|
Post by Sinte on Mar 1, 2013 14:48:56 GMT 2
Catnip "Kisu" Kuvan teki Destiny
|
|
|
Post by cecilia on Apr 22, 2013 14:46:48 GMT 2
Pääsin pitkästä aikaa tallille. Kaunis iltaurinko paistoi, vaikka olin ollut varma että kurakeli jatkuisi synkkänä. Oli niin kaunis ilma, että päätin lähteä Kisun kanssa maastoon. Kävelin tietä pitkin, tallirakennusta kohti. Vastaan tuli heti uusia hoitajia, ja olin hieman hämilläni. Kaikki tervehtivät iloisesti ja touhusivat hevosten kanssa. Kentällä oli meneillään tunti, johon myös Kisu oli osallistunut. Selässä istui pieni pojankossikka, joka istui kokoajan käyntiä menevän pollen selässä, jota talutti yksi tallitytöistä. Pienistä päätellen oli pelkkää talutusratsastusta. Kävin tallissa jossa Sinte puuhaili karsinoiden parissa. Menin hänen luokseen ja tiedustelin: - Moikka, onko Kisulla ollut monta tuntia tänään? - Ei, vain kaksi talutustuntia, hän hymyili. - Okei, lähden maastoon revittelemään vähän sen energiaa, ilmoitin. Katsoin varustehuonetta uutena ja hohtavana. - Heh, et olekkaan nähnyt sitä uudistuneena! nauroi Sinte. Hymyilin ja lähdin katsomaan paikkoja. Vaikka edellinen varustehuone oli hieno, niin oli silti uusi hienompi. - Mistä syystä tämä on rempattu? mietiskelin ääneen. - Jollekin henkilökunnasta oli käynyt jokin ”hupsis- juttu”. Ei Sinte ole kertonut.. sanoi paikalle ilmestyvä Abbe. Nyökkäsin ja sanoin: - Suaki näkee vielä täällä. - Juups, Abbe hihitti. Lähdin kentälle, kun kuulin huudon ”ja sitten loppukaartoon!” Kiepahdin kentän aitojen välistä. Odotin että Kisun ratsastaja pääsi selästä ja pyysin sitten sen ohjat taluttajalta. Vein tamman talliin sen karsinaan ja lähdin itse valmistautumaan. Kun olin laittanut kypärän päähän sekä olin löytänyt kaapistani ratsastushanskat, menin Kisun luokse. Lähdin taluttamaan sitä pihalle, kunnes nurkan takaa juoksi uusi tallityttö. - Hui! säikähdin. - Oi sori, ei ollut tarkoitus! hän kauhisteli, koska Catnip steppasi paikallaan hieman epävarmana.
... J a t k u u ...
Sinten kommentti
Kiva nähdä sinuakin pitkästä aikaa tallilla! Huomasitko muuten, että meille on tullut uusia merkkejä (tuntimerkit 1-4 sekä maastomerkki)? Niitä saa toki suoritella omaan tahtiinsa.
En löytänyt tarinasta paljoa korjattavaa, mutta mielestäni se olisi kaivannut muutaman kappalejaon lisää. Kappalejaot selkiyttävät tarinaa ja helpottavat lukemista. Pienet kappalejaot voi tehdä myös pienellä sisennöksellä rivin alkuun (esim. 10 välilyöntiä).
"...kokoajan käyntiä menevän pollen selässä..." -> kokoajan = koko ajan. Tähän sopisi myös paremmin "jatkuvasti": -> "...jatkuvasti / koko ajan käyntiä menevän pollen selässä..."
”hupsis- juttu” -> ei välilyöntiä viivan jälkeen: -> "hupsis-juttu"
Jatkossa!
|
|
|
Post by Sanni on May 29, 2013 16:48:43 GMT 2
Saavuin ensimmäistä kertaa Metsälammen Ratsutallille. Olin ollut yhteydessä Sinteen vain sähköpostilla ja puhelimitse, joten vähän jännitti, millaista tallilla oli. Olin kysynyt Sinteltä hoitohevosesta ja olin ilmeisesti saanut haluamani hevosen...
Lähdin kävelemään tallia kohti. Katselin samalla hevosia, joita nökötti aitauksissa. Huomasin niistä ainakin oman hoitohevoseni Catnipin. Catnip oli yltäpäältä pölyssä ja kaipasi varmasti harjausta. ''Kisuu...'', huhuilin tammaa aitaukselta. Se käännähti katsomaan minua ja hörähti laiskasti. Jatkoin matkaani talliin, ja odotin löytäväni tallin omistajan, Sinten. Vaihdoin Sinten kanssa kuulumiset, ja lähdin hakemaan Kisun riimua.
Lähdin kävelemään aitauksille Kisun riimun kanssa. Avasin portin ja menin hakemaan Kisua. Kisu antoi laittaa riimun ihan nätisti ja lähdin taluttamaan sitä porttia kohti. Kun sain portin auki, Kisun ulos, ja portin taas kiinni, lähdin taluttamaan Kisuani talliin. Parikertaa hän yritti napata heinätuppoa maasta, mutta sain pidettyä hänet ''kurissa''.
Vein Kisun karsinaansa ja menin etsimään harjoja, ja vähänajan päästä löysinkin ne. Asetin tavoitteekseni harjata Kisun karvan kiiltäväksi. Otin harjan ja aloitin harjaamisen. Hetkenpäästä karva kiilsi nätisti, ja aloitin harjan ja hännän selvittämisen. Ne eivät olleet pahasti takussa, ja huomasi, että niitä oli hoidettu hyvin. Puhdistin lopuksi vielä kaviot ja vein harjat takaisin.
Otin Kisun karsinasta ulos ja lähdin taluttamaan sitä aitaukselle. Ajattelin, että olisi varmaan parempi, etten vielä tänään ratsasta, jotta Kisu luottaisi minuun. Avasin portin ja talutin Kisun sisään aitaukseen ja suljin portin. Otin Kisulta riimun pois ja kuiskasin sille: ''Nähdään taas pian, kaunis tyttö'' Kisu lähti laiskasti tallustamaan lähintä varjoa kohti.
Suuntasin taas tallia kohti. Vein Kisun riimun pois, ja lähdin kiertelemään tallia. Löysin ilmoitustaulun, ja aloin tutkia, olisiko lähipäivinä mitään valmennuksia. Ajattelin, että voisin mennä kouluvalmennukseen...
Jätin asian sikseen ja kävin sanomassa Sintelle moikat ja lähdin odottelemaan äitiä.
Sinten kommentti
Hienoa, että löysit perille tallille, ja ensitutustuminen Kisun kanssa sujui noinkin mallikkaasti. Mielestäni oli oikein hyvä valinta, ettet mennyt ratsastamaan heti ensimmäisellä kerralla – etenkään ilman valvontaa. Hitaasti tutustumalla luo aina tukevan ja kestävän pohjan ystävyydelle! Uskon, että teistä tulee hyvä pari! Tarinassa käytit melko paljon samoja sanoja, esim. (Kisu, hän); toistoa kannattaa vähentää aina niin paljon kuin vain mahdollista, että tarinasta tulisi selkeämpi ja mukavampi lukea. (:
Parikertaa = 2 kertaa = pari kertaa vähänajan = vähän ajan Hetkenpäästä = hetken päästä
"Vein Kisun karsinaansa ja menin etsimään harjoja, ja vähänajan päästä löysinkin ne." -> periaatteessa tämä on ihan oikein kirjoitettu, mutta piste voisi selkiyttää sitä enemmän: -> "Vein Kisun karsinaansa ja menin etsimään harjoja. Vähän ajan päästä löysinkin ne."
10v€
|
|
|
Post by Sanni on Jun 1, 2013 21:38:32 GMT 2
Uusia tuttavuuksia
Kävelin pitkin Metsälammen Ratsutallin käytävää. Huomasin Cherin karsinan vieressä vaaleahiuksisen tytön, joka katseli hevosta keskittyneesti. Kävelin tytön luokse, pysähdyin ja katsoin Cheriä. Sitten sanoin : ''Hei'' , tytölle joka vasta havahtui. ''Ai moi'' tyttö vastasi ystävällisesti, ''En ollenkaan huomannut että tulit''. Kysyin tytön nimeä, ja hän paljastui Viljaksi. Esittelin myös itseni, niin kuin hyviintapoihin kuuluu.
Vaihdoin aihetta hevosiin. ''Niin Cheri on sinun hoitsusi... eikö?'' , kysäisin , ''Olen nähnyt sinun näköisesi tytön tuon ihanan kimon kanssa.'' ''Joo, mikäs se sinun hoitsusi olikaan'' , Vilja kysyi ystävällisesti. ''Catnip, se ilopilleri'' , hymyilin. ''Oletko jo ratsastanut sillä?'' , Vilja kysyi. Vastasin ''En vielä, mutta ajattelin kokeilla joskus kun Sinte tulee katsomaan.'' ''Selvä'' Vilja kuittasi, ''Haluaisitko lähteä katsomaan, kun ratsastan Cherillä?'' ''Totta kai minä tulen !''
Vilja laittoi hoitsunsa valmiiksi, ja siirryimme kentälle. Minä jäin aidanviereen seisomaan ja tuijottamaan haltioissani Viljan ja Cherin koulusilmukoita. ''Kyllä sinä olet taitava Vilja!'' huikkasin. Vilja tuntui ilahtuvan ja näytti vielä pari temppua ja käytännön niksiä. Sanoin vielä lopuksi : ''Tulen ilomielin toistekkin katsomaan sinun ratsastustasi'' . ''Tule vaan kun haluat'' Uusi ystäväni vastasi.
Lähdin Viljan ja Cherin kanssa tallia kohti. Autoin Viljaa Cherin riisumisessa ja harjauksessa. Kaikki sujuis suhtkoht nopeasti ja päästimme Cherin karsinaansa. ''Nähdään'' Sanoin Viljalle. ''Samoin'' Vilja huikkasi perääni.
Sinten kommentti
Kiva, että löysit tallilta uusia ystäviä! Tulevaisuudessa on aina helpompi nykiä joku hihasta mukaan esimerkiksi maastoon. Kauemmin Metsälammella pyörineet tallilaiset osaavat myös varmasti näyttää uudelle tulokkaalle maastoreittejä ja hienoja paikkoja tallin lähistöllä. Ekstratehtävät tosiaan suoritetaan tänne hoitopäiväkirjaan tarinan, kuvan tai runon muodossa – samalla tavalla kuin kaikki muutkin hoitokerrat. Kannattaa yleensä otsikoida juttu tehtävän nimellä, että osaan sitten antaa siitä oikean palkan. Kokonaisuudessaan mukava tarinanpätkä, mutta seuraavassa tarinassa voisit käyttää hiukan vähemmän välilyöntejä; kappalejakoihin riittää yksi ylimääräinen välilyönti – muutoin tekstistä saattaa tulla sotkuisen näköistä. Välilyöntiä ei tule ennen merkkejä, esimerkiksi:
"Heippa!" huusin. Katsoin Kisua, jolla oli punainen riimu.
"Sitten sanoin : ''Hei'' , tytölle joka vasta havahtui." -> ei välilyöntejä ennen merkkejä, tässä virkkeessä ei tarvita kaksoispistettä: -> "Sitten sanoin "hei" tytölle, joka vasta havahtui." -> kaksoispisteen jälkeen aloitetaan pienellä alkukirjaimella, ellei kyseessä ole erisnimi.
hyviintapoihin = hyviin tapoihin (millaisiin tapoihin?) aidanviereen = aidan viereen (minkä viereen?) sinun näköisesi = pelkkä "näköisesi" riittää.
''En ollenkaan huomannut että tulit''. -> Kun lainattu lause loppuu kokonaan (esim. pisteeseen), piste tulee lainauksen sisäpuolelle: -> "En ollenkaan huomannut että tulit." -> Olitkin osannut tämän asian jo pilkkujen suhteen; pilkut näet tulevat lainauksen ulkopuolelle! (:
8v€ + palkat extrasta
|
|
|
Post by Susan on Jul 25, 2013 14:41:54 GMT 2
Astelin ensimmäistä kertaa Metsälammen ratsastuskoulun sisään iloisena. Katselin tyhjiä karsinoita ja pian huomasin hoitohevoseni nimen koristamassa karsinan ovea. Oven koukussa riippui Kisun päitset ja riimu. Tamma varmasti sijaitsisi nyt ulkona. Nappasin riimun ja narun mukaani ja jätin repun nojaamaan Kisun karsinan oveen. Ensimmäiset kymmenen minuuttia meni siihen kun yritin etsiä Kisua kaikkien muiden hevosten seasta. Kävin koko ajan mielessäni läpi "Ruunikko, vasemmassa takajalassa sukka, pitkä läsi". Kisu tupsahti eteeni ja se toteutti kaikki kriteerini, jota olin muistellut. Hiivin varovaisesti tamman luokse ja sujautin sille riimun päähän. Tamma oli erityisen rauhallinen, vaikka nyt alkutapaamisissa sanonkin. Aloin taluttamaan Kisua pois kaikkien hevosten luolta ja samalla yritin saada muut hevoset pois portin läheltä. Kaikki hevoset väistyivät kun sihisin ja heiluttelin pelottavan näköistä riimunnarua. Sain ruunikon tamman sujautettua pois laitumelta turvallisesti. Talutin hevosen talliin. Olin itsevarma, koska Catnipin luonteessa kerrottiin, että sen kanssa pitää olla topakkana. Laitoin tamman karsinaansa ja laitoin oven kiinni kun menin hakemaan neidin harjapakkia. Löysin satulahuoneen ja nurkassa oli nähtävästi kaikkien hevosten pakit. Yhdessä niisä lukee isoilla harakan varpailla Catnip "Kisu". Otin sen kainalooni ja lähdin takaisin sen karsinaan, jossa odotti Kisu malttamattomana. Aloitin harjaamisen pääharjalla ja harjasin hellästi Kisun pään puhtaaksi, jatkoin harjaamista pehmeällä harjalla kaulaa. Onneksi Kisulla ei ollut tänään huonopäivä ja jätti turhan näykkimisen pois. Joku tuli talliin ja harjailin vielä jaloista tammaa. "Teillähän sujuu hyvin täällä", joku kurkkii kaltereiden välistä. "Joo. Kisu on tosi ihana. Kukas sä oot?", Kysyin nuorelta naiselta. "Olen Sinte, tallinomistaja. Olet varmasti Susan", Sinte tokaisee ja kättelemme. "Kyllä olen. Tämä on ensimmäinen kerta täällä.", minä tokaisen. "Aijjaa. Noh onko ollut mukavaa?", Sinte utelee. "On. ainakin tähän asti mennessä, mutta taidanpas jatkaa Kisun harjaamista", minä tokaisen ja otan uuden harjan käteeni. "Mukava kuulla. Taidanpa jättää sinut ja Kisun ihan kahdestaan. Hyvä, että olet tomera tamman kanssa", Sinte hymyilee ja lähtee tallista. "Moikka!", hyvästelen Sinten. Selvitän Kisun takkuisen harjan ja hännän ja otsasta ponkaisee ensimmäiset hienpisarat. "Huhhuh. Enpä ole aikoihin ollut hevoshommissa!", mietin itsekseni. Pian tamma kiiltelehtii puhtauttaan ja auringon säteet valaisee karsinan ikkunan kautta. "Siellähän on ihana ilma.", minä ihastelen. Päätän mennä ulos juoksuttamaan tammaa, jotta saan selville, millainen tamma on töissä. Käärin sitä ennen pintelit sen kaikkiin jalkoihin. Laitan Kisulle suitset päähän ja tamma tässä vaiheessa meinaa kiukutella, eikä meinaa ottaa suitsia päähänsä. Olen varautunut ja teen nopeasti suitsittamisen, jotta Kisu ei pääse kiukkuilemaan enempää. Kun suitset on päässä taputan tammaa kaulalle. "Hyvä tyttö", kehun Kisua. Laitan kaikki lenkit kiinni ja tamma on valmis. Käyn vielä ottamassa kypärän päähäni ja juoksutusraipan ja liinan. Kun olemme ulkona harhailen ja pian löydän ison kentän. Kentällä ei ole ketään ja valloitankin koko kentän itselleni, ainakin toistaiseksi. Laitan kentän portin kiinni, ettei tamma saa päähänsä lähteä kotiin töistä. Asetan tamman kävelemään ympyrälle ja kisulla on reipas käyntiaskel. Kun tamma on kävellyt reippaasti viisi minuuttia pyydän sitä raville. Naksuttelen ja vähän näytän raippaa niin tamma kiihtyy raville. "Hyyyyyvä!", kehun sitä. Haluan kokeilla myös liinassa miten se hyppää ja laitan puunkannoista 80cm esteen. Ohjaan tammaa esteen luokse ravissa ja Kisu ottaa pari laukka askelta ennen hyppyä. "Wau! Minkälainen hyppy!", ihailen tamman jännää hyppyä. Nyt laitan tamman lähestymään estettä laukalla ja Kisu melkein pysähdyksissä esteen yli."Olet nähtävästi enemmän koulupuolella parempi", tokaisen tammalle. Hypytän muutaman kerran tamman esteen yli ja Kisu nauttii hyppäämisestä. Nyt annan sen laukata ilman estettä. Laitan esteen puomiksi ja tamma ravailee muutaman minuutin nätisti kolauttamatta puomiin kun se ravaan sen yli. "Eikö Kisulla olekkin kauniit liikkeet?", Sinte kysyy ja nojaa kentän aitaan. "No todellakin. Ehkä upeimmat mitä olen koskaan nähnyt! Vaikka noi hypyt olivatkin aika jänniä", olen ihan hämmästynyt. Tulen portista ulos ja käyn kävelemässä vähän maastossa. Tammassa on pikkuisen pinta hikeä. Niinkuin minullakin. Kisu pärskähtelee rentouttavasti ja taputan hellästi sen kaulalle. "Aij, että. En voi uskoa, että sain näin hienon hevosen hoitsukseni.", unelmoin taluttaessani Kisua hiekkatiellä. Käännymme takaisin ja tamma alkaa kuumua kun menemme kotiin päin. Nykäisen voimakkaasti ja tamma lopettaa rimpuilun. Tamma steppailee paikoileen ja kohta riuhtaisee minulta koko riimun irti. "Kisu!" huudan tammalle joka pinkoo nopealla laukalla kotiin. Kun juoksen tamman perässä tallille, onneksi joku hoitaja oli ottanut sen kiinni. "Onko tämä sun hoitsu?", joku kysyy pitäessään kuumaa Kisua kiinni kahdella kädellä. "Joo. On!", huokaisen helpotuksesta ja jatkan," Kiitos kun otit sen kiinni. Kukas sä oot?". "Olen Siega. Jätkän hoitaja.", Siega kertoi. "Oliko Jätkä se komea suokki?", kysyn uteliaana ja Siega ojentaa Kisun riimunnarun minulle."On se", Singe nauraa. "Minun on tästä mentävä, mutta toi paljon kiitoksia kun otit Kisun kiinni!", hyvästelin Singen. "Aikamoinen sinä olet", sanon Kisulle kun olen viemässä sitä omaan karsinaansa. Tamma vilkuilee minua kakaramaisesti. "Tämä saa olla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun karkaat minulta noin!", komennan Kisua. Päätän vähän pyyhkiä Kisua sienellä hikiä pois. Kuitenkin riisun siltä suitset ja pintelit pois ja laitan ne mistä ne otinkin. Kerin pintelit kerälle ja suitsista huuhtaisen huolaimet puhtaiksi. Kun sivelen viimein Sienellä Kisun kaulaa päätä, jotka ovat aivan hien peitossa. Annan tammalle parit leivänkannikat kun se työskenteli nätisti. En aijo olla sille katkera ekasta tempustaan. Kysyin sinteltä voiko Kisu jäädä jo sisälle kun kello on jo kuusi. "Kyllä se voi. Hevoset tuodaan muutenkin kohta sisälle.", Sinte kertoi ja jatkaa," Kiva kun aloit hoitamaan Kisua ja uskon, että teistä tulee hyvä pari." "Kiitti, toi piristi mua tosi paljon,mutta mun on aika kyllä lähteä kotiin", hyvästelen Sinten ja kiiruhdan parkkipaikalle, jossa äitini jo odottaa autonsa kanssa. Sinten kommentti
Tosi kiva että löysit meille Metsälammelle. Kisu on mukava ja todella kaunis hevonen, mutta tosiaan – kuten itsekin huomasit – se kuumuu melko helposti. Onneksi Siega sai karanneen tamman kiinni, eikä Kisu lähtenyt pinkomaan pidemmälle tallista. Onneksi suurin osa Metsälammen hevosista palaa karatessaan takaisin tallille, eivät ne uskalla lähteä pidemmälle. Minusta teit fiksusti kun irtojuoksutit Kisua ennen selkään hyppäämistä! Ensin kannattaa tutustua ratsuunsa korvista hännänpäähän, että saisi ratsastaessa hevosesta enemmän "irti". Seuraavilla kerroilla voit toki kokeilla ratsastaa, mutta suosittelen pyytämään jonkun tallilaisen katsomaan, että kaikki sujuu odotusten mukaisesti.
Tarina oli pitkä, ja kappalejaot olivat mielestäni sopivissa kohdissa. Välimerkkien jälkeen tulee nimensä mukaisesti aina välilyönti, joka erottaa lauseen edellisestä lauseesta. Tarinassa oli melko paljon kohtia, joissa piste oli kiinni seuraavassa lauseessa ilman välilyöntiä, mutta uskon niiden olleen vahinkoja. Korjasin suurimman osan niistä tarinan sisään. Kieliopilliset virheet korjaan tässä alla, ja pyrin kehittämään hoitajaa seuraavia tarinoita varten.
huonopäivä -> huono päivä (millainen päivä?)
pinta hikeä -> pintahikeä (käsite yhdelle asialle)
"...harjailin vielä jaloista tammaa." -> muutetaan sanajärjestystä selkeämmäksi: -> "...harjailin tammaa vielä jaloista."
"Kyllä olen. Tämä on ensimmäinen kerta täällä.", minä tokaisen. -> kun lainattu lause loppuu pisteeseen, se korvataan pilkulla, jolloin piste poistuu: -> "Kyllä olen. Tämä on ensimmäinen kerta täällä", minä tokaisen.
18,80v€
|
|
|
Post by Susan on Jul 26, 2013 23:29:55 GMT 2
Olin tallilla ja odotin malttamattomana, että pääsisin ratsastamaan Kisulla ensimmäistä kertaa. Ekallakerralla tamma kyllä näytti luonteensa hyvin, mihin kuului rauhallisuutta ja kuumuvia tilanteita. Minulla oli reppussa kaikki tavarat mukana mitkä olin pakannut aamulla kiirellisesti. Olin onnellinen, että sain juuri tämän upean hevosen hoitsukseni. Aukaisin narisevan oven ja tallista pöllähti tuttu ja turvallinen hevosten tuoksu. Hevoset eivät vielä olleet ulkona ja minun oli helppo alkaa harjailemaan Kisua kuin saalistamaan ensin sitä tuolta laitumelta. Jätin reppuni satulahuoneeseen omaan kaappiini odottamaan kun Kisu olisi valmis liikutettevaksi. Nakkasin jo päähäni valmiiksi kypärän, ihan vain varmuuden varalta. Ei tiedä jos joskus sattuu jotain. Tamma toljotti ikkunasta ulos ja tervehdin sitä kaltereiden välistä. Tamma kääntyi ympäri ja haisteli kättäni. Silitin sitä turvasta ja päätin avata karsinan oven. Tamma hörisi kun tulin taputtamaan sitä kaulalle. "Moikka tyttö. Millaisella päällä sinä tänään olisit kun menisin ratsaille?", kysyin malttamattomana tammalta. Tamma katsoi minua rauhallisin silmin ja korvat hörössä. Onko se tottumassa minuun?, kävi kysymys päässäni. Kävin ottamassa harjapakin samasta paikasta missä se oli mihin sen eilen jätinkin. Onneksi häntä ja harja olivat vain vähän purussa, mutta kävin nekin tässä alkajaisiksi läpi. Seuraavaksi oli puhdistettava kaviot. Jalat nousivat hyvin ja kavioissa ei ollut sen pahempaa likaa kuin viimeksikään. Tamma jaksoi pitää jalkansa nätisti ylhäällä. Harjasin tamman huolellisesti läpi pehmeä- ja pölyharjalla. Tamma kutisi vatsasta meinasi hampaat kohdata olkapäähäni. Onneksi kerkesin ennakoida ja huitaisin pienesti tamman turpaan, näyttääkseni ettei minua saa näykkiä. Tamma oli hyvässä kunnossa ja päätin jo laittaa huopaa päälle. Tallin ovi narahti. "Moikka taas Susan!", kuuluu Sinten ääni. "Moikka Sinte! Mitäs sinulle kuuluu?", kysyn hymyillen. "Kiitos ihan hyvää. Onpas Kisu nättinä! Sinäkö sen puunasit?", Sinte kysyy iloisena. "Joo. Puunasin ihan itse. Oisko sulla tänään aikaa valvoa kun ratsastan tolla?", kysyn toiveikkaana. "Hmmm... Oishan mulla! Mites kauan sulla kestää laittaa Kisu valmiiksi?", Sinte kysyi. "Varmaan vaan vartti tunti", hymyilen iloisena Sintelle. Kierritin huolellisesti tamman kaikkiin jalkoihin pintelit. Sinte jäi juttelemaan kanssani kun samalla laitoin neidille varusteita päälle. Asettelen huopaa paremmin ja pian laitoinkin jo satulaa sen selkään. kun vyön kiristys tuli seuraavaksi asiaksi, Sinte muistutti Kisun näykkivän kun vyötä kiristetään. Monta kertaa Kisu meinasi purra, mutta onneksi älähdin aina tammalle. Suitsitus oli seuraavana juttuna ja onneksi Kisu ei jaksanut kiukkuilla sen suhteen. Kun sain kaikki remmit sopivan kireälle ja päätettiin Sinten kanssa, että kiristettäisiin vielä satulavyötä ennen kuin nousisin selkään. Laitoin vielä hanskat käteen ja saappaat pujoitin jalkaan. Kun pääsimme vihdoinkin taluttamaan Kisua kentälle liikutettavaksi, irtoponi juoksentelee ympäri pihamaata. Sinte tunnistaa jekkuponin Lontiksi. "Prrrr... Lonttii", Sinte yrittää rauhoitella ponia. "Hei mulla on tässä pieni porkkanan pala", kuiskaan rauhallisesti Sintelle ja ojennan porkkanan hänelle. "Kiitti. Tätä juuri kaipasinkin. Lontti on juuri tälläinen herkkupeppu. Tämä karkailu on sen tapaista", Sinte kiittää avustani ja nappaa pikku oripojan ohjiin kiinni. "Onko Lontti siellä?", Mirke huutelee nurkan takaa. "On se", kerron naurahtaen Mirkelle. "Pikku oripojalla oli taas metkut mielessä kun pukitti minut alas. Mikä parhainta, suoraan kuralätäkköön!", Mirke selittää ja yrittää pyyhkiä itsestää likaisia tahroja pois. Sentti ojentaa Lontin ohjat Mirkelle ja päästään jatkemaan vihdoin matkaa kentälle. Minä olen taas melkein purkahtamassa nauruun. "Oli aikamoinen poni", sanon virnuillen Sintelle. "Jep. Saammekin nauraa melkein kaksi kertaa Lontin jekuille", Sinte hekottaa mukana. Kun olen Kisun kanssa keskellä kenttää, Sinte tuo avuliaasti minulle jakkaran. "Kiitos", kiitän Sintelle. Kiristän vielä vyötä pari reikää ja Sinte pitää Kisun päätä, ettei se näyki. Satula on nyt tarpeeksi kireällä ja minua alkaa jännittää. Laitan jalkkarit alas ja ponnistan tamman kyytiin. Tamma lähtee siltä seisomalta kävelemään. Sinte menee kentän keskelle huutelemaan ohjeita, jotta saan tamman haltuuni. Pidin ohjista löysästi, jotta tamma saisi venyttää kaulaansa samalla kun se kävelee. "Tää on tosi herkkä", tokaisen Sintelle. Sinte nyökkää takaisin, "Harvoin Kisun kanssa tarvitsee raippaa". Kun olen pari kierrosta kävellyt löysin ohjin, nyt keräsin ohjia kireämmälle. "Voit kokeilla pohkeenväistöä", Sinte tokaisee kentän keskeltä. "Okei", käännän pääntäni ja suuntaan keskihalkaisialle. Ohjaan aluksi tamman täysin suoraan ja aloin antamaan pohkeenväistön apuja. "Pidätys vasemmalla, pohje oikealla. Pidä hevonen suorana ja eteenpäin menevänä", toistin mielessäni entisen opettajani käskyt. "Muutama askel meni hyvin", Sinte kehuu ja jatkaa, "Muut askeleet menivät takapää edellä. Kokeilin uudestaan ja tamma ei maltannut mennä pohkeenväistöä, vaan melkein aina kiihtyi raville. "Voit alkaa jo ravailla, kun olet saanut tamman menemään pohkeenväistön puhtaasti", Sinte opasti tomerasti. Viisi askelta meni hyvin seuraavalla kerralla ja sain Sinteltä luvan ravata, rauhallisesti. Kevensin aluksi ja en meinannut pysyä tamman askeleissa mukana. Oli minulla ollut ihan erilainen hevonen ratsastettavana, ennen kuin aloitin Metsälammella hoitamisen. Totuin aika nopeasti Kisun hienon kouluhevosen liikkeisiin ja pystyin jo istumaan satulassa harjoitusravissa. Sinte korjaa muutamaa istuntavirhettä ja minulle tuli hiki. En ollut pitkään aikaan tehnyt näin kovasti töitä hevosen kanssa. Nostin hyvässä kulmassa laukan ja kävin mielessäni sanaa: "Kekkonen, Kekkonen". Laukka rullasi nätisti ja pääsin vihdoin laukanrytmiin. "Huhhuh!", sanon Sintelle kun siirrän tamman käyntiin. "Haluatko kokeilla ihan pientä estettä?", Sinte kysyi hymy poskellaan. Olin sanaton ja Sinte oli jo rakentamassa minulle pientä pystyä. Perhoset lentelivät kovasti vatsassani. Kun kentän kulmalla oli pikku este, joka näytti suuremmalta mitä se oli. Minua jännitti. "Olet vaan varma hypystä. Niin uskon, että lennätte hienosti Kisun kanssa esteen yli", Sinte kannusti. Nostin oikean laukan ja kun Kisu näki esteen se imi sille. Tein pidätteitä ettei vaan Kisu kiihdyttäisi esteelle kiitolaukassa. Kun este tulee suoraan eteemme, nousen esteistuntaan ja Kisu ponnistaa hienosti esteen yli. "Mä selvisin!", mietin pääni sisällä. "Sehän meni hyvin", Sinte hymyilee ylpeästi kentän keskellä. Sinte tiputtaa esteen puomiksi, jonka yli voin mennä ravissa Kisun kanssa. Loppu ravit menee hyvin ja minulla ja Kisulla on hikipinnassa. "Tamma pitää pestä. Voitko auttaa asiassa?", kysyn Sinteltä. "Noooh. Kaipa minä voin", Sinte hymyilee leveästi minulle. Kävelen viisi kierrosta käyntiä löysillä ohjilla ja käännän vikan kierroksen lopuksi Kisun kentän keskelle. Hivuttauduin satulasta pois ja nostin jalustimet. "Teistä tulee vielä hyvä pari!", Sinte kertoi. Hymyilin ylpeänä. Talutin Tamman talliin ja riisuimme yhdessä Sinten kanssa varusteet pois Kisulta. Kun Kisu oli valmis pesulle talutin tamman pesuboxiin. Laitoin tamman kiinni, pesun ajaksi. Suihkutan Tammaa selästä ja jaloista. "Eiköhän tämä huuhtelu riitä?", kysyn Sinteltä ja huuhtelen toiseltakin puolelta. "Joo", Sinte vastaa. Sivelen tamman kyljet vielä hikiviilalla, jotta kaikki vedet eivät valu ympäri käytäviä. Puin vielä Kisulle Fleeceloimen ja jätin sen karsinaansa. Tiputin tamman ruokakuppiin pari leivänkannikkaa ja porkkanan palaa. Oli se ne ansainnut. Äitini teki jo minulle hälytys-soiton, josta tiesin, että minun oli mentävä. Hyvästelin Sinten ja nakkasin nopeasti kaikki tavarani kainalooni ja lähdin kipittämään parkkipaikalle. -------------------------------------------------------------------------------------------------- Tykkään tosta sun virheenkorjaus jutusta ja opin varmasti joka kerralla kun teen tarinan. Tästäkin vierähti aikamoinen romaani, mutta ketäpä tuo haittaa. Muutama virhe aina saattaa olla On kivaa kirjoitella tarinoita ja hoitaa Kisua. Toivottavasti Kisu sai minusta hyvän kauan olevan hoitajan ! Sinten kommentti
Kiva että ratsastus sujui hyvin, ja todella mukavaa että kysäisit minua mukaan katsomaan että kaikki sujuu hyvin! Teillä tosiaan sujui hyvin, ja molemmille taisi tulla harjoittelussa hiki pintaan. Esteellä onnistumisentunne taisi olla mahtava piristys päivään – se tunne antaa ratsastukselle tarkoituksen.
Melkoisen pitkä tarina! Seuraavissa tarinoissa voisit olla huolellisempi kirjoitusvirheiden ja lyöntivirheiden suhteen, muista ettei tarinoita kirjoittaessa ole kiire minnekään. Hitaasti kirjoitetut tarinat ovat paljon parempia kuin nopeasti huitaistut! Tarinassasi on melko paljon välilyöntivirheitä: joistakin kohdista puuttui välilyönti, kun taas toisissa kohdissa oli yksi liikaa. Esimerkiksi lainausmerkkien ja niiden sisältävän tekstin väliin ei tule välilyöntiä. Tosi mukava kuulla että tykkäät tavastani korjata tarinoita. Se jakaa monien mielipiteitä, mutta mielestäni on mukavaa kehittyä eteenpäin tarinoimisen ohella.
Ekallakerralla -> ensimmäisellä kerralla -> "eka" on puhekieltä, eikä sovi kirjakielen sekaan
"Onko se tottumassa minuun?, kävi kysymys päässäni." -> Ilman lainausmerkkejä et voi laittaa kysymysmerkkiä ja pilkkua peräkkäin. Jos haluaisit tehdä näin, kysymysmerkin ja pilkun välissä pitäisi olla lainausmerkit. Jos et halua käyttää lainausmerkkejä, tähän virkkeeseen ei tule kysymysmerkkiä ollenkaan: -> "Onko se tottumassa minuun?", kävi kysymys päässäni. -> "Onko se tottumassa minuun, kävi kysymys päässäni."
vartti tunti = varttitunti (yksi asia, yksi käsite) porkkanan pala = porkkananpala (-||-) loppu ravit = loppuravit (-||-)
21,30v€
|
|
|
Post by Susan on Aug 17, 2013 0:11:56 GMT 2
Katselen ikkunassa ohi meneviä autoja ja maisemia. Olin kolmannen kerran menossa Kisua hoitamaan ja liikuttamaan. Kuuntelin happoradiota jonka äiti oli vasta ostanut meille autoon kuunneltavaksi. Nostin pääni ylös kun alkaa näkymään tallin maisemia. Tarkistin repustani, että oli kaikki mukana. Äiti pysäytti auton tallin eteen.
"Moikka!", sanoin äidille. Äiti vastasi takaisin ja pamautin auton oven kiinni. Talsin nopeasti talliin ja jätin reppuni Kisun karsinan eteen. Tiesin Kisun olevan tarhassa ja nappasin samantien riimunnarun mukaani tamman kiinniottoreissulle. Kun lähdin kävelemään Kisun tarhaa koti, huomasin toisessa tarhassa uuden hevosen, jota en ole ennen nähnyt. Kaunis vuonohevonen söi rauhassa tarhassaan muiden hevosten kanssa. "Mukavan näköinen pikku vuonis", hymisin itsekseni. Jatkoin matkaa ja Kisu oli korvat hörössä katsomassa kun menen hakemaan sitä töihin. Kun pääsin tamman lähelle, se kääntyi ja lähti ravaamaan pakoon. Piilotin riimunarun nopeasti selkäni taakse ja näytin, että minulla muka olisi jotain herkkua kourassani. Tamma katsoi minua matkan päästä kiinnostuneesti ja lähestyi minua korvat hörössä. Kun tamma pääsi tarpeeksi lähelle minua, nappasin sen päitsistä kiinni ja taputin kaulalle. "Hyvä tyttö", kehun Kisua. Naksautin riimunnarun Kisun riimuun kiinni ja lähdin taluttamaan innokasta tammaa talliin.
Kun avasin oven huomasin että, Siega oli hoitamassa Jätkää käytävällä.
"Heei!", tervehdin Siegaa hymyillen. Talutin samalla Kisun karsinaansa.
"Terve! Mitäs sulle kuuluu?", Siega vastasi yllättyneesti.
"Mitäs tässä. Kisu pitäisi liikuttaa. Katson mitä tehtävää Sinte on minulle ehdoittanut.", kerron Siegalle ja laitan Kisun karsinan oven kiinni ja lähden katsomaan omaa kaappiani. Siega seuraa minua.
"Ohhhoh! Enhän minä ajanut pitkään aikaan!", katson taulukkoa silmät pyöreinä.
"Heei, kyllä sä osaat. Mä kävinkin äsken liikuttamassa Jätkän.", Siega lohdutti.
"Muutes haluatko sä lähteä mun mukaan?", kysyin kun minulle oli syttynyt idea päähän. Nappasin samalla Kisun harjapakin ja siirryin Kisun karsinaan.
"Sori, mä en mitenkään voi. Kun mulla on kyyti tulossa kohta", Siega harmitteli ja jatkoi, "Muuten kyllä olisin tullut".
"Voi harmi!", sanon ja olen vähän allapäin.
" Kuules, sähän voisit kysyy Emilietä.", Siega ehdottaa.
"Joo", sanon ja kiitän Siegan ehdotuksesta. Sain pienen hymyn poskelleni. Onneksi, ehkä on joku kuka lähtisi mukaani ajamaan Kisua. Harjaan Kisua jaloista ja siirryin nopeasti kavioiden puhdistamiseen. Tänään tammalla nousi kaikki jalat leikiten.
Siegan piti lähteä ja toivotti minulle hyvää ajamishetkeä Kisun kanssa ja sanoi, että toivottavasti Emilie lähtisi mukaani. Harjailen Kisua niin kauan ja odotan, että Emilie tulisi tallille. Juuri kun olin saanut hevosen puunattua joka paikasta loisto kuntoon. Kuulen kun tallin ovi kävi. Katson nopeasti tallin käytävälle ja huomaan rukseahiuksisen hoikan tytön kävelemässä tallinkäytävällä. Hän oli varmasti Emilie.
"Moi, ootko sä Emilie?", kysyn ja pidän pientä hymyä yllä.
"Hei. Kyllä minä olen.", Emily tuijottaa minua oudosti ja vastaa vähä ujolla äänellä.
" Kiva. Mä oonkin oottanut sua. Haluisin kysyä, että kiinnostaako sua lähtee minun kanssa ajamaan Kisulla?".
"Hmmm.. Mikä ettei. Olet kai uusi hoitaja?", Emilie kýsyy vähän rennommin.
"Joo, olen aika uusi. Tämä on kolmas kerta kun käyn täällä.", kerroin nuorelle naiselle.
"Voitko sä auttaa varustamisessa? Kun en ole pitkään aikaan laittanut valjaita hevoselle", sanoin ja virnistän Emilielle.
"Joo", Emilie katsoi Kisua ja siirtyi heti satulahuoneeseen.
Katsoimme uuden kaverini kanssa valjaita ja kaiken maailman rensseleitä. Enkä minä erottanut mikä oli mikäkin. Kun Emilie sanoi pienellä äänellään mikä oli mikäkin ja mistä se remmi menee kiinni. Pian ymmärsin miten ne laitetaan ja kaikki olikin jo valmista ajamiselle.
Kun kiinnitimme Kisun kiinni kärryihin. Se tiesi mitä aijomme tehdä tänään. "Ootas! Mä käyn hakee vielä kypärän ja raipan!", Emilie havahtui. Jäin pitämään Kisua suitsista ja silitin sit hellästi kaulasta. Tamma näytti energiselle ja pirteälle. Se pärskähteli monta kertaa ennen kuin Emilie tuli tallista. "Anteeksi kun mulla kesti", Emilie pahoitteli. "Ei se mitään. Lähdetäänkö jo?", kysyin iloisesti. Emilie nyökkäsi ja päästi minut ohjaamaan Kisua. Onneksi muistin miten ajetaan. Kärryt olivat hienot ja en ole koskaan istunut niin upeissa kärryissä. Emilie hyppäsi kyytiin ja antoi minulle varuilta raipan käteen.
Naksuttelin Kisulle, jotta pääsisimme liikenteeseen. Tamma myöntyi heti kävelemään, mutta tein puolipidätteitä, nimittäin tamma olisi jo halunnut painella kovempaa vauhtia. "Prrr...", rauhoittelin tammaa. En tuntenut hyviä maastoreittejä, mitä voisi mennä kärryillä, joten Emilie neuvoi aina minua minne käännyttiin. Emilie päätti kanssani, että mentäisiin harjunpolun lenkki.Kun olimme kävelleet aika kauan, pyysin Kisua rauhalliseen raviin. Kisua ei kiinnostanut mennä pelkkää ravia ja se testasi minua ja yritti puuskuttaa laukalle. Tein pieniä pidätteitä ja rauhoittelin tammaa ääntelemällä.
Jossain kohti harjunlenkkiä hiekka muuttui pehmeämmäksi ja Emilie kertoi, että tässä voi mennä vähän kovempaa ravia. Naksuttelin ja pyysin tammaa hienolle raville ja tamma oli ihan innoissaan. Nautimme kärryretkesta ja olin juuri sanomassa Emilielle asiaa kunnes.
Jänis juoksi tien yli ja Kisu pillastui ja heitti itsensä takajaloilleen. Me tipuimme ja Kisu lähti pukkilaukalla kärry perässään kotiin. Olimme paniikissa ja onneksi Emiliellä oli puhelin mukana. Hän soitti Sintelle.
"Moi! Me tiputtiin Susanin kanssa kärryn kyydissä kun menimme Kisulla ja nyt Kisu lähti kärry perässään kotiin!", Emilie kertoi hätääntyneenä Sintelle.
Emilie lopetti puhelun. "Sinte sanoi, että kävelemme reippaasti kohti mihin suuntaan hevonen meni. Sinte tulee ratsastamalla Kisua vastaan", Emilie kertoi.
Lähdimme kävelemään, kunnes huomaan käteeni sattuvan. Yritän liikuttaa sitä, mutta en pysty. Kyyneleet valuvat silmistäni. "Emilie, mun käsi on kai murtunut", kerron nyyhkyttäen Emilielle. "Soitetaan tallilla sun äitille", Emilie sanoo.
Näemme tiellä tosi paljon kavion jälkiä ja pian näemmekin Sinten joka taluttaa kahta hevosta maasta käsin. "Hyvä sä sait sen kiinni! " , sanoin iloisesti Sintelle, kunnes muistan käteni. " Susanilla on luultavasti murtunut käsi. Hän ei pysty liikuttamaan sitä", Emilie kertoo huolestuvaisesti Sintelle. "Soitetaan heti äidillesi!", Sinte sanoo ja ottaa puhelimen esiin. Sinte kertoi matkalla äidilleni, mitä oli käynyt. Äitini lupasi tulla hakemaan minut heti.
Jatkuu...
Sakun kommentti Mukavaa, että sait tutustutta Emilieen, ja sait hänetmukaasi kärryilemään! Kisu oli jälleen varsin energisellä tuulella :) Voi ei, kuinka kamalaa! :-( Toivottavasti kätesi ei murtunut, ja paranet pian jotta pääset takaisin ratsastelemaan. Onneksi ympärilläsi on avuliaita ihmisiä jotka ovat aina valmiina auttamaan. Pikaista paranemista!
Kun pääsin tamman lähelle, se kääntyi ja lähti ravaamaan pakoon. -> Yleensä lauseita ei aloiteta konjunktiolla. Tämän voit muuttaa muokkaamalla verbiä hieman: -> Päästessäni tamman lähelle, se kääntyi ja lähti ravaamaan pakoon.
"Voi harmi!", sanon ja olen vähän allapäin. -> Muista säilyttää sama aikamuoto läpi tarinan. Jos aloitat imperfektillä, käytä sitä kirjoittaessasi. -> "Voi harmi!", sanoin ja olin vähän allapäin. Kun kiinnitimme Kisun kiinni kärryihin. Se tiesi mitä aiomme tehdä tänään. -> Nämä lauseet kannattaa yhdistää yhdeksi lauseeksi pilkulla: -> Kun kiinnitimme Kisun kiinni kärryihin, se tiesi mitä aiomme tehdä tänään.
19,50v€
|
|
|
Post by Susan on Aug 24, 2013 2:00:49 GMT 2
Makasin sängyllä tokkurassa, kunnes äitini herättää minut. "Susan, herää!", äitini tönäisee minua varovasti. Nousen ylös ja katson ympärilleni. "Missä olemme", kysyn silmät puoliummessa. "Sairaalassa, sinun kätesi tärähti tosi kovaa, mutta onneksi ei sen pahempaa sattunut", Äiti kertoo ja jatkaa: " Lähdemme juuri kotiin. Saat nukkua autossa kaksi tuntia" "Ihanaa. Haluan pian tallille. En muista tapahtumasta enää mitään", Kerroin äidille iloisena, haukottelen ja jatkan: " Haluan niin nopeasti taas normaaliin arkeen". Viikon aikana oli ehtinyt kysyä äidiltäni toistamiseen, saisinko mennä tallille. Viikko kului ja kysyin ja sain luvan mennä vihdoin tallille. En olisikaan kestänyt enää tuntiakaan ilman hevosia, eteenkään ilman Kisua. Kiirehdin nopeasti tallille ja äitini tulee mukaan saattamaan minua, varmistamaan, ettei minulle satu mitään. Äiti on niin huolellinen. Pyöräilimme äitini kanssa rauhassa kunnes kuuntelemme naapurista kuuluvaa meteliä. "Mikä tuo ääni on?", kysyn hämmästyneenä. "Se kuuluu naapurista, käy tarkistamassa. Odotan tässä", Äiti sanoo. "Okei", käännän pyöräni toiseen suuntaa ja lähden pyöräilemään pientä hiekkatietä naapurien söpölle mökille. Tarkastan koko talo alueen, enkä huomaa mitään epänormaalia. Kunnes näen ison mustan linnun kyhjöttämässä surkean näköisenä katiskassa. "Miten sinä olet joutunut sinne?", kysyn korpilta kuiskaten. Korppi katsoo minua mustilla isoilla silmillään ja raakkui vaivanloisesti. Se on varmasti ollut siellä pari tuntia. Se oli kuin vankila sille vapauden keskellä. Hivuttaudun hitaasti kohti katiskaa ja etsin aukkoa, josta päästää villin linnun pois. Kun aukaisin luukun, korppi räpytteli ja raakkui, kunnes kuului vaan siipien lepatus kun lintu oli tiessään. Iso sulka tippui maahan nostin sen ja katsoin sitä. Se oli hieno, ison linnun sulka. Laitoin sen hellävaraisesti reppuuni ja toivoin, ettei se menisi rikki. Muistin nopeasti tallille menon ja käänsin pyörän kohti maantielle, mitä pitkin mennään Metsälammelle. Äitini odotti vaivautuneesti seisoen pyörän vierellä. "Anteeksi kun kesti, iso korppi oli eksynyt katiskaan", selitin äidille iloisesti. "Aijaa. Autoitko sen pois?", Äiti kysyi hämmästyneesti. "Joo tietty, sain siltä hienon sulan kun se lähti takaisin luontoon. Se tippui siltä", Seitin äidille ylpeästi. Äiti hymyili ja nousi pyörän selkään. Pian talli häämötti ja äiti kääntyi takaisin kotiin ja minä jatkoin matkaani loppuun asti talliin. Minulla oli jo lämmin ja olin jo saanut tulomatkalla alkulämpät itselleni, enää oli vain Kisun kanssa treenailtava. Laitoin pyöräni lukkoon ja parkkeerasin sen toisten pyörien viereen. Kuului tallin oven narina ja kuusi hoitajaa tulevat ulos. "Susan! Miten voit?", Emilie kysyi hätääntyneesti. Hänen vierellään oli muita hoitajia, joita en vielä tuntenut. "Hei Emilie. Ihan hyvin, sain vain hiusmurtuman. Minun piti pitää viikko ratsastuksesta taukoa. Ja sain tänään äidiltäni luvan päästä ratsastamaan. Eikö ole hienoa?", kysyin Emilieltä. "Huh. Onneksi pääsit pian taas takaisin tallille ", Emilie vastasi pirteän näköisenä. Emilie esitteli minulle tuntemattomat hoitajat ja oli mukava tutustua Hennaan, Lottaan, Anskuun ja Emppuun. Henna kertoi hoitavansa Rionaa, Lotta Ippeä, Ansku Rikua ja Emppu Sallia. Kerroin, että minun pitää mennä hoitamaan ja liikuttamaan Kisua. He pyysivät minua maastoon, mutta en halunnut. Aloin pikku hiljaa muistamaan mitä viime kerralla tapahtui. Kävelin reippaasti talliin, enkä jäänyt ajattelemaan menneitä. Tallissa olivat tytöt laittamassa hevosiaan ja jäin auttamaan heitä hetkeksi, jotta Kisu mahtuisi käytävälle, kun he ovat lähteneet maastolle. Harjasin hevosia puhtaaksi ja autoin hevosten varustuksessa. Ei mennyt kuin vartti ja tytöt pääsivät lähtemään. Toivotin tytöille hyvää maastoretkeä ja käskin olla varovaisia. Onneksi heillä kaikilla oli kypärä ja turvaliivi. Lähdin hakemaan tammaa laitumelta. Se oli jo melkein tottunut minuun. Se höristi korvia ja tulis luokseni kun vihelsin matalasti. Otin riimunnarun selän taakseni ja ojensin käteni huokutukseksi Kisulle. Tamma oli luonani ja haisteli tyhjää kättäni. "Töiden jälkeen saat palkkiota", kerroin hevoselle. Naksautin riimunnarun riimuun kiinni ja talutin Kisua kohti porttia. Onneksi muut hevoset eivät olleet kiinnostuneista päästä ulos vaan nauttivat vielä viimeisistä heinistä. Sain tamman hyvin ulos tarhasta ja vein sen talliin harjattavaksi. Tallissa kuului vain hiljaisuus ja kavion kopse kun saavuimme sisälle. Kiinnitin Kisun kiinni ketjuihin ja hain ensiksi satulahuoneesta harjapakin. Siirryin harjapakin kainalossa takaisin käytävälle ja tamma kuopi maata. Komensin tammaa tomerasti, että lopettaisi ja laskin pakin maahan ja valitsin ensiksi pölyharjan, jolla kävin hevosen pölyisimmät paikat läpi. Tamma nauttii harjauksesta ja sen silmät ovat puoliummessa. Taputin Kisua kaulalle hellästi. Harjasin vielä muilla harjoilla Kisua ja vihdoin tamman karva kiilsi puhtauttaan. Harja ja häntä oli vielä selvitettävä. Tamman harjassa ja hännässä oli paljon takkuja ja vei hetken ennen kuin sain ne kiusankappaleet selvitettyä pois. Tamma oli siistissä kunnossa ja seuraavaksi oli varustaminen. Otin Kisun pesupuhtaan huovan, jota en ennen koskaan ollut käyttänyt Kisulla. Asetin huovan huolellisesti sen selkään ja kävi hakemassa satulan. Satula oli vähän rapainen ja päätin vähän pyyhkiä sitä kostealla pyyhkeellä ja kuivata sitä. Satula oli hitusen puhtaampi ja päätin pestä huolellisemmin Kisun kaikkia varusteita. Asetin satulan nopeasti selkään ja varmistan, että satula asettuu hyvin selkään. Kiristin vyötä ja Kisu yritti näykkiä, mutta jo toisen komennukseni jälkeen se lopetti puremisen. Käväisin nappaamassa satulahuoneesta suitset ja avasin niputetut hihnat. otin Kisun päitset kaulalle ja tarjosin tammalle kuolainta. Kuolain meni nopeasti suuhun ja pääsin asettelemaan hihnoja kiinni. Laitoin tammalle kankisuitset. Ratsuni oli valmis ja kävin omassa kaapissani ottamassa kypärän ja vaihdoin lenkkarini saappaisiin. Huomasin Sinten laittaneen minulle viestin, jossa luki " Onneksi olkoon, olet saanut tallihanskat! Olet pärjännyt Kisun kanssa niin hyvin, että ansaitset ne." Olin onnesta iloinen. Olin jo Kisun kanssa kokenut paljon. Ja Kisu tulee olemaan elämäni pysyvä muisto. Otin uudet hanskat käteeni ja ne olivat sopivat. Otin pitkän kouluraipan vielä mukaani ja menin takaisin tallille, jotta päästäisiin treenailemaan ensimmäistä kertaa kankisuitsilla. Irrotin tamman irti päitsistä ja talutin tamman ulkokautta maneesiin, koska ulkona alkoi sataa. Mitäköhän tallitytöille käy, jotka ovat maastossa? Onneksi heitä oli monta, niin oli paljon turvallisempaa. Kun olin maneesissa , laitoin oven kiinni ja menin kentän keskelle. Säädin jalustimia sopivan pitkiksi ja ponnistin kyytiin. Tamma lähti siltä seisomalta käyntiin ja tein pienet puolipidätteet ja pysäytin hevosen, jotta voisin kiristäää vielä satulasta vyötä. Sain vyötä kiristettyä yhden pykälän ja satula pysyisi tukevasti hevosen selässä. Pyysin tamman käyntiin ja tein löysin ohjin joka kulmassa voltin. Kun olin mennyt pari kierrosta löysin ohjin. Aloin ottamaan ohjia käsiini ja muistelin kuinka kaksilla ohjilla ratsastetaan. Sain tamman pikkuhiljaa taipumaan muotoon käynnissä ja kokeiltiin ravata perään annossa. Tamma meni ravissa nätisti peräänantoon , paremmin kuin käynnissä ja kuin sain tamman hienosti niin voitaisiin kokeilla ravissa muita harjoituksia. Aloitin pyytämään tammalta käännöstä koko rata leikkaa - linjalle ja valmistin tammaa ravissa askeleenpidennykseen. Tamma toimi kuin ajatus ja kiitin Kisua taputtamalla sitä kaulalle. Teimme seuraavaksi koko rata leikkaa - linjalla pohkeenväistöä, mutta se ei onnistutkaan niin kuin kuvittelin.Tamma meni pää edellä ja yritti kiihdytellä laukalle. En antanut periksi ja kokeilin pohkeenväistöä vielä ravissa uudestaan ja tällä kerralla se onnistui täydellisesti. Tamma sai kaulalleen kunnon rapsutuksen. Kokeiltiin laukkaamista ja laukassa ei harjoituksia. Pyysin tammaa laukkamaan suoraan pysähdyksestä ja jouduin käyttämään raippaa tehosteena, että Kisu ymmärtäisi nostaa laukalle. Laukannosto oli ihan hyvä, vaikka pari raviaskelta tuli ennen nostoa. Asetin tammaa muotoon myös laukassa ja sekin onnistui yhtä helposti. Olin onnellinen, että hevonen antoi perään annossa paljon irti. Tein laukanvaihtoja ja kokeilin vähän pidentää laukkaa ja lyhentää laukan askelta. Tamma oli reippaalla tuulella ja suoritti tehtävät erinomaisesti. Annoin lopuksi tammalle pidempää ohjaa ravissa. Kisu meni eteen ja alas ja sai taivutella kunnolla selkäänsä. Kevensin selässä ja pian kuitenkin siirryimme käyntiin. Tamma pärskähteli rauhallisesti. Taputin iloisesti tammaa kaulalle ja ilonkyyneleet valuivat poskilleni. "Vihdoin olemme tiimi", kerroin rauhallisesti Kisulle. Kisu verryteli käynnissä ihan tarpeeksi ja nousin selästä pois. Nostin jalustimet ja talutin tammaa kohti maneesin ovea. Sadekuuro oli loppunut ulkona. Tamma oli tallissa ja kummallakin meillä oli hikipinnassa. Olimme ahkeroineet oikein kunnolla. Tytöt tulivat pian minun jälkeeni ja siirsin tamman karsinaan, jotta he saisivat tilaa. Toverukset olivat kaikki ihan märkiä, mutta onneksi heillä oli omat kuivat vaatteet mukana. Maastoreissu oli sujunut heillä siihen asti hyvin kun oli alkanut sataa. Onneksi kuitenkaan sateen seuraamanakaan ei ollut sattunut mitään ikävää. "Kattokaa mä sain uudet hanskat Sinteltä", Näytin tytöille ylpeänä. "Wau. Onpa hienot. Oikeat merkkihanskat!", tytöt ihastelivat äänessä. "Jep. Olen niistä kovin iloinen", kerroin samalla kuin riisuin tammalta suitsia pois. Huuhtelin kuolaimia hanan alla. Laitoin tammalle takaisin sen omat päitset ja otin seuraavaksi satulanpois ja laitoin kostean huovan kuivumaan. Harjasin Kisua vielä pölyharjalla treenien jälkeenkin ja pistin sille päälle fleeceloimen, jotta hiki kuivuisi. Rapsuttelin tamma sen karsinassa, jossa se rouskutteli tyytyväisenä sille antamiani porkkanoita. Tamma pärskähteli rauhassa ja huitoi hännällään kärpäsiä itsestään pois. Ajattelin, että haluaisin joskus tamman kanssa kouluratsastustunnille tai miksei joskus esteratsastustunnillekin. Tamman vahvuuksia oli kuitenkin hienot koululiikkeet ja haluan treenata tamman kulkemaan allani hienosti. Vielä paremmin kuin tänään. Jos mahtavasti menee, niin voisin ilmoittautua joskus kisoihin, mutta en ole kiirehtimässä Kisun kanssa vielä kisakentille. Kaikkea näitä pitää kysyä Sinteltä kun on sen aika. Päätin antaa vielä palkkioksi Kisulle veteen sekoitettua melanssia. Kun aukaisin melanssi purkin löysin sieltä lihavan kuolleen hiiren. Hiiri oli kauhean oksettava, että ihan pomppasin metrin sitä taakseppain. Päätin etten Kisulle sitä herkkua, mutta annoin sille muutaman kuivan leivän. Päätin laittaa kalenteriin merkinnän sille, joka uskaltaa ottaa hiiren pois. Kokosin kaikki ratsastus tavarani omaan kaappiini ja järjestelin kaapin uuteen järjestykseen. Kun kaappi oli hyvin järjestelty. Päätin lähteä polkemaan kotiin. Äiti oli jo varmasti saanut ruokaa valmiiksi, kun oli jo karmea nälkä. Hyvästelin Kisun joka katsoi minua ihanilla lempeillä silmillään, lupasin sille, että tulisin pian taas ratsastamaan sillä. Avasin lukon pyörästäni ja käänsin pyöräni kotia kohti. Aurinko lämmitti ja sateenkaari komeili taivaalla sateen jälkeen. loppu .......................................................................... Moikka taas! :) Mulla oli taas hirvee inpis kirjoittaa ja toivottavasti tää innostus jatkuu tosi pitkään. Varmaan huomasit, että kirjoitusvirheitä oli paljon vähemmän kuin viime kirjoituksissa(?) Se johtuu siitä, kun latailin uuden kirjoitusohjelman, joka näyttää kirjoitusvirheet. Ainakin pahimmat sellaiset. Kyllä uskon, että löydät mu tarinoista vielä jtn korjattavaa. Ei se ohjelma ihan kaikkea korjaa. :D Saat sinäkin jotain korjattavaa. Mä muuten toivoisin, että antaisit joka kerta mulle jonkun tehtävän kun mä oon jonkun jo suorittanut. Katsoithan ylhäällä otsikon alla olevan linkin, joka vie kuvaan, jonka piirsin Kisusta. Saan varaan tuon piirtomerkin siitäkin. Mutta kiva jos pidit tästä mun "mega" tarinasta Tässä vähän tietoja miten pitkä tää oli. :D
sanoja 1 503 kappaleita 31
Sinten kommentti
Huh huh, olipa siinä kerrassaan hurjan pitkä tarina! Tarinaa oli vaikka kuinka paljon, jaksoitko laskea kaikki sanat itse? Tarinassa oli muutamia lyöntivirheitä, mutta korjasin niistä isoimmat ja selkeimmät tarinaan "sisälle". Mukavaa että pääsit jälleen tallille ratsastustauon jälkeen! Onneksi ystävät ovat aina tukena, ja uusiin tutustuu ottamalla kontaktia :) Harmi ettet uskaltanut lähteä maastoon tapahtumien jälkeen, toivottavasti siitä ei jää sinulle pelkoa, ja uskallat myöhemmin lähteä vaikkapa lyhyelle maastokävelylle. Ei teidän tarvitse mennä kovaa tai korkealta, mutta tärkeintä olisi voittaa tippumisesta jäänyt ilkeä pelko. Kisu taisi tänään mennä oikein hyvin – mukavaa jos olette löytäneet yhteisen sävelen ja ymmärryksen! Ilman muuta voit osallistua koulu-, ja miksei myös estetunnille! Mielestäni teidän kuitenkin kannattaa ensin osallistua tunneille ennen ensimmäisiä kisoja. :) Suosittelisin vakiotuntiryhmää!
Linkittämäsi kuva ei näkynyt :( Varmistaisithan osoitteen ja lähettäisit sen uudelleen!
"Makasin sängyllä tokkurassa, kunnes äitini herättää minut." -> Muista kirjoittaa koko tarina aina samassa aikamuodossa. Aikamuodot tarkoittavat sitä, puhutaanko tekstissä menneisyydestä tai tulevaisuudesta, tai kenties nykyhetkestä. Yleensä tarinat kirjoitetaan joko imperfektissä (eli menneessä aikamuodossa) tai preesensissä (eli nykyhetkessä). Kursivoimani lause on kirjoitettu imperfektissä ja alleviivaamani lause preesensissä. -> "Makaan sängyllä tokkurassa, kunnes äitini herättää minut." -> "Makasin sängyllä tokkurassa, kunnes äitini herätti minut."
"...enkä huomaa mitään epänormaalia. Kunnes näen ison mustan linnun..." -> Kunnes on konjunktio: niiden tarkoituksena on yhdistää lauseita virkkeiksi, ei aloittaa uutta: -> "...enkä huomaa mitään epänormaalia, kunnes näen ison mustan linnun..."
vaivanloisesti -> vaivalloisesti
hikipinnassa -> hiki pinnassa
melanssia -> melassia
taakseppäin -> taakse + päin -> taaksepäin
28,80v€
|
|
|
Post by Susan on Sept 25, 2013 18:05:23 GMT 2
Metsälammen ratsastuskoulun toiminta
Susan Moore kertoi tänään omasta harrastuksestaan ja hoitajana aloittamisesta Metsälammen ratsastuskoululla. Susan on 16-vuotias tyttö, joka asuu aivan Metsänlammen lähellä ja pyöräilee usein tallille ratsastamaan hänen hoitohevosellaan. Susan kertoi, että hän on vasta hoitanut neljä kertaa ja on nauttinut tallin ilmapiiristä. Susan hoitaa Catnip nimistä hevosta jota kutsutaan lempinimellä Kisu. ”Luin Metsälammen nettisivuilta tallista ja näin, että Kisu oli ilman hoitajaa. Ilmoituksessa luki hevosen tiedot ja pieni pätkä luonnetta. Soitin tallinomistajalle Sannalle. Sanna uskoi minulle Kisun hoitamisen ja esitteli minulle tallia ja Kisua ensimmäisellä kerrallani tallilla. Kiinnyin hoitsuuni ja meillä on Kisun kanssa sujunut hyvin, vaikka jouduin ottamaan taukoa viikon. Tauon syynä oli hiusmurtuma käteen, joka oli tullut tapaturmasta maastossa, onneksi minulle ei käynyt pahemmin. Aion hoitaa kauan Kisua”, Susan Moore kertoo. Sanna Eloranta, tallin omistaja tuli ja kertoi lyhyesti tallista.
”Talli on mukavalla paikalla, metsälammen rannassa. Tallin tuntumassa on paljon mukavia maastoreittejä. Vain isolla maantiellä kulkee autoja, joten ratsukoiden ei tarvitse pelätä ohi vilistäviä autoja. Metsälammen rannalla on myös kaunis puinen sauna, jota saa muutkin kuin tallin väki vuokrata. Tallin ympäristössä on kaksi tallia Päätalli ja Oritalli. Metsälammen naapureita ovat Glass Horse, Kaarrossade, Viherpolku ja Raven. Tallin väki kutsuvat Metsälammen ratsastuskoulua ”Mestikseksi”. Talli palkitsee joka kuukauden lopussa aina kuukauden hoitajan. Kuukauden hoitajaksi valitaan se kuka on eniten hoitanut ja antanut aikaa omalle hoitsulleen. Syyskuun hoitajakisan oli voittanut Iida.” Susan toivoi, että hänkin jonain päivänä saavuttaisi sellaisen pestin. Hän halusi enemmän olla kouluratsastaja kuin esteratsastaja. Sen takia hän valitsi Kisun, kun se on taidokkaampi koulukiemuroissa. Tänään Susan päätti mennä ilman satulaa kentällä.
Hän harjasi nopeasti tamman kuntoon ja laittoi sille suitset päähän. Susan itse laittoi jalkaansa saappaat ja päähänsä kypärän. Hän otti myös päälleen turvaliivin, koskaan ei tiedä mitä voi sattua. Susan ei ollut vielä kertaakaan mennyt Kisulle ilman satulaa. Kun Susan meni selkään, Kisu oli hyvällä tuulella, eikä alkanut temppuilemaan. Susan laittoi tamman käyntiin uraa pitkin ja minä kuvailin häntä. Pian Susan sai alkaa pyytämään Kisua ravaamaan ja Susan hyppäsi pari estettä ravissa. Tamma ei omannut kovin kaunista hyppyä, mutta kuitenkin osasi hypätä. Susan uskalsi jopa laukata isolla hevosella. Minä pelkäsin Susanin puolesta, Susan vain nauroi Kisun selässä. Onneksi tällä oli sen parempi päivä. Susan teki erilaisia tehtäviä ja näytti minulle eri asioita. Esimerkiksi pohkeenväistön, peräannon, laukanvaihdon sekä kaikkea muuta josta en ollut ennen kuullutkaan.
Susan ja Kisu menivät vielä kauniille pellolle kuvattavaksi. Sain tosi kauniita kuvia ratsukosta ja Susan uskalsi hieman laukata pellolla, josta sainkin koko reissu parhaimmat kuvat. Hyvästelin hienon Metsälammen ja Sannan sekä Susanin. Toivon, että pääsen tekemään juttua enemmänkin lehteen, tästä tallista. Toivon kaikkea hyvää koko tallin väelle!
Sannan kommentti
Selitän sulle alemmassa viestissä miksi kuva ei näkynyt, ja miten voit korjata sen :)
Kyllä minä tällaisen lehtiartikkelin ottaisin mielelläni vastaan postilaatikkoon! Olet omaksunut hyvin lehtikirjoittajan tyylin luoda artikkeleita, tämä lehtiartikkeli oli kirjoitettu toimittajan näkökulmasta minä-muodossa. Lehtiartikkeleita voi kirjoittaa monella tavalla, ja tämä on yksi niistä. Usein lehdissä näkee artikkeleita, jotka on kirjoitettu passiivimuodossa: niissä kukaan ei kerro selkeästi omasta näkökulmastaan, vaan kirjoittaja jää epäselväksi (esim. "Susan kertoo Kisun olevan rauhallinen, mutta tamma vaikuttaa siitä huolimatta aktiiviselta. Kentällä sataa vettä, Susan on päättänyt nostaa laukan.") Yleensä lehtiartikkelien kirjoitustyyli on todella virallinen ja oikeakielinen – tätä kutsutaan yleiskirjakieleksi. Monet kansalaiset, vanhat ja nuoret lukevat artikkeleita, joten jokaisen on ymmärrettävä ja osattava tulkita samaa tekstiä; tämän vuoksi artikkeleita ei voi kirjoittaa esim. nuorisoslangilla.
Onnistunut artikkeli kokonaisuudessaan! Muutamia pilkkuvirheitä löytyi, ja teksti oli paikoittain hieman tökkivää. Olit kuitenkin onnistunut löytämään sen "pääidean" mitä ekstratehtävässä etsittiinkin. :)
Catnip nimistä -> Catnip-nimistä
15,40v€ + extra
|
|
|
Post by Susan on Sept 25, 2013 20:02:46 GMT 2
.... Miten toi mun tekemä kuva meni ton näköiseksi? :ooo sen piti olla läpinäkyvä! Yritän ladata sen uudelleen jonnekkin muuaalle, johon se tulee oikeaan muotoonsa! Huomasin, että olet tallentanut kuvan jpg-tiedostopäätteellä (kuvan nimi 12693879.jpg). Jos olet tehnyt kuvasta alun perin läpinäkyvän, se ei toimi oikein jpg-päätteelle tallennettuna. Muokkaapa alkuperäistä kuvaa, ja tallenna se esim. png-tiedostopäätteelle! Jos muokkaat kuvaa gimp2-ohjelmalla, tallennusvaiheessa kirjoita kuvan perään ".png". Toivottavasti tästä oli apua, nämä ovat mullekin melko hankalia juttuja -Sanna E.
|
|
|
Post by susan on Oct 28, 2013 23:35:54 GMT 2
Seisoin ulkona ystävieni kanssa, ja söimme aamuruokaamme yhdessä. Kaikki toverini olivat tammoja niin kuin minä. Olin kyllästynyt seisomaan kylmässä ulkona, onneksi omistajani, Sanna oli pukenut minulle loimen päälle. Odotin hoitajaani, Susanta. Tunsin, että hän tulisi tänään luokseni. Pelottava otus lähestyi kotiani. Ihmiset kutsuivat sitä autoksi, minun mielestäni nämä ovat pelottavia, väistelen niitä aina maastossakin. Otuksen sisästä tuli hoitajani. Hörähdin hänelle ja Susan tuli päättäväisesti luokseni. Susan puhui minulle rauhallisesti ja silitti turpaani rauhallisesti. Hamusin Susanilta herkkuja, sieltä mistä hän antoi niitä aina. Tasku oli se tuntematon sana, jonka Susan joka kerta mainitsi kun yritin hamuta herkkuja. Susan nappasi nopeasti minut tarhasta pois ja lähdimme lämpimään talliin. En yhtään tiedä mitä me tänään teemme. Susan laittoi minut käytävälle kiinni ja kävi hakemassa pikaisesti harjapakin. Kuovin maata ja mietin mikä hänellä kestää. Susan tuli kuin tulikin harjalootan kanssa ja pääsin pian nauttimaan harjailusta. Susanilla kesti ainakin 45 minuuttia harjata minut puti puhtaaksi. Vihaan sitä asiaa joka laitetaan selkään ja joka puristaa inohttavasti mahasta. Yritin näykkiä ja ilmoittaa hoitajalleni, etten halua sitä selkääni. Pian sen laitto oli ohi ja hän laittoi päähäni suitset, siksi se niitä kutsui.Susan laittoi vielä jalkoihini asiat, jotka suojaavat jalkojani. Kun Susan oli valmis pääsimme lähtemään. Susan talutti minut kentälle ja puhui minulle rauhallisesti. Kentällä oli paljon esteitä kasattu ja tiesin siitä, että tänään hyppäisimme. jatkuu Sannan kommentti
Ompa hauskalla tavalla kerrottu tarinanalku! Tällaisen voisi hyvinkin kuvitella ajatuskuplaan Kisun pään sisälle. Millaisenakohan hevoset näkevät meidän maailmamme? Odottelen innolla jatkoa! Mitäköhän Kisu miettii esteiden ylittämisestä?
|
|
|
Post by susan on Dec 5, 2013 15:57:56 GMT 2
Esittely
Ruskeat suuret silmät, pyöreät pisamaiset posket, hymy joka kertoo iloa ja silmät jotka kertovat päättäväisyyttä. Niin Susanin ulkonäköä voi kuvata. Susan omistaa luonnonkiharat suklaan ruskeat hiukset jotka hän laittaa usein letille ratsastaessaan. Hän on lyhyt, mutta vahva 15-vuotias nuori nainen.
Susanin ystävät kuvaavat Susania pirteäksi ja iloiseksi, mutta päättäväiseksi nuoreksi naiseksi. Susan on hyvin sosiaalinen. Jos hän suuttuu, niin hän suuttuu tosissaan. Älä kuitenkaan pelkää. Susan ei ole sitä tyyppiä, joka suuttuu pienistä asioista. Susan on puhelias ja innostuu joskus puhumaan jopa hänelle vieraiden ihmisten kanssa. Hän on vahva luonteeltaan ja rauhallinen hevosten kanssa.
Ratsastaessa Susanilla on vaikeuksia jalkojen suhteen, mutta hän on edistynyt tosi paljon siitä ajasta milloin hän tuli ensimmäistä kertaa kokeilemaan Kisua. Susan rakastaa hevosia ja ratsastamista, mikä tekeekin hänet hyväksi ratsastajaksi. Hän on harjoitellut ahkerasti ja ryhti, tasapaino, käsien vakaus ovat hänen vahvuuksiaan ratsastaessa. Susan on yhtä Kisun kanssa, hän on kiintynyt tähän upeaan suomalaiseen puoliveriseen, joka on henkeen ja vereen kouluhevonen. Susan on tietenkin enemmän koulutyyppiä kuin este. Susan kertoi, että metsälammella on ehkä paras yhteishenki ja hän haluaisi hoitaa Kisua aina.
Kiitos! Tästä ei tuu hoitomerkintöjä. (:
|
|
|
Post by Destiny on Dec 27, 2013 14:03:46 GMT 2
Taiteilin Kisun päiväkirjaan kannen:3 Sannan kommentti
Ihana kyltti! 9,20v€
|
|
|
Post by Destiny on Dec 27, 2013 14:18:35 GMT 2
|
|
|
Post by Loci on Dec 31, 2013 1:25:01 GMT 2
30.1. Hoitsujenvaihto Siirsin tamman raviin ja yritin istua, vaikka tehtävän tekikin hankalaksi nuo isot askeleet. Kokosin tammaa pikkuhiljaa huolellisesti ja yritin olla kamalasti hytkymättä kuin mikäkin perunasäkki. - Siis anteeksi? Loci mitä tää nyt on?! Kouluvääntöä? Tamma? Etkös sä kuulu niihin meidän tallin estekoneisiin? Ja eikös Esa olekaan sun vakioratsu? - Okei okei! Alotetaan sit alusta!Olimme Destinyn kanssa sopineet, että vaihtaisimme hoidokkeja päiväksi: hän saisi Esan kontolleen ja Kisu tulisi minun vastuulleni. Vain päiväksi. Olimme tänään keskustelleet, mitä hevosten kanssa kannattaisi tehdä. Esalla oli eilen ollut rankemmanpuoleinen estetreeni, joten tänään se saisi jotain kevyttä. Noh Kisun kanssa sain vapaat kädet. Desstiny luotti ratsastustaitoihini, olihan hän eilen ollut katsomassa sitä, kun Stefan rääkkäsi minua esteiden kanssa, kun alla oli räjähdysaltis ruutitynnyri. Kisu oli hoitotoimenkipeiden ajan pyörinyt kuin karuselli ja yrittänyt pariin otteeseen näykkiäkin. Satulaa laittaessa oli hyvä, ettei kädestä lähtenyt palaa ja säästyin sentään mustelmitta. Suitset olin saanut suhteellisen helposti onnekseni tamman päähän. Selkään päästyäni yritin rentoutua. Jalat tuntuivat kamalan pitkiltä koulusatulassa. Sain tamman liikkeelle kevyin avuin. Aluksi sain tehdä töitä ymmärtääkseni, miten tämä mopo kulki. Lopulta päädyimme siis yhteenymmärrykseen kaasusta ja jarrusta. - Ahaa! Tämähän selittää paljon!Kun olin tyytyväinen ravityöskentelyyn, tein huolella valmistellun laukannoston, joka onnistui täydellisesti. Laukassa pysyin pääty-ympyrällä tehden temponvaihteluja. Lopulta poistuin ympyrältä ja tein kokorataleikkaa-tien, jonka loppuun vaihdoin laukan. Tein vielä toiseen suuntaan kokoavia harjoituksia ja siirsin Kisun ravin kautta välikäynneille. Tein loppuun vielä väistöjä ja takaosakäännöksiä. Kisu oli toiminut odottamaani paremmin, mutta oli selvästi erilainen hevonen, kuin rakas Esani. Herkkiä ne molemmat olivat, mutta kerrankin sain vastalauseeksi muutakin kuin pukkeja. Kisu oli vaatinut tarkat ohjeet, joten tunti oli varmasti raskaampi minulle, kuin mikään kerta Esan kanssa. Tallissa hoidin pyörivän tamman ja loimitettuani toin vielä melassivettä. Destiny tuli samaan aikaan talliin, kun laitoin Kisun varusteet paikoilleen. Niin, hän oli käynyt Esan kanssa maastossa, mukana oli ollut Stefan Merlin kanssa. Tietysti olin mustasukkainen, mutta en näyttänyt sitä. Vaihdoimme kuulumiset ja kerroimme miten oli mennyt. Vaihteen vuoksi menin bussilla kotiin, Stefanilla oli vielä töitä iltamyöhään. Sannan kommentti
Hoitsujenvaihto tekee välillä terää, siinä saa hiukan vaihtelua oman hoitohevosensa tavoista ja tyylistä. Esa ja Kisu ovat kuitenkin melko erilaiset persoonat, niinkun tietysti kaikki muutkin hevoset. Jokaisen uuden hevosen kanssa pitää yleensä alussa etsiä yhteistä säveltä, mutta se on se voittajafiilis, kun lopulta hoksaa miten rattaita pyöritetään! Ihme ettei Stefan päätynyt tällä kertaa taksiksi
15,70v€ + extra
|
|