|
Post by Loci on Jul 20, 2013 12:09:35 GMT 2
JatkoaLaskeuduttuamme satulasta löysäsin satulavyötä ja nostin jalustimet. Nappasin takkini ja seurasin Siegaa ja Jätkää takaisin tallille. Sade oli vähän hellittänyt, mutta silti heitin takkini roikkumaan hupustaan päähäni. Se oli hyvä ratkaisu, olisin todennäköisesti kastunut läpimäräksi matkalla maneesilta tallille. Hevosia ei sade tainnut haitata, mutta satula täytyisi pestä. Riisuin Esan varusteet sulavin liikkein ja harjasin hoidokkini nopeasti, mutta huolellisesti. Koska sää oli selkenemään päin, en laittanut Esalle loimea päälle, vaan jätin sen karsinaan. Palautin tarvarat paikoilleen ja hain Esalle heinää syötäväksi. Ruuna jäi rouskuttamaan heinää karsinaansa ja itse suuntasin takaisin satulahuoneeseen. Etsin käsiini pienen pesusienen, pyyhkeen, satulasaippuaa ja valjasrasvaa. Jätin tarvikkeet jakkaran viereen ja etsin vielä sangon ja siihen vähän lämmintä vettä. Ensiksi otin käsittelyyn satulan. Kävin saippuoidulla pesusienellä lävitse koko satulan, minkä jälkeen rasvasin sen. Nostin satulan telineeseen ja laitoin jalustinhihnat takaisin. Samalla kävin viemässä satulahuovan pyykkiin. Otin Esan suitset telineestä ja aloin iroittamaan kuolaimia suitsista samalla, kun istahdin jakkaralle. Tein saman operaation suitsille, minkä olin jo suorittanut satulalle. Kun kaikki osat oli pesty ja rasvattu, aloitin suitsien kasaamisen. Kaikki hihnat eivät heti meinanneet asettua, miten niiden piti, mutta lopulta sain suitset kasaan. Tarkastin vielä pikaisesti, että kuolaimet olivat oikein päin ja ettei ohjissa ollut kierteitä. Niputin suitset ja palautin paikoilleen. Sade oli lakannut, joten lähdin Esan karsinalle viedäkseni ruunan takaisin tarhaan. Ruuna hörähti minulle, kun astuin sen karsinaan. Laitettuani riimun ja riimunnarun jäin vielä hetkeksi rapsuttamaan herraa. Kokeilin useasta kohtaa, muun muassa harjan vierestä, säästä ja otsasta, ennen kuin osuin kutiavaan kohtaan. Ötökät olivan kesän aikana syöneet Esaa ryntäiltä ja siitä rapsuttaminen sai ruunan ojentamaan kaulaansa ja nostamaan päätään korkealle. Hetken rapsutettuani Esaa, taputin sitä kaulalle ja avasin karsinan oven. Esa seurasi minua kiltisti tapansa mukaan. Tarhan portille saapuessamme ruuna hirnahti tarhatovereilleen. Avasin portin ja Esa meinasi jo mennä, mutta onnekseni sain sen pyöräytettyä turpa porttia kohden. Avasin riimunnarun lukon ja jäin katsomaan hetkeksi, kun Esa ravasi tarhan poikki tervehtimään kavereitaan. Riku, Maire ja Esa hörisivät toisilleen iloisina jälleennäkemisestä. Kävelin takaisin tallille palauttamaan riimunnarua paikoilleen. Oritallissa oli ollut muutama hevonen sisällä käymässä, joten hain kottikärryt ja talikon ja siivosin pikaisesti karsinoista kakat pois. Koska vatsani alkoi jo vähän kurnia nappasin reppuni satulahuoneen nurkasta ja suuntasin päärakennukselle. Olin pikaisesti piipahtanut siellä, kun kävin tutustumassa talliin. Sinte oli kiltisti varannut minulle kaapin. Jätin sinne varastoon chapsini, jotka tosin olivat jo hyvin kuluneet ahkerassa käytössä. Kaivoin repustani evääni ja laskin reppuni kaapin lattialle. Istahdin suuren keittiönpöydän ääreen ja söin kaikessa rauhassa evääksi varaamani makaronisalaatin. Syötyäni huuhtaisin rasian ja aterimet ja vein ne takaisin reppuuni. Istahdin sohvalle ja avasin telkkarin. Sieltä ei tullut mitään järkevää, joten selattuani pikaisesti kanavat lävitse sammutin vekottimen ja katsoin sohvapöydälle, missä lojui pino hevoslehtiä. Nappasin niistä päällimmäisen ja aloitin sen selaamisen. Lueskellessani artikkelia ongelmahevosesta, joku tuli sisälle. Nousin ylös sohvalta ja kurkistin seinän taakse nähdäkseni, kuka oli saapunut. Sinte saapui sisälle heinänkorsi paidassaan. Tervehdin häntä reippaasti. - No hei, Sinte vastasi. - Siega kertoi ratsastuksestanne, olit kuulemma todella rauhallinen ja sait Esan menemään todella nätisti. - Ai, sepä mukava kuulla, sanoin hymyillen ja tunsin lämpöä poskillani. - Siega jäi vielä hetkeksi talliin, mutta tulee kohta juomaan kahvia. Maistuisiko sinullekin? Sinte kysyi. - Juu, vastasin ja nainen katosi keittiön puolelle, itse istahdin takaisin sohvalle ja jatkoin artikkelin lukemista. Viimeistä kappaletta lukiessani Siega saapui sisälle. Sinte kolisteli vielä keittiössä. Laitoin lehden pois ja nousin. Suuntasimme Siegan kanssa keittiöön, missä oli kolme kahvikuppia valmiina pöydällä. Tarjottimella komeili muutama pulla ja niiden vieressä oli keksejä. Istuimme pöytään ja Sinte nosti pannunaluselle kahvipannun. Kaadoin itselleni kahvia, jonka sekaan laitoin sokeria ja maitoa. Juttelimme muun muassa tämänpäiväisestä ratsastuksesta. Hetken hiljaisuuden jälkeen kysäisin, josko jompikumpi näyttäisi minulle uittorannan. Siega lupasi kävellä kanssani Rantatietä pitkin lammen ympäri. Kahviteltuamme Siega nappasi tavaransa mukaan, koska oli lähdössä lenkkimme jälkeen suoraan kotiin. Kävelimme kaikessa rauhassa pitkin tietä ja keskustelimme niitä näitä. Hetken hiljaisen tauon aikana katselin metsän puolelta, olisiko lähellä ollut mustikoita, joita popsia. Katseeni kiinnittyi johonkin mustaan, jonka pinta kiilsi hiemaan. Sanoin kurkkaavani nopeasti yhden jutun ja astuin metsän puolelle. Musta asia osoittautui parhaat päivänsä nähneeksi jännesuojaksi. Näytin esinettä Siegalle joka naurahti. - Olen nähnyt tuon parin jossain tallilla, hän kertoi. - No, ehkä niille vielä löytyy käyttöä... Hätätilanteessa, sanoin ja nauroimme yhteen ääneen vitsilleni. Loppumatka taittuikin jutellessamme mielipiteistämme suojien ja pintelien käytöstä. Palattuamme tallille Siega suuntasi kotiinsa ja minä menin päätallin varustehuoneeseen, jonne jätin suojan. Työnsin tylsyyksissäni käteni takkini taskuun. Käteni sattui taas koruuni. Olin saanut sen lahjaksi naapurimme vanhalta rouvalta, Silvalta, joka oli pian sen jälkeen nukkunut pois. Silva oli ollut silloin jo huonossa kunnossa ja tiesi, ettei selviäisi enää kauaa. Hän halusi antaa korun minulle, koska olin ainut hevostyttö, jonka hän tunsi. Muistin, että olin pienenä leikkinit usein Silvan luona ja hän oli kerran kertonut tarinan, joka liittyi koruun. En muistanut tarkalleen, miten koko tarina kulki, mutta päätapahtumat olivat painuneet mieleeni: Silvan isoäiti oli nuorena tyttönä kulkenut metsässä ja päätynyt aukiolle, missä laidunsi pieni lauma valkeita hevosia. Kun yksi niistä nosti päänsä, aurinko paistoi sopivasti ja jokin hevosen otsan yläpuolella kimalsi häikäisevän kauniisti. Silvan isoäidiltä oli kestänyt hetken tajuta, että hevonen ei ollut tavallinen hevonen vaan yksisarvinen. Pian hän huomasi myös muiden hevosten kauniit, kimaltavat sarvet. Hän vietti hyvän tovin yksisarvisten parissa, kunnes alkoi hämärtää ja hän joutui lähtemään takaisin kotiin. Silvan isoäiti kertoi asiasta äidilleen, mutta kyseistä aukiota tai yksisarvisia ei ole koskaan löydetty. Hän kuitenkin piirsi kuvan yksisarvisesta ja muutamaa vuotta myöhemmin hänen isänsä teetti korun kuvan mukaan ja antoi tyttärelleen lahjaksi.
Otin käteni taskusta ja katsoin kännykkäni kelloa. Minulla ei nyt ollut enään mitään tekemistä tallilla, joten päätin lähteä kotiin. Pyöräni satula oli vieläkin märkä, joten pyyhin sen hihallani. Käänsin pyöräni kohti tietä ja hyppäsin satulaan. Sinten kommentti
Olipa tässä pitkä tarina! Mukavaa, että Siega jaksoi lähteä näyttämään sinulle uittorantaamme. Siellä voi tosiaan huoletta uittaa hevosia ja käydä itsekin viilentymässä; tosin tällä hetkellä helteet ovat tuoneet rantaan sinilevää, minkä vuoksi uiminen ja hevosten uittaminen on hetkeksi kielletty. Toivomukseni mukaan levä lähtee pian pois kiusaamasta! Kappas, löysitkin sen kadonneen jännesuojaparin jota olemme jo pitkään etsineet tallin nurkista. Koitan muistaa pestä sen, jotta sen voisi ottaa jälleen käyttöön.
Kaunis tarina yksisarvisista! Tuollaiset tarinat elävät pitkään, jos niitä vain kertoo eteenpäin. Koruhan ikään kuin kantaa tarinaa mukanaan omistajalta toiselle! Jonakin päivänä sinä saatat löytää sen kadonneen aukion josta Silva kertoi - ehkäpä jopa Metsälammen metsistä! Lähdepä joku päivä maastoilemaan ja tutkimaan paikkoja Esan kanssa.
Tekstisi on lähes kokonaan virheetöntä, oikein hyvää työtä! Hallitset selvästi kieliopin, eikä tarinoissa ole pahemmin ollut hutilyöntejäkään. Tarinasi ovat pitkiä, ja niissä on yleensä ollut himmeä juoni. Hoitotarinoissa juonta voi olla hankala keksiä, mutta kokeile ihmeessä joku kerta.
31,20v€
|
|
|
Post by Ansku. on Jul 21, 2013 10:36:33 GMT 2
Aion laittaa kärryt Rikun taakse ja vain taluttaa sitä vähän aikaa. Ohjasajo on sujunut niin hyvin, enkä aio edes istua kärryillä. Tänäänkin Riku oli karsinassa syömässä. Sillä aikaa kun Riku söi, kävin katsomassa sopivat kärryt. Sitten menin karsinaan aloittamaan harjauksen. Harjasin kaikki liat pois ja pyyhin päänkin sienellä. Riku melkein kiilsi! No, laitoin suitset päähän ja talutin Rikun tallipihalle. Sidoin Rikun puomiin ja hain kärryt ja potkuremmin. Kiinnitin kaiken huolellisesti. Kärryt olivat hieman mutaiset, mutta se ei minua haitannut. Annoin Rikun katsella taakseen hetken aikaa, ja sitten puin riimun ja astuin muutaman askeleen eteenpäin. Riku seurasi kiltisti eikä ihmetellyt ollenkaan. Menin vielä muutaman askeleen rauhallisesti Rikun tahtia. Sitten talutin sitä vielä kymmenen metriä suoraan, ja sidoin Rikun takaisin puomiin. Poistin kärryt, vein ne takaisin seinustalle, josta ne otin. Jätin Rikulle suitset päähän ja hain satulan. Menin maastoon, ensin lammelle, ja sitten jatkoin polkua eteenpäin. Kävelin rauhallisesti maastossa kunnes Riku yhtäkkiä pysähtyi. Tiellä suoksi supikoira, jota Riku oli säikähtänyt. Kun supikoira oli turvallisesti kaukana pusikossa, pyysin Rikua lähtemään liikkeelle. Ruuna ei reagoinut mitenkään, joten katsoin alas tielle. Siili! Tietenkin odotimme, että piikikäs oli toisella puolella tietä ja sitten jatkoin matkaa rauhallisessa ravissa. Ravailin vähän joka polulla tutkimassa paikkoja. Riku ravasi kiltisti allani. Samassa kuulin jyrähdyksen ja yhtäkkiä alkoi sataa kaatamalla. Tein nopean käännöksen ja yritin laukata nopeasti sadetta pakoon, mutta Riku vain ravasi ja ravasi. Lopulta se siirtyi käyntiin ja pysähtyi. Yritin patistaa sitä liikkeelle, ja katsoin taas polkua. Tällä kertaa mikään elukka ei ollut ylittämässä polkua, mutta kun nostin katseeni, näin edessäni vanhan ladon. Hyppäsin alas ratsailta ja talutin Rikun sisälle latoon. Rakennus oli tyhjä, lukuunottamatta muutamaa heinäpaalia. Otin varusteet pois ja istahdin yhdelle paaleista. Riku taas rupesi syömään paalia. Odotin, että sade lakkaisi, mutta ropina vaan jatkui. Taisin nukahtaa hetkeksi, koska havahduin siihen, kun paali katosi altani. Tuhma Riku oli syönyt puolet paalista, niin että putosin! Huokaisin ja kuuntelin. Vieläkin satoi. Silittelin Rikua kunnes sade lakkasi. Hypähdin seisomaan ja laitoin Rikulle suitset ja satulan. Huopakin oli kuivunut juuri sopivasti, mutta Rikua piti kuivata vielä hetki. Kun olin valmis, talutin hevosen ulos ja siristelin silmiäni valossa. Nousin selkään ja palasin samaa reittiä takaisin tallille. Laitoin Rikun karsinaan ja kuivasin sen rutikuivaksi. Laitoin sille vielä fleeceloimen päälle, ja kun olin valmis, menin satulahuoneeseen. Putsasin mutaiset suitset ja kärryt. Kun kaikki oli hohtavan puhdasta, lähdin kotiin. Aikamoinen päivä! Sinten kommentti
Olipa tosiaan melkoinen päivä! Hienoa, että Riku hyväksyi taaksensa laitetut kärryt; tästä se harjoittelu lähtee! Maastossa riitti menoa ja meininkiä, teitähän oli vastassa melkein koko metsän väki Siilejä täällä tulee harvemmin vastaan, mutta ne ovat sitäkin suloisempia. Onneksi teitä "vastaan" tuli lato kun lähditte sadetta karkuun. Oli varmasti ihanaa levähtää ladossa Rikun kanssa, vaikka ruuna söikin nukkumapaikkasi.
Tein tähäkin tarinaan kaksi kappalejakoa.
10,10v€
|
|
|
Post by Loci on Jul 22, 2013 12:14:44 GMT 2
Toisen silmin 22.7.'13
Nautiskelin heinänkorsista, jotka oli tuotu minun ja kavereideni eteen. Ruuan jälkeen torkuskelin muiden vahtiessa. Myöhemmin minut tultiin hakemaan, se oli taas se kiva tyttö. Hörisin hänelle tervehdykseksi ja sain rapsutuksia vastaukseksi. Tällä kertaa en saanut paljoa tavaraa päälleni, vain hassut remelit päähäni ja jotain kovaa suuhuni, olin tietysti jo tottunut siihen. Minut vietiin hiekkaiseen aitaukseen, missä yleensä ihmiset olivat selässäni. Nyt kuitenkin minut päästettiin vapaaksi, joten päätin mennä syömään, olinhan nälkäinen! Ensimmäiset korret napattuani tyttö käveli vihaisena minua kohti, heilutellen pitkää keppiä pakottaen minut kävelemään ja juoksemaan ympäri kenttää, vaikka parhaani mukaan yritin tehdä selväksi, että teen ihan mitä haluat, kunhan kerrot. Lopulta hän pysähtyi ja kävelin hänen luokseen. Sain rapsutuksia ja minut vietiin taas koppiin. Remmit otettiin pois päästäni ja paikalle laitettiin toiset, ne jotka minulla yleensä oli ulkoillessani. Minut vietiin takaisin aitaukseen, missä vietin aikaani kavereiden kanssa. Onneksi heinää oli vielä jäljellä, joten terveisten jälkeen pääsin takaisin syömään! Sinten kommentti
Olit päässyt jutun ytimeen kiinni, hevosethan eivät välttämättä tiedä käsitteitä "kenttä" tai "suitset". Ihan kuin Esa olisi itse kirjoittanut tämän hoitokerran!
9,30v€ + extra/ näköjään läppärini oli tehnyt taas vaihteeksi omiaan ja tajusin että tuolta puuttuu pätkä tekstiä. // Voit kirjoittaa tekstinpätkän toiseen osaan jos haluat lisätä sen tähän, voin yhdistää sen tähän ja arvioida pätkän lisäyksen perusteella uudelleen. Kirjoita vain eteen "jatkoa" niin tiedän pätkän kuuluvan tähän.
/// laitoin puuttuvan pätkän (kun on keskeltä tekstiä) kursiivilla tuonne väliin.
|
|
|
Post by Ansku. on Jul 24, 2013 14:13:03 GMT 2
Tänään oli luvattu hellettä, joten ajattelin kokeilla lisää kärryillä ja mennä maastoon. Niinpä menin hakemaan Rikun laitumelta. Riku seisoskeli portilla kuin odottamassa minua, joten otin sen nopeasti kiinni. Lähdin taluttamaan ruunaa kohti tallia. Linnun laulelivat, kun sidoin Rikun puomiin. Harjasin pölyt pois ja hieroin hevosta kumisualla niin kauan, että karvaa alkoi lähteä, vaikka oli kesä. Riku kuitenkin nautti niin paljon, että jatkoin vielä. Sitten harjasin vielä pään ja pintelöin Rikun. Hain kärryt seinustalta ja Riku odotteli tyynesti, että kaikki oli kunnossa. Sidoin vielä potkuremmin, vaikka en usko että Riksa potkisi, ja olin valmis. En keksinyt taluttamisen jälkeen muuta, kuin että istuisin itse kärryillä, joten nousin rauhallisesti penkille istumaan. Riku tarkkaili kiinnostuneena, ja kun se käänsi päänsä eteenpäin, maiskautin ja Riku totteli heti. Kokeilin pysähdystä. No, se onnistui hienosti. Sitten jatkoin pidemmän matkaa käynnissä ja taas pysähdyin taas. Niinpä ajoin käynnissä vanhaa hiekkatietä, joka vie laitumille. Kun olimme Rikun laitumen kohdalla, ruuna hirnahti. Joku vastasi. Riku olisi mennyt pidemmällekin, mutta käänsin kärryt ja lähdin takaisin. Riku otti muutaman raviaskeleen, mutta en torunut sitä. Olihan ensimmäinen ajokerta onnistunut hyvin! Sidoin Rikun kiinni puomiin riimunnarulla, joka oli istunut vieressäni penkillä. Otin kärryt rauhallisesti pois, ja vein ne takaisin seinustalle. Sitten otin kuolaiset suitset pois. Riku ravisteli päätään, ja sen hikinen harja osui kasvoihini. - Au! kiljaisin. Riku tamppasi maata jaloillaan. Katselin ympärilleni, mutta en huomannut siiliä enkä supikoiraa.
Kiinnitin kaksi riimunnarua Rikun riimuun, ja kiipesin puomilta paljaaseen selkään. Riku kuopaisi maata tuohtuneena, mutta pamautin sitä kantapäilläni ja se lähti heti kävelemään. - Älä viitsi, et joudu töihin, tiuskaisin. Jotenkuten pääsin lähtemään, ja valitsin lammelle vievän polun. Riku ravasi kiltisti pyynnöstäni, mutta rannassa se ei suostunut liikkumaan enää ollenkaan. Katsoin veteen, mutta en nähnyt rantakäärmettä. - Katso nyt, minkä kammon olet minulle aiheuttanut, sanoin tahallani. Lopulta Riku suostui veteen, kun läpsäisin sitä kädellä. Ruuna kuopi vettä, aivan kuin olisi ollut siellä ensimmäisen kerran. Mutisin jotain, ja sitten Riku loikkasi kymmenen askelta pidemmälle. (No ei nyt ihan kymmentä askelta, mutta se tuntui siltä tunnin kuopimisen jälkeen. Siis ei ihan tunnin kuopimisen, ehkä viiden minuutin, mutta kuitenkin). Yhtäkkiä Riku katosi vierestäni. Ensin en löytänyt ruunaa mistään, kunnes takanani näin hevosen. Luiskahdin selkään, ja hamusin toista riimunnarua. En löytänyt mitään. Katsoin Rikua tuima ilme kasvoillani. Ruuna lähti automaattisesti liikkeelle, ja vedestä päästyään se ravisteli itseään niin hassusti, että minun oli pakko nauraa. Hihitin, kunnes Riku hörähti ja huiskautti häntäänsä. - Anteeksi, tirskuin maha kipeänä. Riku lähti reippaasti tallille päin. Vein märän ruunan suoraan laitumelle. Kävelin tallille, sieppasin kassini naulasta ja lähdin kotiin.
Sinten kommentti
Vaikuttaa siltä että hallitset Rikun hyvin myös kärryiltä, joten voit hiljalleen alkaa tekemään sillä pidempiä kärrylenkkejä. Kuten huomaat, pitkäjänteinen harjoittelu ja hiljaa eteneminen tuottavat paljon tuloksia! Voi ei, vedessä tippuminen ei tainnut onneksi sattua, vaan oli pikemminkin hauskaa. :) Kiva, että Riku sai viilennystä myös laitumelle! Tarinan keskellä oli iso kappalejako, josta poistin ylimääräiset rivinvaihdot. Muuta korjattavaa en tällä kertaa löytänyt tarinasta.
13v€
|
|
|
Post by Ansku. on Jul 25, 2013 16:19:03 GMT 2
Katsahdin kärryihin. Ne näyttivät hienoilta. Havahduin, kun huomasin muutaman hoitajan laskevan kassinsa sohvalle. Nousin, ja lähdin hakemaan Rikua. Ruuna söi tyynesti eikä näyttänyt kärsivän kylmästä, kuten minä. Otin hevosen kiinni, ja se lönkytteli kiltisti perässäni. Aika tuntui matelevan hiiitaasti, tai sitten se johtui laiskaakin laiskemmasta hoitsustani. Huokaisin ja nykäisin riimusta, lopulta Riku kiristi tahtia. Koska oli kylmä, vein Rikun karsinaan. Kävin hakemassa uuden syystakkini ja palasin Rikun luo. Harjasin ja hieroin ja raaputin ruunan puhtaaksi, ja uskon, että sille tuli lämmin. Suitsin hevosen nopeasti. Huomasin, että pitkät ohjat olisivat ehkä järkevät, joten vaihdoin ne nopeasti ja sidoin kärryt tiukasti. Sitten kiipesin kärryille, otin ohjat käsiini ja suljin takkini vetoketjun. Maiskautin. Riku lähti liikkeelle, joskin luonnottoman hitaasti. En välittänyt, päästin vaan lisää ohjia. Riku hidasti heti, joten keräsin ohjat ja pysähdyin. Käännyin tallipihalle ja kurotin ottamaan piiskan. Käskin Rikun ravaamaan piiskan vahvistaessa. Hiekkatien pää näkyi, ja käännyin leveälle metsätielle. Hidastin käyntiin. Maastossa oli rauhallista, ei tuullut eivätkä linnut laulaneet. Vaivuin hetkeksi ajatuksiini, ja huomasin, että Riku oli pysähtynyt. - Mokomakin, tuhahdin. Riku kuopaisi, ja vasta sitten huomasin, etten vieläkään ollut pyytänyt ravia. Heilautin piiskaa ja ruuna lähti köröttelemään laiskasti. Annoin ravin jatkua aina tallipihalle asti, jossa sitten sidoin hevosen puomiin, koska ilma oli lämmennyt. Vein kärryt ja hihnat pois, kunnes jäljellä oli enää suitset, jotka poistin. Vein Rikun karsinaan, ja kaivoin tuhansien loimien joukosta kevyen ulkoloimen. Loimitin Rikun ja vein sen laitumelle. Ruuna laukkasi iloisesti ja hörähti. - Ihan kuin et olisi jaksanut lenkillä, puhisin. Ruuna katsahti minua vielä, kun lähdin. Luin muutaman kesken jääneen hevoslehden, napsautin vielä sähkönappia niin että olin varma, että virta oli päällä.
Sinten kommentti
Ihana viileys – toisin kuin minulla täällä tätä lueskellessani. Mukava, tällä kertaa hieman laiska ja hitaanpuoleinen kärrylenkki taisi olla todella rentouttava. Välillä hevoset eivät jaksaisi nostaa edes jalkojaan, jolloin ratsastajan pitää joko kestää tai olla napakka!
11v€
|
|
|
Post by Ansku. on Jul 30, 2013 8:09:40 GMT 2
Avasin tallin oven. Oli aamu, siksi ovi oli kiinni. Laskin kassini sohvan eteen ja lähdin hakemaan Rikun laitumelta. Tyypillistä Rikua, ruuna seisoi taas yltä päältä mudassa. Huokaisin taluttaessani Rikua talliin. Vein sen suoraan pesupaikalle, pakkohan muta oli pestä pois. Suihkuttelin ruunan puhtaaksi.
Riku seisoi käytävällä ristikiinnityksessä. Kuivasin hevosen rutikuivaksi, ja kun olin valmis, aurinko alkoi porottaa kuumasti. Pölyä hevosessa ei enää ollut, joten suin sen karvat sileäksi pelkällä sualla. Nostin satulan varovasti selkään. Riku luimisti korviaan vain vähän, joten kiristin satulavyön. Laitoin vielä suitset päähän kumman helposti, ja irrotin Rikun. Lähdin kentälle.
Käänsin Rikun kaartoon. Ruuna totteli pienintäkin käskyä, minkä sille annoin, joten jalustimet olivat nopeasti sopivan pituiset. Painoin Riksan kylkiä, ja eläin lähti heti liikkeelle. Se kääntyi uralle, ja annoin sen venytellä kaulaansa ohjat vapaina. Siispä kymmenen minuutin alkukävelyn jälkeen pyysin ravia. Ravasin isoja voltteja ja pienenpieniä kahdeksikkoja. Vaihdoin suunnan. Aloin ratsastaa pelkästään isolla, koko kentän kattavalla kahdeksikolla harjoitusravia. Rikun selkä tuntui aina vaan hikisemmältä, mutta en välittänyt siitä. Päinvastoin, ristin jalustimet kaulalle ja jatkoin kuviota. Hetken päästä mahassani alkoi jumputtaa ilkeästi, joten päästin jalustimet takaisin ja käänsin Rikun uralle. Nousin jalustimille esteistuntaan, jotta mahaani ei särkisi enää. Ei sattunut enää mihinkään, joten rupesin harjoittelemaan siirtymisiä esteistunnassa. Siirsin Rikun melko helposti käyntiin. Kävelin muutaman askeleen, ja sitten pyysin taas ravia. Horjahdin, mutta en tippunut. Jatkoin kuviota ehkä kymmenen minuuttia, kunnes olin tyytyväinen itseeni. Riku oli jo yltä päältä hiessä, mutta silti se tuntui jaksavan vielä laukata... Mutta päätin tehdä sen vasta maastossa, aioin mennä uimaan. Niinpä siirsin käyntiin. Riku käveli pitkänä, varmaan ainakin yhtä ojennettuna kuin Roni koossa. Hymähdin ajatukselle. Kuitenkin käänsin Rikun kaartoon, hyppäsin selästä ja lähdin taluttamaan Rikua tallille.
Vein ruunan päätallin vapaaseen karsinaan, jotta sillä olisi viileämpi sillä aikaa, kun vaihtaisin shortsit. Kun olin valmis, siis myös hoitanut Rikun joka oli vielä hikinen, lähdin lammelle. Riku selvästi tiesi, minne oltiin menossa, joten annoin sen laukata koko matkan, aina veteen asti. Riku ui hitaasti ja vähän väliä se puhalteli vettä turvaltaan. Olin jo niin väsynyt, että en edes huomannut, että olin luiskahtanut selästä. Taapersin rannalle ja jäin siihen istumaan Rikun uidessa. Melkein nukahdin, sillä olin niin väsynyt ja ajatuksissani, että ajatukseni Rikusta olisi voinut olla unta. Kuitenkin, havahduin, kun Riku rymisteli rannalle. Loikkasin sen selkään jättiloikalla. Aika tuntui matelevan hitaasti, mutta Riku sitäkin hitaammin. Lopulta olin (tai huomasin olevani) tallilla. Vein Rikun suoraan laitumelle. Ruuna asteli tyynesti syömään. Minä taas astelin suoraan viileälle sohvalle, ja nukahdin heti. (Olin unohtanut viedä Rikun kamat satulahuoneeseen, mutta se ei olisi minun ongelmani enää.)
Sinten kommentti
Hikisen ratsastustreenin jälkeen uiminen virkistää koko ratsukkoa! Riku taisi olla tänään hieman väsynyt: välillä tulee vastaan niitä päiviä kun mennään etanavauhtia. Tavallisten kouluharjoitusten lisäksi voisit joskus kokeilla puomi- tai "tötsäharjoituksia" joissa tavallisiin kouluharjoituksiin lisätään esimerkiksi kierrettäviä tötsiä tai puomeista tehtyjä harjoituskuvioita. Voit kysyä minulta lisää neuvoja, jos olet kiinnostunut kokeilemaan. :)
Wautsi mikä edistysaskel kappalejaoissa! Tarinasta löytyi juuri ne kappalejaot, mitkä se tarvitsi ollakseen selkeä ja siisti. Löydät hyvin ne kohdat, joihin kappalejaot laitetaan. Kappaleet olivat osavan pituisia. Sulkuja kannattaa vähentää tarinan sisällä; ne voi korvata muilla merkeillä.
"Avasin tallin oven. Oli aamu, siksi ovi oli kiinni." -> Tämän kaiken voisi yhdistää samaan virkkeeseen: -> "Avasin tallin oven, joka oli kiinni, koska oli aamu."
"Tyypillistä Rikua, ruuna seisoi taas yltä päältä mudassa." -> Pilkun voisi korvata kaksoispisteellä. Sitä käytetään kun selvennetään edeltävää virkettä: -> "Tyypillistä Rikua: (mikä on tyypillistä Rikua?) ruuna seisoi taas yltä päältä mudassa."
"Kun olin valmis, siis myös hoitanut Rikun joka oli vielä hikinen, lähdin lammelle." -> Erillinen lisäys merkitään yleensä ajatusviivojen sisälle: -> "Kun olin valmis – siis myös hoitanut Rikun joka oli vielä hikinen – lähdin lammelle."
12,20v€
|
|
|
Post by Ansku. on Jul 31, 2013 11:20:16 GMT 2
Esteitä
Aamu oli viileä - juuri sopiva pienelle esteharjoitukselle. Ennen, kuin hain Rikun, kävin kasaamassa kentälle neljä ehkä 60 sentin estettä. Kentän reunoille, kulmiin, uralle ja esteiden väliin asettelin puomeja. Minua jännitti vähän, olihan tämä ensimmäinen hyppykerta Rikulla. Z Riku oli laitumella. Se repi heinäpaaleista aamupalaa. Otin sen silti kiinni, vaikka jouduinkin hetken juoksemaan. Rikun tuuria, että olin hyvällä tuulella. Suljin portin lähtiessäni. Kun olimme melkein tallilla, tunsin narun kiristyvän. Katsoin taakseni. Riku hanasi vastaan kaikin voimin. En löytänyt maasta mitään, joten läpsäytin ruunaa riimunnarulla. Loppumatka sujui hyvin. Laitoin Rikun päätallin käytävälle ristikiinnitykseen. Ruuna seisoi hiljaa ja rauhassa, mikä helpotti työtäni. Sen takia olin nopeasti valmis, koska Riku ei näköjään jaksanut näykkiä. Suu sillä oli auki jo melkein automaattisesti. Niinpä lähdin kentälle kaikessa rauhassa. Riku kääntyi helposti kaartoon (vaikka se ei ikinä ole ollutkaan vaikeaa) ja nousin satulaan. Jalustimet olivat eilisen jäljiltä minulle sopivat, mutta lyhensin niitä silti. Riku valpastui vähän nähdessään esteet. Z Alkuverryttely oli nopeasti hoidettu, joten pääsin aloittamaan hyppäämisen. Riku kävi ensimmäistä kertaa ihan kuumana, joten tein pari täyskaartoa ennen kuin ohjasin Rikun ravissa kohti ensimmäistä estettä. Ruuna höristi korviaan ja sovitti askeleensa täydellisesti. Esteen päälle jäi reilusti ilmaa, ja taputin Rikua innostuneena - mutta en yhtä innostuneena kuin Riku. Hyppäsin vielä muutaman kerran kaksi estettä putkeen, sen jälkeen nostin esteet 70 senttiin. Aloitin samalla pystyllä, jolla aloitin hyppäämisen. Ylin puomi putosi, vaikka Riku oli yrittänyt. En välittänyt, vaan jatkoin ristikolla, joka pysyi kannattimilla. Hyppäsin kaikki esteet ja puomit laukassa. Yksikään puomi ei pudonnut. Ja siitähän minä vasta innostuinkin! Niinpä nostin keskellä olevan trippelin ensin 75 senttiin, joka meni puhtaasti yli. Sitten 85 senttiin, jonka sain hypätä kolme kertaa, sitten vasta meni yli. Taputin Rikua hengästyneenä. Kävelin ainakin 20 minuuttia, jonka jälkeen hyppäsin selästä keskellä uraa, vauhdista vieläpä. Jatkoin ulos portista. Talutin Rikun viileään talliin. Tällä kertaa vapaaseen karsinaan, jossa harjasin, siistin, kiillotin ja puhdistin Rikun. Ilma oli viilennyt koleaksi, vaikka on vielä heinäkuu (tai sitten en ole katsonut kalenteria ainakaan vuoteen). Siksi loimitin Rikun kevyellä ulkoloimella, ja jätin sille pintelit jalkaan.
Sinten kommentti
Sinä se jaksat kokeilla Rikun kanssa uusia asioita ahkerasti! Minusta on hienoa, ettette jymähdä vain yhteen lajiin, vaan kokeilette muitakin. Joskus voitte harjoitella vaikkapa lännenratsastusta tai jotakin muuta erikoisempaa lajia! Lajeihin kannattaa tietysti tutustua etukäteen ennen kokeilemista, eikö! Lisäsin tarinaan kappalejaot.
10v€
|
|
|
Post by Destiny on Jul 31, 2013 22:57:16 GMT 2
31.07.2013 - Tutustumista - - Ronnie... Maistelin suussani uuden hoitsuni nimeä. Metsikseen vasta tullut vuonohevonen vei sydämeni. Ruuna oli kiltti ja reipas ratsastaa. Erilainen kuin vuonikset yleensä. Ronnie oli vasta 8-vuotias. Avasin päätallinoven ja astuin sisään. Ronnie oli sisällä valmiiksi. Raza harjasi ruunaa ja puheli sille ystävälliseen sävyyn. - Moi! Mä oon Destiny ja alotin hoitamaan Ronnieta. - Juu terve vaan! Mä tässä kylläkin jo ratsastin tän, mutta oisitko sä tahtonu ridaa? - Ei mun tarvii. - Noh, mut tuu edes harjaamaan? Nyökkäsin ja otin harjalaatikosta pehmeänharjan. Ronnie katsoi minua ihmeissään. Ojensin käteni ruunan turvan eteen. Vuonohevonen haisteli sitä hetken ja jatkoi sitten heinien syömistä. Harjas imme Razan kanssa Ronnieta hetken, kunnes lähdimme pois ja jätimme hallakon rauhaan. Menimme Sinten talolle ja astelimme kaapeille. Avasin kaappini ja ovessa komeili kuva Fridasta. Kyynel silmäkulmassa ajattelin repäistä kuvan pois ovesta, mutta annoin sen olla. Hätkähdin kun kaapeilla myös oleva Eve otti tukea kaapista. - Ooksä kunnossa? kysyin hämilläni. - Joo, oon mä. Heikottaa vaan, Eve vastasi. Samassa tyttö kaatui maahan. - Eve! Hei hyvä luoja, herää! Hälyttäkää Sinte! Huusin. Muutamat hoitajat lähtivät hakemaan Sinteä tallista. - Hei, mä haen vettä! sanoi Siega. Sinte rynnisti taloon hoitajat kannoillaan. Tällä aikaa Eve oli jo herännyt ja olimme Siegan, Razan ja Empun kanssa kantaneet Even sohvalle. Juteltuaan hetken Even kanssa Sinte tuli luoksemme. - Sitä se kuumuus teettää. Ei mitään ihmeellisempää onneksi. Hyvä että autoitte! Sinte sanoi. Kaikki huokasivat helpotuksesta. Pian kaikki erkanivat omiin tehtäviinsä. Menin tallissa vielä hetkeksi Ronnien luo. Tervehdin ruunaa ja rapsutin sekä silittelin sitä. Hetken kuluttua lähdin kotiin päin. Desi & Ronnie 1HMSinten kommentti
Hui, onneksi teitä ahkeria hoitajia pyörii tallilla niin paljon, ettei kukaan onnistu pyörtymään ollessaan yksin! Kuumilla helteillä vettä pitäisi litkiä hurjan paljon ettei näin kävisi. Ansaitset tästä ensiapumerkin. Mukavaa että sait Ronniesta hoitsun – vapaisiin hevosiin kannattaa iskeä kiinni heti kun mahdollista, muuten ne viedään käsistä. On todella harmi, että entinen hoitsusi jouduttiin myymään, mutta minä toivon että teille kehittyy Ronnien kanssa vähintään samanlainen ystävyys- ja luottamussuhde!
päätallinoven -> päätallin oven
pehmeänharjan ("pehmeäharja" ei ole vakiintunut käsite) -> pehmeän harjan
11,50v€
|
|
|
Post by Ansku. on Aug 1, 2013 10:55:39 GMT 2
Napsautin eväslaatikkoni kannen kiinni. Olin ajatellut lähteä pitkälle maastoretkelle ja yöpyä ladossa. Hyppäsin pyöräni selkään lähteäkseni tallille. Meiltä ei ole ollenkaan pitkä matka, joten olin tallilla hujauksessa. Siellähän se Riku minua odotteli. Kävin kuitenkin pakkaamassa satulalaukut ensin, mutta se oli pikku homma. Riku seisoi laitumella. Sillä oli riimu päässä, joten loksautin lukon kiinni. Ruuna seurasi minua mukavan reippaasti. Kiinnitin sen käytävälle ja rupesin harjaamaan sitä. Riksa oli jonkun verran pölyinen. Kun sain hevosen puhtaaksi, nostin satulan selkään. Ilman näykkimistä. Vielä suitset, ja olin valmis! Talutin Rikun ulos tallista ja tallipihalla nousin selkään. Lähdin kohti harjulenkkiä. Riku oli yhtä reipas kun eilenkin, joten saatoin ravatakin vähän. Pidin ohjastuntuman kevyenä ja ohjasin enimmäkseen jaloilla. Löysin kuin löysinkin laukkapätkän, jolla sitten laukkasimme ihan kunnolla. Oli pakko laukata hetki polullakin, muuten Riku olisi ryöstänyt. Kaikki sujui hyvin. Kävelin hetken ja sitten ravasin taas. Seuraavalla leveällä polulla oli risukasoja, heinäpaaleja ja tukkeja esteinä. Hyppäsin ne Rikun kanssa monta kertaa. Kun me molemmat hengästyimme, ratsastin käynnissä ladolle. Annoin Rikun syödä heinäpaaleja ja osan niistä vein ylös vintille, jossa itse nukkuisin. Minulla oli muutama kaura-annos muovipussissa, ja osan siitä annoin nyt. Katsoin kelloa. Vähän yli puoli viisi, reilusti aikaa siis. Niinpä luin hetken ja sitten nousin Rikun selkään ilman satulaa ja suitsia. Ruuna totteli kiltisti pohkeitani, joten pystyin jopa laukkaamaan hetken. Kun tulin takaisin, kello oli kuusi. Riku rouskutteli heiniään, ja minä luin. Napsin suklaapatukan, koska minullekin tuli jo nälkä. Yhtäkkiä kello olikin jo niin paljon, että annoin Rikulle iltakaurat. Harjasin sen samalla. Sitten suljin ladon oven ja käperryin makuupussiini. Heräsin. Riku kuopi maata aamuruuan toivossa, joten kaivoin kännykkäni esiin. Kello oli kymmenen, ja annoin Rikulle loput kauroista. Harjasin sen. Satulan kanssa oli vähän vaikeuksia, mutta niistä selvittiin. Suitset ovat aina helppo nakki. Keräsin kamppeeni ja suljin oven lähtiessäni. Lähdin samoja polkuja pitkin takaisin tallille. Riku oli vähän laiska, mutta suostui ravaamaan pyynnöstä. Hyppäsin samat maastoesteet. Risukasa hajosi, joten kokosin sen uudestaan. Olin unohtanut aamupalan, ja nyt se nälkä sitten iski. Nousin Rikun selkään ja ravasin, kunnes löysin pienen aukion. Istuin siihen syömään voileipäni. Riku hirnahti, kun olin syönyt. Ajattelin, että se haluaa mennä jo. Mennä se tosiaan saikin, sillä laukkapätkä oli vuorossa seuraavana. Tällä kertaa laukka oli jokseenkin hillittyä, ja sain Rikun hidastamaan ajoissa. Loppumatka taitettiin käynnissä ja ravissa. Tallipiha näkyi jo kaukaa, ja Riku näytti haluavan kotiin kavereidensa luokse. Pätkä toimi kuitenkin loppukäynteinä. Tallipihalla oli muutama hoitaja hoitsuineen. Vein Rikun pesupaikalle, riisuin siinä varusteet. Vein ne paikalleen, ja sen jälkeen pesin Rikun. Hieroin shampoota joka paikkaan. Kun Riku näytti pinkiltä yksisarviselta, jolla on siivet, huuhtelin sen. Kuivasin vielä hikiviilalla ja vein Riksan laitumelle. Ruuna lampsi perässäni väsyneen oloisena. Se ei varmaan nukkunut ladossa ollenkaan. Mutta heti, kun päästin sen laitumelle, se lähti täyttä laukkaa muiden perään. Se tuli heti likaiseksi, mutta mitäpä siitä. Eihän se edes huomannut, että pesin sen. Sitten tulin takaisin talliin tyhjentämään satulalaukut. Siirsin Rikun harjat takaisin harjaämpäriin, sitten otin pyöräni seinustalta ja lähdin kotiin.
Sinten kommentti
Olipa erilainen idea lähteä yksin koko yön kestävälle maastolenkille! Ladossa yöpyminen oli varmasti hauskaa, mutta muistathan oman ja hevosen turvallisuuden vuoksi huolehtia, ettei mitään kamalaa tapahdu yön aikana! Taisitte yöpyä Metsälammen tallin laidalla olevassa ladossa? Ette tainneet herätä yöllä askeliin tai koputuksiin? Niitä nimittäin kuuluu aina aika-ajoin, sillä Metsälammella on kerrottu legendaa ladossa kummittelevasta tallirengistä, jonka haudan päälle lato aikoinaan – kenenkään tietämättä – rakennettiin. Lisää ladon tarinasta voit kysellä vaikka minulta, tallin omistajana osaan kertoa kaikki mahdolliset legendat ja tarinat mitä tallilla on aina setvitty. (: Hah, mahtoiko pinkin yksisarvisen kuosi sopia miehekkäälle ruunalle ollenkaan? (;
"Kävin kuitenkin pakkaamassa satulalaukut ensin, mutta se oli pikku homma." -> Tämä virke ei kerro, mihin "kuitenkin" viittaa. Virkettä pitäisi selventää: -> "Kävin pakkaamassa satulalaukut ennen kuin (esim.) hoidin Rikun, mutta se oli pikku homma."
"...ja rupesin harjaamaan sitä." -> mieluummin "aloin".
9v€
|
|
|
Post by Loci on Aug 3, 2013 16:56:34 GMT 2
Istuin äitini kyydissä automme takapenkillä. Tätini istui pelkääjän paikalla. He olivat luvanneet antaa minulle kyydin tallille ja takaisin, koska tiesivät, että Mansikkametsässä olisi hyvät mustikka-apajat. Äitini takana jalkatilassa oli pari ämpäriä sisäkkäin ja niiden sisällä marjanpoimuri. Takakontissa koiramme, Siru, läähätti. Äiti pysäytti auton tien risteykseen ja hyppäsin ulos reppuni kanssa. Ratsastushousuni tuntuivat tukahduttavan kuumilta, mutta en voinut kauheasti hukata aikaa vaatteiden vaihtamiseen. Kävelin talolle ja otin kaapistani kypärän, ratsastushanskat ja pari porkkanaa. Jätin repun kaappiini ja suuntasin oritallille. Jätettyäni tavarani Esan karsinan eteen kävin vielä hakemassa ruunan harjat, satulan, suitset ja raipan itselleni. Otin riimunnarun ja lähdin tarhalle etsimään hoidokkiani. Esa tuli portille minua vastaan ja saatuani sille riimunnarun kiinni annoin porkkanan. Ruuna seurasi minua kiltisti karsinaan, missä sidoin sen kiinni. Suoritin pikaisen, mutta tehokkaan harjauksen ja puhdistin kaviot. Esa ei paljoa korvaansa lotkauttanut satuloinnista tai suitsimisesta. Olin ottamassa kypärääni kun tajusin Esan karsinan ovessa olevan lapun ”Kentällä/maneesissa Esalle jännesuojat eteen ja taakse”. Kirosin mielessäni ja suljin karsinan oven. Päästyäni satulahuoneeseen oli minun helppo löytää Esalle sopivat etujalan jännesuojat, mutten löytänyt takajalkojen paria mistään. Tongin koria, jossa oli suojia, putseja ja pinteleitä, sieltä löytyi jopa hevosen tonttulakki. Viimeisenä kurkkasin yhteen laatikkoon, mistä vihdoin ja viimein löysin tuon pirullisen suojaparin. Kävelin takaisin karsinalle ja laitoin suojat Esan jalkoihin. Annoin herralle vielä pari rapsutusta ja otin vihdoin kypäräni, hanskani ja raipan. Talutin Esan kentälle ja nousin selkään. Alkukäyntien aikana minua, ja varmasti myös Esaa, kiusasivat paarmat. Alkuun verryttelin Esaa ympyrätehtävillä molempiin suuntiin ravissa. Seuraavaksi tein siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin raviin. Pidin pienen hengähdystauon itselleni ja Esalle. Esa potki takajaloillaan alleen ja yritin komentaa sitä kävelemään eteenpäin, mutta se ei tehnyt niin kuin toivoin: Esa lähti laukkaamaan ympäri kenttää ja juuri ennen lyhyttä sivua teki äkkipysähdyksen. En ollut kerinnyt ottaa ohjia kunnolla käteen. Ruunan yllättävät liikkeet horjuttivat tasapainoani ja pysähdyksen hetkellä lensin Esan pään ylitse, voltilla suoraan päin aitaa. Jatkuu Sinten kommentti
Metsälammen laatikoista tosiaan löytyy mitä ihmeellisempiä asioita, joista suurin osa on varmasti jo unohtunut romun sekaan. Tonttulakki taisi jäädä laatikkoon muutama vuosi sitten, kun järjestimme hevosten naamiaiset joulun alla. Voi ei, kuulostaapa kamalalta! Toivottavasti sinuun ei sattunut kovin. Jatkoa kauhulla odotellen...
Olit onnistunut liittämään tarinaan hyvin kaikki ekstratehtävässä antamani sanat. Ne sulautuivat tarinaan täydellisesti, eivätkä tökkineet juonessa. Hyvää työtä!
|
|
|
Post by Ansku. on Aug 4, 2013 10:12:26 GMT 2
- No moi Riku! sanoin. Loksautin riimun lukon kiinni. Riku lampsi perässäni epäilyttävän hitaasti... Äh, minulla on vilkas mielikuvitus. Sidoin Rikun puomiin, koska oli lämmin ilma. Harjasin sen ja nostin satulan selkään. Ja suitset päähän. Otin kouluraippani ja lähdin kentälle. Tarkoitus oli ehkä pyörähdellä pari etuosakäännöstä ja kokeilla pohkeenväistöä. Nousin selkään ja säädin jalustimet. Maiskautin ja Riku lähti uralle. Kävelin alkukäynnit ja vaihdoin suuntaa. Käännyin isolle ympyrälle ja yritin koota Rikua vähän. Tänään Riku oli yhteistyöhaluisella päällä, joten kokoaminen onnistui. Kävelin ympyrää vielä jonkun aikaa koottuna, sitten vaihdoin suunnan. Pitkällä sivulla kokeilin pohkeenväistöä, joka sitten onnistui raipan avulla. Toisella pitkällä sivulla pohkeenväistö onnistui ilman raippaa. Etuosakäännös... Mikäs se on? Riku voisi kysyä. Kaipa niitä on sillä joskus pyörähdelty. Onnistuin ihan kohtalaisen hyvin. Pitää siis harjoitella etuosakäännöksiä. Vasta nyt aloin ravata. Kokosin Rikun ympyrällä. Vaihdoin suunnan. Kokeilin pohkeenväistöä ravissa. Se onnistui ehkä neljä, viisi askelta. Lopulta kokonainen lyhyt sivu onnistui! Taas suunnanvaihto. Sitten siirtymisiä. Ravista pysähdys onnistui oikein hyvin. Laukannosto käynnistä oli vähän niin ja näin, mutta Riku on sellainen laukannostaja kuin on. Joten tyydyin siihen ja laukkasin pari kierrosta. Sitten kokoamista laukassa uralla. - Jestas Riku että sä oot taitava! Kehuin. Siirryin käyntiin suoraan laukasta. Omasta mielestäni onnistuin hyvin kaikissa tempuissa. Nyt vielä uimaan ja päivä on pulkassa! Niinpä kävelin loppukäynnit. Sitten laskeuduin satulasta ja nostin jalustimet. Talli oli tyhjä, kun tulin. Otin Rikulta varusteet pois. Sitten olin valmis uimaan! Lähdin maastoon. Riku käveli omaa matelevaa tahtiaan. Mutta mitä väliä, kun en edes ehtinyt lammelle, ennen kuin alkoi sataa... Päätin silti mennä uimaan. Vesi olisi kuitenkin lämmintä. Riku reipastui viilentävästä sateesta, joten olimme pikaisesti perillä. Riku juoksi innoissaan veteen, se roiskutteli minkä ehti. Välillä se sukelsi. Minä en viitsinyt, tallilla olisi kuitenkin vielä tekemistä. Niin me sitten uimme sateessa molemmat läpimärkinä. Riku onnistui kuitenkin uimaan vielä keskelle lampea minun hytistessä rannalla. Sade oli jo rankkaa, ja ilma oli muuttunut aamun lämmöstä koleaksi. Vihdoin Riku tuli pois lammesta. Kiipesin sen selkään ja istuin jäykkänä koko matkan. Riku paloi halusta päästä kotiin, ja minä kuuman kaakaomukin ääreen. Onneksi pääsimme tallille. Vein Rikun ulkokarsinaansa ja annoin sille heinät. Itse menin talliin lämmittelemään.
Sinten kommentti
Joskus on hyvä idea käydä läpi asioita joissa voisi olla vielä harjoituksen varaa: sillä tavalla kehittyy hurjaa vauhtia. Koulutreenin jälkeen oli varmasti virkistämää käydä uimassa, vaikka alkoikin sataa vettä. :) Kylmällä ilmalla vesi tuntuu usein lämpimältä, vaikka se hassulta kuulostaakin.
"...nostin satulan selkään. Ja suitset päähän." -> Ja-konjunktio ei voi aloittaa uutta virkettä: -> "...nostin satulan selkään ja suitset päähän."
- Jestas Riku että sä oot taitava! Kehuin. -> – Jestas Riku että sä oot taitava, kehuin.
9v€
|
|
|
Post by Iida on Aug 4, 2013 19:22:56 GMT 2
Tein nyt taas tuollaisen kyltin : DD Sinten kommentti
Oikein nätti ja siisti kyltti! Teksti ja kuvan rajaus yhdistyvät mukavasti ja tuovat kuvaan eloa. Haluatko, että vaihdan tämän hoitopäiväkirjan kanneksi edellisen kuvan tilalle?
6v€
|
|
|
Post by Ansku. on Aug 5, 2013 8:56:17 GMT 2
Nappasin talikon käteeni ja viskasin lantakasat lantalaan. Rikun ulkokarsina oli siivottu - mitä muuta? Varusteiden hinkkaamista! Menin satulahuoneeseen ja otin Rikun kamat. Ensin hinkkasin satulan puhtaaksi. Sitten hajotin suitset ja puhdistin kaiken huolellisesti. Kokoamisesta en ole ikinä selvinnyt täydellisesti, paitsi nyt. Vihdoinkin ratsastusta! Otin Rikun riimun karsinan koukusta. Ruuna oli laitumella ahmimassa. - Hei, hevonen! Sanoin sille. Riku nosti päätään. Avasin portin ja otin hevosen kiinni. Nyt Riku käveli reippaasti ja iloisesti. Pikku kärrylenkki voisi olla sopiva tälle päivälle, joten sidoin Rikun puomiin ja otin kärryt. Harjasin Rikun. Se oli pölystä melkein harmaa, joten aivastelin koko ajan. Sain kuin sainkin ruunan puhtaaksi. Suitsin sen ja vaihdoin pitkät ohjat. Kiinnitin kärryt. Otin piiskan ja nousin kärryille. Riku tuntui tietävän rutiinit ja otti kaiken tyynesti ja rauhallisesti. Lähdimme liikkeelle käynnissä. Käännyin hiekkatielle. Riku lopetti kaulansa venyttelyn ja nosti päätään. Ohjat roikkuivat melkein maassa, joten keräsin ne ja lähdin ravaamaan. Riku ravasi reippaasti. Se varmaan haluaisi spurtata kunnolla, mutta ehkä ei kärryt perässä... Ruunan ravi kiihtyi melkein laukaksi. Yritin hillitä Rikua - mutta turhaan. Laukka kiihtyi ja kiihtyi, ja potkuremmitkin löystyivät. Olin ihan paniikissa, koska tiesin ison tien olevan hiekkatien päässä. Rikun laukka oli ihan kiitoa. Yhtäkkiä kärryt tömähtivät kuoppaan. Putosin kyydistä, mutta Riku jatkoi matkaansa. Enempää en muista, koska heräsin tallituvan sohvalta. - Mitä tapahtui? Kysyin. Tuvassa ei ollut ketään. Nousin ja kävin katsomassa Rikun karsinan ja tarhan. Ruuna ei siis ollut tallilla. Lähdin hiekkatietä pitkin kävelemään. Löysin kärryt ja katkenneita remmejä. Mutta en Rikua. Ajattelin, että fiksuna se odotti, että autot menivät ohi, ja juoksi sitten metsään. Kävelin tien yli metsään. Kavionjälkiä. Seurasin niitä, mutta löysin vain lammelle, jossa Emilie uitti Ronia. Hänkään ei tiennyt Rikusta. Jatkoin siis eteenpäin. Kävelin ja kävelin, kunnes löysin uusia jälkiä. Ne johtivat lammen toiselle puolelle. Ja kuinka ollakaan, Rikuhan se siellä seisoi. Ruuna oli läpimärkä. Otin ohjista kiinni ja jatkoin tallille. Vinkkasin vielä Emilielle, että Riku löytyi. Tallitupa kuhisi ihmisiä, kun tulin sinne. - Herranjestas, siinähän sinä olet! Rikun omistaja Ida kauhisteli. - Enhän minä minnekään ole lähtenyt, vastasin. Sitten tajusin. Joku oli tietysti löytänyt minut, ja sitten kaikki luulivat, että katosin, kun lähdin etsimään Rikua. - No, löysitkö sen? Ida kysyi. Nyökkäsin ja lähdin hoitamaan ruunan, joka seisoi kiinnitettynä puomiin. Hinkkasin Rikun varmasti lämpimäksi, siltä varalta että se oli laukannut koko matkan. Suihkutin sen vielä viileäksi, sitten vein sen omaan puhtaaseen ulkokarsinaansa. Kävin kertomassa koko tarinan koko porukalle, sitten tarkistin vielä Rikun ja annoin sille heinät. Lenkkimme kesti ehkä kymmenen minuuttia, joten otin Rikun sen syötyä, ja lähdin taluttamaan sitä metsään. Kävelimme puolisen tuntia polkuja ristiin rastiin. Riku oli rauhallinen, onneksi. Tosiaan, hevoset ovat ennalta arvaamattomia, kuten Riku. Joskus kiltti ja nöyrä, joskus idioottimaisen reipas. Mutta se on hyvä asia, mietin ja taputin Rikua. - Sitten sinä kestät minua ja minun tempauksiani! Eikö niin? Kysyin nauraen. Talutin Rikua vielä, mutta en noussut selkään. Palasimme tallille. Kaikki oli taas normaalisti, joten hoidin Rikun ilman sen suurempaa haloota.
Sinten kommentti
Kuulostipa kamalalta päivältä, uskomatonta että voit lähteä tallilta niin tyynenä tällaisten tapahtumien jälkeen! Onneksi ei kuitenkaan sattunut pahemmin, etkä ollut tajuttomana pitkään. Onneksi tallilaiset olivat maastoillessaan sattuneet törmäämään sinuun ja pääsit turvallisesti takaisin tallille. Oli melkoista uhkapeliä lähteä etsimään Rikua tuossa kunnossa. Rikukin oli kunnossa tapahtumista huolimatta – onneksi!
Seuraavalla kerralla suosittelen kiinnittämään huomiota tarinan kappalejakoihin. Ajatusviivalla aloitetut repliikit tulevat aina omille riveilleen, eli aloittavat tarinassa uudelta riviltä!
10v€
|
|
|
Post by Ansku. on Aug 12, 2013 13:01:29 GMT 2
Jännitystä - Iltaa, pollet! huudahdin astuessani talliin. Joku hörähti, toinen työnsi päänsä kaltereiden välistä. Astuin suoraan Rikun ulkoboksiin. - IIK! kiljaisin. Rikun oveen oli kiinnitetty limainen, iso tekohämähäkki. Toettuani riuhtaisin sen irti ja pudistin päätäni. Riku katsoi minua tyynesti. Aloitin sen harjauksen. Riku seisoi paikallaan, mutta ei nauttinut. Huokaisin. Tartuin satulaan ja nostin sen ruunikon selkään. Riku näytti minulle hampaitaan... - Uhh... voihkaisin, meinaan Rikun hampaisiin oli ilmeisesti ruiskutettu jotain (ei voinut olla maalia) ketsuppia. Hain sienen ja pyyhin mössön pois. Nuuhkaisin sitä. Huokaisin taas, kun puin suitsia. Talutin Rikun maastopolulle. Ruuna katsahti ympärilleen, sillä oli jo hämärä. - Kuules, pakko sinut on ratsastaa, ja sitä paitsi omistan otsalampun, kivahdin. Napsautin valon päälle ja kiipesin selkään. Pamautin pohkeeni ruunan kylkiin, ja se lähti liikkeelle. Polku, jota olin mennyt tuhat kertaa, näytti nyt pelottavalta. Tuuli humisi ja kahisi, ja puut näyttivät hirviöiltä. Riksa loikkasi ojaan säikähdettyään pöllöä. - Okei, se oli melkein pelottavaa. Nouse nyt sieltä ojasta, tuhahdin. Kumma kyllä, sillä säikähdin pöllöä itsekin. Ajattelin, että Riku on jo lämmennyt, joten aloitin reippaan ravin. Riku syöksähteli ympäriinsä, mutta en jaksanut keskittyä siihen. Pimeä tuli kuin... salama kirkkaalta taivaalta. En nähnyt eteeni, ja olin jo paniikissa, kun erotin lähestyvät siiveniskut. Riku peruutti vaistomaisesti. - Aapuaaaa.... Ehdin kiljaista, ennen kuin Riku kiidätti minua ympäri pimeää metsää. En tiennyt mistään mitään, pidin kiinni henkihieverissä. Yhtäkkiä sain jostain voimapaukun, ja repäisin ohjista niin kovaa, että Riku pysähtyi. Tarkastelin pelottavaa metsää. Pöllö huhuili, lepakot lentelivät ja sitten näin kiiluvat silmät. Kiljaisin, ja Riku säikähti. Ilmeisesti se kiidätti minut tallille asti, sillä heräsin jo toisen kerran tallituvan sohvalta. Tällä kertaa Sinte istui pöydän ääressä. - Onko Riku... turvassa? kysyin. - Jos ei lasketa sitä, että sillä on taas se sama haava, ja että sen toinen jalka on turvonnut, ja että ohjat ovat poikki. Lisäksi jalustimet ovat ties missä, Sinte vastasi. - Aai... mumisin. - Sattuuko johonkin? Sinte kysyi. Pudistin päätäni. - Ostan sitten uudet... En jaksa... Aapuaaaa... Hätäännyin. - Muistan vain lepakot, hirviöt, pimeän ja pöllöt. Ja tekohämäkäkin. Heittäydyin taas pitkäkseni. - Jää vain siihen, jos siltä tuntuu. Putosit aika rajusti, Sinte sanoi. Nyökkäsin. - Olen ihan ok. Lähden kotiin, sanoin. - Ei tarvitse, voit yöpyä siinä. Kello on jo aika paljon, Sinte sanoi. Silloin olin jo nukahtanut. Sinten kommentti
Voi ei, olipa kerrassaan kammottavan hirveä ilta! Metsässä maastoilu ei tällä kertaa tainnut olla mukavimmasta päästä, ja sinä oletkin tainnut jo tottua tallituvan sohvalta heräämiseen. Onneksi teille ei ole sattunut mitään, ja koputetaan nyt puuta ja toivotaan, että tilanne pysyy samanlaisena! Mikäköhän se isosiipinen mahtoi olla, joka säikähdytti Rikun laukkaamaan ympäri maita ja mantuja?
Ihanaa – minä ainakin huomaan hurjaa edistystä! Olet edistynyt hurjan paljon tarinan kappalejakojen suhteen: nyt ne olivat juuri sellaiset kuin niiden pitääkin olla. Mahtavaa! Tarinasi saavat heti aivan uuden ulkonäön, siistimmän ja selkeämmän. Taputa itseäsi saavutuksesta!
"- Ostan sitten uudet... En jaksa... Aapuaaaa... Hätäännyin." -> kolmen pisteen jälkeen aloitetaan pienellä alkukirjaimella: -> "- Ostan sitten uudet... en jaksa... aapuaaaa... hätäännyin."
15v€
|
|
|
Post by (: on Aug 13, 2013 17:59:47 GMT 2
Käytii Silakan kans maastoilee oi40.tinypic.com/295pdfm.jpgSinten kommentti
Kappas ja joo-o, nyt on kyllä omaperäisin toteutus koko Metsälammen historiassa! Kuvan eteen ei kuitenkaan ole kovin paljoa mielestäni nähty vaivaa, joten ansaitset tästä ainoastaan papukaijamerkin ja 5v€. Toivottavasti teillä oli kokemisen arvoinen maasto ja tulet käymään uudelleenkin!
|
|