Spurttimaasto 11.3.

[Kasper]

  SPURTTIMAASTO 11.3. 

Metsälammen lomailu on aiheuttanut varmasti jokaiselle tallin vakkarikävijälle peruukin täydeltä harmaita hiuksia ja niiden repimistä. Kaikki pitkät talvipäivät on sisältäneet armottomasti malttamatonta päivien ruksailua kalenterista johon loman loppu on ympyröity niin tehokkaasti että paperi on siltä kohdalta kulunut puhki. Minulla on kuitenkin ilo todeta että pitkä odotus on viimein ohitse ja nyt saa jälleen painaa kohti kevättä erittäinkin Metsishenkisissä tunnelmissa. 

11. päivä maaliskuuta Metsiksen pihalta starttaa maastoletka tallityöntekijä-Kasperin johdolla. Kyseessä on kelin salliessa hieman vauhdikkaampi seikkailu Viitaniemen maastoihin, joten varmistathan hevostoiveita esittäessäsi että ratsu pysyy varmasti lapasessa vähän reippaampanakin.  

Kuljettava reitti pitää sisällään parikin mahdollisuutta spurttailuun. Reittimme alkaa perinteisellä Harjunlenkillä, josta kuitenkin poikkeamme Pirunpolun kautta kohti Rajajokea. Rajajoen jäätä pitkin matka jatkuu hieman reippaammalla tahdilla kohti isoa tietä, jolta poikkeamme Mansikkapolun kautta Laukkapellolle. Kuten arvata saattaa, siellä saa jälleen pitää kiinni stetsonistaan; toivon mukaan nimittäin pääsemme tässä vaiheessa nauttimaan palasen vauhdin hurmaa! Palaamme tallille Rantapolkua pitkin. Viimeinen mahdolisuus vauhditteluun tarjoutuu Metsälammen jäillä, joilta palailemme lopulta hiljalleen takaisin tallin lämpöön.  

Jos tunnet kutsumusta talviseen seikkailuun, ilmoittaudu mukaan esittämällä 1-2 ratsutoivetta tässä topicissa. Myös tallin ulkopuoliset kävijät ovat tervetulleita! Tallilaiset saa tästä tapahtumamerkinnän. 

Mukana: (HOX! Tako tai tallityöntekijä! Ilmoittaudu halutessasi peränpitäjäksi!) 

Kasper - Ellu (johtaa) 
Sinte - Karla
Laura - Jätkä
Silja - Sintti
Creimeide - Nuka
Jannica - Aatos
Loci - Hurmos (peränpitäjä)

Näin kuittaat maaston:
(kuittaus = tarina-/piirrosmerkintä)

 

PIIRROS:  

Taltioi piirrokseesi vauhdinhurma tai sen sivuvaikutus tai miksei vaikka molempia! 

TARINA:

Valitse jokin allaolevista maastossa ilmoille kajahtaneista lausahduksista, ja rakenna tarinasi sen ympärille: 

"Mä en pääse ylös täällä on ihan liikaa lunta..." 

"Älä karju sen ponin korvaan ei se huutamalla hidasta!" 

"Oottakaa tää ei suostu liikkumaan eteenpäin..!" 

"SEEEIIIS! Mihin se katosi???" 

"Kattokaa, LUMIMIES!" 

"Mun kännykkä tippui tonne johonkin.." 

"APUA mikä tuolla menee!" 

"Jooo joutui armas aaaiiiikaaaa jaaa suuvii suulooineeen..." 

"Ottakaa se kiinni!" 

"Mä en ehkä halua jatkaa enää." 

"Sä näytät ihan intiaanilta!" 

"Toi auto ei kyllä hidasta..." 

"Luojan kiitos tässä ponissa on jarrut." 

"Aaaaah mä en nää mitään!" 

[Sinte]

Huippua Kasper, enää ei kalenteri huuda tyhjyyttä! mä voisin tulla myös mukaan jollakin ylläriratsulla

[laura]

Mä tuun mukaan, ratsutoiveena Jätkä tai Ruu !

[Loci]

Peruna mukaan, Hurmos toiveena, mutta kaikki käy. Voin pitää perää

[Silja]

Mukaan! Toiveina Sintti ja Helmi

[jannica]

Mukaan ehdottomasti, mie sain villin idean käyttää nuo kaikki lauseet tarinassa, on varmaan sallittua
Saapuisin maastovarmalla Jätkän pojalla Aatoksella (websin sivut ei toimi joten turha linkitellä tähän). Mikäli omalla ei kuitenkaan retkellenne voi osallistua, laitan heppatoiveiksi vielä lisäksi Leevin, Cocon tai Sintin (olen enemmän kyllä pikkuponikokoinen ^^)

[Jem]

Kuulostaa niin hauskalta että lähdetään Smirkyn kanssa Hiisivuoresta mukaan (aiheuttamaan enemmän tai vähemmän sekasortoa)

[laura]

Kuittaus;

- Ja nostetaan laukka kun päästään tohon Rajajoelle, Kasper huusi edessämme ravatessamme eteenpäin pitkin Pirunpolkua. Jätkä poukkoili innokkaasti allani. Ruuna selkeästi ymmärsi, että pian laukkaamme. Pidätellessäni innokasta suomenhevosta, sen etujalat kauhoivat ilmaa ja se hyppelehti eteenpäin. Kun Sinte ja Karla edessämme nostivat laukan, annoin ruunalle tilaa ja se singahti eteenpäin. Nappasin kädelläni kiinni edessäni liehuvasta pitkästä harjasta ja toivoin parasta. Jätkä laukkasi eteenpäin pitkin askelin ja kokoajan kirimme matkaa kiinni edessämme olevaan Karlaan. Kuulin kuinka takani laukkasi letka muita hevosia perässämme. Jätkä kiihdytti edelleen vauhtiaan ja lopulta jouduin alkamaan ottamaan ruunaa kiinni hieman isomminkin pidättein, kun herra ei halunnut ollenkaan kuunnella apujani. Rajajoki tuntui normaalia lyhyemmältä, kun Kasper ohjeisti meitä siirtymään raviin. Jätkähän ei tästä ollut ollenkaan samaa mieltä - se olisi halunnut jatkaa spurttailua. Ravatessamme kohti isoa tietä, Jätkä hyppi ja poukkoili joka suuntaan heilutellen päätään. 
- Nyt oikeesti Jätkä, tuhahdin nauraen kun ruuna hyppelehti lyhyin laukka-askelin eteenpäin. Pian ruuna kuitenkin jaksoi alkaa keskittymään ravaamiseen - ja sieltähän tuli oikeasti aika mageeta ravia. Pian siirryimme käyntiin ja kävelimme hieman ison tien reunaa, ennenkuin jatkoimme kohti mansikkapolkua. Huokaisin helpotuksesta - olinhan pysynyt kyydissä.

- Ootteko valmiita? Nyt on tilaa laukata oikein kunnolla! Kasper huusi letkallemme, katsoen taaksepäin. Irvistin hänelle vastaukseksi - Jätkä kävi edelleen kierroksilla viime laukkapätkästä, joten hieman kauhuissani odotin mitä tulevan pitikään.
- Nostetaan ravi! Kasper huusi ja pyysi Ellun raviin. Ohitimme juuri mansikkaniityn, joten tiesin että laukkapelto siinsi edessämme - Jätkäkin todenteolla tiesi sen. Ellu ja Karla ravasivat edessämme, mutta ruuna allani halusi vain laukata. Etujalat kauhoivat ilmaa, takajalat taas ottivat pieniä askelia eteenpäin. 
- Oottakaa tää ei suostu liikkumaan eteenpäin..! Kerkesin huutamaan jo kaukana edessämme oleville ratsukoille, kun ruuna puri kiinni kuolaimeen ja lähti kiikuttamaan minua eteenpäin täydessä vauhdissa - takajalkojen viuhtovan ties missä. Nojasin taaksepäin kaikin voimin ja koitin saada ruunan pysähtymään - toivotta. Ruuna juoksi eteenpäin täyttä laukkaa, ohitimme Kasperin ja Sintekin, joiden hevoset jäivät hölmistyneenä katsomaan pöllyävää lunta, joka jäi jälkeen Jätkän jaloista. 
- JÄTKÄ! Huusin ruunalle, joka jatkoi pitkin lumista laukkapeltoa. Tein mitä isoimpia pidätteitä, koittaen kääntää ruunaa ympärälle. Jätkä kuitenkin paineli eteenpäin korvat hörössä, välillä vetäen päänsä alas ja nostaen takapäätänsä. En tiedä olivatko muut hevoset lähteneet peräämme, ympärillä pöllyävän lumen takaa en nähnyt nimittäin juuri mitään. Koitin edelleen saada ruunaa kääntymään ympyrälle, mutta se oli edelleen sitä mieltä, että kun kerrankin tälläiselle spurttimaastolle oltiin tultu - ei hidasteltu. 

Lopulta sain ruunan hidastamaan vauhtiaan, tosin Jätkä päätti vetää päätänsä alas ja alkaa hyppimään selkä ylhäällä ympäriinsä kuin mikäkin rodeoratsu. Nojasin edelleen kaikin voimin taaksepäin, mutta tasapainoni lopulta petti kun ruuna päätti pukittaa ja samalla kääntää suuntaa. Seuraavaksi näinkin lähenevän lumipenkan. 'Pidä kiinni' - hoin mielessäni tömähtäessäni pehmeään lumipenkkaan. Jätkä meinasi jatkaa matkaansa, vetäen minua muutaman metrin lumessa - jota muuten oli joka ikisessä paikassa mihin vain sitä oli mahdollista mennä. Lopulta ruuna pysähtyi ja katsoi eteenpäin korvat sivuilla ja hengitti syvään, kuin sanoen; Mikäkin ilonpilaaja. 
- Ooks sä kunnossa Laura? Kuulin Kasperin äänen vierestäni.
- Joo kai, mut mä en pääse ylös täällä on ihan liikaa lunta... Mutisin yrittäen römpiä ylös lumiselta pellolta. 

[Creimeide]

Saiko tallin ulkopuolinen tulla omalla hepalla? Jos sopii osallistuisin näin

Creimeide - Nuka (http://poukaman.net/y/p/nuuskamuikkunen.php)

[Kasper]

Kaikki mukana, vielä ehtii mukaan kuka vaan tahtoo! Huomenna sulkeutuu ilmoittautuminen kun startataan iltapäivän puolella tallin pihasta.