Martan päiväkirja

[Sinte]

t. Mratšnyi

budjonnyinhevonen, tamma, 160 cm
om. Kristina

Hoito-ohjeet (tärkeää!)

* asustaa pihattotallissa (yksin/Myyn kanssa)
* maastoratsuksi vain kuivilla kesä-/syysilmoilla kokeneille ratsastajille
* pelkää liukkautta, ulosmenoa vältettävä liukkailla keleillä
* jos ulkona liukasta, tarhaus hoidetaan maneesissa erillisten ohjeiden mukaisesti

[Kristina]

SAAPUMINEN METSÄLAMMEN RATSUTALLILLE 

Matka oli pitkä Saksasta Suomeen asti ja väsyttävä, mutta pystyimme huokaisemaan helpotuksesta saavuttuamme tallin pihalle. Aikaisemmin tamma oli ollut Kristinan tuttavan luona Saksassa suursiittola Delmenhorstissa sen aikaa kunnes löytäisi Suomesta tallipaikan, jossa tammakin saisi omaa rauhaa ja hoitajan itselleen. 

Tamma asteli trailerista uros korvat kauniisti hörössä ja heti ilmoille päästäen raikuvan hirnahduksen, naurahdin samalla ja mumahdin tammalle: "Hei kamu, me ei olla nyt kisapaikalla!" sain vain korskahduksen vastaukseksi. Tulimme 11 aikaa illalla vasta perille ja muu tallin väki nukkuikin jo, mutta puhelimen yhteydellä Sinte oli neuvonut minulle minne viedä tamma. 

Etsimme hetken tallipaikkaa, kunnes hoksasin kolmen hevosen pihattotallin. Lähdimme astelemaan tamman kanssa sitä kohti. Kaivoin rutistetun muistilapun taskusta, jossa luki karsina 3. Tungin lapun takaisin taskuihini ja aukaisin karsinan oven ja johdatin tamman sinne. Kuivikkeet oli valmiiksi laitettu ja tammalla odotti raikasta vettä, sekä iso heinäkasa jo karsinassa. Marttakin varmaan ajatteli tällä hetkellä mielessään "Okei okei, ehkä voisinkin viihtyy täällä." ja ryntäsi suoraan mutustamaan heiniänsä tyytyväisesti pärskähdellen. 

Otin tamman päitset, loimen, häntäsuojan ja kuljetussuojat pois. Istahdin hetkeksi tamman viereen seinää vasten nojaamaan ja huokaisin helpotuksesta: "Viimeinkin Martta olemme perillä, täältä emme lähde pois, emmehän?" hetken tamma katsahti minua ja heitti päätänsä tyytyväisen oloisena. Hymähdin ja nousin lattialta "Käyn hakemassa loput tavarat, jookos prinsessa?" No tällä kertaa tamma ei kuullut, eikä nähnyt muuta kuin turpansa alla olevan heinäkasan. Hymyillen lähdin takaisin traileria kohti.

Tyhjensin Martan ja minun ratsastustavaroita trailerista aluksi pihalle ja lopuksi etsin jokaiselle tavaralle omat paikkansa. Saa nähdä kuinka paljon huutoa minä huomenna sitten saan, jos puolet tavaroista on ihan väärässä paikassa. Menin vielä käymään tamman tykönä ja toivotin sille hyvät yöt. 

Sinten kommentti

Kiva että olette Martan kanssa kotiutuneet Metsikseen – ainakin suurin piirtein! Toivon että tamma viihtyy pihattotallissa, järjestelen siihen sellaisia kavereita joita Martta ei stressaa. Jos myöhemmin ilmenee mitä tahansa ongelmia, niin karsinapaikkaa voidaan katsoa uudestaan. Martta asustaa toistaiseksi Myy-shetlanninponitamman vieressä, 3. karsinassa pihatossa ja tarhaa "minitarhassa" numero 9. Minitarha on ihan reilun kokoinen vaikka se näyttääkin pohjapiirustuksessa melko pieneltä.

Mulla on ollut tapana korjata kaikki tarinat myös kieliopillisesti, älä siis ihmettele jos saat joskus lukea korjauksia Niitä ei ole tietenkään pakko huomioida. Kaikista hoitomerkinnöistä saa myös virtuaalieuroja ja tarinamerkinötä, jotka lisätään kaappiin.

16,80v€

[Kristina]

TOTUTTELUA JA PIENTÄ JUMPPAA 

Oli outoa asua taas Suomessa tuntui kun olisin ihan eilen vasta asunut vielä Saksassa ja sitä ennen Venäjällä, no en ollut kumminkaan ainut.. niinhän Marttakin oli joutunut kokemaan kaiken tämän ilmapiirin ja paikkojen muutoksen. Hyvillä mielin lähdinkin tänään tallia kohti ja päätin hieman hoidella ja käydä tekemässä minitreenin tamman kanssa maneesissa, jos se sattuisi olemaan vapaana sillä hetkellä. 

Pikku hiljaa olemme tottuneet tallin arkeen ja saa nähdä milloin Martankin ensinmäinen tunti koittaa jonkun muunkin, kuin minun kanssani. Ensiksi ajatuskin oli kauhea, että Martta joutuisi tunneille ja kaikki työ mitä olen tehnyt tamman kanssa pilattaisiin. Mutta Sinte sai minut vakuuteltua hyvin siitä, että hän hallitsee asian ja tietää kyllä katsoa sopivan tasoiset ratsastajat itse kullekkin. Hetken arvioinkin tätä nais ihmistä ja kyllä kyseisestä henkilöstä uhkui semmoinen matriarkaalisuus, että uskoin häntä. Ainakin vielä tamma on saanut hyvää kohtelua ja hieman omaksuviakin katseita erikoisesta ulkonäöstään. 

Saavuttuani tallille suuntaisn suoraan Martan tykö ja paijjasin hetken sitä. Hauskaa miten Martta osaakin olla, kuin pikkuinen koiranpentu kun siihen tutustuu. Hetken päätään kiehnättyä tamma käänsi peppunsa minulle ja jatkoi heiniensä syömistä. Aamuruuan tamma olikin jo saanut, enkä voinut moittia tallin palveluja olihan Sinte järjestänyt kaiken tammalle valmiiksi ja kirjoittanut selvät hoito-ohjeet tallityöntekijöille. Törmäsinkin pariin tuntemattomaan kasvoon, jotka hieman katsoivatkin minua kummaksuen. Vaitonaisesti tervehdin heitä, jotenkin oloni vielä oli turvaton ja arka, mutta eiköhän se siitä ylitse mene, kun hetken vietän tallilla aikaa ja tutustun ihmisiin. 

Hyräillen kävelin takaisin tamman suuren vaaleansinisen harjapakin kanssa kohti pihattotallia. Marttakin jopa viitsi hieman kääntää päätänsä heinäkasasta nähdäkseen kuka sisälle talsikaan. Hieman ajatuksissani harjailin tammaa, joka ei ollut yhtään moksiskaan harjauksesta vaan keskittyi täysin syömiseen. Selvitin tamman harjan ja hännän samalla, sekä putsasin kaviot. Tamman hoidettuani kipaisin hakemassa varusteet tammalle, tänään olisikin luvassa hieman rennonpaa treeniä. Itse tykkäsin ratsastaa tammalla hackamorejen kanssa, koska rehellisesti sanottuna ei tamma kuolaimia tarvitse mihinkään ainakaan koulutreenissä, koska se välillä osaa olla oikein laiskanpulskea. Suitsittuani tamman tallutelin sitä kohti maneesia.

Maneesin laidasta otin jakkaran, että pääsisin sitä kautta kipuamaan tamman paljaaseen selkään. Penkin annoinkin jäädä keskelle kenttää ja veisin pois sen sitten samalla kun lähtisimme maneesista. Aloitimme käynnistä pitkin ohjin ja annoin tamman rauhassa venytellä kaulaansa. Kiersimmekin viiden minuutin, ehkä jopa kymmenen minuutin ajan vain käynnissä pitkin ohjin kenttää ympäri ennenkuin kokosin ohjat. Koottuani ohjat kokosin hieman tammaa enemmän alleni ja hain sitä, että se käyttäisi takaosaansa enemmän. Tamma teki työtä sanottua, muttei minusta taas täydellä liekillä niinkuin aina, ikuinen alisuorittaja ... Nostinkin kevyen ravin ja pyrin pitämään askeleen ravissa todella lyhyenä ja rauhallisena, että minullakin olisi mielyttävämpi istua kanssamatkustajana. Tarkkailin itse, että ryhtini pysyisi hyvänä ja kädet paikoillaan. Jatkoimme rauhallisessa ravissa monta kierrosta, kunnes vapautin ohjat pitkäksi. Martan ravi kiihtyi hieman, mutta tiivistin istuntaani jolloin sain askeleen lyhtentymään taas hiukkasen. Irrotin käteni ohjista ja levittelin niitä niinkuin linnut lentoon lähdössä ja pyörittelin harioita. Pari kertaa Martta laskikin käyntiin, mutta pyynnöstä aina nosti taas ravin. Viimeiseksi kokosin vielä ohjat kerran ja otimme pari laukannostoa ennen loppuverkkoja. Loppuveryttelyssä kävelimme taas vain pitkin ohjin kenttää ympäri ennenkuin lopetimme siltä erää. 

Palattuamme talliin tamman kanssa riisuin sen suitsista ja pesin sitä hieman hiestä. Ajankuluksi puhdistin myös tamman suitset ja rasvasin nahkaosion. Myös harjapakki sai hieman uutta järjestystä ja puhdistusta, koska likaa oli yllätys yllätys päässy kertymään taas hiemasen. Loppujen lopuksi kävin hyvästelemässä tamman ja annoin sille omenan palkkioksi päivästä. Lähdinkin tämän jälkeen kotia kohti ja siivoamaan samantien seuraavia paikkoja eli kotiani ... 

Sinten kommentti

Martta on sopeutunut erittäin hyvin Metsälampeen – näinkin nopeassa ajassa! Tamma ei ole vielä niittänyt kunniaa tallilla, mutta sitten kun se oikea – Martan luonteeseen täysin hullaantunut – hoitaja löytyy niin asiaan tulee varmasti muutos. Martta on loistanut kanssasi niin este- kuin koulutunneilla, aivan loistava tamma kertakaikkiaan!

Tarinasi ovat mukavaa luettavaa, sopivan lyhyitä pätkiä joita on kiva lukea. Toisinaan tarinoistasi löytyy epäselviä lauserakenteita, joka yleensä johtuu niiden pituudesta. Erityisesti tämän tarinan ensimmäisessä kappaleessa oli lauseita, joita olisi saanut jakaa ronskilla kädellä useampaan osaan:

"Oli outoa asua taas Suomessa tuntui kun olisin ihan eilen vasta asunut vielä Saksassa ja sitä ennen Venäjällä, no en ollut kumminkaan ainut..."
-> "Oli outoa asua taas Suomessa. Tuntui kuin olisin vielä eilen asunut Saksassa ja sitä ennen Venäjällä: en ollut kumminkaan ainut..."

15,80v€

[Kristina]

HUONOJA UUTISIA KOTIRINTAMALTA

Karmea aamu, karmea olo, karmea ilma, karmea päivä. Mikään ei voisi mennä huonommin ainakin sillä hetkellä tuntui olin kuullut nimittäin ikäviä uutisia kotimaastani Venäjältä. Istuin kotona uudestaan ja uudestan lukien saman viestin ihan vain uskoakseni sen todeksi .. mutta en halunnut uskoa en vain halunnut. Siskoni oli sairaalassa auto-onnetomuuden takia ja hänen tilansa oli kriittinen näin äitini oli minulle viestillä kirjoittanut. En voinut lähteäkkään nyt pois, koska en voinut jättää Marttaa yksin uuteen paikkaan ja kaiken lisäksi olin vasta saanut uudelta paikkakunnaltani töitä, mitä työnantajani ajattelisi minusta jos lähtisin? Ja toisekseen kaikki rahani oli mennyt uusiin huonekaluihin ja mistä saisin viisumin sekin oli vanhentunut. Kaikki nämä ajatukset tukkivat pääni ja tiesin mihin mennä rauhoittuun. Aina huonoina hetkinä olen turvautunut Marttaan ja niin tekisin nytkin, koska en tuntenut ketään muuta kuin oman pikku Marttani muuten olinkin ihan yksin vieraalla paikkakunnalla. 

Saavuttuani tallille menin suoraan Martan karsinalle ja halasin tammaa tiukasti, itkin kaikki suruni pois tamman pehmeälle ruskealle karvapeitteelle. "Mitä mä tekisin ilman sua Martta? Sä oot ainut mikä mulla on tääl .. Vain sinä ethä jätä mua yksi ethä?" tamma painoi pehmeästi päänsä selkääni vasten ja huokaisi syvään ihan niinkuin ymmärtääkseni minua .. niin se tekee aina se vaan ymmärtää mua, kun joskus tuntuu et kukaa ei ymmärrä paitsi siis tietysti Martta. Istahdin alas karsinan nurkkaan ja pyyhkin hieman kyyneleitä pois, tammakin seurasi minua perässä ja laski päänsä minun tasolle. Hetken päästä se pistäytyi itsekkin makaamaan maahan, ekan kerran mulla pääsi hymy tänä päivänä. Kuiskasin tammalle: "Niinkuin aina ennekin, minä ja sinä. Aina yhdessä, eiks nii?". Silitin tammani päätä ja harjaa, sekä rupattelin samalla kaikesta sille. Josakin vaiheessa nukahdinkin vahingossa seinää vasten ja heräsin siihen kun Sinte toi Martalle ruokaa. Hätkähdin ja nousin nopsaan ylös, Sintekin katsoi minua hieman kummaksuen sanoen: "Ai hei, miten sä täällä vielä olet?" vilkaisinkin rannekelloa ja se olikin jo 23.00 illasta. Mumahdin vain, että nukahdin ja selitin jonkun järjettömän tekosyyn ja lähdin vaitonaisesti tamman karsinasta pois. Tänään en olisi valmis puhumaan yhtään kenenkään kanssa tai ylipäätänsä tekemään yhtään mitään asioita. Oloni oli hiukan parempi jo, kun sain purkaa tunteitani Martalle, mutta nyt vain odottelisin parempia uutisia kotirintamalta. 

Sinten kommentti

Voi ei, toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja siskosi pääsee pois sairaalasta. Paljon voimia ja jaksamista sulle! Onneksi Martta on lähellä. Hevosille voi puhua ihan mistä vain, ilman että tarvitsee pelätä reaktioita! Välillä tuntuu, että ne oikeasti ymmärtäisivät – ehkä ne ymmärtävätkin?

Tässä oli melko paljon pitkiä lauseita, joita olisi voinut pätkiä reilulla kädellä pilkkuja ja pisteitä käyttäen. Kannattaa aina tekstiä kirjoittaessaan miettiä, olisiko lause parempi vähän lyhyempänä.

"Mikään ei voisi mennä huonommin ainakin sillä hetkellä tuntui olin kuullut nimittäin ikäviä uutisia kotimaastani Venäjältä."
-> "Mikään ei voisi mennä huonommin. Ainakin sillä hetkellä tuntui siltä: olin kuullut nimittäin ikäviä uutisia kotimaastani Venäjältä."

"Aina huonoina hetkinä olen turvautunut Marttaan ja niin tekisin nytkin, koska en tuntenut ketään muuta kuin oman pikku Marttani muuten olinkin ihan yksin vieraalla paikkakunnalla."
-> "Aina huonoina hetkinä olen turvautunut Marttaan ja niin tekisin nytkin, koska en tuntenut ketään muuta kuin oman pikku Marttani. Muuten olinkin ihan yksin vieraalla paikkakunnalla."

lähteäkkään = lähteäkään (lähteä + kään, älä lisää ylimääräisiä kirjaimia)
itsekkin = itsekin (itse + kin)

14,50v€

[milla]

Kirjoita alla oleva vuoropuhelu käyttäen vuorosanaviivaa, kirjoittaen johtolause ennen vuorosanaviivaa.

"Tuletko kanssani kauppaan?" Saana kysyi.
"En taida jaksaa", Sanni vastasi.
"Olet maailman laiskin ihminen, lähdet mukaan, nyt!" Saana huudahti.
"Okei sitten", Sanni myöntyi.

Huokaisin ja aloin kirjoittamaan.
Saana kysyi:
- Tuletko kanssani kauppaan?
Sanni vastasi:
- En taida jaksaa.
Saana huudahti:
- Olet maailman laiskin ihminen, lähdet mukaan, nyt!
Sanni myöntyi:
- Okein sitten.

Kello näytti jo muutamaa minuuttia vaille kellojen soimista, ja koulupäivän päättymistä. Tarkistin kokeeni nopeasti, palautin sen opettajalle, pakkasin reppuni ja jäin istumaan malttamattomana paikalleni. Soikaa kellot jo! Pian kellpt kuitenkin soivat ja pääsimme lähtemään koulusta. Puin nopeasti takin, kengät, kaulahuivin ja pipon päälleni ja lähdin kotiin. Asumme perheeni kanssa ihan koulun lähellä, joten reippaasti kävellessä ei matkaan kestä kuin kymmenisen minuuttia. Kotona vaihtaisin tallivaatteet päälleni, pakkaisin evääni ja heittäisin koulurepun nurkkaan. Loma, niin ihanaa aikaa!

Kävelin tallin avaralla käytävällä. Lueskelin karsinakylttien nimiä kunnes törmäsin Sinteen.
- Öh, anteeksi. En huomannut sinua. Mutisin nolona.
- Ei se mittän. Taidan etsiä Martan karsinaa? Sinte vastasi hymyillen.
Nyökkäsin ja Sinte osoitti aivan tallin perällä olevaa karsinaa. Kiitin ja lähdin kävelemään karsinaa kohti.

Kurkkasin karsinaan ja siellä lepäsi ruskea hepo, jolta puuttui toinen silmä. Avasin karsinan oven rauhallisesti ja kutsuin tammaa nimeltä. Se avasi silmänsä, katsoi kuka tulija oli ja nousi ylös. Martta, tuo kyseinen tamma käveli luokseni ja alkoi haistella kämmeniäni. Se haisteli käsiäni rauhallisesti aika pitkän aikaa, kunnes eksyi tutkimaan taskujani. Ainahan ihmisten taskuista jotain pitää löytyä! Poistun Martan karsinasta ja menin hakemaan sen harjat.

Olin ottanut Martan käytävälle ja harjailin sitä rauhallisesti pehmeällä pölyharjalla. Martta tuntui selvästi nauttivan harjailusta. Harjasin monella eri harjalla läpi ja puhdistin kaviot. Martan puruista ja takkuista häntää sainkin selvitellä odotettua kauemmin, lopulta se kuitenkin oli taas selvä. Harja ei onnekseni ollut niin takussa. Kun Martta oli siistitty ja puunettu laitoin sen takaisin karsinaansa. Siellä se meni takaisin makuulle nukkumaan. Hymähdin ja siivoilin jälkeni. Sitten lähdin kotiin.

Ei kai mua oltu vielä erotettu? Lauantaihinhan mulla oli aikaa kirjoittaa?

Sinten kommentti

Loma on kyllä ihanaa aikaa: saa levätä hetken ja unohtaa koulujutut mielestä. Parasta ajanvietettä lomalla ovat tietenkin hevoset ja talviset tallipäivät! Martta on persoonallinen hevonen, joka vaatii hieman poikkeukselliset hoito-ohjeet. Esimerkiksi liukkailla keleillä sen liikutus ja tarhaus pitää sumplia, sillä se ei mielellään astu tallista pihalle. Tamma nauttii rauhallisesta ympäristöstä, joten tamman kanssa toimiessa tulee olla mahdollisimman rauhallinen, jottei se stressaantuisi. Tamman omistaja Kristina kertoo sinulle varmasti mielellään lisää tamman historiasta, jos kysäiset.

Tämän tarinan alkuun olit kirjoittanut koulutehtävän, jota teit ennen tallille lähtöä. Suosittelisin laittamaan sen lainausmerkkeihin tai kursivoimaan sen, sillä se on periaatteessa lainaus. Olet kehittynyt kirjoittajana siitä, kun viimeksi luin tarinoitasi: tämä oli pääasiassa virheetön myös kieliopillisesti. Jäin kuitenkin kaipaamaan tarinalle otsikkoa.

11,20v€

[Kristina]

VIKELLYSTÄ OMALLA TYYLILLÄ

Voi vitsi miten vihasinkin työtäni kaupan kassalla tai no oikeastaan ainakin minä saisin hieman taskurahaa, että voisin maksaa oman ja Martan elämisen. Olisihan se mahtava kumminkin tälläkin hetkellä köllötellä Martan viekussa lukemassa jotakin jännitävää kirjaa. Aah kello löi neljä ja työvoroni kassalla päättyi juuri näillä minuuteilla, raahauduinkin väsyneenä kohti pukutiloja ja vaihdoin sinivalkoiset myyjän asuni pois. Päässäni kumminkin kiiri ajatus, että minun ei pitäisi valittaa vaan olla onnellinen, että ylipäätänsä sain näin nopsaan töitä uudelta paikkakunnalta. Tuon ajatuksen voimin joka aamu tai ilta raahauduin tähän pahaseen kyläkauppaan kuuntelemaan 8 tuntia paikkalisten turinoita ja kyselyitä siitä miksi puhun niin heikosti suomea ja mistä olen kotoisin. 

Töiden jälkeen kiirustinkin suoraan Martan luokse ja pyytelinkin tammalta anteeksi, kun en päässyt valoisaan aikaan sen luokse vielä. Onneksi kevät oli tulossa ja joka päivä valoa riittäisi pidempään päivälle, kun nyt kello 5 jo alkoi hämärtymään. Harjailinkin tammaa ajatuksissani ja miettien hieman vapaa päivien suunitelmia tamman ja itseni varalle. "Hei Martta, miltä kuulostaisi jos hieman maanantaina pompittas esteitä, kun mullon vapaata?" ja päästin räikeän hymyn ja katselin tammaa silmiin, tai no oikeastaan yhteen silmään. "Mä tiedän et sä tykkäät, eikö niin?" tähän tamma vastasikin vaimealla pärskähdyksellä ja otin tämän myöntävänä vastauksena. Ehkä joku pitäisi minua hulluna, jos kuulisi puhuvan hevoselle näin, mutta sitähän me kaikki olemme ja koko maailma ylipäätänsä. Tässä pohdiskeltuani elämän viisauksia ja maailman hulluutta Marttaa harjaillessani totesin, että tekisimme nyt extempore reissun maneesiin ja kokeilisimme hieman vikellystä vai miksi sitä ylipäätänsä kutsuttiinkaan laji nimittäin oli minulle ihan tuntematon. Joku ylempi arvoinen voisi nyt minulle mölöyttää: "Ei ole turvallista kokeilla mitään uutta ilman ohjaajaa tai kokeneenpaa ratsastajaa kuin sinä". Tuhahdin vain ajatukselle ja sanoin päässäni: "No eiköhän Martta pidä minusta huolen, niinkuin aina on pitänyt. Ikinä se ei ole antanut mun tippua ei edes esteiltä vaan pitänyt viimeseen asti kiinni siitä et selässä ollaan ja pysytään". 

Löysinkin tallista varustehuoneesta vikellysvyön ja kiiruhdinkin sen kanssa tamman luokse innoissani. "Hahaha, katos mitä mä Martta löysin!". Tammalla olikin aluksi hieman eriskummallinen ilme ja se ei oikein tajunnut ekaksi mihin sitä käytettiin. Annoinkin Martan tutustua vyöhön ennenkuin asetin sen selkään varovasti. Tamma hyväksyikin asian nopeammin, kuin odotin ja lähdimmekkin sitten samontien maneesia kohti. Nousin tamman selkään varoen ja annoin selästä käsin sille herkun kehuskellen sitä. Vikellyksessähän kuuluisi olla juoksuttaja, mutta meillä ei tämmöistä tällä kertaa ollut vaan tamma sai mennä omia menojaan löysin ohjin, kun minä jumppasin itseäni selässä. Vaarallista vaarallista sanoisi joku, mutta onneksi Martta on yltiörauhallinen ja luotan siihen 100% että voin toteuttaa aina typerimmätkin ideani tamman kanssa. 

Puhuin kokoajan tammalle rauhoittavaan sävyyn ja se kuuntelikin minua korvat hörössä ja pää alhaalla rennosti riippuen. Kokeilin muunmuassa kääntyä 360 astetta Martan selässä, joka onnistui kohtalaisen hyvin ja Marttakaan ei välittänyt tästä heilumisestani. Ratsastinkin osan ajasta väärinpäin tammalla ja kokeilin muunmuassa siitä vain ravailla hissukseen. Loppuajasta kokeilin vielä mennä kyykkyyn tamman selkää, kun se seisoskeli paikkallaan. Tämä saisikin riittää tältä päivää. Kävin pesemässä hieman tammaa hiestä ja olinkin tyytyväisesti yllättynyt sen rauhallisuudesta, vaikka "vikellys" oli meille kummallekkin uusi ja jännittävä asia. Harjailin hieman vielä tammaa illan päätteeksi ja söimmekin hieman herkkuja, Martta porkkanoita ja minä suklaata. Kello olikin jo kahdeksan illalla ja oli minunkin aika lähtä kotia suihkuun ja nukkumaan ennen huomista työpäivää. 

Sinten kommentti

Apua, tosi isot pahoittelut! Mä en olisi huomannut tätä tarinaa ollenkaan, ellen olisi tullut päiväkirjaan päivittämään tamman sivujen linkkiä. Onneksi linkki piti päivittää, muuten tää olisi voinut jäädä kokonaan ilman kommenttia!

Musta on kiva että jaksat kirjoitella Martan päiväkirjaan, että saa lukea omistajankin tekstejä Yleensä hevosten omistajat eivät juurikaan kirjoittele, ja ainoat tarinat tulevat hevosten hoitajilta. Toistaiseksi Martta ei ole saanut kovin suurta huomiota osakseen hoitajahaussa - toivotaan että se Martan piilotellut sielunsisko löytyy pian!

Kiva että kokeilet Martan kanssa uusia lajeja: se saa varmasti paljon rohkeutta, kun saa kokeilla uusia asioita rauhallisesti oman omistajansa kanssa.

kummallekkin = kummallekin
-> Älä lisää ylimääräisiä kirjaimia (kummalle + kin)

17,50v€

[Kristina]

KUULUMISIA JA TULEVAISUUDEN SUUNITELMIA

Kevät teki tuloaan ja luntakaan ei enään paljoa ollut ja kohta tulisi ne kelit jolloin minä ja Marttakin pääsisimme hieman katselemaan maastoreittejä. Tuntuihan se pahalta katsoa aina maastoon meneviä hoitajia, tuntilaisia ja työntekijöitä, koska kyllä itselläkin tekis mieli lähtä mukaan, mutta eipäs Martta itselleen mitään voinut, kun pelkäsi. Martalle olikin suuniteltu varsa, joka toteutuikin ja nyt meidän Martalla on esikoinen maailmalla jo! Tuntuu hassulta kuinka aika on pyrähtänyt niin nopeasti ja Marttakin, jopa varsonut ensinmäisensä maailmalle. Onneksi kaikki meni putkeen ja varsakin siirtyi jo Viroon tutulleni kasvamaan ja kilpailemaan. Sillä olikin oikein kivasti esteillä menestynyt isä, joten varsasta odotetaankin esteillä tulevaisuuden toivoa ja ainakin se on tällä hetkellä osaavissa käsissä. 

Meilläkin oli Martan kanssa ollut kova kisakausi takana ja nyt voisimme hetken huilia ennenkuin alkaisi treenaamiset uudelleen. Kesällä olisi suunitteilla antaa tammalle kunnon loma ja nakata se muiden seuraa laiduntamaan ja syksymmällä alkaa taas hieman katselemaan, jos kilpakentille ryhdyttäisiin. Nyt alettaisiin hieman laatuarvosteluja neitokaisen kanssa katsomaan ja tarkoituksena ois tietty kahmia yköspalkintoja! Vielä on matkaa laatuarvoseluihin, mutta pikku hiljaa! Martta on kasvanut hevosenakin huikeasti mitä se silloin oli, kun Suomeen tulimme ja kehinnyt muutoinkin esteillä- ja koulussakin. Olemme päässeet Metsiksessä kokeilemaan uusia asioita ja tutustumaan uusin ihmisiin ja tahtoisimme kiittää kaikkia siitä. Nämä eivät ole hyvästit, vaikka kuulostavatkin siltä! 

Harmikseen Martalle ei ole oikein hoitajahaussa ollut menekkiä, eikä sitä oikeaa ihmistä ole löytynyt tamman rinnalle arkipäiviksi siksi ajaksi, kun itse tein ilta- tai yövuoroja lähibaarissa nykyisin. Sinänsä harmi, koska oikeasti tammasta saisi todella kivan kumppanin, vaikkakin se nyt ei ole mikään maastoratsu talvisin.. harmi sinänsä. Mutta ainakin sen kanssa voi tehdä kaikkea muuta! Martta kumminkin luottaa ihmisiin ja se on oikeasti todella rakastava ja välittävä hevonen, eikä tekisi kärpäsellekkään pahaa! Me täällä Martan kanssa peukutetaan, et kyl joku viel huomaa tän neido potentiaalin ja tahtoo itsekki kehittyä ratsastuksen saralla sen kanssa! Varsinkin nyt hoitajalle olisi tarvetta, koska kisakautemme on päätöksessä ja eihä me haluta, et tää neito lihoo pöksyistää ulos eihä! 

Mutta ennemittä puheitta me lähtää nyt tamman kanssa maneesiin hieman irtohyppyilemään, joten nähdään! Ja kiitos kuuntelu seurasta ja niin edespäin, kait? 

Sinten kommentti

Kiva kun jaksat kirjoitella Martan päiväkirjaan myös omistajan näkökulmasta. Maran hoitajana aloitti nyt Alexandra, hän halusi vaihtaa hoitohevostaan kun Martta oli vapaana hoitajahaussa. Uskon että vaikka alussa hoitajien osalta onkin hiljaista, Martallekin löytyy se oma uskollinen vakiohoitaja jossakin vaiheessa!

Martta on sopeutunut tosi hyvin Metsälammelle, vaikka alussa hieman pelkäsinkin aran tamman suhtautumista vilkkaan ratsastuskoulun arkeen. Se on tottunut omaan karsina- ja tarhapaikkaansa, ja tehnyt hieman tuttavuutta myös viereisen karsinan asukkaaseen. Toivottavasti viihdytte Metsiksessä vielä pitkään, uskon että Martasta kuoriutuu vielä upea hevonen – kunhan pelko ja jännite saadaan selätettyä!

10,80v€

[Kristina]

Kesän ensimmäinen maastoreissu

Kesä teki tuloaan ja mielikin alkoi kohoamaan sitä mukaa mitä enemmän aurinko paljasteli itseään pilvien välistä. Kerrankin itsekkin tunsin, että kyllä tämä tästä vielä. Minullakin oli alkanut kesäloma pariksi viikkoa juuri eilen ja tarkoitus olisikin käydä morjestamassa Marttaa tänään, ehkä myös uskaltautua maastoon, koska ilma oli ollut hyvä jo monta päivää niin tuskin siellä mitään hirveitä mutalammikoja olisi. 

Tallille saavuttua aloittelinkin ensiksi harjailemalla Martan putipuhtaaksi pölystä ja liasta, jota se olikin haalannut tarhasta mukanaan oikein urakalla. Lie missä tamma pyörinyt, mutta likainen se ainakin oli sen tiesin. Martta oli taas tänään ihana oma itsensä ja kaikki sujui vallanmainiosti niinkuin aina ennenkin. Varusteet nähtyään taisi Marttakin herätä koomastaan ja tajuta, että hei nyt tapahtuu jotain! Olihan sillä ollut hieman vapaapäiviä nyt välissä, sekä muutoinkin ei mitään kunnon treenejä lähipäivinä oltu vedetty. Varusteet saatuani tamman päälle taluttelin sen tallin pihaan ja nousin sen selkään. 

Lähdimme käynnissä kohti lyhintä polkua, jonka ajattelimme kiertää näin kesän maastoavajaisten kunniaksi. Martta olikin kokoajan "varuillaan", jos se olisi kissa voisin kuvitella sen niskakarvat pystyssä ja häntä tuuheana. Hetken matkaa jatkettua alkoi kumminkin Marttakin rentoutumaan alla, kun tajusi et ei tääl mitää mörköjä ole ja pitoki on hyvä. Uskalluin hieman ravailemaan ja ottamaan pitemmällä suoralla rentoa laukkaa, vaikka Martta meinasikin et vois sitä kovempaaki mennä. Suhteellisen hyvin kumminkin lapasissa tamma pysy, vaikka paljon sillä ylimäärästä energiaa olisikin. Maastosta palattua otimme vielä pienen koulutreenin kentällä ennenkuin vein tamman takaisin karsinaansa. 

Päivän päätteeksi pääsi tamma vielä hieman pesulle, sekä sen jälkeen kuivasin sen huolellisesti ja vein takaisin tarhailemaan kavereidensa seuraksi. 

Sinten kommentti

Mun mielestä Martta on rohkaistunut hieman meillä asuessaan! Se saattaa johtua siitä, että ympärillä pyörii jatkuvasti jonkin verran tallilaisia, ja onhan Martta osallistunut monesti tunneille ja maastoreissuillekin. Ehkä se on huomannut, ettei täällä oikeasti ole mitään sen kummempaa pelättävää.

Kiva että jaksat omistajanakin kirjoitella Martan päiväkirjaan. Martta löysi hiljattain hoitajahaussa uuden hoitajansa, Alexandran Pidetään peukut pystyssä että kaksikon yhteinen taival lähtee hyvin käyntiin!

itsekkin = itsekin (itse + kin, älä lisää ylimääräisiä kirjaimia, samoin kaikki muutkin -kin -päätteiset!)

13,40v€

[Alexandra]

"Moi, sä oot vissiin Kristina?" kysyin silmäpuolella tammalla ratsastavalta tytöltä.
"Jep, ja sä oot…?" hän jätti kysymyksen roikkumaan ilmaan.
"Alexandra." Alkuun Kristina ei osannut yhdistää nimeä mihinkään, mutta pian hänen ilmeensä kirkastui ja hän vastasi: "Jees, sähän oot sit Martan uus hoitaja!" Nyökkäsin vastaukseksi ja vetäydyin äkkiä takaisin kentänlaidalle, kun Sinte saapui aloittamaan ratsastustuntia.
"Puhutaan lisää tunnin jälkeen, voit auttaa mua laittamaan Martan pois!" Kristina huikkasi minulle kävellessään tammansa kanssa Sinten luo kuuntelemaan ensimmäisen tehtävän ohjeistusta.

Seurasin koko tunnin Kristinaa ja Marttaa auttaen samalla Sinteä nostelemaan esteitä, vaikka ratsukot hyppäsivät vain pieniä jumppatehtäviä. Kuuntelin tarkasti, miten Sinte neuvoi Kristinaa Martan kanssa, josko oppisin itsekin jotain. Muutaman kerran olinkin jo tamman selässä vieraillut valmennuksen merkeissä ja ensivaikutelma oli mukava, nyt pääsisin tutustumaan tammaan myös hoitaessa, sillä loppukäyntien jälkeen Kristina huikkasi minut mukaansa tamman poislaittoa varten.

"Mä tykkään kylmätä Martan jalat ihan vaan varulta aina hyppäämisen jälkeen. Haluuks sä käydä huuhtomassa jalat nii mä haen kylmät?" Kristina kysyi minulta riisuessaan Martan satulaa. Vastasin myöntävästi ja pian löysinkin itseni pesupaikalta tamman nuokkuessa ketjuissa. Kristinakin pelmahti paikalle hetken päästä ja kääri Martalle kylmäpatjat taka- ja etujalkoihin. Samalla kun odottelimme tarvittavan vartin kulumista, harjailin tammaa ja juttelin Kristinan kanssa Martan hoidosta. Lopuksi vielä jäin putsaamaan Martan satulaa ja suitsia, siivousfriikki kun olen, kun Kristina lähti jo kotiinsa.

//Hirveesti anteeks Sinte! Mä kuvittelin tiistaina, että olin jo lähettänyt tän tarinan, mutta vissiin mitään ei pitäisi tehdä parin tunnin yöunilla. Ethän sä lynkkaa mua?

Sinten kommentti

Toivottavasti yhteistyönne Martan kanssa lähtee hyvin käyntiin Jostain syystä Martta ei ole saanut vielä kovin pitkäaikaisia hoitajia. Martalla on vähän poikkeuksellinen menneisyys, voit kysyä joskus Kristinalta siitä lisää!

Mukava pikkutarina! Mun mielestä se kuitenkin loppui vähän "kesken", jäin odottamaan että se jatkuisi jollain tavalla. Jäin kaipaamaan myös otsikkoa. Muilta osin täysin virheetön tarina, hyvä!

13,20v€

[Alexandra]

Kuplassa

Painoin viimeisen mustan fleecepintelin tarran kiinni ja kohottauduin silmäilemään lopputulosta. Paljoakaan pinteleitä ei viime vuosina ollut tullut käärittyä, mutta loppu tulos miellytti jopa sisäistä perfektionistiani. Heilautin mustan satulan Martan selkään ja suoristin huovan.

Aloin hitaasti keräilemään ohjia käteeni. Aurinko oli jo laskemassa; olin yksin tallilla, omassa rauhassani. Olin aiemmin päivällä jo suunnitellut päivän tehtävät tarkasti. Pian olimmekin jo työn touhussa hiomassa väistöä vielä vähän paremmaksi tai ulkokylkeä hieman vetreämmäksi avossa. Martta pärski tyytyväisenä aina, kun olin kehunut sitä. Tamma suoritti kaiken pyytämäni kellon tarkasti ja keskittyneenä tehtävään. Jo hetken kuluttua Martan kaula kiilsi hiestä ja oma paitanikin alkoi olla jo kostea. Laskin ohjat pitkiksi samalla taputtaen Marttaa kiitokseksi hyvin tehdystä työstä. Liu'utin maneesin oven vihellellen auki ja suuntasimme Martan kanssa tekemään loppuverrat maastoon.

Auringon viime säteet paistoivat vielä oksien lomasta heittäen polulle varjojen kudelman kävellessäni sitä Martan rinnalla, käsi leväten tamman satulan päällä. Martta oli ollut parempi kuin ikinä ennen, olin itse päässyt vaikuttamaan hyvin ja mitä tärkeintä - olin itse osannut lopettaa ajoissa. En ollut lähtenyt jahtaamaan vielä sitä yhtä täydellistä vastalaukkakuviota, vaan olin osannut vihdoinkin lopettaa hyvään suoritukseen. Hymy hiipi huulilleni. Jos joku ulkopuolinen nyt näkisi meidät, hän saattaisi ihmetellä metsässä kulkevaa kaksikkoa. Silmäpuoli, hiestä osittain tumma hevonen, jonka vierellä kulki itsekseen ilman näkyvää syytä hymyilevä tyttö. Mutta tältä sen tulisikin näyttää onnistuneen ratsastuksen jälkeen - ratsastaja ja ratsu omassa, yhteisessä kuplassaan, jonne kukaan muu ei pääse.

//Armoa kirjoitusvirheiden suhteen, en jaksanut nyt oikolukea

Sinten kommentti

Musta on tosi kiva että treenaat Martan kanssa kentällä ja maastossa tasapuolisesti. Arka tamma vaatiikin rohkaisua tutun ihmisen kanssa, eikä Kristinakaan varmasti pistä pahakseen jos tamma saa hieman varmuutta maastoiluun Tosi kiva nähdä että yhteistyönne kehittyy!

Pääosin virheetön, lyhyt tarinanpätkä. Ainakin yhden yhdyssanavirheen löysin, voi olla tietysti että siihen on tullut hutivälilyönti

loppu tulos = lopputulos

12,40v€

[Minkki]

Ensimmäistä kertaa en keksi tähän minkäänlaista tekstiä. Mutta Marttahan se siellä laidunsi ♥




Sinten kommentti

Marttahan on onnistunut kasvattamaan ihan kiitettävän kesämahan! Ja vihreää riittää vielä laitumen täydeltä Olet onnistunut hyvin varjostuksissa, ne ovat mielestäni parantuneet huimasti ensimmäisiin piirroksiin nähden. Vielä saisit lisätä pieniä yksityiskohtia, jotka tuovat kuvaan elävyyttä ja persoonallisuutta (esim. pään pienet varjot, mm. korvat, sieraimet, silmien ympärykset).

16,10v€

[Alexandra]

Sataa, sataa ropisee

"Enkä voi sille mitään, käännän volymee lisää", hoilasin Cheekin perässä samalla, kun putsasin Martan satulaa.
"Etkä muuten tasan käännä, jos et haluu saada porttikieltoo tallille", Sinte mutisi tullessaan sisään.
"Sä et vaan osaa arvostaa hyvä musaa", vastasin ja näytin kieltä Sintelle, joka irvisti takaisin. Kristiina raotti ovea ja pujahti sisään todeten, että ulkona satoi kaatamalla. Huokaisin, sillä siinä menivät suunnitelmani selvitä kuivana kotiin kokeeseen kertausta varten.
"Noniin Alex, mitäs oot suunnitellut tekeväs tänään Martan kanssa?" Kristiina kysyi ja havahdutti minut mietteistäni.
"Eiks tänään pitäny olla sun päivä? Emmä oo mitään suunnitellu", tokaisin vähintäänkin lievästi hämmentyneenä.
"Eeeei, huomenna vasta. Mä tulin vaan tarkistamaan, minkä kokoinen Martan sadeloimi on. Se tarttee toisen, se ei pärjää näillä säillä vain yhellä", hän vastasi ja paineli kuivaushuoneen suuntaan, minne olin loimen aiemmin vienyt kuivumaan.
"Treenaa vaikka huvikses jotain kouluohjelmaa läpi, se on aina kivaa. Tuol hyllyssä on valmiiks tulostettu jotain, mee vaikka bee kolmosta, se on tosi kiva", Sinte vinkkasi minulle uppoutuen takaisin papereihinsa. Tuumasta toimeen, joten opettelin ohjelman nopeasti läpi ja suuntasin tallin puolelle, missä Martta odottelikin jo päivän liikutusta.

"Taipuu, taipuu, suoristus, taipuu..." mutisin itsekseni harjoitellen ravikahdeksikkoja. Martta tuntui olevan innoissaan ja pärski välillä tyytyväisenä. Suoristin tamman keskipisteessä huolellisesti ja jatkoin matkaani L-kirjaimen luo, josta aloitin nelikaarisen kiemurauran. Kaarre, suoristus, kaarre, suoristus, kaarre, suoristus ja vielä viimeinen kaarre. Kulmassa tein puolipidätteen ja nostin laukan. Laukkavoltti keskipisteessä ja lyhyen sivun jälkeen lävistäjälle, keskellä uudestaan raviin, kulman läpi ravissa ja uusi laukka. Vielä uusi voltti laukassa, lyhyen sivun keskellä raviin ja pitkän sivun alussa keskikäyntiin. Kaarre, päästän ohjat pitenemään kunnes pitelen kiinni aivan keskellä olevan soljen vierestä. Tunnen, miten Martta venyttää tyytyväisenä ylälinjaansa. Uralle saavuttuamme kerään ohjat rauhallisesti takaisin ja siirryn ennen kulmaa raviin, josta käännän keskihalkaisijalle. Pysäytän tamman aivan keskihalkaisijan lopussa ja taputan Martan hikistä kaulaa samalla kehuen sitä vuolaasti. Annan sen kävellä hetken, jonka jälkeen vielä taivuttelen sitä hetken ravissa ennenkuin hyppään alas korjatakseni lannat pois maneesista sateen ropistessa ulkona.

Sinten kommentti

Kouluohjelmien treenaaminen sopii ihan loistavasti sadepäiville! Luojan kiitos Metsälammella on maneesi (joka onneksi pitää edes vettä... pitäisi ehkä harkita jotain peruskorjausta? Nääh!) että saadaan edes jonkinnäköistä sateensuojaa. Martta kaipaakin ahkeraa treenikaveria, muista osallistua sen kanssa välillä tunneillekin että pääsette hiomaan taitoja

Tosi kiva pikkutarina! Vaikka tarina olikin lyhyt, se oli mukavaa luettavaa eikä siitä pituudesta huolimatta saanut keskeneräistä vaikutelmaa. Virheetöntä tekstiä joka varsinkin ensimmäisessä kappaleessa sai hymyn huulille!

12,50v€

[Sinte]

Locin kouluvalmennus 23.9.2015, rats. Alexandra

Teidän taivutukset olivat kaunista katsottavaa. Alkuun katseesi hieman lähti harhailemaan, jolloin taivutus ei onnistunut, mutta huomasit hyvin oman virheesi ja korjasit sen ennen kuin kerkesin asiaan puuttumaan. Martta tosiaan säikähti ja pahasti, kun tuntilaiset yrittivät päästä kurkkimaan maneesiin valmennusta, eivätkä noudattaneet turvallisuusohjetta, aina pitää viheltää ennen maneesiin tuloa. Ohjasit reilusti puhisevan Martan takaisin oven luo ja pysyit itse rauhallisena, kunnes tamma oli rauhoittunut. Vaihdoissa kehotin taas rauhoittamaan Marttaa ja tarvittaessa tekemään harvemmin laukanvaihtoja ja ratsastamaan koko pätkän kuin valmistelisit vaihtoa jo seuraavalle askeleelle. Vastalaukka toimi teillä molempiin suuntiin, kun keskityit omaan painopisteeseesi. Muodossa ratsastamiseen haimme teille harjoitukseksi rauhoittavat ja herkistävät avo- ja sulkutaivutukset sekä ohjan lyhentämisen hallitusti. Kokonaisuudessaan kaunista työtä!

metsiksen.proboards.com/thread/768/locin-kouluvalmennus-23-9

[Kristina]

MITÄ MEIDÄN SYKSYYN KUULUU? 

Kesä meni, syksy tuli ja minua ei ainakaan naurattanut sitten tippaakaan tämä kurja keli ja se, että Martan kanssa alkaisi olemaan viimeisiä kelejä, kun uskaltuisimme maastoilemaan tälle "kesää". Peltojen laukkapätkät jäisivätkin jo sateiden takia vetämättä, koska ei olisi kiva lähtä liirailemaan sinne ja siten aiheuttaa Martalle sydänkohtaus ja meidän välille toinen maailmansota. No syksyn olimmekin sateiden takia pyörinyt turvallisesti metsäpoluilla, jossa maa oli kovempaa, eikä ollut mennyt mudalle tai liukkaiksi. Muutoin kesän pieniä liikakiloja olimme pyrkineet karistelemalla kentällä itsenäisesti treenaillen esteitä ja koulua. Olihan Martan hoitaja Alexandra onneksi treenaillut tamman kanssa hieman tunneilla, sekä valmennuksessakin oli kuulemma käynyt, joten onneksi Martta ei nyt ihan vain minun kanssa ole päässyt ruostumaan kentällä kaksisteen. Syksyn saapuessa alkaisi minullakin pikku hiljaa olla hieman pakko alkaa käymään hieman yksityisvalmennuksissa, koska syksyn cupit odottaisivat meitä, sekä mahdolliset laatuarvostelutkin vielä. Kiirettä tulisi pitämään ja treeniä olisi paljon ja ne pitäisi yrittää jakaa jotenkin niin, että tamma kerkeäisi tunneilla vielä käymäään ja Alexandran kanssa touhuilemaan välissä, sekä tietenkin pitää huoli siitä, että tamma jaksaisi kaiken tämän. Ehkäpä pystyisin sopimaan Alexandrankin kanssa asioista jollakin tapaa, että hän pystyisi suorittamaan hoitokerrallaan osan treeneistä, joka samalla helpoittaisi minunkin arkea, sekä ei rasittaisi tammaa niin paljoa, koska minun ei tarvitsisi käydä erikseen vielä vetämässä tiettyjä treenejä sen kanssa.

Muutoin meillä on mennytkin hyvin ja Martta on pysynyt onneksi terveenä ja pirtäenä kilttinä itsenään, eikä ainakaan vielä syksyn sadekelit ovat saaneet sen mieltä maahan ja estettyä menemistä tallin pihoilakaan (onneksi tallinpiha ei ole pelkkää pehmeeä maata). Martta on hyvin tottunut siihen, että Alexandrakin häärää sen kanssa ja tähän mennessä minusta he ovat hyvin ystävystyneet ja omistajana voin olla tyytyväinen nykyiseen hoitajaan. Mutta ei sen ihmeempiä tämmöistä pientä päivittelyä miten elämämme Martan kanssa on edennyt ja hieman valaista taas jälleen kerran tulevaisuuden suunitelmia, vaikka tuskin ne nyt mihinkään on muuttunut. Mutta me toivotamme Martan kanssa kaikille hyvää syksyn jatkoa täältä Metsälammelta!

Sinten kommentti

Martta on voinut meillä oikein hyvin, ja tuntuu että tamman kuoren alta paljastuu hiljalleen entistä rohkeampi ja varmempi tamma. Alexandra on valmentautunut ja treenannut Martan kanssa ahkerasti, minkä lisäksi satunnaiset tallilaiset ovat tehneet tammaan tuttavuutta. Syksyn tarhausjärjestelyiden yhteydessä kokeilimme, josko Martta viihtyisi yhteisessä tarhassa Bella-tamman kanssa. Myy-shettishän muutti Metsälammelta pois sopimuksen irtisanomisen jälkeen, joten Marttaa odotti uudet vieruskaverit pihatossa. Martta on tullut hyvin toimeen tarhakaverinsa Bellan ja karsinanaapuri Gildan kanssa. Ihanaa että jaksat käydä kirjoittelemassa omistajan näkökulmasta ja kertomassa kuulumisia tännekin suuntaan.

Tarinasi ovat mukavan lyhyitä ja ytimekkäitä! Huomasin muutamia luvattoman pitkiä virkkeitä, joita olisi voinut pätkiä tekstin helppolukuisuuden parantamiseksi. Liian pitkiksi venyvät virkkeet kannattaa armotta katkaista lyhyemmiksi!

Hyvää syksyn jatkoa myös sinulle, me pidetään Martasta huolta

16,30v€

[Alexandra]

Takaisin tallissa

"No hei tyttö, kuis menee?" tervehdin Marttaa, kun pujahdin sen karsinaan. Tamma alkoi haistella taskuani kiinnostuneena, joten sujautin sille yhden porkkannanpalan. Martta mutusteli sitä tyytyväisenä samalla, kun putsasin sen kavioita. Vietimme tamman kanssa oikein mukavan rapsuttelu- ja hoitohetken. Sinte talutti ensimmäiset hevoset sisälle, kun vihdoin pujahdin pois Martan karsinasta ja suljin sen oven.
"Ai moi Alex, oot takasin. Haluuks jelppii mua tuomaan hevosii sisälle?" Sinte hymyili minulle. Vastasin myöntävästi, ja hetken kuluttua jo talutinkin Enkeliä Sinten perässä talliin.

Aurinko oli jo melkein laskenut, kun olimme saaneet kaikki hevoset sisään, sillä Gilda oli karannut ja laukkaillut iloisena pitkin tallin pihaa. Saimme kurittoman varsan kiinni vasta, kun Loci oli saapunut keskelle kaaosta. Istuin maneesin katsomossa ja katselin, kuinka Kristina treenasi Martan kanssa seuraavan viikonlopun kisoja varten ja join kaakaota, jonka olin ostanut kahviosta hetkeä aikaisemmin. Kristina sai pian kouluohjelman ratsastettua läpi ilmeisen tyydyttävästi omasta mielestään ja viittasi minut luokseen.
"Mulla alkaa olla kiire himaan, viittitkö loppuverkata Martan ja sitten laittaa sen pois?"
"Joo tietty, kylmäänkö takaset tai etuset?" kysyin Kristinalta, joka laskeutui Martan selästä vierelleni.
"Ei varmaan nyt tartte, tehtiin kumminkin sen verran lyhyt treeni. Jos jaksat niin pyyhkäise suitset nopeasti, hikos taas päästä aika paljon", Kristina ohjeisti minua. Nyökkäsin hänelle, ja lähdin taluttamaan Marttaa toiseen päätyyn. Nappasin kypäräni laidalta ja kiipesin tumman tamman selkään. Hölkkäilin Martalla eteen-alas muutaman kierroksen ja kävelin vielä hetken, kunnes tamma ei enää huohottanut, ja suuntasin talliin jotta Martta ehtisi iltaruokien aikaan karsinaansa.

Ripustin Martan suitset paikoilleen sen telineeseen, kun Sinte kurkkasi varustehuoneeseen.
"Ai sä oot vielä täällä! Meneekö pitkää? Oon just laittamassa paikkoja kiinni", hän jutteli.
"Ei mee, oon nyt valmis!" vastasin samalla, kun nostin Martan koulusatulan päälle puhtaan huovan. Sinte lukitsi oven perässäni ja käveli kanssani ulos, jossa kyytini jo odottelikin. Hengitys höyryten toivottelimme hyvät yöt samalla, kun istuin lämpimään autoon.

Sinten kommentti

Hui, olihan siitä edellisestä tarinasta pitkä aika! Kiva että autoit Kristinaa loppuverkkaamalla Martan Tallilla menikin tänään myöhään: apusi iltatallin kanssa oli enemmän kuin tarpeen - kiitos siitä!

Lyhyt ja ytimekäs tarina talli-illasta. Päiväkirjamaisia merkintöjäsi on mukava lukea! Virheetöntä tekstiä tämäkin. Muista kuitenkin varoa, ettei tarina jää kovin paljoa alle sen 200 sanan!

11,70v€