Kerro kaikki

[Stefan]

Kerro kaikki on viestiketju, jossa voit kertoa kaiken virtuaaliminästäsi! Olit sitten 11-vuotias tai eläkeiässä, on hahmollasikin varmasti elämä josta kertoa! Kuten topic pyytää, eipäs vaan käskee, kerro kaikki - asunto, lemmikit, oudot taipumukset ja kummat sanavalinnat, mikä ikinä kertoo virtuaaliminästäsi, kuuluu tänne.

[Stefan]

Nimi on Stefan Verlenhof, ja tosiaan, kuten nimestä jo voi päätellä en ole suomalainen. Natsiksi voisi kutsua. Okei, nyt valehtelin, olen puoliksi suomalainen ja toinen puolisko on sitten Saksasta. Äitini nimi on Geertje ja isääni kutsutaan nimellä Jonatan. Lemmikkejäkin minulla on, kahden siskon lisäksi tietenkin Stefan Jr., pieni kissanpoika jota Poroksikin kutsutaan. Omistan myös hänen majesteettinsa norjalaisen metsäkissanaaraan, Hiisun. Haaveissa olisi kasvattaa tätä armeijaa vielä yhdellä ratsulla, mutta se ei taida vielä onnistua. Toinen siskoista päätti myös Metsälammelle tunkea ja nyt on Aino sitten pestattu hoitamaan Crandia. Saan lisää vahdittavaa.

Asun kaksiossa kämppikseni ja hänen koiransa sekä kissojeni kanssa. Huoneeni takaseinään on tapetoitu New York ja huoneesta löytyy työpöytä, suuri kaappi, pieni kirjahylly, nojatuoli ja sänky. Pöytäkonetta ei minulla ole, mutta vuorotellen kämppiksen kanssa läppäriä - minulle on siunattu illat ja kaverille aamut sekä päivät. En ehdi läppärille kovin usein, sillä olen Metsiksellä usein iltamyöhään. Tämä voi johtua siitä että jään suustani kiinni tyttöjen kanssa, tai sitten olen jäänyt juttelemaan aamulla ja kaikki työ patoutuu iltaan. Joka tapauksessa pidän huolen siitä, että työni teen, ja jos Sanna pyytää välitöntä toimintaa niin sitä hän saa.

Olen suhteessa. Varattu. Viety. Myyty. En valitettavasti kerro kenelle, sillä salaisuuden luonnollisesti tietävät kaikki jo ennestään, ja mikä onkaan suurempi salaisuus kuin tunteet minun ja Destinyn välillä? Hups... no, muita hyviä ystäviä tallilta ovat Roope, Loci ja Sanna (öö, muun muassa). Ties mitä pääni menoksi on juonittu, mutta hauskaakin minulla on ollut, muistan kyllä jokaisen lantasodan, murhat ja tietovisan taitavat päätökset. Jälkimmäisestä olen yhä katkera serkkutytölleni Monalle.

Minulla oli ennen hopea Audi, mutta ajelen nykyään käytettyä Chevrolet Camaroa, joka on väriltään oranssi. Konepellissä on kuitenkin ne kaksi mustaa paksua viivaa, kuten aina.

Tykkäyslista
. suklaa
. hevoset
. takkatuli
. hyvä kirja ja jotain makeaa suuhunpantavaa
. Destiny... ja metsisläiset ylipäätään
. tallilaisten (tarkemmin Locin) kuskailu, autot
. merkkien rohmuaminen
. matkustelu

Lisää minusta saatte kuulla pian. Tällä hetkellä joudutte pärjäämään näillä tiedoilla.

[Loci]

Loci, peruna, potaatti, pottu... Locin virtuaaliminä kulkee melkolailla käsikädessä IRL minänsä kanssa, mutta eipäs paljasteta vielä visan vastauksia . Loci asuu äitinsä ja isänsä kanssa pienessä kaksikerroksisessa omakotitalossa. Locin huoneessa on ovi pienelle parvekkeelle, huoneen nurkassa on sänky ja vastapuoleisella seinällä suuri kirjahylly, täynnä mitä moninaisempia kirjoja ja no, sieltä löytyy myös televisio ja perheen valokuva-albumit. Ikkunan alta löytyy työpöytä ja siinä onkin vino pino papereita ja muuta tavaraa, sekä titenkin läppäri. Locilla on kotona myös suomenpystykorva narttu Tepa ja kissa Rääpäle.

Loci opiskelee ammattikoulussa, mutta elämän kuljettamana, onkin vielä 18 vuotiaanakin ensimmäisellä vuosikurssilla.. Locin päivät koulun lisäksi menevät tallilla käydessä, kaupungilla hengeilu ei ole muuta kuin shoppailua, jota on neidin pakko ollut vähentää huonon rahatilanteen takia.

Loci usein puuhaa tallilla omiaan, ei hän viihdykään suuressa ihmislaumassa, kuitenkin on välillä mukavaa tehdä kaikkea kivaa yhdessä porukalla. Locin tallipäivät voivat olla kahta sorttia: toiminnan täyteistä, jolloin sattuu ja tapahtuu tai sitten rauhallisia hetkiä yksinään, ilman ongelmia.. Ja niitä ongelmia Locilla onkin: milloin melassivedet on lattialla tai suitset hukassa, milloin itketään heinäpaalien takana tai lennetään Esan selästä.

Locin läheisimmät tallilaiset taitavat ehdottomasti olla Stefan ja Sanna, toiseen heistä Loci onkin ihastunut, eikä se varmaan ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Locin vaatetus on pääsääntöisesti mustaa, kuitenkin tämä rakastaa punaisia ratsastushousujaan ylitse kaiken. Lisäksi vaatetuksen koristeena on jonkinlaista asusetta, pääsääntöisesti vihreää.

[Sinte]

Sanna Eloranta on 20-vuotias nuori nainen, joka ei pärjää päivää ilman kupillista kuumaa kahvia. Kuten Loci jo tuossa yläpuolella mainitti, Sannan IRL ja URL minä kulkevat aika käsi kädessä. Tämä naisenpätkä on luonteeltaan hiukan liiankin ystävällinen ja auttavainen, mukava ja ennen kaikkea ahkera. Saku on laiska ja se pännii. Ulkonäöltään Sanna on sirorakenteinen, pienikokoinen ja lyhyehkö vaaleaverikkö, jolla on aina kylmä – siis ihan aina. Sannan päässä hulmuaa luonnonblondi peikonpesä, joka hiljaksiin lähentelee tavoiteltua pituuttaan. No, ei se ihan aina peikonpesältä näytä, jos siis Sanna jaksaa nähdä sen eteen vaivaa. Sannalla on sinivihreät silmät, jotka näyttävät vaihtavan radikaalisti väriä eri valaistuksissa.

Sanna asustaa Metsälammen asuinrakennuksessa Arttu-koiran kanssa. Vaikka moni täällä on kuullut Sakusta, ennakkoluulot osoittautuvat vääriksi: Saku ei asu luonani, vaan kyläilee Metsälammella aina oman mielensä mukaisesti. Saku sattui jotenkin ihmeen kaupalla tupsahtamaan tänne url-puolelle, ihme ja kumma, eivät ne miehet yleensä sellaista tee. Metsälammen asuinrakennus on kaksikerroksinen tilaihme; tilaongelma on ratkaistu sillä, että minä muutin sitten talon yläkertaan, ja tallilaiset valtasivat alakerran. Alla olevasta pohjapiirustuksesta sen verran, että vasemmassa ylänurkassa on talon pieni (hyvin pieni) sähkösauna, mitä käytetään vain äärimmäisen hädän – tai perjantai-illan – sattuessa. Talosta löytyy myös takka, television viereiseltä seinältä olohuoneesta.



Sanna omistaa Metsälammelta ne hevoset, joita joku muu ei omista (heh, loogista eikö). Hevosten liikutuksen hoitaa pääasiassa hoitajat, ja minäkin käyn niitä aina välillä läpiratsastamassa. Pääasiassa hoidan kuitenkin tallihommia, enkä harrasta niinkään rentoja maastolaahusteluja – vaikka myönnettäkööt nekin ihan mukavaksi vaihteluksi kiireiden keskelle!

[Kasper]

Mä kun varmaan oon uppo-outo suurimmalle osalle teistä, niin nyt on hyvä sauma jakaa teille vähän Kasper-knoppeja. Suurinosa näistä faktoista pätee myös oikeessa elämässä.

Meissi on siis Kasper, parikymppinen hyyppä joka pyörii Metsiksellä millon mitäkin hevosenhäntäjouhensuoristamishommaa duunaten, aina on ilo palvella! Luonteeltaan mä oon aika rempsee ja huumorintaju on ihan ainutlaatuista taattua laatua tai sitten ei. Ainutlaatuista ainakin. Mulle uskaltaa kaikki puhella ja pyytää apuja jos joku askarruttaa, vai midi? :-)

Ensiks voisin kertoa harrastuksistani ja arkeen liittyvistä jutuista. Mun arki pyörii pääasiassa kahden koiran, töiden, musiikin ja liikuntajuttujen piirissä. Meiksi on penikasta asti pyöriny musapiireissä ja harrastellut kitaran rämpsyttelyä alaluokilta saakka. Musiikki on mulle toinen tapa kertoo juttuja (jos nyt syvällisiks ruvetaan..) ja tykkäilen paljon erilaisii musagenrejä ihan laidasta laitaan. Oon soittanut bändissäkin jo monen monituista vuotta. Pitemmille reissuille lähdettäessä kitara kulkee siellä missä minäkin! Tytsyt saa varautuu mun kanssa leirille lähettäessä iiiihhhaniin kuutamoserenaadeihin sun muihin leirinuotion loimussa.

Jos joku nyt välttämättä haluu kylään tulla, niin mut löytää asustelemasta Metsiksen läheisestä kaupungista kerrostalokämpästä. Sieltä mä sit aina hurauttelen tallille likaisella autollani yleensä kunniallisesti viimetipassa jos vaan aikataulutetuista jutuista on kyse. Kotona ollessani mä teen monenlaisia juttuja, useimmiten toimitan tyhjää, joskus saatan katsella jotain nastoja leffoja, mut yleensä vaan syön ja möllötän. Juoksulenkkeilen tosi paljon vapaa-ajalla koirien kanssa, ja lisäks käyn joka viikko salillakin reenailemassa.

En oo ikinä käyny ulkomailla tai missään semmosissa, vaikka pirsasti tekis kyl mieli syventää sitäkin puolta! No money, no funny, niinhän ne sanoo - mut mun tapaukses taitaa kyse olla vaan saamattomuudesta ja laiskuudesta kun en koskaan jaksa alkaa säästämään mihinkään. No vielähän tässä kerkii, mitä sitä turhii hötkyilemään. Jos haluutte tutustuu mun kieroon mieleen niin laittakaa vaan viestiä mulle skypessä. ([e-mail]) jepa jee, sen kummempii satuilematta adiooos amiigooos.

[Jossu]

Johanna Järvinen on nuori 11.v. tyttö lempinimeltään Jossu. Siis kaikki eivät varmaan tiedä, että olen oikealta nimeltäni Johanna. Asun omakotitalossa maalla ja perheelläni on kaksi koiraa. Minulla on iso sisko, joka muutti vähän aikaa sitten Jenkkeihin. Osaankin jollain tavalla vääntää Englantiakin. Ruotsiakin on tullut puhuttua. Käyn koulua 5.luokalla. En ole hommasta kovin innostunut ja siksi kokeisiin paukahteleekin nelosia ja kuutosia. Oho taisi tulla paljastettua liikaa. Pukeudun yleensä siististi, mutta en meikkaa tai harjaa hiuksia melkein koskaan. Ehkä pari kertaa viikossa. Olen joidenkin mielestä pikku pirulainen, ainakin koulussa en jaksaisi ikinä tehdä mitään. Minulla on ihastus, mutta se ei ole Metsälammen porukkaa, sillä asuu Jenkeissä. Hoidan siis Myytä ja olen täysin ponityttö. Pakko myöntää pelkään isoja hevosia, koska olen ollut ratsastusonnettomuudessa. Mutta pakkohan niilläkin on mennä. No eipä tässä mitään muuta.

[Claudia]

Claudia on 17-vuotias - mieleltään ikinuori - punapäinen naisenalku, jota ei kyllä 17-vuotiaaksi luulisi. Claudia on klassinen, pippurinen punapää (tosin ilman pisamia) varustettuna hurjalla luonteella. Ei, Claudiaa ei tarvitse pelätä, tarkoitan lähinnä sitä, että Claudialta löytyy niin omaa tahtoa kuin temperamenttisuuttakin. Claudia on myös oma-aloitteinen ja huolellinen, ja onhan hänessä pientä perfektionistin vikaa, vaikka ensisilmäyksellä ei uskoisi. Muita ihmisiä kohtaan Claudialla on avoin luonne, vaikka tuntuu, että se leipäläpi ei sitten koskaan tukkeudu.

Claudian in-listalta löytyy mm. GP-tason kouluratsut, jollainen tytön hoitohevonen Nova on. Claudia on pohjimmiltaan kouluratsastaja, mutta esteet kiinnostavat siinä, missä tyttö haluaa oppia uutta. Claudia omistaa suomenhevosoriin, Luden, joka asuu Metsälammella. Lude on Claudian silmäterä, jolle löytyy aina aikaa Claudian elämässä - jopa silloin, kun pitäisi lukea kemian, Claudian inhokkiaineen, kokeisiin.

Claudia on mieluummin muiden seurassa kuin yksin, ja muiden ihmisten keskuudessa Claudia onkin se joukon viihdyttäjä. Claudiaan on helppo tutustua, vaikka saattaa tuntua, että kukaan muu ei saa sanoa mitään Claudian puhuessa. Näin ei kuitenkaan ole, kun tyttöön tutustuu paremmin (vaikka Claudia onkin pian virallisesti nainen, hän ei vain voi kutsua itseään naiseksi. Lapsi mikä lapsi.) Claudia on innokas kokeilemaan uutta ja mullistavaa. Claudia on aina ensimmäisenä mukana laskuvarjohyppäämisessä ja muissakin "muiden mielestä vähän... _erikoisissa ja ei niin mukavissa_" jutuissa.

Claudia on tallilla - kuten muuallakin - kevyesti meikattuna ja huolellisesti pukeutuneena. Ei sillä, että Claudia vihaisi karsinoiden putsausta, koska pelkää likaantuvansa. Nimittäin Claudia on joka paikan salapoliisi, joka tutkii niin puhtaita kuin likaisiakin hommia. Claudiaa ärsyttää, jos hän ei tiedä jotain, mitä muut tietävät. Tosin joskus neiti menee liian pitkälle tutkiessaan jotain, joka ei ole millään lailla hänelle tarkoitettu - kuten mustatakkisen miehen perään lähteminen, koska hänellä oli kiinnostava laukku, jossa voisi olla timantteja - ja sitten siellä olikin vain lahja tyttärelle. Sen takia esimerkiksi synttäriyllätykset saavat Claudian närkästymään, oli lopputulos kuinka hyvä tahansa.

Claudia opiskelee ratsuttajaksi. Claudia aikoo sisäänratsastaa ja kouluttaa Luden ihan itse, onhan se hyvää harjoitusta tulevaisuuttakin ajatellen. Aikuisena Claudia aikoo kasvattaa hevosia - tiedä minkä rotuisia, kouluratsuja vaiko suokkeja - ja kouluttaa ne itse, ennen kuin ne myydään. Jos myydään, sillä Claudian ei ole helppo luopua mistään, puhumattakaan pienestä, pörröisestä varsasta... Claudia osaa ihastua pieneen olentoon, ja onhan hän joskus jopa onnistunut pelastamaan hiiren kotkalta. Tosin se ei mikään iso saavutus ole, mutta kuten sanottu, Claudia ihastuu joka ainoaan pieneen elukkaan.

Hyvä, jos joku jaksais lukea ton

[Cella]

Minäpä tuun kertomaan teille kaiken ittestäin näin keskellä tiistai(keskiviikko..?)yötä, kun oon niin kauhian jännittävä ja kiehtova tyyppi!

Mä olen siis Ellamaria Talve, yks sellasista hassuista ihmisistä joiden lempinimi on pinttynyt siksi "viralliseksi" nimeksi. Olin lukiossa kahden ekan kurssini jälkeen opettajien nimilistoissakin jo Cellana, eikä mua kutsu Ellaksi tai ainakaan Ellamariaksi kukaan. Oon kaksikymppinen, naurava ja letkeäluonteinen londi, jolla on elämässä edelleen vähän hanskat hukassa ja jolle on hevoset olleet aina vähän elämää suurempi asia.

Mä tulen tosi modernista uusperheestä: molemmat porukat on menny naimisiin uudestaan - äiti pariinkin kertaan - ja jos kaikki avioliitonkin kautta sukuun tulleet lasketaan mulla on yhteensä peräti seitsemän sisarusta. Ihan biologisesti sukua mulle on niistä vaan kolme, kaikista läheisin isoveli Tatu isän puolelta, ja pikkusisaruksia kaksoset Sauli ja Samira äidin puolelta. Tatu pyörii myös hevosten kanssa ja oon sen kanssa jutuissa melkein joka päivä, toisin kuin ees kummankaan vanhempani kanssa. Ne on vähän sellaisia ikuisuushippejä molemmat, joita ei todellisuudessa oo tainnut koskaan kiinnostaa aloilleen jääminen tai lasten kasvatus.

Hevosharrastuksen sain aloittaa ratsastustunneilla kun asuttiin vielä Helsingissä. Mä olin silloin kuusivuotias, ja jotenkin se kolahti mulle saman tien. Nyt oon tehnyt hevosten kanssa töitä vuosikaudet, muun muassa Englannissa melkein vuoden ajan kun asuin yhden apukättä etsineen perheen luona. Siltä ajalta mulle onkin kertynyt suurin kokemus hevosista, ja siellä vain vahvistui mun aina versoillut kiintymykseni erityisesti oreihin.
Aattelen itteeni mielelläni kenttäratsastajana, mut kyllä koulu on mulle ehdottomasti vahvin ala - tuuppaan sitä aika korkeille tasoille saakka jos vaan mahollisuuksia on. Myös esteet, maastot, ravit ja vähän länkkäriäkin on tullut tutuksi, koska miksipä sitä rajoittaan itse itseään kun hevosten kanssa on mahollisuuksia vaikka mihin?!

Kun palasin Englannista Suomeen tehtyäni välissä parin kuukauden au pair -pestin Virossa, muutin äitini omakotitaloon aivan kymmenen minuutin ajomatkan päähän Metsälammelta. Oma kämppä ja työpaikka on kovassa etsinnässä. Mä valmistuin pari vuotta sitten lukiosta aivan huippupaperein, ja se olikin suvulle melkonen kolaus kun valkolakin käteen saatuani karistin vain Suomen pölyt jaloista, eikä musta tullutkaan huippukirurgia tai -asianajajaa niinkuin ne kovasti toivoi. Paineensietokyky ei oo todellakaan mun vahvin alani, ja siksi mua ei ratsastuksen kisakentilläkään ole näkyillyt suht monipuolisista taidoista huolimatta. Ehkä siitä päästään yli Metsiksen ja Samin avulla?

Mulla on paljon hassuja piirteitä, jotka opitte kyllä huomaamaan kun muhun tutustutte. Mulla on vähän veikeänpuoleinen huumorintaju, herkkätunteinen luonne ja ylileveä pepsodenthymy. Puhun ruoka suussa, rakastan sipsiä ja sotken välillä aivan suomenkieliseen puheeseen englantia puolivahingossa. En osaa laulaa mutta laulan silti, pelkään ukkosta ja nukun aivan liian vähän joka yö. Ja haaveilen hevosen ymmärtämisestä kaikkein pienimmillä, luonnollisimmilla mahdollisilla eleillä ja saumattoman yhteistyön saavuttamisesta.
Siinä tärkeimmät mitä teidän tarvii musta tietää, mua saa aivan rohkeasti lähestyä ja tulla jubaamaan! Oon ihan kiva

[Anna]

Moi! Eli mä oon Angelique Cherile Dyanna Bonnet, kukaan ei varmaan muista mun nimee, niin parempi on vaan sanoo mua Annaks. Ikää on kertynyt 19 vuotta, tarkemmin ottaen pöllähdin maailmaan 14.08.1995. Asun yksin Metsälammen (sovitaan että Metsälampea lähimmän kaupungin nimi on Metsälampi) tilavassa yksiössä kaupungin keskustassa. Huoneessani on kirjoituspöytä, vaatekaappi, peili, sänky (heheh), matto, lamppu 2x ja kissanpeti. Omistan ragdoll rotuisen kissan nimeltä Kerttu. Tallille kuljen Aixamin harmaalla city mopoautolla. Olen sinkku, ja ikuinen romantikko. Serenadit kuutamossa, istuminen auringon laskussa... Aah! Olen soittanut pienoa yhdeksänvuotiaasta, eli kymmenen vuotta olen soitellut tuota hienoa soitinta. Olen valmistunut ratsuttaja-ratsastuksen ohjaajaksi vuosi sitten Ypäjältä. Ja olen sitten vähän säikky, eli jos et halua kantaa 19 vuotiasta tajutonta tyttöä kotiin niin, suosittelen, älä säikäytä minua.


IN:
- Draama
- Pieno
- Hulluttelu
- Suklaa
- Hevoset
- Ranska
- Kaverit
- Täysi-ikäisyys


OUT:
- Salmiakki
- Rämäautot
- Näsäviisaus (ups)
- Oma lauluääni
- Ampiaiset

[Deleted]

Aaaaw, vähän ihanaa jengitä täällä Onneksi minä tulen nyt kertomaan itsestäni

Eli siis, Aida Aina Ilona Schavoy. Älkää antako sukunimen hämätä, Aida on täysin suomalainen. Kuten muutamalla muullakin täällä näköjään Aida ja Aidan toimintaa ohjailevan neidin elämä kulkee hyvin pitkälti käsi kädessä ja tarinani perustuvat hyvin usein tositapahtumiin. Niitä on vaan aika mukava maustaa. 
Niin, siis se Aida. Aida on 1993 syntynyt, 157cm ja 50kg, täysin normaalikokoinen mimmi siis. Pitkä blondi tukka ja siniset silmät. Hymy, joka muistuttaa enemmänkin irvistystä. Aida opiskelee sairaanhoitajaksi, vaikka toivookin tulevaisuudessa työskentelevänsä eläinten kanssa. Lisäksi likkaa pohdituttaa se miten mahtaa onnistua sairaanhoitajan työ, kun silmissä sumenee ja jalat pettää alta, kun Aida näkee verta.

Aida asuu yhdessä parhaan kaverinsa Even kanssa. Evellä on kaksi koiraa, griffonit Vikko ja Naomi ja Even perhe kasvaa kohta kolmannella griffonilla Nippellä. Aidalla on bordercollie Pumba ja parta-agamat Kuokka ja Nauris. Haaveissa on myös pari kissaa, jotka on jo nimetty(Mokoma, Himskatti ja Noukatti). Toistaiseksi kämppikset yrittävät lyödä jarruja, jottei vuokraisäntä - ja naapurit -  vetäisi hernettä nenään eläinlauman kanssa. 

Aidan kanssa saa kiivaan keskustelun aikaan mistä aiheesta vain, jos aihe vain vähänkin liippaa ihmisoikeuksia, kiusaamista, syrjimistä ja muuta siihen liittyvää. Alkoholisti perheen tytär, joka ei koskaan peruskoulu aikoinaan kertonut kenellekkään kotioloistaan, vaan kouluun mentyään käänsi toisen posken ja otti koulukiusaamisen vastaan inahtamatta. Pitkän aikaa Aidan elämän ainoa valo oli pieni shetlanninponi Juju, jonka tyttö sai kuusivuotis synttärilahjaksi isältään, anteeksi pyyntönä ryyppäämisestä ja lupauksena, ettei se tule toistumaan. No isän ryyppääminen jatkui, mutta Juju auttoi kestämään. Poni ymmärsi ja kuunteli, poni ei kertonut salaisuuksia eteenpäin, poni ei pilkannut aknesta tai likaisista ja rikkinäisistä vaatteista. Jujun kuoltua Aidan ollessa 13-vuotias tyttö siirtyi ratsastustallille talli"orjaksi". Kotona käytiin vain yöt nukkumassa. Mitä vanhemmaksi Aida tuli sitä useammin hän vietti yönsä tallilla.

Peruskoulun päätyttyä Aida pääsi opiskelemaan lähihoitajaksi ja valmistui siitä 19-vuotiaana. Ja karkasi samantien maailmalle. Ensimmäinen työpaikka löytyi Pohjois-Amerikasta, suomalais-amerikkalaisen perheen lastenhoitajana. Aida työskenteli perheessä 14 kuukautta ja lähti sitten kiertelemään Pohjois-Amerikkaa yksinään. Aralle, epäluottavaiselle tytölle yksinään matkusteli teki pelkkää hyvää. Kun matkaseuraa ei omasta takaa löydy ja ihminen, kuitenkin on perusluonteeltaan sosiaalinen, Aida opetteli aloittamaan keskustelun tuntemattomien kanssa. Ja mitä ihmiset kertovatkaan, kun tietävät ettet tunne ketään heidän tuttujaan. Puolen vuoden Pohjois-Amerikan road tripillään Aida ehti kuulla enemmän salaisuuksia, kuin villiä elämää elävän 16-vuotiaan tytön päiväkirja.

Nyt Aida tosiaan asuu kämppiksen ja neljän koiran kanssa, pienessä kerrostalo kaksiossa. Opiskelee sairaanhoitajaksi ja tekee yövuoroa vanhainkotiin. Ja on Metsiksellä aina, kun ehtii. Tulkaahan tutustumaan

[Vilja]

Heippa vaan kaikille munkin puolesta! Mä olen Vilja, pyörinyt Metsiksessä vuodesta 2012. Täysikäinen tyttönen, jonka lempipuuhaa on ehdottomasti maastoilu. Sen verran kauan oon Metsiksen metsissä samoillut, että voisin sanoa jopa tuntevani kaikki reitit kuin omat taskuni. Välillä saatan silti olla vähän eksyksissä, sillä mulla on surkea suuntavaisto. Kaikki uudet (ja miksei vanhatkin) tallilaiset ovat tervetulleita maastoseuraksi, voin mielelläni vetää porukkaa pitkin maita ja mantuja haluamallanne vauhdilla.

Aloitin Metsälammella ihanan tinkerruuna Tintin hoitajana, joka vaihtui vähän myöhemmin ihanaan Cheri-tammaan, joka siirtyi omistukseeni viime jouluna. Sen jälkeen kuvioihin ilmaantui ihana Ronnie-vuonis, joka jouduttiin vähän aikaa sitten lopettamaan. Pakko myöntää, että olin Leeviä katsellut sillä silmällä jo aikaisemmin (ihana!), kun se oli varattu, joten kun me molemmat oltiin yhtä aikaa sinkkuina, niin mikäs sen mukavampaa kuin laittaa hynttyyt yhteen. Eli toisin sanoen, hoidan tällä hetkellä Leeviä, olen sinkku ja hevoset ovat ihania.

Haluaisin sanoa olevani hauska, mutta sen saa jokainen päättää itse. Sarkastiset kommentit tulevat usein mun suustani, samoin jos kuulet jotain todella outoa sanottavan, olen luultavasti äänessä. Tykkään tutustua kaikkiin ja tulen toimeen jokaisen kanssa, sillä olen ystävällinen ja kärsivällinen kaveri, enkä suutu sitten millään! Joten jos jokin painaa mieltä, ärsyttää tai muuten vain haluaa rupatella, mun puoleeni voi aina kääntyä. Viestiäkin saa laittaa, jos tulee jotain mieleen.

Mut tunnistaa pitkistä, vaaleista hiuksista, suurista siniharmaista silmistä ja iloisesta ilmeestä. On varmaan sanomattakin selvää, että olen positiivinen ihminen ja pyrin näkemään asioista ne hyvät puolet huonojen sijaan. Siitä huolimatta olen yleensä se järjen ääni ja, vaikka itse sanonkin, aika viisas tietyissä asioissa, joten multa voi tulla kysymään myös neuvoja- saatan nimittäin osata niitä jopa antaakin!

Tähän hätään ei muuta tärkeää ilmoitettavaa ollutkaan. Pyytäkää mua maastoon tai oikeastaan minne vain, en muuten juo kahvia enkä katso kauhuleffoja ja olen musiikki-ihminen. Muistakaa myös käyttää mua tarinoissanne, tykkään etsiä omaa nimeäni muiden kertomuksista perjantai-iltojeni viihdykkeenä.

[Ama]

Amalia "Ama" Lehtolanmäki on 24 vuotias nainen. Ama on usein ahkera ja työteliäs tyttönen. Joskus tulee kuitenkin sellaisia hetkiä jolloin ei Amalia ei oikeasti jaksa, tällöin hän löhöää pari päivää sohvalla ja sitten voi taas jatkaa elämää. Tämän piirteen vuoksi tehtävät kasaantuvat hänen harteilleen tekemättöminä kerta jos toinenkin. Amalia on jo lapsesta asti ollut hyvin eläinrakas ja ujo tyttö, myöskään sosiaaliset touhut eivät juuri ole kiinnostaneet. Ama viihtyy parhaiten omissa oloissaan. Toki hänellä on se oma kaveriporukka, jonka kanssa vedetään vähän railakkaammin . Heidän kanssaan Ama uskaltaa heittää läppää ja menee ilman muuta mukaan vähän "tuhmempiinkin" touhuihin. Joskus Amalla menee myös vähän yli, melko usein hän joutuu kaveriporukassa tilanteeseen jossa itse on tikahtua nauruun ja muut sitten katsovat kuin sairasta.

Miehet eivät ole koskaan kiinnostaneet Amaliaa juuri ollenkaan. 24 vuotiaaksi on eletty ilman poikaystäviä tai noh täytyy tunnustaa oli hänellä kuusitoista vuotiaana yksi suhde, mutta ei siitä sen enempää... jatketaan. Ama syntyi perheeseen jossa oli kaksi isoveljeä, äiti sekä isä. Amalian ollessa vain kaksi vuotias hänen isänsä menehtyi auto-onnettomuudessa. Käytännössä neiti on siis elänyt koko ikänsä vain äidin hellässä huomassa. Tyttö oli perheen kuopus. Äiti huolehti kaikista lapsista tasavertaisesti, mutta Aman veljet olivat eri mieltä heistä Ama oli ainoana tyttölapsena äidin lellikki ja Ama sai usein tulla kiusatuksi veljiensä kesken. peruskoulu sujui kuitenkin hyvin, tällä hetkellä Amalia opiskelee tällä hetkellä eläinlääkäriksi.

Ama asuu rivitaloasunnossa rauhallisella maaseudulla. Hänellä on iso takapiha, jossa temmeltää useimmiten kaksi uros labradorinnoutajaa, kumpikin mustia. Ne tuntevat nimet Terva ja Piki. Lisäksi Amalia omistaa kissan nimeltä Lilja. Hevosia hänellä ei ole, mutta veljensä vaimo omistaa suurehkon ponin nimeltä Napster, tutummin Nappi. Aina kun omilta kiireiltään kerkeää Ama huolehtii Napin liikutuksesta. Koska veljen vaimo on kuitenkin kassaneitinä töissä, eikä hänellä ole sen kummempia opintoja tiedossa ja hänellä on paljon enemmän vapaa-aikaa kuin Amalialla hän useimmiten hoitaa Napin täysin omin voimin. Veli vaimoineen asuu myös kovin kaukana eikä Aman vanha nuhruinen Volvo välttämättä kestäisi niin pitkää matkaa kovin usein, puhumattakaan bensakuluista, Ama on järjestellyt hevosasiat paremmalle mallille. Lähellä sijaitsevalta Metsälammelta hän on hommannut hoitohevosen.

[Nelly]

Minä olen siis Ylisen Nelly, täysi-ikään juuri ehtinyt supisuomalainen tyttö. Mua voi kutsua yksinkertaisesti Nelliksi, mutta satunnaisesti kuulen lyhennettyjä versioitakin, Nel tai Nels. Asuin perheeni kanssa 16-vuotiaaksi asti Lahden seudulla, minkä jälkeen muutimme Viitaniemeen isäni kuoltua tapaturmaisesti. Nykyisen perheemme kokoonpanoon kuuluu elämänhaluinen äitini miesystävänsä kanssa, kaksoisveljeni Konsta sekä 8-vuotias pikkusisko. Konsta on myös hevosihmisiä ja me pyöritäänkin aika paljon yhdessä tallilla. Meillä on myös labradorinnoutaja Tollo. Perhe on tosi uskonnollinen, mutta viimeaikoina kaikki uskontohommat ovat alkaneet vähintäänkin epäilyttämään mua. Nuoreksi kapinalliseksi voisi kai kutsua.

Opiskelen Viitaniemen lukiossa ja asun perheeni kanssa viitisen kilometriä keskustasta lounaaseen olevassa suuressa maatalossa. Ratsastuksen lisäksi tanssin ja soitan pianoa aika hyvin. 18 vuotta täytettyäni sain kummeiltani syntymäpäivälahjaksi keltaisen vanhan Volvon, jossa on tiukka spoileri. Sillä on tapana aina välillä sammuilla risteyksiin ja sen sellaista, mutta olen omasta mielestäni suhteellisen varma kuski (ainakin sekopäiseen äitiini verrattuna.. sen kyytiin ei kannata heikkovatsaisten hypätä!). Mun kyydilläni pääsee aika kätevästi tallille ja pois, jos aikataulut sopii yhteen.

Olen ihmisenä ehdottoman epäjärjestelmällinen; mun hoitajakaappini on kuin terroristien jäljiltä, eivätkä Dapperinkaan kamat suostu millään pysymään oikeilla paikoillaan. Lisäksi olen mielummin vähän laiska kuin hirveän uuttera. Tykkään tuupata omat hommani muiden harteille ja lähteä sitten vihellellen Dapperin kanssa maastoon. Viihdyn muutenkin luonnon helmassa - ympäristöasiat ovat mulle hirveän tärkeitä. Ei kannata siis heittää roskia maahan tai jättää ruokaa lautaselle mun nähden! Olen ollut nyt suunnilleen vuoden puhdas ovolaktovegetaristi (maitotuotteet ja kananmuna siis menevät).

Sosiaalisissa tilanteissa olen nauravainen ja iloinen. Keskustelujen taso vaihtelee oikeastaan laidasta laitaan - välillä juoruan pojista kuin viimeistä päivää, välillä taas juttua löytyy mm. politiikasta ja kierrätyksestä. Joskus mun suustani on kuultavissa aika pahoja törkyjuttuja kun en ehdi estää itseäni. Jotkut yhtyy keskusteluun innoissaan, jotkut päätyy pitämään mua ällöttävänä roskaväkenä. Kaiken kaikkiaan osaan kuitenkin käyttäytyä kuten ihmisen kuuluukin ja pahimmat juttuni suollan yleensä ulos vain tuttujen ja turvallisten ihmisten seurassa.

[Janella]

Sainpahan tänkin vihdoinkin aikaiseksi! Eipä kauheasti inspannut pidempiä juttuja kirjotella, mutta tässä jotain

Olen siis Janella, melko uusi Metsälammen hoitaja. Ikää löytyy vasta vain 13 vuotta (krhm kohta 14). Taidankin olla täällä siitä nuoremmasta päästä!  
Muutettiin perheeni kanssa vasta muutamia kuukausia sitten Viitaniemeen ja hetken aikaa pidin taukoa hevostelusta, kunnes löysin Metsiksen. Täällä hoitelen Foggya ja käyn tunneilla sekä osallistun muutenkin toimintaan.

Asun siis tietenkin vielä nuorena tyttönä mun melko isohkon perheen kanssa. Mukaan lukeutuu äiti, iskä, kaksi isoveljeä, yksi pikkusisko ja yksi pikkuveli. Meillä asustaa myös pari koiraa Larppa ja Pontus, kolme marsua (Kamu, Olivia ja Petteri), jotka kuuluu pikkusisaruksille (tai ne pitää niitä ominaan). Ja onhan meillä yksi kissakin, Gimma, joka oikeastaan kuuluu mulle. Vilinää riittää siis kotona, joten tallille on kiva tulla aina vähän rauhoittumaan. Meidän perheessä kukaan muu ei ymmärrä hepostelun päälle yhtään mitään paitsi minä.

Hevostelun lisäksi en harrasta muuta. Tykkään kyllä lukea ja olen pahemman luokan puhelinaddikti, mutta sellaisi juttuja ei lasketa.
Oon aluksi varsinkin tosi ujo ja vaikken sitä päällepäin näytä, haluan koko ajan tutustua uusiin ihmisiin ja hengailla muiden kanssa. Toki joskus saattaa mun ikäkin aina välillä säikäytellä noita vanhempia, mutta eipä se mitään! Saa siis tallilla tulla reippaasti juttelemaan ja pyytämään mukaan vaikka maastoon!

[Deleted]

Inga Karolina Yohanna Ericsson on yhdeksääntoista ikävuoteen yltänyt nuori nainen. Älkää säikähtäkö, vaikka nimi on ruotsalaisen kuuloinen - Inga on täysin suomalainen. Okei, ei ehkä ihan täysin, koska sukua löytyy jonkin verran tuosta rakastetusta naapurimaastamme. Pakko myöntää, Inga on sysisurkea puhumaan ruotsia, ja ruotsinkielisten serkkujen kanssa turvaudutaan aina englantiin. Siinä kielessä Inga on perusosaava ja haaveilee joskus muuttavansa Amerikkaan. Häntä kiinnostaisi joskus myös tutustua lännenratsujen ihmeelliseen maailmaan, joka olisi tuossa äsken mainitussa maassa enemmän kuin mahdollista.

Seikkailunhaluinen energiapakkaus, nuo kaksi sanaa kuvaavat Ingaa hyvin. Hän on aina menossa kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä ja voisipa naisenalkua kutsua jopa ikiliikkujaksi. Vaikka naiselle ei ole diagnosoitu ADHD:ta, niin Inga kärsii melkolailla kärsivällisyyden puutteesta ja häslää minkä kerkeää. Hevosten seurassa hän pyrkii rauhoittumaan ja hevosilla onkin Ingaan terapeuttinen vaikutus. Niiden seurassa Inga rentoutuu ja unohtaa kaiken maailman murheet. Pitkät harjailuhetket ovat herkkua eikä hän valita, jos joutuu tekemään ylimääräisiä tallitöitä. Hän nauttii eniten metsässä viilettämisestä ja ratsastamisesta ilman paineita. Kisaaminen ei juurikaan Ingan juttu ole, joissain pienissä kisoissa voi käydä. Tavoitteellinen treenaaminen ei ole Ingan tavoite, vaan kuten sanottu, hevosten kanssa toimitaan rennosti ja harrastepohjalta. Kaikki uusi ja jännä hevosten kanssa kiehtoo Ingaa, joka on työskennellyt hevosten kanssa suhteellisen vähän aikaa verrattuna siihen, että monet Metsisläisistä ovat harrastaneet hevosia jo suunnilleen polvenkorkuisista.

Jos mennään hetkeksi tarkemmin Ingan hevostaustaan, niin tyttö aloitti säännöllisen tallilla käymisen teini-iässä, noin viidentoista vuoden iässä. Inga viettikin oikeastaan kaiken vapaa-aikansa tallilla, opiskelukin siinä vähän kärsi. Arvosanat ovat kuitenkin aina olleet siinä kasin pinnassa. Inga kävi tunneilla välillä useammankin kerran viikossa ja hän on muutamassa vuodessa kehittynyt huimaa vauhtia. Tietenkin on paljon asioita, joita kehittää, ja Inga on hyvin oppimisenhaluinen. Koulutasoksi voisi sanoa helpon B:n, esteillä nainen hyppää 70-90cm (ratana on hypännyt 70cm). Perushevostenkäsittelytaidot ovat hallussa ja Inga osaa käsitellä hieman vaativampiakin tapauksia, ne kaikista vaativimmat jättää kuitenkin suosiolla osaavimmille.

Ingan tunnistaa hieman kiharista, valkoisista hiuksista, jotka ovat usein hieman sekaisin ja ylettyvät noin solisluulle saakka. Rungolla on pituutta suurin piirtein 165 senttimetriä, joka on Ingan mielestä ihan sopiva mitta, vaikkei pari lisäsenttiä haittaisi. Nainen on normaalipainoinen ja pystyy kokonsa puolesta ratsastamaan myös poneilla. Inga omaa aika "poikamaisen" pukeutumistyylin eivätkä mekot, minishortsit yms. ole yhtään Ingan juttu. Mieluummin hän viihtyy yli-isoissa huppareissa, collegepaidoissa ja löysissä farkuissa. Jalassa on aina uskolliset, värikkäät Vansit (btw, Inga kutsuu noita hippikengiksi) ja ulkona päässä saman merkin musta pipo. Inga on hurahtanut tatuointeihin ja niitä on jo muutama kappale. Myös lävistyksiä on pari - perus korvanreiät, kieli- sekä nenälävistys (septum).

Inga asuu noin vartin ajomatkan päässä Metsiksestä rakkaistakin rakkaimman pitkäkarvaisen colliensa, Rikon kanssa. Viralliselta nimeltään koira on Be the best champion or the rookie, jos jotakin nyt sattui kiinnostamaan. Koira on tuotu Briteistä ja omaa menestyksekkäät näyttelykoiravanhemmat. Inga harrastaa koiran kanssa agilityä ja kuten sanottu, koira on Ingalle hyvin rakas. Riko on luonteeltaan energinen ja ystävällinen, mutta vieraiden kanssa vähän varautunut. Okei, tässä oli jo varmaan tarpeeksi selitystä koirasta, vaikka kuinka ihana se onkin. Ingan perheeseen kuuluu myös vanhemmat, jotka asuvat kaupungin keskustassa. Isä Peter on insinööri ja äiti Katariina fysioterapeutti. Lisäksi Ingalla on kaksi nuorempaa siskoa, 14-vuotias Regina ja 9-vuotias Rebecca.

//saatan joskus innostua muokkaamaan/kirjoittamaan lisää, eli kannattaa seurailla