Hoitokurssi I -peruskurssi

[Julia]

Tehtävä 2.
Julia - Janni

---

Musta shetlanninponitamma seisoskeli karsinassaan hieman nuokkuen. "Voi pieni, väsyttääkö sinua?" kysyin Jannilta. Korvat lerpattaen sivulle Janni ilmeisesti torkkui päiväuniaan. Poni aukaisi silmänsä, ja katseli hämmästyneenä minua. "Taasko tuo on täällä?" tuntui se ajattelevan. "Olepas sen verran hereillä että saan kaviosi putsattua!" sanoin, ja otin kaviokoukun Jannin harjasankosta. Se oli väriltään söpön limenvihreä. Menin ponin karsinaan, ja otin riimunnarun jolla kiinnitin Jannin, ettei pieni häjyläinen pääsisi tutustumaan kauravarastoihin. Päätin aloittaa kavioiden puhdistamisen oikeasta etusesta. Liu'utin kättäni pientä jalkaa pitkin vuohisen kohdille, ja poni nosti pienen kavionsa. Muistin, että kannattaa puhdistaa kannasta "kärkeen" päin. Näin toimin, ja lika irtosi ihan mukavasti. Janni säpsähti kun vhaingossa sohaisin sen sädettä koukulla. "Anteeksi pikkuinen, en tarkoittanut! Se on sinun herkin kohtasi kaviossa, olisihan minun pitänyt huomata varoa sitä", pahoittelin. Janni tuntui kovastikin loukkaantuvan asiasta, ja mökötti paksu etutukka silmillään korvat luimussa. Jatkoin muidenkin kavioiden puhdistusta samalla kaavalla, tietenkin ilman säteen sohimista. Viimeisen kavion kohdalla huomasin, että kenkä oli melkein irti. Laskin kavion takaisin maahan, ja lähdin hakemaan Sinteä. Hänet löydettyäni kerroin ongelmastani, ja Sinte tuli mukanani Jannin karsinalle tarkistamaan tilannetta. "No alkaa olla jo pikkuhiljaa aika uusia tallin hevosten kengät, niin koitan varailla aikaa huomiselle. Jätetään Janni karsinaansa, ettei satu enempää vahinkoa laitumella", Sinte päätti. Nyökkäsin päätökselle, ja jäin vielä vähäksi aikaa rapsuttelemaan ponitammaa.

    
Hyvä - sait nostettua kaviot hyvin. Säde on tosiaan kavion herkin kohta, joten sitä täytyy varoa. Kenkiä irtoaa myös aina silloin tällöin, mutta hyvä että hait Sinten paikalle! Vastasit kysymyksiin hyvin, joten hyväksytty suoritus, voit jatkaa seuraavaan 
t. Afrodite, ratsastuksenopettaja

[Rosa]

Tehtävä 1 – Rosan & Bella 

Bella odotti jo karsinassaan, kun tulin harjaamaan sitä. Se hörähti ja työnsi päänsä taskuuni herkkujen toivossa. Hymyilin ja kaivoin taskustani omenanpuolikkaan, jonka se hotkaisi innokkaasti, ihan kun ei olisi koskaan ruokaa nähnytkään. Rapsutin sen kullanruskeaa, vaikkakin tällä hetkellä pikemminkin mudanruskeaa karvaa ja astuin karsinaan. Tamma oli selvästi kierinyt mudassa ja ottanut sadekelistä kaiken irti. Huokaisin, ja nappasin kulahtaneenmustan kumisuan käteeni. Pitäisikin ostaa uusi, mietin. Aloin pyöritellä kumisukaa vahvoin ottein pitkin paksua kurapanssaria. Kun pääsin mahan alueelle, Bella paljasti hampaansa ja yritti näykkäistä minua. Ehdin väistämään, ja kuulin kuinka hampaiden louskuttelu halkoi ilmaa. Tarkistin, ettei mahan alueella ollut haavaumia – ei ainakaan mitään vakavaa. Huokaisin helpotuksesta ja mietin, mistä tällainen käytös voisi johtua. Koitin uudelleen, tällä kertaa hieman hellemmin. Tämä tuntui toimivan, sillä Bella ei reagoinut siihen enää samalla tavalla. Rapsutin tamman kaulaa ja kumarruin vaihtaakseni puolta. Toinen kylki tuntui olevan vain entistä kuraisempi, jos se edes tässä tilanteessa olisi mahdollista.

Kun olin saanut koko ponin käsiteltyä kumisualla, vaihdoin pölyharjaan, jolla harjasin kumisuan irrottaman kuran ja pölyn. Vedin sillä pitkiä, vahvoja vetoja kaulasta aina lautasen päälle asti. Tamma nautti hoitotilanteesta, sen silmät olivat puoliksi kiinni ja alahuuli roikkui. Pölyharjan jälkeen harjasin ponin läpi karkealla harjalla, jotta kaikki lika varmasti irtoaisi. Nappasin pakista keltaisen pehmeän harjan ja toiseen käteeni piikkisuan. Sillä aloittaisin varsinaisen harjauksen. Astuin takaisin karsinaan ja aloin vetää rauhallisia, mutta tarpeeksi voimakkaita vetoja tamman karvan suuntaisesti. Aina välillä pyyhkäisin harjaa piikkisukaan puhdistaakseni sen. Harjasin ponin molemmat puolet huolellisesti, kunnes olin valmis siirtymään päähän. Harjasin varovasti etenkin silmien ja sierainten kohdalta. Bella seisoi tyynen rauhallisesti, kun nypin sen harjasta piikkipalleroita, eikä ollut moksiskaan häntänsä selvittämisestä. Ennen kuin lähdin, annoin Bellalle pari hevosnamia ja pyysin Sinten karsinan eteen analysoimaan työni tulosta.

Hyvä, että huomasit, miksi Bella yritti näykkäistä. Harjatessa pitää myös vähän kuullostella hevosta, sillä jotkut eivät tykkää yhtään jos painaa liikaa - toiset taas eivät siedä kevyttä hipsutusta. Hienoa myös, että tarkistit mahan haavojen varalta! Ensimmäinen tehtävä suoritettu, voit siirtyä suorittamaan seuraavaa.
t. Afrodite, ratsastuksenopettaja

[Joanna]

Tehtävä 3 - Joanna & Sela

Katselin Selaa sen karsinan ulkopuolelta huomaamattomasti samalla kun tamma söi viimeisiä kaurojaan. Kohta lähtisin viemään Selaa laitumelle pitämään taas hauskaa muiden tammojen kanssa. Sillä oli ollut tänään kohtalaisen kevyt päivä, vain yksi ratsastustunti maastossa. Kun Sela oli syönyt pujahdin tamman karsinaan ruskea riimu käsissäni. Tamma katsoi minua uteliaasti ja taputtelin tammaa hetken kaulalle ennen kuin rupesin laittamaan sille riimua päähän. Riimu oli kuitenkin onnistunut menemään ihan kierteelle ja outoon mykkyrään, joten minulla kesti hetki saada riimu oikein päin ja selväksi. Sela kuitenkin seisoi rauhallisesti vieressäni odottaen nätisti riimun laittamista. Pujotin koko riimun ensin tamman turvan läpi ja sitten sujautin varovaisesti riimun niskaosan tamman korvien taakse. Sen jälkeen laitoin vielä riimun lukon kiinni tamman leuan alitse.

Luulin nähneeni narun Selan karsinan ovessa roikkumassa, mutta se ei näköjään enää ollutkaan siinä kun katsoin uudestaan. Jätin tamman siis vielä hetkeksi karsinaansa odottamaan laitumelle pääsyä ja lähdin metsästämään tallista uutta riimunnarua. Lopulta löysin narun ja palasin tamman karsinalle. Sela oli kuitenkin ilmeisesti kyllästynyt odottelemaan, joten se oli hyvin levoton ja ei pysynyt hetkeäkään kokonaan paikallaan. Menin tamman karsinaan ja rauhoittelin sitä parhaani mukaan. Kun tamma oli hieman rentoutunut kiinnitin riimunnarun lukon riimuun kiinni ja siirryin taluttamaan tammaa sen vasemmalle puolelle. Avasin oven ja työnsin sen kokonaan auki ennen kuin talutin Selan ulos karsinasta. Tamma oli vieläkin hieman varuillaan, joten kun Majuri työnsi päänsä ulos karsinasta aivan Selan viereen se luimisti korvansa ja alkoi huitoa villisti hännällään. Majuri ei kuitenkaan reagoinut siihen mitenkään ja tilanne meni yhtä nopeasti ohi kuin se oli syntynytkin.

Sela oli steppaillut koko matkan tallista laitumelle ja pari kertaa minun piti komentaa tammaa vähän enemmänkin ettei se olisi lähtenyt kovempaa. Kuitenkin avatessani laitumen portin sekä sulkiessani sen heti perässäni, Selasta tuli täysin tyyni kuin taikasauvan iskusta. Kehuin tammaa ja päästin sen vapaaksi nauttimaan lämpimästä kesäillasta. Sela ei kuitenkaan vaivautunut tällä kertaa laukkailemaan laidunta ympäri niin kuin yleensä vaan se jäi ihan portin tuntumaan syömään ruohoa.

Malttamaton Sela ei olisi jaksanut odotella yhtään enempää. Hallitsit kuitenkin hyvin tilanteen, vaikka hevosille meinasi tulla pieni kärhämä. Onneksi Majuri ei jaksanut välittää moisesta. Moitteeton suoritus, saat tästä tarinamerkinnän - voit jatkaa viimeiseen tehtävään! t. Sinte

[Julia]

Tehtävä 3
Julia - Velli

---

Oli hoitokurssin kolmannen osan aika. Seisoskelin Vellin karsinassa odotellen ohjeita. Kun alkuperäinen hoitokurssin koekaniinini oli lähtenyt ylläpitoon muualle, valitsin Vellin loppukurssiksi. "Noin, tehtävänne on laittaa hevoselle riimu päähän, ja taluttaa se tarhaan!" Sinte käski. Jokainen alkoi tekemään omaa suoritustaan. Otin Vellin riimun sen koukusta, ja aloin laittaa sitä sen päähän. Otin orin pään oikealle puolelleni ja otin poskihihnoista kiinni. Pujotin turpahihnan turvan ympärille ja tartuin niskahihnaan, jonka varovasti nostin korvien taake. Siistin harjan, ettei se olisi aivan sykkyrässä riimun alla, ja napsautin leukahihnan kiinni renkaaseensa. "Hieno poika, hirmu kiltisti olit", kehuin Velliä. Ori pörisi vastaukseksi. Lähdin hakemaan riimunnarua että saisin pojan tarhaansa. 

Menin karsinaan, ja kiinnitin riimunnarun turpahihnan alaosassa sijaitsevaan rinkulaan. Aukaisin oven, että pääsisin taluttamaan Vellin ulos. Ennen kuin edes karsinasta kerkesimme pois, hopeanruunikko hevonen jämähti paikoilleen, ja alkoi luimimaan. Häntäkin kävi ihan hyvään tahtiin. "Noo, mitä nyt?" ihmettelin. Huomasin oven olevan vähän turhan pienesti auki, joten avasin sitä enemmän. Sen seurauksena Velli lopetti luimimisen ja ärhentelyn ja suostui lähtemään kiltisti perääni. Talutin hevosta vasemmalta puolelta, ja ihan vain varmuudeksi pidin mahdollisimman läheltä riimua kiinni, koska hevonen oli vieras minulle, ja ruohotupsut saattoivat viedä oripojan pahoille teille. Riimunnarun loppu oli vasemassa kädessäni. Muistin että narua ei saa kieputtaa käden ympärille, koska jos hevonen säikähtää jotain ja lähtee "viemään" voi taluttajalle käydä kovinkin ikävästi. Menimme tarhan portille, irrotin riimunnarun riimusta ja annoin Vellin mennä rauhassa tarhaansa. 

Eihän Vellin kokoinen herrasmies edes yritä punkea liian kapeasta kulkureitistä! Jäisi vielä mahastaan kiinni Moitteeton suoritus, hyvä huomioi ettei riimua saa kietoa käden ympärille - äkkitilanteessa se voi silloin aiheuttaa palovammoja, hiertymiä ja jopa venähdyksiä. Voit siirtyä viimeisen tehtävän pariin! Lisäsin kaappiisi tarinamerkinnän. t. Sinte

[Silja]

Hoitokurssi-I peruskurssi
Silja - Helmi
Tehtävä 3 - riimun laitto ja talutus

Kolmantena kurssipäivänä vuorossa oli riimun laitto ja talutus. Helmi seisoskeli karsinassaan levollisena kun nappasin riimun ja narun sen karsinan oven edestä. Pujahdin ponin vierelle ja taputin tätä kaulalle. Päitsissä oli leuan alta menevä osa, joka kiinnitettiin klipsillä toisella puolella olevaan metallirenkaaseen. Niskan yläpuolelta pystyi säätämään riimun niskan ja leuan välisen osan pituutta. Helmillä tuo säätö oli aina toiseksi löysimmässä rei'ässä, enkä jäänyt sitä säätämään nytkään. Avasin vain leuan alta menevän klipsin ja pujotin riimun Helmin turvan ympärille. Onneksi Helmillä ei ollut tapana vastustella riimun laitossa, joten sain helposti nostettua niskan takaa menevän lenkin korvien taakse. Lopuksi vielä kiersin klipsin leuan ali ja kiinnitin sen poskella olevaan metallirenkaaseen.

Otin riimunarun käsivarrelleni ja kiinnitin sen leuan alla olevaan metallirenkaaseen. Otin pari askelta ulos karsinasta ja maiskutin Helmiä karsinasta ulos. Helmi lähti kiltisti perässäni, mutta yhtäkkiä kiskaisi itsensä takaisin karsinaan niin, että riimunaru oli luiskahtaa käsistäni. Poni luimisteli korviaan ja näytti närkästyneeltä.
- Helmi, mulkaisin ponia ensin vihaisesti, mutta huomasin, että karsinan ovi oli päässyt vierimään kiinni.
- Voi anteeks pikkunen, eikai se tullut päälle? kysäisin huolestuneena ja tönäisin oven kunnolla niin auki kuin sen sai. - Noniin, uus yritys.
Onneksi Helmi ei suhtautunut oveen sen erikoisemmin kuin yleensäkään, mutta päätin pyöräyttää Helmin karsinassa vielä kertaalleen, jotta oviaukoista ei vahingossakaan muodostuisi tammalle ongelmia.

Eihän sitä oven läpi voi kukaan tulla! Moitteeton suoritus, ilmeisesti tehtävän suorituksessa ei ollut sen kummempia ongelmia. Voit siirtyä seuraavaan tehtävään! t. Sinte

[Julia]

Tehtävä 4
Julia - Velli

---

Kävin viemässä Vellin laitumelle muiden laidunkavereidensa joukkoon. Oli viimeinen hoitokurssin tehtävä, joka oli karsinan siivoaminen. Tämä oli jo tuttua puuhaa minulle. Hain mukaani kottikärryt sekä talikon. Lapioa ja harjaa saattaisin tarvita, mutta ne voisin hakea myöhemmin jos tarvetta tulisi. 

"Onpas tämä likainen", mietin. Tuumasta toimeen siis. Entisellä tallilla missä kävin ennen muuttoa olin todennut hyväksi keko -tekniikan jos halusi hyvä jälkeä. Päätin sitä käyttäen puhdistaa Vellin karsinan. Kävin jokaikisen nurkan läpi, ja puhtaat kuivikkeet ravistelin kikkareiden seasta keskelle karsinaa, johon keko muodostuisi. Toinen talikollinen meni samalla kaavalla. Nostin kuivikkeita kasan, siirsin talikon keon päälle ja ravistelin talikkoa jotta puhtaat kuivikkeet tippuisi kekoon. Samalla tekniikalla kävin koko karsinan läpi. Juuri kun olin viimeistä talikollista ravistelemassa, päätti se talikon alaosa tippua pois paikaltaan. "Ei voi olla todellista, miten näin voi sattua", mietin. Laitoin alaosan paikoilleen, ja olin uudestaan alkamassa ravistelemaan kun se taas tipahti. Siinä vaiheessa päätin etsiä jonkun tallityöntekijän tai Sinten, ehkä hieman häpeissäni ja "häntä koipien välissä". "Sori paljon, tämä lähti irti.." sanoin pitkähiuksiselle punapäälle. "Ei se mitään, mepä kehitellään tälle jotain täällä niin käy vain hakemassa uusi talikko!" hän sanoi iloisesti. Kiittelin, ja lähdin hakemaan uutta talikkoa. Sain karsinan puhdistetuksi ja kävin kippaamassa kuorman lantalaan. Toin palatessani lisää kuivikkeita karsinaan, että Vellillä olisi mahdollisimman mukavat oltavat siellä. Vein kärryt takaisin mistä otinkin, ja menin karsinaan. Huomasin, että juomakuppi sekä ruokakuppi olivat aika epäilyttävän näköistä mönjää täynnä. Päätin puhdistaa ne tiskiharjan sekä sankon avulla. Hinkkasin kuppeja tiskiharjalla niin pitkään että ne puhdistuisivat. Olihan se pienen työn ja tuskan takana kun mönjä oli jo niin pinttynyt pintaan. Loppujen lopuksi sain puhdistettua kupitkin. Yleissilmäykseltä karsina näytti siistiltä ja olin tyytyväinen jälkeeni!

Voi ei! Metsiksellä on niin vanhoja talikoita, ettei ole ihmekään jos ne alkavat mennä rikki Hyvän, pitkän iän ne ovat eläneetkin! Hyväksytty suoritus, paljon onnea kurssin suorituksesta t. Sinte

[Minja]

Tehtävä 3 - Minja ja Ellu

Hoitokurssin kolmanteen tehtävään sisältyi riimun pukemista ja talutteluta. "Peruskauraa", pohdin ja Ellun karsinalle päin. Tamman riimu roikkui valmiina karsinan ovessa ja Ellu seisoskeli elämäänsä kyllästyneen näköisenä karsinassaan. "Moikka tammuska", höpöttelin lempeällä äänellä kun astuin sisään Ellun karsinaan musta kangasriimu käsivarressa roikkuen. Taputtelin tamman kaulaa ja ujutin riimun turvan ympärille ja siitä nostin niskalenkin paikoilleen ja napsautin riimun kiinni. Ellu seisoi nätisti paikoillaan tottuneena käsittelyyn, eikä riimun pukemisessa ollut minkäänlaisia ongelmia. Rapsuttelin hetken tamman otsaa, olipa siitä pitkä aika kun viimeksi olin Ellua nähnyt. Lyhyen hellittelytauon jälkeen kurotin ottamaan kulahtanutta, tummanharmaata riimunnarua karsinan ovesta. Napautin riimunnarun kiinni Ellun riimuun ja lähdin taluttamaan sitä ulos karsinasta kohti tarhoja. Ellu heilutteli päätään korvat luimussa ja sen häntä huitoi vimmatusti. "No mikäs nyt mättää", ihmettelin ääneen ja pysähdyin. Ellu näytti närkästyneeltä ja jatkoi päänsä heiluttelua joten aloin tutkimaan olinko sittenkin laittanut riimun jotenkin huonosti tamman päähän. Ensisilmäyksellä en löytänyt mitään erikoista mutta sitten huomasin että riimun lukko hiersi tamman leukaluuhun inhottavasti taluttaessa. En ollut huomannut riimua pukiessa rikkinäistä solkea, mutta se selkeästi tuntui kamalalta tamman mielestä. Käännyin ympäri ja talutin tamman takaisin karsinaansa ja riisuin rikkoutuneen riimun. Nappasin naapurikarsinasta riimun ja tarkistin että olihan se varmasti ehjä. Hyväksytyn tarkastuksen jälkeen puin uuden riimun Ellulle ja tamma näytti vain hapanta naamaa selvästi kyllästyneenä edestakaisin seilaamiseen koska tarhassa odottaisi päiväheinät ja nälkä oli luonnollisesti jo kamalan suuri. 

Uusi yritys ja lähdin nyt taluttamaan Ellua ulos tallista. Nyt tamma seurasi rauhallisesti vierelläni eikä ärsyyntymisen merkkejä enää ollut ilmassa. "Sintelle täytyy sanoa kyl tost riimusta", pohdin itsekseni samalla kun taluttelin rautiasta tammaa tarhoille. Tarhakaverit olivat jo käyneet omien heinäkasojensa kimppuun ja Ellulla oli kauhea kiire päästä tarhaan. Se seisoi malttamattomana korvat taaksepäin kääntyneinä tarhan portilla kun availin porttia. Isoin harppauksin se asteli tarhaan ja heilutteli päätään kuin sanoen että "nopeesti nyt, ruoka jäähtyy". Napsautin riimun soljen auki ja riisuin riimun tamman isosta päästä. Taputin tätä vielä kaulalle nopeasti ennenkuin Ellusta näkyi vain peräpää kun se lähti omalle heinäkasalleen. Kävelin itse takaisin talliin palauttamaan riimua naapurikarsinan eteen ja etsimään Sinteä jotta voisin raportoida rikkoutuneesta riimusta.

Onneksi huomasit hiertävän leukalukon. Kannattaa aina varusteita pukiessa tarkistaa, että mikään ei paina eikä hierrä. Liian löysä satulavyö on myös huono juttu, sillä kun satula pääsee liikkumaan, vyö hiertää hevosen vatsan alle. Moitteetom suoritus, voit siirtyä seuraavaan tehtävään Terveisin Sinte

[Joanna]

Tehtävä 4 - Joanna & Sela

Hoitokurssin viimeisenä päivänä tehtävänä oli puhdistaa kurssihevosen karsina. Ensimmäiseksi menin Selan karsinaan ja taputin sitä muutaman kerran kaulalle. Sitten laitoin sille riimun päähän ja lähdin taluttamaan tammaa sen omaan tarhaan. Heti tarhaan päästyään Sela meni piehtaroimaan, mikä tiesi minulle pitkää päivää tallilla. Kun Sela oli turvallisesti omassa tarhassaan lähdin etsimään vapaita kottikärryjä ja talikkoa.

Löysin karsinan puhdistukseen tarvittavat välineet suhteelisen nopeasti joten työnsin tyhjät kottikärryt Selan karsinan viereen. Alkaessani puhdistaa tamman karsinaa huomasin heti, että se oli jo valmiiksi aika siisti. Puhdistin karsinasta ensimmäiseki suuremmat kakkakasat ja nostelin ne talikon avustuksella kottikärryihin. Seuraavaksi puhdistin karsinasta märät kohdat eli ne joihin Sela oli pissannut. Siinä menikin odotettua kauemmin, sillä virtsaa oli aika syvällä kuivikkeiden seassa joten yritin parhaani mukaan saada kaiken kaivettua pois. Kun karsina oli suurinpiirtein puhdas tarkistin vielä ettei missään ollut enää märkiä kohtia tai kakkakikkareita. Löysin vielä pari kakkakikkaretta, jotka sitten poimin talikolla ja heitin kottikärryihin. Karsina näytti nyt aika puhtaalta, joten lähdin tyhjentämään kottikärryt ja etsimään uusia kuivikkeita Selan karsinaan.

Kottikärryjen tyhjentäminen onnistui hyvin, mutta kun pääsin uusien kuivikkeiden luokse huomasin että ne olivat lopussa. Jätin kottikärryt paikoilleen ja lähdin etsimään Rosaa, jonka olin nähnyt jo aiemmin tänään.
- Hei Rosa, ootko sä huomannut että uudet kuivikkeet on ihan lopussa? Huikkasin Rosalle tämän lakaistessa tallikäytävää.
- Ainiin, mun piti hakee ulkovarastosta uutta, mutta unohdin ihan kokonaan! Rosa vastasi ja lähti samantien hakemaan uusia kuivikkeita. Jo hetken kuluttua olin kippaamassa Selan karsinaan uusia ja puhtaita kuivikkeita. Levitin uudet kuivikkeet tasaisesti ympäri karsinaa ja katsoin tyytyväisenä työni tulosta. Olihan siihen mennyt jonkin verran aikaa, mutta ainakin Selalla oli nyt putipuhdas karsina.

Tämän kurssin suoritushan sujui oikein hyvin Onneksi puru ei ollut kokonaan loppunut ja sitä saatiin pian lisää. Mikäs sen parempaa kuin putipuhdas ja raikas karsina - ihanaa! Paljon onnea kurssin suorituksesta, lisään merkinnät kaappiisi saman tien Terveisin Sinte

[Minja]

Tehtävä 4 - Minja ja Ellu

Kurkkasin Ellun karsinaan ja se oli kuin pommin jäljiltä, kuivikkeet oli levitetty ihme kasoihin ja heinän korsia oli ympäriinsä. "Mitä sä oot täällä oikeen duunannu?", kysyin leikkimielisesti tammalta joka tuijotteli minua kyllästynyt katse naamallaan. Nappasin riimun ovesta ja sujautin sen Ellun isoon päähän ja napsautin riimunnarun siihen kiinni. Lähdin taluttamaan tammaa kohti kakkostarhaa jossa se saisi oleilla sen aikaa että saisin sen karsinan siivottua. Ellu seurasi minua rauhallisesti kun kävelimme tarhaa kohti. Vähän se säpsähti kun puista tipahteli iso määrä lehtiä tuulen mukana, mutta ei suomenhevonen noin pienestä säikähdä. Jätin Ellun tarhailemaan Hurmoksen ja Enkelin kanssa ja suuntasin itse etsimään kottikärryjä ja talikkoa.

Talikon löysinkin lojumasta käytävältä mutta kottikärryjä sain metsästää vähän pidempään. Kun olin kaiken tarpeellisen löytänyt aloin hommiin Ellun karsinassa. Siivilöin talikon läpi lannat niin että puhtaat kuivikkeet tippuivat läpi ja vain lantapallerot jäivät kököttämään talikon nokkaan. Viskoin likaista kuiviketta suoraan kottikärryihin ja koitin samalla katsoa että heitän mahdollisimman vähän puhdasta kuiviketta pois. Hyräilin samalla kun kävin koko karsinan läpi ja keskelle alkoi muodostua iso kasa kuiviketta jonka voisi käyttää uudelleen. Yhteen nurkkaan johon tamma ilmeisesti mieluiten teki tarpeensa oli muodostunut iso lantakasa joka oli kivakovaa. Siinä sitten talikolla sörkkien koitin sitä rikkoa ja oli se pienoisen työn takana saada putsattua. Kun karsina oli tyhjennetty lähdin viemaan likaisia kuivikkeita lantalaan. Kottikärryt painoivat kuin synti ja naama punaisena rullasin niitä lantalaa kohti. Pari metriä ennen tyhjennyspaikkaa kottikärryn rengas sanoi poks. Ja kuten arvatakin voi, koko kottikärryn sisältö kaatui maahan. Kirosin kottikärryt ja aloin käsipelillä lappaamaan kaatuneita kuivikkeita lantalaan. Pienen hetken ja miljoonan ärräpään jälkeen olin saanut siivottua maan ja kaikki lika oli lantavuoren päällä. Pyyhkäisin hikikarpaloita otsaltani ja lähdin etsimään Sinteä.

"Hei noi kottarit meni rikki lantalan eteen, mistä saisin toiset että voin viedä tonne Ellun karsinaan lisää kuivikkeita?", kysyin Sinteltä kun näin tämän hääräämässä tallissa. "Aijaa, no voi hitto. Sivutallissa ois muistaakseni yhet lojuneet käytävällä, käys kurkkaa sieltä. Mä lähenkin samantien Agrimarketiin hakeen uusia kottiksia", Sinte vastasi samalla kun sähläsi puhelimen ja miljoonan eri paperin kanssa. Nyökkäsin ja kiitin ja lähdin nopeasti hakemaan uusia kottikärryjä. Siellä ne olivat sivutallissa juuri kuten Sinte oli kertonut. Lähdin hakemaan lisää kuivikkeita ja otin melkein täyden kottikärryllisen niitä mukaani. Levitin ne tasaiseksi kerrokseksi Ellun karsinaan ja jätin vähän paksumman patjan keskelle, josta tamma saisi itse ne levittää mieluisaksi. Otsani kiilteli hiestä kun vielä lopuksi harjasin karsinan edustan puhtaaksi. Homma oli hoidettu, eikä pieni kottikärry episodi saanut minua lannistumaan.

Kottarit on tietysti aika tärkeät karsinan siivouksen kannalta! Onneksi tallialueelta löytyi toiset kottarit, niin pääsit jatkamaan Sen suurempia ongelmia ei tullut vastaan, ja perustöihin kuuluva karsinan puhdistus sujui moitteettomasti. Hyvä! Onnittelut kurssin suorituksesta! t. Sinte

[Nelly]

Tehtävä 1
Nelly ja Bruno

Upea ruunikko ori silmäili minua epäluuloisena sujahtaessani sen karsinaan riimun ja narun kanssa. Bruno yritti äkeissään nostaa päätään käteni ulottuvilta, mutta nappasin sitä päättäväisesti otsatukasta kiinni ja pujottelin riimun nopeasti sen päähän. Sidoin sen vetosolmulla kiinni. Valitsin ensimmäiseksi harjakseni kumisuan, Brunon harmiksi. Se nimittäin painoi heti korvansa luimuun nähdessään tuon kapistuksen. Juttelin sille rauhallisesti kuraista kaulaa silittäessäni ja pidin samalla kumisuan alhaalla reiteni takana. Laskin leppoisasti kumisuan orin kaulalle ja varovasti, kevyin pyörivin liikkein aloin harjata paakkuuntunutta kuraa pois orin karvasta. Herkkänahkainen Bruno painoi korvansa luimuun lähestyessäni mahan aluetta ja väläytti hampaitaan uhkaavasti lähelläni. Tokaisin sille tiukasti pari sanaa tekemättä väistöliikettä. Lopulta Bruno tuntui alistuvan kohtaloonsa, vaikka se välillä irvistelikin kärsivän näköisenä.

Seuraavaksi valitsin Brunon harjoista kovaharjan. Kaikki orin harjat olivat pehmeämmät kuin normaalit harjat yleensä ja jouduin tuskailemaan kuivuneen irtokuran kanssa tovin. Kun olin pitkillä, jämäköillä harjanvedoilla käynyt huolellisesti läpi koko ruumiin mahanalusen ja kainalot mukaan luettuna, siirryin pölyharjan kautta pehmeään harjaan. Nyt, kun harjat olivat vaihtuneet pehmeämmiksi, Bruno ei enää viitsinyt osoittaa mieltään ja seisoi rauhallisesti pakoillaan.

Pään harjaaminen oli Brunolle vaikeaa, sillä se aristi erityisesti korviaan eikä millään halunnut laskea kalloaan omalle tasolleni. Riimunnaru oli selvästi liian pitkä. Tartuin rauhallisesti Brunon riimuun ja pidin siitä kiinni harjatessani hellästi orin pään puhtaaksi. Lopuksi selvitin jouhet aluksi käsin ja sittemmin harjasin ne auki piikkiharjalla.

Olet tehnyt hyviä havaintoja tätä tehtävää suorittaessa Harjatessa kannattaa tarkkailla hevosen reaktioita: toisinaan levottomuus, kuopiminen tai luimiminen voi johtua siitä että harjaus tuntuu hevosesta ilkeältä. Hyväksytty suoritus - voit siirtyä seuraavaan tehtävään! t. Sinte

[Cindy]

Cindy & Mustmäen Ruu - tehtävä 1, harjaus

Saapuessani tallille kello oli jo melko paljon ja satoi vettä, joten hevoset olivat sisällä. Hain Ruun harjapakin varustehuoneesta ja suuntasin karsinalle. Avasin Ruun karsinan oven ja huomasin, kuinka likainen Ruu olikaan. Se oli ottanut oikein kunnolla mutakylpyjä ja muta oli kuivunut sen karvaan. Tervehdin pikaisesti ruunaa ja kaivoin harjapakista kumisuan. Harjasin ponin niskasta kohti takapäätä molemmilta puolilta pyörivin liikkein. Lika irtosi hyvin karvasta ja ruuna näytti nauttivan hierovasta liikkeestä. Seuraavaksi otin pölyharjan, jolla harjailin pitkin vedoin myötäkarvaan irtolian hevosesta. Mutaa oli vielä jonkun verran ponissa, joten kaivoin piikkisuan. Harjasin sillä ruunan läpi. Mahan alta satulavyön kohtaa harjatessani Ruu yritti näykkäistä minua. Käytin liian kovaa harjaa herkälle alueelle, joten se ei tykännyt. Harjaan mahanalustan myöhemmässä vaiheessa vähän pehmeämmällä harjalla. Uusin harjauksen pölyharjalla saadakseni irtoliat pois. Ja kyllä sitä lähtikin ponista. Seuraavaksi kaivoin pakista pehmeän harjan. Harjasin tällä harjalla hevosen kokonaan läpi pitkin vedoin, myös pään ja jalat. Jaloissa muta oli todella tiukassa, joten niitä joutui harjaamaan hieman kauemman. Lopuksi suihkutin hevosen harjaan ja häntään suihketta, joka helpottaa selvittämistä. Annoin suihkeen vaikuttaa hetken, jonka jälkeen selvitin jouhet ensin sormin vähentääkseni katkeilua. Lopuksi harjasin harjan ja hännän vielä pehmeällä harjalla. Nyt Ruu oli puhdas, joten siirryin harjapakin kanssa ulos. Poni oli ollut niin likainen, että oli tarpeen käydä putsaamassa kaikki harjat seuraavaa käyttäjää varten.

Mutaiset tarhat oikein kutsuvat hevosia kunnon mutakylpyihin...! Harjattavaa siis riittää, jos hevosia ei ole loimitettu turvasta hännänpäähän saakka Hyvä että huomasit Ruun herkän alueen vatsan alla. Herkistä kohdista harjatessa kannattaa käyttää mahdollisimman pehmeää harjaa. Suoritettu, voit siirtyä seuraavaan tehtävään!

[Nelly]

Mä nyt nappasin uudeksi kurssihepakseni Kävyn! 

Tehtävä 2
Nelly ja Käpy

Käpy mulkoili kädessäni olevaa punaista kaviokoukkua kuin pahinta vihollistaan ainakin. Liu’utin käteni vasemman etujalan polvesta alaspäin ja maanittelin tammaa hetken nostamaan koipensa. Ei nostanut. Ongelma. Painauduin kevyesti hevosen lapaa vasten ja tyyppi painoi takaisin. Tuuppasin ja vedin Kävyn vuohistupsusta kevyesti ylöspäin. Lopulta hetken taisteltuamme kavio onneksi nousi ja kaavin kaiken ylimääräisen töhnän kaviosta pois rauhallisesti kavion kannalta kärkeä kohti. Varoin tarkasti tavalliseen tapaan kavion keskellä olevaa sädettä. Säde on hevosen kavion takaosan alla oleva kimmoisa ja kumimainen osa, jonka tehtävä on lieventää hevosen askelluksesta aiheutuvaa tärähtelyä. Lopuksi harjasin kavion puhtaaksi kaviokoukun harjalla ja puhdistin sädeuurteet erityisen tarkasti.

Käpy onkin oiva valinta tälle kurssille! Pääset tutustumaan uuteen tammaan kurssin ohella Onneksi selvititte kunnialla ongelman kavioo nostaessa Hyväksytty suoritus, voit siirtyä seuraavaan tehtävään! Terveisin Sinte

[Cindy]

Cindy & Mustmäen Ruu - tehtävä 2, kavioiden puhdistus

Kurssilla on tullut aika putsata Ruun kaviot. Kaivan harjallisen kaviokoukun pakista. Asetun Ruun vasemman etujalan viereen kasvot kohti sen häntää ja liu’utan vasenta kättäni Ruun jalkaa pitkin. Ruuna nostaa kuuliaisesti jalkansa. Pidän jalkaa ylhäällä putsaten samalla kavion aloittamalla kannoilta varvasta kohden. Muistan varoa kavion keskellä olevaa kolmionmuotoista aluetta, sillä sitä ei suositella putsaavan kaviokoukulla. Kun saan kaviosta putsattua liat, harjaan kavion pohjan kaviokoukussa olevalla kavioharjalla. Tarkistan kengän kiinnityksen ja totean kengän pysyvän hyvin, joten annan ruunan laskea jalkansa maahan.

Sitten siirryn vasemman takajalan kohdalle. Liu’utan kättäni Ruun jalkaa pitkin. Mitään ei tapahdu, joten nojaan ruunaan hieman. Ruuna ei vieläkään nosta jalkaansa minulle, joten joudun nojaamaan siihen aika voimakkaasti saadakseni jalan ylös. Nyt ruuna nostaa jalkansa, mutta rupeaa pian riuhtomaan sitä pois. Kaviossa on oikein paksu tilsa, joka ei niin vain lähdekään pois. Ruuna saa riuhtaistua jalan kädestäni, joten joudun nostamaan sen uudelleen. Tilsan poistaminen vie hieman aikaa ja joudun koputtelemaan sitä vasaralla varoen osumasta kavioon. Tarkistan myös takakengän kiinnityksen. Putsaan oikean puolen jalat samalla tavalla, myös oikealla takana on aika suuri ”korkokenkä”. Kengät olivat kaikki paikoillaan ja sain putsattua kaiken ylimääräisen lian ja lumen pois kavioiden pohjista. Nyt Ruu pystyy taas seisomaan kunnolla ja varomatta liukastumista tilsojen takia.

Hyvä että huomasit tilsan. Ne ovat varsinkin näillä keleillä todella inhottavia riesoja. Sait hienosti Ruun jalan nostettua, vaikka se koettelikin sinua hieman. Voimakas nojaus yleensä auttaa myös hankalampien hevosten kanssa. Huomioit hyvin myös säteen putsauksen. Hyväksytty suoritus, voit jatkaa seuraavaan!

T. Raza

[Cindy]

Cindy & Mustmäen Ruu - tehtävä 3, riimun laitto ja talutus

Otan riimun karsinan ovesta olevasta koukusta. Se onkin ihan solmussa, joten joudun avaamaan riimua ja kiinnittämään soljet oikeille paikoilleen. Siirryn ruunan vasemmalle puolelle ja otan oikealla kädellä sen turvasta kiinni. Poni pitää kiltisti päätä paikoillaan, kun pujotan riimun sen päähän ja korvien yli. Napsautan lukon kiinni ja suoristan vielä ponin etuharjan, joka jäi riimun alle ja ihan hassusti pystyyn. Nappaan riimunnarun ovesta ja kiinnitän sen riimuun. Maiskautan ponille merkiksi ja lähden itse liikkeelle.

Ruu nyppää kuitenkin narusta takaisin päin. ”Mitä nyt” ärähdän hieman ja käännyn katsomaan. Ruuna luimistelee ja huitoo hännällään. Ihmettelen hieman tilannetta, kunnes käännyn takaisin käytävälle päin. Ruun karsinaa vastapäätä olevasta rehuvarastosta on päässyt tyhjä kivennäispussi karkaamaan ja avonaisten ulko-ovien takia tuuli liikutteli sitä käytävällä. Ruu oli pelästynyt pussia. Sidoin ruunan hetkeksi kiinni ja kävin korjaamassa säkin käytävältä. Palasin karsinalle ja irroitin ponin. Pyysin sitä uudelleen mukaani ja nyt se lähti tottelevaisesti liikkeelle. Kävelin ruunan vasemmalla puolella, ulko-ovesta ja karsinasta pois jouduin toki tulemaan ruunan edellä, että mahduimme yhtä aikaa turvallisesti oviaukosta kulkemaan.

Oikein hyvin suoritettu tehtävä. Ongelmia ei tainnut ilmetä sen suuremmin. Hyvä että huomasit Ruun pelästyneen liikkuvaa kivennäispussia! Näin tilanne saatiin hoidettua ja suuremmilta erimielisyyksiltä vältyttiin. Hyväksytty suoritus, voit siirtyä seuraavaan tehtävään! t. Sinte

[Cindy]

Cindy & Mustmäen Ruu – tehtävä 4, karsinan puhdistus

Seuraavaksi kurssilla oli luvassa karsinoiden puhdistus. Ruu täytyisi viedä ensin pois karsinasta, sillä karsinan putsaaminen olisi huomattavasti helpompaa ilman, että hevonen häsläisi karsinassa ja saisi vahtia, ettei se karkaa oven välistä. Talutin siis Ruun tarhaan, jossa Helmi ja Zara jo painivat innokkaasti. Ruuna liittyi niiden leikkiin ja jätin hevoset nauttimaan päivästä.

Kävin hakemassa kottikärryt ja talikon, jonka jälkeen suuntasin Ruun karsinalle. Aloitin karsinan siivoamisen keskeltä karsinaa. Siivosin pienen alueen keskeltä, johon rupeaisin sitten kasaamaan puhtaita kuivikkeita siivouksen yhteydessä. Poistin lannat ja märät purut karsinasta, sekä sotketut heinät. Heilutin talikkoa joka talikollisen jälkeen keskellä olevan kasan päällä, jolloin puhtaat purut putoilivat talikon väleistä siististi kasalle ja vain kokkareet jäivät talikkoon. Lopuksi minulla oli keskellä kasa puhtaita kuivikkeita. Kävin hakemassa harjan, jolla harjasin vielä karsinan reunoista purut kasalla, että karsina saisi hetken kuivahtaa kunnolla.

Sillä välin kävin tyhjäämässä kottikärryistä liat lantalaan ja suuntasin hakemaan puhtaita puruja. Puruvarasto ammotti kuitenkin tyhjyyttään. Etsin käsiini tallityöntekijän, joka kertoi, että purutoimittajalla oli ollut kuorman kanssa ongelmia ja se saapuisi vasta huomenna. Väliaikaisesti jouduimme käyttämään siis pusseissa olevaa purua, joka on huomattavasti kalliimpaa kuin isona kuormana tuotu kuivike. Tallityöntekijä näytti, missä säkit sijaitsivat. Kiitin avusta ja kaadoin pussista kottikärryille sen verran puruja, että ne piisaisivat huomiselle. Suuntasin takaisin karsinalle ja kaadoin kuivat kuivikkeet karsinaan. Sen jälkeen levitin kuivikkeet talikolla tasaisesti karsinaan ja kävin viemässä välineet paikoilleen.

Otin vielä ämpärin ja sienen käteeni ja palasin karsinalle. Pesin huolellisesti Ruun juoma- ja ruokakupit. Putsauksen jälkeen kävin huuhtelemassa pesuvälineet ja palautin ne paikoilleen. Sitten suuntasin rehuvarastolle. Otin rehukottikärryt, johon lastasin Ruun iltaheinät. Kävin kippaamassa ne karsinan kulmaan valmiiksi ja kaivoin tallikassistani vielä porkkanan, jonka paloittelin heinien päälle ruunaa odottamaan. Palautin kottikärryt paikoilleen ja palasin karsinalle vielä lakaisemaan karsinan edustan, johon olin onnistunut räpöttämään hieman puruja. Olin tyytyväinen karsinan siisteyteen, joten jatkoin muita hommiani tallilla.

Onneksi puruja löytyi irtopusseissa, muuten oltaisiin oltu pulassa. Täytyy aina pelata varmanpäälle, juuri tälläisten tilanteiden varalta. Riittävä määrä kuiviketta on tärkeä asia, niin kuin oivalsit hienosti! Onnistuit kurssin suorituksessa, onnea!!

t. Raza