velli
Aloittelija
Posts: 10
|
Post by velli on May 6, 2013 16:37:41 GMT 2
Teen nyt tällaisen pienen tarinan, missä kerron mitä tein: Toinen päivä Heti saavuttuani tallille menin tietysti moikkaamaan Ippeä. Jalka näytti paremmalta ja olin saanut Sinteltä luvan taluttaa sitä. Harjasin Ipen perusteellisesti ja hain sitten orin suitset. Suitsitin sen ja talutin sen maneesiin. Talutin poikaa maneesissa puoli tuntia ja maastossa 10 minuuttia. Maneesissa tein pysähdyksiä, peruutuksia ja voltteja ja maastossa kävelin erilaisia reittejä. Tallille palattuamme riisuin Ipeltä suitset ja kylmäsin sen jalkaa vielä hetken. Vein sen ulos ja sillä välin siivosin Ipen sotkuista karsinaa. Pyyhin suitset sekä pesin Ipen ruokakupin ja juoma-automaatin. Söin evääni, hain orin sisään ja harjasin sen vielä nopeasti. Sitten lähdin kotiin. Sinten kommentti
Kiva, että jaksat käydä moikkaamassa Ippeä siitä huolimatta, ettei sillä voikaan ratsastaa vielä kunnolla. Ippeä pitää alkaa kuntouttamaan kunnolla ja perusteellisesti, että saadaan hyviä tuloksia. Insomnia siirtyi eläkkeelle tänään 7.5.13 kun ori täytti 22 vuotta. Eläkeikä tarkoittaa käytännössä, että kovin rankkoja treenejä ei saa enää ottaa, ori karsitaan pois joiltakin tunneilta, ja kisaura loppuu.
"Jalka näytti paremmalta ja olin saanut Sinteltä luvan taluttaa sitä." -> Tästä saa sellaisen kuvan, että olit käynyt taluttamassa Ipen jalkaa: -> "Jalka näytti paremmalta ja olin saanut Sinteltä luvan taluttaa oria."
Suitsitin = suitsin
8v€[/font color]
|
|
|
Post by Ida on May 8, 2013 18:39:56 GMT 2
- Oot sä vaan hieno poika! kehuin Rikua, jolla olin juuri tullut toiseksi harjoitusestekisoissa. Olihan ruuna ollut hieman laiska ja tahmea, mutta esteet saavat sen syttymään, joten ei ollut kuitenkaan kovin paljon eteen ajettava. Seisoin karsinassa riisuen Rikulta varusteita. Se äksyili löysätessä satulavyötä, sillä luuli kiristäväni sitä. Kävin viemässä varusteet satulahuoneeseen ja hipsin hakemaan sitten kuivattua leipää. Muut karsinoissa seisovat hevoset katsoivat minua haluttavasti, kun kävelin leipä hihaan piilotettuna niiden ohi. Avasin Rikun karsinan ja annoin ruisleivän sille. Juu, herkkä hetki Rikun kanssa Käsi vamppaa, mutta ei kerrota sille...ja shhh.. tarina on mitä on...Sinten kommentti
Kiva lukea sun tarinoita täältä Rikun hoitopäiväkirjasta: ihanaa, että jaksat kirjoitella myös hevosestasi sen ohella, että ähkit pitkiä päiviä tuntien parissa täällä. Mukavan yksinkertainen, mutta todella lyhyt tarinanpätkä. Onnea toisesta sijasta harjoitusestekisoissa! Nätti kuva, joka on hyvin rajattu kuvaamaan käden ja turvan kosketusta. Rajauksella on kuvien suhteen suuri merkitys: kun kuvaa rajataan hieman erilailla kuin normaalisti, se antaa paljon erilaisia ja mielenkiintoisia vivahteita, jotka herättävät erilaisia ajatuksia. Tässä on selkeästi saatu piirrettyä kosketuksen tunne ja ystävyys!
12v€
|
|
|
Post by Rituska on May 11, 2013 15:51:25 GMT 2
Pyöräilin tallille reippaasti isoreppu tarakalla heiuen. Äiti oli pakannut reppuun eväät, sadetakin ja itse olin laittanut sinne ratsastusvarusteet. Ensimmäiseksi tallilla menin hakemaan talikon ja kottikärryt. Menin Aatun karsinan luokse ja aloin lastamaan lantaa ja likaisia puruja kottikärryihin. Lopussa kottikärryt olivat niin täynnä, että niiden vieminen lantalaan oli hankalaa, mutta sain ne lopulta tyhjennettyä. Vein välineet takaisin paikoilleen ja lähdin tarhoille.
"Hei Aatu", lepertelin orille. Se tuli aidalle tervehtimään minua, mutta lähti sitten kavereidensa luokse nukkumaan. Aukasin portin ja menin sisään. Aatu ravasi takaisin luokseni ja hinkkasi päätään minuun. "Hei, lopeta poju", naurahdin ja tönäisin Aatua hellästi. Laitoin riimunnarun kiinni Aatun päitsiin ja lähdin tallia kohti. Taivaalla oli uhkaavan näköisiä pilviä. "Toivottavasti ei ala sataa", huokaisin.
Talliin päästyäni hain Aatun harjat ja aloin harjailla. Harjasin, harjasin ja harjasin, mutta Aatulla karvoja riitti. Pian Aatu kiilsi, mutta olin varma, että sillä ei vieläkään karvat loppuneet. Hain varusteet, sillä en jaksanut enään hinkata Aatua. Varustettuani talutin Aatun ulos ja heitin kamppeet päälleni.
Ulkona ripsi vähän pisaroita, joten päätin laittaa sade takin päälle. En viitsinyt mennä nyt kentälle, kun Aatu oli niin innokas menemään maastoon. Päätin, että ensi kerralla menen kentälle, koska nyt olen ollut maastossa koko ajan. Aatu käveli reippaasti korvat höröllä. Sade yltyi kokoajan. Aatu kulki silti kokoajan reippaasti. Pian satoi kaatamalla ja me olimme todella kaukana tallista. Aatua ei sade näyttänyt haittaamaan, mutta minua ärsytti, koska en halunnut sairastua.
Tuli oikea myrsky. Kannustin Aatua laukkaan, koska halusin äkkiä kotiin. Aatu lähtikin ja lujaa. Melkein jo tipuin kun Aatu laukkasi niin lujaa. Hidastin Aatun käyntiin, sillä en ollut varma, että menimmekö me jo risteyksen ohi. Menin taakse päin, mutta en nähnyt tuttua reittiä missään. Taisin olla eksynyt. Olin vähän paniikissa, mutta en mitenkään hirveästi.
En tiennyt enään minne mensin, olin vain paikoillani. Aatua seisominen alkoi jo kyllästyttää, mutta pysyi kiltisti paikoillaan. Pian näin edessäni ratsastajan. En erottanut kuka hän oli, koska satoi niin kovasti. Pian tutut kasvot tulivat näkyviin.
-Vilja!, huudahdin. -Moi, eikö olekkin hirveä ilma? hän kysyi. -Joo, vastasin -Mennäänkö yhtä matkaa kotiin? Hän kysyi -Mennään vaan, vastasin ja olin helpottunut, että en joutunut etsimään kotia.
Tallille päästyämme otimme hevosilta varusteet ja harjailimme niitä vähän aikaa.
Vietyämme hevoset tarhoihin menimme hoitajien huoneeseen kuivattelemaan ja juomaan mehua. Juttelimme siellä kauan, kunnes tajusin, että kello oli jo kuusi. "Minun täytyy lähteä kotiin", sanoin ja lähdin ulos. Sade oli jo laantunut.
Sinten kommentti
Olipa jollakin tavalla tunnelmallinen sadetarina! Sinulla ja Aatulla kävi tuuri, kun Vilja ratsasti teitä vastaan kun olit epävarma siitä, missä päin Metsälampea olette. Onneksi ette kuitenkaan olleet kaukana kotitallista, vaan pääsitte turvallisesti perille. Hyvä, ettet tippunut, kun Aatu innostui laukkaamaan. Sateella hiekkatiet menevät helposti todella liukkaiksi, ja sen vuoksi pitää olla varovainen kun mennään vähän normaalia vauhdikkaammin.
Tarinassa oli melko isot kappalejaot, ja ne tekivät siitä hiukan epäselvän. Vuoropuheluiden väliin (esim. keskustelu Viljan kanssa maastossa) ei tule välilyöntejä, vaan repliikit ovat toisissaan kiinni allekain. Poistin tarinasta ylimääräiset rivinvaihdot :) Kappalejaoksi riittää yksi ylimääräinen rivinvaihto. Seuraavassa tarinassa voit panostaa kappaleisiin: niistä kannattaa aina tehdä pitkiä, sillä se tekee tarinasta siistimmän näköisen.
isoreppu = iso reppu (adjektiivi "millainen?" + substantiivi "mikä?") uhkaavan näköisiä = uhkaavannäköisiä ("minkä näköisiä?") sade takin = sadetakin (yksi kokonainen asia, yksi sana) ensi kerralla = ensikerralla kokoajan = koko ajan taakse päin = taaksepäin ("minnepäin?")
"-Joo, vastasin" -> ajatusviivan ja repliikin väliin tulee välilyönti. Repliikki loppuu pisteeseen: -> "– Joo, vastasin."
13v€
|
|
|
Post by Christina on May 17, 2013 13:02:40 GMT 2
-Esaesaeeesaaa... Rallattelin aurinkoisessa kesäilmassa. -Hiirnh! Esa hörähti ja tuuppasi minua turvallaan. -No moikka kultsipuppeli, naurahdin ja annoin sille taskustani omenan. Esa - Oma hoitsuni, kiltti ruuna, ruotsinpuoliverinen hevonen. Tai oikeastaan viralliselta nimeltään As You Were, mutta oli helpompaa sanoa sitä lyhyesti vain Esaksi. Palataanpas ihan alkuun, päivään, jolloin näin Esan ensimmäistä kertaa, enkä vielä mitenkään voinut tietää, että joskus saisin niinkin hienon hevosen - Hoitohevosekseni. Mutta nyt, tarina alkakoon. -Äiti kiiilttii! Kinusin keittiön pöydän ääressä. -Meillä ei ole rahaa sellaiseen, äiti päivitteli ja lastasi likaisia astioita tiskikoneeseen. -Mutta mä haluan! Huusin turhautuneena. Ei koskaan ollut rahaa. Perheeni eli ikuisessa köyhyydessä, ja kuka siitä sai kärsiäkkään eniten - Minä, 13 vuotias tyttö, joka oli hurahtanut hevosiin jo viisivuotiaana. -Ei se paljon maksa, ja mä olen jo kerännyt ra- Aloitin. -Niin, ja entäs sitten kun raha loppuukin? Mietitäänpäs, kuka joutuisi sitten maksamaan... Äitini katsoi minua merkitsevästi. Tiesin sen. Eivät minunkaan vähäiset säästöni riittäisivät mihinkään, tuskin edes yhteen viikkoon. Ihmetteletkö, mitä edellisessä pätkässä tapahtui? No, sitä ei liene vaikea arvata. Halusin niin kovasti ratsastamaan, että ihan sydämestä otti. Silloin luulin vielä, ettei unelmani toteutuisi koskaan. Lähdin musertuneena huoneeseeni, ja paiskasin oven kiinni perässäni. -Raha maailmaa pyörittää... Kiristelin hampaitani. Miksi se oli AINA näin? Mitään hauskaa ja tärkeää ei voinut tehdä, jos ei omistanut läjäpäin satasen setelinippuja. Hautasin itkettyneet kasvoni tyynyn sekaan, ja vaivuin levottomaan uneen. Seuraavana aamuna heräsin äidin ääneen. Hän jutteli jonkun kanssa, ilmeisesti puhelimessa. Hipsin sukkasilleni alakertaan, ja aloin lusikoimaan aamumuroja vatsaani. Äiti ilmestyi keittiöön, ja puhui yhä kännykässä. -Eli siis ilmaiseksi, ei maksa mitään? Juu, juu, kyllä hän on. Ai niinkö? Hetikö? Kyllä, voisimme toki tullakkin. Jos siis vain hän suostuu. Kuulemisiin! Äiti lopetti puhelun. -Kuka siellä oli? Kysyin suu täynnä kaakaomuroja. -Eräs... Myyjä, äiti yskähti. Kohautin olkiani ja jatkoin aamupalaani. Äiti istui vähän aikaa ihan hiljaa paikoillaan, kunnes ihan muina miehinä kysäisi minulta: -Lähdettäisiinkö kauppaan? Tarvitsemme voita ja kaurapaloja. -Ihan sama, vastasin ja vein tyhjän kulhon tiskipöydälle. Lampsin eteiseen laittamaan kenkiä jalkaani. Ulkona oli ainakin 25 astetta lämmintä, ja ilma oli ihanan lämmin. Äiti tulikin kohta perässäni, ja kilisti autonavaimia. -Mennään! Hän hössötti. Huokaisin ja lysähdin etupenkille pelkääjän paikalle. Olisipa hevosia... Mietin mielessäni, kun äiti kääntyi piharisteyksestämme valtatielle. -Tämähän on väärä suunta? Ihmettelin, kun käännyimmekin vasemmalle. -Niin onkin, äiti myhäili ja jatkoi ajoaan. -Miksi me tän- -Kohta näet, äiti hymyili ja kääntyi kuoppaiselle soratielle. Huristelimme sitten sitä pitkin noin 300 metriä, kunnes näin tienviitan jossa luki: Metsälammen Ratsutalli. -Hevostila..? Hämmästelin entistä enemmän. -Kohta näet, äiti toisteli. Hän kaartoi parkkipakoille ja hyppäsi ulos autosta. Minä tietenkin viisaana ihmisenä jäin istumaan paikoilleni kuin tatti. -Tule nyt, äiti viittilöi. Nousin autosta - Paikka vaikutti oikeastaan aika mielenkiintoiselta. Hevosten hirnuntaa kuului laidunten ja tarhojen suunnalta, ja heleä nauru kantautui suuren rakennuksen edustalta. Se näytti olevat hevostalli. -Moikka! Äiti huiskutti jollekkin vieraalle naiselle, jolla oli lyhyet, vaaleat hiukset ja toisessa kädessään hän piteli suurehkoa hevosta. -Moi! Tulittekin jo, nainen hymyili ja antoi hevosen jollekkin tytölle. -Joo, tässä hän nyt on, äiti nyökytteli ja tuuppasi minut eteensä. -Ai siis mitä? Olin pudonnut kärryiltä aika päivää sitten. -Tulkaa toki tallin puolelle, selitän sitten siellä, nainen naurahti ja avasi suuret pariovet. Tallissa oli valoisaa, ja ikkunoista paistoi aurinko sisään valaisten pitkää tallikäytävää. Olin kuin kotonani - Hevosten parissa. -Minä olen siis Sinte, tämän ratsutilan omistaja. -Esittele nyt itsesi, äiti pukkasi minua. -Oon Chii... Mumisin. -Christina, äiti korjasi. -Mukava tavata, äitisi onkin jo kertonut sinusta paljon, Sinte sanoi ja ojensi lämpöisen kätensä. -Ahaa.. Nyökkäsin ja vastasin kädenpuristukseen. Sinte alkoi kävelemään tallikäytävää pitkin, ja puhui samalla mennessään. -Äitisi soitti tänä aamuna, ja kertoi, kuinka... Sinte aloitti. Silloin käsitin, kuka aamuinen puhelinvieras oli ollut - Sinte. -Mitä se tähän liittyy? Ihmettelin äimän käkenä. -No, sinähän haluaisit alkaa... Ratsastamaan? Sinte hymyili. -Joo, vakuutin ja säestin sanaani nyökkäyksillä. -Mutta sehän maksaa, vai mitä? Sinte alkoi käydä salaperäiseksi. -Niin? Jatkoin vastailua. -Joten.. Äitisi ajatteli, että ratkaisu saattaisi löytyä täältä, Sinte kertoi ja nyökkäsi perällä olevaa karsinaa päin. Kävelin kuin transsissa Sinten osoittamaa boksia kohti. Kurkistin kaltereiden välistä sisään, ja sieltä minua takaisin tuijottivat uteliaat hevosen silmät. -Tervehdihän uutta hoitohevostasi, Sinte kehotti. -Hoitohevostani? Kiljahdin innoissani. Äiti ja Sinte hymyilivät leveästi ja nyökkäsivät. Tämän täytyi olla elämäni onnellisin päivä. Nyt siis tiedät, miten sain As You Weren, Esan, hoitsukseni. Mutta mitähän mahtaa tapahtua seuraavaksi... Sitä ei varmaan Sintekään tiedä. Kait saatan valaista teitä ja kirjoittaa siitä tarinaakin. Kuka tietää. Mutta nyt... Seuraa kaikille onnellinen loppu, joten tähän voisi enään kaksi sanaa kirjoittaa: The End. Sinten kommentti
Tosi hienoa, että löysit meiltä Esan hoitsuksi Esa ei ole luonteeltaan kaikkein helppo ratsastaa, mutta tutuksi tullut ratsukko pärjää aina hienosti. Kaikkeen tarvitaan vain hippunen ymmärrystä, ja taitoa kuunnella hevostaan. Toivottavasti teillä lähtee Esan kanssa hyvin alkuun!
Oikein kiva, melko virheetön tarina, jossa oli paljon vuoropuhelua. Seuraavissa tarinoissa suosittelen vähentämään hieman vuoropuheluiden määrää, ja korvaamaan sitä "tiiviillä" tekstillä. Kirjoitat kuvailevasti Repliikkiä edeltävän ajatusviivan ja repliikin väliin tulee aina välilyönti:
"-Äiti kiiilttii! Kinusin keittiön pöydän ääressä." -> "- Äiti kiiilttii! Kinusin keittiön pöydän ääressä."
Päivitän kaappisi sunnuntai-iltana
20v€
|
|
|
Post by pihla on May 24, 2013 8:09:03 GMT 2
//Minne se katosi se ensimmäinen hoitotarina? Ainakaan mun koneella ei näy No, mutta tällänen lyhyt taas tällä kertaa, toivottavasti riittää! Uusi tuttavuus - Jekun hoito no. 2 "Hei hömppä", tervehdin tammaa, joka rouskutteli aamuheiniään. Haukotellen nostin tamman harjalaukun olkapäälleni ja avasin karsinan oven. Viileä kevättuuli leikitteli Jekun harjalla ja minun otsatukallani, joka roikkui harjaamattomana kulmakarvojeni päällä. Tallilla oli hiljaista, muutama hoitaja talutteli hoidokeitaan tarhasta talliin ja toisin päin. Kiinnitin riimunnarun Jekun kuluneeseen mustaan nylon-riimuun ja huokaisin :"Pitää ostaa usii, sähän kiskaset ton rikki". Otin raipan maasta suitset samalle olalle kuin harjalaukun ja lähdin taluttamaan Jekkua kenttää kohti. Kentän vieressä oli iso vihreä ruohopläntti ja annoin Jekun napostella voikukkia samalla kun harjasin tammaa. Väsymykseni kaikkosi pikaisesti, sillä oli ihanan lämmin päivä ja Jekullakin oli hyvä päivä. Harjasin tamman pikaisesti, sujautin sille suojat jalkaan ja vedin kypärän päähäni, nyt alkaa tappelu. Pidin riimunnarun toisessa kädessä, kun pujotin Jekun riimun tamman kaulalle. Jekkua kuitenkin kiinnosti enemmän ruoho kuin suitsiminen ja sainkin suitset jopa kymmenessä minuutissa sen päähän. "Joo, nyt oon varma. Joku on vaihtanut sut johonkin muuhun hevoseen", naurahdin ja rapsutin tamman kaulaa. Otin riimun pois sen kaulalta ja tungin harjalaukkuun. Talutin Jekun kentän keskelle ja ponnistin selkään. Kun makasin siinä sen selässä vaakasuorana, nostamassa oikeaa jalkaani sen lautasten yli, Jekku ajatteli että on hyvä idea lähteä kävelemään. Pääsin kuitenkin slkään, kohtalaisen hyvin ja annoin tamman kävellä pitkin ohjin muutaman kierroksen. Olin jo aikaisemmin aamulla pystyttänyt kentälle kaksi pientä kavalettia ja yhden 50cm korkean pystyesteen, sillä Jekulla on ollut hyppytaukoa. Keräsin ohjat ja lähdin kokoamaan tummaa tammaa allani. Jekku ravasi hetken aikaa löntystellen ja oikein pomppasi eteenpäin, kun näpäytin sitä raipalla. Hetken saimme ravata kenttää ympäri, että sain tamman edes jonkin laisee mutoon. Kehuin tammaa pudottamalla käyntiin ja jatkamalla kokoamista käynnissä. Kun sain Jekun kulkemaan avuillani täysin, nostin taas ravin ja ravasin volteilla ja pääty-ympyröillä hetken aikaa. Noin viidentoista minuutin päästä ajattelin, että tamma kulkee jo hienosti ja nostin laukan. Jouduin käyttämään paljon istuntaani, sillä tamma laukkasi jotenkin epämääräisesti. Yritin koota sitä laukassa ja onnistuihan sekin. Laukkasin ensimmäisen kavaletin yli, enkä voi sanoa, että se olisi ollut hyppy. Rauhoitin Jekun laukkaa hieman ja tällä kertaa ohjasin sen pystyesteelle. "Yksi, kaksi, kolme", laskin mielessäni ja sain Jekun hyppäämään kolmannella askeleella. Alastulossa oli jo lähellä, että olisin lentänyt maahan, sillä tamma päästi muutaman ilopukin. "Ai hitto sun kanssas, hmph", naurahdin ja yritin tiputtaa tamma raviin. Ei, eipä tietenkään. Jekku veti päänsä mahdollisimman alas ja heitti sellaiset pukit, että kukaan ei olisi varmastikaan pysynyt kyydissä - vaikka esimerkiksi minä. Löysin itsenimaasta makaamasta ja nauroin hetken aikaa ja tusnin, kuinka jokin nuuski jalkojani. Nousin seisomaan ja nappasin Jekun kiinni. Nyt vasta kuulin muutakin naurua ja huomasin kentän laidalla seisovan tytön. Vilkutin hänelle ja pyysin häntä auttamaan hieman. "Moikka! Oon Milla, ja hoidan Ronia. Tai, aloitin hoitamisen vasta vähän aika sitten", hän tervehti. "Mä oon Pihla, ja tämä idiootti on Jekku, oma suokkini", naurahdin ja silitin tamman kaulaa. "Voitko pitää siitä kiinni kun nousen selkään?" Kun olin päässyt Millan avulla takaisin ponin selkään, ja jutellut tämän kanssa vähän aikaa samalla kuin kokosin tammaa uudestaan ravissa, päätin hypätä esteet vielä muutaman kerran. Milla oli lähtenyt talliin laittamaan Ronia kuntoon. Jekku hyppäsin viiemiset kerrat oikein kehuttavasti, voin sanoa että olin oikein ylpeä pullerostani. Tautin vielä tamman kaulaa ja halasin sitä, kun Jekku kulki loppukäyntejä vapain ohjin. Otin kiinni tamman harjasta ja nojauduin taaksepäin. Makasin tamman selässä ja suljin silmäni hetkeksi. "Kauhean rentouttavaa, eikö? Ja kohta on kesäkin", huokaisin ja huitaisin kärpäsen naamaltani. Nousin takaisin istumaan ja pysäytin Jekun. Hypähdin alas selästä ja toistin tamman kanssa samat hoitotoimenpitee kuin ennen ratsastusta ja raahasin väsyneen tamman takaisin karsinaansa. Sinten kommentti
Enpäs kyllä tiedä, missä se ensimmäinen tarina mahtaa olla? Harmi, että se on hukkunut jonnekin S: Ihanan keväinen ja aurinkoinen tarina! Mielestäni tulette Jekun kanssa oikein hyvin toimeen, vaikka tamma ei välttämättä olekaan siitä helpoimmasta päästä. Toiset ratsastajat tykkäävät haastavammista hevosista, toiset sitten on ennemmin sellaista maastoköpöttikansaa, jotka tykkäävät rauhallisista ja kilteistä hevosista (: Minä taidan lukeutua siihen köpöttikansaan.
Mielestäni oikein mukavan pituinen tarinanpätkä, vaikka nimesitkin sitä tuossa alussa lyhyeksi. Ei siis haittaa, jos joskus kirjoittaa tosi lyhyitä tarinoita, hoitokertoja nekin ovat muiden seassa! Olen antanut hoitajille sen verran vapauksia, että saa kirjoitella ihan oman mielensä mukaan – omalla tyylillään.
nylon-riimu -> alkuperäinen "nylon" on käännetty suomeksi: -> nailonriimu
...huokaisin :"Pitää ostaa uusi, sähän kiskaset ton rikki". -> tekstin ja merkin väliin ei tule välilyöntiä. Kun lainattu lause loppuu kokonaan, piste laitetaan lainausmerkkien sisälle. (Vrt. kun lainatun lauseen jälkeen jatketaan, pilkku tulee ulkopuolelle). -> ...huokaisin: "Pitää ostaa uusi, sähän kiskaset ton rikki."
"...kukaan ei olisi varmastikaan pysynyt..." -> "...kukaan ei olisi varmasti pysynyt..."
jonkin laiseen -> jonkinlaiseen
17,80v€
|
|
|
Post by Alexandra on May 30, 2013 15:24:54 GMT 2
Uusi alku - tällä kertaa eri hevosen kanssa
Kävelin kohti Metsistä. Siitä oli kauan, todella kauan, kun olin viimeksi käynyt täällä. Muistot nousivat pintaan ja aloin melkein itkeä. Hevoset olivat laitumella ja erotin jo kaukaa Aatun. Aloin kävellä reippaammin tallille päin.
Kiskaisin kuulokkeet korvistani ja tartuin oven kahvaan. Emmin hetken. Oliko kumminkaan oikein palata tallille nyt, sen jälkeen kun olin kadonnut kimpsuineni ja kampsuineni? Nykäisin oven nopeasti auki, jotten ehtisi enää katua päätöstäni. Meinasin törmätä Sinteen. Tuijotimme toisiamme hetken hämmentyneenä, sitten purskahdin itkuun. "Anteeksi, anteeksi, anteeksi..." sopersin nyyhkäyksien välissä. Sinte halasi minua ja minä vastasin halaukseen. "Kaikki on kyvin Alex, ei tarvitse itkeä... Kaikki on hyvin", Sinte rauhoitteli minua. Pian itkuni alkoi laantua ja aloin muutenkin rauhoittumaan. Sinte päästi irti ja astuin kauemmas silmiäni pyyhkien. Sinte hymyili. ' "Miten sinä niin katosit? Huolestuimme kaikki ja Aatu jäi ilman hoitajaa. Äitisi kertoi sinulla olevan vaikeaa." "En tiedä, mikä minuun meni. Aloin liikkua eri porukoissa ja se ei ollut mitenkään kiva juttu. Vasta äsken tajusin, että minun ei pitäisi olla heidän kanssaan. En haluaisi puhua siitä." "Ymmärrän sinua. Ei siis puhuta siitä", Sinte vastasi ja hymyili. "Mitä Aatulle kuuluu? Eihän sillä ole hoitajaa?" kysyin toiveikkaana. "On sillä, mutta jos sinua kiinnostaa, Ipellä ei ole hoitajaa. Se on tosin jo eläkkeellä ja sen takanenkin on venähtänyt..." Enempää hän ei ehtinyt kertoa, koska keskeytin hänet törkeän innokkaasti: "Juu sitä mä alan hoitamaan, jos sulle käy." Sinte naurahti ja ilmoitti sen sopivan. "Mennään toimistoon, niin saat kaappiin avaimet ja kerron Ipen takasesta enemmän sekä liikutuksesta."
Tuntui oudolta saada käteen taas sama vanha kaapin avain. Puristin sitä kädessäni samalla, kun Sinte kertoi Ipen liukastuneen tarhassaan joskus huhtikuun puolessa välissä. Nyt sitä saisi kävelyttää, mennä selästä käsin hiukan ravia sekä kylmätä. Ipellä oli myös havaittu pöly-yliherkkyys, heinät kasteltava, oltava erityisen tarkka karsinan sivouksessa ja kaikkea muuta. Sinten lopetettua pyysin listan kirjallisena. En saanut. Tungin avaimen taskuuni ja soitin isälleni, jotta hän toisi ratsastuskamani tallille. Olin pakannut ne valmiiksi reppuun ja laittanut repun eteiseen. Heh, arvasin siis lopputuloksen ihan oikein.
Valutin vettä letkusta saaviin, jossa Ipen heinät olivat, juuri, kun puhelimeni ilmoitti uudesta viestistä. Isä oli pihassa. Katkaisin veden tulon ja ryntäsin ulos. Kiitin isää nopeasti ja hölkkäsin Sinten kämpälle, jossa oli joukko hoitajia. Painoin pääni alas ja yritin kertoa olemuksellani, etten halunnut puhua kenenkään kanssa. Joukossa oli muutama vanhempi hoitaja, jotka sihahtivat uudemmille, jotka olivat avaamassa suutaan tervehtiäkseen. Olin kiitollinen siitä heille. Avasin kaappini ja laitoin sinne kaikki muut kamani lukuun ottamatta kypärää ja hanskoja. Kypärän olin saanut lahjaksi päivää ennen katoamistani ja se oli siis käyttämätön. Hivelin sen mustaa pintaa, hopeisia tuuletusaukkoja sekä "WEGA air"- merkkiä. Suljin kaapin huolellisesti ja kiirehdin ulos.
Raahasin heinät karsinaan, jonka joku oli jo siivonnut. Putsasin ruoka- ja juomakupin tiskiharjalla ja otin harjat esiin. Suurin osa niistä oli vanhoja ja kuluneita, joten päätin ostaa uudet mahdollisimman pian. Lähdin kävelemään tarhoille päin.
Ippe söi heinää rauhallisen näköisenä tarhassaan. Otin riimun käteeni ja kutsuin oria nimeltä. Se vilkaisi minua, puhahti alastuneesti ja löntysti luokseni. Rapsuttelin sitä samalla, kun muistelin, miten riimu oikein laitettiinkaan päähän. Onneksi ori oli rauhallinen! Muistettuani tuon niin vaikean asian lähdin taluttamaan orhia hitaasti tallille, jotta se ehtisi syödä hiukan vihreääkin matkalla.
J A T K U U
Sinten kommentti
Ihanaa lukea sun tarinoita pitkästä aikaa! Onneksi kaikki kääntyi kuitenkin hyvin päin, ja löysit takaisin tänne Metsälammelle. Vaikka minulla ei ollutkaan mahdollisuutta antaa sulle Aatua takaisin, ja kaappisikin olin tyhjentänyt, toivon kovasti että pääset Ipen kanssa hyvin alkuun. Ippe alkaa olla jo ikää nähnyt vanha papparainen; siitä huolimatta sillä riittää virtaa vaikka muille jakaa!
Kommentoin tarinan "virallisesti" sitten viimeisessä osassa. Tähän asti se vaikutti oikein siistiltä ja nätiltä, näin ensisilmäyksellä katsottuna voisin jopa sanoa sinun kehittyneen edellisestä tarinastasi hiukan eteenpäin!
oven kahvaan -> kun kirjoitetaan "oven kahvaan" puhutaan satunnaisen oven kahvasta, painotetaan osaa 'kahva'; -> kun kirjoitetaan "ovenkahvaan" puhutaan tietystä ovesta ja tietystä kahvasta.
Jatkossa!
|
|
|
Post by Sinte on Jun 2, 2013 18:19:20 GMT 2
Alexandralta 1.6.:Sinten kommentti
Oikein nätti lyijykynätyö – etenkin autossa piirretyksi, kuten sähköpostissasi mainitsit. Rakenne on mielestäni mittasuhteiltaan oikein onnistunut, polvet saisivat olla inasen ylempänä. Ötökkähattu näyttää söpöltä, ja loimessa on hauskat salmiakkikuviot! Kiva, että jaksat myös piirrellä (:
12v€ ja taiteilijamerkki
|
|
|
Post by Sinte on Jun 2, 2013 18:22:05 GMT 2
Ippe täysin ratsastuskunnossa! Siitä huolimatta pitää huolehtia kunnollisista verryttelyistä, eikä vieläkään saa tehdä mitään täysin radikaalia. Kiitos!
|
|
|
Post by Iida on Jun 7, 2013 11:28:53 GMT 2
PELTOLAUKAT
Ori ruohoa nopesti haukkas, sitten se jo kaukana laukkas.
Ori hetken päästä seisahtaa, nostaa päätään, hirnahtaa.
Jekkuileva poni, sitä ei nyt saa kiinni moni.
Kiinni vain yksi tyttö saa, hyppää selkään, jalkojen alta katoaa maa.
Tyttö ja poni, laukkaavat maaliin, saavat palkinnoksi kunnon saaliin.
Sinten kommentti
Lyhyt, ytimekäs ja kokonaisuuden tiivistävä runo, jossa on onnistuneet loppusoinnut. Runosta voisi päätellä voiton, jos ei tietäisi että osallistuitte 3.6. peltolaukkoihin, joissa voititte Viljan ja Cherin. Runon ei kuulukaan kertoa kaikkea; mielestäni olet onnistunut kertomaan runossa kaiken tarvittavan – mystiikka on yksi runon pohjatekijöistä. Tosi hienoa!
10v€
|
|
|
Post by Suvi on Jun 10, 2013 20:41:33 GMT 2
Olin netin kautta tutustunut Metsälammen ratsastuskouluun ja ollut yhteydessä omistajaan. Omistaja Sinte vastasi minulle sähköpostitse tänään, kun olin kysynyt sieltä hoitohevosta. Hoitohevoseni nimi on As you were "Esa", ruotsinpuoliverinen. Olin todella innoissani ja päätinkin heti lähteä tallille tutustumaan. Puin ylleni tallivaatteet ja otin hoidokilleni mukaan kuivattua leipää. Ajelin kohti Metsälampea useiden peltoaukeiden ohitse ja vihdoin kurvasin tallin pihaan. Tallialue näytti melko suurelta ja kävelinkin varovasti sekä tutustuen ympäristöön. Tallilla oli tänään alkanut kesäleiri, jossa hoidokkinikin oli mukana. Heillä oli ilmeisesti tänään tutustumispäivä. Minulla oli siis hyvää aikaa tutustua Esaan. Tallin oven aukaistuani vastaan käveli tyttöporukka tervehtien. Minulle tuli heti positiivinen kuva tallista, kun ihmiset ottivat minut hymyillen ja tervehtien vastaan. Päätinkin kysyä tytöiltä hieman apua. He esittelivät minulle ympäristöä enemmän ja näyttivät Esan karsinan, laitumen ja hoitajien huoneen. Löysin huoneesta oman kaappini. Seuraavalla kerralla uskaltaisin tuoda sinne hoitotavaroita. Lähdin astelemaan kohti laitumia ja törmäsinkin matkalla Sinteen. Esittelin itseni nyt kasvotusten. Hän otti minut hyvin vastaan ja oli mukava, mutta ratsastustallin vetäjäksi kiireinen.. Niinkuin useimmiten joka tallissa. Niimpä hän siis toivotti minut tervetulleeksi talliin. Jatkoin matkaa ja näinkin heti Esan muiden hevosten joukosta. Oli se upea näky. Otin riimunarun ja kävelin tarhaukseen tutustumaan ruunaan. Talutin Esan hoitopaikalle ja lähdin hakemaan hoitopakkia. Aloitin harjailemalla sitä ja putsasin kaviot. Annoin sille välillä kuivattuja leipiä taskuistani. Se suorastaan kerjäsi leipiä taskuistani, kun vaihdoin puolta ja se pääsi haistelemaan taskujani. Enhän voinut olla antamatta sille niitä, kun se niin nätisti oli hoidettavanani. Päätin lähteä tallipolulle taluttelemaan ja syöttelemään sitä. Esa hieman otti etumatkaa nurmmikkoa lähestyttyämme, mutta sain pidäteltyä sitä. Sillä oli kai niin kiire syömään vihreämmälle alueelle. Annoin sen syödä rauhassa noin 15minuuttia, kunnes lähdimme kävelemään takaisin tallille. Oli mahtava kesäilta huomioimatta muutamia hyttysiä, jotka olivat kimpussamme. Päätinkin jo viedä Esan karsinaan, kun kello alkoi lähestyä kuutta. Otin siltä riimun pois ja taputtelin sitä vielä hetken. Harjasin hoitopaikan jäljiltämme ja käväisin vielä tervehtimässä muita hoitajia ennen lähtöäni. Päivä sujui todella hyvin ensimmäiseksi päiväksi. Ajatukseni olikin saada hieman alkutuntumaa tallista ja Esasta. Tuskin maltoin odottaa seuraavaa hoitokertaani.. Sinten kommentti
Hienoa että löysit meille perille – ja olen ennen kaikkea iloinen saamastasi vastaanotosta! Uudelle tallille voi olla todella hankala sopeutua, ja tässä vaiheessa tärkein osatekijä on tuttavallinen ja hyväksyvä ilmapiiri. Tallinomistajana saan olla ylpeä meidän tallilaisista! Kiva, että ensimmäiset hetkesi Esan kanssa sujuivat hyvin. Mielestäni oli oikein hyvä idea talutella Esaa ennen kuin suin päin hyppää selkään. Kannattaa edetä Esan kanssa rauhallisesti, ja luoda varma pohja alkavalle ystävyyssuhteelle. Jos haluat, voin tulla joku päivä katselemaan ja neuvomaan kun kokeilet ratsastaa ruunalla! Toki voit pyytää myös tallilaisia mukaan.
Seuraavalla kirjoituskerralla suosittelen laittamaan tarinaan kappalejaot (yksi ylimääräinen rivinvaihto): ne selkeyttävät ja tekevät tekstistä huomattavasti siistimpää. Kappalejako kannattaa laittaa paikkaan, jossa tapahtuma vaihtuu. Yksi hyvä tapa on ajatella tarina elokuvana: aina kohtauksen vaihtuessa tekstiin tulisi kappalejako. Teksti oli melko virheetöntä, korjasin löytämäni virheet tähän alle.
As you were = As You Were -> erisnimet (henkilöiden, eläinten ja paikkojen nimet) kirjoitetaan aina isoilla alkukirjaimilla. Poikkeuksina ovat teosten nimet, joissa vain ensimmäisen sanan alkukirjain tulee isolla, esim. Seitsemän veljestä.
15minuuttia = 15 minuuttia -> myös vartti tai varttitunti
7,50v€
|
|
|
Post by Riituskaa on Jun 13, 2013 16:30:35 GMT 2
Pyöräilin innokkaana tallille, koska halusin nähdä Aatun ja äkkiä! Tänään päätin mennä ilman satulaa maastoon, koska oli niin kuuma päivä. Tallille päästyäni menin hakemaan kottarit ja talikon. Aloin lastaamaan Aatun lanta kikkareita kottikärryihin, niitä tulikin iso kasa. Pukkasin kottikärryt lantalan eteen ja tyhjensin ne. Pian lähdin hakemaan Aatua tarhasta. Otin orin päitset ja lähdin tarhoille päin. Ötökät pörräsivät ympärilläni, vaikka olin laittanut hyttysmykkyä. Yritin hätistellä niitä pois, mutta se ei auttanut. Tarhoilla Aatu odottikin minua, se katsoi tarhan portilla korvat hörössä. "Hei poika!", moikkasin Aatua ja laitoin sille päitset päälle. Napsautin riimun narun kiinni orin päitsiin ja sitten lähdin tallia kohti.
Laitoin Aatun kiinni pihapuomille ja lähdin itse hakemaan tallista harjoja. Aloin sukimaan Aatua puhtaaksi. Poika oli näköjään piehtaroinut tarhan mutaisimmassa kohdassa, sillä sen päällä oli kuvunutta mutaa joka ei millään lähtenyt irti. Moikkasin muita hoitajia, jotka myös harjailivat pollejaan. Pian sain kuitenkin Aatusta enimmät mudat pois. Puhdistin kaviot ja vein harjapakin pois. Otin suitset samalla mukaani, kun vein harjat. Laitoin suitset nopsasti Aatun päälle ja kiipesin selkään. Aatu tuntui erityisen virkeältä, joten en ottanut raippaa. Päätin mennä rannalle päin.
Nostin pian ravin ja Aatu oli todella innoissaan. Poika lähti reipasta ravia. "Shoo, prr", sanoin Aatulle, sillä en meinannut pysyä selässä, koska olin ilman satulaa. Aatun ravi oli todella hankala istua, joten koitin laukkaa. Laukkaan Aatu lähti hyvin ja se olikin hyvin tasaista istua. Laukkasimme aika pitkän matkan ja sen jälkeen siirryin käyntiin. Aatu oli todella reippaana ja totteli koko ajan. Katselimme maisemia ja tallustelimme eteen päin. Välillä otin pikku ravipätkiä. Kun käännyimme tielle, joka veisi suoraa tallille nostin laukan. Aatu laukkasi korvat hörössä. Se tuntui ihanalta, mutta yhtäkkiä Aatu kopastui vähän, mutta ei onneksi kaatunut vaan jatkoi laukkaa. Tunsin liusuvani Aatun selästä pois ja mätkähdin maahan ennenkuin ehdin tehdä mitään. Se kirpaisi todella kovaa. Aatu hiljensi vähän matkan päähän minusta ja tuli luokseni. Kuivasin kyyneleet hihaani ja kiipesi takaisin selkään. Aatu taisi luulla, että tippumiseni oli hänen syytään, koska se oli loppu matkan todella rauhallinen ja kiltti.
Tallilla vein Aatun karsinaan odottamaan siksi aikaa kun kävisin vaihtamassa uikkarit, koska halusin mennä uittamaan Aatua. Menin vessaan ja otin uikkarit mukaan. Vessan peilistä huomasin että poskessani oli naarmu tippumisen jäljiltä ja se vuosi pikkuisen verta. Löysin lääke kaapista laastarin ja laitoin sen siihen. Vaihdoin uikkarit äkkiä ja menin hakemaan Aatua karsinasta. "Mikä poskessasi on?" , kysyi Vilja joka oli tullut juuri tallille. "Tipuin Aatulta", vastasin naurahtaen. "Tuliko tuokin siitä?", Vilja kysyi ja osoitti jalassani olevaa naarmua. "En huomannutkaan sitä, mutta joo varmaan se tuli" vastasin hänelle taas. Kiipesin Aatun selkään ja suunnistin taas rannalle.
Kävelimme tietä pitkin missä olin tippunut. Huomasin jotain valkoista maassa ja se näytti kännykältäni. Tulin alas pojan selästä ja menin tarkemmin katsomaan. Kyllä, se oli kännykkäni, mutta se oli ihan muussina. Otin sen mukaan rannalle, että voin viedä sen sitten kotiin. Rannalla ohjasin Aatun veteen. Vesi oli aika lämmintä, vaikka oli alkukesä. Aatu ui innoissaan ja minä sen vierellä. Menimme takaisin tallille ja vein Aatun tarhaan. Muistin hajonneen kännykkäni, laitoin sen laukkuun, jos sen voisi sielä korjata. Vilkutin Aatulle ja lähdin kotia kohti.
Sinten kommentti
Kiva nähdä suakin pitkästä aikaa tallilla: ehdit täpärästi hoitamaan, ennen kuin olisin luullut sinun unohtaneen Aatun kokonaan. Onneksi ei käynyt pahemmin kun tipuit maastossa! Sinulla kävi myöskin tuuri kun satuit löytämään kännykkäsi palatessasi uittamaan Aatua - vaikka tietysti on todella harmi, että se oli mennyt rikki. Uitto varmasti piristi teidän kummankin päivää ihanasti!
Jos asia on kokonainen tai tarkoittaa yhtä asiaa, sana kirjoitetaan yhteen. Esimerkiksi jääkaappi on yksi kodinkone, eikä erikseen jää ja kaappi. Suuntaa ilmaistessa sana kirjoitetaan myöskin yhteen: yksi suunta, yksi kokonainen sana:
lanta kikkareita = lantakikkareita riimun narun = riimunnarun rannalle päin = rannallepäin / rannan suuntaan eteen päin = eteenpäin loppu matkan = loppumatkan lääke kaapista = lääkekaapista
15,10v€
|
|
|
Post by Destiny on Jun 15, 2013 22:54:47 GMT 2
Menin tallille ja kysyin muilta "Onko näkynyt herkkusuita?" Mukana leipää ja porkkanoita. Fridan laitumelta hain ja vastaukseksi sain pienen hörähdyksen. Ponin harjasin ja kaviot putsasin. Mutta sitten karjaisin kun takamukseeni sain pureman jäljen. Suitset laitoin päähän ja Fridan talutin korokkeen viereen. Selkään nousin ja ja lähdin kohti lampea. Lammella uimme hieman Ja söimme porkkanoita, sekä omenia. Takaisin tultiin Ja suitset riisuin. Pesin Fridan ja kiitin ponia. Uittoreissuja monia vielä tultaisiin lammelle tekemään. ps. Tollanen huonohko ja myöhässä oleva runoSinten kommentti
Oikein hyvin kirjoitettu, runomuotoon tiivistetty hoitotarina! Sait runoon sisällytettyä koko hoitotarinan pituuden yksinkertaisesti ja selkeästi. Kiva, että jaksoit lähteä uittamaan Fridaa: hevoset tykkäävät kun pääsevät viilentymään näinä kesäisen kuumina päivinä! Seuraavassa runossa suosittelen kiinnittämään huomiota säkeiden loppusointuihin, että saisit vähän haastetta kirjoittamiseen.
10v€
|
|
|
Post by leahiiii on Jun 18, 2013 9:58:43 GMT 2
#1 TUTUSTUMISREISSU
Äiti oli luvannut heittää minut tallille autolla, ja saavuimme pihaan aamukymmenen aikoihin. ”Voitko tulla hakeen sitten siinä kahden aikoihin ? Soitan jos oon saanu hommat aikasemmin tehtyä”, kysyin äidiltä, sillä en todellakaan aikonut kävellä kahta kilometriä kotiin asti. ”Juu, olen kahdelta tässä, jos et tee muutoksia !” äiti huikkasi auton avoimesta ikkunasta, ja lähti. Vilkutin perään, ja lähdin innoissani kävelemään tallia kohti.
Sinte oli saanut jo viimeisenkin hevosen aamuruokinnan jäljiltä ulos, ja näytti kävelevän tarhoilta päin. ”Hei, Sinte !” huudahdin nostaen kättä tervehdykseksi. ”Heii ! Sinä oletkin varmaan leah ?” nainen kysyi pirteästi. ”Juu. Sait varmaan jo kaikki hepat vietyä ulos ?” kysyin varmistukseksi ja tarjotakseni apua. ”Tulen juuri viemästä viimeistä hevosta, mutta karsinat ja tallikäytävä tarvitsevat putsausta, joten jos suostuisit siinä auttamaan ?” Sinte kysyi. ”Tottakai !” vastasin iloisesti. ”Jos voit hakea kaksi talikkoa ja kottikärryt tuolta tallin nurkalta, kaivon vierestä, niin käyn nopeasti toimistossa”, Sinte sanoi ja oli jo menossa. ”Jeppisjee !” sanoin ja lähdin hölkällä hakemaan välineitä. Ihanaa, kun joku oli laittanut talikkoryppään nojaamaan juuri niitä ainoita kottikärryjä vasten. Ei auttanut muu, kuin siirtää kaikki talikot, että kottikärryt saisi liikkeelle. Talikot sai kuitenkin siirrettyä nopsaan, kun otti useamman kerralla. Nappasin kaksi talikkoa kottikärryihin ja lähdin kärräämään niitä päätalliin, josta varmaan aloittaisimme. Siivosimme kaksi karsinaa kerrallaan, molemmat omaansa. Tunnin tehokkaan siivouksen jälkeen päätallin karsinat ja käytävä olivat siivottuja, joten suuntasimme seuraavaksi oritalliin ja ulkokarsinoihin.
Urakan päätteeksi oli kärrätty useampi lastillinen lantaa lantalaan. ”Kello alkaakin olemaan jo puolen päivän paikkeilla. Autatko viemään laitumille heinät, jokaiseen pitäisi kärrätä noin kolmasosa heinäpaalista ?” Sinte kysyi. ”Juu. Miten ne sinne saadaan kärrättyä ?” kysyin naurahtaen. ”Viedään traktorilla yksi heinäpaali laitumien lähelle, ja jaetaan heinähangoilla laitumille. Heinä pitää kuitenkin jakaa pienempiin kasoihin, jotta jokaiselle hevoselle riittää omansa.” Sinte selitti. ”Voin käydä hakemassa heinähangot samalla, kun vien kottarit ja talikot,” sanoin ja lähdin kohti kaivoa. ”Käyn käynnistämässä traktorin !” Sinte huudahti menosuuntaani. Jätin kottikärryt seinää vasten, ripustin talikot koukkuihin ja otin matkaan kaksi heinähankoa. Sinte oli jo lastaamassa heinäpaalia traktorin kauhaan (tai mikä lie xD), ja menin auttamaan. ”Jos saat, niin työntäisitkö paalia vähän syvemmälle traktorin kauhaan !” Sinte huusi traktorin äänen yli, ja tein työtä käskettyä. Paalin ollessa tukevasti kyydissä, hyppäsin Sinten viereen traktorin penkille ja lähdimme ajamaan laitumia päin.
Laitumille laskimme paalin maahan, ja otimme valkoisen muovin pois sen ympäriltä. Sen jälkeen jaoimme sen parhaamme mukaan kolmeen osaan, ja heitimme jokaiselle laitumelle pienet kasat jokaista kaviokasta kohden. Kun saimme homman hoidettua, lähdimme traktorilla takaisin tallipihaan.
Kun kello alkoi näyttää yhtä, lähdin hakemaan Nassua laitumelta. Talsin laitumella hieman pidemmän matkan, sillä hevoset olivat ehtineet jo luikkia kauemmaksi ruokailun jälkeen. Otin laitumen portilta riimunnarun mukaan, jotta tammaa ei tarvitsisi taluttaa riimusta. Kun näin hevosrykelmän parin minuutin kävelyn jälkeen, Nassu käänsi päätään hörähtäen, kun huusin sen nimeä. ”Tule tänne Nassu !” innostin tammaa, kun kävelin sitä kohti. Kun Nassu vihdoin tajusi, että sitä tultiin hakemaan, se tuli muutaman metrin vastaan. ”Heiii, terve tyttö, terve !” puhelin tammalle, silitin sen päätä ja laitoin narun riimuun kiinni. Tamma lähti iloisesti perässäni, vaikka hirnahtikin kavereilleen ilmoittaen lähdöstään.
Päätin pestä tamman oikein saippuan kanssa, ja kiinnitin Nassun molemmin puolin riimua pesupaikalle. Avasin vesihanan, ja tarkistin lämpötilan. Huuhtelin koko hevosen päätä lukuun ottamatta. Kun Nassu oli kokonaan märkä, kaadoin pullosta saippuaa vähän Nassun selän päälle, kaulan molemmille puolille ja pepun päälle. Otin sienen ja aloin hinkkaamaan tammaa oikein kunnolla, jalkoja ja jouhia myöten. Nassu selvästi nautti pesusta ja samanaikaisesta hieronnasta, sillä tahtoi nukahtaa paikalleen. Saippuasta tullut vaahto ei näyttänyt enää puhtaan valkoiselta, vaan pikemminkin jo vähän ruskealta. Jaloista tuli vielä enemmän likaa, ja hännästä löytyi myös vähän kakkaakin. Nassu oli sitten halunnut kieriä liassa oikein olan takaa, ja laittaa nyt hoitaja parkansa putsaamaan sen kaiken. Pääsin puolen tunnin hinkkauksen jälkeen huuhtelemaan tammaa, joka oli jo vähän puhtaampi. Huuhtelin harjan ja hännänkin kunnolla, ja jalat kävin vielä läpi kädellä tunnustellen, samalla huuhtoen, ettei niissä ollut mitään. Löysin ryntäistä haavan, joka ei ollut hirveän paha, mutta huutelun jälkeen päätin vielä putsata sen Sinten ohjeiden mukaan. Kun tamma oli vielä kuivattu hikiviilalla ja harja sekä häntä pyyhkeellä, heitin sille verkkoloimen päälle.
Lähdin taluttamaan tammaa maastoon, ja päätin käydä kävelyttämässä sitä Harjunlenkin verran. Nassu sai olla verkkoloimi päällään, jotta se kuivuisi ja suojaisi vähän itikoilta. Tamma näytti piristyvän entisestään, kun pääsimme metsään. Lepuutin kättäni tamman kaulalla, ja innostin tammaa ravaamaankin pieniä pätkiä. Lenkillä tuli pitkä suora, ja päätin ottaa riimunnarun päästä kiinni, ja juosta niin kovaa kuin pääsin. Nassu innostui heti, ja lähti laukkaamaan pientä laukkaa vierelläni heittäen ilopukkia, tosin poispäin minusta. Nauroin tammalle, ja pysäytin sen. Sidoin riimunnarun toisen pään riimuun toiselle puolelle kiinni ohjiksi, ja hyppäsin selkään. Suoraa oli vielä jäljellä, ja annoin Nassun laukata pitkin ”ohjin” niin kovaa kuin pääsi. Pysyttelin mahdollisimman lähellä tamman harjaa, jotta en lentäisi kyydistä. Kun suora loppui, Nassu hiljensi itse raviin, ja annoin sen ravata pienen pätkän taputtaen sitä kaulalle. Tamma pärskähti iloisesti, ja annoin sen kävellä loppu matkan, jonka istuin tamman selässä. Tallipihalle tultaessa hyppäsin alas selästä, ja irrotin riimun sidotun pään, ja siirsin klipsulla kiinnitettävän pään riimun sivulta alla olevaan renkaaseen. Taputin tammaa, ja lähdin viemään sitä takaisin laitumelle.
Kun Nassu oli laitumen portin sisällä, otin siltä loimen ja riimunnarun pois. Tamma lähti iloisesti ravaamaan kohti kavereitaan ilmoittaen tulostaan hirnuen. Katsoin puhelimeni kelloa, ja näin sen olevan 14.05. Äiti oli varmaankin jo parkkipaikalla odottamassa, joten lähdin viemään loimea juoksujalkaa talliin. Huikkasin samalla Sintelle heipat toimistoon, ja lähdin hölkällä parkkipaikalle.
// tässä eka tarina :3
Sinten kommentti
Huh, miten paljon hommia sait aikaiseksi ensimmäisellä tutustumiskerralla Nassuun – ja vielä noin lyhyessä ajassa! Kiitos suuresti avustasi heinäpaalien ja tallin siivoamisen kanssa, yksin siihen menisi roimasti enemmän aikaa ja vaivaa. Oli hyvä idea lähteä ensin taluttelemalla tutustumaan Nassuun, vaikka ratsastitkin loppumatkan. Jos epäröit maastoreittejen kanssa, kannattaa napata joku tallimme maastokonkari mukaan – vaikkapa toisella hevosella! Suosittelen lähtemään joku päivä myös uittamaan, nyt kun kerran säät sallivat. Oli hyvä idea pestä Nassu ihan saippuan kanssa. Usein tallityöntekijät vain huuhtelevat hepat pelkällä vedellä; hevosten hoitajille jää sen vuoksi hommaksi saippuapesu aina ajoittain.
Tarina oli mielestäni melko sopivan pituinen, mutta älä ota stressiä seuraavalla kerralla, jos tekstistä tulee lyhyempää: pituus vaikuttaa korkeintaan virtuaalieurojen summaan. Toiset hoitajistamme kirjoittavat aivan lyhyitä tarinanpätkiä, ja nekin riittävät vallan hyvin hoitokerroiksi! En löytänyt tarinasta paljoa pikkuvirheitä, joihin lasken yhdyssanavirheet ja sun muut sellaiset. Muutamia kieliopillisia virheitä löytyi, korjasin ne tähän alle:
”Heii ! Sinä oletkin varmaan leah ?” nainen kysyi pirteästi. -> tekstin ja merkkien väliin ei tule välilyöntiä muutoin kuin uutta lausetta aloitettaessa: -> "Heii! Sinä oletkin varmaan leah?" nainen kysyi pirteästi.
"...Autatko viemään laitumille heinät, jokaiseen pitäisi kärrätä noin kolmasosa heinäpaalista ?" -> muutetaan lauseen rakennetta yksinkertaisemmaksi ja selkeämmäksi: -> "...Autatko viemään laitumille heinät? Jokaiseen pitäisi kärrätä noin kolmasosa heinäpaalista."
"...vien kottarit ja talikot,” sanoin ja lähdin kohti... -> pilkku tulee lainausmerkkien ulkopuolelle, kun taas muut merkit niiden sisäpuolelle: -> "...vien kottarit ja talikot", sanoin ja lähdin kohti...
"Avasin vesihanan, ja tarkistin lämpötilan." -> lauseissa on sama tekijä (minätekijä), joten pilkkua ei tarvita.
loppumatkan = loppumatkan
24,20v€
|
|
|
Post by Iida on Jun 22, 2013 17:30:00 GMT 2
JUHANNUSKOKKO JA JUHANNUSTAIKOJA Olimme keräämässä koivunoksia vihtoja varten. Ottaisimme ne mukaan, kun tekisimme juhannustaikoja ja tietysti juhannussaunaan! Halusimme kokeilla kaikkia taikoja - ehdottomasti! Anton ja Ray vain virnuilivat meille ja sanoivat, että näemme heidän "komeat" kasvonsa unissamme. Me vain nauroimme poikien puheille. Sitten kun saimme vihdat tehtyä, veimme ne Sintelle. Hän ihasteli tekemiämme vihtoja ja vei ne sitten johonkin iltaa varten. Kello oli jo kyllä aika paljon - neljä. Sinte tuli sanomaan meille, että saisimme kohta alkaa tekemään juhannustaikoja. Aloimme hyppimään innosta - emme olisi jaksaneet odottaa enää hetkeäkään. Sinte sanoi: - No, menkää nytten sitten tekemään niitä taikoja, jos teillä on jo noin kiire! Kiitimme Sinteä ja menimme katsomaan listaa juhannustaioista, joita saisimme tehdä. Lapulla luki: * Tulevan aviopuolison saa uniinsa laittamalla juhannusyöksi 7 erilaista kukkaa tyynynsä alle. * Tulevasta avipuolisosta kertoo myös halkopino, jos sitä päin kävelee takapuoli edellä: se halko mihin ensimmäisenä osuu, kertoo millainen aviopuoliso tulee olemaan. Jos halko on halkaistu, aviopuoliso on jo toiselle ihmiselle varattu, kun taas jos halko on kokonainen, puoliso tulee täysin omaksi. * Kun juhannusyönä katsoo kaivoon, lampeen tai lähteeseen, näkee tulevan puolisonsa. * Jos juhannusyönä kierii alasti kasteisella niityllä, saa hyvän naimaonnen. * Jos juhannusyönä nukkuu vasemman jalan sukka väärin päin jalassa, näkee unessa tulevan puolisonsa. * Juhannuskokon savu kääntyy sen suuntaan, joka pääsee pian naimisiin. * Kun juhannussaunan kiertää kolme kertaa alasti ja sen jälkeen heittää vihdan katolle, puinen kärki osoittaa siihen suuntaan mistä tuleva sulhanen saapuu. Päätimme tehdä taiat järjestyksessä, eli ensimmäisenä oli vuorossa kukkien keräämistä. Juoksimme niitylle, jonka läheisyydessä Raven sijaitsi. Matka oli hieman pitkä, mutta ei se meitä haitannut. Niin kukkien kerääminen saattoi alkaa! Listassa oli sanottua, että pitäisi kerätä seitsemän erilaista kukkaa. Se ei ollut hankala tehtävä, niitty oli nimittäin täynnä erilaisia kukkasia. Pian kaikki olivat saanet kukkakimpun kerättyä ja suuntasimme takaisin tallille. Sinne päästyämme, menimme viemään kukkaset tyynyjemme alle. Nukkuisimme nimittäin tämän yön Metsälammella, samoissa huoneissa missä leirilläkin. Menimme vilkaisemaan listaa - ja suuntasimme halkopinon luokse. Tämä saattoi olla hauskin taioista. Minä sain ensimmäiseksi kävellä takapuoli edellä halkopinoa päin. Tunsin osuvani halkoon ja käännähdin ympäri nähdäkseni oliko halko halkaistu vaiko kokonainen. Halko oli kokonainen! Hymyilin muille kannustavasti ja seuraavaksi olikin Destinyn vuoro. Nauroimme itsemme kipeiksi tämän taian ansiosta - emme vain tienneet mille nauroimme, itsellemme kai? Sitten kun tämä taika oli tehty, juoksimme katsomaan listaa. Kolme seuraavaa taikaa piti tehdä juhannusyönä, ei illalla. Joten hyppäsimme näitten kohtien yli ja siirryimme seuraavaan. - Juhannuskokon savu kääntyy sen suuntaan, joka pääsee pian naimisiin, Iita luki meille. Tämänkin taian voisimme tehdä vasta, kun juhannuskokko sytytettäsiin. Olimme juuri siirtymässä seuraavaan taikaan, kun Sinte tuli tallin ovelle ja kertoi, että juhannuskokko sytytettäisiin pian. Voisimme sittenkin tehdä "juhannuskokko-taian". Luimme kuitenkin nopeasti vielä viimeisen taian. Se meidän pitäisi tehdä saunan yhteydessä. Sitten lähdimme Sinten mukaan katsomaan kokkoa. Kerroimme matkalle Sintelle "juhannuskokko-taiasta" ja hän sanoi: - Mennään sitten juhannuskokon ympärille vaikka rinkiin! Mielestämme se oli hyvä ajatus - niin sitten teimmekin. Kokko sytytettiin ja... Savu kääntyi ihme ja kumma Sinten suuntaan! Aloimme nauramaan mahat kippurassa ja Sinte vain irvisteli meille. Lopetimme naurukohtauksemme ja katselimme kun juhannuskokko roihusi. Se oli kuin olikin ihana näky. Aivan liian pian kokko kuitenkin sammui. Sinte sanoi, että saunaan lähtevät voivat hakea vihdat sekä mennä jo saunalle. Saunomaan tulisivat vain minä, Sinte, Destiny, Leah ja Siega. Niinpä haimme vihdat ja suuntasimme kohti saunaa. Saunassa oli aivan ihana tuoksu ja vihdat vain heiluivat, kun hakkasimme niillä toisiamme. Pian meille tuli kuitenkin todella kuuma ja päätimme mennä tekemään taian, jossa piti juosta sauna kolme kertaa ympäri ja heittää vihta katolle. Sinte sai tehdä taian ensimmäisenä... hänen puolisonsa saapuisi koillisesta. Destinyn kaakosta, Leahin pohjoisesta ja Siegan Etelästä. Sitten oli minun vuoroni. Otin vihdan käteeni ja aloin juoksemaan saunaa ympäri ja muut laskivat kierroksia. Viimein olin kiertänyt saunan kolme kertaa ja sitten heitin vihdan katolle. En ehtinyt sanoa mitään, kun Destiny ilmoitti puolisoni tulevan idästä. Naurahdin ja sanoin muille, että voisimme jatkaa saunomista. Menimme takaisin saunaan, mutta hetken päästä Siega totesi: - Eikö meiltä unohtunu jotain? Nyökkäsimme ja muistimme vihdat, jotka olivat jääneet katolle. Eihän sille mitään voinut, jos emme olisi tehneet sitä taikaa, meillä olisi vielä vihdat käsissämme. Kello oli kymmenen, kun viimein lähdimme pois saunasta. Kohta olisi yö ja pääsisimme tekemään loput kolme taikaa. Saavuimme takaisin tallille ja muut valittivat meille, miten olimme olleet saunassa liian pitkään. Eivät itse olleet tulleet mukaan! Menimme laittamaan vaatteet yllemme ja minä jäin ainakin sänkyyn lukemaan. Muut lupasivat tulla sanomaan minulle, kun lähtisivät tekemään taikoja. Kello tuli todella nopeasti kaksitoista ja niin lähdimme lammelle. Pian sinne saavuimmekin ja mietimme, kuka katsoisimme lampeen ensimmäisenä. Hetken hiljaisuuden jälkeen lupasin katsoa veteen ensimmäisenä. En nähnyt siellä muita kuin itseni. Muut nauroivat ja sanoivat minun menevän naimisiin itseni kanssa. Näytin heille kieltä. Sitten kun kaikki olivat katsoneet veteen totesimme, että kaikki menisivät naimisiin itsensä kanssa. Nauroimme ja lähdimme niitylle suorittamaan seuraavaa taikaa. Niitylle saavuttuamme riisuimme vaatteet ja aloimme kierimään maassa. Kuulin koko ajan naurua, kun muutkin kieriskelivät niityllä. Sitten kun olimme kieriskelleet niityllä tarpeeksi lähdimme takaisin tallille. Viimeinen taika oli, että jos nukkui sukka väärinpäin jalassa, näkee unessa tulevan puolisonsa. Niinpä laitoimme sukan vasempaan jalkaan väärinpäin ja menimme nukkumaan - kaikki olivat jo todella väsyneitä. Nukahdin melkein heti. En nähnyt unessani miestä, vaan Aksun! Tässä vielä piirtämäni juhannuskokko, joka vähän epäonnistui :/ Sinten kommentti
Aivan ihana juhannustarina! Toiset eivät tosiaan jaksa tehdä ollenkaan noita juhannustaikoja, mutta mielestäni ne olivat niin hauskoja perinteitä, etten voinut vastustaa kiusausta! No, näittekö tulevia puolisoitanne unissanne? Minä nukuin yöni niin sikeästi, etten nähnyt muuta kuin Rayn ja Antonin vilahtelemassa taloni ikkunan ohitse alkuyöstä: ketä lie juhannusheilaa siellä jahdanneet! Vai kääntyi juhannuskokon savu suuntaani, tämäpä mielenkiintoista... Minun täytyy ilmeisesti tarkkailla koillista tarkemmin tulevaisuudessa. Vihdat tosiaan jäivät saunan katolle, mutta tuskin ne ketään siellä haittaavat; naapuritallien ratsastajat voivat olla hieman ihmeissään ratsastaessaan meidän rantasaunan ohitse, kun katolla on sikin sokin viisi vihtaa!
Lämmin ja taianomainen tussipiirros juhannuskokosta! Tuli näyttää aivan aidolta, polttavan kuumalta ja niin sanotusti aivan "elävältä".
22,15v€
|
|
|
Post by Iida on Jun 25, 2013 19:12:10 GMT 2
Mic Solahrna katselee, kun hoitajat Iida ja Siega juttelevat iloisesiPäivä tallilla käynnistyy, kun tallin omistaja Sinte käy ruokkimassa hevoset. Sen jälkeen hoitajia alkaakin ilmestyä tallille. Hoitajat hoitelevat omia hoidokkejaan sekä ratsastavat niillä. Jokainen hoitaja sanoi rakastavansa hoidokkiaan. Iltapäivällä alkavat ratsastustunnit, joille hoitajatkin joskus osallistuvat. Tallin omistaja Sinte pitää yleensä ratsastustunnit. Ratsastustuntien jälkeen hevoset saavat päiväruokansa. Hoitajat Iida ja Siega jakavat hevosille tänään heinät. Ruokailun jälkeen hevoset pääsevät ulos tarhaan. Sillä välin, kun hevoset ovat ulkona, hoitajat siivoavat hoitohevostensa karsinoita. Se on heidän mielestään inhottavaa puuhaa, mutta jonkun sekin on tehtävä. Vaikka karsinat onkin jo siivottu, hevoset jäävät silti ulos. Päivän päätteeksi ne tuodaan sisälle ja hevoset saavat iltaruoan. Hoitajat käyvät sanomassa moikat hoitohevosilleen ja lähtevät iloisina kotiin. Sinten kommentti
Tällainen teksti olisi kiva joskus lukea tallin postiluukkuun putkahtavasta lehdestä! Olet hoksannut selvästi lehtikirjoituksen tekstityylin: osittain toteava ja kertova. Teksti jäi kaipaamaan esimerkiksi jonkun tallilaisen puheenvuoroa, katsopas, vaikka näin:
"Metsälammella paistaa aina aurinko", toinen tallilaisista naurahtaa lehdistölle.
Teksti olisi saanut olla hieman värikkäämpää: lauseet töksähtivät loppuessaan pisteeseen. Seuraavalla kerralla kannattaa kirjoittaa pidempiä virkkeitä, jotka sisältävät muutaman pilkun. Muista, ettei lehtijuttujen tarvitse aina olla kovin vakavia! Huumoria vain mukaan enemmän! Oikein taidokkaasti suoritettu ekstratehtävä
9v€ + extrat
|
|