VAKIOTUNNIT (jatkuvasti pyörivät tarinatunnit)

[Tepa]

Tepa & Myy, ponien esteryhmä max. 50cm

Myy ei olisi enää malttanut ravata rauhassa huomattuaan esteet, jotka Sinte oli koonnut kentälle. Hiekka pöllysi ponin steppaillessa hermostuneena. "Tästä tulee mielenkiintosta", mutisin ja otin pari reilumpaa pidätettä. Edessämme ravaava Bella ei miellyttänyt Myytä, vaan shetlanninponi yritti pakolla ryöstää Bellan ohi. "Nyt hitto!" ärähdin ja käänsin Myyn voltille. Jonkin aikaa ravattuamme Sinte pyysi kaikki ratsukot laukkaan. Myy ampaisi tyytyväisenä lähestulkoon kiitolaukkaan ja nosti takapäätään muutaman kerran.

"Pärjääksä Tepa?" Sinte kysyi hu*neena kun poni paineli edelleen hallitsemattomana ympäri kenttää. Mutisin vastaukseksi jotain epämääräistä ja jo hieman suuttuneena käytin rajumpia otteita saadakseni pienen pirun hallintaan. Monien siirtymisien ja pysähdyksen kautta sain Myyhyn taas edes jonkinlaisen tatsin. Eihän siihen mennyt kuin koko alkutunti... Pienten välikäyntien jälkeen aloitimme tehtävät.
- Okei, tulkaas sitten ravissa noi puomit, Sinte ohjeisti. Ohjasin ensimmäisenä Myyn ravissa puomeille. Mitäpä sitä ravissa niitä menemään kun voi laukatakin, Myy tuntui ajattelevan. Ravipuomit mentiin komeasti kolmella suurella loikalla yli ja sen jälkeen jatkettiin laukkaa. Sinte nauroi menollemme kentän keskellä ja neuvoi tulemaan uudestaan. Toinen kerta onnistui paremmin tehdessäni paljon puolipidätteitä. Seuraava tehtävä oli tulla laukkapuomit kootussa laukassa, mikä onnistui meiltä yllättävän hyvin.

"Sitten tulette siellä pitkällä sivulla olevan ristikon", Sinte sanoi osoittaen pientä ristikkoa. Olin taas ensimmäisenä vuorossa, joten nostin Myyllä laukan ja hain hyvän rytmin. Esteen lähestyessä tamma kuitenkin kiihdytti taas vauhtiaan ja meno oli aika hallitsematonta. Vauhdin takia jäin vetämään hypyn aikana suitsista.
- Tepa voikin tulla sitten heti uudestaan. Tee paljon puolipidätteitä ja vaikka voltti ennen estettä, mutta muista myödätä esteellä ettet jää vetämään, Sinte ohjeisti. Tulin heti uudelleen ja tällä kertaa onnistui taas paremmin. Jopa myötäys onnistui esteen päällä. Kehuin Myytä esteen jälkeen taputuksin.

Hyppäsimme vielä loppuun pientä rataa, johon kuului ristikko, pieni pysty sekä okseri. Saatuani hyvän rytmin laukkaan ei radassa ollut ongelmia. Myy keskittyi heti paremmin kun oli esteen jälkeen lisää tehtävää, joten onnistuneen radan jälkeen lopettelimme tunnin osaltamme siihen. "Loppua kohden parempi, hieman oli  Myyllä energiaa. Ravaile loppuun rennosti vielä", Sinte sanoi. Ravailin pitkin ohjin jonkin aikaa seuraten samalla muiden viimeisiä suorituksia, jonka jälkeen siirsin Myyn käyntiin. Kun kaikki olivat saaneet suorituksensa loppuun, kävimme vielä kävelemässä loppukäynnit maastossa.

Huh, teillä menikin alkutunti melkoiseksi show'ksi! Myyllä oli "hieman energiaa", ja sulla oli varmasti kädet kipeinä pidättämisestä. Vaikka poni olikin rauhaton, muistutin tekemään siitä huolimatta lyhyitä pidätyksiä ja välittömiä myötäyksiä – jatkuvan pidätteen ongelmana on se, että hevonen yrittää päästä siitä pois juoksemalla sen läpi. Näin ei tietenkään saada haluttua vaikutusta vauhdin hiljentämiseen... Kiinnitä myös huomiota omaan hengitykseesi: pidä se tasaisena, ja pidätä aina sisäänhengityksellä. Muista kuitenkin olla pidättämättä hengitystä Treenaa Myyn kanssa lisää vauhdin rauhoittamista ja keskity erityisen paljon omaan rauhallisuuteesi. Saat tästä tunti- ja tarinamerkinnät! t. Sinte

[Silja]

Perjantai klo 19
Silja - Helmi

Ponnistin Helmin selkään ja kiristin satulavyön napakaksi. Silmäilin maneesiin pystytettyä rataa, jossa molemmilla pitkillä sivuilla oli pysty-okseri linjat, maneesin kokorataleikkaa -lävistäjällä sarja, ja vinosti sarjan vieressä trippeli. Minua jännitti hiukan tavallista enemmän, sillä tunnilla oli taitavasti hyppääviä hevosia aina Selasta ja Dapperista lähtien, jonka lisäksi minä ja Helmi. En ollut koskaan hypännyt Helmillä mitään 80cm isompaa, mutta tänään oli tiedossa kunnon rataharjoitus.
    Annoin Helmin kävellä alkutunnista pitkin ohjin uralla. Helmi käveli rentona kaula pitkällä, mutta sillä tuntui olevan jonkin verran virtaa eilisen vapaapäivän johdosta.

Otin ohjat pikkuhiljaa tuntumalle ja aloin keventämään Helmiä reippaassa ravissa maneesia ympäri. Tein paljon ympyröitä ja kaarevia teitä, jotta saisin Helmiä vertymään. Poni tuntui aika reippaalta, joten tein myös muutamia pysähdyksiä ja nopeita käyntisiirtymisiä uralle.
    Helmi ravasi tasaisesti, mutta reippaasti. Sinte asteli maneesiin ja käveli maneesin keskelle, alkaen neuvoa ratsukoita verryttelyissä.
- Käsi hiukan alemmas, Silja. Jos se tuntuu, ettei se ota pidätteitä niin voit nostaa toista kättä hitusen ylöspäin. Ja muista, että sen pitää kuitenkin reagoida, koska muuten tulee radalla ongelmia, Sinte sanoi tiukasti. Varmistin, että Helmi otti pidätteet läpi, ja hellitin ja taputin sitten, kun Helmi hidasti ja lyhentyi.

Ravattuani molempiin suuntiin otin hiukan laukkaa. Laukkasin pitkät sivut kevyessä istunnassa hiukan isompaa laukkaa, kun lyhyelle sivulle taas lyhensin ja tein ympyrän. Helmi alkoi laukatessa hitusen kuumumaan ja heittämään takaosaa ulos, mutta yritin pitää sen tasaisesti pohkeen ja ohjan välissä.
- Muista hellittää pidätteiden jälkeen, ja pehmeä käsi, että se uskaltaa luottaa siihen, ettet jää liikaa painostamaan sitä ohjalla, Sinte neuvoi. Yritin antaa vähän kevyempää ohjaa, mutta Helmi tuntui sitten vain lähtevän kovempaa, ja sain sen pidettyä lapasessa vain napakoilla pidätteillä.

Onneksi Helmi alkoi tulemaan jo paremmin kuulolle verryttelyjen jälkeen. Sinte käski lopulta kaikkia siirtymään käyntiin, ja ohjasi tulemaan alkuun pientä harjoitusristikkoa toiselta pitkältä sivulta. Asetuin vastakkaiselle pitkälle sivulle jonoon Ellun perään, ja työstin Helmiä voltilla sillä välin, kun Ellu hyppäsi.
- Hyvä, se tuli hitusen lähelle, ja se voi tulla vähän reippaampaa laukkaa, Sinte neuvoi Ellun ratsastajaa.
    Omalla vuorollani tulin lähestymisen ravissa, sillä Helmi oli aika tsäpäkkänä. Ristikolta annoin ponin siirtyä tasaiseen laukkaan, ja tein päätyyn vielä pyöreän ympyrän. Sinte käski hellittämään ennen estettä, vaikka laukkaa työstikin, jotta Helmi pääsi paremmin venymään hyppyyn.

Hyppäsimme ristikkoa pariin kertaan, jonka jälkeen Sinte nosti sen pieneksi, noin 50cm pystyksi, ja lisäsi tehtävään toisessa päädyssä olevan pystyn. Linjan väli oli Helmille noin viiden askeleen mittainen, mutta mikäli se tulisi kovin reippaasti, niin neljän.
    Odotin jälleen ensin, että Ellu suoritti tehtävän. Tamma epäröi hiukan okserilla, mutta hyppäsi siitä pienen pysähdysaskeleen jälkeen ongelmitta yli. Lähdin Helmin kanssa ravaamaan suoristaen ponin huolellisesti päädyn kautta. Lyhen sivun keskeltä nostin laukan ja ohjasin Helmin suorana kohti estettä. Helmi alkoi venymään viimeisillä askeleilla aika paljon, mutta hyppäsi ilmavasti ja pitkästi. Välissä poni pääsi hieman leviämään, mutta sain sen onneksi hyvin kontrolliin okserin jälkeen.
- Helmi on ihan innoissaan, se näyttää tosi pirteältä, Sinte hymyili. - Se tuli ihan kivan tasaisesti, mutta tossa välissä ehkä pääsi hitusen pois kontrollista. Voit avittaa vaikka äänellä ja muista istua itse rauhallisena, jos se tuppaa kuumumaan.

Harjoittelimme hypäten molemmilla pitkillä sivuilla olevilla linjoja ja muutamaa yksittäistä. Sinte oli ottanut mukaan myös trippelin, jota saimme hypätä ensikerraksi noin 70cm korkeudella. Helmi oli onneksi jo paremmin avuilla, mutta etenkin suorilla teillä vauhti karkasi helposti liian kovaksi.
    Viimeisenä ohjasin Helmin punaiselle trippelille, ja yritin ratsastaa askeleet suhteellisen lähelle, kun este oli kuitenkin niin leveä. Helmi tuli trippelille oikein kivasti, ja pääsin itsekin hyvin myötäämään hyppyyn.

Tunnin lopuksi, tulimme yksitellen vielä radan, joka alkoi toiselta pitkältä sivulta linjalla, josta jatkettiin päädyn kautta trippelille, sitten toinen pysty-okseri linja ja vielä lävistäjällä oleva sarja. Rata oli lyhyt, mutta Sinte painotti, ettei silti saanut surffailla. Sinte nosti esteitä 80-90cm, joka sai minutkin hieman hermostumaan. Annoin Helmin kuitenkin kävellä vähän pidemmällä ohjalla ja seurailin, kun Ellu hyppäsi rataa. Tamma eteni tasaisesti esteeltä toiselle, mutta sarjan jälkimmäiselle okserille tuli pudotus liian hitaasta vauhdista johtuen. Vielä ennen loppukevennyksiä Ellu tuli sarjan uudelleen, jolloin hitusen reippaammalla ratsastuksella se onnistui puhtaasti.

Hiukan jännittyneenä lähdin Helmin kanssa radalle. Tein ensin laukassa ympyrän toiseen päätyyn, josta lähdin pysty-okseri linjalle.
- Prr, ei liian kovaa, Sinte sanoi Helmin venyttäessä askeltaan pystyn jälkeen. Yritin istua syvällä satulassa ja tein napakan pidätteen, jonka jälkeen hellitin. Helmi lyhensi hieman askeltaan ja tuli okserille ihan hyvin. Päädyssä otin taas ponin kontrolliin, jonka jälkeen lähdin tulemaan trippelille. Sinte oli jättänyt sen suht. pieneksi, noin 70, sillä se oli leveyseste. Helmi venyi kivasti trippelille, ja varmistin ottamalla harjasta kiinni, etten jäänyt vahingossa nyppäämään ohjasta. Helmi alkoi korisemaan kuumuessaan, mutta sain sen ihan hyvin pidettyä lapasessa. Kiersin hyvällä tiellä ensimmäisellä linjalla olleen pystyn ja jatkoin toiselle linjalle.
- Tule sarja yhdellä, kun esteet on isompia, Sinte neuvoi ollessani okserilla. Päätin antaa Helmin katsoa jalkansa itse, kunhan se ei tulisi liian kovaa. Suoristin ponin lävistäjälle, josta se imi sarjalle loistavasti. Myötäsin ekaan hyppyyn ja välissä annoin Helmille aika rennon käden, jolloin tamma tuli siististi yhdellä askeleella, ja pääsi b-osankin puhtaasti yli.
- Hienoa, kehu!

Onnistuneen radan jälkeen taputin Helmiä isosti kaulalle ja kevensin sitä. Sinte nosti paria estettä vielä noin metriin Dapperille ja Selalle, jotka hyppäsivät vielä isommin. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen itseeni ja Helmiin, sillä emme olleet vielä aiemmin noin isoa ratana hypänneet. Annoin Helmin ravata enemmän eteen-alas ja katselin samalla, etten ollut hyppääjien tiellä. Helmi ravasi rennosti ja venytteli kaulaansa. Kevensin sen kanssa molemmat suunnat ja siirryin sitten käyntiin. Kiitin sekä Sinteä, että Helmiä tunnista. Oot sä kyllä aikamoinen estetykki, Helmi!

Estetunti meni teidän osalta ihan loistavasti! Onnistuit hyvin rauhoittelemaan innokasta Helmiä omalla istunnalla. Lisää harjoitusta kaipaisitte laukan kokoamisessa ja askelmäärien suunnittelussa radalla. Pohdi jo etukäteen, ennen radan ratsastusta, millä askelmäärällä aiot ratsastaa minkäkin kohdan ja mistä vedät linjan seuraavalle esteelle. Tämä helpottaa työskentelyä radalla. Kiinnitä huomiota myös siihen, että myötäät ohjalla aina esteellä, etkä tee pitkäkestoisia pidätteitä. On tärkeää myödätä aina kun saavuttaa pidätteellä halutun lopputuloksen. Tästä saat tunti- ja tarinamerkinnän - Sinte

[Silja]

Maanantai klo 16
Silja - Bella

Tönäisin kentän portin auki ja talutin tämän tunnin ratsuni, Bellan kaartoon. Tamma seisoskeli korvat hörössä paikoillaan ja huiski hännällään. Tamma ei juuri välittänyt, vaikka kiristin satulavyötä ja hääräsin jalustimien kanssa sen ympärillä.
- Onpas sulla aikamoinen heinämaha, virnistin ja tarkastin satulavyön olevan napakalla. Tartuin kiinni satulan takakaaresta ja ponnistin itseni pehmeästi ponin selkään. Bella olikin mukavan pyöreä myös ylhäältä päin, joten ainakin pohkeet olisi helppo saada kiinni. Säädin jalustimia vielä lyhemmäksi parilla rei'ällä, jonka jälkeen ohjasin ponin kävelemään uralle.

Sinte tulikin aika ajoissa kentälle, mutta kehotti meitä verryttelemään rauhassa. Kokosin ohjat kevyelle tuntumalle ja siirsin Bellan raviin. Tamma tuntui aika laiskalta, joten käytin vähän raippaa pohkeen taakse, saadeksani ponin reagoimaan paremmin. Bella huiskautti häntäänsä ja lähti ravaamaan tasaista raviaan. Katsoin oikean kevennyksen ja aina joka toisella askeleella istuin satulaan, ja joka toisella siirsin painon jalustimille. Bella ravasi tasaisesti ja rennosti, mutta oli edelleen hiukan hidas. Tein muutamia siirtymisiä ja pysähdyksiä uralle, jotta saisin Bellan nopeaksi avuille. Bella vaatikin hetken aikaa tullakseen avuille, mutta päätin antaa sen vertyä rauhassa.
    Jatkoin ravissa kokorataleikkaan, jolla tein temponlisäystä keventäen. Bella pidensi askeltaan ja venytti selkäänsä ihan kivasti, vaikka ravi voisi olla mahtipontisempi. Ennen kulmaa otin tahdin takaisin ja vaihdoin kevennyksen.
- Selkä suoraksi, Silja, ja leuka ylös, Sinte neuvoi ja hörppäsi pitkän kulauksen novelle-pullostaan. Yritin suoristaa ryhtiäni, ja ohjasin Bellan ympyrälle. Käytin johtavaa ohjaa, jolla sain Bellaa taivutettua niskasta. Sisäpohjetta poni ei oikein ottanut läpi, joten kutittelin raipalla sen takapuolelle, mutta pidin ulko-ohjan tuntumalla, ettei lapa valuisi ulos.

Ravattuani molemmat suunnat nostin laukan pitkän sivun keskeltä. Jouduin käyttämään pohjetta vähän napakammin, sillä Bella oli aikamoinen laiskamato tänään. Annoin hieman kevyempää ohjaa ja käskin sitä laukkaamaan keskiympyrällä eteenpäin. Bella pidensi askeltaan, mutta se tuntui silti selkään jotenkin siltä, että poni olisi laahustanut. Keskityin ympyrällä siihen, että Bella liikkuisi omalla moottorilla, ja jätin taivutuksen vähän helpommalle vaihteelle, pientä asetusta sisäohjasta lukuunottamatta.
    Jatkoin laukassa uraa pitkin ja ratsastin jälleen kokorataleikkaan lävistäjälle, jolla lisäsin laukkaa. Kulmaan pyrin tekemään selkeän eron, vielä ennen raviin siirtymistä. Otin pientä laukkatyöskentelyä myös toiseen suuntaan, tällä kertaa pääty-ympyrällä. Tein muutamia asetuksia myös ulospäin, jolla saisin jumpattua molempia kylkiä ympyrällä.
- Siinä on jo parempi laukka Bellalla, mutta muista, ettet jää puristamaan pohkeella, Sinte neuvoi. Kivan ympyrän jälkeen jatkoin laukkaa vielä kulman läpi pitkälle sivulle, ja taputin sitten Bellaa kaulalle. Siirsin ponin parilla pienellä pidätteellä ravin kautta käyntiin, ja annoin sille vapaan ohjan.

- Noniin, sitten kun ootte kaikki valmiita, niin otetaan jalustimet kaulalle, ja ruvetaan tulemaan pitkille sivuille pari metriä uran sisäpuolelle, josta tehdään sitten väistöt uralle, Sinte sanoi. - Muistakaa suoristaa huolella siihen pitkälle sivulle, ja vasta sitten alottaa väistö.
Nostin jalustimet molemmilta puolilta satulan etukaaren eteen ja korjasin asentoani satulassa. Bellalla oli onneksi tasaiset askellajit, joten minun ei tarvitsisi käyttää sen enempää energiaa siihen, että pysyisin kyydissä.
    Käänsin Bellan hieman ennen kulmaa toista päätyä kohti, ja suoristin sen ohjan ja pohkeen väliin. Bella tuntui vähän laiskalta, mutta se oli suustaan onneksi suht. herkkä, joten sitä ei sentään tarvinnut olla irrottelemassa kuolaimesta koko ajan. Bella myötäsi ohjalle hyvin, ja otti pidätteet myös väistöissä. Ongelmaksi tuli ehkä väistättävä pohje, joka ei tuntunut menevän läpi. Sinte käski ottaa raipan pohkeen avuksi pienellä napautuksella. Bella kuunteli raipan avulla ihan hyvin, mutta kun palattiin taas pelkkiin pohjeapuihin, poni oli ihan haaleassa vedessä koko ajan.

Sinte käski siirtymään seuraavaksi raviin, ja jatkamaan samaa tehtävää ravissa.
- Lyhyille sivuille voitte tehdä voltteja, varsinkin jos on ahdasta. Tulkaa hyvillä välimatkoilla väistöihin, jotta mä kerkeen kattomaan, Sinte sanoi ja siirsi katseensa Leeviin, joka tuli väistöpätkälle seuraavana. Ohjasin Bellan pyöreälle voltille, jossa sain pitää ulkopohkeen napakkana, jotta ravi ei ihan sammuisi käännöksissä. Bella alkoi onneksi vähän piristymään nyt, kun muutkin ravasivat ja tekivät samoja tehtäviä, eikä minun tarvinnut herätellä sitä ihan koko aikaa.
- Bellalla on hyvä tahti, mutta se voisi olla vähän temmokkaampi, eli muista ratsastaa myös puolipidätteet läpi ja työskennellä sen ponin kanssa. Silloinkin, kun ette ole väistössä, Sinte sanoi.
    Bellan väistöissä ei ollut varsinaisesti mitään pahaa sanottavaa, vaikka poni olisi voinut olla vähän pirteämpi, ja ottaa väistättävän pohkeen reilummin.
- Vaihdetaan sitten itsenäisesti suuntaa, ja pysytään edelleen ravissa. Tehdään vielä muutamat väistöt oikealle, ennen välikäyntejä, Sinte sanoi ja kiipesi istumaan lyhyen sivun keskelle aidan päälle. Käänsin Bellan täyskaarrolle pitkän sivun lopusta ja vaihdoin suuntaa. Otin raipan sisäkäteen ja käänsin kaarevalla puoliympyrällä radan poikki, jotta pääsisin tekemään väistön vielä tällekin pitkälle sivulle.

Väistöjen jälkeen pidimme lyhet välikäynnit. Olin Bellan kanssa jo ihan puhki, sillä sen kanssa piti todellakin ratsastaa pohkeella, koska vaikka tahti tuntui hyvältä niin poni laahusti silti, ja yritti lipsua työnteosta. Onneksi ilma ei ollut kovin kuuma, vaan hiukan pilvinen ja viileä, sillä muutoin olisin varmasti jo sulanut pois Bellan satulasta. Bella pureskeli kuolainta ja asteli rauhallisesti uraa pitkin. Taputtelin sen kaulaa ja pyörittelin nilkkojani sen kylkien vierellä. Cella talutti Maraa pienelle kävelylenkille tielle päin, ja vaikka ori näytti hyppivän pariin kertaan, ei Bella onneksi lotkauttanut korvaansakaan.

- Sitten ohjat käteen, Sinte käski ja asetti kaksi tötteröä leveyssuuntaiselle halkaisijalle.
- Tullaan sitten aina ravissa tähän, huolellinen suoristus ja nostetaan molempia laukkoja vuorotellen. Laukkaa voi jatkaa tonne päätyyn asti, ja tarvittaessa tehä ympyrää sunmuuta, mutta älkää törmäilkö, Sinte kertoi seuraavan tehtävän ja asettui seisomaan pitkän sivun keskelle, jotta näkisi meidät suoraan edestä päin. - Ja älkää ratsastako mun päälle.
    Tulin Bellan kanssa ensimmäiseen nostoon reippaassa ravissa, mutta poni ei yrityksistäni huolimatta suostunut nostamaan laukkaa, vaan otti reippaamman ravipätkän, ja vasta suoralla uralla sain laukan nousemaan raipan avustuksella.
- Valmistele paremmin, Silja, ja käytä pohkeet oikein napakasti, Sinte neuvoi. Jatkoin laukassa vielä pääty-ympyrälle, jossa käskin Bellaa laukkaamaan eteen. Seuraavaan nostoon ratsastin oikein reippaassa ravissa ja kerroin Bellalle mahdollisimman selkeästi, että kohta laukataan. Annoin vasemman laukan avut ja käytin raipan napakasti ponin takapuolelle. Bella veti siitä kuitenkin herneet nenään, kiskaisi päänsä alas ja heitti terhakan pukin. Koska olin ilman jalustimia, aloin kulman jälkeen valua ponin ulkokyljelle, ja loppujen lopuksi tipahdin melkein heti kentän tolpan vierelle. Bella jatkoi laukkaamista uraa pitkin ja siirtyi päädyssä ravin kautta käyntiin ja alkoi käyskennellä kentällä oman mielensä mukaan.

- Sattuko? Sinte tuli luokseni ja kumartui vierelleni.
- Vähän päähän, mutisin ja pitelin kypärän etulipasta kiinni. Silmissä heitti sahalaitakuvioita ja päätä kivisti. Sinte käski kentän laidalla norkoilevan pikkutytön pyydystämään Bellaa ja kyseli vointiani.
- Pyörryttääks sua? Muistatsä mikä päivä tänään on? Sinte kysyi.
- Vähän, ja maanantai, sanoin hiljaa katsoen edelleen maahan. Näin kesälomalla minulla oli päivät muutenkin sekaisin, mutta onneksi tuntipäivät oli aina syvällä muistissa.
    - Mä en sua ehkä ihan heti pistäis takas tonne selkään, ellei susta tunnu siltä, kun rupeet näyttämään vähän kalpeelta, Sinte sanoi ja ohjasi minut istumaan kentän laidalla olevalle puupenkille. Tepa ja Julia sattuivat kohdalle riimunarut käsissään, ja istahtivat onneksi pitämään minulle seuraa.
- Ethän sä pyörry nyt tai mitään? Tepa kysyi katsoen huolestuneena Sinten perään, joka palasi paikallensa ja kehotti muita jatkamaan.
- No en, en, sanoin naurahtaen.

Istuin hetken Tepa ja Julia seuranani kentän laidalla ja selvittelin päätäni. Pahin oli jo selkeästi mennyt ohi, ja kun Sinte tuli kysymään vointiani, vastasin jo jatkavani Bellan kanssa. Ponia kävelytellyt tyttö piti ohjista kiinni ja Sinte auttoi minut kyytiin.
- Tee pari nostoa vielä molempiin suuntiin, ja pidä pää ylhäällä, Sinte neuvoi ja taputti minua reidelle. Siirsin Bellan raviin ja jatkoin laukkatehtävää muiden mukana. Bella tuntui piristyvän, kun oli saanut adrenaliininsä virtaamaan shown johdosta.
    Bellalla ei kuitenkaan onneksi ollut konnuudet mielessä, ja sain molemmat laukat nousemaan ilman ongelmia, eikä pohkeitakaan tarvinnut enää käyttää niin voimakkaasti.
- Hyvä, Silja! Sä voit keventää sen kanssa, Sinte sanoi, kun Bella oli suorittanut molempien laukkojen nostot sujuvasti. Taputin Bellaa kaulalle ja siirsin sen raviin. Otin jalustimet takaisin jalkaan ja kevensin ponia vähän pidemmällä ohjalla. Bella pärski pariin kertaan ja venytti kaulaansa. Poni oli onneksi tunnin mittaan tullut jo paremmin pohkeen eteen, ja ravasi nyt kivassa tahdissa eteen-alas. Tein ympyröitä ja kaarevia teitä palautellakseni, mutta koska Bella oli jatkamassa vielä seuraavalle tunnille, jätin kevennykset aika lyhyiksi.

Seuraava tunti oli alkeisryhmän tunti, jolle oli tulossa pääasiassa pikkutyttöjä taluttajineen. Bellan vakituinen hoitaja Milja kiinnitti riimunarunsa tamman kuolainrenkaaseen ja auttoi seuraavan ratsastajan kyytiin.
- Hyvä Beltsi, hymyilin, ja kaikesta huolimatta kaivoin ponille sokerikuution taskustani.
    - Onks Silja okei? Sinte kysyi vielä kentän portilta.
- Juu, enköhän, vastasin hymyillen. Olo oli vielä tärskäyksen jäljiltä vähän omituinen, mutta päähän ei onneksi enää sattunut.
- Älä masennu, ihan kivastihan se meni kuitenkin. Ja joskus käy näin, Sinte kohautti harteitaan pahoittelevasti. Annoin puolittaisen nyökkäyksen vastaukseksi, ja lähdin sitten tallia kohti.

Alkutunnista Bella oli vähän muissa maailmoissa. Onneksi sait sen ahkeran työskentelyn kautta takaisin tähän hetkeen, ja pohkeenväistötkin alkoivat lopulta sujua. Sun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota omaan tasapainoosi sekä istunnan suoruuteen: katsele jatkuvasti hevosen korvien välistä, äläkä kuikuile sivuille; suoraan korvien välistä katsominen auttaa pysymään oikeassa asennossa, tasapainossa ja huomaamaan jos hevonen ei kuljekaan suoraan. Tippuminen näytti aika rajulta, onneksi et kuitenkaan pyörtynyt! Seurailehan tilannetta myös kotona ja ota yhteyttä lääkäriin jos pökerryttävä olo ei mene ohitse. Jos pää kolahtaa niin voi tulla helposti aivotärähdys 1 tarinamerkintä + tuntimerkintä! t. Sinte

[Minja]

Minja ja Suhaylah al Najya, helppo este (max 80 cm)

Säädin jalustimia selästä käsin sopivan pituisiksi ja suoristin vielä vähän kulahtanutta mustaa kypärää parempaan asentoon. Otin ohjat käteen ja ohjasin Halin kiertämään uraa Selan perään. "Missäköhän mielenhäiriössä mä ilmottauduin estetunnille", pohdin kuumeisesti päässäni ja jännitin hulluna mitä tuleman pitää. En itse ollut esteihmisiä vaan enneminkin tylsä koulutuuppari, joten estetunnille osallistuminen oli vähän vieras juttu minulle. "Ja sitte ottakaa ohjat käteen ja kevyttä ravia uraa pitkin!" Sinte ohjasti määrätietoisella äänellä ja maneesi kaikui maiskautuksista. Hali nosti rauhallisen ravin ja alkuun sain korjailla tasapainoani tamman selässä. Estejalustimet tuntuivat luonnottoman lyhyiltä verrattuna koulujalustimiin ja siksi minun oli vaikea löytää hyvä tasapaino tunnin alkupuolella. 

Ratsukot jolkottelivat tasaisesti uraa eteenpäin ja Sinte kasasi keskelle kaksi pystyä peräkkäin. "Alotellaas sitte näillä, tuu sää Inka Ellulla sieltä eka ja sitten järjestyksessä", nainen kailotti kuuluvalla äänellä maneesin keskeltä. Laskin olevani kolmas jonossa ja jännitys valtasi taas kehoni. Hali seisoskeli malttamattomana paikoillaan, rauhoittelin sitä hyssyttelemällä ja taputtelin sen kaulaa. Pyyhkäisin pari hikikarpaloa otsalta ja kuulen kuinka Sinte huutaa "Ja Minja seuraavaks". Keräsin ohjat ja nostin ravin kautta laukan, Hali viskoi vähän päätään ja nosti laukan vähän kiukkuisena mutta lähdin ohjaamaan sitä esteitä kohti. "Pohkeet kiinni ja muista antaa sille Halille reilusti ohjaa", Sinte neuvoi kun lähestyin puna-valko raidallista, n. 50 cm korkeaa pystyä. Pidin pohkeet kiinni tamman kyljissä ja napautin kerran juuri ennen estettä ja Hali loikkasi tiikerimäisesti ensimmäisen esteen yli. Pidin katseen kiinni seuraavassa esteessä ja hyppy lähti hienosti mutta Hali laskeutui oman mokani vuoksi vähän huonosti ja kimpaantui huonoista avuista. Tamma pukitti pienen pukin ja heilutteli päätään. "Seuraavalla kerralla muista myödätä paremmin, Hali tarttee paljon tilaa hypätä. Muuten siisti suoritus", Sinte neuvoi kannustavana eikä minulle jäänyt niin huono maku suuhun suorituksestani.


Välikäyntien jälkeen hyppäisimme pientä sarjaa jossa oli yksi tiukempi mutka joka olisi varmasti vaikea ohjata ja kahden esteen välissä oli kuuden askeleen väli joka piti laskea hypätessä. Tällä kertaa olin toiseksi viimeinen ja kerkesin kertaamaan rataa samalla kun muut oppilaat hyppäsivät sitä. Tiputuksia ei juurikaan näkynyt ja muut ratsastivatkin todella kauniisti radan vaikeimmatkin kohdat. Suorituspaineet nousivat ja kun vihdoin oli minun vuoro lähteä hyppäämään niin jännitin ihan hulluna. Ekat hypyt menivät ihan jees, koitin myödätä enemmän kuin viimeksi ja Hali loikkasi korkealta ja kovaa esteiden yli. Hali kiihdytteli turhan paljon ennen tiukkaa kurvia ja otinkin kiinni vähän rankemmalla kädellä ja tamma hidasti kiukkuamatta. Ohjasin mutkaan onnistuneesti ja rautias tamma kääntyi uskomattoman pienessä tilassa ja ponnasi esteelle taitavasti. Sitten oli pitkä tie viimeiselle sarjalle joka loppui okseriin. Kiihdytin vähän ja rauhoitin vauhdin sopivaksi juuri ennen estettä. Pohkeet, myötäys ja yli. Laskin askeleet ja Hali ponnasi juuri oikeasta kohdasta, viimeisen okseri tippui mutta tämä ei haitannut ja taputin tammaa kaulalle kovasti kehuen. "Vauu, hieno tamma", kehuin silmät kiiluen Halia ja hymyilin kilpaa auringon kanssa. "Se meni hyvin, hienoa Minja", Sinte kehui vuolaasti, punastelin vähän kehuista mutta onneksi poskeni punoittivat jo valmiiksi. Halukkaat  (LUE: koko ryhmä) saivat vielä hypätä radan kerran läpi ja sitten siirryimmekin jo loppukäynteihin. 

Tunti meni todella paljon paremmin kuin olin odottanut ja Hali olikin oikein mukava kaveri esteradoille. Ehkä innostuisin tulevaisuudessa enemmänkin hyppimään, kun kiva ratsu oli löytynyt. Sinteltä tuli kommenttia usein liian lyhyistä ohjista ja siitä etten saisi pelätä antaa Halille kunnon apuja vaan koska se lähtee helposti protestoimaan. Istunnastani sain kehuja eli ei monen vuoden koulutuuppaus ole ihan hukkaan mennyt! Ryhmäkoko oli juuri sopiva viiden ratsukon joukkio eikä tilasta ollut puute. Täytyykin jo pian varailla seuraavaa tuntia, jos vaikka jotain toista hevosta koittaisin ensi kerralla.

On tärkeää, ettei esteen päällä jää pidättämään ohjilla! Hevonen tarvitsee tilaa hyppyyn, ja sille voi jäädä huono kuva hypyistä joissa ratsastaja on jäänyt ohjiin roikkumaan - monet hevoset arastelevatkin hyppäämistä juuri tämän takia. Hyppyjen kannalta on myös tärkeää, että oma istuntasi on tasapainossa. Olet onnistunut todella hyvin löytämään oman tasapainopisteesi, ja esteistuntasi oli erinomainen. Muista radalla - ja hypyissä muutenkin - katsella pitkälle esteen yli, ettet jää tuijottamaan hypättävää estettä. Osallistu ihmeessä uudelleenkin estetunnille t. Sinte

[Minja]

Minja & Vinlannin Äärihurmaava, keskiviikko klo 20 (helppo A)

"Kerätkääs ohjia käteen ja ottakaa harjoitusravia uralla", Sinte kailotti ja tuntilaiset tekivät työtä käskettyä. Allani ravaili upean muhkea Hurmos jonka selkään olin tänään istuutunut ensimmäistä kertaa. Ori liikkui verkkaisesti ja sen isojen askeleiden tahdissa oli helppo istua. Ulkona oli melkein pakkaskeli ja tuntiratsujen hengityksen höyrysivät kun ravailimme ympäri maneesia. Ensimmäiseksi tehtäväksi Sinte määräsi kaikkia lisäämään ravia pitkillä sivuilla. Hurmoksen selässä oli todella mukava istua ja se kuunteli pieniäkin apujani kuuliaisesti. Painoin pohkeet hellästi kiinni ja istuin syvälle satulaan juuri pitkän sivun alussa ja Hurmos lisäsi ravia hienosti. Seuraavakin lisäys meni aivan nappiin ja minä hymyilin ison oriin selässä kuin Naantalin aurinko. Taputtelin pari kertaa Hurmosta kaulalle ja jatkoimme seuraavaan tehtävään joka oli tehdä pääty-ympyrä molemmissa päissä ja ympyrän keskellä tuli pysähtyä suoraan ravista ja jatkaa taas ravissa suoraan pysähdyksestä. Tässä olikin jo vähän enemmän haastetta ja heti ensimmäisellä yrittämällä pysähdys meni vähän plörinäksi kun sain Hurmoksen stoppaamaan vasta parin käyntiaskeleen kautta. "Anna selkeempiä apuja vaan sille Hurmokselle", Sinte neuvoi ja tajusin myös virheeni. Lähestyessäni seuraavaa ympyrää tein jo pieniä pidätteitä jotta Hurmos olisi kuulolla. Ori reagoi hyvin ja käänteli korviaan merkiksi että odotti vain seuraavaa ohjetta. Ennen pysäytystä tein pari kunnon pidätettä ja vihdoin sain pysäytettyä orin askeleesta! Taputin kaulalle ja samantien kannustin nostamaan ravin ja Hurmos teki työtä käskettyä. "Se meni hienosti Minja, vautsi!", Sinte kehui ja tunsin kuinka puna nousi poskilleni. 

"Noniin sitten vimppa harjotus, tehään avotaivutuksia ravissa tossa pitkillä sivuilla", kuului Sinten kantava ääni maneesin toiselta puolelta. Kaikki keräilivät ohjia välikäyntien jälkeen ja kannustivat ratsunsa raviin. Hurmos tuntui kokoajan reagoivan paremmin ja herkemmin apuihini eikä se ollut kertaakaan niskoitellut. Oikea unelma ratsu, tämän selkään halusin vielä toistekin. Lähestyimme pitkää sivua ja muistelin vain "asetus ja taivutus, asetus ja taivutus" ja asetin Hurmosta sisälle ja samalla pidin takaosan uralla pohkeella. Hurmos koitti vieläkin tunkea pois uralta joten asetin ulkopohjetta vähän taaemmas. Tämä tepsi ja pikkuhiljaa avot menivät kuin vettä vain. Hurmos koitti kyllä useaan otteeseen tunkea takaosaa uran sisäpuolelle mutta ulkopohje piti orin melko hyvin aisoissa. "Sitten voidaankin ottaa loppukäynnit, hyvä tunti ja hienosti työskennelty", Sinte huuteli ja tuntilaiset minä mukaanlukien huokaisivat. Tunti oli ollut yllättävän raskas ja olin oppinut jälleen uusia asioita samalla kun palauttelin vanhoja juttuja mieleeni. Hurmos oli ihan mahtava ratsu ja melkein jo nyt kaipasin oriin selkään takaisin! Istuntani oli taas parantunut viime kerrasta ja taisi Sinte jossain kohtaan kehuakin istuntaani. Muutaman kerran olisin voinut antaa selkeämpiä apuja Hurmokselle mutta ori korjaili minunkin virheitä kun niitä sattui. Ensi kerraksi pitää muistaa petrata juurikin apuja ja niiden selkeyttä ettei ratsu ihan hämmenny että mitä siellä selässä räpellän.

Tunti meni osaltanne todella hyvin, ja istuntasi on parantunut viime tunnista! Istut nykyään ryhdikkäämmin, ja vaikuttaa myös siltä, että istuntasi tasapainopiste olisi löytynyt. Muista kuitenkin katsella eteenpäin hevosen korvien välistä, ettei katseesi lähde harhailemaan minne sattuu – se vaikuttaa suoraan istuntaasi. Avotaivutustehtävä sujui hyvin! Muista, ettei avotaivutuksessa saa taivuttaa liikaa hevosen kaulaa. Erinomaista työskentelyä tällä tunnilla! T. Sinte

[Mia]

Mia ja Sela, Maanantai klo 16: Helppo C-B

KOULUMERKIN SUORITUS

Istuin vakaasti, hieman jännittyneenä ensimmäisestä tunnista. Selan pehmeä ja aktiivinen käynti kuljetti minua ympäri Metsälammen isoa maneesia. ”Kerätkää ohjat tuntumalle, ja lähtekää hakemaan hevosia peräänantoon, käynnissä!” Sinte kuulutti kentän keskeltä. Poimin ohjat käteeni, Sela lähti heti hakeutumaan eteen alas, ja sain kehua sitä äänellä. ”Mia hyvin, Sela pyöristyy oikein nätisti. Sulla on nyt ihan ventovieras ratsu allasi, koeta nyt käynnissä tutustua siihen, ja tunnustella millainen se on. Mä voin kertoa, että Sela on todella kiltti ja ymmärtää kyllä epäselkeämmätkin avut, sen liikkeet on jotain tosi upeeta! Mutta se tuppaa vähän säikkymään, varsinkin melua, pidä siis varasi sen suhteen” Sinte kertoi, minä nyökkäsin.

”Hyvältä näyttää! Kaikkien hevoset jonkinasteisessa muodossa! Voidaan siirtyä kevyeeseen raviin. Koittakaa säilyttää peräänanto myös ravissa!” Sinte kehotti. Puristin pohkeeni Selan kylkiin, ja tamma lähti harppomaan ravia. Hetki meni että sain kiinni tamman isosta ravista, ja pääsin mukautumaan siihen, mutta kun sain sen tehtyä meno tuntui mahtavalta! ”Lähdetään tekemään temponlisäykset aina pitkillä sivuilla. Päätyihin ympyrät, pyrkikää lyhentämään ravia ympyröillä niin paljon kuin mahdollista, saa istua myös harjoitusraviin jos kokee sen auttavan”, näin kuului tehtävänanto ja ratsastajat lähtivät tekemään työtä käskettyä. Ensimmäisenä lähdimme Selan kanssa lisäämään ravia. Tunne oli upea, kun isoliikkeinen tamma lähti vielä venyttämään askeltaan. Ravissa oli todella helppo istua, ja alkukankeuteni oli jo jäänyt historiaan. Lyhennys ei kuitenkaan sujunut niin hyvin kuin odotin. Sain tehdä töitä jo sen eteen, että sain tamman perusraviin lisäyksen jälkeen. Myös muilla ratsukoilla näytti olevan hankaluuksia lyhentämisessä. Sain kuitenkin aina jonkinmoista eroa raviin vaikkei se mitään tyylipuhdasta ratsastusta todellakaan ollut.

”Hyvä, jäädään sitten hetkeksi käyntiin, antakaa hevosille pidempää ohjaa”, Sinte sanoi. ”Lähdetään seuraavaksi tekemään laukkatyöstöä, ympyräkahdeksikolla. Eli tehtävä menisi tällä lailla, laukka nostetaan käynnissä, tästä kohti (Sinte seisoi ympyröiden risteyskohdassa) teette huolellisen suoristuksen, asetus ja lau-kan-nos-to” Sinte tavutti ”Jatkatte laukkaa tämän toisen ympyrän kokonaisuudessaan, muistakaa asettaa myös laukassa. Siirtykää raviin samassa kohtaa missä teimme laukannoston, ravin jälkeen heti käyntiin. Jos saatte hevoset suoraan laukasta käyntiin niin siitä vaan, mutta siirtymä on suotavaa tehdä pehmeästi ravin kautta. Käynnissä koittakaa hakea vähän avotaivutusta ympyrän kaarelle, ei paljoa, ihan tosi tosi vähän!” Hän jatkoi loppuun. ”Ymmärretty?” Kaikki nyökyttelivät. ” Sitten vaan ohjat käteen ja tehtävään.” SInte kailotti.

Laukkatehtävä sujui melkoisen huonosti, Sela lähti karkaamaan ulkolavasta ympyrällä, josta saimme hieman sakkokierroksia. Avotaivutukseen tamma taipui kuitenkin varsin mallikkaasti. Lopuksi Sinte pyysi meitä kaikkia vielä laukkaamaan yhden pitkän sivun, ja lisäämään laukkaa. Sela innostui tehtävästä hiukan ja lähti kaahottamaan turhankin lujaa, mutta nähdäkseni pysyi kuitenkin minulla lapasessa. Ravasimme loppuravit ja annoimme pitkät ohjat käynnissä.


Teillä meni tunnilla melko hyvin. Ratsastit määrätietoisesti ja istuntasi oli erinomainen! Laukkatyöskentelyssä ongelmaksi nousi ulkolavan karkaaminen. Tätä ongelmaa voidaan korjata erilaisilla väistöharjoituksilla ympyrällä. Muista myös pitää tasapainopisteesi suorassa, sillä se vaikuttaa osaltaan myös hevosen kulkusuuntaan. Hyväksytty koulumerkin suoritus! Terveisin Sinte

[Nelly]

Nelly ja Dapper, esteryhmä (max. 80 cm)
estemerkin suoritus

Heilautin itseni tottuneesti Dapperin selkään, säädin jalkkarit estepituudelle ja kiristin vielä viimeisen kerran satulavyötä. Ratsuni seurasi kiinnostuneena kun Leena vielä viimeisteli esteiden sijaintia. Samalla hän kertoi tunnin tehtävistä ja tavoitteista: "Tällä tunnilla harjoittelemme suhteutetun linjan ratsastamista sekä pyrimme ratsastajan toiminnan seurauksena säätelemään linjan väliin jäävien askelten määrää. Samalla harjoittelemme apujen oikeaoppista käyttöä esteratsastuksessa ja niiden oikeanlaista vaikutusta hevoseen". Pyysin Dapperin liikkeelle ja se lähti rauhalliseen, keinahtelevaan käyntiin.

Alkuverryttely oli vapaamuotoinen. Esteet oli laskettu puomeiksi ja niitä sai vapaasti käyttää. Dapper tuntui ravissa tosi hyvältä, varmistelin apujen läpimenoa mm. temponvaihteluilla, siirtymisillä ja pysäytyksillä. Pidin huolta riittävästä taipumisesta sisäpohkeen ympärille ja ratsastin Dapperin syvälle kulmiin. Aloin melko pian työstämään ratsuani laukassa ja tein myös siinä askellajissa edellä mainittuja harjoitteita. Dapper toimi tänään kuin unelma, vaikka olisin toivonut hieman enemmän takajalkoja mukaan. Mutta ei se huono ollut ollenkaan. Leena komensi minua pariin kertaa oikaisemaan yläkropan ryhdin.

Kun alkuverkat oli huolellisesti tehty molempiin suuntiin, oli aika aloittaa päivän varsinainen tehtävä. Toinen este nostettiin kevyeen puoleen metriin, ensimmäinen sai vielä pysyä maapuomina. Valmistelin Dapperin huolella pääty-ympyrällä tulevaa tehtävää varten; ratsastin orin sopivaan rytmiin ja huolehdin hevosen olevan kunnolla kuulolla.Huolehdin sisäpohkeen läpimenosta ja hevosen taipumisen kautta koko kropan. Käänsin katseeni hyvissä ajoin tehtävälle ja sitä kautta Dapper seurasi painoapujani puomille, josta hyvässä rytmissä esteelle. Päädyssä esteen jälkeen ori otti muutaman jättiaskeleen ja jouduin tekemään muutaman suuremman pidätteen.

Toisella kerralla ensimmäinenkin este nostettiin puoleen metriin. Tein yhtä huolellisen valmistelun ympyrällä kuin ensimmäisellä kerrallakin. Ensimmäiselle esteelle Dapper lisäsi hieman laukka-askeltaan, mistä saimme noottia. Tähän mennessä molemmat linjamme olimme harpponeen kolmella askeleella. Nyt Leena halusi minun lisäävän määrää neljään. Valmistelin ympyrällä hyvin kootun, mutta silti energisen laukan ja ohjasin esteelle. Nyt Dapper meni hieman liian lyhyillä askelilla ja joutui ponnistamaan jälkimmäiselle esteelle turhan kaukaa. Seuraava kerta meni jo paremmin.

Lopputunnista Leena nosti estekorkeutta aina 80 senttiin asti. Kun olin oppinut paremmin tunnin aikana arvioimaan esteiden etäisyyttä ja suhteuttamaan laukan rytmin siihen sopivaksi, tehtävä alkoi sujua jo melko hyvin; tunnin jälkeen olin oikein tyytyväinen Dapperiin ja itseeni.

Ratsastuksesi oli tällä tunnilla rauhallista ja määrätietoista. Annoit Dapperille selkeät ja riittävän yksinkertaiset avut, joten kovinkaan montaa ristiriitaa ei päässyt syntymään. Saisit kiinnittää vielä enemmän huomiota omaan ryhtiisi ja katseen suuntaan: pidä pää pystyssä ja katsele hevosen korvien välistä eteenpäin. Sivulle kääntynyt katse vaikuttaa istuntasi tasapainopisteeseen, ja hevonen kyllä huomaa sen! Hyväksytty estemerkin suoritus! Terveisin Sinte

[Cindy]

Ensimmäinen koulutunti – Cindy & Ruu

Päätin aloittaa Ruuhun tutustumisen osallistumalla ratsastustunnille. Saisin Sinteltä hyviä vinkkejä ja olihan omassa harrastelussani ollut jonkun aikaa taukoa. Muistuisi taas asiat mieleen, eikä tulisi sitten ongelmia yksin yrittäessäni Ruun kanssa toimia. Kävelin reippaasti kohti tallia. Minulla oli mennyt koulussa myöhemmälle kuin luulin ja jouduin tulemaan myöhemmällä linja-autolla tallille. Minulla oli aika kova kiire, että ehtisin tunnille. Ilta hämärsi jo ja lunta sateli hiljalleen naamalleni.

Kävelin suoraan päätalliin ja vaihtamaan tallikamppeet päälleni. Onnekseni hevoset olivat jo sisällä. Hain Ruun harjapakin varustehuoneesta ja suuntasin sen karsinaa kohti. Ruu oli iloisena ja korvat hörössä karsinassaan vastassa. Se työnsi päänsä heti taskuilleni astuessani karsinaan. ”Anteeksi, minulla ei ole sinulle mitään” sanoin ruunalle ja rupesin harjaamaan sitä. Harjasin ruunan perusteellisesti. Se oli koko harjauksen ajan mukana avustamassa ja sen pää olikin melkein kokoajan tiellä. Peräpään harjailu oli myös välillä haastavaa, kun ruuna yritti kääntyä luokseni.

Poni kiilsi nyt puhtauttaan. Hain varustehuoneesta sille satulan ja suitset. Sinte tuli vastaan ovella ja hymyillen totesi ”sinulle taitaa tulla aika kiire, viiden minuutin päästä olisi tarkoitus istua selässä”. Vilkaisin itsekin kelloa ja tajusin vasta kuinka kiire minulla oikeasti oli. Vetäisin kypärän kiiruusti päähäni ja laitoin hanskat taskuuni. Nappasin satulan ja suitset mukaani ja kiiruhdin takaisin karsinalle. Joku mukava tallityttö lupautui laittamaan Ruulle satulan samalla kun itse suitsin sen. Kiitin tyttöä ja lähdin kohti maneesi. Muut tuntilaiset olivatkin jo valmiina kaarrossa. Ohjasin Ruun rivin jatkoksi ja tarkistin satulavyön kireyden. Kaivoin hanskat taskustani käsiini ja kiipesin ponin selkään.

”Kävelkää pitkin ohjin oikeaan kierrokseen” kuului käsky kentän keskeltä, joka sai ratsastajat lähtemään liikkeelle. Olipas ihanaa olla hevosen selässä. Keskityin Ruun käyntiin enkä kuullut ollenkaan Sinten seuraavaa käskyä. ”Cindy!” Havahduin. Muut olivat jo keränneet ohjat ja ruvenneet verryttelemään hevosia käynnissä. Olin niin uppoutunut ajatuksiini ja fiilikseen joka tuli pitkästä aikaan hevosen selkään nousemisesta, etten tajunnut mitään. ”Keskity ratsastamiseen äläkä unelmointiin” Sinte huomautti hymähtäen minulle keskeltä. Keräsin itseni ja otin pikkuhiljaa ohjia käteen.

”Sitten kevyttä ravia”. Voi kuinka ihana askel Ruulla olikaan. Teimme kahdeksikkoja ja ympyröitä ravissa. Ruu tuntui kuuntelevan jokaista pientäkin liikettäni ja oli kokoajan asialla. Ehkä se alkutunnin haaveilu oli virhe, sillä minusta tuntui Sinten ottaneeni minut tunnilla silmätikukseen. Jouduin oikeasti töihin ja hiki virtasi. Rupesimme tekemään laukkatyöskentelyä. Ruun laukka oli niin ihana, pyörivä. Tämä poni on oikea unelma ratsastaa! Vaikka olin ihan poikki jo näin puolessa välissä tuntia, olin todella onnellinen tästä kultakimpaleesta.

”Sitten voitte antaa hevosille pidempää ohjaa ja antaa niiden kävellä”. Ihanaa. Tunti oli mennyt todella hyvin. Sain paljon itseluottamusta ruveta touhuamaan Ruun kanssa myös kaksistaan. Sinte kehui meidän yhteistyötä ja hyvin mennyttä tuntia. Olin onnellisempi kuin pitkään aikaan. Ratsastimme kaartoon ja laskeuduimme selästä. Ruu jatkoikin seuraavalle tunnille, joten en päässyt hoitamaan sitä pois. Taputin ruunaa kiitokseksi ja autoin seuraavan tunnin tytön selkään.

Kävelin talliin katsomaan tarvitsisiko joku apua. Menossa oli illan viimeinen tunti, joten tallissa hälinä oli jo vähentynyt eikä juuri ketään ollut enää paikalla. Kävin vaihtamassa kuivat vaatteet ylleni ja menin hetkeksi maneesiin katsomaan, kuinka Ruu toimi seuraavalla tunnilla. Nälkä kuitenkin kurni mahassani ja muistutti, etten ole syönyt juuri mitään koko päivänä, joten lähdin hymy korvissa kävelemään lumisateeseen ja kotia kohti.

Ensimmäinen tuntinne sujui kyllä kiitettävän hyvin! Muista keskittyä kuitenkin ratsastukseen, äläkä anna ajatustesi lähteä harhailemaan – maastoillessa sekin on sallittua Huomasin, että kevennät melko korkealle! Kevennysliikkeen ei tarvitse olla kovin suuri: ylösnoustessa satulan ja takapuolen väliin pitäisi mahtua ainoastaan sanomalehti. Kiinnitä tähän huomiota itsenäisessä työskentelyssä! t. Sinte

[Cindy]

Cindy & Ruu – ponien esteryhmä (max 50cm)

Olin päättänyt uskaltautua Ruulla estetunnille. Hyppäämisestä minulla oli ollut todella pitkä tauko ja jännitti aika paljon. Ruuna oli innoissaan jo alkukäynneissä, kun näki kentälle sijoitetut esteet. Yritin pitää itseni mahdollisimman rauhallisena ja keskittyä Sinten ohjeisiin. Lämmittelimme hevoset huolellisesti ja teimme alkuun puomityöskentelyä. Minun ja Ruun työskentely oli aika hutiloituja ja puomit kolisivat vähän väliä. Ruuna olisi halunnut tänään vain mennä ja itsellä ei jännitykseltä keskittyminen ollut riittävästi asiassa. Sinten käsky ”keskity Cindy” kuuluikin melko monesti tunnin aikana.

Teimme erilaisia puomitehtäviä, joissa oli muutamia kavaletteja mukana. Tänään keskityimme hevosten hallintaan ja perusasioiden työstämiseen, emmekä varsinaisesti hypänneet. Se sopi minulle vallan mainiosti ja kavaletit riittivät alkuun itselleni vallan hyvin. Oma istuntanikin oli päässyt menemään vähän miten sattuu, käsien kanssa oli edelleen ongelmia.

Lopputuntia kohden työskentelymme Ruun kanssa parani huomattavasti. Rupesimme löytämään yhteistä säveltä myös esteiden puolella. Täytyy kuitenkin ilmoittautua vielä muutamalle estetunnille ruunan kanssa, ennen kuin aloitamme myös itsenäisesti hyppäämisen. Kiitin ruunaa kovasti tunnista. Sillä on valtavan hyvät hermot ja se jaksaa myös mokailujani todella hyvin.

Hymyilin taluttaessani ruunaa talliin. Vaikka tunti ei ollutkaan mennyt hirveän hyvin, sain vähän tuntumaa taas hyppäämisestä. Ja onnellinen olin varsinkin tästä ihanasta ruunasta. Se tulee varmasti opettamaan minulle vielä paljon. Annoin ruunalle porkkanaa kiitokseksi ja se jäi tyytyväisenä karsinaansa, kun lähdin pois tallilta.

Tällä tunnilla esteille lähestymiset olisivat kaivanneet tarkempaa suunnittelua ja ennakointia. Liian lyhyet ratsastustiet koituivat pari kertaa kohtaloksi Ruun kieltäessä tai ohittaessa hypättäväksi tarkoitetun esteen. Kannattaa panostaa riittävän pitkiin ratsastusteihin, joiden aikana ehtii rauhassa ennakoimaan tulevaa hyppyä ja kohdistamaan hevosen suoraksi esteelle! T. Sinte

[Silja]

Torstai klo 19
Silja - Helmi

Sinte oli pyytänyt minua hyppäämään pieniä esteitä ponien estetunnille. Olin suostunut, tosin vähän empien, sillä vaikka olimmekin pärjänneet Helmin kanssa hienosti maastoesteradalla, hyppääminen sai perhoset lentelemään vatsanpohjassa tavallista enemmän.
    Kiristin Helmin satulavyötä ja vilkaisin sitten maneesiin rakennettuja esteitä. Toisella pitkällä sivulla oli pieni, n. 40cm korkea pysty-okserilinja, ja toisella pitkällä sivulla yksittäinen ristikko, jonka edessä ja takana oli puomit auttamassa askelten asettelussa. Painoin pohkeeni Helmin kylkiin ja ohjasin sen kävelemään uralle. Tunnilla oli minun ja Helmin lisäksi Kassu, Ruu, Gilda ja Leevi jollakin aikuisratsastajalla, joten ajattelin kyllä selviäväni tästä helposti.

- Okei, voidaan sitten ottaa ohjat käteen, ja ruvetaan keventämään poneja. Tullaan tää puomilinja aina tältä pitkältä sivulta tavallisesti keventäen, ja muualla uralla tehkää ympyröitä ja siirtymisiä. Katsokaa, että hevoset kuuntelee teidän apuja, ei ole liian laiskoja tai mene liian kovaa, Sinte ohjeisti, ja asetti toisella pitkällä sivulla olevat puomit raviväleille. Patistin Helmin raviin ja lähdin keventämään sen tasaisessa ravissa. Helmi lähti ravaamaan heti korvat hörössä, mutta se ei tuntunut erityisen reippaalta vielä näin alkuun, varsinkin kun ohjelmassa oli vain tylsä puomilinjasto.
    Ratsastin molempiin päätyihin ympyröitä ja toiselle pitkälle sivulle tein pari nopeaa käyntiinsiirtymistä. Helmi tuntui olevan vähän laiska ja kaatui ympyröillä sisäpohjetta vasten.
- Ota myös ulko-ohja käteen, Silja, ja sisäpohkeella työnnä Helmi suuremmalle ympyrälle. Varo, ettet vie sisäkättä kaulan yli ja vahingossa putoa itse vasemmalle, Sinte neuvoi. Yritin siirtää painoa enemmän ulkojalustimelle, mutta sisäjalkani tuppasi jännittämään koko ajan, kun Helmi ei tuntunut reagoivan. Puomit meillä sen sijaan sujuivat hyvin, ja Helmi tuli niille tasaisessa tahdissa, turhia kiihdyttelemättä.

Sinte nosti linjaston keskimmäiset puomit pieneksi ristikoksi, ja käski tulla sitä hieman pidemmillä välimatkoilla ravissa.
- Toinen pitkä sivu tullaan laukassa kevyessä istunnassa. Tehkää päätyihin ympyröitä ja voltteja, jos tuntuu, että tilaa on vähän. Mielellään ei kuitenkaan kävellä tai seisota, Sinte huusi maneesin keskeltä. Käänsin Helmin ympyrälle toiseen päätyyn, sillä aioin aloittaa laukannostolla seuraavan pitkän sivun alusta, kunhan saisin sen valmisteltua kunnolla. Istuin harjoitusraviin, ja kulmassa siirsin ulkopohjetta hieman taakse. Helmi kohotti päätään ja nosti pirteän laukan. Siirsin painoa jalustimille ja otin ohuen tukon harjasta käsiini. Helmi laukkasi melko pitkänä uraa pitkin korvat hörössä, ja siirtyi hieman ennen kulmaa kuuliaisesti raviin. Taputin ponia kaulalle, ja jatkoin suoraan päädyn kautta puomeille. Helmi alkoi kuitenkin kiihdyttämään raviaan, kun olin suoristanut sen pitkälle sivulle.
- Prr, ei niin kovaa, Sinte sanoi. Sain Helmiä joten kuten koottua ennen puomeja ja ristikkoa. Puomilla annoin Helmille ohjaa, jotta se pääsi venymään pieneen hyppyyn hyvin. Esteen jälkeen Helmi nosti laukan, mutta sain otettua sen takaisin raviin pian.
- Hyvin korjattu.

Tulimme ristikkoa pari kertaa, jonka jälkeen Sinte muutti tehtävää.
- Okei, hyvä. Tullaan sitten tämä toisen pitkän sivun linja ihan vaan laukassa. Laskekaa askeleet esteiden välillä ääneen. Tää tulisi Kassulle ehkä kuudella-seitsemällä askeleella, isommille poneille viidellä, ja Leeville neljällä, riippuen vähän kuinka reippaasti tulette. Sen enempää ei tarvitse kiinnittää siihen huomiota, kun nämä on näin pieniä esteitä vielä. Tärkeintä on nyt, että pääsette esteille suoraan ja hyvin, ja saatte askeleet laskettua, Sinte ohjeisti. Asetuimme jonoon, jonka ensimmäisenä oli Leevi, Gilda, sitten Helmi, ja meidän perässämme Kassu ja Ruu. Odotimme toisella pitkällä sivulla sen aikaa, että Leevi oli suorittanut tehtävän. Ruuna eteni melko laiskasti, ja Sinte käskikin ensi kerralla tulla reippaammassa laukassa, sillä okserin takapuomi putosi Leevin laiskuuden seurauksena.
- Okei, yritä ottaa harjasta kiinni, niin pääsisit paremmin hyppyihin mukaan, Sinte sanoi Gildan ratsastajalle.

Nostin päädystä Helmillä laukan ja ohjasin sen tasaisessa laukassa pysty-okserilinjalle. Helmi höristi korviaan ja tuntui terästäytyvän tulevia hyppyjä varten. Pidin ponin kuitenkin pohkeen ja ohjaan välissä, jolloin se ei turhaan kiihdyttänyt vauhtiaan. Laskin mielessäni laukan tahtia, kunnes myötäsin kevyesti ensimmäiselle esteelle.
- Yks, kaks, kolme.. aloin laskea hypyn jälkeen askelia ääneen. Helmi tuli tasaisesti viidellä askeleella okserille, johon myös paikka onnistui hyvin. Esteen jälkeen, Helmi kuitenkin säikähti jotain maneesin katsomopäädyssä, jolloin se teki äkkikäännöksen vasemmalle ja oli lähdössä laukkaamaan toiseen päätyyn muiden hevosten luo. Olin vähällä pudota satulasta, mutta sain juuri napattua tamman kaulasta kiinni ja käännettyä sen takaisin katsomopäätyä päin.
- Okei, hyvä suoritus muuten, lukuunottamatta tota ylimääräistä liikettä, Sinte naurahti. - Hyvin pysyit kyydissä.
    Helmi kyttäsi katsomopäätyä ja suostui hädin tuskin menemään sinne.
- Sooo.. eihän täällä ole mitään pelättävää, juttelin Helmille vähän hermostuneena itsekin. Yritin rapsutella sitä sisäkädellä ja pitää pohkeen kiinni sen kyljessä, mutta Helmi puhisi jännittyneenä ja otti välillä epämääräisiä sivuaskelia.
- Tee sinne vaikka ympyrä, jos tuntuu, että se ei rentoudu, Sinte neuvoi. Yritin ravata pääty-ympyrällä, mutta Helmi oli edelleen kovasti järkyttynyt katsomopäädystä.

Sinte pyysi meitä tulemaan vielä uudelleen. Helmi tuli hiukan jännittyneenä linjalle, ja vaikka esteet olivat pieniä, se pääsi kieltämään okserille. Helmi heitti päänsä ylös ja luimisteli minun napauttaessa pohkeet sen kylkiin.
- Hyi, Helmi ei noin saa tehdä! Sinte murahti. - Tuu heti uudelleen koko linja. Käänsin Helmin takaisin toiseen päätyyn ja nostin laukan. Ratsastin päädyn läpi laukassa, ja suoristin ponin uudelleen linjalle. Pidin pohkeet napakasti kiinni Helmin kyljissä, vaikka se lähtikin hiukan kovempaa linjalle. Reippaammasta tahdista ponin oli hankalampi kieltää.
    - Nyt se Helmi kyllä ihan pelleilee sun kanssa, Sinte sanoi napakasti, kun Helmi tökkäsi jälleen korvat luimussa heittäen minut kaulalle. Aloin jo turhautua Helmin käytökseen ja minusta tuntui, että putoaisin seuraavalla kiellolla selästä. Sinte käski Gildan seisomaan toiseen päätyyn, jolloin Helmin ei tarvitsisi mennä sinne yksin.
- Haluutko sä, että mä laitan tota pienemmäksi? Sinte kysyi minulta. Vilkaisin okseria, joka oli jo valmiiksi ihan maahankaivettu verrattuna siihen, mitä olimme Helmin kanssa hypänneet. Pudistin päätäni ja pidättelin paikallaan steppaavaa Helmiä, kunnes Gilda oli ravannut katsomopäätyyn kävelemään.
- Okei, sitten vielä kerran, ja ennen estettä pamauta pohkeet sinne kylkiin ja pidä poni suorana sun edessä. Sä voit ottaa raipan vasempaan käteen, jos tuntuu, että se auttaa, Sinte sanoi
Lähdin ratsastamaan vielä kertaalleen linjalle. Helmikin alkoi jo olemaan kypsä linjatyöskentelyyn, ja se lähti melko reippaasti linjalle. Annoin sen kuitenkin edetä vähän reippaammassa tahdissa, ja yritin pitää sitä suorana kohti toista päätyä. Helmi alkoi kuitenkin ennen okseria valua vasemmalle, joten napautin raipalla sen lavalle, jolloin tamma hyppäsikin kiltisti, ilman mitään ongelmia.
- Hyvä, kehu!

Kun linja oltiin vihdoin ja viimein saatu tultua ongelmitta, Sinte antoi meidän keventää loppuraveja. Helmi oli suhteellisen pirteä, mutta kuunteli pidätteet ihan hyvin. Annoin sen ravata vähän pidemmällä ohjalla tehden paljon ympyröitä ja kaaria. Sinte keräsi sillä välin esteitä pois ja kertoi lisätietoa joululoman ratsastustunneista.
    Kun olin ravannut Helmillä kevyesti molempiin suuntiin, siirsin sen käyntiin ja annoin ohjan valua ihan pitkäksi sormieni välistä. Taputin Helmiä kaulalle, vaikka osittain tuntimme olikin ollut ei-niin-onnistunut, kuin olisin toivonut. Helmi pärski rennosti ja laahusti uraa pitkin korvat sivuilla.
- Ihan kivastihan se meni, sait sen kuitenkin siitä okserista lopulta yli, Sinte rohkaisi vielä, kun käänsin Helmin kaartoon.
- No joo, mutta ei sen nyt noin kamala ongelma olisi pitänyt olla, naurahdin ja rapsutin Helmiä harjan juuresta.

Teillä meni kokonaisuudessaan tosi hyvin! Ensimmäisen kiellon jälkeen Helmi alkoi selvästi pelleilemään, jolloin eteenpäin jatkaminen vaati päättäväistä ratsastusta. Istuntasi tuppasi toisimaan kallistumaan hieman etukenoon, ja huomasin että jännität olkapäitäsi – ehkä se johtui estejännityksestä? Koeta rentoutua kehollasi, niin myös mieli saattaa rentoutua T. Sinte

[Cindy]

Cindy & Ruu - helppo c-b

Kävelimme maneesissa pitkin ohjin, kun Sinte selitti tunnin aiheen. Tänään keskittyisimme hevosten suoristamiseen ja tarkkailisimme erityisesti tätä. Sintellä olisi kuulemma mielessään monia hyviä harjoituksia. Mietin mielessäni, että kuulosti hyvältä. Ruu olikin ollut vähän vino viime ratsastuskerralla, ja minulla oli ollut ongelmia saada se kulkemaan suorassa.

"Kerätkää ohjat" kuului käsky keskeltä. Rupesin pikkuhiljaa ottamaan Ruuta ohjastuntumalle ja kuulolle. "Aloitamme tänään ratsastamalla neliötä. Jakaantukaa kahteen päätyyn ensin pääty-ympyröille". Molempiin päihin meni yhtä monta ratsukkoa. "Sitten ruvetaan tekemään ympyrään kulmat ja huolehditaan, että suorat kävellään oikeasti suorassa" Sinte jatkoi opastustaan. Ruu yritti ensin mutkitella miten sattuu ja minulla oli vaikeuksia saada homma toimimaan. "Sitten jatketaan samaa ravissa".

Ravissa poni kulki paljon helpommin suoraan. Sillä oli itsellään menohaluja ja se sai samalla purkaa energiaansa, eikä tarvinnut vängätä vastaan niin paljon kuin käynnissä. Laukassa harjoitus sujui upeasti, siis sitten kun pääsimme yhteisymmärrykseen ponin kanssa siitä, ettemme voi vain kaahata pitkin maneesia miten sattuu.

Rupesimme ratsastamaan maneesissa lyhyeltä sivulta ouolesta välistä kohti toista lyhyttä sivua. Nyt ei ollut enää seiniä apuna, vaan hevosen oli oikeasti pysyttävä ohjan ja pohkeen välissä. Kun harjoitus rupesi sujumaan, lisäsimme siihen pohkeenväistöt vuorotellen kumpaankin suuntaan. Ruu rupesi tuntumaan todella hyvältä ratsastaa ja se selvästi nautti, kun sille annettiin tehtäviä.

Viimeisenä harjoituksena ratsastimme kokorataleikkaajaa, johon kuului vuoro kierroksilla lisääminen/kokoaminen. Ruu aivan tanssi allani. Hymyni oli ihan korvasta korvaan. Kohta annoimme hevosille pidempää ohjaa ja annoimme niiden kävellä. Sinte keskusteli jokaisen kanssa tunnista, että kuinka oli omasta mielestä mennyt ja antoi vinkkejä ja kommentteja. Kohta ratsastimmekin kaartoon ja laskeuduimme hevosten selästä. Kiittelin Ruuta kovasti tunnista.

Oma istuntasi on nyt tärkeässä asemassa. Jos haluat saada hevosen suoraksi, sinun tulee itse istua suorassa ja katsella hevosen korvien välistä eteenpäin. Istunnan kallistuminen vaikuttaa heti hevoseen! Lopputuntia kohden suoruus alkoi löytyä, ja yhteistyönne näytti toimivan erityisen hyvin Terkuin Sinte

[Rosa]

Rosa & Kira – Helppo C-B

Olin päättänyt tänään hieman testata Kiran taitoja, ja osallistunut sillä helppo C- tasoiselle tunnille. Sinte oli luvannut pitää tason matalana ja tehtävät lähes alkeistasossa. Puin tamman nopeasti vermeisiin, sillä minulla oli hieman kiire - tunti alkaisi neljältä, ja kello näytti jo viittä vaille. Liukas ja loskainen tie oli yllättänyt minut ajellessani tallille, jolloin matkaan olikin tuhrautunut tuplasti suunnittelusta.

”Voitte nyt ottaa ohjat ja aloittaa raviympyröillä molemmissa päissä. Koittakaa saada ne tuntumalla ja edes hiukan asettumaan!” Kokosin ponin ja kevensin pystyharjan heiluessa verkkaisesti puolelta toiselle. Sinte oli antanut meille erikoisluvan hiukan luistaa tehtävistä, ensin pitäisi saada ihan perusasiat – kuten käynti ja ravi, sujumaan. Otin välillä pieniä käyntipätkiä ja rapsutin Kiraa palkkioksi hienosta ravista. Välillä poni innostui heittelemään päätän ja hiukan pukittelemaankin, mutta annoin sen anteeksi – olihan se vasta nuori ja (ainakin toistaiseksi) täynnä elämäniloa.

Tehtävät sujuivat pääosin hyvin, mutta varsinkin ravin sääteleminen oli aluksi hankalaa. Välillä tempo oli hidas, välillä liiankin tahdikas. Pieni ponipallero sai kuitenkin osakseen paljon kehuja ja silityksiä, niin hienosti se oli toiminut koko tunnin. Talliin päästyämme riisuin tammalta varusteet ja tarjosin sille porkkanoita. Hypettelin onnistunutta tuntiamme vielä jonkin aikaa, kunnes minun oli lähdettävä kotiin. Jännitin hiukan mitä matkastakin tulisi – loska oli nimittäin illan mittaan päättänyt jäätyä pirullisen liukkaaksi jääksi.

Kiran koulutus on vasta alkuvaiheilla, ja on täysin ymmärrettävää, että tammalta ei vielä onnistu edes kaikki helppo C -tasolle vaaditut harjoitukset. Nyt onkin tärkeää pystyä vaikuttamaan käyntiin ja raviin, sekä askellajien tahtiin. Alkutunnista Kiralla oli kovasti virtaa, ja muistutin sinua useasti käyttämään lyhyitä pidätteitä: heti kun vauhti hidastuu, annetaan myöten, eikä jäädä ohjiin. Loistavaa työskentelyä nuoren hevosen kanssa! Terkuin Sinte

[Silja]

Perjantai klo 18, alkeiseste
Silja - Kira

Suuni oli kirjaimellisesti loksahtanut auki, kun olin nähnyt Kiran nimen tuntilistoissa. Omalla kohdallani. Perjantain alkeisestetunnilla oli ollut paikka vapaana, ja pienien esteiden harjoitteluhan ei ollut koskaan pahitteeksi. Olin jo onneksi alkanut rohkaistumaan esteiden kanssa, mutta koska allani oli pieni ja kokematon Kira, minun oli myönnettävä, että vatsassani kutitteli aimo annos jännitysperhosia.
    Kira keinutti minua pehmeästi satulassaan, kun kävelimme pitkin ohjin uraa pitkin. Tamma käveli korvat höröllään ja katseli uteliaana ympärilleen, mutta ei tuntunut kuitenkaan ollenkaan säpsyltä. Sinte asetteli puomeja hiukan uran sisäpuolelle. Toisella pitkällä sivulla oli kaksi puomia, ja toisella pitkällä sivulla viiden puomin linja, pieni väli, ja yksinäinen sininen puomi. Emme käyttäneet aivan koko maneesia, sillä tuntilaisia oli melko vähän.

- Te voitte sitten ruveta verryttelemään. Ottakaa rohkeasti puomeja mukaan jo näihin alkuverryttelyihin, Sinte sanoi. Keräsin ohjat kevyelle tuntumalle ja painoin jännittyneenä pohkeeni Kiran kylkiin. Tamma hiukan kohotti päätään, mutta huomasin sen vaativan vähän napakampaa käskyä. Kira ei nuoresta iästään huolimatta ollut mikään räjähdysherkkä pommi. Pikemminkin se tallusteli tyytyväisenä uraa pitkin kuin kaikenkokenut tuntiponi ikään. Kevensin sen tasaista ravia ja tein paljon ympyröitä ja muutamia siirtymisiä. Kira tuntui todella mukavalta. Sillä oli tasainen ravi, ja se vaikutti kiltiltä. Tamma oli jopa hivenen laiskahko.
    Otin muutamia puomeja mukaan verryttelyihin, ja ravasin toisella pitkällä sivulla olevien puomien yli tavallisesti keventäen. Kira venytti hieman kaulaansa ja otti vähän suuremman askeleen, mutta muutoin puomit eivät tuottaneet sille minkäänlaisia ongelmia.
- Miltäs Kira tuntuu? Sinte kysyi hymyillen.
- Tää on ihana, tämmönen söpön pyöreä ja tasainen, sanoin naurahtaen. Rehellisesti sanoen olisin kuvitellut Kiran olevan vähän ylivilkas veijari.

Kevennettyäni molempiin suuntiin, otin ohjat hiukan lyhyemmäksi ja jäin pääty-ympyrälle toiseen päätyyn. Istuin harjoitusraviin ja valmistelin päädystä laukannoston. Kira kohotti hieman päätään, ja nosti pehmeästi pyörivän laukan heti käskystäni. Ohjasin sen suurelle ympyrälle ja annoin sen laukata vähän rennommin. En vaatinut erityisen hienoja askellyhennyksiä tai minkäänlaista muotoa, mutta pidin huolen, että avut menivät läpi ja reagointi oli muutoin siistiä ja täsmällistä. Laukkasin hieman kevyemmässä istunnassa toisen pitkän sivun loppuun asti, jonka jälkeen siirsin raviin ja vaihdoin suunnan kokorataleikkaan kautta, ratsastamalla hieman reippaampaa ravia.

Kävelimme lyhyet välikäynnit, kunnes Sinte käski meidän aloittaa heti ravissa, ja tehdä toisella pitkällä sivulla olevien kahden puomin ympärille voltit siten, että molemmat puomit ylitettäisiin kahdesti. Toisella pitkällä sivulla oleva puomilinja tultaisiin kevyessä istunnassa, jonka jälkeen tehtäisiin käyntiinsiirtyminen. Vähän matkan päässä oleva yksinäinen puomi puolestaan ylitettäisiin käynnissä, jonka jälkeen jatkettaisiin taas uudelle kierrokselle.
- Tulkaa vaan ihan sujuvasti, mutta katsokaa, että teillä on tarpeeksi pitkät välimatkat, jotta volteille ja tohon käyntipuomille ei tule kolareita, Sinte sanoi.
    Käskin Kiran raviin ja ohjasin sen ensimmäistä puomia kohti. Kiralla oli tosi pehmeä ja tasainen ravi, joten siinä oli helppo istua. Asetin puomilla jo vähän vasemmalle, jotta saisin tehtyä voltin suoraan ja sujuvasti. Kira kääntyi nätisti, mutta minun tuli pitää huoli ulkopohkeella, ettei vauhti sammunut liikaa. Puomilinjalla Kiralla oli aluksi hieman ongelmia tulla puomeille tarpeeksi reippaasti, jonka seurauksena sillä meni pari kertaa askeleet sekaisin. Sinte antoi minun luvan keventää puomilinjastolle, jotta saisin Kiran tulemaan sopivassa tahdissa. Tämän jälkeen myös linjasto alkoi sujumaan huomattavasti paremmin.

Lisäsimme myöhemmin käyntiinsiirtymiset myös voltti-puomien väliin, ja toisen pitkän sivun linjaston jälkeinen käyntipätkä vaihdettiin pelkäksi parin askeleen siirtymiseksi.
- Muistakaa pitää huoli, että pääsette takaisin raviin ennen seuraavia puomeja. Tarvittaessa käyttäkää raippaa apuna, jos ne ovat hitaita, Sinte neuvoi. Kira oli alkanut piristymään runsaiden siirtymisten johdosta, joten enää ei ollut ongelmia sen laiskuuden kanssa. Siirtymisten avulla tamma alkoi tulla hyvin kuulolle, ja se eteni rennosti, mutta täsmällisesti. Saimme Sinteltä jopa kehuja siististä ratsastuksesta!

- Oikein hyvä, siirrytään sitten käyntiin ja annetaan ponien levähtää hetki. Kerron seuraavan tehtävän jo tässä nyt kun kävelette, niin teidän on helpompi kuunnella. Eli tuolta toisesta päädystä nostetaan aina laukka, ja tullaan tämä pitkän sivun ensimmäinen puomi laukassa. Voltit jätetään nyt siis kokonaan pois. Tämä toinen puomi, ja tuo linjasto jatketaan edelleen ravissa, mutta linjaston jälkeen nostetaan laukka, ja edetään siitä taas päädyn läpi laukassa tolle toisen pitkän sivun ensimmäiselle puomille, Sinte kertoi tehtävän kulun. - Ymmärsittekö?
    Tuntilaiset nyökkäilivät vaimeasti, mutta päätimme jo aloittaa, sillä kokeilemalla radan tiet varmasti kirkastuisivat. Siirsin Kiran raviin ja valmistelin laukannoston toisen lyhyen sivun keskeltä. Napautin pohkeet kevyesti sen kylkiin, jotta saisin sen tekemään noston vähän napakammin. Kira laukkasi tasaisesti puomille, mutta ylityksessä se pudotti raviin. Päätin jatkaa kuitenkin ravissa seuraavalle puomille, sillä väliin en ehtinyt tekemään enää uutta nostoa. Jatkoin keventäen myös puomilinjastolle, jonka jälkeen nostin uudelleen laukan. Huomasin, että Kira pudotti helposti raville puomien ylityksissä, ja näin kävi taas. Yritin korjata ravirikkoja ratsastamalla reippaampaa laukkaa puomeille, ja myödäten ohjalla reilusti. Kira pääsi tällöin puomien yli, mutta tuntui vähän tahdittomalta ja epätasaiselta.
- Kira on vielä vähän aloittelija, eikä sillä ole hirveästi tasapainoa. Yritä saada se kulkemaan reippaasti ja kehu paljon, kun tehtävät onnistuvat, Sinte sanoi, kun huomasi ongelmani.

Lopputunnista sain Kiran ylittämään yksittäiset puomit myös laukassa ilman ongelmia, vaikka askeleet olivatkin hieman kömpelöitä vielä. Kira sai kuitenkin paljon kehuja, sillä sen käyttäytyminen oli varsin mallikelpoista niin nuoreksi poniksi. Tunnista jäi mahtavat fiilikset, eikä minua yhtään harmittanut, vaikka olin joutunut (päässyt!) kokeilemaan Kiralla ratsastusta. Pienellä harjoituksella tästä tulisi mahtava tuntiponi!

Kira on osoittautunut todella rauhalliseksi tammaksi! Koulutus on edennyt erinomaisesti, ja tamma on innokas oppimaan uutta. Tunti sujui teidän osaltanne loistavasti! On täysin ymmärrettävää, että Kira ei vielä osaa muita kuin perusasioita (ja niissäkin on vielä harjoiteltavaa), joten siltä ei voi vaatia vielä yhtä paljoa kuin muilta tallin tuntihevosilta. On keskityttävä siihen, että avut menevät perille ja perusasiat luonnistuvat. Erinomaista työskentelyä! Muista käyttää mahdollisimman yksinkeraisia apuja, etenkin nyt kun kyse on koulutusvaiheessa olevasta hevosesta. T. Sinte

[Cindy]

Cindy & Sol Selamina - Helppo C-B




Koulutunnilta napattu kuva

Vaihtelun vuoksi tutun ja turvalliseksi todetun ratsun vaihto ja Selan selkään koulutunnille. Tunnin teemana olivat temponvaihtelut ja siirtymiset. Tamma oli hienosti kuulolla koko tunnin ja toimi moitteettomasti. Harjoitukset tekivät hyvää meille kummallekin, sillä ne vaativat tarkkuutta ja keskittymistä. Omat jalkani meinasivat olla tänään vähän hukassa, eivätkä ne oikein meinanneet pysyä oikeilla paikoillaan. Lopputunniksi Sinte määräsikin minut ratsastamaan ilman jalustimia ja keskittymään asiaan erityisen huolellisesti. Kiitin onneani tamman helposti istuttavista askeleista, eikä koko tuntini mennyt onneksi selässä pysyttelemiseen. Mukava tunti ja mukava hevonen, täytyy valita jatkossakin välillä tunnille.


Temponvaihteluharjoitukset ovat loistava tapa saada hevonen kuulolle. Teidän yhteistyönne sujui muutenkin erinomaisesti, ja siirtymiset olivat teräviä ja napakoita. Ongelmaksi kuitenkin heräsi omien jalkojesi "levottomuus": Sela käsitti jalkojen liikkumisen eteenpäinpyytäväksi avuksi. Pyysin sinua kuvittelemaan, että maan vetovoima venyttäisi jalkojasi 10 senttiä pidemmäksi. Tämä mielikuva auttoi jalkoja pysymään paikoillaan ja suoristi myös ryhtiäsi

Kiva kommentoida tuntia, joka on suoritettu myös piirroksella! Onnistunut kuva Selasta kouluväännön parissa

t. Sinte

[Alexandra]

Alex ja Dapper, estemerkin suoritus

Olin rakentanut kentälle aamulla pienen esteradan ja kävelin nyt kenttää Dapperin selässä. Päivä oli aivan liian kuuma, mutta halusin hyppäämään. Kertailin rataa mielessäni samalla, kun taivuttelin oria ja yritin herätellä sitä. Ristikko-ristikko innari, reilu viisi askelta pystylle kaartaen, käännös vasemmalle ja kavaletin yli lyhyellä sivulla. Pitkä lähestyminen okserille, jonka jälkeen lyhyet kaksi askelta ja toinen okseri. Viimeiseksi lyhyellä lähestymisellä nurkasta kääntäen pysty, jonka alla oli Siljan sinne nakkaama kaarimuuri. Aloin keräillä ohjia käteeni ja patistin Dapperin raviin. Annoin orin olla alkuun melko matalana ja pitkällä ohjalla taivutellen sitä kahdeksikoilla ja jumpaten sen kylkiä avoilla ja suluilla. Dapper oli rento ja apujeni välissä, joten työskentelin laukassa kooten oria enemmän. Tein alkuun isolla ympyrällä nopeita temponmuutoksia ja hetken kuluttua aloin tulla kavalettia molempiin suuntiin. Kun ori odotti hyppyä rauhassa ja pääsin myös ratsastamaan sitä hieman estettä kohti, jatkoin innarille. Ensimmäisillä kerroilla tulimme hieman liian lujaa ja väli jäi aivan liian lyhyeksi. En kuitenkaan korjannut Dapperia, sillä tiesin sen osaavan kunhan se vain malttaisi. Muutaman toiston jälkeen Dapper ymmärsikin tulla hieman hitaammin sisään ja puomit eivät enää kolissetkaan.

Hetken kävelyn jälkeen vaihdoin tehtävää ja tulin innarin perään pystyn. Alkuun este oli melko pieni, mutta muutaman toiston jälkeen ohi kulkenut Minkki jäi auttamaan minua ja nosti pystyn noin 80 sentin korkeuseksi. Dapper alkoi ottaa esteet jo tosissaan ja avasi hyvin takaa. Hyppäsin vielä sarjan muutaman kerran ja siirryin hyppäämään rataa. Innareille ja pystylle osuimme hyvin, kavaletti pääsi yllättämään ja leiskautimme siitä mielenkiintoisella tyylillä yli. Ensimmäinen okseri jäi hieman lähelle, mutta pidin pohkeeni kiinni ja pääsimme toisestakin yli. Kevensin hieman istuntaani ja annoin orin laukata hieman isommin. Kulmaan saavuttaessa tiivistin taas istuntaani ja valmistuin jo hyppäämään, mutta Dapper jäi jo kulmaan hyppimään ja kieltäytyi menemästä pystyn lähellekään. Houkuttelin orin kävelemään esteen luo ja kehuin sitä koko ajan, kunnse haisteli ja pörisi esteelle. Uusi yritys, uusi kielto. Kävin laskemassa esteen pienemmäksi, mutta Dapper hyppäsi sen vasta kun siirsin portin toiseen reunaan ja silloinkin mahdollisimman kaukaa. Muutaman kerran jälkeen siirsin portin takaisin keskelle ja Dapper katsoi sitä yhä, mutta hyppäsi esteen silti. Päätin jättää esteen rauhaan, ja hyppäsin sarjan vielä muutaman kerran hieman isompana.

Loppukäyntien aikana mietin, miksi emme onnistuneet pystyn kanssa. Esteessä oli täytettä, kyllä, muttei mitään mitä ori ei olisi nähnyt aiemminkin. Olin näyttänyt esteen jo alkuverryttelyjen aikana, joten kyse ei ollut siitä että se olisi tullut Dapperille yllätyksenä. Olin kuitenkin lähestynyt estettä hieman puolivillaisesti, ja orista oli saattanut tuntua siltä, että olin jättänyt sen yksin. Dapper on kokenut, muttei automaatti. Kunhan jatkossa muistaisin sen, samanlaisia ongelmia ei tulisi toivottavasti lisää. Taputin Dapperia ja hyppäsin alas selästä tarjoten heti perään sokeria orille, joka oli hieman hionnut.

Estemerkin suoritus hyväksytty! Oikein hyvä, että laskit estettä matalammaksi ja annoit Dapperin rauhassa tutustua siihen. Oli myöskin hyvin ajateltu lopettaa hyppääminen hyviin suorituksiin! Hyvää pohdintaa ja muutenkin oikein mukava tarina estetunnista. Tästä saat myös 20v€ sekä tunti-, tapahtuma- ja tarinamerkinnän! terkuin Sinte