Vellin läpiratsastusHarpoin innokkaana laitumille päin, sillä olimme Sinten kanssa sopineet, että liikuttaisin tänään Nannan hevosen, Vellin. Velli oli iso, raskas vetohevonen, eli vähän toista maata kuin Helmi, mutta vaihtelu virkisti. Velli laidunsi ori- ja ruunalaitumella, josta bongasinkin sen syömästä heinää vähän matkan päässä portista.
- Moi Velli, tervehdin oria pirteästi. Velli kuitenkin heittäytyi äkisti taaksepäin, kääntyi ympäri ja lähti ravaamaan karkuun. Suuni loksahti lähes auki, sillä olin Helmin kanssa ihan unohtanut, että hevoset osasivat juosta karkuun, niin tyhmältä kuin se kuulostikin. Velli pisti varsinaisen hippaleikin pystyyn, ja singahti aina karkuun parin pukkihypyn ja vinkaisun kera, kun pääsin paria metriä lähemmäs.
Loppujen lopuksi minun ei auttanut kuin suunnata takaisin tallille, ja ruokintahuoneeseen. Pari kauranjyvää kauhan pohjalla saisi kyllä jääräpäisimmänkin hevosen antautumaan. Marssin määrätietoisesti takaisin laitumille, jossa esitin Vellille jokeri-korttini.
- Velli, katos mitä täällä, virnuilin ja ravistelin kauroja kauhassa. Velli höristi korviaan ja otti pari varovaista askelta lähemmäs.
- Höpsö poni, hymyilin matalalla äänellä ja kurotin kauhaa Vellin kosketusetäisyydelle. Niin kovasti kuin ori yrittikin, ei se enää pystynyt vastustamaan kiusausta upottaa turpansa kauroihin. Siinä samassa sainkin napattua Vellin riimusta kiinni, jolloin ori katsoi minua vähän tuomitsevasti.
- No älähän nyt, saat vaikka ne kaurat sitten lohdutukseksi.
Velli kulki kiltisti perässäni hoitopuomille, kunhan oli saanut nuoleskella viimeisetkin kauranjyvät kauhan pohjalta. Pysäytin oriin hoitopuomille ja sidoin riimunarun vetosolmulla hoitopuomin ympäri. Velli vilkaisi satulaa ja suitsia hoitopuomin päädyssä.
- Sori kamu, mä en osaa valjastaa saatika sitten ajaa, joten joudut tänään koulurääkkiin, taputin Vellin lihaksikasta kaulaa paksun harjaksen alta.
Kaivoin Vellin harjapakista kumisuan, jolla sain alimmatkin liat ja hilseet irroteltua. Velli oli toiselta kyljeltään ja selältä vähän hiekassa, ja epäilin sen piehtaroineen laitumella. Vaihdoin kumisuan piakkoin pitkäjouhiseen pölyharjaan, jolla suin irtolian pois. Velli seisoskeli kiltisti paikoillaan ja välillä tylsistyessään maisteli hoitopuomin kulmaa. Katsoin vielä oriin kaviot läpi, josta se ei juuri pitänyt. Velli sai pariinkin kertaan riuhtaistua kavionsa otteestani, mutta lopulta onnistuin saamaan kaikki kaviot puhtaiksi. Viimeiseksi kiepautin vielä hivutussuojat kaikkiin jalkoihin.
Koska minulla ei ollut mikään kiire, ja löysin Vellin harjapakista letityskumilenkkejä, päätin vielä tekaista letit oriin harjaan, jotta se ei olisi ratsastuksen aikana tiellä. Kaulalle kiedoin nätin sivuletin, ja otsaharjaan punoin ranskanletin tyyppisesti alkavan tavallisen letin. Velli näytti oikein somalta kampauksessaan, mutta ilmeestä päätellen ori taisi kokea sen hiukan noloksi.
Nostin satulan hiukan Vellin sään päälle, josta se liukui helposti omalle paikalleen. Velli heilutteli päätään vähän levottomana, muttei irvistellyt tai yrittänyt ilkeillä. Kiristin satulavyön napakaksi, mutta jätin oriille vielä tässä vaiheessa vähän hengitystilaa. Velli nuokkui puoliunessa asetellessa omia tavaroitani. Painoin kypärän päähäni ja harjasin vähän puhtaammaksi saappaideni nilkkoja.
- Sano aaaa, maanittelin ja tarjosin Vellille kuolaimia suuhun. Ori laittoi ensin vastaan, mutta pienellä kutittelulla hammaslomasta kuolaimet sai suuhun suhteellisen vähällä vaivalla. Velli leikki hetken kuolaimellaan, mutta joutui lopettamaan kiinnitettyäni turparemmin. Nappasin käteeni vielä ruskeat roecklin ratsastushanskat ja punapalloisen tasapainoraipan, jonka jälkeen lähdin taluttamaan Velliä ratsastuskentälle.
Otin suosiolla portilta jakkaran mukaan, sillä tämän jättiläisen selkään en hyppäisi noin vain. Kiristin satulavyötä vielä parilla rei'ällä ennen selkäännousua. Velli pysyi onneksi kiltisti pakoillaan kivutessani selkään, pientä ohjien nykimistä lukuunottamatta. Otin parin askeleen verran kauemmas tuolista, jotta ori ei vahingossa talloisi sitä. Säädin jalustimia sopivalle pituudelle hetken aikaa, jonka jälkeen päästin vihdoin malttamattomaksi käyvän oriin kävelemään uralle vapain ohjin.
- Silja, mitä sä siellä oikein teet? Meidän vannoutunut poniratsastaja! Vilja naurahti taluttaen Leeviä tallin suuntaan.
- Älä kysy, mutta oon mä joskus tällasella aikaisemminkin ratsastanut kun kaveri vuokras yhtä eeärrää. Me sovittiin Sinten kanssa, että liikutan tän tänään, hymyilin ja taputin Velliä kaulalle. Ori hirnahti kimeästi lajitoverinsa perään, ja sekin olisi tainnut haluta takaisin laitumelle lomailemaan.
Käveltyäni alkuun hetken aikaa otin ohjat tuntumalle. Aloin työstämään Vellin käyntiä pienillä pidätteillä. Ori tuntui aika vahvalta, ja vähän hitaalta näin alkuun. Naputtelin pariin kertaan raipalla sen takapuolelle, josta se saikin sopivasti takajalkoja alleen. Otin pari pysähdystä ja siksak-väistöpätkää, jotta saisin oria tulemaan pohkeen ja ohjan väliin. Velli alkoi paranemaan, ja ratsastin sillä pari vähän ylikokoista, pyöreää volttia päätyihin asettaen ja taivuttaen.
Hetken käyntityöskentelyn jälkeen kannustin orin raviin. Koostaan huolimatta Vellillä oli tasainen, vaikkakin askeleltaan matkaavoittava ravi, joten etenkin tehtäviin sitä sai koota hiukan. Velli tuntui välillä etenevän kuin höyryveturi, mutta etenkin kaarilla ja taivutuksissa se myötäsi kivasti. Kevensin näin alkuun Velliä vähän rennompana ja pidempänä, tehden molempiin päätyihin pääty-ympyrät. Huomasin Vellin vaativan vahvat ulkoavut, sillä oriilla lähti helposti ulkolapa lipsumaan kontrollista ja kaula taipumaan liikaa. Velli tuntui kuitenkin oikein kivalta ratsastettavalta, eikä se ollut mikään räjähtävä ruutitynnyri, mitä nyt huomasin sen välillä venkoavan sieltä, mistä aita on matalin. Tarpeeksi napakoilla käskyillä oriin sai kuitenkin kivasti töihin.
Vaihdoin kokorataleikkaalla suunnan ja istuin harjoitusraviin myödäten lantiosta. Velli oli jo hieman terästäytynyt alkuun verraten, ja oli nyt paremmkn pohkeen edessä ja kuolaimella. Valmistelin lyhyen sivun keskeltä laukannoston. Autoin vähän raipalla pohkeen taakse, sillä ori tuntui arpovan jaksaisiko nostaa laukan vai ei. Käskyn saatuaan Velli näki kuitenkin parhaaksi laukata kiltisti, ja jäin työstämään sitä hetkeksi keskiympyrälle, jolloin se ei saanut seinältä tukea ulkolavalle. Otinkin ulko-ohjan napakkana käteen ja laukkasin ympyrällä hetken asettaen Velliä ulos, jolloin ori joutuisi ottamaan molemmat kyljet töihin. Velli laukkasi pyöreänä ja alkoi tasapainottua paremmin, joten vaihdoin asetuksen takaisin sisään ja jatkoin uralla laukassa. Seuraavan pitkän sivun alusta ohjasin kokorataleikkalle, ja uralle suoristettuani siirsin Vellin raviin.
Otin kevyttä laukkatyöskentelyä myös oikeaan kierrokseen, jonka jälkeen siirsin käyntiin. Tulin pari kertaa suorana keskilinjalle, ja tein muutaman kouluradan harjoituspysähdyksen käynnissä, jossa vaadin kuitenkin Velliä askeltamaan tasaisessa tahdissa, ja pitkillä sivuilla ajattelin pitkää keskikäyntiä. Testasin keskilinjalta myös käyntiväistöt molempiin suuntiin takaisin uralle. Siinäkin Velli tuntui helposti puskevan lapa edellä aitaa kohti, joten päätin tehdä parin askeleen väistöt, väliin suorituksen, ja taas lyhyt väistöpätkä, jolla sain Vellin ulkokylkeä vähän kontrolloitua.
Käänsin keskilinjalta viimeisen väistön vasemmalle, jonka jälkeen pääsin oikeaan kierrokseen. Painoin pohkeeni Vellin kylkiin, jolloin se siirtyi kuuliaisesti raviin. Rapsutin oria vähän harjantyvestä, ja istuin perusistunnassa myötäillen sen askeleita. Tein parin askeleen käyntiinsiirtymisiä ja muutaman kolmikaarisen molemmille pitkille sivuille. Velli eteni tasaisesti kivassa, rennossa muodossa ja tuntui ottavan asetuksen ja taivuttavan pohkeen hyvin. Tämän hevosen kanssa ulkoavuissa sai kuitenkin olla tarkempi, kun vaikka Helmillä.
Taputin Velliä kaulalle ja annoin sen loppuun vielä ravata vähän rennommin. Valutin ohjaa sormieni välistä ja annoin Vellin venyä eteen-alas. Ratsastin muutamia palauttavia ympyröitä ja kaaria lähinnä johtavalla ohjalla, jolloin Velli pääsi pärskähtelemään rennosti ja venyttämään kaulaansa. Kun ori tuntui hyvältä ja oli ravannut pari kierrosta, annoin sille luvan siirtyä käyntiin ja kävellä vapain ohjin. Hätistin hyttysen pois käsivarreltani ja pyyhkn hikeä otsalta.
- Huhhuh Velli! No joutuks herra hommiin? kysäisin taputtaen oria molemmin käsin. Velli oli suloinen, isosta koostaan huolimatta lauhkea kuin lammas, mutta aika mukavuudenhaluinen. Rapsutin Velliä sivuletin alta sen ravistellessa päätään ja pärskähdellessä rennosti.
Kun Velli ei enää puuskuttanut, käänsin sen kaartoon kentän keskelle ja hyppäsin alas selästä.
- Hieno Velli! taputin oriin hikistä kaulaa ja löysäsin satulavyötä. - Sä taidatkin olla pesun tarpeessa, totesin kokeillessani Velliä satulahuovan alta jalustimien noston yhteydessä. Otin ohjat kaulalta ja lähdin taluttamaan oria tallille päin.
- No mitäs Velli? Sinte osui kohdalle tallipihalla kottikärryt edessään.
- Se oli ihan sikakiva, vähän semmonen juntti ja ulkoapujen kanssa sai olla aika tarkkana, mutta tosi kiva. Hirmu tasanen ja silleen, kerroin iloisena.
- Hieno juttu, on meidän Velli kyl semmone vauva, Sinte naurahti taputtaen Velliä kaulalle. - Se näyttää aika hikiseltä. Jos peset niin kato vähäsen, kun se tykkää pelleillä sen veden kanssa, Sinte sanoi ja lähti työntämään turpeen täyttämiä kottikärryjä sivutallille.
Riisuin Velliltä satulan ja suojat hoitopuomin edustalla, jonka jälkeen talutin sen kaivolle, jonka vierellä oli vihreä vesiletku kesäistä hevosten pesua varten. Pitelin Vellin ohjia toisessa kädessäni ja käänsin hanan auki. Vellin ilme alkoi kirkastua heti vesiletkun nähdessään. Huljuttelin oria kaulalta haalealla vedellä. Onneksi letit pitivät harjaa vähäsen, niin ettei se aivan kastunut. Velli ei kuitenkaan kauaa malttanut olla vain pestävänä, vaan se alkoi kuopimaan ja hamuamaan vesivanaa hampaidensa väliin.
- Voi lapsi kulta malta hetki, nauroin oriin leikille, mutta se käännähti aina vain päänuppi kohti vesiletkua. Yritin pitää sitä ohjilla hiukan kauempana, mutta jouduin suorittamaan pesuoperaation suhteellisen vauhdikkaasti Vellin liiallisen innostuksen takia.
Käytin Vellin vielä hoitopuomilla pikaisesti harjattavana ennen laitumelle laskua. Vaihdoin suitset siniseen riimuun ja purin harjaan tekemäni letit. Velli olikin jo malttamattomana haluamassa laitumelle, joten kliksautin riimunarun kiinni ja maiskutin oriin mukaani. Velli käveli reippaasti rinnallani, ja sain jopa vähän hidastaa sitä, ettei se olis puskenut eteenpäin niin hirmuista kyytiä. Kun ori sitten vihdoin pääsi laitumelle, se heti irti päästyään heitti mojovan pierupukin ja otti vauhdikkaan spurtin avoimelle laitumelle tanner tömisten. Voi Velli!
Palasin riimu olallani hoitopuomille, josta nappasin myös Vellin kamat matkaani. Vellin varusteet olivatkin tutussa paikassa sivutallin varustehuoneessa. Nappasin lavuaarin luota satulasaippuan ja sienen, joilla puhdistin Vellin varusteet huolellisesti. Pesin kuolaimet vielä kuuman veden alla, jotta kaikki kuolan- ja heinänjämät irtoaisivat. Irrotin hikisen ja likaisen satulahuovan ja laitoin sen kuivumaan Vellin kuivatustangolle. Nanna todennäköisesti ottaisi sen kotiin ja pesisi. Päätin kuitenkin vaihtaa puhtaan huovan tilalle Vellin omasta varustekaapista, jossa oli vino pino monenvärisiä huopia. Vellille valitsin harmaan, punakantillisen satulahuovan, ja kiinnitin sen satulaan seuraavaa ratsastuskertaa odottamaan. Heitin Vellin varusteet omille paikoilleen, ja lähdin päätallia kohti.
Puikkelehdin heti toimistolle, jossa matkalla vilkaisin ilmoitustaulua uusien tiedotusten varalta. Tepa istui sohvalla Mooses sylissään.
- Moi Silja, tyttö hihkaisi ja hätisteli kissan pois sylistään. - Joko sä, tulit ratsastamasta? Tepa katsoi minua vähän pettyneenä.
- Joo, tai siis Vellin liikutin. Olisitpa nähny, kun mä päästin sen laitumelle! Se heitti ihan tajuttomat pukit ja sinkos vaan sinne, kerroin samalla kun nakkelin ratsastuskamoja kaappiin. - Ja tos pesulla se oli ihan vauva. Herranen aika iso mies, irvistin. Vaihdoin saappaiden tilalle tummansiniset matalavartiset tennarit ja kietaisin hiukset korkealle ponnarille. Päätin suosiolla jättää hupparin kaappiin, sillä ulkona oli onneksi melko lämmin, ainakin tuollaisen Vellihikitreenin jäljiltä.
- Mä voisin käydä moikkaamassa Helmiäkin vielä laitumella, onks sulla Myylle jotain ohjelmaa? vilkaisin Tepaa tunkiessani avaimia taskuuni.
- No sitä mä olin oikeastaan kysymässäkin!
Sinten kommentti
Ai, sulla on aikaisempaakin kokemusta eestin raskaista vetohevosista? Mä oon saanut sellaisen käsityksen, että ne on aika harvinaisia suomessa - voi tietysti olla että oon ihan väärässä missään muualla en ole nimittäin tämän rotuisiin hevosiin törmännyt! Velli on melko jekkuilevaa sorttia, sen kanssa saa olla silmä kovana ettei se pääse yllättämään iänikuisilla jekuillaan. Kiitoksia orin läpiratsastuksesta, se kaipasikin kunnon koulutreeniä!
Ihan Vellin luonteeseen sopiva tarina! Tässä tuli hyvin esille orin perusluonne - sillä on pientä pilkettä silmäkulmassa... Siisti tarina ja oikein mukavaa luettavaa kokonaisuudessaan. En löytänyt sen suurempia korjattavia virheitä! Kuvailet hauskasti ja elävöität tekstiä taitavasti muillakin tavoin
22,50v€