rakeita... pöh! Odottelen innolla niitä heinäkuun helteitä. Onneksi suhun ei sattunut vaikka Enkeli säikähtikin lähistöllä kaatunutta puuta. Musta on hyvä että aloititte kisoihin treenaamisen jo ajoissa: kannattaa muistella rataa ja kisojen lähestyessä kokeilla, osaatko jo ratsastaa sen ulkomuistista.

Virheetön tarina! Välillä kappaleet olivat melko pitkiä, ja se teki tekstin lukemisesta hieman hankalaa. Kokeile pitkien kappaleiden lyhentämistä seuraavassa tarinassa Tarina oli myös virheetön, eikä mulle jäänyt mitään sen kummempaa korjattavaa.

18,50v€

[Julia]

Rasvanpolttoa kääpiön kera

---

Nautin ihanasta kesäpäivästä laidunkaverini Ellun kanssa. Olihan täällä tottakai seuranamme muitakin, esimerkiksi Myy. Myy oli ihan pieni ponin kuvatus, eikä yhtä suuri ja kaunis kuin minä. Tosin hoitajani kyllä sanoo minua pikkuiseksi, pyh ja pah! Yksi asia meitä sen pikkuruisen pallon kanssa yhdisti - rakkaus ruokaan. Kohotin pääni, kun joku huusi nimeäni laitumen portin luota. Kappas, lettipää hoitajani! Ehkä sillä oli taas jotain namia minulle, täytyypä mennä katsomaan. Lähdin tallustelemaan lettipäätä kohti. Se kävelee minua kohti, ja sillä on taas tuo narun kappale mukana, minkä se survoo riimuuni kiinni. Jahas - taas näköjään pistetään rasvaa palamaan. Onhan se kumma kun ei anneta rauhassa laitumellakaan viettää kesäpäivää. 

Napsautin riimunnarun kiinni Enkelin vaaleanpunaiseen riimuun. Rapsuttelin hoitohevostani vähän aikaa, ennen kuin lähdin taluttamaan sitä kohti tallia. Tänään olisi suunnitelmana pientä maastakäsittelyä, ehkä jopa agilitya? Mistäpä sitä tietää. Ratsastushan on tietysti mukava lisä, mutta kaikista mukavinta on touhuilla muuten vain hevosen kanssa ja rakentaa luottamusta. Tai sitten puuhailen Enkelin kanssa ja ilman satulaa kävisin maastossa? Vaihtoehtoja riittää, saa nähdä mikä niistä toteutuisi. 

Voi ei, nyt se laittoi kiinni tähän käytävälle minut. Hei, lettipää! Et kyllä ala tökkimään niillä jutuilla minun upeaa sileää karvaani! Hmh, en pidä tästä. Kaikennäköistä ihmiset keksiikin viattomille pienille luontokappaleille. Ehkä se tajuaisi lopettaa jos viskon päätä ja kuovin lattiaa? No ei näköjään. Harjaa sitten, kunhan et jää aikailemaan turhia. Tuhahdin, ja laskin pään alas. No nyt se kopeloi jalkojani sen koukun kanssa. Ai mitä, nostaa muka pitäisi? No, ehkä minä nostan... 

"Enkeli, olepas kunnolla!" komensin tammaa, kun se alkoi heiluttamaan jalkaansa kun koitin puhdistaa kavioita. "Tämä on viimeinen kavio, sitten on ohi", kerroin. Tyttönen puuskahti, ja selkeästikin luovutti. "Ehkä minun pitäisi selvittää vähän harjaasi ja häntääsi?" ehdotin Enkelille. Tämä vilkaisi minua, ja puuskahti uudestaan. Älykäs tamma, ajattelin. Kaivelin harjasankosta Enkelin kamman, jolla alkaisin selvittämään jouhia. Pitäisi ostaa jokin kivan näköinen harjapakki, tämä sankko on aika tylsä ja epäkäytännöllinen, pakissa saisi harjatkin jotenkin järjestykseen, eikä aina tarvitsisi kääntää koko sankkoa ympäri. 

Hei, nainen! NYT loppuu se minun karvojen repiminen, ole hellävaraisempi! Varoitukseksi kolauttelin hampaita. Lettipää hellensi otteitaan tämän jälkeen. Ei tämä lettipää nyt aivan tyhmimmästä päästä ole. Ratsastaessakaan ei kauheasti revi suutani mitä ominaisuutta arvostan kaksijalkaisissa. Aikansa kun lettipää näpräsi harjaani, hän siirtyi häntääni. Hoitaja teki ihan fiksun teon, siirtyi sivulle selvittämään pientä jouhituppoa kerrallaan. Jokin ilkeämpi tapaus kuin minä olisi voinut vähän monottaa. Eihän tämä nyt niin kamalaa ole, höpötteleekin vielä samalla. Kääntelen korviani äänen mukaan. Ystävällinen ääni, eikä selkeästikään tarkoita pahaa. Välillä tosin saattaa tehdä jotain mistä en pidä, mutta mahdollisimman äkkiä korjaa tilanteen. Lettipää vei pois kamman, mikähän nyt odottaa?

Kävin hakemassa suitset varustehuoneesta, jossa törmäsin pienen shettistamman hoitajaan, Tepaan. Kysyin häneltä, että haluaisikohan hän lähteä mukaani ihan rennolle maastolenkille ilman satulaa. Tepa vastasi myöntävästi, ja sanoi ajatelleensa että lähtisi käymään maastossa. Hän tosin sanoi laittavansa satulan, joten ajattelin että ehkä minäkin sitten laitan. Otin varusteet ja lähdin Enkelin luo. 

Se tuo mukanaan istuinta ja päähän laitettavia juttuja missä on se rautamötikkä mikä tulee suuhun. Kuten ajattelinkin, rasvanpoltto odottaa. Lettipää survoo peukaloaan hampaideni välissä olevaan tyhjään kohtaan, mihin mötikkä tulee. Aukaisen suuni ja otan ne ihan kiltisti suuhuni. Pidän työnteosta, mutten rautamötikästä. Se hidastaa menoani ja on kivulias jos selässä keikkuja kovin paljon kiskoo. Nyt se laittaa istuimen selkääni. Suoristapa se huopa, se painaa ikävästi! Oi kiitos, arvostan tekoasi. Voi ei, nyt on vyön vuoro. Onneksi siinä on pehmuste, paljon mukavampi nyt kuin ennen pehmustetta. Nyt se lähti pois. "Minne sinä menet?" hirnun perään. Menee hetki, ja lettipää tulee takaisin jonkin sortin ruokasankko päässään. Ihmisten hömpötykset..

Lähden taluttamaan Enkeliä rampille päin. Tamma asettui siihen ihan nätisti, ja menin selkään. Annoin vähän pohkeita, ettei olla haitolla jos joku muukin tarvitsee sitä. Kiristin vielä hiukan vyötä ennenkuin lähtisin liikkeelle. Huomasin Tepan ja Myynkin saapuvan jo, olihan se mukavaa saada seuraa maastoonkin. Kun Tepa oli kiivennyt ratsunsa selkään, lähdimme pikkuhiljaa kohti maastoa.

"Katsohan, kääpiökin saapunut huudeille!" hörisin  ponille. Tämä mulkaisi minua, muttei onneksi ottanut heittoani tosissaan. En haluaisi tuntea noita hampaita takalistossani. Tosin eihän se edes yltäisi.. Naureskelin mielessäni mielikuvalle. Omasta mielestäni olin kaikista suurin ja viisain - ainakin sen aikaa, kun se ruunikko jättiläinen ei ole lähettyvillä. Köpöttelimme eteenpäin, annoimme mennä Myyn edellämme. Ratsastajamme höpöttelivät jotain, ja välillä kuului hurja naurun remakka, kun kääpiön hoitaja kertoi tarinoita Myystä. No, onhan se kyllä ihan vekkuli tapaus, kunhan vain kiusoittelen. Tunsin paineen kyljissäni, josta tiesin siirtyä vähän reippaampaan askellajiin. 

Kevensin Enkelin rauhallisen ja suhteellisen tasaisen ravin mukana. Katselin ehkä hieman kauhuissani edellä menevän ponin tikittävää ravia. "Miten olisi laukan aika?" Tepa ehdottaa. Vastaan myöntävästi, ja ensin Tepa nostaa Myyllä laukan, jonka jälkeen minä ja Enkeli. Myy oli yllättävän nopealiikkeinen pikkuponiksi, mutta Enkeli pian harppoi Myyn kiinni. Pidimme laukan hillittynä, ettei jokin ylimääräinen muuttuja tulisi tielle.

Laukkasin innoissani, mutta selässä keikkuja teki puolipidätteitä sen verran roimasti, etten voinut lähteä näyttämään kuinka nopeaa oikeasti pääsen. Kääntelin hieman korviani, metsästä kuului outoa ääntä. Aivan yhtäkkiä kuitenkin tapahtui: tielle hyppäsi jokin vanha miespuoleinen kaksijalkainen jonkun kepakon kanssa. Tämä karjui kuin leijona, ja säikähdin kääpiön kanssa.

"Minkä takia teidän pitää noiden kaakkienne kanssa tulla tänne?!" mies huutaa. Kerkesimme pysähtyä ihan sopivasti ettei aivan menty miehen päältä. Hän oli vanha, pukeutunut aika vanhoihin vaatteisiin eikä selkäkään ollut enää mikään kamalan suora. Katkeran oloisesti hän huusi meille milloin mitäkin. Enkeli ja Myy onneksi säilyivät rauhallisempana kuin luulin, Enkeli oli vain vähän käyttänyt etusiaan ilmassa ja ottanut pari askelta vähän takapakkia. Katselimme Tepan kanssa vähän hämmästyneenä toisiamme, ja sanoin: "Otetaanpas nyt ihan rauhallisesti, ja tehdään molemmille hyvä ratkaisu: me lähdemme nyt tästä sitten takaisin ja sinä lähdet myös takaisin sieltä mistä tulitkin", sanoin vakaasti. Oikeasti olin aika jännittynyt, aivan uusi tilanne. Murahdellen mies lähti takaisin metsään päin, ja me käännyimme ihan suosiolla takaisin tallille.

Kaikennäköistä kaksijalkaista se maa päällään kantaa, pohdin kääpiön kanssa. Onneksi otimme tyynenrauhallisesti tilanteen. Löntystelimme takaisin tallia päin. Vaistosin, että selässä keikkujani oli aika jännittynyt tilanteesta. Olisin voinut ottaa ilon irti mutta jätin tekemättä. Enhän minä sentään ilkeä ole. Kun olimme tallipihalla, keikkujat tulivat alas selästä ja lähtivät taluttamaan meitä eri suuntiin kohti tallia. 

"Olipas jännittävä reissu", puhelin Enkelille. Tämä pörisi minulle vastaukseksi jotain. Otin varusteet pois ja vein ne takaisin varustehuoneeseen. Juuri kun olin laittamassa niitä paikoilleen, joku tyttö tuli luokseni ja kysyi: "Hei, onko nämä Enkelin varusteet?" "Juu, ovat ne", vastasin. "Voisitko tulla kanssani laittamaan ne, minulla alkaa tunti vartin päästä?" tyttö kysyi. Vilkaisin tuntilistaa ja vilkaisin rannekelloani - olipa ajattelematonta minulta kun en muistanut tarkistaa tuntilistaa. "Joo, tottakai voin auttaa!" vastasin, ja vilkaisin mitä tunnilla tehdään. Olisi estetunti, joten vaihdoin satulan ja pyysin tyttöä ottamaan jännesuojat mukaansa. Hän otti upouudet pinkki-mustat suojat, jotka olin ostanut Enkelille. 

Nyt lettipääni mukana oli jokin tyttö sekä varusteet. Ei nyt sentään, joudunko uudestaan liikkumaan?! Tuhahdan, kun hoitajani laittaa istuimen taas selkääni, tällä kertaa se on tosin erilainen. Olikohan nyt vuorossa vähän vauhdikkaampaa kuin jokin kouluväkertäminen? Otin kiltisti kuolaimet takaisin suuhuni, ja katselin kun lettipää laittoi suojat etusiini. Loistavaa, nyt pääsen pomppimishommiin, myhäilin mielessäni. Ennen kuin vieras tyttö lähti taluttamaan minua pois, lettipääni sanoi että lähtee pian kotiinsa, joten pyysi häntä hoitamaan minut tunnin jälkeen. Vieraampi tyttö nyökkäsi, ja sanoi että se onnistuu tottakai. Lettipää tuli rapsuttelemaan minua vielä, ja sen jälkeen haki reppunsa ja lähti kävelemään poispäin. Hirnahdin vielä heipaksi perään, ja lettipää kääntyi katsomaan minua.

Sinten kommentti

Olipa hauska idea kirjoittaa tällainen tarina, jossa kuvataan vuorotellen hevosen ja ihmisen ajatuksia Kun hevosen mietteitä alkaa todella pohtimaan, voi löytää syyn moneen huonoon käyttäytymiseen. Harmillisinta on tietenkin se, ettei ihmiset ja hevoset oikeasti puhu samaa kieltä! Ihana kuvailu ja pieni huumorin ripaus nosti hymyn huulille

Virheetön teksti, jolla riitti pituutta! Mielestäni oli oikein hyvä ajatus, että olit kursivoinut Enkelin mietteet, jotta lukijan on helpompi ymmärtää kertojan vaihtelut. Hienoa!

18,90v€

[Minkki]

Enkeli päätti tänään oikein tanssia kameralle!



Sinten kommentti

Enkelihän oli oikein poseeraustuulella Olet onnistunut kuvaamaan kauniisti tamman esiintymisen ja vielä rauhallista metsämaisemaa vasten. Sulavaliikkeinen tamma on tässä ihan elementissään, vaalea harja tekee kuvaan kauniin korostuksen.

Käytät värejä pehmeästi ja piirroksissasi on käytetty kauniita, toisiinsa hyvin sopivia värisävyjä

14,50v€

[Julia]

Kengittäjän vierailu

---

- Joo, kiitti moikka! huikkasin bussikuskille lähtiessäni bussista. Vielä vähän matkaa, niin pääsisin taas nuuskuttelemaan hevosten hajua. Nopeutin askeleitteni tahtia, kun vettä alkoi tihuuttamaan enemmän ja enemmän. Hetken päästä saavuin tallille. Katselin pikaisesti ympärilleni, ja näin Sinten vetämässä koulutuntia. Katselin pidempään, ja huomasin Enkelin kentällä. Kävelin kentän reunalle seuraamaan tuntia hetkeksi. 
- Ai hei, suakin näkee täällä! Sinte tuli juttelemaan minulle kun huomasi minut. Valittelin kiireistäni, joihin Sinte nyökkäsi ymmärtävästi. Sinte jatkoi opetusta, kun itse lähdin talliin. Menin Enkelin karsinalle, ja vilkaisin ruokakuppia ja juoma-astiaa. Ne näyttivät aika törkyisiltä, joten päätin että samahan ne olisi putsata. Kävin hakemassa toimistosta tiskiharjan ja vesisankon ja palasin takaisin karsinalle siivoilemaan. 

Havahduin, kun kuulin kavioiden kopsetta käytävältä. Vilkaisin karsinan seinän yli ja näin kun Enkeli laitettiin käytävälle riisuttavaksi varusteista. Kävin viemässä tiskiharjan ja sankon takaisin toimistoon ja palasin Enkelin luo. 
- Miten meni tunti? kysyin ratsastajalta. Enkelillä oli kuulemma ollut oikein hyvä päivä, eikä merkkiäkään normaalista venkuilusta. Naurahdin, ja rapsuttelin tammaa kaulasta. Juttelimme ratsastajan kanssa niitä näitä Enkelistä ja ylipäänsä ratsastuksesta. 
- Jos sua ei haittaa, niin voisinkohan puhdistaa nää Enkelin varusteet? ratsastaja kysyi. Vastasin myöntävästi, neuvoin mistä löytyy mitäkin ja ehdotin, että voisin harjata Enkelin hänen puolestaan jos kerta putsaat varusteet. Tyttö hymyili ja lähti putsaamaan varusteita, kun itse jäin harjailemaan Enkeliä. Selkeästikin Enkeli oli aika väsynyt, kun ei jaksanut kiukuta harjaamisesta, korvat vain lepsottivat sivuille ja alahuuli lörpätti. Alkaessani putsaamaan kavioita, huomasin että vasemman etujalan kenkä oli irtoamaisillaan. Laskin sen maahan, ja lähdin etsimään Sinteä. Hänet löysin toimistostaan, ja kerroin asiani. Sinte lähtikin heti mukaani, ja vilkaisi Enkelin kenkää. 
- Tätä on aika vaikea enää lyödä takaisin.. Pitänee soittaa kengittäjälle että pääsisikö hän näinkin lyhyellä varoitusajalla käymään täällä. Jätä vain Enkeli karsinaan, Sinte käski. Nyökkäsin, ja puhdistin loput kaviot. Niissä oli kengät tukevasti kiinni - onneksi. Talutin Enkelin takaisin karsinaansa, laitoin oven kiinni ja aloin lakaisemaan tallikäytävää. 
- Se kengittäjä tulee pian, kerkeäisitkö odottamaan sen? Minun pitäisi lähteä käymään omilla asioillani, enkä millään pysty perumaan niitä, Sinte kysyi. Nyökkäsin, tottakai minulle sopii tämä! 

- Olikos täällä jossain se irtokenkäinen hevonen? kengittäjä kuikisti ovelta ja kysäisi toimistosta. Istuin siellä sohvalla puhelinta selaillen ja Sinten karkkeja syöden. 
- Joo on, minäpäs tulen näyttämään sen, sanoin ja nousin sohvalta lähtien kävelemään Enkelin karsinaa kohti. Talutin Enkelin käytävälle, ja kiinnittelin tyttelin kummaltakin puolelta. 
- Se on toi vasen etunen missä meinaa se kenkä olla irtoamaisillaan, kerroin. Kengittäjä nyökkäsi, ja nosti Enkelin kavion. Kengittäjä katseli sitä hetken ja sanoi tämän olevan ihan vain viiden minuutin homma lyödä se takaisin. Mies lähti hakemaan autostaan tarvittavat välineet, ja alkoi naputtelemaan kavioa. Rapsuttelin samalla Enkeliä, ja seurailin miehen tekemistä. Ollessaan valmis, mies kehui Enkeliä ja antoi sille porkkanan. Kiittelin häntä, ja sanoimme heipat toisillemme. Muistelin, ettei hevosia enää laiteta laitumelle, joten jätin Enkelin karsinaansa. Siistin tallia vielä yleisesti, ennen kuin lähdin takaisin kotiin.

Sinten kommentti

Hyvä että huomasit kengän irronneen. Hyvä ettei kenkä ollut kokonaan irronnut! Irtokengät ruohikon seassa voivat satuttaa muita hevosia, sen takia ne olisi hyvä etsiä pois laitumilta. Kiitos kun jäit odottamaan kengittäjää ja katsomaan että kaikki sujuu hyvin Nyt on taas kengät kunnossa!

Lähes virheetön tarina. Muutamissa lauseissa oli vähän hassuja sanajärjestyksiä, esim. "Hänet löysin toimistostaan, ja kerroin asiani." -> "Löysin hänet toimistostaan ja kerroin asiani" (pilkkua ei tule ennen ja-sanaa, sillä molemmissa lauseissa on sama tekijä (minä löysin - minä kerroin).

vesisankon
-> vesisangon (vesisanko, vesisankoa, vesisankoon, vesisangon, vesisangolla... kts. taivutusohje)

tihuuttamaan
-> tihuttamaan (vettä tihuttaa)

16,30v€

[Venla]

Tutustumista ja ratsastusta

Tullessani tallille bussilla mietin vain kuinka ihanaa olisi sitten kun saisin vähän ajan päästä oman auton ja ajokortin! Ei tarvitsisi enää miettiä, että tuleekohan bussi tälläkertaa ajoissa perille. Laskeuduin bussista ja kävelin reippaasti talliin. Tänään olin ajatellut ratsastaa Enkelillä. Olin juuri viemässä kaikkia tavaroitani kaappiini, kun näin jonkun puuhailevan Enkelin karsinan edessä. Menin siis katsomaan.

- Moi, huikkasin , kun saavuin tytön luo.
- Moi...en ookkaan nähnyt sua täällä ennen, mut siis mä oon Julia, tyttö sanoi.
- Joo, mä oon Venla, uus työharjottelija tääl, sanoin ja katsahdin Enkelin karsinaan.
- Okei, Enkeli on mun hoitsu, mua vaan ärsyttää, kun en kerkiä tänään ratsastaa sillä, se raukka ei saa liikuntaa, Julia sanoi ja lähti pikkuhiljaa pakkaamaan tavaroitaan.
- No mutta sepä sattui, mä olin just aatellut et tulisin kokeilemaan Enkeliä! Voin liikuttaa sitä, sanoin iloisena.
- Oikeastikko...Kiitti ihan sikana. Se voi sit olla vähän kuuma, mut kylhän sä pärjäät! Kiitos kuitenkin hirveesti, Julia sanoi ja halasi minua.
- Eipä mitään, sanoin ja menin hakemaan satulahuoneesta Enkelin varusteita ja harjoja.
Ripustin kamppeet karsinanoven koukkuihin ja avasin karsinanoven.

- Hei Enkeli!
Enkeli höristeli korviaan ja kuopi maata kärsimmättömästi.
- Äläs hätäile, kyllä sää saat huomioo.
Siirsin Enkelin käytävän naruihin ja aloin harjata sitä. Se hermoili ja hössötti jatkuvasti, mutta rauhoittui sitten,kun olin saanut sille kaikki varusteet päälle ja talutin sitä kentälle. Kentällä nousin tottuneesti selkään ja lähdin kävelemään ympäri kenttää. Enkeli käveli tahmeasti ja jäykästi.
- Hei, en päästä sua näin helpolla!
Annoin aktiivisesti pohkeita ja pyysin kävelemään pontevasti. Tein kolmikaarista kiemurauraa. Se sai Enkelin taipumaan hieman paremmin.

Sitten siirryin raviin ja hups vain. Enkeli oli heti, kuin toinen hevonen. Se liikkui sulavasti ja todella reippaasti.
- Pruu, soo, johan sä virkistyit!
Enkeli olisi halunnut vaan yksinkertaisesti juosta ja juosta, mutta rauhoittelin sitä keskittymään tekemiseensä. Teimme ravivoltteja ja lävistäjiä. Hetken kuluttua Enkeli alkoi jo kaartamaan nätisti kaulaansa "alas" eli siitä tuli kuuliaisempi eikä se enää juossut pää ylhäällä minne sattuu. Nyt Enkeli tuntui aivan ihanalta. Todelliselta Enkeliltä! Sitten annoin sen taas huokaista hetken käynnissä. Sen jälkeen siirryin raviin ja pian nostin laukan päädystä ja tein R/S:sään suuren laukkaympyrän. Enkeli kiihdytti vauhtiaan, mutta sain säilytettyä tasaisen ja hyvän tahdin. Tein laukkoja molempiin suuntiin. Keskityin laukassa siis tahdin säilyttämiseen ja laukkaympyrässä taivutuksiin ja ympyrän muotoon. Laukkojen jälkeen otin vielä loppuravit. Tein siinä vielä hieman lävistäjiä ja voltteja. Sitten Enkeli sai vihdoin alkaa loppukäynneille. Annoin pitkät ohjat! Olin ratsstanut n. 1h ja 10min. Enkeli näytti olevan aika tyytyväinen! Laskeuduin selästä ja nostin jalustimet sekä löysäsin vähän satulavyötä. Talutin Enkelin tallin naruihin ja otin siltä varusteet pois. Satulavyö oli täynnä karvaa, harjasin ne pois ja vein satulan paikoilleen. Otettuani suitsetkin Enkelin päästä pois pesin kuolaimet siisteiksi ja kasasin suitset kuntoon. Ripustin ne paikoilleen. Saatuani varusteet paikoilleen harjasin Enkelin nopeasti, mutta tarkasti. Tarkistin myös kaviot. Kun Enkeli oli valmis, vein sen tarhaan. Palasin talliin ja vein mm. harjat paikoilleen. Lakaisin tallikäytävän tallin nurkasta löytyneeltä harjalla. Putsasin vielä muutaman karsinan ja sitten pitikin lähteä odottamaan bussia. Pakkasin siis kamppeeni kasaan ja kävelin hevostarhojen kautta pysäkille.

Sähän satuit tänään hyvin tallille, pääsi Enkelikin kuluttamaan kesällä tullutta heinämahaa työn touhuun. Alkuun tamma tosin taisi olla enemmän vapaapäivän kannalla, mutta parani huomattavasti loppua kohden! Jäykkää ja avuilta karkaavaa hevosta kannattaakin työstää kärsivällisesti juuri kaarilla sekä siirtymisillä. Kolmikaarisella pääsitkin jumppaamaan tasapuolisesti Enkelin molempia kylkiä. Vauhdin lisääminen sai Enkelin oman moottorin vihdoin käynnistymään, jonka jälkeen sinun hommaksesi jäi pitää tahti kurissa; tamma tuppaakin vähän kuumumaan aina laukkatyöskentelystä. Enkeli sai tehokkaan treenin tänään, hyvin ratsastettu!  

Iltapäiväksi Enkeli pääsi tarhaan heppakavereiden kanssa, ja sä jaksoit vielä siivoilla tallia. Metsiksellä onkin superahkerat tallityöntekijät ja hoitajat, joiden ansiosta paikat pysyy tiptop-kunnossa. 


14,50v€
T. ratsastuksenope Leena

[sintti]

Olin tallilla hoitamassa Enkeliä, ajattelin lähteä maastolle. En ole ennen ollut Enkelin kanssa maastossa, joten en tiennyt miten hän käyttäytyy. Pääsimme Enkelin kanssa lähtemään, kunnes huomasin jättäneeni kypärän tallin pöydälle. Jätin Enkelin odottamaan oven viereen ja kipitin hakemaan kypäräni. Tulin ulos tallista huomasin Enkelin syöneen ulkopöydältä kaikki kuivatut leivät. :OO Näin Sinten pihalla aloittelemassa tuntia. -Anteeks Sinte Enkeli söi ulkopöydältä kaikki leivät kun olin hakemassa kypärää. -No ei se mitään tälläkertaa, meillä on niitä varastossa vielä. Katsot vain seuraavalla kerralla mihin Enkelin jätät. Toivottavasti Enkelin maha ei tule kipeäksi.

Huh sinte antoi anteeksi. Pääsemme vihdoin maastoon.
Enkeli kulki hienosti maastossa. Vauhtia kyllä riitti.
Yhtäkkiä puskasta kuului rapinaa, Enkeli pelästyi rapinaa ja laukasi takaisin tallille.  Oli lähellä pudota. Menin sitten karsinaan laitamaan Enkeliä kuntoon. Sain Enkeln vamiiksi seuraavalle tunnille ja menin ystävieni luokse. Ystäväni kertoi olleensa maastossa vähän aikaa sitten ja pysähtyneen evästauolle. Kerroin hänelle mitä minulle oli käynyt. Ystäväni sanoi heittäneensä lehtiä pois hänen huivistansa ja kuullut senjälkeen laukka askeleita pois päin. Enkeli oli säikähtänyt ystävääni.

Sinten kommentti

Voi ei! Onneksi ei sattunut, kun Enkeli säikähti ystävääsi maastoretkellä. Kannattaa olla aina hieman varovainen, kun lähtee uuden hevosen kanssa maastoon: ikinä ei voi tietää, millainen se on luonteeltaan ja miten se käyttäytyy maastossa. Seuraavalla kerralla voisit tutustua Enkeliin enemmän harjaillen ja tallissa hoitaen

Metsiksellä on ollut käytäntönä, että vain yli 200 sanan mittaisesta tarinasta voi saada tarinamerkinnän kaappiinsa. Tässä tarinassa oli vain 169 sanaa, mutta voin joustaa ja antaa siitä huolimatta tarinamerkinnän. Muistathan seuraavalla kerralla tarkistaa, että sanamäärä on riittävä. Sanoja ei tarvitse laskea sormin, vaan siihen on olemassa sanalaskuri: www.laskurini.fi/hyoty/sanalaskuri-merkkilaskuri

"Tulin ulos tallista huomasin Enkelin syöneen ulkopöydältä kaikki kuivatut leivät."
-> Tässä on kaksi lausetta (toinen alleviivattu, toinen kursivoitu), jotka pitäisi erottaa toisistaan pilkun ja rinnastuskonjunktion avulla:
-> "Kun tulin ulos tallista, huomasin Enkelin syöneen..."

8,90v€