Halin päiväkirja

[Ama]

Uittoreissu

Oli ihanan lämpöinen aamu, aurinko paistoi, laitumella hevoset mussuttivat tuoretta ruohoa, kerrassaan täydellistä. Tallissa oli täysi tohina päällä jo heti aamusta. Minun oli tarkoitus tänään käydä uittamassa Halia, ja siinä samalla heittää itseltänikin talviturkki päältä... ainakin osittain. Niimpä lähdin pyydystämään arabitammaa laitumelta. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. "Taas tuo hemmetin kaksjalkanen juonii jotain... en varmaan ota sitä selkään, nyt on niin kuumakin, ei se voi olla tosissaan", Hali tuntui ajattelevan minun lähestyessäni sitä riimu selän takana. Se mulkaisi minua toisella silmällä ja pinkaisi juoksuun laitumen perimmäiseen nurkkaan. "Huoh... Haliiiii! Ei hätää, mennään uimaan", yritin suostutella tammaa palaamaan, mutta eihän se onnistunut. Samassa takanani oleva portti aukesi, ja Antsu pujahti sisään, luultavasti aikeenaan pyydystää Foggy. "Moi!" hihkaisin "Moikka! Miten sujuu?" Antsu virnisti "Äh, Hali juoksi tonne perälle heti kun huomas mut..." naurahdin "Hah hah, no onnee sitten vaan pyydystys yritykseen! Mun pitäs napata toi yks toinen tuolla..." Antsu tähtäsi katseensa Foggyyn ja lähti kävelemään tammaa kohti. Minä puolestani lähdin Halin perään.

Pitkän ja tuskallisen yrittämisen jälkeen saimme kumpikin tammat napattua, ja pääsimme jatkamaan matkaa talliin. "Minnekkäs ootte aikeissa lähteä? Kentälle vai?" Antsu tiedusteli "Uimaan, Metsälammelle", kerroin "Tosin en kyllä oo yhtään varma pystytäänkö pulahtamaan", lisäsin naurahtaen. "Heh! Huolisitteko mut ja Foggyn mukaan? Olis kyllä tosi kiva kastaa talviturkki!" Antsu innostui "Joo, tottakai!" huudahdin, oli aina mukava saada seuraa.

Sidoimme hevoset ulkokarsinoiden vieressä oleviin rinkuloihin kiinni, harjasimme ne ja puimme suitset. Nousimme hevosten selkään kentällä, ja jatkoimme matkaa harjunlenkille. Uittopaikan tullessa vastaan ohjasimme tammat veteen. Hali innostui äkkiä ja suorastaan veti minut syvemmälle lampeen kahlaamaan. Foggy suhtautui veteen hieman vastahakoisemmin, ja Antsulla oli täysi työ saada poni edes polviaan myöten veteen. "Huiii!! Että vesi on kylmäää!" värisin. Antsu nauroi ja hätisteli edelleen Foggyä syvemmälle lampeen. Hali kuopi vettä ja pärski äänekkkäästi, sillä tuntui olevan hauskaa! Hetken päästä tamma jo ui. Käänsin Halin takaisin kohti rantaa. Tamma kömpi hitaasti takaisin kuivalle maalle. Lähdimme Antsun kanssa kävelemään takaisin tallille päin. Juttelimme matkan aikana paljon kaikenlaista. Pidin Antsua ihan mukavana tyttönä, ja meillä oli ollut hauskaa yhdessä! 

Tallilla riisuimme hevosilta suitset päästä, ja lähdimme yhdessä päästämään niitä takaisin syömään. Tammat ryntäsivät heti täyttä laukkaa muun lauman luokse ja alkoivat innokkaasti popsia ihanan vihreää ruohoa poskiinsa. Jäimme hetkeksi portin viereen katsomaan niiden iloisia touhuiluja.

Sinten kommentti

Uittokelit alkavat hiljalleen lähestyä! Lammen veden lämpötilaksi mitattiin viikonloppuna 8 astetta, lämpiminä päivinä se saattaa olla muutaman asteen enemmän ! Viileä vesi tuo hevosillekin mukavaa helpotusta kuumiin kesäpäiviin - käykää ihmeessä usein uittamassa!

Tarina oli mukavan kesäistä luettavaa Löysin ensimmäisistä kappaleista aika paljon kirjoitusvirheitä, joita korjasin sitä mukaa kun niitä tuli vastaan: kirjainten puuttumisia ja muita hutilyöntejä. Ne ei kuitenkaan häirinneet lukemista sen enempää.

minnekkäs = minnekäs (minne + käs, myös esim. minnekään, mennäkin, mennäkään...) eli älä lisää ylimääräisiä kirjaimia taivutuksen eteen!

14,80v€

[Ama]

Mä laittelen näitä hoitomerkintöjä aina tälläsessä tosi epätasaisessa rytmissä, aina kun sattuu aikaa ja innostusta liikenemään, ja se häiritsee mua itseäni varmaan kaikkein eniten . Mutta jokatapauksessa liitteenä mielestäni tosi onnistunut (tosin mustavalkoinen) kuva ihan vaan Halista itsestään. Omasta mielestäni sain tähän kuvaan nyt tosi hyvin nuo arabin muodot näkyviin .

Sinten kommentti

Mua ei ainakaan haittaa ollenkaan, vaikka hoitomerkinnät tulisikin epätasaisessa rytmissä! Mulla on niin paljon luettavaa ja tehtävää Metsälammella, etten edes huomaa jos joku julkaisee hoitomerkintöjä epätasaisessa rytmissä. Pääasia on se, että hoitaa ainakin kerran kuukaudessa, ettei hoitohevonen joudu uudelleen hoitajahakuun - tarkistan kaappien hoitopäivämäärät ajoittain ja katson hoitajan aktiivisuustilanteen. Jos hoitoaikaa on vielä jäljellä, se on mulle ihan fine ja jään vielä odottelemaan hoitomerkintää

Kaunis kuva Halista! Vaikka kuva onkin vain ääriviivapiirros, olet onnistunut tosi hyvin kuvaamaan arabihevosen rakennetta. Tietenkin olisin jäänyt kaipailemaan tähän väritystä - mutta toisaalta piirros on kauniin yksinkertainen näinkin. Lisään sen piirrosgalleriaan ja jos sopii, niin kirkastan sitä vähän - mun koneella kuva nimittäin näyttää vähän tummalta!

16,70v€

Attachments:

[Ama]

Juhannusaaton treenailuja

Jätän pyöräni nojaamaan tallin punaista seinustaa vasten ja astun sisään talliin. On Juhannuspäivän aaton aamu, ihmiset valmistelevat suurella joukolla tulevaa illanviettoa. Minä aion kuitenkin ratsastaa tänään, iltaa vietetään sitten illalla. Hali on karsinassaan, se seurailee kiinnostuneesti tyttöjen tohinaa käytävällä. "Hei tyttö!" tervehdin tammaa ja silitän sen samettista turpaa. Hali ei noteeraa minua juurikaan. Alan kuitenkin harjata tammaa ja valmistella sitä ratsastusta varten. Minusta tuntuu ettei Juhannusta valmisteleva joukko edes huomaa saapumistani, niin keskittyneitä he ovat, kukin omaan tehtäväänsä. Heidän touhujaan on hauska seurata sivusta. Hiukan minua hävettää etten mene mukaan auttamaan, mutta kun ei tällä hetkellä kerta kaikkiaan vain huvita, ehkä myöhemmin kun olen ratsastanut Halin. Tarkoitus olisi hypätä.

Kokoan kentälle kaarevan suhteutetun ja yhden pienen ristikon, joka hypätään vinosti ympyrällä. Hyppään Halin selkään, ja aloitan alkuverryttelyn. Kävelen ensin pari kierrosta vapain ohjin. Sitten alan tehdä temponmuutoksia, siirtymisiä, ympyröitä taivutuksia jne. Emme varsinaisesti mene mitään sen erikoisempaa tehtävää vaan teemme edellä mainittuja asioita satunnaisesti molempiin suuntiin. Sitten voimmekin aloittaa hyppäämisen. Tulen ensin pienintä ristikkoa molemmista suunnista, ravissa. Se sujuu hyvin, Hali kuuntelee minua ja mikä tärkeintä; pääsemme yli! Sitten alan tulla samaista ristikkoa laukassa. Nyt Hali alkaa hieman epäröidä, mutta hyppää kuitenkin. Tulen tämänkin ristikon molemmista suunnista muutaman kerran. Pikkuhiljaa Hali alkaa hieman kuumua. Koen parhaaksi vaihtoehdoksi ottaa pienet välikäynnit ennen kuin alan hypätä kaarevaa suhteutettua.

Muutama utelias silmäpari ilmaantuu kentän laidalle seurailemaan treenejämme. Minusta tuntuu, että ihmiset saavat Halin hermostumaan vain entisestään. En anna heidän häiritä vaan jatkan toimintaani. Otan ohjat käsiini ja nostan laukan. Ohjaan tamman pitkällä sivulla nököttävälle pystylle. Hali alkaa laukata kiivaammin ja jännittyneemmin. Ponnistus tulee todella lähelle, ja seurauksina etujalat kolauttavat yläpuomin alas. ”Voisko joku nostaa tuon?” kysyn katselijoilta. Loci rientää nostamaan puomin ylös. Kiitän häntä ja otan uuden lähestymisen pystylle.

Treenimme jatkuvat lähes tulkoon samalla kaavalla vielä puolisen tuntia. Sitten ohjaan Halin kaartoon ja vien sen talliin. Riisun tammalta varusteet ja harjaan sen. Tarjoan Halille myös pientä herkkupalaa. Se syö sen ahnaasti kädestäni. Jään vielä hetkeksi talliin auttamaan juhannusvalmisteluissa. Sitten lähden kotiin valmistautumaan illanviettoon!

Kokeilin kirjoittaa tällä kertaa preesensissä... Eihän tuo ollutkaan niin kovin helppoa. Tarinasta tuli lievästi sanottuna hieman tönkkö, mutta harjoitus tekee mestarin, eikö?

Sinten kommentti

Juhannuksen juhlissa riitti tosiaan valmisteltavaa, mutta pitihän hevosetkin jossakin vaiheessa liikuttaa! Hali varmasti nautti päästessään hyppäämään, tuntuu että esteratsastus on jollakin tavalla sen verissä! Onnistuit todella hyvin rauhoittelemaan kuumunutta ja esteistä innostunutta tammaa, välikäynnit oli ihan loistava ajatus ennen varsinaista hyppäämistä.

Mielestäni tarina oli ihan sujuvasti kirjoitettu! Preesens-aikamuoto toi tekstiin vähän uudenlaisen säväyksen, niin monet kirjoittavat mennessä aikamuodossa. Uskon että aikamuodon pitäminen samana toi pienen haasteen kirjoittamiseen, mutta onnistuit siinä kaikesta huolimatta hyvin. En löytänyt korjattavia virheitä, tosi hyvä! Tarina jäi hieman lyhyenpuoleiseksi, mutta se ei haitannut.

13,40v€

[Minkki]

Käytiin kuvaamassa vähän Haliakin! On se vaan niin upea tamma ♥




Sinten kommentti

Hali on kyllä niin elegantti tamma Arabianhevosella on niin kaunis ja siro rakenne, niitä taidetaankin väittää maailman kauneimmiksi hevosiksi.

Tätä kuvaa katsellessani huomaan selvän parannuksen varjostuksen suhteen Olet varjostanut Halin leukaperiä sekä korostanut rakennetta muistakin kohdista. Jos haluat parantaa entisestään, kiinnitä huomiota varjojen suuntiin sekä muotoihin (varjot luovat kaaria ja kulmia, jotka ovat olennainen osa hevosen persoonallisuutta). Voit varjostaa myös aivan pieniä kohtia, kuten kallon muotoja esim. silmien ja korvien ympäristössä. Sieraimen varjostus olisi kaivannut korostusta melkein mustilla varjoilla.

15,20v€

[Minja]

6. syyskuuta

Sade rummutti hellästi tallin kattoa ja hevoset oli jätetty sisälle sadetta piiloon. Olin viimeksi käynyt Metsiksessä keväällä jolloin olin ollut Ellun hoitajana. Nyt palasin kuvioihin, uuden hoitohevosen kera. Tällä kertaa hoitsuksi oli valikoitunut kuvankaunis arabitamma Hali. Siro, rautias pää katseli uteliailla silmillä ulos karsinastaan. Tamman ovessa komeili kaunis kyltti johon oli raapustettu tämän nimi ja pieni litania arvonimiä. Tuijottelimme toisiamme hetken karsinan kaltereiden läpi, puhaltelin ilmaa tamman sieraimiin ja tämä teki samoin minulle. Astuin määrätietoisesti Halin karsinaan ja taputtelin tätä kaulalle ja sivelin sen pehmeää, kullanruskeaa karvaa. "Moikka, me tullaan varmaa hyvin toimeen", lepertelin tammalle jonka korvat liikahtelivat terävin liikkein kun se kuunteli tarkkaan jokaisen lausumani sanan. Halin isot sieraimet puuskuttivat ilmaa ulos ja se liikehti aluksi vähän jännittyneenä. Nopeasti se kuitenkin rauhoittui ja alkoi tutkailemaan minua tarkemmin. Hali haisteli ensitöikseen taskuni ja leikkisästi tökkäsi turvallaan kylkeeni. Hymyillen silittelin rauhallisin vedoin tammaa ja otin pehmeän luonnonharjan taskustani jolla aloin harjailemaan tätä ensin kaulasta, sitten siirtyen selkään ja mahaan. Kaunis tamma seisoi rauhallisesti paikoillaan ja nautti saamastaan huomiosta. Nopea hännänhuiskaus ja pään heilautus kielivät että harjasin liian kovakouraisesti. 

Sinte oli pyytänyt että kävisin irtohypyttämässä Halia, jos vain jaksaisin. Ja tottakai jaksan! En heti ensimmäisellä kerralla halunnut tamman selkään hypätä joten irtohypytys olisi oiva tapa nähdä miten Hali liikkui ja käyttäytyi esimerkiksi maneesissa. Olin varmistanut että maneesi olisi nyt tyhjillään ja kävin kokoamassa valmiiksi pienen hyppykujan. Kokosin kujalle kolme pystyä joista viimeiseen oli vähän pidempi väli kuin kahden ensimmäisen välillä. Kujan pystytyksen jälkeen lampsin takaisin talliin sadetta kiroten. Säätiedotus oli luvannut ensi viikon loppuun aurinkoisempaa säätä ja suunnittelinkin jo maastoretkeä Halin kanssa ensi viikonlopuksi. 

Olin jo aiemmin harjaillut Halin melkolailla puhtaaksi, mutta tein vielä pienen läpikäynnin pehmeällä pölärillä ja harjasin tamman pään putipuhtaaksi. Hali oli todella miellyttävä hoitaa, tamma vain seisoskeli rauhallisesti ja katseli viisailla silmillään mitä minä touhuan. Kävin hakemassa satulahuoneesta tamman suitset joista irrotin ohjat. Laitoin ohjat odottelemaan Halin suitsitelineen päälle ja lähdin takaisin tamman karsinalle. Yllätyin miten helposti Hali otti kuolaimet suuhunsa kun olin tottunut että useimpien ratsastuskouluhevosten kanssa saisi aina käydä pienen taistelun varustaessa. Milloin ne nostelivat päänsä ilmaan suitsiessa tai pullistelivat mahaansa kun satulavyötä kiristettiin. Nappasin tamman jännesuojat karsinan edestä ja rauhallisesti liutin ne paikoilleen ja kiristin kiinni. Napsautin riimunnarun kiinni suitsiin, otin kypäräni karsinan ovesta ja lähdimme maneesia kohti.

Halin arabimainen luonne tuli hyvin esiin matkalla maneesille. Tamma suorastaan tanssi eteenpäin, vähän ärsyyntyneenä tihkusateesta. Se syöksähti maneesiin ja jouduin vähän jarruttelemaan ja rauhoittelemaan tätä. "Shhssh", kuiskailin ja käyttäydyin itse varmasti ja rauhallisesti ja nopeasti Halikin rauhoittui eikä sählännyt. Sen kovera pää tutkaili ympäristöä ja se varmasti tajusi heti että nyt tehdään jotain erilaista kuin yleensä. Taluttelin tammaa käynnissä muutaman kierroksen molempiin suuntiin noin vartin ajan aluksi. Halin liikkeet olivat tikittäviä ja se selvästi odotti koska pääsee irti. Olin sulkenut hypytyskujan korkeilla esteillä aluksi ettei tamma menisi hyppäämään kylmiltään. Talutin tamman keskelle maneesia ja päästin sen irti. Maiskautin pari kertaa ja Hali nostikin heti ravin ja ravaili häntä liitäen ympäri maneesia. Ihailin rautiaan tamman menoa, se näytti majesteettiselta liitäessään ympäri maneesia.

Ensimmäiset hypyt menivät vähän kiirehtiessä eikä Hali etsinyt sopivaa ponnistuspaikkaa vaan rynni esteiden läpi hirveällä ilmavaralla. Ohjasin tammaa äänelläni ja eleillä ja Hali ymmärsi kyllä aina mitä tarkoitin. Ohjasin tamman aina vain uudelleen kujalle ja se hyppäsi innoissaan esteiden yli. Se hyppäsi kissamaisen kevyesti rakentamieni esteiden yli enkä voinut kuin ihaillen seurata uuden hoitohevoseni kaunista ulkomuotoa ja upeita liikkeitä. Hali oli jo hyvän tovin hyppinyt ja ajattelin että tämä sai riittää, ei ollut tarkoitus mitään kunnon hikitreeniä tehdä. Annoin tamman olla hetken vapaana maneesissa ja tutkailla jokaisen nurkan. Se ravaili iloisesti ympäriinsä, teki uskomattomia äkkikäännöksiä ja ilopukkeja. Kun se hengästyneenä pysähtyi viimein ja laski vain päänsä puuskuttaen lähdin lähestymään varovasti. Hali nosti päänsä ja katseli kun kävelin sitä kohti määrätietoisin askelein. Tamma ei lähtenyt karkuun tai kavahtanut kun sitä kosketti, vaan odotteli kauniisti kun otin sen kiinni. Taputtelin ja kehuin tammaa hyvästä työstä ja jäähdyttelin sitä taluttelemalla ympäri maneesia. Huomasin että olin saanut seuraa ja kaksi tyttöä seurasivat kun taluttelin Halia. Tytöt lupasivat korjata hypytyskujan pois ja kehuivat vielä kuinka kauniin näköinen tamma Hali oli. Omahyväisesti hymyillen kiittelin samalla kun lähdin viemään Halia talliin. Olihan se varmasti tallin kaunein hevonen.

Riisuin suitset ja harjailin pehmeällä luonnonharjalla tamman läpi. Se oli vähän kostea joten heitin talliloimen sen selkään ettei raukka kylmettyisi. Harjasin jännesuojat puhtaaksi karvoista ja liasta ja vein ne paikoilleen suitsien kanssa. Kiinnitin ohjat takaisin suitsiin kiinni ja putsasin niitäkin kostella sienellä. Tutkin tamman varusteita ja tulin siihen lopputulokseen että ne täytyisi pestä joku päivä. Tänään en enää ehtisi, iPhone oli piipannut hyvän tovin jo ja poikaystävä pommitti viesteillä että olenko tulossa syömään. Näpyttelin tälle nopeasti vastauksen "joojoo tuun pian" ja palasin vielä Halin karsinaan. Syötin tammalle pari kuivaa leivänkannikkaa jotka olin roudannut kotoa mukaan ja tamma söi ne hyvällä ruokahalulla. En voinut olla ihastelematta näin kaunista olentoa, viisaat silmät ja upean muotoinen pää. Kaunis kullanruskea väri ja astetta vaaleampi harja. Tamma tutkaili minua tummilla silmillään ja voin vain kuvitella mitä se minusta mietti. Hymähdin ajatukselle ja heitin Halin kuppiin vielä loput leivät. Nappasin kangaskassini mukaan ja suunnistin autolleni päin. Minulla vain oli todella hyvä fiilis tästä, minulla ja Halilla on paljon koettavaa yhdessä. Enkä malta odottaa seuraavaa tallipäivää, olisimpa voinut kaapata Halin mukaani kotiin!

Sinten kommentti

Irtohypytys ja -juoksutus oli loistava valinta ensitutustumispäivälle! Sait hieman makua siitä, millainen hali on hoito- ja liikutustilanteissa. Seuraavalla kerralla voit jo nousta selkään, jos siltä tuntuu! Kannattaa toki ottaa joku toinen tallilainen mukaan ratsastukseen, ettei mitään satu – onhan kyseessä kuitenkin sinulle kokolailla tuntematon hevonen. Kiva että ensitutustumisenne sujui hyvin, eikä mitään sen kummepia ongelmia tullut vastaan Toivottavasti yhteistyönne lähtee hyvin käyntiin, ja välillenne rakentuu hyvä ja luottavainen ystävyyssuhde.

Juuri osavan pituinen tarina! En löytänyt siitä huomattavia virheitä, joita lähtisin tällä kerralla korjaamaan. Voisit lisätä tekstiin vieläkin enemmän ympäristön kuvailua, joka luo lukijalle mielikuvia tarinan tapahtumista ja auttaa pääsemään mukaan tekstin pyörteisiin.

15,80v€

[Minja]

8. syyskuuta // Seikkailua

Kuulin kepeitä askeleita käytävältä ja kurkkasin Halin karsinanovesta ulos. Joukko pieniä tuntilaisia lipui käytävää pitkin ilosta hihkuen, toinen ylisti miten kiltti Zara oli ollut tunnilla ja kuinka söpöltä Gildan vastasyntynyt varsa Kira näytti. Tytöt hävisivät näköpiiristäni yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin ja käänsin huomioni takaisin ihanaiseen Haliin. Olin hakenut tamman sisälle ja valmistelin sitä pienelle mieltävirkistävälle maastoreissulle. Ulkona oli pitkästä aikaa kuiva keli ja aurinkokin kurkisteli varovaisesti välillä harmaiden pilvien takaa. Iltapäiväksi ei oltu luvattu sadetta ja kirpeä syysilma virkistäisi oloa huomattavasti. Olin jo pidemmän tovin harjaillut Halia ja tamma olikin jo putipuhtaaksi puunattu. Varusteet olin kantanut jo valmiiksi karsinan eteen joten nappasin suitset karsinanovesta ja säätelin kaikki remmit suoriksi. "Nää pitäis kyl pestä", mumisin hiljaa itsekseni ja otin tamman pään syliini. Hali oli hyvin mukava varustettava ja nappasi kuolaimet suoraan suuhunsa. Ujutin suitset korvien takaa tamman päähän ja kiristin leukaremmin kiinni. Satulointi sujui yhtä vaivattomasti kun Hali vain seisoskeli paikoillaan eikä tehnyt elettäkään vastustaakseen varustamista. 


Hyräilin hiljaa samalla kun talutin tamman tallipihalle. Olin pukenut päälleni poikaystäväni paksun, ihanan pehmeän  harmaan collegehupparin jonka alle olin tunkenut perus pitkähihaisen vielä lämmittämään. Kaulassa oli rakastamani viininpunainen pitkä kaulahuivi joka varmasti pitäsi minut lämpimänä. Otin ohjat käteen ja punttasin itseni penkin kautta Halin selkään. Tamma otti muutaman sivuaskeleen ja heilautti päätään puuskuttaen. Sää oli pysynyt vakaana ja vaikka aurinko taas olikin ohuen pilvikerroksen peittämä niin luotin siihen ettei päällemme ryöpsyihi ainakaan rankkasadetta. Hali askelsi paikoillaan malttamattomana samalla kun korjasin jalustinhihnoja ja heiluin vähän epätasapainossa tämän selässä. "Pysyksä siellä?", tuntematon naisääni tokaisi naurahtaen selkäni takana. Käännyin katsomaan ja takanani seisoi punatukkainen tyttö virnistellen. "Meinasin vaa ettet tipahda sieltä, en mä millään pahalla!", Lociksi esittäytynyt tyttö jatkoi virne kasvoillaan ja pujotti jalustimien hihnat paikoilleen. "Kiitos vaan, en mä pahalla ottanut", vastasin huiviini mumisten punakoita poskiani piilotellen. Loci suositteli että lähden kiertämään Harjunlenkin, se oli kuulemma hyvä tutustumiskierros Metsiksen maastoreiteille. Kiittelin tätä avusta ja heilautin moikat kun käänsin Halin maastoja kohti.

Tamma liikkui hyvin verkkaisesti eteenpäin ja puuskutteli minkä kerkesi. Se tuntui rennolta vaikka minua jännitti kuin pientä lasta jouluaattona. Olin jo manannut mielessäni kaikki mahdolliset kauhuepisodit Halin karkaamisesta karhujen kohtaamiseen. Syksy näyttäytyi jo ujosti ja osa puista oli jo saanut kauniin ruskavärityksen lehtiinsä. Ihailin maisemia ja hengittelin keuhkoni täyteen raikasta syysilmaa. Huomasin jo hyvin nopeasti että Halia tuli ratsastaa hyvin pienin avuin ja käytinkin lähinnä painoani säädelläkseni tempoa. Ohjissa oli kevyt tuntuma ja pohkeet pidin tukevasti tamman kyljissä. Päätin nostaa vauhtia ja nostin maiskuttamalla ravin. Halin ravissa oli todella mukava istua ja tamman matkaavoittavat askeleet kiikuttivat minua turvallista vauhtia eteenpäin. Testailin vähän tamman säätöjä ja hiljensin sen käyntiin istumalla taakse satulaan. Hitaasti ravi vaihtuikin käyntiin ja pian taas uudestaan raviin. Hali oli todella kevyt ratsastaa eikä sen suuremmin näyttänyt sen tulisempaa puolta, se varmasti halusi nauttia maastolenkistä yhtä täysillä kuin minäkin. Välillä se saattoi heilautella päätään tai kiihdytellä, mutta mitään perseilyä se ei edes yrittänyt.

Nostin varovasti laukan kun huomasin että edessä olisi hyvän näköinen suora ja Hali oikein hyppäsi ihanan keinuvaan laukkaan. Enää en kyseenalaistanut ketään, joka on kehunut arabialaisten hevosten askeleita! Jouduin vähän pidättelemään tamman menohaluja ja tästä tuohtuneena Hali heitti pienen ilopukin. Hymyni ei hyytynyt vaikka viileä ilma siveli kasvojani kun kiisimme tasaista laukkaa eteenpäin upeassa ruskamaisemassa. Hiljentelin pikkuhiljaa tamman raviin painoavuilla ja taputtelin tämän kaulaa. "Hienosti, nyt mennään hiljaksiin takaisin kotiin", juttelin Halille ja taputtelin edelleen tamman kaulaa. Ravasimme pienen pätkän ja loppumatkan tallille taitoimme rauhallisesti kävellen. Loppumatkan aikana ehdin tutkailemaan taas maastoja ja voi juku että syksy teki taikojaan. Tästä piti nauttia niin kauan kun tätä kestää, seuraavaksi iskee monen kuukauden pimeys kun talvi saapuu. Tosin odotin innolla ensilumia ja ihania pakkasmaastoja!

Ratsastin Halin suoraan sivutallin oven eteen, hyppäsin alas satulasta ja talutin tamman suoraan karsinaansa. Hali ei ollut hikoillut juurikaan melko lyhyen, alle tunnin reissun, aikana joten riisuin varusteet ja harjasin sen läpikotaisin puhtaaksi. Kun olin vienyt varusteet paikoilleen menin vielä harjaamaan tamman tarkemmin läpi. Lepertelin ummet ja lammet tammalle ja se seisoskeli kauniisti paikoillaan ja huiskaisi häntäänsä joka kerta kun harjasin liian kovakouraisesti. "Kyllä minä pian opin kuinka herkkähipiäinen olet", kuiskutin tuon korvaan ja silittelin sen päätä. Hali ei juurikaan näyttänyt hirveitä rakkaudenosoituksia minua kohtaan, mutta kyllä minä sen puolelleni voitan kunhan vaan keritään tutustumaan. Samalla kun suljin tamman karsinan ja huikkasin sille heipat kuulin kuinka Hali päästi syvän, tyytyväisen hengähdyksen. Hymyillen kävelin parkkipaikalle ja lähdin ajelemaan kotia kohti.

Sinten kommentti

Oi että, kuulostaapa ihanalta maastolta! Sait säpäkän Halin hyvin hallittua, vaikka olikin tietysti vähän jännittävää lähteä itselle tuntemattoman hevosen kanssa maastoilemaan. Hali saattaa olla vähän haastava treenatessa, mutta sen kanssa oppii kyllä toimimaan kun hoksaa miten se käyttäytyy ja reagoi ratsastajan apuihin. Suosittelenkin osallistumaan sen kanssa ratsastustunneille, jotta yhteistyönne pääsee kehittymään

Jälleen kerran virheetön tarina! Vielä lisää ympäristön kuvailua, niin teksteistä tulee entistä mielenkiintoisempia! Kannattaa rohkeasti kuvailla ympäristön värejä, ääniä ja tuoksuja - ne ovat tarinaa elävöittäviä tekijöitä

16,20v€

[Peppi]

/Tässä nyt sitten ensimmäinen hoitomerkintä/

Kävelin kohti kaunista tallirakennusta. Oli ihanaa astua sisään hevosenhajuiseen talliin. Vein suuren kassini kaappiini, jonka löysin helposti!
Kiertelin pitkin tallin käytävää tutkien paikkoja. Sitten päätin lähteä katsomaan hevosia tarhoihin. Olin ajatellut hoitaa Halia. Etsin kauniin arabitamman tarhoista ja hain sen sieltä. Se antoi nätisti kiinni ja talutin sen talliin. Tallissa sidoin sen tallikäytävän naruihin ja silitin sen kaunista kaarevaa turpaa. Hali hörisi innokkaasti ja hieroi turpaansa kylkeeni.

Hain Halin harjat ja otin käteeni pehmeäharjaksisen harjan. Harjasin hevosen rauhallisesti läpi ja juttelin sille rauhallisesti.
- Oletpas hurmaava tyttönen, sanoin Halille ja rapsutin sitä kaulasta. Putsasin kaviot. Hali nosti ne ihan mukavasti.

- Tehtäiskö semmonen pieni talutuslenkki, sanoin Halille ja lähdin taluttamaan sitä tallipihaan. Hali vain hörisi ja nosti päätään haistellakseen raikasta ulkoilmaa.
Talutin Halia ihan vähän vain maastolenkin alkupäässä ja pellolla. Hali oli innosta piukeana, se pukittikin jopa pari kertaa taluttaessani sitä, mutta sain sen pidettyä aloillaan!

Palasimme talliin. Harjailin Halia vielä ihan pikkuisen ja tarkistin kaviot. Vein Halin tarhaan ja putsasin tallissa sen jälkeen sen harjat.

Sitten katsahdin tallikäytävään. "Harjanvarsi kutsuu" ja niin lakaisin tallikäytävän siistiksi. Tarkistin vielä satulahuoneen järjestyksen.

/Noin...tässä nyt sitten tää eka merkintä! /

Sinten kommentti

Ensimmäiseksi muistutan, että tarinassa tulee olla vähintään 200 sanaa jotta siitä saa tarinamerkinnän. Tämä koskee kaikkia hoitomerkintöjä, myös runoja. Tässä tarinassa oli 178 sanaa, eli periaatteessa siitä ei pitäisi saada tarinamerkintää, mutta voin joustaa sillä tämä oli ensimmäinen tarinasi. Muistathan seuraavalla kerralla! Infoa tarinamerkinnöistä löydät tästä linkistä.

Hali on tosi mukava tamma, mutta tamman säpäkkä luonne vaatii ratsastajalta rauhallisuutta ja määrätietoisuutta. Kiva että kävit taluttelemassa sitä, pääsit tutustumaan samalla yhteen Metsiksen hevosista! Tallityöntekijänä sulla on tietysti oikeus liikuttaa kaikkia hevosia, joten nyt on loistava aika tehdä tuttavuutta.

12,70v€

[Minja]

13. syyskuuta

Sankka sumu ympäröi Metsiksen tiluksia kun kurvasin ruosteisen pikkukaarani tallin parkkikselle. Kostea ilma tuntui raikkaalta kasvojani vasten kun astuin ulos autosta ja kävelin tallipihan läpi sivutalliin. Tuhkanruskeat hiukset olin lähtiessäni sitonut isolle nutturalle pään päälle, mutta kostea ilma sai luonnonkiharan pehkoni villiintymään ja satunnaisia suortuvia valui kasvoilleni. Olin vetänyt jalkaani parhaat ratsastushousut jotka omistin koska tänään meinasin treenata Halin kanssa sileällä. Perhoset parveilivat mahassani jo pelkästä ajatuksesta hypätä tuon upean, mutta pippurisen ratsun selkään. Perhosten lisäksi mahassani jylläsi pannullinen kahvia, ja ensitöikseni talliin päästyäni kiiruhdinkin suoraan vessaan. Satulahuoneen täyteen ahdatut seinät loivat kotoista tunnelmaa ja nuuhkin nenän täydeltä puhtaan nahan tuoksua. Patteri hohkasi täysillä ja säädinkin sitä vähän hiljemmalle ettei satulahuoneessa oleskellessa iskisi lämpöhalvausta. Etsin käsiini Halin jo elämää nähneen harjapakin ja tein pikatarkastuksen että kaikki oli paikoillaan. "Täytyy kyllä hommata omat harjat tänne", mietiskelin itsekseni ja aloin jo tekemään ostoslistaa pääni sisälle. Kepein askelein lähdin Halin karsinalle joka tosin oli tyhjillään kun tamma oli tarhassa. Jätin harjapakin karsinan eteen ja vaihturina nappasin kulahtaneen riimunnarun kätösiini ja suuntasin ulos kohti tarhoja. 

Ulkona minua vastassa oli edelleen sama kostean harmaa sää. Aurinkoa ei näkynyt mailla halmeilla eikä säätiedotuskaan ollut sen ihmeellisempää auringonpaistetta päiväksi luvannut. Lampsin Halin tarhalle väistellen pahimpia vesilätäköitä, risat mustat tennarit hörppäisivät varmasti täyslaidallisen vettä jos vahingossa lätäkköön astuisin. Bongasin Halin nopeasti muiden hevosten seasta, eihän yksikään muista Metsiksen hevosista ollut yhtä sirorakenteinen prinsessaponi. Näky Halista sumun keskellä oli niin taianomainen että minun oli pakko kaivaa muutaman kolauksen kokenut iPhone5 takin taskusta ja räpsiä muutama otos. "Tää niin menee instaan", mietin tyytyväinen hymy naamallani kun selasin kuvia. Joku hevosista hirnui kovaan ääneen ja muutama muu liittyi mukaan  fanfaariin. Tungin puhelimen takaisin viininpunaisen tallitakin taskuun ja vislasin Halille. "Tuuppas tänne murunen", huutelin lämpimällä äänensävyllä mutta tamma nökötti paikoillaan ja katsoi minua nenänvartta pitkin. "No mennään vaikeemman kautta sitten", tuhahdin ja pujottelin tarhan portista sisään. Maiskuttelin ja lepertelin tammalle lähestyessäni sitä mutta se katseli minua edelleen epäluuloinen katse naamallaan. Napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan vähän aamu-unista tammaa tallia kohti.

Olin laittanu Halin käytävälle kiinni ja siirtänyt harjapakin käden ulottuville. Tallissa ei ollut näkynyt muutamaa tallityöntekijää lukuunottamatta ketään, Sintellekin olin kerinnyt nopea huomenet toivottaa. En pistänyt pahakseni että sain touhuilla tallissa ihan vain omassa rauhassa. Hörppäsin viimeiset, jo vähän jäähtyneet kahvitilkat termosmukistani ja viskasin sen reppuuni. Aloitin harjaamaan Halia ja silittelin sitä korvan takaa samalla. Tamma nautti silminnähden rapsutuksista ja rentoutti takajalkansa. Hymyillen suukotin sitä poskelle jatkoin harjailua pieni lannanmaku suussa. Olin jo melko hyvin perillä siitä mistä tammaa tulisi harjata varoen ja tällä kertaa kiukkuisia hännän sivalluksia oli jo huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi ensimmäisellä kerralla. Tamman karva oli alkujaankin melko puhdasta eikä vaatinut erityisen perusteellista läpikäyntiä ennen varustamista. "Ihanaa kun oot noin ihana", mumisin epäselvään ääneen Halille, olin tottunut hoitamaan todella paljon vaativampia hevosia joiden kanssa sai aina varoa saamasta kaviota päähän tai hampaanjälkiä takalistoon. Hujauksessa Hali seisoi varustettuna käytävällä ja minä keräilin nopsaan vielä omat kamppeeni kasaan. Vedin uudenkarheat Tarjoustalon alesta bongatut punaruskeat, nahkaiset ratsastushanskat käteeni ja vaihdoin tennarit ratsastuskenkiin. Loci harjaili tallikäytävää hyräillen ja toivotti tsempit meidän koulutreenille. Kiittelin tätä rohkaisusta ja lähdin Hali perässäni laahustaen Metsiksen maneesiin.

Maneesi oli aavemaisen hiljainen ja hämärä joten napsautin nopeasti valot katkaisijasta päälle. Isot kattovalot syttyivät hitaasti vähän räpsyen, mutta syttyivät kuitenkin. Olin jo tallissa tarkastanut jalustimet oikean mittaisiksi ja kapusinkin suoraan penkiltä Halin selkään. Tamma oli jännittynyt ja tunsin kuinka se puuskutteli allani nopeaan tahtiin. Ohjasin tamman uralle ja lähdimme kiertämään maneesi oikeaan kierrokseen. Hali liikkui jäntevästi eikä tasaisesta käynnistä ollut tietoakaan. Annoin vielä enemmän ohjaa jolloin tamman tahti rauhoittui ja saimme käveltyä alkukäynnit sopivan rauhalliseen tahtiin. Pyrin istumaan syvälle satulaan ja ohjailemaan tammaa pääasiassa painollani sekä ääniavuilla. Herkkä tamma reagoi mahtavasti kun vain testailin painoapuja ja tyytyväisenä kehtasin pyytää muutamalla maiskautuksella siltä ravia. Ravi nousi helposti ja Hali askelsi kevyin askelein pitkin uraa. 

Aluksi olin suunnitellut tekeväni jonkinasteisen koulurääkin, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin ja päätin että me vain humpsuteltaisiin tämä kerta. Tamman jokainen askel kaikui tyhjässä maneesissa ja oli ihana päästä rauhassa ratsastamaan itsekseen. Maneesin oli vallannut harmoninen tunnelma jossa ainoat äänet tulivat hevosesta ja ratsastajasta. Koitin ohjata Halin voltille nojaamalla sisäänpäin mutta Hali ei hoksannut apujani. Kevyellä ohjastuntumalla käänsin rautiaan isolle voltille, joka loppupeleissä oli lähempänä ovaalia kuin ympyrää. "Väliäkös tuolla, ei me tultu hiki hatussa vääntämään", tuhahdin lohduttelevasti Halille, vaikka itseäni koitin lohdutella. Halin selässä oli todella mukava istua nyt kun olin saanut paremman kontrollin tammaan ja se alkoi liikkua rennommin allani. Ravailimme molempiin suuntiin tehden vähän erikokoisia ja muotoisia voltteja, sekä erilaisia ratsastusteitä. 

Siirsin Halin käyntiin välillä ja kävelimme pienet välikäynnit. Ulkoa kuului kimakka kiljahdus, luultavimmin jonkin tallin orien suusta. Hali säpsähti ääntä ja pysähtyi kesken askeleen jääden tuijottamaan ääntä kohti. Maiskauttelin pari kertaa ja nojasin satulassa eteenpäin saadakseni tamman taas liikkeelle. Hali jatkoi käynnissä uraa eteenpäin  mutta oli taas todella jännittyneen oloinen. Pyysin tammalta ravia ja sain vastaukseksi julmetun pään heittelyn ja potkun takajaloilla. "Noohnoh äläs nyt", toruin ja painoin pohkeet hellästi tamman puuskuttaviin kylkiin. Nyt aloin ymmärtää tämän tempperamenttista puolta enemmän kun rautias säntäsi kiitävään raviin pienistä avuistani huolimatta. Rauhoittelin vauhtia nojaamalla taakse satulassa ja tekemällä pieniä pidätteitä ulko-ohjalla ja pikkuhiljaa tempo rauhoittui vähän. Jatkoin aluksi kevyessä ravissa ja tein pitkillä sivuilla avoja sekä sulkuja. Hali suoriutui hyvin kunhan oli päässyt jyvälle siitä mitä minä siltä halusinkaan. Jokaisen onnistuneen tehtävän jälkeen taputtelin tätä kaulalle ja kehuin sanojani säästelemättä. 

Hiukset karkailivat kypärän alta ja hiljensin ravin käynnin kautta pysähdykseen. Hali heilautti päätään protestoidakseen vähän kovempaa ohjastuntumaa vastaan mutta stoppasi silti nätisti ja pysyi paikoillaan kun tungin villejä kiehkuroitani takaisin ponnarin väliin. Kun tukka oli kondiksessa, otin ohjat käteen ja maiskautin Halin liikkeelle. Jäin istumaan harjoitusraviin ja ilokseni huomasin että Halin ravissa oli todella miellyttävä istua. Nahka natisi allani kun ravailimme pari kierrosta ympäri maneesia. Annoin tammalle laukkapohkeet ja se nostikin todella ponnekkaan laukan oikein hyppäämällä. Rauhoitin tempon sopivaksi hiuksenhienoilla ohjasavuilla ja Hali löysi heti sopivan nopeuden. Jos tämän ravissa oli hyvä istua niin laukka vasta olikin mannaa! Keinutuolimainen, matkaavoittava laukka tuntui siltä kuin olisin pilven päällä ratsastanut. Hali työskenteli hyvin koko selällään ja käänteli korviaan minua kohti odottaen seuraavaa käskyä. Hymy huulillani laukkasin muutaman kierroksen ja tein vähän laukanvaihtojakin. Hali lämpeni vasta näin loppua kohden ja alkoi näyttämään parhaita puoliaan minulle. Alkuun vähän jännittynyt ja temppuileva tamma muuttui elastiseksi ja kuuliaiseksi ratsuksi. En voinut olla naurahtamatta onnesta kun laukkasimme tukka putkella ympäri maneesia. Kostea ilma helli kasvojani kun laukkasimme uraa pitkin eteenpäin. Hiljensin raviin ja taas käyntiin, Hali kuunteli apujani tarkemmin kuin aluksi eikä protestoinut kaikkia apuja vastaan. Kurkkasin puhelimesta kelloa ja huomasin että olimme jo olleet 45 minuuttia maneesissa. "Noniin sitte jäähdytellään, hyvä tyttö!" kehuin Halia naurahtaen ja annoin sille pitkät ohjat.

"No mites meni teijän treeni?", Loci kysäisi kun riisuin Halin varusteista käytävällä. Selostin silmät tuikkien miten hienosti meillä oli mennyt ja miten pienetkin avut toimivat tammalla. Keskustelimme Locin kanssa pienen tovin kun riisuin varusteita. Oli mahtava päästä vaahtoamaan onnistuneesta suorituksesta jollekin! "Hienoa että tuutte toimeen, Hali on kyllä mahtava kaveri", Loci tuumasi hymyillen ja auttoi minua nostamaan satulan paikoilleen. Tiemme erkanivat kun lähdimme satulahuoneesta eri suuntiin, Loci päätallille ja minä harjaamaan Halin kuntoon. Tamma seisoi raukeana käytävällä ja roikotteli päätään. Pyyhin tamman selkää ja naamaa kostealla sienellä kun varusteet olivat tottakai hiostaneet. Harjailin vielä kumisualla sekä pölärillä ja jalat harjasin kiiltäviksi kovemmalla luonnonharjalla. Kuulin miten hevoset hirnuivat kilpaa tarhoissaan ja päättelin että oli varmasti päiväruokinnan aika. Heitin Halin selkään ulkoloimen ettei tuo kylmettyisi ja lähdin viemään sitä tarhoille jotta se pääsisi lounastamaan muiden kanssa. 

Jäin vielä hetkeksi ihailemaan tuota uljasta ratsuani joka mussutti todella uljaan näköisenä heiniään tarhassa. Hymy oli varmasti pinttynyt huulilleni ja poskiakin alkoi jo pakottaa, mutta hymyni ei hyytyisi. Niin hyvä fiilis oli tuosta jäänyt ja en voinut kuin odottaa jo seuraavaa kertaa kun nousisin tuon kauniin olennon selkään. Mietiskelinkin jo että mille tunnille osallistuisin ja koska olisi seuraava valmennus tulossa. Uppouduin täysin ajatuksiini ja keräsin kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntasin autolleni. Ennenkuin lähdin ajelemaan kotia kohti, lisäsin Instagramiin aamuisen sumuotoksen Halista kuvatekstillä: "Maailman kaunein olento ".

Sinten kommentti

Upeaa että jaksat treenata Halin kanssa myös itsenäisesti! Tunnilla opeteltuja asioita kannattaa hioa myös itsenäisesti, jolloin niistä voi saada "ahaa-elämyksen". Yhteistyönne Halin kanssa sujuu erinomaisesti, ja sun kannattaa kehittää myös maastakäsittelyharjoituksilla ja talutusretkillä. Hali on kyllä todellakin kuvankaunis tamma, jota kelpaakin esitellä Instagramissa Ei sitä suotta sanota, että arabihevoset ovat maailman kauneimpia hevosia.

Pitkä tarina Halin hoidosta ja liikutuksesta! Kuvailit hyvin yhteistyötänne ja onnistunutta treeniä, joka antoi molemmille paljon. Voit elävöittää tekstiä entisestään kuvailemalla lisää ympäristöä. Voit käyttää kuvailussa tavallisten substantiivien (esineet, asiat) lisäksi myös erilaisia aisteja: esimerkiksi miltä metsä tai maneesi tuoksui, miltä lämmin kaulahuivi tuntui tai millaista ääntä satula piti ratsastuksessa.

18,70v€

[Minja]

1. lokakuuta

Kirpeä syysilma tervehti minua kun nousin pikkukiituristani ulos ja keräsin kamppeeni auton takapenkiltä. "Miks tää on täällä", huokaisin kun huomasin että vanhan telkkarin kaukosäädin oli jäänyt takapenkin jalkatilaan lojumaan. Tallipihaa koristi monenkirjavat ruskan värjäämät lehdet joiden värejä tumma parkkipaikan pohja korosti kauniisti. Käppäilin vähän unisena suoraan Halin karsinalle josta nappasin riimunnarun mukaani ja lähdin tarhoille hakemaan Halia sisään. Vanseihini oli ilmestynyt taas uusi reikä ja sateenkaaren sävyissä loistavat villasukat vilkkuivat varpaiden kohtaan tulleesta reiästä kun kävelin ripein askelin kohti kutostarhaa, joka onnekseni oli ihan sivutallin kyljessä. Sela, Foggy ja Hali värjöttelivät vieri vieren tarhassa ja kaikkien kolmen päät nousivat salamana ilmaan kun kutsuin Halia. Vislailin muutaman kerran ja suureksi yllätyksekseni tamma lähti kävelemään kohti tarhan porttia, Foggy ja Sela kannoillaan. Tammajono oli kaunis näky vähän utuisessa tarhassa jonka taustalla nökötti useampi punaisen ja keltaisen sävyissä loistava tammi sekä vaahtera. Kun tammalauma seisoskeli kolmena kysymysmerkkinä portilla, nappasin sen kaikista kauneimman tamman kiinni ja varovasti talutin Halin portista ulos. Foggy ja Sela jäivät haikaillen katselemaan peräämme kun lompsuttelimme Halin kanssa hitaasti tallille. 

Hali vaikutti olevan todella energisellä päällä kun se seisoskeli kiinni käytävällä. Tamma heilutteli siroa päätään ja puuskutteli minkä kerkesi. "Joo, mennään ihan pian", selitin malttamattomalle tammalle samalla kun pyörittelin kumisukaa sen kullanruskeaa karvaa vasten. Tammasta lähtikin älytön määrä karvaa ja tuntui että voisin pyöritellä kumisukaa loppupäivän ja karvaa lähtisi siltikin. Pahimmat irtokarvat sain irti ja harjailin huolellisesti koko neidon pölärillä läpi ettei karvoja jäisi kutittelemaan varusteiden alle. Tallissa vallitsi ihanan seesteinen tunnelma jonka tättähäärä Hali rikkoi jatkuvalla sähläämisellä. Puuskuttaminen ja pörinä ei tuntunut loppuvan millään. "Mikäs sua nyt riivaa", heitin leikkimielisesti Halille joka vastasi vain mulkaisemalla. Naurahdin ja heitin elämää nähneen satulahuovan tuon selkään ja sen perään laitoin satulan paikoilleen. Varustamisen ajaksi Hali selvästi rauhottui ja seisoskelikin ihan mallikkaasti paikoillaan sen enempää sähläämättä. Kun olin saanut kaikki varusteet puettua innokkaalle ratsulleni, kävin hakemassa itselleni kypärän sekä paksut, mustat ratsastushanskat. Vaihdoin myös tennarit ratsastuskenkiin ja chapseihin ja heitin ällöruman, kirkkaanpunaisen paksumman ratsastustakin päälleni. 

Pakkasöiden jälkeen tie oli kivikova ja menimme hyvin rauhallisesti jäisimmät kohdat ettei kävisi hullusti. Arvelin että muutama pätkä tiestä olisi talvella oikeita luistinratoja. Metsässä tuoksui syksyn mutasäät jossa oli mukana vivahdus jäätikön raikkautta ja aurinkokin pääsi hetkeksi lämmittämään poskia. Hali oli ollut koko alkumatkan ajan jo todella malttamaton ja tuntui että menohaluja riitti todella. Minulla oli pienoisia ongelmia pitää tamma kurissa ilman että se vetäisi herneitä nenäänsä kovista otteista. Rauhoittelin tammaa istumalla vain syvälle satulaan ja rauhoittumalla itse niin etten kokoajan sählännyt eri pidätteiden kanssa. Tämä konsti toimikin ja säpäkkä neitokainen alkoi pikkuhiljaa käymään pienemmillä kierroksilla. Kun villi ratsuni oli kesytetty jatkoin taas Metsiksen lähimaastojen ihailua. Yhtäkkiä heräsin taas ihastelultani kun Hali pärskähti kovaa ja miltein veti ohjat käsistäni. Otin ohjat uudestaan kunnolla käsiini ja koitin pikaisesti tutkia oliko tamma säikähtänyt jotain. Hali sen kuin kuumeni ja oikein kiljahti ilmoille kimakan hirnahduksen, samalla huomasin kauempaa viereisellä pellolla ruokailevan peuralauman jota Hali kuumeisesti tuijotteli. "Shhshh, mennään ohi vaan", rauhoittelin tammaa äänelläni ja katsoin itse vain eteen ja pyrin ohittamaan tilanteen rauhallisesti. Hali steppaili hetken ja sinkaisi matkaan kun peurat säikähtivät meitä. Peuralauma kiisi kohti metsää ja me kiisimme holtittomasti pitkin tietä. Halin temppuilut eivät kuitenkaan ollut muuta kuin kiihdyttelya ja pään nakkelua ja tamma rauhoittui pienen paniikkilaukka pätkän jälkeen. Taputtelin Halin kaulaa ja jutustelin sille rauhoittavasti ja pystyimme taas jatkamaan matkaa rauhallisemmin. 

Otimme parit laukkapätkät viereisellä pellolla ja ai että Hali nautti kun pääsi revittelemään! Tammalla oli ilmeisesti todella paljon energiaa varastossa ja se olisi voinut painella loputtomiin ympäri peltoa. Poskeni polttelivat kun kylmä ilma siveli niitä kiitäessämme täyttä laukkaa pellolla. Seisoin kevyessä istunnassa ja annoin niin paljon ohjaa kun tamma vaan tarvitsi. Mikään ei ole yhtä vapauttavaa kuin ratsastaa täyttä laukkaa maastossa upean hevosen selässä. Ravailin vielä pellolla hetken ennenkuin siirryimme takaisin tielle käynnissä. Metsässä pääsimme kiipeilemään muutaman mäen päälle josta oli mukavat näkymät Metsälammen ylle. Samoilimme pienen hetken metsässä vielä ennenkuin palasimme Metsiksen pihaan. Hali oli hikeentynyt reissussa ja talutinkin sen suoraan pesarille. Minulla alkoi jo olla kiire että ehtisin iltavuoroon ja riisuinkin tamman varusteet pikavauhtia. Huuhtelin Halin selkää ja kaulaa sekä jalkoja haalealla vedellä eikä neiti ollut moksiskaan vedestä. "Taisi joku muukin väsähtää reissusta", juttelin iloisesti Halille joka vain roikotti päätään pesarilla. Olin itsekin kieltämättä melko puhki maastolenkin jälkeen, mutta väsymyksen kumosi onnellinen fiilis. Kun aloin kuivaamaan tammaa se sulki silmänsä ja nautti saamastaan hieronnasta, enkä voinut olla hymyilemättä lisää kun ymmärsin että olin jo saanut luotua tammaan tietynlaisen suhteen. Käärin Halin talliloimeen ja taluttelin sen karsinaansa kuivattelemaan. Kännykkäni piippasi villisti ja vilkaisin näytölle ilmestyneitä viestejä. "Muista sit ostaa kukkakaalia ja perunaa ja sinappia" oli ilmeisesti tärkeä agenda kun poikaystäväni oli muistuttanut asiasta jo kolmen viestin avulla. Tungin älyluurin takaisin takin taskuun ja muiskautin Halille heippasuukon poskelle. Kehuin tamman maasta taivaisiin ja se katseli minua syvänruskeilla silmillään, tuskin ymmärsi sanaakaan mitä puhuin mutta tunsi kyllä sisällään sanojen tarkoituksen. Se laski jalon päänsä syliini enkä raaskinut hetkeen päästää irti vaan silittelin sen päätä vielä pienen hetken ennenkuin lähdin. 

Sinten kommentti

Nyt pitääkin olla todella varovainen, kun tiet ovat niin liukkaat! Munkin autossa on vielä kesärenkaat, ja välillä hirvittää lähteä aamuvarhain luistelemaan jäiselle asvaltille... Syksy on peltolaukkojen luvattua aikaa ja sänkipelto onkin paras paikka revittelyyn! Sun ja Halin yhteistyö paranee hetki hetkeltä. On upeaa, ettet hermostunut peuralauman nähdessäsi, vaan sait levottoman Halin rauhoitettua nopeasti. Peurat taisivat säikähtää teitä yhtä paljon kuin Hali niitä!

Ihana tarina maastolenkistä Halin kanssa! Tätä lukiessa raikkaat maastolenkit syksyn pikkupakkasilla palutuivat mieleen Kuvasit hyvin peuralauman kohtaamista ja Halin säikähdystä. Vauhdikas maastolenkki päättyi rennosti ja turvallisesti kotitallille! Yhden pienen yhdyssanavirheen löysin:

paniikkilaukka pätkän = paniikkilaukkapätkän

19,20v€

[Minja]

12. lokakuuta -- "Jos mun pokka pettää" (ekstra)

---

Mistä tiedän että kuka on oikea 

Kun joku on pitkä, joku toinen on soikea 

Joku on hullu ja joku on kaunis?

Muistan vielä kun aloitin Metsiksessä, kuinka vaikeaa oli vapaiden hoitsujen joukosta etsiä se itselleen sopiva otus. Siellä möllötteli niin jykevää suokkia kuin näppäriä kisaponeja ja muutama komea puoliverinenkin etsi hoitajaansa. Hali erottui edukseen herkän ja hurmaavan luonteensa kuin myös henkeäsalpaavan upean ulkomuotonsa puolesta. Muistan, miten perhoset mahassani näpyttelin esittelyä itsestäni Sintelle ja kuumeisesti odottelin jos tuuri kävisi ja saisin Halin hoitsukseni. Ja kun hyväksyvä tervetulotoivotus tuli paluupostina en voinut kuin riemuita! Nyt olinkin taas suuntaamassa Metsikseen, jossa tunnuin pikkuhiljaa viettäväni kaiken vapaa-aikani.

Halin kanssa on kyllä meinannut pokka pettää kerran jos toisenkin. Tänään kun kävelin tamman karsinalle tarkoituksena siivota se, minua odotti kunnon ylläri siellä. Kaikki turpeet oli potkittu ympäri seiniä ja kakkakikkareita löytyi ruokakupista saakka. Kuten kuvitella voi, petti pokka tälläkin kertaa. En voinut olla hihittelemättä samalla kun nippailin kikkareita ruokakiposta lattialle ja potkin turpeita yhteen kasaan lattialla. "Mitä se on oikeen duunannu täällä", ajattelin samalla kun pidättelin itseäni räjähtämästä epätoivon sekaiseen nauruun. Ei siinä muu auttanut kuin tarttua talikonvarteen ja alkaa hommiin. Karsinan putsaus oli tuttua puuhaa jo vuosien takaa joten ei tässäkään pikku kaaoksessa ikuisuutta kestänyt. Heittelin likaisia alusia kottikärryihin hyvällä tahdilla ja hyräilin voimauttavia Haloo Helsingin biisejä. Halin karsina alkoi jo pikkuhiljaa näyttää lähtökohtaa paremmalta ja suurimmat shitit oli keräilty kottiksiin. Pyyhkäisin hikikarpaloita otsaltani tunsin miten kasvoni saivat tummat likaraidat pyyhkäisystä. "Ihan sama, ei täällä missikisoissa olla", mietin hymyillen kun kelailin millaiset lannasta tehdyt sotaviivat mulla oli naamassa. Kottikärryt alkoivat olla täynnä ja karsinasta oli plokattu kaikki lika pois ja lähdinkin tyhjennysreissulle ja hakemaan lisää puhtaita alusia.

Pelkään että saat minut tuntemaan 

Se ei sovi mun pirtaan 

Pelkään että saat minut tuntemaan 

Se ei sovi mun iltaan

Ennemmin sekoillaan

Karsina oli putsattu ja näpyttelin hymyssä suin vastausta puhelimella avomiehelleni joka kyseli mitä haluan syödä illalla. Minä, vähän tunnekylmä ihminen kirjoittelin miehelle kuin olisin pahainen teini. Olin rakastunut ihanaan mieheen joka odotti minua joka ilta kotiin tallilta ja suukotti vaikka haisin lannalle ja maistuin hevoselle. Nyt olin myös hyvää vauhtia rakastumassa niin Haliin, kuin Metsikseenkin. Kahtaa niin erilaista rakkautta, mutta molemmat tuntuivat yhtä lämpimältä mahanpohjassa. Vislailin Halille tarhan portilta ja tamma lähti tulemaan kohti. Lämmin tunne mahanpohjassa oikein kouraisi, kun huomasin miten tamma tunnisti minut ja vislaukseni ja päätti kaiken lisäksi tulla luokse. Tähän tosin saattoi vaikuttaa kolea keli ulkona, ei arabiprinessa sellaisesta niin välittänyt. Nakkasin riimun tamman päähän ja lähdin taluttelemaan sitä talliin. Hali seurasi kauniisti narunpäässä eikä sätännyt lainkaan, välillä se kuitenkin halusi jäädä ihmettelemään maisemia ja sitten tietenkin pysähdyttiin ja ihmeteltiin. Talliin päästyämme laitoin tamman karsinaansa odottamaan ja lähdin hakemaan harjoja sun muita kamppeita satulahuoneesta. Tänään olin ajatellut että sekoiltaisiin vähän ja kävisin irtojuoksuttamassa Halia pitkästä aikaa. Saisi neito purkaa energiaa oikein olan takaa juoksemalla vapaana ja ehkä kyhäisin sille pari estettä mitä hypätä.

Siirsin Halin käytävälle kiinni ja aloin harjailemaan tammaa. Hali seisoi tapansa mukaan paikoillaan, mutta tutkaili jatkuvasti että mitä minä touhusin. Sen tummat nappisilmät seurasivat jokaista liikettäni mielenkiinnolla ja huomasin pienen pilkkeen tamman silmäkulmassa. Sillä olisi varmana paljon energiaa ja irtojuoksutus olisi juuri nappivalinta tämän päivän liikutukseksi. Puin jännesuojat varmuuden vuoksi jalkaan jos pistäisin Halin hyppäämään, muutenkin irtojuoksutus voi olla aikamoista menoa joten ei ne suojat siellä mitään haitannetkaan. Seuraavaksi laitoin juoksutusvyön paikoilleen ja Hali taisi jo tajuta että tänään tehdään jotain erilaista. Tamma pärskähti pari kertaa ja heilutteli päätään innostuneen oloisesti. "Maltas nyt hetki vielä, laitetaan nää suitset sulle vielä", höpöttelin lämpimään sävyyn tammalle samalla kun räpelsin suitsia auki paketista. Kohmeisilla sormilla oli kamala availla pieniä solkia ja kestikin pieni tovi ennekuin sain sujautettua suitset neidin siroon päähän. Suukotin tammaa turvalle ja taputtelin kaulaa, "oot sä aina niin nätisti", kehuin vielä ja kiristin loputkin remmit paikoilleen sekä irroitin ohjat. 

Jos mun pokka pettää, on se hän 

Tai jos paniikki iskee ees vähän 

Jos mun pokka pettää, on se hän 

Tai mun sydämeni jättää mut tähän

Päästin Halin irti keskellä tyhjää maneesia ja maiskautin pari kertaa. Tamma lähti liikkeelle tahdikkaassa ravissa häntä liehuen. "Miks sä et mun alla koskaan mee noin nätisti", mietin ääneen itsekseni lähinnä vitsillä kun katselin tuon kauniin olennon liikkeitä. Hali ravaili ensin jokaiseen nurkkaan haistelemaan ja jäi sitten möllöttämään paikoilleen perimmäiseen nurkkaan toisella puolella maneesia. Maiskuttelin ja taputin käsiäni jotta tamma lähtisi taas liikkeelle, mutta siellä se seisoskeli muina miehinä paikoillaan. "Hei mä toin sut juoksemaan, hop hop", huusin Halille joka katsoi minua samalla ilmeellä kuin peura ajovaloissa. Naurahdin ja ajoin tamman tiehensä seisoskelemasta ja sehän lähti kuin tykinsuusta. Hali alkoi revitellä oikein kunnolla, oli pukkilaukkaa ja äkäisiä käännöksiä sekä muutama totaalinen flippausliike. Naureskelin kun seurasin tamman päätöntä menoa ympäri maneesia, ei tässä voinut enää pokka pitää kun noin jalon näköinen eläin vetää pierupukkilaukkaa ympäri maneesia. Tästä menosta oli jalous meinaan aika kaukana. Hali sätki oikein kunnolla menemään ja alkoikin pikku hiljaa hiestyä juoksemisesta. Annoin tamman puuhailla omiaan sillä aikaa kun rakensin pienen kujan maneesin toiselle pitkälle sivulle. Kannoin esteitä paikoilleen ja Hali seurasi tekemisiäni maneesin toisesta päästä. Esteiden kanto oli ilmeisesti sen verran mielenkiintoista puuhaa, että tamma tuli perääni köpöttelemään. Se seurasi toimiani hyvin ihmettelevä ilme naamallaan ja käveli metrin päässä minusta. Se pysähtyi kun pysähdyin ja vaihtoi aina suuntaa sinne minne itse kuljin. Lopulta Hali seurasi minua kuin hai laivaa ja tuntui enneminkin koiranpennulta kuin täysikasvuiselta hevoselta. 

"Nonnii, mees sitte hyppäämään", huutelin ja ohjasin Halin kujalle. Tamma ei heti hiffannut että minne piti mennä ja juoksentelikin päättömästi kujan ohi ja kiiteli ympäri maneesia. Otin tamman kiinni ja talutin sen ravissa kohti kujaa ja ajoin sen oikeaan paikkaan. Kun Hali vaan hiffasi jutun niin ai että niitä pomppuja! Välillä valahdin jo kalpeaksi kun katsoin uhkarohkeita hyppyjä ja aivan ihmeellisiä lähestymisiä, mutta joka kerta se pääsi esteiden yli. Hali alkoi hiestyä yhä enemmän nyt kun pääsi hyppäämään ja vauhti hiipui nopeasti. "Ootkos sä ihan loppu jo pikkuinen", juttelin lämpimästi tammalle joka vain käveli minua kohti. Se toi päänsä suoraan syliini ja puuskutteli siinä hetken uupuneen oloisena. Paijasin tämän kaunista ja koveraa päätä jonka se laski koko painoltaan syliini ja sulki silmänsä. "Et tainnut ollakkaan niin kauhea rettelöitsijä mitä esitit", naureskelin samalla kun silittelin nuutunutta tammamammaa. Lähdin purkamaan esteitä ja siivoamaan niitä pois, Hali jälleen kannoillani. Suunnittelin jo että joku päivä täytyisi tehdä erilaisia maastakäsittelyharjoituksia Halin kanssa, sillä oli selvästi joskus aiemmin tehty näitä juttuja. Esteiden siivoaminen oli huomattavasti hauskempaa kun vähän väliä Hali säikähti nopeasti liikahtavaa puomia ja säntäsi kiitolaukkaa ympäri maneesia ja välillä se meinasi kompuroida kantapäihini kun seurasi niin tiiviisti. 

Olin talutellut Halia vielä varmuudeksi hetken maneesissa ettei lihakset menisi jumiin noin raskaasta painamisesta. Hali oli silminnähden hengästynyt ja supertyytyväisen näköinen irtotreenin jälkeen. Tallille palatessamme vein Halin suoraan pesarille ja huuhtelin hiet pois märällä sienellä. Lopuksi heitin vielä talliloimen päälle ettei arabiprinsessa vain jäätyisi nyt kun pakkaskelit olivat tulleet. Kuivailin huolellisesti jalat ja putsailin suojien alle jääneitä turvepaakkuja jotka olivat kastuessaan värjänneet tamman kauniin valkoiset sukat mudan värisiksi. Lopuksi selvitin vielä vähän takkuuntuneen hännän ja harjan ihanalla, vadelman tuoksuisella selvityssuihkeella. Kyllä nyt prinsessan kelpaisi olla. Vein Halin karsinaansa ja tsekkasin vielä että loimi oli hyvin eikä mitkään remmit olleet solmussa. Hali katseli minua odottava ilme silmissään koska se tiesi mitä minulla oli taskuissani. Hymyilin lämpimästi tamman kerjäävälle ilmeelle ja tipautin pari kuivaa leivänkannikkaa ja pilkotun omenan ruokakippoon. Rauhallisin liikkein tamma tuli ruokakipolle herkuttelemaan. "Hienosti menit, ens kerralla otetaan sitten iisimmin", jutustelin hiljaa Halille joka tosin keskittyi täysin vain ruokakipon herkkuihin. Pienen suukon annoin tamman poskelle ja lähdin vähin äänin häiritsemästä neidin herkutteluhetkeä. 


// en nyt tiedä hiffasinko täysin tuota ekstraa, mutta toivottavasti meni niinkuin piti  //


Sinten kommentti

Kyllä sä ymmärsit ton ekstratehtävän ihan oikein   Tai senhän voi ymmärtää monella eri tavalla, eikä mikään niistä ole oikeastaan väärä. Tarkoituksena oli vain kirjoittaa tarina, joka liittyy jollakin tavalla (esim. merkityksensä tai sanojen kautta) annettuun biisiin. Yhdistit tarinan biisin sanoihin ovelasti!

Jipii, Hali pääsi hyppäämään irtona - se on varmaan monen hevosen mielestä parasta mitä voi liikutukselta toivoa! Ylimääräiset energiat saivat kyytiä, ja Hali sai harjoitella askeltensa sovittamista esteille. Tallipäivän aikana ehdit tehdä kaikenlaista, ja puunasit Halin huolellisesti treenin päätteeksi.

Pitkä tarina, josta en löytänyt ollenkaan kielioppivirheitä. Tarinasi ovat alusta alkaen olleet virheettömiä, ja saat niihin kerta toisensa jälkeen enemmän sisältöä. Tässä tarinassa pohdintasi elävöitti tallipäivästä kertovaa tarinaa!

19,50v€

[Minja]

12. marraskuuta // Me maastoillaan vaan

Siitä oli tuhottoman pitkä aika kun olin viimeksi päässyt hoitamaan Halia ja moikkaamaan Metsisläisiä. Olin loukannut polveni pahasti treenatessa ja olin vuodelevossa useamman viikon. Nyt kuitenkin sain terveen paperit ja luvan hypätä ratsaille taas! Hain Halin varusteita satulahuoneesta ja höpöttelin samalla Minkille joka putsaili Majurin suitsia. "Kävin eilen tossa keskustan kirjakaupassa hakemassa koulujuttuja, siellä oli sairaat alennukset!" Minkki selitti naama satularasvassa. "Täytyy käydä tsiigaamassa, haluun sellasen zen värityskirjan kun värittelin vanhan täyteen tossa saikulla" vastasin takaisin ja nappasin Halin satulan käsilleni. Huikkasin heipat Minkille joka jäi hinkkaamaan hyvinkin likaisia suitsia ja marssin takaisin Halin luokse.

"Anteeks ku en oo käyny", sopertelin surullisella äänellä tammalle kuin se olisi minulle vihainen. Hali vain käänsi katseensa minuun ja heilautti päätään, tuskin siis ymmärsi mitä sille höpöttelin. Tamma vain odotti kuumeisesti pääsevänsä liikkumaan. Varustin arabineidon ennätysvauhdilla ja pian olimmekin molemmat varustettuina seisomassa pihassa. "Mihis päin lähettäis tänään?" mietin ääneen. "Hei menkää kiertämään Pirunmetsään, tekis hyvää Halille päästä vähän kiipeilemään epätasaisessa maastossa", Sinte huikkasi tallin ovelta hymyillen. Kiitin neuvosta ja käänsin Halin Pirunmetsään päin. 

Oli kirpeä aamupäivä eikä Harjunlenkillä näkynyt meidän lisäksi ketään muita liikenteessä. Köpöttelimme rauhallisesti eteenpäin ja Hali tuntui super rennolta ja tyytyväiseltä päästessään maastolenkille. Huulilleni oli juuttunut hymy siitä asti kun parkkeerasin auton tallin pihaan, olo oli kuin uudestisyntyneellä kun pääsi tauon jälkeen hevosten pariin. Lehtipuut olivat jo tiputtaneet lehtensä vaikka jokunen koivu vielä sinnitteli pidellen viimeisiä kellertäviä lehtiä oksillaan. Maasto loisti ruskean mudan ja vihreiden kuusien sävyissä ja aamupäivän aurinko kurkisteli ohuen pilvikerroksen takaa. Etenimme hiljaksiin Harjunlenkkiä pitkin kunnes vasemmalla näkyi polku joka johti metsään päin, tämän oli siis oltava Pirunmetsä. Käänsin Hali metsän uumeniin ja ihailin sitä upean vihreää väriloistoa, tuntui että kuuset oikein heräsivät henkiin talvea kohden.

Kuului rasahdus jostain pusikon takaa vasemmalta ja Hali jähmettyi katsomaan pusikkoon. "Mennään vaan hei eteenpäin", lausuin rauhallisesti ja painoin pohkeeni kevyesti tamman kylkiin. Hali pärskähti mutta keinahti liikkeelle vähän jännittyneenä. Samalla kun lähdimme eteenpäin puskasta pomppasi jumalattoman kokoinen rusakko! Halin silmät pyörähtivät päässä ja tamma jähmettyi tuijottamaan jättirusakon loittonemista. Maiskautin ja tamma suorastaan hyppäsi eteenpäin kuin paetakseen tuota hullua tappajarusakkoa jolla ilmeisesti riitti syötävää täällä metsissä. Tilanne rauhoittui nopeasti ja Hali ravaili rentona eteenpäin. Kiertelimme metsässä edestakaisin ylä- ja alamäkiä ja Hali tuntui tosiaan nauttivan kun pääsi vähän kiipeilemään. Olimme jo hyvän tovin seikkailleet metsässä joten käänsin suunnan takaisin tiellepäin.

"Noniin Hali, nyt mennään!", tirskuin satulassa kun pääsimme laukkasuoralle. Painoin pohkeet kevyesti tamman kylkiin ja otin etukenon, enempää ohjeita Hali ei tarvinnut vaan tamma pinkaisi upeaan matkaavoittavaan laukkaan. Kylmän kirpeä syysilma viilsi kasvojani kun laukkasimme, nostin huivin nenän päälle mutta se ei kauaa siinä pysynyt kun kiisimme eteenpäin. Annoin Halin laukata niin kovaa kuin se halusi ja tammahan pisti menemään niin kovaa kuin halusi. Naureskellen hiljensin takaisin raviin ja taputtelin tamman kaulaa samalla kun lähdimme takaisin tallille päin.

Olin jo riisunut Halilta varusteet kun vierelleni pyrähti kolme pikkutyttöä. "Eiks tää ookki Hali?", pitkätukkainen ilkikurisen näköinen tyttö kysyi minulta. Vastasin myöntävästi ja tytöt silittelivät haltioissaan kaunista tammaa. "Ööm, saataisko me harjata sitä?", blondi tyttö jatkoi vähän epävarmalla äänellä tuijotellen varpaitaan. "Tottakai, Halin harjat on tossa sen karsinan edessä", vastasin tytöille joiden suut kääntyivät isolle hymylle. Kerroin miten ja mistä harjataan milläkin harjalla ja että mistä Hali kutisee ja mistä tuli harjata erityisen varovasti. Tytöt kuuntelivat silmät suurina neuvojani ja kyselivät jatkuvasti uusia hevosenhoitoon liittyviä kysymyksiä johon mielelläni kerroin vastauksia. 

Hali oli nopeasti harjattu kun kolme termiittiä sitä harjaili ja tytöt halusivat välttämättä tulla mukaan kun vein Halin tarhaan. Tamma oli vähän hämillään niin monen ihmisen huomiosta mutta ei pistänyt pahakseen, se taisi jopa olla armollisempi pikkutytöille kun harjasivat liian kovin ottein, minua tamma mulkaisee heti jäätävällä ilmeellä jos harjaan vähänkään liian kovaa. Kävimme viemässä Halin ulos ja kun palasimme talliin yksi tytöistä huudahti. "Hei joltain on tippunu koru!" Käännyin katsomaan ja ruskeatukkainen tyttö piteli kädessään kaunista amulettia. "Käykää viemässä se Sintelle, se tietää mitä tehdä löytötavaroille" neuvoin ja tytöt lähtivät pää kolmantena jalkana kohti Sinten toimistoa. Itse nappasin tavarani mukaan ja lähdin autolle päin, minulla olisi jälleen iltapäivällä lääkärin kontrolli joten kiirettä piti että ehdin kotiin ennen sitä. 

Sinten kommentti

Isot pahoittelut kommentin viivästymisestä :/ Mulla on nyt sellainen tilanne, ettei omat kädet meinaa riittää Metsälammen ylläpitämiseen irl-elämän ohella - sen vuoksi haen Metsälammelle nyt tallimestaria, jonka tehtäviin kuuluu myös hoitotarinoiden kommentointi apunani. (Jos kiinnostaa niin kurkkaa halu tiedotteet-alueelta)!

Ihana tarina! Pitkästä aikaa pääsit tallille hoitamaan ja liikuttamaan Halin. Maastolenkki Pirunmetsässä teki varmasti teille molemmille terää - Hali pääsi treenaamaan epätasaisessa maastossa ja sä pääsit nauttimaan pitkästä aikaa maastoilusta! Toivottavasti saat lääkäriltä hyviä uutisia ja polvesi paranee pian

Tarinasi oli pitkä ja virheetön. Muutamia pilkkuja puuttui lainattujen virkkeiden jälkeen, mutta ne saattoivat olla pelkästään näpyttelyvirheitä. Onnistuit hyvin ekstratehtävässä vaadittujen sanojen sisällyttämisessä tekstiin! Elävää kuvailua - kokonaisuudessaan oikein mukava tarina lukea!

18,70v€

[Deleted]

1. Uusi hoitohevonen

Istuin jännittyneenä linja-autossa, jonka kyytiin olin vasta hetki sitten hypännyt. Kelasin mielessäni aiempia tämän päivän tapahtumia. Eilen olin lähettänyt Metsiksen omistajalle Sintelle viestin Hali-tammasta, joka etsi hoitajaa. Ilokseni huomasin aamulla saapuneen viestin: minä olin saanut pestin! Innostuneena olin vastannut jotain sen suuntaista, että milloin saisin tulla ensimmäisen kerran kaunotarta moikkaamaan. "Vaikka tänään! :-)", viestissä oli lukenut ja nyt oltiinkin nykyhetkessä- Hymyillen katselin minulle vähän uudempia seutuja. Jos yhtään oikein muistin, ei tästä pitäisi olla enää kovin pitkä matka.
Z
Oikeastihan olin koko ikäni tässä samassa kaupungissa asunut, mutta silti tämä ikuinen heppahöperö ei ollut ikinä edes vieraillut Metsälammella. Se johtui varmaan lähinnä siitä, että vuokrasin monta vuotta kaverini vuonohevosta. Hän oli kuitenkin muutama viikko taakse päin joutunut myymään Lilja-tammansa, joten niimpä ei minullakaan enää vuokrahevosta ollut.
- Metsälampi, bussin kuljettaja kailotti ja painoin äkkiä stoppia. Linja-auto lipui pysäkille ja hyppäsin kyydistä kiittäen. Ollessani turvallisesti maankamaralla suuntasin katseeni touhukkaan näköiseen tallipihaan. Mitähän tästä tulisi, en moneen vuoteen ole ollut suurilla talleilla. Olin siis lähinnä touhuillut Liljan kanssa kaverini pihassa, joten kieltämättä jännitti hypätä uuden tallin toimintaan.
Henkäisin vielä kerran syvään, jonka jälkeen ylitin tien ja astelin tallipihaan.

Vaikka tämä ääneen oudolta kuulostaakin, en ensin ollut varma minne mennä. Talleja ja erillisiä karsinavirityksiä tuntui olevan niin monta! Seisoin epävarmana keskellä tallipihaa yrittäen päättää, minne menisin.
- Eksyksissä? takaani kuului yllättäen. Säpsähtäen käännyin äänen suuntaan ja näin arviolta parikymppisen miehen kottareiden kanssa.
- Joo, etsin Halia, mutisin nolona.
- Halin löydät tuosta päätallista, tosin nyt se on varmaan tarhassaan. Oot varmaan uusi? mies kysyi jolloin nyökkäsin.
- Mun ois tarkotus alottaa Halin hoitajana.
- Selvä. Mä oon muuten Kasper ja täällä töissä, eli kysy vaan jos tartteet jossain apua. Uskon myös et melkeimpä kuka tahansa tuolla tallissa oleva osaa auttaa sua, kun vaan kysyt, Kasper selitti ja lähti sitten kävelemään jonnekin kottareiden kanssa.
Seuraavaksi siis miehen osoittamaan rakennukseen. Ensin katsastin ympärilleni ja totta tosiaan, tuollahan uusi hoitsuni näytti tarhaavan kahden muun hevosen kanssa. Ensin kävisin kyllä katsomassa tamman karsinan valmiiksi, ettei sitten tarvitsisi sitä etsiä.

Tutustuttuani pikaisesti päätalliin, suuntasin seuraavaksi hoitsuni tarhalle.
- Hali! kutsuin ja puikahdin rauhallisesti tarhaan. Kaikki kolme hevosta kävelivät korvat hörössä tervehtimään, ja pikaisesti muita hevosia silitettyäni siirryin Halin luo. Se oli pysytellut hiukan kauempana kuin tarhakaverinsa, ja venytti ujosti kaulaansa. Se haisteli ensin käteni läpi, ja puhalsi sitten lämmintä ilmaa ulos muodostaen höyryä.
- Meidän pitäs nyt tulla toimeen, musta tulee sun uus hoitaja, puhelin hiljaa ja kävin sitten hakemassa portilta violetit päitset. Tamma antoi kiltisti laittaa ne päähänsä, eikä juuri vastustellut minun maiskauttaessa sen liikkeelle. Suljin portin perässämme ja lähdin taluttamaan Halia päätalliin.
Tallissa vein arabin omaan karsinaansa. Olin lukenut että kyseessä oli kiltti neitokainen, mutta varulta kiinnitin riimunarun vetosolmulla kiinni. Hain varustehuoneesta violetin hoitopakin ja sen avatessani sain huomata, ettei Hali selvästikään tykännyt kovista otteista - koko pakki oli täynnä pehmeitä harjoja. Otin harjan käteeni ja annoin hevosen tutkia sen läpi turvallaan, jonka jälkeen aloitin harjauksen kaulasta eteenpäin. Koko harjauksen ajan Hali oli ystävällinen ja puhalteli välillä ilmaa ulos minua tuijotellen.
- Hyvä tyttö, kehuin vaihtaessani puolta. Tamma ei ollut juurikaan likainen, joten nopeasti olin harjannut koko kropan läpi. Päätin vielä putsata kaviotkin, joten otin esille violetin kaviokoukun ja kumarruin ensimmäisen kavion luokse. Nojatessani jalkaan kevyesti tunsin pehmeän turvan selkäni päällä, ja tamma hamusi selkämystä kevyesti. Vähän lujemmin tuupatessani Hali nosti jalan ja sain putsattua turpeet pois. Loput kolme jalkaa se nostikin jo tosi kiltisti.

Lopuksi päästin Halin karsinassaan irti ja otin totta kai pari pakollista kuvaa sosiaalisiin medioihin. Heti näin ensimmäisen kerran jälkeen olin kieltämättä aikamoisen ihastunut kuvankauniiseen neitoon. En ollut ennen juurikaan hoitanut tai ollut tekemisissä arabialaisten kanssa, joten hetken voisi olla totuttelemista Halin herkkyyteen.
- Haluaisitko vielä ulos?
Tamma seisoi rauhallisesti karsinassaan, kun rapsutin sitä rennosti otsasta niin että talvikarvaa irtosi. Se huokaisi kevyesti ja pöykkäsi ihan kevyesti minua päällään, jonka tulkitsin merkiksi haluamisesta ulos.
- No mennään, hymyilin ja kiinnitin riimunarun päitsiin. Avasin karsinanoven ja lähdin taluttamaan arabitammaa tarhaansa. Tarhassa oli enää toinen Halin kavereista, joka ilahtui nähdessään hoitsuni.
- Pääset, pääset!
Tamma narun päässä hirnahti iloisesti kaverilleen, joten päästin sen reippaasti irti ja suljin portin perässäni.
- Heippa Hali, huhuilin ja katsoin hetken ilakoivia kaviokkaita. Kylmän tunkeutuessa vaatteideni läpi kävin vielä tallissa putsaamassa karsinan. Sen jälkeen menin ulos tyytyväisenä odottamaan isää, jonka oli määrä tulla minua pian hakemaan. Kaikesta jännittämisesta huolimatta ensimmäinen kerta oli sujunut kivasti ja uskoin, että meistä Halin kanssa voi tulla vielä hyvä pari.

Sinten kommentti

Kiva kuulla että tutustumisesi Haliin ja Metsikseen sujui hyvin! Apua ja neuvoja saat tietenkin kysymällä. Haliin kannattaa lähteä tutustumaan rauhallisesti edeten, että välillenne ehtii syntyä hyvä luottamus- ja ystävyyssuhde.

Tarinasta bongasin muutaman virkkeen, joissa sanat oli hassuissa paikoissa. Sanojen järjestyksen muuttaminen voi tehdä lauseesta selkeämmän:

"Oikeastihan olin koko ikäni tässä samassa kaupungissa asunut..."
-> "Oikeastihan olin asunut tässä samassa kaupungissa koko ikäni..."

"Hän oli kuitenkin muutama viikko taakse päin joutunut myymään Lilja-tammansa, joten niimpä ei minullakaan enää vuokrahevosta ollut."
-> "Hän oli kuitenkin muutama viikko sitten joutunut myymään Lilja-tammansa, (joten) niinpä minullakaan ei enää ollut vuokrahevosta.

16,70v€

[Sinte]

Keskiviikkona 17.8.2016

Halin laukka pyöri tarmokkaana ja eteenpäinvievänä kohti okseria. Punavalkoiset puomit lähestyivät lähestymistään, ja pian Hali ponkaisi ilmaan. Liisimme esteen yli reilulla ilmavaralla, ja tamman kaviot tömähtivät pehmeästi takaisin kentän hiekkapohjalle. Laukka jatkoi pyörimistään vielä tarmokkaammin kuin aiemmin.

– Hyvä Sinte ja Hali! Hieno hyppy! Silja huikkasi kentän laidalta ja Vilja liittyi kannustukseen.
– Vielä pari estettä, hyvässä ajassa mennään! Minkki selosti sekuntikello kämmenellään.

Katseet kentän laidalta seurasivat intensiivisesti ratsastusta. Muutama muukin tallilainen oli ilmestynyt kentän reunalle seuraamaan suoritusta. Treenasimme juuri Halin kanssa viikonlopun estekisoihin, ja huhut itse tallinomistajasta ratsastamassa tallin arabilla olivat ehtineet vieriä jo monen tuntilaisen korviin. Alkeistuntilaiset huokailivat ihastuneena Halin ylittäessä kentälle koottua esterataa.

Ilma alkoi synketä, ja alueen ylle laskeutui painostavan tunkkainen, seisova ilma. Tummat pilvimassat vyöryivät yllemme ja pian viimeisetkin ripaukset sinisestä taivaasta olivat tiessään. Kävelin Halin kanssa puolipitkin ohjin esteiden välissä kun Silja ja Vilja nostivat esteitä ja korjailivat rataa.

– Taitaa tulla ukonilma, totesin ja vilkaisin yhä synkkenevää taivaanrantaa. Ilma oli muuttunut oudon kellertäväksi, ja linnut olivat lakanneet laulamasta. Tai siltä minusta ainakin tuntui. Pian tunsin muutaman pisaran käsivarsillani.
– Toivottavasti ei tule kaatosadetta, mä joudun muuten laittamaan kameran pois ettei se kastu! joku alkeistuntilaisista huokaisi. Pieni vaaleahiuksinen tyttö oli kadonnut lähes kokonaan suuren järjestelmäkameransa taakse.

– Okei, rata olis nyt valmis. Nää on nyt Halin tasolla, eli 80 senttiä.
– Jep! hymyilin ja kiitin avusta radan korjauksessa.

Kun nostin laukan, sade yltyi. Muutama pisara oli pian muuttunut muutamaksi kymmeneksi pisaraksi... ja pian muutamaksi sadaksi. Sateen yltyessä kaatosateeksi tunsin paidan liimautuvan selkääni. Hali hermostui selvästi yltyneestä sateesta, mutta kokosi silti laukkaa kauniisti lähestyessämme radan ensimmäistä pystyestettä. Vihreät pilkulliset puomit jäivät taaksemme ja laukkasimme kohti radan seuraavaa, sinivalkoista pystyestettä.

Tarmokas laukka vei meitä kohti sitä samaa punavalkoista okseria. Juuri kun Hali oli hyppäämässä, kuului uskomattoman kova rysäys, ja kirkas salama valaisi koko taivaan. Kentän vieressä olevasta suuresta männystä leikkautui ikään kuin siivu, joka tippui voimalla suoraan okserin eteen. Hali oli jo ponnistanut ilmaan, ja sekunnin sadasosassa näin sen kaatuvan allani. Se hyppäsi suoraan kaatuneen kuusen eteen ja kaatui lapa edellä maahan lennättäen minut selästään. Hali kompuroi ylös yhtä nopesti kuin oli kaatunutkin, ja vauhkoontuneena jatkoi päätöntä kiitolaukkaansa kohti kentän aitaa ohjat sotkeutuneena jalkoihinsa.

– Hali, prr! Ei, se laukkaa kohti aitaa!! Minkki kiljui ja juoksi Halin perään.
– Soittakaa eläinlääkäri, nyt! huusin.

Hali laukkasi silmitöntä laukkaansa kohti kentän päätyä. Korkean aidan edessä se ponnisti hyppäämään, mutta jäi kiinni etujaloistaan ja kaatui suurella voltilla aidan ylitse kivikkoon. Kuulin vain kimeän hirnahduksen, ja sitten päässäni sumeni.

Raotin silmiäni kentän laidalla. Ukonilma oli hellittänyt, ja taivaanrannassa näkyi enää muutamia pieniä välähdyksiä. Silja kyseli vointiani ja näin kentällä valtavasti ihmisiä. Okserin päällimmäiset puomit olivat katkenneet keskeltä, ja estetolpat makasivat maassa. Kentän keskellä Minkin ja Viljan kanssa keskusteli eläinlääkäri. Kaikki näyttivät niin kovin surullisilta.
– Tarvitseeko soittaa ambulanssi?
– Ei. Mitä Halille kävi?

Siljan silmät vettyivät ja tunsin lämpimän halauksen.
– Hali menehtyi.