Hoitokurssi I -peruskurssi

[Deleted]

Tehtävä 1
Inga & Mratšnyi

Olin ilmottanu itteni Metsiksen hoitokurssille, jossa kerrattaisiin perusasioita hevosten hoitamisesta. Enhän mä ihan aloittelija hevosten kanssa ollu, mutta ei kertaus olisi koskaan pahitteeksi. Sinte oli kertonu mulle, et suorittaisin kurssin Mratšnyi nimisen hevosen kanssa. Tutummin tamma tunnettiin nimellä Martta ja se kuulemma piti majaansa pihattotallissa. Siispä mä suuntasin sinne, kunhan olin ekaks hakenu tamman hoitovälineet satulahuoneesta.

Järkytyin lievästi sanottuna, kun näin yltä päältä kuraisen hevosen seisomassa karsinassaan. Mä ehdin jo manata itselleni etten tulis ikinä saamaan tuota konia puhtaaksi. Huokaisin ja etsin harjapakista kumisuan. Sitten oli aika aloittaa operaatio, jonka mä aattelin kestävän ikuisuuden. Aloitin harjaamisen niskasta niin kuin tapana oli. Martta jatkoi samaa rauhallista linjaansa ja se vaan seistä tönötti paikallaan vilkuillen mua välillä. Lika oli sen verran kuivunut, että sitä sai raaputtaa kunnolla. Mun vedot oli pitkiä ja reippaita, käytin ihan kunnolla voimaa. Eniten kuraa oli Martan kyljillä ja mahan alla sekä jaloissa. Siispä mä keskityin jynssäämään niitä kohtia kumisualla. Samassa Martta käänsi korvansa taakse ja yritti näykätä. Säpsähdin, koska en ollut yhtään osannut odottaa tuota. Mä jatkoin harjaamista ja mietin, että mistä tuo kyseinen reaktio ois voinu johtua. Martta teki saman uudelleen ja tajusin sitten harjaavani tammaa liian kovin ottein. Rauhoituin ja hidastin tahtia, jonka jälkeen Martta oli taas oma rauhallinen itsensä.

Kun olin saanut kurat pois kumisualla, oli aika ottaa pölyharja esiin. Vetelin sillä tamman läpi rauhallisin, pitkin vedoin. Keskityin lähinnä selkään ja niihin kohtiin, missä varusteet ovat. Sitten olikin pehmeän harjan aika. Sillä harjaamiseen käytin enemmän aikaa ja harjasin Martan niin huolellisesti kuin osasin. Molemmat puolet oikein kiiltelivät puhtauttaan kun sain harjausoperaationi valmiiksi. Suin vielä vähäsen päätä pienellä, pehmeällä harjalla ja sitten totesin olevani täysin valmis. Kehuin Marttaa ja annoin sille kunnon rapsutukset, se oli oikein oiva valinta mun kurssihevoseksi.

Ilmeisesti pari lauhempaa päivää olivat sulattaneet mutaisen piehtarointipaikan ja Martta oli ottanut ilon irti! Sait esimerkillisesti tamman harjattua. Kärsivällisyys on valttia ja liian kova harjaaminen voi esimerkiksi nipistää, mikä aiheuttaa kipua hevosessa. Korjasit hyvin harjaamistekniikkaasi hevosystävällisemmäksi.
Hyväksytty suoritus t. Loci

[Deleted]

Tehtävä 2
Inga & Mratšnyi

"Taas oon täällä sun riesana", naurahdin katsellessani ruunikkoa tammaa karsinassaan. En tiiä kokiko tamma mut riesana vai ei, mut ainakin mä olin taas sen luona hoitokurssin tehtävän suorituksen merkeissä. Aiheena ois kavioiden puhdistus. Mä kaivoin kaviokoukun esiin ja asetuin Martan lavan kohdalle nostamaan etukaviota. Liu'utin mun kättä Martan jalkaa pitkin kunnes se nosti kavionsa. Kannattelin kaviota vasemmalla kädelläni ja puhdistin kavion oikeassa kädessä olevalla kaviokoukulla. Vetelin koukulla likapaakkuja pois kavion kannasta varpaaseen päin suuntautuvilla vedoilla. Kavio oli pian valmis ja toistin saman toiseen etukavioon. Kaikki meni oikein mallikkaasti. Kehuin Marttaa muutamalla taputuksella, sitten olikin takajalkojen aika.

Takajalkaa nostaessani Martta vetäisi jalkansa pois ja näytti vähäsen säikähtäneeltä.
"Sori, taisin taas olla liian hätäinen", huokaisin itselleni. Otin uudelleen rauhallisemmin. Liu'utin käteni kintereeseen saakka ja nostin kavion rauhallisesti polveni päälle. Aloin kaivaa kaviota puhtaaksi, samalla tavalla mitä etukavioita, eli vetäen kaviokoukulla likaa pois varoen sädettä. Se oli V:n muotoinen herkkä kohta hevosen kaviossa. Puhdistin kavion hyvin varovasti säteen ympäriltä, etten taas aiheuttaisi Martalle shokkia. Kun kavio oli puhdas, laskin sen alas. Toisen jalan nostin ja puhdistin samalla tavalla, tällä kertaa heti rauhallisin ottein. Martan kanssa mä sain ainakin oppia olemaan häsläämättä. Kun viimenenkin kavio oli puhdas, laskin senkin jalan alas ja kehuin taas mun urheaa kurssihevosta. Heitin koukun pakkiinsa ja jäin vähäks aikaa silittelemään Marttaa. 

Sehän sujui kuin tanssi! Hyvä että kiinnitit huomiota Martan reaktioon. Jos hevonen reagoi jotenkin erikoisesti, kannattaa tarkistaa ettei sitä satu mihinkään. Kavioita puhdistaessa kannattaa yleisestikin tarkistaa jalkojen kunto, ettei löydy haavaumia tai turvotuksia. Hyväksytty suoritus, ei muuta kun seuraavaan tehtävään! T. Sinte

[Deleted]

Ensimmäinen tehtävä, harjaus
Ada - Rhoshill Huckleberry

Ensimmäisen hoitokertani jälkeen olin saanut Sinteltä viestin jossa kysyttiin, olisinko halukas osallistumaan hoitokurssille. Totta kai olin, oppisimpahan paremmin tallin tavoillekin! Ensin olin kyllä huolestunut siitä, olinko hoitanut Halin jotenkin huonosti kun minut tälläiselle värvättiin. Kysyessäni asiaa sain kuitenkin tietää, ettei kutsu liittynyt millään tapaa ensimmäiseen tapaamiseemme Halin kanssa - huh!
Saapuessani Metsikseen ensimmäistä kurssikertaa varten ryntäsin ensimmäisenä katsomaan kurssihevoseni. Minulle oli annettu Leevi, jonka oikeastaan muistinkin nettisivuilta kirkkaasti kauniin värityksen ansiosta. Löysin ruunan melko helposti karsinastaan. Se oli selvästikin ollut hetki sitten tarhassa, sillä sen karva oli nyt kokonaan loskaisen turpeen seassa.

Hain Leevin oranssin pakin ja palasin karsinalle. Sidoin narun kiinni vetosolmulla ja palasin sitten etsimään oikeaa harjaa. Koska ruunassa oli niin paljon likaa, päätin ottaa esille kumisuan ja aloittaa hierovan kierroksen kaulalta. Lika irtosi hyvin, kun käytin hiukan pyörivää liikettä. Leevi näytti nauttivan täysin siemauksin, sillä sen alahuuli lörpötti hassusti ja välillä poika koetti rapsuttaa minua takaisin. Kumisuan jälkeen nappasin käsittelyyni pölyharjan. Voimakkain vedoin harjasin äsken irronneet karvat ja mudan pois, mutta Leevi ei selvästikään ollut enää niin tyytyväinen. Se koetti näykkäistä minua hihansuusta.
- Leevi! komensin, kun herraa alkoi selvästi potuttaa. Se olisi näköjään halunnut hierovan harjauksen jatkuvan ikuisesti. Käskyn jälkeen jatkoin harjausta normaalisti, eikä raskaasti huokaileva ruuna yrittänyt enää mitään.

Tarttuessani pehmeään harjaan ei likaa juuri enää ollut. Harjasin siis pitkin vedoin vähän rennommin, samalla tarkistaen ettei jalkoihinkaan ollut jäänyt likaa. Lopuksi otin vielä pienempikokoisen pääharjan, ja harjasin pään varovasti. Leevi pöykki minua lempeästi päälläänsä, mutta kielsin kuitenkin touhun ennen kuin appaloosa alkaisi tönimään vähän turhankin kovaa. Saadessani pään puhtaaksi aloin selvitellä ruunan mustahkoja jouhia. Ne eivät onnekseni olleet kovinkaan takussa tai mudassa, joten tähän kului todella vähän aikaa. Nappasin pehmeän harjan ja kävin vielä harjaksen sillä läpi. Lopuksi taputin Leevia kiitokseksi ja lähdin metsästämään Sinteä tarkistamaan työni jälkeä.

Hyvä että vedät Leeville selkeät rajat. Hevoselle pitää tehdä selväksi, että ei voi pelleillä miten sattuu, ja että ihminen on aina pomo. Ensimmäinen tehtävä sujui teiltä hyvin, jatka samaan malliin! Hyväksytty suoritus, voit siirtyä suorittamaan seuraavaa tehtävää T. Sinte

[Heidi]

Tehtävä 1, harjaus

Heidi - Me Skarabee "Bella"


Tässä yksi päivä huomasin tallin ilmoitustalululla ilmoituksen hoitokurssista. No tottakai päätin osallistua ja rustasin kurssihevoseksi hoitsuni Bellan. Mutta asiaan...

Haen Bellan harjasangon hyllyköstä, jossa se yleensä sijaitsee. Tuon sen sopivan välimatkan päähän Bellasta, joka on tallikäytävällä sidottuna molemmin puolin. Katson harjoja, ei, niillä ei ole sopivaa harjata hevosta, sillä ne ovat yltäpäältä karvoissa ja roskissa. Päätän siis ensin mennä ulos putsaamaan ne. Koputtelen harjoja ulkopuomiin ja muihin koviin paikkoihin ja saan karvan ja muut pölyt nousemaan harjaksien yläpintaan. Noukin ne siitä ja vien lopuksi suuren karvatukon pois. Palaan Bellan luo talliin. Otan sangosta ensimmäisen harjan. Se on ehdottomasti kumisuka, sillä Bella on kurassa.

Aloitan kumisualla pyörivän liikkeen Bellan niskan ja kaulan seudulta. Karvaa ja kuraa irtoaa mukavasti. Jatkan sillä harjausta hevosta pitkin takaosaa kohden. Kun olen harjannut kumisualla Bellan karvan läpi molemmilta puolilta huomaan, että kuraa on jo lähtenyt hyvin paljon, jee! Bella näyttää myös tykkäävän sen hoidosta. Seuraavaksi käteeni osuu karkeapiikkinen harja eli pölyharja. Harjaan sillä Bellan karvan läpi kummaltakin puolelta. Käytän ehdottomasti pitkiä ja selkeitä vetoja ja harjaan karvan suuntaisesti, niinkuin aina muulloin, paitsi kumisuan kanssa. Harjaan myös jalat huolellisesti, vaikkakin herkästi ja käytän paikkoihin, joihin on vielä jäänyt kuraa, toista karkeaa harjaa.

Sitten otan harjasangosta pehmeän harjan. Harjaan koko hevosen vielä sillä ja puhdistan harjaa muutamien vetojen jälkeen aina piikkisukaan. Kun hevosen kroppa ja jalat on harjattu siirryn sen päähän. Otan käteeni pienen puikulaisen pääharjan. Se on pehmeä, joten sillä voi harjata hevosen pään hellävaraisesti. Varon erityisesti silmän aluetta, sillä nehän ovat tiedetysti herkät.

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisenpänä aloitan aukaisemaan harjan ja hännän takkuja. Auon niitä ihan vain sormin ja käytän pienenä apuvälineenäni häntäharjaa. Siitä Bella ei kuitenkaan liiemmin innostu vaan heilauttaa päätään ja koitaa näykätä minua. Näykkäys osuu minua onneksi vain paidan helmaan. Bella jatkaa edelleenkin luimistelua ja pään heiluttelua. Otan kiinni molemmin puolin menevistä naruista ja nykäisen niistä alaspäin. "Nyt lopetat ton venkuilun, ei tää kauaa kestä!"

Pidän naruista lujasti kiinni niin kauan, että Bella ei näytä enää luimistelevan. Arvelen pienen kiukkukohtauksen johtuvan siitä, että Bella tunsi pientä ikävää tunneta harjan juuressa. Sitten jatkan harjan ja hännän aukaisua. Bella näyttää hyvin viattomalta, mutta tarkkailen sitä silti. Lopuksi harjaan harjan ja hännän kiiltäväksi pehmeällä harjalla ja kiittelen Bellaa. Se lipaisee minua hellästi. Menen etsimään Sinten arvioimaan lopputulostani!

Anteeksi kun tähän vastaamiseen on vierähtänyt niin paljon aikaa Kirjoitan nyt kuitenkin kommentin että pääset jatkamaan hoitokurssin suoritusta! Hienosti selvisitte ensimmäisestä tehtävästä! Jos poni luimii tai vaikuttaa hermostuneelta harjauksen tai muun hoidon aikana, kannattaa varmistaa ettei sitä satu mihinkään tai ettei sillä ole esimerkiksi haavaa tai muuta vammaa joka aiheuttaisi epämiellyttävää tunnetta. Hyväksytty suoritus, voit jatkaa seuraavaan tehtävään Tästä saat yhden tarinamerkinnän. t. Sinte

[Deleted]

Toinen tehtävä, kavioiden putsaus
Ada - Rhoshill Huckleberry

Saavuin Metsikseen suorittamaan hoitokurssin kakkoskertaa. Tällä kertaa tehtävänä oli putsata hevoselta kaviot, joten suuntasin Leevin karsinalle kaviokoukun kanssa. Aloitin oikeasta etujalasta, joten liu'utin kättäni hevosen polven kohdalta alaspäin kavioon asti, mutta ruuna ei ollutkaan asiasta kanssasi samaa mieltä. Se kääntyi koskettamaan turvallansa selkääni, ja alkoi hamuta takkiani.
- Nosta! komensin ja aloin nojata jalkaan kevyesti, jolloin Leevi päätti olla kiltti ja nostaa etukavion puhdistettavaksi. Epäilin tämän ongelman johtuneen ihan vain siitä, ettei Leeviä olisi nyt huvittanut antaa putsata kavioitaan. Kun sain putsattua kavion, laskin sen alas ja taputin Leeviä lavalle.

Seuraavaksi siirryin takakavion luo, ja pistin käteni kintereen kohdalta alaspäin kavion kohdalle. Nyt Leevi nosti jalkansa näppärästi, joten siirryin vähän eteenpäin, laskien kavion polveni päälle. Sen jälkeen aloin putsata kaviosta turvetta ja muuta likaa pois: välttelin kavion keskellä olevaa sädettä, herkempää aluetta. Muuten otin melko vapaasti turpeen pois reunoja myötäillen. Lopuksi harjasin loput liat pois kaviokoukun päässä olevalla harjalla.
Taputin taas ruunaa kiitokseksi ja putsasin toisen puolen kaviot samalla tavalla. Sen jälkeen otin Leeviltä päitset pois ja rapsuttelin herraa hetken, kunnes Sinte saapuikin paikalle katsomaan työni tulosta.


Hienosti suoritettu tehtävä! Teillä ei tainnut olla mitään ongelmia kavioiden putsauksessa Onneksi rohkenit napakasti vaatia Leeviä nostamaan kavion. Hyväksytty suoritus, voit siirtyä seuraavaan tehtävään! Terkuin Sinte

[Nanna]

Nanna & Hurmos - Tehtävä 1

On ollut sateinen päivä, kun saavun alkuillasta tallille. Ajatuksena on vain hoitaa Hurmosta ja samalla hemmotella herra aivan pyörryksiin. Tallityöntekijät olivat ehtineet ottamaan hevoset jo sisälle tallille päästyäni, joten hain harjapakin varustehuoneesta. Kun pääsin Hurmoksen karsinalle, järkytyin kuinka likainen se oli! Tietenkin oli kelvannut tarhan mutaisin kohta pötköttelyyn ja piehtarointiin. Ei muutakuin harjat esille ja oria puunaamaan. Aloitan kuuraamisen vähän kovemmalla harjalla pitkin vedoin karvan myötäisesti, jotta saan kuivat muta- ja savimöykyt irti karvasta. Ponski oli aivan yltäpäältä kurassa, korvien takaa aina takajalkojen vuohisiin saakka. Kun olin saanut pahimmat möykyt irti harjattua, vaihdan harjan kumisukaan. Pyörittelen sukaa ympäri hevosta myötäpäivään kevyesti painaen, varoen korvia ja jalkoja. Hurmos yritti myös näykkiä, kun harjasin lapojen takaa. Toruin käytöstä ja tunnustelin lavan seutua, jossa huomasin pientä kireyttä. Painelin kevyesti sormin aluetta, josta Hurmos ei pitänyt lainkaan. Harjasin lavan alueelta kevyemmin seuraten koko ajan orin ilmeitä. Jalat olivat onneksi suhteellisen puhtaat, kovemmalla harjalla sai kainalosta polveen saakka putsattua pehmein vedoin ylhäältä alaspäöin, mutta polvesta vuohiseen rapsuttelin sormin pahimmat kököt pois. 
Pölyharjalla harjaan pölyt ja irtokarvan pois karvan myötäisesti sekä harjaan myös jalat huolellisesti ylhäältä alas. Käyn myös kainalot ja sisäreidet pölyharjalla läpi, ettei jäisi likaa hiertämään. 

Seuraavaksi alan selvittämään Hurmoksen harjaa, joka on aivan mutapaakuissa ja takussa. Sormin hieron mutapaakkuja pienemmiksi ja käytän tässä apuna myös kovempaa harjaa, jotta saan irtoavaa hiekkaa ja muuta roskaa paremmin pois. Kun pahimmat on pois, kampaan harjan läpi. Sama toimenpide myös hännälle, ostatukasta pyörittelen paakut irti ja selvitän pahimmat takut sormin ja kampaan siistiksi. Viimeisenä silauksena harjaan pään sekä korvien ympärykset pääharjalla, joka on pehmeä ja tarpeeksi pieni herkän miehen hipiälle. Hurmos ei pidä juurikaan korviin koskemisesta, joten hivuttaen piti pienillä kevyillä liikkeillä niinsanotusti rapsutella korvien takaa, jotta ori ei ottaisi hernettä nenään. 
Ennen kotiin lähtöä jätin orille ruokakupin viereen odottamaan pari porkkanaa, jotka iltaruokien jakaja voi heittää iltaruokien yhteydessä kaukaloon ja kävin kertomassa Sintelle Hurmoksen lavan aristamisesta.

Hmmm, onpa hienoa että huomasit Hurmoksen aristavan lapaansa! Epäilen että kyseessä on vain jokin lihasjumi, mikä voisi korjaantua vaikkapa venyttelyllä tai ilman satulaa ratsastamalla. Tietysti voin varata eläinlääkäriajan, jotta voidaan tarkistaa mistä kipu johtuu. Hienosti suoritettu tehtävä, voit siirtyä seuraavaan tästä myös tarinamerkintä. terkuin Sinte

[aria]

Tehtävä 1 - harjaus
Aria & Ruu

Voihkaisin mielessäni kun hain tarhasta kuivuneen kuran peitossa olevan Ruun. Ei auttaisi muu kuin alkaa harjaamaan oikein pidemmän kaavan kautta. Talutin ponin hoitopuomille ja lähdin hakemaan harjapakkia.

Valitsin käteeni ensimmäisenä kumisuan, ja asetuin Ruun vasemmalle puolellle. Vein suan ylös kaulalle ja aloin pyörittelemään sitä voimakkain liikkein. Käsihän siinä meinasi väsyä, mutta kuiva rapa irtosi hyvin. Saatuani vasemman puolen valmiiksi siirryin oikealle ja jatkoin pyörittelyä. Koska Ruun karva oli kumisuan jäljiltä pölyn peitossa, pyyhkäisin ponin vielä läpi pölyharjalla.

Seuraavaksi tartuin karkeaan harjaan. Vielä olisi saatava karvaan jäänyt, kuivuneen mudan alta paljastunut kosteampi muta pois. Aloitin jälleen vasemmalta puolelta ylhäältä, ja jouduin nojaamaan harjaan oikein olan takaa jotta kaikki lika varmasti irtoaisi. Ruu tuntui nauttivan käsittelystä. Ravistelin käsiäni välissä ja harjasin ponin loppuun karkealla harjalla.

Lopuksi otin toiseen käteeni pehmeän harjan ja toiseen piikkisuan. Vedin välillä harjaa piikkisukaa vasten, jotta siihen jäänyt lika irtoaisi. Kun siirryin harjaamaan vatsaa ja kainaloita. Yhtäkkiä tunsin näykkäisyn käsivarressani. "Ruu, mitä sä hommaat?" irvistin ja hieroin kättäni. Onneksi poni ei ollut käyttänyt kovinkaan paljon voimaa ilkityössään. Koska Ruu oli Ruu ja se ei varmasti näykkäisi ilman syytä, aloin tutkimaan äsken harjaamaani kohtaa tarkemmin. Syy taisi löytyäkin: satulavyön kohdalla oli pieni hiertymä. Olin varmaan vahingossa harjannut hiertymän kohdalta. Kävin Sinten puheilla ja sain voidetta, jota levittää hiertymään.

Harjasin vielä pään pienellä pehmeällä harjalla ja selvittelin hännän ja harjan sormin. Päätin vielä harjata nekin pehmeällä harjalla. Viimeistelin Ruun vielä kertaalleen pölyharjalla, ja vihdoinkin urakka oli valmis. Tosin minun tuurillani poni menisi pyörimään ensimmäiseen rapakkoon heti, kun silmä välttäisi.

Voi ei, pitääpä tarkkailla hiertymää! Täytyykin olla tarkkana, että satulavyö on riittävän napakka ja oikeassa kohdassa, jotta se ei pääse hiertämään enempää. Hyviä huomioita ja moitteettomasti suoritettu tehtävä Voit siirtyä seuraavaan tehtävään! Tästä saat myös tarinamerkinnän. Terkuin Sinte

[aria]

Tehtävä 2 - kavioiden puhdistus
Aria & Ruu

Otin kaviokoukun harjapakista ja menin seisomaan Ruun lavan kohdalle. Liu'utin kättäni pitkin Ruun etujalkaa, jotta se nostaisi sen. Poni hamusi selkääni turvallaan eikä meinannut pysyä paikoillaan. "Nosta", komensin ja pidin tiukasti jalasta kiinni. Tällä kertaa Ruu heilautti jalan ylös reippaasti. Vedin koukulla aina kannasta kärkeä kohti varoen samalla sädettä. Säde on hevosen kavion keskellä sijaitseva, kolmiomainen kohta, joka on kimmoisa ja joustava. Harjasin säteen kaviokoukun päässä olevalla pienellä harjalla, ja laskin ensimmäisen jalan maahan.

Etenin järjestyksessä vasen etujalka, vasen takajalka, oikea etujalka ja oikea takajalka. Siirryin seuraavaksi siis vasemman takajalan luokse. Pyysin Ruuta nostamaan jalan kuten äskenkin ja tuin kädelläni sekä polvellani kaviota ja jalkaa. Lattialle putoili mutalaattoja ja korrenpätkiä, kun vedin koukulla pitkin kavion pohjaa. Vaihdoin puolta ja kun nostin oikeanpuoleisen etujalan, huomasin että kavion ja kengän väliin oli kiilautunut pieni kivi. Koetin irrottaa sen varovasti kaviokoukulla, ja yllätyksekseni kivi napsahtikin melkein heti irti - tämä ongelma ratkesikin helposti. Tarkistin vielä, ettei kivi ollut tehnyt mitään vahinkoa kavioon. Taputin Ruuta kevyesti kaulalle ja siirryin viimeisen kavion pariin. Pian sekin oli putsattu, ja poistuin karsinasta harjapakin kera.

Hyvin suoritettu! Sädettä pitää muistaa varoa, sillä siinä on tuntoaisti, toisin kuin kovassa kaviossa. Säde toimii ikään kuin iskunvaimentimena hevosen liikkeissä Voit siirtyä seuraavaan tehtävään! Tekstin pituus ei aivan riittänyt tarinamerkintään (täytyy olla 200 sanaa, tässä oli 176). Terkuin Sinte

[aria]

Tehtävä 3 - riimun laitto ja talutus
Aria & Ruu

Otin karsinan ulkopuolella olevasta koukusta Ruun riimun ja riimunnarun. Pujahdin ponin karsinaan, ja se työnsi melkein heti turpansa kiinni olkapäähäni, kuten sillä oli tapana. "Mennään ulos", nauroin ja työnsin päätä lempeästi hieman sivummalle. Asetuin seisomaan Ruun vasemmalle puolelle ja kiersin oikean käteni ponin pään toiselle puolelle. Sitten tartuin poskihihnoihin sekä oikealla että vasemmalla kädellä, ja pujotin turpahihnan Ruun turvan läpi. Nostin niskahihnan korvien yli ja varmistin, ettei otsatukkaa ollut jäänyt epäsuotuisaan asentoon. Lopuksi kiinnitin leukahihnan.

Napsautin narun kiinni oikeaan rinkulaan ja lähdin taluttamaan Ruuta ulos karsinasta. Tai siis, minä yritin taluttaa ja Ruu jäi karsinaan. Se kurkotti päätään minua kohti ja kuolasi ties kuinka monennetta kertaa paitani olkapään märäksi. Maiskautin ja vedin hieman riimunnarusta. Ruu ei edelleenkään halunnut lähteä mihinkään vaan tuijotti minua vain ikäänkuin sanoakseen "ei huvita". "Äläpä nyt temppuile", huokaisin ja menin Ruun viereen rapsuttamaan sen korvia. Samalla salakavalasti lähdin etenemään, ja kuin taikaiskusta Ruu kulki vierellä aivan nätisti. "Siis voiko olla totta, että poni lähtee mukaan vasta kun sille antaa huomiota?" puuskahdin tallissa hääräävälle Locille joka vain nauroi vastaukseksi.

No, eipä siinä mitään - tärkeintä, että Ruu suostui tulemaan. Nyt se kulki lauhkeana kuin lammas, ja talutin sen tarhoille. Avasin portin toisella kädellä, vein Ruun sisälle tarhaan ja palasin takaisin sulkien portin mennessäni.

Moitteettomasti suoritettu tehtävä! Hevosen täytyy kuunnella ihmistä. Hyvä että sait Ruun liikkeelle karsinasta sopuisasti, eikä tarvinnut alkaa tappelemaan. Joskus jos hevonen ei liikahdakaan, sitä voi kevyesti napauttaa vaikka riimunnarulla muistutuksena. Voit siirtyä seuraavaan tehtävään! t. Sinte

[Iina]

Ensimmäinen tehtävä, Iina & Sintti

"Ei mitään hätää, se on kyllä maailman ystävällisin tamma", tallin omistaja (Sintekö se nyt oli?) lohdutti mua kun pidin kumisukaa vapisevassa kädessäni. Pakko kyllä sanoa, että en oikein ymmärrä mikä mua tässä niin hirveästi jännitti. Sintti seisoi sidottuna paikoillaan ja tutki mua lempeillä, tummilla silmillään. Varovasti astuin tamman lähelle ja hetken odotin sen tekevän jotain, mutta ei, kärpäskimo vain käänteli korviaan mun suuntaan ja odotti. Lopulta uskaltauduin tamman lähelle ja aloitin harjaamaan kumisualla, pyörivin liikkein. Sintti seisoi paikallaan syvään huokaillen - se taisi olla aika kyllästynyt, kun olin näin pirun hidas. Mutta tutkiessani tammaa lähemmin, se näytti ehkä jopa vähän nauttivan, erityisesti kun lopulta uskalsin harjata vähän kovemminkin ottein. Ja olinkohan huomaavinani pettymystä tamman silmissä, kun otin esiin pehmeän harjan ja harjasin sillä pitkin vedoin loput pölyt pois? Sintin pää näytti puhtaalta, luojan kiitos, sillä en varmasti olisi uskaltanut sitä harjata.

Menin takaisin Sintin karsinaan tekemään hieman lähempää tuttavuutta, sillä muut kurssilaiset harjailivat vielä hevosia. Näin tamman ryntäillä paarman, mutta kun yritin huitaista sen tiehensä pureskelemasta hevosen ihoa, Sintti kiskaisikin päätään taakse ja näykkäisi mua. Tutkin ihan paniikissa, että vuotaako mun kädestä verta, mutta ei siinä näkynyt edes mitään jälkeä. Sintti katsoi mua taas viattomasti, ja kun muistin vielä Sinten sanat, rupesin miettimään mitä oli tapahtunut. Mulla meni hetki hoksata, että se oli varmaan yrittänyt sitä samaa paarmaa hätistellä, mutta kun sen tajusin, huokaisin helpotuksesta. Ehkä Sintti oliskin ihan kiva kurssiheppa ja sietäis mua, vaikka en olekaan mikään hevoskuiskaaja.

(En nyt tiedä kuinka lyhyt ja tiivis tarina tää on, mutta virkkeitä on vaan 15

Hevoset yleensä nauttivat kumisualla rapsuttelusta, ja sualla hierominen hyvää myös vilkastuttamalla hevosen pintaverenkiertoa. Kesäaikaan paarmat ja ampparit kyllä jaksavat kiusata hevosia. Onneksi suhun ei sattunut vaikka Sintti vähän näykkäisikin, vaikutti siltä että se oli täysi vahinko! Hyvin suoritettu ensimmäinen tehtävä, voit siirtyä seuraavaan tehtävään! terkuin Sinte

Tarinamerkinnän saa, jos tekstissä on vähintään 200 sanaa. Sanat voi laskea sanalaskurilla jonne teksti kopioidaan ja se näyttää sanojen kokonaismäärän Jos tuntisuoritus jää alle 200 sanan, saa vain tuntimerkinnän. Tässä oli yli 200 sanaa, eli lisään kaappiisi myös tarinamerkinnän!


ps... jaan kaikki hoitokurssin merkinnät sun kaappiin sitten samalla kerralla kun oot suorittanut kurssin kaikki tehtävät! Lisäsin sulle kuitenkin nyt tarinamerkinnän ja lisää hoitoaikaa, kun suoritit tämän tehtävän.

[laura]

Tehtävä 1 - Harjaus 

Olin ilmoittautunut Metriksen hoitokurssille - halusin nimittäin saada palautetta hevostenkäsittely taidoistani. Olinhan hevosten kanssa ollut tekemisissä jo useita vuosia, mutta vuosien saatossa tietyt asiat rutinisoituvat. Aina kuitenkin tulee uusia ohjeita ja asioita, joten on hyvä kerrata kaikki alusta alkaen.

Muutaman päivän vesisateen vuoksi, oli Jätkä selkeästi löytänyt koko tarhansa mutaisimman kohdan. Loimea ruunalla ei ollut lauhojen säiden vuoksi ollut päällään. Ruuna katseli minua silmät kirkkaina tarhan perimmäisestä nurkasta, mutakuorrutus yllään. Huokaisin ja lähdin hakemaan Jätkää tarhasta, riimu ja naru kädessäni roikkuen.

Saatuani Jätkän seisomaan karsinalle, nappasin paikalle tuomastani harjapakista ensimmäiseksi kumisuan. Aloin pyörivin liikkein irrottamaan kuivunutta likaa ruunan karvasta. Jätkä näytti selkeästi nauttivan harjauksesta - varsinkin kaulaa harjatessa, ruuna venytti kaulaansa ja nosti ylähuultaan kohti taivasta. Selän ja lautasten harjaaminen oli myös helppoa - mutta kyljet olivat Jätkälle selkeästi heikommat paikat. Ruuna veti korvansa luimuun ja yritti näykkäistä minua - siinä kuitenkaan onnistumatta. Tämän reaktion vuoksi harjailin Jätkän kyljet hellemmin - vain irrottaen suurimman lian irti niin, että saisin loput harjattua pehmeällä harjalla.

Kun kura oli irroitettu kumisualla - nappasin pakista kovan harjan, jolla harjailin koko hevosen läpi, jotta suurimmat osat irtokurasta lähtisivät. Mahan alustan ja kyljet harjasin rennommalla kädellä. Jalat harjasin pikaisesti kovemmalla harjalla läpi, jotta sain isoimmat kuraklöntit irti. Seuraavaksi harjasin ruunan läpi - päästä jalkoihin - ensin pehmeällä harjalla - jolloin viimeisetkin kurat lähtivät irti. Lopuksi vielä hevonen niskasta hännäntyveen läpi pölyharjalla, jotta suurimmat pölyt lähtisivät.

Kun Jätkä oli täysin harjattu - siirryin vielä sen tuuheiden jouhien selvittelyyn. Selvittelyn hoisin käsin, sillä koin sen helpoimmaksi - eikä se repinyt ruunan jouhia samalla tavalla kuin jollain harjalla harjaaminen. Lopuksi ruuna sai vielä pitkät rapsutteli hetket kaulan alueelta - jolloin Jätkä venytteli jälleen itseään eteen, painaen itseään vasten kättäni.