|
Post by Sinte on Oct 23, 2014 15:09:55 GMT 2
|
|
|
Post by Amelie on Nov 2, 2014 22:35:46 GMT 2
Vasten tahtoa kokoamistaKullanvärinen, siro ori lipui kentällä eteenpäin hiirenhiljaisin askelin. Kuului lähinnä minun sekä ratsuni rauhallista, askelten tahdissa olevaa hengitystä sekä satulan narinaa. Jep, satulan. Ette ikinä usko, miksi olin suostunut ratsastamaan Metsälammen uudella, herkällä akhaltekinhevosorilla satula meitä erottaen ja vielä kokoamisharjoituksia. No, ei ollut Sanna antanut valinnanvaraa, vaan armotta oli pyytänyt ja kun meinasin sanoa että haluaisin jättää satulan pois, nainen oli ollut jo tipotiessään. No, eihän siinä mitään, Armalle kamppeet niskaan ja menoksi. Ja tässä sitä oltiin, hauska verryttely takana, tehokas harjoitus edessä.
Ohjasin orin käynnissä ympyrälle ja pyysin pienin avuin herraa taipumaan hieman sulkumaisesti ulospäin. Pari kertaa Arma astui ristiin ja koko tahti oli kymmenen sekunnin ajan yhtä sekamelskaa, kun yritin saada ruunivoikon jalkoja järjestykseen. Tarkoituksenani oli saada hevonen vatsalihaksia käyttämällä (heikko kohtani) niin pieneen askeleeseen kuin vain mahdollista. Ja rankkaa oli! Noin kymmenen minuutin välein ohjasin Arman uralle ja lekottelin orin kaulalla jalat roikkuen kylkiä vasten. En todella ole tottunut tällaisiin koulutreeneihin, pitäisi ehkä useammin vastustaa kiusausta karauttaa maastolenkille. Harjoitus oli myös treenikaverilleni rankka, sillä kaveri joutui kokoamaan itsensä toden teolla, ja minulle oli kerrottu ettei se ole orin lempipuuhaa.
Laukkaan siirtyessämme sain alkaa käyttää kokoamiseen pohkeita ja istuntaa jo toden teolla. Arma alkoi kuitenkin oppia tahtia jo nopeasti ja taukoja ei rytmivirheiden vuoksi enää tullut. Ideaalitilannehan olisi ollut, että hevonen on erittäin koottu ja superkevyt kädelle, ja mielestäni pääsimme melko lähelle tätä ainakin jälkimmäisen kohdalla. Jossakin vaiheessa huomasin Locin ilmestyvän maneesiin Maraa taluttaen, juuri lomalta palannut työtuttuni Stefan kannoillaan. Ranan musta rotutoveri vaikutti melko uhkaavalta ja välillä se meinasi lähteä punahiuksisen Locin käsistä, mutta tottuneesti naisenalku paikkasi orin virheitä ja toppuutteli hirviöhevosta. Arma alkoi olla jo melko puhki puhumattakaan vatsalihaksistani jotka huusivat hoosiannaa, joten ratsastin orilla kevyet loppukäynnit samalla kun yritin pysytellä poissa Maran tieltä. Kaarrossa taputin hikistä ruunivoikkoa kaulalle ja heittäydyin selästä alas. Lähdin sitten taluttamaan oria tallille, ja me molemmat pääsisimme sitten pesulle. Sinten kommentti
Pahoittelut viivästyneestä kommentista.
Tosi kiva että löysit Arman kanssa yhteisen sävelen, vaikka taidatkin ratsastaa mieluummin ilman satulaa. Se on upea taito, ja vaatii myös paljon tasapainoa ratsastajalta: yhteisen rytmin tulee löytyä nopeasti. Minun puolestani saat ratsastaa hevosillamme ilman satulaa niin paljon kuin sielu sietää, mutta toisinaan niitä on hyvä treenata myös satulan kanssa – kisaradoille ei nimittäin ole ilman satulaa menemistä. Mahtavaa että Arma sai kunnon liikutuksen! Sille ei ollutkaan vielä kerääntynyt hoitotarinoita.
Tarinasi oli juuri sopivan pituinen (on ihanaa lukea hieman lyhyempiä pätkiä pitkien tarinoiden ohella)! Teksti toi persoonaasi esille, ja tarina oli senkin vuoksi mielenkiintoista luettavaa. Kuvailet hauskasti ja elävästi, se auttaa lukijoita pääsemään mukaan tapahtumien kulkuun. Lisäksi teksti oli täysin virheetöntä: mulle ei valitettavasti jäänyt mitään korjattavaa (tai no miten sen ottaa) – jatka samaan malliin, loistavaa!
14,80v€
|
|
|
Post by Theadora on Dec 19, 2014 16:51:31 GMT 2
Upea ruunivoikko ori mulkoilee minua karsinastaan. Ihastelen kultaista karvapeitettä ja siroa, ehkä hiukan ponimaista hevosta. Se heilauttaa päätänsä ja tuhahtaa. - Terve vain sinullekin, joudut kyllä valitettavasti tutustumaan minuun. Ja sietämään minua, koska olen sinun uusi hoitajasi. Mutta eiköhän me tulla ihan hyvin toimeen, puhelen Armalle. Ori vilkuilee minua vieläkin epäluuloisesti, mutta lähdenkin sitten seikkailemaan. Menen tutkimaan satulahuonetta, josta löydänkin pienen etsimisen jälkeen Arman harjapakin. Kun palaan karsinalle, jään miettimään että kannattaako minun ottaa ori käytävälle, laittaa se kiinni karsinassa vai antaa sen vain olla. Päätän kokeilla antaa sen olla, mutta jos siitä ei tulisi mitään niin laittaisin sen kiinni. Jos vieläkään ei tulisi mitään, ottaisin sen käytävälle. Arma ei ole likainen, ehkä hiukan pölyinen. Haluan kuitenkin ihan periaatesyistä harjata sen ja käydä hiukan taluttelemassa kentällä. Ja jos joku minulle tekemistä keksisi niin toki senkin tekisin vielä. Kun astun karsinaan, yrittää ori lähteä minua karkuun. Se pyörii ja hyörii ympärilläni, kunnes lopettaa. Ehkä kun en lähde seuraamaan sitä ja pysyn vain paikoillani, se tajusi tuon olevan turhaa. Kun kosketan Armaa, se lähtee taas pyörimään. Pidän käteni kuitenkin samassa paikassa koko ajan, joten pyöriminen loppuu nopeammin kuin edellisellä kerralla. Pian pääsenkin harjailemaan rauhallisesti, kun ori viitsii pysyä paikoillaan. Se yrittää uhitella heilauttelemalla päätään minua kohti ja näyttämällä kauniita, keltaisia hampaitaan. Se myös saa huuliaan lompsautettua yhteen, jotta kuulostaa siltä kuin se yrittäisi näykkiä. Olin kuitenkin jo kuullut, että näin Arma yrittää vain pelotella uusia tuttavuuksia. En siis välitä orin touhuista pätkääkään, joten pelleilyt loppuukin melko nopeasti. Harjailen orin melko kevyesti molemmin puolin. Käyn vaihtamassa harjan kaviokoukkuun, mutta kun pyydän Armaa nostamaan kavion se kyllä nostaan jalan. Mutta alkaakin kuopia, mutta kun otan napakasti kiinni kaviosta, se kyllä pitää sen nätisti paikoillaan. Muut jalat menevätkin sitten hiukan helpommin. Päätän jättää pään harjauksen väliin, koska Arma ei ilmeisesti sen koskemisesta niin perusta. Nämä kaikki tietämäni asiat ovat peräisin Arman harjapakissa olleesta kirjekuoresta. Kuoressa luki: Arman hoitaja ja sisällä oli kirje. Siinä luki kaikkea tietoa, että mistä Arma tykkää ja mistä se ei tykkää. Siksi osasin jo hiukan varoa tiettyjä asioita. Harjauksen jälkeen vien harjapakin pois ja nappaan yhden Arman loimista, joka on ihana kirkkaan oranssi, jonka laitan orille karsinassa. Ulkona on sen verran kylmä, että ohut karvainen ori palelisi varmasti ilman loimea. Nyt yhteistyö jo sujuu jollain tasolla, mutta silti saan hetken yrittää että saan riimun sille päähän. Kun lähdemme ulos, on ori kuin unissakävelijä. Se ei reagoi mitenkään ja tallustelee vain perässäni. Kenttä on tyhjä, mutta lumipeite on täynnä jalanjälkiä, joten on siellä jotkut mennyt. Muuten menisin maastoon taluttelemaan oria, mutta en yksin viitsi lähteä ja muutenkin yhteistyön laatu on vielä hiukan epäselvä. Jos kentällä menisi hyvin, niin voisimme sitten vaikka käydä hiukan maastoja tutkimassa. Arma reipastuu hiukan ja pian se meneekin niin sanottua normaalia vauhtia. Kävelemme muutaman kierroksen ja mietin että mitä tekisimme. Tulee olemaan tylsää kummallekin jos vain kävelemme kenttää ympäri. Lopulta päätän päästää orin vapaaksi, jotta se saa rauhassa olla. Ja minun ei tarvitse tarpoa lumihangessa. Kun irrotan riimunarun, ihmettelee ori hetken ja lähtee sitten aluksi turpa maassa kiinni ravaten pois. Seurailen Arman liikkumista ja pian ori veteleekin jo kunnon pellehyppyjä siellä sun täällä. - Hei, sä oot varmaan Thea? Sinte käski käydä katsomassa ootko tullut jo. Ja mä olen siis Ama, tyttö esittelee. - Joo olen minä, hymyilen. - Meillä on tuolla omenapiirakkaa, jos kiinnostaa. Mä voin vaikka auttaa sua tuon Arman kanssa niin pääset nopeammin herkuttelemaan ja tutustumaan muihin, Ama ehdottaa. - Joo, kiitti se olis kiva, sanon. Yhdessä pyydystämme Arman, vaikka se osoittautuukin helpoksi tehtäväksi. Minulle on jäänyt takin taskuun nami, jonka perässä ori lönkyttelee luokseni. Juttelemme Aman kanssa samalla kun viemme orin talliin. Se jää sinne melko tyytyväisenä ilman loimea ihmettelemään maailman menoa. - Ei täällä tämmöisiä saisi olla, Ama ihmettelee. Katson naista, kun tämä nostaa maasta sirpaleen, joka näyttäisi olevan lasia. - Oho, ihmettelen minäkin. - Hyvä että huomattiin, Ama sanoo samalla kun minä laitan Arman loimen takaisin paikoilleen. Sirpale joutuu roskiin ja me menemme päätallin toimistoon, jonka pöydällä on herkullisen tuoksuinen ja näköinen omenapiirakka. Nappaamme Aman kanssa palat ja menemme muiden luokse vintille. Ama esittelee minut muille ja sitten juttelu jatkuu. Seuraan hetken vierestä muiden keskustelua, mutta vastailen aina kun minulta kysytään jotain. Kun porukka alkaa kadota kuka minnekin, minäkin alan kadota kotiin päin. / Tuolta nyt löytyy ne sanat jotka oli siinä ekstratehtävässä. Et ollut laittanut mitään että ne pitäisi merkitä, mutta boldasin ne nyt niin löytyvät helpommin. Ja anteeksi kun on näin lyhyt, mutta en nyt keksinyt enempää sisältöä tähän ekaan tarinaan Sinten kommentti
Mukavaa että ensitutustumisesi Armaan sujui hyvin, eikä sen suurempia ongelmia ilmennyt. On hyvä aloittaa rauhallisesti, ihan vain pelkällä harjailulla ja taluttelulla – kestävä ystävyyssuhde vaatii aina tukevan pohjan. Seuraavalla kerralla voisit kokeilla nousta selkään: nappaa tallilta joku mukaasi tai osallistu ratsastustunnille!
Tarinasi oli pitkä ja melko virheetön. Rivivälejä oli hieman turhankin paljon: poistin ylimääräiset. Repliikkien väliin ei tarvitse normaalisti ylimääräisiä rivinvaihtoja, ellei niiden välissä vaihdu tarinan kappale.
"Käyn vaihtamassa harjan kaviokoukkuun, mutta kun pyydän Armaa nostamaan kavion se kyllä nostaan jalan. Mutta alkaakin kuopia, mutta kun otan napakasti kiinni kaviosta, se kyllä pitää sen nätisti paikoillaan." -> Tässä oli aika paljon mutta-konjunktion toistoa. Yleensä konjunktioilla ei aloiteta uusia virkkeitä. -> "Käyn vaihtamassa harjan kaviokoukkuun. Kun pyydän Armaa nostamaan kavion se kyllä nostaa jalan – mutta alkaakin kuopia. Kun otan napakasti kiinni kaviosta, se kyllä..."
ohut karvainen = ohutkarvainen
17,80v€
|
|
|
Post by Theadora on Jan 28, 2015 19:59:22 GMT 2
Painajainen vai enneuni? "Huomaan taas katsovani Armaa karsinassaan, joka mulkoilee minua. Ihan kuin se ei haluaisi nähdä minua enää koskaan tai olisi halunnut edes koskaan tavata. Kaikesta huolimatta harjaan orin nopeasti ja heitän sille varusteet niskaan. Talutan pomppivan Arman ulos ja nousen sen selkään. Satula menee hiukan vinoon, mutta en välitä siitä. Lähdemme kahdestaan maastoilemaan. Aluksi Arma kävelee reippaasti eteenpäin, sitten sen vauhti kiihtyy kokoajan. Pian huomaan että ori laukkaa pää viidentenä jalkana liukkaalla maastopolulla. Polku on epätasainen ja melkein luistinrata. Arma liukasteleekin, mutta pysyy pystyssä ja se ei hidasta sen vauhtia. Pikku hiljaa tajuan, että voisin yrittää hiljentää vauhtia. Kun yritän pidättää oria, se nappaa vain kuolaimesta kiinni ja lähtee laukkaamaan vielä lujempaa. Hiljalleen paniikki hiipii sisääni. Edessä näkyy paksu, kaatunut puu. Se tukkii reitin, jonka toivon myös pysäyttävän Arman. Puunrungon kohdalla ori lähteekin hyppäämään. En ole valmistautunut hyppyyn, joten meinaan lentää selästä komeassa kaaressa. Saan kuitenkin satulasta sen verran kiinni, että jään vain kaulalle roikkumaan. Matka jatkuu ja edessä näkyy vielä isompi kaatunut puu. Uskon että se pysäyttäisi Arman, jotta pääsisin alas tai edes istumaan kunnolla selkään. Taas Arma lähtee hyppyyn, mutta sen takajalkojen pito pettää. Ori pääsee juuri ja juuri hyppäämään toiselle puolelle, mutta kaatuu sitten. Minä lopultakin lennän kaaressa puuta päin."Säikähtäneenä ja hikisenä nousen istumaan sängyssäni. Se oli vain unta. Se oli vain unta. Jankkaan samaa vielä vähän aikaa itselleni. Rupean sitten miettimään, miksi näin tälläistä unta. Yleensähän hevostytöt näkevät unta kun laukkaavat ilman satulaa ja suitsia hallitusti jossain kukkapellolla. Miksi ihmeessä minä sitten näin unta, jossa hevonen laukkaa henkensä edestä liukkaalla maastopolulla ja hyppää esteiden yli? Ja lopulta molemmille käy huonosti. Päätän unohtaa koko asian ja vaikka kello on vasta kuusi nousen ylös. Käyn suihkussa, puen päälle ja menen syömään. Kun saavun tallille menen ensimmäisenä päätalliin katsomaan onko kukaan muu vielä tullut. Sinten toimistosta kuuluu puhetta, joten suuntaan sinne. Toimistossa Sinte istuu pöytänsä takana kahvikuppi kädessään. Siellä on myös Elias, Vilja ja Destiny. - Huomenta, sanon ja kaikkien katseet kääntyvät ovelle jossa seison. Jokainen toivottaa huomenet ja istahdan Viljan viereen kun tämä taputtaa siinä olevaa paikkaa. - Ootkos jo Arman selässä käynyt? Sinte kysyy. - En oo, muttä tänään ajattelin kyllä mennä jos saan jonkun vahtimaan jos lennän sieltä, naurahdan. - Et sä sieltä lennä, Destiny vakuuttaa. - Mutta me ollaan tästä kohta lähössä ratsastamaan, että tuu mukaan jos meidän seura kelpaa, Vilja nauraa. Juttelemme siinä hetken ja lähdemme sitten hevosten luokse. Destiny jää päätalliin ja me muut suuntaamme sivutalliin. Kuljen Arman harjapakin kanssa orin karsinalle, jossa kultainen ori möllöttelee. Nappaan harjapakista harjan ja pujahdan karsinaan. Nyt ori vain tuijottelee minua ja antaa minun harjata sen rauhassa. Ehkä se viime kerrasta oppi sen, että en aio antaa periksi sen kanssa. Ori ei ole tälläkään kertaa kovin likainen, joten käyn sen vain yhdellä harjalla läpi. Kavioiden putsauskin sujuu pienen väännön jälkeen hienosti. Toisaalta voihan ori olla vielä niin unenpöpperössä että ei jaksa vängätä toden teolla vastaan. Pään harjaan todella nopeasti ja enimmäkseen vain katson että suitsien hihnojen kohdat ovat puhtaat. Tämän jälkeen menen harjapakin kera varustehuoneeseen. Vien harjapakin paikoilleen ja jään katselemaan ympärilleni. Yritän etsiä orin varusteita. Suitset löydänkin heti, koska nimilaput on selkeästi näkyvillä. Ihmettelen vieläkin että missä satula on, kun Vilja ja Elias tulevat varustehuoneeseen. - Onks teillä tietoa missä Arman satula olis? kysyn. - Ootas, se on mun muistaakseni täällä, Vilja miettii ja suuntaa varustehuoneen toiseen päähän. Sitten tämä ottaa satulan ja tuo sen minulle. Kiitän ja lähden kuljettamaan varusteita karsinalle. Arma katselee minua epäilevästi, mutta minä vain hymyilen orille. - Älä huoli, mennään vaan ihan rauhassa, juttelen tälle. Laitan suitset koukkuun ja satulan kanssa menen karsinaan. Arma meinaa väistää, mutta komennan sitä heti. Ori jääkin paikoilleen ja heilautan satulan tämän selkään. Käyn toiselta puolelta katsomassa että satulahuopa on suorassa ja että satula ei ylipäätänsä ole vinossa. Sitten lasken satulavyön ja menen toiselle puolelle laittamaan sen kiinni. Taas Arma luo murhaavia katseitaan minua kohti, mutta jatkan touhuamista normaalisti. Säädettyäni hiukan jalustimia, pujahdan karsinasta ulos. Avaan hiukseni hetkeksi ja laitan poninhännän niin että saan kypärän päähän. Sitten laitan myös sen kypärän ja hanskat kaivan taskuihin. Raippaa en tulisi todennäköisesti tarvitsemaan. Nappaan suitset koukusta ja pujahdan takaisin karsinaan. Ennen suitsien laittoa kiristän vielä satulavyötä reiällä, pikku hiljaa on parempi kuin monta reikää kerralla. Sitten siirtelen suitsien hihnoja järjestykseen, jotta ne saa helpommin Armalle päälle. Heitän ohjat kaulalle ja asettelen suitset hyvin käsiini. Sitten tarjoan kuolaimia orille, joka yllätyksekseni ottaa ne ilman mitään ylimääräistä showta. Laitan suitset orille kunnolla päähän ja laitan hihnat kiinni. Kun muutkin ovat valmiit ja Destiny on tullut Enkelin kanssa kurkkimaan ovelle, lähden muiden perässä kohti maneesia. Juttelemme siinä samalla niitä näitä. Maneesissa sitten kiristän vielä satulavyötä ja pomppaan selkään. Arma odottelee nätisti että saan jalustimet säädettyä, jonka jälkeen laitan vielä hanskat käteen. Sitten päästän orin kävelemään pitkin ohjin uraa pitkin. Muutkin kävelevät jo, joten jatkamme juttelua. Kyselen kaikennäköistä ja saankin monta eri vastausta jokaiseen kysymykseen. Kun olemme kävelleet tarpeeksi, alamme ravailla. Annan Arman vieläkin mennä ihan roikkuvin ohjin kaula pitkänä. Vaihtelen tasaisin väliajoin suuntaa. Keräilen hiljalleen ohjia käteeni ja ennen kun nostan laukan on minulla jo jonkinnäköinen tuntuma suuhun. Kun annan laukkapohkeet, Arma nostaa heti laukan ja laukka on todella mukavaa istua. Hymyni ulottuu varmasti korviin asti, kun Arma nätisti menee sinne minne käsken. Vaihdan vielä toiseen suuntaan ja laukka jatkuu ihan yhtä matkaa voittavana kuin toiseenkin suuntaan. Kun olen lämmitellyt tarpeeksi, otan takaisin käyntiin. Aloitan sitten ihan tekemällä muutamat pysähdykset, nyt kun minulla on kunnon tuntuma. Arma pysähtyy ja lähtee liikkeelle melkein ajatuksen voimalla. Alan epäillä, että onko minun allani sama hevonen jota olen nyt muutamana kertana hoitanut karsinassa. Teen muutamia siirtymisiä käynnin ja ravin välillä, joissa Arma liukuu askellajista toiseen. Siirtymisten ohella kääntelen oria volteille ja ympyröille. Teen vain kevyesti näitä samalla kun muut tekevät omia juttuja. Pidän taukoa välillä ja jatkan sitten harjoitusravissa temponvaihteluilla. Saan hyvin erot näkymään, joten päätän itse lopetella siihen. - Me oltais jo loppuraveja ja -käyntejä vaille valmiita, ilmoitan muille. - Mäkin oon saanu tarpeeks väännettyä tälle päivälle, Destiny sanoo. Päätämme sitten lähteä kävelemään maastoon, kun ulkona on kuitenkin hieno ilma. Pari astetta pakkasta ja lumikerros poluilla. Ravailen sitä ennen kuitenkin vähän, jonka jälkeen suuntaamme porukalla ulos maneesista. Annan Armalle melko pitkät ohjat, ihan pitkiksi en vielä uskalla niitä päästää. Juttelemme taas niitä näitä, enimmäkseen miten kunkin hevonen meni. Alan nyt vasta miettimään, miten hyvin hevoset tuli toimeen keskenään kun joukossa oli oria ja tammaa. Pusikossa rasahtaa jokin ja lintuja pyrähtelee lentoon. Muut hevoset säikähtävät ja lähtevät painelemaan vähän matkaa. Arma säpsähti vain hiukan, enemmän se olisi tahtonut seurata kavereita. Saan kuitenkin pidettyä orin hallinassa ja käynnissä. Edessäpäin sivupolulta laukkaa vieras hevonen ilman ratsastajaa ja jalustimet paukkuen sen kylkiin. Enempiä ajattelematta kehotan Arman laukkaan ja lähden karkurin perään. Arma on onneksi nopea, joten saavutamme tarkemmin katsottuna ponia. Pian pääsemmekin ponin rinnalle, joten kurotan ottamaan ponin ohjista kiinni. Saankin molemmat kaviokkaat pysäytettyä, eikä yhtään liian aikaisin. Vähän matkan päässä meistä on polulle kaatunut puu, samainen joka oli unessani. Säikähdän sitä hiukan, mutta laskeudun orin selästä alas. Rauhoittelen hermostunutta ponia, jonka ratsastaja pinkookin luoksemme. - Kiitos että pysäytit Dinon, nuori tyttö sanoo helpottuneena. - Ei mitään, Arma oli onneksi tarpeeksi nopea, sanon. - Dino säikähti jotain ja minä lensin siinä samassa selästä, tyttö selittää. Muut seurueeni ratsukotkin saapuvat paikalle ja kyselevät sekä kehuvat minua. Kun tyttö ja poni on saatettu turvallisesti matkaan, mekin lähdemme palailemaan takaisin tallille. Kaikki kulkevat nätisti loppumatkan ja Arma käyttäytyy hyvin jopa karsinassa. Takaa-ajo väsytti sitä juuri sen verran, ettei se jaksa pistää vastaan jokaisessa asiassa. Ori on myös ansainnut muutamat namit, jotka se minulta saa. Hoidan Arman huolella, jonka jälkeen on vuorossa karsinan vuoro. Arma väistelee kiltisti kun kerään likaiset kuivikkeet ja kakkakikkareet. Olen päivän ja huonosti nukutun yön jäljiltä todella väsynyt, joten suuntaan kotiin. Jos tänä yönä saisi nukkua rauhassa. Sinten kommentti
Olipa kummallinen yhteensattuma! Toisinaan näkee unia, jotka tuntuvat toteutuvan päivän aikana ainakin osittain. Ovatkohan ne enneunia, vai pelkkää sattumaa? Joskus unet käyvät läpi asioita, jotka ovat jääneet mieleen valveillaoloaikana. Onneksi maastossa ei kuitenkaan käynyt tismalleen samalla tavalla kuin unessasi: päin vastoin teitte päivän hyvän työn yhdessä orin kanssa!
Olipa mielenkiintoista luettavaa! Aloitit tarinan kertomalla unestasi, mikä säilytti tarinan loppuun asti pienen jännityksen. Tarinalla oli selvä alku ja loppu. En löytänyt paljoa korjattavia virheitä, mutta huomaa kuitenkin tällaiset tilanteet:
"Huomaan taas katsovani Armaa karsinassaan, joka mulkoilee minua." -> Tästä virkkeestä saa käsityksen, että Arman karsina mulkoilee sinua. Virkkeestä saisi järkevämmän esimerkiksi näin: -> "Huomaan taas katsovani Armaa, joka mulkoilee minua karsinassaan." -> "Huomaan taas katsovani Armaa karsinassaan. Se mulkoilee minua."
17,50v€
|
|
|
Post by Antsu on Mar 5, 2015 19:52:46 GMT 2
Maastoiluviikko
Mietin kauan, hyvin kauan, kellä tahtoisin lähteä maastoon maastoiluviikon kunniaksi. Kiersin tallia ympäri ja punnitsin eri vaihtoehtoja. Finna olisi ollut loistava valinta, sillä tamma oli antanut itsestään niin rauhallisen ja turvallisen kuvan. Mutta nyt kun Finna on ylläpidossa toisella tallilla, jouduin tosissani pohtimaan muita vaihtoehtoja. Mietin aluksi väriä: minkä värisellä hevosella en ole vielä ratsastanut? Hetken pohdittuani totesin, että olisi tyhmää valita hevonen värin perusteella, toisin sanoen vaihtoehtoja tuli ihan liikaa. Sitten tulin ajatelleeksi rotuja. Tallissahan oli monen rotuisia hevosia, ehkäpä siellä olisi myös minulle uusi rotu! Shetlanninponit sekä muut ponit ohitin suoraan, myös suomenhevoset tiputin vaihtoehdoista pois. Ensimmäinen, joka osui silmiini, oli budjonnynhevonen. Rotu oli minulle ihan ennenkuulumaton. Harmikseni luin kuitenkin, että Martta ei sovellu maastoratsuksi, varsinkaan liukkailla keleillä. Jouduin siis taas palaamaan muihin hevosiin.
Knapstrupperilla, arabilla sekä appaloosalla olen nuorempana ratsastanut ja kaikki tallin puoliveriset rodut ovat jo tuttuja. Silmiini osui kuitenkin kaksi akhaltekin hevosta: Mara ja Arma. Akhaltekillä en ole ikinä ratsastanut tai ylipäätänsä tehnyt mitään muutakaan, joten tämä se olisi! Enää piti valita vain, että kumman otan. Tässä kohtaa ratkaisi hevosen luonne; Mara vaikutti hankalalta ja ei niin rauhalliselta ratsulta, kun taas Arma vaikutti hyvin mukavalta ja luotettavalta.
Valinta oli siis pitkä prosessi mutta olin tyytyväinen päästessäni maastoon Armalla. Arma käveli reippaasti eteenpäin isoa tietä pitkin. Se ei hätkähtänyt autoista, jotka ohittivat meidät. Käynti keinutti mukavasti eteenpäin meidän kääntyessä Jokipolulle. Keräsin ohjia lyhyemmälle ja pyysin oria raviin. Armalla oli mukava ravi, jonka tahtiin oli helppo keventää. Ori pysyi hyvin avuilla, eikä kiihdytellyt turhan takia. Kävelimme pienen pätkän, jonka jälkeen otimme laukkaa. Arma lähti laukkaan kuin ohjus. Menimme hetken aikaa todella kovaa, näkökenttäni sumeni ja kuulin vain kavioiden kopsahtelevan maahan. Nostin itseni istumaan suoraan ja aloin tekemään isoja pidätteitä. Onneksemme tie oli suora eikä se vaikuttanut kovin liukkaalta.
Sydämeni hakatessa tuhatta ja sataa, Arman vihdoin laski raville. Kehuin oria taputtamalla kaulalle. Ravasimme pienen pätkän ja nostin laukan sitten uudelleen. – tällä kertaa olin valmiina kaikkeen. Laukannostossa tuli yksi pieni pukki, mutta muuten Arman oli rauhallisempi ja kuunteli paremmin, vaikka laukkasimme reipasta tahtia. Arman otti pidätteet hyvin vastaan ja laukkaa oli helppo lyhentää. Satulassa oli myös helppo istua, vaikka yleensä minulla on paljonkin vaikeuksia laukassa. Siirryimme raviin, kun olimme ohittamassa Rajasillalle vievää polunalkua. Kävelimme niin kauan, kunnes tulimme Harjupolulle ja siitä Harjulenkille. Otimme pienen pätkän ravia ennen kuin tulimme Rantatien risteykseen. Siitä jatkoimme tallille käynnissä.
Arman käyttäytyi todella hyvin, vaikka vähän energinen olikin. Ori antoi itsestään sellaisen kuvan, että pystyisin kuvittelemaan itseni sen selkään useamminkin. Maaston jälkeen tallivintillä hehkutin Armania myös Sintelle ja muille paikalla olijoille. Maastoiluviikko oli minun puolesta hyvin onnistunut, sillä sain uuden hevostuttavan sekä ihanan rentouttavan (jos pientä sydäriä matkanvarrella ei lasketa) ja aivoja tuulettavan maastoreissun. Sinten kommentti
Valinnanvaraa on tosiaan ihan luvattomasti, en yhtään ihmettele vaikeuksiasi päätöksenteossa! Kyllähän näitä maastoheppoja ehtii kokeilla muulloinkin, hevosia saa lainata ihan vapaasti kunhan ei unohda kokonaan omaa hoitohevostaan. Arma onkin mukava maastoratsu reippaudestaan huolimatta! Vaikka se innostuu laukkapätkillä, sen saa nopeasti takaisin hallintaan ja kuulolle.
Kiva että osallistuit maastoiluviikolle! Nyt on ainakin hyvä syy luistaa rankasta treenistä ja lähteä maastoilemaan! Tarinasi oli virheetön ja oikein leppoisaa luettavaa. Kuvailit paljon omia fiiliksiäsi ja pohdit tarkasti myös hevosvalintaa. Rentoa luettavaa lauantai-illan iloksi! Mulle ei jäänyt edes korjattavaa, höh!
16,90v€
|
|
|
Post by Loci on Mar 30, 2015 16:32:07 GMT 2
Juoksutusta Kaappini oveen liimattu muistilappu kiinnitti huomioni. Sinte pyysi minua juoksuttamaan Arman, eikä minulla suoraan sanottuna ollut muuta kokemusta kyseisestä orista kuin tarhaaminen. Huoahdin ja etsin kaiken tarvitsemani kaapista: kypärän ja hanskat. Lisäksi satulahuoneesta etsin juoksutusvyön, Arman suitset, juoksutusraipan ja liinan. Muut olivat jo siivonneet tallin, mutta keväiset korjaustyöt odottivat tekijäänsä, hoitajia oli onneksi patisteltu täyttämään pahimpia koloja ja noukkimaan pintaan nousseita kiviä kentältä. Sinte puolestaan oli saanut koko päivän täydeltä ratsastustunteja. Arma tuli kiltisti talliiin ja herrasmiesmäisesti antoi minun varustaa itsensä. Kiinnitin vielä liinan kuolaimiin ja napsautin kypärän soljen kiinni. Pihalla Arma alkoi taas huudella tammoille, kevät ole tehnyt tehtävänsä. Kentällä olleet kivennoukkijat kiltisti väistyivät toisaalle, ilmeisesti Arma ei ollut heidän mielestään riitettävän luotettava. Alkuun ori vain löntysti eteenpäin pakon sanelemana, välillä pysähtyi hirnumaan. Lopulta sain orin liikkeelle ja kuuntelemaan. Orin herkkyys ja älykkyys oikeastaan yllätti minut, olinhan minä toki sen elämää saanut pitkään jo seurata. Arma esitteli hienot puhtaat askellajinsa, vaikka pientä jäykkyyttä tuntui olevan. Loppuun kuitenkin sain rennon ravin, jota mieluusti esittelisin kouluradalla. Arma ei ollut moksiskaan jälkihoidoista, vaikka selvästi halusikin palavasti takaisin ulos. Naurahdin kiirehtivälle orhille, mutta pysäytin sen ja vasta hetken kuluttua jatkoin matkaa, ihminen saisi päättää vauhdin kaikkialla, paitsi laitumella ja tarhassa. Palasin vielä talliin viemään tavarat paikoilleen, mikään ei olisi niin ilkeää, kuin sotkuinen talli! Sinten kommentti
Kiitokset Arman juoksutuksesta! Se onkin nyt viimeaikoina jäänyt vähän vähemmälle liikutukselle, vaikka se tasonsakin vuoksi tarvitsisi paljon enemmän treeniä. Jos haluat, voit käydä treenaamassa sitä useamminkin erityisesti koulupuolella. Se onkin ihan uskomaton hevonen ja luottaa tuttuihinsa koko sydämestään! Tutustumisen arvoinen yksilö siis
Mukava, lyhyt tarinanpätkä pitkästä aikaa. Oletkin pitänyt melko pitkään taukoa kirjoittamisesta! Kiva päästä jälleen lukemaan tekstejäsi. Mulle ei jäänyt mitään korjattavaa.
15,60v€
|
|
|
Post by Tiltu on Jun 25, 2015 19:05:48 GMT 2
Armaan tutustumista
Istuin auton etupenkillä ja katsoin ikkunasta, kuinka pellot lipuivat ohitsemme. Auto kääntyi oikealle ja suoraan edessä häämötti tallipiha, jota ympäröivät tallirakennukset. Auton pysähdyttyä sanoin hyvästit äidilleni, joka oli lupautunut viemään minut Metsälampeen. Olisin toki voinut mennä pyörälläkin, mutta taivas ei ollut kovin lupaava enkä halunnut kastua ensimmäisenä tallipäivänäni. Pihalla seisoi nainen ja aavistin hänet paikan omistajaksi, Sinteksi. - Sinä olet varmastikkin Tiltu, nainen sanoi. - Kyllä olen, vastasin ja yritin hymyillä, vaikka minua hieman jännitti. - Tervetuloa vain Metsälampeen ja talliporukkaan. Minä olen Sanna Eloranta, niin kuin varmaan tiedätkin, Sinte jatkoi. - Kiitos, sanoin ja jännitykseni alkoi kadota pikkuhiljaa. - Voisin näyttää sinulle hieman paikkoja, ennen kuin palaan toimistotöihin, Sinte sanoi ja lähdimme kävelemään kohti ensimmäistä tallirakennusta.
Sinte näytti minulle kaikki tallit sisältä, sekä esitteli hieman Metsälampea ulkoapäin. Hän myös kertoi tärkeimmät tiedot kaikista hevosista, sekä muut tärkeät asiat mitkä minun pitäisi tietää. - Nyt haluat varmasti päästä tutustumaan hoitsuusi. Tiedätkin jo millä laitumella se on, Sinte sanoi ja hymyili. - Se olisi ihan mukavaa, sanoin ja vastasin hymyyn. Lähdin hakemaan sivutallista orin päitset ja narun. Ne löytyivätkin helposti, joten lähdin kohti laitumia.
Ruunivoikko hevonen erottui helposti joukosta. Se oli ainut joka lähellä porttia, onnekseni. Pujahdin lankojen välistä ja otin oranssit päitset ja narun olaltani. Arma katsoi minua ja höristi korviaan, mutta repäisi pian lisää heinää suuhunsa. -Armaaa, kutsuin oria ja kävelin sitä kohti määrätietoisesti, mutta rauhallisesti. Pääsin hevosen luokse ilman ongelmia. Sujautin päitset tämän päähän ja kiinnitin riimunnarun. Maiskautin vähän ja Arma lähti seuraamaan minua hieman epäilevästi mutta kiltisti. Muut hevoset pysyttelivät kauempana syömässä, mutta miksipä ne olisivatkaan halunneet pois vehreältä laitumelta. Olimme nopeasti laitumen ulkopuolella ja lähdin ori perässä seuraten kohti sivutallia.
Kavioiden kopse peitti tallin hiljaisuuden, kun talutin Arman sisälle. Päätin jättää sen käytävälle kiinni, koska silloin olisi helpompi harjata. Menin hakemaan orin harjapakkia varustehuoneesta. Aloin pikku hiljaa tajuta, että olin oikeasti saanut Herring Armageddon hoitohevosekseni. Harjapakki löytyi helposti, se kukoisti taas oranssia ja keltaista. Ori seisoi kiltisti käytävällä, kun palasin sen luokse. Arma laittoi korvat luimuun ja vilautti hampaitaan, mutta sanoin napakasti "ei" enkä välittänyt sen kummempia. Ori lopetti kuitenkin hölmöilyn ja keskittyi nauttimaan harjauksesta. Harjasin ensin pölyharjalla enimmät pölyt. Ori näytti jo yhden harjan jälkeen kiiltävälle, mutta halusin saada pölyt pois muualtakin kuin pinnasta. Niinpä vaihdoin harjaa ja harjasin taas koko hevosen läpikotaisin pehmeällä harjalla. -Heti kun saan rahaa tarpeeksi ostan sulle jotain kivaa, sanoin Armalle ja rapsutin sitä kaulalta. Ori vastasi siihen luimauttamalla korviaan, mutta tajusi sen olevan hyödytöntä. Otin pakista pääharjan ja harjasin nopeasti pölyisimmät kohdat päästä, koska tiesin ettei ori pitänyt siitä. Lopuksi otin vielä kaviokoukun. Kaviotkin nousivat ripeästi. Vein harjapakin takaisin varustehuoneeseen.
Sinte käveli sisälle talliin ja tuli luokseni. - Haluaisitko käydä vähän kävelyttämässä Armaa vaikka maastossa? Sinte kysyi. - Voin käydä, sanoin Sintelle iloisesti. - Älä mene kovin kauas, kun olette niin uusia tuttavuuksia, Sinte sanoi vielä. Lupasin Sintelle että käyn vain pienen lenkin lähettyvillä. Vaihdoin käytävän narut oranssiin riimunnaruun ja lähdin taluttamaan Armaa tallipihalle. Käännymme vasemmalle, eli lammelle josta Sinte oli tullessani selittänyt. Arma seurasi kiltisti perässä, se oli alkanut jo pikkuhiljaa tottumaan minuun. Sain antaa orille pitkän narun, se ei yrittänyt syömään tai muita temppuja. Näin että joku oli tulossa vastaan ratsastaen. Tervehdin ratsukkoa, kun ne olivat kohdallamme. Nainen tervehti minua takaisin ja hän lähti ravaamaan kohti tallia. - Täällä on kyllä mukavaa porukkaa, sanoin Armalle joka kulki takanani. Hevonen näytti aika pieneltä, mikä osittain varmaan johtui siitä, että ori roikotti päätään alhaalla. Jatkoimme matkaa ja varmistin ettemme olleet kovin kaukana tallista. Saavuimme lammen rantaan ja annoin Armalle niin pitkän narun kuin pystyin. Se käveli rauhallisesti veteen kahlailemaan eikä naru kiristynyt kertaakaan, vaikka seisoinkin rannalla. Ori kuopaisi jalallaan vettä ja sitä räiskyi minunkin päälleni. Nauroin ja maiskutin Arman pois vedestä. Lähdimme kävelemään takaisin tallille. Lähdin juoksuun ja arma seurasi perässä kiltisti ravaten. Se kuitenkin vähän innostui ja teki pienen pukin, jos en olisi katsonut en tosin olisi huomannut sitä. Siksi jatkoimme vielä tallin pihaan asti ravissa, koska ori osasi mennä niin kiltisti pientä ilopukkia lukuun ottamatta. Talutin Arman suoraan laitumelle. Kun olin sanonut hepat ja päästänyt sen irti, se lähti laukkaamaan muiden hevosten perässä kauemmas. Kävin vielä viemässä päitset ja narun takaisin Arman karsinan oveen. Huomasin että viereisessä karsinassa oli kakkakasa, mutta muut karsinat olivat puhtaita. Niinpä kävin hakemassa kottarit sekä talikon, ja siivosin sen. Palautin ne takaisin paikoilleen ja lähdin päätalliin. Menin Sinten toimistoon ja sieltä löysinkin hänet. Ilmoitin että tulimme hetki sitten kävelyltä, jottei hän huolestuisi jos minua ei näkyisi. Sanoin heipat Sintelle ja kävin vielä juttelemassa parille tallitytölle. Sitten soitin kyydin ja lähdin kotiini.
Sinten kommentti
Metsis on kehuttu lämpimästä ilmapiiristään ja ihanteellisista ratsastusmaastoista Maastoissa kannattaa kierrellä säällä kuin säällä, mutta aloittele ensin pienemmistä lenkeistä että et pääse eksymään! Kiva että ensitutustumisesi Armaan sujui hyvin, toivottavasti teillä synkkaa hyvin ja ystävyytenne pääsee kehittymään
Mulla on ollut tapana korjata tarinoissa olleet kielioppivirheet kommenteissa. Älä siis säikähdä kommentointeja, ja kysy rohkeasti jos et ymmärrä jotain esimerkeistä. Tässä tarinassa ei ollut virheitä, oikein mukavaa luettavaa!
17,80v€
|
|
|
Post by Loci on Aug 22, 2015 19:50:29 GMT 2
Tänään otimme Arman kanssa hikiset koulutreenit kentällä. Yleisöäkin löytyi hoitajista, joten loppuun esittelimme päivän parhaat palat, tässä vielä maistiaisia sulkutaivutuksesta. Sinten kommentti
Upea kuva susta ja Armasta! Tämänhän voisi vaikka kehystää talon seinälle. Hyvä että hoitajat treenailee ahkerasti korkeammallakin tasolla Metsiksen hevosilla, useimmilla tunneilla nimittäin tehdään vain perustasoisia harjoituksia.
Taiteellinen piirros! Yksinkertainen, ja jollakin tavalla myös mystinen pehmeän ja mustavalkoisen värityksen ansiosta. Tosi nätti piirros!
15,30v€
|
|
|
Post by Sinte on Sept 4, 2015 14:09:07 GMT 2
Arma loukkasi jalkansa estetunnilla
Arma ontuu oikeaa etujalkaansa, minkä vuoksi ori on toistaiseksi pois tuntikäytöstä.
LIIKUTUS- JA HOITO-OHJEET: - Kevyttä liikuntaa (käyntiä), aluksi vain talutellen - Jalkaa kylmättävä kylmäsavella päivittäin - Turvotusta sekä ontumista tarkkaillaan ja muutoksista ilmoitetaan Sintelle/tallityöntekijälle
|
|