VAKIOTUNNIT (jatkuvasti pyörivät tarinatunnit)

[Sinte]

VAKIOTUNNIT

Metsälammella voi suorittaa laajempien tuntikokonaisuuksien ohella myös ympäri vuoden pyöriviä vakiotunteja, joille voi osallistua millä tahansa Metsälammella asuvalla hevosella (myös yksityisillä). Tunteja järjestävät Metsälammen ratsastuksenopettajat sekä valmentajat, mutta pääsääntöisesti tallinomistaja Sinte – eli minä. Tästä alta voit lukea vakiotuntiemme aikataulut ja tasoryhmät, jotka voivat auttaa tuntitarinan kirjoittamisessa; muuta merkitystä aikatauluilla ei oikeastaan olekaan.  Vakiotunneillemme ei nimestä huolimatta oteta vakioratsukkoja, vaan tunnit suoritetaan aina yksi kerrallaan.

Vakiotunneille ei ilmoittauduta, vaan suoritus tehdään aina ilman varausta. Voit kirjoittaa tuntisuorituksen milloin tahansa, eli esimerkiksi tiistain tunnin voit suorittaa torstaina, ja perjantain tunnin vaikka maanantaina. Tunti suoritetaan kirjoittamalla siitä lyhyehkö, tunnin kulkua pohtiva tarina: voit päättää tunnilla tehtävät harjoitukset itse, kunhan ne vastaavat suurin piirtein tunnin tasoa (esim. 60 cm estetunnilla hypätään noin 60 cm korkeita esteitä, kun taas Helppo C -tasoisella koulutunnilla tehdään helpon tason kouluharjoituksia). Metsälammen tallilaiset saavat yhdestä irtotunnista yhden tuntimerkinnän. Ratsastuksenopettaja kommentoi kaikki tuntisuoritukset!

Tunnin suorittaminen

• Valitse suoritettavaksesi tunti, joka vastaa omaa ja valitsemasi hevosen tasoa
• Tuntisuoritus lähetetään tähän alle, otsikoituna ratsastajan ja hevosen nimellä sekä 
  suorittamasi tunnin tasolla, esimerkiksi "Miina ja Me Skarabee, Helppo B"

Kirjoita tuntitarina, jossa on vähintään 80 sanaa tekstiä (voit tarkastaa määrän sanalaskurilla). Kirjoituksessa pohdit tunnin kulkua itsesi ja ratsusi kannalta. Kirjoita myös siitä, mikä meni huonosti, ja mihin voisit seuraavalla tunnilla kiinnittää huomiota. Kirjoita myös hiukan niistä tehtävistä, mitä tunnin aikana tehtiin.

Tuntiaikataulut

Maanantai
klo 16: Helppo C-B
klo 17: alkeisryhmä
klo 18: Helppo C

Tiistai
klo 17: Helppo B
klo 18: kisaryhmä (koulu tai este osallistujien toiveet huomioiden)

Keskiviikko
klo 18: esteryhmä (max. 80 cm)
klo 19: Helppo B-A
klo 20: Helppo A

Torstai
klo 18: esteryhmä (max. 80 cm)
klo 19: ponien esteryhmä (max. 50 cm)
klo 20: vaativa

Perjantai
klo 17: helppo este (max. 80 cm)
klo 18: alkeiseste (puomit, kavaletit)
klo 19: vaativa este (max. 100 cm)

---

Kahdeksikko-esterataharjoitus estetunneille (max. 80 cm)

[Elias L.]

Ensimmäinen ratsastustunti - Elias & Merli

Puristin rattia kämmenet hieman jännittyneinä ajaessani uutta ratsastuskoulua kohti. Edellisen paikan lopetettua mun ei auttanut muu kuin etsiä uusi talli, jossa pääsisin hevosen selkään. Metsälampi vaikutti ainakin nettisivujensa perusteella pätevältä paikalta, joten toivoin sivujen vastaavan todellisuutta. Reittiohjeet olivat selvät ja kattavat, joten minulla ei ollut vaikeuksia löytää perille suurehkon tilan parkkipaikalle. Parkkeerasin auton ja nousin ulos katselemaan paikkoja. Olin aina ollut sitä uusissa tilanteissa jännittävää tyyppiä, joten nytkin hermostuksissani hipelöin käsilläni takkini hihoja.

Kävelin päättäväisesti sisään toiseen tallirakennukseen, joka olikin jo tallityttöjen kansoittama. En ollut tarpeeksi rohkea avatakseni suutani, joten kävelin typerän näköisenä ympäriinsä kunnes löysin sattumalta listan tunnin hevosista, hienoa. Hevosena minun kohdallani luki Merli, joka ei luonut minulle minkäänlaista mielikuvaa, millainen hevonen olisi kyseessä. Toivon mukaan kuitenkin joku mukava ja rauhallinen. Toinen vilkaisu hevoslistaan kuitenkin kertoi, että Merli jatkaisi edelliseltä tunnilta, joten kävelin maneesiin etsimään ratsuani. Katsomossa näkyi jo porukkaa, ja valitsin paikan parin vilkkaasti keskustelevan tytön vierestä. He todennäköisesti tietäisivät, kuka nelijalkaisista olisi Merli.
"Hei anteeksi", kokeilin varovasti keskeyttää tyttöjen keskustelun. "tiedättekö kuka noista hevosista on Merli?"
Tytöt nyökkäilivät innokkaasti ja osoittivat minulle yhtä aikaa hevoseni. Ilman erillistä pyyntöä he myös informoivat minua Merlin luonteesta ja saatoin nousta rauhallisin mielin tamman selkään.

Edellinen ratsastaja ojensi minulle Merlin ohjat ja kipusin tottuneesti puoliverisen selkään. Ruunikko oli hieman korkeampi, kuin mitä olin tottunut. Säädin jalustimet itselleni sopiviksi ja kannustin Merlin käynnissä uralle. Kun muutkin ratsastajat olivat päässeet selkään ja kaviouralle keräsin ohjaa ja aloitin verryyttelemään Merliä. Opettaja kehotti meitä tekemään voltteja ja taivuttelemaan hevosia saadaksemme ne kuulolle varsinaisia harjoituksia varten. Tunnilla keskityttäisiin pääasiassa pohkeenväistöön suoralla uralla. Merli kulki aktiivista käyntiä ja vastasi nopeasti apuihini, joita yritin sille mahdollisimman selkeästi antaa. Voltilla Merli kulki hieman liikaa ulkolapa johtaen, mutta puolipidätteellä korjasin asiaa. Merli nyökkäsi päällään alaspäin hakien muotoa.

"Vaihdetaan suuntaa ja otetaan pitkillä sivuilla pohkeenväistöä. Toisella puolella niin, että hevosen turpa osoittaa seinää ja toisella sivulla kentän keskustaan päin. Muistakaa tehokkaat puolipidätteet ja pohkeet", opettaja ohjeisti ja valmistelin Merliä pohkeenväistön aloittamiseen. Siitä oli jo jonkin verran aikaa, kun viimeksi olin pohkeenväistöä harjoitellut, mutta kaipa se muistuisi nopeasti mieleen. Merli näytti ainakin tietävän tarkasti mistä oli kyse, eikä vaatinut minulta suuriakaan ponnisteluja kohtuullisen näköisen väistön ratsastamiseen.
"Vähän vähemmän poikitusta ja reippaampi tahti Merlin kanssa. Ajattele niin, että yksi askel sivulle ja yksi suoraan eteenpäin", opettaja ohjeisti ja yritin suoristaa tammaa hieman. Suoristus meni kuitenkin vähän liiankin suoraksi ja pitkä sivu ehti loppua. Noh, seuraavalla sivulla uudestaan.

Muutaman kierroksen jälkeen olimme Merlin kanssa päässeet jo kivasti yhteisymmärrykseen siitä, miltä hyvän väistön kuuluisi näyttää. Taputin tammaa kaulalle kun opettaja kehotti meitä suoristamaan hevoset ja siirtymään raviin. Merlin ravi oli hieman korkeaa ja pomppuisaa, mutta hidastin tammaa sen verran että pystyin istumaan satulassa hiljaa. Jatkoimme väistämistä ravissa, mutta teimme sen kääntymällä keskihalkaisijalle ja väistämällä takaisin pitkälle sivulle muutaman metrin jälkeen. Tämä tehtävä oli huomattavasti edellistä helpompi, vaikka Merli meinasikin kävellä aluksi pidätteiden läpi ilman väistöaskelia. Selkeämmät puolipidätteet ratkaisivat asian ja Merlikin otti väistöaskelia sivulle.

Lopputunnista jätimme väistöt ja keskityimme laukkatyöskentelyyn ympyrällä. Reippaan, pyörivän laukan nostaminen oli aluksi hankalaa, sillä ennen laukannostoa Merli kiihdytti sen verran tahtia, etten enää osannut istua hiljaa satulassa ja laukannosto epäonnistui tai oli hätäinen. Kokeilimmekin tamman kanssa laukan nostamista käynnistä ravin sijaan, mikä onnistuikin paremmin. Muutaman hyvän laukannoston jälkeen sain laukan nostettua myös kohtuullisesti ravista. Merli laukkasi reippaasti ja hyvässä tahdissa. Tamman askeleet olivat kuitenkin sen verran suuret, että välimatkat tuntuivat kuroutuvan umpeen liian nopeasti ja jouduimme vaihtamaan paikkaa jatkuvasti. Opettaja kehotti minua kokoamaan hieman laukkaa, mikä johti laukan rikkoutumiseen ja raviin siirtymiseen. Kun tajusin, että voin käyttää pohkeita samalla laukan säilyttämiseksi onnistuin lyhentämään hieman laukka-askelta. Taputin Merliä ja hidastin sen raviin.

Lopputunnista jäähdyttelimme hevoset kevyessä ravissa. Merli kulki reippaasti ja rennosti, hieman kaulaa kaartaen. Vaikka emme olleetkaan lähelläkään peräänantoa, oli tämä pieni nyökkäys alaspäin jo hyvä alku. Käyntiin siirtymisen jälkeen taputin Merliä runsaasti ja käänsin sen kaartoon kentän keskelle. Opettaja kehui tuntilaisia ja kertoi seuraavan tunnin aiheesta. En ollut varma milloin osallistuisin seuraavan kerran tunnille, mutta Metsis vaikutti mukavalta paikalta ja täällä olisi varmasti lisää kivoja hevosia. Kannattaisi siis tulla uudestaan.

Elias Liekoinen

Onpa mukava nähdä uusia kasvoja Metsälammen tuntiryhmissä! Merli on ratsastettaessa rento, mutta melko reipas ja todella pitkillä askelilla kulkeva. Sen askellajeihin voi olla hankala totutella, jos on aikaisemmin ratsastanut pienemmillä ratsuilla. Mietit paljon ratsastustasi, mikä on erittäin hyvä asia, etenkin jos haluaa parantaa suorituksiaan. Jos pitkät pätkät pohkeenväistöä eivät luonnistu, suosittelisin sinua tekemään väistön pätkissä: tee väistöä hetki, sen jälkeen ratsasta taas hetki suoraan. On aivan turha pyrkiä pitkiin väistöputkiin, jos ne menevät puolessa välissä ihan plörinäksi. Liian suurta poikitusta ei kannata edes tavoitella, eihän se oikeastaan ole edes pohkeenväistön tarkoitus. Suosittelisin sua nojaamaan ravissa (tai missä tahansa pompottavassa askellajissa) nojaamaan hiukan takakenoon: se auttaa hevosen liikkeisiin mukautumisessa. Laukat voit nostaa käynnistä, jos tuntuu siltä, että hevonen lähtee kiihdyttämään. Jos nostat laukan ravista, muista hidastaa ja pidättää hevosta ennen nostoa. Lopputunnista sait Merlin kulkemaan oikein nätisti. Tervetuloa uudelleen tunnille! –Sanna Eloranta

[Saku]

Saku & Terranova (Helppo C)

Nova tuntui heti alkukäynneissä erittäin säpäkältä, jollaiseksi Sanna olikin hevosen luonnehtinut. Tunnin aiheena oli istunta, sekä helpot kouluratsastusliikkeet, enhän minä ollut paljoa kouluratsastukseen perehtynyt. Sainkin heti alkuun palautetta horjuvasta, jokseenkin epätasapainoisesta istunnastani ja sitä alettiin heti korjata. Teimme erilaisia harjoituksia, jossa istuntani joutui koetukselle. Erilaisten käynti- ja raviharjoitusten jälkeen istuntani oli saanut hitusen lisää tasapainoa, ja aloin pikkuhiljaa saada kiinni jutun juonesta. Nova oli hieman epävarma, kun yritin epätoivoisesti löytää itsestäni sisäistä kouluratsastajaa, mutta Novakin alkoi hiljakseen rentoutua ja yhteistyömme alkoi sujua. Päätimme kokeilla muutamaa helppoa liikettä, aloittaen ihan perus peruutuksista ja muista helponkuuloisista liikkeistä. Ne eivät olleetkaan niin helppoja kun olin kuvitellut, en varmaan ollut peruuttanut hevosella sitten alkeistunnin... Ne eivät siis menneet kamalan hyvin, kuten olettaa saattaa. Keskityimme siis lähinnä peruutuksiin. Lopputunnista kokeilimme pohkeenväistöä, jonka sain menemään jotenkuten oikein. Vaikka tunnilla menikin kaikki vähän päin prinkkalaa, ainakin istuntani sai parannusta ja sain lisää intoa opetella kouluratsastusta lisää. Silti istuntaan ja muuhunkin, pitäisi kiinnittää ensitunnillakin huomiota - eihän kaikkea yhdessä tunnissa opi, kun ottaa huomioon etten mikään kouluratsastaja ole. Ensitunnilta odotan ehdottomasti lisää pohkeenväistöharjoituksia: ehkä silloin jo osaisin ratsastaa Novaa paremmin ja huomaamattomammilla avuilla, kuten oikea kouluratsastaja.

Nova on säpäkkä ja melko energinen hevonen, jolta löytyy kyllä taitoa vaikka millaisiin suorituksiin. Tamman luonteen vuoksi en olisi suositellut Novaa tälle tunnille, etenkin kun olit itse hiukan epävarma taidoistasi. Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka hienosti tunti meni osaltanne! Tunnin aikana susta alkoi kuoriutumaan se kouluratsastaja, joka oli ilmeisesti piilotellut aikaisemmin sisälläsi. Kukaan ei ole seppä syntyessään, vaan taitojen kartuttaminen vaatii paljon hikistä treeniä. Tunnin aikana suurin ongelma taisi olla istuntasi, joka oli hiukan epätasapainoinen ja haki kovasti omaa muotoaan. Korjailinkin sitä paljon parempaan suuntaan, ja lopputunnista huomasin, että aloit hakemaan oikeaoppista asentoa aivan automaattisesti: upeaa! Osallistu ihmeessä uudelleen! –Sanna

[diana]

Diana ja A foggy Day, Helppo C

Nousen Foggyn, ruskean kaunottaren selkään ja säädän jalustimet sopivan kokoisiksi. Kiristän vielä hieman satulavyötä. Foggy alkaa peruuttamaan ja heiluttelemaan päätään.
"Ptruu!" torun ja pidätän Foggya.
Foggy pysähtyy pureksimaan kuolainta ja seisomaan kaula kaarella. Se näyttää samalle kuin pian Grand Prixissä starttaava kouluhevonen. Mutta nyt kyseessä on vain Meiju Kaunolan pitämä Helpon C:n ratsastustunti. 
Meiju K seisoo kentän keskellä kouluraippa kädessään. Yleisvaikutelma voisi olla pelottavakin, jos Meiju K ei hymyilisi ja näyttäisi niin pirteältä. Ryhdistäydyn satulassa ja ohjaan Foggyn uralle. Foggyn käynti on tasaista. Pidän pitkiä ohjia ja Foggy pitää turpaansa maassa. Alkukäyntien jälkeen Meiju kehottaa ottamaan ohjat tuntumalle ja tekemään joka lyhyen sivun puolessa välissä pysäytyksen ja neljän askeleen peruutuksen. Kun lyhennän ohjia, Foggy nostaa päänsä ylös ja lähtee reippaampaan käyntiin. Foggy kulkee ehkä hieman liian reippaasti, joten pidätän sitä.
"Vähän rauhallisemmin, Foggy", mumisen.
Sitten saavumme lyhyelle sivulle. Valmistaudun pysäytykseen ja puolessavälissä Foggy pysähtyy hyvin.
"Tosi hyvä pysäytys, apujasi ei näkynyt miltei ollenkaan", Meiju kehuu.
Seuraavaksi on neljän askeleen peruutus. Pidätän ohjilla ja puristan pohkeillani. Foggy peruuttaa tarkasti suoraan, ja taas Meiju kehuu meitä.

Ylpeästi ratsastan koko tunnin loppuun täydellisesti.

Kommentoin tähän nyt Meijun puolesta, sillä en ollenkaan osaa sanoa naisen tämänhetkisestä aktiivisuudesta Metsälammella. Tunti sujui osaltanne hyvin, mutta olisit voinut kiinnittää enemmän huomiota selkeämpään apujenkäyttöön. Kaarteissa istuntasi tuppasi kallistumaan sisäuraa kohden, ja jouduin muutaman kerran korjailemaan sitä oikeampaan suuntaan. Muutaman huomautuksen jälkeen osasit korjata istunnan omatoimisesti - hienoa! Lopputuntia kohden suorituksesi paranivat, hienoa työskentelyä kummaltakin! Tervetuloa uudelleenkin tunnille! -Sanna E.

[riina]

Riina & Suhaylah al Najya, Helppo C, opettajana Sanna

Minua jännitti kamalasti, kun talutin Halia kentälle. Hali katsoi tarkkaavaisena ympärilleen. En tiedä, miksi juuri Halin valitsin tälle tunnille, mutta toivottavasti päätös ei ollut huono. Oli kuuma kesäpäivä ja minulla oli päälläni vain toppi ja ratsastushousut. Ja tietysti kypärä päässäni.

Sanna odotteli jo kentällä ja puhui parin tytön kanssa, kun saavuin sinne Halia taluttaen. Samalla tunnilla oli myös Ella, Finna ja Hurmos. Hurmoksella menisin Elomaastoon, nyt näkisin minkälainen se on ratsastaa.
"Älä taluta Halia noin lähelle Ellaa!" tiuskaisi mustan ponitamman ratsastaja. Tunsin poskieni punastuvan.
"Ai joo, sori, olin ihan ajatuksissani ja.."
"Ei Hali mitään Ellalle tee tai toisinpäin", Sanna puuttui keskusteluun.
"Ei, ihan oikeasti, jos tuo olisi ollut joku muu heppa olisi voinut käydä pahastikin. Minun täytyisi olla tarkkaavaisempi, kun tallilla ollaan", vaikeroin.
"Olen samaa mieltä", Ellan ratsastaja sanoi ilkeästi ja mulkoili minua. 
Sitten tyttö talutti Ellan kauemmas.
"Olen pahoillani, Marja on joskus tuollainen", Sanna pahoitteli.
Hymyilin Sannalle laskin jalustimet alas.


Jatkuu!!!!

[Nelly]

Nelly ja Mustmäen Ruu, Helppo B

Talutin pirteän oloista Ruuta pimeän tallipihan yli maneesia kohti. Poni töni malttamattomana käsivarttani turvallaan, osittain kai hellyydenosoituksien toivossa. Epäilin Ruun kuitenkin tönivän minua silkkaa malttamattomuuttaan. ”Jee, mennään jo!!” Työnsin hellästi ruunan silkkisen turvan kauemmas ja poni olisi varmasti näyttänyt minulle kieltään, jos olisi osannut.

Tunti lähtikin hyvin käyntiin. Viileä ilma oli tehnyt Ruun takamukseen pienen pakkaspureman, ja ponimus olisi mielellään vain juoksennellut ympyrää tekemättä oikeastaan mitään. Jouduinkin kaikilla mahdollisilla keinoilla kääntämään Ruun huomion minuun, jotta meno ei olisi mennyt ihan katastrofaaliseksi. Pienen huomauttelun jälkeen Ruu tuntui hyväksyvän osansa ja alkoi työskennellä hyvällä motivaatiolla.

Tunnin aiheena oli sillä kertaa siirtymiset käynnistä laukkaan ja toisinpäin. Vapaassa alkuverkassa rupesimme melko pian laukkailemaan ja keskityin hyvän rytmin löytämiseen. Tänään Ruu oli innokkaalla tuulella, joten pian otinkin jo omatoimisia siirtymisiä askellajista toiseen. Ruu oli todella hyvin kuulolla, mitä nyt ei olisi malttanut pysähtyä ja käynnissä piti mönkiä useita askelia pidätteiden jälkeenkin kun millään ei olisi malttanut seistä. Sanna neuvoi käyttämään kevyesti liikkuvaa kuolainta, mikä auttoikin heti.

Lyhyen kävelyn jälkeen pääsimme varsinaiseen päivän tehtävään. Voltti R-kirjaimeen ravissa, siirtyminen M-kirjaimessa käyntiin, H:ssa käynnistä laukannosto. Toisessa päädyssä omaa vuoroa odotellessa sai vapaasi ravailla tai laukkailla ympyrällä. Ensimmäisellä kerralla Ruu tuli liian hitaassa käynnissä nostoon, joten sain sen laukkaamaan vasta pitkän sivun puolivälissä. Toisella kerralla nojasin itse liikaa ulos, joten laukkaa ei noussut ollenkaan, hups. Kolmas kerta toden sanoo, kaikki meni nappiin. Ruu tuli nostoon napakassa käynnissä, asetin hienoisesti sisälle, tein viimeisen puolipidätteen pohkeilla tukien. Silloin tiesin meidän onnistuvan, siirsin sisäpohjetta eteenpäin ja Ruu nosti laukan. Jatkoimme laukassa toiseen päätyyn laajalle ympyrälle ja raviin siirtäessäni taputin ponia ylpeänä. Se venytti kaulaansa tyytyväisenä.

Siirtymiset laukasta suoraan käyntiin menivät aluksi ihan penkin (satulan) alle. Ruu siirtyi pitkään käyntiin usean raviaskeleen kautta ja tunsin tuskanhien valuvan selkääni pitkin. Tämä oli koitunut kohtaloksemme kisoissakin. Sanna neuvoi meitä kärsivällisesti kerrasta toiseen, mutta vähintään kuudennen yrityksen jälkeen hänkin alkoi jo tuskastua ja julisti sodan minun ja Ruun välille. ”Toi peli ei enää vetele, se poni tietää tasan tarkkaan mitä kuuluu tehdä! Nyt suutut sille, hitto vieköön!” Hän painoi nolona kätensä suunsa eteen pahan sanan vuoksi ja vilkaisi ympärilleen. Puristin suuni tiukaksi viivaksi, kuten minulla oli tapana keskittyessäni, nostin laukan ja aloin mielessäni hyräillä Daft Punk- nimistä kappaletta laukan tahtiin.

Like the legend of the phoenix
All ends with beginnings
What keeps the planets spinning
The force from the beginning

Istuin syvälle satulaan, puhalsin ilmat ulos keuhkoistani, tein lukemattomia puolipidätteitä. Käyntiin siirtymisen kohdalla ”hitto soikoon” kajahti aivoissani ja tein varmasti käskevimmän pidätteen ikinä. Ruu oli kompastua hämmästyksestä ja töksähti käyntiin refleksinomaisesti. Sanna näytti peukkua ja pörrötin ruunan harjaa ylpeänä. Ruu mulkaisi hymyilevää Sannaa äreänä hävittyään sodan. Sen jälkeen meillä ei ollut enää ikinä ongelmia laukasta käyntiin siirtymisessä.

Joskus ratsastaminen vaatii päättäväisyyttä – vaikka on totta, että pitää käyttää sitä ennen kaikki mahdolliset oljenkorret. Usein ratsukon erimielisyydet johtuvat niin pienestä asiasta, ettei sitä meinaa hoksata ollenkaan. Ikinä ei saa antaa periksi, ja jos tuntuu siltä että hevonen alkaa kettuilemaan... niin pitää jo toimia! Teillä sujui tunnilla hyvin Muista tarkkailla omaa istuntaasi ja antaa selkeät avut!

1x tuntimerkintä ja 1x tarinamerkintä pitkästä suorituksesta (huom! hoitoaika ei lisäänny, sillä tämä ei ole varsinaisesti hoitomerkintä)

[Antsu]

Antsu ja Jade; Perjantai, kello 18 (alkeiseste)

Kävelen autosta päätallin ilmoitustaululle. Silmäilen innoissani tuntilistaa ja huomaan, että ratsuni on Jade. Harmikseni en kuitenkaan muista, kuka tämä Jade on. Kävelen maneesiin, sillä Jade on jo tällä edellisellä tunnilla, ja yritän kovasti pohtia. Maneesin katsomossa istuu pari tyttöä, ja minä menen heidän viereen.
- Hei, sori ku näin häiritsen, mutta osaatko sanoa, kuka noista on Jade? Mun pitäs mennä sillä seuraava tunti mut en yhtään muista millainen heppa Jade on, selitän vieressä istuvalle tytölle.
- Jade on tuo knapstrupper, joka menee nyt kohti tuota punaista okseria, tyttö vastaa ja osoittaa hevosta.
- Aivan, kiitos!
Edellisen ryhmän ratsukot tulivat kaartoon ja laskeutuivat selästä. Painoin kypärän päähän ja vedin hanskat käteen ja lähdin ratsuni luokse. Kapusin tamman selkään ja säädin jalustimet. Kiitin edellistä ratsastajaa avusta ja lähdimme kävelemään Jaden kanssa.

Alkukäynnit sujuivat rauhallisesti. Jadella oli keinuva käynti, jossa oli mukava istua. Aloimme kevennellä ja tehdä pääty-ympyröitä. Jade tuntui mukavalta ratsastaa, se oli reipas mutta silti sitä pystyi ratsastamaan jalalla hyvin. Kun olimme ravailleet hetken, Sinte opasti meitä seuraavaan tehtävään:
- Sitten lähdette sieltä c-päädystä kevyessä ravissa, taivutatte kulmassa hyvin ja M-kirjaimesta käännätte nätisti ulkoavuilla keskelle. Muistatte suoristaa hevoset hyvin, ennen kuin tulette puomeille! Puomien jälkeen uralle ja vasemmalle ja sitten S-kirjaimesta käännätte taas keskelle ja menette puomit. Ratsastatte hyvin berttaan asti, ja älkää oikoko kulmassa! Otatte sitten L-kirjaimessa käyntiin ja kävelette toiseen päätyyn!
Lähdimme suorittamaan tehtävää. Ensimmäiset puomit meni vähän hätäillessä ja Sinte muistutti kovasti puolipidätteistä. Jade taipui hyvin ja helposti mutkissa.
- Ja Antsu, kun teet puolipidätteen, niin muista myös rentouttaa se käsi ennen kuin olette puomien päällä! Muuten puomit kolisee!
Uudella kierroksella meni jo paljon paremmin. Muistin tehdä puolipidätteitä ja myös myödätä niiden jälkeen. Vielä sain noottia Sinteltä, että pohkeet ovat liikaa irti hevosen kyljistä.

Tehtävää vaikeutettiin niin, että M-, S- ja B-kirjaimessa piti tehdä laukkaympyrät. Tehtävä vähän hirvitti, sillä kääntämistä oli paljon ja piti samalla myös tehdä siirtymisiä. Ensimmäinen ympyrä laukassa sujui ihan hyvin, puomeille tultiin vähän hätäillen, sillä pidätteet eivät ihan menneet läpi. Vaikka tehtävä vaati paljon ratsastamista, se oli silti hyvä tehtävä. Piti oikeasti keskittyä kaikkiin apuihin ja olla tarkkana, että mikään ei unohdu. Seuraavaksi puomit nostettiin pieniksi kavaleteiksi ja koko tehtävä piti tulla laukassa. Laukka alkoi sujumaan Jaden kanssa hyvin ja lähdimme hyvin mielin suorittamaan tehtävää. Jade oli kevyt kädelle mutta jalalla sai tehdä jo paljon töitä. Saimme laukan vaihtumaan sujuvasti kavaleteilla ja ympyrät sujuivat jo hyvin. Ainut mistä Sinte huomautteli, oli istuntani – nojasin kokoajan liikaa vasemmalle.

Tunnin lopuksi ravailimme vielä keventäen. Saimme Jaden kanssa hyvää palautetta muun muassa siitä, miten hyvin laukka tehtävät sujuivat. Itse olin tyytyväinen tuntiin. Jade toimi hyvin koko tunnin, ja itse paransin ratsastusta paljon loppua kohti. Seuraavalla kerralla vaan rohkeammin pohje kiinni ja puolipidätteet paremmin läpi! Jade ei jatkanut enää seuraavalle tunnille, joten vein tamman talliin.

Toisinaan on oikein hyvä ratsastaa ihan peruspuomeja ja kavaletteja. Vaikka ne tuntuvatkin mitättömiltä, se on loistavaa harjoitusta lähestymisiin ja tuleviin esteharjoituksiin. Teillä sujui Jaden kanssa hyvin, mutta toisinaan unohduit jännittämään käsivarsiasi: esteillä – kuten myös puomeilla ja kavaleteilla – tulee antaa hevoselle myötäys. Istuntasi tuppasi välillä kallistumaan vasemmalle, ja siirtymisissä nojasit paljon eteenpäin. Huomauttelin sinulle jonkin verran, mutta lopputunnista huomasit itsekin korjata huomaamiasi istuntavirheitä. Loistavaa edistystä!

1x tuntimerkintä, 1x tarinamerkintä pitkästä suorituksesta (huom! hoitoaika ei kuitenkaan lisäänny kuukaudella, sillä tämä ei ole hoitomerkintä)

[Alexandra]

Alexandra & Tähtipihan Eudaimonia (Keskiviikko klo 19, helppo B-A)

Vilkaisin kelloani. 17.19. Minulla olisi siis hyvin aikaa laittaa tämänpäiväinen tuntihevoseni kuntoon ja verrytellä se. Kävelin reippaasti katsomaan seinällä olevaa tuntilistaa, ja pian bongasinkin oman nimeni. Nimeni vieressä komeili "Tähtipihan Eudamonia", nimi, joka kuulosti epäilyttävästi suomenhevoselle. Hevonen kuitenkin näytti olevan edellisellä tunnilla, joten suuntasin askeleeni kohti hoitajien huonetta ja kaappiani, jotta voisin ottaa kamani ja mahdollisesti myös katsoa loppuun Netflixistä aloittamani jakson Orphan Blackiä.

Puolivälissä toista jaksoa huomasin kellon olevan jo viittä vaille kuusi, eikä minulla ollut saappaita tai mitään muutakaan vielä valmiina. Kiskoin konjakinväriset, viidelläkympillä ostamani koulusaappaat jalkaani, nappasin kypäräni ja kiirehdin maneesiin. Edellinen ryhmä oli juuri lopettanut, kun törmäsin maneesiin ja jäin etsimään katseellani minulle määrättyä tammaa. Sinte huomasi hämmennykseni ja huikkasi:
"Alex, Ellu on toi rautias suokki, sähän menit sillä?" Loihdin kasvoilleni ilahtuneen ilmeen ja marssin tamman luo mutisten itsekseni jotain suokeista. Sinte hymyili itsekseen maneesin laidalla. Olin varma, että hän muisti, etten pitänyt suomenhevosista ja oli tahallaan määrännyt Ellun tunnille ratsukseni.

Kun olin tukevasti hevosen selässä - viimeisenä, tietenkin - Sinte alkoi huudella ohjeita. "Ne, joiden hevonen on ollut jo edellisellä tunnilla, voivat aloittaa tutustumalla hevoseen omaan tahtiin ja vähän kokeilla säätöjä. Maria, verryttele Dodon kanssa hetki ravissa, niin aloitellaan", Sinte opasti ratsukoita. Keräsin ohjat käteeni ja aloin työskennellä Ellun kanssa loivilla verkka-avoilla. Yllätyin, miten "epäsuokkimaiselta" tamma tuntuikaan, ja uskalsin pikkuhiljaa vaatia enemmän ja enemmän. Tamma oli herkkä ja rokotti minua pienimmästäkin virheliikkeestä, mutta alkoi pikkuhiljaa notkistua ja kuunnella kuolainta paremmin. Kun Sinte vielä hiukan neuvoi, tammaata kuuli melkein naksahduksen, kun se pyörityi peräänantoon. Juuri silloin Sinte alkoi kertoa tunnin tehtävistä:
"Tänään keskitymme kulmiin ja niiden oikeaoppiseen ratsastamiseen. Mitä vaativampiin luokkiin kisoissa mennään, sitä enemmän tehtäviä on ja myös niiden tahti nopeutuu. Ei ole enää hirveästi aikaa valmistella seuraavaa tehtävää pitkillä sivuilla, vaan valmistelu siirtyy kulmaan. Aloitamme tehtävällä nimeltä Kyran aakkoset. Osaako kukaan selittää, mitä siinä tapahtuu?" Sinten katse haravoi ryhmää, ja lopulta uskaltauduin puhumaan.
"Mä oon aina puhunu Kyran neliöstä, mut se on varmaan sama juttu. Ennen kulmaa pysäytetään ja siitä käännetään suoraan uudelle sivulle. Pysähyksen voi jättää pois, kun hevonen alkaa odottamaan sitä. Hevonen kumminkin hidastaa kulmaan ja sen voi sit ratsastaa rauhassa", lopetin selostukseni. Sinte nyökkäsi hyväksyvästi ja komensi ratsastajat töihin. Ellu teki nätisti töitä ja pian jätinkin pysähdykset pois ja työstin tammaa kulmassa. Sillä tuntui olevan taipumusta oikeassa kierroksessa tunkea häntää sisällepäin. Korjasin ongemaa Sinten ohjeilla väistättämällä Ellun takaosaa ulospäin kulmassa ja pikkuhiljaa kulmamme alkoivat parantua.

"Noniin, koska teillä aakkoset näyttävät jo sujuvan, siirrytään taivutukseen. Äsken käänsitte melko suoralla hevosella, nyt taas taivutatte liioitellen", Sinte julisti ja selitti seuraavan tehtävän. Hetkisen kuluttua me kaikki huhkimme laukassa yrittäen taivuttaa hevosiamme pohkeen ympärille Sinteä tyydyttävällä tavalla. Ylävartaloni karkasi jatkuvasti etukenoon, ja pian Sinta puuskahtikin: "Alex, me ollaan koulutunnilla, ei hyppäämässä. Nyt se yläkroppa kuriin ja taaksepäin! Ellu ei voi koota itseään, kun sä röhnötät siellä etukenossa!" Hetken kuluttua sain kehuja parannuksesta ja käskyn alkaa loppuverkkaamaan.

Ravattuani Ellun eteen-alas, Sinte antoi meille loppupalautteet. Ellu oli kuulemma liikkunut nätisti ja olin korjannut sitä hyvin, mutta ylävartaloni ongelmat heijastuivat jalkani paikkaan.
"Mutta hei, menithän sä suokilla, onko ne yhä ihan kamalii?" Sinte kysyi hymyillen.
"Yksilöeroja löytyy tietty, mut en myönnä mitään", vastasin samalla, kun hyppäsin alas tamman selästä. Sinte ohjeisti jo seuraavia tuntilaisia, joten hipsin Ellun kanssa talliin, jossa sen hoitaja jo odottelikin. Hoidimme tamman yhdessä pois ja pääsinkin pian lähtemään kotia kohden.

Mä arvasin, ettet pistäisi pahaksesi vaikka laitoinkin sulle Ellun! Se on oikein ketterä ja mukava tamma ratsastaa, välillä tuntuu ettei se oikeasti olisikaan suomenhevonen... Tunti sujui osaltanne hyvin, kiva kun kerroit näin tarkasti myös tehdystä tehtävästä! Istunnassasi oli tunnin aikana jonkin verran ongelmia, joiden korjaukseen keskityimme etenkin lopputunnista. Muista kiinnittää niihin huomiota myös itsenäisessä ratsastuksessa. Hyvää työskentelyä!

1x tuntimerkintä ja 1x tarinamerkintä pitkästä suorituksesta. Hoitoaika ei kuitenkaan lisäänny, sillä tämä ei ole hoitomerkintä.

Sinte

[Tepa]

Tepa ja Myy, Helppo C (maanantai klo 18)

Käänsin Myyn kaartoon ja tarkistin satulavyön kireyden. Laskettuani jalustimet hyppäsin selkään ja säädin sieltä käsin jalustimet sopiviksi. Poni seisoi säätöjen aikana kiltisti paikallaan ja lähti kävelemään tahdikkaasti saatuaan ratsastajalta luvan. Tunnilla oli lisäkseni kaksi ratsukkoa, joista kumpaakaan en tuntenut sen kummemmin. Muistaakseni Hilda-niminen tyttö ratsasti Bellalla ja Vilma Dodolla. Vaikka toisetkin ratsut olivat poneja, tuntui Myy käsittämättömän pieneltä muihin verrattuna. ”Okei, lähtekää vaan verryttelemään niitä ravissa!” Sinte ohjeisti reippaalla äänellä.

Alkulämmittelyt sujuivat ilman sen suurempia ongelmia, Myy ravasi tapansa mukaan reipasta tahtia eikä aina suostunut kuuntelemaan apujani. Tein paljon siirtymisiä ja ympyröitä saadakseni ponin avuille paremmin, mutta totta kai tamman oli silti pakko pistää vastaan. Nopeiden puolipidätteiden ja istunnan tiivistämisen myötä sain Myyhyn jonkinlaisen kontaktin ja homma rupesi toimimaan hyvin. ”Parit laukat vielä verkaks, niin alotellaan hommat sitten!” kuului naisääni maneesin laidalta. Siirsin Myyn käyntiin ja sitä kautta annoin selkeät laukka-avut. Poni siirtyi pärskähtäen pieneen laukkaansa.

- Tänään aiheenamme on siirtymiset ja selkeiden apujen käyttö. Aloitellaan seuraavanlaisella tehtävällä: pitkät sivut ravia, keskelle pitkää sivua voltti, jonka puolessa välissä siirtyminen käyntiin. Loppuosa voltista kävellen ja taas siirtyminen raviin. Saman jutun teette lyhyillä sivuilla, onko ymmärretty? Sinte selosti.
- Ravista käyntiin siirtymisiä saa tehdä muutenkin, kuin volteilla, hän lisäsi vielä. Luulin ymmärtäväni tehtävän, joten kokosin Myyn ohjat käteeni ja lähdin ravissa ensimmäiselle pitkälle sivulle. ”Sitten keskelle voltti...” mutisin ja käänsin ponin voltille. En ilmeisesti ollutkaan ymmärtänyt tehtävää, sillä se siirtyminen käyntiin unohtui tyystin. Sinten huomautettua asiasta tajusin tehtävän kokonaisuudessaan.
    Jonkin aikaa tehtävää mentyämme Myy alkoi yllätyksekseni kantamaan itseään yllättävän hyvin. Ravi oli tahdikasta ja pystyin ratsastamaan tammaa pienilläkin avuilla. Ongelmaksi kuitenkin koitui siirtymiset, joissa poni olisi halunnut vain jatkaa ravaamista.
- Kanna Tepa käsiä paremmin, tee selkeä pidäte ja jännitä vatsalihakset, sel-ke-ät avut! Sinte huusi. Käsien kannattelusta sain satikutia vielä muutamaan kertaan ennen kuin rupesin muistamaan asian itse. Homma rupesi luistamaan yllättävän hyvin ja saatuamme hyviä siirtymisiä Sinte myönsi pienen lepohetken.

Laukoissakin Sinte korosti selkeitä apuja sekä siirtymisiä. ”Tarkoituksena saada hyviä, suht lyhyitä laukkapätkiä ja sen jälkeen siirtyminen raviin tai käyntiin, mikä teistä tuntuu parhaimmailta.” Kokosin ohjat takaisin käsiini ja tein muutaman siirtymisen käynnistä raviin ja takaisin käyntiin. Tämän jälkeen käänsin Myyn voltille, jossa sain hyvän asetuksen sisälle. ”Ja sitten selkeät avut”, muistelin antaessani laukka-avut ponille. Tamma hörähti ja nosti terävästi laukan.
- Hyvä nosto Tepa, mutta nyt kanna ne kädet!! Sinte huusi. Työstin laukkaa jonkin aikaa, kunnes siirsin shetlanninponin takaisin raviin. Muutama askel ravia ja uusi nosto. Nopeiden siirtymisten kautta sain Myystä yllättävän paljon irti ja tammasta tuli aivan ihana ratsastaa. Pehmeä, eteenpäinpyrkivä ja tasainen, niillä sanoilla voisin kuvailla ponia.
- Noniin, nyt kun Myy näyttää oikein hyvältä, kiinnitä omaan istuntaan enemmän huomiota, Sinte sanoi. - Katse ylös ja olkapäät rennoksi, niin näytätte vielä paremmilta. Hartiani olivat jo vuosia olleet aivan jumissa, joten niiden rentoutus ei ollut niin helppo juttu. Lopputuntia kohden sain kuitenkin omaakin istuntaa korjattua parempaan suuntaan, ja lopulta tunnista jäi huikea fiilis!

Kun alun hankaluuksista selvittiin, löysitte Myyn kanssa loistavan yhteistyön! Tunti alkoikin sujumaan loppua kohden yhä paremmin ja paremmin. Muista kiinnittää huomiota omaan istuntaasi sekä käsien asentoon: pyri pitämään kädet paikoillaan, hieman kohotettuna hevosen harjasta. Näitä harjoituksia voit tehdä Myyn kanssa myös itsenäisessä treenissä. Lisäsin kaappiisi tunti-, sekä tarinamerkinnän. Kiitoksia osallistumisesta! Terkuin, Sinte

[Minja]

Minja & Välähdyksen Kiiltokuvaenkeli  Helppo C-B

---

Olin saanut Enkelin ratsuksi ensimmäiselle ratsastustunnilleni Metsiksessä. Tamma oli alkukäyntien aikana todella tahmea ja Sinte huomauttelikin siitä jo heti alkuunsa että tammaan täytyy saada lisää virtaa. Tunnin alussa ratsastimme paljon erilaisia teitä kuten koko rata leikkaata ja tehden koko kentän pituista kahdeksikkoa. Enkeli ei oikeen tuntunut millään heräävän vaikka koetin kaikin tavoin saada liikettä tammaan. Se protestoi aina liian kovista avuista enkä löytänyt kultaista keskitietä jotta neitokaiseen saisi vähän vauhtia. Sinte neuvoi minua istumaan vain syvälle satulaan ja muistutella aina pohkeella jos vauhti hiipuu. Ravissa teimme temponlisäyksiä ja vihdoin aloin tuntemaan että Enkeli alkoi tosissaan töihin. Tamma näytti kuolainta järsimällä ja päätään heittelemällä heti jos olin liian kova käsistäni ja pikkuhiljaa pystyinkin rentouttamaan käteni niin ettei vastaavia ongelmia tullut. Sinte kehui miten sain Enkeliin vihdoin liikettä mutta muistutti että minun tuli muistaa pitää käsieni asento oikein enkä varoa liikaa tamman suuta. Näiden neuvojen jälkeen menomme alkoi näyttääkin hyvältä ja seuraava tehtävä menikin kuin vettä vain kun piti nostaa ravi suoraan peruutuksesta. Enkeli vastasi apuihini hyvin rehellisesti eikä meillä ollut minkäänlaista ongelmaa enää tämän tehtävän kohdalla. Loppuverkkaan sisältyi jumppaamista ravissa ja loppuun muutama kierros kävelyä. 


Kehuja sain siitä miten sain niin nopeasti Enkelin heräämään ja työskentelemään täysillä. Minun tulisi seuraavaksi muistaa keskittyä käsieni asentoon ("ei täällä pianoa soiteta" - käsien täytyy pysyä pystysuorassa!) ja pitää kyynärpäät lähempänä kylkiä. Jotkut avut olisin voinut antaa tarkemmin niin tuloskin olisi varmasti ollut parempi. Täytyy myös muistaa ettei jätä tulkinnanvaraa hevoselle vaan annan niin tarkat avut että ratsu ei voi kuin totella.

Seuraavaksi osallistun vähän vaativammalle tunnille, tämä oli tämmöinen tutustuminen Metsiksen tuntitoimintaan :-)

- Minja

Alkutunnista oli tosiaan havaittavissa aikamoista tahmeutta ja hankaluuksia löytää kultaista keskitietä. Temmonvaihtelu- sekä pysähdys- ja liikkeellelähtöharjoitusten avulla saimme Elluun kuitenkin virtaa, ja tamma alkoi käyttämään takajalkojaan huomattavasti aktiivisemmin. Istuntasi tuppasi kaarteissa kallistumaan liikaa sisäuralle, muista kiinnittää siihen huomiota ja pyri pitämään se mahdollisimman suorana. Hevosen on mukauduttava ratsastajan toimintaan, ei ratsastajan hevosen toimintaan. Voit siirtyä oman tasosi (sekä valitsemiesi ratsujen tasojen) mukaisesti haastavammillekin tunneille. Kiitoksia osallistumisesta, sulle on lisätty tunti- ja tarinamerkintä! Terkuin, Sinte

[Silja]

Tiistai klo 17, Helppo B
Silja - Janni

Olin tosi innoissani taluttaessani mustan shettistamma Jannin kaartoon maneesin keskihalkaisijalle.
- Voi kun sä olet niin pieni ja söpö! huokaisin hymyillen ja laskin jalustimet molemmilta puolilta. Janni seisoi kiltisti paikoillaan sillä välin, kun kapusin sen selkään. Matka maahan näytti kovin lyhyeltä, toisin kuin Helmin selästä katsottuna, vaikka eihän Helmikään kovin iso ollut. Taputin Jannin kaulaa ja kiristin vyötä vielä rei'ällä. Painoin pohkeeni ponin kylkiin, jolloin se lähti kuuliaisesti kävelemään uralle. Jannin tuntui kaikin puolin aivan erilaiselta kuin Helmi, vaikkakin minusta oli kiva päästä ratsastamaan muillakin poneilla välillä. Erityisesti Janni oli tuntilistoissa ollut iloinen yllätys. Tamma oli toinen Metsiksen shettiksistä, joka oli saavuttanut paljon arvonimiä ja palkintoja 12-vuotisen elämänsä aikana. Kaiken kukkuraksi ponin ulkonäkö oli varsin hurmaava!
    Keräsin pikkuhiljaa ohjia käteen ja aloin työskentelemään käynnissä pysähdyksiä ja taivutuksia. Janni taipui kivasti ja tuntui nöyrältä ja yritteliäältä. Kaula kaartui nätisti ja niska oli rento. Painoin pohkeeni ponin kylkiä vasten ja siirryin raviin. Jannin ravi oli pieni ja lyhyt, joten jouduin hetken totuttelemaan reipastahtiseen kevennykseen, eikä istuminenkaan ollut aluksi ihan helppoa. Ravailin kevyesti molempiin suuntiin tehden paljon ympyröitä ja kaaria.

Sinte pujahti maneesin ovesta sisään ja laski ratsukot.
- Oletteko te verkanneet jo? hän kysyi ja kiipesi katsomon ylimmälle riville istumaan.
- Ei ihan vielä, minä sanoin ja siirsin Jannin käyntiin.
- Näytätpäs ihan erilaiselta sen ponin selässä, Sinte virnisti ja katsoi minua ja Jannia.
- Oonko mä edes nähnyt sua muilla kuin Helmillä?
- Ööh, tää taitaakin olla eka kerta kun meen jollain muulla. Mutta eiköhän se ollut jo aika kokeilla muitakin, hymyilin takaisin ja katsoin Jannin korvia. - Eikun oon mä joskus tainnut Ruulla mennä.
    Valmistelin laukannoston lyhyen sivun keskeltä, ja annoin C-kirjaimen kohdalla laukka-avut. Janni otti muutaman reippaan raviaskeleen, mutta siirtyi sitten reippaaseen laukkaan. Minulla oli enimmäkseen kokemuksia vain shetlanninponeista, jotka olivat laiskoja ja omapäisiä, mutta Janni tuntui liikkuvan kivasti omalla moottorilla, eikä sitä tarvinnut olla änkemässä ja punkemassa koko aikaa. Otin laukkaa ensin suurella pääty-ympyrällä, josta jatkoin sitten pitkää sivua pitkin. Pitkällä sivulla vauhti kiihtyi, eikä askel tuntunut enää niin mukavalta. Jostain syystä minulla oli aina helpompi työstää hevosta ympyröillä ja kaarilla. Suoralla en osannut pitää hevosta kuulolla.
Tein pienen pidätteen ohjista ja istuin syvällä satulassa, jolloin Janni siirtyi kuuliaisesti raviin. Käännyin lävistäjälle, ja keskimmäisen lamppurivin alta nostin oikean laukan, ratsastin suorana seinää kohti ja vaihdoin suuntaa. Annoin Jannin laukata suht. vapaasti ja rennosti päädyn läpi, jonka jälkeen jäin taas muutamalle pääty-ympyrälle. Janni alkoi vertyä, ja tulla avuille. Siirryin käyntiin ja annoin ohjan valua sormieni välistä. Janni venytti kaulaansa ja pärski muutaman kerran.

- Noniin, sitten kun olette valmiita, niin ruvetaan tulemaan tuolta toisesta päädystä keskilinjalle, suoristetaan kunnolla ja tullaan sitten pohkeenväistö oikealle, eli takaisin uralle. Toiselle pitkälle sivulle voi vapaasti tehdä pysähdyksiä ja voltteja, mutta älkää olko toistenne tiellä, Sinte neuvoi. Otin ohjat takaisin tuntumalle ja ratsastin Jannia avuille. Käännyin toisesta päädystä keskihalkaisijalle ja ratsastin hetken suoraan, jonka jälkeen lähdin väistättämään takaisin uralle.
- Hyvä, Silja. Etuosa vaan edelle ja suorista kaulaa oikealta, Sinte neuvoi. Käytin johtavaa ohjaa oikealta ja suoristin kaulan. Oikealla pohkeella yritin hiukan jarruttaa takaosaa ja päästää etuosan johtamaan. Päästessäni takaisin uralle, suoristin Jannin ja ratsastin sen ohjan ja pohkeen väliin. Janni tuntui todella nöyrältä ja hyvältä, eikä se missään kohtaa laittanut vastaan.
- Siinä on oikein hyvä käynti Jannilla, taputa sitä, Sinte kehui kulkiessani katsomopäädyn ohitse. Tein huolelliset kulmat, se kun oli näin pienellä ja herkällä ponilla melkein naurettavan helppoa. Toisella pitkällä sivulla työstin Jannia volteilla ja nopeilla siirtymisillä.

- Okei, sitten voidaan jatkaa ravissa, Sinte sanoi, kun tehtävä oli tullut kaikille selväksi käynnissä. Painoin pohkeeni Jannin kylkiin, ja tamma lähti heti reippaaseen raviin. Yritin istua syvällä satulassa, vaikka se tuntuikin aluksi haastavalta. Jannin askeleet olivat ainakin kolme kertaa pienemmät ja reippaammat Helmiin verrattuna. Tein pitkälle sivulle muutaman parin askeleen käyntiin siirtymisen, jonka jälkeen huolehdin, että Janni siirtyi taas reippaasti raviin. Lyhyen sivun keskeltä käänsin keskilinjalle, josta lähdin suoristuksen jälkeen väistättämään Jannia takaisin uralle. Poni ei ottanut ravissa ulko-ohjan pidätettä yhtä hyvin enää läpi, joten jouduin ottamaan jarrun hiukan napakammin.
- Joo, sä voit Silja vaikka tarvittaessa sen pysäyttää, jos siltä tuntuu, Sinte sanoi kulmat kutrussa. Tyhjensin keuhkoni rauhallisella ulospuhalluksella ja pysäytin Jannin. Tamma pureskeli kuolainta ja vastusteli aluksi, mutta pysähtyi lopulta ja hetken seisomisen jälkeen myötäsi ohjalle. Käytin kättäni Jannin kaulalla ja siirsin sen käyntiin. Tein väistöpätkän loppuun käynnissä ja siirryin uudelleen raviin ja jatkoin muiden mukana.
    Janni oli ravissa huomattavasti haastavampi väistättää, kuin käynnissä. Jouduinkin tappelemaan ulko-ohjan pidätteen kanssa hetken aikaa, jota hankaloitti vielä oman istuntani putoaminen vasemmalle.
- Se Janni ei saa oikein tukea sieltä ulkoa. Siitä varmaan tuntuu, että sä putoat kyydistä kohta. Jos olisi vielä parikymmentä senttiä pienempi poni niin sun vasen jalka viistäisi maata, Sinte sanoi. Istunnan korjaaminen oli tunnetusti hankalaa, ja keskittyessäni pelkästään siihen, alkoi väistöpätkät lipsumaan vielä entistä huonompaan suuntaan.
- Sun pitäisi vain yrittää tehdä paljon toistoja, Sinte rohkaisi ja antoi meidän kävellä välttävän väistöpätkän jälkeen. Annoin Jannille vapaan ohjan ja taputin sitä kaulalle.

Janni käveli pärskyen uraa pitkin. Myötäsin lantiolla ja ristiselällä sen lyhyttä ja vähän töksähtelevää käyntiä. Vilkuilin Sinteä, joka jutteli jotain Enkelin ratsastajan kanssa katsomopäädyssä. Siirsin sitten katseeni mustan shettistamman niskaan. Janni pyöritteli korviaan ja vaikutti ihan tyytyväiseltä. Janni oli hirmu kiva poni, etenkin tykkäsin sen yritteliäisyydestä. Yleensä shetlanninponit olivat sellaisia laiskamatoja, jotka menivät aina sieltä, mistä aita on matalin. Janni puolestaan ei. Tamma tuntui koko ajan olevan kuulolla, ja se teki mitä täytyi, kunhan ratsastaja osasi pyytää.
    - Sitten ohjat käteen, ja jakaannutaan kahdelle pääty-ympyrälle, tai oikeastaan pääty- ja keskiympyrälle. Katsokaa vähän, että pienet ja hitaat ponit toiselle ympyrälle ja hevoset toiselle, muuten ei kai ole väliä, Sinte sanoi napakasti. Ohjasin Jannin pääty-ympyrälle, samaan porukkaan Dodon ja Ruun kanssa.
- Otetaan ensin ympyräura kuntoon, katsokaa keskiympyrällä olijat, ettette ahdista pääty-ympyrää liian pieneksi, eli venyttäkää miellumin sinne päin, jos on tarve, Sinte sanoi. - Okei, sitten siirrytääs raviin. Maneesissa alkoi tasainen kopina, kun kaikki ratsukot siirtyivät raviin. Myötäilin Jannin nopeaa ravia, ja oikaisin aina silloin tällöin, jos alkoi näyttämään, että muut tulivat possujunassa takanani.
- Valmistellaan nostamaan laukka.. Sinte sanoi. Pyörittelin sormiani ja ratsastin Jannin kuulolle. - Ja laukka! Käytin laukkapohkeet ja Janni siirtyi kuuliaisesti laukkaan.
- Hyvä tahti, Silja, tästä ei tarvii mennä yhtään reippammin, Sinte sanoi. Pidin pohkeet kiinni, ja huomasin itsekin, kuinka välillä aloin hätistää pientä ponia liian kovaan vauhtiin. Pidin kuitenkin huolen, ettei Janni päässyt siirtymään raviin.

Teimme laukassa siirtymisiä ja työstimme poneja ympyröillä. Maneesin ovesta alkoi valua pieniä tyttöjä seuraavaksi alkavalle alkeistunnille.
- Hyvä, tytöt. Voitte keventää, Sinte sanoi ja meni juttelemaan jonkun naisen kanssa. Istuin syvälle satulaan ja siirsin Jannin laukasta raviin. Taputin ponia paljon kaulalle ja lähdin keventämään uraa pitkin. Annoin Jannin venyttää kaulaansa ja ravata pidemmin ja rennommin. Tein muutamia ympyröitä, mutta siirsin melko nopeasti takaisin käyntiin, sillä Janni menisi vielä yhden tunnin. Annoin kokonaan vapaan ohjan ja kävelin hieman uran sisäpuolella sillä välin, kun muut vielä kevensivät. Taputin Jannia kaulalle molemmin käsin ja otin jalustimet pois jaloista.
- Ai että, tämmönen ois kyllä ihana, hymylin ja painoin kasvoni Jannin pörröiseen harjaan.
    Pari kierrosta käveltyäni käänsin Jannin kaartoon ja hyppäsin alas selästä. Pieni, vaaleaverikkö tyttö tuli äitinsä kanssa Jannin luo ja tyttö alkoi heti ensimmäisenä silittelemään Jannia.
- Janni on mun lemppari, menin viimeks semmosella isolla ja mä tipuin, tyttö kertoi hiukan ujosti.
- Oivoi, toivottavasti ei käynyt pahemmin, sanoin kulmat kutrussa. - Mutta Janni on kyllä ihan huippu. Mäkin menin sillä nyt vasta ekaa kertaa, mutta tykkäsin kyllä tosi paljon, sanoin rapsuttaen Jannia harjan alta. Äiti lupautui auttamaan tytön selkään ja taluttamaan tätä, joten huikkasin vielä Sintelle kiitokset tunnista, nappasin takkini katsomon reunalta ja lähdin vielä harjailemaan Helmin.

Teillä meni tosi hyvin, ja teitte molemmat kovaa työtä koko tunnin ajan. Alkutunnista kesti hetken, ennen kuin hoksasit kuinka Jannia kannattaa ratsastaa jotta se toimisi parhaiten. Se on Helmiin verrattuna ihan eri maata! Muista kiinnittää huomiota käsiesi asentoon, ja nosta leuka rinnasta jotta ryhtisi suoristuisi! Laukannostoissa kallistuit liian paljon etunojaan: kiinnitä istuntaasi huomiota ja pyri nostoissa mieluummin nojaamaan hieman taakse. Kiitos hyvästä tunnista! Lisäsin kaappiisi tunti- ja tarinamerkinnän. -Sinte

[Deleted]

Carissa ja Me Skarabee, maanantai HeC

Talutin kaartoon suloisen Bellan. Olin osallistunut ensimmäistä kertaa Metsälammelle tunnille ja ratsukseni olin saanut tämän erittäin söpön ratsuponin. Minun lisäkseni tunnilla oli noin viisi tyyppiä. Tulin jonon viimeisenä ja kaarrossa aloitin laittamalla ohjat kaulalle. Sen jälkeen laskin jalustimet alas ja kiristin vielä vyötä. Nyt olin valmis elämäni ensimmäiseen ratsastukseen Metsälammella! Kipusin selkään ketterästi ja aloin hiukan hermostuneena mitata jalustimia sopivan mittaisiksi.

Kun annoin Bellalle pohkeet, rentouduin heti. Tammalla oli juuri tälläiselle ponikokoisella miellyttävän ponimainen askellus. Alkukäynnit sujui rauhallisissa merkeissä ja keskityin pitämään jo heti alussa asentoni hyvin. Aloittelimme tekemällä käynnissä päätyihin pääty-ympyröitä.
- Bellalla saisi olla hiukan reippaampi käynti, Carissa, sain ohjeistuksen ja annoinkin heti pohkeita. Bella vastasi apuihini kiltisti ja pääsimme päätyyn suorittamaan ympyrää. Ne sujuivat mielestäni hyvin, tosin jos en ollut hereillä hidasti Bella vauhtia huomattavasti. Siitä sainkin tässä vaiheessa melko paljon huomautuksia. Vaihdoimme suunnan ja teimme samaa verryttelytehtävää.

Jatkoimme ravissa. Sain antaa napakat pohkeet, jotta Bella olisi siirtynyt ravaamaan. Löysin melkein heti sopivan temmon Bellan ravissa.
- Ottakaa taas ympyrät päätyihin! opettaja kajautti. Aloin verrytellä Bellaa asettamalla ja mielestäni tamma kulki ihan hyvässä temmossa. Vaihdoimme suuntaa koko rata leikkaalla ja aloimme tehdä kiemuraisia uria molemmille pitkille sivuille. Aluksi Bella meinasi siirtyä käyntiin aivan kiemuran alussa, mutta raipan näppäisyllä se ei enää yrittänyt samaa. Sain kehuja jo reippaammasta tahdista, mutta omia käsiäni jouduin korjaamaan. Teimme tätä aikamme, kunnes vuorossa oli välikäynnit.

Käyntien jälkeen oli vuorossa laukkatehtävä. Itselläni tahtoi välillä olla ongelmia jalkojeni kanssa, jotka tahtoivat laukkapohkeita antaessa nousta ylöspäin ja silloin lähti jalustinkin jalasta. Laukkatehtävä meni näin: perusistunnassa päätyyn, laukannosto ja ympyrä. Lähdin ensimmäisten joukossa suorittamaan tehtävää. Istuntani oli kuullema hyvä, mutta Bella otti sen hiukan pidätteinä. Ensimmäisellä kerralla emme onnistuneet heti nostamaan laukkaa, mikä johtui kuulema huonoista valmisteluista ja siitä, ettei Bella ollut hereillä.

Heti seuraavalla kerralla olin skarpimpi. Bella ei saanut yhtään hidastaa istunnastani ja aloin valmistella nostoa jo kulmasta. Tällä kertaa laukka nousi kiltisti ja sain pidettyä jalkanikin aisoissa! Laukkasimme ympyrän ja siirryimme seuraavan pitkän sivun alussa takaisin käyntiin. Lopputunti sujui kivasti tämän saman tehtävän parissa, laukannostot sujui joka kerralla melko kivasti. Loppukäynneillä taputtelin Bellaa kiitokseksi, olipas ollut varsin mukava tunti!

Korjailin alkutunnista melko paljon istuntaasi, joka tuppasi kallistumaan kaarteissa sisäuralle. Erityisen paljon huomiota sun piti kiinnittää siihen siirtymisissä. Hyvin nopeasti hoksasit kuitenkin oikean istunnan ja aloit korjaamaan sitä myös itsenäisesti. Todella nopeaa edistystä Lopputuntia kohden virhe oli kokonaan poissa, ja työskentelynne näytti oikein hyvältä. Muista pysyä hereillä ja korjata tilanne heti, jos Bella alkaa hidastamaan. Upeaa työskentelyä! Tästä tunti- ja tarinamerkintä. -Sinte

[Minkki]

Minkki & Fifth Lions in London, ponien esteryhmä (max. 50cm)

Saavuin tallille iloisin mielin. Majurilla oli tänään poikkeuksellisesti vapaapäivä, mutta en kyennyt olemaan poissa tallilta päivääkään, päätin osallistua Sinten ratsastustunnille. Tällä kertaa ponien esteryhmän ja noin 18:15 saavuin tallin pihaan.
» Huh, ehdin valmistella Dodon sopivasti ennen tunnin alkua... » huokaisin ja kipaisin hakemaan ruunan riimun. Sinte huikkasi Dodon olevan 2. tarhassa ja sinne pinkaisinkin Dodon riimu keikkuen käsivarrellani.
» Dodooooo! » viheltelin ja pian musta poniruuna astelikin tarhan portille uteliaana. Ujutin riimun sen päähän ja napsautin narun kiinni avaten portin. Leevi olisi väen vängällä halunnut mukaan, mutta sain sen työnnettyä takaisin tarhaan. Naurahdin ja lukitsin portin lähtien taluttamaan Dodoa tallia kohti.

Moikkasin Aidaa ohimennessäni ja sidoin Dodon kiinni ketjuihin. Sinte kertoi minulle sen pysyvän paikallaan sitomattakin, mutta halusin välttää vaaratilanteet - koska itse olen aikamoinen sähläri. Dodo nuuhki minua uteliaana. "Ihan uusi kasvo... Osaaksä edes harjata mut?", se tuntui ajattelevan ja murahti hassusti. Kävin hakemassa ruunan harjapakin, satulan ja suitset ja vihdoin pääsin satuloimaan vekkulia. Harjaillessani Dodon mustana kiiltävää turkkia tallissa alkoi kopista siihen malliin, että hevosia tuotiin sisälle. Muutkin tuntilaiset olivat tulleet.
Harjaustuokion jälkeen alkoi sitten haastavampi puoli - satulointi ja suitsien laittaminen. Dodo ei kuulema ollut niiden laiton suuri fani, joten varauduin jo asettaessani satulaa sen selkään. Itsevarmasti vetäisin satulavyön ja kiristin sen välittämättä Dodon irvistyksistä. Taisipa se hampaitaankin pari kertaa väläytellä uhkaavasti... Mutta hengissä selvittiin!
Suitsien laitto olikin vähän eri juttu. Minulla meni viisi minuuttia jo pelkästään kuolainten laittoon, koska ponin hampaat vain pysyivät tiukasti yhdessä eikä niitä olisi saanut eroon kirveelläkään! Lopulta jouduin pyytämään ohikulkevaa Cellaa auttamaan. Yhteistuumin saimme suitset Dodon päähän ja kiitin Cellaa avusta. Hän nauroi ja kertoi Dodon olevan aina tuollainen. Hymyilin ja napsautin ratsastuskypäräni hihnan kiinni.

Olin valmis ensimmäisenä ja vilkaisin kelloa. 18:54. Talutin Dodon pihalle ja nousin sen selkään - oi että miten pieneltä se tuntui Majurin tankkerin jälkeen! Ruuna tuntui energiseltä tänään ja ohjasin sen uralle käyntiin. Parin minuutin päästä Sinte saapui loppujen tuntilaisten kanssa paikalle ja parin käyntikierroksen jälkeen meidät käskettiin raviin. Dodon pikkukipitysravi oli kamalan hankala keventää ja siitä taisi Sintekin huomautella pariin kertaan. Pikkuhiljaa pääsin rytmiin ja osasin jopa laukatakin Dodolla ilman sen kummempia ongelmia! Se oli niin vilkas ja suloinen...
Laukatessamme kenttää ympäri oikeaan kierrokseen Sinte alkoi koota kentälle lämmittelyrataa. Dodo innostui esteistä aivan valtavasti ja kiihdyttikin laukkaansa niin, että miltei törmäsimme edessä olevaan - ja silti pidätin kaikin voimin! Lopulta meitä pyydettiin pysähtymään.
Kentän keskelle pitkän sivun viereen oli laitettu 3 maapuomin sarja, joiden jokaisen välillä oli noin metri. Sitten oli noin 10 cm kavaletti ja sitten 20 cm ristikko, lopussa häämötti suunnilleen ristikon korkuinen pystyeste. Menimme radan jonossa, ensimmäisenä meni Janni -tamma ratsastajansa kanssa. Shettis kipitti esteet kuin vettä vain ja ainoastaan viimeisellä esteellä teki valtavan kaniloikan. Meidän vuoromme tullessa painoin pohkeet ruunan kylkiin. Rata oli mentävä ravissa, mutta Dodo oli niin innoissaan, että maapuomit ja kavaletti menivät täydessä laukassa. Onneksi ristikolla sain sen rikkomaan raville ja hypyt olivatkin pieniä, mutta uskomattoman voimakkaita. Jouduin ottamaan hieman tukea sen harjasta, että olisin pysynyt edes jotenkuten pikkuhypyissä mukana. Sinte pyysi minua tulemaan radan vielä kerran kokonaan ravissa, ettei Dodo tottuisi saavansa toimia aina niin kuin haluaa. Tällä kertaa rata meni hyvin muutamaa hassua laamahyppyä lukuunottamatta. Menimme radan vielä kerran kaikkien mentyä sen jo kahdesti ja tällä kertaa Dodo päätti olla pelleilemättä ja Sinte sanoi, ettei ollut ikinä nähnyt ruunaa niin innokkaana ja nättinä kuin nyt!

Sinte korotti ristikon 40 senttimetriin ja pystyeste nousi 50 senttiin. Dodo pureskeli kuolaimiaan odottaessamme vuoroamme ja sen tullessa kannustin ruunan laukkaan. Maapuomit kalahtelivat Dodon seotessa askelissa ja taisivat etujalatkin kolahtaa kavaletin puomiin. Ristikolle saavuimme täydelliseltä paikalta ja hyppykin oli siisti ja ilmavaraa runsaasti. Dodo innostui selvästi lopputuntia kohden ja toisella yrityksellä pääsimme esteet kuin vettä vain!
Kaikki saivat mennä radan vielä kerran ennen kuin Sinte päästi meidät loppukäynteihin. Dodo oli hionnut kamalasti ja löysäsin ohjia antaen sen venyttää kaulaansa. Ruuna pärskähti ja ravisti päätään niin että valjaat kilisivät. Taputin ponia kaulalle ja halasin sitä tiukkaan.
» Sä olet aivan upea poni, pikkuinen. » kuiskasin ja rapsutin Dodoa korvan takaa. 
Ratsastin tallin pihaan muun ryhmän mukana ja hypähdin alas selästä. Talutin ruunan talliin ja harjasin sen kunnolla. Varusteiden ottoa Dodo ei pistänyt pahakseen vaan huokaisi syvään heittäessäni sille loimen niskaan ja taluttaessani sen takaisin karsinaansa.

Vilkaisin vielä Jaden tyhjää karsinaa ennen kuin kävelin ulos päätallista ja tunsin pienen, lämpimän kyyneleen valuvan alas poskeani.

Dodo oli melkoisen innollaalla tuulella päästessään hyppäämään! Onnistuit kuitenkin pidättämään ruunaa hyvin, ja esteet sujuivatkin pääasiassa hyvin. Reippaan vauhdin takia joistakin harjoituksista tuli melkoista sähläystä, etkä niin sanotusti ehtinyt ratsastaa ajatuksen kanssa. Kun vauhtia saatiin hieman hiljennettyä, tiet ja suoritukset paranivat huomattavasti. Muista pitää oma istuntasi tasapainossa, ja myödätä reilusti ohjilla esteellä. Tästä saat tunti- ja tarinamerkinnän. T. Sinte

[Minkki]

Minkki ja Gilda av Kleppur, helppo C

» Vautsi... » sanoin hiljaa itsekseni. Olin juuri vilkaissut tuntilistaa ja minulle oli merkattu tallin vuonistamma Gilda! Olin innoissani, sillä en ollut vielä ratsastanut vuonohevosella tähän mennessä ja tamma oli minulle aivan uusi tuttavuus.

Vaaleansininen riimu käsivarrellani keikkuen suuntasin Gildan karsinalle. Aivan tallin perällä olevasta karsinasta kurkki vaalea vuonohevosenpää, pärskähtäen uteliaasti. Hymyillen annoin tamman nuuhkia kättäni ja pujotin riimun sen päähän. Talutin Gildan hoitokarsinalle ja napsautin ketjut kiinni. Tamma katsoi minuun lempeästi, aivan kuin olisin aina ollut sen kanssa - ja se sulatti sydämeni täysin. Kipaisin hakemassa varusteet ja harjapakin vilkaisten kelloa. 17:26. Minulla olisi mukavasti aikaa valmistaa tamma tunnille!
Harjailin Gildaa hellästi ja yritin samalla hieman tutustua siihen. Se oli utelias ja ystävällinen eikä tytölle tullut mieleenkään mitään epäilyksiä minusta. Kavioita puhdistaessa taisi olla hieman erimielisyyttä asiasta, mutta pian pääsimme yhteisymmärrykseen ja pääsin satuloimaankin pikkuista. Satulavyön kiristäminenkään ei vaikuttanut Gildaan mitenkään ja sitä vähemmän suitsiminen. Kuolaimetkin menivät suuhun ongelmitta, joten pääsimme melko nopeasti kentälle - olimme näköjään ensimmäiset. Nousin varovasti Gildan selkään ja pidensin jalustimia hieman. Aloin lämmittelemään sitä jo hieman samaan aikaan, kun muutkin saapuivat paikalle Sinte jonon etunenässä.
» Sä olet aina ensimmäisenä! » Silja nauroi ja käänsi suomenhevostamma Ellun uralle Gildan taakse. Hymyilin ja annoin Gildan ravata kentän keskellä muiden vielä kävellessä.

Lämmittelyn jälkeen Sinte alkoi selittää tämän tunnin aiheita. Ensimmäisenä tehtävänä oli satulassa istuminen harjoitusravissa. Gildan ravi oli tuntunut jo lämmittelyssä hieman pomppivalta ja epätasaiselta, mutta ehkä se johtui vaan siitä, että sitä ei oltu lämmitelty. Odotin mielenkiinnolla tätä tehtävää!
Eteemme siirtynyt Ellu pinkaisi raviin ja Gilda seurasi perässä. Hetken säätämisen jälkeen pääsin rentoutumaan satulassa ja yritin olla tukeutumatta ohjiin. Sinte korjaili hieman istuntaani ja pian sainkin oikein hyvin pysyttyä takamus alhaalla!
Sinte käski meitä pysähtymään ja rykäisi. 
» Seuraavana on temponlisäys ravissa. Niille, jotka eivät tiedä sitä, se tarkoittaa hevosen askelpituuden muutosta. Eli raviin tulee niin sanotusti pidempi liitovaihe tahdin yhä säilyessä. » 
Gilda kuumui hieman ja heitteli päätään ylös, kun käskin sitä taas liikkeelle. Ravi oli jälleen sitä tuttua ja pomppivaa, mutta pian kuulin Sinten taputtavan äänekkäästi.
» Katsokaahan Gildaa ja Ellua! Tuolta näyttää täydellinen temponlisäys! » hän sanoi hymyillen ja korjaili hieman muiden ratsastusta kunnes kaikki olivat saaneet edes muutaman pätkän hienoa temponlisäystä.
Tässä vaiheessa kävelimme kaikki kaartoon ja Sinte tuli yksitellen neuvomaan jokaista. Nyt nimittäin harjoiteltiin peruutusta.
Minun ja Gildan vuorolla ajattelin liikettä taaksepäin, siirsin varovasti painopisteeni Gildan taakse ja tunsin, kuinka tamma lähti pehmeästi ja halukkaasti peruuttamaan. Hymyilin ja peruutin vielä pari askelta ennen kuin pysäytin Gildan. Sinte kehui meitä  hymyillen ja taputti Gildaa kaulalle.
» On se kyllä niin osaava tyttö! » 

Viimeisenä tehtävänämme oli pysähdys. Se kokeiltiin yksi kerrallaan, jotta Sinte kykenisi neuvomaan kaikkia yksitellen. 
Jälleen minun vuorollani Sinte kehotti meitä kävelemään eteenpäin käyntiä. Gilda oli jo hieman väsähtänyt tunnista, mutta jaksoi silti astella reippaasti eteen. Tein Sinten neuvomana pienen puolipidätteen vatsalihaksillani ja käänsin lantiotani hieman alle ja hengitin rauhallisesti ulos. Sinte kertoi tämän tarkoituksen olevan ratsastajan istunnan vakauttaminen niin, ettei ratsastaja heilahda, kun hevonen pysähtyy. Puristin polviani aavistuksen verran kohti satulaa ja nykäisin varovasti ohjista. Tuloksena oli pehmeä ja miltei huomaamaton pysähdys. Teimme tämän vielä kerran ennen kuin Sinte siirtyi hymyillen seuraavaan ratsukkoon.
Tunnin jälkeen menimme porukalla tekemään loppukäynnit maastoon ja tallille palattuamme riisuimme hevoset varusteista. Tämän jälkeen pollet pääsivät ulos tarhakamujen kanssa riehumaan ja mussuttamaan päiväheiniänsä!

Teillä meni Gildan kanssa tosi hyvin, vaikka tamma olikin sulle aika uusi tuttavuus. Ratsastuksesi oli selkeää ja annoit Gildalle selkeitä ohjeita toimia. Erityisen hyvin teiltä sujui ravityöskentely, vaikka kerroitkin ravin pompottaneen aluksi. Pysähdykset sujuivat teiltä sulavasti, tärkeintä on tietää, että pysähdys lähtee ensisijaisesti istunnasta eikä ohjista. Harjoittele vielä omaa asentoasi sekä istuntaa pysähdyksissä ja liikkeellelähdöissä! Tunti- ja tarinamerkintä. t. Sinte

[Minkki]

Minkki & Aidan Zara, helppo este (max. 80 cm)

Laiskahkon näköinen poni löntysteli minua vastaan tarhassa ja hörisi pujottaessani riimun sen päähän. 
» Sinä olet siis Zara. » kuiskasin hymyillen taluttaessani tamman ulos tarhasta. Hopeanhohtoiset korvat eivät liikahtaneetkaan ja minusta tuntui kuin olisin taluttanut kilpikonnaa. Jouduin hoputtamaan Zaraa joka askeleella, mutta en voinut pidätellä nauruntyrskähdyksiä. Tällä ponilla ei ollut selvästikään kiire mihinkään!
Sain Zaran melko nopeasti varustettua hoitopuomilla, koska se pysyi kiltisti paikoillaan ja laski suloisesti päätäänkin alas kuolaimia laittaessani. Ei mennyt aikaakaan kun olin jo tallin pihassa kiipeämässä sen selkään.

Kentällä oli jo muutama ratsukko ja Sinte. Ohjasin Zaran uralle ja tunsin heti, että allani oli luotettava ja pomminvarma ratsu. Tamma tuntui leppoisalta ja kuunteli hyvin apujani laukkaosiollakin. Ravi oli tasaista ja pehmeää. Yleisesti ottaen Zara tuntui aivan ihanalta hevoselta vaikka olikin kovin pienikokoinen!
Ensimmäisenä Sinte rakensi meille pienen radan pitkälle sivulle. Alussa oli 4 maapuomia, joiden väliin mahtui noin yksi laukka-askel, sitten neljän 20 cm pystyesteen sarja. Olimme toisena jonossa ja kuulin Zaran pureskelevan kuolaimiaan innostuneena. Taputin ponin kaulaa meidän vuoromme tullessa ja kannustin sen liikkeelle. Ensin meidän oli määrä mennä koko rypäs ravissa, joka meni meillä muuten hyvin, mutta Zara laiskistui viimeisellä esteellä ja onnistui pudottamaan puomin.
» Ota vain uudestaan, Minkki! Sen täytyy nostella jalkojaan eikä vain jyrätä yli, Sinte käski ja nyökkäsin. Laukkasimme takaisin alkuun ja koitimme uudestaan. Tällä kertaa herättelin Zaraa hieman raipalla ja se onneksi toimi ja pääsimme tehtävästä puhtaasti läpi.

Seuraavaksi Sinte korotti sarjan esteet niin, että ensimmäinen oli 40cm, toinen 50cm, kolmas 60cm ja neljäs 70cm. Maapuomit otettiin pois ja tällä kertaa sarja mentiin laukassa. Edellä menevä Hurmos säikähti jotakin loppuesteellä ja johti ratsastajan putoamiseen - onneksi ei käynyt pahemmin! 
Zara oli innoissaan päästessään laukkaamaan ja pysyi hyvin avuilla. Tamma hyppäsi koko sarjan kuin vettä vain ja pärskähti laukatessamme takaisin muiden luo. Hypyt olivat olleet voimakkaita ja ilmavaraakin oli jäänyt mukavasti. Sinte käski minun kuitenkin pidättää Zaraa enemmän, koska olimme rynnineet kuulema niin kovalla vauhdilla esteillä että oksat pois!

Viimeisenä olikin sitten 70-80cm tasoinen rata, jonka kaikki ratsastivat yksitellen. Rataan kuului yhteensä 6 estettä, joista useimmat olivat pystyesteitä, korkeudet vaihtelivat 70-80cm välillä. Tällä kertaa oli vain kaksi sarjaestettä ja enemmänkin radassa näytettiin painottavan kaarteisiin. Zara ei juuri jarruistani piitannut ja minulla oli täysi työ saada se hiljentämään kaarteissa. Sarja meni kohtalaisen hyvin vaikkakin tamma kekkasi pukittaa niiden välissä horjuttaen tasapainoani. Viimeinen este taisi olla 80cm korkea muuri ja Zara lähestyi sitä korskuen. Hetken minusta tuntui, että poni kieltäisi, mutta hyppäsi sittenkin ja pukitti jälleen esteen jälkeen. Pääsimme radan puhtaasti pienten taputusten kera ja menimme paikallemme katsomaan muiden suorituksia.

Tunnin jälkeen päästiin molemmat talliin viilentymään ja Zara pääsi takaisin laitumelle täyttämään mahaansa.

Zara on tosi mukava ratsu, mutta joskus sillekin iskee perinteinen laiskamadon tauti. Tällöin ei auta muu kuin reippaasti eteenpäin -asenne ratsastajalle! Tunti meni osaltanne hyvin, mutta muista kiinnittää huomiota omaan istuntaasi: selkä suorana, katse eteenpäin korvien välistä. Istuntasi kallistuu helposti jos katselet muualle kuin menosuuntaan. Muista myös kohdistaa istuntasi sillä tavalla, että tunnet istuinluillasi jatkuvasti hevosen takajalkojen liikkeen. Tätä pitää vielä harjoitella! Saat tästä yhden tunti- ja tarinamerkinnän t. Sinte