Helmin päiväkirja

[Sinte]

Helnia

Kannen on toteuttanut Sini, kannen kuvat on piirtänyt Silja

rist-t, 145 cm

om. Sinte

[Silja]

Tutustumistunti Helmillä

Kävelin reippaasti kohti Metsälammen ratsutallia. Olin saanut hoitoponin kyseiseltä tallilta, kivan risteytystamman Helnian. Tänään pääsin ensimmäistä kertaa tapaamaan Helmiä. Helmi oli symppis ponitamma, ja tallin omistaja sanoi, että voisin mahdollisesti päästä myös valmentautumaan sen kanssa. Entinen hoitoponini asui tallilla, joka lopetti viime kesänä, joten en ollutkaan päässyt puuhailemaan ponien kanssa vähään aikaan. Sinänsä hoitoponin vaihtuminen harmitti minua, koska olin hoitanut edellisellä tallilla melkein vuoden.
Vaikken ollutkaan päässyt vielä käymään Helmin luona, olin seuraillut ahkerasti tallin joulukalenteria. Sinte oli laittanut yhteen luukkuun ratsastustunnin osallistumislistat, joihin olinkin laittanut oman nimeni oitis. Meidät olikin Helmin kanssa valittu mukaan, mahtava juttu!

Puolisula räntäsade tiputteli taivaalta, kun talsin riimunaru käsivarrellani hakemaan ponia tarhasta. Onneksi Helmillä näytti olevan ulkoloimi päällään, muuten tamma olisi todennäköisesti muistuttanut enemmänkin lumihevosta. Helmi seisoskeli tarhan keskellä hieman tyytymättömän näköisenä toista takajalkaansa lepuuttaen. Kumarruin tarhan aidan ali ja lähdin pyydystämään sitä riimua selän takana piilotellen. Tamma höristi korviaan ja kääntyi minua vastaan parin askeleen verran.
- Ootpas sä söpö, tarjosin kättäni ponille haisteltavaksi. Helmi antoikin kiltisti kiinni, eikä sillä ollut aikomustakaan vältellä talliin lähtöä. Räntäsade ei tainnut olla oikein sen mieleen. Kiepautin Helmin tarhan ulkopuolelle ja jätin portin raolleen. Helmi tarhasi yksin, sillä olin kuullut sen olevan hieman hapannaamainen toisia hevosia kohtaan. Ihmisille poni oli kuitenkin aina kiltti.
Helmi asui sivutallin kylkeen rakennetuissa ulkokarsinoissa. Käänsin ponin karsinaansa ja irrotin riimunarun sen päitsistä. Riisuin ulkoloimen Helmin päältä ja yritin pudotella enimmät lumet pois. Nostin loimen hetkeksi karsinan oven päälle. Nappasin harjan harjapakista, jonka olin tuonut ulos valmiiksi. Loimi oli onneksi pitänyt Helmin suurimmaksi osaksi kuivana, vaikka kaula ja pää tuntuivatkin valuvan vettä. Harjasin ponin huolellisesti molemmilta puolilta ja tarkastin sen kaviot. Helmillä oli kertynyt molempiin etujalkoihin reilun kokoiset tilsat, ja poni meinasi tylsistyä pitämään jalkojaan ylhäällä. Sain onneksi lopulta tilsat keploteltua irti, jonka jälkeen taputin tammaa kaulalle ja laitoin kaviokoukun takaisin pakkiinsa.

Vein Helmin ulkoloimen kuivumaan varustehuoneeseen samalla kun hain Helmin varusteet. Levitin loimen nurinperin varustehuoneen takaseinustalla olevalle tangolle, johon oli kiinnitetty myös ilmeisesti pesussa olleet jännesuojat sekä punareunainen harmaa huopa. Otin Helmin suitset käsivarrelleni ja satulan syliini. Satulaan oli kiinnitetty vihreä huopa ja tamman vyö oli kätevästi istuinosan päällä. Kiikutin varusteet Helmin karsinan eteen. Myös ulkokarsinoiden edustalta löytyi taitettava satulateline sekä suitsikoukku. Katos suojasi satulaa sateelta, joten se sai odottaa vielä hetken sukiessani Helmin märän kaulan ja jalat läpi.
Varttia vaille satuloin Helmin. Tamma seisoi kiltisti paikoillaan, vaikka hieman luimisteilkin satulavyötä kiristäessä.
- Hyvä tyttö, sanoin ja taputin Helmin kaulaa. Ponin ilme kummasti, sen saadessa hieman kehuja. Jätin Helmin vielä hetkeksi karsinaansa, kun kävin itse valmistautumassa ratsastustuntia varten. Sidoin hiukseni ponnarille ja painoin vaaleahihnaisen CO:n kypärän päähäni. Vetäisin vielä saappaiden vetoketjut kiinni ja nappasin hanskani viereiseltä penkiltä.
Helmi katseli tallipihan touhuja karsinan alaoven yli. Nappasin ponin suitset ja lämmitin kuolaimia käsissäni. Helmi hamusi poninhäntääni lempeästi tuhisten. Silitin tamman turpaa ja nostin ohjat sen kaulalle. Helmi otti kiltisti kuolaimet suuhunsa ja antoi kiinnittää remmit. Rapsutin ponia otsassa olevan valkean tähden kohdalta. Vetäisin haskat käsiini ja lähdin Helmin kanssa maneesille päin. Tönäisin vielä karsinan ylä- ja alaoven kiinni, jotta lämpöä ei menisi hukkaan.

Maneesin ovi oli raollaan, ja yksi tuntimme ratsukoista olikin jo säätämässä jalustimia sopiviksi. Talutin Helmin kaartoon maneesin keskihalkaisijalle ja nostin ohjat takaisin kaulalle. Laskin jalustimet molemmilta puolilta ja kiristin satulavyötä. Onneksi Helmi ei ollut kovin iso, joten kiipesin sen selkään helposti. Lyhensin jalustimia vielä parilla rei'ällä ja tarkastin vyön, ennenkuin lähdin kävelemään uraa pitkin. Helmi käveli leppoisasti kaula pitkällä, eikä se tuntunut kyttäilevän turhia. Sinte ei ollut vielä tullut, joten aloitimme verryttelemään itsenäisesti. Siirsin Helmin raviin ja kerin ohjia tuntumalle pikkuhiljaa. Helmi tuntui hieman laiskalta, ja huomasin itse unohtaneeni raipan talliin. Yritin sinnitellä tamman kanssa, ja sain kuin sainkin sen liikkumaan jotenkin tarpeeksi napakalla pohkeella. Tein pieniä pidätteitä ponin suuhun ja yritin saada sitä avuille. Tein ympyröitä ja kaarevia teitä, saadakseni Helmiä vertymään. Asettelin ja taivuttelin tammaa paljon, mutta näin alkuun se oli vielä hieman jäykkä. Tein pari siirtymistä pitkälle sivulle, ja varmistin, että Helmi kuunteli. Vaihdoin suuntaa lävistäjällä, jolla ratsastin Helmiä enemmän eteen. Ravasin hieman toiseenkin suuntaan, jonka jälkeen otin muutamat laukat. Työstin Helmiä laukassa pääty-ympyrällä. Ponilla oli melko pitkä, mutta tasainen laukka, jossa oli kiva istua. Helmi alkoi myös muotoutua hieman edestä, ja kaula kääntyi nätille kaarelle. Taputin tammaa kaulalle ja siirsin sen ravin. Ratsastin ympyräleikkaan, ja laukkasin kevyesti myös toisessa suunnassa, kunnes annoin Helmin kävellä uraa pitkin.

- Oletteko te verrytelleet? Sinte kysyi ja vetäisi maneesin liukuoven kiinni. Ratsukoilta kuului tasainen myöntävä vastaus, joten aloitimme käyntityöskentelyllä.
- Tullaan sieltä päädystä tähän keskilinjalle, ja kun olette saaneet hyvän suoristuksen, väistätetään niitä poneja oikealle, takaisin uralle. Sinne toiselle pitkälle sivulle voi tehdä omatoimisesti pysähdyksiä ja lyhyitä siirtymisiä. Muistakaa pitää välimatkoista huoli, nyt kun teitä on vaan kolme ja koko maneesi on käytettävissä, Sinte ohjeisti ja asettui istumaan maneesin katsomoon.
Keräsin ohjat tuntumalle ja käänsin Helmin keskilinjalle. Suoristin ponin molempien pohkeiden ja ohjien väliin mahdollisimman huolellisesti, ja lähdin väistättämään sitä vasemmalla pohkeella takaisin uralle.
- Pidä myös vasen pohje kiinni, Silja, jotta se kävelee paremmin eteen. Ja oikeasta ohjasta pidäte ja takaosa mukaan, Sinte neuvoi. Yritin vähentää sisäohjan asetusta ja saada pidätteet läpi paremmin oikealta. Helmi tuntui kuitenkin aika laiskalta, ja pidätteitä oli hankala ottaa, kun pohje ei toiminut. Toisella pitkällä sivulla keskityinkin siihen, että saisin Helmin kulkemaan eteen paremmin. Tein pysähdyksen R-kirjaimen kohdalle ja siitä pyysin Helmin napakasti liikkeelle. Tunnilla oli mukana myös suuri puoliveritamma Kisu, joka olisi voinut lahjoittaa osan energiastaan Helmille. Kisu pongasi pari mörköä maneesin toisesta päädystä ja spurttasi sieltä pariin otteeseen pukittaen myös melko näppärästi. Ponini hieman nyrpisteli nenäänsä korskuvalle ruunikolle, vaikka yritin Helmiä parhaani mukaan saada keskittymään enemmän työntekoon.

Käyntityöskentelyn jälkeen Sinte pyysi meitä siirtymään raviin, ja jatkamaan samaa tehtävää ravissa. Helmi siirtyi hieman vastahakoisesti raviin. Väistöpätkä meni tällä kertaa hieman pieleen, kun Helmi tahtoi vain valua uralle lapa edellä tai siirtyä käyntiin.
- Silja, ota reilumpi pidäte oikeasta ohjasta ja käytä vasen pohje, joo mutta myös se ulkopohje mukana, että se ravaa. Se on ihan puoliunessa se Helmi nyt, Sinte sanoi jämäkästi.
- Onko siellä raippaa? jouduin kysymään lopulta, sillä Helmi ei tuntunut kuuntelevan yhtään, vaikka jouduin potkaisemaan sitä pari kertaa. Onneksi Sinte ojensi minulle raipan katsomosta, jonka avulla sainkin Helmiin hieman liikettä. Siirsin Helmin raviin ja napautin raipalla pari kertaa sen takapuolelle. Poni huiskautti häntäänsä ja lähti ravaamaan hieman reippaammin. Tein pari nopeaa pysähdystä pitkälle sivulle, ja Helmi alkoi onneksi kuunnella paremmin.
- Siinä on hyvä ravi Helmillä, voit käyttää raippaa tässä väistössäkin apuna, käytä sisäpohje nyt, nyt, nyt, ja muista myös pidätteet sieltä oikealta, just noin.
Helmi ravasi nyt paljon paremmin itse eteen, kun tiesi, että minulla on raippa mukana. Väistötkin sujuivat paremmin. Seuraavan väistöpätkän jälkeen Sinte käskikin minua vaihtamaan väistöt vasemmalle.
Helmi oli hieman ennakoimassa väistöä oikealle, mutta kun sain sen suoraksi ja pyysinkin väistöä vasemmalle, se tajusi pian mitä tässä pyydettiin.
- Takaosa mukana, ja paina oikea jalka pitkälle alas, Sinte neuvoi. Yritin korjata painoani enemmän sisälle polkaisemalla satulaa hieman oikealle. Tein lyhyitä käynti-ravi siirtymisiä toiselle pitkälle sivulle, ja Helmi oli jo huomattavasti parempi, kuin alkutunnista. Muoto alkoi löytyä ja suu vaahdota. Käänsin radan poikki korjatakseni hieman välimatkoja, ja jätin väistön tällä kertaa välistä.

Ennen laukkatyöskentelyä pidimme vielä lyhyet välikäynnit. Hevoset pärskivät tyytyväisen kuuloisina, Helmi mukaanlukien. Tamma käveli rennosti uralla päätään ravistellen. Rapsuttelin sitä hymyillen harjan juuresta.
- Sitten otetaan ohjat käteen, tullaan taas ravissa keskilinjalle, ja nostetaan vuorotellen vasenta ja oikeaa laukkaa, ja ratsastetaan tästä päädystä aina siihen suuntaan, mikä laukka teillä on. Siirsin Helmin raviin, ja käänsin sen keskilinjalle. Helmi nosti vasemman laukan ilman ongelmia, mutta yritti pahasti oikoa päädyssä.
- Tuo se ulko-ohjalla ja sisäpohkeella paremmin kulmaan, Silja, ja katso, ettet siinä kaarella nojaa liikaa sisälle, tai se ponikin kaatuu sisäpohjetta vasten, Sinte sanoi. Siirsin Helmin raviin toisen kulman jälkeen ja jatkoin ravissa uraa pitkin. Helmi alkoi pian syttyä, ja pariin kertaan se hieman ennakoikin ennen laukannostoa. Käänsin Helmin voltille, jotta saisin sen unohtamaan jännittävän laukan. Voltin jälkeen sain kuitenkin tehtyä siistin noston.
- Suorista se, Silja, se asettuu tänne oikealle, ja kulmaan, kulmaan, kulmaan, uskalla ratsastaa vähän pidempään suoraan, ei se Helmi tästä seinästä läpi tule, Sinte naurahti.
Helmi toimi laukassa suhteellisen hyvin, vaikka se tuppasikin oikomaan kulmissa. Pyytämäni laukan nostamisessa ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa.
- Hyvä, se riittää Helmille tältä päivältä, voit keventää sen, ja muista kävellä ja hoitaa hyvin, Sinte sanoi onnistuneen laukkakaaren jälkeen. Taputin Helmiä kaulalle ja siirsin sen raviin. Aloin keventää sen tasaista ravia, ja annoin sen venyttää kaulaansa hieman syvempään ja pidempään muotoon. Tein jälleen paljon kaarevia teitä, jotta saisin ponin hyväksi vielä loppuun.
Kevennettyäni Helmiä molempiin suuntiin, annoin sen kävellä vielä hetken pitkin ohjin.
- Mitäs pidit Helmistä? Sinte kysäisi katsomosta.
- No oli se ihan kiva, mutta sitä piti kyllä ratsastaa tosi paljon.. että ei se mikään automaatti ollu, mutta ihan kiva lopussa, sanoin ja taputin Helmiä. Poni pärski äänekkäästi.
- Niin se ei kyllä mitään ilmaiseksi anna, mutta se on kyllä enemmän esteponi. Koulussa se vähän tylsistyy ja tekee mistä aita on matalin, mutta ei se mikään huono ollut, kunhan vaan vielä harjottelette, Sinte rohkaisi, sillä alkutunti oli ollut vähän säätöä. Nyökkäsin hymyillen ja käänsin Helmin kaartoon. Hyppäsin alas selästä, nostin jalustimet ja löysäsin vyötä parilla rei'ällä. Helmi puuskutti edelleen hieman, mutta se sai vielä kävellä, kun keräsin lantoja pois maneesista. Talikot ja kottikärryt olivat katsomon vieressä ulko-oven luona, josta ojensin talikot myös tuntilaisilleni Destinylle ja Emmalle. Keräsimme yhteistuumin hevosten jätökset pois maneesista, jotta pohja pysyisi hyvänä.

Talutin Helmin karsinaansa, ja riisuin siltä suitset. Helmi tunki päänsä heti ensimmäisenä ruokakippoon tarkastaen, olisiko sinne ilmaantunut tunnin aikana jotain. Hieman pettyneenä poni sitten huokaisi, ja tyytyi nöpöttämään korvat taaksepäin suuntautuneina. Otin satulan pois Helmin selästä ja laitoin sen taitettavalle telineelleen karsinan eteen. Helmin selkään jäi satulan muotoinen hikiläikkä. Painaisin karsinan oven kiinni, ja lähdin etsimään pesusientä ja sankoa, voisin pyyhkiä enimpiä hikiä pois vedellä. Varustehuoneesta löytyikin hana, jonka yläpuolelle oli seinään kiinnitetty valkoinen kori pesusienillä ja tiskiharjoilla täytettynä. Otin sankon pohjalle vettä ja nappasin mukaani myös isokokoisen pesusienen.
Pyyhin Helmin selkää, vatsanalusta ja kaulaa märällä sienellä molemmilta puolilta. Ilmeisesti uurastukseni Helmin selässä ei kuitenkaan ollut mennyt ihan hukkaan, kun poni oli hionnut jonkin verran. Kehuin vielä Helmiä reilulla taputuksella, jonka jälkeen päätin sukia vielä karvat suoriksi.
- Mä taidan tuoda tulle vielä fleecen päälle, sanoin antaen halin Helmin kaulalle. Helmi höristi korviaan uteliaana, kun huomasi minun kaivelevan taskuani. Löysin leivänpalasen taskunipohjalta, joka ojensin Helmille.
- Ihan hienostihan sä menit, et sinä ainakaan tahallaan ollut hankala, sanoin ja silitin ponin kaulaa.
Vein Helmin varusteet takaisin varustehuoneeseen, ja tamman loimipaikalta kaivoin vielä fleeceviltin. Vaikka ulkokarsinoissakin oli lämmitys, päätin heittää vielä viltin tamman niskaan, jotta se kuivaisi kunnolla. Rapsutin Helmiä korvan takaa ja annoin vielä pusun turvalle, ennenkuin lähdin itse valmistautumaan kotiinlähtöä varten.

Sinten kommentti

Kiva, että lähdit tutustumaan uuteen hoitohevoseesi ensin ratsastustunnilla! Teillä meni hyvin tunnilla, hankaluuksista selvittiin ja opit varmasti paljon uutta Helmistä – samoin kuin Helmi oppi uutta sinusta. Hyvä tutustuminen on aina perusta kestävälle ystävyyssuhteelle. Kannattaa siis panostaa ensitutustumiseen! Vaikka Metsälammella pääseekin ratsastamaan ja liikuttamaan hoitohevosiaan aivan vapaasti myös itsenäisesti, kannattaa välillä osallistua myös ratsastustunneille, jotta pystyy ylläpitämään omia taitojaan. Joskus omaan ratsastukseen muodostuu helposti virheitä, jotka kasvavat ja kasvavat... minkä jälkeen niitä voi olla erittäin hankala lähteä korjaamaan; erityisesti istuntavirheet ovat sellaisia.

Olipa mukavaa lukea ensimmäistä tarinaasi! Kirjoitat taitavasti, eikä pitkästä tarinasta löytynyt ollenkaan kielioppivirheitä korjattavakseni. Loistavaa! Mulla on ollut aina tapana korjata tarinoiden kielioppivirheet tässä alla, jotta kirjoittaja pääsisi kehittymään eteenpäin. Kirjoitusvirheistä en niinkään piittaa – ellei koko teksti ole täynnä niitä – sillä ne eivät yleensä parane korjauksilla.

Muista myös, että aina ei tarvitse kirjoittaa pitkiä tarinoita! Lyhytkin tarina voi olla erittäin hyvä, jos siinä on käytetty paljon kuvailevia sanoja ja tekstiä on elävöitetty eri keinoilla. Metsälammella on ollut käytäntö, että tarinamerkinnän saa, mikäli tarinassa on vähintään 20 virkettä tekstiä.

19,00v€ + tuntimerkintä

(Huom! Normaalisti tuntitarinoista ("tuntimaksut"), jotka on lähetetty kys. ratsastustunnin osallistumiskutsuun, ei saa lisää hoitoaikaa. Otan tämän kuitenkin hoitomerkintänä, sillä se kertoo sinun ja Helmin ensitutustumisesta. Tarinamerkinnän sekä lisää hoitoaikaa saa päiväkirjoihin kirjoitetuista tarinoista. Käytäntöön saattaa vielä lähiaikoina tulla muutoksia, se on vielä vähän työn alla.)

[Silja]

Pikkupomppuja

Pudotin viimeisen puomin pitkälle sivulle rakentamalleni puomilinjalle. Tänään ajattelin tehdä puomi- ja kavalettityöskentelyä Helmin kanssa, sillä huomenna olisi lumiestekilpailut pellolla, enkä ollut vielä päässyt hyppäämään ponilla. Maneesissa oli paraikaa ratsastustunnit meneillään, mutta kentän pohja näytti ihan sopivalta kevyeen työskentelyyn. Olin kasannut toiselle pitkälle sivulle kaksi kuuden puomin linjaa raviväleillä, ja toiselle pitkälle sivulle samat laukkaväleillä. Molemmissa päädyissä oli kavaletit, jotka oli mahdollisuus ylittää pääty-ympyrällä. Kun rata oli rakennettu, päätin lähteä talliin laittamaan Helmin loppuun. Olin jo valmiiksi harjannut tamman, ja laittanut sille suojat jalkoihin.
Helmi odottelikin karsinassaan korvat hörössä.
- Heippa, lähdetääks vähän hyppimään? kysäisin ponilta ja annoin sen nuolaista kättäni. Otin satulan syliini ja pujahdin Helmin karsinaan. Nostin satulan selkään ja kävin oikomassa huovan molemmilta puolilta. Helmi nakersi ruokakipponsa reunaa protestoiden ilmeisesti satulavyön kiristystä.
- Älä nyt, ei se noin kauheeta varmaan ole, sanoin ja rapsutin Helmiä harjaksen alta. Olin tuonut jo omatkin tavarani valmiiksi karsinan eteen, joten sain vain heittää kamat ylleni, ja olimme valmiina lähtöön. Vedin palaturvaliivin vetoketjun kiinni ja nappasin suitset läheisestä koukusta. Lämmitin kuolaimia käsieni välissä, ennenkuin tarjosin niitä Helmille suuhun. Kiinnitin suitsien hihnat ja vetäisin hanskat käteeni. Tänään olin ottanut varmuuden vuoksi mukaan myös keskipitkän yleisraipan, jos Helmi osoittaisi taas laiskuuden merkkejä.

Talutin Helmin tallipihan poikki kentälle, ja käänsin sen keskihalkaisijalle kaartoon. Poni katseli ympärilleen kiinnostuneena.
- Tänään saat ylittää tällaisia maahankaivettuja, huomenna sitten isompia, sanoin hymyillen ponnistaessani Helmin selkään. Lyhensin jalustimia parilla rei'ällä. Tarkastin vyön kireyden ja käskin Helmin kävelemään uraa pitkin vapain ohjin. Tamma tuntui tänään varsin pirteältä. Sinte olikin sanonut Helmin hieman kuumuvan esteillä, puomeista ja kavaleteista ei oltu puhuttu sen enempää.
Keräsin ohjat käteeni ja siirsin Helmin raviin. Tamma nosti reippaan ravin, ja sainkin hieman pidätellä sitä. Annoin Hemin näin aluksi ravata hieman rennommin kenttää ympäri tehden pari pääty-ympyrää kavaletin ulkopuolelta. Tunnustelin hieman kentän pohjaa, mutta tasaisen joustava puuterilumikerros taisi osoittaa huoleni turhiksi. Työstin Helmiä paljon siirtymisillä ja ympyröillä. Helmillä oli tänään enemmän virtaa kuin koulutunnilla, eikä se tuntunut edes kovin jäykältä. Vaihdoin suuntaa ja verryttelin hieman myös oikeassa kierroksessa. Pitkän sivun alusta nostin rauhallisen laukan. Helmi teki oikein hyvän, siistin noston, ja jatkoi laukkaa hyvässä tahdissa. Kevensin hieman istuntaani satulassa, mutta ennen kulmaa siirryin takaisin raviin. Toisen pitkän sivun alusta tein uuden laukannoston ja jatkoin laukassa päädyn läpi. Helmillä oli hyvä, tasainen tempo ja se vaikutti innostuneelta puomityöskentelyyn. Vaihdoin uudelleen suunnan ja otin vielä pari laukannostoa ennen välikäyntejä.
Taputin Helmiä lopulta kaulalle, ja annoin sen kävellä hetken uraa pitkin. Poni pärski tyytyväisen oloisena. Lyhyen käyntipätkän jälkeen otin Helmin tuntumalle ja siirsin sen raviin. Ohjasin tammaa puomilinjalle. Helmi höristi korviaan ja katosi hieman tahdista. Kevensin hiukan hitaammin ja yritin saada sitä hillitsemään tahtia pienillä pidätteillä. Onneksi puomeilla Helmi joutui hieman hidastamaan, ja poni ylittikin puomit mallikkaasti. Puomilinjojen välissä tein nopean, parin askeleen käyntisiirtymisen, kunnes jatkoin taas ravissa normaalisti keventäen toisen linjan yli. Vaikka Helmi olikin reipas, se onneksi tuli hyvin myös taakse, eikä yrittänyt kuskata. Tein lyhyelle sivulle pääty-ympyrän ja ravasin myös kavaletin yli. Helmi heilautti päätään ja hyppäsi hiukan suuremman pompun kavaletilla. Vaikken itse selässä ollutkaan ihan mukana, Helmi sai jalkansa takaisin järjestykseen nopeasti, ja jatkoi hyvillä mielin. Laukkaväleillä olevat puomit jätin välistä, mutta pitkällä sivulla tein siirtymisiä ja pari pysähdystä.

Kevyen ravityöskentelyn jälkeen, päätin vielä ylittää laukkapuomit ja pari kavalettia laukkaympyrällä. Siirsin Helmin raviin ja ravasin ravipuomien yli ratsastaen taas pari käyntiaskelta linjojen väliin. Lyhyen sivun keskeltä nostin laukan ja jatkoin pääty-ympyrällä laukassa kavaletille. Helmi höristi korviaan ja sain ottaa hieman vahvemman pidätteen ponin suuhun, jotta askeleet kavaletille tulisivat hyvin. Helmillä ei kuitenkaan kavaletilla ollut ongelmia, mutta tein silti vielä toisen ympyrän heti perään. Jatkoin laukassa myös puomeille, jolloin Helmi pääsikin hieman leviämään. Pari ensimmäistä puomia menimme kolhaisujen kera, mutta loppua kohden sain Helmin kasattua, ja toinen linjasto meni jo paremmin.
- Prr, soo, rauhoituhan.. oot aika menijä, puhelin ponille rauhallisella äänellä ja pidätin sen raviin. - Meno oli kuule vähän toista sillon Sinten koulutunnilla, naurahdin. Tein ympyrän ja puomit ravissa, kunnes jatkoin kentän toisen puoliskon jälleen laukassa samalla kaavalla.
En tohtinut ihan väsyttää ponia, joten onnistuneen laukkapätkän jälkeen, kun Helmi tuntui hyvältä, siirsin sen käyntiin ja valutin ohjat pois sormieni välistä. Huomenna se kuitenkin hyppäisi taas, joten tänään sopi ratsastaa vähän lyhyemmin. Annoin Helmin kävellä huolella, sillä ravia ja laukkaa oli tänään tullut melko paljon. Helmi korskui tyytyväisenä ja ravisteli rennosti päätään. Taputin ponia kaulalle molemmin käsin.
- Hienoo Helmi, oot kyllä selvästi enemmän esteponi, rapsutin tammaa sään vierestä. Pudotin jalustimet pois jaloistani ja pyörittelin nilkkojani. Kävelin Helmin kanssa molempiin suuntiin, jonka jälkeen toin sen kaartoon kentän keskelle. Hyppäsin alas selästä ja nostin jalustimet ylös. Vielä vyötä löysättyäni lähdin heittämään Helmin talliin.

Riisuin Helmiltä varusteet ja jätin ne karsinan eteen. Laitoin ovessa olevan punaruudullisen fleeceloimen ponin selkään. Työnsin karsinan oven kiinni ja lähdin purkamaan puomit ja kavaletit kentältä, jotta muutkin pääsisivät halutessaan työskentelemään ponien kanssa kentälle. Kannoin puomit kentän laidoilla oleviin puomiaukkoihin, ja kavaletit toisessa päädyssä olevan pienen varastorakennuksen sivuun, estetolppien viereen. Kentällä ei näkynytkään lantoja, joten kiiruhdin pian takaisin talliin hoitamaan Helmin.
Tamma ei ollutkaan hionnut juuri, joten uskoin sen selviävän pelkällä huolellisella harjauksella ja fleeceloimella. Suin karvat suoriksi dandy-harjalla etenkin satulan kohdalta ja jaloista, jonka lisäksi pyörittelin vielä hieman kumisualla Helmin kaulalta. Tamma nuokkui onnellisen näköisenä toista takajalkaansa lepuuttaen. Etenkin kumisukahieronnasta Helmi tykkäsi, ja se venyttelikin sen aikana kaulaansa ylähuuli vapisten. Vaihdoin kumisuan kaviokoukkuun ja tarkastin vielä ponin kaviot. Asettelin fleeceloimen takaisin Helmille, ja lähdin talliin hoitamaan varusteet omille paikoilleen.
Z
Nostin satulan varustehuoneen keskellä olevalle metalliselle rungolle, ja laitoin harjapakin omalle paikalleen Helmin muiden varusteiden vieressä olevalle hyllylle. Suojat pudotin hetkeksi lattialle. Ponin suojat olivatkin aivan märät, joten päätin käydä pian pesemässä ne ja viedä kuivumaan. Kävin huuhtelemassa kuolaimet veden alla, ja otin mukaani myös kostean pesusienen ja satulasaippuapurkin. Ripustin suitset niskahihnastaan rungon yläpuolella roikkuvaan koukkuun. Hankasin sienen pehmeää puolta satulasaippuaan, ja kävin suitsien nahkaosat huolellisesti läpi, samoin myös satulan. Kun Helmin varusteet olivat saaneet perusteellisen puunauksen, pyyhin vielä paperilla ylimääräisen saippuan pois, jotta varusteet eivät jäisi natisemaan. Ristitin suitset ja nostin ne omalle paikalleen satulan yläpuolelle. Nappasin Helmin suojat syliini ja kiikutin ne varustehuoneen tiskialtaaseen. Pesin suojia hieman puhtaalla vedellä, ja ripustin ne sitten seinää vasten roikkuvalle nailonnarulle kuivumaan.
Puhdistin myös omat saappaani huolella, ja purin ratsastustarvikkeet päältäni kaappiini. Äiti olikin jo laittanut tekstiviestiä tuloajastani, joten päätin piakkoin lähteä pyöräilemään kotiin päin.

Sinten kommentti

Pahoittelut kommentin viivästymisestä! En huomannut tätä tarinaasi, sillä Helmin päiväkirjaan kirjoittamasi uusi tarina nosti viestiketjua ylemmäksi hoitopäiväkirjat-alueella. Aloitan korjaamisen aina alimmasta, eli vanhimmasta tarinasta. Jos kommenttia ei kuulu viikon sisällä, kannattaa tulla kysymään, olenko huomannut sen päiväkirjasta.

Kiva että treenaat Helmin kanssa myös puomeilla! Puomi- ja kavalettiharjoitukset ovat äärimmäisen hyvää harjoitusta tuleviin estetreeneihin: saa harjoitella rauhassa lähestymisiä, tempoja ja kevyttä istuntaa. On myös mukavaa, että olet osallistunut Helmin kanssa myös tunneille! Suosittelen aktiivista tunneilla käyntiä, jotta pääsette tamman kanssa etenemään ohjatusti!

Tarinasi oli siisti ja virheetön. Kappalejaoista huomauttaisin hieman: suosittelen tekemään kunnolliset kappalejaot (yksi tyhjä rivi kappaleiden väliin), kun kappale vaihtuu kokonaan. Kun kappalejako tuntuu liian isolta, mutta tuntuu että teksti tarvitsisi sellaisen, käytetään "pientä kappalejakoa" eli sisennystä:
    (<-- sisennyksessä riviä ennen on pieni tyhjä tila, kuten tässä.) Sisennyksiä voi tehdä "preview-tilassa" jonne pääset viestin kirjoitustilan vasemmasta alareunasta. Paina rivin alussa näppäimistön vasemman reunan "tab-näppäintä" jossa on kaksi eri suuntaan osoittavaa nuolta päällekäin (kuva).

17,75v€

[Silja]

Lumiestekisat 50cm

En ollut mikään sykeröiden teon mestari, mutta Helmillä olikin niin pitkä harjas, että siihen sai ihan nätin sivuletin. Kietaisin letin päähän kaksi mustaa silikonikumilenkkiä.
- Hyvä tyttö, kehaisin ja taputin tammaa kaulalle. Helmi katseli alaovensa yli korvat hörössä. Tänään olisi lumiestekisat pellolla, ja pääsisinkin ensimmäistä kertaa hyppäämään oikeita esteitä Helmin kanssa. Minua jännitti vähän, vaikka kisat olivatkin leikkimieliset. Äsken järjestetyssä yhteisessä rataantutustumisessa rata oli vaikuttanut suhteellisen helpolta, mutta piti ottaa huomioon myös luminen pohja ja se, että ponit saattoivat ainakin alkuun hieman kytätä valkoisia lumiesteitä.
- Toivottavasti sä maltat pysyä nahoissasi siellä radalla, eilen sulla oli aika paljon virtaa siellä kentällä, puhelin ponille. Olin menossa luokassa kolmanneksi viimeisenä, mutta päätin mennä tarpeeksi ajoissa verryttelemään Helmiä, jotta ei tulisi kiire. Ajattelin ensin käydä hieman kävelemässä lähimaastoissa, ja sitten ravailla ja laukkailla pellolla. Työnsin Helmin karsinan oven kiinni ja lähdin varustehuoneeseen. Menin suoraan kaapilleni, josta etsin käsiini saappaat, kypärän, hanskat, raipan ja turvaliivin. Vetäisin saappaat reippaasti jalkaani ja kietaisin hiukset ponnarille. Asettelin kypärän päähäni ja nappasin turvaliivin käsivarrelleni sekä hanskat ja raipan kainalooni. Tarkastin, että eilen pesemäni suojat olivat jo kuivat, kunnes irrottelin ne nailonnarulta.
Laitoin liivini, hanskat ja raipan Helmin karsinan eteen lattialle. Pujahdin ponin karsinaan ja laitoin takajalkojen suojat ovenpieleen. Helmi höristi korviaan ja meni hamuamaan takajalkojen hivutussuojia. Asetin etujalkojen suojat jänteiden takapuolelle ja kiinnitin tarrat.
- Väistyhän, työnsin Helmin pään tutkimasta takasuojia. Kiinnitin suojat myös takajalkoihin, jonka jälkeen irrottelin vielä Helmin hännässä huomaamani heinänkorren. Taputin tammaa takapuolelle, ja vilkaisin kelloani. Ensimmäinen luokka, eli 50cm, alkoi klo 12. Olin onneksi juuri sopivasti aikataulussa, sillä kello oli kymmentä vaille 11.

Liu'utin nätillä punaisella huovalla varustetun yleissatulan Helmin selkään. Helmi luimisteli tapansa mukaan hiukan, mutta onneksi se ei koskaan näykkinyt. Löysäsin satulavyön toiselta puolelta toiseen reikään, ja kiersin toiselle puolelle kiinnittämään sen. Jätin tammalle vielä vähän hengitystilaa, enkä kiristänyt vyötä ihan tappiin asti. Tarkastin Helmin kaulalla roikkuvan sivuletin kunnon, ja silitin ponin kaulaa. Puin turvaliivin karsinan edestä päälleni, ja otin Helmin suitset käsivarrelleni. Puhalsin ja hieroin kuolaimia hieman lämpimämmäksi, kunnes tarjosin ne Helmille suuhun. Asettelin niskahihnan korvien taakse hieman varoen tekemäni sivuletin alkupäätä. Suoristin vielä otsaharjan ja kiristin remmit. Otin hanskat ja raipan karsinan edestä ja talutin Helmin tallipihalle päätallin kulmalla olevan kaivon viereen. Laskin molemmat jalustimet ja tarkistin satulavyön. Nappasin Helmin ohjat ja tukon harjaa käteeni, ja ponnistin selkään. Lyhensin jalustimia vielä rei'ällä ja kokeilin kevyttä istuntaa pari kertaa. Kokeilin satulavyötä satulan siiven yli, mutta se tuntui ihan sopivalta. Vyötä voisi kiristää vielä tarvittaessa, kunhan olin vähän kävellyt.
Ohjasin Helmin lumisten puiden takaa näkyvälle lammelle päin. Lumi narisi Helmin kavioiden alla, kun se verkkaiseen tahtiin käveli tietä pitkin. Käännyin seuraamaan lammen rantaviivaa. Pienen matkan päästä kääntyi kapea polku vasemmalle, josta pilkotti mustakattoinen rantasauna. Sen edustalle oli vedetty talven jäitä pakoon puinen laituri. Helmi pärskyi rennosti ja pureskeli kuolaintaan.
- Moi! kuulin iloisen tervehdyksen takaani. Minua hieman vanhempi tyttö tuli tähtipäisellä ruskealla ponilla, joka käveli reippaasti miltei rinnallani.
- Moikka, onko toi sun oma poni? kysyin vilkaisten punertavan rautiasta tammaa.
- Tää on Foggy, ja tää asuu Metsiksellä yksäripuolella, tyttö hymyili ja taputti poninsa kaulaa. - Ootko sä menossa lumiestekisoihin?
- Juu oon, Helmillä siis. Aloitin hoitamaan sitä vähän aikaa sitten, vastasin. Helmi katseli toista ponia kiinnostuneena korvat höröllään.
- Aa, toi Helmi tais tullakin tänne aika vähänaikaa sitten, tai siis, ettei oo kauaa ollut, tyttö kertoi. - Mä oon muuten Antsu.
- Mä oon Silja, esittelin itseni. - Millanen se Foggy on? vilkaisin ponia, joka käveli hieman hätäisen näköisenä Helmin rinnalla. Antsu joutuikin hieman hidastamaan tahtia aina välillä.
- Foggy on tosi kiltti ja kiva, ihan super oikeestaan. Se vaan välillä vähän kuumuu, Antsu kertoi. Nyökkäsin vienosti hymyillen. Minä olin saanut Helmiltä kaksi aivan toistaan erilaiset ratsastuskokemukset. Ensimmäisellä kerralla Sinten koulutunnilla olin saanut kyllä tehdä töitä tuloksien eteen, mutta sitten eilen harjoitellessani puomeja ja kavaletteja Helmi oli ollut pirteä kuin peipponen ja energiaa oli, välillä vähän liiaksikin.

Kiersimme lammen ympäri, ja siirryimme sitten verryttelemään kentälle. Otin ohjat tuntumalle ja työstin Helmiä ensin hieman käynnissä. Helmi tuntui juuri sopivan reippaalta, ja tarvittaessa se kuunteli myös pidätteet. Tein muutamia pysähdyksiä ja pidensin sekä lyhensin käyntiaskelta. Kun Helmi alkoi olla avuilla, siirsin sen raviin ja jäin työskentelemään ympyrälle verkkalaitumen toiseen päätyyn. Vilkuilin samalla hieman esterataa, jossa näkyi seitsemän lumesta tehtyä estettä. Esteitä oli koristeltu katajapensailla ja autonrenkailla, jotta myös ponit erottaisivat ne. Helmi alkoi hakeutua kuolaimelle, ja suu vaahtosi. Rapsutin tammaa sään vierestä ja vaihdoin suuntaa. Ravailin kevyesti toiseenkin suuntaan tehden siirtymisiä ja asetellen ja taivutellen Helmiä paljon. Jouduin muistuttamaan ponia pari kertaa myös raipalla, kun tamma alkoi kyllästymään siirtymisiin. Uskoin Helmin kuitenkin virkistyvän huomattavasti, kunhan päästäisiin hyppäämään. Siirsin Helmin käyntiin ja valmistelin huolellisen laukannoston. Tamma nosti laukan oikein siististi. Jatkoin laukassa ympyrällä. Helmi tuntui oiken näppärältä, ja sen häntä heilahti napakasti aina käyttäessäni pohjetta. Ympyrältä suoristin Helmin laitumen pitkälle sivulle ja pyysin sitä laukkaamaan hieman eteen. Nousin kevyeen istuntaan ja otin hieman harjasta käsiini. Helmi pidensi askeltaan ja venytti kaulaansa eteenpäin. Tahti oli reipas ja minusta tuntui ihankuin allani olisi ollut kenttäponi. Annoin Helmin laukata pidemmin melkein laitumen toiseen päätyyn asti, jonka jälkeen kokosin laukan niin lyhyeksi kuin sain. Helmi toimi oikein kivasti, mutta jouduin pitämään pohkeen napakasti kiinni, sillä poni meinasi pari kertaa pudottaa raville. Helmi kuitenkin lyhentyi huippukivasti, ja vastasi myös pohkeeseen, kannustaessani sitä taas laukkaamaan pitkällä sivulla reippaammin. Toisessa päädyssä siirryin raviin ja vaihdoin suuntaa. Otin laukkaa hieman toiseenkin suuntaan, jolloin tein myös paljon siirtymisiä askellajin sisällä leikkien askeleiden pituudella. Tein pari laukka-ravi siirtymistä, joiden jälkeen annoin Helmin kävellä.
- Loistavaa, Hempsu, taputin ponia paljon kaulalle. Tamma hieman puuskutti ja pärski rennosti. Kertasin kisaradan mielessäni. Ensimmäisenä jouluaiheisesti koristelluilla punaisilla estetolpilla rajattu lumieste, sitten jatkettiin suoraan toiseen päätyyn, josta jatkettiin vasemmalle. Pitkällä sivulla oli seitsemän askeleen suhteutettu linja, siitä lähdettiin päädyn läpi ja ratsastettiin ensimmäisen esteen vieressä oleva hieman leveämpi vihreillä tolpilla rajattu este. Näillä ensimmäisellä ja kolmannella esteellä piti olla tarkkana, että hypyn jälkeen tulisi oikea laukka, koska suunta vaihtui. Seuraavaksi tuli aika pieni tie autonrengasesteelle, jonka takia oikea laukka olisi tosi tärkeä. Sitten voisi jatkaa rauhassa päädyn läpi ja katsoa laukat kohdilleen. Toisella pitkällä sivulla oli sähköisillä kynttilälyhdyillä koristeltu sarja. Väliin tulisi kaksi vähän pidempää askelta, tai sitten lyhyt kolme. Viimeiseksi tultiin vielä sama katajasarja, kuin toisena.

Sinte kuulutti, että ensimmäinen luokka aloitettaisiin kymmenisen minuutin kuluttua. Otin ohjat takaisin tuntumalle, ja ratsastin Helmiä avuille. Verkkapellon keskelle oli rakennettu kaksi verryttelyestettä, joita pari ensimmäistä ratsukkoa olikin jo hypännyt. Toinen oli koristeltu kuusenoksilla, ja toinen kultaisella koristenauhalla.
- Tuun noi kuusenoksat! huusin hieman naurahtaen, outoa, kun ei voinut huutaa vain pysy tai okseri. Nostin laukan, ja ratsastin laukan kuntoon yhden ympyrän kautta, ennenkuin lähestyin estettä. Helmi höristi korviaan ja imi esteelle aika vauhdikkaasti. Yritin istua syvällä satulassa ja tehdä paljon pieniä pidätteitä. Kolme viimeistä askelta sainkin ratsastettua aika hyvin, ja Helmi hyppäsi ongelmitta. Taputin ponia paljon kaulalle. Se ei edes turhia kyttäillyt, vaikka esteet olivat aika erikoisia.
- Koristenauhaeste! huusin uudelleen ja vaihdoin väärän laukan ravin kautta. Käänsin Helmin esteelle, ja annoin sen edetä vähän reippaammin. Helmi tuli esteelle oikein hyvin, ja paikka osui juuri kohdalleen. Taputin jälleen ponin kaulaa. Helmi alkoi kuitenkin vähän innostua, ja se hyppäsi esteen jälkeen pari iloista keinuhevospomppua kaula kaarella. Käskin Helmiä eteenpäin ja yritin nostaa päätä ylös, jottei tamma nyt enempää syttyisi pukittelemaan.
Vaihdoimme vielä verryttelysuunnan, ja annoin ensimmäisten ratsukkojen hypätä ensin, jotta he ehtisivät sitten radalle. Taputtelin innokkaasti korskuvaa Helmiä kaulalle, ja tein pari ravisiirtymistä.
- Kuusi- ja koristenauhaeste! ilmoitin ja ohjasin Helmin ensin kuusiesteelle.
- Prr, soo, rauhoittelin Helmiä hieman äänelläkin, sillä se alkoi kuumua. Tein hieman napakamman pidätteen, ja ratsastin vielä yhden askeleen, vaikka Helmi tulikin vähän turhan pohjaan. Siirsin jo katseeni kultaiselle koristenauhaesteelle, ja huomasin jo, että Helmi aikoisi taas jäädä liian lähelle. Ratsastin vähän pidempää laukkaa, mutta Helmi epäröi. Käskin pohkeella ja yritin pitää ponin suorana, mutta tamma pääsi tökkäämään.
- Koristenauhaeste! huudin uudelleen ja käänsin Helmin pois esteen edestä. Nostin laukan ja tein uuden lähestymisen. Ratsastin paljon pohkeella, ja yritin suunnata suoraan esteen yli. Helmi tuli kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyvin, ja hyppykin onnistui.
- Hyvä, taputin Helmiä kaulalle, ja siirryin raviin. Toinen ratsukko oli juuri radalla, joten ehdin juuri tulla vielä molemmat esteet kerran.
- Kuusi- ja koristenauhaeste! huusin ja ohjasin Helmin laukassa kuusiesteelle. Helmi lähestyi onnistuneesti ja pääsin hyvin myötäämään hyppyyn. Tarkastin oikean laukan ja jatkoin koristenauhaesteelle. Helmi imi esteelle hienosti, eikä minun tällä kertaa tarvinnut ratsastaa askeleita niin viimeisen päälle. Helmi otti viimeisestä askeleesta vähän lyhemmän, ja lähti kauempaa, mutta se ei juuri haitannut. Este ylittyi kuitenkin puhtaasti. Kehuin Helmiä, ja annoin sen kävellä vielä ennen rataa. Toinen ratsukko lopetti juuri ratansa Sinten kuuluttamien tulosten saattelemana, ja minunkin vatsassani alkoi pyöriä perhosia.

Aloin pyöriä kisapellon lähettyvillä, sillä olin seuraava. Kertasin vielä kuumeisesti radan läpi, ja yritin häivyttää jännitystäni. Helmi katsoi rataa korvat hörössä. Oli hyvä, ettei Helmi kuitenkaan kytännyt esteitä, eniten minua jännitti, jos poni kuumuisi ja sen takia rata olisi ihan holtiton. Olin kuitenkin onneksi saanut sen pidettyä ihan hyvin verkassakin. Minua edeltävä ratsukko tuli linjan viimeiselle esteelle, ja ylitti sen puhtaasti.
- Noh, syteen tai saveen, sanoin ja keräsin ohjat käteeni. Helmi käveli hieman jännittyneenä radalle. Odotin, että edellinen ratsukko oli päässyt turvallisesti ulos, jonka jälkeen kohotin käteni tervehtiäkseni tuomaria. Sinte vihelsi pilliinsä, ja lähtölippu nousi lähtölinjan sivulla. Nostin laukan ja suuntasin katseeni jo ensimmäiselle esteelle. Helmi tuli lähestymiseen oikein hyvin, ja sain pidettyä tahdin tasaisena. Esteellä pidin painoa hieman vasemmalla ja johdin ohjalla, jotta saisin oikean laukan. Linjalle olin suunnitellut ratsastavani tasaiset seitsemän askelta. Helmi hieman kuumui välissä, ja menimme linjan kuudella askeleella.
- Prrr, rauhoittelin Helmiä. Tamma hieman nakkeli niskojaan ja alkoi jo hieman kuumua. Tarkastin laukkani ja jatkoin päädyn läpi, josta ohjasin Helmin vihreätolppaiselle esteelle. Helmi pääsi hieman leviämään lähestymisellä ja lähti esteelle kaukaa. En ehtinyt keskittyä oikeaan laukkaan, joten Helmi oli kaarella vähän kintut sekaisin. Tamma kääntyi korskahdellen ja laukkasi todella temmokkaasti. Esteelle askel taas piteni. Yritin istua syvällä satulassa ja pidätellä Helmiä, mutta ajattelin sen lähtevän taas kaukaa. Taisin kuitenkin jättää Helmin hieman yksin ennen estettä, sillä tamma ottikin vielä yhden askeleen ja tuli tosi lähelle. Myös Helmillä meni pää sekaisin ja se oli lentää nenälleen. Poni pääsi kuitenkin kompuroimaan esteen yli, mutta itse lennähdin Helmin kaulalle. Tamma hiukan hermostui, kun kuski oli aivan väärässä paikassa, ja vetäisi päänsä jalkojen väliin, jolloin minä muksahdin alas ponin jalkojen juureen. Helmi pysähtyi viereeni päätään ravistellen.
- Valitettavasti ratsukon suoritus joudutaan hylkäämään satulasta putoamisen vuoksi, Sinte kuulutti. Nousin seisomaan päätäni pyöritellen. Hupsis. Nappasin Helmin ohjat maasta ja talutin ponin pois kisakentältä.
- Mene vaan hyppäämään vaikka tuonne verkkakentälle yksi este! Sinte huusi vielä perääni, ennenkuin kuulutti seuraavan ratsukon radalle.

Työnsin jalkani jalustimeen ja ponnistin uudelleen Helmin selkään. Olin aina vähän huono nollaamaan tilanteita, mutta paikka taisi mennä pilalle, koska en itse ollut mukana. Keräsin ohjat käteen ja vilkaisin verkkaesteitä.
- Kuusieste! huusin ja nostin laukan. Ohjasin Helmin määrätietoisesti kuusenoksilla koristellulle esteelle, vaikka pieni jännitys haittasikin vatsani pohjalla.
- Raaauha, mutisin. Helmi taas hieman kiehui yli lähestymisellä. Paikka oli minulle taas hieman epäselvä, mutta sain onneksi kaksi viimeistä askelta ratsastettua, ja Helmi lähti hyppyyn ihan hyvin. Taputin Helmiä kaulalle.
Käänsin Helmin pois verryttelypellolta, ja annoin sen kävellä hetken. Päätin mennä keventämään vielä maneesiin loppuverkaksi.
Maneesissa ei onneksi ollut ruuhkaa, vain pari ratsukkoa. Painoin pohkeeni Helmin kylkiin ja siirsin sen raviin. Helmi ravasi reippaasti uraa pitkin. Annoin sille vähän pidempää ohjaa, jotta se saisi venyttää kaulaansa. Tamma pärski ravin tahtiin ja eteni korvat höröllään. Kevennettyäni Helmiä hetken molempiin suuntiin, siirsin sen käyntiin ja annoin pitkän ohjan. Poni puuskutti vielä aika paljon, joten ajattelin mennä kävelemään ulos. Kävelin Helmin kanssa pienen lenkin kenttää vastapäätä lähtevältä polulta. Otin jalat pois jalustimista ja pyörittelin nilkkojani.
- Nooh, ei se mitään Helmi, kyllä me joskus vielä opitaan, taputin hymyillen tamman kaulaa. Entisen hoitoponini, Empun kanssa ensimmäiset kilpailut olivat menneet juuri samalla tavalla: ruuna yllätyksekseni kielsi toisessa vaiheessa, ja minä putosin. Silloin tosin satutin vähän kylkeäni, mutta tänään oli onneksi pehmeä lumihanki vastassa! Polku kaarsi loivasti isolle tielle päin, mutta käänsin Helmin ympäri ja lähdin suuntasin takaisin tallille.

Tallipihalla tulin alas selästä. Talutin Helmin ulkokarsinoiden eteen ja heitin jalustimet satulan päälle. Avasin vyön ja vedin satulan alas selästä, siirtäen sen karsinan edessä olevalle taitettavalle telineelle. Helmi käveli karsinaansa hyvillä mielin, eikä se ollut ilmeisesti ottanut nokkiinsa tämänpäiväisestä toheloinnista. Taputin tammaa kaulalle, se oli kuitenkin hoitanut osuutensa ihan hyvin. Otin suitset pois Helmin päästä ja laitoin ne karsinan eteen. Nappasin suojat pois kaikista jaloista ja asettelin ne sisäkkäin harjapakkiin. Kaivoin pitkäjouhisen, keltaisen harjan, jolla suin Helmin rivakasti läpi, poni oli hieman hikinen satulan kohdalta, mutta ei muuten pahemmin. Harjasin tamman huolellisesti molemmilta puolilta, ja tarkastin jalat sekä kaviot. Heitin harjan takaisin harjapakkiin ja vetäisin kumilenkit pois sivuletin lopusta. Purin Helmin harjaksen auki, ja se jäi letin jäljiltä aaltoilevaksi. Riisuin turvaliivin ja etsin takkini taskusta pari kuivaa leivänpalasta, jotka ojensin Helmille. Poni nappasi ne innokas pilke silmissään kämmeneltäni, ja nielaisi ne niin nopeasti, että ehti tuskin maistaakaan. Helmi tunki turpansa kiinni takinhelmaani, ja oli kerjäämässä jo lisää herkkuja.
- Sori, ne loppui jo, sanoin kohauttaen harteitani. - Olisit hieman säästeliäämpi. Silitin Helmin poskea ja annoin pusun silkinpehmoiselle turvalle, jonka jälkeen tönäisin karsinan oven kiinni ja lähdin viemään varusteita pois. Otin suitset käsivarrellen ja satulan syliini, ja kiikutin ne sivutallin varustehuoneeseen. Laskin satulan varustehuoneen keskellä olevalle rungolle ja kävin huuhtelemassa kuolaimet. Ristitin suitset ja nostin ne omalle paikalleen, Helmin satulapaikan viereen. Varustehuoneen takanurkassa oli valkoinen kaappi, josta löytyi ylimääräisiä harjoja, pinteleitä, suojia jne. josta löysin myös harjan, jolla harjasin hieman Helmin vyötä. Pian olisikin aika pestä vyö ja vaihtaa huopa, joten pitää muistaa ottaa se hommaksi joku päivä. Huolehdin Helmin varusteet paikoilleen, ja kävin hakemassa vielä karsinan edestä harjapakin sekä omat tavarani. Työnsin pakin omalle hyllylleen ja menin kaapilleni. Ripustin turvaliivin hengariin ja kypärän ja hanskat laitoin omaan pussiinsa. Raipan tyrkkäsin kaapin perälle, ja saappaat sivuseinän viereen. Vetäisin mustat collegehousut kisahousujen päälle ja vaihdoin kisatakin huppariin. Soitin äidilleni kyydin kotiin, mutta ehtisin vielä tässä välissä käydä sanomassa Helmille heipat, sillä äidillä kestää aina.

_

Tämä löytyy siis sitten myös sieltä 14. luukusta 

Sinten kommentti

Ihan loistavaa että olet jaksanut kirjoittaa näistä lumiestekisoista tarinan! Oli maukava lukea hieman erikoisemmista estekisoista.

Aina ei voi mennä kaikki putkeen, ja hyppäät ensimmäisiä kertoja Helmin kanssa. Älä suinkaan masennu, vain ota tipahtaminen haasteena... kohti parempia suorituksia! Virheistä oppii aina enemmän kuin onnistumisista, se on luonnon laki. Estekisat olivat hankalat erikoisten esteiden vuoksi. Moni osallistuva hevonen pelkäsi kummallisia viritelmiä, ja kieltäytymisiä nähtiin paljon. Kokemus jäi varmasti monen mieleen, mikä on aina kisoissa tärkeintä!

Hui, miten pitkä tarina! Vaikka tarinalla riitti pituutta, sen lukemiseen ei kyllästynyt missään vaiheessa. Toisinaan kappaleet olivat hieman tarhan pitkiä, niitä olisi voinut "pätkiä" sisennyksillä, joista kerroin sinulle edellisen tarinan kommentissa. En löytänyt kovin montaa virhettä, loistavaa!

vähänaikaa sitten
-> vähän aikaa sitten

21,60v€

[Silja]

Tapaninpäivän maasto

Puin pesun jäljiltä tiukat, mustat ratsastushousut jalkaani. Olin saanut Sinteltä lahjaksi ihanan toppatakin sekä topparatsastushanskat, jonka lisäksi arvonnassa oli napsahtanut vaaleanpunainen harjapakki ja mahdollisuus kahteen valmennukseen. Olin tosi innoissani. Vetäisin vihreät villasukat ratsastushousujen päälle ja painoin jalkaani nauhalliset talviratsastuskengät.
- Pääseepä Helmi nyt maastoilemaan paljon! Tänään onkin vaan vuorossa vähän vauhdikkaampi retki, Sinte puheli ja otti Bellan varusteet syliinsä.
- Jep, tää tuleekin olemaan ensimmäinen maasto Helmillä. Niistä valmennuksista muuten vielä.. että onnistuisiko sellanen valmennusviikonloppu mulle ja Helmille vaikka kolmas ja neljäs päivä ens kuussa? Jos lauantaina esteet ja sunnuntaina koulu? kysyin ja pomppasin kaapilleni. Vetäisin Sinteltä saamani toppatakin hymyillen päälleni ja kurotin kaapin ylähyllyltä mustan pussin, jossa säilytin kypärää ja hanskoja.
- Joo, toki. Se kävisikin oikein hyvin, Sinte nyökkäsi. - Kävisiko sulle lauantaina kymmeneltä ja sunnuntaina kello 11?
- Okei, vastasin ja painaisin kaappini oven kiinni. Painoin vaaleahihnaisen kypärän päähäni ja vedin topparatsastushanskat käteeni. Nappasin kainalooni ruskean yleisraipan ja otin Helmin harjapakin toiseen käteen. Kunhan vain ehtisin, pitäisi täyttää oma uusi harjapakkini ja laittaa vanha vaikka myyntiin tai säilyttää varastossa pahaa päivää varten. Kävelin tottuneesti Helmin karsinalle. Poni olikin ulkona, joten nappasin salmiakkikuvioiden riimunarun karsinan edestä ja vilkaisin Helmin tarhalle päin. Tamma kuopi maata sininen toppaloimi niskassaan. Foggy ja Zara härnäsivät toisiaan viereisessä tarhassa, ja täplikäs Jade katseli touhuja hieman kauempaa.

Talutin Helmin karsinaansa ja pyyhkäisin lunta pois sen loimen päältä. Helmi työnsi turpansa tapansa mukaan ensimmäisenä ruokakippoon, josta se hamuili aamuruoan tähteitä. Avasin loimen ristitykset ja vetäisin sen alas ponin selästä. Viikkasin toppiksen nätisti karsinan edessä olevalle pidikkeelle, ja kaivoin kumisuan Helmin harjapakista. Aloin pyörittelemään sillä rennosti ensin ponin kaulalta, ja etenin sitten takapäätä kohti. Sinte harjaili Bellaa viereisessä karsinassa hiljaa hyräillen. Vaihdoin puolta takakautta rapsutellen samalla Helmiä hännäntyvestä. Helmi siirsi painoaan toiselle puolelle ja vaihtoi lepuutettavaa takajalkaansa. Vaihdoin pian kumisuan pöläriin ja suin sillä ponin reippaasti läpi. Tarkastin vielä kaviot ja harjasin kavioharjalla huolellisemmin lumet ja liat pois vuohiskuopasta ja ruununrajasta. Heitin kaviokoukun harjapakkiin ja työnsin karsinan oven kiinni. Lähdin metsästämään varustehuoneesta pieniä heijastimia ponille, vaikkei nyt kovin pimeää ollutkaan.
Suuntasin huoneen perällä olevalle valkoiselle varustekaapille, jossa Elias häärikin jo heijastinlaatikolla.
- Jätäthän mullekin jotain kivoja? virnistin jo täysi-ikäiselle pojalle.
- Tokihan, mulla onkin tässä jo aika kasa, Elias naurahti ja vilkaisi laatikon reunan takana lojuvia heijastimia. Kumarruin sinisen laatikon vierelle, ja kaivoin sieltä Helmille kaikkiin jalkoihin suojat, jalustinheijastimet sekä rintaremmin, jonka keskelle oli tikattu heijastinnauhaa. Lisäksi otin itselleni vielä heijastinliivin.
Liu'utin mustan yleissatulan telineeltään ja otin Helmin suitset käsivarrelleni. Kiikutin ponin varusteet sen karsinan eteen ja aloin taiteilla heijastimien kanssa. Ensimmäiseksi kietaisin suojat Helmin kaikkiin jalkoihin, jonka jälkeen kiinnitin heijastimet jalustimiin. Irrotin huovan satulasta ja heitin sen Helmin selkään. Asettelin satulan punaisen yleishuovan päälle, ja kiinnitin siinä olevat tarralenkit vastinhihnoihin. Löysäsin vyötä toiseen reikään, jotta se olisi helmpompi kiristää toiselta puolelta. Kiinnitin rintaremmin klipsit satulassa oleviin metallirenkaisiin, ja toisen pään pujotin satuavyöhön ponin etujalkojen välistä. Sukelsin itse omaan heijastinliiviini ja nappasin suitset käsiini. Avasin ne ristityksestä ja lämmitin kuolaimia käsissäni. Kilttinä ponina Helmi suorastaan imaisi kuolaimet suuhunsa antoi kiinnittää remmit. Vedin kolmisormiset hanskat käsiini ja otin raipan toiseen käteeni, jonka jälkeen maiskautin Helmin liikkeelle. Käänsin ponini tallipihalle ja kiristin vyötä. Otin jalustimet satulan istuinosan päältä ja ponnistin selkään. Kiristin ensitöikseni satulavyön, mutta jalustimet tuntuivatkin jo sopivilta. Rapsuttelin Helmiä harjan juuresta ja odottelin, että muutkin olivat valmiita.

Vilja veti tämänpäiväisen maaston hoitoponillaan Leevillä, ja Sinte piti perää Bellalla.
- Okei, te osaatte varmaan toimia maastossa, joten ei tarvii sen enempää kertailla, meitä on aika iso porukka, joten ei saa jäädä liian kauaksi toisesta, Vilja sanoi. Järjestäydyimme siistiin jonoon ja lähdimme tallipihalta käynnissä lammelle päin. Viljan ja Leevin perässä tulivat Destiny ja Kisu, heidän perässään Ray Samilla, sitten Elias ja Hurmos, Aida ja Ellu, Antsu ja Finna, Rosa ja Foggy, minä ja Helmi, ja meidän perässä vielä Ruu, Dodo ja tietysti Bella. Taputtelin Helmin kaulaa ja annoin sen kävellä puolipitkällä ohjalla Foggyn perässä. Tamma käveli reippaasti, mutta rennosti, ja pärski silloin tällöin. Satulat narisivat ja hevosletkaa seurasi tasainen juttelu ja pari naurahdusta silloin tällöin.
- Emme me kovin kauas ehtineet, Sinte tuhahti takaa. Bella oli jo päättänyt pistää ranttaliksi, heittänyt pukin ja ampaissut suoraan Dodon häntään. - Sori, Dodo taisi järkyttyä pahemman kerran. Onneksi Ruu käyttäytyi medän takanamme kiltisti, sillä Helmi olisi saattanut vetää vesimelonin kokoiset herneet nenään, jos joku tulisi sitä paria metriä lähemmäs. Tamma ravisteli kuitenkin tyytyväisenä päätään, eikä välittänyt vaikka Bella järjestikin omia näytöksiään jonon hännillä.
Käännyimme lammen rannalta Harjulenkille, joka kulki rantasaunan takaa ja jatkoi metsään.
- Ravattaisiinko pikku pätkä? Vilja huudahti edestä.
- Joo, kuului tasainen myöntävä vastaus, joten Vilja siirsi Leevin rauhalliseen raviin. Takapää saikin mennä hieman reippaammin, jotta pysyimme hevosten perässä. Keräsin ohjat paremmin käteen ja painoin pohkeeni Helmin kylkiin. Tamma höristi korviaan ja nosti mielellään ravin. Helmi tuntuikin tänään hieman laiskalta, joten napautin raipalla sen takapuolelle, ettemme jäisi liikaa jälkeen Rosasta ja Foggysta. Ponit ravasivat pärskyen lumen peittämää tietä pitkin, kunnes Vilja siirtyi käyntiin. Helmi hamuili pidempää ohjaa, ja annoin ohjien liukua parin seuraavan stopparin verran. Käännyimme leveämmältä tieltä kapealle polulle, jossa pyysinkin Helmiä hieman reippaampaan käyntiin, jotta se ei laahustaessaan kompuroisi epätasaisella pohjalla. Helmi terästäytyi hieman, mutta osasi asettaa askeleensa niin, ettei meinannut lentää kertaakaan nenälleen.
- Mä en ookkaan koskaan käynyt täällä asti, tai oikeestaan mä oon vaan käyny kiertämässä tän lammen ja sitten sillon siellä joulukulkueessa, puhelin yleisesti ja oikaisin jalustimia jalassani.
- En mäkään, en oo edes maastoillut täällä Metsiksessä ikinä... niin paitsi siellä joulukulkueessa, Rosa sanoi ja taputteli Foggya takapuolelle.
- Tänään saattekin sitten ihan reippaasti mennä tytöt. Vilja vetelee aina sellasta kyytiä, että oksat pois! Kasper virnisti villisti Ruun selästä.
- Mulla on Helmi alla niin ei mua pelota, sanoin hymyillen ja nojauduin ponini kaulaan. Vilja tivahti jotain Kasperille, jolloin tämä sulki suunsa. Taputtelin Helmiä kaulalle, ja annoin sen katsahtaa jänistä, joka laukkasi karkuun puiden seassa.

Kävelimme metsän läpi ja ylitimme ison tien, jonka jälkeen siirryimme taas kapeahkolle polulle. Pienen V-mäen ylityksessä Helmi kompastui, mutta sai kasattua itsensä nopeasti.
- Nostelehan jalkojasi poni hyvä, käskin pohkeillani Helmiä hieman aktiivisempaan käyntiin.
- Kohta tullaan Mansikkaniitylle, siellä otetaan taas ravia! Vilja sanoi ja osoitti polun päässä näkyvää aukeaa. Keräsin jo ohjat paremmin käteen ja ratsastin Helmiä avuille.
- Ja ravia! kuului edestä komento ja alkupää lähti ravaamaan. Helmi höristi korviaan ja hyppeli innoissaan laukkaan.
- Prrr, pidättelin ponia. Helmi nykäisi ohjia, mutta suostui ravaamaan paksussa lumihangessa. Tamma joutui nostelemaan jalkojaan, ja sen tasainen ravi muuttui pompottavaksi.
- Eikä, tää tän ravi! Rosa kikatti keventäen Foggyn satulassa. Foggy korskui reippaan ravinsa tahtiin, ja jalat näyttivät joka askeleella käyvän vatsan pohjassa asti.
- Ja käääyyyyntiin, Vilja rauhoitti jonon kulkua. Helmi ei olisi malttanut vielä kävellä, vaan se hieman vastusteli pidätteitä.
- Seuraavaks tullaan laukkapellolle ja siellä sitten laukataa vähän reippaammin, Vilja sanoi virnuillen. Nousin jalustimille seisomaan ja yritin kurkkia peltoa muiden ratsukoiden takaa. Puiden takaa pilkotti aukea, jota peitti koskematon hanki. Jes!

Keräännyimme kaikki pellon reunalle, jossa Vilja antoi pari sääntöä.
- Voitte laukata aika vapaasti tuonne päähän, mutta kenenkään päälle ei saa ratsastaa, eikä saa tippua pahasti, eikä heittää kuperkeikkaa ponin kanssa, Vilja sanoi topakasti. - Mutta okei, tuolla päädyssä nähdään sitten, Vilja sanoi vielä ja siirsi poninsa ravin kautta laukkaan. Käänsin Helmiä hieman pois suurimmasta ruuhkasta ja nostin laukan. Helmi pinkaisi laukkaan korvat hörössä ja paineli polvenkorkuisessa lumihangessa. Otin tukon harjaa käsiini ja siirsin painoa jalustimelle. Lumi pöllysi naamalleni enkä nähnyt juuri eteeni, mutta Helmi nelisti hyväntuulisena hangen läpi. Onneksi ponilla ei ollut tapana pukitella, mutta vauhdista se tykkäsi. Ruu ja Kasper tulivat rinnallani ja Bella yritti pinkoa pukkilaukkaa koko joukkion läpi, mutta Sinte piteli sitä hieman taaempana. Nautin täysillä pellolla laukkaamisesta, kunnes toisessa päädyssä jouduin pidättelemään Helmin raviin.
- Huh, se oli mahtavaa! hihkaisin ja taputin Helmiä kaulalle molemmin käsin.
- Apua, Foggy meni ihan tajun kovaa, Rosa huokaisi järkyttynyt ilme kasvoillaan. Bella steppasi rauhattomasti paikoillaan, mutta Sinte vain naureskeli ponin kotkotuksille.
- Lähdetääs sitten takaisin tallille päin, Vilja hymähti ja ohjasi Leevin pellon reunalta lähtevälle hiekkatielle.
Annoin Helmin hieman venytellä kaulaansa ja otin jalustimet pois jalasta. Pyörittelin nilkkojani ja rapsuttelin Helmiä sään vierestä. Helmi oli maastossa mukavan varma, ja sen selässä ei tarvinnut koko ajan olla varpaillaan. Ohitimme raviradan ja menimme vielä ison tien yli, jonka jälkeen kiersimme Oikopolun ja Tallipolun kautta takaisin tallille.

- Tosi kiva reissu oli, kiitos kaikille, Vilja sanoi. Hän taputti Leeviä kaulalle ja hyppäsi alas hevosensa selästä. Heitin raippani maahan Helmin vierelle ja taputin ohjia nykivää tammaa. Tulin alas selästä ja nostin jalustimet satulan päälle sekä löysäsin vyötä.
- Hieno, Helmi, olit ihan paras! huokaisin ja halasin tummaa ponia. Helmi pärskähti ja ravisteli tyytyväisenä päätään. Nappasin raippani ja talutin Helmin sivutallin viereen. Riisuin ponilta satulan ja rintaremmin ja nostin ne karsinan edessä olevalle taitettavalle telineelle. Käänsin Helmin karsinassaan ja otin siltä suitset pois.
- Ne omenat on muuten sun kaapin vieressä varustehuoneessa, jos haluat antaa, Sinte hymyili ja nosti Bellan satulan karsinan eteen.
- Joo, Helmi on kyllä ne tänään ansainnutkin! hymyilin ja vilkaisin Helmiä, joka hankasi silmäkulmaansa ruokakipon reunaan. Tamma oli hieman hionnut, joten pitäisi laittaa sille vielä loimi niskaan huolellisen harjauksen jälkeen. Otin kaviokoukun harjapakista ja kävin irrottelemassa tilsat ponin kaviosta, jotka sinne olivat maaston aikana kertyneet. Vaihdoin kaviokoukun lyhytjouhiseen punaiseen harjaan, jolla suin Helmin kuolellisesti läpi. Erityisesti poni oli hikinen kaulasta, ryntäiltä ja satulan kohdalta. Harjasin karvat suoriksi molemmilta puolilta, ja heitin suojat karsinan ovelle. Painaisin alaoven kiinni ja vein Helmin varusteet paikoilleen. Pesin kuolaimet ja ristitin suitset koukkuunsa, ja satulan nostin telineelleen. Etsin ruudullisen fleeceloimen loimihyllystä, Helmin paikalta, jonka kävisin vielä heittämässä ponin niskaan. Kävin kuitenkin ensin kaapillani, jonne laitoin raipan, hanskat sekä kypärän. Huomasin suuren muovipussillisen omenoita kaappini vierestä, ne olivat joululahja Sinteltä Helmille. Helmille ne maistuisivat varmasti, joten nappasin pari omenaa mukaani. Otin lopulta loimen syliini ja palasin Helmin karsinalle.
- Katsos, mitä mä toin sulle, sanoin ja näytin omenia käsissäni. Helmi höristi korviaan ja kurkotteli karsinan ovelle. Ojensin omenan ponin turvan alle, ja hetken sitä hamuttuaan, Helmi sai haukattua palan. Syötin toisen omenan kädestäni ja toisen pudotin ruokakippoon. Helmi seurasi reippaasti perässä ja hotkaisi toisenkin omenan pian. Levisin fleeceloimen tamman selkään ja kiinnitin sen ryntäiden edestä sekä vatsan alta.
- Oivoi, Helmi. Oot ihana! halasin Helmiä ja annoin sille ison pusun poskelle.

_

Tämäkin on sitten myös tapahtuman sivuilla 

Sinten kommentti

Hevosilla riitti intoa tapaninpäivän maastossa! Puhtaanvalkea lumi ja pikkupakkanen saivat mielet virkeiksi niin hevosilla kuin ratsastajilla. On oikein hyvä idea osallistua Helmin kanssa yhteisiin maastoihin: saat samalla hieman näppituntumaa siitä, mitä kaikkea Metsälammen alue pitääkään sisällään. Myöhemmin voit uskaltautua metsien siimeksiin kaksin Helmin kanssa, ilman pelkoa eksymisestä! Helmi kyllä varmasti osaa kotiin, vaikka ei olekaan ollut vielä kovin pitkään osana Metsälammen hevoskatrasta.

Tiesithän muuten, että myös tallilaiset saavat järjestää Metsälammella tapahtumia! Jos joskus haluat järjestää tunnin tai vaikka maastoretken, niin laita mulle viestiä niin voin kertoa tarkemmin. Yleensä maksimissaan päivän kestäviä pikkutapahtumia voi järjestää aina ja kuka tahansa – pitemmistä tapahtumista sekä niiden sisällöistä ja ajankohdista pitää aina jutella mun kanssa.

Tarinasi oli jälleen oikein pitkä! Olet innokas kirjoittaja: tosi ihanaa, että sulla riittää inspiraatiota! Kirjoittamasi teksti on elävää ja kuvailet paljon tapahtumaympäristöä: tämä jos jokin pitää lukijan kiinnostuneena etenevästä tekstistä. Loistavaa, en löytänyt juurikaan virheitä! Toisinaan kappaleet olivat turhan pitkiä, kuten edellisessäkin tarinassa. Suosittelen lämpimästi sisennyksien käyttöä.

20v€

[Silja]

Hoitopäivä

Pyöräilin valkoinen kaulahuivi hulmuten tallille päin. En ollutkaan päässyt käymään Helmin luona vähään aikaan. Koulu oli painanut päälle viimeaikoina aika paljon. Tänään poni saisi viettää ansaittua vapaapäivää, ja minä ottaisin hommakseni ponin hoitelun. Jätin pyöräni päätallin edustalle ja tallustin tottuneeseen tapaani sivutallille. Helmi käveli tarhaansa ympäri korvat höröllään. Sininen toppaloimi oli hieman vinossa sen selässä ja kaulalla oli lunta.
- Moi Helmi, tervehdin tammaa tarhan portilta. Toivottavasti se ei ollut jo ihan unohtanut minua. Helmi nuuhki kättäni aidanraosta ja hamusi sitten hanskojani.
- Tänään sulla on vapaapäivä, puhelin ponille, joka kurotti päätänsä valkoisen aidan yli.
    Helmi voisi ulkoilla vielä jonkin aikaa, ja päätin hakea sen sisälle tehtyäni ensin tallihommia. Kipaisin varustehuoneeseen, ensimmäisenä kaapilleni. Vaihdoin tennarini mustiin talviratsastuskenkiin ja koulutakin mustaan toppatakkiin. Kietaisin kaulahuivin uudelleen kaulaani ja tönäisin kaapin oven kiinni. Kurotin Helmin harjapakin hyllyltä ja lähden se sylissäni päätallin kulmalla olevalle kaivolle. Levitin Helmin harjapakin sisällön seinän vierelle. Laitoin harjat, kaviokoukun ja suojat siistiin riviin. Kaivon vierellä oleva puutarhaletku toimi ilmeisesti talvisinkin, joten väänsin hanaa varovasti auki. Ensin letkusta valui vettä vain hiljakseltaan, mutta piakkoin paine alkoi kasvaa. Suihkutin vettä Helmin tavaroille ja kastelin ne vain kevyesti. Yritin päästää vettä kaivon etupuolelle mahdollisimman vähän, jotta maa ei sitten ilman pakastuessa jäätyisi. Sitä paitsi, keksin valella Helmin tavaroita lumella, joka osoittautuikin varsin tehokkaaksi keinoksi. Hankasin harjoja lumihankeen, jolloin likaa alkoi irtoamaan, ja lumi muuttui likaisen ruskeaksi. Onneksi käsissäni oli vedenkestävät rukkaset, eikä sormia päässyt palemaan.

Puhdisteltuani Helmin tavaroita aikani lumihangessa istuskellen, päätin viimein siirtää kaikki tavarat harjapakkiin, jossa ne olisi helpompi kantaa kuivumaan. Vein harjapakin sivutallin varustehuoneeseen ja kaivoin takanurkassa olevasta kaapista vihreän pyyhkeen. Levittelin sen kaksin kerroin nailonnarujen alle, jonka päälle kippasin harjapakin sisällön. Asettelin harjat ja kaviokoukun kuivumaan pyyhkeen päälle, ja suojat nostin narulle roikkumaan. Otin nailonnarujen yläpuolella olevasta valkoisesta korista puhtaan paperilapun, johon raapustin lyijykynällä "Helmi". Asettelin lapun harjojen päälle. Suojat olivatkin valmiiksi nimetyt, joten ne tuskin joutuisivat vääriin käsiin. Etsin Helmille harjapakkiin pari varaharjaa sekä kaviokoukun, jotta ponin hoitaminen ei kuitenkaan jäisi sikseen sen takia, että tavarat olivat kuivumassa.
    Nostin Helmin mustan yleissatulan varustehuoneen keskellä olevalle rungolle, ja nappasin suitset metallikoukustaan. Otin varustekaapista pienen pesusienen ja satulasaippuan, jolla kävin huolellisesti läpi Helmin satulan ja suiset hihnoja myöten. Päätin jättää suitsien purkamisen kuitenkin toiseen kertaan, sillä minulla oli edelleen hieman vaikeuksia saada suitset koottua ihan oikein. Se jääköön siis vielä harjoittelemisen varaan, mutta tänään hommat piti hoitaa sen verran nopeasti, etten ehtinyt jäädä tuskailemaan suitsien kokoamisen kanssa. Kun olin hinkannut nahkavarusteita tarpeekseni huuhtelin sienen ja laitoin sen satulasaippuapurkin ohella takaisin varustekaappiin. Helmin varusteet siirsin omille paikoilleen, ja päätin lähteä hakemaan ponia sisälle.

Matkallani vein harjapakin varasisältöineen Helmin karsinan eteen ja nappasin oven vierestä riimun olalleni. Helmi seisoskeli tarhan portilla hirnuen.
- Onko sun kaverit jo viety sisälle, sanoin säälivästi ja ojensin tammalle käteni. Helmi nuuhkaisi hihaani pari kertaa ja päästi sitten ilmoille kimeän hirnahduksen.
- Hyss, kohta pääset talliin kavereiden luo, sanoin ja pujahdin tarhan portin ali. Kliksautin riimunarun kiinni Helmin päitsiin ja kiepautin tamman tarhan ulkopuolelle. Vetäisin porttia hiukan enemmän kiinni, mutta Helmi halusi jo kovasti talliin. Tamma nyki riimunarua ja tanssi paikoillaan malttamattomana.
- Voivoi, onko sulle noin paljon virtaa kertynyt, puhelin rauhallisesti ponille, joka puoliksi ravasi tallille. Avasin ulkoloimen ristitykset ja vedin sen pois Helmin selästä. Tamma tunki tapansa mukaan turpansa ensimmäisenä ruokakippoon tarkastaakseen, oliko sinne ilmestynyt mitään uutta herkuteltavaa.
    Kaivoin kumisuan Helmin harjapakista ja aloin pyörittelemään sillä kevyin liikkein ponin kaulalta. Helmi venytti ylähuultaan ja näytti tyytyväiseltä.
- Onko sustakin kiva nähdä taas muakin? Juu, musta on kiva nähdä sua, maanittelin ja painoin kasvoni Helmin pörröiseen kaulaan. Suin ponin kumisualla läpi ja vaihdoin sitten pitkäharjaksiseen pöläriin. Suoristin karvat ja harjasin pinnalle kertyneen lian pois, jonka jälkeen tein vielä perustarkastuksen kavioille. Sain taas taistella jonkin aikaa tilsojen kanssa, joka ei ollut Helminkään mielestä kovin kivaa, sillä tamma oli aina niin malttamaton kavioiden puhdistuksen suhteen. Lopulta sain keploteltua pahimmat tilsat etusista pois, ja takakaviot olivatkin sitten helpommat. Heitin kaviokoukun harjapakkiin ja tönäisin Helmin karsinan oven kiinni.
- Kohta saat varmaan ruokaa, annoin pusun Helmin turvalle, sillä tamma kurotteli päätään karsinan oven yli niin suloisen näköisenä. Painaisin harjapakin kannen kiinni ja otin ponin ulkoloimen syliini, sanoin Helmille heipat ja vein tavarat varustehuoneeseen. Helmin loimi ei ollut ollenkaan märkä, joten viikkasin sen vain Helmin omalle loimihyllylle. Olikin kiva käydä pitkästä aikaa taas tallilla, vaikka sitten näin pelkästään hoitelun merkeissä. Tosin eikös se hoitamisen kautta ystävysty ponin kanssa kunnolla?





Tässä vielä tämä piirroskin, jonka sain tehtyä silloin jonkin aikaa sitten 

Sinten kommentti

Olipa kiva tarina ihan tavallisesta päivästä Helmin kanssa! Tavallisestakin tallipäivästä voi saada aikaan upean kirjoituksen. On ihan hyvä, että välillä käy vain hoitamassa ja rapsuttelemassa – ei aina tarvitsekaan liikuttaa hoitohevostaan. Olet ihan oikeassa, hoitamisen kautta ystävystyy parhaiten.

Aivan upea kuva! Todella aidon oloinen, loistava väritys! Rosoinen väritys tekee kuvasta vieläkin aidomman, todella taitavaa työtä! Oletko värittänyt valokuvan päälle, vai piirtänyt koko komeuden alusta lähtien?

Ensimmäistä kertaa Metsälammen historiassa... papukaijamerkki piirroksesta! Isot onnittelut!

30v€ + papukaijamerkki

[Silja]

Hankiratsastelua

Pujahdin sivutallin ovesta sisälle. Hengitykseni höyrysi parin ensimmäisen kerran tallin lämpimässä ilmassa, mutta vakiintui sitten. Helmikuun ratsastusryhmätunnin listat roikkuivat vieläkin ilmoitustaululla, ja oma nimeni oli tietysti Helmin kohdalla. Kipaisin varustehuoneen kautta vaihtamassa vaatteet, ennenkuin menisin laittamaan Helmiä. Tapani mukaan laitoin jalkaani nauhalliset talviratsastuskengät ja päälleni tummansinisen toppatakin ja harmaan kaulahuivin. Tänään ajattelin mennä ratsastamaan pellolle ilman satulaa. Maneesityöskentely saisi nyt jäädä ainakin täksi päiväksi, ja sitä paitsi olisi varmasti Helmistäkin kiva saada vaihtelua. Työnsin kaappini oven kiinni ja otin ponin violetin harjapakin mukaani. Vilkaisin vielä telineellään roikkuvaa mustaa yleissatulaa, mutta lähdin sitten reippain mielin hakemaan tammaa sisälle.
    Laskin Helmin harjapakin karsinan oven eteen ja nappasin riimunarun läheisestä koukusta. Katsahdin Helmin tarhalle päin, ja huomasin samassa tarhassa myös rautiaan suomenhevostamman. Sinte olikin maininnut jotain Helmin tarhauksista, ja ilmeisesti se oli sitten saanut tarhakaverin. Poni katseli mulkoillen heinäkasan vierellä käyskentelevää suomenhevosta, mutta kohotti sitten uteliaana päätänsä huomatessaan minun huhuilevan sitä tarhan portilta. Helmi laahusti hitaasti vastaan tamppaantuneessa lumihangessa, mutta jäi sitten parin viimeisen askeleen verran odottelemaan, että ottaisin sen kiinni.
- Onko se tunkeutunut tänne sinun tarhaan, onko? kyselin säälivänä vilkaistuani vihreäloimista Enkeliä, joka mutusti tyytyväisenä heiniään. Helmi seisoi korvat sivuilla ihan kuin sanoen: "En halua puhua siitä, mennään nyt vaan sinne talliin".

Kiepautin Helmin tarhan portin toiselle puolelle ja laitoin oven kiinni, jotta Enkeli ei pääsisi karkuun. Helmi tallusti tylsistyneen oloisena karsinaansa.
- Piristyhän nyt, tänään mennäänkin pellolle, puhelin ponille innostuneena. Helmi tökkäsi turpansa vihreään ruokakippoon, mutta ravisteli sitten päätään, kun siellä ei ollutkaan mitään. Vedin sinisen toppaloimen pois ponin päältä ja viikkasin sen karsinan edessä olevalle satulatelineelle. Kaivoin harjapakista harjan, jolla aloin painavin, pitkin vedoin sukimaan Helmin karvaa. Helmi oli suhteellisen puhdas ja loimi oli pitänyt sen myös kuivana, mutta harjailin sen silti huolellisesti läpi.
    Vaihdoin harjan kaviokoukkuun, ja kumarruin vuoroin jokaisen kavion vierelle. Onneksi nyt oli sen verran pakkasta, ettei lumi päässyt tamppaantumaan kavioihin kovin pahasti, joten puhdistuksen suhteen ei kauaa nokka tuhissut. Laitoin kaviokoukun takaisin harjapakkiin ja työnsin Helmin karsinan oven kiinni. Kipaisin varustehuoneessa hakemassa omat tavarani, sekä Helmin suitset. Laskin hanskat ja raipan karsinan oven viereen ja laitoin kypärän klipsin kiinni. Vasta lämpimästä varustehuoneesta haetut suitset eivät olleet vielä ehtineet kylmettyä, joten maanittelin reippaasti kuolaimet Helmin suuhun ja kiinnitin suitsien remmit. Vetäisin hanskat käteeni ja maiskutin Helmin matkaan.

Pysäytin ponin päätallin nurkalla olevan kaivon vierelle, ja ponnistin sen reunalta selkään. Helmi tuntui ihanan lämpimältä ja pyöreältä allani. Vaikka Helmi olikin suhteellisen kevyt rakenteeltaan, oli sen selkä ihanan tasainen ja maha tuntui pallolta, jonka ympärille oli helppo kietoa jalat. Parantelin asentoani Helmin paljaassa selässä, jonka jälkeen painoin pohkeeni sen kylkiin ja ohjasin ponin lammelle päin. Ajattelin alkukäynneiksi käydä ensin pienen lenkin, jonka jälkeen pellolle voisi mennä ratsastelemaan kevyesti. Ilma oli juuri hyvä ulkona ratsastamiseen. Lumi narskui Helmin askeleiden alla ja pirteä pakkanen näykki poskia. Pyörittelin nilkkojani ponin kainaloiden vierellä ja ihastelin talvisia maisemia. Helmi käveli reippaasti, mutta rennosti pärskien. Lammen rantaa hetken seurattuani, käännyin oikopolulle, jonka kautta ratsastin isolle tielle. Keräsin ohjia hieman enemmän tuntumalle, jos tielle sattuisi pöllähtämään vaikka auto.
    Laukkapellolla näkyi joitain uria, mutta tällä hetkellä siellä ei ollut ketään ratsastamassa. Menimme pienen V:n muotoisen mäen pellolle, jossa aloin ratsastamaan Helmille apuja läpi. Muodostin pellon keskelle ison ympyrän, jolla taivuttelin ja asettelin Helmiä vuoroin sisään ja ulos. Poni tuntui tosi reippaalta, ja aamuinen mutrusuu oli jo poissa. Tein pieniä pidätteitä Helmin suuhun ja yritin saada sen hiukan kiireisen tahdin muuttumaan pidemmäksi ja rennommaksi.

Melko pian käskin Helmin raviin. Poni hypähti ylöspäin ja lähti sitten ravaamaan pää korkealla ja korvat höröllään. Helmin tasainen ravi tuntui paljon pompottavammalta lumihangessa, jossa tamma joutui nostelemaan jalkojaan kapeasta urasta huolimatta.
- Prr, soo, rauhoittelin Helmiä, jolla tuntui olevan ihan liikaa virtaa. - Kyllähän mä tietysti tiesin, että tää piristäisi sua, puhelin innoissaan pärskivälle tammalle. Pidin pohkeet lähellä ja parhaani mukaan vähän kokosin reipasta tahtia. Asettelin Helmiä paljon ja tein muutamia voltteja ja siirtymisiä, jotta saisin ponia hiukan käyttämään energiaansa työskentelyyn. Siirtymiset sujuivat hyvin, vaikka Helmillä meinasikin olla vähän kiire siirtyä taas nopeampaan askellajiin. Asetin kevyesti vasemmalle ja painoin ulkopohkeeni kiinni. Pidin oikealla pohjalla kaulan aika suorana, ja ratsastin Helmiä isolle, pyöreälle voltille. Helmi puhisi innosta ja korvat olivat tiukasti suuntautuneina eteenpäin.
- Hieenoo, kuiskin rauhallisesti. Ravailtuani hetken, siirsin Helmin käyntiin ja vaihdoin suuntaa. Annoin sen vetää hiukan ohjia käsistäni, mutta pidin pään ylhäällä siltä varalta, että Helmi keksisi jotain tyhmää, tai olisi aikeissa lentää nenälleen laahaamalla turpaansa hangessa.

Keräsin ohjat tuntumalle ja otin Helmin avuille. Ratsastin sitä suoraksi pellon toista päätyä kohden. Poni saisi hiukan purkaa energiaansa reippaalla laukkapätkällä hangessa, joka tekisikin hyvää myös lihaksille. Helmi tahti pirteänä polvenkorkuisessa lumihangessa, ja odotti korvat taaksepäin kääntyneenä lupaani laukata. Asetin Helmiä hiukan oikealle ja siirsin ulkopohjetta hiukan taakse. Helmi ei kovin paljon kannustusta kaivannut, kun se jo innoissaan syöksyi laukkaan. Pidin tahdin hallinnassa, jotta jalat eivät menisi sekaisin paksussa hangessa, mutta annoin ponin mennä suhteellisen reippaasti. Otin tukon harjasta käteeni ja nojauduin hiukan eteenpäin selässä. Helmi laukkasi hyväntuulisena, eikä sitä onneksi tarvinnut käskeä reippaammin, sillä poni tykkäsi mennä kovaa. Rapsuttelin Helmiä sisäkädellä kaulalta, ja käänsin sen loivalla kaarella takaisin pellon toista päätä päin. Äkkiä poni yritti yllättää minut vetäisemällä päänsä alas ja heittämällä pari keinuhevospomppua. Onneksi sain pidettyä otteeni harjasta, joten tasapaino ei päässyt horjumaan. Kannustin Helmiä pohkeillani eteenpäin ja sain tamman jatkamaan pian yhtä hyvillä mielin kuin äskenkin.
    Hankiratsastus oli melko raskasta treeniä hevoselle, joten laukkailtuani hetken, ei Helmikään enää oikein jaksanut. Siirryin pikkuhiljaa raviin, ja päätin ravailla vielä hetken valmiita uria loppulämmittelyksi. Kun Helmi alkoi tuntua hyvältä ja myödätä kaulastaan, siirryin käyntiin ja annoin sen kävellä hiukan vapaammalla ohjalla. Nousin pellolta takaisin tielle ja kuljin laitumienviertä takaisin tallille päin.

Ratsastin Helmin sivutallin eteen ja valuin alas selästä. Helmi oli hionnut jonkin verran, joten se pitäisi harjata hyvin.
- Hieno tyttö, sanoin ja taputin Helmiä kaulalle. Talutin ponin karsinaansa ja pudotin ruokakippoon taskunpohjalta löytämäni ruisleivän palasen.
- Tulee hyvä mieli kun ei aina vaan ole ruokakippo tyhjä, hymyilin ja otin suitset pois Helmin päästä. Tamma työntyi heti ruokakipolleen ja rouskutti tyytyväisenä sieltä löytämänsä leivän palasen. Ripustin suitset karsinan vieressä olevaan koukkuun ja nappasin kumisuan harjapakista. Helmi mutusteli sille jaettuja heiniä samalla kun pyörittelin sen hikistä kaulaa kumisualla.
- Saat oikein hyvän hoidon tänään pikkunen, sanoin ja painoin poskeni ponin kaulaa vasten.
    Kumisualla molemmat puolet harjailtuani otin käteeni punajouhisen dandyn, jolla suin karvat suoraksi ja poistin pinnalle tulleen lian. Lopuksi tarkastin vielä ponin kaikki kaviot. Heitin kaviokoukun harjapakkiin ja kipaisin viemässä varusteet varustehuoneeseen. Huuhtelin kuolaimet veden alla ja ristitin suitset paikoilleen. Harjapakin nostin hyllylle, jonka jälkeen kumarruin kaivelemaan fleeceloimea Helmin loimipaikalta. Vedin punaisen, kaulakappaleella varustetun fleecen syliini ja tallustin reippaasti takaisin Helmin karsinalle.
- Eihän ehtinyt tulla kylmä? kysäisin huolestuneena ja levitin fleeceloimen ponin selkään. Kiinnitin ristitykset edestä sekä vatsan alta, ja suoristin loimen vielä takapuolen päältä.
- Hieno heppa, kehuin taputellen Helmiä kaulalle. Helmi jäi hyvillä mielin karsinaansa, kun minä menin varustehuoneeseen vaihtamaan vaatteeni ja soittamaan kyydin kotiin. Kirjoitin vielä tallityöntekijöiden ilmoitustaululle lapun "Iltatalli 1.2! Otattehan Helmiltä kuivatusfleecen pois yöksi, kiitos ♥ ".

Sinten kommentti

Kiva että Helmi sai kunnon hankitreenin! Hangessa ratsastus on rankkaa, mutta siitä kannattaa ottaa ilo irti nyt kun siihen on mahdollisuus. Laukkapellolla on ainakin loistavat hanget ratsastukseen, moni käy siellä myös naapuritalleilta. Jos haluaa ihan umpihankeen hypätä, kannattaa katsastaa Mansikkaniitty tai harju

Pitkä tarina ihan tavallisesta tallipäivästä! Oikein siistiä tekstiä, en löytänyt ollenkaan virheitä enkä korjattavia kohtia. Ihanaa huomata kuinka innokas kirjoittaja olet, sun tarinoita on aina mukava lukea. Sisennykset tekevät tarinoistasi paljon selkeämpiä, huomattava parannus ensimmäisiin tarinoihin nähden.

Mun on kyllä kiitettävä ja kumarrettava aktiivisesta hoitamisesta! Helmin päiväkirja täyttyy tasaiseen tahtiin ja olet kirjoittanut kiitettävästi myös osallistumistasi tapahtumista Wau - mikä into!

18,90v€

[Tepa]

Vähän erilainen maasto (maastoviikko)

”Voi miten kiva ilma taas pitkästä aikaa”, hymähdin risteytysponille, joka ei ymmärtänyt sanoistani pätkän vertaa. ”Aurinkokin paistaa välillä.” Kiristin vyötä vielä reiällä, jonka jälkeen ponnistin itseni kepeästi selkään. Helmi tapitti kiltisti paikoillaan, eikä sillä tuntunut olevan kiire mihinkään. Maastoiluviikon kunniaksi olin päättänyt lähteä kokeilemaan jotain itselleni uutta ratsua. Nyt ei kuitenkaan tehnyt mieli lähteä ylittämään omia mukavuusalueitani, joten ikuisena ponityttönä olin napannut ratsukseni mukavan ja rauhallisen näköisen otuksen. Helmi ei tänään menisi tunneilla, joten Sinten luvalla olin saanut tamman ottaa mukaani maastoilemaan. Harmikseni en ollut saanut ketään ihmistä kaverikseni, mutta tomerana neitinä ajattelin pärjääväni yksin.

Painoin pohkeet reippaasti Helmin kylkiin, johon tamma reagoi lähtemällä rentoon hölkkään. Annoin ponin mennä puolipitkin ohjin polkua pitkin. Olin aiemmin samana päivänä käynyt kävelemässä maastoissa ja etsinyt itselleni sellaisen reitin, joka olisi hyvä mennä. ”Noniin tammuli, vähän reippaampaa please”, sanoin tomerasti antaen pohjetta samalla. Helmi nosti päänsä ylös ja luimisti kerran reippaammille avuilleni, mutta lisäsi mukisematta raviaan. Vaikka ilma olikin taas pitkästä aikaa kiva, puista tippui inhottavasti vesipisaroita niskaani saaden minulle inhottavia tuntemuksia. Korjasin takkini huppua paremmin saadakseni suojaa niskaparalleni.

Helmi oli ilmeisesti ikänsä aikana laukannut useammatkin kerrat niityllä, sillä se meinasi ryöstää heti sen laidalle päästyämme. ”Prr tamma, odota hetki.” Poni heilautti hermostuneena päätään ja teki kyllä hyvin selväksi, että laukata pitäisi ja heti. Niityn peitti vielä ohuehko lumikerros, joka ei näyttänyt liukkaalta, mutta päätin kuitenkin ennen laukkoja ravata siinä hieman. Painoin pohkeet kiinni Helmin kylkiin kevyesti, hyvin kevyesti, mutta tamma otti pienen painallukseni käskynä kiitolaukkaan. Poni hörähti kuuluvasti nostaen samalla laukan. ”Ei, ei, ei, poni PTRUUU!” älähdin. En ollut laisinkaan varautunut kyseiseen äkkilähtöön, joten tasapainoni oli pettää ja kävikin erittäin lähellä, etten olisi päässyt tutustumaan tuohon kevyeeseen lumikerrokseen hieman lähemmin. Sain muutamien (kymmenien) metrien jälkeen Helmin käyntiin. Tamma näytti närkästyneeltä, kun ratsastaja ei ollutkaan antanut sen mennä lujaa vaan huojunut ja roikkunut selässä minkä kerkesi.

Muutaman ravipätkän jälkeen totesin niityn pohjan hyväksi, joten vihdoin Helmi pääsi siinä ihan luvan kanssa laukkaamaan. Tammalta lähtikin yllättävän letkeää ja pitkää askelta, johon oli helppo ja mukava mukautua. Nautin vauhdin tuomasta jännityksestä ja huumasta, ja niin tuntui Helmikin nauttivan. Poni pärski ja venytti kaulaansa tyytyväisenä. Muutamat reippaat laukat laukattuamme siirsin ponin raviin ja annoin sen ravailla ympäri niittyä. Tamma ravasi reipasta ravia, ja itselläni oli jopa hankaluuksia välillä pysyä tahdissa mukana. Vauhti kuitenkin pysähtyi kuin seinään Helmin vetäessä jarrut pohjaan. Olin horjahtaa selästä alas samalla tavalla kuin edellisenä päivänä olin Myyltä tippunut, mutta taistelin tällä kertaa satulassa. Poni seisoi kyllä paikallaan, mutta se tuntui tärisevän... kauhusta? Ihmettelin yllättävää välikohtausta, mutta nostettuani katseeni ylös tajusin itsekin tilanteen. Niityn laidalla seisoi karhu. Karhu, joka tuijotti meitä suoraan silmiin. Valehtelematta meinasin laskea alleni, olin kuullut niin monet kauhutarinat karhujen ja hevosten kohtaamisesta. Mitä nyt pitäisi tehdä? Odottaa? Lähteä kiitolaukalla pois paikalta?

Käteni ja jalkani tärisivät kauhusta. ”Okei, miks mä tollasta pelkään? Ei se varmaan mitään halua”, rauhoittelin itseäni, vaikken uskonut sanaakaan mitä itselleni puhuin. Tuollaiset otuksethan olivat juuri heränneet talviuniltaan ja olivat nälkäisiä kuin mitkä. Karhu otti muutaman askeleen meitä lähemmäs, ja siinä vaiheessa mulle riitti. Käänsin Helmin vastakkaiseen suuntaan ja usutin tamman laukkaan. Helmi ymmärsi kyllä tilanteen ja enemmän kuin mielellään se nosti reippaan laukan. Ei, en todellakaan katsonut taakseni, olisin mennyt totaaliseen paniikkiin jos olisin nähnyt siellä karhun juoksemassa meitä kohti. Päästyämme niityn laidalle vilkaisin kuitenkin nopeasti taaksepäin. Karhu oli poissa. Huokaisin syvään ja kuvittelin mielessäni kaikenlaisia kauhuskenaarioita nälkäisestä karhusta, joka haluaisi hotkaista pienen ponin altani suuhunsa. Ja ratsastajan se olisi totta kai syönyt jälkiruuaksi. Ravattuani hetken annoin Helmille pitkät ohjat ja käänsin sen tallille vievälle tielle. Tästä reissusta riittäisi sitten taas joksikin aikaa tarinaa kerrottavaksi.

Sinten kommentti

Apua, mikä maastolenkki! Siinä on kyllä tarina, josta riittää kerrottavaa vielä pitkäksi aikaa. Voipi olla, ettei moni enää uskalla lähteä maastoilemaan niityn läheisyyteen Onneksi ei sattunut pahempaa, ja karhun kohtaaminen jäi vain kohtaamiseksi. Teit ihan oikein, kun lähdit pois paikalta – en minäkään olisi osannut toimia toisin.

Vauhdikas ja loppua kohden myös jännittävä tarina maastoiluviikon suoritukseksi! Tätä oli mielenkiintoista lukea, ja elävä kuvailu sai napattua lukijan mukaansa jo alkumetreillä. En löytänyt tarinasta korjattavaa. Loistava, hieman poikkeuksellinen maastotarina, jonka loppu ei todellakaan ollut ennalta arvattavissa!

17,50v€ + maastomerkki

[Minkki]

Maastoiluviikko

Saavuin tallille pieni jännityksenmuru mahanpohjassa. Tällä viikolla oli maastoiluviikko ja olin rohkaistunut kokeilemaan muuta hevosta kuin Majuria. Olin hieman hermostunut, koska Helnia - tuo nätti, musta risteytysponitamma - oli minulle miltei tuntematon hevonen. Uskoin kuitenkin Sinten sanaa, että tamma olisi mukava työskentelytoveri, jolla oli kuitenkin ne omat kotkotuksensa.
Z
Saapuessani sisään talliin kävin tervehtimässä Majuria, mutta sitten suunnistinkin jo Helmin karsinalle. Sen hoitaja Silja näytti olevan tammaa hoitamassa.
» Eihän haittaa, että laitoin Helmin valmiiksi? Sinte kertoi, että olit menossa sillä maastoiluviikolla ja ajattelin auttaa. » hän kysyi hymyillen ja taputti tammaa kaulalle. Vastasin hymyyn ja pudistin päätäni.
» Ei se haittaa! Onhan se sinun hoitsusi. Ja todella suloinen sellainen. » sanoin ja kurotin taputtamaan sen kaulaa.
» Kannattaa olla varuillaan sen kanssa. Käyttäydyhän siivosti, neitiseni. » Silja sanoi ja avasi karsinan oven ojentaen ohjat minulle. Kiitin ja lähdin varovasti taluttamaan tammaa ulos. Tallipihassa se nosti päätään ja hirnahti kovaäänisesti kuin ilmoittaen, että tallin kuningatar on tullut ulos linnastaan. Nauroin ja kiristin satulavyötä pari reikää.
» Kerrothan, jos tarvitset apua. Olen tässä. » Silja nauroi ja piteli Helmiä paikallaan tämän steppaillessa satulavyön kiristyksen takia.
» Kiitos paljon. On jännittävää mennä toisella hevosella. » sanoin ja nostin ohjat kaulalle. Hain korokkeen ja nousin sille asettaen jalkani jalustimeen. Ponnistin satulaan ja istahdin varovasti tamman selkään. Keräsin ohjat ja vertailin jalustimia, että ne olivat sopivan pituiset.
» Lycka till! » Silja huikkasi hymyillen ja kiiruhti takaisin talliin. Vilkutin ja annoin tammalle pohkeita.
Z
Helmin käynti erosi hieman Majurin käynnistä; se oli hivenen pehmeämpi ja tamma käveli selvästi sirommin kuin oripoikani. Käänsin Helmin kohti Metsälampea vievää tietä ja katselin ympärilleni. Aurinko paistoi lämpimästi takinselkämystä varten ja lumet olivat alkaneet kunnolla sulaa. Hymyilin ja käänsin Helmin Metsälammelta Harjunlenkille. En ollut ennen kiertänyt tätä tietä - ainakaan yksin - ja päätin nyt tutustua tamman kanssa alueeseen. Helmin korvat olivat jatkuvasti höröllä kuunnellen lintujen iloista sirkutusta ja se sai minut hymyilemään. 
Harjunlenkki oli sen verran pitkä, että Helmi alkoi selvästi hermostumaan pelkästä kävelystä. Niinpä noin puolessavälissä lenkkiä annoin tammalle pohkeita, jolloin se siirtyi pom-pot-ta-vaan raviinsa. Hölskyin hetken tyhmänä selässä kunnes pääsin ravin rytmiin ja kevensin. Tamman olo näytti samantien helpottavan ja Helmi juoksi oikein mielellään eteenpäin. Hiekka rahisi kavioiden alla ja lopulta ravipätkän jälkeen annoin Helmille laukka-avut.
Tamma oli innosta pinkeänä ja suorastaan pyrähti laukkaan. Nauroin ja annoin tuulen hulmuttaa hiuksiani kypärän alla. Helmikin nautti juoksemisesta suuresti ja veti se pari ilopukkiakin samalla!
Harjunlenkki alkoi kuitenkin olla lopuillaan, joten hidastin tamman ensin raviin ja sitten käyntiin. Taputin sen kaulaa ja kehuin kunnolla.
» Hieno tyttö! Et sinä ole lainkaan paha ratsastaa. Silja on onnentyttö. » hymyilin ja käänsin tamman Rantatielle ja sieltä Rantapolulle. Suunnitelmana olisi sitten jatkaa pätkä isoa tietä ja kääntyä Oikopolulle ja sieltä tallipolun kautta tallin pihaan.

Isolla tiellä oli todella hiljaista eikä liikennettä tainnut olla lainkaan. Helmi pureskeli kuolaimiaan ja kuunteli takaa tulevia ääniä. Annoin tamman ravata oikopolulle asti ja sitten annoinkin jo pitkät ohjat. Silitin Helmin kaulaa rapsuttaen sitä korvan takaa.
Käännyimme tallipolulle ja katselimme ympärillemme. Helmi hamusi ylös pinnistellyttä ruohonkortta tienvarresta ja sai kärsivällisyyteni melko kireälle. Lopulta se oli sitä mieltä, että matkaa voitiin jatkaa ja pääsimme noin vartissa tallin pihaan.
» No miten meni? » kysyi Silja naama loistaen ja kiiruhti kävelemään vierellemme.
» Helmi oli aivan upea! Olet onnekas, kun saat hoitaa sitä. Tai siis, olenhan minäkin onnellinen Majurista, mutta Helmi on todella mukava maastoratsu. Rauhallinen ja silleen. » änkytin ja laskeuduin sen selästä.
» Tunnen itseni niin itsekkääksi, että hoidin sen sinun puolestasi. Haluaisitko auttaa minua varusteiden riisumisessa ja muussa? » Silja kysyi nolona katsoen maahan.
» Pöh, en minä siitä niin välitä, älä huoli. Ja tietenkin voin auttaa! » vastasin hymyillen saaden Siljan ilmeen kirkastumaan.
Riisuin Helmiltä satulan, jolloin Silja pujotteli suitset pois tamman päästä ja kävi pesemässä kuolaimet. Harjasimme Helmiä molemmilta puolilta ja yhteisvoimin saimme kaviotkin puhdistettua - kavioita, kun oli neidin mielestä niin ikävää putsata - ja verkkoloimenkin saimme sille puettua. Kävimme viemässä Helmin karsinaan ja kiitin Siljaa vielä avusta.
» Eipä mitään! Ei sitä tiedä, vaikka joskus toistekin pääsisit kokeilemaan sitä. » Silja sanoi iskien silmää ja sai meidät molemmat nauramaan.

Sinten kommentti

Helmi onkin ollut maastoiluviikolla kovassa suosiossa! Sen päiväkirjaan on ilmestynyt hirmuisen paljon uusia tarinoita! Onhan se valloittava tamma, kaikin puolin. Mukavaa että osallistuit maastoiluviikkoon tarinoimalla: mietin muutama päivä sitten, että eihän Metsälammella ole vielä ollenkaan maastomerkkiä, vaikka muita ratsastusmerkkejä kyllä löytyy jokaiseen lajiin.

Iloinen ja rento, virheetön tarina! Olisin tosin kaivannut tähän ainakin pari kappalejakoa lisää: merkitsin ne vaaleansinisillä Z-kirjaimilla tarinaan. Ei kannata yrittää kirjoittaa liian kauaa samaa kappaletta, tai tekstistä voi helposti tulla vaikeaa luettavaa.

16,70v€ + maastomerkki

[Silja]

Juoksutusta + ekstratehtävä

Kiinnitin liinan Helmin niskan yli kuolaimeen ja vilkaisin ponia. Olin laittanut harmaan kaulakappaleellisen fleeceviltin ponin selkään ja punonut aikani kuluksi harjaan nätin sivuletin. Laitoin Helmin suitsista irrottamani ohjat karsinan oven edessä olevaan koukkuun roikkumaan ja otin gramaanit käsivarrelleni.
- Lähdetääks vähän liikkumaan? kysäisin ponilta ja annoin pusun sen silmäkulmaan. En ollutkaan taas pitkään aikaan ehtinyt liikuttamaan Helmiä omatoimisesti. Tänäänkin tamma tosin saisi tyytyä kevyeen juoksuttamiseen, mutta parempi sekin kuin ei mitään.
    Helmi kulki reippaasti vierelläni. Poni pörhisteli tarhassa hirnuville kavereilleen korvat hörössä.
- Prr, eihän meillä mihinkään kiire ole, eihän? puhelin rauhallisella äänellä ja taputin rennosti Helmin kaulaa. Ulkona oli tosi nätti ilma, joten päätin juoksuttaa tänään kentällä. Tuore, ohut lumikerros peitti valmiita uria, mutta tällä hetkellä kentällä ei näkynyt ketään. Jätin gramaanit ja juoksutusraipan hetkeksi aidan päälle ja lähdin kävelyttämään Helmiä aidan viertä pitkin. Helmillä oli taas vähän ylimääräistä energiaa, jota se hyödynsi muodostamalla tallipihan tavallisista touhuista hirmuisen pelottavat.
- Pitäisikö mun tulla laukkuuttamaan sua pellolle joka päivä, vai mitenköhän me päästäisiin tuosta sun pöllöenergiasta eroon? Ei taida ratsastustunnit väsyttää tarpeeksi, murahdin Helmin hypätessä taas pois uralta.

Otin Helmin kentän katsomopäätyyn ja riisuin fleeceloimen. Vahdoin liinan puolta, mutta ajattelin antaa ponin kävellä toiseen suuntaan ympyrällä. Nappasin käteeni juoksutusraipan ja gramaanit ja talutin Helmin kentän keskelle. Selvittelin gramaaneja aikani, kunnes nostin keskikohdan Helmin sään päälle ja pujottelin päät etujalkojen takaa kuolaimiin. Kiedoin solmun Helmin selällä olevalle ylimääräiselle gramaanille, mutta annoin ohjien roikkua suht. löysällä näin alkuun. Koska kenttä oli tyhjä, mahduin juoksuttamaan keskiympyrällä. Ohjasin Helmin ympyrälle oikeaan kierrokseen ja naksautin pari kertaa kieltäni. Helmi höristi korviaan ja lähti kävelemään hiukan laiskasti isolle ympyrälle. Näin aluksi Helmi tuntui vielä kovin jäykältä, eikä se juuri myödännyt liinalle. Tiesin tosin Helmin aina olevan hiukan jäykkä, ellei esteitä ole näköpiirissä, mutta eiköhän poni siitä vertyisi, kunhan päästäisiin hommiin.
    Annoin Helmin kävellä vielä pari minuuttia, jonka jälkeen kannustin sen raviin.
- Ra-vi, sanoin tavuttaen, jotta Helmi ymmärtäisi käskyn napakampana. Jouduin käskemään vielä toisenkin kerran, jolloin tamma siirtyi raviin. Käskin Helmiä ravaamaan hiukan reippaammin maiskuttamalla. Myötäsin liinasta avoimilla sivuilla aina sen minkä pystyin, ja yritin antaa Helmin vertyä rauhassa. Lähiviikoilla lämpömittari olikin näyttänyt pelkästään plussaa, joten lumikinoksetkin olivat huvenneet. Kentälläkään ei enää ollut kunnollista lumihankea, joten sain muodostettua nopeasti tampatun, ympyrän muotoisen alueen kentän keskelle. Helmi ravasi korvat hörössä gramaanien houkutellessa sitä myötäämään niskasta ja käyttämään selkäänsä.

- Käääyyyntiiiii, prrrr.. lausuin matalalla äänellä. Helmi ravasi jonkin aikaa vielä tyytyväisenä, mutta parin käskyn jälkeen se siirtyi käyntiin, ja lopulta pysähtyi. Kerin liinan lyhyeksi ja harpoin Helmin luo.
- Hieno tyttö, silitin ponin poskea. Vaihdoin taas liinan puolta ja käänsin Helmin ympyrällä toiseen suuntaan. Kun ympyräura oli saatu kuntoon, käskin Helmin raviin. Helmi oli jo hiukan päässyt jyvälle juoksutuksen ideasta, ja se alkoi kuuntelemaan paremmin.
    Helmi ravasi oikein kivasti, kun se sitten päätti kuluttaa energiansa nopeammin. Tamma heitti mojovan pukin ja siirtyi päätään ravistellen laukkaan.
- Prrr, ei laukata vielä, sanoin rauhallisesti, mutta Helmi oli vähän eri mieltä. - Soooo, raaaviiiin. Hetkellisesti Helmi aina suostui hidastamaan, mutta otti sitten piakkoin uuden spurtin. Kerin liinaa hiukan lyhyemmäksi, jos se hidastaisi hieman Helmin vauhtia. Ympyrä pieneni, ja Helmi onneksi siirtyi sitten reippaaseen raviin.
- Noniin, raaauhassa, puhelin Helmille, joka ravasi into pinkeänä, jalkojaan korkealle nostellen.
- Kääyyntiii, testasin, oliko Helmi ollenkaan kuulolla. Helmi ravasi vielä noin puolen ympyrän verran, jonka jälkeen siirtyi käyntiin. - Hyvä. Ra-vi, kannustin uudelleen, eikä minun tarvinnut enää toista kertaa käskeä. Helmi hypähti saman tien reippaaseen raviin ja jatkoi ravailuaan pärsken askelten tahdissa.

Pysäytin Helmin jälleen, kunhan se oli ravannut hetken. Avasin selän päällä olevan solmun ja lyhensin gramaaneja hiukan. Vaihdoin taas suunnan ja otin ympyräuran rauhassa kuntoon.
- Ra-vi, sanoin napakalla äänellä, ja sain Helmin siirtymään raviin. - Jos me nyt laukataan, niin lupaatko, ettet lähde lapasesta? kysyin ponilta, ja puristin liinaa käsissäni hieman kovempaa.
- Lauk-ka, kehotin, mutta Helmi vain heilautti häntäänsä ja otti pari reippaampaa raviaskelta.
- Lauk-ka! käskin uudelleen hieman napakammin. Kolmannella kerralla napautin juoksutusraipalla maahan, jolloin Helmi vihdoin nosti laukan.
- Hyvä tyttö, kehuin. Helmi oli tainnut kuluttaa jo kaikki ylimääräiset energiavaransa sillä yhdellä spurtilla, joten onneksi se malttoi nyt laukata nätisti. Helmi korskui parin askeleen välein ja myötäsi hienosti myös gramaaneille ja liinalle. Olin tosi tyytyväinen, Helmin näyttäessä niin hyvältä. En kuitenkaan ollut mikään juoksuttamisen mestari, mutta Helmi vaikutti tyytyväisen ja rennon näköiseltä.

Otin lyhyen laukkapätkän vielä toiseenkin suuntaan, jonka jälkeen annoin Helmin ravata ympyrällä. Lumeen oli tamppaantunut keskiympyrän muotoinen ura, jota pitkin Helmi ravasi letkeästi. Tamma venytteli kaulaansa ja pärski parin askeleen välein.
- Prrr, soo, kääääyyntiii.. hyyvä, seeeiis, pysäytin Helmin. Tamma seisahti suorana ympyrälle pureskellen kuolaintaan. Kerin liinaa siistille lenkille, samalla kävellessäni Helmin luo.
- Tosi hyvä, sanoin taputtaen Helmin kaulaa. - Hienosti juoksit, kaivoin taskustani kuivan ruisleivän palan, jonka poni hamusikin innokkaasti kämmeneltäni.
    - Moi, Silja! Ootko sä tulossa vai menossa? kuulin Locin huutavan tallipihalta päin.
- Just ajattelin lopettaa, kunhan vaan kävelytän vielä vähän. Mikäs toi muuten on?
Loci pysäytti rautiaan tamman kentän portille. Hevonen steppasi paikoillaan ja käänsi päätään taluttajaa kohti. "Jatketaanko jo?" se tuntui kyselevän.
- Tää on Sela. Se tuli kyllä jo jonkun aikaa sitten, mutta Sinte antoi mulle tänään tehtäväksi kävelyttää tätä. Haittaako jos vähän havannollistan näitä tehtäviä tälle? Jos laitetaan jotain tötteröitä ja puomeja, Loci kysyi ja nappasi tötteröpinon maasta.
- Ei, mäkin voin vielä jotain pientä työskennellä tän kanssa, kun en juoksuttanut muuten paitsi kaikki askellajit läpi, sanoin hymyillen.

Pian kentälle olikin koottu yksinkertainen rata, jonka molemmissa päädyissä oli tötteröt, ja pitkillä sivuilla puomikujat. Keskilinjalle Loci pudotti vielä pari tötteröä, jotka oli mahdollisuus pujotella, tai keksiä jotain muuta.
- Valmista, hyvä tyttö, Loci sanoi ja antoi Selalle porkkanan taskustaan. Levitin fleeceloimen Helmin päälle ja jätin gramaanit ja juoksutusraipan nojaamaan kentän aitaa vasten. Keräsin liinan sopivan lyhyeksi ja kävelin ensin pari kierrosta uraa pitkin. Katselin Locin ja Selan työskentelyä. Kaikki näytti sujuvan oikein hyvin, vaikka etenkin pysähdyksissä Sela oli hieman malttamaton.
- Tää on ihan hieno hevonen, tai siis Sinten sanojen mukaan ihan tosi osaava ja kokenut, Loci sanoi taputtaen tammaa kaulalle.
- No siltä se kyllä näyttääkin, se on niin tommonen.. atleettinen, tai jotain, sanoin, mutten keksinyt oikein sopivaa sanaa kuvaamaan hevosta. Sela höristi korviaan ja heilutti ohuen silkkistä häntäänsä. Tamma korskui innokkaan oloisena.
    Talutin Helmin toisella pitkällä sivulla olevan puomilinjan väliin ja pysähdyin. Helmi valui hieman edelleni, mutta avustaessani kevyellä nykäisyllä liinasta, se pysähtyi kyllä. Kiersin ponin eteen ja kosketin kädelläni sen lapaa. Helmi vilkaisi minua ensin hiukan kysyvästi, mutta ymmärsi sitten peruuttaa kiltisti neljän askeleen verran.
- Hyvä, kehuin taputtaen Helmiä kaulalle. Jatkoin puomilinjalta hieman uran sisäpuolella päädyssä olevalle tötterölle, jonka kohdalta tein voltin sisälle päin. Helmi kiersi nätin kymmenmetrisen voltin ympärilleni, ja jatkoi sitten kiltisti vierelläni. Rapsutin Helmiä korvan takaa.

- Meille taitaa riittää, mutta hyviä harjoitteluhetkiä teille, huikkasin Locille käveltyämme Helmin kanssa kymmenisen minuuttia. Nappasin gramaanit ja raipan mukaani, ja lähdin taluttamaan Helmiä talliin päin.
    Helmi kierähti karsinassaan ja kävi tapansa mukaan tarkastamassa ensimmäiseksi ruokakipon.
- Sä sait jo leipää, virnistin huomatessani Helmin pettyneen ilmeen. Irrotin liinan ja heitin sen maahan karsinan oven eteen. Riisuin Helmiltä suitset ja päästin sen etsimään heinänkorsia kuivikkeidensa seasta. Kiinnitin ohjat takaisin kuolaimiin ja painaisin karsinan oven kiinni. Helmi voisi vielä hetken olla fleece päällä karsinassaan, nyt kun lihakset olivat lämpimät. Otin suitset, gramaanit, liinan ja juoksutusraipan mukaani ja talsin kädet täynnä sivutallin varustehuoneeseen. Käärin liinan ja gramaanit siistille lenkille ja ripustin ne niille osoitetuille paikoille. Pesin Helmin kuolaimet veden alla ja nappasin sienen ja satulasaippuan tiskialtaan vieressä olevasta valkoisesta korista. Kävin suitsien nahkaosat läpi huolellisesti satulasaippuan kanssa ja pyyhin lopuksi ylimääräiset pois paperilla.
- Mun pitäisi joku päivä ottaa projektiksi näiden peseminen ihan kokonaan. Koskaan ei vaan tule purettua näitä suitsia, kun niiden kokoaminen on taas niin iso homma, pohdin itsekseni. Ristitin suitset Helmin omalle varustepaikalle ja tökkäsin juoksutusraipan nurkassa olevaan sankkoon, jossa notkui jo valmiiksi pitkä kouluraippa ja pari yleisraippaa.

Helmi tapitti kiltisti paikoillaan harjatessani sitä. Pyörittelin raskain liikkein kumisualla ponin lavalta. Helmi venytti kaulaansa ja vavisutti ylähuultaan.
- Juu, tuntuuks kivalta? maanittelin hymyillen ja rapsutin harjan juuresta. Vaihdoin kumisuan pitkäjouhiseen pölyharjaan ja suin karvat suoriksi. Samalla pinnalle tullut lika irtosi ja Helmistä tuli puhdas.
- Hyvä tyttö, annoin pusun Helmin turvalle. Poni hamusi hihaani ja kerjäsi lisää huomiota.
- Voi kulta pieni, oot niiin söpö, voisin kuristaa sut rakastan niin paljon, oma halipupuseni, latelin Helmille superlatiiveja ja ylistäviä adjektiiveja, kun Rosa tuli paikalle Bellan harjapakin kanssa.
- Eikö toi mene jo vähän yltiöimeläksi? hän naurahti. Pyörittelin nauraen silmiäni ja kiedoin käteni Helmin kaulalle. Painoin poskeni Helmin pörröistä kaulaa vasten ja annoin ponin lutkuttaa takkini hihan märäksi. Hemppa 

***

Toivottavasti tämä kävi ekstratehtävän suorittamisesta! + Voisinko ostaa Helmille WEGA enkkuviltin, jolle hintaa tulisi 99v€ 

Sinten kommentti

Helmi onkin ollut tällä viikolla suuressa suosiossa! Moni on valinnut sen maastoiluviikon ratsukseen Se on kyllä kieltämättä aivan superihana tamma - kaikin mahdollisin puolin! Kiva että tammalle on riittänyt tekemistä ja maastojen ohessa jaksoit myös juoksuttaa sitä. Hevoseen kannattaakin tutustua myös maastakäsintyöskentelyllä.

PITKÄ ja virheetön tarina, jota oli ilo lukea! En löytänyt ollenkaan korjattavaa. Sun kirjoitusinto ei taida laskea milloinkaan, ihanaa että sulla riittää inspiraatiota tarinoiden kirjoittamiseen

Mulle ei jäänyt tästä mitään korjattavaa, loistosuoritus jälleen kerran! Lisäsin WEGA:n enkkuviltin kaappiisi, hinnaksi tuli tosiaan se 99v€.

20,30v€

[Silja]

Tällaisen "kannen" tein Helmille 

Upea kansi! Kiitos, lisään sen päiväkirjan aloitussivulle Valitettavasti en enää ole jakanut päiväkirjojen kansista piirrosmerkintöjä, elleivät ne ole kokonaan piirrettyjä.

9,80v€

[Silja]

Pelkkä takapenkkiläinen + ekstratehtävä

Uuh, mun pää painaa tuhat kiloo ja selässä oleva kuski vielä enemmän. Jos oon ihan rehellinen, niin kyllä maastoilu on ihan semii, mut eilen oli vaan niiin rankkaa niiden alkeistuntilaisten kaa, et tänään mä olisin vaan voinu syödä ja nukkuu.
- #@%mnj(/€, kuuluu ääni ja tulee rapsutus kaulalle. Niin mäkin sua, oijoi, just siitä! Mä väistän lätäkön joka tulee eteen, vaikka takapenkiltä tuleeki käsky mennä suoraan.
    Punainen, kovaa ääntä pitävä jättikoppakuoriainen, jolla on tuliset silmät tulee vastaan ja hidastaa meidän kohdalla. Kuski jotain huikkaa mun selästä ja nykäisee toisesta ohjasta. Me sipsutetaan pieni V:n muotoinen mäki varovasti alas ja jatketaan kapeaa polkua pitkin metsään. Vau, tossa olis niin hyvä kylpypaikka, mä pysähdyn ja kurotan ruskeaa, märkää höttöä kohti mun jalkojen juuressa. Takapenkkiläinen painaisee mua mahasta. Se varmaan haluaa mennä kovempaa. Mä ravistelen päätäni ja jatkan vähän pahalla mielellä kuitenkin eteenpäin.

Ruohokauden jälkeen maahan tuleva valkoinen karhea seos on inhottavaa, joten mä päätän, ettei me mennäkkään enää Mansikkaniitylle. Sitä paitsi, nyt kun se on jo melkein lähtenyt pois, niin en usko, että siihen kannattaa koskea. Se voi levitä jalkojen mukana jo sulaneelle alueelle, ja sitten heinän kasvu myöhästyy taas. En oo koskaan tajunnut mitä se valkoinen on, kun normaalisti kaikkialla on aina ruokaa, mutta sitten yhtäkkiä siihen ilmaantuu jotain valkoista mömmöä. Oon aina ajatellut, että olisko se pilaantunutta ruokaa, jota ei ole syöty tarpeeksi ajoissa. Tuore ruohokin muuttuu keltaiseksi ja vaaleammaksi, kun sitä säilötään. Ens ruohokaudella pitää nyhtää pellot ja pientareet tyhjiksi ruuasta, jotta ne ei pilaantuis. Toisaalta jostain kuulin, että ne voi olla pienen pieniä kylmäyssuojien palasia, jotka on unohtunut pakastimeen liian pitkäksi aikaa. Mutta miten niin voi tapahtua joka vuosi, eikö sitä kannattaisi kylmäyksien omistajan ottaa opikseen.
    Mut pakotettiin vasten tahtoani pellolle, ja yritän nyt pitää jalkojani ilmassa aina mahdollisimman pitkään, jotta valkoista ei tartu kavioihin. Mun mahaa painaistaan taas, ja lähden mielelläni juoksemaan kovempaa. Varmaan takapenkkiläinenkin haluaa päästä mahdollisimman äkkiä tämän niityn yli, jotta ei levitetä valkoista enää tämän enempää. Pinkaisen pellon poikki salamana, mutta sitten tuleekin käsky, että pitää hidastaa. Eikö me muka oltukaan samaa mieltä?

Takapenkkiläisen tahdosta mä suostuin menemään vielä hetkisen nätisti niityllä. Oikein taivuttelin kaulaa ja poljin hienostuneesti takajaloilla, jotta saisin sitten kehuja ja ruokaa tallissa. Lopulta sainkin sitten kiitosta ja taputuksia. Mutta kissa kiitoksella elää, mä vaadin muutakin! Jotta elämä ei ihan tylsäksi kävisi, mä päätin heittää pikkuisen keinuhevospompun ja peruuttaa pois paikalta. Kuski laskikin liukumäkeä mun kaulaa pitkin alas ja mä tuuppasin hellästi olkapäätä. Siitä ne tykkäsi.
    Pellolta ei onneksi niin vaan päässyt takaisin selkään (varsinkin kun mä en millään malttanut olla paikoillani), joten me jouduttiin kävelemään metsään ja etsimään sopiva kanto, jolta voisi hypätä takas kyytiin. Sen seurauksena pellolle ei enää jaksanut palata, joten lähdettiin tallia kohti.

Näin taas matkalla pari hyvää kylpypaikkaa, joten niistä pitääkin vinkata kavereille. Mä ite en niinkään karkureissuista välittänyt, kun kotona oli turvallista ja lämmintä, ja ennenkaikkea sai ruoan suoraan nenän eteen aina kun tarpeeksi näytteli eroahdistunutta. Se oli elämää!
    Tallustin takapenkkiläinen kyydissäni polkua pitkin, ja sain vielä luvan ottaa pienen juoksupätkän, kun tarpeeksi kiltisti pyysin. Maa vaan tömisi ja lenkkeilijät vikisi tienreunoilla kun me paineltiin menemään pitkin tanteretta. Mä pörhälsin turvallani ja kuljin korvat hörössä vähän sivuuttaen takapenkiltä tulevat pidätteet. Häntä huiski puolelta toiselle ja taakse jäi pölyvana. Nyt kun olis vielä ruohokausi niin tää olis täydellistä!

Vasta tallin pihassa mä suostuin hidastamaan, jolloin takapenkkiläinen hyppäsi alas selästä ja huokaisi syvään. Ole hyvä, kyydistä siis. Mulla oli ainakin kivaa! Tätä pitäis tehdä useemminkin. En tiedä oliko takapenkkiläinen tyytymätön kyytiin vai mitenkä, mutta kumman vaisu se kyllä oli. Onneksi sain silti osakseni harjailuja ja taputuksia, mutta kavioiden näpräämisen olisi voinut kiitokseksi jättää väliin...
    Kun olin saanut kaikki tarvittavat jälkihoidot ja -paijaukset, niin eikun päitset päähän ja menoksi. Pihalle nimittäin. Mä kuljin kiltisti taluttajan perässä ja lähdin laahustamaan tarhaan vasta kun olin saanut luvan. Mä menin ekana tarhan toiseen päätyyn ja aloin nakertamaan aidan ylintä lankkua. Olin ottanu projektiks kaluta tähän ulospääsyaukon, jotta jos ruoka loppuisi niin pääsisin hakemaan lisää. Se on vähä paha ku ei ne aamutallilaisetkaan täällä yötäpäivää oo päivystämässä. Yritän saaha homman valmiiksi viimeistään ensi kuussa. Jäin vielä vähän pohtien miettimään sitä aamuista maastolenkkiä, olisiko mun sittenkin pitänyt hidastaa? Nojaa, se on vaan pelkkä takapenkkiläinen. Kyllä se siitä toipuu.

***

Huippukiva ekstratehtävä   Mikäli onnistui, niin hoitotuotteeksi voisin ottaa luonnonharjaksisen pölyharja, WEGA - Riimu 'Paris Fluffy' (lila) ja Helosan rasvapurkki, kiitos!

Sinten kommentti

Voi ei, onneksi ei sattunut pahemmin kun Helmi päätti tipauttaa sut alas selästä niityllä. Metsässä on tosiaan vähän hankala päästä takaisin selkään, ellei satu olemaan lähettyvillä jotakin korkeaa kantoa tai isoa kiveä jolta ponnistaa. Teillä oli kuitenkin onnea mukana, ettei tallille tarvinnut palata jalkasin

Ihana ja erittäin persoonallinen tarina Helmin näkökulmasta kirjoitettuna! Tässä näki hevosten ajatukset ihan uudessa valossa, olet käyttänyt värikkäästi mielikuvitustasi ja ollut todella luova. Tarina eteni omalla painollaan ja huumoria riitti! Tämä on papukaijamerkin arvoinen suoritus; kaapissasi onkin jo sellainen, mutta linkitän tarinan tallivintille muidenkin luettavaksi. Paljon onnea!

20,10v€

[Silja]

Ekat ulkopuoliset!

Kisapäivä alkoi vähän jännittyneissä merkeissä. Helmin karsinan ovessa oleva lappu "Aamutalli: Helmiä ei ulos 15.3. kiitos!" oli tehonnut, ja ponitamma seisoi hölmistyneen näköisenä karsinassaan.
- Tänään pitäisikin lähteä kisoihin, lepertelin Helmille ja lukitsin sen karsinan yläoven auki. Helmi tuli tervehtimään minua lämpimin hörähdyksin ja alkoi hamuta toppatakkini hihaa. Vaikka oltiin jo ihan kevään kynnyksellä, niin yöpakkaset tekivät aamuista vielä koleita.
    Kipitin sivutallin varustehuoneeseen suoraan kaapilleni. Aloin pakata siniseen isoon Ikean kassiin Helmin tavaroita, jotka olin laittanut starttivalmiiksi jo edellisenä iltana. Asettelin peigellä satulansuojuksella päällystetyn koulusatulan kassin pohjalle, ja siipien väliin laitoin nätisti taitellun valkoisen huovan, jonka alareunassa luki Metsälammen Ratsutalli. Otin kaapin perältä pintelilaukkuni, josta poimin mukaan neljä valkoista fleecepinteliä. Vaikka radalla ponin jaloissa ei saanutkaan olla mitään, tapasin käyttää pinteleitä esimerkiksi kunniakierroksella, jos sinne sattuisi pääsemään. Laitoin pintelit ja varariimunarun huovan päälle, ja toiseen päähän oman harjalaukkuni, jossa oli pari harjaa, kaviokoukku, karvanselvitysainetta, sokerirasia, ja muuta krääsää kisapäivän varalle.

- Onko jo valmista? Hepparekka tulee kuulemma puolen tunnin päästä, äiti viittoi varustehuoneen ovelta. Vaikka äiti ei varsinaisesti ollut hevosihmisiä, niin huolehtiminen häneltä kyllä sujui, mikä oli toisaalta hyvä. Onneksi Helmi on vieläpä niin kiltti, että varmasti äitikin pärjäisi sen kanssa tarpeen tullen. Sitä paitsi kun kisoissa jännittää, ärsyttää ja jos menee pieleen, niin äitille saa tiuskia niin paljon kun sielu sietää, ja hän ymmärtää sen kyllä. Äiti sopi siis minulle heppahoitajaksi kisoihin vallan mainiosti.
- Juu ihan just, sanoin ja kävin vielä läpi muovikelmulla päällystettyä varustelistaani, jota pidin mukana aina kilpailuissa.
- Satula on, vyö on, huopa on, vara riimu- ja päitset on, harjalaukku on, numerolappu on, passi on äitillä... luettelin ääneen.
- Jännittääkö? Antsu naurahti ja vetäisi oman kaappinsa auki. - Ihana nuttura hei, onks tossa donitsi?
- Joo on. Oliko se lähtömaksu nyt viis euroo vai kympin? kysyin vilkaisten Antsua, joka oli jo täysissä kisatamineissa.
- Taisi olla seuralaisilta viis euroo ja muilta kympin, Antsu vastasi ja heitti kouluraipan omaan laukkuunsa.
- No, äiti maksaa.

Olin ilmoittautunut mukaan yhteiskuljetukseen kisapaikalle, mutta äiti ajoi omalla autollamme ja toi samalla minun ja Helmin tavarat. Olin varannut itselleni autoon vain suitset, joiden oikean puolen poskihihnaan oli kiinnitetty numerolappu, ja riimunarun.
    - Ei saa nykiä, Helmi kulta, pyörittelin häntäpinteliä tamman hännän tyveen. Helmi ei ollut kovin innostunut ajatuksesta ja se ihmetteli mitä oikein hääräsin sen hännässä. Kiepautin viimeisen kierroksen edellisen alle ja varmistin, ettei pinteli valu. Asettelin ruskeat kuljetussuojat Helmin jalkoihin ja pujotin päitset päähän. Kotitallilla sai vielä lastata päitsillä, mutta kisapaikalla suitset olivat paremmat ihan turvallisuuden ja numerolapun takia. Tarkastin, että lauantaina tekemäni letit olivat pysyneet tiukkina, sillä sitten sykeröt oli helpompi tehdä kilpailupaikalla. Heitin vielä matkan ajaksi jouluna saamani punaisen fleeceloimen Helmin selkään ja annoin sitten pusun poskelle. Kiinnitin riimunarun leuan alla olevaan metallirenkaaseen ja maiskautin Helmin liikkeelle. Tamma potkaisi takajaloillaan muutaman kerran ja korvat luimussa alkoi astella eteenpäin hyvin varoen.
- Ei ne suojat sua syö, tule vaan, kehotin Helmiä tulemaan. Poni nosteli jalkojaan aluksi luonnottomasti, mutta alkoi sitten kävellä normaalisti. Vaikka matka Noitamäkeen ei ollutkaan pitkä, niin päätin kävelyttää Helmiä vielä hetken aikaa ennen kuljetusta.

- Hei, Silja! Tepa huudahti päätallin nurkalta. Tytön perässä kipitti kuljetussuojineen ja vohveliloimineen pieni, ruskea shetlanninponitamma Myy.
- Oii, ootsä lähdössä Myyllä? kysyin vilkaisten terhakkaannäköistä pikkuponitammaa.
- Joo, raviohjelmaa ja C:tä, katotaan mitä tulee, Tepa sanoi rapsuttaen Myytä paksun harjan alta. - Mutta hei, ponien kyyti tulee about vartin päästä, ehdittäskö me käydä vielä saunalla ennen lastausta? Tepa viittoi lammelle päin.
- Juu, miksipä ei, hymyilin takaisin ja lähdin Helmin kanssa edeltä. Myy oli lyhyistä jaloistaan huolimatta yllättävän nopea, ja se olisi halunnutkin kulkea paljon reippaammin kuin Helmi. Helmi hieman luimisteli takaa tulevalle parivaljakolle, se kun ei aina osoittanut varsinaista empatiaa toisille hevosille.
    Kävelimme leppoisasti ponien kanssa rantasaunalle, josta käännyimme takaisin tallille päin. Rapsuttelin Helmiä kaulalta, sillä itse jännitin hirveästi. Helmi hieman ihmetteli hätäistä olemustani, muttei reagoinut siihen sen kummemmin.
- Sun pitää olla sitten hyvä tänään, sanoin Helmille.

Rekka saapui tallipihalle ja pysähtyessään päästi syvän, suhahtavan äänen. Helmi tuijotti kulkupeliä korvat höröllään. Seuraavaksi se siirsi katseensa Ruuhun, kuin miettien, pitäisikö tässä nyt lähteä karkuun.
- Älä hätäile kulti, ei se ole kuin iiiso rekka, jonka kitaan sä joudut kulkemaan, tuolta nuin, osoitin Rekan kyljessä olevaa lastausaukkoa, jonne Sinte ja Aida yrittivät paraikaa houkutella Maraa.
    Helmi tuli rekkaan oikein hyvin, pienestä ensiaskeleiden haparuudesta huolimatta.
- Kas noin, eihän se ollut yhtään kauheeta, sanoin ja kiinnitin rekan oman metalliketjun Helmin päitsiin. Helmi alkoi oitis repiä heinää sinisestä heinäverkosta, jonka se jakoi Foggyn kanssa.
- Hyvää matkaa, sanoin ja taputin Helmiä kaulalle.

Kun ponit olivat lähteneet matkaan, ja myös ratsastajat tarkastaneet kaiken olevan mukana, oli aika lähteä kisapaikalle. Ahtauduin Sinten autoon Nellin ja Tepan seuraksi takapenkille. Pidin Helmin suitsia ja riimunarua sylissäni, ja odottelin, että Sintekin oli saanut omat tavaransa mukaan.
- Noniin, eiköhän sitten laiteta nokka kohti Noitamäkeä, Sinte virnisti etupenkiltä ja polkaisi autonsa tielle. - Miltäs ponit on vaikuttanut tänä aamuna?
- Myy oli aika pörheänä. Toivottavasti se ei huuda kisapaikalla ihan hirveästi, Tepa sanoi ja vilkutti Amelien autolle kokoontunelle porukalle.
- Helmi oli ihan jees, se vaan oli ihan ymmällään kun nyt ei kaikki mennytkään niinkuin yleensä.
- Katsotaan ketkä sieltä tulee tänään alas, on muutenkin varmaan poneilla vähän kevättä rinnassa, Sinte naurahti ja väänsi vaihdekeppiä.
    Mahassani leijaili muutamia perhosia. Vaikka olin kisannut aiemminkin, niin ensimmäiset ulkopuoliset kilpailut Helmillä olivat kuitenkin aika jännät. Ponit olivatkin usein niin erilaisia uusissa paikoissa, kun omalla turvallisella kotitallilla.

Matka meni tosi nopeasti, ehkä liiankin. Raahasin itseni huokaillen autosta ulos ja lähdin Tepan matkassa hevosrekalle. Kisapaikalla kuului joka puolelta hirnahduksia ja kavioiden kopinaa. Hevosia alettiin purkamaan rekan molemmilta puolilta. Omalla vuorollani kiipesin lastaussillan päälle ja taputin Helmiä takapuolelle tuloni merkiksi.
- Minäpä tässä, menikö matka hyvin? kysyin hymyillen ja pujottauduin Helmin pään luo. Laitoin ohjat kaulalle ja asettelin suitset kätevästi kisapäitsien päälle. Työnsin hieman Helmiä lavasta, jolloin sain sen käännettyä lastaussillalle, mistä tamma osasikin tulla ulos hienosti omin avuin. Helmi katseli korvat hörössä ympärilleen, ja päästi sitten ilmoille korkean hirnahduksen. Se taisi kertoa kaikille muille, että prinsessa on saapunut!
    - Onko sulla päiväkarsinaa tai jotain? kysyin Antsulta, joka oli juuri saanut Helmiä vastapäätä olleen Foggyn pois rekasta.
- Ei ole, mutta tossa tallin takana on hoitopuomi, aattelin viedä tän siihen, nyt ennen kun kukaan muu varaa sitä, Antsu sanoi ja johdatteli minut tallin sivuseinustalla olevalle hoitopuomille.
- No täähän on kätevä, sanoin ja sidoin Helmin riimunarun suureen metallirenkaaseen.
- Ei kai tuo Helmi syö tätä, jos tuun siihen viereen? Antsu kysyi vilkuillen epäilevästi Helmiä, joka hiukan luimisteli Foggyn suuntaan.
- Ei tää. Ehkä. Mutta kannattaa jättää vaikka yks väliin, niin ei tule tappelu, sanoin virnistäen.

Äiti tuli piakkoin Helmin tavaroiden kanssa, jotka hän laski hoitopuomin viereen. Helmi kurotteli omenakuvioista kylmälaukkua kohti silmät kiiluen.
- Heiheihei, ei ne ole sinulle, äiti hätisteli ja vei kylmälaukun aivan seinän viereen.
- Katso nyt sitä. Sille tuli paha mieli, sanoin säälivästi ja silitin Helmin kaulaa. Helmi yritti näyttää äidilleni tehokasta koiranpentuilmettään, mutta se ei tehonnut.
- Ei hätää Helmi, sulle on ihan omat herkut, sanoin hymyillen.
    Otin muutamia mustia silikonikumilenkkejä taskuuni ja aloin kietomaan Helmin leteistä nättejä sykeröitä. Hännän olin selvittänyt jo kotosalla, mutta voisihan senkin vielä katsoa läpi, nyt kun oli aikaa. Menin vasta toista luokkaa, ja ajattelin mennä verryttelemään ensimmäisen luokan alkaessa. Kello oli puoli yhdeksän, ja ensimmäinen luokka alkoi kymmeneltä, joten minulla ei ollut vielä mitään kiirettä.
- Minä käyn ilmoittamassa sinut mukaan ja maksamassa, äiti huikkasi ja lähti maneesille päin. Nyökkäsin mitään sanomatta, sillä olin täysillä keskittynyt lettien tekemiseen. Tällainen pieni näpertäminen ei minulle ollut ehkä paras tapa torjua jännitystä, mutta ainakin sain edes jotain muuta ajateltavaa. Antsu tuntui mumisevan ratoja läpi, ja puunaili siinä samalla Foggya.

Taputin Helmiä kaulalle ja otin laukusta vesipullon, josta siemaisin reilun kulauksen. Kaivoin Ikea-kassista harjalaukun, josta ojensin pari sokeripalaa Helmille.
- Vähän virtaa sullekin, sanoin ja silitin tamman otsaa. Helmi seisoi vähän tylsistyneen näköisenä lepuuttaen päätään hoitopuomin päällä. Aurinko oli jo melko korkealla ja se lämmitti mukavasti muutoin viileässä kelissä. Nappasin ruskean puuharjan harjalaukusta ja aloin sukimaan Helmiä kevyesti läpi. Raviohjelman menijät valmistautuivat nousemaan selkään, ja Antsukin jo kiristeli suitsien remmejä. Siirryin kaulan ja lavan kautta vatsalle ja lopulta takapuolelle. Helmin karva oli hyvässä kunnossa ja puhdas, vaikka se olikin ollut ilman loimea viime yön. Muutamia pelletinjämiä löytyi sen toiselta lautaselta, mutta muutoin neiti oli nukkunut siististi. Vaihdoin harjan kaviokoukkuun ja katsoin läpi myös kaikki kaviot. Kaikki kengät olivat tukevasti kiinni ja säteet ehjät.
    Vetäisin mustat collegehousut kisahousujen päältä ja painaisin saappaat jalkaani. Asettelin kannukset sopivalle korkeudelle ja otin kypärän, raipan ja hanskat esille. Nostin Helmin valkoisen huovan ja satulan hoitopuomin päälle ja otin satulavyön kainalooni.
- Hei äläs syö sitä! toruin Helmin yrittäessä napata hampaillaan kiinni satulansa takakaaresta. Asettelin huovan ponin selkään ja avasin tarranauhat sään molemmilta puolilta. Otin suojuksen pois satulan päältä ja nostin satulan Helmin selkään. Kiinnitin tarranauhat vastinhihnoihin ja laitoin vyön. Helmi luimisteli hiukan tapansa mukaan, mutta ei päässyt näykkimään, koska oli kiinni.

- Haluatko sä juomista? äiti kysyi ponnistaessani Helmin selkään.
- En ainakaa vielä, mutta otatko sen mukaan tonne kentälle? kysyin ja vetäisin vyötä vielä rei'ällä kireämmälle.
- Mä menen tonne kentän laidalle katselemaan, äiti ilmoitti vielä ja lähti suuntaamaan verkkakentälle päin. Korjasin vielä asentoani satulassa ja otin raippani satulan siiven alta. Painoin pohkeeni hellästi Helmin kylkiin, jolloin tamma huiskautti häntäänsä terhakasti ja lähti kävelemään korvat höröllä. Uusi paikka oli aina vähän jännä, enkä antanut Helmille ihan pitkää ohjaa, jos se päättäisi vaikka lähteä johonkin. Helmi kuitenkin venytteli kaulaansa tyytyväisenä ja katseli kiinnostuneena kisapaikan touhuja.
    Helmi käveli reippaasti ja tuntui rennolta.
- Kylläpä sä osaat käyttäytyäkin hienosti, taputin Helmiä kaulalle. Pelkäsin jo pahinta, että Helmi olisi ihan hermona koko ajan ja hirnuen steppaisi ympäriinsä. Osa Metsisläisistä oli kerääntynyt tallirakennuksen toisella puolella olevalle hoitopuomille, jossa hääräsivät paraikaa keskittyneesti hevostensa kimpussa. Kaivoin toppatakkini taskusta puhelimen ja vilkaisin kelloa. Käänsin Helmin kahden rakennuksen välistä takaisin talipihalle, ja otin suunnan verkkakenttää kohti.

Riisuin toppatakkini ja vetäisin pikeurin verryttelytakin vetoketjun kiinni asti.
- Onhan sulla se mun kisatakki? kysyin äidiltä ojentaen toppatakin tämän käsivarrelle.
- On, on, hän sanoi, mutta tarkasti vielä kangaskassinsa sisällön. - Juu, siellä on.
- Okei, anna se mulle sitte ja ota mun raippa, muistutin ja kurotin juomapullon äidin kädestä. Join kevyesti jännitykseeni ja ohjasin Helmin sitten kävelemään uralle. Otin pikkuhiljaa ohjat tuntumalle ja tein muutamia pysähdyksiä. Äiti oli valunut Sinten viereen kentän portille ja muodostanut jonkin sortin keskustelun. Asettelin ja taivuttelin Helmiä ympyröiden ja kaarien avulla, ja varmistin, että se kuunteli sekä pohjetta, että ohjaa. Lyhyen sivun keskellä painoin pohkeeni Helmin kylkiin ja siirsin sen raviin. Helmi tuntui hieman reippaammalta kuin normaalisti, mutta se oli vain hyvä. Ylimääräistä pöllöenergiaa ei siltä kuitenkaan tuntunut löytyvän. Poni taipui ympyrällä kivasti sisäpohkeen ympyrälle, ja kaula kaartui nättiin muotoon.
- Hyvä, Silja, mutta älä ota sitä siellä liian lyhyeksi, se vois ravata vähän irtonaisemmin, Sinte huusi kentän laidalta. Kevensin hieman ohjastuntumaa ja annoin Helmin liikkua rennommin. Tein kumpaankin päätyyn pääty-ymypyrät, ja pitkillä sivuilla tein muutaman askeleen käyntisiirtymisiä.
    Pitkän sivun alusta käänsin Helmin kokorataleikkaalle ja annoin sen mennä reippaammin eteen. Helmi kuunteli pohjetta hienosti, mutta kuolaintuntuma hiukan hävisi ja tahti meinasi rikkoontua. Helpossa C:ssä uskoin kuitenkin tuollaisesta lisäyksestä ainakin jonkinlaiset pisteet saavan.
- En ookkaan koskaan mitään hienoja lisäyksiä sulla koittanut, kuiskasin ponille ja silitin sitä sään vierestä.

Raviverryttelyn jälkeen nostin laukan ja aloitin työstämään Helmiä pääty-ympyrällä. Helmi laukkasi pyöreästi, mutta meinasi pudota muodostaan luotilinjan alapuolelle.
- Kevyt ja joustava käsi, Silja. Ohoh, mikäs sitä meidän Ruuta vaivaa, Sinte siirsi katseensa paikallaan pomppivaan rautiaaseen. - Käske sitä eteen ja töihin se poni!
    Helmi ei juuri välittänyt muista hevosista, vaikka kotona sillä olikin tapana vetää herneet nenään jos joku meni paria metriä lähempää. Jatkoin ympyrältä uraa pitkin ja jatkoin pitkän sivun keskeltä puolikaaren vasta-asetuksessa. Helmin takaosa meinasi hieman karata kevyestä taivutuksesta, mutta pelkän ulkopohkeen tuellakin se kääntyi hyvin. Siirsin Helmin raviin ja taputin sitä kaulalle. Otin vielä hieman laukkatyöskentelyä toiseenkin suuntaan, jonka jälkeen annoin ponin kävellä.

- Paljonko kello on? pysäytin Helmin aidan viereen. Tamma nuolaisi kentän aitaa pari kertaa, mutta käänsi sitten katseensa tylsistyneenä takaisin kentälle ja huokaisi syvään.
- Sinä menet 11.15 ja kello on nyt.. 10.52, ne varmaan kohta aloittaa sen C:luokan, äiti sanoi.
- Sä voisit vaikka vähän työskennellä sitä käynnissä vaikka väistöjä ja muita, silleen, että se on kuulolla. Sitten teet vaikka vähän niitä radan osia, osaathan muuten radan? Sinte varmisti ja silitti Helmin turpaa.
- Juu, okei, sanoin ja käänsin Helmin takaisin uralle. Keräsin ohjat tuntumalle ja aloin tekemään siksak-väistöjä pitkillä sivuilla. Lähdin heti kulman jälkeen väistättämään Helmiä keskilinjaa kohti, jonka jälkeen tein lyhyen suoristuksen ja jatkoin taas uralle. Helmillä tuppasi pääsemään takaosa joitain kertoja edelle, mutta yritin korjata sitä johtamalla väistön suuntaisella ohjalla. Helmi kuunteli oikein kivasti ja sen korvat olivat suuntautuneina taaksepäin. Selkeästi pieni ympäristönvaihdos teki ihan hyvää Helmille. Entinen hoitoponinikin, Emppu, oli aina paljon yritteliäämpi ulkopuolisissa, vaikka meidänkin ensimmäiset kisamme olivat päättyneet samalla tavoin, kuin lumiestekisat Helmillä.
    Siirsin Helmin pikkuhiljaa raviin ja aloin tekemään avoja pitkille sivuille. Helmi taipui varsinkin kaulasta todella hyvin, mutta sen kolmelle uralle saaminen ei ollut ihan niin helppoa. Tein lyhyen sivun keskelle pysähdyksen ja neljän askeleen peruutuksen, joka tuli radallakin heti askeleenpidennyksen jälkeen. Helmi peruutti ihan hyvin, mutta se meinasi lähteä takaosallaan oikealle, joten radallakin pitäisi pitää oikea pohje kiinni. Onneksi toisella puolella oleva kouluaita antoi edes vähän tukea. Painoin pohkeeni Helmin kylkiin ja ohjasin sen kolmikaariselle kiemurauralle. Ensimmäinen ja toinen kaari onnistui hyvin, mutta kolmannesta tuli hiukan edellisiä isompi. Oma hahmotukseni ei ihan riittänyt sijoittaa kolmikaarista pitkälle kentälle, sillä rata oli lyhyt rata.

Verryttelyn jälkeen oli aika siirtyä maneesiin. Sinte jäi vielä kentälle neuvomaan Metsälammen ratsukoita, mutta äiti lähti perässäni kävelemään maneesille. Maneesin toisessa päädyssä oli valmistautumisalue, sillä lyhyellä radalla päähän jäi jonkin verran tilaa. Helmi seisoi korvat hörössä ja odotteli innokkaan näköisenä maneesiin pääsyä. Vihdoin maneesin liukuovet aukesivat ja radalta tullut ratsukko ravasi maneesista ulos. Ohjasin Helmin maneesiin ja käänsin sen keskihalkaisijalle. Annoin raippani äidille ja vaihdoin verryttelytakkini mustaan, frakkia muistuttavaan kisatakkiin.
    Katselin radalla olevan ratsukon rataa ja annoin Helmin kävellä pitkin ohjin. Samalla rata kertautui myös omassa mielessäni. Radalla oleva ruskea poni hiukan kyttäsi katsomopäätyä, eikä se meinannut suostua menemään sinne. Toivottavasti Helmi rohkeana tyttönä menisi kiltisti päätyyn, eikä ainakaan radalla tekisi siitä suurta numeroa. Keräsin ohjat tuntumalle ja aloin ottamaan Helmiä avuille käynnissä. Tein pysähdyksiä, voltteja ja muutamia ravisiirtymisiä. Laukkaa en kehdannut enää ottaa, jotta Helmi ei liikaa väsyisi. Tamma tuntui jo hieman hitaammalta pohkeelle, kun raippa oli otettu pois. Onneksi kannukset olivat napakoittamassa pohjeapuja, ja kaikki oli hyvin, kunhan Helmi ei nyt ihan paikalleen nukahtaisi.

Edellisten ratsukoiden suoritukset menivät ihan liian nopeasti, ja vatsassani lenteli tuhansia perhosia katsellessani, kuinka minua edeltävä ratsukko ravasi lopputervehdykseen.
- Kiitos, tuomari kiitti ja istuutui takaisin tuoliinsa. Katsomossa kaikki taputtivat ja ratsastajakin kehui hevostaan isosti. Ohjasin Helmin radalle ja siirsin sen raviin. Pidin pohkeet tiiviisti Helmin kyljissä, mutta yritin olla itse ajattelematta päätyä isona asiana, jotta Helmikään ei edes huomaisi sitä. Tuomarinpöydän edessä tein pysähdyksen ja taputin Helmiä kaulalle. Helmi käänsi uteliaan katseensa tuomariin ja sihteerin, kunnes käskin sen uudelleen liikkeelle. Helmi ei kyttäillytkään turhia, vaikka tunsin sen hiukan jännittyvän. Tein voltin pitkän sivun keskelle ja odotin lähtömerkkiä.

Kun pilliin oli vihelletty, ohjasin Helmin keskilinjalle ja aloitin radan. Kaikki jännitys katosi sillä hetkellä, kun pääsi ratsastamaan. Pidin Helmin pohkeen ja ohjan välissä, jotta se tulisi mahdollisimman suorana. Tein suunnilleen radan keskelle pysähdyksen ja tervehdin tuomaria. Helmi otti muutaman hiipivän askeleen eteen, mutta tervehdin siitä huolimatta niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Otin ohjat takaisin käsiini ja käskin Helmin raviin.
    Radalla Helmi alkoikin nähdä päädyn pelottavana asiana, ja kääntäessäni sitä oikealle, se teki muutaman sivuaskeleen. Napautin sisäpohkeellani Helmin kylkeen ja yritin saada sen ajatukset muualle. Käänsin kokorataleikkaalle ja pidensin raviaskelta. Helmin hapuili muotoaan, mutta muutoin lisäys meni oikein hyvin. Lähdin ratsastamaan kolmikaarisen tietä symmetrisesti, ja kaarten välissä pyrin suoristamaan huolellisesti. Helmi taipui karilla oikein hyvin ja sain tietkin ihan kohdilleen. Kolmikaarisen jälkeen jatkoin suoraan uraa pitkin ja pitkällä sivulla tein taas askeleenpidennyksen istuen harjoitusravissa. Minulla oli aina tapana pitää lisäyksissä toisen käden reunimmaisilla sormilla huomaamattomasti satulan etukaaresta kiinni, jotta istuisin mahdollisimman siististi. Kulmassa otin tahdin jälleen kiinni ja valmistelin pysähdyksen ja peruutuksen. Helmi kuunteli hienosti, eikä pysähdykseen tullut yhtään käyntiaskelta. Peruutuskin onnistui hienosti, vaikka takaosa lähtikin hieman vasemmalle. Käskin Helmin uudelleen raviin ja ohjasin toiselle kokorataleikkaalle, jossa lisäykset olivatkin jo tuttu juttu.
    Lyhyen sivun keskeltä tuli laukannosto, jossa Helmi hieman pääsi ennakoimaan. Yritin istua syvällä satulassa ja pyöritellä sormia, Helmin jännityksestä huolimatta. Helmi pääsi kulmassa hiukan oikaisemaan, mutta jatkoin mahdollisimman sujuvasti keskiympyrälle. Ympyrällä Helmin tahti meinasi kadota, ja jouduin pidättelemään sitä jonkin verran. Asetus ja taivutus, sekä tie onnistuivat kuitenkin hyvin. Kokorataleikkaalla katsoin tarkasti, ettei Helmi pääsisi vaihtamaan laukkaa viimeisillä metreillä, mutta Helmi löikin juuri ennen kulmaa jarrut pohjaan ja alkoi kyttäämään tuomarintornin kulmaa. Helmi peruutti vimmatusti kauhistuneen näköisenä, samalla kun yritin saada sitä jatkamaan rataa. Jouduin taistelemaan Helmin kanssa hetken, kunnes se vihdoin suostui kulkemaan päädyn läpi parin säpsähdyksen saattelemana. Nostin laukan vasta kulmassa, joten pisteet nostosta taisivat tällä kertaa mennä sivu suun. Jatkoin ympyrälle kuitenkin normaalisti, jonka jälkeisellä kokorataleikkaalla olin tarkkana, ettei Helmi pääsisi enää temppuilemaan. Onneksi tamma meni päätyyn suhteellisen hyvin, vaikka kulkikin kamelin lailla turpa kohti katsomoa. Päädyn jälkeen pitkälle sivulle tuli vielä voltti, jonka jälkeen rata olisikin aika lailla ohi. Vaikka yritinkin keskittyä loppuun asti, jäi lopputervehdykseen tuleminen vähän puolitiehen, etenkin kun Helmi vaikutti niin järkyttyneeltä tästä kokemuksesta.

- Ei siitä ehkä mitalia tule, mutta ei meitä ainakaan hylätty, sanoin Antsulle taputellen Helmin kaulaa. Foggy pärskyi tyytyväisen näköisenä kunniakierroksen jäljiltä niin, että suitsiin kiinnitetty sininen ruusuke oli pudota.
- Foggy oli niiin super! Antsu sanoi ja halasi tammaansa molemmin käsin.
- Onneks Helmi sentään vähän rentoutu tossa kun kevensin, ei jääny ihan paha mieli, sanoin ja katselin hymyillen Helmin niskaa. Ei meidän suoritus mikään napakymppi ollut, mutta ensimmäisiksi ulkopuolisiksi ihan jees. Eikä aina voinut voittaa. Eräs tietämäni ratsastaja oli sinnitellyt ratsastuskouluponin kanssa epäonnistumisin kokonaiset viisi vuotta, jonka jälkeen nyt ovat hieno pari, ja useimmiten poniluokkien kärjessä.
    Ohjasin Helmin seinän vierellä olevan hoitopuomin vierelle ja hyppäsin alas selästä. Helmi ravisteli päätään ja huokaisi syvään.
- Oliko se hirmunen kokemus, oliko? lepertelin ja otin Helmin pään syliini. Pujotin päitset suitsien päälle ja kiinnitin ponin puomille. Riisuin satulan ja aloin jo pakkailemaan tavaroita lähtöä varten. Kilpailuissa olisi vielä yksi luokka jäljellä, joissa oli myös Metsisläisiä mukana. Koska olimme lähes kaikki yhteiskyydeillä, jouduimme odottelemaan kisapaikalla, kunnes viimeisetkin olivat valmiita lähtemään.

Odotteluaikana harjailin ja paijailin Helmiä niin paljon kuin sielu sieti. Vaikka Helmi vaikuttikin hieman tylsistyneeltä, ei se ainakaan osoittanut vastaväitteitä saamalleen huomiolle.
- Ruu oli vähän... jännä, mutta kyllähän tuo hyvästä kokemuksesta meni, Nelli virnisti Ruun selästä. - Ja oltiinhan me C:ssä ekoja ei sijottuneita, hieno Ruu!
    Jätin tavaroiden kärräämisen autolle äitini niskoille, ja valmistelin itse Helmiä kuljetusta varten. Käärin häntään häntäpintelin ja kietaisin kuljetussuojat kaikkiin jalkoihin.
- Lähteekö joku mun kanssa kävelyttämään? kysäisin ympärillä hääräävältä porukalta.
- Mä voin tulla, Tepa huikkasi hoitopuomin toisesta päästä. - Mutta Myy haluaa tällä kertaa mennä ekana, ei se jaksa laahustaa tuommosen mummon perässä, hän virnisti leikkisästi.

Helmi lastautui autoon yhtä helposti, kuin kotonakin, eikä sen kanssa tullut mitään ongelmia.
- Hyviä matkoja sitten taas, nähään kotona, sanoin ja annoin pusun Helmin poskelle. Helmi mutusti jo tyytyväisenä heinäverkosta repimiään heiniä, mutta otti mielellään sekaan myös sokerikuution, jonka etsin sille taskustani.
    Kävimme vielä tarkastamassa, ettei mitään jäänyt kisapaikalle, jonka jälkeen myös lastauduimme omiin autoihimme ja jatkoimme ponien perässä kohti Metsälampea.
- Mä oon niin tyytyväinen Myyhyn, oikeesti se raviohjelma meni ihan sika hyvin! Tepa kertoi innokkaasti ja näperteli valkoista ruusuketta käsissään.
- Meille ei jääny mitään käteen, rahat vaan meni, yhyy, sanoin kohauttaen harteitani.
- Kisakokemusta ja hyvää mieltähän te tänne lähditte hakemaan, ette voittoa, Sinte muistutti etupenkiltä.
- No kylläpä se voittokin olis maistunu, sanoin vähän pettyneenä, vaikka olihan meillä toivon mukaan vielä Helmin kanssa kisoja ja treenausta edessä niin kauan, kun oma into ja halu vaan riittäisi!

Sinten kommentti

Tosi kiva että lähditte Helmin kanssa kokeilemaan onneanne Noitamäen kisoihin! Onhan se ihan omanlaisensa juttu kisata kotitallin ulkopuolisissa kisoissa: jännitys kasvaa ainakin vähän, vaikka kisat olisivat yhtä pienet kuin kotitallilla. Teillä sujui Helmin kanssa hyvin jännityksestä huolimatta, vaikka sijoitusta ei tällä kertaa tullutkaan. Olette taas yhtä kokemusta rikkaampia! Ehkä seuraavalla kerralla mukaan tarttuu myös sijoitus

Huuuuuurjan pitkä ja virheetön tarina Noitamäen harjoituskoulukisoista! Kiva että jaksoit kirjoittaa tapahtumasta tarinan! Tallilaisten kuittaukset, piirrokset ja tarinat tapahtumista, värittävät Metsälammen toimintaa entisestään Mulle ei jäänyt taaskaan mitään korjattavaa, kokonaisuudessaan oikein mukava kisatarina!

20,00v€

[Katriina (Katriinan tallilta)]

Hei Metsälampi ja erityisesti moikka Helmi ja Helmin hoitaja!

Voitte kiikuttaa tämän viestin johonkin toisaalle, mikäli se on epätoivottu terveinen Helmin hoitokirjassa.

Kävimme pääsiäislomalla 4.4.2015 autoilemassa mieheni kanssa Metsälammella katsomassa meidän entistä ponia Helmiä. Kylläpä oli poni hyvinvoivan näköinen, ei voi muuta sanoa! Nyrpistelevät piirteet oli tallella, mutta olin kyllä hyvin onnellinen nähdessäni Helmin hoitajan kanssa niin tyytyväisen oloisena uudessa kodissa.

Toivomme kaikkea hyvää niin tallille kuin Helmille hoitajineen!

T. Katriina, Helmin entinen omistaja

Moikka! Olipa iloinen yllätys päästä lukemaan terveisiä tamman entisestä kodista! Helmi voi meillä oikein hyvin, tamman hoitajana toimii Silja. Tulkaa ihmeessä uudelleenkin käymään, keitetään kahvia ja lähdetään vaikka maastoilemaan! Kiitoksia viestistä, melkoinen päivänpiristys! Hauskaa pääsiäistä sinne. Terveisin, Sinte & Metsälammen porukka

[Silja]

Helmistelyä taas pitkästä aikaa!

Kävelin reippaasti kohti päätallin ovea. Ihana, tuttu hevosen ja kuivan heinän tuoksu tulvahti päälleni heti sisään astuessa. En ollutkaan pitkään aikaan taas ehtinyt Helmiä moikkaamaan, tai ainakin aika tuntui tosi pitkältä. Kipaisin toimistoon, jossa vaihdoin reippaasti jalkaani punaiset kumpparit tennareiden tilalle. Vetäisin päälleni vielä pieurin verkkatakin ja kietaisin hiukseni korkealle poninhännälle.
- Moi, Silja! Sua ei ookkaan näkynyt pitkään aikaan, Minkki huudahti ovelta.
- Joo, on ollut vähän kaikenlaista.. mutta jos oon ihan rehellinen, niin kun kuulin, että Helmin entinen omistaja oli käyny kattomassa entistä rakasta ponia niin tuli hirvee Helmi-fiilis, aiettä miten täydellinen se onkaan mulla ja silleen, kerroin naurahtaen. Minkki kutristi kulmiaan mietteliään näköisenä, mutta tokaisi:
- Okei.
    Viipotin blondit hiukset heiluen sivutallille, tai oikeastaan ulkokarsinoille. Helmi kurkistelikin jo alaovensa yli pirteän näköisenä.
- Voi ei, eikai sulle taas ole kertynyt ylimääräistä energiaa, hymyilin ja silitin tamman poskea. Helmi hamusi takkini hihaa ja höristi korviaan. Toivottavasti poni ei ollut vielä ihan unohtanut minua. Huomasin jonkun jättäneen harjapakin Helmin karsinan eteen, joten nostin kannen auki ja kaivoin violetin macigbrushin muiden harjojen ja suojien alta. Pujahdin ponin karsinaan ja aloin sukimaan sen kaulaa tasaisin vedoin. Helmi pudotteli paraikaa talvikarvaansa, joten harjaamista kyllä riitti. Jo yhdellä vedolla tuntui, että kaikki karvat leijuivat karsinan purupohjalle, mutta silti Helmi oli yhtä pörröinen kuin aina ennenkin. Harjailin molemmat puolet huolellisesti läpi, jonka jälkeen vielä viimeistelin Helmin pehmeällä harjalla, jolla puhdistin myös pään. Katsoin kaviokoukun kanssa kaikki kaviot läpi, ja huomasin, että Helmikin oli jo saanut hokkinsa pois. Jee, kevät oli nyt virallisesti täällä!

Kävin hakemassa Helmin varusteet sen karsinan eteen sivutallin varustehuoneesta. Tamma oli jo ihmeen innoissaan lähdössä töihin, ja se koputtelikin etukaviollaan karsinan ovea.
- Hei, äläs potki, virnistin ja huitaisin leikkimielisesti tamman turvan pois karsinan ovelta. Irrotin huovan satulasta ja nostin sen ponin sään päälle. Liu'utin joulunpunaisen huovan oikealle paikalleen, ja asettelin satulan sen päälle. Kiinnitin molemmilta puolilta tarranauhat vastinhihnoihin ja kiristin vyön molemmilta puolilta toisiin reikiin. Jätin ponille vielä hetkeksi vähän hengittämistilaa, ja kiristäisin vyön tappiin sitten vasta kentällä.
    Jätin Helmin vielä hetkeksi karsinaansa, ja kävin hakemassa omat kamani. Puikkelehdin toimiston perälle ja väänsin kaappini auki. Nappasin kypärän ylimmältä hyllyltä ja kiinnitin peigen hihnan kiinni. Vetäisin saappaat jalkaani ja nappasin raipan ja hanskat kainalooni. Tarkastin kaiken olevan mukana ja työnsin sitten oven kiinni.
Helmi odotteli jo ihan malttamattomana karsinassaan.
- Minne sulla on kiire? Et sä yleensä ole noin innokkaana hommiin lähdössä, pyörittelin päätäni ja lämmitin kuolaimia hetken käsissäni. Kutittelin Helmiä suupielestä ja ujutin kuolaimet sen suuhun. Asettelin niskahihnan korvien taa ja vedin etutukan otsaharjan alta. Helmi maisteli kuolaimia suussaan, mutta antoi kiltisti kiinnittää remmit. Vedin hanskat käteeni ja otin ohjat Helmin kaulalta. Nappasin raipan karsinan edestä ja maiskutin Helmin liikkeelle.

Talutin Helmin valkoisilla aidoilla aidatulle ratsastuskentälle. Lumet olivat jo suurimmaksi osaksi sulaneet, eikä kentän pieni kuraisuus haitannut. Päätin ottaa nyt keväästä kaiken irti, ja pesisin vaikka sitten Helmin jalat ja varusteet jälkeenpäin. Kiristin vyön napakaksi ja laskin jalustimet molemmilta puolilta. Helmi ei meinannut malttaa seisoa paikallaan kun nousin selkään.
- Hei nyt, paikka! komensin ja ponnistin selkään Helmin pyörimisestä huolimatta. - Seis poni!
Säädin jalustimia parilla rei'ällä lyhyemmäksi ja päästin sitten innokkaan Helmin kävelemään uralle. Märkä hiekka litisi Helmin kavioiden alla joka askeleella ja poni katseli korvat hörössä maisemia. Punainen auto ajoi sora renkaissa rahisten tallin pihaan. Helmi katsahti autoa pää pystyssä, mutta jatkoi kävelemistä normaalisti painaessani pohkeet kiinni.

Kun Helmi oli kävellyt muutaman kierroksen verran, otin ohjat pikkuhiljaa tuntumalle ja aloin työstämään sitä käynnissä. Helmi tuntui juuri sopivan reippaalta ja taipui kivasti. Asettelin ja taivuttelin ponia paljon, tein ympyröitä ja voltteja sekä lyhyitä väistöpätkiä. Helmi alkoi pikkuhiljaa tulla tuntumalle ja myödätä niskastaan. Pitkän sivun alussa painoin pohkkeeni Helmin kylkiin ja siirsin sen raviin. Istuin parin askeleen ajan satulassa, mutta aloin sitten keventää Helmin tasaisen ravin tahtiin. Helmi ravasi oikein kivasti, mutta jouduin jopa hieman pidättelemään sitä. Tammalla tuntui olevan kovasti virtaa, enkä edes tiennyt, oliko se edes päässyt kentälle vielä tänä keväänä. Taivutin Helmiä pääty-ympyrälle ja jäin siihen ratsastamaan parin ympyrän ajan. Vaihdoin välillä asetusta ja taivutusta ulospäin, jotta saisin myös ulkoavut kunnolla käyttöön. Ratsastin kulman jälkeen lävistäjälle ja pyysin Helmiä ravaamaan hieman pidemmin. Helmi lähti häntä huiskien reippaampaan raviin, vaikka tahti vähän pääsikin rikkoontumaan. Ravailin kevyesti molempiin suuntiin, jonka jälkeen otin pari laukannostoa.
    Helmi oli laukasta ihan into pinkeänä, ja se syöksähtikin heti korskuen laukkaamaan.
- Voi pikkunen, onko sulla vähän kevättä rinnassa? kuiskin hymyillen ja annoin tamman laukata hieman isommin höllentämällä ohjasta. Helmi höristi korviaan ja venytti askeltaan iloisena. Annoin Helmin laukata uraa pitkin hetken, jotta se saisi purkaa enempiä virtojaan. Aloin kuitenkin ottamaan ponia pikkuhiljaa vähän lyhyemmäksi, jotta koko ratsastus ei menisi pelkäksi surffailuksi. Ratsastin toiseen päätyyn muutaman ympyrän ja testasin pidätteillä, että Helmi oli kuulolla. Tein jälleen lävistäjän, jonka lopulla siirsin ponin takaisin raviin.

Ratsastettuani kaikki askellajit kertaalleen läpi, otin Helmin vielä käyntiin ja työstin sitä käynnissä isolla keskiympyrällä. Otin ulko-ohjasta kevyet pidätteet ja väistätin ponin takaosaa ulos ympyrältä. Pyrin pitämään etuosan ympyräuralla, mutta välillä ympyrän avoin kaari lähti menemään turhan suoraksi. Helmi kuitenkin oli hyvin kuulolla ja tuntui hyvältä, mikä oli tärkeintä. Ilmeisesti pieni paussi oli tehnyt meille molemmille hyvää, sillä Helmi tuntui paremmalta kuin pitkiin aikoihin. Tamma kulki nätissä muodossa ja oli ihanasti myös reippaana, sillä yleensä sileällä Helmiä sai olla enemmän patistamassa eteen.
    Siirsin Helmin raviin ja jatkoin ratsastamista raa pitkin. Tulin toisesta päädystä keskilinjalle ja väistätin Helmiä vuorotellen oikealle ja vasemmalle, takaisin uralle. Ravissa Helmi oli hieman hankalampi, sillä en saanut sitä tulemaan taakse ihan tarpeeksi. Helmi teki kuitenkin oman osuutensa ihan hyvin, joten päätin jättää ratsastelun hyvään suoritukseen. Annoin Helmin ravata hetken eteen alas, keventäen sitä vielä näin lopuksi.

Minkki, Tepa ja minulle tuntematon tyttö tulivat seisoskelemaan kentän laidalle Myy mukanaan. Shettistamma hirnahti kuuluvasti, eikä olisi malttanut seisoa paikoillaan Tepan pidellessä sitä.
- Moro, Helmihä meni ihan kivasti, Minkki sanoi ja kurottautui silittämään Helmin turpaa. Pysäytin tamman aidan viereen ja silitin sen kaulaa.
- Nii, se tuntuki tosi hyvältä tänää! Miksei tää koskaa kisaradalla oo tämmönen? naurahdin ja rapsuttelin Helmiä sen harjaksen alta. - Kukas sä muuten oot? suuntasin katseeni hieman minua vanhempaan brunetteen tyttöön.
- Petra, alotin hoitamaan tota Bellaa, pirteän oloinen tyttö hymyili ja nyökkäsi sivutallille päin.
- Aijaa, Bella onkii Helmin naapuri, virnistin takaisin. - Ootteko te tulossa kentälle, mä voin mennä kävelee vaikka rantaan. Toi Myy näyttää ainaki siltä, et se haluaa äkkiä juoksemaan tai se räjähtää kohta, irvistin Myytä kohti, joka kuopi ja pörräsi malttamattomasti pakoillaan.
    Ohjasin Helmin kentän aidan ulkopuolelle ja katselin vielä hetken, kuinka Tepa päästi ruutitynnyri-Myyn juoksemaan. Tamma heitti heti alkuun pari mojovaa pukkia ja sinkosi sitten vingahtaen kentän toiseen päätyyn.
- Voi pieni, se on ihan tohkeissaan! Minkki nauroi pienelle ponille maha kippurassa. Helmi katseli korvat hörössä riehuvaa Myytä, mutta jottei se ihan jumiutuisi, päätin lähteä kävelyttämään sitä vielä vähän. Painoin pohkeeni sen kylkiin ja suuntasin lammelle päin.

Tiet olivat jo sulaneet ja lampikin alkoi näyttää vedenpintaansa. Helmi käveli rennosti pärskien. Valutin ohjaa sormieni välistä ja otin jalustimet pois jaloista. Pyörittelin nilkkojani ja katselin rentona maisemia. Helmi tallusti tasaisesti allani, ja oli ihanaa kuulla kuinka puista kuului kesäinen viserrys. Lammen rannassa käänsin Helmin takaisin tallia kohti. Tunsin kuinka Helmi heti reippaansi vauhtiaan. Se taisi tietää pääsevänsä talliin.
    Pysäytin Helmin tallin pihalle ja hyppäsin alas selästä. Kaivoin takkini taskusta leivän palan ja ojensin sen tammalle. Helmi hamusi leivän kädeltäni innokkaasti, ja mutusti sitä sitten tyytyväisenä. Löysäsin vyötä parilla rei'ällä ja nostin jalustimet ylös. Nappasin ohjista kiinni ja pyöräytin Helmin karsinaansa. Tamma tunki ensimmäisenä turpansa ruokakippoon.
- Sori, annoin sulle just herkkus, sanoin pahoittelevasti ja vedin suitset pois Helmin päästä. Ripustin ne läheiseen koukkuun ja siirryin ottamaan satulaa. Helmi ei juuri välittänyt, vaan siirtyi etsimään heinänkorsia kuivikkeidensa seasta. Kurotin satulan syliini ja laskin sen taitettavalle satulatelineelle karsinan eteen.
- Ootko sä hoitanu tota jo pitkääki? Petra kysyi ilmestyen Bellan karsinan oven takaa. Ponitamman kultainen pää pilkisti tytön olkapään yli hamuten tämän hiuksia.
- Viime vuoden joulukuussa alotin, että kohta tulee jo melkein puol vuotta täyteen enkä kertaakaan oo katunu. Helmi on ihana poni, sanoin ylpeänä ja taputin Helmin kaulaa.
- Mä alotin justiinsa, oikeestaan ihailin Dodoa ja Foggya, mutta ei Bellakaa ollu hassumpi, Petra sanoi ja vilkaisi hymyllen Bellaa kohti.

Heitin Helmille fleeceloimen selkään, sillä se oli hionnut vähän. Vein sillä välin varusteet omille paikoilleen varustehuoneeseen. Huuhtelin kuolaimia veden alla ja hankasin niistä kuivuneen lian pois. Sen jälkeen ristitin ne siististi paikoilleen. Helmin huopa alkoi olemaan jo aika likainen, joten irrotin sen satulasta ja heitin likapyykkiin. Käännähdin kannoillani ja suuntasin huoneen päädyssä olevalle valkoiselle varustekaapille. Kahdella ylimmäisellä hyllyllä oli vinot pinot satulahuopia, joista valitsin Helmille about sopivan kokoisen, hopean värisen huovan, jossa oli valkoiset kantit. Heitin sen nurin päin Helmin satulan päälle ja ujutin vielä satulavyön jalustimen läpi.
    Palasin Helmin luo ja vilkaisin sen olevan ok. Tamma nosti päätään korvat hörössä ja vilkaisi tulijaa uteliaana.
- Nii, mä vain tässä, lepertelin ja ojensin kättäni Helmiä kohti. Tamma nuuhkaisi hihaani pari kertaa, mutta huokaisi sitten syvään ja palasi takaisin heinänetsimis -projektinsa pariin.

Kävelin reippaasti päätallin ovesta sisään suoraan toimistolle. Sinte istui pöydän ääressä tekemässä seuraavan päivän tuntilistoja, mutta vilkaisi minuun hymyillen askeleet kuullessaan.
- Olitkos ratsastamassa? nainen kysyi ja siirsi katseensa takaisin edessään olevaan paperiin.
- Joo, Helmi meni ihan sika hienosti! Se ei oo pitkään aikaan ollut noin hyvänä, kerroin iloisena ja nostin kypäräni kaappini ylähyllylle.
- No sehän on hyvä! Kyllä se teidän yhteistyökin paranee koko ajan, Sinte hymyili. Olin tosi tyytyväinen Sinten kehuista, koska Helmi ei ainakaan minulle ole ollut mikään helppo poni, ja joskus on niitä huonojakin päiviä. Itseasiassa olen ollut viimeaikoina jo pariin kertaan kirjoittamassa epätoivoista viestiä, jossa kerron, etten oikein tiedä mitä teen Helmin kanssa. Jotenkin aikaa ei ole ollut ja motivaatiokin on ollut niin ja näin. Nyt olemme ottaneet hetken vähän rauhallisemmin, ja olen tosi iloinen, että se on tepsinyt. Selkeästi Helmin tämän päivänen positiivinen yllättäminen sai minutkin paremmalle mielelle, ja nyt tuntuu, ettei ole epäilystäkään mihin päin olemme menossa !

// Halusin kirjottaa tämmösen, koska mulla ei ole viimeaikoina tosiaan ollut oikein innostusta tai aikaa Helmille. Tsemppitarina toi kuitenkin lisää motivaatiota, ja yritän nyt palailla aktiivisempaan kirjottamiseen 

Sinten kommentti

Kaikilla on joskus sellaisia aikoja, ettei kirjoittaminen luista inspiraation puutteen vuoski. Silloin kannattaa ihan luvan kanssa pitää pieni tauko, jos se inspis vaikka palailisi itsestään. Väkisin vääntämällä ei kannata yrittää kirjoittaa, sillä se jos joku syö inspiraatiota entisestään! Anna inspiksen siis palata itsekseen, kyllä se sieltä vielä hiipii

Ihan totta puhut, olette edistyneet Helmin kanssa. Siitä kertoo myös toiseksi sijoittuminen Kultajouhen estekisoissa. Oot jaksanut olla jo pitkään Helmin hoitajana, päiväkirja on täynnä sun käsialaa. Ihan loistavaa, ihaltavaa aktiivisuutta

Virheetön tarina jälleen kerran! "sika hienosti" olisi periaatteessa yhdyssana, samoin kuin pikimusta, jääkylmä, tulikuuma jne. "Sika" on siis yhdyssanan vahvikeilmaus.

20,00v€