|
Post by Sinte on Apr 23, 2014 16:05:53 GMT 2
t. One Thousand Finebelgiantyöhevonen, 171 cm om. Sanna Eloranta Hevoskohtaiset ohjeet* Vaelluksien jälkeen syö puuron seassa vitamiinilisän & nivelvaivoihin auttavaa lääkettä * Ennen pidempää, rankkaa vaellusta, tarjotaan energiapitoisempaa mysliä * Vaelluksilla toimii tarpeen mukaan kuormahevosena, mutta pääasiassa kulkee ryhmän joukossa * Esteillä käytetään suojia, muutoin ei mitään
|
|
|
Post by Saara on Apr 24, 2014 12:25:20 GMT 2
Kirjoitanko mä siis tänne hoitotarinat? Tarhojen siivousta
Avaan tallinoven ja katselen ympärilleni. Metsälammen Ratsutalli on siisti ja tilava. Kävellessäni varustehuoneeseen törmään naiseen. - Hei, olen Sanna Eloranta, tallinomistaja. Kukas sinä olet? Nainen kysyy ystävällisesti. - Hei, olen Saara, esittäydyn ujosti. Sanna nyökkää ja sanoo, että hänellä on kiireitä. -Voit kysyä joltakin tallityöntekijältä apua. Vilja ainakin on käytävällä harjaamassa Kisua, Sanna huikkaa ja lähtee. Hymyillen käyn viemässä laukkuni varustehuoneeseen. Kun olen vienyt sen, palaan käytävälle. Huomaan heti tytön joka harjaa Kisua. - Moi! Olen Vilja. Kuka sä oot? Vilja kysyy reippaasti. - Moi. Oon Saara, Finnan uusi hoitaja, sanon. Vilja on sellainen luonteeltaan, kenen kanssa tulen todella hyvin toimeen. -Kiva tutustua. Haluisitko harjata Finnaa? Vilja kysyy. Nyökkään, joten Vilja taluttaa Kisun karsinaan.
Vilja auttaa minua laittamaan riimun Finnalle. Olen ratsastanut vain vuoden, joten en ole paras ratsastaja tai hoitaja. Talutan Finnan käytävälle ja silitän sen päätä. Finna laskee päänsä alas ja ummistaa silmiään. -Vautsi, sullahan on
Kommentti tulee viimeiseen osaan! -Sanna
|
|
|
Post by Saara on Apr 24, 2014 12:33:47 GMT 2
Sori, tarina jäi kesken kun mun tabletti lakkas toimimasta vähäksi aikaa -Vautsi, sullahan on hyvä side hevosiin, Vilja hämmästelee. Hymyilen. Rakastan hevosia enemmän kuin mitään muuta. Vilja ojentaa minulle harjan. Finnan sinisellä piikkisualla saan talvikarvoja huimasti pois. Kun olen harjannut Finnan, minun täytyy putsata sen kaviot. Olen voimakas ja jaksan helposti nostaa Finnan jalat ja putsata sen lautasen kokoiset jalat. Talutan Finnan karsinaan. Vilja kysyy haluaisinko auttaa tätä siivoamaan yhden tarhoista. Nyökkään vastaukseksi. Vilja ottaa kottikärryt ja minä kaksi lapiota. Lähdemme tarhalle. Vilja pysäköi kottikärryt porteille, ja ryhdymme hommiin. Tarhassa on paljon lantaa. 45 minuutin päästä olemme valmiita. "Huhhuh." Kommentti viimeisessä osassa! -Sanna
|
|
|
Post by Saara on Apr 24, 2014 12:38:05 GMT 2
Taas! Jatkoa siis :/ Olemme hiestä märkiä kun kärräämme kottikärryt lantalaan. -Kiitos tosi paljon avustasi, Vilja hymyilee. Seuraan Viljaa varustehuoneeseen. Otan voileipäni ja syön sen loppuun. Käyn vielä hyvästelemässä Finnan ennenkuin lähden kotiin. suoritin siis extratehtävää :3 Sannan kommentti
Tosi kiva huomata että ensitutustumisesi Metsälampeen ja Finnaan sujui näinkin hyvin. Olen usein hiukan kiireinen näin ison ratsastuskoulun kanssa painiessani, mutta tallissa pyörii lähes aina tallilaisia jotka osaavat auttaa ja neuvoa. Toki minuakin saa tulla nykimään hihasta, jos vain suinkin ehdin auttamaan! Finna on melko rauhallinen hevonen, ja se tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Sinun kannattaa siitä huolimatta aloittaa tammaan tutustuminen pienin askelin, jotta saisit luotua välillenne kestävän ja tukevan ystävyyssuhteen. Myöhemmässä vaiheessa kannattaa pyytää Metsälammella pidempään pyörineitä tallilaisia näyttämään Metsiksen upeita maastoja; niitä ei kannata jättää väliin mistään hinnasta – kaiken lisäksi Finna on parhaimmillaan maastolenkeillä!
Tarinasi oli melko pieniin osiin pätkitty, mutta siitä huolimatta se oli lähestulkoon kokonaan virheetön. Muistathan aina laittaa kesken jääneen tarinanpätkän perään "jatkuu" tekstin, jotta tiedän jatko-osan olevan vielä tulossa. Jos arvioin keskenjätetyn tarinanpätkän kokonaisena tarinana, se saattaa vaikuttaa huomattavasti arviointiini. Tarinoita arvioidessani keskityn yleensä kielioppivirheisiin, sillä kirjoitusvirheitä en saa korjattua niistä huolimatta.
-Kiitos tosi paljon avustasi, Vilja hymyilee. -> Ajatusviivan ja repliikin väliin tulee aina välilyönti! -> – Kiitos tosi paljon avustasi, Vilja hymyilee.
"Olen voimakas ja jaksan helposti nostaa Finnan jalat ja putsata sen lautasen kokoiset jalat." -> Tässä lauseessa on liikaa toistoa, minkä vuoksi se saa lukijan hämmentymään. -> "Olen voimakas ja jaksan helposti nostaa ja puhdistaa Finnan lautasen kokoiset jalat."
16,40v€
|
|
|
Post by Sinte on Apr 25, 2014 14:11:24 GMT 2
Entisen omistajan päiväkirjamerkintä
24.-28.6. Työhevoskilpailut
Maanantaina hepat pakattiin autoon ja lähdimme työhevoskilpailuihin. Finnan ensimmäiset työkisat alkoivat kohtalaisen hyvin. Ainut pettymys oli veto-luokan tulos, joka oli vain 8 metriä. Kotona on aina vetänyt kaiken riemulla ja kovissa harjoituksissakin päässyt lähes aina yli 100 metriä tai edes läheelle. Tiistaina päivä alkoi hyvin kahdella sijoituksella. Finnan pisteitä oli käyttökokeessa laskenut tamman yli-into. Metsäajossa tuomaristo tykkäsi erityisesti tamman ktteryydestä ja ajettavuudesta hankalissa olosuhteissa. Veto ei vieläkään ollut sellaista, kuin haluaisin tai mihin olen tottunut. Keskiviikkona metsässä tapahtui lähestulkoon kuolema, kun sattui ikävä onnettomuus, kun Finna pelästyi huolimattomasti pinottujen puiden kaatuessa. Tamma potkaisi jalan ketjun yli ja pillastui hankalassa maastossa. Jouduin kääntämään tamman kahden puun väliin, jotta se rauhottuisi. Saimme kuitenkin hiukan ulkopuolista apua ja suorittaa tehtävän loppuun, jottei jää pahamieli. Onneksi oli mukava tuomaristo, joilta sain mysö muutamia vinkkejä. Pellolla tamma oli säpäkkä ja teki töitä mielellään. Kerrankin ohjattavissa täysin ilman käsiä ja luokan voitto! Illan kruunasi Finnan vetotulos. Tamma teki ennätyksensä huikeat 309 metriä. Kyllä nyt on talliporukka ylpeä, kun kotia mennään. Torstaina käyttö- ja metsäkokeet onnistuivat taas niinkuin pitääkin ja niistä tuli ruusukkeet. Loppu kilpailut menivät kohtalaisesti, tosin tamma oli aavistuksen jo väsynyt. Lisäksi torstai-iltapäivällä viileä lämpöila väistyi helteen edestä ja perjantaina kilpailtiin helteessä, eikä oikein kukaan saanut yyper pisteitä. Ehdottomasti tyytyväinen kilpailuihin ja nyt on hyvä palata kotiin lanailemaan kenttää ja teitä.
|
|
|
Post by Lumi on Sept 7, 2014 9:49:33 GMT 2
Ei oo inspiä kirjottaa tarinaa, joten tässä outo runo Pyörällä tallille tulen, Finnan tarhasta haen, Hoidan huolellisesti puunaten, ja kaviot huolellisesti putsaten. Katakin tallille saapuu, Ja hoitsuja taluttelemaan pyytää. Suostun tietty oitis, ja Finnakin varmasti suostuis, jos puhua osais. Hoitsuja me sitten taluttelemme, Ja kaiketi toisiimme tutustumme, Kata kertoo Metsiksestä ihan kaikkea, mulle uutta ne kaik on. pian on aika lähteä, ja tallille heipat sanoa. Suoritin extra tehtävän, toivottavasti kelpaa. Sinten kommentti
Ihana runo, ei se ollut ollenkaan outo. Tällä hetkellä olen hiljalleen tekemässä muutosta hoitomerkintöjen antamisperusteisiin, ja pian on tulossa myös runojan koskevia uudistuksia. Kannattaa pitää siis ilmoitustaulua silmällä, ettei jatkossa tule väärinkäsityksiä!
Runoon olisit saanut sulavuutta käyttämällä enemmän riimejä ja loppusointuja: esim. "Katakin tallille saapuu, ja kauraämpäri kaatuu." Perinteisessä runossa yleensä säkeiden viimeiset sanat rimmaavat toistensa kanssa. Riimipareja ovat esimerkiksi puu–suu, saari–vaari, kenkä–enkä, aamu–haamu...
5v€
|
|
|
Post by jenna on Nov 16, 2014 22:20:45 GMT 2
Ensimmäistä kertaa elämässäni saisin koskettaa hevosta! Olemme juuri muuttaneet kaupungista maaseudulle, joten hevostelu on mahdollista. Äidin kanssa me hankittiin mulle ihka oma hoitohevonen! Sen nimi on Finna, ja menen tänään katsomaan sitä. Äiti ei voi jäädä mun kanssa sinne, mikä jännittää tosi paljon. Äiti sanoi kuitenkin, että Sanna auttaa mua mahdollisimman paljon. Ajoimme tallin pihaan. Se paikka oli tosi kaunis! Äiti suukotti minua poskelle ja käski olla varovainen. Nyökytin ja lähdin katselemaan paikkoja. Seurasin kuinka toiset tytöt veivät ja toivat hevosia sisää ja ulos. Etsin katseellani Sannaa. Kyselin muutamalta tytöltä olivatko he nähnyt Sannaa. Ne kertoi että Sanna oli sisällä ja tulee pian. He opastivat minut varustehuoneeseen etsimään vaikka Finnan harjalaatikon valmiiksi. Innoissani katselin jokaista pakkia läpi. Yhdessäkään ei ollut mustavalkokuvaa Finnasta, eikä missään niistä lukenut Finna. Nostelin satulahuopia ja loimia. Ei mitään. Rapsutin päätäni ja nykäisin toisen Jenna nimisen hihasta. "Anteeks mutta ootko sä nähnyt Finnan harjalaatikkoa? En löytänyt sitä millään." kysäisin reippaasti, ja mielestäni kohteliaasti. Tyttö ei sanonu mitään, vaan meni etsimään. Hän ravisti päätään ja lähti pois. Tapsuttelin ulos tallista ja aloin katsella ympärilleni. Minne ihmeeseen yksi laatikko voi kadota? Katselin tallin joka nurkkaan ja nostelin tavaroita. Ei niin mitään! Nyt minua alkoi jo kiukuttaa. Väänsin naamalleni kiukkuisen ilmeen ja tömistelin kädet puuskassa kentälle. Kaikki muut nauroivat minulle ja sanoivat että olen söpö. Sepäs vasta suututtikin. Ärähtelin itsekseni ja nostin kentän laidalta tavaroita niin voimakkaasti, että muutamat hevoset säpsyivät. "Hei, pidä vähän pienempää ääntä! Nää meidän hevoset vähän säikkyy äkkinäisiä juttuja", joku tyttö huusi ystävällisesti. Nyökäytin jurona ja tömistelin vähän kevyemmällä jalalla. Olin käynyt istumassa varustehuoneessa hetken, kunnes päätin käydä vielä ulkona. Tutkailin jokaista tarhaa erikseen ja mielenkiintoa puhkuen. Hepat oli niin ihania! Pian näin suuren järkäle hevosen laiduntamassa. Sehän oli Finna! Katsoin molempiin suuntiin ja taakseni, enkä nähnyt ketään. Alitin aidan ja kävelin kohti Finnaa. Tai no juoksin. Finna vähän säikähti, joten hidastin kävelyyn ja se uskalsi tulla luokseni. Halasin sitä lujasti. Silittelin Finna-järkälettä jonkun aikaa, ja myös juttelin sille. Se tykkäsi minusta ihan selvästi, eikä kukaan voi olla sille niin tärkeä, kun minä olen. Finna on minua kuitenkin monta kertaa isompi. Mua ei silti pelota yhtään. Äkkiä jokin asia kiinnitti minuun huomiota. Kakkaläjässä näkyi jotain kumman väristä. Jotain sinistä! Kävelin uteliaana sen luokse ja siirsin sontaa syrjään. Sen alta paljastui jokin pieni laatikkomainen juttu. Siinä oli kahva, josta nostin. Käänsin laatikkoa, ja takana luki tikkukirjaimin "Finna". Kiljaisin riemusta ja hetkessä muistin olevani hevosten keskellä. Pyysin anteeksi ja lähdin tarhasta. Sanna tuli minua vastaan ja naurahti nähdessään löytämäni harjapakin. "Mistäs sinä tuommoisen oot löytäny?" hän kysyi hymyssä suin. "Öööö.. No kävin Finnan tarhassa ja se oli kakan alla.." selitin nolosti. En varmasti ois saanu mennä sinne! Sanna nyökkäsi ja nauroi. Hän opasti minut pesupaikalle ja näytti kuinka laatikko tulee pestä. Olin innoissani ja puunasin sitä varmaan puoli tuntia. Se oli tosi kivaa! Sanna seurasi koko ajan vieressäni, vaikka muutaman kerran auttoi muitakin. Hän sanoi, että saisin valita Finnalle hienon uuden harjasetin kun olen valmis. Tosi siistiä! Kuivasin laatikon suloiseen teddynalle-pyyhkeeseen ja näytin sitä Sannalle. "Tulipa puhdas! Nyt on koristelun vuoro", hän sanoi silmäänsä vinkaten ja ohjasi minut varustehuoneeseen. Varustehuoneessa oli pieni pöytä, jolle Sanna asetti minut. Hän antoi vaikka mitä kivoja timantteja ja sellaisia! Sain koristella pakin millaiseksi vain. Ensin otin koristeteippiä ja kiepautin sen kerran laatikon alaosan ympäri. Sitten otin sellaisen ihanan timanttiliima-jutun ja kirjailin sillä Finnan nimen pakkiin. Sen jälkeen reunustin sen kivoilla eri värisillä, ja kokoisilla timanteilla. Laitoin myös paljon omatekemiäni paljettinauhoja siihen. Niissä oli vain lankaa ja paljetteja pujoteltuna. Tulipa siitä hieno! Tykkäsin oikein kovasti. Sannakin kehui paljon ja toi minulle harjasetit. Siinä oli sinisiä, punaisia, vaaleanpunaisia ja vilotteja harjoja. Jokaiseen kuului viisi harjaa, yksi kuminen juttu, kavionpuhdistaja, piikkijuttu, kampa, harja ja sivellin, sekä semmonen pyyhe. Sanna nimesi harjat pölyharjaksi, kovaharjaksi, pää- ja kavioharjoiksi ja pehmeäharjaksi. Kuminen juttu olikin kumisuka ja harja oli jouhiharja. Eli melkein oikein. Piikkijuttu oli piikkisuka, sekin melkein oikein. Sivellin sai olla Sannan mukaan sivellin. "Haluatko koristella vielä näiden harjojen puuosan?" Sanna kysyi. "Joo, se ois ihan huippua!" huudahdin ja löin kädet suuni eteen. Sanna naurahti ja taputti päälakeani. Hän jätti minut koristelemaan harjoja. Noin tunnin kuluttua sain harjat koristeltua. Voi hitsi kun ne olikin hienoja! Sanna halusi ottaa minusta ja harjoista pari kuvaa, joten suostuin ilomielin. Tallinomistaja esitteli minulle vielä Finnan vanhat päitset ja riimunnarun. Sitten kuulinkin surukseni auton äänen. Äitihän se siellä. Äiti tuli sisälle talliin ja halasi minua. Hän kätteli Sannaa ja Sanna kertoi kaikki mitä me tehtiin yhdessä. Kerroin että mulla oli tosi kivaa ja että Finna on mun lemppari. Äiti hymyili ja oli iloinen. Ne Sannan kanssa toivotti hyvät päivänjatkot ja sitten me lähettiin kotiin. En tiiä pitääkö ilmottaa, mutta katoin mun kaappiin ja siellä oli tehtävä jonka tein. Sen kadonnut harjapakki-jutun (: Sinten kommentti
No voi höhlä, mitäköhän se harjapakki oikein teki siellä kakkakasassa? Onneksi se kuitenkin löytyi ennen kuin joutui hevosten jalkoihin, Finnalla nimittäin on hirmuisen isot kaviot! Hevosten kanssa pitää tosiaan olla aina rauhallinen, eikä tarhoihin oikeasti saisi mennä ilman lupaa – toiset hevoset voivat säikkyä. Pitää muistaa, että tallissa ja tallialueella tulee aina liikkua rauhallisesti. Mukavaa että ensitutustumisesi Finnaan sujui hyvin! Seuraavalla kerralla voit vaikka kokeilla sen harjailua, pyydä jotakin tallilaista avuksesi!
Hyvin kirjoitettu tarina, josta ei löytynyt juuri ollenkaan virheitä! Korjaan tarinat myös kieliopillisesti näissä kommenteissa, toivottavasti pääset kehittymään niiden avulla kirjoittajana. Jos joku kommentti on mielestäsi epäselvä, tai et ymmärrä mitä tarkoitan, niin kysy rohkeasti!
eri värisillä = erivärisillä
11,60v€
|
|
|
Post by jenna on Nov 17, 2014 15:25:50 GMT 2
Eilen tallilla oli niin kivaa, etten edes muista koska mulla oli ollut niin hauskaa! Finna oli tosi ihana ja tänään menen taas tallille. En tiedä vielä mitä tekisin, mutta jotain Finnan kanssa. Äiti heittää mut pian tallille (kuten hän sen ilmaisee) ja sitten pääsen taas pitämään hauskaa. Puolen tunnin kuluttua istuinkin jo varustehuoneessa. Katselin kun muut juttelivat keskenään ja vaihdoin sanasen muutaman tytön kanssa. Pian sinne tuli joku pitkä ruskea tukkainen tyttö. Tapitin häntä vähän aikaa, kunnes keksin sen. "Kuule.. Onko sulla mitään ihmeellistä nyt?" kysyin. Tyttö ravisti ujosti päätää ja jatkoin: "No, haluisitko tulla taluttamaan Finnaa mun kanssa, kun en saa vielä yksin mennä?" Tyttö näytti epäröivän, mutta suostui kuitenkin. Hän otti Finnan ihanan riimun ja narun. Juttelin kaikkea hevosiin liittyvää tytölle, jonka nimeä en tiennyt. Hän nyökkäili ja naurahteli välillä. Muutaman sanan se sanoi ja ne taisi olla "niin", "joo" ja "ahaa". Kuitenkin hän oli tosi kiva. Sannaa ei näkynyt, joten ajattelin hänellä olevan jotain kiireitä kuten aina. Olimme hakeneet tytön kanssa Finnan tarhasta ja hän auttoi minua harjaamaan isoa hevosta. Harjasin Finnan jalkoja vaikka kuinka kauan. Niissä oli kovettunutta kuraa, mikä ei meinannut lähteä millään! Se oli odotettua kivempaa kuitenkin. Tyttö nosti minua vähän, että sain harjattua Finnan päätä ja selkää. Kiitin kauniisti ja yritin nostaa kaviota. Himpula että se painoi! En saanut sitä edes maasta irti, joten tyttö puhdisti ne äkkiä. "Mikä sun nimi on?" kystyin hiljaisuudessa. "Mä oon Nelly", hän vastasi. "Okei. Sä oot Nelly tosi kiva!" sanoin ja hymyilin. Hänkin hymyili ja auttoi minua irrottamaan Finnan. Kohta olimme jo ulkona, ja minulla oli uusi ystävä. Nelly! Tai ainakin minusta tuntui niin. Nelly laitti Finnalle kaksi narua, joista toinen oli hänellä ja toinen minullä kädessä. Kävelytimme Finnaa ympäri Metsiksen pihaa. Minun toinen käsi oli koko ajan Finnan lavan kohdalla. Se liikkui kivasti ja hihittelin sille. "Jaksatko lähteä käymään pikku lenkillä maastossa?" Nelly kysyi ja nyökkäsin innoissani. Tosi kivaa! Lähdimme yhdelle polulle, jonka nimeä en enää muista. Siellä oli kuitenkin kaunista ja hiekkapohja. Finna käveli laiskasti ja minä matkin sitä. Sain Nellyn nauramaan, ja hänkin matki Finnaa. Pysähdyimme hetkeksi syöttämääm Finnaa pienen ruohopläntin luo. Hevonen oli oikea ahmatti! Olimme kävelleet vaikka kuinka kauan ja minua alki väsyttää. Pysähdyimme muutaman kerran minun takiani, jolloin Nelly keksi. "Hei, mene Finnan selkään ja se vie sut takas tallille!" hän saanoi voitonriemuisesti. En ollut ihan varma ideasta. Eihän meillä ollut varusteitakaan.. Nelly katsoi minuun odottavasti ja suostuin. Hän auttoi minut selkään ja neuvoi pitämään tiukasti kiinni harjasta. Tein työtä käskettyä ja minua hirvitti. "Älä sitten kerro Sannalle mitään", Nelly sanoi hiljaa ja kävelytti Finnaa rauhallisesti. Huiskutin kauhusta kankeana päätäni. Olisin vain halunnut alas ja kävellä itse. En tietenkään uskaltanut sanoa, koska eihän tämä Nellyn vika ole, vaan minun! Olisin voinut kieltäytyä. Näin silmäkulmastani kuusia ja Nellyn. Pian Metsis alkoi jo häämöttää ja Nelly auttoi minut alas. Tunsin maata jalkojeni alla! En tiennyt mitään parempaa kuin maan. Katsoin Finnaa pieni kauhu silmissäni. En tykännyt olla sen selässä. Pelkäsin koko ajan tippuvani. Ehkei minusta tulekkaan kuuluisaa esteratsastajaa.. Kun odottelin äitiä varustehuoneessa, niin Sanna tuli luokseni. Hän kysyi oliko minulla ollut mukavaa, ja purskahdin toivottamaan itkuun. Jännitys ja pelko kai laukesi nyt. "Noh, mikä nyt on?" Sanna kysyi huolissaan. Aloin kertoa pikku lenkistämme Finnan ja Nellyn kanssa hänelle. Tuskin nainen sai selvää mistään, kun aloitin itkuni aina uudelleen. "Ei mitään hätää. Sinulle ei käynyt kuinkaan, enkä kerro Nellylle että sanoit. Uskon että kunnon varusteiden kanssa ratsastus on kivempaa. Älä enää pelkää", hän sanoi. Sannan lohduttavat sanat saivat minut lopettamaan itkuni ja tyydyin vaan nyyhkyttämään. Pian olin jo oma iloinen itseni, ja äitikin tuli jo hakemaan. Huomenna on taas uusi tallipäivä ja uudet kujeet! Taas suoritin ekstra-merkinnän (: ! Kirjoitan aina vähän aiheen ohi, eli en juuri niin kuin ohjeessa on, mutta toivottavasti ei haittaa (: Tykkään nimittäin vähän soveltaa. Sinten kommentti
Tosi kiva kuulla, että olet saanut Metsikseltä jo uusia kavereita! Kavereiden kanssa tallilla pyöriminen on hauskempaa, on juttuseuraa ja auttavia käsiä. Ei ihme, että sinua pelotti Finnan selässä maastossa: olit ensimmäistä kertaa ison hevosen selässä, ja vielä ilman satulaa! Se on kyllä rohkeaa! Vaikka alussa tuntuisikin kamalalta, uskon että totut pian ratsastukseen. Varusteiden kanssa se on helpompaa, ja tasapaino on helpompi säilyttää hevosen liikkeissä. Miltä kuulostaisi, jos pääsisit kokeilemaan ratsastusta Metsälammen maneesissa varusteiden kanssa? Tallilta löytyy varmasti joku, joka voisi taluttaa sinua.
Kirjoitat pitkiä tarinoita, ja kuvailet hauskasti! Tarinoita on mukava lukea, ja ne saavat hymyn huulille. Erityisen hyvin hallitset lainattujen repliikkien (puheenvuorot) kirjoittamisen. Ei haittaa, vaikka soveltaisitkin ekstratehtäviä – pääasia on, että tarina sisältää vähintään sen, mitä tehtävässä on vaadittu. Tarinat kaipaisivat vielä otsikointia! Ota tavoitteeksesi keksiä jokaiselle tarinalle oma otsikko, joka kertoo ytimekkäästi tarinan aiheesta. Tämän tarinan otsikko olisi voinut olla vaikkapa "Ensimmäinen ratsastus"!
ruskea tukkainen = ruskeatukkainen -> Jos asia on "kokonainen", se on yleensä yhdyssana.
13,50v€
|
|
|
Post by jenna on Nov 18, 2014 14:18:10 GMT 2
Finnan Sannan kanssa hain, Sitten sitä harjasin vain. Harjauksen jälkeen söin, Ja sitten vähän leikkiä löin. Finnan takaisin nyt vein, Ihan yksin sen mä tein. Kaikki sujui ihanasti, Finnan kanssa vaan lihavasti. Finna mun lempi hepo on Ja repo aivan verraton! Fantastinen Ihana Nopea Naurattaja Ainutlaatuinen Sellainen on minun lempiheppa Finna! I need your love, i need your time when everything is wrong, you make it right!Finnan ja minun lempimuisto on kun me mentiin salaa ratsastamaan ja Nellykin oli sillon. Finnan ja minun huonoin muisto niin semmosta ei ole. Ensimmäinen tavara minkä ostan Finnalle: on pinkit suitset ja pinkki satula. Ensimmäinen hauska juttu minkä haluan tehdä Finnan kans: Mennä uimaan tai tehdä joulukulkueen tai semmosseen. Haluun alottaa ratsastustunnit että voidaan pitää ratsastustapahtuma jouluna niin kun mun serkkukin teki. Meidän lempiväri on sininen! Finna on belgiantyöhevonen ja minä olen ihminen kotoisin Suomesta ja Finnakin on Suomesta. Finnan äiti ei ole täällä, mutta minun on ja äitikin tykkää Finnasta! Tässä vähän erilainen hoitomerkintä! rupeen täatä lähin merkkaamaan aina hoitomerkinnät loppuun. 3 HMSinten kommentti
Onpa ihana kooste Finnasta! Tässä oli muhkea tietopaketti teistä, tämänhän voisi melkein liimata vaikka Finnan karsinan oveen! Kun olet tutustunut Finnaan ja päässyt ratsastamaan itsenäisesti, voit hyvinkin osallistua Finnan kanssa joulukulkueeseen – Metsälammella järjestetään sellainen varmasti. Tallikaupassa voit käydä shoppailemassa heti, kun sinulla on tarpeeksi virtuaalieuroja kaappisi kassassa. Ei muuta kun toteuttamaan suunnitelmia!
9,80v€
|
|
|
Post by jenna on Dec 26, 2014 15:55:12 GMT 2
Pieni sievä tyttönen onnessaan hihkuu Lahjat on avattu ja lisää niitä tihkuu. Finna jouluksi unohdettu on, koska menohan on aivan verraton! Finnaa vähän harmittaa kun tyttö ei taho rapsuttaa. Tapaninpäiväkin hiljainen on ja Finna ihan levoton jo on. Entä jos unohtanut on tyttö tää, eikä hän enää Jennaa nää? Mahassa velloi kauhu, ja sitä seurasi pauhu. Finna potki seiniä ja siirteli kaikkia heiniä. Pakkohan täältä pois on päästä, tytön luokse heti nyt mennä. Ovea potki ja karsinaa sotki, kohta se jo ruokansakkin hotki. Kohta kuului tytön ääni, hän sanoi: "oivoi mun pääni". Finna lopetti potkut nää ja hirnahti tytölle tää. Jenna käveli tamman luo, kuiskuttelikin tuo. Finna heti rauhottui, kaikki hyvin nyt on.
TAKO:n kommentti
Moi! Vilja kommentoi Sinten puolesta, Sinte lisää merkinnät kaappiisi mahdollisimman pian.
Ihana runo Finnan mietteistä! Joulu on usein kiireistä aikaa monelle, eikä silloin aina ehdi käydä karvakavereitakaan tervehtimässä. Onneksi ne eivät muistele pahalla, vaikka ei joka päivä näkisikään! Syyskuussa hoitomerkintöjen saantivaatimuksiin tuli myös runojen osalta muutos, ja nykyään runossa tulee olla vähintään 20 säettä (runon riviä), jotta siitä saisi hoitomerkinnän. Joulun ja uuden vuoden kunniaksi voimme luistaa tästä vaatimuksesta, vaikka runosi ei ihan ylläkään minimipituuteen.
Runon kertoma tarina eteni sopivasti, eikä mikään kohtaus venynyt liian pitkäksi. Kuten perinteisen runon piirteisiin kuuluu, löytyi runostasi hyvät loppusoinnut eli riimit. Yhden pienen virheen huomasin runoa lukiessa: "ruokansakkin" tulisi olla kirjoitetty yhdellä k:lla -> "ruokansakin". Oikein suloisesti kerrottu tarina Finnan ikävästä. :)
6v€
|
|
|
Post by Inari VRL-13956 on Jan 17, 2015 22:04:48 GMT 2
Kaunis tamma asteli siististi trailerista ulos Riekonmarjan pihaan. Sinte ojensi riimunnarun käteeni tamman nuuhkiessa raitista lumimyrskyn jälkeistä ilmaa. ”Tässäpä tämä nyt sitten olisi. Kuukauden verran työhevosta!” Sinte naureskeli. ”Jep, vähän jykevämpi lisäys meidän pieneen porukkaan,” naurahdin ja rapsutin päistärikön lihaksikasta kaulaa. Finna nuuski takkini läpikotaisin ja tuuppi minua lempeästi allekirjoittaessani muutaman paperin Sintelle. Hänen apumiehensä kantoivat Finnan varusteita satulahuoneeseen. ”Noin, ja nyt sinulla on sitten ensi kuun 17. päivään saakka kiva työkkäri!” Sinte hymyili ja hyvästeli suuren tammansa. Kun Sinte ajoi pihasta pois, lähdin taluttamaan Finnaa sisälle. Kaunotar seurasi minua empimättä juuri puhdistetulle Pampulan karsinalle ja kääntyi sulavasti sen perälle. Huusin veljeni apuun ja lähdimme viimeistelemään Finnan pihattoa.
Siihen kului aikaa, mutta pihattokarsina oli tahraton ja valmiina uudelle asukkaalleen, kun kuulimme tallista hirvittävää huutoa. Into ehti minua rivakammin talliin ja huusi kaiken olevan kunnossa. Alfatamma 1, Sylvia, yritti haastaa alfatamma 2., Finnan tappeluun vierekkäisestä karsinastaan. ”Nyt loppu!” Into ärähti Sylvialle, joka ylimielisesti korahti ja loikki karsinassaan. ”Noh, käydäänkö pienellä kävelyllä?”
Into varusti työhevosen, kun minä varustin itseni. Kun olimme kumpikin valmiina, nousin tallin seinän vierustalla loikoilevan hiekkalaatikon päältä tamman paljaaseen selkään ja pyysin tämän liikkeelle. Tamma köpötti tasaisesti kohti pitkää maastopolkua, turhaan uusia metsiköitä säikkyen. Leveä selkä venytti jalkojani ja alkuun istuminen tuntui epämukavalta, mutta reilun puolen tunnin kävelyn ja lyhyen ravipätkän jälkeen selässä istuminen tuntui luonnolliselta. Finna kulki reippaasti eteenpäin ja jopa kulki korvaansa lotkauttamatta muutamien autojenkin ohi, ja välillä tuntui kuin istuisi kuurosokean hevosen selässä. Tamma kuunteli kaikki avut ja tiesin jo näin ensimmäisenä päivänä, etten varmasti voisi tammasta luopua.
Tallille palatessamme heitin tammalle ohuen toppaloimen päälle, sillä puolessa välissä matkaamme alkoi rankka lumisade. Päästäessäni Finnan pihaton tarhaan, vanha rouva nuuski karsinansa läpikotaisin ja maastoutui sisälle. Iltaheinien jaossa Finna uteliaana heittäytyi heti pihaton portille ja naposteli heinänsä katoksen suojissa täysin tyytyväisenä.
|
|
|
Post by Sinte on Jan 18, 2015 16:40:59 GMT 2
Finna on muuttanut kuukauden ajaksi (17.1.–17.2.) ylläpitoon Inarille, Riekonmarjan tallilleHoitopäiväkirja on ylläpidon ajan VAIN Riekonmarjan tallin käytössä.
|
|