Hoitokurssi I -peruskurssi

[Minkki]

Tehtävä 2 - Minkki & Majuri

Olin jälleen saapunut tallille hoitokurssille. Juoksin tallin pihaan, koska bussi oli hieman myöhässä ja kaikki muut olivat jo saapuneet. Tallissa oli jälleen tuttu vilinä ja vilske, kun kaikki kiiruhtivat hevostensa karsinoihin. Majuri työnsi päänsä karsinasta ja hörähti, kun saavuin sen luokse. Silitin oriin turpaa ja hymyilin suukottaen sen otsaa. Majuri ravisti päätään kuin sanoen » hyi, tyttöpöpöjä! ». Nauroin ja avasin karsinan oven. Otin oriin pään syliini ja silitin sen kaulaa hellästi hyväillen. Sinte oli saapunut keskelle käytävää ja rykäisi.
» Noniin, hyvät hoitokurssilaiset. Tänään opettelemme kavioiden puhdistusta alusta loppuun. Cella ja Vilja, ei hihitetä siellä. Kavioiden puhdistus on oikeasti tarkkaa puuhaa. » Sinte sanoi hymyillen ja puuskahti.
» Eiköhän sitten haeta kaviokoukut esiin! »
Siitä se hulina alkoikin. Kaikki kiiruhtivat ulos karsinoista toimistoon. Yritin tunkea itsekin mukaan ja sieppasin Majurin harjapakin ruuhkan seasta. Saavuin oriin karsinalle, jossa se oli jälleen hieman hermostunut hälinästä. Silitin Majurin poskea hellästi.
» Ei hätää, muru. Minä olen tässä. »

Pengoin kaviokoukun esiin ja katselin sitä hetken. Majuri työnsi päänsä viereeni ja tuijotti kaviokoukkua korvat lerpallaan. Se tökkäisi sitä turvallaan ja kiljahti.
» Varo muru, se on terävä. Et saa koskea siihen. » sanoin ja silitin sen silkkistä turpaa.
Sinte selitti kaiken tarvittavan ja yritin kuunnella parhaani mukaan. Majuri tunki päätänsä milloin kainalooni, milloin niskaani ja se vaikeutti keskittymistäni hieman. Lopulta pääsimme itse kokeilemaan ja käännyin Majurin puoleen. Ori katsoi minuun uteliaana ja hörisi. Kävelin oriin lavan viereen ja käännyin, jotta katseeni oli kohti Majurin takapäätä. Varovasti asetin käteni Majurin oikean etukavion polvelle ja liu'utin kättäni alaspäin. Majuri nosti itse etukavionsa kiltisti ja otin sen käteeni. Vaihdoin nopeasti kättä ja otin kaviokoukun oikeaan käteeni kannatellen kaviota vasemmalla. Varovasti painoin kaviokoukun säteen uurteeseen ja aloin varovasti vedellä lumipaakkuja pois. Majuri painoi päänsä alas hamuten heiniä ja kannatteli nätisti jalkaansa. Veto toisensa jälkeen lumipaakut hävisivät karsinan pahnoille. Laskin jalan maahan ja siirryin Majurin toiselle puolelle. Ori nosti kiltisti toisenkin jalkansa ja pärskähti. Puhdistin toisen etukavion aivan samalla tavalla kuin ensimmäisenkin, varovasti vetoja tehden.
Kun olin siirtymässä takakavioon ja painanut kaviokoukun säteen uurteeseen, Majuri kiljahti ja painoi jalkansa maahan. Pelästyin oriin reaktiota ja kävelin karsinan ovelle.
» Sinte! Sinteee! Majuri aristaa vasenta takastaan! » sanoin huolestuneena ja katsoin Majuria. Ori ei näyttänyt ulospäin tuskaiselta, se katseli minuun ruskeilla silmillään ja huokaisi syvään.
Sinte saapui pian karsinaan ja tutkaili Majurin kaviota.
» Hmm... Ahaa! Tulepas tänne Minkki, näytän sinulle jotain. »
Kävelin Sinten luokse ja katsoin Majurin kaviota. Vasta silloin huomasin, että säteen uurteeseen oli jäänyt kivi jumiin.
» Tämä keskellä oleva V-kirjaimen muotoinen kohta on säde, hevosen kavion herkin kohta. Jos siihen osuu kaviokoukulla, se saattaa sattua hevoseen. Tällaiset kivet ovat ikäviä hevosen kavioissa, se voi aiheuttaa ontumista. Se olisi vähän niin kuin kengässäsi olisi terävä kivi, joka tietysti sattuu kävellessä. Tällöin täytyy puhdistaa kavio erittäin varovasti. »
Katsoin, kuinka Sinte pujotti kaviokoukun varovasti kiven viereen ja aloitti hitaasti vetämään koukkua alaspäin. Majuri luimisti korviaan hieman, mutta meni vain muutama sekunti, kun kivi kopahti pahnoille.
» Vau! » sanoin ja hymyilin.
» Hyvä, kun kerroit ongelmasta. Se olisi kyllä tullut ilmi ontumisesta, mutta olisi varmasti aiheuttanut kipua jo nyt. » Sinte sanoi ottaen kiven maasta ja taputti Majuria lavalle. Sinten lähdettyä puhdistin kavion loppuun ja toista takasta puhdistaessani mietin, miten kivi oli sinne joutunut. Kevät oli jo ovella, lumet sulivat ja hiekat ja kivet paljastuisivat lumen alta. Se tiesi myös pahoja loskakelejä. Huokaisin syvään ja laskin kaviokoukun takaisin harjapakkiin. Halasin Majuria ja ujutin sille pienen pienen leipäpalan taskustani palkkioksi. Ori rouskutteli sen tyytyväisenä ja hörähti puskien kylkeäni.
» Sori muru, se oli ainoa! » nauroin ja halasin oria tiukkaan suukottaen sen turpaa. Sinte tuli tarkastamaan kaviot ja hymyili.
» Ehdoton hyväksyminen. Olet oikein etevä oppilas, Minkki. » hän sanoi. Hymyilin takaisin ja kiitin lähtiessäni ulos karsinasta. Majuri pärskähti hyvästellessäni sen ja kävelin iloisesti hypellen bussipysäkille.

Hyvinhän se sujui! Ei tässä suorituksessa ollut mitään moittimista, hyvää pohdintaa ja kerrontaa. Voit siirtyä seuraavaan tehtävään! Tästä myös yksi tarinamerkintä, sillä pituutta on sen verran. -Sinte

[Minkki]

Tehtävä 3 - Minkki & Majuri

Sinte oli jälleen kerran kutsunut kokoon hoitokurssi I:n porukan. Tänään olisi aiheena riimun laitto hevoselle, joka sai kaikki miltei epäuskoisiksi, että juksasiko Sinte heitä. Eihän riimun laitto voi niin vaikeaa olla... Eihän?
No, saimme luvan lähteä hakemaan riimuja ja riimunvarsia, sen jälkeen kokoonnuimme kuuntelemaan Sinten ohjeita.
» Riimu laitetaan hevosen päähän. Sitä käytetään yleensä talutettaessa ja silloin, kun hevonen sidotaan johonkin kiinni. Riimunarun klipsi yhdistetään hevosen riimussa olevaan metallirenkaaseen, jotta hevosta pystytään hallitsemaan. » hän neuvoi. Nyökkäilin samalla, kun hyväilin Majurin kaulaa. Ori hamusi takataskustani sille varaamaani leipäpalaa ja hörähti.
» Odotas nyt, poju. Jos olet kiltisti tänään, saat sen. » kuiskasin hymyillen ja työnsin päätä hellästi pois taskultani. Majuri työnsi päänsä ulos karsinasta ja hirnahti niin lujaa, että varmasti koko tallialue kuuli. Punastuin ja rapsuttelin oria korvan takaa.
» Taitaa Majuri olla sitä mieltä, että nyt loppui se selittely ja hommiin vaan! » Sinte sanoi nauraen. Kaikki alkoivat häseltää riimujen ja riimuvarsien kanssa. Joku taisi kompastuakin ja mätkähtää karsinan pohjalle.
Kääntelin riimua käsissäni ja katsoin Majuria. Sen korvat olivat pystyssä ja se tuli kanssani tutkimaan tuota ihme köysivyyhteä. Se tuuppaisi sitä turvallaan ja katsoi minuun lempein silmin.
Otin poskihihnoista kiinni oikealla kädelläni ja pidin kättäni Majurin pään oikealla puolella avaten vasemmalla kädellä turpa-aukkoa. Majuri tajusi samantien, mitä tehtiin ja työnsi kiltisti turpansa sisään riimusta minun nostaessani poskihihnoista ylöspäin. Pujotin niskahihnan Majurin korvien taakse varovasti ja kiinnitin leukahihnan. Taputin oria kaulalle ja pujotin sille leivänpalan. 
» Tosi hieno poika! » kehuin ja suukotin sen otsaa. Majuri katsoi minuun etutukka pörrössä ja hörähti. Otin riimunvarren ja painoin sen lukon pientä vipua alas peukalollani klipsauttaen sen kiinni riimun renkaaseen. Sinte kävi tarkastamassa työni ja hymyili.
» Oikein hienoa! »
Seuraavaksi meidän oli määrä taluttaa hevoset tarhaan. Kuitenkin järjestyksessä, ettei tulisi kauheaa ruuhkaa käytävälle eikä syntyisi tappeluita. Halin Majuria sen aikaa, kun muut olivat saaneet hevosensa ulos ja lopulta tuli meidän vuoromme. Asetuin Majurin vasemmalle puolelle ottaen oikealla kädelläni kiinni lukon läheltä ja vasemmalla kädellä pidin riimunvarren loppupäätä. Avasin karsinan oven narahtaen ja maiskutin. Kuitenkin yhtäkkiä Majuri alkoi luimistella inhottavasti ja huiski hännällään kuin vihamielinen laama. Katsoin oriin kummastuneena ja hätkähdin, kun se paljasti hampaansa ilkeästi. 
» Mikä sinulle tuli? Etkö haluakaan ulos? » kysyin huolestuneena ja aloin katsoa hädissäni ympärilleni. Oliko vika minussa? Sattuiko Majuriin? Oliko tallissa jotain vaarallista?
Suljin karsinan oven ja sidoin Majurin nopeasti kiinni. Aloin tutkimaan sen kehoa läpikotaisin erittäin huolestuneena. Painoin korvani sen vatsaa vasten ja kuuntelin. Kuulin vaimeita suolistoääniä ja pian ne katosivat kokonaan. Sydämeni hyppäsi kurkkuun ja kutsuin Sinten paikalle. Majuri alkoi luimistella entistä pahemmin ja tunsin, kuinka se yritti päästä makuulle. Aloin olla hysteerinen, kun Majuri alkoi potkia vatsaansa.
Sinte pinkoi paikalle ja tunsi heti tietävän, mitä tehdä.
» Sillä on varmasti ähky. Se pitää saada liikkeelle heti! » 
Liidunvalkoisena maiskutin ja hoputin Majuria liikkeelle. Ori ei olisi halunnut liikahtaakaan, mutta lopulta Sinten avustuksella saimme sen kävelemään. Talliin tullut Destiny lupasi käydä kertomassa kurssilaisille, että Sintellä menisi aikaa. 
Sinte käski minun mennä toimistoon soittamaan eläinlääkäri ja tein työtä käskettyä. Hän jäi taluttelemaan Majuria rauhallisesti ulos ja yritti helpottaa sen oloa.
Noin puolen tunnin päästä eläinlääkäri saapui ja tutki Majurin. Onneksemme ähky oli ollut lievä eikä Majuri menehtyisi. 
» Annatte sen vain olla sisällä nyt toistaiseksi, älkääkä antako syödä pariin tuntiin. » eläinlääkäri sanoi antaen Majurille kipulääkettä. Sinte ja minä huokaisimme helpotuksesta.
» Ei haittaa vaikka et nyt ehtisi lopputunnille mukaan. Pärjäätkö Majurin kanssa? » Sinte kysyi lempeästi.
» Kyllä pärjään. Kiitos. Olin ihan kuolemanpeloissani. » sanoin helpottuneena ja silitin Majurin kaulaa.
» Hyvä. Hevosten ähkyn kanssa täytyy toimia aina nopeasti, muuten se voi loukata itsensä tai jopa menehtyä. Ota ruuat pois ja kävelytä sitä vielä vähän aikaa, sen jälkeen voit viedä sen sisälle. »
Talutin Majuria ympäri pihaa ja puhelin sille hiljaa. Ori alkoi pikkuhiljaa sosialisoitumaan enemmän ja hörisi hiljaa hamuten hiuksiani ja saaden minut hymyilemään.
» Olin hirveän huolissani sinusta, muru. En tiedä, mitä tekisin, jos menettäisin sinut. » kuiskasin ja halasin Majuria tiukkaan.
Talliin palatessamme siellä oli hiljaista. Miltei kaikki hevoset oli viety ulos, ainoastaan Mooses kulki häntä pörheänä tallikäytävällä. Majuri nuuhkaisi kissaa, joka puski sen turpaa vasten. Hymyilin ja talutin Majurin karsinaansa. Ori oli hieman uupunut, mutta mitään jälkiä ähkystä ei enää näkynyt. Pujottelin riimun pois Majurin päästä ja taputin sen kaulaa hellästi. Otin ruuat pois sen kupista ja suukotin oria turvalle sulkien karsinan oven ja lukitsin sen. Kurssilaiset alkoivat kerääntyä Majurin karsinalle.
» Onhan Majuri kunnossa? » joku kysyi. 
» Sillä oli vain pieni ähky, ei huolta. Annetaan sen nyt olla rauhassa. » Sinte sanoi pelastaen minut väkijoukon keskeltä. 
» Hyvin toimittu, Minkki. »

Ohhoh, saipa hoitokurssin kolmas tehtävä poikkeuksellisen käänteen! Yleensä ähky vaatii eläinlääkärin hoitoa, varasin Majurille tarkastuksen varmuuden vuoksi. Onneksi aikki kääntyi kuitenkin paremmin päin, eikä sen suurempaa hätää tullut kenellekään. Hyväksytty suoritus, voit siirtyä seuraavaan tehtävään! Tästä saat myös yhden hoitomerkinnän. -Sinte

[Tepa]

Tepa ja Myy - tehtävä 2

Myy tuijotteli hurmaavilla nappisilmillään suoraan omiini karsinastaan. Tuijotin ponia virnistäen takaisin. ”Älä sitten keksi mulle mitään kamalimpia jekkuja”, hymähdin raottaessani karsinan ovea. Poni seurasi tarkkaavaisesti liikkeitäni kävellessäni tamman vasemman etujalan kohdalle. Ollessani kasvot Myyn takalistoa kohti liu'utin vasemman käteni rauhallisesti ponin jalkaa pitkin. ”Noosta”, mumisin, mutta tammalta ei tullut minkäänlaista reaktiota. ”Nosta”, sanoin topakammin ja nojasin ponia kohden. Myy nosti jalkansa ylös, hieman vastahakoisesti tosin. Aloitin kaviokoukulla kannasta varpaaseen päin suuntautuvien liikkeiden teon. Varoin osumasta paljoakaan säteeseen, joka on kolmiomainen, herkkä osa hevosen kaviossa. Sen levein kohta on kavion kannassa ja se kapenee aina hevosen varvasta kohden. Saatuani työni koukulla valmiiksi harjasin kavion vielä kaviokoukun päässä olevalla harjalla.

Saatuani ensimmäisen kavion putsattua siirryin kohti Myyn takaosaa. Tamma heilautti häntäänsä muka närkästyneenä, tämän tarkoituksena oli varmaankin mun pelottelu. ”Sori, et sä ny oikeen onnistu tossa.” Reippaasti kävelin ponin takajalan kohdalle. Tällä kertaa Myy nosti ilman erillisiä käskyjä jalkansa ylös.
Putsasin kaksi seuraavaakin kaviota samalla tyylillä kuin ensimmäisen, mutta päästyäni viimeiselle jalalle naamalleni tuli jonkin sortin ihmetys. ”Mitäs hemmettiä..” tokaisin kummastellen. Jokin ei nyt oikein natsannut, kenkä Myyn jalassa ei näyttänyt täysin normaalilta. Tajusin pienen mietintähetken jälkeen tilanteen: poniltahan puuttui neljästä hokista kolme!

Kävin hakemassa kaikkitietävän Sinten paikalle, ja nainen tarkasteli kummastuneena pikkuponin jalkaa.
- Onpas hassua, että kolme on pudonnut. Liekö ollut löysällä? hän kysyi. Kohautin hartioitani ja kysyin samaan syssyyn, että mitä kannattaisi tehdä.
- Mä saan kyllä kiinnitettyä hokit, tullu muutaman kerran sitäkin hommaa tehtyä lukuisten heppojen kaa, Sinte hymyili. - Nyt kun on niin liukasta, on tärkeää että hokit on jalassa. Nainen saikin pian ruuvailtua hokit takaisin jalkaan ja varmisti vielä, että ne olivat riittävän kireällä. Tapahtuman jälkeen pääsin putsaamaan kavion loppuun. Loppu sujuikin hyvin, eikä mitään ongelmia ollut tiedossakaan.

Onneksi huomasit hokkien puuttumisen. Onneksi sain ne kiinnitettyä, ettei tarvinnut soittaa kengittäjälle – toisaalta osa tallin hevosista kaipaisikin kengitystä... Hyväksytty suoritus, voit siirtyä seuraavaan tehtävään! Saat tästä myös tarinamerkinnän. -Sinte

[Deleted]

Tehtävä 1. Harjaus - Carissa ja Janni

Aloitin harjauksen kumisualla. Tein sillä pyörivää liikettä, poistaen sillä jo hiukan karvassa olevaa mutaa. Tamma olikin tainnut piehtaroida kunnolla, ainakin karvastaan päätellen.. Jannikin tuntui nauttivan hierovasta harjauksesta. Se pärskähteli välillä ja katseli touhujani kiinnostuneena. Hieroin toisenkin puolen kumisualla ja otin sitten karkean harjan - tällä lähti viimeisetkin kuranrippeet irti. Janni yritti näykkäistä, kun harjasin kuraa pois mahan alueelta. Tarkistin, ettei kurakohdassa ollut mitään vakavempaa - ei onneksi. Siksi vain kielsin Jannia kerran ja irrotin loputkin mutapaakut. Loppu paakkujen irroittelu meni hyvin, eikä Janni näykkinyt. Seuraavaksi käsittelyyn pääsee pehmeä harja, millä harjailen karvan suuntaisesti. Näin se on hevosellekkin mukavempaa. Välillä vedän pehmeää harjaa ja piikkisukaa vastakkain, jotta pöly irtoaisi. Sitten käsittelyyn pääsee pää, josta harjaan myös karvan suuntaisesti. Varon silmien aluetta. Janni meinaa näykkäistä tässäkin vaiheessa, joten puhdistan hiukan varovaisemmin. Viimeiseksi selvitän harjan sormin, Jannin paksu harja olikin takussa.. Siinä menee aika kauan, mutta lopulta harja on melko hyvässä kuosissa! Viimeistelen harjan siistimisen pehmeällä harjalla. Lopussa kutsun Sinten tarkistamaan käteni työn.

Hyvin suoritettu ensimmäinen tehtvä: teillä ei tainnut tulla vastaan sen suurempia ongelmia. Kannattaa tosiaan kuitenkin aina tarkastaa, ettei hevosella ole haavaumia tai muuta vastaavaa jos se käyttäytyy poikkeuksellisesti hoitotilanteessa. Hyväksytty suoritus, voit siirtyä seuraavaan tehtävään! -Sinte

[Minja]

Tehtävä 1 - Minja & Ellu

---

"Siis mitä ihmettä..." mutisin hiljaa itsekseni kun katselin harmaaksi värjäytynyttä rautiasta käytävällä. Ellu oli yltäpäältä harmaan, kuivuneen kuran peitossa. Pudistelin päätäni ja nypin suurimpia paakkuja irti tamman peitinkarvasta. Kaivoin harjapakista kumisuan ja lähdin käymään sillä läpi umpikuraista tammaa. Pyörivin liikkein kävin hiljalleen läpi kaikki mutaiset kohdat ja kuivuneita mutapaakkuja tipahteli käytävälle. Ellu nautiskeli silmät suljettuina ihanaa hierontahetkeä ja minä pyörittelin kumisukaa hikipäissäni että saisin edes suurimman osan kurasta irti. Seuraavaksi nostin käteeni kovan harjan ja harjasin loput kurat irti. Tiesin että Ellu on herkkä mahan alta ja koetinkin harjata mahanalustan mahdollisimman nopeasti ja huolellisesti. Ellu kuitenkin närkästyi ja yritti näykkäistä minua vasemmasta kyljestä. "Naaaa-aaa", huudahdin tomeraan äänen sävyyn ja Ellu käänsi päänsä pois tympiintynyt ilme naamallaan.


Kaikki kura oli nyt näprätty, harjattu ja putsattu irti. Hetken ihailtuani lopputulosta jatkoin harjaamista. Otin käteeni vielä kumisuan ja kävin sillä nopeasti ja pintapuolisesti tamman läpi. Seuraavaksi harjasin pölärillä irtokarvat veks ja otin pehmeän harjan käteeni. Pehmeä harja oli neidin suosikki ja nautti kun sitä harjattiin kovin, pitkin vedoin harjapakin pehmeimmällä harjalla. Tarkistin myös ettei jalkoihin ollut tullut nirhaumia tai haavoja mutaisen tarhareissun jälkeen mutta Ellun jalat olivat siistit ja täysin ehjät. Nypin vielä viimeiset mutapaakut irti vuohisista ja viimeistelin koko tamman harjaamalla pölärillä. Siistin harjaakin ja kampasin sen parhaani mukaan. Ellu ei arvostanut kun koetin selvitellä sen otsatukkaa, heilutteli vain päätään inhotuksissaan. Naurahdin ja taputin tammaa kaulalle ennenkuin vein sen karsinaansa. Olin ylpeä työni jäljestä, tamma oli vielä puolituntia sitten täysin kuran peitossa ja nyt se seisoskeli melkein näyttelykunnossa karsinassaan. 

Moitteeton suoritus! Monet hevosista eivät pidä että niiden vatsaan kosketaan: erityisesti olen huomannut tätä piirrettä Metsälammen tammoilla. Kannattaakin välttää sitä, ja puhdistaa liat vain pehmeällä harjalla. Hyväksytty suoritus, voit siirtyä suorittamaan seuraavaa tehtävää! Tästä sait myös tarinamerkinnän. -Sinte

[Minja]

Tehtävä 2 - Minja & Ellu

---

Olin taluttanut Ellun käytävälle ja pistänyt sen molemmin puolin kiinni. Nostin kaviokoukun käteeni tarkoituksenani puhdistaa tamman kaviot. Seisoin Ellun oikealla puolella ja otin kevyen otteen vasemmasta etujalasta. Liu'utin kättäni alaspäin tamman polven yli ja tapoihin tottunut Ellu nosti jalkansa ylös ja pääsin putsaamaan kaviota. Koukin kavion pohjaan pakkautunutta mutaa ja turvetta kavikoukulla irti ja lika lähti yhtenä isona patjana. Varoin koskemasta kolmionmuotoiseen säteeseen koukulla mutta putsasin sädettä kaviokoukun harjalla. Kimmoisa säde sijaitsee kavion keskellä ja on kolmion mallinen ja toimii tavallaan hevosen sisäänrakennettuna iskunvaimentimena. 

Kun olin puhdistanut toisen puolen kaviot siirryin Ellun vasemmalle puolelle. Nostin tottunein liikkein etujalan ja puhdistin sen ilman mitään ongelmia. Siirryin sitten viimeiseen, eli vasempaan takajalkaan. Ellu ei kuitenkaan enää jaksanut nostella jalkojaan ja piti takajalan visusti maassa painaen sille koko painollaan. "Ei tässä nyt ennenkään oo ongelmia ollut heii", koitin suostutella Ellua mutta tamma piti jääräpäisesti jalkansa maassa. Ongelma korjaantui kuitenkin helpolla kikalla, samalla kun koitin nostaa tamman jalkaa nojasin siihen ronskisti niin että Ellun oli vaihdettava painopisteensä muualle. Näin sain nostettua ja putsattua viimeisenkin kavion. Koukin ensin kaikki liat säteen ympäriltä ja lopuksi putsasin vielä kaviokoukun harjalla loput liat kaviosta. Ellu koetti vähän potkia taaksepäin jalallaan mutta lopetti kun ärähti ääneen. Tämä toimenpide olikin nopeasti ohi eikä sen suurempia ongelmia ollut, muuta kuin ettei Ellun jalkaansa meinannut lopuksi nostaa.

Teillä ei ilmeisesti ollut sen suurempia ongelmia Ellun kanssa, toisen tehtävän suoritus sujui moitteettomasti ja kaviot tulivat puhtaaksi mutakerroksesta huolimatta. Hyväksytty suoritus, voit siirtyä suorittamaan seuraavaa tehtävää. Saat tästä myös tarinamerkinnän. T. Sinte

[Deleted]

Tehtävä 2 - Carissa ja Janni

Olin jälleen saapunut Metsälammen hoitajakurssille. Ensimmäisenä kiiruhdin hakemaan Jannia talliin, ja luin tämän päivän ohjelman - kavion putsaus. Kävin hakemassa kaviokoukun ja rapsuttelin ennen putsausta vielä hetken Jannia.
- Nosta! käskin kun viimein saatoin lopettaa shettiksen lepertelyn. Samalla nojasin tamman jalkaan ja pidin kädellä vuohisten yläpuolelta. Janni nostikin kavion ihmeen kiltisti, ja jäin tutkimaan kavion rakennetta. Keskellä oli säde, joten siitä kohtaa ei saa putsata. Putsasin siis reunoilta turpeet pois, hellävaraisesti mutta niin, että kaikki lika kuitenkin lähti. Lopuksi harjasin vielä kaviokoukun toisella, "harjaksisella" puolella loput turpeet.

Kun menin takakavion luo, kohtasin ongelman. Jannin vuohisen kohdalla oli pikkuruinen, punareunuksinen jälki. Kiiruhdin kertomaan siitä Sintelle, joka laittoi jotakin rasvaa siihen ja sanoi, ettei se ollut kovin vaarallinen. Hän epäili sen tulleen Jannin, tai jonkun muun pihattolaisen hokista. Onneksi mitään vakavempaa en löytänyt ja saatoin putsata loput kaviot ilman sen suurempia ongelmia. Lopuksi kiitin Jannia kiltisti ja asiallisesta käyttäytymisestä - jälleen yksi kurssin kerta käytynä!

Hyvä kun huomasit Jannin jalassa olleen haavauman. Pieniä naarmuja voi hoitaa esimerkiksi laimennetulla Betadine-liuoksella ja tarpeen mukaan myös siteellä. Haavan puhtaudesta tulee pitää huolta, ja kavioiden lähettyvillä olevia haavoja tulee tarkkailla erityisen huolellisesti. Teillä sujui hyvin, eikä sen suurempia ongelmia tullut vastaan Hyväksytty, voit siirtyä seuraavaan tehtävään! t. Sinte

[Tepa]

Tepa ja Myy - tehtävä 3

Nojailin karsinan oveen ja tuijottelin shetlanninponia, joka nuokkui väsyneenä karsinassaan. Käsissäni pitelin vihreää riimua ja riimunnarua ja pohdiskelin samalla, millaisella tuulella Myy olisi tänään. Poni näytti raukealta ja rauhalliselta, mutta ei tuosta oikein koskaan tiedä. ”Jospa sä olisit tänään kiltisti”, hymähdin ja pujottauduin Myyn karsinaan. Tamma havahtui ja nosti korvansa ylös mitä ilmeisemmin herkkujen toivossa.

Setvin riimun käsissäni sellaiseksi, että se olisi helppo pistää ponin päähän. Myy seisoi oikealla puolellani näyttäen siltä, että se olisi jo valmis lähtöön. Siirryin seisomaan suunnilleen ponin niskan kohdalle ja siirsin oikean käteni tamman pään oikealle puolelle pitäen samalla riimun poskihihnoista kiinni. Myy ei jaksanut tehdä vastarintaa riimua laittaessa, vaan pujotti itse turpansa sisään. Rauhallisesti vedin riimun pörröisten korvien taakse ja korjasin tamman otsatukan paremmin. ”Noniin, hyvä poni”, hymähdin laittaessani riimussa olevan lukon renkaaseen kiinni.

Otin riimunnarun hieman lyhyemmälle käsissäni ja siirryin ponin vasemmalle puolelle. Avasin karsinan oven mahdollisimman auki, ettei poni jäisi vatsamakkaroistaan kiinni. Ei sentään, Myy on oikein sporttisessa kunnossa. Lähtiessäni kävelemään karsinasta tunsin kuitenkin reippaan nykäisyn taaksepäin, jonka seurauksena meinasin lentää persuksilleni. ”Mitä nyt?” kysäisin hieman ärtyneenä ja katsoin karsinassa luimistelevaan poniin. Tamma huiski vihaisena häntäänsä. Syy selvisi suhteellisen nopeasti: ponin uhkailuista hätääntynyt Mooses-kissa ryntäsi pelästyneenä pois piilostaan Myyn takaa. Tästä poni ei ollut selvästikään pitänyt ja näyttikin närkästyneeltä. ”No jo oli kissa piilon löytänyt”, hymähdin mietteliäänä. Liekö kissa livahtanut karsinaan minun avatessani oven? Kohautin olkapäitäni tietämättömänä ja maiskutin Myylle sen merkiksi, että nyt mennään. Tällä kertaa tamma lähti köpöttelemään kiltisti vierelläni kohti tarhoja.

Kappas, Mooses pääsikin yllättämään ihan toden teolla! Kissat ovat niin ketteriä, että ne saattavat luikahtaa myös karsinoiden ovien tai väliseinien ylitse. Moitteeton suoritus, hyväksytty! Voit siiryä suorittamaan kurssin viimeistä tehtävää Tästä saat myös tarinamerkinnän. -Sinte

[Minkki]

Tehtävä 4 - Minkki & Majuri

Olimme saapuneet hoitokurssin viimeiselle tunnille, jossa nyt olisi luvassa karsinan puhdistus. En ollut nähnyt Majuria pariin viikkoon ja minulla oli sitä jo kamalan ikävä. Saapuessani talliin Majuri työnsi turpansa samantien ulos karsinastaan ja hirnahti iloisesti. Hyväilin oriin päätä ja hain sen riimun ja riimunvarren.
» Hyvä on, rakkaat oppilaat. Tänään on kurssin viimeinen osa ja siihen kuuluu karsinan puhdistaminen. Tietysti ensin viette hevoset ulos. Sitten haette talikon ja kottikärryt... » Sinte alkoi selittää. Silitin Majurin kaulaa hellästi ja suukotin sen otsaa kuunnellen Sinte ohjeita. Kun lopulta saimme luvan viedä hevoset, alkoi kamala sekamelska käytävälle ja katsoin parhaaksi odottaa kunnes muut olisivat pihalla. Pujottelin riimun oriin päähän ja napsautin riimunvarren kiinni riimun renkaaseen. Maiskutin Majurin liikkeelle ja talutin sen ulos. Majurin karsina oli vastapäätä päätallin ovea, jossa Hurmos sitä jo odottikin. Suokki hirnui Majurille ja sai sen riuhtomaan riimunarusta vähän.
» Ptruuuu poika! Odotas. » sanoin ja avasin tarhan portin. Irrotin riimunvarren ja katselin hetken, kun Majuri puuskutti innoissaan ja meni tervehtimään kaveriaan.
Paluumatkalla kävin kipaisemassa lantalan luona.

Ensimmäisenä sieppasin mukaani harmaat kottikärryt ja ladoin sen päälle tallitalikon ja lapion sekä harjan. Lähdin työntelemään kärryjä kohti Majurin karsinaa.
Tallikäytävällä kottiksien kanssa kulkeminen oli kuin autokoulussa; kaikki sinkoilivat sinne tänne. Lopulta pääsin pois ruuhkan keskeltä ja laskin kärryt karsinan avoimen oven eteen. Sinte tuli neuvomaan minua aloituksessa.
» Ensin otat talikon tästä näin, sitten alat ikään kuin suodattaa kuivikkeita niin, että lannat ja virtsaisen purut tulevat kottikärryihin. » Sinte selitti. Nyökkäsin ja otin raskaan talikon käteeni. Kahmaisin ison lantakasan puruista ja puhisten heitin sen kärryyn. Sinte hymyili.
» Kyllä se tuosta sitten lähtee menemään. Sinulla on hyvä taktiikka. » 
Karsinan puhdistus oli yksi raskaimmista töistä, joita olin ikinä tehnyt. Saadessani kaikki näkyvät lannat ja märät kuivikkeet huokaisin helpotuksesta ja tyhjensin kottikärryt lantalaan. Kaadoin hieman lisää uusia kuivikkeita Majurin karsinaan ja levitin ne lapiolla ympäriinsä. 
Päätin puhdistaa myös Majurin kipot. Katsahtaessani Majurin ruokakippoa hätkähdin inhotuksesta. Ruokakuppihan oli homeessa!

» Anteeksi, onko täällä ketään, joka osaa auttaa? Majurin ruokakuppi on homeessa! » sanoin käytävälle inhoa äänessäni ja pian Sinte juoksi luokseni tarkastamaan kupin.
» Oho, niinpäs näyttää olevan. Pitääkin ostaa oriille uusi ruokakippo. Ei hätää, tämä menee suoraan roskiin. Hyvä, että avasit suusi Minkki! Muuten olisi Majuri saanut syödä homeisesta kupista ruokansa. » Sinte sanoi irvistäen ja irrotti kipon kaltereista. Hymyilin odottaen Sinteä ja puhdistin Majurin vesikipon tiskiharjalla perusteellisesti.
Sinte palasi muutaman minuutin päästä ja kävi tarkastamassa kaikkien karsinat.
» Oikein hyvä! Olette nyt virallisesti suorittaneet ensimmäisen hoitokurssinne! Taputtakaahan itsellenne! »
Talli raukui aplodeista ja kevättuuli puhalsi tallin käytävää pitkin tuoden kesän tuoksun nenään.

Karsinan siivous käy ihan kuntoilusta! Metsälammella on muutamia sellaisia hevosia, jotka tuhoavat karsinansa ihan hirveän näköisiksi: kakkakikkareet on levitelty ihan ympäriinsä, samoin heinät. Yleensä myös ruoka- ja vesikipot löytyvät kaadettuina purujen seasta. Toisinaan karsinoiden siivoukseen saa vierähtämään tallilla monta tuntia! Onneksi huomasit homeisen ruokakipon, se on syytä puhdistaa huolellisesti. Hyväksytty suoritus, paljon onnea hoitokurssin suorituksesta! -Sinte

[Tepa]

Tepa ja Myy - tehtävä 4

Myy köpötteli melkein Jannin hännässä kiinni kohti tarhoja. Tammalla tuntui olevan hirveä kiire, Elluhan kerkeisi syömään muuten kaikki heinät! "Ihana ilma taas pitkästä aikaa", Carissa sanoin päästäessään Jannin tarhaan. Yhdyin tytön sanomisiin ja irrotin riimunnarun irti riimusta. Myy ravasi saman tien syömään heiniä luimien samalla muille hevosille. Hiukan ahne, kenties?

Palattuani tallille etsin käsiini kottarit sekä talikon. Ne mukanani suuntasin tieni pihattokarsinoille ja katsahdin Myyn karsinaan. Hienoa, sehän näytti sopivasti likaisemmalta kuin koskaan aikaisemmin. Huokaisin syvään ja asetin kottarit karsinan ovelle. Talikosta pidin kaksin käsin kiinni ja aloitin putsaamisen nurkasta, joka näytti silmääni likaisimmalta. Tosin koko karsina näytti hyvin likaiselta... Heitin selkeimmät lantakasat suoraan sellaisenaan kottareihin, mutta kun vastaan rupesi tulemaan enemmän kuiviketta kuin lantaa, siivilöin kuivikkeet talikon läpi ja näin jäljelle jäi vain lannat. Puhtaat kuivikkeet siivilöin karsinan keskelle, ja niistä rupesikin muodostumaan siihen sopiva kasa. Lopuksi kävin talikolla läpi pissakohdat, jotka tunnisti märästä kuivikkeesta sekä (ah niin ihanasta) tammamaisesta "tuoksusta".

Kun olin aika varma, että kaikki likaiset kuivikkeet ja lannat olivat kottareissa, kävin vielä kasan kuivikkeita läpi ja sen jälkeen levitin ne tasaisesti karsinaan. Urheilustahan tämä meni, olin saanut mukavan lämmön itselleni! Vein täyteen lastatut kottarit lantalaan ja tyhjensin ne sinne, jonka jälkeen harjasin tallin edustan. Lopuksi hain tiskiharjan ja vähän vettä, tarkoituksena putsata Myyn ruoka- ja vesiastiat. Ruokakippoon kurkatessani nousi kasvoilleni ihmettynyt katse. Kippohan oli reikiä täynnä! Varsinkin astian pohja näytti siltä, että se tippuisi milloin tahansa. "Oivoivoi..." mutisin ja kävin huikkaamassa tallista löytämäni Locin paikalle.
- No johan on, nainen kummasteli. - Mitä se poninkotale täällä oikein tekee? Kohautin olkapäitäni.
- Protestoi mielestään liian pieniä ruoka-annoksia, tai ehkä toi on vaan käytössä kulunut, pohdin. Irrotimme astian pidikkeiltään ja haimme sen tilalle uuden, reiättömän kipon. Puhdistin juoma-astian vielä perusteellisesti. Mysteeriksi jäi miksi edellinen ruoka-astia näytti siltä, että sinne olisi pistetty jotain syövyttävää ainetta..

Hevosten ruokakipot ovat nähneet elämänsä aikana monta hammasta ja kauranjyvää, ei mikään ihme että ne alkavat kulua! Ei olisi kyllä uskonut, että sinne ihan reikiä syntyy Onneksi huomasit ongelman ja kuppi saatiin vaihdettua uuteen. Karsinan siivouksessa ei tainnut tulla sen suurempia ongelmia vastaan. Hyväksytty suoritus, paljon onnea kurssin suorituksesta! Lisäksi saat tästä tarinamerkinnän. T. Sinte

[Joanna]

Tehtävä 1 - Joanna & Sela

Olin juuri käynyt hakemassa Selan tarhasta ja nyt seisoin sen karsinan ovella harjojen kanssa. Tamma oli ilmeisesti piehtaroinut tarhassa oikein antaumuksella, sillä se oli yltäpäältä kuivuneessa mudassa. Hengähdin syvään, otin käteeni kumisuan ja aloitin harjausurakan pyörittämällä kumisukaa aika voimakkaasti Selan kaulaa vasten. Harjauksen seurauksena tammasta lähti kuivuneita mutakokkareita ja pölypilviä. Sela seisoi koko ajan rauhallisesti paikoillaan ja ilmeisesti nautti suuresti puhdistautumisesta. Kun olin harjannut ensimmäisen puolen huolellisesti kumisualla siirryin harjaamaan tamman toista puolta. Selan mielestä olin kuitenkin harjannut kumisualla sen mahaa jo liian kauan, joten se käänsi päänsä nopeasti ja yritti näykätä minua pienesti käsivarresta. Tamma ei kuitenkaan osunut minuun vain näykkäisi vain ilmaa. Komensin Selaa pysymään vain kärsivällisesti paikoillaan ja jatkoin harjaamista. Seuraavaksi otin pölyharjan ja harjasin pitkillä vedoilla myötäkarvaan ylimääräiset irtokarvat ja lian pois. Sen jälkeen otin kovan harjan ja siirryin puhdistamaan tamman jalkoja. Siinä kesti todella kauan, mutta halusin kuitenkin saada Selan jalat putipuhtaiksi, joten jatkoin kärsivällisesti harjaamista.

Sela alkoi hiljalleen näyttää taas jo hevoselta, eikä kävelevältä mutaklöntiltä. Taputin tammaa kaulalle ja otin käteeni pehmeän harjan sekä harjasin tamman sillä kokonaan läpi. Varmistin, että missään ei ollut enää likaa ja puhdistin pehmeää harjaa välillä piikkisuan avustuksella, että Selasta tulisi varmasti todella puhdas. Harjaamisen yhteydessä tarkistin, ettei Sela ollut saanut minkäänlaisia haavoja tarhassa ja tarkkailin myös että se oli terveen oloinen. Seuraavaksi harjasin tamman pään huolellisesti myöskin karvan suuntaisesti. Lopuksi aloin selvittämään tamman harjaa ja häntää. Siinä kesti vielä kauemmin kuin jalkojen harjaamisessa, sillä harjassa sekä hännässä oli myöskin kaikkialla kuivunutta mutaa. Sain kuitenkin ne suurinpiirtein selvitettyä, joten harjasin hännän ja harjan vielä pehmeällä harjalla läpi. Tammasta oli tullut taas puhdas, vaikka se vaatikin aika paljon aikaa. Tyytyväisenä lopputulokseen annoin Selalle pari omenanlohkoa ruokakuppiin.

Kurakelit saisivat todella jo loppua. Et arvaakaan, millainen työ on ollut pestä tuntihevosten loimia tarhailun jälkeen! Vastaan ei tainnut tulla sen suurempia ongelmia, hyvä että komensit Selaa lopettamaan näykkimisen. Hyväksytty suotus, voit siirtyä seuraavaan tehtävään! Lisäksi ansaitset tästä tarinamerkinnän. -Sinte

[Silja]

Hoitokurssi I -peruskurssi
Silja & Helmi
Tehtävä 1 - harjaus

Helmi seisoskeli korvat höröllä karsinassaan, kun laskin sen harjapakin karsinan oven juureen.
- Moikka, laitetaankos sut siistiksi kurssipäivää varten? kysäisin ja rapsutin Helmiä korvan takaa. Harmikseni Helmi oli tainnut taas ottaa kokovartalomutakylvyn tarhassa, ja poni oli yltäpäältä ihan kurassa.
    Nappasin ensimmäiseksi harjapakista kumisuan, jolla aloin pyörittelemään Helmiä aluksi kaulalta. Kura irtosi suan avulla helposti, sillä se oli onneksi jo ehtinyt kuivua. Etenin rauhallisin, pyörivin liikkein kohti Helmin takapäätä, mutta päätin suosiolla jättää jalat toisille harjoille, sillä niitä oli hankala harjata kumisualla. Helmi seisoskeli kiltisti paikoillaan ja näytti nauttivan kumisukahieronnasta täysin rinnoin. Kaula ja lapa olivat tamman lempipaikkoja, joissa se aina venytteli kaulaansa ja ylähuultaan tyytyväisenä.

Kun olin harjannut Helmin huolellisesti kumisualla, otin pitkäharjaksisen pölyharjan, jolla harjailin reippaasti pinnalle tulleet roskat pois. Kävin päällisin puolin myös jalat läpi, mutta huomasin niiden olevan vielä kosteat, jolloin kura ei irronnut kunnolla. Helmi ei pitänyt kovakouraisesta vatsanalta harjaamisesta, joten siirtyessäni kovaharjaksisen pölärin kanssa kainaloihin ja vatsanalle, Helmi nappasi hampaillaan kiinni hihastani. Onneksi ongelma oli helposti ratkaistavissa, ja hieman hellemmällä harjaotteella Helmi antoi kiltisti harjata.
    Viimeistelin harjausoperaationi pehmeällä harjalla, jolla sain viimeisimmätkin pölyt ja hilseet pois Helmistä, ja ponin karva alkoikin kiiltää taas entiseen malliinsa. Pehmeän harjan avulla tarkastin ja harjasin myös pään, varoen hiukan silmiä ja korvia. Pyyhkäisin hihalla rähmät pois Helmin molemmista silmistä ja annoin pusun turvalle. Rähmien poisotto oli ällöttävää puuhaa, mutta onneksi Helmi oli sen verran terve silmistään, etteivät ne rähmineet kovin paljoa.

Märkä kura Helmin jaloista ei irronnut kunnolla pelkällä harjaamisella, joten kävin ponin kanssa kaivolla puhdistamassa myös jalat huolellisesti. Varsinkin näin kuraisilla keleillä oli tärkeää saada myös vuohiskuopat puhtaiksi, koska sinne hautumaan jäävä kura ja hiekka saattoi hangata ja aiheuttaa riviä poneille.

Teillä sujui hyvin. Helmi on tosiaan hieman herkkänahkainen, hyvä että huomasit varoa kovakouraista harjausta vatsan alta. Moitteettomasti suoritettu tehtävä, voit siirtyä seuraavaan! t. Sinte

[Silja]

Hoitokurssi I -peruskurssi
Silja & Helmi
Tehtävä 2 - kavioiden puhdistus

Toisena kurssipäivänä hoito I-kurssilla vuorossa oli kavioiden puhdistus. Helmi näytti tänään vielä tavallistakin ankeammalta, sillä ulkona satoi ja ponitamma oli seissyt sateessa koko aamupäivän, josta johtuen se oli aivan märkä.
    Kaivoin Helmin harjapakista harmaan, pyöreäpäisen kaviokoukun, jonka kääntöpuolella oli jämäkkäharjaksinen kavioharja. Kumarruin Helmin vasemman etukavion viereen ja liu'utin kättäni polven kohdalta jalkaa alaspäin. Helmi nosti jalkansa kiltisti heti vuohisen kohdalla ollessani ja nosti kavionsa. Helmin kaviot olivat aivan kurassa ja märkää hiekkaa oli inhottava raaputtaa kaviokoukulla pois, kun se likasi samalla kädetkin ja sitä saattoi vahingossa roiskua naamalle.

Aloitin ensin ottamalla kaviosta suurimmat liat pois vetämällä koukkua kolmion muotoisen säteen viereltä, jolloin suurin osa reunoilla olevasta kurasta irtosi. Katsoin irtohiekat huolellisesti pois myös kenkien päiden sekä säteen välistä, johon helposti saattoi upota esimerkiksi kiviä. Koska säde oli kavion herkin osa, en koskenut siihen koukulla.
    Kun suurinosa liasta oli saatu pois, viimeistelin kavion puhtaaksi vielä kaviokoukun kääntöpuolella olevalla harjalla, jolla harjasin samalla myös säteen päälisen. Helmin säde oli siisti ja yhtenäinen, eikä siinä ollut kuoppia tai repaleita. Pienempänä ratsastaessani eräällä ratsastuskoululla, joillain hevosilla saattoi olla sädemätää karsinan kostean pohjan takia, jota oli melko työläs hoitaa jokaisen tunnin jälkeen, ja kaiken kukkuraksi tästä ikävästä vaivasta oli hankala päästä eroon.

Helmi antoi yleensä puhdistaa kavionsa hyvin, mutta silloin kun se ei enää jaksanut pitää jalkojaan ylhäällä, sillä oli tapana alkaa potkia ja huitoa. Toisiksi viimeisen takakavion kohdalla Helmi otti nokkiinsa, ja sai yhtäkkisellä liikkeellä riuhtaistua kavion käsistäni. Tamma vain luimisteli ja pamautti jalkansa takaisin maahan.
    Helmi teki ärtyneellä olemuksellaan selväksi, ettei juuri nyt jaksanut kavioiden puhdistusta. Jouduin suostuttelemaan ponia hetken, mutta auttaessani nostamista hieman nojaamalla Helmin takapuoleen, se suostui nostamaan jalkansa. Helmi yritti samaa uudelleen, ja alkoi vetämään jalkaansa vatsan alle.
- Hyi Helmi, nyt kunnolla! ärähdin ponille vihaisesti ja pidin napakan otteen kaviosta, vaikka Helmi yrittikin riuhtoa sitä käsistäni. Helmi hanasi aluksi vastaan, mutta antoi sitten puhdistaa myös takakavionsa kunnolla. Vielä etukavionkin kohdalla Helmillä oli nyrpeä ilme naamallaan, mutta kun kaikki kaviot oli puhtaina ja tamma sai pari taputusta kaulalle, myös ponin mieli onneksi kirkastui. Loppujen lopuksi Helmi oli aina tyytyväinen hyvän hoidon jälkeen.

Tehtävän suoritus sujui teiltä ihan moitteettomasti. Sädemätä on kyllä ilkeä vaiva, mutta onneksi sitä ei ole ollut pitkiin aikoihin Metsälammen hevosilla. Hyvä että näytit Helmille saman tien kaapin paikan, ihminen on nimittäin aina johtaja hevosen kanssa toimiessa. Hyväksytty suoritus, saat tästä myös tarinamerkinnän t. Sinte

[Joanna]

Tehtävä 2 - Joanna & Sela

Toisena hoitokurssin tehtävänä oli puhdistaa kurssihevosen kaviot. Sela nuokkui karsinassaan silmät puoliummessa eikä hievahtanutkaan kun menin karsinaan sisään. Taputin tammaa kaulalle ja se vain jatkoi nuokkumistaan. Se oli ilmeisesti hyvin levollisessa mielentilassa, vaikka tallissa olikin hieman hälinää. Se oli kuitenkin hyvä juttu, sillä nyt kavioiden puhdistaminen onnistuisi helposti kun ei tarvitsisi samalla rauhoitella Selaa. Otin punaisen kaviokoukun käteeni ja menin Selan vasemman etujalan viereen siten, että hevosen pää oli selkäni takana. Liu'utin vasenta kättäni tamman jalkaa pitkin odottaen, että se nostaisi sen. Sela ei kuitenkaan reagoinut millään tavalla, joten nojasin siihen olkapäälläni ja maiskutin kevyesti. Kun tamma ei vieläkään nostanut jalkaansa aloin nojata Selaan paljon voimakkaammin. Tämän seurauksena Sela alkoi nojata minuun eikä vieläkään nostanut jalkaansa.
- Kuules nyt neiti, vaikka sulla taitaa olla jonkinsortin kauneusunet meneillään niin se ei tarkoita sitä etteikö sun tarvitse nostella sieviä jalkojasi, sanoin tammalle hieman käskevällä äänensävyllä ja tällä kertaa Sela nosti jalkansa ylös, mutta jatkoi silti nuokkumista.

Kun olin puhdistamassa viimeistä takajalkaa huomasin, että lika oli juuttunut sinne erityisen tiukasti. Jouduin siis käyttämään hieman enemmän voimaa putsatessani kaviota kavion kannasta varpaaseen päin. Varoin kuitenkin kavion keskellä olevaa kolmion muotoista sädettä, niinkuin puhdistaessani muitakin kavioita. Säde on hevosen kavion pehmein osa ja säteessä on myös tuntoaisti, joten sitä pitäisi aina muistaa varoa kavioita puhdistettaessa. Lopuksi olin saanut kaikki Selan kaviot puhdistettua ja jätin tamman jatkamaan rauhallista lepohetkeään. Tänään se oli ollut jopa liian raukealla tuulella, joten ei olisi varmaan kannattanut ajatella kavioiden puhdistamisen olevan liian helppo homma. Pääasia kuitenkin on että sain kaikki Selan kaviot puhdistettua huolellisesti.

Uh, etenkin mutakeleillä tiiviiksi priketiksi tamppaantunut muta on ihan hirveää irrotettavaa! Onneksi sait kaivettua kaviot puhtaaksi Tehtävän suoritus sujui ongelmitta, tämä on ihan hyväksytty suoritus. Lisäsin kaappiisi tarinamerkinnän! t. Sinte

[Julia]

Tehtävä 1. 
Julia - Janni 

---

Pienen pieni yltäpäältä kurassa oleva shetlanninponitamma seisoi käytävällä molemmin puolin sidottuna minua odottaen. "Ei nyt ole totta", mumisin itsekseni kun katselin sitä kurakerrostumaa. Olin päättänyt osallistua mustanpuhuvalla ponilla hoitokurssille, ja nyt ei näyttänyt lupaavalta. Päätin kuitenkin ryhtyä töihin, joten otin kumisuan jolla aloin irrottamaan suurinta osaa kurasta pyörivillä liikkeillä. Kuten pienenä minulle oli opetettu, aloitin niskan kohdilta, mistä siirryin sitten takaosaa kohti. Jannin silmät lupsuivat kiinni, kun itse koitin saada kuraa irtoamaan. Lopulta kun olin suurimman osan kurasta saanut lähtemään kumisuan kanssa, otin pölyharjan, jolla harjasin sitten osan pois. Tamma pörisi onnessaan harjauksen takia, vähän eri luokkaa kuin oma hoitohevoseni Enkeli joka ei tykkää ollenkaan jos harjaus venyy yliajalle. Karkealla harjalla sain vielä viimeisetkin kurat pois, ja olin tyytyväinen jälkeeni. Kun ajatuksissani olin mahaa harjaamassa, tunsin pienen näykkäisyn kädessäni. "Eeei!" toruin ponia. Janni luimistellen katseli minua, ja pärskähti tyytymättömänä. "No anteeksi nyt, en minä pahalla tätä tarkoittanut", sanoin ponille samalla rapsutellen sitä. Ponitamma alkoi pikkuhiljaa leppymään, ja ei enää näyttänyt niin änkyrältä. Viimeisenä otin pehmeän harjan, jolla puhdistin vielä viimeisetkin pölyt ja lian pois mustasta karvasta. Muistin puhdistaa pehmeän harjan muutaman vedoin välein piikkisukaan. Harjaus taisi olla nyt siinä, joten rapsuttelin pikkuista vielä hetken ennen kuin lähdin.

// Vähän menee nyt kyllä off-topic, mutta olethan huomannut että olen saanut Ratsastuskurssi I vikan tarinan kirjoitettua?

Tammat tuppaavatkin äksyilemään mahaa harjatessa, Jannikin, vaikka se onkin kiltti. Hyvä että saitte asiat kuitenkin Jannin kanssa selvitettyä!  Voit siirtyä suorittamaan seuraavaa tehtävää. 
Kävin kommentoimassa myös ratsastuskurssisi tarinan. 
t. Afrodite, ratsastuksenopettaja