|
Post by (: on Aug 15, 2013 17:36:45 GMT 2
Tänää kävi Essssssahin kasn maastos oi41.tinypic.com/ml6pf7.jpgSinten kommentti
Jopas oletkin ahkera maastoilija, kiva että Metsiksellä on näin vannoutuneita faneja Kommentoisin kuitenkin mieluiten panostettuihin piirrustuksiin tai kirjoituksiin.
|
|
|
Post by Destiny on Aug 21, 2013 18:23:38 GMT 2
Tällästä pääkuvaa piirtelin: ) tarinaa on kohta tulossa Sakun kommentti
Mukavan oloinen kuva Ronniesta :-) Jäämme odottamaan kuvan tarinaa! Ja Sinte jatkaa kommenttia... Tosi nätti ja ennen kaikkea siisti kuva! Olet onnistunut piirtämään erityisen hyvin vuononhevosen kaksivärisen harjan, ja pään ja kaulan muodon. Taustaksi olisit voinut valita jonkun hieman tummemman värin, sillä vaalea hevonen ei erotu järin hyvin vaalealta taustalta.
7,50v€
|
|
|
Post by Loci on Sept 2, 2013 22:25:45 GMT 2
Jatkoa - vihdoin ja viimein! (Runo Kalevalamitassa) Ai-taan mun pää-ni ko-lah-taa en si-tä voi-nut aa-vis-taa. Kaviot kauaksi karkaa päässäni pimenee, uinun Herään alla kirkkaan valon moni mun ympärillä on Kuulen lohdun tuovat sanat "Esalla kaikki hyvin on" Nyt minä lepään rauhassa huomenna pääsen pois, kotiin. Sannan kommentti
Olipa hauska idea jatkaa tarinaa runolla! Tässä oli lyhyt, mutta tavattoman paljon kertova runonpätkä! Olet onnistunut kuvaamaan tilanteet hyvin yhteen runoon, ja osittain olet myös onnistunut saamaan runoosi loppusointuja; niitä olisin kuitenkin jäänyt kaipaamaan hieman enemmän. Runossa oli hieman vaikutteita japanilaisesta haiku-runosta, jossa loppusoinnut eivät ole pääosassa. Runon voi toki kirjoittaa myös ilman loppusointuja, mutta omasta mielestäni ne olisivat sopineet tähän!
Kappas, minulla kestikin hetki ymmärtää, että tämä oli ekstratehtävän suoritus! Olet onnistunut saamaan jokaiseen kappaleeseen tasan kahdeksan tavua, oikein mahtavaa! Kuten varmasti huomasitkin, runon pystyy laulamaan samalla sävelellä kuin esimerkiksi vakavanhan Väinämöisen. Kalevalamitassa kirjoittaminen on omalla tavallaan melko haastavaa, mutta olet onnistunut saamaan runoon sen tarvitseman kokonaisen sisällön, ilman sen rikkoontumista tavutuksen vuoksi. Wau!
Kokonaisuudessaan kaunis runo!
17,50v€
|
|
|
Post by Jossu on Sept 4, 2013 13:31:37 GMT 2
Kävelin tallille hurjaa vauhtia. Pian Metsiksen katto tuli esiin puiden takaa. Astuin tallin ovesta sisään ja kävelin toimistoon. -Moi Sanna,sanon Sannalle joka istuu koneen ääressä. -Ai moi ihana nähdä sinuakin täällä, Sanna sanoo hymyillen. -Ihana nähdä Hessu pitkästä aikaa, nauran samalla kun poistun hakemaan Hessun riimua. Hessuu huutelen samalla kun lähestyn sen laidunta. Avaan portin ja puen riimun Hessulle. Lähden taluttamaan Hessua talliin. Tallissa sidon Hessun käytävälle ja haen harjat. Otan kumisuan Hessun harjakorista ja aloitan harjaamaan sitä. Seuraavaksi otan pölyharjan. Harjailen Hessua kaikessa rauhassa. Sitten nappaan kaviokoukun ja pyydän Hessua ensiksi nostamaan oikean etujalkansa ja Hessu nostaakin sen tosi kiltisti. Putsaan loput kolmekaviota ja vien sitten harjat pois.
Kun tulen takaisin Hessun luokse irroitan sen ja lähden maastoon talutuslenkille. Aluksi kävelemme rauhallisesti. Hessu kävelee kiltisti vierelläni. Kävelemme yhdelle niitylle minkä tästä tiedän. Annan Hessun syödä hetken ennekuin lähdelle kohti metsistä. Kun tulemme takaisin tallille vien Hessun suoraan tarhaan ja menen sitten tallitupaan syömään välipalaa.
Tallituvassa tapaan Siegan. -Hei Siega, sanon iloisesti. Tyttö katsoo mnua hetken ja vastaa sitten. -Moi! Syömme yhdessä ja juttelemme kaikenlaista, mutta sitten menen putsaamaan Hessun satulan ja karsinan. Kun olen saanut kaiken valmiiksi ja satahdan sohvalle. Ida tulee talliin. -Moi voitko tulla auttamaan Aksulta varustet kun se ratsastaja ei kerkeä? Ida kysyy. -Voin,sanon ja lähden Aksun luokse. Talutan ponin talliin ja riisun varusteet ja menen sanomaan Idalle että homma on hoidettu. Sitten lähden kotia kohti.
Sannan kommentti
Mukavaa että löysit perille Metsikseen, ja Hessun kanssa puuhailu sujui hyvin kaikin puolin. :) Sinun kannattaa lähteä tutustumaan Metsälammen maastoihin enemmän jonkun sellaisen kanssa, joka on ehtinyt tutustua niihin: meidän upeita maastojamme ei kannata menettää, mene ihmeessä tutkailemaan niitä tarkemmin! Kiva, että sait Siegasta juttuseuraa – on ihanaa, kun tallilla on joku kaveri, jonka kanssa viettää aikaa. Toisaalta, välillä hevosten parissa kaipaa niitä omia hetkiä, jolloin rauhoittua ja ottaa rennosti. Kiitos kun autoit Aksulta varusteet pois!
metsis = Metsis (Metsälammen Ratsutalli) -> erisnimet, maiden ja kaupunkien nimet, lempinimet yms. isolla alkukirjaimella!
-Ai moi ihana nähdä sinuakin täällä, Sanna sanoo hymyillen. -> Ajatusviivan ja repliikin väliin tulee aina välilyönti: - Ai moi, ihana nähdä sinuakin täällä, Sanna sanoo hymyillen.
10,10v€
|
|
|
Post by Jossu on Sept 6, 2013 15:12:45 GMT 2
Tulin tälläkertaa pyörällä tallille. Tallilla talutin pyöräni telineeseen ja kävelin tallitupaan. Siellä tapasin Meijun. - Hei ajattelin ratsastaa tänään Hessulla niin voitko tulla valvomaan kun siitä on niin pitkäaika kun viimeksi sen selässä olin? Kysyin. - Voin moneltako? Meiju kysyi. - Vaikka puolentunnin päästä kun olen saanut varustettua Hessun jos käy, sanoin. - Käy kyllä, sanoi Meiju. Sitten menin hakemaan Hessun riimun. Avasin Hessun karsinan oven ja puin sille riimun. Sitten sidoin sen käytävälle ja hain harjat. Aloitin harjaamalla pölyharjalla Hessu oli tosi likainen, jouduin harjaamaan kymmenen minuuttia. Sitten otin kaviokoukun ja putsasin kaviot, Hessu ei meinannut nostaa jalkaa. Sitten vein harjat pois ja hain satulan ja suitset. Nostin mustan satulan Hessun ruskeaan selkään ja liutin sen oikealle paikalleen. Kiristin vyön ja otin suitset. Vedin riimun kaulalle ja nostin ohjat kaulalle. Sitten laitoin hohtavan kiiltävät kuolaimet Hessun suuhun ja laitoin hihnat kiinni. Nostin ohjat kaulalta ja talutin Hessun kentälle. Siellähän se Meiju seisoi. Jatkuu Sannan kommentti
Mukavaa että sait Meijun mukaasi kentälle katsomaan, että kaikki sujuu hyvin. Valvovasta silmäparista ei ikinä ole haittaa, pikemminkin iloa! Tarinanpätkä jäi mielestäni hieman lyhyeksi, mutta kirjoititkin loppuun, että se jatkuu vielä. Muistathan seuraavan osan alussa muistuttaa minua, että tarina on jatkoa tälle osalle! Kerroit Hessun kuntoonlaitosta melkoisen yksityiskohtaisesti, olisit voinut kertoa hieman enemmän tarinaa eteenpäinvievästi. Jatkoa innolla odotellessa!
tälläkertaa = tällä kertaa pitkäaika = pitkä aika (millainen? Adjektiivi + substantiivi) puolentunnin = puolen tunnin
- Voin moneltako? Meiju kysyi. -> Yleensä puheessa pidettyjen taukojen kohdalle tulee tekstissä pilkku: -> – Voin, moneltako? Meiju kysyi.
Annan virtuaalieurot viimeisessä osassa!
|
|
|
Post by Destiny on Sept 16, 2013 18:09:05 GMT 2
16.09.2013 ~ Uusi talli, uudet kujeet ~ - Destiny, kaikki mukana? huusi äitini. - Joo...eiku hei Tigru on lastattava! Vitsi mikä idiootti! Kuka unohtaa oman hevosensa kotiin, kun just ollaan muuttamassa? Tigru käveli kiltisti traileriin ja sidoin sen kiinni. Ruuna alkoi heti popsimaan heinäverkosta heiniä. Tarkistin että kaikki oli jo pakattu ja nousin autoon. Sitten lähdimme kohti Metsistä. Metsälammella purin ponin pois autosta ja kävelytin sitä hetken. Sanna ilmestyi pihalle ja tuli luoksemme. - Moi Sinte! Eiku siis Sanna, sanoin. Sanna tervehti takaisin ja kertoi minne voisin viedä Tigrun. Talutin ruunan laitumen portille ja otin siltä pois loimen sekä kuljetussuojat. Talutin ponin laitumen sisäpuolelle ja päästin irti. Muut hevoset katsoivat Tigrua kummastuneena. Voikko hirnui muille ja astui askeleen lähemmäs. Jätin ruunan sinne ja vein loimen sekä kuljetussuojat kaappiini. Olin saanut kaikki tavarat paikoilleen, kun kello lähestyi viittä illalla. Hain Ronnien ensimmäisenä ja vein sen karsinaan. Sitten hain Tigrun ja vein sen karsinaan. Hain ponin suitset ja suitsin sen. Talutin Tigrun ulos ja hyppäsin selkään. Ohjasin sen harjunlenkille. Saunan luokse päästyämme Tigru kiepsahti ympäri ja putosin selästä. Onneksi herrasmiehenä tunnettu ruuna jäi odottamaan eikä lähtenyt. Hyppäsin uudestaan selkään ja kävelimme veden luo. Tigru kastautui polviin asti ja sitten lähdimmekin taas tallia kohtia. Pihassa tulin selästä alas ja talutin Tigrun karsinaan. Otin herralta suitset pois ja heitin fleeceloimen selkään sekä kylmäsin jalat. Menin putsaamaan suitset sekä satulan. Homman jälkeen menin Tigrun karsinalle. Vanhempani olivat käyneet kaupassa ja toivat minulle ison, muovisen säiliön jonne ladoin loimet. Otin Tigrulta kylmät pois ja laitoin jalkoihin lämpöpintelit. Suljin karsinan oven ja tarkistin kaiken. Huusin heipat Sannalle ja hyppäsin auton kyytiin. Sannan kommentti
Voi ei, Tigru meinasi jäädä! Onneksi muistitte ottaa ruunan mukaan. Tigru tottui nopeasti uuteen talliympäristöön ja tutustuikin heti ensimmäisenä laidunkaveriinsa Rikuun. Riku ja Tigru ovat olleet ensimmäisinä päivinä aivan erottamattomia, ja yhdessä he ovat keksineet pompotella laitumen ainoaa neitiä, Cheriä. Cheri on suhtautunut tähän "pyh, miehet", asenteella! Onneksi suhun ei sattunut, vaikka tipahditkin saunalla. Vesi taisi olla kylmää, mutta silti uskaltauduitte kokeilemaan! Viimeisten mittauksien mukaan lammen vesi on tällä hetkellä vain 12-asteista. Toivottavasti Tigru tottuu elelyyn Metsälammella – siltä ainakin tällä hetkellä vahvasti vaikuttaa.
13,10v€
|
|
|
Post by Loci on Sept 23, 2013 14:59:42 GMT 2
23.9.2013 Takaisin tallille
Painan poskeni vasten kaulaa ja hän hengittää mun selkään. Pieni hörähdys karsinassa kaikaa, onnellisia olemme kahdestaan.
Harjaan karvapeitteen kiiltäväksi, nostan satulan selkään ja mittaan jalustimet sopiviksi. Suitset laitan ylle pään.
Lenkki pieni ja hiljainen, läpi metsän siimeksen. Pitää pian takaisin lähtä, oli maastossa kiva käydä.
Vielä porkkana jos toinenkin, kiitokseksi tietenkin. Vielä halaus lohduton, kotona jo ikävä on.
Sannan kommentti
Oikein kaunis, syksyinen kuva, johon on vangittu lämmin tunnelma ratsun selästä! Kuvan tunnelman saavat aikaan ratsastajan perspektiivistä piirretty kuva, jonka "pääjuonena" on iso määrä syksyn värittämiä lehtiä. Horisontti on melko lähellä, sillä tie kääntyy nopeasti ratsun edessä vasemmalle. Mielestäni tien mutka olisi saanut olla hieman loivempi, mikä olisi antanut tilaa myös laajemmalle horisontille ja kolmiulotteisuudelle. Tämä on kuitenkin näinkin aivan hyvä ratkaisu! Kuvaa katsoessa pystyy eläytymään tilanteeseen, ja kuvittelemaan itsensä rauhalliselle maastolenkille tutun ratsun selässä – onnistunut piirros, kaikin puolin!
Kaunista ja lämmintä kuvaa kruunaa hiljainen ja rauhallinen runo. Olet onnistunut yhdistämään kuvan ja runon tarinan, ne sulautuvat toisiinsa ja elävöittävät toinen toistaan. Mielestäni näin kauniiseen runoon olisi tar* enemmän "vanhan ajan" loppusointuja.
Erittäin onnistunut kokonaisuus! Runossa oli pientä pintahiontaa.
20,50v€
|
|
|
Post by Loci on Sept 26, 2013 17:32:28 GMT 2
26.9.2013 Ympyrätyöskentelyä
Koulun jälkeen pyöräilin tallille. Esa oli tarhailemassa joten hain sen sisälle. Huolellisen harjaamisen jälkeen varustin ruunan juoksutusvarusteisiin ja otin juoksutusraipan matkaani. Esa toimi mukavasti liinan päässä ja sain sen kulkemaan kantaen itseään. Lopuksi kävelytin Esaa pienen lenkin maastossa. Karsinassa annoin Esalle pitkän harjauksen ja siistin sen harjan ja hännän. Kiltistä työstä kiitokseksi palkitsin sen vielä parilla porkkanalla. Pesin vielä Esan suitset ja järjestelin vähän satulahuonetta. Lopulta nousin pyörän selkään suuntasin kohti kotia. Sannan kommentti
Olipa mukava hoitokerta, jossa kuva taisi olla pääasiassa tekstin sijaan! Kiva että olet innostunut myös piirtämään; piirroksesi ovat kauniita ja huolellisia! Minusta on kiva nähdä, että hoitajat tekevät hoitsujensa kanssa välillä harjoituksia myös maasta käsin – yleensä vain hypätään tavan ja tottumuksen vuoksi "suoraan" selkään. Maastakäsintyöskentely kehittää hoitajan ja hevosen välistä yhteistyötä, ja parantaa myös ystävyyssuhdetta, ilman muuta. Hyvä, että sait Esan kulkemaan nätisti ja liinan päässä työskentely sujui. Maastolenkki syksyisessä säässä piristi varmaan molempia!
Kuva on oikein taitavasti ja huolellisesti piirretty, pikaisesti vilkaistuna se näytti aivan oikealta valokuvalta. Taustan sumennus saa kuvan näyttämään hieman kolmiulotteiselta, ja kuvan edustalla oleva Esa näyttää ikään kuin tarkentuneen hyvin kameran näytölle. Juoksutusraippa kuvan alareunassa on tilannetta elävöittävä, hauska yksityiskohta! Olet onnistunut vangitsemaan Esan hyvän liikkeen kauniisti. Mielestäni Esan kaula olisi saanut olla aivan hiukan pidempi, ja pää hieman isompi. Tarkat ääriviivat olisi voinut pehmentää, jolloin kuvasta olisi tullut sulavampi. Erityisesti kavioiden tarkat, mustat ääriviivat erottavat Esan liiankin hyvin pehmeästä taustasta. Syksyisen värikäs ja nätti kuva!
17,30v€
|
|
|
Post by Destiny on Sept 29, 2013 7:47:03 GMT 2
28.09.2013 ~ Pirunmetsän maastoesterata ~Kello lähestyi seitsemää aamulla. En mennyt tänään kouluun, koska siellä tehtiin remonttia joten kaikilla oli vapaata. Äitini kyyditsi minut tallille. Kävelin ulkokarsinoille, missä Sanna olikin jo jakamassa viimeisiä aamuruokia. - Huomenta! Huusin. - Huomenta vaan! Sanna vastasi. Sanna ojensi minulle Tigrun ruuat ja minä annoin ne ruunalle. - Aattelin mennä tänään hyppimään maastoesteitä, tuutko mukaan? Kysyin Sannalta. - Mikä ettei! Tunnitkaan eivät ala vielä moneen tuntiin. Päätimme että Sanna tulee Rikulla. Hain Tigrun harjat ja vein ne karsinaan. Ruuna söi vielä joten en sitonut sitä kiinni. Harjattuani ponin, hain varusteet. Varustin ratsuponin ja laitoin vielä omat kamppeeni. Nousin selkään ja lähdimme vapain ohjin kohti harjunlenkkiä. Harjunlenkiltä käännyimme Pirunmetsään. Nostimme laukan ja melkein heti polun vieressä oli tukki. Hyppäsimme sen ja jatkoimme koko radan läpi. Tigru hyppäsi kiltisti kaikki esteet ja radan lopussa ruuna oli hiessä. Kävelimme vapain ohjin takaisin tallille. Tallilla tulin selästä alas ja vein Tigrun karsinaan. Ulkona oli aika kylmä ja päiväksi oli luvattu tuulista keliä. Laitoin ponille kylmät jalkoihin ja harjasin sitä. Kylmien tilalle vaihdoin lämpimät ja heitin voikon selkään fleeceloimen. Join päätallin satulahuoneessa kuumaa kaakaota, kun Siega tuli sinne. Moikkasimme ja Siega istui pöytään. Juttelimme niitä ja näitä, kunnes Siega lähti. Lähdin takaisin ulkokarsinoille. Otin fleeceloimen pois ja sen tilalle laitoin ohuen ulkoloimen. Laitoin Tigrulle riimun ja talutin sen laitumelle, missä Riku odottikin. Sannan kommentti
Nyt onkin ollut tavattoman hyvät säät käydä maastoradalla hyppimässä – radan pohja on suorastaan taivaallisessa kunnossa, eikä kuumuus tai öttiäiset ole riesaksi! Kesän helteet ovat jo kiitettävästi valuneet ohitse, ja kirpeitä pakkasia odotellessa saamme ratsastaa mukavan viileässä syyssäässä. Tänään on ollu koko päivän niin kylmä, että huh ja huh! Hevoset olivat mukavalla tuulella radalla, vaikka Riku vähän arastalikin uudenlaisia estetyyppejä. Tigru tuntui hyppäävän innolla ja oli reippaalla tuulella muutenkin!
"Ruuna söi vielä joten en sitonut sitä kiinni." -> yleensä konjunktioita (että, jotta, koska, kun, joten...) edeltää pilkku: -> "Ruuna söi vielä, joten en sitonut sitä kiinni."
12,10v€
|
|
|
Post by Destiny on Sept 30, 2013 12:06:32 GMT 2
27.08.2013 ~ Yllätyksiä ~Juoksin tallin ovelle ja avasin sen. Lämmin tuulahdus tuli vastaani, sulkiessani oven. Muutamat hoitajat huiskauttivat kättään. Otin Ronnien karsinan ovesta riimun ja riimunnarun. Lähdin hakemaan ruunaa laitumelta. Laitumella Ronnie leikki hippaa kavereidensa kanssa. Se ei huomioinut minua yhtään, joten kaivoin taskujani löytääkseni jotain houkuttelevaa. Sain käteeni karkkipaperin ja aloin rapistella sitä. Ronnie lopetti leikin ja lähti tulemaan korvat hörössä luokseni. Pujotin ruunalle riimun päähän ja klipsaisin narun kiinni. Suljin laitumen portin ja lähdin kohti tallia. Tallissa ei ollut ketään, mutta Ronnien karsinan ovi oli laitettu kiinni. Avasin oven ja näky oli hämmästyttävä. Keskellä karsinaa istui koira. Koira tuijotti minua viaton ilme kasvoillaan. Suljin oven ja vein Ronnien Kisun karsinaan. Juoksin Sinten talolle ja unelias nainen avasi oven. Kerroin tälle tilanteen ja Sinte alkoi nauramaan. - Mä taisin unohtaa Artun sinne, kun kävin ratsastamassa. Sinte haki koiran pois ja vein Ronnien omaan karsinaansa. Harjasin ruunan ja laitoin sille varusteet. Laitoin kypärän päähän ja talutin herran kohti maneesia, sillä ulkona tihutti vettä. Maneesissa ei ollut ketään, joten laskin jalustimet ja nousin selkään. Satula keikahti ympäri ja mätkähdin hiekalle. Ronnie siirtyi muutaman askeleen sivuun. - Helekutin satulavyö, mutisin kiinnittäessäni satulaa uudelleen paikoilleen ja tällä kertaa kiristin satulavyön. Nousin selkään ja mittasin jalustimet sopiviksi. Annoin Ronnielle pohkeita ja herrasmies lähti kuuliaisesti eteenpäin, tosin turhan reippaasti. Hidastin menoa hiukan ja niin matka jatkui. Pian annoin pohkeita ravin merkiksi. Ronnie alkoi ravata kuin pikajuna ja hidastin vauhtia taas. Vaihdoin suunnan ja ravasin vielä hetken toiseen suuntaan. Hidastin käyntiin ja käänsin ponin keskeltä lyhyttä sivua. Aloitimme pohkeenväistön ja toistin liikkeen muutaman kerran molempiin suuntiin. Hyppäsin Ronnien selästä alas ja talutin sen ulos maneesista. Ulkona ei enää tihuttanut, joten hyppäsin satulaan ja käänsin ruunan turvan kohti metsäpolkua. Ronnie käveli pikajunan tavoin ja kun saavuin tasaiselle pätkälle, nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin laukkapohkeet. Metsä oli paras paikka purkaa höyryt. Pätkän päätyttyä, hidastin käyntiin ja annoin hieman ohjaa. Tallin pihalla hyppäsin selästä alas ja talutin hikisen vuoniksen talliin. Tällä kertaa karsinassa ei ollut ketään, joten laitoin ruunan sinne. Otin Ronnielta varusteet pois ja vein ne satulahuoneeseen. Hain ämpärin ja täytinsen vedellä. Kaappasin mukaani myös sienen. Pesin kaikki hikiset kohdat ja laitoin ruunalle fleeceloimen. Sen jälkeen lähdin odottamaan kyytiäni. Desi ja Ronnie 4HMSannan kommentti
VOIHAN... sanonko mikä! Tämä on jo viides kerta kun näin käy, netti heittää edelliselle sivulle juuri kun olen lopettamassa tekstin viimeistä lausetta. Ihmeellinen kirous, miten tässä aina käykään näin! Minä en kyllä ala enää kuudetta kertaa. Harmi ettei koskaan saa luovuttaa!
Tänään on tainnut olla varsinainen epäonnen päivä, ainakin minulla. Taisin tosiaan unohtaa Arttu-polon Ronnien karsinaan siksi aikaa, kun itse kävin läpiratsastamassa Jätkän. Onneksi raukka ei ehtinyt olemaan karsinan vankina kauaa kun ilmestyit paikalle pelastavana enkelinä. Arttu tuppaa aina välillä olemaan tiellä kentällä: se kun saa aina kamalia riehumiskohtauksia saadessaan Petrin kitaansa aukealla paikalla. Onneksi suhun ei sattunut kun tipahdit maneesin hiekalle; satulavyöt ne sitten osaavatkin olla kenkkuja! Välillä satulan putoamisesta saa kuitenkin syyttää kiristyksessä pullistellutta Metsiksen hevosta, joka sitten vetäiseekin vatsamakkaransa sisään – juuri kun ratsastaja yrittää nousta selkään! Satulavöiden vastapainona sait onneksi ratsastaa tyhjässä maneesissa. Toivomuksieni mukaan saisimme lähivuosina uudistaa maneesin, minulle ainakin kelpaisi ainakin lämmityslaitteisto pakkaspäiville, seinävillojen lisäksi!
"Lämmin tuulahdus tuli vastaani, sulkiessani oven." -> "Sulkiessani oven vastaani tuli lämmin tuulahdus." -> "Lämmin tuulahdus tuli vastaani kun suljin oven."
12,70v€
|
|
|
Post by Meiju on Oct 1, 2013 17:23:13 GMT 2
Pitkään olin Silavaa vilkuillut ja vaivihkaa Sannalta orista kysellyt ja vihdoinkin olin löytänyt aikaa nousta tämän orin selkään. Sinnani tarvitsi sulhasen ja jos tämä herra osoittautuisi oikeasti niin mahtavaksi käyttöyksilöksi kuin mitä Sanna oli uhonnut, niin olin jo melkein varma, että hän se olisi. Toki, minunhan ei kuulunut astuttaa tammaa enää hetkeen, mutta tuo mokoma ruunikko oli osoittautunut erittäin päteväksi emäksi ja hänen toinen varsansa oli jo osoittanut pientä taipumusta laukkauralleen. Mutta nyt, kun Sinnakin oli alkanut osoittamaan oikein miellyttäviä ratsun elkeitä, olin alkanut elätellä toiveita pienestä ja pippurisesta puoliverisestä. Kävellessäni talliin, en voinut kuin hieman tuntea jännitystä, tietäen, että tämä ratkaisisi nyt monta asiaa (eikä vaan sen, että tulen köyhtymään.). Olin huikannut jo Roopelle, että Silavan voisi jättää sisälle aamulla, sillä tulisin ajoissa hänet liikuttamaan ja kun nyt kävelin sisään orin karsinaan, en voinut kuin hymyillä. Utelias ilme ja selkeästi kiinnostunut tökkiminen ja hamuaminen tekivät minuun jo kovin suuren vaikutuksen, unohtamatta tietenkään hetkeä jolloin ori äkkäsi taskussa olevan omenan. Virnistin ja annoin tälle tuon herkkupalan ennen kuin hupparini saisi uuden reiän, ennen kuin lähdin noutamaan herran varusteita. Pyydystin orin riimuun ja pistin narun päähän, ennen kuin aloin laittamaan häntä kuntoon, hymisten itselleni. Ei minkäänlaisia ongelmia ja pian olinkin satuloinut hänet ja saanut jopa pintelit käärittyä hänen jalkoihinsa. Vedin kypärän päähäni ja hanskat käteeni, ennen kuin lähdin taluttamaan oria kentälle, napaten kouluraipan mukaani. Tarkoituksenanihan oli mennä orin kanssa suht rentoa, mutta silti reipasta ratsastusta, jonka takia olinkin laittanut hänelle kanget suuhun. Ei sillä että kankea tulisin edes paljon käyttämään, mutta halusin nähdä millainen herra olisi kunnon työmoodissa. Olin kuullut paljon hyvää, joten odotukseni olivat korkealla kivutessani orin selkään ja hetken paikalla oltuamme pyysin orin käyntiin enkä voinut olla virnistämättä. Ainakin selästä käsin orin käynti vaikutti oikein tasapainoiselta. Pian teimmekin orin kanssa ravi-käynti siirtymisiä, tehden paljon voltteja ja ympyröitä, unohtamatta muutamia väistöjä ja pian minä hymyilinkin kuin itse aurinko orin tehdessä kaiken mitä pyysin. Kankea en todellakaan joutunut käyttämään, vaan se oli aivan löysänä, orin astuessa kauniisti alleen. Herkeämätön huomio minuun, mikäs sen parempi? Laukkatyöskentely toimi aivan yhtä loistavasti, laukanvaihtojenkin mennessä oikein mahtavasti. Kun orin ylimääräiset energiat alkoivat olla kulutettu, kokeilin hänellä vielä piaffet ja passaget ja hymyni sen kuin leveni tämän suoriuduttua vaivattomasti tehtävästä. Toki, huomasi ettei hänellä ollut niin paljon treenattu vaativampia liikkeitä, orin väsyessä nopeasti, mutta se ei tahtia haitannut. Loppuverryttelyt tein reippaassa ravissa, antaen hänelle ohjaa ja melkein pakottaen hänet ravaamaan niin rennosti ja itseään kantaen kuin vaan mahdollista. Kun sitten olin tyytyväinen, lähdimme kiertämään lammen Rantatietä pitkin. Aurinko paistoi, aamu oli kirpeä ja minä ja Silava olimme molemmat oikein mahtavalla tuulella. Otimmepa pienet ravipätkätkin ennen kuin vihdoin palasimme talliin. Olin erittäin nopea purkaessani orin varusteista, mutta nähtyäni Roopen hiipparoimassa lähelläni - eipäs päässyt livahtamaan! - lassosin hänet tehtäviin. Laitoin orin riimusta liinan päähän, tyrkkäsin liinan Roopelle ja ohjasin meidät takaisin kentälle. Siellä pyysin miestä juoksuttamaan oria minulle, jotta näkisin tämän liikkeet ihan maasta käsin. Tämä, jos mikä, varmisti minun kantani. Kiittelin Roopea oikein vuolaasti ottaessani Silavan häneltä, johtaen orin talliin takaisin, jossa pyyhkäisin satulan ja mahavyön alla olleet karvat märällä sienellä, ennen kuin heitin tämän päälle loimin ja pistin letkuihin kylmättäväksi. Kunnon kärsivällisyys testi orille, tosin herrahan sitten suoriutui siitä ilman mitään ongelmaa. Viedessäni oria takaisin karsinaansa, aloin olla jo erittäin ja kun vihdoin sain herran turvallisesti teljettyä, lähdin juoksu jalkaa etsimään Sannaa. Tässä oli nyt ihanasta, tulevasta puoliverivarsasta kyse, sentään! Sannan kommentti
Teillä tuntui olevan mukava ja aurinkoinen päivä tänään! Kiva jos Silava miellytti, ja varsasuunnitelmat ovat selvillä. Minäkin olen oikein iloinen siitä, että herra saa jälkeläisiä itselleen! Millaisiahan niistä mahtaa tulla? Minä jään innolla odottelemaan Sinnan varsomista! Silava tosiaan kyllä osaa vaikka mitä, mutta minulla on harvemmin aikaa liikuttaa sitä niin perinpohjaisesti täällä ratsastuskoulun vilinässä. Tarina oli pitkä, ja ennen kaikkea siisti! Muutamia "virheitä" löytyi, mutta en ala niitä tässä setvimään. Kirjoitat tarinoita, joita on mukava lukea.
17,40v€
|
|
|
Post by Loci on Oct 2, 2013 16:10:57 GMT 2
2.10.2013 - Koulukiemuroita
Kävelin hakemaan Esan ja vein sen omaan karsinaansa. Hain Esan satulan, suitset ja harjat ja puunasin ruunan huolellisesti. Varustettuani hoidokkini otin kypäräni ja raippani. Talutin Esan kentälle ja suljin portin. Kiristettyäni vielä satulavyön ja mitattuani jalustimet sopivan mittaisiksi nousin satulaan. Esa lähti alkukäynteihin tahmeana ja sainkin pariin otteeseen käskeä ruunaa liikkumaan enemmän eteen. Alkuverryttelyksi tein ravi-käynti siirtymiä ja paljon kaarevia reittejä. Alkuun siirtymät olivat tahmeahkoja, mutta pian sain ruunan vaihtamaan askellajia terävästi heti varsinaisesta avusta. Otettuani ravia molempiin suuntiin nostin vielä laukat molempiin suuntiin. Pienen hengähdystauon jälkeen väistätin ruunaa käynnissä ja ravissa. Kun väistöt sujuivat nappiin otin työn alle laukan. Ensin vasemmassa kierroksessa Esa ei meinannut ymmärtää apujeni tarkoitusta, vaan kaahotti ympäri kenttää päästäen pari protestipukkia. Kuitenkin lopulta, ylimääräiset energiat päästettyään, ruuna suostui hiljaisessa laukassa kokoamaan itseään ja siitä ryhdyin työstämään laukkaa energisemmäksi. Kun olin tyytyväinen tulokseen otin kierroksen käyntiä ja vaihdoin oikean kierroksen. Esa laittoi takajalkojaan nyt selvästi enemmän alleen kuin aiemmin, mikä oli positiivinen yllätys ja siitä minun oli helppo työstää ruunaa vielä vähän aktiivisemmaksi. Laukkaharjoitusten jälkeen otin vielä ravin ja loppuverryttelin hoidokkini. Laskeuduttuani satulasta löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet. Esa käveli perässäni kiltisti takaisin talliin, missä riisuin siltä varusteet. Harjasin ruunan vielä ja rapsuttelin. Jätin Esan karsinaan ja kävin palauttamassa tavarat paikoilleen, samalla kipaisten hakemaan ratsulleni muutaman porkkanan palkinnoksi. Tipautin porkkanat Esan ruokakuppiin ja jäin katselemaan onnellisen ruunan rouskutusta vielä hetkeksi. Sannan kommentti
Ensimmäisenä pahoittelen viivästyneestä vastauksesta, aikaa ei ole juurikaan ollut ylimääräisiä.
Mukavaa että ratsastus Esan kanssa sujui hyvin. Tarina oli mukavan lyhkäinen ja virheetön. Muutamia hassuja lauserakenteita oli, mutta en niitä vaivaudu tässä korjaamaan. Pääosin kaikki tarinasi ovat olleet siistejä ja mukavaa luettavaa! Piirtämäsi kuvat ovat aina värikäs lisä: Esan päiväkirjaa onkin ihana selata kun vastaan tulee värikkäitä piirroksia.
Taitavasti piirretty, kolmiulotteinen kuva porkkanoista ruokinta-astiassa! Olet onnistunut saamaan ruokinta-astiaan haettua kolmiulotteisuutta, ja porkkanat ovat siistejä ja aidon näköisiä. Mielestäni ne jäivät kuitenkin kaipaamaan varjostuksia: myös porkkanoista saisi kolmiulotteisia lisäämällä niiden pituuden keskelle vaaleamman osan. Porkkanoiden alle olisi sopineet myös himmeät, tummemmat varjostukset.
14,30v€
|
|
|
Post by Loci on Oct 3, 2013 19:55:50 GMT 2
Tämä nyt on vain tälläinen kuva ilman ilmeellisempiä turinoita. Vähän nyt tuli aasinkorvat, mutta kun tajusin asian vasta kun olin jo värittänyt, niin... Sannan kommentti
Vitsit miten ihana kuva Esasta! Olet onnistunut erityisen hyvin pään alaosassa ja rungon yläosassa. Varjostukset on tehty onnistuneesti, ja hevosen jänteet näkyvät hyvin oikeilla paikoillaan. Mielestäni tummia ääriviivoja olisi voinut pehmentää hiukan (esim. jaloissa). Korvista tuli tosiaan hiukan pitkät, mutta se ei haittaa ollenkaan. Ryntään lihakset näyttävät hiukan hassuilta, kannattaa katsoa tästä kuvasta mallia, millä tavalla ryntään lihakset näkyvät etuviistosta katsottuna. Muuten erittäin siisti ja onnistunut kuva, värisävyihin sopivalla taustalla! Keep on going!
18v€
|
|
|
Post by Vivika on Oct 5, 2013 14:45:30 GMT 2
Satoi vettä, kun ajelin autollani Metsälammelle päin. Olin sopinut Sannan kanssa, että tapaamme tallilla klo puoli neljän aikaan. Kun Metsälammen tallin kyltti tuli näkyviin, käännyin oikealle ja ajoin soratietä pitkin, kunnes tulin parkkipaikalle. Pysäytin autoni ja sammutin sen. Katsoin kelloa ja se näytti hieman yli puolta neljää. Kun katsoin puhelintani huomasin että minulle oli tullut viesti Sannalta. Viestissä luki; Hei! Anteeksi, mutta joudun perumaan tapaamisemme, koska minulle tuli tärkeää menoa. Toivottavasti ei haittaa. Olin hieman pettynyt, mutta osasinhan yksinkin tutustua talliin ja apuahan pystyin kysymään muilta tallilaisilta. Aukaisin tallin oven ja nenääni pelmahti tuttu ja ihana tuoksu. Tätä olin kaivannut jo pitkän aikaa. Siitä oli nimittäin muutama vuosi, kun olin viimeksi hoitanut kauraturpaa. Kävelin eteenpäin ja löysin ilmeisesti hoitajille tarkoitetun huoneen sillä sohvalla istui muki kädessä joku tallilaisista ja luki hevoslehteä kiinnittämättä mitään huomiota minuun. Astelin kynnyksen yli ja tervehdin hieman ujosti hymyillen tätä tyttöä. Tyttö huomasi tuloni ja vastasi tervehdykseen. Kerroin olevani Rikun uusi hoitaja ja kaipasin opastusta. Tyttö kertoi nimekseen Iida ja hän lähtisi mielellään näyttämään minulle vähän paikkoja sekä missä tarhassa Riku olisi, jotta voin tutustua Rikuun. Iida pisti mukin pöydälle ja jätti lehden sohvalle ja neuvoi seuraamaan häntä. Viimeiseksi Iida näytti minulle tarhan missä Riku oli ja jätti minut tarhalle. Kiitin opastuksesta ja sanoin että oli hauska tutustua. Ajattelin tutustua Rikuun hoitamalla sitä karsinassa. Iida oli antanut minulle oikean riimunnarun ja lähdin hakemaan Rikua. Kävelin rauhallisin askelin Rikun luokse ja napsautin riimunnarun kiinni. Lähdin taluttamaan Rikua tallille päin. Välillä jouduin kiskaisemaan Rikua, koska se meinasi jäädä syömään ruohotupsuja reitin varrelle. Karsinassa laitoin Rikun kiinni vetosolmulla ja lähdin hakemaan satulahuoneesta Rikun harjoja. Kun tulin takaisin laskin harjalaatikon karsinan oven viereen. Otin pölyharjan ja aloitin harjaamisen. Sitten harjasin pään ja siitä Riku ei oikein tykännyt, koska se vähän luimisteli ja nosteli päätään. En antanut sen häiritä ja sain pään harjauksen loppuun. Sitten otin kaviokoukun ja aloin puhdistamaan kavioita. Kun kiersin toiselle puolelle Rikun pään alitse se yritti näykkäistä, mutta riimunnaru oli lyhyellä, joten se ei onnistunut. Muistin, että kannatti olla itse rauhallinen ja iloinen, jotta Rikukin olisi sitä. Kavioiden jälkeen selvitin harjan ja hännän ja laitoin niihin myös hoitoainesuihketta, jotta takkujen setviminen olisi helpompaa. Tämän jälkeen Riku olikin valmis. Palkaksi annoin ruunalle omenan lohkon, jonka olin ottanut mukaan ihan Rikua varten kiitokseksi kilttinä olemisesta. Avasin vetosolmun ja napsautin riimunnarun pois ja riimunkin otin pois ja laitoin ne karsinan ovessa olevaan koukkuun. Laitoin karsinan oven kiinni ja otin harjalaatikon mukaani. Vein harjat takaisin satulahuoneeseen ja sitten kävelin hoitajien huoneeseen. Ajattelin juoda kahvit, jotta jaksan ajaa takaisin kotiin. Huoneessa ei ollut ketään, kun menin sinne. Laitoin kahvinkeittimen päälle ja luin sillä aikaa paikallista lehteä, joka oli kuitenkin viikon vanha. Kun kahvi oli tippunut otin itselleni kertakäyttömukin ja kaadoin kahvia siihen. Maitoa en laittanut, koska sitä ei ollut jääkaapissa yhtään. Seuraavalla kerralla voisin tuoda maitopurkin. Iidakin tupsahti huoneeseen, joten rupattelimme aikamme ja sitten lähdin kävelemään parkkipaikalle päin. Käynnistin auton ja lähdin sora pöllyten kotiin. Sannan kommentti
Aivan ensimmäiseksi pahoittelen hieman viivästyneestä vastauksesta, kiireet ovat painaneet niskaan ja halloweenjärjestelyissä on mennyt hieman liikaakin aikaani. Saku on vastaillut puolestani muutamiin tarinoihin, mutta halusin ottaa sinut uutena tulokkaana henkilökohtaisesti vastaan, vastaamalla tähän uusimpaan hoitokertaasi.
Tosi kiva juttu että löysit hyvin perille, ja sait napattua Iidaa hihasta kiinni. Tarhajärjestykset saattavat kuluvan syksyn ja tulevan talven aikana muuttua, mutta niitä voit seurailla halutessasi toiminta-sivun linkistä "karsina- ja tarhajärjestykset". Tällä hetkellä Riku taitaa tarhata 2. tarhassa. Hyvä juttu, että ensimmäinen hoitokerta sujui hyvin ja odotusten mukaisesti! Asenteesi on aivan oikea, mutta muistathan aina olla hevoselle johtaja; ilkeää näykkijää pitääkin komentaa, hevoset eivät saa alkaa pomottamaan hoitajaansa! Seuraavalla kerralla voisit tutustua Rikuun vaikkapa talutellen, tai valvonnan alaisesti esim. kentällä tai maneesissa. Metsälammella hoitajille annetaan paljon vapauksia, mutta olen yleensä toivonut uusia tulokkaita ratsastamaan hoitsuillaan ensimmäisellä kerralla valvonnan alaisesti: onhan kyseessä kuitenkin uusi ja tuntematon hevonen. Toivottavasti ystävyyssuhteenne pääsee rakentumaan Rikun kanssa vahvalle ja tukevalle pohjalle!
Tarinasi oli siisti, kappalejakojen kanssa olit onnistunut hyvin. Henkilökohtaisesti en niinkään välitä hymiöistä tarinan seassa, mutta kukin kirjoittaa tietysti tyylillään! Tällaisista pienistä seikoista en anna minkäänsortin "miinuspisteitä"! Tarinasta antamani virtuaalieurot koostuvat yleensä mm. tarinan pituudesta ja siitä, kuinka paljon hoitokerran eteen on nähty vaivaa.
"klo puoli neljän aikaan" -> lyhenteet eivät kuulu kertomakirjallisuuteen: -> "kello puoli neljän aikaan"
"...löysin ilmeisesti hoitajille tarkoitetun huoneen sillä sohvalla istui..." -> konjunktioiden (että, koska, kun, sillä...) eteen tulee yleensä pilkku: -> "...löysin ilmeisesti hoitajille tarkoitetun huoneen, sillä sohvalla istui..."
omenan lohkon = omenanlohkon
"Kun kahvi oli tippunut otin itselleni kertakäyttömukin ja kaadoin kahvia siihen." -> virkkeissä kannattaa vältellä sanojen toistamista, silloin kun asia on "itsestään selvyys": -> "Kun kahvi oli tippunut otin itselleni kertakäyttömukin ja kaadoin esim. sen täyteen."
12,50v€
|
|
|
Post by Loci on Oct 19, 2013 17:21:02 GMT 2
|
|