|
Post by Destiny on Mar 29, 2014 17:49:32 GMT 2
Iltamaasto ja järvessä uintia- Onko kaikki valmiina? Sanna huudahti. Kaikki olivat valmiita, joten lähdimme Sanna kärjessä kiertämään lenkkiä. Olin saanut ratsukseni Kisun ja tamma liikkui reippaasti koko kierroksen ajan. Saavuimme rantasaunalle jossa muutamat jäivät Sannan kanssa laittamaan saunaa päälle, kun me loput päätimme mennä uimaan. Stefan, Kasper ja Saku olivat hevosineen ensimmäisinä järvessä. Foggy innostui vedestä kamalasti ja hyökkäsi veteen. Saku sai onneksi harjasa kiinni ja pysyi selässä, joskin hieman hämmästyneenä yhtäkkisessä hypähdyksestä. Loci taisteli Maran kanssa veteeen menosta, mutta pian kaksikko oli jo vedessä. Annoin Kisulle pohkeita ja tamma lähti uteliaasti ravilla kohti vettä. Yhtäkkiä tunsin kuitenkin olevani hyisessä vedessä pidellen toisessa kädessä Kisun ohjia. Puoliverinen piti päätään alhaalla ja hörppi vettä. Korjasin kypäräni ja hyppäsin Kisun selkään nopeasti. Päätimme pysyä kohdassa, jossa vesi oli matalaa. Kaikki kävivät saunassa ja kohta olimme valmiit jatkamaan matkaa tallille, jossa hoidimme hevoset ja loimitimme herkimmät yksilöt. Kaikki hevoset jäivät sisälle ja jokainen tallilainen lähti yksitellen omilla kyydeillään kotiin. Huh, kun uskalsittekin lampeen! Tästä tarinamerkintä, tarinamerkki (jos sulla ei vielä ollut) sekä 20v€ ja pinkit pintelit. -Sanna
|
|
|
Post by Saku on Mar 29, 2014 22:54:30 GMT 2
Pöllöilyä maastopoluilla- Ette sit tee mitään tyhmää, ok? Ja pysytte siististi letkassa! Sanna kailottaa komean suokkipojun satulasta. - Ja sit mentiin! Istun hajareisin 148-senttisen Foggyn satulassa. On raikas, huhtikuinen ilta, ja ojanpenkalle on näköjään kasvanut muutama nokkonen. Iloinen letka Metsisläisiä oli päättänyt tehdä iltaisen lenkin rantasaunalle - ja minä tietenkin olin halunnut mukaan. Sanna oli laittanut ratsukseni Foggyn, ja olin varsin tyytyväinen naisen valintaan. Salaa mielessäni olin toivonut ratsukseni juurikin jotain kivaa ponia. Ja Foggy vastasi juuri "kriteereitäni". Kävelemme ensin hetken kapealla metsätiellä. Foggyn kaviot painautuvat kevyesti pehmeään hiekkatiehen. Muuten niin rauhallista ilmaa halkoo pian ilkikurinen miehenääni: - Muistakaa sit varoa haita Metsälammella! Ruskeatukkainen mies huudahtaa pikkuruisen ponin selästä. - Stefan! Mitä me ollaan puhuttu toisten pelottelemisesta, Sanna sanoo muka topakasti, mutta nauroi päälle. Minusta kyllä tuntuu ettei kukaan ollut ottanut Stefanin haivaroituksia tosissaan. Siispä matkaa voitiin jatka ilman haipelkoja. Siirrämme hevoset raviin ja etenemme reippaassa ravissa niittyä kohden. Kevennän tuttuun tapaan Foggyn liikkeissä, ja ne ovatkin erittäin helposti istuttavat ja letkeät. Pidän kevyen ohjastuntuman tamman suussa ja pidän katseeni edelläkulkevan ratsukon perässä. - Kohta tullaan niitylle, valmistautukaa kunnon laukkailuun! Sanna huudahtaa ja kääntää Jätkällä viimeisen mutkan, ennen kuin pelto alkaa näkyä. Hevoset alkavat hypähdellä omituisesti ja niistä paistaa suoranainen into. Kun vihdoin pääsemme pellolle, annan Foggylle pitempää ohjaa ja pyydän sen laukkaan. Nousen jalustimille ja annan tamman juosta. Muut ratsukot karistavat pellon halki vähintäänkin yhtä vauhdikkaassa laukassa. Hevoset olisivat taatusti halunneet laukata vielä lisää, mutta niitty loppui ja hevoset siirretään takaisin käyntiin. Foggy on hieman hionnut ja pärskii innoissaan. Jatkamme matkaa. Rantasaunalle ei ole enää pitkästi. Loppumatka saunalle kuluu rattoisasti, ravaillen ja lohikäärmeistä jutellen (en tiedä miten puheenaihe eksyi lohikäärmeisiin, mutta jotenkin silti). Metsälampi on ihan lähellä. Veden aallot lyövät rantaan rauhoittavasti. - Hei, mitäs tuolla on? Joku kysyy. - Hmm, Metsälammen laivasto? Arvaa joku miespuolinen henkilö. - Ne on vaan kiviä, toopet! Locin ääni kuuluu. Nyt tästäkin kriisistä selvittiin. Majoitumme rantasaunalle ja jotkut ahkerat menevät laittamaan saunaa lämpiämään. Rohkeimmat, mukaanlukien minä, lähdemme jo uimaan, tai no oikeastaan kahluuttamaan hevosia. Foggy loikkaa veteen, enkä ole täysin varautunut moiseen. Tarraan tamman harjasta kiinni ja sinnittelen selässä. Samassa Destiny onnistuu tipahtamaan veteen. En voi olla tirskumatta. - Älä... Sano... Mitään! Tämä mutisee mutta nauraa sitten. Kun olemme saaneet tarpeeksemme, lähdemme saunaan lämmittelemään. Kunnon saunottelun jälkeen käymme vielä uimassa ja sitten lähdemme ratsastamaan takaisin tallille. Kiitos, oli kivaa! Olipa kerrassaan vauhdikas maasto, eikä Destiny tullut onneksi haiden syödyksi – vaikka jääkylmään veteen tipahtaminen tuntui varmasti lähes samalta. Kiva että tykkäsit! Tästä tarinamerkintä, tarinamerkki, 30v€ sekä kirkkaanpunaiset pintelit. -Sanna
|
|
|
Post by Stefan on Mar 30, 2014 0:01:42 GMT 2
Ärh... tallin prinsessaponiHitsi, tajusin olevani minuutin myöhässä kun avasin tallin oven ja hyppäsin sisään. - Ai, Stefan! Sanna hymyili vilpittömästi. - Tervetuloa, Cindy odottaa sua. Sen satulahuopa pestiin eilen, voit hakea sen tuolta kuivausnarulta, jonka väsäsitte tuonne talon taakse. Eiku juu, Iida kävikin sen jo ystävällisesti sulle hakemassa. - Sä et ole tosissasi, ärähdin. - Minähän en selkään nouse, prinsessoille nuo tuollaiset. - Sinähän menet nyt ja otat ne varusteet ja ratsastat Cindyllä! Sanna ärjyi kuin Hirmuinen Hulk tai lohikäärme tai jokin. Pakko oli alistua, kävin hakemassa Cindyn satulan ja suitset, sitten maleksin ladyn karsinalle. Cindy olikin karsinassa, mutta en ollut vielä saanut tietääkään millainen hullu tämä poni oli! Voikko kiukutteli minkä pystyi, heti kun vähän kovemmin ottein kielsi niin tuli kaviota varpaille ja tamma sihisi vihaisena hampaidensa välistä. Siinä rytäkässä saivat laivastonsiniset ratsastushousunikin kauniin, tomuisen kavionjäljen reiden kohdalle, ja peruutin tamman luota ottaen tukea seinästä. Senkin räähkä, nyt minä sen kyllä hoitaisin. En välittänyt yhtään vaikka Cindy kiukutteli, annoin vain olla. Tiukasti kielsin ja tyrkkäsin pään pois jos tamma yritti mastella minua, muuten annoin olla. Kohta oli urakka ohi, mutta kun laitoin suitsia, tamma sai näykkäistyä sormeen. Hetken poltteli kuin nokkonen, mutta kyllä minä sille vielä näyttäisin. Cindy tuli viimeisenä ulos tallista, muut odottivat minua jo. Nousin satulaan ja kun oli aika lähteä käyntiin, tamma porhalsi tallipihan ympäri, jalat ilmaa haukkaillen kuin hait pikkukaloja. Sain Cindyn voltille ja lopulta käännettyä sopivasti Rinjan eteen, jolloin ei Cindy uskaltanut lähteä koska kaveri oli takana. Tamma oli silti raivostuttava hevonen, onneksi matkaa siivitti hyvä juttukaveri, uuden suomenhevostamman Eudaimonian hoitaja Manuela. Oikeastaan hän on hyvännäköinenkin, mutta toisaalta seurustelen yhä Destinyn kanssa. No, ei mitään, ehkä meistä tulee kavereita. Kyllä minä Destinystä välitän, paljonkin. Cindy veti puolessa välissä matkaa jarrut pohjaan ja sain tapella welshponin kanssa kauankin. Minua raivostutti tamman hankaluus ja ärjyinkin sille jotain ihan omiani. Sitten päätin ollakkin päinvastaisesti rauhallinen, kyllä mä tästä ponin vielä saisin. Cindy ajautui hitaasti kuulolle, vaikka vähän kiihdyttelikin. Kun palasimme takaisin Metsälammelle päin, jättäydyin porukasta jälkeen Katherinen kanssa ja otimme ravikilpailun tallipihaan, josta viimeiset seitsemän metriä minä suoritin roikkuen kaikilla voimillani Cindyn kaulalla. Kiitos ilopukista vaan Cindy. Sellainen päivä. Eikä tainnut olla Cindynkään mielestä kovin mukava reissu. Tammalla taisi olla yhtä huono päivä kuin minullakin. Kyllä se siitä loppua kohti parani, ihan hauskaa loppujen lopuksi. Olenpas sekava. Teillä riittikin vauhtia! Kyllä tuollaisen raavaan miehen pitää opetella hallitsemaan tallin prinsessoita (siitä riippumatta olivatko ne hevosia vai ihmisiä). Tästä tarinamerkintä, tarinamerkki, 30v€ sekä mustat ratsastushousut (väri valittu synkkyyasteen mukaan)! Hauska tarina! -Sanna
|
|
|
Post by Kasper on Mar 30, 2014 17:06:23 GMT 2
Yllättävä konflikti koitui ratsastajan turmioksi Metsälammella perjantai-iltanaIloisesti rupatteleva ratsukoiden letka köpsytteli hämärtyvän kevätillan kajossa Metsälammelta johtavaa hiekkatietä pitkin kohti parhaimpia maastopolkuja mitä kuvitella saattaa. Mäkin olin tapani mukaan ängennyt itseni matkaan ja seurasin katseellani hajamielisesti sen kummempia rupattelematta edelläni kopsuttelevan Jaden takalistoa. Työntäyteisen päivän päätteeksi maastolenkki hyvässä seurassa ei koskaan ollut pahitteeksi. Piparminttu allani pärskähti ääneen, ja kuulin jonkun huudahtavan jotain edessäpäin. "Laukataan jo!" Kuulin takaa hyväksyvää muminaa, mutta Sanna pudisti päätään. "Malttakaahan hetki vielä." Puun takaa pilkottava Metsälampi oli rauhoittavan seesteinen näky. Vilkuilin sen suuntaan haaveilevaisena, kun yhtäkkiä Iidan huokaus kantautui korviini. "Joutsenia!" Käänsin katseeni niiden suuntaan ja tosiaan - valtava parvi valkoisia lintuja uiskenteli rantavedessä. Aivan yllättäen, juuri kun olimme ohittamassa parvea, kuului jostakin pamahdus, ja kaikki linnut sinkosivat ilmaan yhtenä pyörremyrskynä. Yksi elukoista karkasi meidän suuntaamme, ja sitä ällistyneenä suu auki tuijottaessani tajusin sen ottaneen minut maalitaulukseen. Pyhät pillit soikoon. Eteemme eksynyt pensaikko onnekseni tuli lintua vastaan sen valitsemalla kiitoradalla, ja ilmeeni oli äärimmäisin kun lintu mätkähti maahan muutaman metrin päähän jääden siihen toitottamaan ja räpistelemään onnettomana. Mitä vimmattua. Tämän kaiken ratsuni oli kestänyt paikoillaan, mutta kun räpiköivä sankarimme levitti siipensä ja sinkosi kiljuen laumansa perään petti tammankin pää viimein, ja se sinkautti takalistonsa ilmaan luultavasti vähintään viiden metrin korkeuteen. Tamman takajalat laskeutuivat maan pinnalle vain ponnistaakseen ilmaan uudemman kerran, yhä ja uudestaan ja uudestaan niin kauan, että ratsu lopulta sinkosi matkaan tehdäkseen äkkikäännöksen turvallisuusseikkojen vuoksi selästä laskeutuneiden ratsastajien kohdalla. Ilmeisesti se päätti, että munkin oli erittäin vaarallista olla selässä ja että minun tulisi sen takia välittömästi poistua kyydistä. Tiukassa kaarteessa kaikista suurimman pukin saattelemana antoi mun tasapainoni viimein periksi ja mätkähdin risukkoon persaus edellä silmissäni vain horisonttissa lennähtelevä hevosen ruskea takapuoli. Aivan älyttömän hauskasti kirjoitettu, energisyyttä pursuava tarina! Wau. Ps. oletan että viittasit Jadella knabstrupiin. Tästä tarinamerkintä, tarinamerkki, 30v€ sekä turvaliivi (seuraavaa kertaa ennakoiden)! -Sanna
|
|
|
Post by jade on Mar 30, 2014 20:49:54 GMT 2
Mii mukaan :3
|
|
|
Post by Sinte on Mar 31, 2014 9:48:40 GMT 2
Wautsi miten paljon kirjoituksia tähän tapahtumaan onkaan tullut! Kiitos kaikille kirjoittajille, ihan mahtavia tarinoita!
|
|
|
Post by katherine on Mar 31, 2014 17:49:21 GMT 2
KAIKKI menee niin putkeen kunhan KATE on mukana! Kaikki olivat satuloineet uljaat ratsunsa, ja pääsimme lähtemään. Hevosletka kopotteli reitin alkuun, ja olin aivan innoissani, sillä maastot todetusti olivat mahtavat - niihin ei kyllästy koskaan! Sanna huuteli parijonon kärjestä "täältä tuonne ja sieltä tänne" -ohjeitaan, mutta opastus tuntui valuvan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Keskityin sen sijaan ratsuuni Ronnieen: tuntui oudolta, kun alla oli astetta jämerämpi pakkaus! "Sooh", taputin vuonista kaulalle, kun se kuopaisi tylsistyneenä maaperää. Lähdimme kopottelemaan määrätylle, upealle maastopolulle. Ronnie köpsötteli rauhallista vauhtia A Foggy Dayn rinnalla, juttukumppaninani toimisi siis Saku: melko uusi kaveri tallilla. "Miltäs tuntuu olla Metsiksellä?" virnistin. "Tää on kyllä aika huippu talli", Saku totesi ja hymyili. "No todellaki! En mäkään oo mikäääääään...!" lauseeni loppu koveni kiljahdukseksi, kun Ronnie heitti takapäänsä ilmaan. Siitä alkoikin kunnon pukkisarja, ja pippurinen pikkuhevonen veti rodeota kuin vanha tekijä. Heittelehdin Ronnien selässä kuin mikäkin juuttisäkki, ja takerruin henkeni hädässä pystygarjaan kiinni. "Ronniieeeee! Seeeis..." kiljuin maatessani hevosen KAULALLA. Muut pidättelivät nauruaan, ja kun Ronnie viimeinkin suostui pysymään aloillaan, tupsahdin sen pään yli suoraan jaloilleni maahan. Seisoin paikoillani tyrmistyneen hiljaisuuden vallitessa, mutta sitten porukka räjähti nauramaan. "Kakku!" joku huudahti. Nappasin Ronnien ohjista kiinni ja nousin takaisin satulaan. "Ja tästä ei sitten puhuta sanaakaan", mutisin muka vihaisena, mutta en voinut pidätellä hymyäni. Maahan lensi pieni käpy, ja vilkaisimme ylöspäin. Männyn oksalla säksätti pörröinen orava, joka pudotteli käpyjä uhriensa niskaan. "Hih... Ronnie säikähti oravaa!" Fany virnisteli. Jatkoimme matkaa hieman rauhallisemmin, eikä vuonohevonen enää temppuillut. "Mä en tiennytkään, että täällä on tämmönen hevoskesyttäjä", Saku pyrskähti. "Nii just", muljautin silmiäni. Kun Metsiksen kuuluisa rantasauna ilmestyi näkyviin, tallilaisten joukosta alkoi kuulua innokasta supinaa. Joku ihana, ahkera ihminen oli jo lämmittänyt saunan, ja pienestä piipusta nousi savukiehkuroita. "Viimenen lammessa on mätämuna!" ilmoitin ja kannustin Ronnien raviin. Uljas ratsuni jäi kuitenkin polskimaan vain rantaveteen, mikä ei kuitenkaan ollut minulle suuri pettymys: en kaivannut kylmää kylpyä vaatteet päällä! Palautimme pollet tallille ja kiiruhdimme sen jälkeen takaisin rantikselle. Olin onnekseni varannut uimapuvun mukaan, sillä aioin olla yksi niistä hulluista, joka uskaltautuu uimaan! "Hyi! Mua ei sais tuonne kirveelläkään", Sanna naureskeli ja lähti saunan suuntaan. "Hyvä Kate!" Claudia huusi ja näytti peukkuja. Juoksin laiturille ja epäröin vain nanosekunnin, kun jo lensin komeassa kaaressa hyiseen veteen. Polskin henkeäni haukkoen pinnalle ja kiipesin nopeasti takaisin laiturille. "Eääkh! Äkkiä saunaan!" ulvoin ja kipitin hytisten lämpimään. Myös muutamat muut uskaltautuivat lampeen, ja Saku, Stefan sekä Kasper kilpailivat siitä, kuka pystyy seisomaan pisimpään kaulaansa myöten vedessä. Tiivistettynä: mikä mahtava päivä! Mä en todellakaan ymmärrä kuinka te pystytte. Siis lammessahan lilluu vielä jäälauttoja, herran jösses sentään! Ihanan pirteä tarina. Tästä tarinamerkintä, tarinamerkki sekä 30v€ ja satulahuopa. -Sanna
|
|
|
Post by Loci on Mar 31, 2014 22:57:45 GMT 2
No nyt kyllä pätkii ja pahasti
No, Sanna on Sanna ja nyt istun hevosen, joka puolestani kuuluu samaan kategoriaan haiden, lohikäärmeiden ja dinosaurusten kanssa, selässä. Stefan on saanut ratsukseen toisen hirviön, prinsessaponi Cindyn. Naurahdan huomatessani tomuisen kavionjäljen miehen laivastonsinisissä ratsastuahousuissa. Järjestäydymme jonoon ja tunnen Maran luottavan laumaan. Ori kuitenkin pörhentelee muutamalle tammalle, muunmuassa Cindylle. Maastossa Mara kulkee reippaana ja kuuliaisena enkä tajua että saavumme niitylle. Ohjat ovat pitkänlaiset ja ori lähtee laukkaamaan jonkun huutaessa komennon. Menetän tasapainoni ja kallistun taakse, seuraavana Maran takapää nousee ilmaan ja menetän viimeisenkin otteen ohjista. Makaan Maran kaulalla, toinen jalustin heiluu vapaasti, toinen jalkani on jotenkin jäänyt jumiin jalustimeen. Tilanteeni on varmasti huomattu, koska joku huutaa: "SEIS!", se ei kuitenkaan tee ratsuuni mitään vaikutusta. Mara hyppää sivulle ja väistöliike horjuttaa lopullisesti tasapainoani. Lennän selkä edellä maasta törröttävään kiveen ja ilma karkaa keuhkoistani. Versoavat nokkoset kutittavat rannettani ja tunnen tämän maailman katoavan. Makaan selälläni ja tunnen paineen helpottavan rinnassani. Turvaliivini on avattu ja näen muutamat kasvot ylläni. Sanna huokaisee helpotuksesta ja yritän hieman sekavan oloisena nousta istumaan. Stefanin pään vierestä kurkkii vaalea poni. En tunnista sitä, se on ehkä welsh, mutta mitään muuta en ponista osaa sanoa. Minut autetaan ylös ja katson ympärilleni. Stefan, Kasper, Sanna, Destiny, Iida... kaikkia ihmisiä en tunnista. En myöskään hevosia. Iida tulee lähemmäksi taluttaen Busteria ja mustaa ahaltekia, kenties oria. Todellisuudessa minulla ei ole mitään käsitystä mitä olimme tekemässä. - Sanna, avaan suuni epävarmana. - Loci? Kaikki hyvin? Hän kysyy huolestuneen oloisena. - Ei.. Mitä on tapahtunut? Kysyn ja katselen ympärilleni. - Tipuit Maralta ja iskeydyit aika pahasti kiveen. - Maralta? Kysyn epäyskoisena. Silmäilen pikaisesti ympärilleni ja jatkan, - Missä Esa on? Ihmiset vilkuilevat toisiaan ja lopulta Stefan laskee kätensä olkapäälleni - Esa lopetettiin reilu kuukausi sitten, etkö muista? Pudistan päätäni epäuskoisena. Sanna tekee nopean päätöksen ja sanoo, että voin mennä Maralla loppumatkan tallille, mutta jonkun pitää taluttaa minua varmuuden vuoksi. Voi ei, toivottavasti kaikki palaa pian ennalleen. Tipahtamisesi oli karua katsottavaa, mutta onneksi meidän ei pitänyt lähteä sairaalaan. Tästä tarinamerkintä, tarinamerkki (sulla tosin taitaa olla se jo), 30v€ sekä turvaliivi. -Sanna
|
|
|
Post by jade on Apr 3, 2014 13:16:37 GMT 2
Istun Myyn kärryillä, sillä Sanna oli luvannut että voin ajaa matkan . Taivaalla näkyy tummia pilviä. Sanna sanoo että saattaa alkaa satamaan. Pidän ohjista tiukasti kiinni kun lähdemme liikkeelle. Kesken matkan alkaa satamaan. Onnekseni olen varustautunut sadetakkiin. Myy väistelee jatkuvasti vesilätäköitä. "Ravataan!" Sanna huutaa jonon edestä. Sanna ratsastaa suomenhevosella joka on mielestäni huippusöpö. Kun edellä oleva alkaa ravata, tulee Myyllekin kiire. Myy varmaan pelkää lätäköitä ja kiertää ne aina. Kun eteen tulee koko polun kokoinen lätäkkö, joudun hyppäämään alas kärryiltä ja taluttamaan Myyn sen yli. Kun saavumme rantasaunalle, pyydän Sannaa pitämään Myytä sillä aikaa. "Mene Jätkällä uimaan", Sanna ehdottaa. Suostun ja otan komean Jätkän ohjat käsiini. Nousen selkään ja ratsastan muiden perässä järveen. Jätkä tallustelee veteen heti ja menee niin syvälle että minun on pakko hypätä pois kyydistä. Minua ympyröi hyytävä vesi. "Jade! Onkse kylmää?" Sanna huutaa rannasta. "Eeei", kikatan. Enni tekee samoin ja uimme hhdessä vedessä niin kauan että varpaat on tunnottomia. Saunassa on ihanan kuuma. Varpaisiinikin alkaa palata tumto. Ramppaamme cielä uimassa jonka jälkeen lähdemme takaisin Metsikselle. ajattelin samalla suorittaa sademerkin älä välitä kirjotusvirheistä kirjoitin tabletilla Eiköhän tästä saa sen tarinamerkin, vaikka ohjeissa pyydettiinkin pohtimaan myös sitä, miksi hevonen pelkää lätäköitä. Tästä myös tarinamerkintä, tarinamerkki, 20v€ sekä pintelipaketti! -Sanna
|
|