Luukku 15

[Sinte]

Luukku 15



Talliporukan sauna- ja leffailta (Antsu 2015)

"Talvinen seikkailu

Ihanan kirpeä talvipäivä oli omiaan maastolenkille. Pakkasta oli juuri sopivasti, aurinkokin paistoi pitkästä aikaa ja kimmeltävä lumi valaisi päivää entisestään. Olimme sopineet Lydian kanssa lähtevämme yhdessä maastoon, kun molemmilla oli kerrankin vapaata ennen hämärää. Talvella täytyi jatkuvasti suunnitella, milloin ehtisi valoisaan aikaan ratsastamaan, ja useasti hämärä ehti laskeutua jo ennen tallille pääsyä. Tällä kertaa olimme hyvissä ajoin liikkeellä, jotta ehtisimme laittaa hevoset kaikessa rauhassa valmiiksi ja vielä nauttiakin itse maastosta.

”Vitsi miten ihanalta ulkona nyt näyttää, kun on niin paljon lunta!” Lydia ilmoitti astuessaan toimistoon, jossa olin juuri vaihtamassa ratsastuskenkiä jalkaan. Pöydällä oleva radio soitti hiljaa joululauluja, ja Sinte oli innostunut jo ripustamaan kimaltavia köynnöksiä huoneen seinille. Joulu teki selvästi tuloaan myös Metsälammelle!
”Niinpä”, myötäilin solmiessani toisen kengän nauhoja. Ikkunan takaa kantautui lintujen laulua, ja auringonvalo loihti toimiston lattialle neliönmuotoisen heijastuksen. Kaappasin lopuksi mukaani Leevin harjat ja suitset, kun olin valmis siirtymään tallin puolelle.

Varustimme hevoset rupatellen samalla niitä näitä. Päätimme lähteä matkaan ilman satulaa, sillä tarkoituksena oli viettää vain rauhallinen hetki maastossa..."

– Vilja 8.12.2016 Lue koko tarina!

Saunailta ja hömppämaasto


Mikä olisikaan mukavampaa, kuin rentoutua lämpimässä saunassa kylmänä talvi-iltana? Metsälammen rantasaunalta on upeat näköalat jäiselle lammelle, jonka yläpuolella tuikkii kirkas tähtitaivas. Kaupungin hälinä on jäänyt taakse, ja kiireet on karistettu pois mielestä.

Ennen saunan lämmitystä halukkaat voivat lähteä käymään pienellä maastolenkillä Metsälammen lähimaastoissa. Maastolenkkiä voivat lähteä vetämään Metsisläiset!

Ilmoittaudu maastolenkin kärkiratsukoksi tässä alla! (vain Metsisläiset). Maastolenkin vetäjän tehtävänä on suunnitella myös ratsastettava maastoreitti, ja lähettää se tähän alle muiden osallistujien nähtäväksi.

Saunaillan & maaston osallistumisesta tienaa yhden hevosenkengän. Kuitanneet tienaavat lisäksi toisen hevosenkengän. Sinte valitsee mielestään parhaan kuittauksen, joka ansaitsee hevosenkenkien lisäksi erityispalkinnon (ehkäpä valmennuslahjakortin...)


Osallistuminen

• Osallistu (pelkkään) saunailtaan tässä alla omalla nimelläsi. 

• Jos osallistut saunan lisäksi maastoon, lisää osallistumiseen hevosen lempinimi. Voit osallistua omalla tai Metsiksen hevosella. Jos heppa ei asu Metsälammella, linkitäthän sen kotisivut (http://alkuinen osoite)

• Mainitsethan, jos aiot osallistua maastoon ilman satulaa, tai tarvitset majoituksen seuraavaksi yöksi!

• Osallistuminen päättyy 16.12. klo 18. Myös kuittaukset siihen mennessä!

Osallistujat

Vilja (maastoon Leevi, kärkiratsukko)

Sinte (maastoon Bella)
Jane (maastoon Marabou, kärryt perässä) kuittaus!
Laura (maastoon Jätkä, ilman satulaa)
Allu (maastoon Rosso)
Tuulia T. (maastoon Kasi)
Silja (maastoon Sintti)
Thora Vinter (maastoon Börje)
Satu (maastoon Tintti)

[Jane]

Mukaan!
Jane - Marabou (kärryt perässä)
janenponit.suntuubi.com/?cat=13

[laura]

Mukaan
Laura - Jätkä
ja ilman satulaa tullaan, kun siitä ollaan nyt niin innostuttu !

[Vilja]

Saunomaan ja maastoon, me voidaan toimia kärkiratsukkona

Vilja - Leevi

[Alina]

Allu tulee saunomaan ja maastoilemaan.

Allu - Rosso

[TuuliaT]

Saunaan ja maastoon

Tuulia T. - Kasi (http://ruiskukka.org/tuulenpesa/Kaskivara.php)

[Silja]

Saunaan ja maastoon!
Silja - Sintti

[Thora Vinter]

Oo, me myös mukaan!

Thora Vinter - Börje, niflheim.w2.fi/?cat=113&img=46

[Vilja]

Hömppämaaston reitti

Lähtö vihreästä pallosta Harjunlenkille, Rajapolun ja Harjupolun kautta niitylle, Niittypolkua ja Rantapolkua pitkin Rantatielle ja paluu siniseen palloon. 

[Satu]

Saunaan sekä maastoilemaan täältäkin!

Satu - Tintti (http://savumaki.wixsite.com/tintti)

[Jane]

Tänään olisi edessä Maraboun ensimmäinen kärrylenkki kotitallin ulkopuolella! Tutussa ympäristössä kaikki menee varsin mainiosti, mutta millaisia temppuja keksitäänkään vieraassa seurassa ja (melkein) tuntemattomassa maastossa? Uusi reittikin aiheuttaa aina jännitystä, onko edessä kivikkoa, kovia ylämäkiä tai paksua hankea.

Valittu reitti mukaili onneksi karttaan merkittyjä polkuja lähes koko matkalta. Paikkamme letkassa oli jälleen jonon viimeisenä, mutta se oli vain positiivinen asia - saisimmehan valmiiksi tampatun uran eteemme. Edessämme tallusteli rauhallinen Bella, joka ei säikähtäisi pientä kolinaa.

Lähdimme Harjulenkkiä pitkin eteenpäin. Tie oli hyvässä kunnossa kärryttelyyn, ja ponillakin riitti virtaa. Tiellä oli vähän lunta, mutta ei haitaksi asti. Siirtyessämme metsän suojaan Rajapolulle ja siitä Harjupolulle, sekin ongelma katosi ja saimme nauttia matkasta täysin rinnoin. Olin hyvin ylpeä pienestä ponista, joka seurasi kuuliaisesti muita eikä ollenkaan temppuillut. Otimme pienen ravipätkänkin polulla, emmekä jääneet edes jälkeen.

Niitylle tullessa muut nostivat laukan ja lähtivät ylittämään aukeaa, kohti Niittypolun päätä. Niinpä nostimme mekin tahtia - kunnes tajusin sen olleen todella huono idea. Niityllä oli paksu lumikerros, joka oli kylläkin jonkin verran tallautunut muiden jaloissa. Mutta eihän se riitä pienelle ponille ja kärryille! Jäimme jumiin noin kymmenen metrin päähän niityn alkureunasta. Marabou yritti parhaansa mukaan kiskoa meitä eteenpäin, mutta pyysin sitä lopettamaan. Rikomme kohta sekä kärryt, että ponin. Aloin huutaa apua, mutta muut olivat jo menneet menojaa.

Ei auta, sanoi mummo lumessa. Heitin ohjakset kärrynpenkille ja nousin kyydistä. Onneksi kärryt eivät ole painavat, sain ne itse nostettua kuopasta, ja sitten annoin ponille varovaisen pyynnön liikkua eteenpäin. Laskin pyörät maahan ja aloin ohjata Marabouta kärryn takaa. Etenimme näin yli niityn puolivälin, kunnes ura kapeni. Aluksi osittain rinta rinnan kulkeneet hevoset olivat muodostaneet paremman jonon, ja tähän väliin kärryn pyörät eivät enää mahtuneet mitenkään päin. Pysähdyin tuumaamaan hetkeksi aikaa. Mitäs nyt eteen?

Lopulta nappasin ohjat hampaisiini, ja nostin käsin takapyörät ilmaan. Maiskutin hampaideni välistä merkiksi, että nyt olisi suvaittavaa liikkua - ja nopeasti. Hihastani tippui takinsisään lunta, ja kengänsuusta myös. Marabou onneksi tajusi, ja lähti etenemään käynnissä. Voin sanoa, että viimeiset parikymmentä metriä olivat ihan tuskaa!

Juuri kun pääsimme Niittypolulle ja sain kömmittyä takaisin kyytiin, koko letka palasi takaisin.
"Mihinkäs te jäitte?" Kysyi Vilja Leevin selästä. "Luultiin että tipuit matkalle kun sua ei alkanut kuulua".
"Niin mä vähänniinkuin tipuinkin", sanoin ja viisasin taakseni. Niityn poikki johti hienot kahlausjäljet, ja sain selittää matkalla takaisin Metsälammelle koko selviytymistarinan.

Kuinka ihanaa olikaan päästä lämpimään talliin, ja vaihtaa päälle kuiva takki! Sain jättää Maraboun tyhjään karsinaan siksi aikaa että saunomme porukalla. Se sai upeasta suorituksesta melkoisen läjän herkkuja, ja oli kyllä ansainnut ne!

[Sinte]

Tällä kertaa kuittaustarinoita tulikin vain yksi, joten valmennuspalkinnon voittanutta ei ollut todellakaan hankala valita! Tarina oli kuitenkin sisällöltään voittaja-ainesta: hauska ja värikäs tarina pienen ponin ja kärryjen juuttumisesta syvään hankeen. Selviytymistarina hömppämaastosta nosti hymyn huulille!

Valmennuspalkinnon voit lunastaa tässä alla: lähetä valitsemasi ratsun lempinimi ja sivujen osoite, sekä valmennuksen laji ja taso. Valmennuksen saat tässä luukussa jouluun mennessä!

[Jane]

Jee! Kiitos
Caribo "Haribo"
janenponit.suntuubi.com/
Ja valjakkovalmennus, taso vaativa.
Ihan mahtavaa 💞!

[Sinte]

Tuota, mä en kyllä oo kirjoittanut ikinä valjakkovalmennuksia Miten olisi koulu- tai estevalkku?

[laura]

Mä olin kyllä vielä tulossa kuittaamaan, eikö se pitänyt olla klo 18 mennessä perillä ? No mutta tässä mun kuittaus kuitenkin Tällä kertaa maastoreissu Jätkän näkökulmasta;

'Mennään, mennään, mennään.' Steppailin innokkaana paikallani, Lauran yrittäessä pidättää ohjista minua. Miksei me voida jo mennä?
- On tainnu vähän Jätkällä nousta nää kylmät ilmat päähän, Laura tokaisi porukalle tallin pihassa. - Oli ehkä virhe lähteä ilman satulaa.
Pian onnekseni Vilja jo ilmoitti Leevin selästä, että lähtisimme vihdoin matkaan. Olihan tässä jo odoteltukin. Kun joukko lähti perätysten kulkemaan kohti tuttua Harjunlenkkiä, en voinut olla hieman vinkaisematta ja pomppimista innoissani paikallani. Laura nauroi kyydissäsi ja tunsin hänen pitävän kiinni pitkästä harjastani - ja tämän matkan aikana siitä pitkästä tukastani olisi varmasti apua kyydissä pysymiseen.

Matka jatkui melko verkkaiseen tahtiin, Vilja ja Leevi kärkihevosena. Hiukan olin jo pystynyt rauhoittumaan, vaikka menohaluista minulla kyllä riitti! Päätin kuitenkin olla turhia pomppimatta, jotta Laura pysyisi varmasti menossa mukana. Kun pääsimme niitylle ja Viljan ääni kantautui korviini edestä päin - laukkaa. Siis LAUKKAA. Innoissani hyppelin jo pieniä laukka-askeleita, Lauran pidättäessä minua. Kun edessämme oleva ratsukko lähti laukkaan, Laura hölläsi otettaan ja sain pidentää laukkaani. Muutama ilopieru-pukki oli tietenkin tehtävä, sillä enhän minä muuten olisi millään tavalla uskottava. Niitty loppui aivan liian äkkiä, jolloin siirryimme ravin kautta käyntiin. Minä olisin voinut mielelläni laukata huomattavasti enemmänkin - tämä pätkähän oli aivan liian lyhyt! Laura taputti kaulaani ja tiesin tehneeni hyvin - eihän ratsataja ollut tippunut kyydistänikään.

Kävellessämme rantatietä pitkin kohti tallia, Laura puheli selässäni takana olevan ratsastajan kanssa siitä, kuinka kauniilta luminen maisema näyttikään. Hän oli antanut minulle jo pidempää ohjaa ja sain venyttää kaulaani. Maisema tosiaan oli omaanikin silmääni kaunis ja lumi oli kiva asia, varsinkin pellolla loukkaaminen oli ihan parasta näin talviaikaan! Uskalsi myös hieman enemmän heitellä ilopukkejakin, sillä jos ratsastajan sattuisi alas muksahtamaan - olisi laskeutuminen pehmeä lumihankeen. Tallille päästyämme sain kokovartalo harjauksen sekä päälleni lämpimän fleeceloimen, Laura antoi minulle myös porkkanan palan taskustaan ja silitteli minua hetken. Se olikin aina parasta liikkumisen jälkeen - niin, kiitos-rapsutukset.