Aamumaasto 25.9.

[Tuire]

Tuire - Mörkövaaran Majuri

"piip-piip-piip-piip", herätyskello sanoi, kunnes painoin sen sammuksiin. Ensimmäinen tunteeni oli armoton väsymys, koska en taaskaan saanut unta kunnolla. Seuraava tunne oli suuri harmitus, koska en tajunnut majoittua Metsälammen tiloihin edeltävänä päivänä. Tämän takia jouduinkin heräämään jo puoli viideltä, kun normaalisti nousisin rauhallisesti kuuden aikoihin. 'Tehty mikä tehty, eiköhän tämä tästä', ajattelin pukiessani vaatteita päälle.

Pikaisen aamupalan jälkeen menin tallille, jaoin hevosille niiden aamiaiset ja menin itse torkkumaan satulahuoneen nojatuoliin. Laitoin puhelimeni herättämään minut kuudelta, suljin silmät ja välittömästi puhelin soitti herätysääntään. "Eäääh, joko se on kuusi", mumisin ääneen sammuttaen metelin. Kävelin Majurin karsinalle, jossa ori jo odotti minua. "No niin miekkonen, lähdetään sitten ajelulle", sanoin hevoselle laittaessani sille riimua päähän. Ruunikko hevonen hirnahti ja pukkasi minua pehmeästi. "Hienoa, että edes toinen meistä on pirteänä."

Saavuimme Metsälammen pihaan noin varttia vaille seitsemän ja huomasin, että paikalla oli jo muitakin osallistujia. Taluttaessani Majuria ulos trailerista tuli tallin omistaja Sanna tervehtimään meitä: "Todella kiva, kun pääsitte tulemaan!" "Niin on, vaikka tänään ei kyllä ollut yhtään aamuvirkku olo", vastasin naurahtaen, "Mutta Majuri on ollut minunkin puolesta pirteä kuin peipponen." Sanna nauroi ja jatkoi matkaa toivottaen seuraavaan saapujan tervetulleeksi.

Lähdimme seitsemältä matkaan, jonka aikana pääsimme näkemään melkein kaikki Metsiksen naapuritallit. Ensimmäisenä saavuimme Kaarrossade-nimisen tallin edustalle, missä siirryimme huomattavasti pienemmälle tielle kohti seuraavaa tallia, Glass Horsea. Saavuimme taas isommalle tielle, ohitimme Ravenin tallin ja käännyimme pian taas pienelle polulle. Sanna kertoi, että oikealle jäävän metsän takana on vielä yksi naapuritalli, Viherpolku.

Maastoilu päättyi harjun kiertämiseen kellon mukaisesti Harjulenkkiä pitkin, mistä loppumatka kulki tietenkin Rantatietä myöten. Metsälampi oli todella upean näköinen aamuauringon heijastuen veden rauhalliselta pinnalta. Kun saavuimme tallille, nousimme hevostemme selästä pois ja hoidimme ne kukin minnekin: Tallin omat hevoset menivät kaikki tarhoihinsa, kun taas ulkopuoliset ratsut sidottiin harjauspuomiin odottamaan kotiinlähtöä. Kävimme nauttimassa lämpimät kupit kaakaota ja kahvia, kunnes oli aika lähteä kotiin.

Tuirelle kiitos tarinasta! Palkan sait sähköpostilla! -Sanna E.

[Köpi]

Me myös mukaan! :)



Köpi - ILO Pankkihuijari (http://kopis.weebly.com/pankkihuijari.html)

[Meiju]

Meiju K. - Rotvallin Gillian (ja yllätysvieraana Redret Abbi Aida!)

En ole koskaan ollut luettavissa aamuihmiseksi ja aamumaasto ei tuonut minkäänlaista eroa normaaliin. Vyöryin lainasängystä kolmen herätyskellon hätistelemänä (olin pistänyt ne toiselle puolelle huonetta jotta joutuisin liikkumaan saadakseni sen pois päältä…) ja raahauduin vetämään päälleni vaatetta. Peiliin vilkaistessa pystyin vain huokaisemaan erittäin syvään, manaten kevyesti tummia silmänalusia, mutta itsepähän olin lupautunut. Kietaistessani punaiset hiukseni matalalle nutturalle lähdin kävelemään tallia kohti, vetäen toppaliivini erittäin paljon tiukemmin itseni ympärille samalla kun Aida juoksi pitkin tallin pihaa.

Kimon ponini jouduin pyydystämään tarhasta Mairen avulla, sillä Liina ei millään olisi halunnut lähteä yhtään minnekään, vaikka energiaa näytti nuorella otuksella olevan enemmän kuin pienessä kylässä. Kun hänet vihdoin sain narun päähän, talutin hänet Mairen karsinaan, jossa annoin hänelle väkirehut, alkaessani samalla kuoria häntä esille sadeloimensa alta. Onneksi tammani oli pysynyt puhtaana loimen alla ja näin ollen ainoa mitä jouduin hieman putsaamaan olivat hänen jalkansa, vaikka tiesin, että suurimmalla todennäköisyydellä ne tulisivat likaantumaan aamukasteisessa maastossa. Kietoessani jännesuojia tamman etujalkoihin en voinut kuin huokaista ja miettiä, mitä ihmettä tekisin jos tammani tästä enää vaalenisi iän myötä. Siinä vaiheessa varmaan pesen hänet Showshinella ja toivon parasta.

Suitsittuani ja satuloituani neidin, laitoin hälle varmuuden vuoksi martingaalin, sekä kunnon rintaremmin, varmistamaan satulan pysymisen oikealla kohdalla. Katsoessani tätä ponia en voinut kuin virnistää, tuntiessani itseni harvinaisen tyytyväiseksi lopputulokseen. Kyllä siitä selvästikin kunnon kenttäponi vielä aikaan saadaan, olin oikein varma siitä.

Taluttaessani tamman pihalle, oli siellä jo muita ja sellainen tasainen, hieman väsynyt puheen sorina täytti tallipihan. Kiristin Liinan satulavyön vielä kerran ennen kuin nousin tämän selkään, varmistin vielä, että kypäräni ja hanskani olivat kunnolla kiinni. Olinpahan piilottanut takkini alle ohuen turvaliivinkin, mutta se nyt oli vain sellainen pieni varotoimi jos pieni tyttö sattuisikin keksimään jotakin. Aida pyöri ympärillä ja olikin pian löytänyt kaverikseen Artun. Luotinkin siihen, että tuo nuori nahka pysyisi letkan mukana ihan vapaana, joten en hänestä edes huolehtinut.

Asettuessamme letkan keskivaiheille, Liina tepasteli varsin valppaana, mutta kuitenkin hän pysyä oikein nätisti tuntumalla, alkamatta ollenkaan pöllöilemään. Tunsinkin pian, että kaikki huoleni tamman mahdollisesta luonnemuutoksesta olivat täysin aiheettomia, ja pystyin rentoutumaan aamumaastoon. Tasainen kavioiden ääni, välillä kuuluva puheensorina sekä luonnon rauhallisuus ja kauneus sinä seesteisenä aamuna saivat minut hymyilemään ja unohtamaan kaiken stressin mitä kotona varsojen kanssa olikaan. Ravipätkilläkin tamma pysyi kauniisti kuulolla ja rentoutui itsekin, mitä nyt laukkapätkällä meinasi innostuakin aika lailla. Onneksi edessä olevan hevosen takana pysyminen piti tamman aisoissa, vaikka eipä tuossa ollut juurikaan pitelemistä…

Palatessamme tallin pihaan olin pirteä kuin peipponen jutellessani muille maastossa kävijöille. Jalkauduin Liinan selästä nopeasti ja riisuin hänet varusteista ja pikaisen harjauksen jälkeen, heitin hänelle loimen takaisin selkään ja tungin takaisin tarhaan Mairen kanssa. Toki, kivahan olisi ollut päästää hänet laitumelle tammalaumaan, mutta en ajatellut ottaa minkäänlaisia riskejä Liinan suhteen näin hyvin menneen maastoilun jälkeen. Pian löysin tieni luvatuille kaakaoille ja en voinut olla hymyilemättä, varsinkin kun minun löytäessäni istumapaikan, Aida käpertyi jalkoihini nukkumaan aivan poikkiväsyneenä. Aamu oli ollut aivan mahtava!

(( jatkoa siihen tallipäiväkirjaturinaan. :3 ))

Onneksi heräsit kuitenkin ajoissa! En minäkään ole koskaan ollut aamuihminen, mutta tallinpitäjän arki velvoittaa välillä edes yrittämään. Mukavaa että teillä oli mukavaa ja aamu sujui hyvin. Mitä palkkatoiveita sulla on? Voidaan jutella niistä sähköpostilla tai yksityisviestillä! -Sanna E.

[Pierre]

Osallistumiskuittaus tarinalla

Pierre - B Crash Ion

Lähdimme Crashin kanssa Metsälammen Ratsutallille aamumaastoa edeltävänä iltana, jottei maastopäivänä tarvitsisi nousta aamuyöstä pakkaamaan hevosta autoon ja huristella paikanpäälle. Crash ei näyttänyt kummastelleen yön viettämistä vieraassa tallissa, vaan tämä oli heti aamusta reipas ja hyväntuulinen itsensä. Varustin orin tämän ruskeilla westernvarusteilla sekä mustavalkoisella neliöhuovalla. Olimme orin kanssa valmiita lähtöön!

Jäimme Crashin kanssa hevosletkan loppupäähän ihastelemaan aamukasteisia maisemia. Crash patikoi verkkaisesti eteenpäin korvat taaksepäin höröllä kuunnellen pienimpiäkin apujani. Ori ei noteerannut millään tavalla muutamaa aamuvirkkua autoilijaa, jotka huristelivat hevosia kuitenkin varoen isolla, kaupunkiin vievällä tiellä. Käännyimme pian pienellä kinttupolulle, jossa herättelimme hevosia ravilla. Crash ravasi pää alhaalla, keskittyen sijoittamaan jalkansa satunnaisten juurakoiden ulottamattomiin. Näimme matkalla muutaman täkäläisen tallin Metsälammen lisäksi. Pian palasimme takaisin isolle tielle.

Jatkoimme isolla tiellä kulkemista. Crash oli kiinnostunut matkassa mukana juoksevasta koirasta, ja olikin kahden vaiheilla uskaltaisiko poistua jonosta koiraa nuuskimaan. Ori puntaroi hetken ottaen jo sivuaskelia toiselle puolelle tietä, mutta palasi nopeasti takaisin tienreunaan - ilmeisesti selässä istuvaa ratsastajaa ei ehkä kannattaisi kokeilla pompottaa. Kuljettuamme hyvän tovin isoa tietä pitkin, käännyimme kahden tallin välissä mutkittelevalle Harjupolulle, jossa annoimme hevosten hieman oikoa jalkojaan. Harjupolkua pitkin suuntasimme takaisin tallille, jossa hevoset annettiin osaaville hoitajille käydessämme itse hörppäämässä kupin kuumaa kaakaota tai kahvia mukavan retken päätteeksi.

Kiitos kuitteuksesta Pierre, näitä onkin tullut poikkeuksellisen paljon tähän tapahtumaan – meitä oli iso poppoo liikkeellä näin aamutuimaan. Kiva että teilläkin oli mukavaa aikaisesta lähdöstä huolimatta! Laita mulle sähköpostia ([e-mail]) tai foorumin postilaatikon kautta kirjettä, jutellaan palkkatoiveista! -Sanna E.

[Jossu]

Jossu- Koivuniemen herra

Runo



Aamulla herättiin sängyssä,tallille ajettiin pyörällä.

Hevoset kuntoon laitettiin, ja matkaan lähdettiin.

LAUKKAA LAUKKAAA LAUKATTIIN JA MAASTOESTEITÄ POMPITTIIN.



VARPPINA HUONO RUNO SUN KIN MIELESTÄ

Moi Jossu! Mukavaa että kuittsit, mutta toivoisin tähän runoon vielä hiukkasen panostusta ja vaivannäköä. Emme hypänneet maastossa esteitä tällä kertaa. :) -Sanna E.