Ratsastuskurssi II -peruskurssi

[Sinte]

Ratsastuskurssi II – Vaativa taso

_MM ___

* Mitä ratsastuskurssista hyötyy hoitajana?
Jos omistat Metsälammella hoitajakaapin, ansaitset tämän kurssin kokonaisesta suorituksesta 7 tuntimerkintää (sis. tuntimerkki 1), A-ratsastusmerkin, estemerkin, koulumerkin, maastakäsittelymerkin sekä irtomerkin. Tehtävän suorituksesta saa myös tarinamerkinnän, jos siinä on yli 200 sanaa (voit käyttää sanojen laskemiseen sanalaskuria)! Huomioithan että ennen kun voit suorittaa tämän kurssin, sinulta tulee löytyä B-merkki ja D-merkki. Merkit ja tuntimerkinnät jaetaan vasta kun kaikki kurssin tehtävät on suoritettu.

Ratsastuskurssi II on vaativatasoinen kurssi niin tallilaisille kuin ulkopuolisillekin. Kurssille voi osallistua omalla tai Metsälammen hevosella (kaikki Metsälammella asuvat hevoset ovat käytettävissä)! Kurssin tiimoilla kehitetään ratsastustaitoja vaativampaan suuntaan ja opetellaan sujuvampaa yhteistyötä ratsastajan ja ratsun välillä. Kurssin voi suorittaa milloin tahansa, ja sen voi jättää halutessaan myös kesken. Kurssi on seitsemänosainen ja sen suorittaminen vaatii osallistujalta erilaisten tehtävien, kuten kirjoitustehtävien, tekemistä. Kurssi etenee osallistujan oman aktiivisuuden myötä, eli osallistuja päättää itse, milloin haluaa jatkaa seuraavaan tehtävään (vai haluaako lopettaa kurssin suorituksen kokonaan). Kurssilla edetään vaihe vaiheelta: seuraavaan tehtävään pääsee suoritettuaan edellisen. Tästä alta näet kurssin suoritukseen pakolliset tehtävät. Tervetuloa!

---

Kurssin eteneminen

Kurssilla suoritetaan erilaisia kirjoitustehtäviä, jotka vievät osallistujaa eteenpäin kurssirungossa. Kurssi on kuusiosainen, eli kurssi sisältää kuusi eri kirjoitustehtävää. Kurssin suoritus hyväksytään, kun osallistuja on suorittanut hyväksytysti kaikki kuusi tehtävää. Tehtävissä edetään vaihe vaiheelta: seuraavan tehtävään voi edetän vasta kun on saanut hyväksytyn kommentin edellisen tehtävän suorituksesta. Kurssin kaikki tehtävät suoritetaan samalla, ensimmäisessä tehtävässä valitulla ratsulla.

Metsälammen tallilaiset ansaitsevat kurssin hyväksytystä suorituksesta 8 tuntimerkintää (eli tuntimerkit 1 ja 2), A-ratsastusmerkin, sekä koulu-, este-, irto- ja maastakäsittelymerkin. Myös tallin ulkopuoliset saavat käydä kurssin, joksikaan he eivät hyödy siitä niin paljoa kuin tallilaisemme.

Kurssille ilmoittautuminen ja kurssin aloitus
 
Ilmoittaudu kurssille tässä alla omalla ja ratsusi nimellä, suorittamalla kurssin ensimmäisen tehtävän (tehtävä 1 ao. listasta). Sinun ei tarvitse pyytää lupaa kurssin aloitukseen! Jos ratsu on omasi, linkitä sen sivut ensimmäiseen suoritukseen. Huomioithan, että ensimmäisessä tehtävässä valitsemasi hevonen pysyy ratsunasi koko kurssin ajan, etkä voi vaihtaa sitä myöhemmässä vaiheessa. Myös ensimmäinen tehtävä suoritetaan valitsemasi hevosen kanssa.

Jos haluat perua kurssille ilmoittautumisesi, jätä seuraava tehtävä suorittamatta (ei tarvitse ilmoittaa erikseen).

Kurssitehtävien suorittaminen

• Kurssitehtävät suoritetaan aina otsikoituna niiden nimillä (esim. "tehtävä 2") sekä suorittajan nimellä!

Kurssille ilmoittautumisen yhteydessä suoritat ensimmäisen kurssitehtäväsi neljästä. Kun olet suorittanut ensimmäisen tehtävän, kommentoin siihen joko hyväksytty tai hylätty, ja perustelen mahdollisen hylkäyksen syyt. Kommentoin kaikki suoritukset myös sisällöllisesti! Kun olet saanut tehtävääsi hyväksytyn kommentin, voit suorittaa seuraavan tehtävän. Jos suorituksesi sattuu jostakin syystä hylätyksi, sinun tulee suorittaa se uudelleen ennen seuraavaan tehtävään siirtymistä.

---

Kurssirungon tehtävät

• Tehtävä 1 - koulu
  

Kirjoita tiivis tarina koulutunnin kulusta. Pohdi tarinassasi, kuinka hevonen reagoi pyyntöihisi, ja mitä kehitetävää huomasit ratsastuksessasi. Tunnin aikana teit virheen, josta seurasi selästä tippuminen; mitä teit väärin, kuinka asia saatiin korjattua? Tunnin aikana harjoittelemme muun muassa pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Teemme myös siirtymisiä ja temponvaihteluita, sekä harjoittelemme etu- ja takaosakäännöksiä. Suorituspäivä on aurinkoinen ja lämmin, mutta hiukan tuulinen.

• Tehtävä 2 - esteet

Maneesiin on koottu 4 esteen rata, joka sisältää kaksi okseria, yhden pystyesteen sekä yhden vesiesteen. Ratsusi epäröi kerta toisensa jälkeen vesiesteelle lähestymistä, mutta hyppää sen epäröinnistä huolimatta rohkeasti. Kuinka saat totuteltua ratsusi esteeseen, jotta lähestyminen helpottuisi? Pohdi tarinasi aikana, mitä kaikkea pelonaihetta tapahtumapaikalla oli, ja kuinka ratsusi suhtautui niihin. Minkä vuoksi hevoset pelkäävät kummallisia asioita, ja onko peloille oikeasti aihetta? Tehtävän suorituspäivä on pilvinen mutta lämmin ja tyyni.

• Tehtävä 3 - juoksutus

Neljättä tehtävää suorittaessasi tehtävänäsi on taluttaa hevonen maneesiin/kentälle ja alkuverrytellä se huolellisesti ennen liinaan kytkemistä. Millaiset varusteet olet valinnut itsellesi ja hevosellesi? Millä kohdalla kenttää/maneesia seisot juoksutuksen aikana? Juoksuttaja valitsee hevosen askellajin, ei hevonen – minkä vuoksi? Kirjoita mahdollisimman tiivis tarina ja perustele vastauksesi huolellisesti. Muista myös loppuverryttelyt! Tehtävän suorituspäivä on sateinen ja viileä.

• Tehtävä 4 - kouluratsastus

Tehtävän suorituksessa hevosesi oli tahmea, oikoi paljon eikä meinannut reagoida ollenkaan apuihisi. Mistä hevosesi "kenkkuilu" johtui, ja kuinka ongelmaan vaikutettiin? Millaisissa asioissa johtajuus näkyy hevosen kanssa työskentelyssä, ja minkä vuoksi se on tärkeää? Tunnin aikana teemme paljon laukkaharjoituksia, ja pääsemme harjoittelemaan myös laukanvaihtoja sekä vasta- ja myötälaukkaa. Sinulla ja ratsullasi oli ongelmia vastalaukkaharjoituksissa; mistä ongelmat saattoivat johtua, ja kuinka niitä pyrittiin korjaamaan?

• Tehtävä 5 - maastakäsintyöskentely
  

Maneesiin on koottu tehtäväpisteitä: puomiharjoitus, pressu, autonrengas ja pujottelurata. Tehtävänäsi on taluttaa hevosta eri pisteillä ja harjoitella niiden suorittamista. Harjoituksissa toisto on tärkeää: minkä vuoksi? Milloin hevonen palkitaan? Hevosesi pelkää tehtävän suorituksen aikana jotakin harjoitusta, eikä meinaa päästä yli pelostaan. Mikä harjoitus pelottaa? Koita pohtia syitä hevosen pelolle. Kuinka pelko saatiin kukistettua? 

• Tehtävä 6 - maasto
  

Kurssin viimeinen tehtävä suoritetaan Metsälammen lähimaastoissa. Apunasi voit käyttää Metsälammen alueen karttaa. Maastossa hevosesi säikähtää jotakin ja jännittyy. Mitä sinun pitää tehdä kyseisessä tilanteessa? Kuinka saat hevosen rauhoittumaan, ja mitä ratsusi alun perin säikähti? Pohdi tekstissäsi, mitä sinun pitäisi tehdä, jos kaverisi tipahtaisi maastossa ja hänen hevosensa karkaisi. Mitä maastoon tulee ottaa aina mukaan?

[Loci]

Tehtävä 1, Loci & Evil Illusion

En tiedä kerjäänkö ongelmia vai mitä teen, kun kävelen riimunnarun kanssa kohti ponitammojen tarhaa. Tuuli yrittää riepoitella hiuksiani irti päästäni, eikä keväisestä auringosta ole jälkeäkään. Myy ja Ella kurkkivat minua jo iloisesti tarhan portilta, mutta Cindy seisoi kauempana tarhassa, takapää kohti porttia. Ponitamman asenne sai minut naurahtamaan, hänen korkeutensa paholaisponi ei varmaan suostu tulemaan ilman armotonta lahjomista karsinaan.

Cindy osoittautuikin tarhassa mukavaksi. Ilmeisesti tarhan ainoa kuiva kohta oli se, missä tamma seisoi. Matka tarhan keskeltä takaisin portille oli hidas ja kaksi muuta karvaoliota olivat jo portinvieressä norkoilemassa, josko pääsisi tallipihalle viilettämään. Ella ja Myy eivät millään meinanneet suostua lähtemään portilta, jotta pääsisimme turvallisesti Cindyn kanssa. Hetken narua huiskuteltuani jouduin läppäisemöön narun päällä molempia takamukseen, minkä johdosta tammat ravasivat, välillä pukitellen, pitkin aidan vierua.

Pääsimme turvallisesti Cindyn kanssa kapeahkosta portista, minä edellä ja Cindy perässä. Portin suljettuani asetuin tamman vasemmalle puolelle ja käänsin ponin itsestäni poispäin, kohti polkua ja tallia. Cindy kulki nätisti, eikä pahemmin tuulesta välittänyt, mitä nyt tallipihan muutamat lätäköt koitti parhaansa mukaan kiertää.

Tallinoven avasin ja komensin ponin seisomaan nätisti, vaikka ovenviereen unohtunut talikko selvästikin kiinnosti. Kävelin ovesta ensimmäisenä ja kevyiden kehotuksien saattelemana ponikin suostui tulemaan sisään. Käänsin ovenvieressä ponin turvallisesti sivuttain ja suljin oven perässä, jottei kylmä ilma pääsisi sisään. Kiinnitin Cindyn turvallisesti karsinan kaltereihin vetosolmun avulla ja purin loimen pois ponin päältä.

Laitettuani loimen siististi roikkumaan karsinan ovessa olevaan loimitelineeseen, otin kumisuan ja kovan harjan. Ensiksi pyörittelin kumisualla reippain liikkein irtokarvaa ja mutaa irti, sitten harjasin rivakoin vedoin. Cindy kääntyi katsomaan minua ja luimisti korviaan, kun ensimmäisen kerran sutaisin mahanalusta, joten otin sen varovaisemmin. Kun olin käynyt molemmmat puolet kumisualla ja kovalla harjalla lävitse, otin kaviokoukun käteeni. Tamma nosti kavionsa mallikkaasti ja puhdistin kaviot huolellisesti. Pienen ponin kanssa toimiminen oli ehkä lievästi sanottuna hankalaa, kun sai välillä olla kaksinkerroin taipuneena.

Seuraavaksi selvitin sormineni pahimmat takut hännästä ja harjasta. Häntä oli kuitenkin niin huonossa kunnossa, että hain kaapista lainaksi showshine-pullon. Ensimmäistä suihkausta poni hieman säpsähti, mutta antoi minun silti suihkauttaa pari kertaa lisää. Kävin hännän ja harjan vielä kovan harjan kanssa lävitse, jotta viimeisetkin takut aukeaisivat. Pään harjasin varovaisesti pehmeällä harjalla. Cindy aluksi arasteli, mutta lopulta sain kurapaakut irtoamaan. Kävin pesarissa kastelemassa pesusienen ja pyyhin sillä sieraimet ja silmät, toisella sienellä pyyhin vielä hännänaluksen varovaisesti, vaikkei poni siitä lainkaan tykännyt. Pehmeällä harjalla vielä kävin Cindyn vartalon lävitse.

Sadeloimi oli kuiva, mutta ulkoa kurainen, joten se sai kelvata myös loppupäiväksi ponille. Kiinnitin soljet ja tarkastin vielä kaiken, ennen riimun irrottamista. Cindy näykkäsi hanskani reunaa, kun lähdin taluttamaan sitä karsinasta ulos. Menin oviaukoista ensimmäisenä, mutta matkat kävelin ponin vasemman lavan vieressä. Tuuli riepotti pihapuusta oksia ja yksi pieni risu lennähdi edestämme. Cindy säikähti sitä, mutta sain ponin hetkessä rauhalliseksi ja rohkaistua jatkamaan matkaa tarhalle.

Myy ja Ella olivat saaneet hetki sitten heinää, joten ne eivät olleet portilla nököttämässä. Asiassa oli kuitenkin toinen ongelma: Cindykin halusi syömään. Hetken Steppailtuaan tamma taisi tajuta, ettei pääsisi syömään, jollei rauhoittuisi ja silloin päästin tamman irti. Suljin portin perässäni ja vein riimunnarun takaisin paikoilleen.

Noniin, alkoihan joku vihdoinkin suorittamaan tätä kakkoskurssia! Ensimmäisellä kurssilla onkin ollut tunkua. Ei muuta kun tervetuloa aloittamaan!

Toimit Cindyn kanssa määrätietoisesti ja päättäväisesti, mikä – ainakin kaiken toivon mukaan – viestii ponille, että sinä olet johtaja ja sinä määräät. Cindy on luonteeltaan temperamenttinen ja omaa niin voimakkaan tahdon, että todennäköisesti tulet taistelemaan sen kanssa monesta asiasta kurssin aikana. Metsiksen pikkuponit ovat tarhassa sen verran ongelmallisia, että ne meinaavat helposti livahtaa portinlävestä ulos ennen kuin ehtii aavistaakaan niiden aikeita. Onnistuit kuitenkin karkoittamaan ne hyvin, ja suoriuduitte Cindyn kanssa turvallisesti ja oikeaoppisesti tallirakennukseen. Hoitotoimenpiteistä mulla ei ole kommentoitavaa, ne sujuivat hyvin alusta loppuun ja toimit niidenkin suhteen järjestelmällisesti. Varsin hieno, hyväksytty, suoritus! Voit jatkaa seuraavan tehtävän pariin. -Sanna

[Saku]

Saku & Makrahoan
1. tehtävä - hoito

En ollut yhtään varma kurssihevosvalinnastani. Miksi olin valinnut Maran, oikukkaan ahaltekorin, kun ihan yhtä hyvin olisin voinut ottaa vaikka rennon ja lupsakan Ronnien? En tiedä, mutta niin olin tehnyt. Nyt kävelen mustan orin tarhalle, kolitseihin, paksuun huppariin ja turvakärkikenkiin varustettuna, ja yritän vakuuttaa itselleni kaiken menevän hyvin.

Mara ei ole asiasta lainkaan samaa mieltä. Se ei halua kiinniotettavaksi, ja juoksenteleekin pää ylväästi korkealla ympäri tarhaa. Minä seison hölmistyneenä keskellä tarhaa ja katselen ahalteken menoa. Odotan sen rauhoittuvan, mutta meno ei näytä hidastuvan pätkääkään. Turvaudun vanhaan kunnon "Hei, tääl on porkkanaa" -taktiikkaan, joka onnistuu suunnitelmien mukaan.
- Hyvä poika, kuiskaan oriille sujauttaen nopeasti riimun pahaa-aavistamattoman hevosen päähän. Mara mulkaisee minua, mutta asettuu sitten aloilleen. Kietaisen riimunnarun orin turvan ympäri ja lähden varmoin askelin talliin. Portista astuessamme voi melkeimpä sanoa, että Mara loikkaa päälleni - niin vauhdilla ori perässäni ryntää. Kaiken lisäksi muut tarhassa olevat hevoset päättävät kiusata minua ryntäämällä kaikki portista ulos, minä melkein jääden niiden jalkoihin. Onneksi saan hevoset työnnetyksi takaisin tarhaan, mutta silloin kehoni on jo aivan mustelmilla. Lupaavaa.

Vasemmalta puolelta Maraa taluttaessani yritän parhaani mukaan pysyä hevosen steppailevassa menossa mukana. Ilmeisesti voimakkaasti puhaltava tuuli saa Maran entistäkin riehakkaammaksi - ei sillä etteikö ori olisi aina riehakas. Oviaukosta kulkiessamme tilanne oli aikalailla samanlainen kuin tarhasta tullessakin, tosin ilman muita päälle ryntääviä hevosia.

Karsinassa sama riehakas meno jatkuu. Mara ei halua minun lähestyvän sitä harjan kanssa, ja uhkaileekin minua varsin mallikkaasti. Varmin askelin harpon ahalteken luo - en halua vaikuttaa pelkurilta. Reippaasti alan sukia Maraa kaulalta alkaen. Mara näykkäisee, ja siitäpä minä vasta riemastunkin. Komennan oria napakalla äänellä ja jatkan harjaamista kipeästä kädestä huolimatta kohti lapoja, pitkin selkää. Joka kerta, kun Mara koittaa näykkäistä, näin vertauskuvallisesti näykkäisen takaisin. Se tekniikka tehoaa oriin varsin hyvin, nyt harjaaminen onnistuu joten kuten ilman ylimääräisiä pelotteluja. Joskin ehdin saada harjausoperaation aikana vielä pari näykkäisyä, niistä kuitenkaan välittämättä. Toisenkin puolen huolellisesti harjattuani siirryn kavioiden puhdistukseen.

Kavioiden puhdistuksen kanssa Mara haluaa pelleillä oikein ruhtinaalisesti. Se näykkäisee minua takapuolesta varsin tuntuvasti etukaviota puhdistaessani.
- Auts! Parahdan ja on taas aina komentaa Maraa. Kavion saan kuitenkin nostettua loppujen lopuksi, ja puhdistuskin onnistuu sitten ilman ongelmia. Kun kaikki neljä kaviota on puhdistettu, heitän kamat pakkiin. Katson vielä Maraa merkitsevästi.
- Ensi kerralla sitten ilman näykkäisyjä, okei? Virnistän ja Mara mulkaisee takaisin.

Huh, sulla on pitkä matka taaplattavana Maran kanssa! Ori on äärettömän temperamenttinen ruutitynnyri, ja saat tehdä varmasti paljon töitä onnistuaksesi kurssitehtävissä. Hoitotoimenpiteet ja tarhastahaku sujuivat kuitenkin yllättävän hyvin, Maran luonteikasta kenkkuilua lukuun ottamatta. Siitäkin selvisit hienosti, ja osoitit jo alkumetreillä, kuka on pomo. Hevosen kanssa pitää työskennellä määrätietoisesti ja päättäväisesti, komentaa heti tarvittaessa eikä päästää hevosta kuin – noh, hevosta veräjästä. Ensimmäinen tehtävä on hyväksytysti suoritettu! Huomasin, että suoritit jo seuraavan tehtävän; kannattaa suosiolla odottaa, että hyväksyn ensimmäisen. -Sanna

[Loci]

Tehtävä 2, Loci & Evil Illusion

Tunnin alussa sain herätellä ponia liikkumaan. Sanna oli suositellut kannuksia Cindyn kanssa, koska raipan usein sai heittää kesken tunnin, mutta joskus lopputunnistakin poni laiskistui. Cindy liikkui alkukäynnit rennosti pitkällä askeleella ja venytti ylälinjaansa. Minulla oli jalkojeni kanssa aluksi ongelmia, olihan niillä tietysti ihan reilusti pituutta suhteessa ponin kokoon.

Ensimmäinen harjoituksemme oli pohkeenväistö käynnissä. Aluksi pidätin selvästi liikaa, jolloin askel lyheni liikaa. Seuraavalla kerralla pyysin enemmän eteen ja sain väistöliikkeen onnistumaan. Ravissa väistöt onnistuivat paremmin: rytmi säilyi ja etujalat astuivat selvemmin ristiin. Kun väistöt sujuivat tähän suuntaan ravissa sekä käynnissä, vaihdoimme suunnan. Tämä suunta tuntui olevan Cindylle paljon helpompi: kevyt taivutus säilyi ja askeleet olivat tarmokkaampia. Sanna kehui meitä molemmilla käyntikerroilla. Ravissa ongelmaksi muodostui liian nopeasti kulkeva poni, jolloin askeleet eivät osuneet kohdalleen. Valmistelin toisella kerralla Cindyn paremmin ja nyt poni kuunteli avut lävitse.

Pohkeenväistöstä oli helppo jatkaa etuosakäännöksiin, Cindy kuitenkin oli sen verran meno päällä, että jouduin useita kertoja pidättämään enemmän. Viimeinkin etuosa pysyi paikoillaan takajalkojen kiertäessä. Toiseen suuntaan käännökset sujuivat paremmin saatuani tamman hyvin kuulolle.

Tunnin paras osuus varmaan olivatkin siirtymiset ja erilaiset kokoavat harjoitukset. Cindy toimi mukavasti pohkeesta eteen ja sain istunnalla ratsastettua tammasta rennon ja kuuliaisen myös pidätteille. Laukkaa treenasimme pääty-ympyröillä ja Cindy tuntui aluksi kulkevan lapa edellä, mutta huomautit minua, etten saisi itse kallistua liikaa sisään, olinhan sentään sen verran painava ratsastaja Cindylle. Löysin laukasta mukavia erilaisia askelpituuksia, joita soveltaa koulu- ja estekentille.

Viimeisenä tehtävänä meillä oli takaosakäännökset. Ne eivät meinaneet sitten mitenkään lähteä minulta sujumaan ja Sanna saikin itse tulla pariin otteeseen ottamaan ohjista kiinni, jotta saisin sopivan ohjastuntuman. Jalkanikin olivat milloin miten sattuu, enkä yhtään ihmettele näitä hankaluuksia. Lopulta sain tehtyä itsenäisesti ynden onnistuneen takaosakäännöksen, josta innostuessani unohdin kannuksieni olemassaolon ja pitkä jalkani sujahti liian taakse. Pikkuponi kimmastui asiasta niin, että lähti pukkilaukalla viilettämään ympäri kenttää, enkä enää kestänyt selässä, vaan valuin kaulalle ja tiesin, etten pysyisi enää selässä, joten irrotin otteeni kaulasta, mutta ohjat sain pidettyä itselläni. Kömmittyäni pystyyn tajusin aurinkolasieni lentäneen välikohtauksen aikana löysin ne rikki tallattuina kentän hiekasta.

Pääsin vielä loppuverryttelyjen ajaksi selkään ja Cindy tuntui juoksevan alta pois. Huokaisin ja istuin syvälle satulaan. Minun rentoutuessani myös poni rentoutui ja löysimme taas mukavan yhteisen sävelen. Loppukäyntien aijaksi vapautin jalkani jalustimista ja varmuudeksi pidin ohjat kevyesti tuntumalla, kuitenkin antaen tamman venyttää ylälinjaansa.

Toisen tehtävän suoritus onnistui osaltanne erinomaisesti, radikaalia pukkivälikohtausta lukuun ottamatta. Kiinnitit tunnin aikana paljon huomiota istuntaasi, ja mielestäni se on muokkautunut tuntien aikana parempaan suuntaan. Tällä tunnilla erityisen hyvin onnistui laukkatyöskentelyt: istuntasi oli erinomaista ja kokonaisuus oli muiltakin osin kunnossa. Pohkeenväistöissä paransit suorituksia pala kerrallaan – upeaa! Sen sijaan voisit kiinnittää enemmän huomiota pohkeidesi asentoon sekä siihen, että istuntasi pysyy hyvänä myös siirtymisten aikana. Tehtävä on hyväksytty, voit siirtyä seuraavaan! -Sanna

[Saku]

Saku & Mara
2. tehtävä - koulu

Yritän parhaani mukaan kakistaa jännitykseni ettei se vaikuttaisi Maraan. Musta ori steppailee vierelläni parin mulkaisun kera ja pysähtyy keskihalkaisijalle, kutakuinkin minun pyynnöstäni. Kiristän vyön ja kapuan satulaan, silloin Mara on jo liikkeellä.  Pysäytin hevosen säätääkseni jalustimia hieman pitemmiksi, onneksi Mara silloin jo kuunteli pyyntöäni.

Alkutunti on enemmänkin sähläystä kuin hallittua menoa. Yritän saada Maran kuulolle puolipidättein ja yritän samalla muistaa pysyä rennossa, mutta tiiviissä istunnassa. Kun meno alkaa muistuttaa jotenkin normaalia, aloitamme varsinaiset tehtävät. Mahdollisimman pienin avuin, kevyellä ohjastuntumalla siirrän Maran käyntiin ja siitä takaisin ravin. Siirtymiset onnistuvat meidän osaltamme ihan mukavasti, vaikka molemmat hieman hutiloivatkin.

Pohkeenväistöjen kanssa Mara ei ole läheskään samaa mieltä minun kanssani. Yhteistä säveltä on hankala löytää, orin viskellessä päätään ja tehden ties minkälaisia kiemuraliikkeitä. Vahingossa satun riuhtaisemaan voimakkaammanpuoleisesti ohjasta, jolloin Mara saa paniikkikohtauksen kiitäen ensin muutaman kierroksen sivuloikilla höystettynä ympäri maneesia, ja sitten tiputtaen minut isolla pukkiloikalla.
- Sattuiko? Sanna kysyi huolestuneena. Pudistan vain päätäni ja nousen uudelleen satulaan, ensin puisteltuani hiekat ratsastushousuista ja kypärästä.

Taka- ja etuosakäännöksetkään eivät ole onnistuakseen. Niissä istuntani horjahtelee ja näytän ihan perunasäkiltä pomppiessani satulassa suuntaan jos toiseen. Kun istuntani edes vähän asettuu, käännökset alkavat jotenkuten onnistua. Jo ihan viimeisellä yrittämällä Mara tekee täydellisen takaosakäännöksen, ja saan siitä lisää puhtia. Tässä tehtävässä Mara jo hieman luottaa minuun, ja tottelee apujani.

Kehitettäväähän löytyy aina, tällä kertaa hoksasin sen olevan tarpeeksi kevyen ohjastuntuman säilyttäminen. Istuntakin toki vähän horjui, ei niin pahasti kuin ennen. Ohjat valuivat minulla välillä vähän liiankin pitkiksi, toisinaan taas meinasin käsitellä Maraa liian kovakätisesti. Seuraavaksi voisin kiinnittää tähän asiaan tarkemmin huomiota, istuntaa tietenkään unohtamatta.

Maran kaltaisen energisen ruutitynnyrin kanssa työskennellessä ymmärrän, kuinka vaikeaa on keskittyä istuntaan ja keveään ratsastukseen. Onnistuit kuitenkin kiitettävän hyvin vaikuttamaan istuntaasi pidätteiden ohella; kehittymisesi huomaa tunti tunnilta! Kun alun hankaluuksien jälkeen sait Maraa hiukan rauhallisemmaksi, myös harjoitusten ratsastaminen alkoi sujua paremmin. Yritä kiinnittää enemmän huomiota siihen, että ratsastat kevyesti ja pidät ohjastuntuman hellänä. Kun ohjastuntuma on hellä, yleensä myös hevonen toimii herkemmin ja on helpompi ratsastaa. Pohkeenväistöissä reippaus oli hiukan ongelmana. Voit seuraavalla kerralla tehdä väistön lyhyissä pätkissä, ja ratsastaa sen aikana vaikka hetken suoraan; lyhyt ja onnistunut väistöpätkä on parempi kuin pitkä ja kokonaan suden suuhun mennyt. -Sanna

[Saku]

Saku & Mara
3. tehtävä - esteet

Tälle tunnille lähden odottavin mielin. Vaikka Mara puhkuukin energiaa, vatsanpohjallani on kutina, että tänään se tottelee minua paremmin kuin viimeksi, joskin viimeksikin ori totteli minua paremmin kuin osasin kuvitellakaan. Marahan oli mitä temperamenttisin ja herkin hevonen. Alkuverkoissa saan heti alkaa työstää istuntaani, jotta Marankin on kivempi työskennellä. Pyrin pitämään ohjastuntuman pehmeänä, samoin istunnan. Vaikka tänään mennäänkin esteitä, tälläkin osa-alueella on istunnan oltava kunnossa.

Huolellisten alkuverkkojen jälkeen alamme hypätä. Mara ei ole täydellisesti avuillani, joten minun on pakko kääntää se ympyrälle hillitäkseni sen energistä menoa edes jotenkuten. Laukka etenee hyvin ja joustavasti, yritän itse olla pilaamatta orin hyvää laukkaa omalla istunnallani ja tekemisilläni. Kun laukka on saatu rullaamaan hyvin, käännän Maran esteelle. Mara pidentää laukka-askeltaan ja imee hyvin esteille. Yllätyn orin pomppuloikasta, enkä siksi pääse kunnolla hyppyyn mukaan. Mara hieman suutahtaa siitä, ja ilmaisee sen pään viskaisulla ja pienellä pukkihypyllä. Pysyn satulassa, joten jatkan kohti seuraavaa estettä. Okseri ylittyy hyvin, samoin sen jälkeinen pystyeste. Vesiestettä Mara tosin kammoaa, ja loikkaakin kauhistuneena sivuun juuri ennen kuin pitäisi hypätä. Mara on näkevinään nurkassa jonkinlaisia vihreitä olioita, muita pelontekijöitä en satu keksimään, enkä siis usko sen peloille olevan oikeasti aihetta. Tosin ymmärrän Maran varustuneisuuden - onhan se sentään hevonen, laumaeläin, joka on tottunut elämään villinä luonnossa, täysin omien aistiensa varassa. Päätän tutustuttaa Maran esteeseen ratsastaen esteen luo ja antaen Maran rauhassa nuuskia sitä. Kierrän esteen käynnissä, sitten ravissa, jonka jälkeen ratsastan vesiesteen uudelleen laukassa. Tällä kertaa Mara hyppää sen yli rohkeasti ja ansaitseekin kunnon kehut suorituksestaan. Hypättyämme otamme loppukäynnit ja -ravit.

Ennen tuntia arvasit oikein, sillä Mara kulki etenkin alkutunnista hyvin kuulolla. Tunti sujui hyvin, vaikka Mara epäröikin vesiesteelle lähestyntää. Tulkintasi oli aivan oikea; hevoset ovat saaliseläimiä joiden pitää harkita tarkkaan, tai he tulevat syödyksi. Vaikka nämä niin sanotut luonnon lait eivät yleensä pädekään hevosten nykymaailmassa, saaliseläimen vaistot ovat luonnollisesti säilyneet hevosten kehityksessä. Onneksi sait Maran rohkaistua, ja vesiesteen hyppääminen alkoi epäröinnin jälkeen sujua ilman jännitystä. Tämä olisi hyväksytty, voit alkaa suorittamaan seuraavaa tehtävää. - Sanna

[katherine]

Tehtävä 1 - Kate & Jaden Hexen

Kävelin riimunnaru kourassani kohti tarhaa, jossa Jade oleili Pipsan ja Rinjan kanssa. Pujahdin tarhaan ja huhuilin Jadea. Knabstrupperilla oli menossa juuri syvällinen rapsuttelutuokio Rinjan kanssa, ja se vain heilautti korviaan.
"Jade, tänne", komensin ja heiluttelin taskussani ollutta puolikasta porkkanaa mahtipontisesti ilmassa.
Tamma näki herkun, ja lähti löntystämään minua kohti. Juuri kun Jade oli poimimassa porkkanaa kämmeneltäni, Rinja kiilasi turpansa eteen ja puraisi melkein sormeni irti. Molemmat hevoset laukkasivat tarhan perimmäiseen nurkkaan, ja Rinja hirnui kimeästi - kuin nauraakseen minulle.

"Ärrh", murisin ja piilotin riimunnarun selkäni taakse.
Toiseen käteeni oli ilmestynyt uusi herkku, jota näytin houkuttelevasti Jadelle. Hyräilin pienesti ja olin kuin en olisikaan. Pahuksen Rinja, Jade olisi antanut varmaan kiinni jo aikoja sitten ilman tarhakaveriaan! Pipsa onneksi pysytteli kauempana ja tarkkaili tilannetta sivusilmällään. Hivuttauduin lähemmäksi hoitsuani, ja kun olin melkein sen vierellä, astuin nopeasti eteenpäin ja klipsautin narun riimuun.
"Hahhaa", näytin Rinjalle kieltä ja lähdin taluttamaan Jadea talliin.

Kuljin tamman vasemmalla puolella, ja avasin sekä suljin portin vasemmalla kädelläni - oikea piti riimunnarusta kiinni. Kuljin itse tarhan portista ja tallin ovesta ensimmäisenä, minkä jälkeen siirryin taas Jaden vasemmalle puolelle. Tallissa sidoin tamman karsinan kaltereihin vetosolmulla ja hain harjapakin. Valitsin kumisuan, jolla pyörittelin Jaden molemmat puolet mahdollisten irtokarvojen sekä pienoisen, kuivuneen mudan takia. Sitten kävin hevosen läpi karkealla harjalla, ja vaihdoin harjan kaviokoukkuun. Ei tarvinut kuin kumartua jalan viereen, niin Jade jo nosti koipensa reippaasti ilmaan. Tammalla näytti olevan varsinaisen hyvä päivä! Putsasin kaviot tarkasti ja harjasin ne pienellä harjalla, joka kaviokoukussa oli. Laskin viimeisenkin jalan maahan ja harjasin Jaden vielä pehmeällä harjalla kauttaaltaan - tästä tamma näytti nauttivan suuresti.

Harjasin Jaden pään pienellä, pehmeällä harjalla ja aloin sitten selvittelemään jouhien takkuja. Harja oli melko siistissä kunnossa, ja hännästäkin selvisin pelkän harjakamman avulla. Olin varannut tätä varten jo kaksi kostutettua sientä: toisella pyyhin ensin tamman sieraimet ja silmänympärykset, toisella hännänaluksen.
"Valmis", totesin ja taputin Jadea lautaselle.
Pohdin hetken, tarvisikohan Jade loimea, mutta vein sen lopulta tarhaan ilman, sillä eihän sillä hakiessakaan ollut. Tarha oli onneksi melko kuiva, sillä pariin päivään ei ollut satanut, ja Jade ravasikin nätisti peränurkkaan. Rinja mulkoili minua hieman pahansuovasti - mistäköhän sekin johtui...

Voi ei, hevosten tarhasta hakeminen osaa välillä olla mahdottoman hankalaa, ja hevoslauman keskellä pitää osata olla tarkkana. Hevosta hakiessa pitää olla rauhallinen loppuun asti, sillä kiinniotettava hevonen saattaa ymmärtää äkkinäiset liikkeet hyökkäykseksi. Onneksi sait kuitenkin napattua oikean hevosen mukaasi, ja matka tallirakennukseen sujui hyvin. Pipsa onkin oiva valinta kurssihevoseksi: tamma on herkkä ja osaava, mutta hiukan aranpuoleinen – on hauska nähdä, kuinka luottamussuhteenne kehittyy kurssitehtävien aikana. Tämä on hyväksytty, voit alkaa suorittamaan seuraavaa kurssitehtävää! -Sanna

[Loci]

Tehtävä 3, Loci & Evil illusion

Estetunnille en ollut ottanut kannuksia mukaan, raippa saisi riittää, uskoin tarvitsevani sitä lähes koko tunnin ajan, jotta poni viitsisi ponnistaa allani. Cindy lähti pyynnöstäni hitaasti liikkeelle, mutta komensin tamman liikkumaan reippaammin. Käynnissä teimme paljon ympyröitä yksittäisien puomien päälle. Ravissa taas verryttelimme ravipuomeille ja siitä pienelle ristikko-okserille. Cindy kulki nätisti, vaikka sitä saikin komentaa venyttämään askeliaan enemmän, muut tunnin ratsut nimittäin olivat hevosia.

Olin jo alussa huomannut, kuinka Cindy väisti vesiestettä aina sitä lähestyttäessä, kaipa tammaa kummastutti tuo kirkkaansininen matto? Laukassa otimme ensimmäiseksi kunnon esteeksi pienen okserin. Cindy lähti juoksemaan alta pois, mutta sain sen istunnallani pidätettyä takaisin tasapainoiseen vauhtiin. Pompun jälkeen suuntasimme vesiesteelle. Tunsin allani, kuinka poni alkoi lipua vasemmalle ja painoin vasemman pohkeeni tiukasti seinäksi ja ohjasin turpaa hieman oikealle. Cindy pidätti askeliaan ja jouduin komentamaan sitä reippaasti raipan kanssa juuri ennen hyppyä. Vesiesteen jälkeen oli vuorossa pysty. Korkea este vaati enemmän ponnistusta ja siksi myös enemmän vauhtia. Ponnistus tuli sopivaan kohtaan ja jatkoimme siitä vahingossa vastalaukalla, jonka sain onnekseni korjattua ajoissa. Viimeinen esteemme oli okseri, jonka ylitimme vaivatta, vaikka sainkin taas tasapainottaa Cindyä ennen hyppyä.

Jatkoimme vuorotellen radan harjoittelua. Välillä esteiden korkeuksia muutettiin, mutta aina huomasin Cindyn epäröivän vesiesteelle, mutta kuitenkin rohkeasti hyppäävän sen ylitse, kun kehotin.

Välikäyntien jälkeen hyppäsimme radan erilaisessa järjestyksessä: pystyesteeltä okserille, siitä vesiesteelle ja lopuksi toinen okseri. Olin käyntipätkän aikana pyrkinyt tekemään voltteja vesiesteen ympärille ja muutenkin näyttämään estettä ponille. Taaskin rata sujui muuten hyvin, mutta vesiesteelle tultaessa Cindy yritti kiertää sen kuin pelottavan hirviön. Napakalla komennuksella siitäkin silti selvittiin. Loppukäyntien aikana pohdin, olikohan Cindy joskus kastanut kavionsa vesimatolla, vai miksi se nyt niin kovasti jänskätti. Tietysti vieraat asiat pelottavat, hevosilla ei ole syvyysnäköä ja saaliseläimenä hevonen on luonnossa tottunut juoksemaan pakoon. Lisäksi erilaisiin asioihin voi liittyä huonoja muistoja ja totutus vie aina aikaa.

Estetunti sujui osaltanne erinomaisesti, ja hypyt olivat lähes poikkeuksetta onnistuneita: sussa on selvästi esteratsastajan vikaa! Cindy epäröi tosiaan kerta toisensa jälkeen vesiesteelle saavuttaessa, ja tulkitsit tammaasi aivan oikein. Epäröinti saattaa johtua uudesta kokemuksesta, vanhoista muistoista tai muuten vain piileskelevistä mörökölleistä. Onneksi sait rohkaistua tammaa sen verran, että vesimatosta ei tällä kerralla jäänyt ikäviä muistoja. Seuraavalla kerralla tamma saattaa suhtautua kyseiseen esteeseen paljon luottavaisemmin! Hyväksytty suoritus! Voit alkaa suorittamaan seuraavaa tehtävää. -Sanna

[katherine]

Tehtävä 2 - Kate & Jaden Hexen

Koulutunti estehevosella, mitäköhän tästäkin tulisi. Nousin Jaden selkään ja ohjasin hevosen kaviouralle. Sanna seisoi maneesin keskellä tuntiani vetämässä. Alkutunnista työstimme pohkeenväistöjä käynnissä, minkä jo osasinkin - tosin Jadella sitä en ollut vielä kokeillut. Tamma kulki pieniä pätkiä alkuvaikeuksien jälkeen todella nätisti, mutta pidempää väistöä emme saaneet aikaan. No, parempi onnistunut lyhyt kuin penkin alle mennyt pitkä... Siirryimme harjoittelemaan väistöä ravissa, mikä tuotti huomattavasti enemmän vaikeuksia, sillä vauhdin kiihdyttyä pidätin huomaamattani Jadea liikaa. Lopulta tämäkin onnistui, ja vaihdoimme suuntaa. Jade kulki tähän suuntaan mielestäni paremmin, ja ongelmia ei syntynyt lähes yhtään. Tamma oli hyvin kuulolla, ja ratsastimme ravinkin läpi hyvin.

Seuraavana olivat vuorossa etu- ja takaosakäännökset, ja aloitimme ensimmäisenä mainitusta. Jade oli rauhallisella tuulella ja toimi täsmälleen kuten halusin, mistä johtuen suoriuduimme hyvin kummistakin käännöksistä - tämä oli mielestäni tunnin paras suoritus!

Lopputunnista sain jälleen hikoilla, sillä Sanna laittoi minut treenaamaan temponvaihteluita. Ravista käyntiin, käynnistä laukkaan, laukasta raviin... Kun oli aika siirtyä käynnistä suoraan laukkaan, annoin Jadelle turhan reippaasti pohkeita, josta herkkä tamma hieman pillastui ja hyppäsi yhtäkkiä sivulle pukittaen minut alas selästään. Tamma näytti hieman katuvaiselta, kun otin sen kiinni ja nousin uudestaan selkään. Osasin olla nyt varovaisempi, ja käytin pohkeitani kevyemmin.

Lopputunnin verryttelin Jadea, ja harjoittelin pienenä ekstrana käyttämään painoani sekä pelkkiä pohkeitani tamman ohjaamisessa. Olin tunnin päätyttyä innoissani, sillä olin oppinut ratsastamaan pohkeenväistön ravissa kunnolla ja pääsin treenaamaan etu- ja takaosakäännöksiä. Hevosten parissa on aina uutta opittavaa!

Ratsastit koko tunnin määrätietoisesti, ja pyrit säilyttämään Jadeen hyvän ohjastuntuman. Apusi olivat kuitenkin joissain harjoituksissa melkoisen sekavia, minkä vuoksi tamma ei tehnyt parhaita mahdollisia suorituksia. Erityisen hyvin teiltä onnistuivat etu- ja takaosakäännökset! Jade toimi tunnin aikana herkillä avuilla, ja kuunteli ratsastustasi kaikella mahdollisella keskittymiskyvyllään: tämän vuoksi Jade ei pitänyt ollenkaan liian voimakkaasta pohkeidenkäytöstä lopputunnin puolella. Onneksi ketään ei kuitenkaan sattunut! Hyväksytty; voit siirtyä seuraavaan tehtävään. -Sanna

[katherine]

Tehtävä 3 - Kate & Jaden Hexen

Tämä oli tunti minun makuuni: esteitä esteiden perään! Sanna oli koonnut neljän esteen radan maneesiin, jonne vein Jaden ja nousin ratsaille. Alkuverryttelyksi työskentelimme ympyröillä eri askellajeissa, minkä jälkeen siirryimme "radalle". Ensimmäisenä oli okseri, toisena pystyeste, sitten toinen okseri ja lopuksi vesieste. Kannustin Jaden lempeästi laukkaan ja ohjasin hevosen esteille, jotka olivat Sannan kertoman mukaan 120 -senttisiä. Nousin esteistuntaan, ja Jade hyppäsi okserin kevyesti. Myötäilin Jadea parhaani mukaan, ja liitelimme pystynkin yli helposti. Tamma oli todellakin hyvässä vireessä ja kuunteli minua hyvin. Toinenkin okseri jäi taaksemme, mutta kun Jade näki viimeisenä olevan vesiesteen, se korskahti hermostuneena ja jännitti lihaksensa. Kaikesta päätellen Jade pelkäsi estettä, mutta en antanut periksi vaan ohjasin sen reippaasti kohti. Knabstrupper hyppäsi rohkeasti, ja kun laskeuduimme maahan, se jäi tuijottamaan vesiestettä kuin mitäkin vaarallista villipetoa, joka voi hotkaista hevosen yhtenä suupalana. Ohjasin Jaden takaisin radalle ja hypin esteet helposti, mutta jälleen tamma epäröi vesiesteelle lähestymistä. Näin tapahtui uudestaan ja uudestaan, ja Sannan ohjeistuksen avulla aloin totuttamaan Jadea esteeseen: ratsastelin esteen ympärillä käyntiä ja annoin tamman tutkia sitä lähietäisyydeltä.

Silmäilimme myös ympäristöä mahdollisten pelonaiheiden varalta. Katonrajassa räpisteli muutama talitintti, mutta Jade ei kiinnittänyt niihin sen kummemmin huomiota. Katsomossa lepatti jotain valkoista, jonka totesimme paperipussiksi. Sanna kävi poistamassa sen, ja Jade pystyi nyt keskittymään paremmin suoritukseensa. Laukkasin esteen ohi, edestä ja takaa sekä pyörin hevosineni muutenkin paljon sen ympärillä. Vihdoinkin Jade näytti oivaltavan, ettei este tekisi sille pahaa: otin radan uudestaan. Tällä kertaa knabstrupper hyppäsi vesiesteenkin ilman ongelmia, ja palkitsin sen taputuksella sekä kehuilla. Otimme radan vielä muutaman kerran läpi, kunnes siirryimme loppuverkkaan.

Taluttaessani Jadea talliin pohdin, miksi hevoset ylipäätään säikkyvät helposti. Nehän ovat alun perin saaliseläimiä, joiden täytyi jatkuvasti olla valppaina mahdollisten vaarojen varalta. Ehkä juuri sen takia kaikki uusi ja omituinen - kuten vaikkapa se kuuluisa vesieste - olivat hevosille "pelon" aiheita ja aiheuttivat turhaa säikkymistä, sillä eihän niistä vaaraa koidu.

Jade tosiaan kummasteli vesiestettä kerta toisensa jälkeen. Pohdintasi osuivat täysin oikeaan: hevonen on saaliseläin, joka – ainakin ennen – eli täysin omien vaistojensa varassa. Joskus hevoset saattavat pelätä jotakin aiemmin tuttua esinettä, joka on tuotu keskelle täysin vierasta ja jännittävää ympäristöä. Oli hyvä idea tutustuttaa Jadea vesiesteeseen rauhallisesti, jotta se huomaisi sen olevan turvallinen. Tutustumisen jälkeen Jaden pelot saatiin kukistettua, upeaa! Hienoa pohdintaa, hyväksytty! Voit siirtyä seuraavaan tehtävään. -Sanna

[Enni]

Kurssihevoseen tutustutaan ensimmäisellä kerralla huolellisella hoidolla. Kirjoita hoitotoimenpiteistä yksityiskohtaisesti vaihe vaiheelta, mutta siitä huolimatta tiiviisti ja kaartelematta. Tehtävänäsi on hakea hevonen tarhasta, hoitaa se huolellisesti ja palauttaa takaisin tarhaan. Vastaa tarinan sisällä seuraaviin kysymyksiin: kummalta puolelta hevosta talutit, kuinka kuljitte oviaukoista ja porteista, kuinka harjasit ja puhdistit kaviot? Kun hait hevostasi tarhasta, sinulla oli ongelmia toisten tarhassa olevien hevosten kanssa. Millaisia ongelmia? Miten selvisit niistä? Tehtävä hyväksytään, kun pohdit kaikkia ylläolevia kysymyksiä tarinan aikana. Tehtävän suorituspäivä on tuulinen ja pilvinen.

Tehtävä 1. Enni - Terranova

Astelin päättäväisesti kohti Novan tarhaa. Heiluttelin riimunarua selkäni takana. Hoitaisin Novan tänään todella perusteellisesti. Avasin tarhan portin, ja astelin sisään. Huhuilin Novaa turhautuneena. En jaksanut jäädä pelleilemään. Ilmakin oli kolea ja tuulinen. Aurinko oli pilvessä. Muutaman yrityksen jälkeen sain Novan riimunarun päähän. Kun olimme lähdössä tarhasta, Novan tarhakaverit olisivat kovasti halunneet tulla mukaan. Asetuin Novan vasemmalle puolelle taluttamaan sitä. Avasin portin varovasti, niin etteivät muut hevoset päässeet karkuun ja menin Novan edellä ulos portista.

Astelin taas ennen Novaa tallin ovesta sisään. Vein tamman omaan karsinaansa, otin siltä riimun päästä, ja hain sen oman harjakorin. Aloitin Novan hoitamisen sukimalla, sillä ulkona oli melko tuulinen sää, ja sen karvaan oli takertunut lehtiä, ja muuta hiukan mutaista likaa. Pyörittelin sukaa laajalla alueella, ja kävin hevosen koko kehon läpi, jalkoja lukuun ottamatta. Vaihdoin suan pehmeään harjaan. Harjailin Novaa reippaasti, mutta kuitenkin hellästi, ettei sitä sattunut. Harjasin molemmat puolet. Heitin pehmeän harjan koriin, ja otin esiin pölyharjan, jolla harjasin pölyn ja muut irtoroskat Novan karvasta. En harjannut tamman päätä, sillä se ei ollut likainen. Putsasin viimeisesksi kaviot. Liu'utin kättäni Novan etujalalla, ja tönäisin sitä hellästi. Nova nosti kaikki kaviot nätisti.

Hain riimunarun ja riimun, ja laitoin ne tamman päähän. Asetuin Novan vasemmalle puolelle, ja lähdin tallin ovesta edellä. Tällä kertaa muut hevoset eivät olleet moksiskaan portin avauksesta. Päästin Novan irti, ja lähdin tallustamaan takaisin tallille.

Nova olikin tänään yllättävän rauhallisella tuulella! Novan kaltainen energinen ja vilkas tamma on kurssihevonen, jonka kanssa varmasti oppii paljon uutta. Tammalta pitää vain osata pyytää reippaasti ja mutkittelematta. Tarhasta hakiessa olisit voinut lähestyä hevosia rauhallisemmin, sillä ne saattavat tulkita äkkinäisen ja suoran lähestymisen uhaksi; ovathan ne alkujaan saaliseläimiä, joille pienikin erehdys otti kalliin hinnan. Hoitotoimenpiteet sujuivat moitteettomasti, ja olen kovin yllättynyt Novan rauhallisuudesta. Tehtävä on hyväksytysti suoritettu, voit siirtyä suorittamaan seuraavaa! -Sanna

[Enni]

Tehtävä 2 Enni - Terranova

Köplttelimme alkukäyntejä hiljakseen ympäri kenttää. Aloitimmekin pian reipaassa käynnissä pohkeenväistöt. Nova reagoi viipymättä apuihini. Sen väistöt olivat puhtaita ja huolellisia. Siirryimme pian raviin, tekemään pohkeenväistöjä. Tällä kertaa, Nova ei reagoinut aivan yhtä napakasti, vaan jouduin kannustamaan sitä muutaman kerran napakasti. Siirryimme takaisin käyntiin. Sitten takaisin raviin. Tein pari volttia, ja siirryin takaisin käyntiin. Nova reagoi apuihini jämäkästi ja viipymättä. Se taisi nauttia työn teosta. Teimme muutamia etu- ja takaosakäännöksiä. Novan askeleet olivat puhtaita. Siirryimme pian takaisin raviin. Annoin pohkeita selvästi liian napakasti, josta seurasi pään viskaus ylös, sekä muutama askel pukkilaukkaa. Enhän minä siinä höykytyksessä tietenkään kyydissä pysynyt, vaan lensin päistikkaa Novan kaulan yli voltilla. Nousin oitis takaisin jaloilleni, ja otin Novan kiinni. Nousin takaisin ratsaille. Nostin ravin, tällä kertaa varovaisemmin. Ravista nostin suoraan laukan, ja hiljensin pian käyntiin. Novan reaktiot olivat jo leppoisempia, mutta jämäköitä. Nostin vielä käynnistä laukan, ennen kuin jäin kävelemään loppukäyntejä.

Nova toimi koko tunnin upeasti ja kuunteli apujasi tarkkaavaisesti. Tamma taisi kuitenkin olla hiukan tavallista herkemmällä tuulella, sillä voimakkaat pohkeesi saivat sen reagoimaan voimmakkaasti takaisin. Herkän hevosen kanssa pitää muistaa työskennellä pienillä avuilla, sillä voimakkaampi apujenkäyttö ei ole ollenkaan tarpeen. Tunti sujui osaltanne upeasti, mutta saisit kiinnittää enemmän huomiota Novan asettamiseen ja taivuttamiseen; vaikka allasi onkin herkkä hevonen, sinun pitää pystyä ratsastamaan sitä jämäkästi siten, että pyyntösi menevät perille. Hyväksytty suoritus, voit jatkaa seuraavan tehtävän pariin! -Sanna

[diana]

Foggylla ?

[diana]

So

[diana]

*Siis pääsenkö mukaan Foggyn kanssa