|
Post by Sinte on Jul 26, 2013 18:19:32 GMT 2
Åhltorps MynteKannen teki DestinyHevoskohtaiset hoito-ohjeet* Jalat kylmätään jääpusseilla hikitreenin jälkeen (kääritään pinteleihin) * Hikitreenin jälkeen, kylmillä keleillä, Myy kuivatetaan tallissa fleece-/villaloimella, minkä jälkeen ulos laitetaan fleecevuorellinen loimi. * Ei loimiteta (huomaa kuitenkin yo. kohta), kasvattaa talvikarvan * Punainen rusetti häntään, sillä poni saattaa olla äksy. Traikussa pärjää ilman kaveria. Varusteista: Ajaessa pony-racing kilpakärryt valjaineen. Ratsastaessa merkitön yleissatula ja suitset nivelkuolaimilla + häntäremmi. Nahkavarusteet ovat mustia. Tekstiilit, harjat ja yms. oliivin vihreitä.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 30, 2013 23:00:56 GMT 2
// Saanko edellisestä tarinastani muuten irtojuoksutusmerkkiä, vaikka juoksutinkin Rionaa? Onnenpäiviä sadesumussaSitä päivää ennen olin luullut, etten koskaan tulisi löytämään unelmieni ruskeaa shetlanninponia enää uudestaan. Lontti alkoi lähetä eläkepäiviään väjäämättä, ja kaikenlisäksi sillä oli jo oma hoitaja. Kun Sinte oli kertonut minulle illalla kahden kesken tallin taukohuoneessa etsivänsä Lontille uutta kotia, ja olevansa tästä pahoillaan oli mieleni täyttänyt haikeus. Haikeus siitä, että menettäisin unelmaponini kenties lopullisesti. Mutta sitten kuvioihin astui Myy. "Mä menen sitten!" Ulko-ovi painui kiinni perässäni, kun hiippailin talon takapihan peittävän kostean nurmen halki korkeiden mäntyjen varjostamaan takametsään, tallipolulle. Reppu olallani keikkuen ja ajatuksiini vaipuneena totesin ikäväkseni kesän lähestyvän loppuaan väjäämättä. Vaikka oli vielä heinäkuu, oli ilma täyttynyt vesipisaroista ja pilvipeitteen luomasta unisesta tunnelmasta jo paria viikkoa aiemmin, eivätkä ilmat näyttäneet paria lämpimämpää päivää lukuunottamatta lämpenevän enää tälle vuodelle. Ikävää sinänsä, mutta minua viileämmät ilmat eivät haitanneet. Oikeastaan odotin jo syksyä. Tallille oli aina yhtä mukava rantautua, etenkin tällaisella kelillä. Lämpimät valot toivottivat tulijan tervetulleeksi, ja tunsin olevani jälleen kotona. Pysähdyin ilmoitustaulun kohdalla, kun silmiini nauliutui lappu vapaista hoitohevosista. Eilen paperi oli ollut tyhjä, mutta nyt - Åhltorps Mynte. Puraisin huuleni sisäpintaa kevyesti ja vilkaisin taakseni. Eihän mikään estäisi minua käymästä katsomassa millainen poni oli oikein kyseessä. Laskin repun selästäni ja lähdin etsimään karsinaa arvuutellen ruotsinkielisen nimen kantajan henkilöllisyyttä. Kenties se olisi pieni, ruskea russponi? Vai pohjoisruotsinhevonen? Kenties puoliverinen? Oli miten oli, minä olin oikeastaan jo valmiiksi päättänyt, että mikään kovin kummoinen se ei voisi olla - olihan sen entinenkin hoitaja kadonnut jäljettömiin. Hevoset olivat onnekseni sisällä tallissa. Ne seurasivat minua katseellaan, torkkuivat karsinoissaan, heiluivat päämäärättömästi paikoillaan. Lopulta saavuin Myyn karsinalle, ja ensimmäinen havaintoni oli, ettei kyseessä ollut puoliverinen. Tai russponi. Saatika pohjoisruotsinhevonen. Karsinasta minua tapitti utelias silmäpari. Tuon katseen olisin tunnistanut unissanikin. Minä katsoin hetken hiljaa maailman kauneinta shetlanninponitammaa silmästä silmään, kun lopulta uskaltauduin lähemmäs. Hivutin oven auki, ja astuin karsinaan ojentaen käteni ponille nuuhkittavaksi. Hetken haisteltuaan se laski päätään ja tuhahti hiljaa. Silitin ponin kaulaa. "Voi kuinka sä olet suloinen." Myy heilautti päätään ja pärskähti, kurottaen pian kaulaansa nähdäkseen minut paremmin. Tämä se oli, ihan varmasti. Pieni, ruskea ja suloinen shetlanninponi. Se oli niin kaunis. Minun täytyi heti löytää Sinte. Löysin tallinomistajan tämän talosta, kahvikupposen ääreltä päivän sanomalehteä selaten. Suorastaan säntäsin paikalle saaden Sinten katsomaan suuntaani yllättyneenä. – No mutta kappas, Eve. Minulla oikeastaan olikin sinulle asiaa. – No niin oli mullakin sinulle, huohotin ja tajusin ottaa kuraiset kengät pois jaloistani jotten aivan sotkisi Sinten asuntoa. Nainen kohautti kulmaansa odottavan näköisenä – Niinkö? Anna tulla vain. Keräsin hetken ajatuksiani, ennekuin istahdin pöydän toisella puolella tönöttävälle jakkaralle ja paukautin: – Minä haluaisin alkaa hoitaa Myytä. Sinte oli hetken hiljaa, ennenkuin hymy levisi tämän kasvoille. – Ihanko totta? Miksipäs ei. Meiltähän revitään nykyään hoitohevoset ihan käsistä! Hymyilin varmasti niinkuin Naantalin aurinko saaden Sintenkin hymähtämään. - Sullakin taisi olla jotain asiaa? Sinte hörppäsi muumimukistaan ja otti paremman asennon tuolissaan. Minä olin niin tohkeissani hoitoponistani, että tämän sanat hädintuskin läpäisivät tajuntani. Kun lopulta sain sanoista selvää, tyrmistys varmasti paistoi kasvoiltani, ja päässä alkoi kohista. Ei hyvänen aika ollut totta. – Eve? Voithan sä ihan hyvin kieltäytyäkin, ei sun ole mikään pakko. Mä vain ajattelin, että Lontilla olisi parempi sun luona kuin missään muualla. Pudistin päätäni hämilläni. – Voi Sinte! Samassa kapsahdin naisen kaulaan yksinäinen onnenkyynel silmäkulmassani. Minusta tulisi ponin omistaja. Ihan oikean ponin. Tiesin, että saisin isän suostumaan. Illalla selasin netistä läpi kaikki mahdolliset tallipaikkakandidaatit. Välillä pysähdyin ihailemaan upeiden shetlanninponien kuvia tallien nettisivuille, kun muistutin itseäni siitä, että Lontti voittaisi jokaisen pallomahaisen poninpyörylän. Ja Myy. Harmitti vähän, ettei Lontti voinut jäädä asustamaan Metsälammelle, mutta olin myöskin varma, että löytäisin vielä sen oikean paikan kaikkien joukosta. Suljin läppärin kannen haukotellen, ja valuin alas tuolilta yöpaidan helmat heilahdellen. Istahdin sängylleni unisen näköisen Veeti-mopsin viereen vetäen sen kainalooni. "Susta me tehdään sitten ihan oikea tallikoira." Veeti ynähti hiljaa ja käänsi kylkeään. Se ei näyttänyt huolehtivan turhia tulevaisuudestaan, kunhan ruokaa riitti ja sai olla lähellä. Suupieleni kääntyivät onnelliseen hymyyn. Olisipa ihmisenäkin yhtä helppoa. Sinten kommentti
Sinulla kävi tuuri, kun Myy vapautui juuri kun sinä satuit etsimään sitä tiettyä rapsuteltavaa! Toivottavasti – minä ainakin uskon että näin käy – sinusta ja Myystä tulee vähintään yhtä hyvä pari kuin teistä Lontin kanssa. Ajattelin myydä Lontin sinulle, kun kerran satuit hoitamaan sitä täällä: pääsisipähän poni tutun ihmisen luokse viettämään eläkettään. Tuntiponin hommissa Lontti ei taida enää kauaa jaksaa. Minäkin odotan syksyä sen lämpimän tunnelman ja värikkyyden vuoksi. Tietysti myös kesässä ja talvessa on hyvät puolensa; vuodenajoista pitää nauttia silloin kun se on mahdollista!
Tarina oli pitkä ja kokonainen: siinä oli todella ytimekäs ja hieno lopetus. Kirjoitat kuvailevasti, hieman mietiskelevästi ja kauniisti, tekstisi on siistiä. Kappalejaot olet osannut ajoittaa oikeisiin kohtiin. Kerrassaan upeaa tekstiä!
kaikenlisäksi = kaiken lisäksi
"Ne seurasivat minua katseellaan..." -> "seurasivat" verbi on monikossa, joten "katseellaan" on myös monikossa: -> "Ne seurasivat minua katseillaan..."
17,50v€
|
|
|
Post by milla on Aug 11, 2013 17:44:09 GMT 2
Tämmönen myyn pää-kuva. Sinten kommentti
Onpa suloinen kuva ja kerrassaan tuuhean pehmoinen harja! Olet onnistunut erityisen hyvin varjostamaan korvan sisäpuolen ja piirtämään Myyn sieraimen. Piirtämäsi kuva on aivan myyn värinen, ja hempeän vaaleanvihreä tausta sopii siihen vallan mainiosti. Pää on kuitenkin hieman laihanpuoleinen; hevosen kallon luut leveentyvät leukaperiä kohden. Jos pää olisi ollut suurempi, kuvassa myös kaulaa olisi pitänyt hieman leventää. Onnistuit rajaamaan kuvan Myyn kaulaan hyvin!
12,70v€
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 17, 2013 13:57:16 GMT 2
Pääsin käymään pitkästä aikaa Myytä moikkaamassa parin viikon sitkeän flunssan jälkeen. Harjailin ponia ja kävin sitä hieman tallipihassa taluttelemassa. Ikuistin Myyn onnellisena tarhassaan heiniä odottelemassa.
Sinten kommentti
Ensinnäkin pahoittelen koko sydämestäni vastauksen kestämistä, ulkoasu- ja koulukiireiden vuoksi olen ollut hieman ajanpuutteinen.
Voi miten suloinen kuva Myystä! Tämä sopisi vaikka karsinan oveen. Jos haluat, voit joskus tehdä Myylle oman nimikyltin tähän päiväkirjan kanteen: kyltissä pitäisi lukea ainakin Myyn koko nimi. Kyltti kelpaa hoitomerkinnästä, eli siitä saa kommentin ja summan virtuaalieuroja. Myy näyttää kuvassa iloiselta ja onnelliselta, kuten kuvatekstissä kerroitkin! Silmissä on elävä pilke, ja harja on oikein tuuhean näköinen! Myy-teksti on kauniilla käsialalla kirjoitettu. Vaaleanharmaa tausta oli oikein sopiva valinta: mielestäni kuva ei tarvinnut räikeää tai sekavaa taustaa, vaan hillityt värit.
13,10v€
|
|
|
Post by Sinte on Sept 17, 2013 7:25:07 GMT 2
Taru etsii Myylle seurakisaratsastajaa!Ilmoitukset kiinnostuksesta (&kysymykset) Sannalle
|
|
|
Post by Jossu on Sept 17, 2013 15:33:24 GMT 2
Haluaisin myyn seurakisaratsastajaksi Moi Jossu, kiva että olisit kiinnostunut! Laittaisitko mulle viestiä foorumin postilaatikkoon/sähköpostiin/viekkuun niin jutellaan! -Sanna E.
|
|
|
Post by Jossu on Oct 2, 2013 14:32:43 GMT 2
Herään noin kuudelta ja menen pukemaan tallivaatteet päälle. Hipsin alakertaan jääkaapille. Otan sieltä marjasekoitusta ja kylmän kahvipurkin. Otan vielä tallikassin mukaani ja lähden hipsimään bussipysäkille. Onneksi bussi tulee melkein heti. Hyppään kyytiin ja menen istumaan Even viereen, se sattuu nimittäin olemaan myös bussissa. - Moi apua auta mua voitko hoitaa Myyn tänään ja en ole pitkään aikaan liikuttanut sitä, Eve hätäilee. - No joo rauhoitu täällä on muitakin ja voin liikuttaa Myyn, sanon rauhallisella äänellä. - Jes kun on vielä se Lonttikin niin aika ei tahdo riittää, Eve hymyilee. - Ok mutta mun pitää nyt lähtee, moikkaan ja lähden kävelemään loppumatkan. Pian saavun pihaan. Menen tallivintille ja tyhjennän kamat. Ketään ei ole tallissa paitsi Sanna joka juo kahvia toimistossa, hevoset syövät aamuheinijään tarhassa. Suuntaan siis toimistoon. - Moi Sanna liikutan ton Myyn tänään kun Evellä oli hommia, sanon Sannalle. - Oi kiitos kun jaksat ettei se pyöristy kun sille ei nyt paljon liikuntaa olla annettu, Sanna hymyilee ja lähtee hakemaan Esaa juoksutukseen. Minä taas puolestani menen syömään aamupalaa tallivintille. Aah kylmää kahvia ja marjaseosta, huokailen onnellisesti. Sitten menen hakemaan Myyn punaisen riimun. Huhuilen Myytä joka tulee portille seisomaan. Avaan portin ja vedän riimun päähän Myylle. Talutan Myyn talliin ja sidon sen karsinaan. Haen harjat ja aloitan pölyharjalla. Ihmettelen sitä että Myystä lähtee karvaa. Jatkuu Sakun kommentti
Hienoa että olet laittanut kappalejaot tarinaasi, ne helopttavat lukemista paljon. Kiva että suostuit auttamaan Eveä, hänellä todella pitää kiirettä välillä. Palkkiot tarinasta ja jatko-osasta saat viimeisen osan lopussa.
aamuheinijään -> aamuheiniään
|
|
|
Post by Jossu on Oct 5, 2013 15:27:08 GMT 2
JaTKOA Pian Myy oli puhdas ja otin kaviokoukun. Nostin oikean etujalan ja aloitin putsaamaan sitä. Kun olin putsaamassa viimeistä kaviota sielät löytyi kakkaa "Yök". Sitten harjasin pään ja Myy onnistui näykkäsemään. Vein harjat ja otin varusteet. Nostin satulan selkään ja liutin sen oikealle paikalleen. Laskin vyön alas ja kiristin sen. Myy pullisteli ja mutta sain vyön aika hyvin, kentällä kiristäisin vyön paremmin. Otin suitset ja riisuin päitset Myyltä. Nostin ohjat kaulalle ja aloitin tyrkkimään kuolaimia suuhun. Myy heilutteli päätään, mutta onneksi sain kuolaimet onneksi itse. Laitoin hihnat kiinni ja suljin karsinanoven. Menin hoitajienhuoneeseen ja tapasin Destinyn. - Moi Destiny haluutko tulla hyppimään mun ja Myyn kanssa esteitä? Kysyin. - Voin minä ja Ronnie ainakin on jo kunnossa, Destiny nauroi. - Niin Myykin otan vaan raipan ja laitan kypärän päähän, sanoin ja lähdimme yhdessä hakemaan Myytä ja Ronnieta. Avaan Myyn karsinanoven ja otan ohjat kaulalta. Talutan Myyn kentälle ja edessä kulkee tietysti Destiny ja Ronnie. Kentällä kiristän vyön, Myy pullistelee ja kiristän vyötä täysin voimin. Lopulta saan vyön tarpeeksi kireäksi ja voin nousta satulaan. Asetan jalan jalustimeen ja ponnistan satulaan. Säädän jalustinhihnat ja lähden kävelemään uralle. Esteet ovat onneksi jo kentällä valmiiksi koska pyysin Sanna jättämään ne eilen. Myy kävelee hyvn energisesti. Kun olemme kävelleet alkukäynnit otamme Destinyn kanssa ohjat ja alamme ravata puomien yli. Myy reagoi apuihin nopeasti ja lähtee ravaamaan kuuliaisesti. Puomit sujuvat hyvin ja Myyn jalat eivät kolise niihin. Sitten siirryn hetkeksi käyntiin ja Destinykin siirtyy. Hetken päästä Destiny hyppää radan ensimmäiseksi joten minä kävelen uralla sillä aikaa. Ronnie kuuntelee Destinyä hyvin ja hyppää esteet hyvin ja pehmeästi. Kun tulee minun vuoroni, Myy säntää radalle. Kaikki esteet Myy hyppää suurella ilmavaralla ja täydessä vauhdissa. Vielä ravaamme loppuravit ja kävelemme loppukäynnit, sekä Destiny lähtee Ronnien kanssa maastoon. Kun kaarran keskelle, alkaa estetuntilaisia ja Ida saapua kentälle. Sinne tulee Iida-Aksu Vilja-Cheri Susan-Kisu ja sitten pari tyttöä joita en tunne tulee Jätkän ja Nassun kanssa. Nostan jalustimet ylös ja lähden taluttamaan Myytä talliin. Tallissa talutan Myyn karsinaan ja avaan suitset sekä otan ne pois. Otan myös satulan ja suljen karsinanoven. Laitan satulan telineeseen ja pesen kuolaimet suitsista. Niputan suitset ja pistän ne koukkuun. Lähden kävelemään Sannan talolle. Avaan oven ja astun sisään. Sanna ja Loci istuvat pöydässä syömässä pinaattilettuja ja puolukkahilloa. Sanna tarjoaa minullekkin ja yön täydellä ruokahalulla. Kiitän Sannaa ruuasta ja lähden takaisin tallille. Siellä estetuntilaiset tuovat poneja talliin. - Hei viittitkö auttaa tuota Nassun ratsastajaa ottamaan varusteet pois? Kysyy Ida. - Joo, vastaan ja menen Nassun luokse. Nassun karsinassa autan ratsastajaa ottamaan varusteet pois ja näytän vielä kun olemme vieneet satulan ja pesseet kuolaimet miten suitset niputetaan. Sitten menen hakemaan Ellaa tarhasta. Moikka rakas Ella, supitan Ellan korvaan kun tulen tarhalle. Nappaan päitsistä ja talutan Ellan karsinaan. Annan sille nimittäin päiväruuan niinkuin Sanna sanoi kun juttelimme ruuan ääressä. Kun Ella syö heinijään istukelen sen karsinassa juttelemassa sille, pian kuitenkin lähden kotiin kävelemään. Sakun kommentti
Myy taisi olla hieman itsepäinen ja energinen tänään, onneksi sait hallittua Myyn kuitenkin hyvin. Hienoa että Destiny tuli kaveriksesi kentälle. On aina mukavampi olla jonkun kanssa kuin yksin. Myös estetuntilaiset olivat iloisia kun suostuit auttamaan heitä ja näyttämään heille miten asiat hoidetaan huolellisesti. Osa hoitajista saattaa joskus olla hieman laiskoja, mutta sinä jaksat hoitaa myös vaativat työt loppuun asti.
Tarina oli hyvä ja sopivan pituinen. Kannattaa silti kiinnittää huomioita oikenkirjoitukseen ja oikolukea tarina vielä viimeistelyiden jälkeen. Näin pystyt karsimaan pienet ja ikävät kirjoitusvirheet pois sekä korjaamaan mahdollisia yhdyssana- ja sanajärjestysvirheitä. Tarinasi ainoat virheet olivat pari sanaa, joissa kirjaimet olivat sekoittuneet. Muista myös käyttää synonyymejä sanoille, jotta tyrhaa toistoa ei tule. Esimerkiksi tarinassasi olisi "hyvin" sanan tilalle voinut joskus laittaa "mainoisti" tai "oivasti". Muista tämä ensi kerralla!
sielät=sieltä hyvn=hyvin
15,30v€
|
|
|
Post by Jossu on Dec 9, 2013 19:44:13 GMT 2
Herään aamulla kello 8.30. Nousen sängystäni ylös ja puen tallivaatteet ylleni. Syön aamupalan ja otan tallikassin mukaani. Lähden kävelemään kohti Metsistä. Matka kestää 20 minuuttia.
Avaan narisevan tallinoven ja käyn viemässä tallikassin kaappiini. Lähden hakemaan Myyn riimua.
Aitauksella avaan portin ja nappaan Myyn mukaani. Talutan Myyn talliin ja käyn hakemassa harjat. Harjaan Myytä pölyharjalla kun Claudia tulee talliin Novaa taluttaen. - Moi, sanon. - Hei haluatko tulla tekee talutusharjoituksia minun ja Novan kanssa? Claudia kysyy. - Totta kai, sanon ja jatkan harjaamista. Hoidan Myyn pikaisesti ja niin olemme valmiita lähtöön.
Maneesissa talutamme eka poneja uralla käynnissä. Myy kävelee verelläni reippaasti. Aloitamme pujottelemaan tötsiä. Claudialla menee hyvin, välillä kyllä Novaa hieman yrittää näykkiä Claudiaa, mutta ei näytä Nova siinä onnistuvan. Myy menee ihan kiltisti paitsi, että puolet tötsistä menevät nurin. Lopetamme pujottelun ja aloitamme ravaamaan. Myy ravaa hieman laiskasti ja joudun hoputtamaan sitä. Teemme vielä pysähdyksiä ja vähän ravia. Sitten Claudia lähtee talliin, mutta minä käyn vielä maastossa taluttelemassa Myytä. Myy menee maastossa aika reippaasti ja emme käy kovin kaukana. Tallipihassa lähden taluttamaan Myytä talliin.
Tallissa vien Myyn karsinaan ja riisun siltä riimun. Suljen karsinanoven ja menen pesemään Myyn varusteita. Kuolaimet ovat todella likaiset, joku ei kai ole muistanut pestä niitä ratsastuksen jälkeen. Pesen noin tunnin varusteita ja kello näyttää noin kahtatoista. Menen syömään eväitä.
Minulla on mukana omena ja vadelmamehupullo. Hoitajienhuoneeseen tulee myös Vilja. - Hei Jossu sinuakin näkee pitkästä aikaa, Viljaa sanoo hymyillen. - Joo on ollu vähän kiirettä, sanon ja lähden etsimään Sannaa. Sanna on harjaamassa Merliä. - Hei, sanon. - Moi viittitkö harjata Merlin loppuun asti? Sanna kysyy. - Yes, sanon ja aloitan harjaamaan Merliä. Harjaaminen sujuu nopeasti ja kaviotkin ehdin putsata. Lähden kotiin.
// Joo pysynkin Jossuna, koska en tahdo muistaa sitä Marikaa
Sannan kommentti
Vahdan nimesi nyt takaisin Jossuksi, älä vaihda sitä enää muuksi.
Kiva että teet Myyn kanssa talutusharjoituksia, ne kehittävät luottamusta ja yhteistyötaitoja. Myy saattaa vähän hutiloida tötsien kanssa, sen kanssa pitää olla vain jämerä, eikä sille saa antaa oikeutta oikoa tai mennä mistä sattuu. Hevonen tarvitsee itselleen ihmisen johtajaksi!
Tarina oli melko virheetön, mutta se olisi kaivannut selkeämmät kappalejaot. Viimeisin kappalejako oli ok ja selkeä. Pyri tekemään kappalejaoista aina "isoja", eli aina kun kappale vaihtuu, kappaleiden väliin tulee yksi tyhjä rivi. Tämä selkiyttää tarinaa.
11,30v€
|
|
|
Post by Jossu on Dec 11, 2013 18:58:17 GMT 2
Avaan narisevan tallinoven ja astun sisään. On vasta aamu ja kello on kahdeksan. Myy ei ole karsinassaan, joten päätän siivota tamman karsinan. Käyn hakemassa tarvittavat välineet ja aloitan nostelemaan kakkaa kottikärryihin.
Noin tunnin päästä olen harjaamassa Myytä. Tamma näyttää vähän hapanta naamaa. Otan kaviokoukun ja aloitan putsaamaan kavioita. Myy antaa putsata kaviot kiltisti. Käyn viemässä harjat ja otan samalla mukaani Myyn varusteet. Asettelen satulan oikealle paikalleen ja kiristän vyön. Laitan vielä suitset Myyn päähän ja sitten lähden taluttamaan Myytä maneesiin.
Talutan tamman keskelle ja aloitan kiristämään vyötä. Myy pullistelee, mutta saan kuitenkin vyön tarpeeksi kireälle. Nousen selkään ja säädän jalustinhihnat. Puristan pohkeeni kevyesti kylkiin ja Myy lähtee kävelemään reippaasti eteenpäin. Hetken päästä otan ohjat ja nostan kevyen ravin. Myy lähtee ravaamaan reippaasti. Ehkä vähän liiankin reippaasti.
Jatkuu
Sannan kommentti
Lyhkäinen ja taidokkaasti tiivistetty aloitus. Jään odottamaan jatkoa!
|
|
|
Post by Jossu on Dec 24, 2013 19:12:15 GMT 2
Jatkoa.
Teen paljon voltteja ja kahdeksikkoja ravissa. Myy on hyvin kuulolla. Hetken päästä siirrän Myyn raviin. Nostan jalustimet kaulalle ja aloitan tekemään avotaivutusta. Tamma on todella nätti ja tottelee hyvin. Noin 5 minuutin kuluttua vaihdan suuntaa. Teen avotaivutusta myös oikeaan kiertoon. Pian kuitenkin otan harjoitusravia ja laukkaan pitkät sivut. Edelleen jalustimet ovat kaulalla. Myy on todella hyvä laukoissa, sillä saamme todella hyviä pätkiä. Otan vielä toiseen suuntaan laukat ja sitten aloitan loppukäynnit. Menen naistenistuntaan istumaan. En ole huomannut, että joukko tallilaisia on tullut katsomaan temppuiluani. No ne kuitenkin lähtevät kun laskeudun alas selästä ja lähden kohti tallia Myyn kanssa.
Talutan tamman karsinaansa ja riisun varusteet. Käyn viemässä varusteet pois ja tapaan matkalla tytön. - Moi minä olen Leena, että voitko tulla auttamaan minua kun Kisu temppuilee ja näykkii? Leena kysyy. - Joo voin, sanon. Kun tulemme karsinaan Kisu luimistelee ja nostelee päätä. Älä esitä yhtään Kisu, sanon ja tartun riimusta. - Kiitos, Leena huutaa vielä perääni kun menen etsimään Sannaa. Sanna ratsastaa Rionalla kentällä. - Moi Jossu sinuakin näkee pitkästä aikaa, Sanna huudahtaa ja ohjaa Rionan kentän päätyyn luokseni. - Hei onko sinulla mitään tekemistä minulle. - Onko Jossu neiti innokas siivoamaan karsinoita Stefan sedän kanssa, Sanna puhuu ja kikattaa samalla. - No on ja hei hei, sanon. Stefan on tallissa siivoamassa karsinoita. - No nii sinä tulitkin jatkamaan tästä, Stefan sanoo ja lähtee. Onneksi Iida tulee paikalle. - Moi yksinkö sinä täällä siivoat? Iida kysyy. - Joo Stefan livisti paikalta, sanon. - No tule tuossa raippa mennään kostamaan sille, Iida nauraa. - Niin mutta entä karsinat, sanon huolissani. - Viis niistä, Iida sanoo.
Kun löydämme Stefanin ja aloitamme melkein heti leikkimään sen kanssa hippaa, mutta se ei kestä kauaa, sillä Sanna tulee paikalle. - Jossu and Stefan tänne ja heti Miksi karsinoita ei ole siivottu? Sanna kysyy ankarasti. - Stefan katosi ja sitten katosin minäkin, sanoin. - Hei joudutte kuitenkin siivoamaan maneesin ja tekemään kuperkeikan lantalassa, Sanna kikattaa ja lähtee paikalta. - Se on sitten sinun syytä, että minä lähden nyt ja sinä teet ne hommat yksin, sanon ja lähden.
Sannan kommentti
Olipa mukavan pituinen tarina. Teillä taisi sujua Myyn kanssa hyvin: siltä saa odottaa kyllä tuloksia aina ajoittain. Vai karkasi Stefan hommista, ihan oikein että jahtasitte sen livistäjän kiinni! Voi voi, kyllähän sinun olisi pitänyt jäädä auttamaan Stefania...!
15,30v€
|
|
|
Post by Jossu on Dec 25, 2013 11:03:04 GMT 2
Kello on puoli seitsemän kun istun linja-autossa juttelemassa Iidan kanssa. - Muistatko eilisen tallilla? Iida kysyy. - Joo ehkä liiankin hyvin toivottavasti Stefan on siivonnut maneesin tai Sanna räjähtää, nauran. Linja-auto tulee pysäkille. Juoksen tallille ja avaan tallinoven. - Moi Sanna käski sinun mennä toimistoon Stefankin on siellä, Destiny ja Roope sanoivat. - Ok tiedän jo mitä tämä tarkoittaa, sanon ja ajattelen, että Stefan ei ollut siivonnut. Käyn viemässä tavarat kaappiini ja kävelen toimistoon. - Jossu et ollut auttanut Stefania ja se oli tehnyt kaiken yksin, Sanna kikatti. - Ok no minä nyt menen hoitamaan Myytä, sanon ja olen jo ovella. - Ensiksi voisit siivota joka ikisen karsinan, Sanna sanoo. Jatkuu Sakun kommentti
Aijai, sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää... Jatkoa odotellessa!
|
|
|
Post by Jossu on Dec 30, 2013 14:54:27 GMT 2
Jatkoa.
Kun olen siivonnut kaikki karsinat kello on 14.00. Huoman Snuffen, joka tuo Silavaa käytävälle. - Moi päätit sinäkin sitten aloittaa, sanon hymyillen. - Joo haluatko tulla minun ja Silavan kanssa maneesiin? Snuffe kysyy. - Käy kyllä tunnin päästä sinne, huudahdan ja nappaan Myyn riimun mukaani. Avaan portin. - Hei tyttö mukava nähdä sinua, sanon ja laitan glitter-riimun Myyn päähän. Lähden taluttamaan Myytä talliin.
Tallissa Snuffe ahkeroi jo Silavan kimpussa. Pistä Myyn Silavaa vastapäätä naruihin. Haen varusteet ja harjat. Otan ison pölyharjan ja aloitan harjaamaan likaista Myytä. Harjaan myös jalat. Otan pääharjan ja harjan Myyn pään rauhallisesti. Putsaan vielä kaviot ja harjaan jouhet, sitten nostan satulan Myyn selkään. Kiristän vyötä hiljalleen, sillä Myy pullistelee. Laitan suitset päähän. Kun hevoset ovat valmiita menemme Snuffen kanssa hoitajien huoneeseen laittamaan itsemme. - Minua jännittää, Snuffe sanoo. - Ymmärrän kyllä elä jännitä, sanon rohkaisevasti Snuffelle. Matkalla hevostemme luokse tapaamme Veeran. - Moi Veera tässä on Snuffe se on Silavan uusi hoitaja, sanon. - Hei Snuffe minä olen Veera ja minulta saa aina apua, Veera sanoo ystävällisesti. - Ok, Snuffe sanoo ja lähdemme. Irrotan Myyn ja lähden taluttamaan Myytä maneesiin.
Talutan Myyn kaartoon, kiristän vyön ja nousen selkään. Säädä jalustinhihnat ja puristan pohkeet kiinni Myyn kylkiin. Snuffekin on saanut Silavan uralle. Myy on innostunut. Otamme noin 5 minuutin kuluttua ohjat. Aloitamme menemään kevyttä ravia. Myytä joutuu pidättämään, sillä tikittää pienillä jaloillaan täyttä vauhtia. Snuffen ja Silavan meno näyttää hienolta. Hetken päästä siirrämme hevoset käyntiin ja aloitamme tekemään pohkeenväistöä. Myy on hieman innostunut tässäkin ja sille pitää näyttää kuka on pomo. Silava väistää upeasti, Sanna huudahtaa maneesin laidalta Snuffelle. - Kiitos, Snuffe sanoo. Vaihdamme suuntaa ja Myy menee heti paremmin. Saamme hyviä pätkiä paljon. Aloitamme menemällä ptkät sivut laukassa ja lyhyet ravissa. Onnistun lentää lässähtämään Myyn selästä, koska heittää pukin. Nousen kuitenkin heti ylös ja otan Myyn kiinni. Loput laukat menevät rauhallisesti, jopa toiseen suuntaan. Ravaamme vielä hetken ja menemme käyntiäkin. Sitten laskeudumme alas ratsailta. Nostan jalustimet ylös, löysään vyötä pari reikää ja lähden taluttamaan tammaa talliin.
Vien Myyn karsinaansa ja riisun siltä varusteet. Kun varusteet on omilla paikoillaan annan Myylle päiväheinät. Sitten lähden.
//Laskettiinko pukkihyppy extratehtäväksi//
Sannan kommentti
Mukavaa että sait Snuffen mukaasi tallille! Tulevaisuudessa voitte käydä yhdessä maastoilemassa ja tutustua Metsiksen seudun uusiin paikkoihin. Snuffe saa varmasti paljon apua sinulta, kun olet täällä pyörinyt jo aikaisemmin. Tarinoistasi on puuttunut melko paljon pilkkuja, minkä vuoksi ajattelin kertoa hiukan lauserakenteesta. Pilkulla erotetaan virkkeessä olevat pää- ja sivulauseet. Mikä sitten on virke? Virke alkaa isolla kirjaimella ja loppuu pisteeseen, huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin. Se koostuu erilaisista lauseista: päälause, sivulause ja niin edelleen. Tässä on esimerkki oikein kirjoitetusta virkkeestä: "Kiristän vyötä hiljalleen, sillä Myy pullistelee." Paksunsin virkkeestä päälauseen, ja alleviivasin sivulauseen. Näiden kahden lauseen väliin tulee pilkku. Sivulauseen tunnistaa siitä, että se alkaa yleensä konjunktiolla (että, jotta, koska, kun, sillä...). Päälauseen tunnistaa siitä, että se on järkevä yksinäänkin, ja sisältää aina verbin eli tekemistä kuvaavan sanan (tässä: kiristän). Myös sivulauseen tulee sisältää aina verbin (tässä: pullistelee).- Hei Snuffe minä olen Veera ja minulta saa aina apua, Veera sanoo ystävällisesti.-> kun puheessa pidetään tauko, se ilmaistaan tekstiin pilkkua käyttämällä:-> – Hei Snuffe, minä olen Veera ja minulta saa aina apua, Veera sanoo ystävällisesti.
13,70v€
|
|
|
Post by Jossu on Jan 8, 2014 13:21:18 GMT 2
Nousen selkään hiljalleen, katson alas. Olen matalan ponin selässä. Pian poni pukkihypyn heittää ja minä lennän lässäytän maneesin hiekkaan. Tunnin jälkeen karsinan likaisen siivoan.
// Anteeksi en osaa tehdä yhtään runoja toivottavasti kelpaa extratehtäväksi
Sannan kommentti
Valitettavasti en nyt hyväksy tätä ekstratehtäväksi, runossa pitäisi olla edes muutama loppuriimi tai muuta sellaista, mikä tekee siitä runon. Itse luokittelisin tämän tarinaksi, mikä on jaettu omille riveilleen. Yritä extraa uudelleen, ja koita keksiä säkeiden loppuun riimejä (esim. "Silitän Myyn selkää, enkä tammaa yhtään pelkää").
6,40v€
|
|
|
Post by Jossu on Jan 8, 2014 13:31:54 GMT 2
- Jossuu herää, äitini huutaa alakerrasta. - Onko pakko? Huudan takaisin. - On jos haluat lähteä tallille, äiti huutaa. Nousen sängystäni ja puen tallivaatteet päälleni. Juoksen raput alas. Syön nopeasti hedelmän ja juon maitoa. Sitten nappaan tallikassin ja lähden kohti linja-autopysäkkiä. Hyppään kyytiin nopeasti. Olenkin hetkessä perillä. Maksan kuskille ja lähden juoksemaan kohti tallia. Kello on puoli yhdeksän kun tulen tallille. Käyn heittämässä kamat kaappiin. Nappaan mukaani Myyn riimun.
Aitauksella nappaan Myyn mukaani ja talutan sen talliin. Haen harjat ja varusteet. Ajattelen ajaa Myyllä tänään kevyen lenkin. Otan suuren pölyharjan ja aloitan harjaamaan tammaa. Myy on söpö se yrittää kerjätä herkkuja. Pian näen Sannan tulevan talliin. - Hei olet kai menossa ajamaan, Sanna sanoo. - Kyllä, sanon ja harjaan jouhet. - No minä taidan jättää sinut rauhaan, Sanna sanoo kylmissään. Putsaan kaviot.
Noin 10 minuutin päästä löydän itseni kärryistä. Lähden ajamaan Myytä maastoon. Myyn on todella kiva ajettava. Se on todella kiltti. Hetken päästä pyydän Myytä ravaamaan. Se lähtee nätisti juoksemaan, kunnes tapahtuu jotain. Se selviää jatko-osassa.
Sannan kommentti
Jään odottelemaan mitä jatkossa tapahtuu!
|
|