|
Post by Destiny on Jun 28, 2013 10:51:56 GMT 2
Torstai 27.06.2013 ~ 4. HoitotarinaHerätessäni aamulla oli kello vasta seitsemän. Nousin kuitenkin ylös ja kipitin rappusia pitkin alakertaan. Vanhempieni makuuhuoneesta laahusti väsynyt kultainennoutajamme minua vastaan. Silitin kermanvaaleaa turkkia ja ajattelin samalla koiramme, Rikin, kasvattajan sanoja: "Tästä pennusta tulee varmasti kultaisen sormuksen värinen", naurahdin sanoille, samalla kun jo kahdeksan vuoden ikään ehtinyt Riki päätti torkahtaa eteisaulan viileälle lattialle. Kävelin suoraan kylpyhuoneeseen ja käväisin suihkussa. Kuivasin hiukseni ja laitoin ne korkealle poninhännälle kiinni. Nousin rappuset ylös ja käännyin vasemmalle mennäkseni keittöön. Kaivoin aamupalatarvikkeet esille ja otin kaapista murokulhon sekä lasin, lusikkaa unohtamatta. Kaadoin lasiini appelsiinituoremehua ja täytin murokulhon milläpä muullakaan kuin muroilla. Murojen sekaan laitoin vielä maitoa ja sokeria. Syötyäni aamupalan, menin valitsemaan vaatteet. Kello oli kymmenen. Kiireesti vetäisin ridahousut jalkaani ja kiskaisin turkoosin t-paidan päälleni. Juoksin alas ja laitoin kengät jalkaani. Huikkasin heipat perheelleni ja lähdin ovesta. Saavuin skootterillani tallin pihaan ja moikkasin muutamaa tallityttöä. Avasin tallin ovenkahvan ja astuin sisälle. Hain Fridan harjat ja vein ne ulos hoitopuomin luo. Lähdin laitumille päin tamman riimun kanssa. Minulta kesti hetki saada Frida kiinni. Lopulta kuitenkin olin taluttamassa ponia hoitopuomille. Sidoin tamman riimunnarusta kiinni puomiin ja otin käteeni ensiksi kumisuan, millä aloin harjata Fridan karvaa pyörivin liikkein. Kävin kumisualla koko ponin läpi. Sen jälkeen otin kovan harjan ja harjasin taas tamman läpi. Viimeistelin työni pehmeällä harjalla. Putsasin Fridan kaviot ja harjasin harjakammalla tamman harjan ja hännän. Hain satulahuoneesta satulan ja suitset. Satuloin Fridan ja annoin sille muutaman porkkanasiivun. Syötyään porkkanat laitoin tammalle suitset päähän. Jätin riimun ruunivoikon kaulalle ja laitoin päähäni kypärän. Otin riimun pois ja talutin ponin keskelle pihaa. Nousin selkään ja päätin mennä maastoon. Kiersin Ravenin takana olevan pellon kautta, kohti harjun reittiä. Oli outoa astella typötyhjän tallin ohi. Kaikki hevoset oli viety laitumille Yllätyksen läheisyyteen ainakin elokuuhun saakka. Maasto meni mukavasti ja oli aika kevyt, olin suurimmaksi osaksi kävellyt ja ravaillut. Siispä talutin Fridan puomille, otin satulan pois ja irroitin ohjat kuolaimista. Talutin tamman tyhjälle kentälle ja laitoin portin kiinni. Päästin ponin vapaaksi ja aloin rakentamaan estekujaa. Esteet olivat 90cm pystyjä. Frida alkoi syömään ruohoa kentän reunoilta. Maiskutin ja huidoin käsillä saadakseni hevosen liikkeelle. Frida lähtikin pukkilaukalla kohti kujaa. Tamma hyppäsi esteet muutaman kerran. Otin väsyneen ruunivoikon kiinni ja olin alkamassa purkaa esteitä, kun Sinte käski minua jättämään ne. Talutin Fridan puomille ja aloin pestä sitä. Pestyäni tamman kuivasin sitä hikiviilalla ja pyyhkeillä. Talutin tamman sisälle viileään, sillä ulkona oli lähemmäs + 30 astetta. Heitin ponille hieman heiniä. Otin Fridan karsinanovesta riimun ja menin satulahuoneeseen putsaamaan ruunivoikon kamoja. Harjasin kovalla harjalla lian peittämää riimua. Olin harjannut riimua vartin ja nyt se näytti hyvältä. Palautin riimun karsinanoveen ja kurkkasin oven yli. Frida makasi karsinan pohjalla ja ikäänkuin nauroi. Menin takaisin satulahuoneeseen. Otin satulan ja rupesin putsaamaan sitä. Irroitin huovan ja satulavyön. Kävin kaapillani ja toin mukanani satulahuoneeseen muovipussin. Muovipussista löytyi uusi huopa. Otin vanhan huovan kotiini ja pesisin sen siellä. Kun olin putsannut satulan, niin harjasin kovalla harjalla kaikki liat ja karvat pois vyöstä. Aloin putsaamaan suitsia, joissa ei kauan kestänyt sillä joku oli puhdistanut ne äskettäin. Laitoin kamat paikoilleen ja lähdin tallilta. Sinten kommentti
Ihanan rento maastoilu- ja irtohypytyspäivä! Välillä hevosten kanssa saa ottaa ihan rennosti. Tarina oli siisti ja melko virheetön, teksti oli sujuvaa ja hyvin kertovaa. Teit tallilla paljon hommia, hevoset ja muut tallilaiset (minä mukaanlukien) kiittävät ahkeruudesta.
90cm -> 90 cm
+ 30 astetta -> +30 astetta
16,70v€ + irtojuoksutusmerkki
|
|
|
Post by maisa on Jun 28, 2013 11:45:13 GMT 2
Tulin tallille 10.30. Menin hakemaan uuden hoitoponini Lontin riimuja. Kun kävelin Lontin tarhalle,Kuulin jo kaukaa kun Lontti hirnahti. Kun menin hakemaan Lonttia tarhasta se lähti karkuun,joten jouduin kävelemään mutapohjaisen tarhan läpi hakemaan Lonttia . Kun oripoika oli kiinni, talutin sen talliin ja sidoin kiinni käytävälle. Sitten hain harjat. Harjailin Lonttia vahvoin pitkin vedoin ja juttelin sille. Sitten otin kumisuan ja pyörittelin sillä hetken Lonttia. Yritti pari kertaa puraista minua. Sukimisen jälkeen otin kaviokoukun ja aloitin putsaamaan Lontin kavioita. Ei meinannu millään jalka nousta. Vielä ajattelin tehdä Lontille letit harjaan,otsatukkaan ja häntään. Otsatukkaan tein sellaisen pystyletin,harjaan sivuletin ja häntään kalanruotoletti.
jatkuu
Sinten kommentti
Hei maisa! Valitettavasti et ole hoitanut määräaikaan mennessä ennen kuin se ehti umpeutua, joten jouduin poistamaan sinut hoitajan pestistä. Metsälammella on käytössä kuukauden hoitoaika, minkä sisällä pitää hoitaa vähintään kerran: näin uudet hoitajat pääsevät aloittamaan, eikä epäaktiivinen hoitaja vain varaa hevosta. Voit pyytää uudelleen jonkin vapaan hevosen hoitajaksi, jos haluat jatkaa hoitajana.
|
|
|
Post by Hoitohevonen on Jul 7, 2013 20:33:14 GMT 2
''-Tilulilulei, tittanttaa....'' puhelimen herätyskello piipittää korvan vieressä. En tietenkään jaksaisi nousta, vaikka kello näyttää jo yhtätoista. Olen tänään menossa hoitamaan uutta hoitsuani, Silavaa. Nousen vaivalloisesti mutta innokkaasti, sillä odotan tallille pääsyä. Puen päälleni ruskeat kokopaikkaiset ratsastushousut, sinisen raitapaidan, sekä turkoosit ratsastussukat. Laitoin ratsastuskamppeet päälle, vaikka en tällä kertaa ratsastakkaan, tutustun vain Silavaan harjailemalla. ''-Äiti! Voidaanko jo lähteä? Ootko jo valmis?'' huikkasin. ''-Mutta ethän sinä syönyt vielä! Pitää syödä reilu aamupala, että jaksaa.'' vastasi äitini. ''-Voinko ottaa eväät? Ei ole nälkä... Jaksan kyllä!'' väitin vastaan. ''-Aamupala on päivän tärkein ateria, joten alappas haukkaamaan jotain! Tee vaikka leipä ja juo lasi maitoa, sekin riittää, kunhan syöt. Ja eväät olen jo tehnyt valmiiksi.'' sanoi äiti. ''- Joo, tiedetään... Ja selvä on, teen leivän. Ja mitä on evääksi?'' kysyin. ''-Laitoin pari kauraleipää, omenan ja pillimehun siihen vihreään eväsrasiaan, ota se jääkaapista kun olet syönyt'' sanoi äiti. Otin jääkaapista voin, juuston ja kinkun, maidon, ja pöydällä oli ruisleipäpussi, joten otin sieltä yhden leivänpuolikkaan. Tein leivän valmiiksi, ja kaadoin lasiin maitoa. Siirryin pöydän ääreen, ja otin pinosta yhden Aku Ankan. ''-Äh, tämähän on eilinen.'' valitin. Hotkaisin leivän, join maidon, ja huusin: ''-Äiti, voidaanko nyt mennä?? Söin jo!''. ''-Mennään mennään, mutta muista ottaa eväsrasia!'' huikkasi äiti takaisin. Hyvä että äiti muistutti, olisin muuten unohtanut. Sujautin eväsrasian, avaimet ja puhelimen reppuun, sujautin risaiset tennarit, mitä käytin tallilla jalkaan. Pam! Auton ovi pamahti kiinni. ''-Minnes päin sitä ajetaan?'' kysyi äiti. ''Neuvon kyllä.'' vastasin. Samalla kun ajoimme hiljakseen, mietin, että kuinkahan minut otettaisiin kyseisellä tallilla, Metsälammella, vastaan. Toivottavasti hyvin. ''-Oikealle!!'' melkein jopa huusin äidille, koska olimme melkein, ei ihan, mutta melkein menty ohi. ''-Ja sitten jatka niin kauan suoraan, kunnes alkaa hiekkatie, ja siinä melkein heti tallipiha.'' kerroin. ''-Selvä on.'' sanoi äiti. Ja ajoimme niin kauan hiljaisuudessa, kunnes huomasin kyltin: ''Metsälammen ratsastuskoulu, 100m'' Kyltin näkemisen jälkeen olin jo valmiina hyppäämään autosta, ei siis vauhdista, vaan kun auto oli pysähtynyt... Vihdoin näin tallin pihan, ja käskin äidin pysähtyä. ''-Soitan kun voit tulla hakemaan. Moikka!'' huudahdin. ''-Joo, moikka! Pidä hauskaa!'' Pam. Auton ovi pamahti kiinni, ja niin aloin jännittyneesti etsiä sisäänkäyntiä talliin. Kun astuin talliin sisään, näin siistin tallin, ja kuulin hevosten tyytyväistä hörähtelyä. Luokseni tuli ehkä suunnilleen parikymppinen, hoikka nainen. ''-Moi! Sinä olet varmaankin Lotta? Minä olen Sinte, tallin omistaja. Mukavaa saada tallille uusia hoitajia. Tule, niin näytän missä Silava on. Voitkin aloittaa harjailun, tai mitä ikinä aijotkaan tehdä, vaikka heti.'' Kävelimme tallikäytävää pitkin, kunnes pysähdyimme karsinan eteen, jossa luki ''Mr. Goodliving HRW 'Silava' '' Karsinassa seisoskeli komea, uljaan näköinen heppa. Moni varmaan tietää sanonnan ''Rakkautta ensisilmäyksellä''. Sitä minä tunsin sillä hetkellä. ''Jätänkin teidät nyt kahdestaan, harjat ovat tuossa kopassa, kaivele vapaasti. Minä lähden tästä nyt tallitöihin. Pidä hauskaa!'' Mukavanoloinen nainen lähti, ja jäin Silavan kanssa kahden. Avasin karsinan oven, ja aloin silittelemään Silavaa. Se käänsi aluksi kiinnostuneena päätään, mutta kiinnostus lopahti, sillä näin sen alkavan roikottaa päätään, ja huuliaan. Silittelystä se näköjään kyllä piti. Nappasin harjapakista muoviharjaksisen pölyharjan, ja aloin harjata. Silava oli kuin ei huomaisi. Harjasin toisen puolen, ja sitten hain harjapakista kaviokoukun. Nostin hepan oikean etujalan, ja aloin puhdistaa likoja pois. Siirryin kaviosta toiseen, ja vasemman etujalan kohdalla huomasin, että Silava oli puoliunessa, vähintään. Jouduin vähän herättelemään heposta, että sain jalan nostettua. Silava vähän hätkähti, mutta kun olin kavion puhdistanut, näytti se taas vaipuvan puoliuneen. ''Voi ihana heppa... Väsyttääkö? Taisin unohtaa porkkanat kotiin, mutta tarkistan onko minulla repussa mitään sinulle.'' Kaivoin repunpohjaa, ja sieltä löytyi, ihmeenkaupalla kylläkin, kuiva leivänpala. Ojensin sitä Silavan eteen, kunnes se alkoi hamuilemaan leipää. Silava otti sen suuhunsa, pureskeli äänekkäästi, ja nielaisi. ''Ensi kerralla tuon kyllä porkkanaa, sen vannon kautta kiven ja kannon!'' vannoin Silavalle. Rapsuttelin vielä uutta hoitsuani jonkun aikaa, kunnes annoin sen turvalle lähtöpusun. ''Nähdään taas lähipäivinä, söpöliini!'' Silava hörähti, en tiedä hörähtikö se minulle, vai vieruskarsinan kaverille. Lähdin kuitenkin tyytyväisenä kävelemään parkkipaikalle, ensi kerralla tutustuisin talliin paremmin ja ehkäpä ratsastaisin Silavalla. Mietin, söisinkö eväät täällä, mutta tulin lopputulokseen että kotona olisi varmaan ruoka valmiina, ja ei muutenkaan ole niin kova nälkä. Kaivoin puhelimen repusta, pirautin äitille että tulee hakemaan. Seisoskelin tallipihalla n. 10min. kunnes äiti kaarsi pihaan. Olin onnellinen ja tyytyväinen, että olin saanut hoitohevosen -Lotta ja Silava Sinten kommentti
Ihanaa että saimme sut Silavan hoitajaksi, osaksi talliporukkaa! Minusta oli järkevää, että aloitit Silavan hoitajana ensin harjaillen ja hoitaen. Seuraavilla kerroilla voit esimerkiksi talutella Silavaa, tai vaikkapa mennä ratsastamaan kentälle jonkun toisen tallilaisen kanssa! Jos koskaan ilmenee mitään ongelmia tai kysymyksiä, niin tule ihmeessä kysymään. Jos et löydä minua tallista, niin meidän tallilaiset osaavat myös auttaa!
Hyvä aloitustarina! Meillä vioi toki hoitaa myös piirroksilla, valokuvilla tai runoilla, jos tarinointi ei jollakin kerralla innosta. Arvostelen hoitokerrat melko tiukasti niiden oikeakielisyyden kannalta, eli ei kannata pelästyä. Seuraavalla kerralla kannattaa kiinnittää huomiota kappalejakoihin, jotka tekevät tarinasta siistin ja selkeän, mukavan lukea. Kappalejako (1 ylimääräinen rivinvaihto) kannattaa tehdä aina silloin, kuin tarinassa vaihtuu tapahtuma. Vuorosanat aloittavat aina uudelta riviltä!
ratsastakkaan = ratsastakaan (ratsasta + kaan, ei ylimääräisiä kirjaimia väliin)
alappas = alapa(s) (ala + pa)
"-Äiti! Voidaanko jo..." -> joko lainausmerkit tai ajatusviiva, ei molempia: -> "Äiti, voidaanko jo..."
"Tämähän on eilinen." valitin. -> kun lainaus jatkuu (...valitin) mutta loppuu pisteeseen, piste korvataan pilkulla lainauksen ulkopuolelle: -> "Tämähän on eilinen", valitin.
10,30v€
|
|
|
Post by mirke on Jul 12, 2013 20:00:38 GMT 2
"Dzzzzzz, akun varaustaso on liian alhainen ja laite siirtyy lepotilaan" Tällaisina hetkinä vihaan geokätköilyä. Olin kahlannut jo pari tuntia pitkässä heinikossa itikoiden syötävänä, eikä tukala kuumuus ja hiostava, seisova ilma auttanut yhtään. Istuin kivelle ja tongin taskustani paperilappusen. Luin lapun; "Sammaloitunut isohko kivi, kätkö neljän metrin korkeudessa". "Ehkei näillä suunnistustaidoilla kannattaisi edes yrittää etsiä yhtään mitään", huokaisin. Olin keskellä loputonta pusikkoa, jossa ei näkynyt ainuttakaan puuta, vain pajuja sekä nokkosia. Lähdin kävelemään takaisin sinneppäin, mistä olin tullut (tai ainakin luulin tulleeni.)
Matka tuntui paljon pidemmältä kuin tullessa. Hyppäsin pienen ojan yli ja katsoin ympärilleni. En todellakaan ollut samassa paikassa, mistä olin tullut. Olin melko leveän, asfaltoidun tien laidalla. Jonkin matkan päässä oli tienviitta, mutta en nähnyt mitä siinä lukee. Lähdin hölkkäämään kohti viittaa, mutta puolessa välissä minun oli pakko hidastaa, sillä en yksinkertaisesti jaksanut juosta. Vihdoin pääsin viitan luo. Siinä luki; "Oikopolku". Oikopolku oli pienen näköinen hiekkapolku.
Nyt tiesin, missä olin. Ainakin suurinpiirtein. Olin jossakin Metsälammen lähettyvillä, ja olin kävellyt _todella_ pitkän matkan, sillä olin lähtenyt Viitaniemestä. Lähdin kävelemään Oikopolkua pitkin, sillä en jaksanut lähteä kotiinpäinkään. Toivottavasti löytäisin jonkun, jolta voisin lainata puhelinta.
Olin kuullut kavereiltani, että täälläpäin olisi paljon talleja, mutta muuttokiireiden vuoksi en ollut juuri ehtinyt tutustua tallien kotisivuihin, saati käydä vilkaisemassa paikkoja. Hoidin ennen pientä, omalaatuista shetlanninponia, mutta eipä siitä sen enempää, vaan pysytään aiheessa =)
Aloin ilmeisesti lähestymään tallia, sillä hevosenlantaa ja pari maastoestettä ilmaantui näköpiiriin. Tienhaarasta käännyin Tallipolulle.
"OTTAKAA SE KIINNI!!"
Säpsähdin ja luulin kuulleeni omiani, mutta kun polulta raikui uudelleen "Ottakaa se perhanan poni nyt HETI kiinni!", tajusin, etten kuvitellut mitään. Jähmetyin paikoilleni ja mietin, kuka (tai mikä), oli tulossa minua kohti. Pian kuitenkin tajusin, etten voinut vain seistä. Kävelin eteenpäin ja näin, että kaukaa oli tulossa pieni ruskea poni ohjat maata laahaten ja satula roikkuen toisella kyljellä. Ponin perässä juoksi nuorehko naishenkilö vaaleansininen t-paita päällä. Menin keskelle tietä, ajattelemassa mitään sen enempää. Poni tuskin juoksisi yli. Poni ja sen perässä juokseva nainen lähetyivät minua (paitsi poni kirien melkoista etumatkaa perässäjuoksijaan) uhkaavan nopeasti.
Levitin käteni sivuille ja odotin että poni tulisi lähemmäs. Odottavan aika tuntui pitkältä, kuten aina. Poni, joka näytti olevan lähemmän tarkastelun perusteella shettis, tuli kohti ja oli lähdössä ohitseni oikealta vasemmalta puolelta, kun käännyin salamannopesti ja nappasin kiinni ohjista kaksin käsin. Tunsin, kuinka kangasohjat hiertyivät käsiin, mutta en päästänyt irti. Osittain juoksin ja osittain shettis veti minua perässään. Kun jalkani menivät alta ja kaaduin mahalleen maahan yhä pitäen ohjista kiinni, poni rupesi jarruttamaan. Vihdoin se pysätyi puuskuttaen raskaasti. Poni oli hikinen ja takajaloista hieman vaahdossa, mikä kieli siitä, että poni oli tullut todella lujaa.
Nousin maasta ja katsoin käsiäni. Käsissä oli punaiset läikät, joita kirveli. Kirvelystä huolimatta löysäsin ponin satulavyötä ja laitoin satulan suoraan. Sitten kiristin vyön uudelleen, ettei satula vaan lentäisi kyljelle ja ettei poni saisi mahdollisesti toista sätkyä. Lähdin taluttamaan ponia kohti naista, joka hölkkäsi meitä vastaan.
"Sattuiko pahasti?", nainen kysyi minua katsoen päästä varpaisiin, kuin olisin näyttänyt linnunpelätiltä (niinkuin varmasti näytinkin). "No ei oikeestaan, vähä vaan lähti nahkat käsistä", vastasin. "No on sussa kyllä muutakin paikattavaa, muutakuin kädet, nainen sanoi osoittaen polveani." Inhon väristys kulki lävitseni, kun katsoin jalkaani. Polven alapuolella oli parin sentin mittainen melko syvä haava, josta valui verta jalkaa pitkin aina valkoiseen croksiin asti. "Oho, näköjään", sanoin samalla yrittäen pitää äänen mahdollisimman vakaana. Haavaan ei ihme kyllä sattunut, enkä ollut edes huomannut, että jokin oli osunut polveen.
Tyrkkäsin ohjat naisen käteen ja lähdimme kävelemään ponin kanssa kohti tallia, sillä Sinteksi esittäytynyt nainen oli vaatinut, että tulen tallille paikattavaksi.
Tulimme tallipihaan, jossa oli muutamia tyttöjä, jotka katselivat meitä melko kummastuneen näköisinä. "Tulkaa joku hakemaan tämä poni, peskää se ja laittakaa karsinaan", Sinte huusi. Tytöt supisivat jotain ja eräs minun mittainen, arviolta 12 vuotias tyttö tuli myrtyneen näköisenä ottamaan ponin ohjat Sinteltä. Minä jatkoin matkaa Sinten perässä kävellen. Kävelimme talolle, joka näytti asuinrakennukselta. Sinte vahvisti ajatukseni, kun hän sanoi; "Tervetuloa matalaan, hoitajien valtaamaan talooni". "Haha, juu", koitin hymyillä. Käsiä kirveli todella paljon. Sinte antoi paperia, jolla pyyhin enimmät veret pois jalasta. Otin croksit jalasta ja kävelin Sinten opastamana kylpyhuoneeseen. Sinte tonki kylpyhuoneen laatikoita, kun minä huuhtelin kädet ja jalan.
Pian pöydän päällä oli ensiaputarvikevuori. "Etkai noita kaikkia ajatellut käyttää?" kysyin hieman epäluuloisesti. "No en tietenkään, vaan paljon enemmän", Sinte sanoi nauraen. Pian olin jo paikattu, laastari siellä ja laastari täällä. Käsiin sain voidetta, joka kuulemma auttaa palovammoihin. Olisin mielelläni jo mennyt tutustumaan paikkoihin, mutta Sinte tunki minulle väkisin jääkylmän lasillisen mehua käteen. "Hei kiitos muuten, kun otit Lontin kiinni. Se on melkoinen poni karkailemaan, nytkin heitti ratsastajan selästä ja paineli kentän aitojen alitse pakoon," Sinte kertoi. "Juu, eipä mitään, oli kiva auttaa", vastasin. Kun olin juonut mehun, kiitin siitä ja sanoin Sintelle lähteväni tutustumaan talliin.
Kävelin tallin ovesta sisään ja kuulin karjumista. "Lontti, EI" Suuntasin sinne, mistä ääni oli kuulunut. Pieni tyttö oli kyykyssä karsinan nurkassa ja piti kädellään kiinni toisesta kädestä. Lontti nuuhki tyttöä varovasti. "Mitä kävi?" kysyin hieman hämmästyneenä. "Lontti puri", tyttö sanoi nyyhkäisten. Astuin karsinaan ja hätistin ponia hieman kauemmas. Olin itsekkin saada hampaista, mutta kerkesin nappaista Lontiksi ilmennyttä ponia kädellä kylkeen, jolloin poni muutti aikeitaan.
Autoin tytön ylös ja talutin hänet käytävälle. Suljin ponin karsinanoven ja käskin tytön näyttää kättään. Tyttö ojensi kätensä näytille. Lontti oli puraissut häntä ranteesta, ja ranteessa oli tuore mustelma, joka varmasti vielä kasvaisi. Myös verta tihkui hieman mustelman keskeltä, sillä kädestä oli lähtenyt hieman nahkaa. "Käy vähän kylmäämässä kättä jonkin vesihanan alla, niin mustelma paranee sitten nopeammin", sanoin tytölle. "Onneksi ei käynyt kuitenkaan vakavammin," jatkoin. "Okei", tyttö mutisi.
Minä katselin ponin karsinan ovea. Ovessa oli hieno nimikyltti, jossa luki; M.L. London Bridge "Lontti". Hieno nimi, mutta ei ilmeisesti yhtä hieno luonne, ainakaan kaikkien mielestä. Tartuin ponin hoitovihkoon ja selasin sivuja. Vihossa oli vain pari merkintää, eli poni ei tainnut olevan kovin suosittu.. Katsoin kaltereiden yli karsinaan. Lonttia ei oltu vieläkään pesty, joten aukaisin karsinan oven, ja laitoin Lontin päähän karsinan edessä roikkuvat päitset. "Hei tiiäks sä, että missä voi pestä hevosen?" kysyin tytöltä. "Emmä oikein tiiä, ku oon ollu vaan parilla ratsastustunnilla täällä, mutta tuolla ulkona on kaivo, jonka luona voi pestä hevosen. Onkai täällä jossakin joku puutarhaletku tai jotain, emmä tiiä", tyttö selitti.
Epätietoisuuden vallassa talutin ponin ulos tytön viittomaan suuntaan. Sieltä löysin ämpärin, jossa oli hikiviila ja sieni. Tiedä sitten, oliko ne minkä hevosen ja saiko niitä käyttää mutta.. Nostin kaivosta ämpärillisen vettä ja kastelin sienen ämpärissä. Pyyhin Lontin hikiset kohdat sillä, jonka jälkeen kuivasin ponista enimmät vedet hikiviilalla. Sitten vein Lontin karsinaan ja kävin tytön luona. "Voitkai sä jo lopettaa tuon", sanoin, sillä tyttö laski yhä vettä käteensä. "Okei, tyttö sanoi."
Lähdin käppäilemään tallin alueella johonkin suuntaan, ja saavuin kentälle, jossa oli tunti kesken. Tunti oli ilmeisesti jokin aloittelijoiden tunti, sillä ratsastajilla oli pieniä poneja, ja joillakin oli vielä taluttaja. Huomioni kiinnittyi erityisesti pieneen tyttöön, jolla oli turvaliivi, sekä taluttaja, mutta erittäin kiltin ja turvallisen näköinen poni, joka näytti nukahtavan paikoilleen. Tyttö oli selvästi myös tippunut, sillä hän oli aivan hiekassa kypärästä turvaliiviin asti. Kävelin pienen "katsomon" luo, jossa istui muita tyttöjä.
"Moi", sanoin iloisesti ja koitin olla välittämättä siitä, että en tuntenut heitä. Istuin hieman etäämmälle katsomaan tuntia, mutta melko pian kyllästyin ja lähdin takaisin talliin. Tallissa Sinte oli juuri lähdössä Lontin kanssa johonkin, mutta kun tulin, hän kysyi; "Haluaisitko viedä tämän ponin laitumelle?" "Joo tottakai, mutta missä laidun on?" kysyin. Sinte selitti minulle hyvin tarkasti, mitä Lontti saattaa yrittää tehdä matkalla, mihin kannattaa varautua ja missä laidun on. Ilman sen kummempia ongelmia sain Lontin vietyä melko nopeasti tarhaan ja palasin takaisin talliin.
"Sinte muuten.." aloitin varovasti. "Noh, mikä hätänä?" Sinte kysyi samalla plaraten hevosliikkeen kuvastoa. "Aattelin vähän, että voisko Lonttia ruveta hoitamaan? Oon kyllä liian iso sille, mutta voisin tehä sen kanssa kaikkea muuta, taluttaa, juoksuttaa, uittaa, auttaa sen kuntoonlaitossa ja muuta sellasta", selitin. "Joo tottakai, mutta muista; älä ikinä, siis IKINÄ anna sen ponin päättää, että mitä tehdään, vaan sinä päätät. Se poni on vienyt niin monet hoitajaparat hermoromahduksen partaalle, että harva on jaksanut hoitaa ponia muutamaa kertaa pidempään," Sinte sanoi. "JEEE" hehkutin mielessäni. Heti toisena päivänä uudessa paikassa sain hoitoponin, ja pääsin jatkamaan hevosharrastuksen parissa.
Sinte kirjoitti nimeni hoitajat listaan. "Olisko sulla muuten lainata puhelinta, mun omasta loppui akku?" kysyin. "Joo tottakai", Sinte sanoi ja otti taskustaan puhelimen, jonka ojensi minulle. Soitin itselleni kyydin, sillä en todellakaan jaksanut enää kävellä takaisin kotiin aijemman, epäonnistuneen geokätköilyreissuni takia. Sanoin vielä Sintelle heipat ja sitten lähdin.
_________________________________________________
Oho, tuli aika pitkä ekaksi tarinaksi, mutta eipä se kai haittaa mitään :33 Toivottavasti jaksoit lukea.. Yhteenkään tallilaiseen en vielä tutustunut, kun heitä ei tallilla näkynyt, mutta ensikerralla sitten. Eli todennäköisesti en ratsasta Lontilla ollenkaan (olen 160cm) pitkä, mutta jos pituus ei haittaa, niin voisihan siellä selässä n. kerran parissa viikossa käydä, esim. uittamassa tai ratsastamassa kurinpalautusmielessä, jos poni on päässyt heittelemään ratsastajia selästä. Sinten kommentti
Huh, olipa kerrassaan pitkä aloitustarina! Aloitit Lontin hoitajana hieman poikkeuksellisella tavalla, ja ihmettelen suuresti halukkuuttasi alkaa hoitamaan tuota pikkuista pippuria, joka jo alussa osoittautui aivan toivottomalta tapaukselta! Kiukkuisen ponin hoitajana saa toki kokea paljon mielenkiintoisempia juttuja kuin pystyynnukahtavan sarvikuonon kanssa. Kiitos paljon avustasi Lontin ja tallilaisten kanssa! Toivottavasti koet paljon uutta Lontin kanssa – ja ennen kaikkea pärjäät hurjalle ruunalle!
Lontilla saa ratsastaa ihan koska haluat, mutta tietysti voit harrastaa ottaen realistiset seikat huomioon. Virtuaalimaailmassa ei mielestäni paljoa haittaa, vaikka 180 senttinen ratsastaisi minishettiksellä. Minäkin ratsastan usein tallin poneja läpi, ja kisaankin aktiivisesti esimerkiksi shettis-Aksulla. Eli voit ihan huoletta ratsastaa Lontilla hoitotarinoissa.
"...ja laite siirtyy lepotilaan" Tällaisina hetkinä vihaan geokätköilyä." -> Lainattu lause on kokonainen, joten se loppuu pisteeseen: -> "...ja laite siirtyy lepotilaan." Tällaisina hetkinä vihaan geokätköilyä."
"Sammaloitunut isohko kivi, kätkö neljän metrin korkeudessa". -> Kun virke loppuu pisteeseen, piste merkitään lainauksen sisäpuolelle, toisin kuin pilkku: -> "Sammaloitunut isohko kivi, kätkö neljän metrin korkeudessa."
sinneppäin -> älä lisää ylimääräisiä kirjaimia: -> sinne+päin = sinnepäin
suurinpiirtein -> suurin piirtein
hoitajat listaan -> hoitajat-listaan
28v€
|
|
|
Post by Ansku. on Jul 13, 2013 9:39:21 GMT 2
Eka kerta kun meen Rikulla! Ensin vähän ihmettelin tota sen laiskuutta, kun oon tottunu reippaisiin. Tykkäsin kuitenkin kauheesti. Eikä se ees näykkiny muuten ku satulavyön kiristämisessä. Ihana heppa! Sinten kommentti
Kiva että tykkäsit Rikusta! Laiskuus saattaa reippaiden hevosten jälkeen tosiaan tuntua oudolta, joidenkin ratsastajien mielestä aivan kamalalta – toiset taas pitävät hiljaisesta menosta. Rikun saa kyllä liikkumaan reippaasti, kunhan vain on itse aktiivinen satulassa! Kirjoitit melko lyhyen, yksinkertaisen hoitokerran. Myös näin voi hoitaa Metsälammella, mutta pidemmistä kirjoituksista ja kuvista saa enemmän virtuaalieuroja. Hoida omalla tyylilläsi, mikä tuntuu parhaalta! Toivottavasti ystävyytenne Rikun kanssa lähtee hyvin käyntiin, teistä tulee varmasti pian erottamaton pari! Tervetuloa talliporukkaan Ansku
5v€
|
|
|
Post by Ansku! on Jul 14, 2013 9:22:01 GMT 2
Uusi päivä, uudet kujeet! Riksa ei meinannu millään antaa kiinni, ja siinä sitä juostiin... Energiaa löyty ja riitti myös ratsastukseen. Harjottelin koulua, päätin hyödyntää energiaa= siispä harjottelin laukkatyöskentelyä. Mutta kun Riku sitte huomas, että aiottiin laukata, niin se alotti laiskottelun heti. No, sain sen laukkaamaan nätisti, kun huomasin että se laiskotteli ihan tahallaan. Mutta mitä siitä, tunti meni kuitenkin hyvin. Huomenna Riksa on sitte ihan puhki... Sillon voi sitten kokeilla jotain muuta, vaikka vähän käyntiä maastossa. Mun mielestä Riku on ihana hevonen, tykkään semmosista hevosista joiden kanssa pitää tehdä töitä. Eikä Riku mikään SUPER laiska oo, onneks Sinten kommentti
Voi ei, onneksi sait Rikun kiinni laitumelta! Onneksi virtaa riitti myös ratsastukseen, ja päivä tuotti toivottua tulosta molempien kannalta. (: Voit myös käydä uittamassa Rikua, jos jollakin kerralla et meinaa keksiä tarpeeksi rentoa tekemistä. Meidän tallilaisia voit myös nykiä hihoista näyttämään maastoja!
"Harjottelin koulua, päätin hyödyntää energiaa= siispä harjottelin laukkatyöskentelyä." -> yhdysmerkkiä (=) käytetään matematiikassa, kun taas kaksoispistettä ( kielissä. Molemmilla voidaan tarkoittaa "on" sanaa, mutta tarkemmin yhdysmerkillä tarkoitetaan "yhtä suuri kuin", kun taas kaksoispisteellä voidaan esimerkiksi selventää sitä edeltävää lausetta. -> "Harjottelin koulua, päätin hyödyntää energiaa: siispä harjottelin laukkatyöskentelyä."
7,20v€
|
|
|
Post by Ansku. on Jul 15, 2013 8:20:27 GMT 2
Kirjoitin eilen tallipäiväkirjaan Rikun jalasta, joka oli kipeä. Siispä ajattelin ettei Riksalla kannata ratsastaa, joten kokeilin ohjasajoa. Vähänkö Riku oli kiltti, kun kävin hakemassa sen. Melkein juoksi riimuun! Jalka ei näyttänyt kipeältä, vähän kyllä näykkäisi kun koskin sitä harjalla. No, nytpä ei ollut sitä ongelmaa että näykkii satulavyötä kiristäessä, eli olin nopeasti valmis. Menin kentälle. Päästin pitkät ohjat ihan vapaiksi, ja annoin Rikun ottaa vähän "tuntumaa" ohjasajoon. Riku pysähtyi haistelemaan ohjia. Käskin sen liikkeelle ja otin tuntuman suuhun. Tein ympyröitä, täyskaartoja ja vaihtelin suuntaa eri tavoilla. Sitten pyysin ravia. Riksa lähti ihan mukavasti liikkeelle, ja näytti pitävän touhusta. Rentouduin itsekin ja luotin hevoseen. Ajattelin, että en laukkaa, vaikka Riksa ei aristellut jalkaansa millään tavalla. Otin käyntiin, vaihdoin suuntaa ja tein paljon voltteja. Sitten aloitin ympyrät uudestaaan, molempiin päätyihin. Riku oli jotenkin pirteä, ja ajattelin, että kyllä se laukkaisi, vaikka en jaksaisikaan juosta perässä. Laukatkoon sitten laitumella! Lopetin harjoituksen ja poistuin vapain ohjin. Riisuin Rikun karsinassa, vaihdoin riimun ja talutin sen laitumelle. Ihme ja kumma, Riku ei juossut ollenkaan. No, olihan se aika hikinen, niin hikinen että suihkutin sitä vähän viileämmäksi. Onneksi jalka oli kunnossa, niin että voisin ratsastaa sillä huomenna.
Sinten kommentti
Onneksi Rikun jalka oli jo sen verran kunnossa, että pääsit liikuttamaan sen. Ohjasajoa – uusia kokeiluja! Riku näytti suhtautuvan ohjasajoon hyvin, eikä koittanut minkäänlaisia temppuja. Tunti taisi siis sujua odotetusti! Kun olet ohjasajanut Rikulla mielestäsi tarpeeksi, voit kokeilla, haluaisiko se vetää kärryjä. Kärryihinkin pitää totutella hiljalleen, ja antaa hevosen tutustua niihin hyvin. Laukkaaminen maasta käsin saattaa olla Rikun askelten nopeuden vuoksi hieman hankalaa.
8v€
|
|
|
Post by Ida on Jul 15, 2013 10:12:48 GMT 2
Avasin tallin oven ja vastaani tuulahti ihana hevosen tuoksu. Oi että kun olin kaivannut tätä, ajattelin. Neljä viikkoa mökkielämää, oli aivan liikaa, varsinkin, kun ei ollut hevosia lähelläkään. Onneksi olimme tulleet takaisin kaupunkiin ja pääsisin vihdoin taas katsomaan Rikua. Ruuna oli kuulemma saanut hoitajansa, minun ollessani mökillä. Heitin reppuni tallituvan sohvalle, missä yllätyksekseni ei hillunut yhtäkään tallilaista. Outoa… No tosiaan kellohan vasta noin puoli yksitoista, mutta anyway. Palasin talliin ja suunnistin suoraa kohti rehulaa, joka sijaitsi päätallin perässä. Löysin seinältä jonkinmoisen listan, missä oli hevosten nimet ja ruokkimisohjeita niille. Aloin sekoittamaan mössöä ensimmäisenä Jätkälle… Kun olin saanut ruokittua sisällä olevat pari hevosta, etsin itselleni pari vesiämpäriä. Kipitin kaksi ämpäriä käsissäni kohti ulkona sijaitsevaa kaivoa, jossa täytin ne täyteen viileää vettä. Kun ne olivat täynnä lähdin kohti Jätkän ja Silavan tarhaa, jossa hevoset torkkuivat turvat maata hipoen. Kaadoin vedet vesilaariin ja tajusin joutuvani vielä käydä täällä uuden kerran, jotta saisin astian täyteen. No, mikäs siinä! Täytettyäni ensimmäisen tarhan astiat, hain taas ämpärit täyteen vettä ja kaadoin ne Nassun, Jekun ja Friidan astiaan, joka ammotti kuivuutta. Melkein juoksin hakemaan kaksi ämpäriä lisää vettä ja kun olin taas tarhalla vesilaari oli jälleen tyhjä. Kakka. Etsin katseellani syyllistä ja Jekku paljasti vahingossa itsensä, kun sen suupielestä valui kapeana norona vettä. - Sulla tais olla jano? kysäsin hevoselta, joka katsoi minua, ah, niin viattomilla silmillä. Naurahdin ja menin hevosen luokse. Silitin sen kaulaa ja silmissä vain vilahti, kun vaaleansininen ämpäri kaadettiin kaviolla kumoon. - Ääh… ei oo totta, mumisin ja nostin ämpärin pystyyn Nassun jaloista. Katsoin toruvasti tammaa, mutta annoin asian kuitenkin olla ja kaadoin laariin vedet ämpäristä, jossa oli vielä vettä. Lähdin raahautumaan takaisin kaivolle. Hinasin pohjasta vettä, ja kaadoin ne ämpäriin. Tämä saisi olla viimeinen reissu noille, ajattelin kantaessani painavia ämpäreitä takaisin Jekun ja kumppaneiden tarhalle. Iloiseksi yllätykseksi laari ei ollut tyhjentynyt. Kaadoin vielä ne kaksi ämpärillistä vettä sinne ja lähdin huojentuneena takaisin kaivolle. Vielä yksi tarha. Riku, Esa ja Maire katsoivat minua kysyvästi tarhanportilta, kun olin raahautunut sinne naama punaisena ja olin jo tuntemassa miten kosteat laikut alkoivat muodostua kainaloihini. No whatever, eihän minua kukaan täällä nää, ajattelin ja kippasin vedet laariin. Viimeinen kerta, ajattelin iloisesti, kun olin päässyt kaivolle. Miten mulla on näin huono kunto…? kysyin itseltäni, pitäisi luultavasti alkaa kunnolla käymään juoksemassa, mutta se on vain jotenkin kamalan kauheaa. Enkä pysty juoksemaan siellä, koska mua ahdistaa kun muut näkee mun hiestä kostuneen naaman ja posket kun ne värähtelee juostessani. Raahauduin viimeistä kertaa tarhalle ja kaadoin vedet laariin, joka täyttyi hyvää vauhtia. Sen ollessa täysi hiippailin Rikun luokse ja katsahdin sen jalkoihin ja huomasin turvotusta toisessa takasessa. OMG! - Riku mitä sulle on käynyt!? huudahdin ja kyyristyin tunnustelemaan ja katsomaan ruunan jalkaa. Siinä tosiaan oli turvotusta, ja jonkunmoinen pieni haava. Voihan. Näppäilin vanhasta Nokiastani Sinten numeron ja painoin vihreää luuria. Nostin kännykkäni korvalleni ja aloin odottamaan. Sinte vastasi toisella pirahduksella ja selitin tälle tilanteen. - Juu haava tosiaan tuli eilen ja Rikun uusi hoitaja Ansku hoiti haavan parempaan kuntoon, nainen kertoi. - Ooh... Kiitä tyttöä puolestani, sillä mulla on taas kiire kotiin, sillä on jokin ongelma koiran kanssa, kun sitä ei saada sisälle lenkiltä, naurahdin. - Haha, juu kerron, heippa. - Heippa, sanoin ja painoin puhelin pois. Katselin ja arvioin vielä haavaa hetken. Nousin ylös maasta, silitin ruunan tummanruskeaa karvaa ja pussasin sitä turvalle. - Lupaa parantua kunnolla kuntoon, sanoin sille ja lähdin. En kestäisi jos ruunalle kävisi jotain. Olihan Riku ollut melkein koko elämänsä meidän pihalla. Avasin portin ja katsoin vielä kerran Rikua ennen kuin lähdin takaisin kohti tallia ämpärit kädessäni. ~fjärde, Ida o. Riku~ Sinten kommentti
Huh, melkein hiki valui omistakin kainaloista kuin luin tarinaasi. Uskon, että vesien kantaminen tarhoihin oli valtava urakka samalla kun viattomuuden perikuva Jekku lotkotti kantamasi työn suoraan kitaansa. Miten ihmeessä sen mahaan mahtuu niin paljon! On se kyllä melkoinen epeli. Riku sai tosiaan haavan jalkaansa eilen, ja se on jo paljon paremmassa kunnossa. Onneksi se ei ollut suuri vekki, ja saatiin korjattua ihan ilman sen ihmeellisempiä toimenpiteitä. Sattuuhan noita, kömmähdyksiä.
Tarinassa oli melko paljon kappalejakoja, ja suosittelenkin vähentämään niitä seuraavaan tarinaan. Katkonainen ja "ilmava" teksti näyttää epäsiistiltä; kun kappaleet ovat pidempiä, teksti näyttää ehjemmältä.
"Neljä viikkoa mökkielämää, oli aivan liikaa, varsinkin, kun ei ollut hevosia lähelläkään." -> tässä virkkeessä on 1 päälause (alleviivattu) sekä 1 sivulause (kursivoitu). -> "Neljä viikkoa mökkielämää oli aivan liikaa, varsinkin kun ei ollut hevosia lähelläkään." -> Päälauseen ja sivulauseen väliin tulee virkkeen ainoa pilkku. Poistin yo. lauseesta ylimääräiset.
tarhanportilta -> tarhan portilta
nää = näe -> "nää" on puhekielen ilmaus
14,80v€
|
|
|
Post by petramaria on Jul 16, 2013 13:52:19 GMT 2
"Petra, olisi jo aika alkaa heräillä!"kuuluu äitini huuto portaista. Mutisen jotain tuolle vastaukseksi, ja avaan sitten silmäni. Miten jotkut jaksavat nousta joskus kuuden maissa aamulla töihin, jos minä en jaksa nousta edes 10.30 tallille. Haukottelen, ja nousen istumaan pehmeän valtakuntani, sängyn reunalle. Katselen hetken varpaitani. Aurinko pilkistää hieman sälekaihtimien välistä, mutta kaipaan valoa enemmän. Nousen ylös, ja kävelen hieman laahustaen ikkunalle. Avaan sälekaihtimet, ja alan siristellä silmiäni. Polttavan kuuma aurinko saa minut perääntymään kohti vaatehuonettani. Hieron hieman silmiäni samalla kun avaan vaatekaappini oven. Haukotus karkaa jälleen suustani. Kyykistyn katsomaan vaatekaappini alimpia kerroksia, jossa ratsastustavarani sijaitsevat. Etsin kädelläni ruutukuvioisia kokopaikkaisia ratsastushousujani, väriltään ne ovat beiget. Pian käteeni osuu joku pehmeä, siltä se ainakin tuntuu. Vedän sen esille, ja siinä ne housut ovatkin. Ravistan niitä hieman, ja heitän ne sitten sängylle. Jatkan etsintöjä. Nyt pitää löytää se harmaa huppari.. Istun jalkojeni päälle, ja mietin hetken. Lyön käteni vasten otsaa, ja katson sitten ylemmäs vaatekaappiini. Henkarillahan se huppari roikkuu, niinkuin muutkin takkini ja hupparini. Nousen ylös hieman kömpelösti, ja irrotan hupparin henkarista. Heitän hupparin housujen seuraksi sängyn päälle. Hanskat, sukat sekä t-paita löytyvät helposti keskimmäiseltä hyllyltä. Puen kaikki ne vaatteen päälleni, ja lähden sitten kohti huoneeni ovea. Tartun ovenkahvaan, ja pysähdyn. Mitä minulta oli unohtumassa. Jotain tärkeää.. Käännyn kannoillani ympäri, ja astelen suoraa kohti yöpöytääni, jossa oranssi-musta x-coverini odottaa. Hymähdän itsekseni, ja nappaan puhelimen hupparini taskuun. Nyt voin lähteä. Kävelen reippain askelin kohti ovea, jonka räväytän auki nopeasti. Yhtä nopeasti se sulkeutuukin. Hyppelehdin portaat alas keittiöön, jossa äitini siemailee teetä ja lukee päivän lehteä. "Huomenta, lähdetkö tallille?"tuo kysyy katsoen minua hetken kysyvästi. Nyökkään tuolle, ja kävelen jääkaapille. Avaan valkoisen kaapin, ja katselen sisältöä. Jogurttia, maitoa ja kaikkea, mitä ei voisi nyt syödä, koska aikaa ei ole paljoa. Suljen jääkaapin oven, ja katson hedelmäkoria. "Tarvitsetko kyytiä?"kuuluu kysymys äitini suusta. Nappaan hyvän näköisen omenan, ja kaston äitiini. "No, kyllä kyyti kelpaisi"sanon, ja kävelen ovelle. Asetan omenan suuhuni ja pidän siitä kiinni hampaillani. Työnnän jalkani ratsastussaappaisiini, ja katson äitiäni odottavasti. Kun tuo nousee pöydästä avaan eteisen oven, ja astelen pihalle kuumuuteen. *** Aika kuluu nopeasti autossa. Katselen kun muut autot päristelevät äidin mustan auton ohitse risteyksessä. Äiti tuhahtelee muille kuskeille ja heidän varomattomuudelleen. Pian pääsemme risteyksestä eteenpäin. Äiti ei kovin hidastele, vaan ajaa menemään tuohtuneena. "Äiti hei, hidasta!"sanon tuolle, ja nojaan käsivarrellani ikkunaan. Äiti ei kuuntele. Pian tuleekin kyltti 'Metsälammen ratsastuskoulu', jonne äiti kääntyy. >Pian pihassa< ajattelen iloisena, samalla kun äiti ajaa sora lentäen tiellä. Pian tuo kuitenkin pysäyttää, määränpää saavutettu. "Ilmoitan millon hakemaan, mä meen nyt"sanon, ja avaan oven lyöden sen perässäni kiinnikin. Pysähdyn hetkeksi katsomaan tallia samalla kun kuulen äitini ajavan pihasta pois. Hymy leviää kasvoilleni samalla kun otan askeleet kohti tallia. Jatkan myöhemmin kun pikkuveli valittaa että pitää tulla pois koneelta, mutta illemmalla tuun jatkamaan !(: Sinten kommentti
Kirjoitan sanallisen arvioni tarinasta (sekä annan virtuaalieurot koko tarinasta) sen viimeisessä osassa, mutta korjaan kaikkien osien alle niistä löytämäni virheet. Hoitotarinoita korjatessani olen melko tarkka oikeakielisyydestä, minkä vuoksi kommenttini saattavat usein vaikuttaa pikkutarkoilta valituksilta. Sitä ne eivät kuitenkaan ole, tarkoituksenani on kehittää kirjoittajia parempaan suuntaan! Älä siis pelästy pitkiä kommenttejä.
"Petra, olisi jo aika alkaa heräillä!"kuuluu äitini huuto portaista. -> lainatun repliikin jälkeen tulee aina välilyönti ennen seuraavaa sanaa: -> "Petra, olisi jo aika heräillä!" kuuluu äitini huuto portaista.
"Mitä minulta oli unohtumassa." -> kysyvä lause loppuu kysymysmerkkiin: -> "Mitä minulta oli unohtumassa?"
">Pian pihassa< ajattelen iloisena..." -> "Pian pihassa, ajattelen iloisena..."
|
|
|
Post by Riituskaa on Jul 16, 2013 20:55:26 GMT 2
Pyöräilin tuttua reittiä tallille. Pieniä sadepisaroita putoili maahaan, mutta se ei haitannut menoani. Onneksi olin ottanut sadetakin mukaan tallille, koska kohta varmaan alkaisi satamaan kovemmin. Sade yltyi kokoajan. "Ehtisimpä tallille ennen kaatosadetta", ajattelin. Pian jouduin kuitenkin laittamaan sadetakin päälle, kovan sateen takia. Tallille päästyäni laitoin pyörän seinää vasten ja lähdin sisälle. Heitin Repun Aatun karsinan eteen, menin hakemaan talikkoa ja kottikärryjä.
Ryhdyin siivoamaan Aatun karsinaa. Tällä kertaa Aatun karsina oli melko puhdas, joten minulla ei mennyt kauan. Tyhjensin kärryt lantalaan ja menin hakemaan Aatua. Sade oli lakannut. Kenttä oli aika hyvässä kunnossa, vaikka oli satanut nii paljon viimeaikoina. Aatu oli tarhan perimmäisessä nurkassa, huomatessaan minut se lähti kävelemään minua kohti. Napsautin lukon kiinni orin päitsiin ja lähdin tallia kohti. Aatu käveli vierelläni ja pukki minua päällään. Rapsutin sitä kaulalta ja jatkoimme kävelyä.
Tallissa laitoin Aatun kiinni käytävälle ja hain harjapakin. Otin pölyharjan ja aloin sukia ponia. Puhdistin kaviot ja otin toisen harjan. Harjattunai Aatun, vein harjapakin pois. Mennessäni takaisin Aatun luo, törmäsin Viljaan. "Moi", huikkasin. "Moi, mennäänkö yhdessä maastoon tänään?" Vilja kysyi. "Ei se oikein käy, koska ajattelin juuri mennä tänään kentällä, miten olisi ensikerralla?", vastasin hieman surkealla äänensävyllä. "Joo mennään sitten enskerralla", Vilja sanoi. Astuin Aatun karsinaan ja menin sen päänkohdalle. Silittelin ja halin sitä Aatu näytti nauttivan. Kaivoin ratsastushousujeni taskusta nahistuneen porkkananpalasen. Heitin Aatulle varusteet selkään ja talutin sen ulos.
Aatu tuntui aika virtaisalta, mutta kapusin rohkeasti selkään. Ensin alkukäynnit ja aloin sitten vasta töihin. Ravasin ensin pitkätsivut ja lyhyetsivut käyntiä. Sitten ravasin kenttää ympäri ja tein paljon voltteja ja menin kiemurauraa. Otin vielä pari kierrosta laukkaa. Aatu oli todella kiva tänään. Kävelin vielä vähän aikaa kentällä. Hyppäsin alas selästä ja talutin pojan talliin. Ulkona paitoi aurinko, kun olin ottamasssa Aatulta varusteita pois.
Lähdin vielä taluttelemaan ja syöttelemään Aatua maastoon. Kävelime rauhassa, mutta yhtäkkiä viereisessä puskassa jokin lintu lähti lentämään ja Aatu säikähti niin, että hyppäsi pystyyn. Minulla oli kova pidättäminen. Loppu matka sujui rauhallisesti. Vein Aatun tarhaan, hyvästelin sen pusuilla ja lähdin kotia kohti.
Sinten kommentti
Voi ei, kaatosade matkalla tallille! Onneksi ei kuitenkaan satanut silloin kun liikutit Aatun. Harmi, ettet päässyt lähtemään Viljan kanssa maastoon – ehkä seuraavalla kerralla sitten! Se hyvä puoli hoitohevosissa on, että aina tulee uusia tilaisuuksia toteuttaa asioita, joita ei viime kerralla ehtinyt tai pystynyt toteuttamaan. Oli varmasti ihana tunne nähdä auringon pilkistävän kun olit ottamassa Aatulta varusteita pois! Kiva että jaksoit lähteä syöttelemään Aatua, hevoset tykkäävät välillä päästä maistamaan ruohoa tarhan aidan toiselta puolelta ;)
Tarinassa oli tosiaan melko isot kappalejaot, poistin niistä ylimääräiset rivinvaihdot. Tarinassa oli myös melko paljon sanoja, joiden välistä oli jäänyt välilyönti kokonaan pois (esim. "Aatuamaastoon") mitä en tulkinnut yhdyssanavirheiksi. Korjasin suurimman osan niistä tarinaan, ja loput korjaan tässä varmuuden vuoksi. :)
kokoajan = koko ajan päänkohdalle = pään kohdalle loppu matka = loppumatka
pitkätsivut ja lyhyetsivut (ei varsinaisia termejä) -> pitkät sivut ja lyhyet sivut
ehtisimpä -> ehtisin|pä -> ehtisinpä
virtaisalta -> energiseltä
"...minulla ei mennyt kauan." -> "...minulla ei mennyt kauaa."
"Silittelin ja halin sitä Aatu näytti nauttivan." -> tässä on kaksi päälausetta, jotka pitää erottaa toisistaan: -> "Silittelin ja halin sitä, josta (tai esim. "ja") Aatu näytti nauttivan."
13,40v€
|
|
|
Post by Loci on Jul 17, 2013 1:34:45 GMT 2
Ensitapaaminen, 17.7.'13
Pyöräilin tallille aamupäivästä ja jätin pyöräni lukittuna oritallin taakse. Olin käynyt aiemmin tutustumassa talliin, joten tunnistin jotenkin hevoset toisistaan. Otin riimunnarun Esan ovesta ja kävelin tarhalle. Pollet olivat toisella puolen tarhaa, joten sain kävellä sinne, ennen kuin sain kiinnittäneen riimunnarun riimuun. Esa seurasi minua kiltisti perässään, mutta Maire ja Rikukin tulivat portille, siispä jouduin hätistelemään ne pois ennen portin avaamista. Esa nappasi tukon heinää matkaevääksi, mutta tuli silti mielellään perässäni karsinalle. Karsinassa kiinnitin ruunan ja kävin hakemassa sen harjat.
Sinte sattui olemaan oritallissa, joten pysähdyin hetkeksi juttelemaan hänen kanssaan: - Hei, tervehdin iloisesti tallin omistajaa. - Hei, Sinte vastasi. - Mietin, voisinko käydä juoksuttamassa tai tekemässä pienen lenkin maastossa maastakäsin Esan kanssa, sanoin Sintelle. - Hmm.. Esalla ei tainnut olla tänään tunteja, joten jos haluat, voit juoksuttaa sitä kentällä. Osaatko juoksuttaa liinassa? Esa tarvitsisi vähän muistutusta, miten perin pitäisi liinassa mennä, nainen kertoi minulle. - Juu. Onko Esa liinan päässä millainen? Keksiikö paljon omiaan tai onko laiska tai muuta? Kysyin vielä, jotta tietäisin varautua. - Esa on yleensä ottaen mukava, mutta alkuun hieman tahmea ja usein innostuu laukasta, Sinte sanoi, joten kävin vielä nappaamassa mukaani Esan suitset ja liinan, juoksutusraipan olin nähnyt kentän laidalla.
Palasin Esan karsinalle, missä ruuna oli jo tyhjentänyt vesiastian, mieleeni palasi hämärä kuva hieman limettyneestä tarhan vesiastiasta, ilmeisesti herra oli myös vähän nirso veden suhteen. Otin kumisuan ja pyörittelin sillä kauttaaltaan Esan karvapeitteen. Lian ja irtokarvat pyyhin pois kovalla harjalla, samalla harjaten huolellisesti jalat. Selvitin harjan ja hännän, joka oli aikamoisessa takussa, ja puhdistin kaviot tarkasti, lisäksi tarkastin, että kengät olivat hyvin paikoillaan. Harjasin vielä pään ja laitoin riimun kaulalle. Esa otti kuolaimet kiltisti ja piti päänsä sopivalla korkeudella, että sain turpahihnan kiinni, ja kieritettyä ohjat niin, etteivät ne karkaisi ja laitettua leukahihnan kiinni pitämään ohjat kierteellä. Laitoin vielä liinan kiinni ja talutin ruunan kentälle.
Talutin ensiksi Esaa pari kierrosta ympäri kenttää ja otin lopulta juoksutusraipan kentän laidalta ja menin ruunan kanssa keskelle kenttää. Tarkastin, että liina oli hyvin kädessäni ja lähetin hoidokkini kävelemään ympyrälle. Esa oli tahmea, eikä meinannut liikkua eteenpäin, mutta parilla muistutuksella se ryhdistäytyi. Muutaman hyvän käyntikierroksen jälkeen pyysin Esaa ravaamaan, mutta sain kehottaa sitä useamman kerran, ennen kuin se alkoi ravaamaan. Jonkin ajan kuluttua käskin Esan laukkamaan, mistä se lopulta innostui kunnolla, enkä meinannut saada sitä heti halutessani takaisin raville. Toiseen suuntaan Esa oli reippaampi, mutta toisaalta se oli koko ajan menossa, joten jouduin tekemään töitä, jotta sain sen viimein käyntiin. Loppukäynneiksi talutin Esaa ympäri kenttää hetken ajan.
Esa oli hieman hionnut juoksutuksesta, joten tallissa irroitin liinan ja riisuin suitset sekä hain kaksi ämpärillistä vettä, joista täydemmän tyhjensin Esan juoma-astiaan ja toista käytin pyyhkiäkseni sienellä hiet. Jätin ruunan karsinaan ja vein tavarat takaisin paikoilleen. Päätin, että se saisi hetken olla sisällä varjossa, päivä oli nimittäin kuuma ja kuumimman tunnit olivat vasta edessä, joten toin sille samalla vähän heinää karsinaan mussutettavaksi. Jäin hetkeksi karsinaan rapsuttelemaan ruunaa ja höpöttämään sille. - Voi kun olet kiva otus, kuiskasin sille samalla kun silitin sen kaulaa, - Huolisin kaltaisesi omakseni, mutta vanhemmillani ei ole varaa maksaa hevosen ylläpitoa ja opiskeluja...
Tarinoin ilmeisesti hyvän tovin hoidokilleni, kunnes tajusin, että ehkä minun pitäisi tehdä jotain hyödyllistä, kuten tarkastaa uudestaan Esan ja kumppaneiden tarhan vesi ja tarvittaessa vaihtaa se. Jätin Esan syömään viimeisiä heinänkorsia ja tallustin tarhalle. Vettä oli vähemmän kuin aiemmin ja se oli aivan limettynyttä, joten lähdin päätallille etsimään tiskiharjaa ja vetämään letkua tarhalle. Maire ja Riku katselivat uteliaina puuhiani, mutta eivät häirinneet minua. Lopulta korjasin tavarat paikoilleen ja vilkaisin kelloa. Olin luvannut äidilleni, etten viipyisi tallilla kovin kauaa, koska olimme vielä illalla lähdössä kyläilemään, joten lähdin hakemaan Esaa takaisin tarhailemaan kavereiden kanssa. Ruuna hörisi minulle, kun kävelin sen karsinalle. Laitoin sille riimun ja kiinnitin riimunnarun ja lähdin Esan kanssa kävelemään kohti tarhaa. Päästin sen vapaaksi tarhan portilla, mistä se käveli tervehtimään kavereitaan. Esa oli kakannut karsinaansa, joten kävin vielä nopeasti nappaamassa kakat pois karsinasta, ennen kuin lähdin pyöräilemään kotia kohti.
Sinten kommentti
Oikein kiva kuulla, että ensitutustuminen Esan kanssa sujui odotusten mukaisesti! Osaat jo varmaankin suunnistaa tallissa – ainakin suurin piirtein – mutta jos joskus haluat, voin lähteä kanssasi katsomaan lähimaastoja. Toki niitä oppii myös osallistumalla maastotunneille ja vaelluksille, ja hoitajat tietysti opastavat ja lähtevät mukaan aina ehtiessään. Oli hyvä idea juoksuttaa Esaa ensimmäisellä kerralla. Seuraavilla hoitokerroilla voit kokeilla nousta ruunan selkään, jos saisitte vaikka toisen ratsukon kanssanne samaan aikaan kentälle! Suuri kiitos tarhan juoma-astian pesemisestä, se kun jää helposti minulta huomioimatta kiireissäni.
Tarina oli sopivan pitkä ja pitkät kappalekirjoitukset tekivät siitä siistin. Hallitset hyvin ajatusviivan käytön repliikeissä, enkä löytänyt tarinasta kovin suuria virheitä. Kirjoitit monta pitkää virkettä, joista osaa olisi minun makuuni voinut hieman lyhentää. Virkkeistä ei kannata tehdä turhan pitkiä, sillä silloin niistä tulee epäselviä. Seuraava tavoitteesi voisi olla virkkeiden katkominen: jos virke tuntuu loputtomalta, anna sille piste ja jatka sitä tarvittaessa toisessa virkkeessä pisteen jälkeen.
"...ympäri kenttää ja otin lopulta juoksutusraipan kentän laidalta ja menin ruunan kanssa..." -> kaksi ja-konjunktiota on tässä virkkeessä liikaa. Esimerkiksi tämän voisi katkaista näin: -> "...ympäri kenttää ja otin lopulta juoksutusraipan kentän laidalta. Menin ruunan kanssa..."
18,20v€
|
|
|
Post by Loci on Jul 17, 2013 17:05:17 GMT 2
Löytöjä, 18.7.'13
Nyt jo tähän alkuun joudun sanomaan, että lähden huomisaamuna parin päivän reissuun ja koska tekstiä ja muuta materiaalia on valmiina, niin kirjoitan nyt alkua ja jatkoa viikonloppuna Tasaisen sateen ropinan, satunnaisen ukkosen jylinän ja luudan harjasten rahinan läpi tunkeutui kiljunta, hevosen kiljunta. Ääni kuului läheltä, muttei samasta tilasta. Vain sekunneissa juoksin katsomaan ulkokarsinoille, kenellä oli hätä. Nassu, ensimmäinen kolmesta asukista, seisoi tyytyväisesti karsinassaan. Toinen, hoidokkini As You Were tai tutummin Esa, huohotti karsinassaan ja potkaisi vatsaansa etukaviollaan. Huusin mielessäni "EI!" ja tempaisin karsinan oven auki. Hiestä märän ruunan silmänvalkuaiset näkyivät, ja se tärisi. Salamana nappasin riimunnarun ja pakotin makuulle aikovan hevosen seuraamaan minua ulos karsinasta. Esa vastusteli, mutta tuli kuitenkin. Vain parin metriä eteenpäin päästyämme salama välähti ja kuului kauhea pamaus. Esa säikähti salaman iskua niin kovasti, että nousi takasilleen. Menetin otteeni riimunnarusta ruunan lähtiessä toiseen suuntaan, suoraan kohti Pirunmetsää. Tiesin etei minun auttanut juosta perään.
Juoksin tallin toimistolle, missä Sinte järjesteli papereitaan. Huohottaen kerroin parilla sanalla hänelle äskeiset tapahtumat. Ryntäsimme molemmat ulos tallista ja kuulimme hevosen kiljunnan Pirunmetsän suunnalta. Juoksimme kauhuissamme kohti ääntä. Saunan ohitettuamme kuulin kiljuntaa vasemmalta puoleltani. Suuntasin suoraan metsään. Pian sain näköpiiriini kamppailevan hevosen ja tajusin heti miksi se oli paniikissa. Päästyäni lähemmäksi näin verta ympäri Esan karvapeitettä ja sen takajalka oli sotkeutunut vanhaan piikkilanka-aitaan. Kun Sinte ehti vierelleni, hän oli jo puhumassa puhelimessa. Kun Sinte laski puhelimen ja alkoi puhua, en saanut selvää kuin kahdesta sanasta: "... pakko lopettaa...". Silmissäni alkoi sumentua ja metsä pyöriä, pian kaikki pimeni.linkki kuvaanHiestä märkänä ja huohottaen avasin silmäni. Onneksi se oli ollut vain painajainen. Illalla olin miettinyt tuttavani hevosta, joka oli jouduttu lopettamaan vasta. Surullinen päivä palasi taas mieleeni ja kyynel vierähti poskelleni. Kello oli melkein seitsemän joten nappasin pyyhkeeni ja suuntasin aamutoimilleni. Ulkona ukkosti, mutta nappasin sadetakkini ja coretex-kenkäni ja hyppäsin pyörän selkään. Olin päättänyt tänään ratsastaa Esan, joten repussani oli eväiden lisäksi kypäräni, chapsit ja ratsastushousuni. Kello oli vähän yli yksitoista, kun saavuin tallille. Oritallin satulahuoneessa oli hääräilemässä arviolta ikäiseni tyttö, jota tervehdin: - Hei. - Hei, taidat olla uusi täällä? Olen Siega, Jätkän hoitaja, tyttö vastasi. - Joo... Olen Loci ja aloitin vasta Esan hoitajana, kerroin. - Sehän on kiva kuulla. - Ajattelin käydä tänään ratsastamassa maneesissa Esalla, mutta yksin en uskalla heti mennä. Jos jotain tapahtuu, haluan että siellä on joku paikalla, sanoin vähän vihjaillen Siegalle. - Ai. Sepäs sattui, itsekin ajattelin ratsastamassa, eikä tällä ilmalla tosiaan innosta mennä maastoon, tyttö kertoi ja vilkaisi kännykkäänsä. - Jos nyt käymme hakemassa heposet ja varustamme ne, olisimme suunnilleen kahdeltatoista ratsailla. Miltä kuulostaisi? - Hyvältä, käyn vain nopeasti vaihtamassa ratsastushousut jalkaani, sanoin ja lähdin käymään päätallissa. Esa seurasi kiltisti minua tarhasta karsinaansa. Riisuin loimen ja harjasin ruunan huolellisesti kauttaaltaan. Puhdistettuani kaviot nappasin Esan satulan ja laskin sen ruunan selkään. Hoidokkini ei juuri kiinnittänyt rutiinitoimenpiteisiin huomiota, joten satulointi sujui helposti. Mittasin nopeasti jalustimet mitoilleni ja laitoin Esalle suojat. Hoidokkini avasi kiltisti suunsa ja sain kuolaimet helposti paikoilleen. Kiinnitettyäni suitsien remmit kävin kurkkaamassa tallin puolella ja kerroin Siegalle olevani valmis. Tyttö kertoi, että hänellä menisi vielä hetki, joten palasin takaisin Esan karsinalle. Tylsistyneenä työnsin käteni takkini taskuihin. En muista milloin olisin kyseistä takkia pitänyt ja yllätyin kun tunsin jotain kovaa ja kylmää oikealla kädelläni. Vedin taskustani kaulakoruni, jota olin etsinyt pitkään. Koru ei itseasiassa ollut varsinainen kaulakoru vaan pieni medaljonki, jonka kantta koristi yksisarvisen pää. Hymyilin löydökselleni ja panin sen vaivihkaa takaisin talteen. Otin kypäräni ja raipan, jota lainasin tallilta, ja avasin Esan karsinan oven. Kerkesimme seisoa vain hetken oviaukossa odottamassa, kunnes kuulin kavioiden kolahdukset betonilattiaa vasten. Lähdin taluttamaan Esaa Jätkän perässä kohti maneesia. Maneesin ovi oli hieman hankala laittaa kiinni hevosen kanssa, mutta onnistuin siinä kuitenkin suhteellisen hyvin. Jätin takkini maneesin laidalle, tiesin että minun tulisi kuuma siinä. Maneesin keskellä kiristin vielä satulavyötä ja laskin jalustimet. Esa seisoi kiltisti paikoillaan, kun nousin sen selkään. Henkäisin pari kertaa ja tarkistin istuntani. Annoin ruunalle kevyesti pohkeita saaden sen liikkumaan eteenpäin. Alkuun tein sen kanssa käynnistä pysähdyksiä ja erilaisia kaarevia reittejä. Seuraavaksi kokeilimme käynti-ravisiirtymisiä. Kun kaikki tuntui olevan kohdallaan molempiin suuntiin, kokeilin vielä pohkeenväistöä. Koska asia ei ollut minulla ihan hanskassa, ei se heti onnistunut, mutta lopulta saimme pari hyvää suoritusta. Palkinnoksi annoin Esan laukata reilun kierroksen verran ja pidimme sen jälkeen välikäynnit. Treenasin vielä pohkeenväistöä toiseen suuntaan, ennen laukkatyöskentelyä. Laukassa tein Esan kanssa paljon temponvaihteluja ja erilaisia ympyröitä. Olin suhteellisen tyytyväinen työskentelyyn, en nimittäin ollut hetkeen ollut satulassa! Jatkoa tulossa Sinten kommentti
Huh, onneksi näit vain unta, eikä Esalle ollut tapahtunut mitään! Ulkona taisi siitä huolimatta olla kurja sää, mikä toi tarinaan hieman jännittyneen tunnelman unen kuvauksen ja piirroksesi jälkeen. Mukavaa, että sait Siegasta ratsastusseuraa! Ensimmäinen selkäännousu kuitenkin sujui odotetusti, ja taisit jopa olla tyytyväinen omaan suoritukseesi – se on hyvä!
Aloitit tarinan oikein vaikuttavasti unellasi. Mielelestäni unen kursivointi oli hyvä idea, se erotti kappaleen muusta tarinasta. Esan pystyynnousemisesta unessa piirretty kuva toi mielikuvia ja tunnelmaa: oikein hienoa! Kuvassa on unenomainen, synkkä tunnelma josta voi aistia pelon ja jännittyneen ilmapiirin. Eloisa kuva yksinkertaisella pohjalla! Olit onnistunut liittämään tarinaan hyvin ekstratehtävän, eikä se tullut missään vaiheessa liian voimakkaasti esille. Jos haluat, voit liittää medaljonkin löytymisen tarinan juoneen sen jatko-osassa. Tietysti se voi myös jäädä pelkästään yksityiskohdaksi tarinan sisälle.
Jatko-osaa odotellessa!
|
|
|
Post by Ansku. on Jul 18, 2013 8:42:46 GMT 2
Kun toi Rikun haava oli turvonnut eilen, niin päätin sitten jatkaa ohjasajoa ja jossain vaiheessa kouluttaa Rikua vetämään kärryjä, niin kun Sinte sanoi. Tiedä vaikka Riku sitten olisi loistava vaunuhevonen;D. No, tänään ei tarvinnut juosta puolta tuntia hevosen perässä. Riku seurasi kiltisti perässä ja kavahti vähän, kun lintu lennähti pusikosta. Muuten matka oli ihan rauhallinen. Z Talutin Rikun karsinaan ja huomasin, että sillä oli vielä jonkun verran heinää syömättä. Istahdin nurkkaan ja annoin Rikun syödä. Samalla tarkastelin jalkaa. Se ei näyttänyt pahalta, onneksi. Meni viitisen minuuttia ja rupesin harjaamaan Rikua. Ruuna tuntui nauttivan käsittelystä, ja jatkoin harjaamista kumisualla. Sitten laitoin suitset ja kiinnitin liinat. Lähdin kentälle. Z Aloitin uralla käynnissä, vapain ohjin. Riku tarkasteli kiinnostuneena ympärilleen, ja välillä vilkuili minua. Kuuntelin lintujen iloista viserrystä ja kokosin ohjat. Aloitin tekemällä ympyröitä ja samalla yritin koota Rikua, ja aika hyvin onnistuin. Pyysin ravia ja jatkoin samaa kuviota arviolta viisi minuuttia ja vaihdoin suuntaa. Otin hetkeksi käyntiin ja päästin ohjat. Minua nauratti, kun seuraavassa päädyssä Riku kääntyi itse ympyrälle. Pysähdyin ja kävin taputtamassa ja halaamassa hoitsuani. Z Päätin kokeilla laukkaa, ajattelin, että Riku kun on nyt niin ihana, että se lyhentää askeltaan. Lähdin käyntiin, raviin - ja pyysin laukkaa! Astuin vähän enemmän keskelle ja päästin ohjia vähän. Maiskutin, ja samalla pidätin. Riku ymmärsi käskyni ja lyhensi askeltaan. Jatkoin laukkaa kierroksen, siirsin raviin ja tein ympyrän laukassa. Otin raviin ja siitä käyntiin. Kehuin Rikua enemmän kuin koskaan, olin tosi tyytyväinen hoitsuuni. Z Vein Rikun karsinaan, annoin sille omenan ja porkkanan, harjasin sitä niin hyvin kuin osasin, ja talutin sen laitumelle. Riksa säikähti sitä pensasta, josta lintu oli lentänyt, ja siirtyi minuun päin. Sain Rikun laitumelle ja annoin sille vielä yhden omenan. Jäin katselemaan Rikua, joka laidunsi puun alla varjossa. Tosiaan, oli aika lämmin, ja Riku siirtyi juomakaukalonsa eteen ja loiskutteli vettä jaloillaan. Ajattelin, että ehkä se tykkäisi pienestä pulahduksesta lampeen, joten otin Rikun uudestaan kiinni. Z Sinte oli tallissa ja kysyin että mikä olisi lyhyin reitti lammelle. Sinte kertoi reitin, ja sanoi että Riku varmaan piristyisi vähän. Otin toisen riimunnarun, ja kiinnitin sen toisen puolen lukkoon. Sidoin Rikun käytävälle ja hain kassistani shortsit ja topin. Laitoin kypärän päähäni, hyppäsin Rikun selkään ja vedin riimut käsiini. Tiputin kengät jaloistani ja annoin pohkeita. Riku lähti tepastelemaan haluamaani suuntaan ja annoin sen mennä. Ruunan selkä oli hikinen. Z Äkkiä huomasin, että olimme lammella, ja kannustin Rikua ravaamaan veteen. Riku loiskutteli innoissaan ja kipaisi uimaan. Liu'uin selästä veteen ja polskuttelin itsekin. Samassa huomasin, että olimme keskellä lampea. - Riku, ei enää yhtään pidemmälle! Huusin, mutta Riku ei kuunnellut ollenkaan ja ei kestänyt puolta minuuttia ja olimme jo toisella puolen lampea. Kiersin toiselle puolelle, sinne mistä tulimme, ja lähdin takaisin tallille. Minusta oli ihanaa olla märkä ja Riku varmaan ajatteli samoin.
Sinten kommentti
Kuullostaa hienolta, että ohjasajo Rikun kanssa sujuu hyvin. :) Uskon, että saat Rikusta hyvän kärryhevosen. Älä kuitenkaan aivan heti asenna sille kärryjä – etenkään yksin – vaan pyydä vaikkapa minut tai joku muu tallilainen auttamaan ja katsomaan samalla, että kaikki sujuu hyvin. Rikusta oli varmasti ihanaa päästä viilentymään lammen veteen! Pienen lampemme vesi lämpiää nopeasti kesähelteillä, mutta onneksi märkä iho (tai karva) tuntuu viileältä ulkoilmassa. Tehän miltei uitte lammen päästä päähän! Uintikisat, hmm, nekö minun pitäisikin järjestää?
Tarina oli huomattavasti pidempi kuin se hoitokerta jolla aloitit Rikun kanssa! Hyvää edistystä! Tarina alkoi olemaan jo sen verran pitkä, että se tarvitsisi kappalejaot näyttääkseen siistiltä ja ollakseen selkeä ja mukava lukea. Kappalejako (yksi ylimääräinen rivinvaihto) kannattaa tehdä kohtaan, jossa tarinan tapahtumat vaihtuvat. Jos kohta on hankala löytää, kannattaa ajatella tarina elokuvana: aina kohtauksen vaihtuessa tarinaan tulisi kappalejako. Merkitsin tähän tarinaan kappalejaot oransseilla Z-kirjaimilla! Seuraavista kappaleista voit tehdä hieman pidempiä.
"Kun toi Rikun haava oli turvonnut eilen..." -> "toi" on puhekieltä, eikä se sovi kirjakielen sekaan: -> "Kun Rikun haava oli turvonnut eilen..."
jonkun verran -> jonkin verran, koska: -> joku (persoonapronomini), jonkun, jotkut jne..
10,20v€
|
|
|
Post by Ansku. on Jul 19, 2013 6:57:19 GMT 2
Tänään Riku oli laitumen kauimmaisessa nurkassa, joka sattui olemaan täynnä mutaa. Riku taivasteli minua, kun saapastelin sen luo. Päivä oli kaunis ja jotenkin iloinen. Rikukin oli niin söpön näköinen! Otin Rikun kiinni ja lähdin taluttamaan sitä karsinaan. Harjailin ruunaa kaikessa rauhassa. Kun sitten olin valmis, laitoin Rikulle suitset päähän ja lähdin kentälle. Käänsin Riksan kaartoon, mutta kun huomasin, että en pääse hyppäämään sen selkään, vein sen aidan viereen ja kaupusin aidalta selkään. Riku lähti automaattisesti liikkeelle, vaikka aurinko porottikin armottomasti. -Taitaa tulla uimareissu tästäkin, mumisin. Keräsin ohjat käsiini ja vaihdoin suunnan. Kuvittelin perustuntia ilman mitään erikoista, eihän minulla ollut satulaa. Pyysin ravia ja ravailin pari kierrosta, tein sen jälkeen täyskaarron ja vaihdoin suunnan. Jatkoin ravia ja yritin keventää, vaikka en onnistunutkaan kuin ehkä puoli kierrosta. Kuntoni taitaa olla huonompi kuin luulin. No, mitäpä siitä, ajattelin ja jatkoin ravia. Rikun ravi oli ihana, tasainen ja matkaavoittava. Mutta kun Riku sitten alkoi kyllästyä, heittää parit pukit, siirsin käyntiin. Tein kahdeksikkoja ja kiemurauria. Riku on ollut pitkään tosi taipuvainen, ja olin siitä iloinen. Kokeilin vähän laukkaa, joka ei onnistunut yhtä hyvin kuin ohjasajaessa. Mutta sain sentään tehtyä jonkunnäköisiä kahdeksikkoja ja taputin Rikua. Kävelin vapain ohjin vielä jonkun aikaa ja laskeuduin sitten Rikun hikisestä selästä. Talutin ruunan takaisin tallille ja sidoin sen ulos puomiin. Eilinen uimareissumme oli sujunut hyvin pelkillä riimunnaruilla, joten loksautin punaisen narun Rikun riimuun, kiipesin puomille ja lähdin maastoon, sille reitille, jonka Sinte eilen kertoi. Riku oli luonnottoman laiska, ja meillä meni tosi kauan päästä lammelle. En ajanut Rikua eteen, ja se piristyikin heti nähdessään lammen. Ruuna laukkasi iloisesti rantaveteen ja kannustin sitä syvemmälle. Uin vielä ainakin puoli tuntia, ja sitten Riku tuli itse pois vedestä. Lähdin tallille ja oloni oli viileä. Rikun selkä tuntui ihanalta. Ravasin laiskaa ravia tallille ja sidoin Rikun samaan puomiin, jota olin käyttänyt aiemmin. Harjasin pahimmat lehdet ja roskat pois ja irrotin Rikun. Lähdimme tepastelemaan laitumelle ja portilla päästin Rikun irti. Se käveli tyytyväisenä laiduntamaan.
Sinten kommentti
Hah, kyllä hevoset sitten osaavatkin ärsyttää menemällä laitumen perimmäisiin nurkkiin ja jämähtämällä sinne! Onneksi iloista päivää ei voi kolauttaa mikään: lämpimänä kesäpäivänä on ihan mukavaa kävellä hakemaan hevosta laitumelta, etenkin jos aikaa on riittävästi eikä ole kiire minnekään. Kiva kuulla, jos tykkäät Rikun ravista!
-Taitaa tulla uimareissu tästäkin, mumisin. -> Ajatusviivan jälkeen tulee välilyönti. Yksittäinen repliikki kannattaa kirjoittaa lainausmerkkien sisälle, jolloin sen voi jättää keskelle tarinaa. Yleensä ajatusviivalla alkavat repliikit aloitetaan uudelta riviltä: -> "Taitaa tulla uimareissu tästäkin", mumisin.
9,20v€
|
|
|
Post by Ansku. on Jul 20, 2013 11:13:17 GMT 2
Aamu oli viileä, kun lähdin tallille. Ripustin kassini ovenkahvaan ja lähdin katsomaan, oliko Riku karsinassa. Ei ollut, mutta ovessa oli lappu, jossa luki: "Annatko Rikulle heinät?" Tietenkin minä annoin. Sen jälkeen lähdin kävelemään laitumelle. Otin Rikun nopeasti kiinni. Jätin ruunan karsinaan ja menin sohvalle lukemaan hevoslehtiä. Riku oli syönyt, kun tulin takaisin harjaamaan sitä. Otin pölyharjan käteeni ja suin purut karvasta. Harjailin rauhallisesti kaulasta häntään, selvitin Rikun hännän sormin. Tein saman toiselle puolelle ja hain varusteet. Pyyhin karvat huovasta ja kiinnitin sen takaisin satulaan. Sitten laitoin suitset. Lähdin kentälle. Pysäytin Rikun kaartoon ja nousin selkään. Riku lähti astelemaan uralle, joskin vähän laiskanpuoleisesti, vaikka olikin aika viileä ilma. Kiersin kenttää vapain ohjin, ja sen jälkeen laitoin jalustimet kaulalle. Sidoin ohjat satulan etukaareen ja yritin tehdä kaksi ympyrää. Ensin en onnistunut, mutta lopulta Riku heräili sen verran, että kuviot alkoivat sujua. Pyysin ravia. Riku suostui aloittamaan ravin vasta raipasta. Se hypähti eteenpäin ja lensin komeassa kaaressa keskelle kenttää. Myrtyneenä kapusin takaisin satulaan ja jatkoin ravia. Riku oli varmaan huomannut, että putosin, joten nyt se totteli kiltisti. Tasapainoni pysyi hyvänä loppuajan, ja sitten otin ohjat takaisin käsiini ja vaihdoin suunnan. Siirryin keskelle kenttää tekemään kahdeksikkoa niin, että en käynyt uralla. Riku oli tosi taipuvainen, on ollut jo pitkään. Tein vielä muutaman kahdeksikon käynnissä ja lopetin tunnin. Taluttelin Rikua tallipihalla ja sidoin sen puomiin. Nostin hikisen satulan kuivumaan puomille. Vein Rikun pesukarsinaan ja suihkutin siitä hikiset kohdat. Kuivasin pahimmat vedet, mutta jätin ruunan kosteaksi. Olin valmis, lähdin taluttamaan Rikua laitumelle. Päästin Rikun vapaaksi ja laitoin portin kiinni. Kun pääsin talliin, olin TIETENKIN unohtanut laittaa sähköt päälle. Joten kun olin siivonnut Rikun karsinan ja olin valmis lähtemään kotiin, Riku seisoi edessäni. Tuijotin sitä ällistyneenä ja vein sen takaisin laitumelle. Muut ponit ja hevoset pällistelivät Rikua kuin sanoakseen että ei kannattanut karata. Suljin portin ja kävin tallissa laittamassa sähköt päälle. Hyppäsin pyöräni selkään ja lähdin pyöräilemään kotiin päin. Vilkaisin nopeasti, että Riku oli tallella, ja olihan se. Onneksi! Sinten kommentti
Outs, onneksi ei sattunut kun tipahdit! Ilman jalustimia ratsastaminen kehittää hurjasti tasapainoa, ja se onkin hyvää harjoitusta ilman satulaa ratsastamista varten. Oletko jo kokeillut ratsastaa Rikulla ilman satulaa ja suitsia? Jos aiot kokeilla, kiinnitä riimunnaru ruunan kaulaan ja pyydä joku tallilainen mukaan katsomaan että kaikki sujuu hyvin. Hah, voi ei, olipa Riku fiksu tajutessaan ettei aidassa ollut sähköä! Onneksi se ei lähtenyt kauemmaksi vaan tuli luoksesi.
Mielestäni tähänkin tarinaan olisi voinut laittaa yhden kappalejaon. Seuraavassa tarinassa voisit kiinnittää niihin huomiota ja yrittää laittaa tarinaan yhden kappalejaon (1 ylimääräinen rivinvaihto). Tähän tarinaan laitoin kaksi kappalejakoa rivinvaihdoilla, niin kuin ne kuuluukin laittaa.
9,20v€
|
|