Meela
Uutukainen
Posts: 6
|
Post by Meela on Jan 13, 2014 15:39:41 GMT 2
Talven riemujaMyyn peruskunto on pysynyt hyvänä, kiitos Metsiksen ahkerien tuntilaisten ja hoitajien! Henkilökuntakin on kyllä pitänyt Myystä erinomaisen hyvää huolta ja paremmassa hoivassa poni tuskin voisikaan edes olla. Kärrylenkkejä on tullut tehtyä pari kertaa viikkoon, mutta muuten ponin rutjake on saanutkin sitten tehdä tuntihommia. Myyn hoitaja Jossukin vaikuttaa olevan varsin innokas ja ahkera persoona. Lokakuun lopulla olleessa startissa Myy jopa paranti ennätystään huimalla kahdeksalla sekunnilla sijoittuen kolmanneksi! Tästä suunta onkin siis vain eteenpäin, ja kärrytreenejäkin on tarkoitus lisätä kevään mittaan. Tänään kurvailin tallille heti auringonnousun aikaan, mikä itseasiassa on varsin harvinaista herkkua tässä viimeisen vuoden aikana. Iltavuoroja on ollut töissä tarjolla vain harvakseltaan, joten mukavat aamuhetket hevosten parissa ovat jääneet viimeaikoina vähiin.. Pakkanen kipristeli poskipäitäni mukavasti, kun kävelin pihalla ja hain Myyn tarhastaan. Varustin tamman tapani mukaan käytävällä, ja ehdin tervehtiä Sannaakin hänen juostessa kiireisen näköisenä läpi tallin. Olin jo aikaisemmin vaihtanut Myyn ajovermeisiin uutuuttaan loistavan, timantein koristellun otsapannan. Myy näytti varusteissaan itseasiassa vallan hurmaavalta, vaikka turainen talviturkki ehkä vähän saattoi karhentaa yleisvaikutelmaa. Köpöttelimme Myyn kanssa varoen ulos tallista ja suljettuani ovet perässäni, istahdin kärreille. Myy tarpoi reippaasti etenpäin, ja lumi narskui tamman hokkikenkien alla tasaisessa rytmissä. Pienen metsäreitin kautta suuntasin Kaarrossateen tallin pihaan, sillä ajattelin käydä tekemässä raviradalla intervallitreenin. Onneksi ponineiti tuntui olevan tällä kertaa virkeällä tuulella, sillä epäilen, että jos ponia ei olisi huvittanut, se varmaan olisi jäänyt nököttämään kuin liimattuna tallin pihaan. Myy tuntui nauttivan treenistä, sillä se porhalti hippulat vinkuen pitkin ravirataa, välillä vain hidasta letkeää hölkkää ja välillä pyynnöstäni mahdollisimman kovaa ravia. Letkeän hölkänkin pitämisessä tuntui kyllä olevan vähän vaikeuksia: Myyssä oli niin paljon virtaa, ettei se olisi malttanut millään hiljentää! Lenkin jälkeen purin varusteet pois Myyn päältä rutiininomaisesti ja annoin tammalle onnistuneesta treenistä palkaksi pari pientä porkkanaa. Myy sai kuivatella hetken fleeceloimen alla tehdessäni samaan aikaan muita askareita. Pahimman hien kuivahdettua vaihdoin fleeceloimen tilalle villaloimen ja sen päälle kevyen toppaloimen, jotta hikinen poni ei pääsisi paleltumaan vajaan 15 asteen pakkasessa. Toivottavasti saisin iltavuoroja taas mahdollisimman pian, jotta pääsisin nauttimaan näistä kauniista pakkaspäivistä Myyn kanssa useammin . Sannan kommentti
Mukava lukea omistajankin tarinoita pitkästä aikaa! Kiva että Myy saa vaihtelevaa liikuntaa, meillä kun ne raviponin hommat tuppaavat jäädä vähemmälle ratsastuskoulukäytössä. Myy on ollut kuitenkin ahkerana tunneilla, ja sen lisäksi käynyt myös tallilaisten ja hoitajansa kanssa lenkeillä vapaa-ajan kunniaksi. Myy on viihtynyt Metsälammella hyvin, vaikka onkin muutamaan otteeseen päättyt livahtamaan tarhastaan Ella-shettiksen kaverina. Olipa nätti kuva! Talvinen maisema piristää kyllä kummasti pitkän synkkyyden jälkeen.
18,70v€
|
|
|
Post by Jossu on Jan 17, 2014 16:33:30 GMT 2
Jatkuu
En tiedä mitä tapahtuu, mutta taidan pudota kärryiltä. Hetken päästä herään ja näen Sannan edessäni pitämässä Myytä kiinni. - Jossu oletko kunnossa sattuuko johonkin? Sanna kysyy. - Ei olen vain vähän järkyttynyt, sanon ja otan Myyn käsiini. - Moi tyttö talutan sinut kyllä tallille, hymyilen Myylle ja lähden taluttamaan tammaa tallipihalle. Onneksi sinne ei ole pitkä matka. Riisun Myyn käytävällä ja harjaan sen vielä puhtaaksi. Sen jälkeen vien Myyn karsinaansa. Käyn hakemassa loimen.
Loimitan Myyn, sillä se on hikinen. Pian huomaan Ellan olevan irti tallissa. Suljen Myyn karsinanoven ja käyn hakemassa Ellan karsinaansa. Voi sinua höpsöä, naurahdan Ellalle ja suljen tamman karsinanoven. Lähden syömään eväitä.
Hoitajien huoneessa on myös Vilja tallin vakiopoppoota. - Moi Vilja, sanon. - Hei Jossu! Vilja huudahtaa penkiltä. - Sait kulma Cherin omaksi onko ollut rankkaa? Kysyn. - Ei kuule yhtään Cheri piristää päivää ja on oikea päivänpaiste, Vilja naurahtaa. - Oletpas sinä positiivinen ja iloinen, sanon hymyillen. - Moi tytöt! Stefan huudahtaa ja sulkee oven perässään. - Moi Stefan, sanomme Viljan kanssa yhteen ääneen. - Paljonko muuten kello on? Vilja kysyy. Kaivan kassistani kännykän ja sanon Viljalle, että se on viittä vaille viisi. - Anteeksi minun pitää lähteä, Vilja valittaa ja kiiruhtaa pois. - No minä taidankin lähteä kun ei enää tekemistä ole, sanon ja lähden. - Miksi kaikki karkaa kun minä tulen? Stefan kysyy. - Eipäs, Loci tulee samalla kun minä olen pamauttanut oven kiinni.
Sannan kommentti
Onneksi et ollut päässyt kauas tallista kun tipahdit kärryjen kyydistä. Minä satuin kolaamaan lumia tallin pihan kulmalta, ja onneksi huomasin kun tipahdit. Hyvä, ettei suhun sattunut pahemmin. Mielestäni olet parantanut pilkkujen käyttöä lauseissa, hieno juttu, jatka samaa rataa! Tämä tarina oli melko virheetön.
12,40v€
|
|
|
Post by Jossu on Jan 25, 2014 16:56:42 GMT 2
Ilman satulaa hömpöttelyä.
Avaan narisevan tallinoven ja astun sisään. Kävelen kaapilleni ja pistän sinne eväät. Katson puhelimeni kelloa ja se on puoli kymmenen. Käyn hakemassa Myyn riimun.
Myyn aitauksella avaan portin ja suljen sen perässäni. Laitan riimun Myyn päähän ja lähden taluttamaan tammaa päätalliin.
Tallissa sidon Myyn käytävälle ja haen harjat. Otan kumisuan ja aloitan sukimaan Myyn likaista turkkia. Selvitän Myyn jouhet ja harjaan ne puhtaaksi. Otan kaviokoukun. Nosta vasemman etujalan ja aloitan kaapimaan likaa kaviosta. Kun kaviot on putsattu, käyn hakemassa suitset. Suitsitan Myyn nopeasti ja lähden laittamaan itseäni kuntoon. Laitan kypärän päähäni ja laitan tarrat kiinni turvaliivistä. Palaan takaisin Myyn luokse. Irrotan tamman ja lähden taluttamaan sitä maneesiin.
Maneesissa nousen Myyn selkään ja puristan pohkeet kiinni Myyn kylkiin. Tänään ajattelemme mennä vain ihan rennosti. Hetken päästä nostan ravin. Myy lähtee sopivan reippaaseen raviin. Vaihdamme suuntaa ravissa ja ravaamme hetken toiseenkin suuntaan. Siirrän Myyn käyntiin ja kävelen noin 15 minuuttia pitkin ohjin. Sitten nostan laukan. Laukkaamme yhden kierroksen ja sitten vaihdamme suuntaa. Laukkaamme toiseenkin suuntaan kierroksen verran ja sitten siirrymme raviin. Ravailemme noin 10 min ja sitten pyydän Myyn käyntiin. Hetken päästä kaarran Myyn keskelle ja teen maailmanympäri matkaa. Sitten laskeudun alas selästä ja lähden taluttamaan Myytä talliin.
Talutan Myyn karsinaansa. Riisun suitset ja suljen karsinanoven. Käyn viemässä ne oikealle paikalleen ja otan samalla Myyn riimun. Vien Myyn ulkoaitaukseen. Lähden syömään eväitä hoitajienhuoneeseen.
Istun penkille ja otan voileivän esiin eväslaatikostani. Katson ikkunasta kaunista lumisadetta ja tarhaa jossa Aksu piehtaroi. Hetken päästä ikkunasta näkyy myös Iida, joka menee hakemaan Aksua tarhasta. - Hei viitsitkö hakea Busterin tarhasta ja hoitaa sen? Sanna kysyy. - Joo, sanon ja lähden hakemaan Busterin riimua.
Saan Busterin helposti kiinni ja hetken päästä olen harjaamassa ponia. ¨Juuri kun olen saanut harjattua Busterin äitini soittaa, että on pihassa. Suljen Busterin karsinan oven ja lähden hakemaan kamojani.
Sannan kommentti
Kiva että sulla ja Myyllä sujuu hyvin myös ratsastettaessa! Mielestäni olet kehittynyt tarinoiden kirjoittajana huimasti: tarinoistasi ei löydy enää niin paljoa kirjoitusvirheitä tai kieliopillisia virheitä. Kirjoitat kuitenkin melko yksinkertaisia lauseita, minkä vuoksi tarina etenee hiukan töksähdellen. Suosittelen tekemään lauseista hiukan pidempiä pilkkua käyttäen: kaksi lausetta voi yhdistää toisiinsa pilkulla. Kohtuus kuitenkin kaikessa, lyhyiden lauseiden ja pidempien virkkeiden pitää olla tasapainossa keskenään, eikä sekään välttämättä ole hyvä asia, että tarina koostuu vain hurjan pitkistä virkekokonaisuuksista.
Esimerkki:
"Avaan narisevan tallinoven ja astun sisään. Kävelen kaapilleni ja pistän sinne eväät. Katson puhelimeni kelloa ja se on puoli kymmenen." -> "Avaan narisevan tallinoven ja astun sisään. Kävelen kaapilleni, pistän sinne eväät ja katson puhelimeni kelloa, joka näyttää puoli kymmenen."
13,50v€
|
|
|
Post by Jossu on Jan 26, 2014 14:47:10 GMT 2
Vauhdikasta irtojuoksutusta
-Voin heittää sinut tallille jos kerkeät kyytiin, äitini sanoo, kun syön aamupalaa. - Joo, sanon ja nopeutan tahtiani syömisessä. Puen itseni nopeasti ja juoksen autoon Äiti jättää minut kävelemään tien varteen.
Avaan narisevan tallinoven. Kävelen kaapilleni ja otan sieltä pinkin riimun. Myy seisoo karsinassaan. Avaan karsinanoven ja laitan Myylle riimun. Suljen karsinanoven ja käyn hakemassa harjat. Harjaan Myytä pitkin rauhallisin vedoin, se tuntuu nauttivan tapahtumasta. Pian huomaan Tarun tulleen karsinanovelle. - Hei sinä taidat olla se Myyn hoitaja, Taru sanoo hymyillen. - Kyllä, sanon ja aloitan harjaamaan Myyn jouhia. - Onko mennyt hyvin? Taru kysyy. - No mitä sanoisi välillä on tullut niitä onnistumisia ja välillä niitä hieman niitä tippumisia, sanon ja putsaan kaviot. - Mitä tänään aiot tehdä? Taru kysyy. - Irto juoksutan tammaa maneesissa, naurahdan ja suljen Myyn karsinanoven. Lähden hakemaan juoksutusraippaa.
Avaan Myyn karsinanoven ja lähden taluttamaan tammaa maneesiin.
Suljen maneesin ovet ja päästän Myyn irti juoksemaan. Annan Myyn hetken purkaa energiaa ja siirrän sitten tamman käyntiin. Myy kävelee vauhdikkaasti eteenpäin. Pyydän Myytä vaihtamaan suuntaa. Annan Myyn ravata ja siitä laukata. Myyn pienet hauskat pukkihypyt näyttävät joltain täydelliseltä. Myy vaihtaa suuntaa ja laukkaa sinnekin suuntaan. Komennan Myyn käyntiin. Hetken päästä otan Myyn kiinni ja lähden taluttamaan sitä ulkoaitaukseen.
Avaan tarhan portin ja päästän Myyn sinne.
Tallissa tapaan Sannan. - Sinuapas näkee täällä tiuhaan tahtiin, Sanna nauraa. - Joo käväisin vain liikuttamassa Myyn, sanon ja lähden. // Saanko irtojuoksutusmerkin tästä// Sannan kommentti
Taru on mielissään kun Myyllä on noin aktiivinen ja tunnollinen hoitaja! Sinä se jaksat käydä päivästä toiseen puuhailemassa Myyn kanssa. Erityisesti tämän tarinan alussa oli oikein onnistunutta pilkunkäyttöä, olet edistynyt siinä valtavasti. Muista pitää keskittyminen yllä tarinan loppuun asti: jos tuntuu siltä, että keskittyminen herpaantuu, niin kannattaa jättää tarina päätökseensä tai jatkaa sitä jollakin toisella kerralla paremmin. Keskittyminen on oleellinen osa tarinan onnistumisen kannalta. Hienoja suorituksia, olet parantanut tarinoitasi huomattavasti ensimmäisistä hoitokerroista! Näitä tarinoita on mukava ja selkeä lukea, kunhan vain jaksat keskittyä loppuun asti.
Minun pitikin huomauttaa sinua tapahtumaosallistumistasi, joissa hevosten nimet on kirjoitettu aivan päin männikköä. Toivoisin että kiinnittäisit enemmän huomiota oikeinkirjoitukseen ja siihen, miten esimerkiksi Åhltorps Mynte -nimi kirjoitetaan. Virheelliset osallistumisesi vievät aikaa minulta, ja niitä on melko rasittavaa korjata jatkuvasti. Sovitaanko, että kiinnität niihin jatkossa enemmän huomiota?
12,80v€
|
|
|
Post by Jossu on Feb 2, 2014 14:01:02 GMT 2
Herään kello kahdeksan. Nousen sängystäni ja laitan tallivaatteet päälleni. Kävelen raput alas ja avaan jääkaapin. Otan sieltä maitoa ja jogurttia. Otan kahvia kahvinkeittimestä ja kaadan maitoa kahvin päälle. Kaadan kaurahiutaleita kuppiin ja sekoitan jogurttia sekaan. Istun pöydän ääreen ja otan uusimman villivarsan. Aloitan syömään. - Oletko menossa tallille? Uninen pikkusiskoni kysyy. - Kyllä mene takaisin nukkumaan en jaksa sinua! Huudahdan. - Äiti Jossu kiusaa, Mari kiljuu. - Älkää jaksako tapella, Äitini huutaa. Pistän astiat tiskialtaaseen. Kävelen eteiseen. Pistän ulkovaatteet päälleni ja avaan ulkooven. - Menen nyt, huudahdan ja nappaan avaimen mukaani. Tänään ajattelen kävellä tallille, vaikka sinne onkin 6 kilometriä.
Avaan tallinoven ja astun sisään. Käyn hakemassa Myyn riimun. Lähden tarhoille.
Tarhalla avaan portin. Huutelen Myytä, mutta Se ei meinaa tulla.
Jatkuu puhelimella kirjoitettu.
Sannan kommentti
Laajempi kommentti jatkossa.
"Aloitan syömään." -> ihan vain yksinkertaisesti: -> "Alan syömään."
- Oletko menossa tallille? Uninen pikkusiskoni kysyy. -> repliikin jälkeen jatketaan pienellä alkikirjaimella, ellei kyseessä ole erisnimi, tai ellei aloiteta täysin uutta lausetta. Esimerkiksi: -> Oletko menossa tallille? uninen pikkusiskoni kysyy. -> Olen menossa tallille, kerron äidilleni. Uninen pikkusiskoni kysyy samaa.
|
|
|
Post by Destiny on Mar 24, 2014 14:09:12 GMT 2
- Done! huudahdin ja ihailin päiväkirjan kantta. - Ja mitäs tossa? Stefan kysyi. - Höhlä, tein Myylle päiväkirjaan kannen. Tuhahdin ja lähdin viemään päiväkirjaa takaisin Myyn harjapakkiin. Sannan kommentti
Onpa nätti kansi päiväkirjalle! Kiva, että jaksatte tehdä tällaisia.
6v€ + kuvamerkintä
|
|
Meela
Uutukainen
Posts: 6
|
Post by Meela on Mar 27, 2014 8:53:15 GMT 2
27. maaliskuuta: Kevättä rinnassaLits, läts, lits, läts.. Mistä huomaa kevään tulleen? -Siitä, että jokaikinen paikka on kurassa ja kavioiden alta ei kuulukaan enää tuttua lumen narskuntaa. Kärryttelin Myyn kanssa pitkin Harjunlenkkiä ja nautin aurinkoisesta säästä. Myy tuntui olevan varsin säpsyllä tuulella, sillä se kyttäsi vähän väliä lammelle, erittäin epäluuloinen ilme naamallaan. Tuuli kahisi mäntyjen latvoissa, ja auringonvaloa pilkahteli tielle metsän suojista. Lumet olivat alkaneet sulaa, ja Myy ei ensin suostunut millään astumaan niiden kohtien päälle, joissa tumma maa oli jo paljastunut lumen alta. Pyysin Myytä siirtymään raviin, mutta muutaman askeleen jälkeen totesin, että tie on aivan liian pehmeä kovempaan menoon. Pyytäessäni Myytä hiljentämään vauhtia, ponin ilme oli varsin näkemisen arvoinen: Myy viskasi päätään ja koetti oikein kiihdyttää askeltaan. Ihan kuin tamma olisi sanonut, "mitäs tämä tämmöinen on, en muuten varmasti mene hiljaa!" Lopulta Myy kuitenkin antoi periksi ja tyytyi vain puksuttamaan rauhallisesti eteenpäin. Ajatukseni karkailivat ihan muihin asioihin, ja mietin, mitä teen jos päädyn jälleen opiskelemaan. Ja pitäisiköhän minun ilmoittaa Myy taas uuteen ravilähtöön.. Edellisessä startissa tamma juoksi kohtuullisen hyvin: Myy sijoittui kolmanneksi omassa ryhmässään ja voitti 100 euroa, vaikka ennätys ei sillä kertaa parantunutkaan. Havahduin ajatuksistani, kun Myy pyrähti hätäiseen laukkaan. Ärähdin ääneen, mutta varmaan liian myöhään, sillä Myy oli ehtinyt jo kiihdyttää vauhtiaan. Tiukensin ohjia ja rauhoittelin tammaa ääneen: -Prr soo! Älähän nyt neiti saa sydänkohtausta, ei siellä metsässä mitään ollut. Vielä käynnissäkin Myy tanssahteli ja pälyili ympärilleen, kuin itse paholainen olisi ponin perässä. Onneksi olimme jo varsin lähellä Metsälammen tallia, sillä eiköhän pari kierrosta Harjunlenkkiä riittänyt Myylle tällä erää. Tallissa riisuin Myyn varusteet ja vein kärryt takaisin latoon. Palattuani talliin hoitamaan Myyn loppuun, huomasin, että pahainen poni oli polkenut kenkänsä irti matkanvarrella. Toisinsanoen eipä siinä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin pistää poni tarhaan kylmäysten jälkeen, ja mennä kiertämään lammen ympäri kävellen, jos se pudonnut kenkä vaikka sattuisi löytymään. Tarhanporteilla Myy ei malttanut oikein asettua aloilleen, ja vihdoin kun sain päästettyä tamman irti, se pyyhälti onnellisen näköisenä heinäkasalle. -Taru Sannan kommentti
Myyllä riittää näköjään energiaa! Säpsy olemus saattaa johtua kevään tulosta: mihin ne kaikki valkeat nietokset katosivat? Hevosillakin on selvästi kevättä rinnassa. Te olette Myyn kanssa pysyneet sitkeästi osana Metsälammen vakiokalustoa. Toivottavasti tulette pysymään vielä pitkään mukana tallin menossa! Huomasitkin varmaan, että tällä hetkellä Myytä hoitaa Destiny.
Tarinasi ovat hauskan lyhyitä pätkiä, joita jaksaa lukea mielenkiinnolla. Aiheeseen – tai vuodenaikaan – liittyvät kuvat piristävät tekstiä ja samalla koristelevat Myyn päiväkirjaa. Teksti on siistiä, mutta ajoittain tarinoistasi löytyy muutamia kielioppivirheitä. Ajatusviivan ja repliikin väliin tulee aina välilyönti:
–Prr soo! -> – Prr soo!
toisinsanoen = toisin sanoen
15,30v€
|
|
|
Post by Ida H on May 24, 2014 19:04:50 GMT 2
TUTUSTUMINEN
Kävelen tallille reippaasti, kello on puoli kahdeksan. Kun astun tallin ovesta sisään näen kolme tyttöä. - Moi! Olen Ida ja aloitin Myyn hoitamisen, sanon pirteästi. - Minä olen Loci ja hoidan Maraa, Loci sanoo. - Emppu ja hoitsu on Jätkä, Emppu naurahtaa. - Gemma hoidan Kisua, Gemma sanoo. - Ok, minä menenkin tästä. Kun astun pieneen huoneeseen näen naisen. - Kuka olet? Kysyn. - Olen Sanna Eloranta, tutummin Sanna tallinomistaja, entä sinä? Sanna kysyy. - Olen Ida Myyn uusi hoitaja, esittelen itseni. - Tuossa avaimet kaapille, Sanna sanoo ja antaa avaimen. Lähden hakemaan Myytä.
Pieni shetlanninponitamma rouskuttaa heiniä muiden tammojen kanssa, kun avaan portin. Puen Myylle riimun ja lähden poni mukanani talliin. Laitan Myyn käytävälle kiinni. Haen harjat. Harjaan Myyn ensiksi perusteellisesti ja sitten siistin irtokarvat pois hikiviilalla. Pian Loci taluttaa Maraa käytävälle. - Hei! Käytäisiinkö yhdessä uittaa hevosia tuossa lähellä ja annettaisiin niiden syödä vähän vihreätä? Loci kysyy. - Mainio idea, kun on näin kuuma, otin uimapuvunkin mukaan, sanon. - Niin minullakin, Loci hymyilee. Putsaan Myyltä vielä kaviot ja sitten haen suitset. Suitsimme hevoset nopeasti ja vaihdamme uimapuvut.
Tallin pihassa nousen selkään ja lähden Locin perässä. Myy yrittää ravata, mutta pidän sen kuitenkin hallinnassa. Mara taas laiskottelee. Kun tulemme lammen rantaan Myy kipittää veteen kuin pieni hiiri ja pukittaa vedessä ilopukin. Minä vain nauran selässä. Marakin ui mielellään ja käykin Locin kanssa syvällä. Syvemmällä liumme hevosten kaulalle uimaan. Kun palaamme rantaan, tulemme alas ja annamme hevosten syödä. Paluumatka sujuu hyvin ja olemme litimärkiä, mutta iloisia.
Tallilla tulemme alas ja viemme hevoset suoraan tarhaan. Kun olemme juuri istuutuneet sohvalle löhöilemään. Pihalta kuuluu meteliä. Menemme katsomaan.
Tehdäänpä suursiivous, Sanna kailottaa. - Stefan ja Kasper maneesin lanaus ja puomien pesu ja maalaus, Ida ja Loci tarhojen siivous ja ruoka/juomakuppien pesu, Gemma ja Emppu karsinoiden seinien pesu ja varusteiden putsaus, Sanna komentaa. Alamme Locin kanssa siivota tarhoja, joiden siivoamisessa menee ikuisuus, joten kuppien pesu on helppoa. Siivouksen jälkeen Sanna antaa kaikille kylmää mehua ja tuoretta pitsaa, jälkiruuaksi jäätelöä kastikkeineen. Otan omenan palasen ja menen Myyn luokse.
- Oletko vähän mamin kulta, tule syömään herkkuja, sanon, kun pussaan Myytä. - Moi! Ihastuit sitten Myyhyn yhden päivän aikana, Kasper sanoo. - Joo paljonko kello on? Kysyn. - Puoli seitsemän, Kasper sanoo ja lähden takaisin.
Sannan kommentti
Kiva että ensitutustuminen Myyn kanssa sujui odotusten mukaisesti! Eikö sinusta ollut ollenkaan hankalaa aloittaa uudella tallilla uusien ihmisten kanssa? Vaikutit pääsevän nopeasti ja helposti mukaan porukkaamme, tosi hienoa huomata. Sinuna en olisi lähtenyt aivan ensimmäisellä tutustumiskerralla maastoilemaan, etenkään kyseisen hevosparin kanssa: Myy on energinen ja ailahtelevainen ilopilleri, kun taas Mara on erittäin kuuma ja temperamenttinen. Olisi voinut helposti sattua vahinkoja, mutta onneksi niiltä vältyttiin. Seuraavalla kerralla suosittelen tutustumaan Myyhyn rauhallisesti esimerkiksi harjailemalla ja taluttelemalla maneesissa!
Tarinasi oli sopivan pituinen ja melko siisti. Löysin kuitenkin muutamia virheitä, jotka korjaan pian tässä alla. Seuraavalla kerralla kannattaa panostaa esimerkiksi ympäristön kuvailuun: tämä lisää tekstiin elävyyttä, ja helpottaa lukijan eläytymistä tarinaan. Lisäämällä adjektiiveja eli kuvailevia sanoja (esim. sininen, rauhallinen, hiljainen...) runsaalla kädellä, saat jo huiman parannuksen!
- Kuka olet? Kysyn. -> Repliikin jälkeen tuleva johtolause (alleviivattu) alkaa aina pienellä alkukirjaimella: -> – Kuka olet? kysyn.
liumme = liu'umme (liukua, liu'un, liu'utte...)
"Kun olemme juuri istuutuneet sohvalle löhöilemään. Pihalta kuuluu meteliä." -> "Kun olemme juuri istuutuneet sohvalle löhöilemään, pihalta kuuluu meteliä." TAI: "Olemme juuri istuutuneet sohvalle löhöilemään. Pihalta kuuluu meteliä."
omenan palasen = omenanpalasen (omenanpalan)
14,70v€
|
|
|
Post by Ida H on Jun 4, 2014 12:41:52 GMT 2
Tallipäivä
Kun tulen tallille kello on noin puoli yhdeksän. Sanna ja Aava istuvat toimistossa. - Hei! Aava viitsisitkö tulla tänään opettamaan minua ja Myytä? Kysyn. - Totta kai, kerkeäisin, vaikka kello 12 tulla maneesiin, jos käy? Aava sanoo. - Käy hyvin, sanon ja annan Aavalle kympin. - En voi ottaa tätä, sanoo Aava. - Otat sen ja sillä sipuli, sanon ja lähden siivoamaan Myyn karsinaa. Haen talikon ja kottikärryt.
Alan lappamaan lantaa ja pian saankin karsinan siivotuksi. Lisäksi putsaan myös muiden tallin asukkaiden karsinat. Seuraavaksi menen toimistoon juomaan kupillisen kahvia. - Onko täällä maitoa? Kysyn Sannalta. - Siellä jääkapin alahyllyllä, Sanna sanoo tietokoneen ääreltä. - Kiitos tiedosta, sanon hymyillen. Kello on 11. Lähden hakemaan Myytä.
Myy vetää pukkirodeota Ellan kanssa, joten yritän huutaa sitä. Se ei kuitenkaan tule, joten haen kauroja ja häädän muut portilta pois.
Tallissa laitan Myyn käytävälle kiinni ja lähden hakemaan harjoja. Harjaan Myyn huolellisesti ja selvitän sen jouhet. Nostan oikean etujalan ja kaavin kavion puhtaaksi. Muutkin kaviot Myy nostaa hienosti. Laitan Myylle myös kauniit letit. Tamma näyttää prinsessalta. Haen varusteet. Nostan satulan selkään ja kiristän vyön. Myy luimistelee, mutta en vältä siitä, niin se lopettaa. Suitsetkin naksautan nopeasti päähän. Laitan vielä itselleni kypärän ja turvaliivin päälle, otan myös raipan mukaan.
Maneesissa Aava odottaakin jo minua. Hän tulee auttamaan minua ja säädän jalustinhihnat. - Uralle kävelemään pitkillä ohjilla, Aava sanoo. Myy on ylienerginen ja lähdössä koko ajan raviin. Pian saan ottaa ohjat. - Käy kunnolla kulmissa, oikominen on virhe, Aava neuvoo. - Kevyttä ravia. Myy lähtee kipittämään kauheaa kiitoravia. - Pidätä, myötää, pidätä, myötää, älä jää vetämään ohjista, Aava neuvoo. Myy alkaa pikku hiljaa rauhoittumaan ja Aava kehuu pienimmästäkin. Vaihdamme suuntaa. Myy on rentona, mutta edelleen juoksisi maailman ympäri. - Käynti ja siirrytään isolle keskiympyrälle kävelemään, laske vähän käsiä alemmas, Aava sanoo. Pian siirryn kevyeen raviin ja Myy on hyväntuntuinen. - Harjoitusravi ja sen kautta laukka, Aava komentaa. Myy heittää aluksi ilopukkeja, mutta pikkuhiljaa alkaa oikeasti keskittymään ja saan laukasta oikeasti jotain irti. Siirryn käyntiin ja otamme toiseen suuntaan laukat. Myy on tässä suunnassakin todella hyvä. Jatkuu
Kommenttia jatkossa!
|
|
|
Post by Ida H on Jun 6, 2014 15:42:35 GMT 2
Jatkuu.
Aloitamme loppuravit. Myy kulkee hyvin ja loppukäynneissäkin rentoutuu. - Alas ratsailta ja minun on nyt pakko lähteä, Aava sanoo. Vien Myyn harjauspuomille.
Kun riisun varusteita, katson lämpömittaria. 25 astetta. Vien varusteet talliin ja haen vesiletkun. Suihkuttelen Myytä ja vähän itseänikin viilentämiseksi. Sitten vien Myyn takaisin tarhaan. Se heittäytyy heti piehtaroimaan.
Otan kuppiin kylmää jääteetä, jota Sanna on pöydälle pistänyt. Roosakin on siellä. - Mitä ihmettä tuolla ulkona tapahtuu? Roosa sanoo yhtä-äkkiä. - Siis häh, sanon ja lähdemme ulos.
- Noniin yllätysohjelmaa tytöille, Stefan sanoo ja pyytää meidät talliin.
Tallissa saamme pintelit silmille. - Tämä tulee olemaan kauhein kokemani kokemus, Loci kiljuu, kun osuu johonkin. Alussa meidät vietiin lantalaan kävelemään. Hyi hyi ja vielä kerran hyi. - Siis meillä ei ole edes uimapukuja vaan rennot vaatteet, Roosa sanoo. Seuraavaksi ryömimme mutalammikoissa ja hiekassa. Sitten etsimme siirapin seasta suulla omenan ja sen jälkeen suolan seasta purkka. Seuraavaksi ratsastamme Myyllä kierroksen väärin päin. Istumme vielä kottikärryihin, jossa on mutaa ja vettä. Sitten meidät ohjataan likaiseen traileriin ja Stefan ajaa meidät lammelle. Jossa meidät viedään laiturin päälle ottamaan aurinkoa ja yhtääkkiä, kaikki Metsälammen työntekijät tulevat ampumaan vesipyssyillä ja hyppäämme veteen vaatteet päällä. Saamme hysteerisen naurukohtauksen, kun huomaamme olevamme mutapohjaisessa vedessä, eikä sittenkään Metsälammen lammella. Pääsemme kyydillä linja-autopysäkille.
P.s Suoritin toisen extran
Tallityöntekijän kommentti
Sanna on tosiaan nyt lomalla ja päivittelee sulle kaapin loman jälkeen niin Kasper tallityöntekijänä kommentoi tän tarinan. :-)
Olipa kiva juttu, että Aava kerkesi tulla pitämään ylimääräistä tuntia sulle ja Myylle! Teidän yhteistyö pelittää kivasti, mun mielestä ainakin on mukava seurata pienempien ponien työskentelyä vaikken niiden selkään itse enää pääsekään. Myy on ihan poni niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään, ja sovitte mun mielestä aika hyvin yhteen!
Hahaa, melkoinen yllätys tuo meidän ylimääräinen "leirikaste", vai mitä?? Se oli alunperin Stefanin idea (ei lienee hankala arvata...), ja melkoisen hyvin me onnistuttiinkin yllättämään teidät! Vaan eikö ookin jutut niin, että vesisota kuumana päivänä ei koskaan ole huono idea?
Sen suuremmin kirjoitus- ja kielioppivirheisiin en puutu tälläkertaa, jätän semmoiset enemmän Sannalle. Mut sen verran sanon noista vuoropuheluista, että johtolause alkaa pienellä kirjaimella jos se ei ole erisnimi.
Tyyliin tähän: (oon kursivoinut ja alleviivannut kohdan, johon kantsii kiinnittää huomiota)
- Hei! Aava viitsisitkö tulla tänään opettamaan minua ja Myytä? Kysyn.
→ - Hei Aava! Viitsisitkö tulla tänään opettamaan minua ja Myytä? kysyn.
Vuoropuheluissa kannattaa käyttää pidempää ajatusviivaa käyttämäsi lyhyemmän yhdysmerkin sijaan. (vrt. – ja -) Kirjoitusohjelmalla kirjoittaessa sen pitäisi ilmestyä automaattisesti repliikkeihin pelkästään yhdysmerkkiä käyttämällä.
Saat tarinasta 16v€!
|
|
|
Post by Ida H on Jun 22, 2014 8:49:11 GMT 2
Anteeksi hirveästi, mutta ei riitä ispiraatio, eikä halu jatkaa sitä tallipäiväkirjan tarinaa, joten aloitan nyt kokonaan uuden.
On aamu herään kello puoli seitsemältä ja mietin hetken, ai niin menen tänään Myyllä lammelle eväsretkelle ja katsahdan lämpömittaria. Huh miten kuuma 28 astetta. Eli ehkä voisi uittaakin, joten pakkaan kassiini myös uikkarit. Menen alakertaan ja pistän päälleni uikkarit ja päälle minishortsit ja topin. Laitan ensiksi kylmäkassiin eväät retkelle ja sen jälkeen syön vähän rahkaa aamupalaksi, kunnes lähden kävelemään.
Tallissa ei ole ketään muuta, lukuun ottamatta Sanna, joka hörppii kahvia. - Ihanan kuuma tuolla ulkona, Sanna sanoo. - Niinpä, menen Myyn kanssa lammelle eväsretkelle, sanon. - Hyvä idea! Sanna huudahtaa, vielä perääni, kun lähden. Otan Myyn punaisen riimun telineestä ja lähden hakemaan tammaa.
Huomenta rakas, sanon Myylle kun tulen tarhalle. Sen jälkeen avaan portin ja otan Myyn kiinni. Lähden taluttamaan Myytä talliin.
Tallissa laitan Myyn ketjuihin kiinni ja alan harjaamaan tammaa. Myy on aivan mutainen ja hiekkainen, joten saan tehdä töitä. Selvitän myös huolella takkuihin menneet jouhet ja rasvaan kaviot. Vielä viimeiseksi putsaan kaviot ja sitten menen hakemaan suitsia ja eväsrepun selkääni, jossa on molemmille evästä. Laitan kypäräni päähän ja alan suitsimaan Myytä. Lähden ulos.
Pihalla nousen selkään ja lähden lampea kohti pidempää kautta. Nautimme ihanista laukkapätkistä ja nelistämmekin yhden pätkän Myyn kanssa täysiä, kunnes tulemme lammelle. Laukkaamme lampeenkin ja siellä laskeudun alas selästä ja uin Myyn vierellä, kunnes palaamme rantaan syömään eväitä. Myy syö ruohoa, kun minä taas hedelmiä. Istahdan Myyn selkään ja annan sen syödä. Makaan sen pepun päällä. Noin 2 tunnin kuluttua lähdemme kävelemään kohti tallia.
Tallilla laskeudun alas selästä ja vien Myyn harjauspuomille. Otan suitset pois ja laitan hetkeksi puomille. Siksi, koska suihkutan Myytä haalealla ja puhtaalla vedellä letkusta. Sen jälkeen vien sen kuivumaan karsinaan ja vien suitset omalle paikalleen. Sannan kommentti
Kuumilla ilmoilla uittoretki lammelle piristää molempia, niin ratsastajaa kuin ratsuakin! Oli hyvä idea ottaa eväät mukaan, mutta iso kylmäkassi saattoi olla hankala raahata lammelle pienen ponin selässä. Onnistuitte kuitenkin siinäkin operaatiossa ja retkestä taisi tulla kummallekin ikimuistoinen. Ei haittaa, vaikket kirjoittaisikaan tallipäiväkirjan tarinaa loppuun, annan siitä sinulle yhden tarinamerkinnän sekä 10v€ (keskenjääneenä). Yleensä jatkotarinan osista ei anneta merkintöjä.
Tarinasi oli lyhkäinen, mutta kappalejaot selkeyttivät sitä huomattavasti. Teksti oli kirjoitettu ytimekkäästi: kerroit melko suorasanaisesti. Ympäristön ja tapahtumien kuvailu tekisivät tarinasta elävämmän ja mielenkiintoisemman, pyri kiinnittämään siihen huomiota seuraavassa tarinassa. Kiinnitä huomiota myös pilkkujen käyttöön:
"On aamu herään kello puoli seitsemältä ja mietin hetken, ai niin menen tänään Myyllä lammelle eväsretkelle ja katsahdan lämpömittaria." -> Tämä lause oli liian pitkä "pötkö", mikä teki siitä epäselvää luettavaa. Pyri välttämään pitkiä virkkeitä, ja pätki niitä lyhyemmiksi pilkkuja ja pisteitä käyttämällä. -> "On aamu. Herään (kello-sana on tarpeeton) puoli seitsemältä, ja mietin hetken: (kaksoispisteellä kuvaat tässä tilanteessa, mitä mietit) ai niin, menen tänään Myyllä lammelle. Katsahdan lämpömittaria."
"Huh miten kuuma 28 astetta." -> Kaksoispisteen ( tarkoitus on selventää sitä edeltävää virkettä. -> "Huh miten kuuma: 28 astetta."
10,15v€
|
|
riina
Tutustuja
Myy ♥
Posts: 3
|
Post by riina on Jul 20, 2014 20:35:02 GMT 2
Tein nyt kannen/nimikyltin Myylle, kun entisessä lukee hoitajana Destiny., mutta tuo Destinyn tekemä on tosi ihana Mutta en osaakkaan lisätä sitä.. Miten se lisätään?? Näillä ohjeilla saat kannen lähetettyä:
Vaihtoehto 1 1. Lataa kuva nettiin, esim. Photobucket:iin tai vaikka TinyPic-sivulle jonne ei tarvitse ollenkaan rekisteröityä. 2. Kopioi kuvan http://alkuinen osoite 3. Lähetä kyseinen osoite Myyn päiväkirjaan tai minulle, voin laittaa kuvan päiväkirjan kanneksi.
Vaihtoehto 2 1. Avaa Myyn päiväkirjassa kirjoituslaatikko (samoin kuin kirjoittaisit hoitotarinaa). 2. Klikkaa viestikentän yläreunasta kohtaa "Add Attachment" (vaaleanruskea nappi). 3. Klikkaa auenneen laatikon +–merkkiä jossa lukee "Add files..." 4. Valitse tekemäsi kuva koneeltasi ja klikkaa sen jälkeen "done" samasta laatikosta. 5. Sen jälkeen lähetä hoitomerkintä normaalisti.
|
|
|
Post by Siru on Sept 2, 2014 19:10:41 GMT 2
Ensimmäinen tallipäivä
Kävelin iloisena hypellen Metsälammen talliin. Huomasin Sannan tallikäytävällä.
"Moi, olen Myyn hoitaja, Siru", esittäydyin Sannalle. Sanna katsoi minua ensin vähän kummaksuen, mutta sitten hymyili. "Kiva saada lisää innokkaita hoitajia", Sanna sanoi. "Onko Myy karsinassaan?" "Myy asuu ulkokarsinoissa". "Aa, no menen sitten sinne!" Sanoin ja lähdin etsimään Myytä. Pian olin ulkokarsinoilla. Siellä olikin kaksi shettistä, toisessa musta shettis ja toisessa Myy. Avasin karsinan oven. Myy nuuhki minua kiinnostuneena. "Olen uusi hoitajasi, Siru", kerroin ponille ja rapsutin sitä. Myy yritti etsiä taskuni pohjalta makupaloja. "Ei siellä ole mitään!" Naurahdin. Päätin lähteä hakemaan harjat. Kävelin satulahuoneeseen ja otin Myyn harjapakin. Pian olin taas Myyn luona. Päätin laittaa Myyn kiinni, ettei se pääsisi pyörimään. Niinpä sidoin Myyn vetosolmulla kiinni karsinaansa. Kun aloin harjaamaan, Myy vähän luimisti ja yritti pyöriä. Jatkoin silti päättäväisesti harjaamista. Kun siirryin harjaamaan mahan alta, Myy yritti näykätä. "Myy ei!" Komensin. Myy katsoi minua suloisilla mantelinmuotoisilla silmillään. "En voi olla sinulle vihainen", sanoin ja jatkoin vielä harjaamista. Se meni loppujen lopuksi hyvin. Kavioiden nostossa Myy päätti yrittää hieman testailla ja liimasi kavionsa tiukasti kiinni karsinan lattiaan. "Myy, nosta!" Yritin ja samalla nojasin Myyhyn. Myy ei siitä paljoa piitannut. Jaksoin kuitenkin yrittää ja sitten sain kaviot ylös. Puhdistin kaikki kaviot ja vein kamat pois. Minun piti lähteä kotiin lukemaan enkun sanakokeeseen, joten sanoin Myylle heipat ja lähdin. Huomenna tulisin taas hoitamaan Myyn. Sinten kommentti
Heippa ja pahoittelut kommentin myöhästymisestä! Ethän ihmettele kuka täällä oikein kirjoittelee Sannan tilalla; olen nimittäin täysin sama henkilö. Vaihdoin hiljattain nimeni takaisin Sinteksi sen persoonallisuuden vuoksi.
On tosiaan mukavaa saada uusia hoitajia! Metsälammen porukkaan mahtuu aina lisää uusia kasvoja, ja toivon että uudetkin tulokkaat pääsisivät nopeasti mukaan vilkkaan tallimme menoon ja meininkiin. Myy onkin melkoisen temperamenttinen poni, jonka kanssa pääset kokemaan varmasti vaikka mitä. Mielestäni on hyvä asia, että lähdit tutustumaan tammaan ensin hoitamalla: on tärkeää rakentaa ystävyyssuhde tukevalle pohjalle. Seuraavalla kerralla voisit vaikka käydä taluttelemassa Myytä maneesissa tai lähimaastoissa, jos tuntuu siltä!
Tarinasi oli lyhyt ja ytimekäs. Erityisen yllättynyt olin siitä, kuinka hyvin osasit käyttää lainausmerkkejä repliikeissä! Se on osoittautunut monelle kirjoittajalle hankalaksi sen neljän-viiden vuoden aikana kun olen hoitajien tarinoita korjaillut. Tarina jäi kuitenkin hieman lyhyeksi: saisit siihen pituutta lisäämällä ympäristön ja tapahtumien kuvailua.
"Aa, no menen sitten sinne!" Sanoin ja lähdin etsimään Myytä. -> Lainatun repliikin jälkeen johtolause (alleviivattu) alkaa aina pienellä alkukirjaimella, ellei sitä aloita jokin erisnimi (esim. henkilön- tai paikannimi). -> "Aa, no menen sitten sinne!" sanoin ja lähdin etsimään Myytä.
10,80v€
|
|
Iiris
Uutukainen
Posts: 9
|
Post by Iiris on Dec 7, 2014 12:32:57 GMT 2
Valkoiset lumihiutaleet kieppuivat viileässä loppu syksyn tai alkutalven ilmassa, miten sitä nyt kukakin haluaa sanoa. Valkeat hiutaleet laskeutuivat kepeästi tuulen kuljettamina huurustuneeseen bussin ikkunaan. Maa ikkunan takana oli muutamien vaivaisten lumikasojen peittämänä sieltä täältä, mutta enimmäkseen näkyi vain ankean ruskeaa ja vetistä ruohoa. Taivas oli kalsean harmaa ja pilvet roikkuivat alhaalla. Pian sataisi vettä tai ehkä jopa lunta. Bussin sisällä sen sijaan oli lämmin ja radiosta kuului jokin ikivanha hoilotus. Tarkkakorvainen saattoi kuulla pyöristyneen keski-ikäisen kuljettavan ähisevän ja kiroavan ratin takana. Seurailin hiljaisena ikkunassa vaihtuvia maisemia bussin rämistessä eteenpäin. Autossa minun lisäkseni ei ollut ketään muuta läheskään saman ikäistä, vain eräs vanhus ja toinen tupakkaa poltteleva virkamies, jonka tavaroista päätellen oli menossa isompaankin kaupunkiin. Huokaisin raskaasti ja kurottauduin painamaan ajan kuluessa haalistunutta stop - nappulaa. Ärsyttävän kuuloinen ääni särähti ja bussi hidasti jarrut kirskuen. “Tähänkö jäät?” mies kysyi väsyneellä ja tylsällä äänellä. “Jep.” vastasin vähintään yhtä väsyneellä ja tylsällä äänellä. Keräsin valkean, tai no pikemminkin harmaan kassini auton kuluneelta kangaspenkiltä ja lähdin raahustamaan bussin etuosaan. Kuljettajan avatessa oven samalla hienostuneesti mulkoillen astelin ulos ja loin vielä viimeisen happaman silmäyksen häntä kohti. Kuljettaja sulki oven ja kaasutti kura lentäen pois. Huokaisin kyllästyneenä ja nostin kangaskassin paremmin olalleni. Lähdin kävelemään kastunutta tietä pitkin punaisille rakennuksille, jotka siintivät harmaata taivasta vasten horisontissa. Kirosin matkalla miksi olin laittanut ohuet kangaskengät kun olisi voinut laittaa talvisaappaatkin. Tunsin ensimmäisten jääkylmien sadepisaroiden tavoittavan kasvoni juuri astellessani kengät jo valmiiksi märkinä kodikkaalta näyttävän tallin pihaan. Seisoessani siinä pihalla raskaat pisarat alkoivat tippumaan vauhdilla maahan. “Ei kai tässä muu auta kuin mennä sisälle.” mutisin ja kuljin puolijuoksua tallin ovelle. Tartuin oven kahvaan ja nykäisin voimakkaasti. Olin lentää selälleni, jonkun työntäessä oven auki nenäni edestä. Yrittäessäni korjata tasapainoani epätoivoisesti, nuori brunette nainen aloitti kauhistuneena anteeksi pyytelyn tulvan. Hetken kuluttua, kun maailma ei enää pyörinyt silmissäni aloin taas tajuta tätä maailmaa. “Anteeksi kauheasti, ei ollut tarkoitus.” brunette kauhisteli samalla nipullisella papereita elehtien. “Joo ei mitään.” Sanoin pienesti hymyillen. “Hei mut sähän taidat olla Iiris?” Nainen jatkoi toettuaan episodista. Nyökkäsin hieman hämmentyneenä. “Sinte, tän paikan omistaja.” Sinteksi esittäytynyt sanoi ojentaen kätensä reippaasti. Tartuin siihen reippaasti ja puristin nopeasti. “Mee ihmeessä sisälle, siellä on varmasti joku joka vois esitellä sulle vähän paikkoja.” Sinte sanoi hymy korvissa asti. “Mukava saada tännekin uusia hoitajia.” Sinte sanoi samalla sadetakkinsa huppua päähänsä kiskoen. Nyökkäilin ja yritin peittää pienoisen hämmästykseni. “Pitää mennä järjestelemään vähän asioita. Tää on tätä tallin omistajan arkea.” Sinte sanoi pahoittelevaan sävyyn. “Joo, ei se mitään.” sanoin ja jäin katsomaan vielä hetkeksi naisen menoa. Tarkastelin hiljaisena valoisaa tallia, tai niin valoisaa kuin se nyt tähän aikaan vuodesta voi olla. Melkein kaikki hevoset mutustivat karsinoissaan heiniä. Muutama niistä vilkaisi käytävälle, mutta kiinnostui lopulta enemmän heinistään. “Hei vaan!” kuulin takaani iloisen naisäänen sanovan. Sydämeni oli vähintään hypätä kurkkuun asti pelkästä säikähdyksestä. “Mä oon Destiny, tutuille ihan vaan Desi.” Vaalea tyttö sanoi pirteästi hymyillen. Hän ojensi kätensä ja tuijotti minua suoraan silmiin. “M… mm…moi.” Sain vaivalla kakaistua ulos. Jos äsken olin hämmentynyt nyt olin ainakin sata kertaa hämmentyneempi. “Ootkin varmaan Iiris. Sinte puhuikin jo susta. Tervetuloa metsälampeen. Voinkin näyttää sulle paikkoja ja tallilaisia.” Desi kertoi silmät säihkyen. Näytin varmaan ihan tärähtäneelle tuijottaessani siinä suu ammollaan. “No tuutko sä?” vaalea kysyi hymy korvissa. Ei siinä muu auttanut kuin juosta Destinyn perään. “Nyt sä varmaan haluat mennä jo hoitamaan Myytä vai?” Destiny kysyi erittäin kattavan kierroksen jälkeen tallialueen ympäri. Nyökkäsin hymyillen. “Löydät mut ja muut tuolta päätallista, jos tulee kysyttävää.” nainen sanoi virnistäen. “Kiitti vielä.” huusin hänen peräänsä samalla kadotessani sivutalliin. Tarkastelin pientä ja hiukan pyöreää ponia, joka katsoi minua paksun otsaharjansa takaa. Myyksi esitelty poni näytti sangen tyytyväiseltä siinä käytävällä seisoessaan. Poimin yhden harjoista Myyn harjapakista. Laskin harjan sen pehmeälle karvalle ja aloin rauhalliseen tahtiin harjaamaan ponia. Myy hörähti kimeästi ja painoi korvat niskaansa. “No!” ärähdin ponille ja jatkoin tarmokkaasti harjaamista. “Komenna sitä jos se poukkoilee, ei se kyllä yleensä.” kuulin äänen takaani sanovan. Olin jo toisen kerran samana päivänä vähällä saada sydänkohtauksen. Takanani seisoi kalpea ja pisamanaamainen nuori nainen. “Onko täällä kaikilla tapana säikytellä toisia?” kysyin naiselta. Pisamanaamainen naurahti ja sanoi: “Sori ei ollut tarkoitus säikytellä. Oon muuten Aida.” Aida sanoi pienesti hymähtäen. “Iiris ja kiva muuten tutustua.” sanoin Aidaksi esittäytyneelle. “Varmaan pärjäät sen kanssa vai?” nainen kysyi nyökäten kohti Myytä. “Enköhän.” vastasin ja käännyin takaisin Myyn puoleen. Jatkoin reippaasti ponin harjaamista, kuin koskaan ei olisi mitään tapahtunutkaan. Poni teutaroi käytävällä vielä hetken, mutta tajusi lopettaa sen pian. Kuulin Aidan touhuilevan omia juttujaan takanani. Siinä harjaillessani Myytä vilkaisin vahingossa tallin seinällä seisovaa kelloa. “Kahdeksan?!” huudahdin kauhuissani ääneen. Miten en oo tajunnu ollenkaan ajan kulua? ajattelin kauhuissani. Olin ajatellut päivemmällä tutustua Myyhyn kunnolla ja käydä jopa ratsastamassa sillä, mutta en ilmeisesti kerkeäisikään. Vilkaisin ikkunasta ulos. Taivas oli pimeä ja vain päätallista loisti vielä valoa. Järkytykseni oli kahta kauheampi tajutessani että myöhästyisin kohta viimeisestä bussista. Paniikin vallassa keräsin Myyn harjat takaisin pakkiin ja haalin omia tavaroitani kasaan. Myy seisoi puolinukuksissa käytävällä, mutta havahtui irrottaessani sen riimunaruista. Haalin kaikki tavarat syliini ja toisella kädellä yritin epätoivoisesti taluttaa myytä karsinaan. Poni katsoi sähläämistäni karsinasta korvat uteliaasti hörössä. Näytin varmaan hölmömmältä kuin koskaan säätäessäni tavaroiden kanssa ja juoksennellessani ympäri tallia. Saatuani viimein tavarat paikoilleen, tosin suurella todennäköisyydellä väärille paikoilleen säntäsin vielä Myyn karsinalle. Hämärässä karsinassa nököttävä poni tuuppasi turvallaan minua olkapäähän. Kurottauduin vielä silittämään tamman pehmeää turpaa. Ponin osoittaessa hellyyttään nyppäisin tuon tummasta harjasta muutaman heinänkorren. “Hei sitten Åhltorps Mynte.” kuiskasin pehmeällä ja levollisella äänellä tamman korvaan. Kuitenkin heti tallista päästyäni paniikki valtasi koko kehoni uudelleen. Nyt saa taas juosta… ajattelin ja laitoin juoksuksi, sillä näin jo bussin tulevan tien mutkasta kirkkaat valot loistaen. Loppu Sinten kommentti
Kyllä me jo tänne lunta kaivattaisiin, pitkät ja piinaavat kurakelit pistelevät vain parastaan ja lunta ei näy mailla eikä halmeilla. Onneksi porukkaan saadaan kuitenkin lisää uusia hoitajia: eihän me näillä miehistöillä pärjättäisi nimeksikään! Vaikka ulkona onkin kylmää ja pimeää, on onni että molemmissa talleissa on lämmintä ja valoisaa – ja tietenkin hevosia. Loistavaa että olet päässyt jo tutustumaan muutamiin tallilaisiin Meillä ei tosiaan kannata arastella, porukka on niin lämminhenkistä, että olet mukana menossa ennen kuin huomaatkaan. Kun olet päässyt kokeilemaan Myytä ratsain, voit kysäistä talliporukasta maastoseuraa! Metsiksen alueen maastoja ei kannata jättää mistään hinnasta väliin!
Voi, mitä kuvailua! Aivan upeaa tekstiä, tätä oli ilo lukea Teksti elää "omaa elämäänsä", sillä käytät paljon mielenkiintoisia vertauskuvia – se jos mikä pitää lukijan kiinnostuneena tarinasta, jatka samaan malliin! Kuvailu ja värikkäät sanavalinnat tekevät tekstistä hyvää luettavaa. Muutamia kielioppivirheitä löysin, ne ovat helposti korjattavissa.
Mulla on ollut tosiaan tapana korjata tarinoiden kielioppivirheet kommenteissa. Käytän tarinassa olleita virheitä esimerkkeinä, jotta niitä olisi helpompi havainnollistaa. Jos et ymmärrä jotakin korjaustani (älä huoli, ne voivat joskus olla aika sekavia ) kannattaa rohkeasti kysyä että asia tulee selväksi. Toivottavasti pääset kehittymään kirjoittajana entisestään! Lähdet kohoamaan erittäin hyvältä pohjalta!
loppu syksyn = loppusyksyn (aivan kuten "alkutalven", myös "loppukesän", "alkukevään" jne...)
huurustuneeseen bussin ikkunaan -> huurtuneeseen/huuruiseen bussin ikkunaan
“Ei kai tässä muu auta kuin mennä sisälle.” mutisin ja kuljin puolijuoksua tallin ovelle. -> Jos lainattu virke loppuu pisteeseen, piste korvataan lainausmerkkien ulkopuolelle merkittävällä pilkulla. Jos virke loppuu huuto- tai kysymysmerkkiin, pilkkua ei käytetä ennen johtolausetta (johtolause on alleviivattu osa). -> "Ei kai tässä muu auta kuin mennä sisälle", mutisin ja kuljin puolijuoksua tallin ovelle.
“Hei mut sähän taidat olla Iiris?” Nainen jatkoi toettuaan episodista. -> Johtolause aloitetaan aina pienellä alkukirjaimella, ellei sitä aloita erisnimi. -> "Hei mut sähän taidat olla Iiris?" nainen jatkoi toettuaan episodista.
18,70v€
|
|
|
Post by Tepa on Feb 15, 2015 21:37:23 GMT 2
Tutustumista pikku-MyyhynKirosin hiljaa punaisen mopoautoni päristellessä liukasta maantietä kohti Metsälampea. ”Mä niin ostan auton heti, kun täytän kaheksantoista”, mutisin samalla tähyillen ympärilleni. Pian tallin pitäisi jo näkyä. Pieni hymynkaarre nousi suulleni huomatessani punaisen tallin ja muutaman suloisen kauraturvan tarhoissaan. Käänsin rattia turhankin voimakkaasti kaartaessani pikkutielle, joka vei tallin pihaan. Saatuani mopoauton parkkiin sammutin peltipurkin ja astelin pihalle. Ilma oli kieltämättä kiva, aurinko paistoi ja linnut visersivät puissa. En ollut tottunut jännittämään uudelle tallille mennessä, mutta tällä kertaa tunsin mahassani kutittavien perhosten heräävän eloon. Yritin näyttää itsevarmalta, kuten minulla oli tapana, siinä kuitenkaan luultavasti onnistumatta. Tepastelin tallin ovelle ja aukaisin sen. Lämmin hevosen tuoksu tarttui nenääni kurkatessani sisään. Ei ketään. Arvelinkin, ettei tähän aikaan olisi montaakaan ihmistä tallilla, kun suurin osa olisi kouluissa ja töissä. Pistin oven perässäni kiinni ja tutkailin nappisilmilläni tallin tiloja. Olin tottunut käymään tallilla, jossa oli jatkuvasti hulinaa ja kiirettä, minkä vuoksi tuntui oudolta olla täydessä hiljaisuudessa. Ainoa asia, minkä saattoi kuulla, oli oma hengitys, sekä ulkoa kuuluvat muutamat hevosten pärskähdykset. En edes muista, milloin viimeksi olisin hoitanut shetlanninponia, saatika ratsastanut sellaisella. Poneilla olen kyllä mennyt lähes kaikki ratsastusvuoteni, mutta niin pikkuriikkisellä poninkotaleella olin viimeksi ratsastanut varmaan kuusivuotiaana. Ja nyt olin sellaisen päättänyt ottaa itselleni hoitohevoseksi. Noin vain, sen enempää miettimättä. Toisaalta olen aina ollut hieman tyyliä ”tee ensin, mieti sitten”, joten ei kai pitäisi olla yllättynyt tästäkään päätöksestä. Hoitohevoseton olin ollut jo jonkin aikaa, joten ehkä tämä oli ihan hyvä päätös. Ehkä.Katseeni kiersi ympäri tarhaa. Kuvankaunis suomenhevostamma osui silmääni, samoin kyseisen hevosen vieressä tapittava musta shetlanninponi. En kuitenkaan saanut näkökenttääni niin sitten millään toista pikkuponia, sitä jota nimenomaan katseellani hain. Puristin riimunnarua tiukasti kädessäni, jännitys oli varmaan saanut näkönikin huononemaan. Lumikinos oli valtava, melkein polviini asti. Hevoset olivat raivanneet itselleen polkuja pitkin tarhaa, ja mitä näinkään silmissäni. Ruunikon shetlanninponin, joka ei todellakaan ollut yhdelläkään edellämainituista poluista, vaan keskellä suurta lumikinosta. ”Kiva, hyvin alkaa”, sanoin itselleni lähtiessäni tarpomaan kohti ponia. Myy tapitti tarkasti minua korvat töttöröllä rämpiessäni sitä kohti. Päästessäni muutaman metrin päähän ponista tamma saikin paremman päähänpiston ja ravasi toiselle puolelle tarhaa. Lopetin matkani hölmönä ja katsoin pikkuponia kummastuneena, ehkä vähän ärsyyntyneenäkin. Tottakai päätin valita kaikista poneista juuri sen, joka jaksaa viihdyttää itseään kiusaamalla ihmisiä. Ei sillä, että se huono päätös olisi ollut. Sovimme toisillemme luultavasti loistavasti, olin itse hieman samanlainen. Myy oli selkeästi alusta asti hauska persoona. Saalistettuani ponin tarhasta talutus karsinaan oli kahta hauskempaa. Tamma koitti riepotella minua pitkin pihaa vetäen itseään poispäin minusta jatkuvasti, tässä kuitenkaan onnistumatta. Käänsin ponin karsinaansa ja otin tältä riimun pois. Katselin ruunikkoa shetlanninponia hetken ja tulin selkeään johtopäätökseen: tämä olisi juuri sopiva minulle. ”Taidat olla tyypillinen shetlanninponi muutamalla lisämausteella”, hymähdin Myylle, joka oli levollisen näköinen. En ollut suunnitellut mitään erityistä tekemistä ponin kanssa tälle päivälle, joten istahdin karsinaan vain katselemaan kaunista tammaa. Tai no, ehkä söpö kuvaisi Myytä enemmän, kaunishan se myös oli shetlanninponiksi. Havahduin ajatuksistani kuullessani naisäänen karsinan vierestä. ”Meneekö arvaus täysin pieleen, jos sanon sinun olevan Myyn uusi hoitaja?” Sinteksi esittäytynyt nainen kysyi. Pudistin päätäni. ”Tepa”, sanoin sen enempää esittelemättä. ”Mukavaa saada uusia hoitajia, jo teitä katselemalla voisi sanoa, että sovitte toisillenne”, Sinte tokaisi hymyillen. Hymyilin takaisin noustessani karsinassa seisomaan. Hyvä Tepa, et sitten saanut sanottua kuin yhden sanan, mietin itseäni kritisoiden. Myy pärskähti, tottakai räkien samalla uudelle takilleni. Hymähdin hiljaa ja katselin vielä ponia. Täydellinen, sillä sanalla voisin kuvailla edessäni seisovaa kuvankaunista shetlanninponia. Sinten kommentti
Myy on poni, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi persoonallisuudellaan. Toiset katselevat sen kenkkuilua päivästä toiseen, kun taas toisten hermot eivät millään kestä iankaikkista jekkuilua. Kaikesta huolimatta Myy on valloittava persoona, jonka kanssa ei varmasti tule aika pitkäksi!
Kiva että tutustuit Myyhyn ensin hoitamalla; hiljaa hyvä tulee. Seuraavalla kerralla voit vaikka lähteä taluttelemaan sitä, tai vaikka irtojuoksuttaa maneesissa - nappaa joku tallilaisista mukaasi!
Tarinasi oli juuri sopivan pituinen ja täysin virheetön (myös kieliopillisesti). Mulla on ollut tapana korjata tarinoiden kielioppivirheet kommenttien yhteydessä, ja perustella niitä tarinassa olleilla esimerkeillä. Jos joskus tulee tilanne, ettet ymmärrä korjaustani, niin kysy rohkeasti - selvennän parhaani mukaan!
16,80v€
|
|