|
Post by Destiny on Jan 5, 2014 21:30:55 GMT 2
TutustumistaOli vielä pimeää kun vanhempieni auto kaarsi Metsälammen pihaan. Nappasin tallikassini takapenkiltä ja avasin oven. Astuin autosta ulos, kiitin kyydistä ja suljin oven. Lähdin kävelemään kuraisen pihan poikki, kohti päätaloa. Kopautin kenkiäni muutaman kerran rappusiin ja avasin oven. Koko talo oli pimeänä, Sanna ja Saku nukkuivat varmaan vielä. Syystäkin, olinhan luvannut tehdä aamutallin. Kello löi puoli seitsemää ja hipsin kaapeille. Avasin lukon ja raotin ovea kunnes aukaisin sen kokonaan. Otin kaikki tavarani ulos kaapista ja järjestelin sen uudestaan. Olin tuonut kotooltani hieman sisustustarvikkeita, jotta saisin kaapista mukavemman näköisen. Valmistuttuani suljin oven ja lähdin ulos. Juuri kun olin sulkemassa ovea, Arttu juoksi luokseni. Se oli kaiketi aina mukana aamutallia tekemässä, eikä tämäkään päivä ollut poikkeus. Ulkona oli pilkko pimeää ja tallirakennus erottui tumman harmaana. Kaivoin taskustani taskulampun ja sytytin sen. Valaisin tietämme ja lopulta pääsimme tallin ovelle. Avasin oven Sannan avaimilla, jotka olin saanut eilen. Sytytin päätalliin valot ja hevoset hörisivät. Ne alkoivat kolistelemaan oviaan ja jouduin torumaan niitä useaan otteeseen. Karsinoiden edessä oli valmiina mössöt ja heinät. Kippasin kaikille mössöt ruokakuppeihin ja hevoset alkoivat syömään ruokiaan. Tällä välin kävin antamassa oritallin asukkaille muonansa. Ulkokarsinoissa ei ollut enään ketään. Hevosten syönnin jälkeen oli tarhaamisen aika. Ykköstarhaan meni ainoastaan Ella. Pieni tamma pyöri ja hyöri ympärilläni. Kakkoseen vein Rionan ja pikku Pipsan, sillä oli tarkoitus tutustua Kisuun tänään. Kolmoseen pääsivät Salli, Nova sekä Merli. Nelosessa leikkimisen aloittivat Esa, Ronnie ja Lude. Poitsut riehuivat kuin mitkäkin kukkulan kuninkaat. Vitoseen vein Aksun, Jätkän ja Silavan. Täälläkin alkoi orimainen leikkiminen. Viimeisenä ulos pääsi Roni. Kello oli kahdeksan kun kiinnitin Kisun käytävälle. Hain harjapakin ja aloitin hoitamisen käymällä käsin koko hevosen läpi. Tunnustelin jalat eikä niissä ollut turvotusta tai mitään muutakaan. Tamma liikuskeli jonkin aikaa, mutta ei saanut onneksi kohtausta. Otin pakista kumisuan ja aloitin pyörivin liikkein kaulasta mennen kohti häntää. Toistin saman toiselle puolelle. Laitoin suan takaisin, ottaen samalla kovan harjan. Onnekseni Kisu oli siisti ja kaikki lika lähti helposti pois. Harjasin pään ja vatsan pehmeällä harjalla. Kainaloiden kohdalla tamma potki hieman. Putsasin kaikki kaviot ja ruunikko käyttäytyi hyvin. Otin pakista pintelit ja patjat, jotka laskin maahan seinän viereen. Vein harjapakin pois, oikealle paikalleen. Kävelin takaisin Kisun luo ja käärin pintelit kaikkiin jalkoihin. - Kisu lopeta, sanoin kun tamma alkoi kuopimaan. Pienen etsimisen jälkeen löysin juoksutusvyön ja muut tarpeelliset tavarat, raippaa lukuun ottamatta. Vyön kiristäminen oli liikaa Kisulle, jonka seurauksena näykkiminen alkoi. Topakka "ei" riitti onneksi. Heitin vielä violetin villaviltin tamman selkään ja sitten oltiin valmiita. Talutin tamman maneesiin, joka oli tyhjä. Säädin sivuohjat pitkiksi alkuveryttelyjen ajaksi ja komensin Kisun käyntiin. Jouduin hoputtamaan raipailla, sillä käynti oli aluksi laiskaa, mutta sitten Kisu reipastui. Hetken kuluttua säädin ohjat lyhyeiksi sekä otin villaviltin pois ja tamman laitoin ravaamaan. Kisu oli hyvin reipas ja kävi hieman kierroksilla. Muutaman ravikierroksen jälkeen hiljensin käyntiin ja vaihdoin suunnan. Toiseen suuntaan Kisu oli yhtä reipas. Muutaman kierroksen jälkeen hidastin käynnin kautta pysähdykseen. Taputin tammaa ja otin taskustani pari omenan siivua, ojentaen ne Kisulle. Laitoin sivuohjat pitkiksi ja heitin villaviltin takaisin selkään. Talutin Kisun talliin, jossa otin pois juoksutusvarusteet ja vaihdoin tilalle riimun naruineen. Vein Kisun uudestaan maneesiin, jossa päästin sen vapaaksi. Tamma lähti kiitolaukkaa maneesin toiseen päätyyn, teki siellä pysähdyksen suoraan laukasta ja pyörähti melkein paikallaan ympäri ja palasi takaisin. Kisu ei kuitenkaan antanut kiinni, vaan riehui ja hyppeli sinne tänne lähemmäs vartin. Lopulta hikinen tamma tuli väsyneenä luokseni ja klipsasin narun kiinni riimuun. Villaviltti selkään ja tallin lämpöön! Tallissa oli Sanna, joka juuri lopetteli Jätkän klippausta. - Hei Desi, viititkö viedä tän ulos ja antaa Kisun hoitoon? nainen kysyi ja nyökkäsin vastaukseksi. Talutin Kisun orin tilalle ja itse kuninkaan vein tarhaansa. Palatessani oli Kisu klipattu ja valmis loimitukseen. Otin karsinan ovesta tarvittavat loimet ja puin ne prinsessan ylle. Tarhassa Pipsa ja Riona leikkivät hippaa ja irti päästyään Kisu säntäsi mukaan. Tallissa putsasin Kisun karsinan ja lakaisin käytävän. Tamma ei menisi yhtään tuntia tänään, joten rasvasin ja pesin sekä satulan että suitset. Tämän jälkeen piti lähteä kotiin. Sannan kommentti
Voi, mitenköhän mä ollenkaan pärjäisin ilman teitä ahkeria tallilaisia! Kiitos paljon aamutallin teosta. Kisu saikin tällä kertaa oikein kunnon liikutuksen, hyvä vain, energiat lähtevät ja tamma on vähän rauhallisempi tunneilla. Tarina oli siisti ja mukavan pituinen, siitä löytyi kuitenkin muutama yhdyssanavirhe:
pilkko pimeää = pilkkopimeää ("pilkko" on korostesana pimeälle) tumman harmaana = tummanharmaana (värit aina yhteen)
15,80v€
|
|
|
Post by Linnea on Mar 28, 2014 22:44:20 GMT 2
Tutustuminen 28.3.2014
Mutsi heitti mut tallille kolmen aikoihin. Mä olin siis saanut nyt hoitohevosen, Kisun. On kuulemma aika tammamainen, oman arvonsa tunteva, ei mikään hissukka. Kävelin talliin, mua jännitti ihan sikana, mutta silti nappasin Kisun riimunnaruun kytketyn riimun käsivarrelleni ja lähdin käveleen tarhoille. Kisu ei kaukana majaillut, iso puokki seisoi parin muun heposen kanssa samassa aitauksessa heiniään mutustellen. Astuin mutaiseen tarhaan, pari numeroa liian isoissa Hai-kumppareissani, äitillä kun oli niin hirveen iso jalka. Harpoin Kisun luo, piilotellen riimua selkäni takana. Tän kikan olin oppinut jo ratsastuskouluajoilta, kun äksyt tuntiponit oli saatava tarhasta keinolla millä hyvänsä. Ja tää osottautu aika käteväks.
Kisu ei liikahtanut edes sentin vertaa, kun saavuin sen vierelle viekas ilme naamallani. "No, mä oon nyt sun uus hoitaja", sanoin ja annoin hevosen nuuhkaista kättäni tuttavallisuuden merkeissä. Kisu hieman luimisti, muttei tehnyt yhtikäs mitään. Sitten tein sen. Nopein liikkein vetäisin riimun Kisun turpaan, kuin se olisi nyt siitä johonkin livistänyt. Kisu lähinnäkin tapitti mua ihmetellen, ja loi muhun vihamielisen katseen. "Hei, en mä voinu tietää, senkin diiva", murahdin mutta virnistin sitten rapsuttaen Kisua otsaharjan alta. Sitten lähdin talsimaan talliin päin, pitihän tässä jotain muutakin tehdä kuin vaan koko päivän tääl tarhassa olla.
Sanna heitti mulle ohimennen vinkin, et voisin näin ensialkuun hoitaa Kisun käytävällä, tamman käytöstä kun ei pystynyt koskaan ennakoimaan eikä naikkonen halunnut mun saavan kamalia puremajälkiä heti ensimmäisenä hoitopäivänä. Tottelin kuuliaisesti ja niinpä napsautin ketjut molemmilta puolilta kiinni Kisun riimuun. Heti ensimmäiseksi halusin tehdä selväks, että minä olin se ketä toteltiin ja jonka pillin mukaan tanssitaan. Siispä mahdollisimman varmoin ottein aloin harjaamaan Kisua pölärillä, ettei Kisu leimais mua nössöksi aloittelijaksi. Ei sillä että alkaisin aloittelijoita dissaamaan, ehei. Olenhan mä itekki ollu joskus semmone, vaikkei kyl uskois. Mä 10 vuotta sitten. En uskaltanut edes ajatella moista.
Pöläri liukui reippaasti ruunikon fwb-tamman selkää pitkin ja liikkui siitä vähitellen takapäähän ja reisille. Halusin saada Kisusta mahdollisimman kiiltävän, nyt kun mulla oli tilaisuus näyttää mitä mä oikein osasin. En halunnut Sannan ajattelevan mua huolimattomaksi, joten koitin mahdollisimman huolella harjata Kisun perinpohjin. Sanna oli taatusti ylpee mun aikaansaannoksesta, siitä jos jostain olin varma. Jatkoin harjaamista ja siirryin vähitellen kavioiden kimppuun. Kisu päätti nyt olla tosi kiltti, ja nostaa kaviot ilman mitään mukisemisia tai muutakaan temppuilua. Kehuin hevosta ruhtinaalisella taputuksella kaulalle. "Mun hieno prinsessa", kuiskasin heittäen samalla kaviokoukun takaisin karsinan ovensuulla nököttävään harjapakkiin. Päästin Kisun irti "kahleistaan" ja jätin karsinaansa. "Nähdään pian!" Huudahdin Kisulle iloisena. Se oli menny paremmin kuin osasin unessanikaan kuvitella. Kyllä musta ja Kisusta vielä hyvä pari tulisi, niinhän?
Kokeilin vähän erilaisempaa kirjoitustyyliä, kait tää on ihan ok En oo moneen vuoteen kirjoittanut puhekielellä, sen varmaan huomaa... Mut haluun nyt kummiskin kokeilla Ens tarinassa sit tutustun enempi henkilöihin jne
Sannan kommentti
Superkiva huomata että ensitutustumisesi Kisun kanssa sujui hyvin ja ongelmitta! Kisu osaa välillä olla jääräpäinen; silläkin on omat huonot päivänsä, aivan kuten meillä ihmisilläkin. Ihmisen pitää osata olla hevoselle määrätietoinen ja luotettava johtaja. Minusta on hienoa, että aloitit tammaan tutustumisen rauhallisesti harjailemalla, etkä hypännyt suin päin ratsastamaan. Hyvä ja pitkäkestoinen ystävyyssuhde rakentuu aina vakaalle pohjalle, mitä aletaan kasaamaan ensimmäisistä yhteisistä hetkistä lähtien. Seuraavalla kerralla voisit vaikka irtojuoksuttaa Kisua maneesissa, tai pyytää jotakin tallilaista mukaasi katsomaan, että kaikki menee hyvin ratsastettaessa.
Puhekielellä kirjoitettu teksti toi hauskaa vaihtelua kirjakielisiin tarinoihin! Kannattaa kuitenkin miettiä, milloin tekstin voi kirjoittaa pukehielellä: aina se ei nimittäin ole parhain mahdollinen vaihtoehto. Kirjoitat siististi ja virheettömästi, ja erityisen yllättynyt olin siitä, kuinka hyvin hallitsit repliikkien oikeakielisen kirjoitusasun. Pitkät vuoropuhelut kannattaa kirjoittaa lainausmerkkien sijaan käyttämällä ajatusviivoja.
18,60v€
|
|
|
Post by Emppu on May 1, 2014 18:52:52 GMT 2
HOITSUJENVAIHTO
Tänään ehdotin Linnealle hoitsejenvaihtoa päiväksi. Linnea suostui helposti. Linnea hoiti Kisua joka oli aivan ihana tamma. Luonteeltaankin se oli omasta mielestäni mukavan oloinen. Kun olin lähdössä ratsastamaan harjasin sen ensin ja laitoin suitset päähän. Satulan kanssa ei tullut muuten ongelmia, jos satulavyön kiinni laittoa ei lasketa. - Tulehhan, sanoin tammalle taluttaessani sitä kentälle. En ollut varma saisinko sen aluksi hallintaan, mutta eiköhän se hetken kuluttua onnistuisi. Nousin selkään ja kävelin kenttää hetken ympäri ennenkuin taivuttelin sen. Taivutellessa ei tullut muuta ongelmaa kuin se, että tamma hieman yritti luistaa apujen alta ja juosta pohkeita karkuun, mutta kun rupesin tekemään kiemurauria yms. Kisu tuntui innostuvan niistä ja unohti melkein kokonaan temppuilun. En laukannut sillä paljon, koska en ollut varma keksisikö se temppuja vai ei. Ajattelin kuitenkin ennen lopettamista laukata hieman voltteja.
Nyt tuli laukan vuoro. Annoin Kisulle laukka avut jolloin se rupesi juoksemaan apuja karkuun. Käänsin sen voltille jaa hidastin vauhtia. Nostin laukkaa uudelleen jolloin se tunti ymmärtävän, että tosiaan halusin laukata. Tamma huokaisi ja nosti laukan. Laukka oli sujuvaa ja nelitahtista niinkuin pitikin. Parin kierroksen jälkeen kävelin loppukäynnit ja laskeuduin selästä. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin satulavyötä 3 reikää. Talutin tamman takaisin karsinaansa ja riisuin sen varusteet. Harjasin sen kunnolla ja putsasin kaviot. Kisu oli niin hikinen että ajattelin pestä sen. Ulkona oli kaunis ilma ja lämpömittarikin näytti n. 18 lämmintä. Talutin Kisun ulos ja sidoin kiinni. Hain letkun ja saippuaa sekä pyyhkeen jolla voisin kuivata Kisun. Huuhtelin tamman ja laitoin saippuaa vampulle jolla levoitin sen joka paikkaan. Lopuksi huuhtelin Kisun ja kuivasin sen pyyhkeellä. Vein tamman karsinaan ja vedin hikiviilalla loput vesistä pois sen jälkeen laitoin sille varmuudeksi vohveliloimen päälle ettei se vain vilustuisi.
Otin Kisun satulan ja satulasaippuan jolla pesin satulan sekä suitset. Suojat pesin saippualla puhtaassa ämpärissä jottei suojiin jäänyt hiekkaa. Pestyäni suojat vein suojat kuivumaan ja kävin vielä antamassa porkkanan Kisulle kiitokseksi. Ajattelin käydä vielä moikkaamassa Jätkääkin, mutta se ei ollut karsinassa. Kävin kurkkaamassa kentälä ja maneesista, mutta Jätkä ei ollut sieläkään. Linnea oli ilmeisesti vienyt sen maastoon. Lähdin tallille päin, mutta äitini auto kaarsikin juuri pihaan joten käännyin ympäri ja lähdin autolle. Autossa kerroin äidille mukavasta päivästä, äiti tuskin kuunteli, koska hän näytti vain hytkyvän musiikin tahtiin. Hymähdin, mutta minun oli pakko nauraa.
LOPPU Sannan kommentti
Siirsin tarinasi tänne Jätkän päiväkirjasta, sillä se liityi enemmän Kisuun kuin Jätkään.
On välillä mukavaa vaihtelua vaihtaa hoitsut jonkun toisen tallilaisen kanssa. Pitää kuitenkin muistaa, että oma hoitohevonen on aina etusijalla – päiväkirjamerkintöjen suhteen ainakin. Kisu on mukava tamma, ja vaatii itselleen melko osaavan ratsastajan toimiakseen kunnolla. Jääräpäisen luonteensa vuoksi se saattoikin kiukutella hiukan laukkaa nostettaessa. Hallitsit tamman kuitenkin hyvin: on tärkeää näyttää, että ihminen on johtaja ja määrää mitä tehdään.
Tarinasi oli siisti, mutta siitä löytyi hiukan virheitä. Itse olisin mieluummin kirjoittanut sen vasemmalle sisennettynä (kuten tämän kommenttini), tekstin keskitys sopii erityisesti runoille. Yksittäisissä repliikeissä kannattaa käyttää ajatusviivan sijasta lainausmerkkejä ("näitä"), kun taas dialogeissa (vuoropuheluissa) toimii parhaiten ajatusviivat.
kiinni laittoa = kiinnilaittoa
laukka avut = laukka-avut -> Yhdyssana, vokaalit a&a erotetaan toisistaan yhdysmerkillä.
n. 18 lämmintä -> noin 18 astetta lämmintä
"Talutin Kisun ulos ja sidoin kiinni." -> Tästä puuttuu persoonapronomini, joka viittaa siihen minkä/kenet sidoit kiinni: -> "Talutin Kisun ulos ja sidoin sen kiinni."
16,60v€
|
|
|
Post by gemmma on May 9, 2014 18:10:41 GMT 2
Saavuin tummalla Audilla tallille puolen päivän aikoihin, aikaisemmin vanhempani eivät minua suostuneet tuomaan. Mukanani minulla oli vain puhelin ja ratsastushanskat, tuskin muuta tulisin tarvitsemaan. En edes tiedä miksi hanskat olin ottanut, ehkä se oli jotenkin automaattista kun oli kyse tallille lähdöstä. Hyppäsin ulos autosta ja hyvästelin äitini, joka lupautui hakemaan minut kolmen tunnin päästä. Työnsin puhelimen ja hanskat hupparini taskuihin ja lähdin talsimaan kohti tallia. Z Talliin astuessani näin muutaman tytön käytävällä. Katsoin ensin läpi päätallin karsinat, joista Kisun nimeä ei löytynyt. Menin ovesta ulos ja suuntasin sivutalliin, jossa uusi hoitsuni varmaankin majailee. Heti ovesta astuttuani näin Kisun karsinan oikealla puolellani. Tamma olikin jo valmiiksi sisällä, joten pääsisin tutustumaan siihen karsinassa. Vilkaisin ympärilleni varmistaakseni olevani yksin, jotta kukaan ei kuulisi lepertelyäni tälle upealle tammalle. Otin riimun karsinan ovesta ja avasin oven varovasti, jota Kisu ei pääsisi karkuun. Huomasin tamman epäröivän hivenen astuessani sisään sen karsinaan, mutta tuo pienenpieni häivähdys katosi melkein välittömästi syntymisensä jälkeen. Kisu peruutti kiinni takaseinään ja katseli sieltä minua arvioivasti. Kisun mielestä olin varmaankin todella pieni, neiti kun on itse tuollainen jättiläinen. Mielestäni on tavallaan todella hassua, että tälläinen pätkä voi joskus saada tuollaisen jättiläisen kuuntelemaan minua. Hitaasti otin muutaman askelen Kisua kohti, jotta tuo ei pelästyisi. Varovasti tamma laskikin hiukan päätään ja tuli varovasti hiukan lähemmäs. Hymyilin Kisun varovaisuudelle ja otin askeleen lähemmäs. Askel askeleelta tulin lähemmäs Kisua, ja pian olinkin jo tamman kohdalla. Pujotin riimun varovasti Kisulle ja taputin tuon kaulaa varovasti. Muistelin lukeneeni, että Kisulla on vetopaniikki, joten en uskaltanut laittaa sitä kiinni. Tosin tamma rupesi heti liikkumaan ympäri karsinaa ja sain olla todellakin varuillani ettei tuo liiskaa varpaitani. Houkuttelin Kisun takaisin luokseni ja rapsutin hellästi tammaa kaulasta. Kisu rentoutui selvästi, mutta tamman katse oli silti tarkkaavainen. Laitoin oven kiinni ja lähdin etsimään harjoja, jotka löysin yllättävän nopeasti. Z Palatessani Kisun karsinalle huomasin hänen näyttävän komeaa takapuoltaan minulle. Hetken houkuttelun jälkeen sain kuin sainkin Kisun kääntymään ja pujahdin uudestaan karsinaan. Harjailin Kisua hetken pehmeällä harjalla jutustellen tammalle samalla. Neiti steppaili vähän väliä ja yritti selvästi astua varpailleni, mutta aina tavalla tai toisella sain vedettyä jalkani pois alta. Harjailin tammaa viitisen minuuttia molemmin puolin ennen kun heitin harjan takaisin harjakoriin. Otin vielä kavioit nopeasti, Kisu nosti jalkansa todella nätisti. Vein harjat pois ja otin karsinan ovesta riimunarun, jonka kiinnitin Kisun riimuun. Huomasin Kisun jännittyvän heti riimunarun kiinnittyessä riimuun. Päätin lähteä taluttelemaan tammaa pihalle ja samalla pääsisin itsekkin tutustumaan Metsälammen alueelle. Talutin hiukan tempovan tamman rauhallisesti ulos tallista. Z Ulkoilma selvästi rauhoittia Kisua, joten käytin tilanteen hyväkseni ja lähdin taluttamaan neitiä kohti Metsälammen "keskusta", joksi olin sen nimennyt. Kisu pysähtyi nätisti vierelleni katsellessani ympärilleni. Ajattelin käydä katsastamassa lammen, jonka olin kuullut olevan lyhyen kävelymatkan päässä tallilta. Takaisin voisin tulla rauhassa jos Kisukin rauhoittuisi lammella. Z Muutaman minuutin kävelyn jälkeen näin lammen nousevan edessäni. Kisu jännittyi ja yritti lähteä ravaamaan huomatessaan minne olimme saapumassa. En tietenkään olisi pysynyt jättimäisen hevosen vauhdissa vaikka kuinka olisin juossut. Kisu oli selvästi päättänyt ravaavansa loppumatkan lammelle vaikka kuinka yritin tammaa jarrutella. Loppujen lopuksi pääsin juoksemaan ravailevan Kisun perässä. Tamma tempoili päätään korkeuksiin ja yritti selvästi tiputtaa minua kyydistään. No, pysyin silti perässä koko matkan, vaikka Kisu meinasikin kerran päästä lipettiin. Lammen rantaan päässessään Kisu yritti välittömästi syöksyä veteen. Tamma oli selvästi pettynyt joutuessaan tyytyä kahlailuun. Z Vietimme kymmenisen minuuttia lammella kahlaillen, jonka jälkeen lähdimme käppäilemään takaisin Metsälammen tiluksia kohti. Matka takaisin kesti kyllä viitisen minuuttia kauemmin kuin menomatka, mutta molemmat meistä jaksoi takaisin. "Keskustaan" päästyämme päätin viedä Kisun kuivattelemaan talliin. Talutin tamman talliin ja irrotin riimunarun riimusta päästyämme karsinaan. Suljin karsinan oven ja lähdin etsimään vesiämpäreitä, joihin voisin laskea vähän lämmintä vettä. Z Ämpärin ja sienen löydettyäni palasin takaisin Kisun karsinalle, jossa selvästi rentoutunut tamma tuli jo pienesti minua vastaan. Iloisena siirryin karsinan puolelle ja aloin pesemään neidin jalkoja. Lisäksi katsoin kaviot nopeasti läpi, jottei kenkiin olisi tarttunut kiviä. Näin ei ollut käynyt, joten kävin vielä kaikki jalat huolellisesti läpi. Kaikki oli kunnossa, joten taputin tammaa kaulalle ja poistuin viemään ämpärin ja sienen omille paikoilleen. Z Palasin vielä Kisun luo ottamaan riimun pois ja hyvästelemään tamman. Kisu taisi olla kiitollinen päästessään eroon minusta, ajattelin naurahtaen. Talsin ison tien varteen, jossa äitini olikin jo odottelemassa minua.
Sannan komentti
Kisu on tosiaan melko temperamenttinen tamma, jonka kanssa johtajuusasiat pitää saada heti ensitutustumisella kuntoon. Oli hyvä, että etenit niin rauhallisesti ennen kuin aloitit hoitourakan. Mielestäni oli hiukan liian aikaista lähteä lammelle yksin, sillä Kisu on luonteeltaan kovin säpäkkä: olisi ollut turvallisempaa, jos olisit ottanut jonkun toisen tallilaisen mukaasi. Onneksi mitään ei kuitenkaan sattunut, ja selvisit tamman kanssa ehjinä takaisin tallille. Seuraavalla tallikerralla suosittelisin sinua tutustumaan muutamaan muuhun tallilaiseen: heistä on varmasti paljon apua myöhemmässä vaiheessa, sillä minä olen joskus melko kiireinen suuren ratsastuskouluni kanssa. Tallilaiset, jotka ovat pyörineet jo pitkään Metsälammella, näyttävät sinulle mielellään myös upeita maastojamme!
Tarinasi oli sopivan pituinen, mutta siitä puuttui kuitenkin kokonaan kappalejaot, jotka ovat hyvin keskeisessä osassa onnistuneen tarinan kannalta. Merkitsin kappalejaot tarinaasi vaaleanpunaisilla Z-kirjaimilla! Z-kirjaimen kohdalle tulisi siis kappalejako, eli yksi kokonaan tyhjä rivi. Kappalejako laitetaan aina sellaiseen kohtaan, jossa tarinan tapahtumat tai tilanteet vaihtuvat toiseen. En löytänyt tekstistä paljoa virheitä. Kiinnitä seuraavassa tarinassa huomiota kappalejakoihin!
"Vilkaisin ympärilleni varmistaakseni olevani yksin..." -> "Vilkaisin ympärilleni varmistaakseni, että olen yksin..."
15,50v€
|
|
|
Post by gemmma on May 26, 2014 9:04:58 GMT 2
Äitini oli laittanut minut kävelemään tallille, hänen mielestä ulkona oli nimittäin niin loistava ilma. En voi kiistää, että ilma ei olisi hyvä, mutta viisi kilometriä yksin käveltynä ratsastuskamojen kanssa ei ollut kyllä mielipuuhaani. Olin aamulla suunnitellut päivän ohjelman viimeistä piirtoa myöten, mutta kommelluksitta en tästä päivästä selviä, siitä olen varma. ZSaavuin viittä yli kaksi tallin pihaan, jossa näin tallin omistajan sekä yhden tallitytön. Menin noiden luokse jalat aivan turtana ja posket kuumottaen. Tyttö ja Sanna näyttivät kumpikin hiukan tuimalta, mutta keskustelun sävy kuulosti iloiselta. Erotin vain muutaman sanan, joihin kuului Foggyy ja ratsastus. Ehkä tyttö oli ollut juuri ratsastamassa tuolla kyseisellä ponilla. Foggy on kuulemani mukaan todellinen luottoratsu ja helppohoitoinen. "Moi", hymähdin noille. Sanna kysyi, olisinko kiinnostunut kokeilemaan Kisua maneesissa Destinyn katsellessa. Tytön nimi oli siis Destiny. Innostuin tietysti ajatuksesta, vaikka Kisu olikin pohjimmiltaan kouluratsu, toisin kuin minä. Olen aina rakastanut sitä onnistumisen tunnetta esteitä hypätessä. Destiny tuli hoitamaan kanssani Kisun, joten päätimme viedä sen pesuboksiin saadaksemme sen helpommin hoidettua. Destiny oli selvästi käsitellyt Kisua aiemminkin, joten hän varmaankin tiesi mistä puhui. Destiny tosin laittoi minut itse ottamaan Kisun kiinni, joka näytti meille takapuoltaan. Saimmekin Kisun nopeasti kiinni ja talutettua pesuboksiin, jossa laitoimme sen kiinni molemmin puolin. Destiny kävi hakemassa Kisun harjat, joten jäin siksi aikaa silittelemään tammaa, joka seisoi nätisti paikallaan. Tietenkin heti kehuttuani Kisua taitavaksi, alkoi tamma kaapia oikealla etujalallaan lattiaa. Lähinnä asia nauratti minua, mutta Destinyn saapuessa hillitsin itseni. Kahdestaan saimme harjattua Kisun huomattavasti nopeammin kuin mitä yksikseni ollessa, olihan se selvää. Tammakin oli yllättävän nätisti, ehkä tuon sen seuraavallakin kerralla pesuboksiin harjauksen ajaksi. Destiny ilmoitti menevänsä hoitamaan jonkun kiireellisen asian ja työnsi kaviokoukun vasempaan käteeni. Kisu nosti jalkansa jälleen nätisti, mutta litisti vasemmalla etujalallaan varpaani. Muuten se olisi ollut lähinnä hassua, mutta en ollut vielä vaihtanut mustia tennareitani turvakärjillä varustettuihin ratsastuskenkiin. Kisu kuitenkin nosti kavionsa jalkani päältä ja sain hoidettua homman kunnialla loppuun. Destiny saapui juuri antaessani Kisun viimeisen kavionsa maahan. "Valmista", ilmoitin tuolle hymyillen. Destiny lupasi varustaa Kisun sillä välin kun käyn itse vaihtamassa sopivammat ratsastusvaatteet. Saavuin takaisin Kisun ja Destinyn luokse kengät vaihdettuna ja kypärä, turvaliivi ja hanskat puettuina. Lisäksi mukaani oli tarttunut yleisraippa, jonka heittäisin pois tarpeen vaatiessa. Hiukseni olin letittänyt selkääni. Lähdimme Destinyn kanssa liikkeelle kohti maneesia, jutellessamme samalla. Sain tuosta paljon asioita selville, kuten että Destiny on käynyt jo melkein vuoden Metsälammella, josta hänen oma hevosensa Pipsa oli juuri muutama päivä aikaisemmin lähtenyt. Muutenkin juttelimme aika paljon sen lyhyen matkan aikana. Maneesissa Destiny kävi hakemassa minulle jakkaran jotta pääsisin jättiläisen selkään, muuten se ei olisi onnistunut. Jalustimet olivat reippaasti liian pitkät, joten säädin niitä sopivan pituisiksi Destinyn lähtiessä katsomoon. Vielä satulavyön kiristys, jonka jälkeen lähdimme uralle. Kisun liikkeet olivat aika isoja verrattuna tottumiini ratsuponien ja muutenkin pienikokosten hevosten askeleihin, mutta hetken jälkeen osasin jo mukauta ainakin siedettävällä tavalla askeleisiin. Kisu oli vähän riehakkaalla tuulella ja halusi jatkuvasti ravata alta. Ensimmäisen yhteisen tunnin aiheeksi olin valinnut pysähdykset, jotka loisivat hyvän pohjan muiden harjoitusten tekemiseen. Kokosin ohjat tuntumalle ja kokosin Kisua vähän. Tamma laahusti varsinkin takajaloista eikä pidätteet oikein meinannut mennä läpi, pohkeista puhumattakaan. Pienen hienosäädön jälkeen Kisu alkoi, onneksi, kuunnella apuja joten pysähdyksetkin saatiin aloitettua. Tein pysähdykset jokaisen sivun keskelle, tai ainakin yritin. Kisu pääsi usein hiipimään muutaman askeleen eteenpäin, joten kirjainpisteille ei todellakaan osuttu. Lähinnä se vain nauratti kun en saanut tammaa oikein kuuntelemaan. Kaiken kruunasi vielä se, että Kisu ei edes mennyt melkein käyntiä, lähinnä se oli ravia. Tai siltä se ainakin tuntui. Muutaman kierroksen jälkeen Kisu alkoi kuunnella hyvin pidättäviä apuja ja saatiin muutama pysähdys oikeaan kohtaan. Katsoin nopeasti kelloa ja tajusin meidän käyttäneen viisitoista minuuttia alkuverryttelyyn ja noihin muutamaan kierrokseen. Annan Kisulle pohkeita ja tamma rupeaakin ravaamaan hienosti. Tamman askeleet pompottavat hirveästi enkä osaa mukautua niihin, joten tyydyn keventämään. Ravailemme muutaman kierroksen toiseen suuntaan, jonka jälkeen vaihdamme suunnan. Suunnan vaihdettuani hidastin Kisun käyntiin ja jatkoin pysähdyksiä toiseenkin suuntaan. Osuimme melkein jokaisen kerran oikeaan kohtaan, josta iloisena taputin Kisua ja annoin pidempää ohjaa. Hetken käveltyämme keräsin ohjat taas lyhyiksi ja lyhensin Kisua hiukan. Muutaman puolipidätteen jälkeen annoin laukkapohkeet, joista Kisu lähti nätisti laukkaamaan. Tamma venytti kaulaansa alas, josta seurasi ei-haluttu vetokilpailu. Laukkakin alkoi tökkiä ja Kisu nosti selkäänsä ylös. Arvasin mitä olisi tulossa, joten nojasin pikkuisen taaksepäin. Sieltähän tuli muutama kova pukki, joista viimeisessä jalustimet irtosivat ja lensin tamman kaulalle. Kisu hidasti onneksi käyntiin, joten pääsin helposti takaisin satulaan. Annoin uudet laukkapohkeet, joista tamma lähti laukkaamaan töksähtelevästi ja pää ylhäällä. Annoin ohjasta vähän myöden, jonka jälkeen Kisu laski päätään hiukan ja sai takajalat paremmin mukaan. Tajusin pitäneeni ohjia aivan liian tiukalla, jonka takia Kisu oli joutunut nostamaan päätään saadakseen kuolaimia mukavemmiksi. Siirsin Kisun ravin kautta käyntiin, jonka jälkeen vaihdoin suunnan täyskaarrolla. Vaihdettuamme suunnan annoin jälleen laukkapohkeet antaen tammalle vähän ohjaa, joka toimi aivan huippuhyvin. Kisu laukkasi suhteellisen hyvässä tasapainossa pää kannettuna. Kierroksen laukan jälkeen siirsin Kisun käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Katseeni siirtyi Destinyyn, joka oli edelleen katsomossa. "Mitäs tykkäsit, lukuunottamatta tota pukkipätkää?" kysäisin tytöltä mennessäni hänen ohi. "Ihan hyvin, huomasit hyvin omia virheitäsi", tuo sanahti hymyillen. Kävelimme muutaman kierroksen käynnissä ennen kaartoon asettumista. Hyppäsin alas tamman selästä nopeasti. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin satulavyötä hiukan. Lähdimme talsimaan kohti tallia Destiny kärjessä. Veimme tamman tällä kertaa omaan karsinaansa, olihan meitä kuitenkin kaksi. Riisuimme nopeasti Kisun varusteet ja Destiny katsoi tamman jalat läpi. Kävin viemässä Kisun varusteet satulahuoneeseen, jonka aikana Destiny huuhteli hikiset kohdat. Pian talsimme tallin pihaa pitkin Destinyn kertoessa tallin hevosista. Sanna pysäytti meidät tallipihalla ja kyseli ratsastuksesta. Nauraen kerroin pukkitapauksesta, joka nauratti myös Sannaa. Destiny sanoi menevänsä hoitamaan jotain tehtävää, joten jäimme Sannan kanssa kahden. Samassa sain puhelimeeni tekstiviestin, jossa äiti kertoi odottavansa tien varressa. Iloinen yllätys se oli, tottakai, joten innosta hihkuen lähdin tielle, jossa tuttu tumma Audi odotteli. Sannan kommentti
Sinulla on selkeästi hieno taito ottaa elämän potkaisut huumorilla vastaan! Toisinaan on täysin oikeutettua suutahtaa, se helpottaa oloa, kunhan ei mene aivan yli rajojen. Ei Kisukaan saa tehdä aivan mitä tahtoo: sinun on osoitettava sille, että sinä olet pomo, ja sinä määräät – komenna tammaa jos se tekee väärin. Muuten Kisu ymmärtää, että se saa tehdä aivan mitä haluaa kenenkään määräämättä, eikä sellainen ole tietenkään toivottavaa. Kisu on energinen pakkaus, jonka kanssa saa työskennellä paljon hyvien tulosten eteen. Mukavaa huomata, että olette löytäneet jo yhteisestä sävelestä kiinni.
Tarinasi oli pitkä ja lähestulkoon virheetön. Kirjoitat taitavasti, mutta muista, ettei pituus tee aina hyvää tarinaa. Onnistunut tarina voi olla myös lyhyt ja ytimekäs. Kuvaile hiukan enemmän ympäristöäsi käyttämällä adjektiiveja (kuvailevia sanoja, esim. punainen, haikea...) ja pyri kirjoittamaan tekstistä mahdollisimman mielenkiintoista esimerkiksi lisäämällä jännitystä ja huumoria. Kieliopillisesti olet tukevalla pohjalla!
lukuunottamatta = lukuun ottamatta
17,50v€
|
|
|
Post by gemmma on Jun 27, 2014 17:38:36 GMT 2
Keräilin vaaleita hiuksiani matalalle ponnarille astellessani tallipihaa kohti. Taivaalla näkyi pieni vilahdus aurinkoa, joka piristi mielialaani mukavasti. Olin herännyt jo aamunkoiton aikaan, mutta ärsyttävät vanhempani olivat jälleen joutunut riitelemään kanssani kyydistä. No, vanhempi sisareni oli loppujen lopuksi suostunut tuomaan minut tallille, tosin matka oli mennyt aika hitaasti, olihan kyseessä puolen tunnin matka mopoautolla. Siskoni oli kaakattanut jatkuvasti jostain uusimmasta suhteestaan, joka ei minua tosin oikeastaan laisinkaan kiinnostanut. Olin vain keskittynyt tuijottamaan autossa roikkuvaa amulettia, joka esitti hevosta. Sisareni harrasti myös hevosia ja vuokrahevonenkin häneltä löytyi. Vihdoin kurvatessamme tallin pihaan hypääsin vauhdista autosta ja hyvästelin hiukan hämmentyneen näköisen sisareni. Aamu oli siis ollut suhteellisen ärsyttävä aika, mutta eiköhän meno paranisi kun pääsisimme Kisun kanssa töihin. Juuri saapuessani Kisun karsinan ovelle sain hiukseni kiinni raidallisella lettinauhalla, jonka olin saanut muutama päivä sitten. Kisu oli taas väärinpäin karsinassa, joten jouduin houkuttelemaan sitä luokseni hetken. Viime kertaa muistellessani päädyin viemään tamman pesuboxiin, jossa sitä oli huomattavasti helpompi hoitaa kuin karsinassa. Kiinnitettyäni Kisun pesuboxiin kaivelin sen harjapakista pölärin, jolla rupesin tammaa harjailemaan. Kisu oli yllättävän kesyllä tuulella eikä kuopinut ollenkaan maata tai muutenkaan isotellut. Ehkä yhteistyömme alkaisi toimia vielä lähiaikoina kunnolla. Puhdistin vielä tamman kaviot ja kävin jalat läpi, joiden totesin olevan kunnossa. Kävin hakemassa Kisun kamat satulahuoneesta, samoin hanskat ja kypärän tamman karsinan edestä. Kisun varustus ei ollutkaan mitään hirveän helppoa, vaan tamma näykki ja oli selvästi ärtyisällä tuulella. Tietty siinä alkoi vähän jännittää miten ratsastus menisi, mutta eiköhän siitäkin selvittäisi vammoitta. Vihdoin saatuani satulavyön kiinni laitoin kypärän päähän ja rupesin laittamaan suitsia, joka oli sekin aikamoista sotaa. Kisun pää oli vähintään puolisen metriä pääni yläpuolella, joten jouduin kurkottelemaan todella että sain suitset edes tamman päähän. Laitoin vielä remmit kiinni ja hanskat käteen, jonka jälkeen sitten alkoikin matka kohti maneesia. Matkan varrella bongasin Sannan, jonka pyysinkin sitten katsomaan miten mun ja Kisun yhteistyö sujuu satulasta käsin. Tietty vähän jännitti, mutta olin valinnut ihan simppelin aiheen, voltit ja ympyrät nimittäin. Eli taivuttelisin tammaa molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa. Selkään päästyäni lyhensin vähän jalkkareita, koska ne olivat aivan liian pitkät, kuten arvata saattaa. Kiristin vielä vyötä ennen alkuverkan aloittelua. Käveltyämme hetken vapain ohjin keräilin ohjat tuntumalle kokosin Kisua hiukan parempaan tasapainoon ja siirryin pääty-ympyrälle, tarkoituksena saada tamma taipumaan sopivasti. Kisu ei ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen, joten jouduin hoputtamaan tammaa eteenpäin. Vaihdoin suunnan nopeasti ja jatkoin työskentelyä käynnissä. Tähän suuntaan avut menivät helpommin läpi, joka oli ainakin omasta mielestäni hyvä asia. Vaikka se saattaisikin vaikuttaa ainakin omaan tasapainooni, koska varsinkin vasen puoleni painuu helposti kasaan, varsinkin jos avut eivät mene läpi. Siirsin Kisun sitten raviin ja siirryin ravailemaan uralle. Keventelin helpottaakseni omaa urakkaani, koska harjoitusravi ei oikeen luonnistunut vieläkään. Ravissa Kisu oli selvästi helpommin hallittavissa, koska vauhtiakin saatiin vähän lisää, joka helpotti ainakin omaa taakkaani huomattavasti. Olin enemmän esteihmisiä, mutta tietysti koulunkin vääntäminen luonnistui. Ehkä koulupainoitteisen hoitsun ottaminen saisi mut innostumaan enemmän kouluratsastuksesta, mutta se onkin sitten ajan kysymys. Siirryin takaisin pääty-ympyrälle ja jatkoin ravityöskentelyä, joka menikin sitten odotettua paremmin. Vaihdoin sitten suunnan ja jatkoin vielä hetken samaa toiseen suuntaan, tosin huonommalla menestyksellä. En vaan ymmärrä mikä siinä toisessa suunnassa on vikana, jalatkin rupesivat heilumaan kuin märät tiskirätit. Yhden onnistuneen ympyrän jälkeen jäin hetkeksi kävelemään vapain ohjin, jotta kumpikin saisi levätä edes hetken. Hetken käveltyäni vilkaisin maneesin kelloa ja tajusin kuluttaneeni puoli tuntia pelkkiin pääty-ympyröihin. Vaihdoinkin hiukan lennosta aihetta, ympyröiden ratsastukseksi nimittäin. Keräilin ohjat tuntumalle ja vaihdoin suunnan jääden sen jälkeen keskiympyrälle käynnissä. Kisu kulki aika hyvin, joten ajattelin ottaa hiukan laukkaa keskiympyrällä, sillä kun kerran olin. Annoin pienet laukkapohkeet ja tamma nosti suuren laukkansa, johon mukautuminen vaati kaiken keskittymiseni, joka oli sitten tietenkin pois reitin ratsastamisesta. Tiesin meidän molempien huonohkon päivän johtuvan minusta itsestäni, olinhan kuitenkin suhteellisen väsynyt jo aikaisen heräämisen takia. Loppujen lopuksi saimmen tehtyä yhden ympyrän kunnialla, joten päätin vaihtaa suunnan ravissa ja laukata vähän toiseenkin suuntaan. Yritin saada avut menemään ensin läpi ravissa, jonka onnistuttua nostin laukan. Olin taas mukautumisen kautta vaikeuksissa, joten reitti oli taas huvittava. Epäilin Sannan mielipidettä ratsastuksestani, koska tietenkin tänään oli yksi niistä huonoista päivistäni. Laukka sujui ehkä hiukan paremmin tähän suuntaan, joten hetken päästä siirryin raviin ja aloitin loppuverkan, jonka suoritin suurimmaksi osaksi uralla muutamaa volttia lukuun ottamatta. Käännettyäni Kisun kaartoon tiputtauduin alas tamman selästä ja nostin jalkkarit ja löystin vyötä vähän. Sanna oli tullut alas katsomosta meidän luokse ja katseli ajatuksissaan touhujani. Lopulta hänen suustaan kuuluivat sanat: "Ihan hyvinhän tuo meni, mutta olit todella vino." Siinä sitten tuli ratkaisu huonosti läpi menneisiin apuihin ja pieni naurahdus karkasi suustani. Kepeästi jutellen lähdimme kohti tallia, jonka ovelta Sanna lähti tekemään jotain hommia. Vein Kisun tällä kertaa karsinaan ja otin nopeasti tammalta varusteet pois, siskoni oli nimittäin jo odotellut minua tallin pihassa. Kävin vielä Kisun jalat läpi todeten ne jälleen terveiksi vieden sen jälkeen tamman varusteet satulahuoneeseen. Kävin vielä hakemassa omat tavarani Kisun ovelta ennen matkan jatkamista sisareni mautolle. Paluumatkalla siskoni ei muusta puhunutkaan kuin hotista filosofista, joka oli käynyt luennoimassa sisareni koululla. Sannan kommentti
Oman kokemukseni perusteella voin kertoa, ettet ole ainoa jonka sisar tuntuu maailman ärsyttävimmältä. Onneksi mukava tallikäynti pelastaa yleensä koko päivän kun työskennellessään pyyhkii huomaamattomasti pois arkielämän asiat. Kisu on melko temperamenttinen hevonen niin hoidettaessa kuin ratsastettaessa: sillä on vahva tahto, ja se näyttää mitä haluaa. Tamman luonteeseen nähden ratsastit hyvin, mutta istunnassasi olisi tosiaan hiukan parantamisen varaa. Sinun kannattaakin keskittyä siihen yksinkertaisissa harjoituksissa niin kauan, että se sujuu. Näin työskentely parantuu niin ratsastajan kuin ratsunkin osalta.
Tarinasi oli pitkä ja virheetön, olit osannut sijoittaa kappalevaihdot oikeille paikoilleen. Minulle ei jäänyt paljoa korjattavaa. Hienoa tekstiä kaikin puolin! Lisää kuvailua adjektiiveilla (kuvailevia sanoja), niin saat elävöitettyä tekstiä entisestään.
17,80v€
|
|
|
Post by Destiny on Oct 5, 2014 21:40:11 GMT 2
05.10.2014 - Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä Olin aamulla soittanut Sintelle ja sopinut aloittavani hoitamisen uudestaan. Naisen äänestä kuului ilahtuneisuus ja sama varmaan täältäkin. Syksy oli alkanut varsin vauhdikkaasti ja olin joutunut jättämään Metsiksen. "Tauko" oli kestänyt lähes kolme kuukautta. Helppoahan se ei ollut kun joutui joka päivä kulkemaan tallin ohi mennäkseen töihin. Mutta nyt oltiin taas bäck in business. Jo samana päivänä mun oli pakko päästä tallille. Kello näytti kuutta, tunnit olisivat jo käynnissä. Lukitsin pyöräni telineeseen ja katselin ympärille. Kentällä Aava piti tuntia, tallin vieressä seisoi poika pidellen kiinni hoitohevosestaan ja puhumalla jollekkin. Maastosta oli juuri tallipihaan palannut ylväs ruunikko joka seisoi kiltisti paikoillaan ratsastajan jalkauduttua. Hei hetkinen, siristin silmiäni ja tunnistin ratsukon. Tottakai, Cella ja Sam! Lähdin hölkkäämään paria kohti ja nainen selvästi hätkähti nähdessään vastaantulijan. - Cellaa, moii! Piitkästä aikaa! huudahdin ja halasin blondia, joka vaikutti vieläkin vähän hämmentyneeltä. - Moi Desi, mitä hittoo! Mitäs sä täällä? - Ajattelin tulla pistäytymään ja vähän tervehtimään Kisua aka mun uutta hoitohevostani. Tuon sanominen sai sydämen heittämään voltin. Tamma oli karsinassaan kun menin häiritsemään sen rauhaa. Ojensin käteni nuuhkittavaksi ja silitin ruskeaa kaulaa. - Moi tyttö! Saatkin luvan tottua tähän että mä tuun häiritsemään sua koko ajan, lässytin ruunikolle. Se pärskähti ja jatkoi heinänkorsien etsintää. Hymähdin ja taputin sitä vielä kerran, kunnes päätin lähteä kotia päin. Blondi ja Ruunikko 1HM// anteeksi, lyhkänen, mutta oli pakko väsäillä jotain ;D Sinten kommentti
Ihanaa että tulit vihdoin järkiisi! Lopettaessasi vähän ennakoin tilannetta ja pidin kaappisi tallessa – ihan vain siltä varalta jos päättäisitkin tulla takaisin. Onneksi niin kävi! Taukoa saa toki aina kysyä jos se on tarpeen, ymmärrän että kirjoittaminen ja aktiivisena oleminen ottaa toisinaan koville, se on aivan normaalia ja niin käy usein myös mulle.
Lyhyt ja ytimekäs tarina! Tarinan ei tarvitsekaan olla aina pitkä. Huomasithan muuten, että meiltä löytyy myös pikahoitokirja (hoitopäiväkirjat-alueella)? Sinne voi lähettää merkinnän jos hoitoaika on kortilla eikä ehdi kirjoittamaan tarinaa. Muutaman kirjoitusvirheen bongasin, mutta muilta osin tarina oli kieliopillisesti siistiä. Ei ollenkaan korjattavaa, great!
10,25v€
|
|
|
Post by Destiny on Oct 13, 2014 13:54:53 GMT 2
Desi & Catnip 2HM Sinten kommentti
Voi eikä miten ihana minisarjis! [lol]
Ehkä meidän on vaan syytä olla tyytyväisiä, ettei hevosilla ole älypuhelimia... tai mistäs sitä tietää, mitä ne meiltä salailee! Hauskasti toteutettu piirros, idea sai hymyn huulille!
9,90v€Attachments:
|
|
|
Post by Destiny on Oct 13, 2014 14:20:58 GMT 2
Tuollainen kansi vanhan tilalle, kun tuo vanha on noin kammottava D & C 3HMSinten kommentti
Lisätty! Saat tästä muutaman virtuaalieuron, mutta valitettavasti näistä pk-kansista ei saa enää piirrosmerkintöjä / niitä ei lisätä piirrosgalleriaan. :/
4v€Attachments:
|
|
|
Post by Destiny on Oct 30, 2014 22:38:20 GMT 2
30.10.2014 - The day before halloween Hengitin syvään, puhalsin ulos ja pidätin. Kisu siirtyi käyntiin ja vapautin ohjat. Taputin hikistä kaulaa kiitokseksi. Olimme vetäneet maneesissa kunnon kouluväännön. Ensimmäinen tunti oli jo käynnissä, mutta Sinte oli antanut luvan jäädä pienelle alueelle toiseen päätyyn. Hymyilin. Kisu oli kulkenut hyvin ja olimme onnistuneet lähes joka asiassa. Otin jalkani pois jalustimista ja pyörittelin nilkkoja. Ulkona oli jo alkanut hämärtyä, voi harmi! Olisi niin tehnyt mieli lähteä maastoon, mutta en omistanut heijastimia, joten en lähtenyt riskeeraamaan henkeämme. Pysäytin Kisun ja laskeuduin alas selästä. Tallissa heitin ruunikon niskaan harmaan fleeceloimen ja neitonen jäi syömään iltaheiniään. Katselin hevosta jonkin aikaa ja mietiskelin. Huomenna olisi jo halloween. Kaksi kuukautta jouluun. Ihanaa! Kisu pärskähti katsahtaen samalla minuun ja avasin karsinan oven. Menin hetkeksi rapsuttelemaan ja halailemaan puoliveristä. On se ihanaa olla hevosenhoitaja! Destiny ja rakkauspakkaus<3 // Tällästä hyvin lyhkästä tällä kertaa Sinten kommentti
Aika on jälleen vierähtänyt kuin siivillä. Jouluun on enää alle kaksi kuukautta, ja vielä on paljon tekemättä. Onneksi mulla on näin paljon ihania hoitajia apuna! Virheetön pikkupätkä!
8,20v€
|
|
|
Post by Destiny on Nov 18, 2014 17:47:27 GMT 2
03.12.2014 - Kouluvalmennus - Valmentajana Pirje NordströmKisu oli jo valmennuksen alussa mahdottoman energinen ja vilkas, minkä vuoksi myös sinä jännityit tamman selässä. Pidätteet eivät meinanneet mennä läpi, eikä Kisu kuunnellut ollenkaan pyyntöjäsi. Pyysin jo kättelyssä rentottamaan kaikki tarpeettomat jännitykset ja istumaan syvemmälle satulaan: näin myös harjoitusravi, tai oikeastaan harjoitusravissa istuminen, sujui huomattavasti paremmin. Rauhallisen hengityksen ja syvän istunnan ansiosta Kisu rauhoittui hieman, vaikkakin osa energisyydestä pysyi siitä huolimatta. Kisun energisyys johti siihen, että "juoksitte harjoitusten läpi", eikä suorituksista tullut hyviä. Pyysin taivuttamaan ja asettamaan tammaa enemmän kaarevilla urilla. Pitkät pidätteet auttoivat rauhoittamaan vauhtia. Ympyröillä tuppasit kallistumaan sisäuran suuntaan, huomautin asiasta muutamaan kertaan, minkä jälkeen osasit korjata ongelmaa itsenäisesti.Valmennus itsessään ei mennyt kovin hyvin, mutta olen silti tyytyväinen Kisuun. Lähdettiin muiden kanssa loppukävelyille maastoon. Laitoin Kisulle harmaan fleeceloimen päälle ettei tamma vilustuisi. Kierrettiin Harjunlenkki ja juteltiin samalla kaikkea mukavaa. Itse selittelin olevani hyvin kiireinen lähestyvän joulun takia. Pitäisi sitä vaan repiä aikaa talleilulle. Ehkä sitä kuitenkin ehtii kunhan paljon yrittää! ps. En tiiä lasketaanko tota mun pikkuista tarinanpätkää hoitomerkinnäksi mutta kuitenkin...
... Destiny ja ihanuus 5HMSinten kommentti
Kiva että teillä meni Pirjen valmennuksessa huvin alkuhankaluuksien jälkeen! On mukavaa, että tallilaisilla riittää intoa hoitsujensa kanssa valmentautumiseen.
Valitettavasti en voi laskea tätä hoitomerkinnäksi, sillä hoitomerkinnän on oltava aina itse tehty – lisäksi siinä tulee olla vähintään 20 virkettä tekstiä (tietopaketti tarinamerkinnöistä) :/ Voin antaa kuitenkin muutaman virtuaalieuron, tulihan tässä kuitenkin esille myös omaa näkökantaasi!
8,50v€
|
|
|
Post by Destiny on Dec 10, 2014 16:56:52 GMT 2
10.12.2014 - Suunnitelmia vuodelle 2015 - Mitä ihmettä Desi? Kasper sanoi. - Säkö alat kilpailemaan, tämä naurahti. - Miksei? Uus vuos, uudet kujeet! - No mutta, kenellä? - Kisulla tietty! Aloitetaan ensin matalista ja siirrytään sitten vähän ylöspäin jos alkaa menemään hyvin. Se on kuiteski jo yhdeksäntoista, etten ihan hirveitä ala vaatimaan. Olin yht'äkkiä innostunut kisaamisesta täysillä ja mikä siinä sen kummempia odottelemaan! Kävin aamusta kysymässä Sinteltä lupaa aloittaa kisaaminen Kisun kanssa ja tämä myöntyi. - Et sitten kisaa mitään hirveen korkeita luokkia? - En en, aloitetaan aika matalista ja katotaan sitten kuinka paljon noustaan. - No hyvä! Mistä luokasta ajattelit aloittaa? - Ihan vaan helposta C:stä ja esteillä 40-50 cm, me haetaan pääasiassa vain iloista meininkiä Kisulin kanssa. Tammalla oli tunteja koko illan, joten puunasin sen karsinaa jonkin aikaa. Sain ruoka- ja juomakupin puhdistettua sekä viikkasin loimet. Lopuksi katsahdin tyytyväisenä karsinaan. Se kyllä kelpasi, mutta loppuviikosta olisi kunnon joulusiivouksen aika. Se oli varmaa! Destiny & Kisu 6HM // sori, tuli kamalan tönkkö tarina, mutta oli pakko kirjoittaa jotakin Sinten kommentti
Pahoittelut kommentin viivästymisestä!
Mukavaa että innostuit kisaamaan Kisun kanssa! Se onkin kaivannut pientä säpinää elämäänsä, onhan se muutama vuosi sitten menestynyt jopa GP-tasoisissa luokissa. Pienistä luokista kannattaa aloittaa, ja edetä pikkuhiljaa korkeammalle. Kovin suuria tammalta ei kannata kuitenkaan vaatia, sillä se on tosiaan jo yhdeksäntoistavuotias. Toivottavasti pärjäätte hyvin ja kokemukset innostavat eteenpäin
Lyhyt pikkutarina oli mukavaa luettavaa! Ytimekäs kuvaus "tilanteesta, missä nyt mennään". Virheitä en juurikaan löytänyt, oikein mukavaa pientä luettavaa Muistutan sua kuitenkin, että tarinamerkinnän saa vain tarinasta, jossa on vähintään 20 virkettä tekstiä – ettei tule yllätyksenä.
13,50v€
|
|
|
Post by Destiny on Dec 25, 2014 20:50:00 GMT 2
Joulutunnelmia maastossa! On se niin ihana! Sinten kommentti
Ihanan talvinen kuva Kisusta ja susta! Oliko tämä se kuva, mikä ei näkynyt joulujuhlan tapahtumakutsussa? Kisulla on ihanan jouluiset varusteet päällä
Olisin kaivannut kuvaan hieman kolmiulotteisuutta: varjostuksilla ja taustamaisemalla (esim. puut, pensaat, metsät ratsukon takana...) olisivat luoneet sitä. Esimerkiksi tummentamalla hieman Kisun takajalkoja olisit saanut kuvaan etäisyyksiä! Tämä näytti vähän liiduilla piirretyltä(?) - ymmärrän että niillä voi olla hankala varjostaa!
17,70v€
|
|