|
Post by laura on Dec 14, 2016 11:18:54 GMT 2
Luukku 14 "Lunta tulvillaan on raikas talvisää, ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jää." - Mitkä ihmeen sukset nämä nyt sitte on? mieheni kysyi hämmentyneenä, kädessään kirkkaan punaiset lyhyet sukset. - Mistä sä nää löysit?! huudahdin innoissani, kiskaisten sukset käsiini ja tutkien niitä ihannoivasti. Mieheni katsoi minua silmät suurina - varmasti miettien, onko tuo nainen nyt täysin pimahtanut. Nähdessäni hänen kummastuneet kasvonsa, naurahdin hieman. - Nää on ne sukset, joita käytin pari vuotta sitten hiihtoratsastuksessa, selvesin hänelle. Katselin hetken mietiskelevänä suksia, mieheni jo penkoessa muita vanhoja muuttolaatikoitamme, jotka olivat olleet varastossamme jo yli vuoden verran. Kasvoilleni levisi hymy, josta sivusta seuraaja voisi varmasti kuvitella että olin keksinyt jotain typerää - ja niin ehkä olinkin...
~ ~ ~
MITÄ, MISSÄ JA MILLOIN?
Nyt kun lunta on satanut tarpeeksi, täytyyhän sitä käyttää hyväkseen ja harrastaa hiihtoratsastusta! Aloitamme kyseisen aktiviteetin kello 13, laukkapellolla. Vetohevosena toimii maastovarma Hurmos, joka on opettu myös ajolle. Selästä käsin hevosen hallitsee Laura - tottakai, miksi hän haluaisi mennä hankeen kylmettymään. Pellolle on rakennettu erilaisia pieniä hyppyreitä, tötsiä - joiden välistä pitää tähdätä - ja tietysti paljon suoria, joita pitkin voi hevosen antaa laukata isompaakin laukkaa. Mistään kilpailemisesta ei ole kyse, vaan silkasta hauskanpidosta! Vuorotellen annamme toisillemme mahdollisuuden päästä suksien perään ja harjoittamaan tasapainoaan. Sekä ratsastajalla, että perässä vedettävällä tulee olla ehdottomasti päässään kypärä - turvaliivikään ei ole ikinä pahitteeksi, vaikka lumi pehmeää olisikin! Kun olemme saaneet tarpeekseemme, on varattu talliin lämmintä glögiä ja kaakaota - sekä tietysti pipareita ja joulutorttuja, joista pääsemme nauttimaan hauskanpidon jälkeen. Vaihtovaatteiden mukaanotto on suotavaa, sillä yksikään tuskin pysyy täysin erossa lumesta - joka nopeasti sulaa ja saa vaatteet märiksi.
OSALLISTUMINEN JA HEVOSENKENGÄT
Osallistu hiihtoratsastukseen omalla nimelläsi - osallistumisestasi saat 1 hevosenkengän. Vapaaehtoinen kuittaus - runo, tarina, piirros.. josta tienaat osallistumisesi lisäksi 1 hevosenkengän. Osallistumisia ja kuittauksia otetaan vastaan 15.12, kello 22:00 saakka.
Osallistujat:
- Laura - Vilja - Thora (kuittaus) - Veera R. - Silja (kuittaus) - Jane (kuittaus) - Roxana - Tuulia T. - Satu - Jannica Hevosenkengät lisätty 16.12. (Sinte)
|
|
|
Post by Vilja on Dec 14, 2016 11:22:48 GMT 2
Vilja mukaan 
|
|
|
Post by Thora Vinter on Dec 14, 2016 11:31:39 GMT 2
Thora myös mukaan, kuittausta myöhemmin 
|
|
|
Post by veerar on Dec 14, 2016 13:16:38 GMT 2
VeeraR mukaan 
|
|
|
Post by Silja on Dec 14, 2016 15:47:16 GMT 2
Mukaan! 
|
|
|
Luukku 14
Dec 14, 2016 15:49:51 GMT 2
via mobile
Post by Jane on Dec 14, 2016 15:49:51 GMT 2
Mukana!
Kiristelin suksiani ja olin valmiina omaan vuorooni. Thora oli juuri lopettanut, joten aloin kompuroida kohti narua. Ensin edessä oli rauhalliseen tahtiin suora ja tasainen maa, että sain palautettua mieleen miten täälä pysytään pystyssä.
Tötteröt menivät ihan hyvin, ja sitten kiristettiin tahtia. Komea hevonen laukkasi pitkin lumeen syntynyttä uraa, kun pidin kynsin ja hampain kiinni köydestä. Lunta lensi naamaani kuin kovassakin tuiskeessa, mutta en uskaltanut väistää sitä tasapainon menettämisen pelossa. Vauhti tippui raviin, ja edessä oli ensimmäinen pieni hyppyri - ja humps olen naamallani hangessa.
Noustuani ylös totesin että rannettani jomotti ihan huolella. Jouduin jättämään leikin kesken, ja siirtymään läheisen terveyskeskuksen puolelle selvittämään mikä on vikana. Kiitos kuitenkin alkumatkasta, se oli hauskaa niin kauan kun sitä kesti!
|
|
|
Post by Sinte on Dec 14, 2016 18:07:19 GMT 2
Ihana luukku Laura  Kiitos toteutuksesta! Palkinnoksi tästä luukusta ansaitset 2 hevosenkenkää, 100v€ sekä tapahtumamerkinnän 
|
|
|
Post by R. on Dec 14, 2016 19:36:15 GMT 2
Roxana mukaan :-)
|
|
|
Post by TuuliaT on Dec 14, 2016 20:01:07 GMT 2
Tuulia T. mukana
|
|
|
Post by Satu on Dec 14, 2016 20:13:55 GMT 2
Satu myös mukaan 
|
|
|
Post by jannica on Dec 15, 2016 0:25:40 GMT 2
Myös Jannica mukaan! 
|
|
|
Post by Silja on Dec 15, 2016 18:34:32 GMT 2
Hurmoksen tarmokas laukka pyöri jylisten laukkapellolla. Ori oli innoissaan päästessään purkamaan virtaansa laukalla pirteässä pakkasessa, joten alkuun se steppaisi iloisesti paikallaan ja yltyipä se heittämään muutaman pukinkin. Nuo pienet pomput eivät kuitenkaan hätkähdyttäneet Lauraa Hurmoksen selässä, joten kun hevonen oli saanut lihaksensa lämpimäksi, Laura ryhtyi poimimaan meitä hiihtoratsastukseen osallistuneita kyytiinsä yksi kerrallaan. Minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi testaamaan suksia ensimmäisenä, ja koska kukaan ei vastustellut, seisoin pian kypärä päässäni ja sukset jalassani vähän matkan päässä Hurmoksen pyöreästä takapuolesta. - Varaudu pieneen nytkähdykseen, Laura sanoi ja kannusti Hurmoksen varovaisesti raviin. Yritin pitää kehoni jämäkkänä, mutta joustavana myötäillen suksien satunnaisia töksähdyksiä ja Hurmoksen eläväistä ravia. En kuitenkaan pysynyt pystyssä varsin kauaa, ja jo ensimmäisen hangen epätasaisuuden takia muksahdin takapuolelleni hankeen. - Voinko mä yrittää vielä uudelleen? kysyin, sillä olin pysynyt suksilla hädin tuskin 10 sekuntia.
Muutamien pyllähdysten ja uusien yritysten jälkeen homma alkoi pikkuhiljaa luistamaan. Osasin jo kääntää suksia sujuvasti hurmoksen mukana ja olinpa ohittanut muutaman tötterönkin, joita hankeen oli aseteltu haastetta antamaan. - Kokeillaanko hyppyriä? Laura virnisti Hurmoksen selästä. - Ai hyppyriä? katsoin Lauraa hämmentyneenä. - Niin, tuota tuolla. Ennen kuin huomasinkaan, Laura oli kääntänyt Hurmoksen hyppyriä kohti ja ohjasi minua ottamaan suksia hieman sivuun hevosesta, jonka Laura aikoi ratsastaa hyppyrin vierestä. Pellolle rakennettu hyppyri ei ollut kovin suuri, mutta tarpeeksi suuri, että siitä sai hyvät vauhdit hullunkuriselle kaatumiselle. Ei minun, tai monen muunkaan tarvinnut paljoa arvailla lopputulosta. Jo hyppyrin kärjeltä irrotessani painovoima asetti minut täydelliseen istuma-asentoon, jossa muksahdin painavasti myös hyppyrin toiselle puolelle. Laura, samoten kuin myös muu porukka pellon laidalla purskahtivat railakkaaseen nauruun. Minun sisuskaluni olivat todennäköisesti pudonneet jomottavan takapuoleni tienoille, mutta nauroin silti yhtä kovaäänisesti kuin muutkin. - Kokeillaan uudestaan!
En olisi millään malttanut lopettaa hiihtoratsastusta, mutta pellon laidalla odotti innokas joukko muitakin, jotka halusivat päästä suksille. Laura pysäytti Hurmoksen joukkion eteen ja kehotti muita auttamaan sukset seuraavan jalkaan. Seuraavana matkaan lähti Vilja, melko samanlaisella menestyksellä kuin minäkin ensimmäisellä yritykselläni. Hengenvedot jäivät vähiin selittäessäni muille kokemustani suksilla ja seuratessani samalla hiihtoratsastusta. Pian mukaan liittyi yhä uusia suksilla olleita, ja loppuajan papatimmekin, kuinka hauskaa hiihtoratsastus olikaan, kuinka hassuilta kaatumiset olivat näyttäneet ja kuinka sama pitäisi ottaa pian uudelleen! Väsyneelle ja lumiselle joukkiolle alkoi kuitenkin tulla pian kylmä pakkasen jäätäessä lumihangessa ryömimisen jäljiltä kastuneet vaatteet, joten kun kaikki olivat tarpeeksensa hiihtäneet, lähdimme takaisin tallille. Onneksi olin ottanut mukaan lämpimät collegehousut sekä lempihupparini, joissa olisi taatusti kiva viettää ilta glögin, jouluherkkujen ja hyvän seuran parissa. Yhteistuumin Hurmoksen purkaminen hoitui vikkelään, jonka jälkeen suuntasimme suoraan Sinten lämpimään taloon glögikupposten ääreen purkamaan päivän kokemuksia!
|
|
|
Post by laura on Dec 15, 2016 21:55:29 GMT 2
Kiitos paljon kaikille osallistujille super hauskasta päivästä !
|
|
|
Post by Thora Vinter on Dec 15, 2016 22:07:37 GMT 2
Aaa kuittaus on ihan just perillä, ei välttämättä kerkeä ihan kymmeneksi. En meinaa saada ladattua kuvaa koneelle 
|
|
|
Post by Thora Vinter on Dec 15, 2016 22:12:55 GMT 2
|
|