|
Post by Iida on Jun 14, 2013 17:18:54 GMT 2
KOLMAS LEIRIPÄIVÄ 12.6
Heräsin varhain lintujen viserrykseen. Hieroin silmiäni ja vilkaisin kelloa - se oli vasta kuusi. Yritin saada uudelleen unen päästä kiinni, mutta se ei onnistunut. Nousin ylös sängystä ja hiivin hiljaa kassini luokse. Kaivoin sieltä vihkon ja kynän. Menin makaamaan sängylleni ja mietin hetken mitä piirtäisin. Ajatukseni olivat hyörineet yöllä Aksussa, joten päätin tehdä Aksusta piirroksen - oikeastaan se ei ollut edes piirros:
Siirsin piirroksen Aksun päiväkirjan kansikuvaksi - toivottavasti ei haittaa! Terkuin Sinte (:
Olin tyytyväinen työhöni ja laitoin vihkon takaisin kassiini. Kello ei ollut vielä puolta seitsemääkään, joten ajattelin käydä tallissa. Puin jo vaatteet päälleni ja livahdin hiljaa ulos. Tallin ovi narahti, kun avasin sen. Hevoset nostelivat päitään hämmästyneitä - oliko jo nyt aamukaurojen vuoro? Menin Aksun karsinan luokse ja menin sisälle. Aksu tuli oitis tervehtimään minua. Rapsutin sitä korvan takaa. Menin istumaan karsinan nurkkaan ja Aksu tuli eteeni. Sitten se tökkäisi minua turvallaan. Päästin pienen naurahduksen. Suukotin Aksun turpaa ja jatkoin sen rapsuttelua. Pian kuitenkin jähmetyin kauhusta, kun kuulin äänen takaani: - Ootpas sä aikasin heräillä! Käännähdin ympäri ja Aksukin tuijotti tulijaa kiinnostuneena. En ollut nähnyt tuota ärsyttelevästi virnistelevää poikaa ennen, joten kysyin: - Eikö täällä muka sais olla? Ja kukas sä luulet olevas? Poika näytti kieltä ja sanoi: - Anton! Etsä oo mua aikasemmin nähnyt? Heilautin päätäni ja siirsin katseeni taas Aksuun. Anton katseli minua ja Aksua hetken ja tuli sitten Aksun karsinaan - sitten hän istui viereeni. Katsoin häntä ärtyneenä ja tiuskaisin: - Kuka anto sulle luvan tulla tänne? - Ei kukaan vois vastustaa noin ihanaa tyttöä! Anton virnisti. Nousin sitten raivostuneesti ylös ja löin poikaa poskelle. Lähdin karsinasta jättäen Antonin voivottelemaan - taisi lyöntini sattua.
En tiennyt mihin mennä, mutta kävelin Sinten kämppään. Arvelin Sinten olevan heräillä, koska ainakin valot olivat päällä. Hänkin ihmetteli miten olen näin aikaisin hereillä. En kertonut hänelle Antonista, vaan siitä etten saanut unta. Sinte käski minun mennä herättelemään tytöt. Suostuin, eihän minulla muutakaan tekemistä ollut. Kävelin ulos ja lähdin kohti huoneitamme. Itse en käyttänyt samaa rummutustekniikkaa kuin Sinte, vaan sain leiriläiset muutenkin hereille. Kaikki menivät laittamaan vaatteita ylleen ja itse lähdin jo aamupalalle.
Sitten kun kaikki olivat syöneet, kello oli jo yhdeksän. Tänään olisi vuorossa esteratsastusta, samalla lailla kuin eilen, ensin ykkösryhmäläiset ja sitten kakkosryhmäläiset. Katosimme talliin - toinen ryhmä valjastamaan hevosia ja toiset tekemään taas tallitöitä. Ajattelin tehdä samat työt kuin eilen, eli Sallin karsinan siivoaminen ja lattian lakaiseminen. Talutin Sallin tarhaan ja siivosin sen karsinan. Sitten aloin lakaisemaan käytävää, joka ei onneksi ollut edes kovin likainen. Pian ykkösryhmän estetunti loppui ja tajusin lähteä hakemaan Sallin pois tarhasta. Harjasin tamman ja sitten valjastin sen. Talutin sen seuraavaksi suoraan kentälle, jossa Sinte jo odotteli meitä.
Kentällä oli esteitä, jotka eivät kuitenkaan olleet hirvittävän korkeita. Lämmittelimme ensin ja Sinte antoi meille pian luvan hypätä esteet vuorotellen. Salli ei meinannut jaksaa odottaa vuoroaan ja steppasi paikallaan hermostuneesti. Viimein tuli sen vuoro ja se ampaisi vauhtiin. Ensimmäisen esteen se pääsi ylitse selvällä tuurilla, mutta toisella esteellä tipuin selästä ja Salli jatkoi pukittelemalla. Sinte juoksi luokseni ja kysyi, olinko kunnossa. Minua ei sattunut, joten nousin takaisin selkään. Loppu tunti sujui kommelluksitta ja Sinte käski meidän tulla syömään, kun hepoilta oli varusteet riisuttu. Talutin Sallin talliin ja riisuin siltä varusteet. Harjasin sen nopeasti läpi, että ehtisin muitten mukaan syömään. Vilkaisin tallin ovelle ja näin muitten lähtevän jo syömään. Tulin nopeasti karsinasta pois ja juoksin muitten mukaan, en haluaisi nimittäin myöhästyä ruokailusta.
Tänään ruokana oli kalapuikkoja ja perunamuusia. Itse en ollut juuri tämän ruuan ystävä, mutta kyllä sitä pystyisin syömään. Jos pikkuveljeni olisi ollut täällä, hän olisi ahminut varmasti vatsansa täydeltä! Kaikki olivat syöneet ja sitten olikin juttutuokion aika. Sinte kertoi jälkiruuaksi olevan vohveleita ja laittoi ne pöydälle. Vohveleitten lisäksi saimme mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Jälkiruoka oli aivan taivaallista - vohvelitkin loppuivat liian nopeasti! Sinte naurahti ja kertoi, että seuraavaksi Jazzumi, hevosklinikka Juniperiltä pitäisi meille teoriatunnin. Sinne ei olisi pakko osallistua. Enkä oikeastaan halunnutkaan. Ajattelin kuitenkin mennä mukaan vain katselemaan.
Teoriatunnin jälkeen oli semmoinen tunti vapaa-aikaa. Sitten olisi maastotunti ja sen jälkeen yömaasto - maastoilua kerrakseen! Sen tunnin pyörin tarhojen luona, tallissa - oikeastaan kaikki alla. Sinte tuli talliin ja käski meidän laittaa hevoset valmiiksi. Varustin Sallin ja talutin sen ulos muitten perään. Olimme viimeisten joukossa jonossa. Silloin kun kaikki olivat jonossa, Sinte alkoi kertomaan: - Ratsastamme lenkin, joka kulkee Pirunmetsän alueella jonkin matkaa, sitten siirrymme tutulle harjunlenkille ja tulemme sitä pitkin takaisin. Nyökkäilimme ja sitten Sinte päästi meidät liikkeelle. Ensin ratsastimme käyntiä ja sitten aloitimme ravin. Pian saavuimmekin jo tutulle ja turvalliselle harjunlenkille - niin kuin Sinte oli kertonut meille. Tulimme pian lammelle. Sinte antoi meille luvan käydä juottamassa hevoset. Sitten kun hevoset olivat juoneet jatkoimme matkaa. Olimme aivan liian pian tallilla! Kävimme viemässä hevoset talliin. Riisuin Sallilta varusteet ja vein ne oikealle paikalleen. Sitten harjasin sen oikein kunnolla, kun en ollut ehtinyt. Tamma nautti harjaamisesta täysin siemauksin. Sitten kun olin harjannut sen, menin huoneeseeni. Yömaastoon olisi vielä pitkä aika!
Pian oli yömaaston aika. Ratsastimme käyntiä ja ravia, koska kaikki halusivat ihailla maisemia - vaikka pimeää olikin, kyllä silmät jotakin näkivät. Salli oli ehkä hieman hermostunut, mutta se pysyi kuitenkin hallinnassani. Vilkuilin välillä taaksepäin, sillä Aksu käppäili siellä. Se vaikutti rauhalliselta ja totteli hyvin Jossua. En kuitenkaan viitsinyt Aksun perään kauaa miettiä, ellen haluaisi Sallin lähtevän omin päin metsään harhailemaan. Käännyimme tielle, joka johtaisi tallille. Yömaasto tuntui todella lyhyeltä, toisin kuin Sinten koulutunnit. Saattoi johtua siitä, että yömaastossa oli paljon jännittävänpää. Koulutunneilla joutui muutenkin parantamaan koko ajan istuntaa, maastossa sai olla ihan rentona. Tai ainakin jotkut - minä en saanut, Salli nimittäin oli hermostunut. Onneksi pääsimme pian takaisin tallille. Vein Sallin talliin ja riisuin siltä varusteet. Sen jälkeen painuin suoraan pehkuihin.
Sinten kommentti
Sinäpä heräsit tänään hurjan aikaisin – taisit nousta ylös jo kun minä painoin kahvinkeittimen puksuttamaan! Tallissa vierailu oli varmasti aivan erilaista noin aamutuimaan, minä ja muu tallin henkilökunta ollaan jo totuttu ruokkimaan hevoset niihin aikoihin kun muut vielä näkevät unia lämpimässä peittojensa alla. Sen vuoksi varmaan törmäsitkin Antoniin – joka muuten kertoi minulle törmänneensä sinuun. Estetunnilla sattuneesta tipahtamisesta huolimatta yömaastossa taisi olla kaikilla hauskaa! Onhan se kieltämättä erilaista lähteä lenkkeilemään tutuille tai tuntemattomammille poluille keskellä yötä, ainoastaan kuunvalossa. Sinulla on tainnut olla rankkaa istunnan kanssa: lohdutukseksi voin kertoa ensimmäisestä leirikokemuksestani, joka jäi minulle pitkäksi aikaa muistiin tajuttoman kipeänä takapuolena – olin ratsastanut liki koko viikon ilman satulaa, enkä ollut huomannut laittaa edes satulahuopaa normaalin satulan paikalle...
Tosi kiva, että piirtelit tuollaisen kuvan, vaikka sen tekeminen taisikin viedä osan yöunistasi. Toivottavasti sinua ei haittaa, vaikka liimasin kuvan Aksun hoitopäiväkirjan kanteen – se kun sopi juuri prikuulleen siihen!
30v€
|
|
|
Post by Iida on Jun 18, 2013 19:30:00 GMT 2
NELJÄS LEIRIPÄIVÄ 13.6
Heräsin tänäänkin aikaisin, seitsemältä. Herätykseen olisi aikaa vain tunti. En nyt jaksanut piirtää yhtikäs mitään, joten jäin vain makaamaan sängylle. Mietin, että olisin unohtanut jonkun todella tärkeän asian. En keksinyt mikä se voisi olla, vaikka kuinka mietin ja mietin. Lopulta luovutin ja puin vaatteet päälleni. Toiset nukkuivat vielä, joten päätin livahtaa talliin rapsuttelamaan Aksua. Aikainen herääminen - siinä oli kyllä yksi hyvä puoli! Nimittäin se, että ehdin käydä moikkaamassa Aksua, ennen kuin sen leirihoitaja Jossu tulisi. Avasin tallin oven ja kävelin mahdollisimman hiljaa Aksun karsinalle. En halunnut taas törmätä siihen ärsyttävään poikaan. Sinte tuskin oli vielä herännyt - sitten varmaan minun pitäisi mennä herättämään muut leiriläiset. Jos Sinte ei olisi siihen mennessä herännyt, meidän pitäisi mennä herättämään hänet!
Avasin karsinan oven ja Aksu tuli tervehtimään minua. Rapsutin sitä korvan takaa ja ori hörähti. Silloin mieleeni juolahti se tärkeä asia, jota olin äsken miettinyt. Aksulla oli syntymäpäivä kuudestoista päivä! Miten saatoin unohtaa? Eikä Sintekään sanonut mitään. Lupasin Aksulle, että korjaisin virheeni leirin päätyttyä, kun saan olla kahdestaan Aksun kanssa. Kuulin askelia ulkoa ja tulin nopeasti karsinasta ulos ja menin nopeasti ilmoitustaulun luokse. Minulla oli oikeasti asiaa ilmoitustaululle, sillä halusin nähdä onko Sinte lisännyt sinne jotakin uutta. Osuin oikeaan - taululla oli uusia ilmoituksia. Kukaan ei ollut tullut sisälle - olin kai kuullut väärin. Aloin lukemaan uusia ilmoituksia: - Juhannustaikoja ja juhannuskokko! Sinte oli keksinyt todella mahtavia tapahtumia! Minun teki mieli halata Sinteä oikein kunnolla! Luin ensin juhannustaioista - nauroin kaikille Sinten kirjoittamille "tutuille taioille". Pitäisi tehdä jokainen juhannusyönä! Sitten siirryin lukemaan toista lappua juhannuskokosta. Pääsisimme juhannuskokon polton yhteydessä myös saunaan. Olimme sopineet, että lähtisin Destinyn kanssa pienelle maastolenkillekin. Oikeastaan emme lähde kahdestaan, jos joku lähtee mukaamme. Kirjoitin nimeni molempiin lappuihin ja vilkaisin kelloa. Se olisi aivan pian kahdeksan, joten lähdin juoksemaan kohti huoneitamme, ettei kukaan ihmettelisi missä olen.
Sinte oli jo herättänyt kaikki, kun saavuin paikalle. Muut leiriläiset pukivat vaatteita ylleen ja sitten lähdimme syömään aamupalaa. Saimme leipää, jugurttia ja banaania. Lisäksi leivän päälle sai laittaa kinkkua ja tomaattia. Juttelimme pöydän ääressä sellaiset puoli tuntia, koska pian meidän piti lähteä tekemään tallitöitä ja toiset pääsivät maastoon. Ykkösryhmä laittoi hevoset valmiiksi ja lähtivät niitä taluttaen ulos. Vilkaisin Sallin karsinaan ja huomasin sen olevan todella likainen. Huokaisin ja vein Sallin tarhaan. Siivosin tamman karsinan ja toin sen takaisin talliin. Kello oli jo niin paljon, että hevoset pitäisi laittaa valmiiksi. Tällä kertaa en ehtinyt lakaista käytävää, sillä karsina oli niin likainen. Varustin Sallin todella nopeasti, vaikkei se meinannut ottaa kuolaimia suuhunsa ja pullisteli kun kiristin satulavyötä. Päätin sitten mietiskellä siinä jotain asioita ja vilkuilin samalla Aksua, joka katseli ympärilleen uteliaana. Viimein ykkösryhmä talutti hevoset talliin ja me vuorostamme lähdimme maastoon.
Menimme pienen lenkin maastossa. Salli ei tällä kertaa temppuillut, joka on hyvä asia. Matkalla ei tapahtunut oikeastaan mitään, tai niin luulin! Silloin kun kuljimme lammen ohitse, Hilppa huudahti: - Katsokaa! Tuolla on... poni! Sinte käski meidän pysähtyä ja katselimme sinne, mihin Hilppa oli osoittanut. Poni oli musta ja... Se oli Aksu! Annoin Sallille pohkeita ja lähdin täyttä laukkaa Aksua kohden. Kuulin Sinten huutavan perääni, mutten pysähtynyt. Jos Aksulle olisi sattunut jotain... Saavuimme pian Aksun lähelle ja hidastin Sallin käyntiin. Huutelin Aksua ja ori katsahti meihin päin. Sitten se laukkasi luoksemme ja hörähti. Sillä oli riimu päässä ja riimunnarukin roikkui riimussa kiinni. Se oli näköjään taas karannut. Otin sen riimunnarusta kiinni ja lähdin taluttamaan sitä tallille päin - ratsastin samalla Sallilla. Uskalsin matkan aikana ravatakin vähän, mutta enimmäkseen ratsastin käyntiä. Tallille saavuttuani näin muitten ryhmäläisten tulevan toisesta suunnasta. Piti siinä selitellä, miksi olin lähtenyt laukkaamaan ilman lupaa. Kaikki olivat olleet huolissaan, mutta minulle ei ollut onneksi käynyt mitään. Jossukin tuli pian luokseni ja otti Aksun riimunnarun käteensä. Hän kiitteli myös sitä, että olin ottanut orin kiinni. Hyppäsin pois selästä ja talutin Aksun talliin ja harjasin sen kunnolla läpi.
Seuraavaksi oli ruokailun vuoro. Sinte tuli huoneisiimme ja kertoi ruuan olevan valmista. Pomppasimme heti ylös, koska tiesimme Sinten ruokien olevan todella maistuvia. Sinte naurahti ja kertoi olevansa todella imarreltu. Hymyilimme ja juoksimme Sinten edelle. Istuimme pöytään ja laitoimme lautasemme täyteen nakkikeittoa. Sinte ei halunnut vielä paljastaa mitä olisi jälkiruuaksi. Tiesimme senkin olevan todella hyvää - mitä sitten olikin! Olisin vielä ottanut lisää, mutta kattila oli tyhjä. Vilkaisin Riituskaa, joka oli juuri ottanut lisää nakkikeittoa. Voi tattaripuuro, jos olisin ollut vähän nopeampi, olisin saanut lisää ja Riituska ei! Se ei minua kuitenkaan kauaa haitannut, sillä Sinte toi pöytään mansikkakiisseliä. Kuola taisi jo valua suustani, kun katselin Sinten aikaansaannosta. Minusta ei tulisi ikinä näin hyvää ruuanlaittajaa kuin Sinte. Olen nimittäin epäonnistunut melkein joka kerta kun teen ruokaa. Nautiskelin mansikkakiisselistä oikein kunnolla - niin hyvää se oli! Ruuan jälkeen Sinte käski meidän kirjoittaa nakkikeitosta ja mansikkakiisselistä hauska tarina. Niin teimmekin ja sitten Sinte keräsi meiltä paperit pois, mihin olimme jotakin kirjoittanut. Sinte kertoi seuraavaksi olevan vapaa-aikaa ja sitten teoriatunti. Lähdimme huoneisiimme ja jotkut talliin. Itse lähdin huoneeseemme.
Istuuduin sängylleni ja kaivoin kassistani kirjan, jonka olin lainannut kirjastosta ennen leiriä. Sen nimi oli Venlan kesäponi. Kannessa oli aivan samanlainen musta poni niin kuin Aksu. Ehkä siksi olin kirjan lainannutkin. Jos kirjan nimi olisikin Iidan kesäponi, niin se olisi todella ihanaa, kirjan kanssessa minä ja Aksu - ainakin melkein. Aloitin kirjan lukemisen ja jäin melkein heti koukkuun. Kirjassa oleva musta poni oli nimeltään Napsu, ei ihan Aksu. Olin päässyt kirjassa johonkin puoleen väliin, kun teoriatunti alkoi. Tunnilla käsiteltiin varusteiden huoltoa. Sinte laittoi eteemme taas samanlaiset kysymyspaperit. Kysymykset olivat todella helppoja. Palautin lapun ensimmäisten joukossa Sintelle. Sitten kun lapun oli täyttänyt, oli jonkun verran vapaata aikaa ja sitten alkaisivat koulutunnit. Luin taas kirjaa siihen asti, kun koulutunti alkoi ykkösryhmällä. Sitten me, kakkosryhmäläiset laahustimme talliin tekemään tallitöitä.
Ajattelin puhdistaa Sallin varusteet. Hain sen varusteet sekä kaikki pesuun tarvittavat varusteet. Satula ja suitset eivät olleet kovin likaisia - onneksi. Viimein sain varusteet putsattua ja vein pesutarvikkeet omille paikoilleen. Varusteet kyllä menisivät heti likaisiksi - mutta ei se haittaa! Aloin jo varustamaan Sallia, koska kello oli sen verran. Koulutunti sujui hyvin ja keskityin parhaani mukaan. Sallikaan ei temppuillut niin kuin yleensä. En joutunut korjaamaan istuntaanikaan montaa kertaa. Tunnin jälkeen olin kuitenkin kauttaaltani hiessä. Vein Sallin talliin ja riisuin siltä varusteet. Harjasin sen vielä läpi ja sitten ajattelin käydä suihkussa. Huokaisin, kun sain vihdoin talli vaatteet pois yltäni. Juuri kun olin tullut suihkusta, Sinte huusi meidät iltapalalle. Syötyämme rupattelimme hetken ja sitten lähdimme huoneisiimme. Luin kirjani loppuun ja sitten nukahdin melkein heti.
Sinten kommentti
Kuullostaa toiminnantäyteiseltä leiripäivältä, niinkuin niiden minun mielestäni kuuluukin olla! Jopas olet alkanut aamuvirkuksi, sinähän heräät samoihin aikoihin kuin minäkin (siis niinä hitaina aamuina). Oli todella uhkarohkea teko lähteä laukkaamaan Aksun perään maastossa, Salli olisi saattanut kompastua – tai mitä tahansa muuta. Onneksi mitään ei kuitenkaan sattunut, ja saimme avullasi Aksun kiinni. Leirinvetäjänä voin kertoa, että näitä karkaamistapauksia sattuu lähes jokaisella leirillä kesän aikana. Olit ottanut tarinaan hauskasti mukaan ilmoitustaululla olleet tapahtumakutsut, pointsit siitä!
19,80v€
|
|
|
Post by Iida on Jun 22, 2013 15:44:30 GMT 2
|
|
|
Post by Iida on Jun 23, 2013 11:02:24 GMT 2
Kävelimme Jensban kanssa kohti Metsälammen tallia. Saavuimme vihdoin tallille ja Jensba avasi oven. Näimme Sinten, joka hoiti käytävällä Jensban hoidokkia, Heidiä. Menimme tervehtimään Sinteä ja sanoi, että voisimme mennä taluttelemaan Aksua ja Heidiä ulos. Suostuimme ja Jensba jäi Heidin kanssa käytävälle odottelemaan. Kävelin Aksun karsinalle ja siellähän ori seisoskeli. Laitoin Aksulle riimun ja talutin sen käytävälle, missä Jensba sekä Heidi odottelivat meitä. Niin lähdimme taluttelemaan hoidokkejamme. Muut hevoset katselivat peräämme kiinnostuneina. Ratsastimme ilman satulaa ja suitsia hetken, ei se Sinteä varmasti haitannut! Anteeksi, nuo ukkelit eivät oikein muistuta mua, Jensbaa ja sua, mutta mulla ei oo noita ukkeleita enempää :/Sinten kommentti
Olipa hauska ja yksinkertainen hoitotarina, joka oli toteutettu schleich-hevosilla ja niiden ratsastajilla! Kuvatekstit kertoivat paljon, ja toivat tarinaan kuvakirjamaisen olemuksen. Kuvista olisi saanut aidompia leikkaamalla nurmikkoa lyhyemmäksi ja ottamalla kuvat kauempaa: tallissa kuvatut kohdat olivat erityisen hyvin toteutettuja!
14,50v€
|
|
|
Post by Iida on Jun 29, 2013 7:08:43 GMT 2
Tänään olisi tallilaisten saunailta. Minun lisäkseni sinne tulisivat Sinte, Siega ja Destiny. Saavuin tallin pihaan ja huomasin Sinten kävelevän maneesia kohti. Juoksin hänen luokseen ja kysyin häneltä: - Kun me mennään Destinyn ja Siegan kanssa sitten pienelle maastoretkelle, niin tehäänkö me se ennen seunomista vai sen jälkeen? Sinte naurati ja kertoi Destinyn ja Siegankin käyneen kysymässä tästä. Hänen mielestään parempi olisi käydä maastossa ennen saunomista. Nyökkäsin ja lähdin etsimään Destinyä sekä Siegaa. Sinte huikkasi vielä perääni: - Lähtekää jo nyt, niin päästään heti sen jälkeen saunomaan! Jatkoin matkaani talliin. Vilkaisin nopeasti kelloa ja tajusin sen olevan jo viisi. Siega löytyikin Jätkän karsinasta ja sanoin hänelle, että Jätkän voisi jo varustaa maastoa varten. Destiny oli katsomassa kentän laidalla, kun Vilja ratsasti. Sanoin hänellekkin, että voisi jo varustaa Fridan. Destiny nyökkäsi ja lähdimme varustamaan hoidokkejamme. Siega oli melkein valmis, kun astuimme sisään. Kävin hakemassa Aksun harjapakin ja harjasin orin nopeasti läpi. Sitten hain sen varusteet. Aksu seisoi kiltisti paikallaan, joten minun oli helppo varustaa se. Pian kaikki olivat saaneet ratsunsa varustettua, joten lähdimme matkaan. Piirsin kuvan, kun olemme Aksun kanssa jo hieman edellä kuin muut ja jäimme odottelemaan muita ratsastajiaSinte odotteli jo meitä, kun saavuimme tallille. Hän käski meidän ottaa hevosilta varusteet pois ja viedä ne tarhaan. Teimme niin kuin Sinte oli käskenyt ja kävelimme taas hänen luokseen. Hän käski meidän hakea vielä pyyhkeet, niin olisimme valmiita saunomaan. Sintellä oli jo kädessään juomamme, Colaa, Vissyä sekä Fantaa. Pyyhkeet haettuamme lähdimme kävelemään saunalle. Saavuimme saunalle ja tietenkin - menimme saunomaan. Minun piti melkeinpä heti mennä ulos vilvoittelemaan, sillä Sinte oli heittänyt vettä kiukaalle kuin viimeistä päivää. Pian myös Destiny ja Siega tulivat tulipunaisina ulos saunasta. Kun olimme vilvoitelleet, menimme takaisin saunaan. Saunottuamme lähdimme takaisin tallille ja tietty kotiin. Sinten kommentti
Kiva, että jaksat kirjoittaa tarinoita tallin tapahtumista! Jos haluat, voit kirjoittaa niitä myös tapahtumien omiin ketjuihin, jolloin myös muut osallistujat löytävät lukemaan niitä. (: Kyllä te kauan mun löylyjä kestittekin; moni on todennut että "huhhuh, sun kanssa on ihan mahdotonta saunoa näissä löylyissä!" Iloinen ja rento saunomistarina, mitä piristi kuva sinusta ja Aksusta odottelemassa muita ratsukoita. Kuva oli piirretty taitavasti ratsukon edestä, mutta ratsastajan kaula jäi uupumaan kuvasta: tämän vuoksi yläkroppa näyttää vähän hassulta.
hänellekkin = hänellekin -> hänelle + kin (myös)
12,20v€
|
|
|
Post by Iida on Jul 5, 2013 7:40:16 GMT 2
Jos ei puhekuplat näy, lue ne tästä: Iida (sanoo): Aksu, mennääs treenaamaan kisoja varten! Aksu (ajattelee): Juuri kun luulin saavani olla ulkona koko päivän! Sinten kommentti
Hauska idea piirtää kuva Aksun näkökulmasta! Näkökulmaa olisi tehostanut, jos kuva olisi myös piirretty sellaiseksi miltä tilanne olisi näyttänyt Aksun omista silmistä. Siisti kuva, jossa aita kertoi teidän olevan laitumella. Seuraavalla kerralla voisit panostaa värittämiseen! Varjostuksia saat aikaiseksi tummentamalla värikynän painallusjälkeä hieman. Varjoa voit laittaa esimerkiksi hahmojen alle!
12,40v€
|
|
|
Post by Iida on Jul 8, 2013 7:50:00 GMT 2
Heräsin lintujen viserrykseen - tasan yhdeksältä. Ensin nousin sängystä rauhallisesti ylös ja lähdin talsimaan keittiöön, kunnes muistin, että olimme Sinten kanssa sopineet näkevämme tasan yhdeksältä... Sintellä oli minulle nimittäin tärkeää asiaa, niin hän oli ainakin sanonut. Tallusteluni muuttui pian juoksuksi ja kävin pukemassa vaatteet ylleni sekä otin kaikki tallivarusteet mukaan. Sitten tein itselleni nopeasti voileivän ja lähdin nopeasti kohti bussipysäkkiä - syöden samalla voileipää. Ehdin juuri ja juuri bussiin. Matka tuntui kestävän ikuisuuden, mutta viimein pääsin ulos bussista. Lähdin täyttä juoksua kohti Metsälammen tallia. Näin jo kaukaa Sinten odottelevan minua. Jaksoin ihme ja kyllä juosta tallin pihaan asti. - Sori... oon vähä myöhässä, puuskutin. Sinteä se ei haitannut ja hän kertoi asiansa, ennen kuin olin ehtinyt häneltä sitä kysyä: - Sain eilen ilmoituksen, että voitit Pihlajärven näyttelyt, mihin olit Aksun kanssa osallistunut. Sekä myös Metsiksen koulukisat. Katsoin Sinteä ensin hieman hämilläni ja sain takellettua: - Oikeesti? Kiitti... Sinteä hämmästykseni vain nauratti ja hän käski minun mennä katsomaan vielä ilmoitustauluakin. Nyökkäsin hieman epäröivänä, mutta päätin kuitenkin mennä katsomaan, mitä ilmoitustaululla lukisi.
Hyppäsin varmasti sata metriä ilmaan ja huutoni kaikui varmasti Ruususeen asti. Olin kuukauden hoitajakin! Tämä oli onnenpäiväni niitten satojen päivien joukossa, näyttelyitten voitto, koulukisojen voitto ja kuukauden hoitajana oleminen! Päätin mennä ulos hyppimään ja pomppimaan, koska talli ei niinkään olisi hyvä paikka siihen... Kun olin tarpeeksi ulkona purkanut energiaani, päätin mennä moikkaamaan Aksua. Ori oli vielä karsinassaan, joten päätin viedä sen ulos. Aksu nautti päästessään tarhaan ja ette ikinä arvaa mitä se ensimmäiseksi teki? Oikein, meni piehtaroimaan tarhan mutaisimpaan kohtaan! Huokaisin ja päätin lähteä siivoamaan Aksun karsinan. Ulkona oli todella kuuma ja hiki valui alas selkää, kunnes viimein sain karsinan siivottua. Aksua en vielä viitsisi tuoda sisään, joten päätin aikani kuluksi käydä vilkaisemassa taas ilmoitustaulua.
Yhdestoista päivä olisi maalajaiset. Minua ei niinkään huvittanut mennä maalaamaan puomeja, mutta olimme sopineet Millan ja Hennan kanssa menevämme uittamaan hevosia urakan jälkeen. Näin Viljan ja Suvin istuskelevan penkillä. Päätin mennä heidän luokseen. Istuuduin penkille heidän viereensä ja kysyin: - Mitä mieltä oisitte, lähettäiskö pienelle kävelylle? Tytöt nyökkäsivät ja niin lähdimme kävelemään pientä maastopolkua pitkin. Käveltyämme vain hetken, päätimme istua suurelle kivelle ja jutella. Näimme tänne asti Metsälammen tarhat. - Kattokaa Aatuu ja Hessuu, kauhee intiaanitappelu! kiljahti Suvi ja osoitti tarhaa, jossa Aatu ja Hessu jahtasivat toisiaan ja hyppivät pystyyn. Nyökyttelimme Viljan kanssa ja nauroimme. - Sinte sais järjestää joskus intiaaniratsastusta! naurahdin. En olisi ikinä sanonut niin, ellen olisi tiennyt kahden pojan vakoilevan meitä...
Päätimme vielä kävellä maastopolkua eteenpäin. Pian käännyimme, emmekä arvanneet, että tallilla odottaisi täysi katastrofi. Sitten, kun saavuimme tallille, huomasimme maalipurkkien olevan aivan sekaisin ja... Aatun ja Hessun puuttuvan tarhoistaan! Pihalla ei näkynyt ketään, mutta näimme selvästi vilauksen Hessun hännästä. Päätimme mennä kertomaan asiasta Sintelle. Hän näytti huolestuneelta kuultuaan hevosten katoamisesta. Rauhoittelimme häntä ja kerroimme löytävänsä heidät maassa olevien maaliläiskien avulla. Niinpä lähdimme seuraamaan kavioitten painautumia sekä maaliläiskiä. Ihmettelimme sitä, miksi jäljet johtivat kylälle. Pian kuulimme pojan huutoa: - Kaikki tänne, luvassa intiaaniratsastusta! Sinte valahti aivan kalpeaksi ja mutisi hädissään: - Tuohan kuulosti ihan... Sinte ei kertonut enempää, vaan juoksi pää kolmantena jalkana kaupan eteen, missä kaksi poikaa piteli Aatun ja Hessun ohjaksista kiinni ja huutelivat ihmisille uudesta keksinnöstä, intiaaniratsastuksessa. Sinte meni torumaan poikia ja katseli samalla kauhistuneena hevosia - ne olivat maalattu täyteen kirkkaan värisiä raitoja sekä kuvioita. Hän käski poikien viedä hevoset talliin ja pestä ne. Meille hän kertoi, että pojat olivat hänen veljensa lapsia. Sinten piti vahtia heitä pari päivää, sillä välin kun hänen veljensä olisi vaimonsa kanssa risteilyllä. Menimme poikien ja Sinten mukaan ja pian saavuimme turvallisesti takaisin tallille. Hain vielä Aksun tarhasta ja pesin sen, koska ori oli aivan kurassa. Halasin hoidokkiani vielä ja lähdin kotiin.
Sinten kommentti
Paljon onnea saavutuksista, se on hieno tunne kun voittaa koko kisat! Kyllä sinulla ja Aksulla on selkeästi ylin ystävyys ja paljon yhteishenkeä – se näkyy suorituksissa! Hassua, että kävelylenkkinne päättyikin salapoliisityöhön maaliläiskiä ja hevosia jahdatessa. Onneksi kuitenkin löysimme kirjavanvärikkäät Aatun ja Hessun, vaikka maali lähtikin vähän huonosti Aatun vaaleanruskeasta karvasta.
näyttelyitten = näyttelyiden kavioitten = kavioiden
-tten päätettä käytetään puhekielessä, kun taas kirjakielessä samaa tarkoittava pääte olisi -den.
14,20v€
|
|
|
Post by Iida on Jul 26, 2013 14:51:55 GMT 2
Ei kukaan Metsalammella ole saita, ei näin ole tämän asian laita. Tarhassa nään mä ponin paksun, eli tietysti mustan pullean Aksun. Se heti luokseni ravasi, se varmasti kaikkien sydämet avasi. Talutan Aksun talliin, enkä voi olla törmäämättä Salliin. Salli tervehdykseksi hörähtää, ja Sinte tietysti mörähtää. Pian mun pitää lähteä kotiin, ei kukaan enää lähde sotiin. Sinten kommentti
Ihanan siisti ja sievä runonpätkä, joka rimmasi alusta loppuun. Mielestäni kolmanteen säkeeseen olisi mahtunut toinen adjektiivi, jolloin se olisi rimmannut paremmin edeltävään säkeeseen. Merkitsin itse keksimäni adjektiivin oranssilla säkeeseen. Kiva korjailla pitkästä aikaa tarinoitasi!
12v€
|
|
|
Post by Iida on Aug 5, 2013 8:08:18 GMT 2
En ollut päässyt tallille pitkään aikaan - olimme olleet mökillä, sukulaisilla... Siksi olin päättänyt käydä tänään tallilla. Kuulin hirnahduksia, vaikka talli olikin vielä kaukana. Päätin juosta loppumatkan, mutta pysähdyin kuitenkin tallin pihalla outoon ääneen... - Siis joulupukki matkaan jo käyy! kailottivat Ray ja Anton toimiston edessä tonttulakit päässä. Menin kysemään, mitä ihmettä pojat tekivät. He kertoivat Sinten olevan todella masentunut ja he olivat päättäneet viihdyttää Sinteä. Pyöräytin silmiäni ja livahdin toimistoon. Sinte istui työpöydän takana ja katseli pöydällä olevaa maitotölkkiä. - Mikä sulla on? Pojat kerto että oot tosi masentunut? kysyin ihmeissäni. Sinte naurahti ja kertoi: - En mä olen mistään masentunut, pojat keksii vaan omiaan. Nyökkäsin hieman epävarmasti ja päätin lähteä katsomaan Aksua. Kävelin ulos toimistosta ja sanoin vielä pojille: - Ei Sinte oo masentunu, voitte lopettaa noitten laulujen laulamisen ihan suosiolla! Pojat katsoivat toisiaan ja kuulin, miten he sanoivat: - Sitten me voidaankin mennä tekemään ne jousipyssyt! Aksu oli tarhassa ja hörähti minut nähdessään. Päätin lähteä Aksun kanssa maastoon. Talutin orin talliin ja sidoin sen käytävälle kiinni. Hain sen harjat sekä varusteet. Harjasin Aksun läpi ja varustin orin sitten. Talutin sen ulos ja nousin selkään. Juuri kun olin noussut orin selkään, kuulin jonkun kutsuvan minua. Käännyin ympäri ja huomasin Locin takanani. Hänkin oli lähdössä Esan kanssa maastoon - niinpä päätimme tehdä maastolenkin yhdessä. Onneksi tänään ei ollut mikään hellepäivä. Hevosetkin olivat reippaalla päällä, eikä raippaa tar* melkeinpä yhtään. Tultuamme ravissa jonkin matkaa päätimme laukata. Esalla oli huomattavasti pitemmät askeleet kuin Aksulla ja me jäimmekin jälkeen. Loci hiljensi pian raviin, että saisimme hänet kiinni. Päätimme mennä loppumatkan käyntiä ja rupatella hevosista. Riisuin Aksulta varusteet ja harjasin sen vielä kertaalleen. Päätin viedä sen vielä tarhaan. Aksu meni heti syömään ruohoa. Katselin ponia hetken, kunnes päätin mennä putsaamaan sen karsinan sekä varusteet. Kun astuin talliin, tunsin jalan allani jotain. Astuin askeleen eteenpäin ja katsahdin maahan. Kynttilänjalka - mitä semmoinen täällä tallissa teki. Otin sen käteeni ja menin etsimään muita. Pian näin Anskun kurkkaavan nurkan takaa. - Moikka Iida! Tuotko sen kynttilänjalan tänne? hän pyysi. Mutisin jotain vastaukseksi ja vein kynttilänjalan Anskulle. Kysyin häneltä, mihin he oikein kynttilöitä tarvitsivat. Ansku kertoi, että he päättivät siivota tallin vinttiä. Kynttilät olivat kuulemme olleet käyttämättömiä ja he olivat päättäneet viedä ne Sintelle. Sitten ne eivät ainakaan jäisi käyttämättömäksi. Hain kottikärryt ja siivosin Aksun karsinan. Kippasin kottikärryjen sisällön lantalaan. Sitten pesin Aksun varusteet. Nyt ne olivat ihanan puhtaat - olisin voinut katsella niitä koko päivän. Pian havahduin ja tajusin katsoa kelloa. Bussi lähtisi aivan pian. Kävin sanomassa moikat Aksulle ja juoksin sitten bussipysäkille. Illalla mietin, miten pelkät jousipyssyt, kynttilänjalat, joulupukit sekä maitotölkit vaikuttivat niin paljon tallin arkeen. Sinten kommentti
Välillä on suorastaan mukavaa kun aurinko ei porota täydellä teholla niskaan. Silmänräpäyksessä kaikki öttiäiset ja paarmat katoavat – maastolenkeistä tulee heti huimasti mukavampia! Kiva, että sait Locista seuraa maastoon. Voin vain kuvitella miten pieni Aksu pysyi niin ison Esan perässä laukassa. Ansku kavereineen tosiaan innostui siivoamaan tallin vinttiä; sieltä löytyikin niin paljon kaikkea käyttökelpoista roinaa, että harkitsin jo pystyttäväni kirppiksen maneesiin. Viime kerralla kirppis tosiaan ei kovin hyvin menestynyt :/
Tarina oli sopivan pituinen ja lähes kokonaan virheetön. En löytänyt silmäillessäni mitään suurempaa, korjattavaa virhettä. Olit onnistunut saamaan ekstratehtävässä antamani sanat sulavasti juonen sisään, ja tarinan loppu kruunasi kokonaisuuden. Oikein hyvä
15v€
|
|
|
Post by Iida on Sept 7, 2013 7:18:03 GMT 2
EXTRA-TEHTÄVÄ: Olin saapunut aikaisin tallille. Kun saavuin tallin pihaan, kävin tallissa kurkkaamassa, oliko Aksu siellä. Sanna oli myöskin herännyt aikaisin, koska osa hevosista taisi olla jo ulkona. Hyppelehdin iloisesti ulos. Syksy oli jo selvästi tulossa, ilmat olivat kylmenneet ja lehdetkin tippuisivat pian puista. Jähmetyin ja valahdin kalpeaksi, kun huomasin Aksun. Se oli kävelemässä kuralätäkköön, joka oli tarhan kauimmaisessa nurkassa. Lähdin juoksemaan tarhaa kohti ja suustani pääsi jotakin tämän tapaista: - EIIIHHHH AAAKKKSSUUU! Ori taisi kuitenkin huomata minut ja lähti pilke silmäkulmassa ravaamaan hieman nopeammin. Minua alkoi jo hengästyttää ja pysähdyin hetkeksi huohottamaan. Ei, ei... Aksu oli parin askeleen päässä kuralätäkössä. Mieleeni muistui pari päivää sitten katsomani elokuva Twilight. Jos vampyyreitä olisi olemassa - ja jos olisin sellainen pääsisin Aksun luo niin nopeasti ettei se ehtisi piehtaroida kuralätäkössä. Mutta kun ei ole. Kävelin pettyneenä tarhan viereen ja katselin, kun Aksu alkoi piehtaroida. Se heittäytyi innoissaan maahan ja alkoi pyörimään maassa. Se näytti minusta jotenkin tutulta, mutta en vain tiennyt miltä. Sitten Aksu nousi ylös ja laukkasi tarhassa pienen kierroksen. Sitten se heittäytyi taas maahan ja pyöri kuralätäkössä vielä nopeamminen. Se hirnahti, minusta se kuulosti siltä, että Aksu olisi nauranut. Ori nousi ylös ja katsoi minuun. Huokaisin ja lähdin etsimään tallista pesuvälineitä - ne olisivatkin todella tarpeen! Sannan kommentti
(Huomasithan muuten, että olen vaihtanut nimeni Sintestä Sanna Elorannaksi Korjasin nimen tarinaan!) Oikein hauska tilannekuvaus. Olisit mielestäni voinut kuvannut hieman tarkemmin itse piehtarointitilannetta: tilannekuvaus tarkoittaa käynnissä olevan tilanteen tarkkaa kuvailua. Kirjoitit kuitenkin älyttömän hauskasti, pisteet siitä! Toivottavasti saan lukea vielä paljon tällaisia tekstejä!
15v€ + extra
|
|
|
Post by Iida on Sept 8, 2013 12:21:57 GMT 2
tammivaara.suntuubi.com/datafiles/gallery/4/123123.jpgTein Aksulle TAAS tälläsen uuden kyltin sen päiväkirjaan, vaihtaisitko? Sannan kommentti
Tämäkin on oikein suloinen kyltti, joksikin todella isokokoinen – tuollaisen kun jytkäyttäisi Aksun karsinanoveen, niin kukaan ei pääsisi sisään murtautumatta sen läpi.
8,60v€
|
|
|
Post by Jossu on Sept 21, 2013 9:05:44 GMT 2
Nousin sängystäni väsyneenä ja kävelin rappuset alas. Otin jääkaapista leipää ja maitoa. Aloitin syömään aamupalaa. Kun olin syönyt menin takaisin yläkertaan vaatekaapille. Otin kaapista pinkin hupparin ja ruudulliset ratsastushousut. Kävelin taas rappuset alas nappasin mukaani luumun ja vesipullon sekä pyöräilykypärän. Avasin ulkooven ja menin avaamaan pyörän lukkoa. Hyppäsin pyörän selkään ja lähdin ajamaan kohti Metsälammen ratsutallia. Kun saavuin pihaan, asetin pyörän telineeseen ja lukitsin sen. Menin tallinovelle ja avasin sen. Kävelin hoitajien huoneeseen ja tyhjensin kamat kaappïini. Menin hakemaan Ellan riimun ja lähdin tarhalle päin. Avasin portin ja menin pukemaan Ellalle riimun. Sitten lähdin tallille päin. Tallissa talutin Ellan käytävälle ja laitoin narut kiinni riimuun. Hain harjat,suitset ja juoksutusliinan. Aloitin harjaamaan pölyharjalla. Likaa oli vaikka kuinka ja Ella yritti näykkäistä, mutta komensin jämäkästi. Kun olin harjannut hetken, näin Even taluttavan Myytä omaan karsinaansa. -Moi Eve, sanoin iloisesti. -Ai hei oletko menossa juoksuttamaan Ellaa mä voisin kanssa tulla juoksuttamaan Myytä, hymyili Eve.-Hyvä idea --Laitan vaan Ellan kuntoon, sanoin. Ok ja mä laitan Myyn, sanoi Eve. Otin kaviokoukun ja nostin vasemman etujalan. Ella ei meinnaut nostaa heti jalkaa, mutta nosti lopulta. Putsasin loput kolme kaviota ja vedin päitset Ellan kaulalle. Otin suitset koukusta ja nostin ohjat kaulalle. Napsautn kuolaimet suuhun ja laitoin hihnat kiinni. Sen jälkeen kysyin Eveltä onko tämä valmis ja vastasi joo, joten laitoin juoksutusliinan kiinn ´suitsiin. Talutin Ellan kentälle ja Eve tuli Myyn kanssa perässä. Kentällä ohjasimme shetut isolle ympyrälle ja ainakin Ella oli hyvin energinen. Hetken päästä annoimme tammojen ravata. Ella lähti kylläkin pukkilaukkaa, mutta pysähtyi melkoisen äkkiä. Lopulta annoin Ellan laukata ja se laukkasi niin kovaa kun jaloistaan pääsi. Sitten siirsin Ellan ravin kautta käyntiin. Ella käveli nätisti ja lähdin taluttamaan sitä takaisin talliin, mutta Eve jäi vielä kentälle. Tallissa talutin Ellan karsinaan ja riisuin suitset. Menin toimistoon syömään eväät ja tapasin Sannan. -Hei moi olisko sulla aikaa auttaa Aksun ratsastajaa varustuksessa ja kentällä? Kysyi Sanna. -Tottakai onko se jo tullut, sanoin. -On se on siellä Aksun karsinalla, hymyili Sanna. Joten lähdin Aksun karsinalle. Siellä seisoi pieni 8.v. tyttö. -Hei ´kuka olet minä olen Jossu ja autan sinua Aksun kanssa, tervehdin iloisesti. -Olen Miia, sanoi tyttö. Otimmen yhdessä narun ja sidoimme Aksun tämän karsinaan hain harjat ja aloitimme harjaamaan Aksua. Otin kaviot ´koska Miia ei uskaltanut. Hain varusteet samalla kun vein harjat takaisin. Neuvoin Miialle miten satula ja sutset laitetaan ja pian Ida kailotti tallissa että hevoset kentälle. Annoin Miian taluttaa Aksun ulos, mutta kävelin itse toisella puolella varmuuden vuoksi. Kentällä kiristin vyön ja autoin Miian Aksun selkään. Jalustinhihnat olivatkin sopivat joten päästin Miian matkaan ja menin aidan taakse katsomaan. Kun ne ottivat ravia niin Esa lähti yhtääkkiä viemään yhtä ratsastajaa ja se tippui. Ryntäsin hakemaan Esaa. Sain kuin sainkin sen kiinni. Autoin ratsastajan uudelleen selkään ja päästin matkaan. Sitten lähdin hakemaan kamani.Pistin kypärän päähän ja lähdin ajamaan kotiin. Sakun kommentti
Hienoa että löysit Evestä kaverin itsellesi juoksutukseen Mahtavaa että Ella käyttäytyi nätisti, se voi välillä olla aika temperamenttinen varsa. Erittäin hienoa että suostuit auttamaan Miiaa, aloittelijana hän tarvitseekin paljon vinkkejä kokeneemmilta ratsastajilta.
Ajatusviivan ja repliikin väliin tulee aina välilyönti -> - On se on siellä Aksun karsinalla, hymyili Sanna
tallinovelle -> tallin ovelle
yhtääkkiä = yht´äkkiä -> kun sanasta puuttuu kirjain, se voidaan korvata käyttämällä heittomerkkiä (´) -> yht´äkkiä
8,80v€
|
|
|
Post by Jossu on Sept 22, 2013 8:23:50 GMT 2
Heräsin sängyssäni ja klo oli vasta 7.30. Menin kuitenkin pukemaan vaatteet, laitoin päälleni violetin hevoshupparin ja farkkuratsastushousut. Menin alakertaan hakemaan eväitä, otin jääkapista limsapullon ja leivän, jonka olin eilen tehnyt. Nappasin vielä kassiini sadetakin ja hain ulkoa yhden omenan. Niin sitten muistin että minulta jäi kypärä sisälle joten kävin hakemassa sen. Menin irrottamaan pyörästäni lukon ja lähdin ajamaan kohti Metsälammen ratsutallia. Tallin pihassa laitoin pyörän telineeseen ja avasin tallinoven. Ensimmäisenä törmäsin Sannaan, joka oli tekemässä aamutallia. Z - Moi tarviitko apua? kysyin. - Joo voitko viedä shettikset ulos? Sanna kysyi. - Ok käyn vaan viemässä kamppeet kaappiin, hymyilin ja lähdin kohti kaappiani. Z Ensiksi menin hakemaan Myytä päätallista. Avasin Myyn karsinan oven ja puin sille riimun. Lähdin taluttamaan tyttöä ulos. Tarhan portilla avasin portin ja päästin Myyn riimusta irti. Sitten suuntasin kohti Ellan tallia. Avasin Ellan karsinan oven ja sillä oli riimu, joten lähdin taluttamaan sitä tarhaan. Sitten hain vielä Aksun ori ja yksäri tallista. Kun kaikki shettikset olivat ulkona menin kysymään Sannalta että mitä voisin tehdä. Sain tehtävän siivota ulkokarsinat. Kun ne olivat siivottu sain Sannalta tehtävän mennä hakemaan Rionan, Ellan ja Esan sisälle. Otin ensiksi Rionan riimun. Riona antoi kiltisti kiinni, mutta Ella ja Esa ei. Kun olin sen tehnyt tapasin Iidan. Z - Moi Jossu Haluutko lähtee mun kanssa maastoon? Kysyi Iida. - Joo voin mutta en voi ratsastaa Ellalla kun se on vasta 1.v. niin mun täytyy ottaa joku muu, sanoin. - Ok ota vaikka Myy kun Eve laittoi viestin ettei se tänään pääse tallille, sanoi Iida. - Käy kyllä voin ottaa Myyn, hymyilin. Lähdimme hakemaan Aksua ja Myytä tarhasta. Z Myy tuli portille joten sain sen helposti kiinni. Lähdin taluttamaan tammaa talliin. Tallissa sidoin Myyn käytävälle ja Iida laittoi Aksun myös käytävälle. Haimme harjat ja suitset koska menimme ilman satulaa. Aloitin harjaamaan Myytä, joka tarkkaili koko ajan mitä tein. Harjasin voimmakkain ottein mutta en liian kovaa. Sitten otin kaviokoukun ja aloitin putsaamaan kavioita. Myy nosti jalan kuuliaisesti ja kiltisti. Sitten otin suitset koukusta ja vedin päitset kaulalle. Nostin ohjat kaulalle ja laitoin kuolaimet suuhun, sekä laitoin leukahihnan kiinni, koska sillä ei ollut turpahihnaa suitsissa. Sitten Iida kysyi että olenko valmis ja olin valmis joten taluttimme ponimme tallipihaan.
Tallipihassa nousin Myyn selkään ja Iida nousi Aksun. Lähdimme käppäilemään maastoon Myy käveli energisesti ja melkein ravasi. Sitten Iida kysyi että ravataanko ja tottakai sanoin joo. Myy lähti energiseen kiitoraviin kun puristin pohkeet sen kylkiin. Meinasin melkein tipahtaa. -Prr Prr rauhassa Myy, sanoin Myylle. Hetken päästä nostimme laukan ja Myy heitteli peppua sinne tänne, mutta pysyin selässä. Pian aavuimme Metsälammen ratsutallin pihaan ja laskeuduimme poniemme selästä. Talutin Myyn suoraan tarhaan ja otin suitset pois. Sitten katosin hoitajien huoneeseen syömään välipalaa. Kun olin syönyt putsasin vielä Ellan varusteet ja harjat. Sitten lähdin pyöräilemään kotia kohti.
Sannan kommentti
Mukavaa että sait Iidasta seuraa maastoon! Tosiaan Ellalla ei voi vielä pitkiin aikoihin ratsastaa, sillä se on vasta niin nuori. Odotellaan koska saamme aloitettua sen ratsukoulutuksen. Ellasta on suunnitteilla kisaratsu, sillä se on perinyt Aksulta ja emältään hyviä kouluominaisuuksia itselleen. Onneksi pysyit selässä Myyn pukitteluista huolimatta!
klo oli vasta 7.30 -> lyhenteitä ei käytetä yleensä kirjallisuudessa tekstin seassa, vaan ne kuuluvat matemaattiselle puolelle ja esim. ilmoituksiin. -> kello oli vasta 7.30
ori ja yksäri tallista (oritalli, yksäritalli) -> poistettu yhdyssanan osa merkitään viivalla. -> ori- ja yksäritallista
1.v. -> kuten jo mainitsin, lyhenteet eivät kuulu kirjallisuuteen. -> yksivuotias (1-vuotias tai lyhennettynä 1v.)
tallinoven -> tallin oven
8,70v€
|
|
|
Post by Iida on Oct 9, 2013 15:09:02 GMT 2
SUUNNISTUSTA Olin lähdössä Millan, Viljan ja Pihlan kanssa maastoon. Päätimme lähteä hieman pitemmälle kuin yleensä, joten otimme mukaan eväsleipiä ja kaakaota. Kun olimme pakanneet kaiken lähdimme matkaan. Polku oli ensin hieman mutkikas, joten tyydyimme menemään käyntiä. Vihdoin tie leveni, eikä ollut enää niin vaikeakulkuista. Päätimme ravata. Olimme ratsastaneet jo pian aika pitkän matkan, joten päätimme syödä osan eväistämme. - Sitotaan hevoset noihin puihin kiinni! Milla neuvoi. Tottelimme häntä ja pian hevoset olivat kiinni. Annoin Aksulle porkkanan, joka minulla oli ollut mukana. Ori rouskutti sen tyytyväisenä. Hymyilin ja kävelin muitten luo. Vilja oli levittänyt mukaan ottamansa viltin maahan. Istuuduin heidän viereensä ja kaivoin repustani eväsleivät. Pihla oli jo ottanut esille termospullot joissa oli kaakaota. Jaoin muille leivät ja otin itsekin yhden. Sen jälkeen laitoin loput leivät reppuuni. Pihla katseli viltille, aivan kuin hän olisi etsinyt jotain. Sitten hän sanoi: - Vilja, otithan varmasti ne mukit mukaan, että voidaan juoda...? - Otin, otin! Vilja sanoi ja otti repustaan neljä mukia. Pian kaikkien edessä oli höyryävä kaakaomuki ja minun tekemäni eväsleipä. Meillä oli todella kova nälkä joten aloimme heti mättää ruokaa suuhumme. Milla ja Pihla olivat jo syöneet. Me söimme vielä Viljan kanssa. Milla huokaisi ja kysyi: - Voidaanko me jo mennä? Ei jaksata oottaa kun te vielä syötte! Nyökkäsin ja otin yhden kartoista esille. Olin ottanut niitä varmuuden vuoksi mukaan. Kävelin Millan ja Pihlan luokse ja näytin heille karttaa. - Lähette tästä vaan suoraan. Sitten tästä alkaa pururata ja toinen polku vie semmoselle aukioille. Lähtekää siis oikeelle, eli aukion suuntaan. Älkääkä missään nimessä menkö pururadalle, ihmiset varmasti ihmettelee kun tyypit tulee niitä vastaan hevosten kanssa, selostin kuuluvalla äänellä. Pihla nyökkäili ja otti kartan käteensä. Sitten he menivät hakemaan hevosia. Katsoimme kun he katosivat metsän siimekseen. Vilja katsoi minuun ja mutisi hiljaa: - Toivottavasti ne ei eksy... Katsoin Viljaa hieman hämmästyneenä ja vakuutin, että eivät he eksyisi. Minulla oli vielä jano, joten hörppäsin vielä mukillisen kaakaota. Vilja kysyi, olisinko jo valmis. Nyökkäsin ja pakkasimme tavarat reppuihimme. Sitten näytin vielä Viljalle kartasta, missä muitten pitäisi olla. Seuraavaksi menimme hakemaan hevoset. Cheri hörähti meidät nähdessään, mutta Aksu ei tainnut huomata meitä - sillä sen huomio oli kiinnittynyt puussa kiipeilevään oravaan. Sitten nousimme selkään ja lähdimme ratsastamaan metsäpolkua pitkin. Pian olimme saapuneet aukiolle, missä Millan ja Pihlan olisi pitänyt olla. Heistä ei kuitenkaan näkynyt merkkiäkään. Mihin he olivat hävinneet? Odotimme heitä hetken, mutta sitten Vilja sanoi: - Entä jos ne onkin lähtenyt sinne pururadalle, eli väärään suuntaan? - Sekin on mahdollista... Odotas, mä soitan Millalle. Toivottavasti sille on puhelin mukana, vastasin. Kun Milla ei vastannut, meitä alkoi jo huolestuttaa. Vilja lohdutti minua sanomalla, ettei Millalla ollut varmaan puhelinta mukana. Päätimme vielä soittaa Pihlalle. Huokaisin kun kuulin hänen äänensä puhelimesta. - Missä te oikein ootte? kysyin ensimmäiseksi. - Öh.. Me taidettiin kääntyä vahingossa tänne pururadalle, Pihla mutisi. - Voi ei... Pysykää siellä, me tullaan Viljan kanssa sinne, sanoin ja lopetin puhelun. Käännyimme ympäri ja lähdimme takaisin päin. Pian saavuimme risteykseen. Käännyimme pururadalle. Hetken ratsastettuamme huutelimme heidän nimiään. Ei vastausta. Menimme vielä eteenpäin. Kun tällä kertaa huusimme, he vastasivat. Aloimme ravaamaan ja pian näimme Millan ja Pihlan. Hidastimme käyntiin ja pysähdyimme heidän eteensä. - Parasta meidän lähtee nyt tallille, Milla huokaisi. Kaikki nyökkäsivät ja lähdimme kohti tallia. Sannalle olisi kyllä rutkasti kerrottavaa! Sannan kommentti
Voihan kökkö, aina mulle käy näin tarinoita korjatessa: viimeisen sanan kohdalla huitaisen väärää näppäintä, ja netti heittää mut edelliselle sivulle. Pahinta on se, että tämä tapahtuu vain pitkissä kommenteissa...
Tosiaan aivan mahtavaa lukea pitkästä aikaa sun tarinoitasi! Et olekaan käynyt aikoihin moikkaamassa Aksua, ja tallilaisilla – kuten myös minulla – on ollut sua ikävä. Maastoretkenne kuulostaa mukavalta, mikä olisikaan sen parempaa kuin eväsretki syksyisessä säässä hevosten ja ystävien seurassa! Sää selvästi suosi teitä: täällä Metsälammella on ollut syksyn mittaan melkoisen sateista. Pahimpia ovat ne päivät, kun sataa ja tuulee kylmästi – hyrr! Onneksi löysitte väärään suuntaan kääntyneet Millan ja Pihlan, ja pääsitte jatkamaan kotimatkaa yhdessä.
Tarinasi oli sopivan pituinen, kappalejaot olivat kunnossa – kuten yleensä on ollutkin tarinoissasi. Tekstisi on selkeää ja siistiä, mutta tässä tarinassa huomasin tavallista enemmän puhekielisiä ilmauksia ja tökkiviä taivutuksia, jotka eivät oikein sopineet kirjakieliseen tarinaan. Suosittelisin seuraavassa tarinassa kiinnittämään kirjakieleen enemmän huomiota.
pitemmälle = pidemmälle sitotaan = sidotaan muitten = muiden
"...Aksu ei tainnut huomata meitä - sillä sen huomio oli kiinnittynyt..." -> Ajatusviivaa käytetään ilmaisemaan erillistä lisäystä, välihuomautusta tai liittämään edelliseen lauseeseen jotakin yhteenkuuluvaa. Tavallaan sen avulla voidaan korvata myös konjunktioita (mm. "sillä"). Molempia ei kannata käyttää yhtäaikaisesti! Konjunktiota käytettäessä edeltävän lauseen perään tulee pilkku, toisin kuin ajatusviivaa käytettäessä: -> "...Aksu ei tainnut huomata meitä, sillä sen huomio oli kiinnittynyt..." -> "...Aksu ei tainnut huomata meitä – sen huomio oli kiinnittynyt..."
takaisin päin = takaisinpäin
16,40v€
|
|
|
Post by Iida on Nov 20, 2013 18:45:32 GMT 2
Kävelin hiljaisena pitkin katua. En ollut käynyt tallilla pitkään aikaan, Sanna oli varmaan suuttunut... enkä olisi enää Aksun hoitaja. Sanna on kyllä ollut aikaisemmin todella reilu, tuskin hän minulle niin tekisi. Olin silti vihainen itselleni, kun en ollut käynyt moikkaamassa Aksua. Olin ottanut mukaan kaksi porkkanaa Aksulle, korvaukseksi siitä, etten ollut käynyt hoitamassa sitä. Potkaisin vihoissani pientä terävää kiveä. Katselin vain pettyneenä maahan, kunnes joku huusi: - Mitä sä oikein luulet tekeväs?! Nostin nopeasti päätäni ja näin ruskeahiuksisen pojan edessäni. Kävelin varovasti pojan luokse ja kysyin, mitä tapahtui. Hän näytti pyöränsä tyhjää takakumia. - Ohhoh, huokaisin syvään. Poika katsoi minua edelleen, ei niin vihaisena kuin hetki sitten. Vilkaisin nopeasti edessäni olevaa poikaa ja sanoin vielä: - Mä oon tosi pahoillani, olin vaan vähän... huonolla tuulella. Mutta oon nyt menossa tonne tallille ja ois aika kiire, joten ota tosta kymppi, että saat kumis korjattua! Aloin kaivamaan laukkuani ja ojensin pojalle kymmenen euron setelin. Hän katsoi minua hetken hämmentyneenä ja sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen: - Ai... ootko menossa Metsälammen tallille? Nyökkäsin hämmentyneenä ja selitin vähän Aksusta, sekä kerroin oman nimeni. Poika kertoi käyvänsä myös Metsälammella usein. Hän kertoi myös nimensä: - Olen Samu. Mentäiskö samaa matkaa tallille, jos oot kerran menossa sinne? Vastasin myöntävästi ja niin lähdimme kaksisten tallille päin.
JATKUU...
Sannan kommentti
Voi, kyllä mä ymmärrän jos aika ei riitä – ei se riitä aina mullakaan! Sitä paitsi mun jos kenenkä tässä pitäisi olla aktiivinen: mun harteilla on koko Metsälampi hoitajineen ja tapahtumineen. Aina vaan ei voi olla aktiivinen, aina ei ehdi olla aktiivinen. Toivottavasti tallille pääsy piristäisi päivääsi!
|
|